And I'm doing the best I can to carry on...

Hyvät elokuvat vetoavat katsojien tunteisiin monipuolisesti: niitä katsoessa saa nauraa, itkeä, kauhistua ja rakastua. Pixarin elokuvat ovat loistavia elokuvia, joten niissä käsitellään tunteita laidasta laitaan. Katsoessani analyyttisesti Pixar-klassikoita läpi olen laittanut niistä ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Olen luvannut jakaa nämä tunnepitoiset listaukset kanssanne. Aiemmin olen käsitellyt jo Pixarin elokuvien hauskimmat ja pelottavimmat hetket. 

Tällä kertaa vuorossa ovat surullisimmat kohtaukset Pixar-elokuvista. Listalle ovat päässeet elokuvien hetket, joissa tapahtuu jotain kamalaa tai surullista, ja itken sen takia. Listalla ei käsitellä hetkiä, joissa itken onnellisten tapahtumien takia - se lista tullaan blogissa näkemään myöhemmin. Surullisia kohtauksia olen listannut Toy Story 4:een asti - Eteenpäin-elokuvaa ei ole vielä huomioitu listalla. Minua itkettäneitä surullisia kohtauksia olen listalle nostanut 14 kappaletta, mutta niitä löytyy elokuvista varmasti enemmänkin. Numeroinnista huolimatta kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä. 

HUOM! Sisältää juonipaljastuksia!

1. Jessie hylätään

Leluille suurinta elämäniloa tuottaa se, että heillä leikitään. Toy Story 2:ssa Jessie-lelu iloitsee ajasta, jolloin hän on tärkein asia Emily-tytön maailmassa. Emilyn kasvaessa isoksi leikit leluilla ei enää kiinnosta, ja Jessie tönäistään sängyn alle pois uusien kiinnostuksenkohteiden tieltä. Hylätty Jessie voi sängyn alla pölyn keskellä enää vain muistella vanhoja hyviä aikoja. Jessie on todella surullinen ilmestys, ja katsojan tunnekuohua pahentaa entisestään kaunis laulu Mä kaipaan niin. Kohtausta katsoessa herää tosin kysymys, että eikö Emily koskaan siivoa huonettaan sängyn alta? Jessie tuntuu viettävän sängyn alla unohdettuna ties kuinka monta vuotta. Moinen unohtuminen ja sängyn alustan pölyyntyminen ei kyllä onnistuisi tässä taloudessa.

2. WALL-E ja EVA Axiomin kaatopaikalla

Aaaaahhh! WALL-E:n loppu on yhtä kyynelehtimistä. Kyynelten virta alkaa kohtauksesta, jossa WALL-E saa AUTO:lta aikamoisen sähköiskun ja tippuu sen seurauksena roskakuiluun. Axiomin kaatopaikalla EVA ja siivousrobotti M-O pelastavat WALL-En avaruuteen syöksymiseltä roskien mukana. WALL-E on kuitenkin vaurioitunut AUTOn sähköiskusta pahasti, ja EVA yrittää etsiä roskien joukosta WALL-Elle sopivaa uutta virtapiiriä kärähtäneen tilalle, mutta turhaan. WALL-E estelee EVAa lisäetsinnöiltä näyttäen mukanaan kuiluun pudonnutta kasvia - EVAn tehtävä viedä Axiom Maahan on nyt tärkeämpi kuin varaosien etsintä. Näin ainakin haluan uskoa WALL-E:n tarkoittavan, vaikka WALL-E voi esitellä kasvia myös siinä mielessä, että haluaa muistuttaa EVAa maapallolla sijaitsevasta WALL-En varaosavarastosta. Koska uskon ensimmäisen selityksen lailla WALL-En uhraavan itsensä EVAn tehtävän ja yhteisen hyvän vuoksi, saa kohtaus minut aina kyynelehtimään.

3. Married Life

Aaaaaahhhhh! Jos WALL-E:n loppu on yhtä kyynelehtimistä, on UP:in alku vastaavanlainen. "Married Life" nimisen kappaleen aikana näemme, miten Carl ja Ellie vanhenevat yhdessä kokien monta ilon ja onnen hetkeä, mutta myös suruja. Kappaleen aikana saa monta kertaa hymyillä ja itkeä, mutta kappaleen lopussa itken aina roitonaan. Carl istuu yksin Ellien hautajaisissa tämän arkun vieressä. Kaikki ilo on kadonnut maailmasta. Yhyyyyy! 

4. Riley palaa kotiin

Inside Outissa Viha, Inho ja Pelko pääsevät ohjailemaan Rileytä täysin Ilon ja Surun seikkaillessa tytön aivoissa, ja tämä muuttaa Rileyn luonnetta hetkeksi. Vihan ei-niin-nerokas suunnitelma on saada Riley karkaamaan kotoaan, ja Viha katuu päätöstään melkein heti. Niin Riley karkaa, ja hän yrittää matkustaa bussilla takaisin vanhaan kotiinsa Minnesotaan. Onneksi Ilo ja Suru pääsevät Rileyn komentokeskukseen takaisin, ja Suru saa Rileyn muuttamaan karkaussuunnitelmiaan. Riley palaa kotiin, josta hän löytää huolesta suunniltaan olevat vanhempansa. Rileyn ja vanhempien jälleennäkeminen on ihanaa ja helpottavaa, mutta sitten Riley alkaa purkaa sydäntään perheensä muutosta, ja siitä, kuinka kovasti hän kaipaa takaisin vanhaa elämäänsä Minnesotassa. Tässä kohtaa minullakin pääsee usein itku. Onneksi vanhemmat osaavat lohduttaa Rileytä ihanasti, joten katsojankin olo helpottuu.

5. Arlon isä kuolee

Arlo ja hänen isänsä Henri ovat lähteneet seuraamaan satoa varastelevaa otusta kaatosateeseen vuoristoon. Isä on suorastaan pakottanut Arlon mukaansa, sillä hän antoi Arlolle tehtäväksi tappaa otuksen, mutta Arlo ei siihen pystynyt. Nyt Arlon pitäisi hoitaa homma loppuun, mutta ilma muuttuu kamalammaksi: sade voimistuu ja ukkonen lähestyy. Lopulta joen pinta alkaa nousta, eikä Arlo enää pysy isänsä perässä. Henri tajuaa vaaran paikan ja nostaa Arlon korkealle kalliolle turvaan tulvalta. Samassa mutkan takaa ilmestyy vesi- ja mutavyöry, joka pyyhkäisee Arlon isän mukanaan kuolemaansa. Kohtaus on hyvin nopea, mutta sitäkin kamalampi, ja se iskee ainakin minua johonkin suruvarastoon.

6. Salaman ulosajo

Autot 3:ssa Salama McQueenin kanssa kilparadoille on tullut uusia moderneja autoja, jotka pystyvät paljon parempaan ajosuoritukseen kuin Salama. Vanha kilpuri yrittää pysyä uusien autojen tahdissa, mutta auton vanhanaikainen moottori ei kestä hirvittävää vauhtia. Moottorin sanoessa stop Salama ei pysty enää hallitsemaan ajoaan, ja hän ajaa todella pahan näköisen kolarin pyörien itsensä ympäri useaan kertaan. Kolari näyttää ihan siltä, ettei tuollaisesta tällistä voisi selvitä hengissä. Jostain syystä Salaman kolari saa minut kyynelten partaalle. Kai kilpa-autosta on sitten kahden aiemman Autot-elokuvan aikana tullut minulle sen verran tärkeä, että auton vahingoittuminen tuntuu inhottavalta ajatukselta.

7. Chicharrón unohtuu

Cocossa Miguel pääsee Kuolleiden maailmaan. Siellä kuollut Héctor vie pojan Kuolleiden maailman slummialueelle, unohdettujen kuolleiden asuinpaikkaan. Slummialueella majailevat kaikki kuolleet, joita yksikään ihminen ei enää muista Elävien maailmassa. Heidän kohtalonaan on "kuolla" vielä toisen kerran, kun sielu katoaa lopullisesti unohduksiin. Slummialueella Miguel ja Héctor tapaavat Héctorin ystävän Chicharrónin, jolta heidän on tarkoitus lainata kitaraa. Chicharrón on kuitenkin huonossa kunnossa riippumatossaan, joten Héctor juo ystävänsä kanssa vielä viimeisen drinkin yhdessä ja laulaa ystävälleen hänen toivelaulunsa, Tunnethan Juanitan. Laulun loputtua Chicharrón kohtaa lopullisen kuoleman tyytyväisenä hymy suupielissään. Kohtaus on minusta todella surullinen, vaikka Chicharrón esiintyy elokuvassa vain tässä yhdessä kohtauksessa. Lyhyeenkin kohtaukseen on kuitenkin saatu tiivistettyä paljon tunnetta ja koskettavuutta.

8. "Ei mitään hätää, isi on tässä."

Pelottavimpien Pixar-elokuvien kohtausten listalla mainitsin jo Nemoa etsimässä -elokuvan alkukohtauksen, jossa barrakuda syö julmasti Marlinin melkein koko perheen. Hrrr. Uskaltauduttuaan korallin ulkopuolelle Marlin ui luolaan katsomaan, onko hänen perheestään mitään jäljellä. Koko luola on melkein tyhjä, ja Marlinin epätoivon, surun ja kauhun voi tuntea. Valon pimeyteen tuo onneksi se, että yksi poikanen on säästynyt barrakudan tuhotyöltä. Tämä tuo Marlinille ja katsojalle lohtua muuten karmaisevassa tilanteessa. Marlinin lause: "Ei mitään hätää, isi on tässä", tuo tapahtumille vielä inhimillisemmän näkökulman, kun kala kutsuu itseään "isiksi". Hän ei ole pelkkä kala, hän on toisen kalan isä. Hän voisi olla kymmenien, ellei peräti satojen kalojen isä. Byäääh!

9. Tare jättää Buun huoneeseensa

Monsterit Oy -elokuvan lopussa Tare löytää vihdoin Buulle kuuluvan oven. Hän tietää, että Buun paikka on ihmisten maailmassa, oven toisella puolella. Yhdessä olonsa aikana niin Tare kuin Buukin ovat kiintyneet toisiinsa, ja hyvästien jättö tuntuu haikealta. Hyvästit on kuitenkin jätettävä, ja Tare sulkee Buun kukallisen oven kyynel silmässään Buun nostaessa kätensä päästäkseen takaisin Taren syliin. Sen jälkeen Buun ovi kuljetetaan silppurin läpi, ettei monsterien maailmassa seikkaillut tyttö pääsisi sinne enää takaisin. Jäähyväiset tuntuvat siis melko lopullisilta - joten tässä päässä ruutua itketään.

10. WALL-E ei tunnista EVAa

WALL-E ja EVA saavat Axiom-avaruusaluksen palaamaan Maahan, mutta WALL-E on satuttanut itsensä niin pahasti, että hän sammuu. Jo pelkästään tämä on surullista. EVA kiirehtii WALL-En kanssa kuitenkin WALL-En kotiin, jossa hän etsii pienen robotin hyllyistä tälle varaosia, eikä aikaakaan, kun WALL-E hyrähtää uudelleen käyntiin. Uudet osat tuntuvat kuitenkin vieneen WALL-En muistin, eikä robotti tunnista EVAa, johon oli hetki vielä niin pihkassa. Sen sijaan WALL-E alkaa toteuttaa itseensä ohjelmoitua tehtävää, eli kerätä roskia ja rutistaa niitä kuutioiksi. Tämä on minusta niin surullista! Koko elokuvan ajan WALL-E on haaveillut EVAsta, ja vihdoin kun robotit saisivat toisensa, WALL-E ei muista suurta haavettaan! Yhyyyy!!!! Miksi suuren rakkauden pitää olla aina niin traagista!?!?!

11. Buzz ja Woody eroavat toisistaan

Olen tähän mennessä nähnyt Toy Story 4:n vain yhden kerran (pitää pian katsoa se uudestaan), mutta muistan liikuttuneeni elokuvan lopussa. Elokuvan aikana Woody löytää kauan kadoksissa olleen tyttöystävänsä, Bo Peepin. Bo Peep elää vapaata elämää hylättynä, lapselta lapselle kiertävänä leluna - ja se on hänestä mahtavaa. Buzz Lightyear ja Woodyn muut vanhat ystävykset taas elävät leluelämäänsä Bonnien kanssa. Woodyn pitää tehdä vaikea valinta Bo Peepin ja Buzzin välillä, mutta lopulta rakkaus voittaa ystävyyden. Woody ja Buzz jättävät toisilleen siis haikeat ja lopulliset hyvästit yhteisten toverivuosiensa jälkeen. Elokuvan ensimmäisellä katselukerralla kohtaus liikutti minua, saa nähdä, käykö niin seuraavilla kerroilla.

12. Arlo ja Puppe kertovat toisilleen perheistään

Yhteisellä kotimatkallaan villissä luonnossa Arlo ja Puppe viettävät monta päivää ja yötä yhdessä. Eräänä iltana Arlolle tulee oikein erityisen ikävä perhettään ja edesmennyttä isäänsä. Arlo haluaa kertoa perheestään tilannetta kummastelevalle Pupelle. Kaksikolla ei ole kuitenkaan yhteistä kieltä, joten Arlo nostaa hiekkaan pystyyn viisi keppiä, joista jokainen kuvastaa yhtä hänen perheenjäsentään. Sitten Arlo laskee surullisena yhden kepin vaakatasoon kuvastamaan sitä, että hänen isänsä on kuollut. Yllätykseksi Puppe tajuaa Arlon keppitarinan, ja Puppe nostaa itse hiekkaan pystyyn kolme keppiä, joista kaataa kaksi maahan. Arlo ymmärtää, että Puppe on menettänyt molemmat vanhempansa. Niinpä nämä kaksi pientä otusta purkavat yhteistä suruaan ilmoille ulvomalla kuuta, ja niin tekee varmasti myös kaikki tunteelliset katsojat. Auuuuuuuu!

13. Héctor alkaa unohtua

Aikaisemmin Cocossa olemme nähneet, miten Héctorin ystävä Chicharrón katoaa, kun kukaan Elävien maailmassa ei enää muista häntä.  Elokuvan lopussa Héctoria uhkaa sama kohtalo: hän alkaa haalistua ja voida huonosti, kun häntä ei enää muisteta. Lopullisen unohtumisen lisäksi tämä on surullista siinä mielessä, että Héctor on juuri löytänyt takaisin oman perheensä luo oltuaan pitkään hylkiö. Myös Miguelin kannalta asia on ikävä, sillä kukapa sitä haluaisi erota vasta löytyneen esi-isänsä kanssa, jonka kanssa on ystävystynyt yhteisen seikkailun aikana. Mutta voiko asialle tehdä enää mitään, vai onko kuoleminen nyt lopullinen....?

14. Lelut joutumassa polttouuniin

Voi Toy Story 3, sinä tunteellisin Toy Story -elokuvista! Elokuvan loppupuolella on kohtaus, jossa Andyn lelut ovat tippuneet kaatopaikan polttouuniin, eivätkä he pääse kiipeämään kiipelistä pois. Vaikka Woody kuinka yrittää, roskat vain valuvat hänen otteestaan kohti alla loimuavaa tulikitaa. Kauhistunut Woody tuntee koputuksen olallaan, ja huomaa, että Buzz Lightyear tarjoaa hänelle kättä. Hänen leluystävänsä ovat hyväksyneet kohtalonsa - tilanteelle ei voi enää mitään, lelut tulevat tuhoutumaan polttouunissa.  Yksi toisensa jälkeen Andyn lelut ottavat toisiaan kiinni käsistä, muista raajoista ja hännistä, ja valmistautuvat kohtaamaan tuhonsa yhdessä. Kohtaus on todella surullinen ja yllättävän pitkä. Surullista tunnelmaa pidetään yllä niin pitkään, että ainakin ensimmäisen kerran elokuvaa katsoessa katsojalle tulee tunne, että elokuva loppuu nyt tähän, lelut eivät voi millään pelastua. Lelujen tunteet kauhusta, surusta ja asian hyväksymisestä kuvastuvat hyvin heidän kasvoiltaan, ja katsoja aivan väistämättä jakaa nämä tunteet heidän kanssaan. Nyyh!

Toivottavasti nenäliinapaketteja ei kulunut montaa tämän tekstin lukemisen aikana. Onneksi suurin osa surullisista kohtauksista on hetkellisiä, ja päivä paistaa risukasaankin. Oletteko te kyynelehtineet samoissa kohdissa kuin minäkin? Tai jäikö listalta puuttumaan joku kohtaus, jonka olisi ehdottomasti pitänyt olla sillä? 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraava pidempi teksti, jota alan kirjoittaa, tulee olemaan Toy Story 4:n arvostelu. Ajattelin, että sitä ennen tai sen kirjoittamisen ohella voisin näpytellä pari kevyempää tekstiä kaikkien iloksi. Minulla oli Pandan blogit -blogin Alexin kanssa puhetta, että voisin päivitellä joitain vanhoja TOP-listojani 2020-luvulle sopiviksi. Maku muuttuu monessa asiassa niin nopeasti, niin miksei Disney-suosikeissakin. Laitan lähiaikoina vasempaan palkkiin pystyyn äänestyksen, johon valitsen omasta mielestäni kiinnostavimmat TOP-listat, jotka kaipaisivat minusta päivitystä. Saatte sitten äänestää, mitkä listat haluaisitte lukea, ja valitsen varmaan niistä kolme eniten ääniä saanutta uudelleen käsiteltäväksi. Eipä muuta. Pysykää terveinä!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PÄIVITYS 30.4.
No voi että. Bloggerin gadget-valikoimista on kadonnut mahdollisuus oman kyselyn luomiseen. Sellaisen saisi varmaan tehtyä toisella alustalla ja linkattua blogiin, mutta en ala nyt perehtyä muiden kyselyiden luomiseen, kun lupasin jo pistää kyselyn pystyyn suht nopeasti. ELIKKÄ kommentoikaa tämän tekstin yhteyteen, minkä alla olevista TOP-listoista haluaisitte lukea päivitettynä blogistani. TAI jos teillä on ehdotus jostain aivan uudesta TOP-listasta, saa sellaistakin ehdottaa. :) Äänestysaikaa on 10.5. asti, jolloin valitsen, mitkä kolme vanhaa listaa päivitän. (Uudet ehdotukset voin laittaa korvan taakse tulevaisuutta varten.)

Päivitetty versio on mahdollista lukea seuraavista listoista:
1. Parhaat miehet
2. Parhaat naiset
3. Parhaat eläimet
4. Parhaat side-kickit
5. Parhaat kätyrit
6. Parhaat pahikset

As long as there's Christmas, there'll be Christmas pud... 6.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI JA SUOMALAISET!!!

Niin mätä ois meininki jos olis ei sua!

Vuoden 2016 syksyllä aloitin arvostelemaan blogissani Pixar-klassikoita, ja nyt olen katsonut kaikki 19 tähän mennessä Suomessa ilmestynyttä Pixarin elokuvaa. Elokuvia katsoessani kiinnitin huomiota viiteen kohtaan, aivan kuten Disney-klassikkojakin arvostellessani. Minulle tärkeää on, onko elokuvan juoni mielenkiintoinen, onko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyykö hahmoihin samaistumaan, aiheuttaako elokuva minussa jotain tunteita ja onko elokuvan musiikki ja mahdolliset laulut päähän soimaan jääviä. Jokaisesta viidestä kohdasta olen antanut elokuville 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen järjestänyt elokuvat paremmuusjärjestykseen. 

Viime postauksessa aloittamani lista Pixarin klassikoista jatkuu toiseen osaansa. Nyt meille selviää, millainen on minun kärkikymppini Pixarin elokuvista. 

10. Ihmeperhe

Ihmeperhe pääsi niukin naukin kymmenen parhaan Pixar-elokuvan joukkoon. Vähän kyseenalaistan kyllä omaa pisteytystäni, koska ilman tuijottamalla antamiani pisteitä sanoisin, että tykkäisin Monsterit Oy- ja Nemoa etsimässä -elokuvista Ihmeperhettä enemmän... Veikkaan, että olen ollut noita kahta elokuvaa kohtaan tiukempi antamaan pisteitä kuin Ihmeperhettä kohtaan. Tai sitten Ihmeperhe vain oikeasti on niin hyvä! Ja kyllähän se ON hyvä elokuva! Ihmeperheessä on vallan mainio juoni, joka pitää katsojan jännityksessä jokaisella elokuvan katselukerralla. Elokuvassa nähdään paljon supersankareita ja heidän välisiään taisteluja, mutta vastapainona näille kohtauksille elokuva sisältää myös rauhallisia ja syvällisiä kohtauksia. Ihmeperheen hahmot ovat hyvät ja animaatiojälki on onnistunutta. Vähemmän pisteitä Ihmeperhe on saanut musiikki- ja tunteet -kohdista, eli niiden saralla elokuva ei niin vakuuttava ole. Onneksi se ei kuitenkaan häiritse kokonaisuutta paljoa.

9. Urhea

Pixarin yhdeksästätoista elokuvasta vain kolmessa pääosassa nähdään nainen/tyttö. Urhea on näistä kolmesta elokuvasta mielestäni paras (muut ovat Doria etsimässä ja Inside Out), ja pääosassa nähtävällä Meridalla riittää ihanasti girl poweria! Urhean hahmot ovatkin onnistuneita ja osa jopa todella vekkuleita. Urhean musiikit lauluineen ovat suorastaan loistavia, ja elokuvan visuaalinen ilme on upeaa katsottavaa. Elokuva on todella hauska, mutta samalla myös todella pelottava - eli tunteikkuutta riittää. Elokuvan juoni on otteessaan pitävä, mutta samalla se on myös todella ennalta-arvattava. Urheasta on haluttu tehdä perinteisiä satuja kunnioittava, mutta liika ennalta-arvattavuus on tässä tapauksessa pahasta.

8. Autot

Autot on ollut minulle todella positiivinen yllätys, sillä ennen elokuvan katsomista pidin elokuvaa pelkkänä vitsinä. Autot-elokuvalla on todella loistava ja lämminhenkinen juoni, vaikka se sisältääkin paljon kliseitä. Niistä huolimatta juonesta ja koko elokuvasta löytyy jotain todella taianomaista. Autojen asuttamasta maailmasta on tehty visuaalisesti todella upean näköinen, ja auto-teema sisältyy elokuvan maisemiin kallioita ja kuplavolkkari-kärpäsiä myöten. Elokuvan kuvamateriaali on myös monipuolista, sillä varsinaisen "peruselokuvan" ja hidastusten lisäksi ruutuun pamahtaa välillä autojen maailman televisiokuvaa tai mainoksia Salamasta. Hahmot ovat onnistuneita ja samaistuttavia, ja elokuvan musiikki on mieleen soimaan jäävää. Tunteikkuutta elokuvasta ei kuitenkaan löydy minua tyydyttävän määrän verran, vaikka elokuva huumoririkas onkin.

7. Toy Story

Pixarin ensimmäinen elokuva on kököstä animaatiostaan huolimatta todella mukava katseluelämys. Nykykatsojan silmiin animaatio on auttamattomasti vanhentunutta, mutta elokuvan ilmestymisaikaan se oli todella edistyksellistä. Hahmot ovat loistavia, ja elokuvan juonikuvioihin on panostettu kunnolla. Hyvä juoni ja hyvät hahmot kantavat elokuvan jo todella pitkälle. Toy Storysta löytyy myös tunteikkuutta. Elokuvassa on jännittäviä, ellei suorastaan jopa pelottavia kohtauksia Sidin luona, mutta niiden vastapainoksi kivasti huumoria ja herkempiäkin kohtauksia. Musiikki on onnistunutta, ja elokuvassa kuultavasta laulusta On sulla ystävä on tullut suoranainen klassikko!

6. Autot 3

Autot 3 yllätti minut kyllä täysin - en olisi arvannut, että elokuva nousee listallani näin korkealle sijalle!!! Itse asiassa elokuvan ensimmäisen katselukerran jälkeen en pitänyt sitä kovinkaan ihmeellisenä, mutta toisen kerran jälkeen muuttui ääni minun kellossa. Saan Autot 3:sta ihan hirveän nostalgiset fiilikset, ja elokuva on mielestäni ihanan tunteikas ja haikea. Autot 3 sopiikin juuri aikuisempaan makuun, sillä siinä kaivataan takaisin hyvien vanhojen aikojen pariin. Elokuvan juoni on loistava ja jopa yllättävä, ja teemoiltaan se palaa ensimmäisen Autot-elokuvan tunnelmiin. Elokuvan taustamaisemat ovat suorastaan huikaisevat, ja hahmojen kehitystä on kiva seurata. Musiikki elokuvassa taas ei ole mitenkään ihmeellistä. 

5. Coco

Yllätyin kovasti myös siitä, kuinka korkealle sijalle Coco pääsi listallani! Olisin arvellut elokuvan olevan jossain listan puolivälin tienoilla, mutta yllättäen se pompsahtikin viiden parhaan joukkoon! Tarkemmin ajateltuna tämä ei ole kuitenkaan ihme, sillä Cocossa toimii kaikki osa-alueet, joita pidin silmällä arvosteluissani. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan, ja elokuvassa esitellään meksikolaista kulttuuria hyvin mielenkiintoisella tavalla. Toisaalta juoni on monissa kohdissa myös ennalta-arvattava. Hahmot ovat ihan hyviä, mutta eivät erityisen mieleenpainuvia. Cocon visuaalinen ilme on taas henkeäsalpaavan upea, ja elokuva on todella tunteikas - erityisesti elokuvan loppu. Cocon musiikki on onnistunutta, ja kitaralla taiturointia on mukava kuunnella.

4. Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosaurus hurmasi minut heti ensimmäisellä katselukerralla. Arvostelijoista suurimman osan mielestä elokuva ei ole onnistunut, mutta minä olen tässä suhteessa vastarannankiiski, koska minusta elokuva on HYVÄ. Kunnon dinosauruksen musiikki on kaunista kuunneltavaa ja animaatio upeaa katsottavaa. Erityisesti elokuvan taustamaisemat saavat minulta wau-huokauksen. Elokuva menee minulla myös vahvasti tunteisiin, ja vetistelen aina ihan kunnolla sitä katsoessani. Kunnon dinosauruksen juoni tai hahmot eivät ehkä ole ne kaikkein omaperäisimmät, mutta hahmoihin samaistuu silti hyvin ja heidän selviytymisestään julmassa luonnossa välittää oikeasti. Kunnon dinosauruksessa voi nähdä paljon yhtäläisyyksiä Leijonakuninkaaseen - joten ei ole ihme, että pidän dinosauruselokuvasta niin kovasti! Leijonakuningashan on mielestäni se paras Disney-klassikko! :)

3. Toy Story 3

Kolmannella sijalla on täysin ansaitusti Toy Story 3. Toy Story 3 on hauska ja koskettava elokuva, ja sitä katsoessa katsojaa viedään tunteesta toiseen. Elokuvan hahmot ovat onnistuneita: uudet hahmot ovat mielenkiintoisia ja vanhat hahmot kehittyvät kivasti elokuvan aikana. Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, ja nostalgiaväreitä tuttujen hahmojen parissa ei voi olla tuntematta. Toy Story 3:n musiikki on mielestäni aivan mahtavaa! Pidän erityisesti On sulla ystävä -kappaleen espanjalaistyylisestä versiosta, mutta myös muut taustamusiikit ovat hyviä. Elokuvan animaatio on hienoa ja yksityiskohtaista, mutta ei niin upeaa kuin monissa muissa Pixar-klassikoissa. Tämä johtuu varmasti siitä, ettei Toy Story 3:ssa nähdä upeita maisemia, vaan tapahtumat koetaan arkisessa, pienen mittakaavan ympäristössä.

2. UP

UP on suorastaan loistava elokuva! Elokuva on syvällinen, mutta samalla todella hauska. Sitä katsoessa ei todellakaan tule tylsää, vaan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. UP on hyvin tunteellinen elokuva, vai mikä muu elokuva saa katsojan itkemään yhtä roitonaan kymmenen ensimmäisen minuuttinsa aikana? UP:in visuaalinen ilme on hienosti toteutettu. Paratiisiputous on todella upean näköinen paikka, ja Carlillekin on saatu uskottavan näköinen vanha iho. Elokuvan kaikki hahmot ovat aivan mahtavia, eikä yksikään hahmo ole elokuvassa turhaan. Erityisesti ihana Dogi on napannut sydämeni. Elokuvan musiikki on kaunista, mutta minuun se ei ole tehnyt suurta säväytystä. Kaiken kaikkiaan UP on todella ihana ja koskettava elokuva!

1. WALL-E

Pixarin ehdottomasti paras elokuva on pienestä roskarobotista kertova elokuva WALL-E! Elokuva on melkeinpä täydellinen! Se on saanut minulta täydet viisi pistettä kaikista muista kohdista paitsi musiikista. WALL-E:n musiikki on kuitenkin onnistunutta ja iloista, mutta ei ihan minun musiikillista makua tyydyttävää. Sen sijaan elokuvan animaatio on aivan upeaa katsottavaa! Elokuvan avaruutta voisi tuijottaa koko päivän, enkä lakkaa koskaan ihmettelemästä sitä, miten Wall-Esta on saatu niin inhimillinen, vaikka hän on "pelkkä" robotti. WALL-E:n hahmot ovat aivan ihania, ja juoni on todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Elokuva myös todella vetoaa tunteisiin, enkä minä pysty katsomaan sitä kuivin silmin. WALL-E on aivan täydellinen rakkauselokuva, joka käsittelee hienolla tavalla myös ympäristökysymyksiä. Elokuvassa on siis kaikki hyvää, ettei jopa täydellistä juonta, musiikkia, hahmoja, animaatiota, tunteilua ja sanomaa myöten!

Siinäpä oli listani sitten kokonaisuudessaan. Tulivatko suosikkielokuvani shokkina jollekin? Vai osasitteko arvata ne jo ennalta? Tiedän, että olen juuri kysellyt tätä kyselyssä, mutta kertokaahan tekin, mitkä ovat teidän suosikkejanne Pixarin elokuvista! :) 

(Kaikki tekstissä nähtävät elokuvien concept art -kuvat on otettu osoitteesta https://www.pixar.com.)

Oo vain mikä oot ja hyvin käy. Sha-la-la-la, la-la-la-la, la-la-la-la.

Viime vuoden heinäkuussa aloittelin kirjoittamaan listaa Pixarin elokuvien parhaista hahmoista, ja kerroin silloin, mitkä olivat mielestäni parhaat hahmot yhdeksästä ensimmäisestä Pixarin klassikosta. Nyt, melkein vuosi myöhemmin, on hyvinkin aika jatkaa listaa, ja käydä läpi loput kymmenen Pixarin elokuvaa. Elokuvissa on nimittäin aina joku hahmo, johon kiintyy muita hahmoja enemmän elokuvan aikana. Lempihahmo ei ole läheskään aina elokuvan päähenkilö, tai välttämättä edes elokuvan hyvis. Tässä ovat lempihahmoni Pixarin elokuvista, osa 2. 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

UP: Dogi

UP:in paras hahmo on ehdottomasti ihana Dogi! Dogissa on saatu niin hienosti näkymään koiramaisuus eli koiran luonne. Dogi on innostunut kaikesta, hän rakastuu ihmisiin heti ensimmäisen silmäyksen heihin luotuaan ja seuraa innoissaan oravia. Dogin häntä heiluu innostuksesta melkein koko ajan ja koiran kieli nähdään usein läähättämässä ulkona. Dogilla on kaulassaan panta, jonka avulla koira pystyy puhumaan ihmisille. Labradorinnoutaja Dogi on melko alhaisessa asemassa Charles Muntzin koirien joukossa, ja muut koirat naureskelevat hömelön Dogin kustannuksella. Dogin salainen tehtävä -lyhytanimaatiossa näemme, kuinka Dogi häiritsee taitamattomuudellaan muiden koirien suorituksia, ja hänet yritetään saada vain pois jaloista. Yksinkertainen Dogi ei ehkä kelpaa Muntzin koirien valiojoukkoon, mutta Rasmus ottaa hänet vastaan innokkaasti - ja niin ottaisin minäkin koira-allergiasta huolimatta. Kotikoiralta en kaipaa suurta taituruutta tai älykkyyttä: riittää, että koira on tottelevainen ja paijattava. Ja sitä Dogi on. 

Toy Story 3: Ken

Toy Story 3:ssa on monta hienoa hahmoa: Buzz Lightyear on todella kiinnostava hahmon kannalta tylsän Toy Story 2:n jälkeen, ja pehmeä Tuhti-nalle on myös loistava tuttavuus. Hahmoista eniten minuun vetoaa kuitenkin Ken - ja luulen, ettei se johdu siitä, että Barbiet olivat lempilelujani lapsena. Ken on nimittäin aivan riemastuttava hahmo! Ken on alunperin suunniteltu tyttöjen leluksi, ja tätä kautta nukkeen on tarttunut joitain feminiinisiä piirteitä. Ken esimerkiksi tykkää vaatteista ja glitteristä, ja hänen Barbie-talossaan on vaatehuone. Ken on päässyt mukaan Tuhdin johtamaan maskuliiniseen poikien leluporukkaan, jossa muut pilkkaavat Keniä tyttöjen leluna olemisesta. Ken yrittää kovasti rimpuilla irti tästä käsityksestä, ja todistaakseen olevansa yhtä kova luu kuin muutkin Ken tekee kyseenalaisia asioita muita leluja kohtaan. Ken siis yrittää olla kovis. Kenin muovisen pinnan alla sykkii kuitenkin lempeä ja romanttinen sydän, joka pääsee näyttämään parastaan Kenin kohdatessa uuden lelun, Barbien. Jostain kumman syystä Ken ja Barbie ovat kuin luodut toisilleen. Ken tuo Toy Story 3:een kivaa huumoria, paljetteja ja bling blingiä.

Autot 2: Finn McMissile

Olen eräänlainen James Bond -fani: en fanaatikko, vaan pikemminkin pilke-silmäkulmassa -fani. Niinpä innostuin suuresti Autot 2:n katsottuani elokuvan agenttiautosta, Finn McMissilesta. Finn McMissile on saanut itselleen kaikki James Bondin arvostettavimmat ominaisuudet: pois on jätetty uhkapelit, alkoholin juominen ja naisten kellistäminen, mitkä ei syystä tai toisesta Pixarin elokuviin sovi... ;) Finn on taitava agentti, jonka peltirunkoon on viritetty ties mitä ihmeellisiä agenttitarvikkeita, esimerkiksi siivet, potkurit veden alla matkustamista varten ja ohjuksia. Hän selviää tilanteesta kuin tilanteesta, ja Finnin (hehe!) ylivertaisuutta vastustajiin nähden on hauska katsoa. Luonteeltaan Finn on hyvin vakava, ellei jopa tosikko. Martin huumoria agentti ei meinaa ymmärtää ollenkaan, koska McMissilen ajatukset pyörivät koko ajan maailman pelastamisen ympärillä. Lisäksi on hauskaa, miten autolla näyttää olevan lyhyet herrasmiesviikset, vaikkei autoilla karvoitusta kasvakaan.

Urhea: Kuningas Fergus

Merida on aivan loistava päähenkilö Urheassa, mutta häntä enemmän minuun vetoaa elokuvassa Meridan isä, kuningas Fergus. Fergus on Dunbrochin klaanin kuningas, joka hallitsee klaanin maita Skotlannissa. Fergus tunnetaan karhukuninkaana, koska hän on kaatanut niin monta karhua elämänsä aikana, ja vannoo tappavansa hurjan Mor'du-karhun, joka on vienyt kuninkaan jalan taistelussa. Siksi Fergusilla on puujalka, ja hän käyttää kaikki tilaisuudet hyödykseen kertoakseen legendaarisesta taistelustaan Mor'dua vastaan. Kuningas Fergus on todella hurja ja tappeluvalmis tilanteessa kuin tilanteessa, mutta silti hän on aivan vaimonsa kuningatar Elinorin tossun alla. Ilman Elinorin hellää mutta jämäkkää toimintaa Fergus olisi varmaan aloittanut jo sodan naapuriklaanien kanssa. Hurjasta luonteestaan huolimatta Fergus osaa olla hellä perheelleen, johon kuuluu Elinorin lisäksi Merida ja kolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Fergus ei ole niin tarkka lasten kasvatuksessa kuin Elinor, vaan hän ottaa kasvatustehtävän lähinnä huumorin kautta. Kuningas Fergus on hauska ja äkkipikainen hahmo, jonka Skotlannin murre on ihanaa kuunneltavaa elokuvan englanninkielisessä versiossa.

Monsterit-yliopisto: Räähkä Poks

Monsterit Oy:ssä lempihahmoni oli elokuvan päähenkilö, Tare Karvanen. Elokuvan esiosassa Tare on kuitenkin turhan itsekäs makuuni, eikä Masi Pallopääkään vakuuta. Niinpä Monsterit-yliopiston suosikikseni nousee Räähkä Poks. Räähkä on luonteeltaan aivan erilainen kuin Monsterit Oy:ssa, sillä Räähkä on vasta yliopistoon tullut ensimmäisen vuoden opiskelija, joka ei tiedä pelottelusta vielä mitään. Räähkä on ystävällinen ja mukava monsteri, joka ystävystyy oitis huonetoverinsa Masin kanssa. Räähkä on ihanan nörttimäinen otus, joka haluaa pärjätä ja päteä opinnoissaan. Räähkä ei vielä siristä silmiään, sillä hän käyttää silmälaseja. Onkin hauska oivallus, että liskomaisen monsterin silmien siristys johtuu hänen likinäköisyydestään: tätä vitsiä minunlaiseni silmälasien käyttäjä osaa arvostaa. Elokuvan aikana selviää myös, miksi Räähkä on Tarelle ja Masille niin katkera Monsterit Oy:n aikana (se ei johdu pelkästään Taren ylivoimaisista pelottelutaidoista), ja tämä tuo hahmoon heti lisää syvyyttä.

Inside Out: Viha

Inside Outin tunteista minuun vetoaa eniten Viha. On sanomattakin selvää, että Viha on vihainen hahmo. Vihan tehtävänä on aiheuttaa Rileyssä vihan tunteita, kuten tytön tuntiessa saaneensa epäreilua kohtelua vanhemmiltaan tai pizzassa ollessa tytön inhokkiruokaa, parsakaalia. Viha on hyvin Aku Ankkamainen hahmo äkkipikaisuuksineen ja raivon purkauksineen. Vihan raivostuessa oikein kunnolla hänen päänsä syttyy palamaan tulta. Viha on toisaalta myös hyvin ilkikurinen hahmo, ja hän ehdottaakin muille tunteille, että Rileyn pitäisi näyttää suuttumustaan kiroilemalla, tai että Rileyn pitää karata, kun uusi koti ei miellytä. Vihaa ei voi ottaa kovin tosissaan, ja hahmoa käytetäänkin elokuvassa lähinnä huumorimielessä. Vihan julma hymy on aivan loistavan näköinen!

Kunnon dinosaurus: Arlo

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on ehdottomasti elokuvan paras hahmo. Arlo on apatosaurusperheen nuorin lapsi. Hän on syntymästään asti pelännyt kaikkea, eikä ole päässyt peloistaan yli. Perheen maatilalla Arlon tehtävänä olisi ruokkia esihistoriallisia kanoja, mutta pelko niitä kohtaan estää Arlon suorituksia. Hänen vanhemmat sisaruksensa kiusaavat Arloa kanapelosta, kuten sisaruksilla nyt yleensä on tapana kiusoitella toisiaan. Onneksi vanhemmat yrittävät ymmärtää pienokaistaan. Pelon lisäksi Arlo on fyysisesti heikompi muita perheenjäseniään. Tuntuu siltä, että tällä kombolla Arlolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä karusta erämaasta, jonne hän elokuvan aikana joutuu aivan yksin. Arlo osoittautuu elokuvan aikana kuitenkin henkisesti vahvaksi dinosaurukseksi, jolla täytyy virrata suomalaista sisua suonissaan: sen verran tarmokas hän tositilanteen tullen on. Arlo on myös tunteikas dino, ja elokuvan aikana saamme kokea hänen kanssaan iloa, vihaa, pelkoa ja surua. Minä ainakin pääsen hyvin sisään Arlon tunteisiin, ja näin hahmosta muodostuu minulle samaistuttava ja sympaattinen tyyppi. Lisäksi Arlo on muita kohtaan yleensä ystävällinen, hän pitää kavereidensa puolia (voitettuaan ensin pelkonsa) ja kunnioittaa muiden otusten elämää. Elokuvan aikana tapahtuvaa Arlon kehityskaarta on hieno seurata.

Doria etsimässä: Hank

Hank-mustekala valloittaa ruudun täysin joka kerta ilmestyessään siihen. Pidän kovasti Hankin kyynisestä elämänasenteesta. Hän ei lähde mukaan Dorin yltiöpositiiviseen intoiluun, vaan on Marlinin seikkaillessa omassa seikkailussaan se hahmo, joka on realistinen ja jalat maan pinnalla pitävä. Hankin menneisyydestä ei kerrota elokuvan ainakan mitään, emmekä siis tiedä, mistä mustekala on joutunut merieläinpuistoon ja mikä on hänen kyynisen elämänasenteensa taustalla. Epätietoisuus menneisyydestä tekee Hankista hieman salaperäisen hahmon, ja kenties sen takia lisää hänen viehätysvoimaansa. Ja onhan Hankilla nyt muutenkin vallan mainioita silmänpyörittelyjä Dorin juttuja kuullessaan - kukapa ei voisi olla tykkäämättä mustekalasta? Hankilla on paksu panssari päällään, eikä hän päästä ketä tahansa lähelleen, mutta panssarin läpi tunkeuduttua alta paljastuu empaattinen ja mukava merieläin. Kaiken lisäksi Hank osaa soluttautua ympäristöönsä kameleonttimaisella tavalla, mikä on hienon näköistä! 

Autot 3: Salama McQueen

Salama McQueen oli ensimmäisessä Autot-elokuvasta paras hahmo, mutta Autot 2:ssa Salama oli tylsä tyyppi, jolloin hän ei mitenkään voinut päästä parhaan hahmon paikalle. Autot 3:ssa Salama valtaa taas paikan elokuvan suosikkina. Autot 2:ssa Salaman luonne ei yhtään kehittynyt, vaan hän oli samanlainen ystävällinen, empaattinen ja reilu kilpa-auto, jollaiseksi hän muokkautui ensimmäisen Autot-elokuvan aikana. Autot 3:ssa hahmo kuitenkin pääsee taas kehittymään, sillä Salaman mekaniikka on käynyt liian vanhaksi: uudet, modernit kilpa-autot valtaavat ajoradat ja jättävät Salaman nuolemaan näppejään. Salama yrittää kehittää itseään autona, ja aikoo päivittää itsensä uusien kilpureiden tasolle, mutta jotain muuta tapahtuukin. Näemme koko elokuvan ajan, kuinka Salama treenaa kisoissa pärjätäkseen, ja kuinka suuri hänen halunsa päästä ajamaan kilparadalle on. Elämän kuluessa joistain asioista on vain pakko luopua, ja lopulta Salamakin tajuaa, että hänen on luovuttava kilpailemisesta. Minä ainakin koen elokuvaa katsoessani Salaman kanssa samaa luopumisen tuskaa kuin hän, vaikka en ole koskaan autokilpailuista pitänytkään. Lopullisen päätöksen uransa lopettamisesta tehdessään Salama ei kuitenkaan joudu luopumaan kokonaan autokilpailujen aiheuttamasta huumasta, sillä hän päättää ruveta valmentajaksi! Aivan mahtava keksintö käsikirjoittajilta! Joka tapauksessa Salaman hahmokehitys jatkuu siis ykköselokuvasta, ja nostalgisten tunteiden saattelemana hahmosta kuoriutuu jälleen minulle se ykkönen!

Coco: Héctor

Cocon olen nähnyt toistaiseksi vain yhden kerran (blu-ray on ennakkotilattu kotiin!), ja sillä kerralla parhaaksi hahmoksi mieleeni jäi Héctor. Héctor on Kuolleiden maasta kotoisin oleva luuranko, eli ihminen, joka on kuollut. Héctor on ilkikurinen huijari, joka yrittää päästä vierailemaan Elävien maassa. Elävien maassa kukaan ei kuitenkaan pidä Héctorin kuvaa esillä, joten luuranko ei pääse vierailemaan siellä. Hän pelkää joutuvansa täysin unhoon, ja silloin kuolevansa "oikeasti". Héctor on elokuvan alussa hyvin itsekäs ja ilkikurinen, mutta Migueliin tutustuessaan luurangosta alkaa paljastua ystävällisempiä puolia. Lopussa Héctorin luonne on jo aivan vastakkainen kuin elokuvan alussa, ja hahmosta alkaa välittää tosissaan. Hänen henkilöllisyytensä on myös mieletön yllätys, jota minä en arvannut elokuvaa katsoessani - ainakaan aluksi, ehkä jossain vaiheessa kyllä. Mahtavuutta hahmoon lisää hänen vitsikkyytensä ja musikaalisuutensa, ja toki myös luiden ajoittainen paikaltaan liikkuminen tuo hahmoon huumoria.

Siinäpäs olivat minun suosikkini. Mitkä ovat teidän mielestänne parhaat hahmot näistä Pixarin klassikoista?

And mountains are fierce and bold!

Tänään blogiin tulee vähän kevyempi teksti, luvassa on nimittäin TOP-lista. Disneyn ja Pixarin elokuvat ovat täynnä toinen toistansa ihanempia taustamaisemia. Taustamaisemat eli hahmojen takana näkyvät ympäristöt ovat todella suuressa osassa elokuvan tunnelman luomisessa, ja monesti taustat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja todella yksityiskohtaisia. Tässä TOP-listassa esittelen kymmenen elokuvaa, joiden taustataide on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lista on saanut inspiraationsa Reetan kolme vuotta sitten kirjoittamasta vastaavasta listasta.

10. Bambi

Bambin vesiväritaustat ovat ihanan utuisia ja todella aidon oloisia. Bambia katsoessa tuntee itsekin olevansa metsässä seikkailemassa ruohonjuuritasolla, ja metsän multaisen hajun voi oikein haistaa ruudun läpi.

9. Urhea

Urhean maisemat ovat karuja ja mystisiä. <3

8. Pinocchio

Pinocchiossa nähtävä kaupunki on sokkeloinen, hienosti koristeltu ja yksityiskohtainen sekä tutkimiseen houkutteleva.

7. Tarzan

Tarzania katsoessa tulee olo, että on itsekin villin viidakon keskellä. Viidakosta on tehty hienon runsas ja koskemattoman näköinen.

6. Frozen

Frozenin lumimaisemia ei voi olla ihailematta!

5. Pocahontas

Pocahontasin taustat ovat aivan upeita! Erityisen paljon pidän taustojen sinertävästä väriskaalasta sekä juuri tuosta kuvassakin näkyvästä metsästä, jossa puut muodostavat keskenään yhteisen latvuston. Taustat erottuvat monista muista Disney-elokuvien maisemista särmikkyydellään.

4. UP

Paratiisiputous on hieno! Ja nuo tasaiset pöytävuoret!

3. Vaiana

Vaianan maisemat vievät lämpimään tropiikkiin, eikä sen perään voi olla haikailematta.

2. Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosauruksen taustojen yksityiskohtaisuus ja aidonnäköisyys saavat leukani loksahtamaan sijoiltaan joka kerta elokuvaa katsoessani. Maisemat ovat myös ihanan karuja.

1. Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Ruususen geometriset taustamaisemat ovat vieneet sydämeni! Elokuvan visuaalinen ilme on mielestäni aivan ihana!

Kymmenen parhaan joukon ulkopuolelle jäivät juuri ja juuri Rottatouille upeine Pariisin maisemineen, 101 dalmatialaista graafisella tyylillään, Leijonakuningas savanneineen, Kaunotar ja Hirviö satumaisine taustoineen sekä Wall-E upeine avaruusmaisemineen. Minkä elokuvan taustat ovat sinusta upeimpia?

Kunnon dinosaurus - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi, jonka piti osua maapalloon tuhoten kaikki dinosaurukset, ei osunutkaan maaliinsa. Asteroidi viuhahti maapallon ohi, eivätkä dinosaurukset kuolleet sukupuuttoon. Niinpä elokuvan alussa näemme apatosaurusperheen, joka viljelee maata ja asuu talossa – aivan niinkuin ihmiset. Apatosaurusperheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta: Lippe, Jakke ja Arlo. Kasvettuaan lapset alkavat auttaa vanhempiaan tilan töissä. Perheen isä rakentaa kivistä siilon maissille, ja siilon kiveen saa painaa oman tassunjälkensä voitonmerkiksi, kun tekee jotain itseään suurempaa. Jakke saa merkin raivattuaan puut uutta peltoa varten ja Lippe saa merkin kynnettyään koko pellon. Arlo haluaisi saada oman merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten tavoin, mutta pelokkuutensa takia ei saa sitä millään ruokkimalla esihistoriallisia kanoja. Niinpä Arlon isä Henri tarjoaa pojalleen uuden tehtävän: mikäli hän pyydystää ja tappaa otuksen, joka ryöstelee heiltä maissia siilosta, Arlo saa lisätä siiloon oman merkkinsä. 

Niin Arlo tekee työtä käskettyä, ja hän pyydystää otuksen, joka paljastuu ihmiseksi. Arlo ei kuitenkaan raaski tappaa otusta, vaan itse asiassa tulee pelastaneeksi tämän hengen. Otus luikkii tilalta pakoon. Arlon isä näkee tilanteen, ja hän lähtee Arlon kanssa jäljittämään otusta, jotta Arlo saisi vietyä työn päätökseen. Arlo ei kuitenkaan pysy isänsä ripeässä tahdissa, ja koko ajan mahtavammaksi paisuva ukonilma pelottaa nuorta dinosaurusta. Isä tajuaa lopulta tämän, ja päättää palata poikansa kanssa kotiin. Takaisin kääntyminen on liian myöhäistä, sillä lähestyvä mutavyöry estää dinosaurusten paluun kotiin. Isä saa pelastettua Arlon kallionkielekkeelle viime hetkellä ennen kuin huuhtoutuu itse mudan mukana ja kuolee. Arlo syyttää itseään tapahtuneesta, sillä jos hän olisi saanut tapettua otuksen, ei isä olisi koskaan lähtenyt otuksen perään ja kuollut. Eräänä päivänä tilalla Arlo näkee jälleen otuksen, joka on syömässä heidän vaivalla keräämiään maisseja! Arlo suuttuu ja lähtee jahtaamaan ryöstelijää, mutta suutuspäissään tipahtaakin vahingossa vuolaana virtaavaan jokeen! Arlo ei osaa uida, ja hän lyö veden alla päänsä, ja niin joki kuljettaa Arlon mukanaan kauas pois. 

Arlo herää keskellä villiä erämaata, eikä hän näe kotiaan, saati sitten kodin lähistöllä olevaa Torahammas-vuorta missään. Arlo muistaa isänsä sanat, joiden mukaan jokea seuraamalla löytää kotiin. Niin Arlo lähtee seuraamaan jokea, mutta matkan aikana nälkä yllättää hänet. Arlo yrittää kurottautua syömään puussa olevia (pihlajan?)marjoja, mutta kivi pettää Arlon alta ja hänen jalkansa jää jumiin kiven väliin. Arlo ei saa jalkaa irrotettua, mutta yön aikana Arloa seuraava otus on käynyt vapauttamassa dinosauruksen. Arlo yrittää hätistellä ongelmiensa alkusyynä olevaa otusta tiehensä, mutta ihminen palaa aina takaisin Arlon luokse. Otus tuo Arlolle ruokaa ja pelastaa hänet esihistorialliselta käärmeeltä. Silloin paikalle saapuu Santtu Salametsä, styracosaurus, joka vaatii otusta itselleen Arlolta. Hän päättää, että kumpi dinosauruksista keksii ensimmäisenä otuksen nimen, saa pitää sen. Arlo ja Santtu ehdottelevat nimiä toisensa perään, mutta lopulta otus reagoi Arlon keksimään nimeen Puppe. Niinpä Arlo ja Puppe jatkavat yhdessä matkaansa ystävinä. 

Kulkiessaan joen vartta tilaa kohti Arlo ja Puppe kokevat monenlaisia seikkailuja. He esimerkiksi tapaavat esihistoriallisia marsuja ja Puppe opettaa Arloa uimaan. Puppe kertoo sanattomasti Arlolle olevansa orpo, ja perheenjäsenten menetys hitsaa paria vain tiukemmin yhteen. Heidän jatkaessaan matkaansa puhkeaa yllättäen myrsky, ja Arlolle tulee siitä väkisinkin mieleen samanlainen myrsky, jonka kourissa hän menetti isänsä. Arlo lähtee kauhun vallassa juoksemaan myrskyä pakoon, ja myrskyn laannuttua huomaa eksyneensä kauas joesta. Miten hän nyt osaa takaisin kotiin? Arlo päättää kysyä apua näkemiltään lentoliskoilta, jotka paljastuvat myrskynmetsästäjiksi ja lihansyöjiksi! Lentoliskot yrittävät syödä Pupen, jolloin Arlo juoksee pyytämään apua toisilta lähellä olevilta dinosauruksilta: tyrannosaurus rexeiltä! T-rexit karkottavat lentoliskot pois, ja he paljastuvat ystävällisiksi karjankasvattajiksi. Arlo auttaa tyrannosauruksia pääsemään eroon karjavarkaista (velociraptoreista), ja niin tyrannosaurusten pomo Kake antaa Arlon ja Pupen kulkea lauman mukana eteenpäin. Kake kertoo Arlolle, ettei ilman pelkoa voi elää, sillä kaikki pelkäävät jotain. Pelon ei vain pidä antaa voittaa, vaan ”pitää mennä sen läpi”. Karjaa ajaessaan Arlo näkee Torahammas-vuoren, ja niin hänen ja tyrannosaurusten tiet eroavat, kun Arlo ja Puppe lähtevät kotia kohti. 

Vuoren rinteillä matkatessaan Arlo ja Puppe kohtaavat ihmisen. Puppe kiinnostuu lajitoverinsa näkemisestä, mutta Arlo ei päästä Puppea aikuisen ihmisen luo. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia. Yhtäkkiä puhkeaa taas myrsky, ja myrskyn mukana paikalle saapuu myrskynmetsästäjät, eli lentoliskot. Lentoliskot vievät Pupen mukanaan ja pudottavat Arlon jyrkänteeltä alas. Arlo näkee näkyjä isästään, ja näyssä isä kehottaa Arloa auttamaan ystäväänsä Puppea. Virottuaan Arlo lähtee Pupen perään, ja hän iskee lentoliskot yksi kerrallaan veteen virran vietäväksi. Mutavyöry kuitenkin vyöryy taas Arlon ja Pupen päälle, mutta Arlo pelastaa veden varaan joutuneen Pupen otukselta oppimiensa uintitaitojen avulla. Yhdessä he ajautuvat jokea alas ja selviytyvät. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia ja ovat jo ihan lähellä, kun he kohtaavat jälleen ihmisiä. Tällä kertaa heidän aiemmin näkemänsä miehen mukana on koko perhe: vaimo ja kaksi lasta. Puppe käy tekemässä tuttavuutta ihmisiin, mutta haluaisi sen jälkeen jatkaa matkaa Arlon kanssa. Arlo kuitenkin näkee, että Pupen on parempi elää kaltaistensa kanssa, ja niin hän jättää ystävälleen haikeat jäähyväiset. Arlo kävelee loppumatkan yksin kotiin, jossa hänet otetaan riemulla vastaan. Näin suuresta seikkailusta selviydyttyään Arlokin saa lopulta painaa merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten rinnalle. 

Pixarin 16. klassikkoa, Kunnon dinosaurusta, alettiin työstää vuonna 2009, ja sen suunniteltiin tuolloin valmistuvan loppuvuodeksi 2013. Elokuva koki kuitenkin paljon tuotannollisia ongelmia elokuvan tarinan suhteen, päällekkäisten Pixarin elokuvatuotantojen suhteen ja Pixarin elokuvien laadun romahtamisen suhteen (Autot 2, Monsterit-yliopisto). Niinpä Kunnon dinosauruksen julkaisupäivää siirrettiin puolella vuodella eteenpäin kesälle 2014, ja jouluna 2013 ilmestyi Disneyltä (jonka alaisuuteen Pixarkin kuuluu) Frozen. Tämän päätöksen jälkeen Kunnon dinosauruksen ohjaajaa jouduttiin vaihtamaan, jolloin elokuvan julkaisupäivämäärää siirrettiin taas eteenpäin loppuvuoteen 2015, ja kesällä 2014 ilmestyi Disneyn live-action elokuva Maleficent, joka oli valmistunut suunniteltua nopeammin. Niinpä marraskuussa 2015 Kunnon dinosaurus sai ensi-iltansa kuusi vuotta kestäneen tekoprosessin jälkeen. Kunnon dinosauruksesta tuli toinen Pixarin elokuva, joka ilmestyi vuonna 2015, aiemman ollessa Inside Out. Kunnon dinosaurus sai takaisin tuotantoonsa menneet rahat, mutta ei menestynyt odotetusti lippuluukuilla. Se onkin tähän päivään mennessä Pixarin vähiten tuottanein elokuva. 

Kunnon dinosauruksen käsikirjoitus muokkautui paljon kuuden tuotantovuoden aikana. Alunperin Arlo oli aikuinen, jättikokoinen dinosaurus, jonka rinnalla Puppe olisi ollut kuin pikkuruinen ötökkä. Arlo kutistettiin lapseksi, jotta kaksikon ystävystymisprosessi tuntuisi aidolta, ja jotta katsojat tuntisivat sääliä eksynyttä lapsi-dinosaurusta kohtaan. Alunperin Arlon piti myös asua dinosauruksia täynnä olevassa kylässä, jossa muut kyläläiset olisivat tukahduttaneet Arlon, eikä hän olisi pystynyt olemaan oma itsensä. Käsikirjoittajat miettivät myös pikaisesti sellaista vaihtoehtoa, että dinosaurukset olisivat keksineet avaruudessa matkustamisen, ja elokuva tapahtuisi siellä. Lopulta elokuvan tapahtumapaikaksi valikoitui Yhdysvaltain luoteisosa, sillä sieltä on löydetty kaikki Pohjois-Amerikasta löydetyt dinosaurusten fossiilit. Luoteisosassa eläneet ihmiset olivat elättäneet itsensä karjankasvatuksella ja maanviljelyllä, joten nämä tavat päätyivät myös dinosaurusten selviytymiskeinoiksi.

Kunnon dinosauruksen tapahtumapaikat ovat uskomattoman hienon näköisiä! Maisemat ovat todella yksityiskohtaisia ja näyttävät ihan aidoilta, ja elokuvaa katsoessa jään välillä suu auki ihmettelemään, että onko tuo kaikki todella animoitu! Wau! Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tosiaan luoteis-amerikkaan, ja elokuvantekijät kävivät paikan päällä tutkimassa maisemia muun muassa Yellowstonen kansallispuistossa, Wyomingin aavikolla (Red Desert), Montanan ruohotasangoilla ja Teton-vuoristossa. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tietojen ja Google Earthin kuvien avulla animaattorit muodostivat tietokoneohjelmaan pohjan, jonka päälle rakensivat näkemiään kauniita maisemia. Dinosaurusten maailmasta haluttiin valtavan kokoinen ja aidon näköinen – ja sen tekijät toden totta saivat aikaan. Kunnon dinosaurusta varten kehiteltiin myös oma tietokoneohjelma pilviä varten, sillä tähän asi Pixarin elokuvien pilvet oli vain maalattu taustoihin. Tietokoneohjelmalla pilvistä tuli kolmiulotteisia ja niiden sisälle saatiin lisättyä helposti valoefektejä ukkosta varten. Aidon luonnon rinnalla karikatyyrimaiset dinosaurukset ja ihmiset saattavat pistää silmään, ja olen lukenut tästä paljon kritiikkiä elokuvaa kohtaan. Minua dinosaurusten ”kuminen” ulkonäkö ei haittaa, sillä ei aidonnäköiset hahmot sopisikaan Pixarin elokuvaan. Arlon pyöreähkö ja söpö ulkonäkö suunniteltiin myös sitä varten, että katsojat samaistuisivat dinosaurukseen paremmin, ja uskoisivat, että hän todella kamppailee selviytymisestään luonnosta. Jos Arlo olisi näyttänyt liian aidolta dinosaurukselta, ei hänen selviytymisestään olisi tarvetta huolehtia niin paljoa, koska kyllähän villieläimet luonnossa pärjäävät. Arlon liikkeitä varten animaattorit kävivät kuvaamassa eläintarhassa elefantteja, joista he saivatkin paljon apua isokokoisen eläimen liikkeisiin. Tyrannosaurus rexien alavartalo taas laitettiin juoksemaan niinkuin hevonen ylävartalon pysyessä samanlaisessa asennossa kuin ratsastajan. T-rexien laukka onkin minusta mahtavaa katsottavaa! Rexien pomon, Kaken, kasvon ilmeisiin ja eleisiin taas otettiin mallia vanhojen lännenelokuvien näyttelijöistä, esimerkiksi Clint Eastwoodista.

Suunnitellessaan elokuvaa Pixarin tekijät halusivat leikitellä ajatuksella, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon. Dinosaurusten evoluutio olisi jatkanut kehittymistään, ja dinosauruksista olisi tullut yhtä fiksuja kuin ihmisistä. Kasvinsyöjistä olisi tullut maanviljelijöitä ja lihansyöjistä karjankasvattajia. Minua elokuvassa häiritsee hirveästi se, että dinosaurukset olisivat evoluutiossaan tulleet niin ihmisten kaltaisiksi. Miksi dinosaurukset viljelisivät maata juuri samalla tavoin kuin ihmiset, ja miksi he rakentaisivat juuri samannäköisiä taloja kaltevine kattoineen kuin ihmiset? Ja ei kai kukaan järkevä dinosaurus kynnä maata kuonollaan!? Olisin halunnut, että tässä suhteessa Pixarin tekijät olisivat olleet luovempia, ja keksineet dinosaurusten näköisen tavan viljellä, kasvattaa karjaa ja rakentaa talonsa. Zootropolis on täynnä erikoisen näköisiä taloja, jotka voi uskoa eläinten tekemiksi. Apatosaurusperheen taloa en usko heidän tekemäkseen. Minua hämmentää aina elokuvaa katsoessani myös se, mihin aikakauteen Kunnon dinosaurus sijoittuisi. 65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi ohittaa maapallon, mutta tapahtuuko suurin osa elokuvan tapahtumista 64 miljoonaa vuotta sitten (jonka uskoisin) vai ns. tänä päivänä? Ja jos sen tapahtumat tapahtuvat tänä päivänä, miksi dinosaurukset eivät ole kehittyneet enemmän? 

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on apatosaurus-lapsi nimeltä Arlo. Arlo on syntymästään saakka ollut pelokas, kömpelö ja heikko. Tämän takia Arlosta tuntuu, että hän ei sopeudu muiden perheenjäsentensä joukkoon, sillä kaikki muut ovat vahvoja ja saaneet oman merkkinsä siiloon. Arlo tahtoisi kovasti olla perheensä täysvaltainen jäsen ja vahva, mutta pelko saa hänestä aina vallan. Uskomattomalla matkallaan Arlo oppii kohtaamaan pelkonsa, ja hän osoittaa olevansa urhea, fiksu ja kunnollinen dinosaurus. Tästäpä tulee elokuvan nimikin: Kunnon dinosaurus. Arlo on elokuvan alusta asti kunnon dinosaurus, mutta vasta elokuvan lopussa hän uskoo sen itse. Toinen tärkeä hahmo elokuvassa on ihmispoika Puppe. Puppe ei osaa puhua, vaan murisee ja elehtii (ja on nimetty) aivan kuin koira. Tätä ihmisen koiramaisuutta on todella hauska katsoa, ja katsojanakin on hauska leikitellä ajatuksella, että ihmiset olisivat dinosaurusten lemmikkejä. Arlo ja Puppe ovat aluksi toistensa vihamiehiä, mutta elokuvan aikana heidän välilleen syntyy syvä ystävyys. Heitä yhdistää vanhemman/vanhempien menetys ja eksyksissä oleminen. Arloon ja Puppeen samaistuu elokuvan aikana vahvasti, ja heidän kokiessaan ilon tai surun tunteita katsojakin tuntee niitä.

Kunnon dinosauruksessa löntystelee Arlon ohella aika liuta muita dinosauruksia. Arlon perheeseen kuuluvia muita apatosauruksia ovat isä-Henri, äiti-Iida, Jakke ja Lippe. Apatosaurukset ovat rauhallisia maanviljelijöitä, jotka uurastavat aamusta iltaan saadakseen maissin kasvamaan. Jakke ja Lippe kiusaavat Arloa perinteiseen sisarusten tapaan. Henri-isä taas viljelee maissin ohella oivia elämänoppeja lapsilleen. Santtu Salametsä (voi tuota suomennosta!) on styracosaurus, joka on kerännyt ympärilleen pieniä otuksia suojelemaan itseään. Otukset kulkevat kätevästi koivujen keskelle maastoutuvan Santun sarvissa. Tyrannosaurus rexit ovat elokuvassa comboymaisia karjankasvattajia, ja yllättäen hyvisten puolella. Kunnon dinosaurus onkin tässä suhteessa harvinaislaatuinen dinosaurus-elokuva, sillä yleensä T-rexit esittävät elokuvissa pahiksia. Tyrannosaurusten johtaja on Kake, ja hänen kanssaan karjanajossa on sisarukset Lissu ja Nasse. T-rexit ovat minusta elokuvan riemastuttavimmat hahmot. Pahiksina elokuvassa toimii velociraptorit, jotka hyökkäävät tyrannosaurusten karjan kimppuun. Myös lentävät nyctosaurukset ovat pahiksia, sillä he hyökkäilevät pienten otusten kimppuun ravintoa saadakseen. Arlokaan ei näiden siipiveikkojen hyökkäilyltä välty, koska suojelee Puppea. Nyctosaurukset kulkevat myrskyn perässä, koska myrsky jättää jälkeensä haavoittuneita pieneläimiä, joita lentoliskojen on helppo napsia suuhunsa. Myrskynmetsästäjiä johtaa Salamainen uskonnollisen yhteisön johtajan ottein, sillä Salamaista johdattaa pilvestys – ei ilmestys. Jos varsinaista pääpahista elokuvasta lähtee hakemaan, on siihen rooliin elokuvassa valjastettu luonto, erityisesti myrskyt. Myrskyjä Arlo pelkää, ja myrskyt aiheuttavat apatosaurukselle pahimmat takaiskut elokuvassa. Luonnonvoimille suuri dinosauruskaan ei voi mitään.

Säveltäjäksi Kunnon dinosaurukseen suunniteltiin Thomas Newmania, joka oli säveltänyt musiikin aikaisempaan Pixarin elokuvaan Wall-E. Newman ei kuitenkaan kiireiltään päässyt säveltämään musiikkia elokuvaan, jolloin säveltäjäksi valittiin Mychael Danna. Mychael pyysi veljensä Jeff Dannan mukaan sävellystyöhön, ja niinpä Kunnon dinosauruksesta tuli ensimmäinen Pixarin elokuva, jossa on ollut mukana kaksi säveltäjää. Kunnon dinosauruksen musiikki on minusta todella kaunista ja onnistunutta, ja se palvelee elokuvaa täydellisesti. Elokuvassa onkin monta kohtausta, joissa ei ole ollenkaan dialogia. Erityisesti näissä kohtauksissa musiikilla on suuri rooli tunteiden luomisessa, ja nämä sanattomat kohtaukset ovatkin mielestäni elokuvan vaikuttavimpia kohtauksia. Kunnon dinosaurus saa minut muutenkin tunteilemaan jo alusta asti: herkistyn melkein kyyneliin Arlon kuoriutuessa munastaan, koska hän on niin pelokas maailmaa kohtaan, mutta luottaa heti vanhempiinsa. Vauva-Arlo on sitä paitsi kauhean söpö. (HUOM! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan aikana kyynelkanavani vuotavat virtanaan Arlon isän kuollessa, ja kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe kertovat toisilleen perheidensä kohtalosta. Elokuvan loppu herkistyttää minut myös aina, kun Puppe saa itselleen uuden ihmisperheen ja täten hänen ja Arlon tiet eroavat. Ja kukapa ei voisi herkistyä kohdassa, jossa Arlo palaa lopulta seikkailujensa jälkeen kotiin! 

Kunnon dinosaurus sijoittuu jonnekin esihistorialliselle aikakaudelle (näin oletan), joten elokuvasta ei millään voi löytyä Pixarin ”easter eggejä” autoineen ja numeroineen, vai mitä? VÄÄRIN! Kunnon dinosauruksesta löytyy kuin löytyykin perinteiset Pixarin pääsiäismunat! Pixarin tähtipallo näkyy kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe näkevät näkyjä syötyään pilaantuneita persikoita. Kyseessä on muuten ensimmäinen kerta Dumbon jälkeen, jolloin Disneyn elokuvassa nähdään hallusinoivia hahmoja! Pizza Planeetan auto on nähtävissä ihan elokuvan alussa, sillä yksi avaruudessa leijailevista asteroideista muistuttaa autoa. A113 lukee aidassa, jonka sisällä elelevät apatosaurusten esihistorialliset kanat. Arlon pudotessa veteen esihistoriallisilla marsuilla leikkimisen jälkeen veden alla voi nähdä vilauksen mustekalasta, joka muistuttaa Hankia Pixarin seuraavasta elokuvasta Doria etsimässä. Monet katsojat ovat nähneet Kunnon dinosauruksessa yhtäläisyyksiä myös Disneyn Leijonakuninkaan kanssa, mutta myös Don Bluthin Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Leijonakuningas-yhdistelmän tajuan siinä mielessä, että Leijonakuninkaassa ja Kunnon dinosauruksessa päähenkilö menettää toisen vanhempansa melko samantyylisissä olosuhteissa, ja elokuvan ajan käsitellään tätä menetystä. En kuitenkaan yhdistä Kunnon dinosaurusta ollenkaan Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Toki molemmissa elokuvissa nuori dinosaurus kokee seikkailun tien päällä ja päädinosaurus sattuu olemaan ”pitkäkaula”, mutta siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Pixarin alkavan tehdä elokuvaa, joka kertoo siitä, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisi kuolleet sukupuuttoon, olin innoissani. Ajattelin, että elokuvassa dinosaurukset seikkailisivat villinä 2000-luvun modernissa maailmassa, jossa ihmiset olisivat kehittyneet samanlaiseksi kuin oikeasti, ja dinosaurukset eläisivät metsissä kuin karhut tai savanneilla kuin norsut. Elokuvasta ensimmäisiä kuvia nähdessäni petyin, koska näin, että Puppe oli luolamies – eli elokuva ei sijoittuisi moderniin aikaan. Menin siis katsomaan elokuvaa hieman negatiivisin odotuksin, mutta teatterista tullessani olin onnellinen. Kunnon dinosaurus oli, ja on, hyvä elokuva! Elokuvan musiikki on todella kaunista ja animaatio – erityisesti maisemat – ovat upeaa katsottavaa. Kunnon dinosauruksen juoni tai hahmot eivät ehkä ole ne kaikkein omaperäisimmät, mutta hahmoihin samaistuu hyvin ja heidän selviytymisestään rajussa luonnossa välittää oikeasti. Elokuva saa minussa aikaan vahvoja tunnereaktioita, mikä kertoo aina minulle jotain elokuvan tasosta. Kunnon dinosaurus ei ole saanut yleisesti yhtä suurta arvostusta kuin samana vuonna ilmestynyt Inside Out, mutta minusta Kunnon dinosaurus on paljon parempi elokuva. Se ei kerro tunteista, mutta se menee tunteisiin. 

”Mä olin pelkuri, toivoton. Sit mä sain myrskyltä pilvestyksen, enkä pelkää enää mitään!” 

- Salamainen