When we're together, then the season's bright. 12.

Olemme puolessaväliä joulukalenteria, wuhuu! Enää 12 päivää jäljellä jouluun! :)

Jee, on sulla ystävä. Ystävä oon siis mä!

Hieman yli vuosi sitten aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa olen esitellyt omia lempi-hahmojani kustakin klassikosta. Tämä on sarjan viimeinen osa, joten tekstin lopussa voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! 

Bolt: Bolt

Bolt on koira, joka taistelee pahiksia vastaan supervoimiensa avulla. Tai näin Bolt ainakin itse luulee. Oikeasti Bolt on televisiosarjan päätähti, ja kaikki hänen supervoimansa ovat vain teknisiä temppuja. Boltille uskotellaan hänen omaavan supervoimia, jotta koiran roolisuorituksesta saataisiin mahdollisimman autenttisen näköinen. Bolt uskookin hänen ja hänen omistajansa  Penny-tytön olevan monesti hengenvaarassa, vaikkei näin todellisuudessa ole. Silti hän pelastaa aina päivän. Erinäisten sattumusten kautta Bolt joutuu ulkomaailmaan, jossa hänellä ei enää ole tuotantotiimin hänelle kyhäämiä voimia. Aluksi Bolt kuvittelee jonkin vieneen hänen voimansa, mutta lopulta hän ymmärtää, että hänelle on valehdeltu koko koiranelämän ajan. Boltilla alkaakin siis oppikoulu elämästä, ja hän opettelee, miten olla koira.

Prinsessa ja sammakko: Louis

Prinsessasta ja sammakosta oli vaikea valita parasta hahmoa, sillä pidän kovasti Tianasta ja Louiksesta. Vaikka Tiana niin ihana ja esimerkillinen onkin, minua ärsyttää välillä hänen jääräpäisyytensä. Niinpä parhaaksi hahmoksi valikoitui Louis, suistolla asuva alligaattori. Suurikokoinen Louis rakastaa jazzia, ja hän soitteleekin svengaavia kappaleita taidokkaasti pienellä torvellaan. Louiksen suurin haave on päästä soittamaan valveutuneelle yleisölle jazzia, mutta tämä ei oikein onnistu suistolla. Louis haluaisi soittaa ihmisten keskellä, mutta ihmiset pelkäävät terävähampaista puhaltajaa. Niinpä Louis toivoisi olevansa ihminen, jotta voisi esittää muille rakasta musiikkiaan. Jazzin lisäksi Louis pitää kovasti ruoasta, jolla hän herkuttelee mielellään. Vaikka Louis onkin isokokoinen ja hurjannäköinen alligaattori, on hän luonteeltaan lempeä, empaattinen ja arka. Louis pelkää melkein kaikkea suistolla alkaen piikkipensaasta loppuen Mama Odieen. Tarpeen tullen Louis osaa kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja puolustaa lähimmäisiään rohkeasti. Lisäksi Louis on hiukan hömelö, mikä aiheuttaa monta hauskaa tilannetta elokuvassa.

Kaksin karkuteillä: Tähkäpää

Tähkäpää on Coronan prinsessa, joka on kidnapattu linnasta hänen vielä ollessaan vauva. Kidnappaaja Gothel on piilotellut Tähkäpäätä metsän keskellä piilossa olevassa tornissa melkein 18 vuotta. Tähkäpää on siis elänyt eristyksissä muusta maailmasta, eikä hän tiedä siitä mitään. Tähkäpää ei myöskään tiedä paremmasta kohtelusta, ja Gothel kohtelee häntä todella alentavasti ja suorastaan hyväksikäyttää häntä. Onkin suoranainen ihme, että Tähkäpäästä on kasvanut niin elämänjanoinen, positiivinen ja empaattinen nuori nainen. Tornissa oleskelu on tehnyt Tähkäpäästä muuta maailmaa pelkäävän ja omaa itseään epäilevän neidon. Maailma kuitenkin paljastuu upeaksi paikaksi, ja Tähkäpää tulee rohkeaksi ja hänen itseluottamuksensa kasvaa elokuvan edetessä. Tornissa Tähkäpäällä on ollut aikaa harrastaa vaikka mitä, ja hän osaakin ommella, soittaa kitaraa, muovata savea, lukea ja siivota. Eniten Tähkäpää rakastaa maalaamista, ja torni onkin täynnä hänen maalaamiaan upeita kuvia. Suurin osa Tähkäpään päivästä kuluu kuitenkin hänen pitkiä hiuksiaan kammatessaan. Neidolla on taikahiukset, jotka pystyvät nuorentamaan ja parantamaan muita. Hiukset tosin toimivat vain tietyn laulun laukaisemana. 

Räyhä-Ralf: Räyhä-Ralf

Räyhä-Ralf on peliin ohjelmoitu pahis, joka haluaisi olla hyvis. Ohjelmoinnin muuttaminen ei kuitenkaan onnistu noin vain, ei ainakaan kun pelien pahiksia kohtaan ollaan niin ennakkoluuloisia. Ralf haluaa muuttaa elämäänsä, sillä hän on kyllästynyt ainaiseen huonoon kohteluun. Hänen omassa pelissään, Fixari-Felixissä, Ralf heitetään pelaajan voittaessa aina kerrostalon katolta alas. Eihän kukaan tykkää sellaisesta! Räyhä-Ralf on nimensä mukaan koko ajan hieman ärtynyt ja vihainen. Vihaansa Ralf purkaa tuhoamalla ympäristöään, mikä ei ole ehkä se paras tapa aggressioista pääsemiseen. Ralf on todella vahva, ja suunnattoman isoilla nyrkeillään hän tuhoaa jopa betonia. Ralfilla on kuitenkin syytä olla vihainen, sillä hänen kotinsa on tuhottu kerrostalon tieltä. Kaiken lisäksi kerrostalon asukit jättävät Ralfin ulkopuolelle kaikesta hauskanpidosta. Yksinäisyys tekee yrmyiseksi. Pieni ystävällinen ele voi siis saada paljon iloa aikaan!

Nalle Puhin elokuva: Tiikeri

Tiikeri on yhä lempihahmoni Puolen Hehtaarin Metsän väestä. Tiikerissä minuun vetoaa hänen alituinen virkeytensä, iloisuutensa ja ylitsepursuavainen riemunsa. Tiikeri ei ole uudemmassa Nalle Puhin elokuvassa samanlainen rasavilli kuin vanhassa Nalle Puhissa. Tiikeri ei enää ihan koko ajan hypi muiden päälle ja hän tuntuu rauhoittuneen - ainakin jonkun verran. Tiikeri kaipaa itselleen tiikerikaveria, vaikka onkin laulanut: "Ihanin asia minusta on et oon mä ainoa!" Paras asia maailmassa Tiikerin mielestä on pomput ja hypyt ja loikat.

Frozen: Kristoff

Haluaisin kovasti tykätä Frozenissa eniten Annasta, Disney-kaimastani. Anna on kuitenkin innostuneisuudessaan ja höpsöttelyssään välillä vain liian ärsyttävä makuuni. Suosikkihahmoni ei ole myöskään Elsa, vaikka hänen hahmonkehityksensä on todella mielenkiintoista seurattavaa. Siispä lempihahmoni on Kristoff! Kristoff voi tuntua hajuttomalta ja mauttomalta muihin elokuvan hahmoihin verrattuna, mutta minusta hän on ihanan tavallinen. Tai no tavallinen ja tavallinen. Kristoffin on nimittäin kasvattaneet peikot kaukana metsän keskellä geysirien luona. Mies on eräänlainen erakkoluonne, vaikka kulkeekin kaupungissa myymässä jäätä. Muuten Kristoff ei paljon ihmisten seurassa liiku. Niinpä hän onkin aluksi hämillään tavatessaan Annan, jonka kanssa pitäisi alkaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ihmisiin liittyvästä kokemattomuudestaan huolimatta Kristoff osaa olla Annaa kohtaan ystävällinen, ymmärtäväinen ja hellä. Onhan hän kuitenkin oppinut tulemaan toimeen suuren peikkosuvun kanssa. Kristoffilla on peikkojakin läheisempi ystävä, aina uskollinen Sven-poro. Svenin kanssa Kristoff hulluttelee, ja hän kuvittelee välillä puhuvansa Svenin kanssa. Liekö tämä jokin mökkihöperyyden oire... Kristoff tykkää musisoida laulaen ja soittan luuttua. Kristoff on rehellinen, luonnonläheinen, empaattinen, hauskuutteleva ja ennen kaikkea ihana mies. 

Big Hero 6: Baymax

Big Hero 6:ssa Baymax on ihana iso, pyöreä, pehmeä ja halittava, joten häntä ei voi olla valitsematta elokuvan parhaaksi hahmoksi. Baymax on Tadashi Hamadan suunnittelema ja rakentama robotti. Baymax on suunniteltu henkilökohtaiseksi hoitoapulaiseksi, ja hän osaa diagnosoida taudin kuin taudin hetkessä skannereillaan. Vaihdettuaan omistajaa Tadashista tämän pikkuveljeen Hiroon myös Baymaxin käyttötarkoitus muuttuu. Hiro päivittää Baymaxin taistelijaksi ja rakentaa tälle haarniskan rakettimoottoreineen. Niinpä Baymax pääsee lentelemään taivaalla ja rökittämään pahiksia supersankaritiimin jäsenenä. Vaikka Baymax onkin hyvin asiallinen robotti, ei hän ole yhtään kylmä tai luotaantyöntävä, päinvastoin! Baymax on monotonisesta äänestäänkin huolimatta todella lämmin, välittävä ja tosiaan halittava robotti. Baymaxin kasvonpiirteetkin käsittävät vain kaksi ympytää ja viivan, mutta silti hänessä nähdään uskomaton tunteiden kirjo.

 Zootropolis: Flash

Kuvan lähde: http://disney.wikia.com

Olen katsonut Zootropoliksen vain yhden kerran. Tämän kerran perusteella pidin eniten laiskiaisesta Flash: hän teki minuun suurimman vaikutuksen ja yllätyksen. Jo Flashin nimi on parodiaa hänen hyvin hitaasta olemisestaan, ja Nickin antama lempinimi, "vanha kunnon vauhtihirmu" suorastaan pilkkaa Flashia. Flash on töissä liikennevirastossa (tai vastaavassa), kuten näköjään monet muutkin Zootropoliksen laiskiaiset. Flash näyttäisi olevan työssään hyvä ja tunnollinen, ja hän vaikuttaisi olevan työpaikallaan suosittu muutenkin. Flash pitää vitsailusta ja ottaa elämän rennosti. Flash ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin päältä näyttää, kuten saamme elokuvassa nähdä...

Siinäpäs olivat kaikki parhaimmat hahmot uusimmistakin elokuvista. Ajattelin, että olisin tehnyt vielä listan "parhaista hahmoista ikinä!", mutta nyt sellaisen listan tekeminen ei innosta. Olin ajatellut, että elokuvien parhaat hahmot listaamalla kaikkien aikojen parhaimpien hahmojen listaus kävisi helposti, mutta eihän se käy. Esimerkiksi Kaunottaressa ja Hirviössä on niin monta ihanaa hahmoa, että ne menevät Flashin ohi. Niinpä julistankin tämän sarjan viimeisen osan lopussa vain tylsästi sen mielestäni kaikkien aikojen parhaimman hahmon! 

Paras Disney-hahmo ikinä on...

SIMBA!!!! 

Onneksi olkoon! :) Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä, kun lempiklassikkonikin on Leijonakuningas. Perässä seuraa melkein voittajina Hirviö, Belle, Timon ja Pumba, prinssi Juhana ja moni muu! Mikä/mitkä ovat teidän suosikkihahmo(ja)nne Disney-klassikoista?

Look who made it through but your funny friend and me.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!

Nalle Puhin elokuva - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Nuoren pojan, Risto Reippaan huoneessa lojuu siellä täällä eläinpehmoleluja. Nalle-pehmolelun vieressä lepää kirja, jonka sivut aukeavat ja alkavat kertoa elokuvan tarinaa. Kirja vie meidät Puolen hehtaarin metsään, jossa tapaamme Nalle Puhin ystävineen. Nalle Puh aloittelee päiväänsä hunajan etsinnällä, muttei löydä kullankeltaista herkkua mistään talostaan. Niin Puh päättää lähteä kysymään ystäviltään, olisiko heillä lainata hunajaa. Karhu saapuu Ihaan luokse, jolta hunajaa ei valitettavasti löydy. Puh sen sijaan keksii kovin masentuneissa tunnelmissa olevan Ihaan pulman: eihän hänellä ole häntää! Tämä varmasti aiheuttaa aasin masentumisen! 

Läheiselle oksalle lennähtää Pöllö, jonka Nalle Puh lähettää viemään sanomaa erittäin tärkeästä kokouksesta kaikille Puolen hehtaarin metsän asukkaille. Puh, Ihaa, Nasu, Kengu, Ruu, Kani ja Pöllö tapaavat pian, ja Risto Reippaan johdatuksella he päättävät etsiä Ihaalle uuden hännän. Uuden hännän löytäjä saa palkinnoksi hunajapurkin. Nalle Puhin vatsa halajaa hunajaa, joten Puh lähtee innolla etsimään häntää. Ehdokkaiksi tuodaan niin Puh-kuu-kello kuin kaulaliina. Ihaalle sopivaa häntää ei vaan meinaa löytyä. Etsinnästä nälkäiseksi tullut Nalle Puh vaeltaa Risto Reippaan luokse, sillä hänellä on varmasti säilössä hunajaa. Riston talo näyttää kuitenkin olevan tyhjillään, ja ovessa on Riston kirjoittama lappu. Koska Puh ei osaa lukea, hän vie Riston viestin Pöllölle luettavaksi. Myös muut metsän eläimet tulevat kuuntelemaan tärkeän lapun viestiä. Pöllö on lukevinaan lapusta, että Riston on kidnapannut Pahko! Muut eläimet ihmettelevät, mikä se sellainen Pahko on, ja niin Pöllö alkaa maalailla hirvittäviä kuvia todella julmasta Pahkosta muiden eläinten lyödessä vettä kiukaalle (kuvainnollisesti). Peloistaan huolimatta Puolen hehtaarin metsäläiset päättävät napata Pahkon, ja näin vapauttaa Riston. 

Pahkon metsästys alkakoon! Nasu ja Nalle Puh kaivavat metsäaukiolle ison kuopan, johon Pahko voisi pudota. Muut jättävät erinäisiä tavaroita ympäri metsää syöteiksi, sillä Pahko kuulemma on turhan tavaran perään. Tavaroiden jättämän jonon perusteella Pahko johdatetaan ansakuoppaan. Muiden tehdessä ansaa Pahkolle Tiikeri on päättänyt tehdä Ihaasta itselleen tiikerikaverin, joka päihittää Pahkon helposti. Tiikeri on kiinnittänyt Ihaan kadonneen hännän tilalle jousen ja maalannut aasiraukan täyteen mustia raitoja. Tiikeri itse pukeutuu Pahkoksi, jotta Ihaa saa harjoitusta hirviön kanssa tappelemisesta. Ihaa ei kuitenkaan ole innoissaan väkivaltaisuuksista, ja livahtaa Tiikeriltä pakoon. Pahkoksi pukeutunut Tiikeri lähtee etsimään Ihaata. 

Sillä välin ansan valmiiksi saanut Nalle Puh on hirvittävän nälän kourissa, ja hän jopa näkee hallusinaatioita hunajamaailmasta. Haavekuvissaan elävä Puh näkee kuopan päälle Pahkolle syötiksi jätetyn tyhjän hunajapurkin, ja ei voi vastustaa kiusausta, vaan ryntää nälässään purkin luo. Nalle Puh ei saa tyhjästä purkista hunajaa, vaan tippuu ansakuopan pohjalle. Muut luulevat saaneensa kiinni oikean Pahkon, ja he saapuvat saalistaan katsomaan. Pettymys on melkoinen, kun kuopassa istuukin hunajapurkki päässään Nalle Puh. Muut yrittävät saada Puhia ylös Ihaan väliaikaisena häntänä olevan ankkurin avulla, mutta tippuvatkin ankkurin mukana kuoppaan. Ylhäälle jää vain Nasu, joka ei useista yrityksistä huolimatta onnistu nostamaan ystäviään. Nasu lähtee etsimään apua, mutta törmää metsässä Pahkoksi pukeutuneeseen Tiikeriin. Nasu säikähtää perinpohjaisesti, ja pinkoo Tiikeri kintereillään kuoppaan muiden seuraksi. Kuoppaan putoaa myös Tiikeri, ja putoamisen seurauksena hänen valepukunsa irtoaa muiden helpotukseksi. Kuopassa Tiikeri ihmettelee, miksi Ihaa katosi hänen luotaan, mutta Ihaa toteaa, että: ”Parasta tiikereissä on se, että olet ainoa.” 

Kaikkien Puolen hehtaarin metsän asukkaiden kyhjöttäessä ansakuopassa Puh keksii rakentaa kuoppaan pudonneista kirjan kirjaimista tikapuut, joiden avulla he kiipeävät kuopasta ylös. Ylös kiivettyään pensaasta esiin astuu Risto Reipas! Eläimet ovat yllättyneitä, kun Risto on päässyt pakoon Pahkon kynsistä. Risto selittää, että hän kirjoitti lappuun lähteneensä kouluun ja palaavansa pian. Nolostunut Pöllö lentää äkkiä kotiinsa. Vieläkin nälkäinen Nalle Puh seuraa Pöllöä tämän kotiin saadakseen hieman hunajaa. Puh huomaa Pöllön soittokellon narun olevan kuitenkin hyvin tutunnäköinen. Hunajatarjoilusta huolimatta Puh ei saa narua pois mielestään, ja lopulta tajuaa sen olevan Ihaan häntä! Puh jättää Pöllön tarjoamat hunajat pöytään, ja kiirehtii viemään häntää Ihaalle. Ihaa on häntäänsä yllättäen hyvin tyytyväinen, ja Puh voittaa itselleen jättimäisen purkin hunajaa! Näin hän pääsee vihdoin täyttämään vatsansa suuressa hunajapurkissa samalla uiden. 

Nalle Puhin elokuvan tuotanto alkoi syyskuussa 2009. Tällöin Disneyn studioilla päätettiin, että he tahtovat tehdä elokuvan, joka ylittää sukupolvien rajat. Nalle Puh kuulosti oivalta vaihtoehdolta, ja niin ruvettiin suunnittelemaan uutta päästudion tuottamaa Nalle Puh -elokuvaa. Elokuvantekijät tekivät samaisena vuonna matkan Sussexiin, Ashdown Forestiin, joka oli toiminut A.A. Milnen tarinoiden metsän inspiraation lähteenä. A.A. Milne oli siis kirjailija, joka kirjoitti kirjoja Nalle Puhista, hahmosta, jonka hän kehitteli poikansa nallekarhusta vuonna 1926. Nalle Puhin elokuva perustuu kolmeen A.A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -tarinaan. Alun perin elokuvan piti perustua peräti viiteen tarinaan, mutta kaksi tarinoista jäi pois. Toisessa poisjätetyssä kohtauksessa olisi esitelty Kanin ystäviä ja sukulaisia, jotka käyvät vuosittaisella visiitillään Kanin luona. Nalle Puhin elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2011. Yhdysvalloissa se tuli ensi-iltaan tismalleen samana päivänä, kuin Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2, ja Harry Potterin suosio vei todennäköisesti osan Nalle Puhin mahdollisista lipputuloista. Nalle Puhin elokuva menestyi kuitenkin teattereissa kohtuullisesti. Nalle Puhin elokuva on muuten toistaiseksi viimeinen perinteisesti, käsin piirretty Disneyn elokuva. Disneyn studiot ovat päättäneet, etteivät toistaiseksi tee perinteisesti tehtyjä elokuvia, mutta toivon, että he tulevat tulevaisuudessa pyörtämään tämän päätöksensä (kuten he tekivät jo kerran 2000-luvulla). 

Nalle Puhin elokuva on kolmas Disneyn klassikkolistalle päässyt elokuva, joka on jatko-osa jollekin  klassikkolistalla aikaisemmin olevalle elokuvalle. Aiemmin jatko-osansa ovat saaneet klassikot Pelastuspartio Bernard ja Bianca sekä Fantasia. Nalle Puhin elokuva on tietenkin jatkoa vuonna 1977 ilmestyneelle Nalle Puhille, joskaan elokuvien tapahtumat eivät ole millään lailla ajallisesti sidottuina toisiinsa. Disneyhän on tehnyt näiden kahden klassikon ohella monta muutakin Nalle Puh -elokuvaa, mutta vain nämä kaksi mainittua ovat päästudion, Walt Disney Animation Studiosin, tekemiä. Muut Nalle Puh -elokuvat on tehnyt DisneyToon Studios, joten ne eivät kuulu klassikkojen sarjaan. Itse asiassahan Nalle Puhin elokuva on vain Yhdysvalloissa klassikkojen listalla, mutta muun muassa Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa se ei ole klassikkolistalle päässyt. Tämä Nalle Puhin listalle pääsemättömyys aiheuttaa taas eroavaisuuden Suomen ja Yhdysvaltojen klassikkolistoihin, joka vaikuttaa tällä hetkellä myös kaikkiin tuleviin klassikoihin. En löytänyt mistään virallista syytä, miksei Nalle Puhin elokuva ole päässyt klassikkolistalle Yhdysvaltojen tapaan. Siitä olen kuitenkin varma, että Suomen Disney on ottanut mallia Ison-Britannian listasta, eikä siis ole tehnyt päätöstä itse. Syynä voisi olla se, ettei klassikkolistalle haluta jatko-osia. Disney on tehnyt niin monta Nalle Puh -elokuvaa, että tämän yhden ottaminen listalle voisi tuntua väärältä, kun aiemmatkaan elokuvat eivät ole sinne päässeet. Toisaalta tämä elokuva on Disneyn päästudion tekemä, ei sivustudion, joka on aiempia jatko-osia tehnyt. Voisiko syynä olla sitten se, että elokuvien nimet ovat niin samanlaiset, että ne vain sekoittuisivat toisiinsa klassikkolistalla ollessaan? 1977 ilmestyneen elokuvan suomenkielinen nimi on Nalle Puh, vaikka se englanniksi on The Many Adventures of Winnie the Pooh (Nalle Puhin monet seikkailut). 2011 ilmestynyt elokuva on englanniksi pelkkä Winnie the Pooh (Nalle Puh), mutta se on suomennettu Nalle Puhin elokuvaksi. Joka tapauksessa Nalle Puhin elokuva ei ole Suomen Disney-klassikkolistalla, eikä tälle ole mitään järkevää syytä. En ymmärrä, miksi muiden maiden pitää tehdä omia päätöksiä klassikkolistojen suhteen; mikseivät ne voi vain seurata USA:n päätöksiä? On todella ärsyttävää, kun DVD:iden klassikkonumeroinnin seassa on näitä numeroimattomia elokuvia, jotka minun on pitänyt hankkia, koska ne kuuluvat Yhdysvaltojen klassikoihin. Voi voi voi! No, aika pieniä nämä minun harmin aiheet ja ongelmat ovat yleisellä tasolla. 

Puolen hehtaarin metsän asukkaat ovat varmasti todella tuttuja kaikille. Nalle Puhin elokuvassa pääosaan kohotetaan Nalle Puh, aivan kuten A.A. Milnen kirjoissa. Puh on hyvän ruokahalun ja pienet aivot omaava karhu. Hänen hillitön ruokahalunsa tulee elokuvassa ilmi lähinnä nälän tunteena, sillä elokuvan viimeisille minuuteille asti Puhin vatsa murisee tyhjyyttään. On hauska, miten Puhin vatsasta on tehty tavallaan oma, nallen tahdosta irtonainen osa, joka ohjaa Puhia hunajan etsintäretkillä ja ilmoittaa täytön tarpeesta aina tilanteen mennessä liian vakavaksi. Vatsan kurina on myös kuin masun puhetta Puhille. Yhdessä vaiheessa elokuvaa Puhin täytteet pursuavat ulos hänen ompeleidensa välistä. Tämä viattomalta vaikuttava hassuttelu on tarkemmin ajatellen melko raakaa puuhaa, sillä täytteethän ovat Puhin sisälmyksiä! Kenties hänen nälkäinen vatsansa yrittää päästä irti kavereita ajattelevasta ruumiista…! Hyi! Anteeksi näistä mielikuvista… On kuitenkin ihanaa, kun elokuvan lopussa Puh näyttää, mikä on elämässä tärkeämpää: omat halut vai muiden auttaminen. Kaikilla muillakin Puolen hehtaarin metsän asukeilla on oma, tärkeä roolinsa elokuvassa. Nasu on yhä pieni ja pelokas possu, joka yrittää kovasti olla rohkea ystäviensä takia. Kani pitää tapahtumat kiinni punaisessa langassa asiallisesti, ja tulee välillä pompottaneeksi muita. Kania suurempi johtajahahmon rooli elokuvassa on viisaalla Pöllöllä. Pöllö jaarittelee menneisyydestään tovin jos toisenkin, mutta muiden tylsistyttämisen lisäksi hän tuntee sivistyssanat ja ”osaa” lukea Riston jättämiä viestejä. Kengu on koko metsän äitihahmo, ja Ruu on koko metsän hoivavietin esiintuova kengurunpoika. Ihaa on oma masentunut itsensä, joka välillä laukoo elämää suurempia toteamuksia. Tiikeri taas on yliaktiivinen, itseään rakastava, alati iloinen tiikeri! Metsässä seikkailee myös Risto Reipas, iloinen ja seikkailunhaluinen koululainen. 

Nalle Puhin elokuvan taustamusiikin on säveltänyt Henry Jackman ja Christopher Willis. Elokuvan laulut on säveltänyt aviopari Robert Lopez ja Kristen Anderson-Lopez. Disneyn studioilla ihastuttiin kaksikon lauluihin niin kovasti, että heidät kiinnitettiin myös Disneyn tulevan projektin, Frozenin, laulujen säveltäjiksi. Nalle Puhin elokuvan laulut ovat minusta todella mitäänsanomattomia, mutta Frozenin sävellykset nostavat säveltäjäkaksikon arvostusta todella paljon. Nalle Puhin elokuvasta muistettavimpia lauluja ovat laulut, jotka ovat jo esiintyneet Nalle Puhissa: Puolen hehtaarin metsä (joka aloittaa elokuvan) ja Oon mä ainoa (laulu, jota Tiikeri laulaa pari säettä).  Ensimmäinen uusi laulu, Puhin maha, soi Nalle Puhin etsiessä itselleen hunajaa kotoaan. Toinen uusi laulu, Erittäin tärkeä tehtävä, soi Puolen hehtaarin metsän asukkaiden saadessa tiedon kokouksesta, jossa kerrotaan Ihaan kadonneesta hännästä. Kolmas laulu, Se kauhea Pahko, kertoo Pahkosta ja tämän hirveyksistä. Ihaa ja Tiikeri on Tiikerin laulama laulu, jonka aikana Tiikeri opettaa Ihaalle tiikereiden tapoja. Pelkkää hunajaa soi Nalle Puhin unelmoidessa hunajasta hirveän nälän muristessa hänen vatsassaan. Voittajan laulu soi ihan elokuvan lopussa. Voisin vielä mainita, että laulujen säveltäjät, Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez, ovat antaneet elokuvassa äänensä Nalle Puhin murisevalle vatsalle. 

Nalle Puhin elokuva kulkee kivasti samoja jalanjälkiä kuin Nalle Puh. Molempien Nalle Puh -klassikkojen konteksti on samanlainen, sillä elokuvissa hahmot seikkailevat kirjan sivuilla. Elokuvien yhtenä tärkeänä elementtinä on siis kirja, jonka kappaleita näytetään usein, ja jonka kirjaimet puuttuvat usein elokuvan tapahtumiin. Eroavaisuus kirjojen suhteen on se, että vuoden 1977 Nalle Puhissa kirja on lisätty yhdistäväksi tekijäksi elokuvan lyhytanimaatioille jälkikäteen, kun taas vuoden 2011 Nalle Puhin elokuvaan kirja on käsikirjoitettu mukaan alusta alkaen. Uudemmassa elokuvassa tarina onkin paljon yhtenäisempi ja sama juoni kestää koko elokuvan ajan, kun vanhemmassa elokuvassa on neljä jaksomaista tarinaa. Vaikka elokuvan juoni onkin selkeämpi ja parempi uudemmassa elokuvassa, pidän silti vanhemmasta elokuvasta enemmän, lähinnä varmaan nostalgisista syistä. Mielestäni myös vanhemmassa Nalle Puhissa on kivempi animaatiotyyli. Tyyli on paljon luonnosmaisempi ja jotenkin elävämpi, kuin uudemman elokuvan kiiltokuvamaisen tarkka piirrosjälki. 

Kriitikot kehuivat Nalle Puhin elokuvaa nostalgiseksi, mutta aivan liian lyhyeksi elokuvaksi. Olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Nalle Puhin elokuva viittaa monellakin tapaa aikaisempaan Disney-klassikkoon, Nalle Puhiin. Minusta on esimerkiksi aivan ihanaa, että molemmissa elokuvissa on samoja lauluja. Omaan lapsuuteeni kuului vahvasti alkuperäinen Nalle Puh, ja lauloin kuulemma sen lauluja vaipoissa kulkiessani. Juuri näistä uudenkin elokuvan vanhoista lauluista minulle tulee todella nostalginen olo, ja elokuvateatterissa laulut kuullessani taisi muistojen kyynel vierähtää poskelleni. Allekirjoitan myös täysin kriitikkojen väitteen siitä, että elokuva on liian lyhyt (63 minuuttia). Olisin jaksanut seurata ystävysten seikkailuja vielä ainakin sen puoli tuntia, ja elokuva tuntuu aina loppuvan liian aikaisin. Ymmärrän kuitenkin sen, että Nalle Puhin elokuva on kirjoitettu juuri näitä pienempiä elokuvankatsojia varten, eivätkä pienet katsojat jaksa seurata elokuvaa yhtä kauan kuin aikuiset. 

Käydessäni katsomassa Nalle Puhin elokuvan elokuvateatterissa sali oli täynnä pieniä katsojia, ja lasten vanhempia lukuun ottamatta olimme kaverini kanssa vanhimmat katsojat koko teatterissa. Oli aivan ihanaa, kun lapsilla oli mukana Kani- ja Nalle Puh -pehmoleluja. Lasten ja aikuisten välistä huumoria oli myös todella hauska seurata koko elokuvan ajan. Lapset nauroivat fyysisesti hauskoissa kohtauksissa, esimerkiksi silloin, kun mehiläiset jahtasivat Nalle Puhia ja Nasua. Aikuiset nauroivat taas kohtauksissa, jotka olivat hauskoja sanallisesti, esimerkiksi kohdassa, jossa Nasu yrittää saada ystäviään pois kuopasta. Tässä elokuvassa on mielestäni todella hauska huumori, joka kunnioittaa A.A. Milnen kirjojen henkeä. Juuri Puolen hehtaarin metsän asukkaiden sanoilla leikittely on aivan mahtavaa. Joka tapauksessa suuren lapsiyleisön kanssa oli todella ihanaa katsoa elokuva. He nauroivat jo kohdassa, kun studioiden logo, viheltelevä Mikki Hiiri, ilmestyi valkokankaalle. Nalle Puhin elokuvan edellä esitettiin myös lyhytelokuva, Nessien taru, jonka jälkeen suurin osa lapsista oli jo lähdössä kotiin. Jos tulevaisuudessa Nalle Puh -elokuvia tullaan vielä julkaisemaan teatterilevitykseen, suosittelen lämpimästi niiden katsomista jo teatterissa ainutlaatuisen teatterikokemuksen takaamiseksi! :)

 

”Jäitkö jälkeen? Sehän on hirveällisintä, mitä voi olla!”
- Tiikeri 

Lue tästä arvostelu elokuvasta Nalle Puh.  

Täällä ruoka maistuu aina parhaalle!

Kesän alussa sain lukijalta toiveen, että tekisin TOP-listan herkullisimmista Disney-elokuvista. Saisin itse päättää, käsittäisinkö "herkullisuuden" visuaalisesti herkullisena, vai ruokien takia herkullisena. Koska olen varsinainen sokerihiiri, valitsin oikopäätä jälkimmäisen vaihtoehdon. Listalle pääsivät siis elokuvat, joiden ruoka-annokset näyttävät vastustamattomilta, tai joissa ruokaa ja syömistä kehutaan joillakin muilla tavoin. Löysin lopulta yllättävän vähän Disney-elokuvia, joissa ruoka olisi saanut erityiskohtelua. Niin päätin ottaa listaan mukaan myös Pixarin elokuvat helpottaakseni listan tekemistä. :) Tässä tulee siis TOP10-lista herkullisimmista Disney-elokuvista!

10. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunottaren ja Kulkurin kaikkein ikonisin kohtaus koetaan spaghettilautasen äärellä. Kohtauksen tunnelma olisi hyvin erilainen, jos koirat söisivät koiranruokaa tai luita Bella Notten soidessa taustalla - spaghetti on siis hyvin tärkeä elementti kohtauksessa. Ensinnäkin sen imemisen kanssa voi hassutella, mutta toisekseen se tuo kohtaukseen romanttista jännitettä (niin hassulta kuin sen sanominen kuulostaakin!). Ilman spaghettia Kaunotar ja Kulkuri eivät olisi pussanneet, ja kuka tietää, jos treffit olisivat muuten loppuneet jo siihen! Spaghetti näyttää myös täydellisesti valmistetulta, ja söisin samanlaisen annoksen mielelläni. :)

9. Urhea

Pixarin Urheassa ruokaa käsitellään monessa eri kohtauksessa. Merida taitaa itse olla varsinainen ruoan ystävä, ja se näkyy myös leffassa. Merida tykkää syödä omenoita, ja hän rouskuttaakin niitä aina sopivan tilaisuuden tullen. Meridalla on myös avoin pääsy linnan keittiöön, ja keittiö onkin yllättävän monen kohtauksen tapahtumapaikkana. Meridan perheen näytetään aterioivan täydeksi katetun pöydän ääressä, ja pöydässä pääsemme tutustumaan skotlantilaiseen herkkuun, haggikseen. Muiden klaanien tullessa linnaan järjestetään tietysti suuret juhlat, joista ei ruokaa ja juomaa puutu. Meridan ja kuningatar Elinorin samoillessa metsissä ensisijaisen tärkeää on saada maha täyteen ruokaa, ja niin purtavaa etsitään metsän antimista. Urheassa esiintyy myös ruoka, jolla on suuri merkitys juonta eteenpäin vievänä keinona. Meridan äidilleen antama marjaleivos ei ole niin herkullinen kuin miltä näyttää, sillä leivoksessa on taikaa!

8. Lumikki

Urhean lailla myös Lumikissa esiintyy taikuutta sisältävä ruoka-aine, joka Lumikissa on kaikkien tuntema omena. Ilkeän kuningattaren myrkyllä kyllästämä omena saa syöjänsä vaipumaan ikiuneen, josta herää vain tosirakkauden suudelman avulla. Lumikki menee tietenkin maistamaan kyseistä omenaa, mikä ei sinällään ole ihme, sillä omena näyttää punaisuudessaan todella herkulliselta! Elokuvan aikana myös Lumikki tekee kääpiöille toinen toistaan herkullisemmilta näyttäviä ruokia. Ensimmäisenä päivänä hän tekee keittoa, mikä valloittaa kääpiöiden sydämet puolelleen, ja toisena päivänä hän leipoo jokaiselle kääpiölle oman piirakan. Pienenä nämä piirakat tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja olisin halunnut äidin leipovan minulle juuri samanlaisia piirakoita, missä olisi mutkikkaat reunat ja nimi kirjoitettu päälle yhdestä taikinapitkosta. Jostain syystä suomalaiset puolukka- ja mustikkapiirakat eivät olleet ihan samanlaisia kuin elokuvassa.

7. Ötökän elämää

Pixarin Ötökän elämää ei ehkä ole se kulinaarisuuden riemuvoitto ihmisten kannalta katsottuna, sillä elokuvassa herkutellaan siemenillä ja marjoilla. Olen kuitenkin aina pitänyt tällaisista pienoiskoossa tapahtuvista herkutteluista, ja minusta on ollut mielenkiintoista katsoa, kuinka meille niin pieneltä näyttävä siemen onkin muurahaisille sitä herkkuruokaa. Aivan samalla tavalla olen pitänyt tosi paljon Tuhkimossa kohtauksesta, jossa Huli kerää maissia syliinsä herkutellakseen sillä. Ötökän elämää -elokuvan juoni pyörii hyvin vahvasti ruoan ympärillä, sillä muurahaisten pitää kerätä heinäsirkoille ruokaa talven varalle, jottei heinäsirkat tuhoa muurahaisten yhdyskuntaa. Muurahaiset päättävät sitten lopulta pistää kampoihin tätä jokavuotista perinnettä kohtaan - ruoka kuuluukin heille, jotka ovat sen keränneet! 

6. Nalle Puh

Nalle Puhin vatsaan mahtuu aina hyvin hunajaa, ja tämän asian ympärillä pyöritään hyvin paljon Nalle Puh -elokuvassa. Yhdessä elokuvan pienistä tarinapätkistä Nalle Puh lähtee "lainaamaan" Kanilta hunajaa, ja tämän tehtyään nalle jää kiinni Kanin ulko-oviaukkoon. Puhin pitää sitten laihduttaa, jotta hän pääsee irti kolosta. Melkein kaikkien elokuvan pätkien lopuksi Puolen Hehtaarin Metsän väki juhlii, ja Puh juhlii tietenkin hunajapurkki tassuissaan. Nalle Puh -elokuviin kuuluu olennaisesti syöminen ja herkutteleminen. Puhin syömä hunaja näyttää muuten aivan ihanan tahmaiselta ja herkulliselta, oijoi!

5. Nalle Puhin elokuva

Kuten edellä jo sanoin, Nalle Puh -elokuviin kuuluu olennaisesti syöminen ja herkutteleminen, etenkin hunajan kanssa, eikä Nalle Puhin elokuva ole tästä säännöstä poikkeus. Tässä elokuvassa Nalle Puh tosin yrittää koko elokuvan ajan etsiä itselleen hunajaa, sillä hänen ruokakaappinsa ovat tyhjät. Elokuvan aikana Puh näkee nälissään näkyjä, ja uneksii muun muassa olevansa hunajasta tehdyssä maailmassa. Elokuvan lopussa Nalle Puh palkitaan, yllätys yllätys, hunajapurnukalla. Nalle Puhin elokuva pääsee listallani korkeammalle sijoitukselle kuin vuonna 1977 tehty edeltäjänsä, sillä uudemmassa versiossa hunajaa ja syömisen ihanuutta korostetaan ehkä vielä vähän enemmän.

4. Kaunotar ja Hirviö

Kaunotar ja Hirviö pääsee tähän listalle oikeastaan vain yhden kohtauksen takia. Vieraamme-laulun aikana linnan henkilökunta näyttää Bellelle, miten vierasta kohdellaan. He tarjoavat Bellelle toinen toistaan ihanamman näköisiä ruokia kiihkeässä tahdissa. Ruokalajit ovat tietysti ranskalaisen keittiön mestariteoksia. Ruokailijan viihdykkeestä pidetään huolta koko astiakaapin sisällön voimin. Kohtaus on hyvin värikäs, riemukas ja herkullinen. Ainoa asia, mikä kohtauksessa mietityttää, on se, ehtiikö Belle syödä ruokaa kunnolla, kun hänen ympärillään tapahtuu niin paljon muuta!

3. Prinsessa ja sammakko

Prinsessan ja sammakon päähenkilö, Tiana, haaveilee oman ravintolansa perustamisesta. Koska haaveet ovat tämän suuntaisia, ei ole ihmekään, että elokuvassa  käsitellään ruokaa. Tiana on itse aivan loistava kokki. Ruoanlaiton taidon hän on oppinut isältään, jolla oli aikanaan samansuuntaisia haaveita kuin tyttärellään. Tianan bravuureita on kaksi: herkullinen beignet (-munkki?) ja ruokaisa gumbo-keitto. Gumboa Tiana tekee elokuvassa monta kertaa: ensin isänsä kanssa, sitten rämeellä Naveenin kanssa, ja myös Mama Odie hämmentelee omaa gumbo-pataansa. Keittokohtauksiin kuuluu oleellisesti tabascon lisäys. Beignettejä Tiana leipoo lähinnä elokuvan alussa, kun hän tarjoilee niitä ystävänsä Charlotten naamiaisjuhlissa. Nuo tomusokerilla koristellut leipomukset näyttävät todella herkullisilta - ja niin myös kaikki, mitä Tiana kuvittelee leipovansa laulun Voin saavuttaa aikana. Nami nam!

2. Räyhä-Ralf

Räyhä-Ralf tykkää syömisestä - ei hän muuten salakuljettaisi kirsikoita pelikoneesta toiseen. Vaikka elokuvassa näytetään ruokia ja herkkuja siellä täällä (mm. Fixari-Felixin juhlakakku), pääsee elokuva listan toiselle sijalle Sokerihuuma-maailmansa takia. Elokuvan yhtenä tapahtumapaikkana toimii hempeän värinen Sokerihuuma-peli, jossa kilpaillaan autoradalla. Autopeli ei kuulosta kovin herkulliselta... Muuttuuko ajatus yhtään herkullisemmaksi, jos sanon, että koko pelin maailma ja autot on tehty herkuista? Sokerihuumassa nähdään muun muassa piparkakku- ja muffinssi-autoja, donitsi-poliiseja (hih!), jäätelömäkiä, lakukatuja, piparminttupuita, limpparijokia ja mentos-vuori. Aaaah! Tuo peli on oikea sokerihiiren unelma! Aaaaaaahhhhh.....

1. Rottatouille

Ensimmäiselle sijalle tällä listalla kuuluu ehdottomasti Rottatouille. Kyseisen Pixarin elokuvan kantava teema on ruoka ja ruoanlaitto.  Elokuvan päähenkilö, Remy-rotta, haaveilee kokin urasta. Haaveiden tiellä on se tosiasia, että hän on rotta, eikä keittiössä hääräileviä rottia katsota kovin hyvällä. Remy liittoutuu yhteen nuoren Linguinin kanssa, jonka avulla hän pääsee kokkaamaan huippuravintolan keittiöön. Elokuvassa näytetään kivasti, miltä eri maut maistuvat (miettikää, makuja näytetään meille, vaikka emme saa niitä omilla makunystyröillämme maistaa!), ja miltä eri ruokien yhdistelmät maistuvat, ja kuinka yhdistelmä muuttaa alkuperäistä makua. Rottatuillessa esitellään myös toinen toistaan ihanamman näköisiä ruokia, joista elokuvan nimikkoruoka, ratatouille, on herkullisimman näköinen. Oi että nyt tuli nälkä tuota kuvaa katsoessa!

+ BONUS: Herkules!!!

Mitä minä olen höpöttänyt koko yllä olevan listan!? Kaikkien aikojen HERKULLISIN Disney-elokuvahan on tietysti herkku-pojasta kertova elokuva, Herkules!!!! :D

Ken aina oven avaa lämpimään kun saapuu jo syys? Se on ystävyys!

Tänään juhlimme ystävänpäivää, joten sen kunniaksi kirjoittelen ystävyydestä. Huomasin, että parina edellisenä vuonna ystävänpäivän tekstini on käsitellyt rakkautta, joten tänä vuonna on ystävyyden vuoro. Niinpä alta voitte lukea mielipiteeni kymmenestä parhaasta ystävyksestä Disney-klassikoissa! Disneyn elokuvissa on todella paljon hyviä ystävyksiä, ja parhaiden erotteleminen muiden ihanien ystävysten joukosta oli hankalaa. Olen kuitenkin tyytyväinen valintoihini. Tällä viikolla myös Roosa kirjoitti omassa blogissaan tekstin samaisesta aiheesta, joten tästä pääsette lukemaan hänen suosikki-ystävyksensä. Nyt vuorossa kuitenkin siis minun TOP10 - parhaat Disneyn ystävykset!

10. Huli ja Vili

Huli ja Vili ovat hiiriä, jotka tulevat meille tutuiksi elokuvassa Tuhkimo. Hiirulaiset ovat elokuvassa sivuhahmoja, mutta heidän ystävyytensä on vedonnut yleisöön niin paljon, että he seikkailevat myös joissain (vanhoissa?) sarjakuvissa Mummo Ankan maatilalla. Tuhkimo-elokuvan alussa Huli on eksynyt Lady Tremainen taloon, jossa Tuhkimo siis häärii piikana. Huli on jäänyt kiikkiin hiiripyydykseen, josta Tuhkimo hänet pelastaa muiden hiirten ohella. Talossa pitempään asunut Vili alkaa opastaa Hulia talon tavoille, ja eipä aikaakaan, kuin hiiret ystävystyvät keskenään. Huli ja Vili tasapainottavat kivasti toisiaan, sillä Huli on hieman hömelö ja perso ruoalle, kun taas Vili pitää järjen kädessään ja pelastaa Hulin monta kertaa Lucifer-kissalta. Huli ja Vili on kaksikko, jossa kumpaakaan ei osaa ajatella ilman toista. Jos joku tulisi sanomaan: "Se Vili on kyllä hauska hahmo", kestäisi minulla ainakin hetken, ennenkuin tajuaisin, kenestä Vilistä on kysymys. Hulin ja Vilin touhut ovat hyvin koomisia, ja niitä on hauska seurata koko elokuvan ajan.

9. Tiana ja Charlotte

Tiana on yksi harvoista Disney-prinsessoista, joiden paras ystävä on ihminen. Tiana ja Charlotte ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta lähtien, ja heidän ystävyytensä on pysynyt tiiviinä aikuisuuteen asti. Tiana ja Charlotte ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja heillä on hyvin erilaiset kiinnostuksenkohteet. Tiana on kotoisin köyhistä olosuhteista, hän arvostaa työtä ja ahkeruutta, ja uskoo, että vain itse voi vaikuttaa omaan onneensa ja tulevaisuuteensa. Tiana ei usko toivomustähtiin tai satuihin, ja hän haaveilee ikiomasta ravintolasta. Charlotte taasen on hyvin rikas, eikä hän ole koskaan joutunut työskentelemään saadakseen, mitä haluaa. Charlotte on suoraan sanottuna hemmoteltu kakara, joka haaveilee rakkaudesta ja unelmien prinssistä (kirjaimellisesti prinssistä), ja joka rakastaa kaikkea söpöä ja pinkkiä. Ei ehkä uskoisi, että nämä kaksi naista viihtyisivät toistensa seurassa, mutta niin vain Charlotte ja Tiana tukevat toisiaan hankalissa elämänvaiheissa, ja iloitsevat toisen puolesta toisen löytäessä onnen.

8. Aladdin ja Abu

Monet arvostavat ja kehuvat elokuvasta Aladdin nimikkohahmon ja Hengen välistä ystävyyttä. Onhan se totta, että Hengellä ja Aladdinilla on kaunis ja koskettava ystävyyssuhde, joka pitää pintansa vastoinkäymisistä ja erimielisyyksistä huolimatta. Jostakin syystä pidän enemmän kuitenkin Aladdinin ja Abun välisestä ystävyydestä. Aladdin ja Abu ovat tunteneet toisensa pitkän aikaa, ja heille on syntynyt syvä luottamus toisiinsa. Jos Abu jää kiinni varastamisesta, voi hän olla varma, että Aladdin tulee kohta pelastamaan hänet. Ystävyksistä Aladdinilla on enemmän moraalintajua, ja Abu onkin välillä melko itsekäs ja mammonaa himoitseva kaveri. Abu on myös hyvin mustasukkainen Aladdinin ihastuessa prinsessa Jasmineen... Voiko siis Abun ystävyyttä edes kutsua ystävyydeksi, vai onko se kuitenkin pelkkä riippuvuussuhde? Yrittääkö Abu sabotoida kaikki Aladdinin mahdolliset muut suhteet, jotta Abu saa pitää Aladdinin kokonaan itsellään? Hmm... Näiden ajatusten jälkeen Aladdinin ja Hengen ystävyys ei kuulostakaan enää hullummalta jutulta...

7. Tähkäpää ja Pascal

Pascal on Tähkäpään ainoa kaveri, sillä Tähkäpää on asunut koko elämänsä lukittuna yksinäiseen torniin muiden ihmisten silmien ulottumattomiin. Elokuvan Kaksin karkuteillä aikana emme saa kuulla Pascalin taustatarinaa; mistä Pascal on saapunut torniin, sillä hän ei ole siellä Tähkäpään ollessa lapsi, ja miten hän ja Tähkäpää ovat ystävystyneet? Entä miten ihmeessä kameleontti voi elää lehtimetsävyöhykkeellä, kun eivätkös kameleontit elä normaalisti trooppisilla alueilla? Näistä mieltä askarruttavista seikoista huolimatta Pascal ja Tähkäpää ovat mainio parivaljakko. Pascal tukee Tähkäpäätä kaikessa, ja hän ajattelee vain naisen parasta. Pascal osaa eläytyä Tähkäpään tunteisiin, ja hän myös puolustaa neitoa "vaaroja" vastaan. Pascal on siis todella huolehtivainen ystävä, ja kyllähän Tähkäpääkin huolehtii myös Pascalista - tosin kameleontti ei paljon huolehtimista kaipaa. 

6. Lilo ja Stitch

Lilo ja Stitch ovat hyvin erikoinen parivaljakko. Lilo on pieni havaijilainen tyttö, kun taas Stitch on avaruudesta maahan eksynyt täystuholainen. Stitchän on oikeastaan Lilon lemmikki, sillä Lilo hankki Stitchin eläinsuojasta ja antoi tälle myös nimen. Lilo siis kohtelee Stitchiä lemmikkinään, pitää tälle käytöskoulua ja yrittää leikkiä Stitchin kanssa kepin hakua ja muita koiramaisia leikkejä. Stitch taas pitää Liloa aluksi vain suojakilpenä Jumban laserasetta vastaan, ja yrittää kaikin tavoin kapinoida havaijilaisten rentoutta ja ystävällisyyttä vastaan. Lilon ja Stitchin välille syntyy kuitenkin syvä ystävyys. He pitävät toistensa puolia ja nauttivat toistensa seurasta, niinkuin kunnon tosiystävät!

5. Tarzan ja Terk

Tarzan ja Terk ovat olleet ystävyksiä lapsuudesta asti. Lapsesta asti Terk on pitänyt Tarzanin puolia, vaikka muiden gorillojen mielestä Tarzan ei sopisikaan niin hyvin lauman joukkoon. Toisaalta lapsena Terkissäkin on se puoli, joka pitää Tarzania liian nynnynä ja vain tiellä olevana ihmisenä, mutta ajan myötä Terk tajuaa Tarzanin ystävyyden arvokkuuden. Tarzanille Terk on hyvin pitkään hänen ainoa ystävänsä, kunnes porukkaan tulee mukaan Tantor. Terkillä ja Tarzanilla on kuitenkin tästä kolmikosta parhaiten yhteensopivat luonteenpiirteet, ja pari tykkää painia ja irrotella keskenään Tantorin kauhistellessa tilannetta vierestä. Ystävyyttä kolistelee välillä Tarzanin ihastuminen, mutta loppupeleissä edes mustasukkaisuus ei tule ystävyyden tielle!

4. Timon ja Pumba

Timon ja Pumba on mahtava parivaljakko elokuvasta Leijonakuningas. Timon on parivaljakosta se "fiksumpi" osapuoli, vaikka välillä Pumban jutut ovat paljon järkevämpiä Timoniin verrattuna. Timon oikeastaan vähätteleekin Pumbaa joka tilanteessa, ja saa Pumban hyvät ideat näyttämään omilta ideoiltaan. Hömelö Pumba ei kuitenkaan huomaa, kuinka epäreilusti Timon käyttäytyy häntä kohtaan, ja arvostaa viisasta mangustia suuresti. Pumban hyväksikäytöstä huolimatta mangusti ja pahkasika ovat tosi-ystäviä. Heitä yhdistää rakkaus ruokaan (lue: hyönteisiin), halu laiskotteluun ja eläminen hakuna matata -periaatteella. Molemmat ovat myös hyljeksittyjä sieluja, jotka ovat löytäneet toisistansa seuraa. Vaikka parin ystävyys tuntuu välillä tosiaan hyväksikäytöltä, ei Timonia ja Pumbaa osaa kuvitella ilman toistensa seuraa.

3. Topi ja Tessu

Koira ja kettu ovat ystävykset, joiden ei olettaisi ystävystyvän toistensa kanssa - varsinkaan, kun Tessua valmennetaan jahtaamaan kettuja. Silti Topi ja Tessu ystävystyvät keskenään. Ystävystyminen tapahtuu tosin ennen Tessun koulutusta, kun koiralla ei ole hajuakaan, että hänen pitäisi jahdata Topia. Tessun koulutuksen, ja erityisesti Pösön haavoittumisen jälkeen ystävyksistä tulee vihamiehiä. Tai eihän Topi koskaan vihaa Tessua, mutta Tessu vaalii mielessään kostoa ketulle. Loppujen lopuksi kuitenkin huomataan, että ystävyys on tärkeämpää, kuin kosto tai eläimellisten vaistojen seuraaminen. Elokuvan Topi ja Tessu loppuratkaisu on todella koskettava, eikä sitä pysty katsomaan liikuttumatta kyyneliin.

2. Bambi ja Rumpali

 

Bambi ja Rumpali ovat todella söpöt ja suloiset ystävykset. Rumpali on ollut mukana Bambin elämässä tämän ensiaskelista lähtien, ja lapsuudessa Rumpali opettaa Bambia mm. hyppäämään ja puhumaan. Yhdessä Rumpali ja Bambi tutustuvat talven ihmeelliseen maailmaan. Rumpali on luonteeltaan hyvin vilkas tapaus, ja Bambin rauhallisuus tasoittaa tätä riehakkuutta mukavalla tavalla. Aikuisiksi kasvettuaan parin ystävyys ei kuole, vaikka pupu ja peura ovatkin eläneet pitkään toisistaan erossa. Elokuvassa ystävien tiet eroavat, kun kumpainenkin löytää itselleen puolison, mutta en usko, että tämä ero on lopullista. Lapsuuden suloisten leikkien takia nämä ystävykset pääsevät näin korkealle sijalle listallani!

1. Nasu ja Nalle Puh

Puolen hehtaarin metsässä kaikki ovat ystäviä toistensa kanssa. Erityisen ihania ystävyyteen liittyviä kommentteja tulee ilmoille Nalle Puhin ja Risto Reippaan keskustellessa keskenään. Kahdessa Disneyn Nalle Puh -klassikossa Risto Reippaalla on kuitenkin pieni rooli, joten siksi Puolen hehtaarin ystävyyssuhteista parhaimmaksi nostan Puhin ja Nasun välisen ystävyyden. Molemmat ystävyksistä ovat hyvin höpsöjä ja suloisia, ja molempien tempauksille saa nauraa hyväntahtoisesti. Nalle Puh on karhu, jolla on hyvin pienet aivot mutta hyvin suuri maha. Nasu taas on possu, joka pelkää kaikkea, eikä oikeastaan osaa sanoa vastaan muiden mielipiteille. Nasu ja Nalle Puh höpsöttelevät yhdessä, mutta he myös pitävät toistensa puolia ja haluavat tehdä toisensa onnellisiksi. Nasun ja Puhin touhuja katsellessa katsojan valtaa lämmin tunnelma, ja lähinnä tämän tunnelman vuoksi karhu ja possu pääsevät ykkössijalle. 

OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!!