To tell the truth, lights don't shine at all in our town.

Hyvät elokuvat vetoavat katsojien tunteisiin monipuolisesti: niitä katsoessa saa nauraa, itkeä, kauhistua ja rakastua. Pixarin elokuvat ovat loistavia elokuvia, joten niissä käsitellään tunteita laidasta laitaan. Katsoessani analyyttisesti läpi Pixar-klassikoita olen laittanut niistä ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Olen luvannut jakaa nämä tunnepitoiset listaukset kanssanne, joten jatketaan tunteilua. (Aiemmin olen kirjoittanut jo listan Pixar-elokuvien hauskimmista hetkistä.)

 

Alle olen listannut Pixarin elokuvista kohtaukset, joita katsoessani ihokarvat ovat nousseet pelosta pystyyn tai olen heilutellut käsiä jännityksen valtaamana. Näitä kohtauksia katsoessa tekee mieli huutaa elokuvan hahmoille kannustavia sanoja tai muita ohjeita, esimerkiksi "Juokse, juokse!" tai "Älä katso taaksesi!". Pelottavia kohtauksia kerääntyi listalle vain 13. Kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaikka numeroituja ovatkin. Kaikki Pixar-klassikoiden pelottavat kohtaukset eivät ole listalla, vaan vain ne itsestäni jännittävimmät. Lue jos uskallat!

(Toy Story 4:sta ei ole vielä tällä listalla huomioitu, vaikka siitäkin löytyisi listalle täytettä.)

HUOM! Sisältää juonipaljastuksia! 

1. Sidin lelut

Elävät lelut kuulostavat houkuttelevalta ajatukselta... paitsi jos kyseessä on Sidin uudelleenrakentamat muotopuolet lelut. Toy Storyssa Woody ja Buzz on hylätty Sidin pelottavaan ja outoon huoneeseen. Sidin poistuessa huoneesta sängyn alta alkaa kömpiä yksi toisensa jälkeen karmeamman näköisiä lelumutantteja. Lelut ovat onneksi ystävällisiä ja loppujen lopuksi sympaattisia tapauksia, mutta niiden ensiesiintyminen ruudulla saa minut kauhistumaan Woodyn tavoin. Woody ei tiedä leluilla olevan lempeä sydän, vaan pelkää noiden pelottavuuksien repivän hänet ja Buzzin kappaleiksi! Erityisen pelottava on minusta lelu, jolla on vauvanuken pää ja tekniset, hämähäkkimäiset jalat. Itse en kyllä sellaista haluaisi nähdä oman sänkyni alla.

2. Haikokous

Melko pian ensitapaamisensa jälkeen Marlin ja Dory kohtaavat pelottavan näköisen hain, Pomon. Pomo osoittautuu ulkonäköään ystävällisemmäksi haiksi, ja hän on yhdessä kahden haikaverinsa kanssa perustanut kerhon haille, jotka eivät halua syödä kaloja, vaan ystävystyä näiden kanssa. Pomo vie Marlinin ja Dorin kokoukseen mukanaan kalakavereiksi. Kokouksen ilmapiiri on Marlinin silmissä hyvinkin uhkaava, mutta Dory ei vaaroja näe. Haikokousta seuratessa minä ainakin jännitän (elokuvan monta kertaa nähneenäkin) koko ajan, koska alkaa tapahtua - ja kyllähän sitä jossain vaiheessa alkaa tapahtua. Dory nimittäin saa haavan, ja haavasta valuva veri saa Pomon tappajanvaistot heräämään. Ystävällisestä haista muuttuu hetkessä "aivoton syömäkone", ja pienten kalojen hengen puolesta saa jännittää tosissaan.

3. Frank-leikkuupuimuri

Frank-leikkuupuimuri ei ehkä ole se pelottavin Pixarin hahmoista, mutta aika jännittävä näky hän on. Autot-elokuvassa Salama ja Martti menevät säikäyttelemään traktori-lehmiä keskellä yötä, ja nauttivat tästä keppostelustaan täysin siemauksin. He tulevat herättäneeksi vahingossa myös Frankin, joka on suurikokoinen leikkuupuimuri, ja joka muistuttaa ulkonäöltään ja luonteeltaan härkää. Frank lähtee jahtaamaan kaveruksia pimeän pellon halki, ja tästä takaa-ajosta on leikki kaukana. Frankin saavuttaessa autot näille kävisi varmasti pahasti. Kohtaus on hetkittäin hyvinkin jännittävä. 

4. Mor'dun rauniot

Virvatulet johdattavat Meridan ja hänen karhuksi muuttuneen äitinsä linnan raunioiden luo, joiden sisään Merida vahingossa tippuu. Raunioista Merida löytää tuhoutuneen valtaistuinsalin, ja prinsessa tajuaa, että hänen äitinsä kertoma tarina neljästä veljeksestä ja näiden hallitsemasta valtakunnasta ei ole vain tarina, vaan se on tapahtunut oikeasti. Vanhin veljeksistä tuhosi valtakunnan valtaa tavoitellessaan, ja tämän hän teki karhuksi muuttuneena... Yhtäkkiä Merida tajuaa ympärillään olevista luurangoista olevansa karhun pesässä, ja että häntä vaanii takana kauhea Mor'du-karhu! Meridan äiti auttaa onneksi prinsessan karkuun viime tipassa Mor'dun teräviltä kynsiltä. Koko raunioissa tapahtuvan kohtauksen tunnelma on todella ahdistava. Tiedän vallan hyvin usean kerran elokuvan katsoneena, mitä kohtauksessa tulee tapahtumaan, mutta jännitän silti joka kerta Meridan puolesta ihan täysillä.

5. "He tulevat, syövät ja lähtevät."

Ötökän elämää -elokuvan alussa muurahaiset keräävät ruokaa kauhealla kiireellä eräänlaiselle uhrikivelle. Ilmahälytys soi, ja ötökät juoksevat kauhuissaan piiloon kekonsa maanalaisiin tunneleihin. Tässä vaiheessa katsoja ei vielä tiedä, mitä muurahaiset piiloutuvat. Siispä muurahaisten pelko tarttuu helposti katsojaankin, ja kauhulla toivoo vain, että tuo näkymätön uhka lähtisi pian pois. Kauhu kuitenkin lisääntyy entisestään, kun muurahaiskeon katon läpi polkaistaan ötökän jalka, ja pelottavan näköiset heinäsirkat murtautuvat muurahaisten joukkoon. Erityisesti hullu heinäsirkka Thumper vie katsojalta yöunet (vaikka se saman nimen omaakin kuin suloinen Rumpali). Hui!

6. Syndrooman ohjus lähestyy lentokonetta

Syndrooma on vanginnut Herra Ihmeen saarelleen, ja pakottaa tämän katsomaan, kuinka miehen perhe on lentämässä saarelle lentokoneella, jonka perään Syndrooma lähettää ohjuksen. Lentokoneessa ohjuksen tuloa kauhuissaan seuraavat Elli, Esa ja Ilona Vaara, ja heidän tuhonsa näyttää väistämättömältä. Tämä kohtaus ei aiheuta samanlaisia pelon väristyksiä kuin monet muut listalla olevat kohtaukset, mutta ohjuksen lähenemisestä on saatu niin jännittävää vaihtelemalla näkökulmia Vaaran eri perheenjäsenten välillä, että se saa minut vispaamaan käsiäni jännityksen tahdissa - ja saa siksi oikeutetun paikkansa tällä listalla. 

7. Pelkosimulaattorin harjoitus

Monsterit Oy -elokuva alkaa näkymällä pimeästä lastenhuoneesta. Lapsi herää huoneessa unestaan, ja näkee, kuinka vaatekaapin ovi hiljalleen raottuu. Avoinna olevasta ikkunasta tuleva tuuli löyhyttelee verhoja ja vaatekaapista ilmestyy näkyviin villapaidan hiha. Kaikki nämä vaikuttavat pelottavilta asioilta, mutta lapsen huomatessa pelkonsa vaarattomaksi hän jatkaa uniaan. Hän ei kuitenkaan näe, että sängyn alla syttyy palamaan kaksi punaisena kiiluvaa silmää, ja sängyn ylle kohottautuu lonkeroinen ja piikikäs hirviö... Vanhemmankin elokuvan katsojan puntit alkavat tutista lapsen puolesta. Pelot osoittautuvat onneksi aiheettomiksi, sillä tilanne osoittautuu harjoitukseksi pelkosimulaattorilla, ja pelotteluyritys menee kaiken lisäksi hirviökokelaalla pieleen. 

8. Iso vauva päiväkodin pihalla

Andyn lelut päättävät paeta keskellä yötä Päivänpaisteen päiväkodista, ja koko pako on täynnä toinen toistaan jännittävämpiä tilanteita. Yksi karmaisevimmista hetkistä nähdään päiväkodin pimeällä pihalla. Lelujen pakoreitti kulkee keinujen ohi, ja yhtäkkiä yksi keinuista alkaa äännellä kitisten. Keinussa istuu Iso vauva, nukkevauva, jolla on aika karmaiseva ulkomuoto päivänvalossakin. (Minusta tuollaiset nukkevauvat ovat aina olleet jotenkin pelottavia.) Iso vauva kuulee pakenevien lelujen ääntelyä, ja pää kääntyen, hitaasti kävellen hän menee tutkimaan äänen lähdettä. Andyn lelut ovat onneksi edenneet paikasta turvallisimmille vesille. Kohtaus on todella karmaiseva.

9. Sidin koira

Sid huoneineen on jo pelottava hahmo Toy Storyssa, mutta Sidin kotona asuu vielä yksi pelotus - nimittäin Sidin koira. Bullterrieri Scud (onko koiran nimi suomennettu?) on todella aggressiivinen koira, joka tykkää järsiä leluja, tosin mikäpä koira ei tykkäisi. Elokuvan alusta asti sympatiat ovat kuitenkin lelujen puolella, eikä katsoja halua heitä jyrsittävän, vaikka muuten koiraihminen olisikin. Scud on kaiken lisäksi hyvin ärhäkkä, vihainen ja äkkipikainen koira, ja uskallan väittää, ettei häntä ole koulutettu kauhean tottelevaiseksi. Kohtaukset, joissa koira on Sidin talon sisällä, ovat todella jännittäviä ja pelottavia - sillä ei ole väliä, jahtaako Scud leluja vai nukkuuko hän koiranunta, jännitys pysyy silti tiiviinä. Jos Scudin tapainen bullterrieri kävelisi minua vastaan kadulla, kiihdyttäisin varmasti askeleitani, jotta pääsisin siitä nopeammin kauemmas.

10. Nemoa etsimässä -elokuvan alku

Nemoa etsimässä -elokuva alkaa todella julmalla ja surullisella kohtauksella. Marlin ja Koralli -vuokkokalat ovat löytäneet juuri itselleen uuden kodin koralliriutalta, ja heidän jälkeläisensä ovat munittuina piilossa kodin juurella. Paikalle lipuu petokala, barrakuda, ja Koralli ui äkkiä muniensa turvaksi, mutta tulee samalla johdattaneeksi pedon munien luo. Emme onneksi näe traagista näkymää, jossa Koralli ja melkein kaikki munat syödään julmasti barrakudan toimesta. Olemme kohtauksen ajan turvassa korallin sisällä Marlinin kanssa, ja näemme isäkalan kasvoilta kaiken sen kauhun ja surun ja pelon, mitä hän (ja kenties katsojakin) kokee. Tämä tekee kohtauksesta ehkä jopa vielä pelottavamman ja ahdistavamman kuin se, että näkisimme tilanteen tapahtuvan oikeasti. Hrrr.

11. Mor'du hyökkää!

Mor'dun kohtaaminen raunioilla on kamala kokemus, mutta niin on myös Urhean lopussa nähtävä taisto, jossa Mor'du hyökkää Meridan, tämän vanhempien ja klaanisotureiden kimppuun. Klaanisoturit ja kuningas Fergus tekevät parhaansa, mutta tuntuu, ettei karhua pidättele mikään, ja Mor'du pääsee hyökkäämään Meridan kimppuun. Tämäkin kohtaus on sellainen, että se saa minut jännityksen ja pelon valtaan aina, vaikka tiedän elokuvan lopputuloksen. Mor'du-karhu on jotain aivan hirveää. Karhut taisivat olla lapsena eräs suurimmista peloistani. Metsässä kävellessä pelotti aina, tuleeko siellä karhu vastaan, vaikka asuimme ihan esikaupunkialueella. Jos olisin nähnyt Urhean lapsena, olisi elokuva vain vahvistanut karhupelkoani.

12. Ruutukaapparin luo murtautuminen

Ihmeperhe 2:n jännittävin ja pelottavin kohtaus tapahtuu Neiti Ihmeen murtautuessa sisään Ruutukaapparin oletettuun tukikohtaan. Supersankarin tiirikoidessa ulko-ovea meille näytetään, että kerrostaloasunnon sisällä piileksii joku. Neiti Ihmeen päästessä asuntoon sisään missään ei näy ketään, joten hän alkaa tutkia sotkuista asuntoa tarkasti. Katsojat kuitenkin tietävät, että asunnossa on joku muukin, ja tämä luo kohtaukseen jännitystä. Asunnossa piileksivän henkilön täytyy nimittäin olla Ruutukaappari, joten tämä tulee varmaan hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään Neiti Ihmeen kimppuun! Minulle aiheuttamastaan jännityksestä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tämä kohtaus on sellainen, jonka katsomisesta nautin Ihmeperhe 2:ssa. Kohtaus ei ole liian pelottava, toisin kuin muut tällä listalla olevat kohtaukset, ja siinä on kivaa jännitystä ja salapoliisielokuvan tuntua.

13. Hälyttäjä-apina

Aaaaah! Pahin kohtaus, tai itse asiassa hahmo, jää viimeiseksi! Toy Story 3:ssa nähtävä hälyttäjä-apina on jotain aivan kamalaa! Jopa samaisen elokuvan Iso vauva jää apinalle kakkoseksi! Apina pitää vahtia Päivänpaisteen päiväkodissa öisin valvontakameroiden välityksellä, eikä yksikään pakeneva lelu jää apinalta huomaamatta. Huomatessaan seuraamillaan ruuduilla epäilyttävää liikettä apina hälyttää Tuhti-karhun partion hätiin symbaaleitaan kolistelemalla ja silmät mielipuolisesti vilkkuen. Jännittävin kohtaus apinaan liittyen koetaan, kun Woody koittaa sitoa lelun, jotta Andyn lelut pääsisivät pakenemaan päiväkodista. Mutta olisi apinalelu minusta karmaiseva ihan muutenkin, vaikkei hän niin hurja ja mielipuolinen olisikaan. 

Huijui, siinä oli jännitystä kerrakseen! Mitkä ovat teidän mielestänne pelottavimpia ja jännittävimpiä kohtauksia Pixarin elokuvista? Onkohan ensi viikolla Suomessa(kin!) ensi-iltansa saavassa Pixarin uudessa elokuvassa Eteenpäin yhtä pelottavia kohtauksia?

As long as there's Christmas, there'll be Christmas pud... 23.

Toivottavasti kauhean monella ihmisellä ei ole vastaava tunnelma sukulaisten saapuessa kylään joulupyhien aikaan.

As long as there's Christmas, there'll be Christmas pud... 4.

ANTEEKSI KIRJOITUSVIRHE!!!!!!!! :(((((((

I wouldn't have nothing if I didn't have you!

Vuoden 2016 syksyllä aloitin arvostelemaan blogissani Pixar-klassikoita, ja nyt tämä arvosteluprojektini on tullut hetkellisesti päätökseen. (Hetkellisesti siksi, koska tulevaisuudessa ilmestyy lisää Pixarin klassikoita, jotka aion arvostella.) Olen katsonut kaikki 19 tähän mennessä Suomessa ilmestynyttä Pixarin elokuvaa. Elokuvia katsoessani kiinnitin huomiota viiteen kohtaan, aivan kuten Disney-klassikkojakin arvostellessani. Minulle tärkeää on, onko elokuvan juoni mielenkiintoinen, onko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyykö hahmoihin samaistumaan, aiheuttaako elokuva minussa jotain tunteita ja onko elokuvan musiikki ja mahdolliset laulut päähän soimaan jääviä. Jokaisesta viidestä kohdasta olen antanut elokuville 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen järjestänyt elokuvat paremmuusjärjestykseen. Olen pyrkinyt olemaan pisteytyksessä tasapuolinen, mutta voi olla, että vuonna 2016 arvostelemani elokuva on saanut tunteikkuudesta nelosen hieman eri kriteerein kuin vuonna 2018. 

Arvon lukijat, haluan nyt jakaa kanssanne mielipiteeni ja listata Pixarin elokuvat paremmuusjärjestykseen. Olen jakanut listan kahteen osaan, joista tänään julkaisen ne "huonoimmat" elokuvat. Ja nyt täytyy todeta, että Pixarin elokuvien joukkoon ei ole päätynyt erityisen huonoja elokuvia! Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä elokuvia, mutta joidenkin oli vain pakko joutua listan pohjimmaiseksi. :( Haluan myös muistuttaa, että tämä on minun henkilökohtainen listaukseni Pixarin elokuvista, eikä yleinen lukijakyselyn mukaan tehty listaus... Vielä. Sekin on tulossa elokuussa! ;)

19. Monsterit-yliopisto

Arvelinkin etukäteen, että Monsterit-yliopisto löytyisi Pixar-listaukseni häntäpäästä. Valitettavasti häntäpäästä löytyy myös moni muu Pixarin jatko-osa, mikä saa minut kyseenalaistamaan jatko-osien tarpeellisuuden. Monen elokuvan kohdalla tarina olisi saanut jäädä siihen ensimmäiseen elokuvaan. Monsterit-yliopiston "huonouteen" vaikuttaa pitkälti elokuvan juoni, joka on minusta tylsä, eikä siinä ole samaistumispintaa elokuvan sijoittuessa amerikkalaistyyliseen yliopistomaailmaan. Elokuva ei aiheuta minussa juurikaan tunteita yksittäisiä naurunpurskahduksia lukuunottamatta, eikä elokuvan musiikki jää sitten ollenkaan päähän soimaan. Hahmoista onnistuneet ovat Masi, Tare ja Räähkä, ja on hauska nähdä miten erilaisia he ovat Monsterit Oy:n verrattuna. Uudet hahmot jäävät mitäänsanomattomiksi. Monsterit-yliopisto on kuitenkin visuaalisesti kaunista katseltavaa, ja elokuvasta päällimmäisenä mieleen onkin jäänyt sen värikkyys ja animaation yksityiskohtaisuus.

18. Doria etsimässä

Nemoa etsimässä -elokuvan jatko-osa ei valitettavasti saanut minulta suuria pointseja osakseen. Doria etsimässä on viihdyttävä elokuva, mutta minä en löydä siitä samantasoista tunteikkuutta kuin monesta muusta Pixarin elokuvasta. Toki tunteellisia kohtauksia elokuvaan silti sisältyy. Hahmoista paras on Hank, johon tutustuminen jää lopulta vain pintaraapaisuksi. Dorin taustoihin paneudutaan enemmän kuin Nemon etsinnässä, mutta päähenkilönä Dori on omaan makuuni vähän liian ärsyttävä. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan, ja yksityiskohtaisia vedenalaisia maisemia on kiva seurata. Wau-kokemusta en elokuvasta kuitenkaan saanut.

17. Autot 2

Jos olisin veikannut, mikä elokuva on listani viimeisellä paikalla, olisin sanonut sen olevan Autot 2. Nykyinen hännänheikki ei kuitenkaan ole suuri yllätys, ja on Autot 2:kin aika loppupäässä. Autot 2 ei pääse tunnelmaltaan Autot-elokuvan tasolle, itse asiassa elokuva ei ole kovin tunteellinen. Toki Martin toilailuille saa nauraa useassa kohtauksessa. Autot 2:n musiikit eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Elokuvan hahmot sen sijaan ovat mielestäni hyviä, kuten myös elokuvan visuaalinen puoli sekä katsojan otteessaan pitävä juoni. Pidän agenttiseikkailuista, ja siksi juoni sekä agenttiautot vetoavat minuun. James Bondimaisuudestaan huolimatta elokuvan juoni on hyvin sekava ja monimutkainen, ja elokuvan lopputulos on hyvin rauhaton kokonaisuus.

16. Rottatouille

Apua! Nuo kolme viimeisintä elokuvaa olivat syystä listan loppupäässä, mutta nyt siirrymme niiden elokuvien pariin, jotka ovat oikeasti kaikki hyviä! Rottatouille ON hyvä elokuva, ja se vie katsojan ihanasti Pariisin kaduille ruoanlaiton pariin. Maisemat ja ruoat on tosi hienon näköisiä. Myös elokuvan juoni on otteessaan pitävä, ja koen jonkinasteisia tunnereaktioita elokuvaa katsoessani. Elokuvan ranskalaistyylinen, romanttinen musiikki ei jää päähän soimaan. Elokuvan hahmot eivät myöskään vakuuta minua: itse en samaistu heihin kauhean hyvin. Rottatouille on Pixarin elokuvista se, jonka olemassaolon unohdan useimmin - vaikka elokuva ei todellakaan huono ole. 

15. Monsterit Oy

Ohhoh! Enpäs olisi uskonut, että Monsterit Oy on listalla näinkin alhaisella sijalla! Pidän Monsterit Oy:tä hyvänä elokuvana, ja mielestäni elokuvan loppu on suorastaan nerokas. Monsterit Oy:n juoni pitää katsojan otteessaan, ja animaatiojälki on onnistunutta, vaikka siitä huomaa elokuvan vanhuuden. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, ja idea lasten pelottelusta sähkön tuottamiseksi on loistava. Näin "huonolle" sijalle elokuva tippui kuitenkin sen takia, ettei sen musiikit ole ihmeellisiä, eikä elokuva saa minussa aikaan suuria tunteenpurkauksia loppuhuipennusta lukuunottamatta.

14. Toy Story 2

Toy Story 2 on mielestäni Toy Storeista se heikoin osa, vaikka monien mielestä se on trilogian paras elokuva. Pidän kuitenkin juonellisesti enemmän muista leluseikkailuista. Toy Story 2 on kuitenkin ehdottomasti hauskin elokuva näistä kolmesta. Elokuva sisältää aivan mahtavia vitsejä, joille höröttelen kovasti elokuvaa katsoessani. Elokuvan juoni on mukaansatempaava. Elokuvassa nähtävät vanhat leluhahmot ovat onnistuneita, mutta uudet hahmot eivät valloita minua keisari Zurgia lukuunottamatta. Toy Story 2:n musiikki ei ole mitenkään ihmeellistä, eikä elokuvan animaatiokaan vakuuta vielä upeudellaan. Toy Story 2:n katsoo kuitenkin aina mielellään juuri elokuvan hauskuuden takia .

13. Nemoa etsimässä

Nemoa etsimässä on hyvin jännittävä elokuva. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan tiiviisti alusta loppuun asti, eikä elokuva sisällä oikeastaan ollenkaan tylsiä hetkiä. Vedenalainen maailma on tehty uskottavasti, ja erityisesti värikästä koralliriuttaa on ihana katsoa. Doria etsimässä -elokuvaan verrattuna animaation vanhuuden huomaa kuitenkin selkeästi. Nemoa etsimässä -elokuvassa seikkailevat hahmot ovat onnistuneita, vaikka jotkut ovat myös hieman ärsyttäviä. Elokuva sisältää paljon tunteikkaita kohtauksia, ja elokuvan aikana saa jännittää, nauraa ja itkeä. Musiikki elokuvassa on omalla tavallaan hauskaa, mutta ei mieleen painuvaa.

12. Inside Out

Inside Out ei ole koskaan voittanut minua puolellensa suosiostaan huolimatta. Minä en samaistu elokuvan hahmoihin, enkä koe elokuvaa katsoessani vahvoja tunnereaktioita - vaikka elokuva tunteista kertookin. Inside Outia on mielenkiintoista seurata, eikä katsojan mielenkiinto herpaannu kertaakan elokuvan aikana. Tarina esittelee kuitenkin mielestäni liikaa ihmisen mielen toimintoja,  vaikka osa näistä esittelyistä onkin fiksuja ja hauskoja. Musiikki on kaunista mutta ei ihmeellistä, ja sama koskee myös elokuvan animaatiota. Inside Out onkin minulle hyvin keskiverto-elokuva - ei erityisen hyvä, mutta ei erityisen huonokaan.

11. Ötökän elämää

Ötökän elämää on myös hyvin keskiverto-elokuva. Elokuvan animaatiojälki on auttamattomasti vanhentunutta, eikä sen katsominen aiheuta minussa sen suurempia tunteita. Toki Hopperin johtamien heinäsirkkojen saapuminen Murkkusaarelle on aina jännitystä herättävä hetki. Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, ja hahmojen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Elokuvalla on minulle nostalgia-arvoa, mikä nostaa Ötökän elämän pointseja omissa silmissäni.

Siinä oli ensimmäinen osa Pixarin elokuvien listauksesta. Oliko listalla yllätyksiä? Kuuluuko joku minun listani loppupäässä oleva elokuva teidän suosikkeihinne? Toisen osan listauksesta julkaisen kunhan olen sen jaksanut koneelle näpytellä.  

(Kaikki tekstissä nähtävät elokuvien concept art -kuvat on otettu osoitteesta https://www.pixar.com.)

Se on fysiikkaa, se on kemiaa, se saa kaiken sekaisin.

Urhean elokuva-arvostelussa mainitsin sivumennen Pixar-teorian. Pixar-teoria on faniteoria, jonka mukaan kaikki Pixarin julkaisemat elokuvat tapahtuvat samassa universumissa eri historian aikakausina. Kaikki Pixarin elokuvat liittyisivät siis yhteen. Teorian on kehitellyt Jon Negroni vuonna 2013, mutta hän on myöhemmin täydentänyt teoriaansa uusilla Pixarin elokuvilla. Alkunsa Pixar-teoria on saanut elokuviin piilotetuista "easter eggeistä", eli viittauksista edellisiin tai tuleviin Pixarin elokuviin. Urheassa esiintyvän noidan puunveistopajassa näemme Pizza Planeetan auton, eikä autoja pitäisi olla vielä olemassakaan keskiaikaisessa Skotlannissa. Mistä noita on siis saanut inspiraation vuolla puusta auton? Tästä pohdinnasta Pixar-teoria on saanut alkunsa...

(Huom! Teksti sisältää juonipaljastuksia Pixarin elokuvista!) 
 

Pixar-teoria (kehitellyt Jon Negroni)

Esihistoria: Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosauruksesta teoria lähtee liikkeelle. Pixarin universumissa dinosaurukset ovat eläneet paljon pidempään kuin meidän oikeassa maailmassamme. Pitempään eläminen on mahdollistanut dinosaurusten aivojen kasvamisen, jonka ansiosta he voivat viljellä maata, huolehtia karjasta ja puhua toisilleen. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimillä on yleisesti ottaen mahdollista kehittyä fiksuiksi ja filmaattisiksi neroiksi, jos ihmiset eivät ole häiritsemässä heidän kehitystään. 

Dinosauruksilla ei kuitenkaan mene elokuvassa hyvin, vaan heidän ravintonsa on loppumassa maailmasta. Dinosaurukset elävät lajinsa lopun aikoja. Siksi näemme elokuvassa niin vähän dinosauruksia, ja siksi he tuntuvat koko ajan pelkäävän jotakin. Dinosaurukset on syrjäyttämässä toinen laji, ihminen. Dinosaurukset tulisivat siis tulevaisuudessa kuolemaan sukupuuttoon. Koska dinosaurusten sukupuutto tapahtuu Pixar-universumissa myöhemmin kuin oikeassa maailmassa, on fossiilisia polttoaineita universumissa vuonna 2000 vähemmän kuin mitä oikeassa maailmassa on. Tämän takia Pixarin universumissa pitää kehitellä aikaisemmin vaihtoehtoisia polttoaineita... 

Dinosaurusten evoluutiolinja johtaa sukupuutosta huolimatta UPista tuttuun Kevin-lintuun. Kevin muistuttaa ulkonäöltään hieman esihistoriallisia lintuja, ja hänen munistaan löytyy "taikaa". Dinosaurusten pitkä evoluutio on mahdollistanut taian, tai jonkin taianomaisen asian syntymisen. Myöhemmin ihmiset tulevat käyttämään tätä taikaa hyväkseen. Kevinin munista löytynyttä taikaa syömällä tutkimusmatkailija Charles Muntz on esimerkiksi ikääntynyt hitaasti, ja siksi hän on UPin aikana samanikäisen näköinen kuin Carl Fredrickson, vaikka Carl on lapsena ollessaan ihaillut aikuisen Muntzin seikkailuja.

Keskiaika: Urhea

Urheassa Merida näkee metsässä virvatulia, jotka ovat itse asiassa taian (jota löytyi aikaisemmin jo dinosauruksista) ruumiillistumia. Taikaa käyttää hyväkseen metsässä asuva noita, joka muuttaa sen avulla ihmisiä eläimiksi, saa eläimet käyttäytymään ihmisten lailla (varis) ja saa elottomat esineet elollisiksi (luuta, veitset). Noita itse käyttää taiottuja ovia matkustaakseen puutyövajan ja noidan asuntonsa välillä. 

Noidan taikakokeilut eläimiin jättävät eläimiin jäljet, ja eläimet alkavat kehittyä älykkäämpään suuntaan... Mutta niin myös ihmiset?

1950-1960 -luvut: Ihmeperhe

Virvatulien taika saa aikaan ihmisissä supervoimia. Virvatulien taika on kuitenkin löytynyt jo aiemmin kuin 1950-luvulla. UPin Charles Muntz löysi Paratiisiputouksen ja Kevinin jo vuonna 1930, mutta valtio halusi salata Muntzin löydön, ja väitti Muntzia valehtelijaksi. Valtio nimittäin löysi Kevinin nuorentavat taikamunat aikaisemmin, ja kenties käytti munista löytyvää taikaa tehdäkseen ihmisistä supereita... Ihmisten supervoimat ehtyvät kuitenkin 2000-luvulle tultaessa.

Ihmeperheen aikana Syndrooma keksii omnidroidin, jolla on huomattavan suuri tekoäly. Omnidroidi hyökkää elokuvan lopulla keksijänsä kimppuun, mikä viittaisi tekoälyn vihamielisyyteen ihmisiä kohtaan. Tästä voisi siis alkaa koneiden kapina.... Syndrooma keksii myös elektromagneettisen nollapiste-energian, joka kulkee aallonpituuksia myöten. Nollapiste-energiaa alkaa imeytyä elottomiin asioihin, muun muassa leluihin.

1990-luku: Toy Story 1 ja 2

Syndrooman nollapiste-energia on imeytynyt leluihin tehden niistä eläviä. Lelujen elämänhalua ajava voima on leikkiminen, eli ihmisten rakkaus. Kaikki lelut eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä ihmisten käytökseen, ja liittoutuvat muun muassa Sidiä vastaan, ja toisaalta kokevat traumoja ihmisten hylätessä heidät. Ajatus lelujen ja koneiden vallankumouksesta ei tunnu siis olevan kaukana...

2000-luku: Nemoa etsimässä, Doria etsimässä, Inside Out, Toy Story 3, Rottatouille, UP

Urhean noidan taikakokeilut alkavat näkyä eläimissä. Fiksuja eläimiä ilmestyy kuvioihin, kuten puhuvat ja ajattelevat kalat ja kokkaava rotta. Samaan aikaan esineet eli lelut alkavat vastustaa ihmisiä vahvemmin, ja Tuhti-nalle johtaa eräänlaista lelujen vallankumousliikettä päiväkoti Päivänpaisteen tiloissa.

Inside Outissa näemme taasen lapsen pään sisälle. Näemme, että lapsen tunteista kaikista vahvin on ilo. Näemme Rileyn päässä hänen mielikuvitusystävänsä, Bing Bongin. Bing Bong on ilmiselvästi monsteri, joka on tullut Rileyn ollessa lapsi komeron läpi naurattamaan häntä, jotta Monsterilaan on saatu energiaa. Bing Bong elää yhä Rileyn muistoissa mielikuvitusystävänä.

UPin alussa Carl Fredricksonin talo halutaan tuhota kerrostalojen tieltä. Yhtiö, joka haluaa laajentaa kaupunkia, on BnL. Olemme nähneet BnL:n merkin myös Toy Story 3:ssa Buzz Lightyearin pattereissa, eli yhtiö todellakin tuntuu olevan megayhtiö, joka laajenee jokaiseen ilmansuuntaan päin. Ja mikä on BnL:n alkuperä? Ihmeperheen Syndrooman keksimä tekoäly, joka ei tuhoutunut omnidroidin myötä, vaan on suunnitellut ihmiskunnan tuhon hyvin monimutkaiseksi prosessiksi. Tekoälyn suunnittelema ihmisten tuho alkaa siis teknologian kehittämisellä, ja päättyy maapallon saastuttamiseen ihmiskunnalle sopimattomaksi paikaksi elää.

2100-2200: Autot, Autot 2, Autot 3

Eläimet aloittavat sodan ihmisiä vastaan, koska ihmiset saastuttavat maapalloa. Ihmiset kuitenkin voittavat sodan koneiden eli tekoälyn avulla, mutta tulevat samalla tehtyä maapallosta heille sopimattoman paikan elää. Ihmiset lähtevät koneiden ohjaamina WALL-Esta tutun Axiomin avulla kauas avaruuteen, jotta heidän lajinsa tulisi pelastetuksi. Maa jää koneiden valtaan, ja koneet jatkavat suunnitelmaansa planeetan saastuttamisessa. Siksi Maata jätetään asuttamaan autot.

Energiakriisi kuitenkin uhkaa autoja, kuten näemme Autot 2 -elokuvassa, jossa kamppanjoidaan kovasti biopolttoaineiden puolesta. Fossiiliset polttoaineet ovat loppumassa dinosaurusten pidempään elämisen takia. Lopulta Maan päällä eläneet koneet tuhoutuvat yhtä lukuunottamatta...

2805: WALL-E

Maa on asuinkelvoton, ja vain yksi kone on käynnissä. WALL-En päällä pysyminen johtuu siitä, että hän on niin kiinnostunut ihmisten kulttuurista ja hänellä on kaverinaan torakka, eläin. Nämä ovat auttaneet WALL-Ea saamaan elämälleen tarkoituksen. Näemme siis, että ihmisten olemassaolo on koneille elintärkeää... Ei siis ihme, että koneet lähettivät ihmiset Axiomilla avaruuteen "säilöön".

WALL-E ja EVA auttavat ihmiset takaisin Maan päälle, ja näemme, kuinka ihmiskolonisaatio perustetaan. Elokuvan lopussa kengässä oleva kasvi istutetaan maahan, ja näemme kuinka siitä kasvaa puu....

2898: Ötökän elämää

Kengästä kasvanut puu on sama puu, jonka alla Flik asuu muiden muurahaisten kanssa. Ihmisiä ei Ötökän elämässä juurikaan näy, koska ihmisiä ei ole paljon Maassa asumassa; ihmisyhdyskunta on pienikokoinen. Muurahaiset ovat kehittyneet: heillä on oma ihmismäinen kulttuurinsa baareineen ja sirkuksineen, he osaavat puhua ja he jopa pystyvät elämään talven yli. Lisäksi muurahaisilla on vain neljä raajaa kuuden sijaan. Muurahaiset ovat torakoiden lailla siis kestäneet sodan ja planeetan saastumisen yli, ja evoluutio kulkee yhä eteenpäin...

3000-5000: Monsterit yliopisto, Monsterit Oy

Sodasta selvinneet eläimet alkavat mutantoitua ilmakehässä olevien saasteiden takia, ja lopulta heistä kehittyy monstereita. Ihmiset eivät selvinneet Maapallolla, vaan kuolivat sukupuuttoon. Monsterit kuitenkin tarvitsevat ihmisiä energiaa tuottamaan, ja niinpä Monsterilassa on kriisi, mistä energiaa saa. Yhdessä koneiden kanssa monsterit kuitenkin keksivät ratkaisun: he matkustavat takaisinpäin ajassa hetkeen, jolloin ihmisiä vielä on olemassa. Energiana monsterit käyttävät aluksi lasten pelkoa, mutta myöhemmin naurua, koska ilo osoittautuu tehokkaammaksi energian tuottajaksi (kuten olemme nähneet Inside Outissa). Monstereille uskotellaan ihmislasten olevan vaarallisia ja myrkyllisiä, koska ihmisten pelätään aiheuttavan monstereiden joukkotuhon.

Buu

Buu-lapsi päätyy vahingossa Monsterilaan ja tulee nähneeksi tulevaisuuden. Taresta muodostuu hänelle pakkomielle, sillä Buu haluaa tietää, mitä karvaiselle hirviölle on tapahtunut hänen poislähdettyään. Buu muistaa, että monstereiden aikamatkailun lähteenä ovat puiset ovet, ja niin hän alkaa veistää puusta asioita, muun muassa ovia, ja keksii lopulta aikamatkailun salaisuuden. Buu matkustaa takaisin historiassa aikaan, jolloin taikuus oli voimakkaimmillaan, eli virvatulien luo. Ja näin Buusta tulee Urhean noita! Buu-noita yrittää löytää Tarea ajan syövereistä, mutta ei tajua, miten ajassa matkustamisen saa tähdättyä tiettyyn kohtaan. Niinpä Buu pomppii ajasta toiseen kylväen eri paikoissa käydessään ympärilleen "pääsiäismunia".

Mistä tiedämme Urhean noidan olevan Buu? Koska noita on kaivertanut puuhun Taren kuvan, ja toisesta puusta Pizza Planeetan auton pienoismallin. Lisäksi noita muuttaa ihmisten ulkomuodon karhuksi, koska karhu muistuttaa häntä karvaisesta Taresta.

Jon Negronin sanoin (vapaasti suomennettuna): "Hänen (Buun) rakkaus Tareen on koko Pixar-universumin ydin. Kahden eri aikakauden ja eri lajin välinen rakkaus, joka etsii tietään selviytyä Maassa tuhoamatta sitä energian liikakäytön takia. Tämä on Pixar-teoria." 

Pohdintaa

Pixar-teoria on faniteoria, ja suoraan sanottuna aivan hullu sellainen! En jaksa uskoa, miten joku on käyttänyt elämästään hirveästi aikaa yhdistääkseen kaikki Pixar-elokuvat toisiinsa! Faniteorioita, erityisesti Disneyhyn ja Pixariin liittyen on minusta hauska lukea, mutta en usko niiden paikkansapitävyyteen. En usko, että Urhean noita on tulevaisuudesta keskiaikaan matkustanut Buu, enkä usko, että Anna ja Elsa olisivat Tarzanin ja Tähkäpään sukulaisia (Paula esittelee tämän Frozen-teorian tarkemmin blogissaan). En myöskään usko, että elokuvien tekijät yrittävät liittää elokuvien tapahtumia ja henkilöhahmoja toisiinsa, ainakaan sen enempää kuin kunnioittamalla vanhoja tai mainostamalla uusia elokuvia piilottelemalla niihin liittyviä viittauksia elokuviinsa. Käsikirjoittajien työ kaksinkertaistuisi, jos kaikkien elokuvien pitäisi oikeasti linkittyä toisiinsa! Faniteoriat ovat minusta kuitenkin hauskoja (kuten jo sanoinkin), ja ne ovat joillekin oma tapansa viedä esimerkiksi Pixar-fanitustaan eteenpäin. Minun tapani fanittaa Disneytä on kirjoittaa tätä blogia, jollekin toiselle se on keksiä "salaliittoteorioita".

Hulluudestaan huolimatta Pixar-teoria on aika nerokas. Minulla ei tulisi mieleenkään yhdistää Pixarin elokuvia noin uskomattomalla tavalla toisiinsa. Pixar-teoria on omalla tavallaan kaunis sen kuvatessa Buun monstereiden etsintää, mutta enimmäkseen se on mielestäni vain kauhean masentava ja dystopinen. Teoriassa kaikki kuolee sukupuuttoon! Yhyy! Saa nähdä, miten tuleva Coco-elokuva yhdistyy teoriaan, vai yhdistyykö se siihen ollenkaan. (Varmasti yhdistyy, ei Jon Negroni voi jättää teoriaansa puolitiehen.) Nyt kun Pixarin elokuvat on yhdistetty toisiinsa, on seuraavana haasteena yhdistää kaikki Disney-klassikot toisiinsa ja samaan universumiin! ;)

Herääkö teille ajatuksia Negronin Pixar-teoriasta? Entä mitä mieltä olette faniteorioista yleensä?

Tekstin lähteet: 

- https://jonnegroni.com
- http://www.pixartheory.com/

Ole vain mikä oot ja hyvin käy...

Vuosina 2015-2016 listasin blogissa läpi kaikki parhaat hahmot Disney-klassikoista. Tajusin tässä joku aika sitten, että voin tehdä samanlaisen listauksen myös Pixar-klassikoista! Pixarin elokuvissakin on aina joku hahmo, johon kiintyy muita hahmoja enemmän elokuvan aikana. Lempihahmo ei ole läheskään aina elokuvan päähenkilö, tai välttämättä edes elokuvan hyvis! Nyt kun blogin teema on tässä jonkun aikaa (varsinkin heinäkuun) ollut hyvin Pixar-painotteinen, niin listataanpa samaan syssyyn lempihahmot Pixar-elokuvista! Tässä on lempihahmot, osa 1.

HUOM! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia! 
 

Toy Story: Buzz Lightyear

Ensimmäisessä Toy Storyssa parhaan roolisuorituksen hahmoista tekee avaruusrangeri Buzz Lightyear. Elokuvan alussa Buzz kuvittelee olevansa ihan oikea avaruudesta tullut seikkailija, joka on laskeutunut aluksellaan oudolle planeetalle. Hän ei millään meinaa ymmärtää olevansa lelu. Avaruusrangerina Buzzin pitää olla rohkea ja jopa hieman ylpeä omasta erinomaisuudestaan, ja Buzz tepasteleekin ympäri Andyn huonetta kuvitellen olevansa muita parempi. Kohtaus, jossa Buzz tajuaa olevansa oikeasti lelu, on todella vaikuttava. Tämän jälkeen hänen luonteensakin muuttuu ymmärtäväisemmäksi, ystävällisemmäksi ja nöyräksi. Parasta Buzzissa on hänen legendaariset lausahduksensa, kuten: "Kohti ääretöntä - ja sen yli!"

Ötökän elämää: Flik

Flik erottuu kivasti muista muurahaispesän muurahaisista, sillä hän ei halua kulkea samoja ratoja muiden murkkujen kanssa. Flik tykkää ajatella itse ja pähkäillä omia vaihtoehtoja tutuille asioille, kun suurin osa muurahaisista toteuttaa vanhoja tapoja ja kuningattaren käskyjä ajattelematta niitä välttämättä ollenkaan. Flikin persoonallisuus erottuu siis selkeästi muista muurahaisista, ja tämän takia muut syrjivät häntä. Flik ei kuitenkaan anna tämän lannistaa itseään, sillä hän haluaa keksiä jotain, mikä helpottaa muurahaiskeon elämää, eli parantaa koko yhteisön elämänlaatua. Flik onkin eräänlainen pellepeloton, keksijä, joka keksii kojeita arkea helpottaakseen. Yksinäisyydestään huolimatta Flik osaa olla reilu muita kohtaan, ja hän on ystävällinen ja lempeä. Flik on myös lapsirakas, ja hän tulee hyvin toimeen prinsessa Dotin kanssa. Flik on rohkea ja hän todellakin tarttuu tuumasta toimeen!

Toy Story 2: Zurg

Ehkä yllättäen Toy Story 2:ssa lempihahmoni on ilkeä keisari Zurg. Zurg on Buzz Lightyearin perivihollinen ja hän haluaa tuhota avaruusrangerin lopullisesti. Zurg on hyvin perinteistä pahis-mallia julmine nauruineen, kataline suunnitelmineen ja vaikuttavine ulkonäköineen. Zurg on saanut vaikutteita koko olemukseensa Star Warsin Darth Vaderilta. Pidän kovasti Star Wars -elokuvista, ja luulen sen olevankin syynä siihen, miksi Zurg vetoaa niin kovasti minuun. Pahaa uhkuvasta olemuksestaan huolimatta Zurg on loppujen lopuksi todella koominen hahmo, ja hänen ilmestyessään ruudulle tietää tapahtuvan jotain hauskaa. Hauskuus johtuu yleensä viittauksista Star Warsiin, kuten Zurgin ja Buzzin väliseen suhteeseen.

Monsterit Oy: Tare Karvanen 

Mielestäni Monsterit Oy:n päähenkilöpari on loistava. Masi ja Tare ovat hyvin suunniteltuja hahmoja, joiden luonteet sopivat hyvin yhteen. Ystävykset ovat melkein yhtä kova parivaljakko kuin Timon ja Pumba, ja minun olikin aluksi hankala valita, kumpi heistä on parempi. Lapsena tykkäsin enemmän hauskasta Pallo-Masista, mutta nyt vaakakuppi kääntyi kuitenkin Taren puoleen. Tare vetoaa minuun inhimillisyydellään, vaikka hirviö onkin. Tare on Masia paljon totisempi ja herkempi hahmo. Hän on ystävyksistä isompi, pelottavampi ja karvaisempi osapuoli, mikä ei ole yllätys, sillä Tare työskentelee Monsterit Oy:n säikyttelijänä. Lapsia pelottelemalla hän tuo sähköä Monsterilaan, ja Tare onkin eniten tuottavin monsteri sähkölaitoksella. Tämä tekee Taresta paikallisen kuuluisuuden. Mutkia Taren loistokkaalle uralle tuo pieni ihmislapsi Buu, jota Tare ensin pelkää, mutta johon Tare myöhemmin kiintyy kovasti. Tare toimii Buulle eräänlaisena huoltajana Monsterilassa. Taren kiintymystä Buuhun on ihana seurata. Taren hahmo kehittyy elokuvan aikana valtavasti: alussa hän on tosiaan ykköspelottelija, mutta Buun myötä hän alkaa kyseenalaistaa lasten pelottelun energian tuottajana, ja etsiä vaihtoehtoisia energiaväyliä.

Nemoa etsimässä: Tärsky

Nemoa etsimässä -elokuvan paras hahmo ei ole mielestäni kala, vaan kilpikonna Tärsky. Tärsky on niin rento tyyppi, ettei hänestä voi olla tykkäämättä. Tärsky on saanut ilmiselvästi inspiraationsa surffilautailijoilta, joiden elämänasenne on yleistettäen hippimäinen. Samanlaista asennetta löytyy Tärskyltä puhetyyliä myöten. Ja pääseehään Tärskykin surffailemaan - tosin pinnan alla olevia merivirtoja myöten. Kilpikonna opettaa elokuvan aikana Marlinille, ettei tämän tarvitse olla niin heikkohermoinen poikansa tekemisistä, vaan Marlin voisi hieman relata ja luottaa siihen, että kouluiässä Nemo osaa tietyissä asioissa huolehtia jo itse itsestään. Näin pitäisi olla, jos Nemolla on ollut hyvä kasvatus. Tärsky ainakin uskaltaa itse päästää poikasensa Tyrskyn kokeilemaan merivirtoja, ja isän sekä pojan suhde on luottamusta, iloa ja rakkautta täynnä.

Ihmeperhe: Edna Mode

Ihmeperheen tyylikkäin ja hauskin hahmo on muotisuunnittelija Edna Mode. Edna on suunnitellut iät ajat superpukuja supersankareille, ja materiaalivalinnoissaan hän osaa ottaa puvun tulevien käyttäjien kyvyt huomioon: Neiti Elastisen puku venyy ja paukkuu, ja Herra Ihmeen puku suojelee kantajaansa luodeilta. Ednasta mielenkiintoista hahmoa ei tee hänen ammatinvalintansa, vaan hänen pippurinen luonteensa. Ednalla on vahvat mielipiteet asiaan kuin asiaan, eikä hän ujostele tuoda ajatuksiaan ilmi. Edna puhua pulpattaakin hyvin jatkuvalla syötöllä, ja on hyvä, jos hänen sanojensa väliin pääsee itse kommentoimaan yhtään mitään. Tiukasta ensivaikutelmastaan huolimatta Edna osaa myös kuunnella muiden huolia ja antaa hyviä neuvoja apua tarvitseville.

Autot: Salama McQueen

Autojen valovoimaisin henkilö on mielestäni elokuvan päätähti, Salama McQueen. Kilpailija Salama on uusi tulokas Piston Cup -kisassa, ja hän on menestynyt kisoissa todella hyvin! Loppukilpailussa Salama tulee jaetulle ensimmäiselle sijalle Kingin ja Jasu Juntin kanssa, ja kisasta päätetään järjestää uusinta voittajan selvittämiseksi. Salamalle voitto ja kuuluisuus on kaikki kaikessa, ja tavoitellessaan haaveitaan hän kohtelee muita todella epäystävällisesti ja epäreilusti. Tämän takia Salamalla ei ole yhtään todellista ystävää, ja uskallanpa väittää auton tuntevan olonsa yksinäiseksi yön pimeimpinä tunteina. McQueen ajautuu sattuman kautta syrjäiseen Syylari Cityn kaupunkiin kauas parrasvaloista. Häntä ei kaupungissa tunneta. Kaupungin asukkaat alkavat opettaa Salamalle maailman menoa, ja Salamasta alkaa muovautua paljon miellyttävämpi hahmo. Elokuvan lopussa Salama ei enää välitä kisan voitosta, kunhan peli on reilu ja kaikilla on hyvä olla. Salama on oppinut empatiaa, hän on oppinut välittämään muista ja hänestä on tullut ystävällinen ja vitsikäs. Näin suuri hahmonkehitys tekee Salamasta mielenkiintoisen seurattavan. Autot 2 -elokuvassa Salama on jo paljon tylsempi ja yksiulotteisempi hahmo.

Rottatouille: Anton Ego

Anton Ego on ravintolakriitikko, joka tunnetaan murska-arvosteluistaan. Egon kritiikin ansiosta Gusteau's-ravintola menetti yhden tähtensä, mikä johti Gusteaun masentumiseen ja kuolemaan. Egoa pelätään siis suuresti ravintolamaailmassa. Egon ulkonäkökin on aika pelottava: miehen habitus näyttää erehdyttävästi vampyyrilta ja hänen työhuoneensa on ylhäältä katsottuna ruumisarkun muotoinen. Egon vinoilu ja julma hymy hyytävät kenen tahansa veren, johon ne kohdistuvat. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Ego pääsee maistamaan Remyn tekemää ratatouillea. On ihana nähdä, miten miehen kylmä ulkokuori sulaa paljastaen sisältään lämpimän sisuksen. Ratatouille vie Egon takaisin lapsuuteen, ja makuhermojen muistuttaminen äidin kokkailuista saa koko Egon muuttumaan hymyileväksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi. Tämä tietää hyvästejä ruokakriitikon kritisoivalle uralle, mutta Ego näyttää olevan paljon onnellisempi tämän arvostelevan työn jättäessään. Anton Egon luonteen muuttuminen on siis osoitus siitä, miten suuri voima hyvällä ruoalla on!

WALL-E: WALL-E

Kuka ei voisi olla tykästymättä WALL-En sympaattiseen päähenkilöön, WALL-E-robottiin? WALL-E on roskantiivistäjä-robotti, joka tiivistää roskat sisällään kuution muotoisiksi helposti varastoitaviksi kasoiksi. WALL-E toimii ekologisesti aurinkoenergialla, ja pieni robotti osaa itse ladata omat akkunsa täyteen. WALL-E on viimeinen robotti, joka on unohtunut päälle ihmisten lähtiessä avaruuteen. 700 vuotta planeettaa siivotessaan WALL-Elle on kehittynyt oma tahto, ja hän tekee paljon asioita ohjelmointinsa ulkopuolelta. WALL-E muun muassa keräilee tavaroita, joista suurin osa olisi ihmisille roskaa tai arkista käyttötavaraa. Ihanan WALL-Esta tekee hänen ihastumisensa moderniin EVA-robottiin. WALL-E tekee kaikkensa saadakseen EVAn huomion, eikä epäonnistuneet yritykset tai EVAn torjunnat saa WALL-Ea luopumaan yrittämisestä. WALL-E on oppinut käsityksensä romantiikasta Hello, Dolly! -elokuvasta. Elokuvassa WALL-E on nähnyt ihmisparin pitävän toisiaan kädestä, ja saman eleen WALL-E haluaa toteuttaa EVAn kanssa. WALL-En söpön ihastumisen seuraaminen on tosiaan ihanaa, mutta mahtavan hahmosta tekee hänen eleensä ja ilmeensä. WALL-E ei puhu elokuvan aikana juurikaan, mitä nyt toisinaan huutaa ja toistaa satunnaisesti "wall-e" ja "eva" -sanoja. WALL-En puhumattomuus on varmasti syynä siihen, miksi hahmo on niin vaikuttava. Emme pysty kertomaan WALL-En tunnetiloja hänen puhettaan kuuntelemalla, vaan kaikki robotin tunteet pitää tunnistaa eleistä. Robotin tunneskaala on yllättävän laaja, ja eleiden avulla hahmon sisälle pääsee paljon syvemmälle. Animaattorit ovat tehneet tässä hienoa työtä, koska WALL-E muodostuu vain metallisista osista, jotka eivät pysty taipumaan ja liikkuvatkin vain rajoitetusti. WALL-E on sydäntälämmittävä hahmo, jota pelkästään ajatellessa tekee mieli päästää suusta vieno "awww"-huokaus.


Siinä oli ensimmäinen osa parhaista Pixar-hahmoista kustakin Pixar-elokuvasta erikseen. Toinen osa ilmestyy myöhemmin, koska joitain elokuvia pitää katsoa uudestaan parhaan hahmon valintaa varten, esimerkiksi Doria etsimässä -elokuvasta en muista juuri mitään. Kertokaahan kuitenkin, mitkä ovat teidän mielestänne ne parhaat hahmot näistä yhdeksästä ensimmäisestä Pixarin elokuvasta?

Minä lähden huomenna viikon reissulle Islantiin (yhyy, siellä ei ole Disney Storea!), joten olen sen ajan pois ruutujen äärestä niin blogin kuin instagraminkin puolella. Päivityksiä ei siis kannata ainakaan viikkoon odottaa. Ja uskallan väittää, etten heti ensimmäisenä päivänä kotiin tullessa tartu keskeneräisiin kirjoitushommiin kiinni. :) Ihanaa kesän / kesäloman / heinäkuun loppua kaikille!

Ötökän elämää - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kaukana erämaassa on pieni saari kuivuneen joenuoman keskellä. Saarella asuu muurahaisyhdyskunta. Muurahaisia johtaa prinsessa Atta, joka harjoittelee äitinsä neuvomana kuningattarena oloa. Muurahaiset kokoavat kauhealla tohinalla ruokaa talven varalle – mutta ruokaa kerätään heinäsirkoille. Hämminkiä muurahaisten elämään aiheuttaa Flik, joka yrittää keksinnöillään nopeuttaa ruoankeruuta, mutta luo valitettavasti vain enemmän kaaosta tilanteeseen. Yhtäkkiä pilvistä alkaa kuulua heinäsirkkojen siipien suhinaa, ja muurahaiset pakenevat kekoonsa maan alle turvaan. Flik vie siemenenkerääjällään viimeiset siemenet äkkiä uhrilahjaan, mutta keksintö tulee samalla tönäisseeksi kaikki ruoat alas joen pohjan lätäkköön. Flikin ei auta muuta kuin paeta alas kekoon, ja juuri kun hän on selittämässä Attalle vahinkoaan, heinäsirkat murtautuvat katosta keon sisään. Hopper johdollaan heinäsirkat vaativat ruokauhriaan, eivätkä suostu kuuntelemaan muurahaisten selityksiä ruoan katoamisesta. Hopper antaa muurahaisille aikaa uuden ruokauhrin keräämiseen siihen asti, kunnes viimeinenkin lehti putoaa puusta, tai muuten muurahaisten käy köpelösti!

Koko muurahaisyhdyskunta kantaa kaunaa Flikille, joka teollaan pakottaa heidät rehkimään kahta kauheammin. Prinsessa Atta yrittää neuvoston kanssa keksiä sopivaa rangaistusta Flikille, mutta muurahaisyhdyskunnan rangaistuksina toimivat erilaiset pakkotyöt kuulostavat prinsessasta liian räjähdysherkiltä onnettomuusalttiille Flikille.  Flik kuitenkin keksii, että jonkun pitäisi lähteä etsimään soturiötököitä, jotka pistävät kampoihin ilkeille heinäsirkoille. Muurahaisneuvosto ja prinsessa Atta pitävät tehtävää Flikille sopivana, koska hän ei ole silloin häiritsemässä heidän ruoankeruutaan. Niin Flik lähtee kohti Ötökkäkaupunkia palkkaamaan sotureita muurahaiskeon suojelijoiksi. Kaupungin kapakassa Flik törmää ötökkäporukkaan, jotka käyttäytyvät aivan kuin soturit, ja jotka Flik palkkaa mukaansa. Kapakassa on kuitenkin sattunut väärinkäsityksiä, sillä soturiötökät ovat oikeasti sirkusötököitä, jotka puolestaan luulevat Flikin olevan heidät palkkaava kykyjenetsijä. Väärinkäsitys selviää vasta Murkkusaarella, jossa iloiset muurahaiset ottavat ”soturit” vastaan riemuiten ja juhlien. Sirkusötökät meinaavat lähteä jo tiehensä, mutta muuttavat lopulta mielensä ja jäävät auttamaan muurahaisia.

Soturiötököiden paljastuttua sirkuslaisiksi Flik alkaa kehitellä aivoissaan suunnitelmaa, jossa heinäsirkat voitetaan oveluudella, ei voimalla. Flikin johdolla muurahaiset ja sirkuslaiset rakentavat aidon kokoisen linnun, jonka tarkoituksena on säikäyttää heinäsirkat tiehensä. Linnun rakentamisen ohella Flikin ja prinsessa Attan välit lämpenevät. Pian lintu on valmis, mutta silloin Murkkusaarelle ilmaantuu P.T. Kirppu, sirkuslaisten vanha tirehtööri, joka etsii kadonneita esiintyjiään ja löytääkin heidät. Muurahaisille selviää, että soturiötökät ovatkin sirkusötököitä ja Flik on huijannut heitä. Atta karkottaa Flikin kauas pois Murkkusaarelta ja masentunut Flik joutuu lähtemään sirkuslaisten mukaan. Muurahaiset unohtavat Flikin keksimän lintusuunnitelman, sillä kaikki Flikin keksinnöthän ovat tuhoon tuomittuja. He alkavat kerätä kauhuissaan talvimuonaa heinäsirkoille, mutta ruoan keräys on jo liian myöhäistä. Heinäsirkkojen saapuessa ruokaa on aivan liian vähän, ja raivostunut Hopper ottaa vallan muurahaiskeossa. Nuori prinsessa Dot pääsee kuitenkin pakenemaan heinäsirkkojen ikeen alta ja rientää etsimään Flikiä.

Pian Dot löytääkin Flikin sirkusvaunuista. Pitkän suostuttelun jälkeen Dot saa Flikin kääntämään päänsä ja palaamaan takaisin saarelle pelastamaan muurahaiset. Flikin vanha suunnitelma otetaan käyttöön: sirkusötökät hämäävät heinäsirkkoja esiintymällä, kun Flik pyrkii Dotin ja muurahaislapsista muodostetun Mustikkapartion kanssa rakennetun linnun luokse. Lintu saadaan ilmaan ja suunnitelma näyttää onnistuvan: heinäsirkat pakenevat lintua, varsinkin nähtyään loukkaantuneet muurahaiset, jotka ovat oikeasti sotkeneet itseensä vain punaisia marjoja. P.T. Kirppu kuitenkin tuikkaa linnun tuleen yrittäen näin suojella sirkuslaisiaan. Hopper tajuaa huijauksen, ja alkaa kovistella Flikiä, huijauksen isää. Muut muurahaiset kuitenkin liittoutuvat Flikin taakse, ja muurahaisten ylivoima ajaa heinäsirkat karkuun – kaikki paitsi Hopperin. Silloin alkaa kuitenkin sataa ja muurahaiset pakenevat pesäänsä suojaan jättimäisiä sadepisaroita. Hopper haluaa kostaa Flikille tämän pelottelun ja lähtee jahtaamaan häntä sateen läpi. Lentävä Atta auttaa Flikiä ja Flikin pyynnöstä prinsessa lennättää hänet oikean linnun pesälle. Linnun nähdessään Hopper luulee senkin olevan muurahaisten rakentama, eikä osaa lentää karkuun ennen kuin on liian myöhäistä. Niin rauha palaa Murkkusaarelle, ja muurahaiset saavat pitää itse keräämänsä ruoan. Talven jälkeen Sirkusötökät lähtevät kiertueelle jättäen muurahaiskeon. Flikistä on tullut kuningattaren soturiötökkä-avustaja ja Attasta on kruunattu kuningatar. Flik ja Atta ovat myös saaneet toisensa, ja yhdessä he hyvästelevät kiertueelle lähtevät sirkusötökät.

Ötökän elämää perustuu muinaiskreikkalaisen Aisopoksen satuun Heinäsirkka ja muurahainen. Satu kertoo siitä, kuinka muurahaiset ahertavat koko kesän keräten kekoonsa ruokaa, kun taasen heinäsirkka vain soittaa viuluaan ja ilakoi. Talven tullen paleltunut ja nälkäinen heinäsirkka pyytää muurahaisilta apua, mutta saa vastaansa tylyn kohtelun muurahaisilta. Sadun moraalinen opetus on siinä, että jos ei ole tehnyt työtä, ei voi nauttia toistenkaan tekemistä työn hedelmistä. Ötökän elämässä tarinan lähtöasetelmat ovat erilaiset Aisopoksen satuun verrattuna: muurahaiset keräävät ruokaa itsensä lisäksi myös heinäsirkoille sirkkojen nostamatta tikkuakaan ristiin. Pixarin elokuvankin opetus on kuitenkin sama kuin Aisopoksen sadussa. Toisenlaisen, riemukkaamman lopetuksen samalle tarinalle näemme Disneyn animaatiostudioiden vuonna 1934 tekemässä Silly Simphonies -lyhytanimaatiossa The Grasshopper and the Ants, jonka lopussa heinäsirkka ja muurahaiset tekevät sovinnon heinäsirkan tullessa tekemään töitä muurahaiskekoon talveksi – soittamalla viuluaan!

Kesällä 1994 Pixarin tarinankehittelytiimi (”story department”) järjesti kokouksen, jossa keskusteltiin studion mahdollisten seuraavien animaatioelokuvien teemoista. Tuolloin Toy Story ei ollut vielä tullut teattereihin, eikä Pixarin elokuvien tulevaisuus ollut varmalla pohjalla. Tarinakokoukseen osallistuivat John Lasseter, Andrew Stanton, Pete Docter ja Joe Ranft, ja kokous jäi Pixarin historiaan legendaarisena keskusteluna, jossa keksittiin aiheet moniin mahtaviin Pixarin elokuviin. Ideoita heiteltiin ilmaan, ja myöhemmin näistä ideoista syntyivät elokuvat Ötökän elämää, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä, Toy Story 2 ja Wall-E. Voi kun olisi saanut olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa miesten jutustelua! Ötökän elämän ideaa lähdettiin kehittämään studion seuraavaksi elokuvaksi. Elokuva olisi Pixarin toinen, ja se olisi myös toinen elokuva Pixarin ja Disneyn studioiden sopimuksesta, jossa Pixar lupasi tuottaa kolme tietokoneanimaatioelokuvaa Disneyn rahoittaessa ne (lue tarkemmin sopimuksesta Toy Storyn elokuva-arvostelusta). Disney hyväksyi Pixarin esittelemän tarinaidean ja elokuvaa lähdettiin työstämään. Ötökän elämää sai ensi-iltansa vuonna 1998, ja elokuva menestyi loistavasti lippuluukuilla.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut ongelmitta Ötökän elämän valmistumisen suhteen, ja esirippujen takana (ja edessäkin!) tunteet kuohuivat. Aiemmin puheenjohtajana Disneyn animaatiostudiolla työskennellyt Jeffrey Katzenberg perusti oman animaatiostudionsa, DreamWorksin, ja päätti haastaa Disneyn animaatiorintamalla. Pixarin aloitettua Ötökän elämää -elokuvan teon kävi pian ilmi, että DreamWorksilla oli tekeillä oma muurahaiselokuva, Antz. Pixarin Steve Jobs ja John Lasseter olivat olleet yhteyksissä tulevasta elokuvastaan Katzenbergin kanssa, ja he tietenkin syyttivät miestä ideansa varastamisesta. Tästä kehkeytynyt riita hiersi Jobsin ja Katzenbergin välejä monta vuotta. Ötökän elämää ja Antz ovat juoneltaan hyvin samanlaiset: ne kertovat molemmat muurahaisista, ja elokuvissa päähenkilönä on nuori, hieman omituinen muurahainen, joka on kiinnostunut prinsessasta ja pelastaa lopulta päivän. Pixarin elokuva on suunnattu selkeästi enemmän lapsille visuaalisine vitseineen, kun taas DreamWorksin elokuva sisältää paljon enemmän aikuisille suunnattuja vitsejä. Antz sai lopulta ensi-iltansa ensin, mutta Ötökän elämän suunnittelu oli todistetusti aloitettu ensin. Mielestäni tämä DreamWorksin ideavarkaus on suunnaton vääryys, ja jo pelkästään sen takia haluaisin ruveta boikotoimaan koko studiota! Toki Disneyn ja Pixarinkin studioilla on tehty paljon vääryyksiä ja eettisesti vääriä tekoja, mutta muiden ideoiden varastamista omiin nimiin ei ole kuitenkaan nähty! Tämä ei ole jäänyt kaiken lisäksi DreamWorksin ainoaksi ideavarkaudeksi, vaan studion Madagaskar-elokuva matki Disneyn levittämän Aivan villit -elokuvan juonen. Ehkäpä Hain tarinankin idea on varastettu Nemoa etsimässä -elokuvasta… PÖH! 

Pixarin toisen elokuvan päähenkilöiksi valittiin ötökät. Tietokoneanimaatio oli elokuvan teon aikaan vielä lastenkengissään, ja ötökät, niin kuin lelutkin, olivat helppoja animoida niiden yksinkertaisen ulkomuodon takia. Elokuvaa varten kuvattiin paljon videoita ruohonjuuritasolle viedyllä kameralla, jotta ötököiden maailmasta saataisiin mahdollisimman autenttisen oloinen. Toisaalta elokuvantekijät ottivat tiettyjä taiteellisia vapauksia ötököiden suhteen, ja esimerkiksi muurahaiset nostettiin pystyasentoon ja niiltä vähennettiin jalkoja ja käsiä siten, että elokuvassa muurahaisilla on yhteensä neljä raajaa, vaikka oikeasti niillä on kuusi jalkaa. Ötökän elämän miniatyyrimaailma on aina kiehtonut minua. Minusta on hienoa nähdä, miten meille niin pienet siemenet muodostavat muurahaisille koko talvivaraston, ja miten ötökät voivat lentää voikukan höytyvällä. Ruohonkorret ja juuri mainitsemani höytyvät näyttävätkin kivan aidoilta, mutta itse ötökät ovat minusta hieman liian yksinkertaisen ja muovisen näköisiä. Vuonna 1998 elokuvan animaatio on kuitenkin varmasti näyttänyt upealta.

Ötökän elämän päähenkilö on Flik, nuori muurahaismies, jota muut muurahaiset pitävät melko hölmönä. Flik on keksijä, ja hän yrittääkin keksiä yhdyskunnan arkea helpottavia keksintöjä, mutta hänen keksintöintoaan ei arvosteta laajemmin. Syynä lienee se, että Flikin keksinnöt epäonnistuvat usein. Tämä ei kuitenkaan lannista Flikiä, ja hän on todella positiivinen ja innokas muurahainen. Flik uskoo valoisaan tulevaisuuteen ja siihen, että pienetkin voivat tehdä suuria tekoja. Flikin ulkokuori myös onnistuu hämäämään ainakin tätä katsojaa, sillä pelokkaalta näyttävä muurahainen onkin kaikissa tilanteissa todella rohkea! Flik on kovin ihastunut muurahaisprinsessaan. Prinsessa Atta harjoittelee äitinsä valvonnassa kuningattarena oloa ja kokee vastuun painavan kovasti hartioitaan. Atta haluaa olla kaikessa täydellinen, eikä kestä pieniäkään epäonnistumisia. Atta on kovin pelokas ja negatiivisesti uuteen suhtautuva muurahainen, eikä hän kestä Flikin maata mullistavia ideoita. Elokuvan aikana Atta alkaa tosin joustaa täydellisyyden tavoittelussaan ja avaa sydämensä muillekin kuin muurahaisyhdyskunnan asioille. Attan pikkusisko Dot on aivan toisenlainen siskoonsa verrattuna. Dot on iloinen ja naiivi lapsi, joka tykkää kovasti Flikistä ja hänen keksinnöistään. Dot on myös kovin urhea ikäisekseen. Luonteen perusteella voisikin kuvitella, että Dot on pikemminkin Flikin kuin Attan pikkusisko. Toisaalta seura tekee kaltaisekseen, eikä Attalle ole aikaa Dotille vastuunsa takia, toisin kuin Flikillä. 

Ötökän elämää esittelee meille muurahaisten ohella suuren joukon muitakin hyönteisiä, joista tärkeän roolin saavat sirkushyönteiset. Sirkusta johtaa P.T. Kirppu, tuo uralleen omistautunut tirehtööri. Hän tekisi mitä vain sirkuksensa ja esiintyjiensä hyväksi. Sauvasirkka Slim, perhosen toukka Heimlich ja leppäkerttu Francis ovat sirkuksen pellejä. Slim on hyvin kyyninen ja ironinen ötökkä, jonka toistuva vitsi on hänen keppiä muistuttava ulkonäkönsä. Heimlich rakastaa ruokaa ja hän tuntuu olevan todella herkkä toukka. Francis tulistuu nopeasti ja yrittää olla mahdollisimman maskuliininen vaikka leppäkerttu onkin. Siirat Tuck ja Roll ovat sirkuksen ulkomaalaistaustaisia akrobaatteja, joiden puheesta ja vitseistä muut eivät oikein ole perillä. Rukoilijasirkka Manny on sirkuksen mysteerinen taikuri ja hänen avustajanaan toimii kaunis ja fiksu Gypsy-perhonen. Sirkuksessa työskentelee myös isokokoinen kovakuoriainen Dim, joka on eräänlaisen kuormahevosen ja leijonan risteytys työnkuvaltaan, ja mustaleski Rosie, joka toimii sitten tämän ”leijonan” kesyttäjänä. Ilkeyksiään hyönteismaailmassa tekevät heinäsirkat, joiden johtaja on Hopper. Hopper on hyvin julma jopa omille seuraajilleen, eikä häneltä heru minkäänlaista empatiaa ketään kohtaan. Hopperilla on hyvin lyhyet hermot, eikä hänen raivokohtauksiaan helpota yhtään hänen hieman hömelö veljensä Molt. Vaikka Hopper onkin aikaansaava ja viitseliäs heinäsirkka, on hän perusluonteeltaan laiska, sillä laittaa muurahaiset tekemään kaikki työt hänen puolestaan. Toisaalta en usko Hopperin olevan ollenkaan laiska, vaan luulen hänen pikemminkin nauttivan muurahaisten työllistämisestä ja heidän pelkonsa näkemisestä. Mikä julmuri!

Musiikin Ötökän elämään on säveltänyt Randy Newman, eli sama herra, joka työskenteli Pixarin kanssa jo Toy Storyn kanssa. Ötökän elämässä on vain yksi laulettu laulu ja sekin soi vasta elokuvan lopputekstien aikana. Ole vain mikä oot -laulussa lauletaan elokuvan teemasta eli siitä, kuinka pienikin voi tehdä suuria asioita. Muut elokuvan kappaleet ovat instrumentaaleja. Disneyn klassikoissa laitan paljon painoarvoa musikaalinumeroille, sillä laulamaan purskahtavat hahmot vain kuuluvat klassikkojen henkeen. Lumikki olisi hyvin erilainen elokuva ilman mahtavia laulujaan. Pixarin elokuviin, kuten Ötökän elämään, lauluja ei osaa kaivata samalla tavalla, sillä Pixarilla ei ole elokuviensa joukossa musikaaleja. Lauluja toki melkein kaikista elokuvista löytyy. 

Ötökän elämästä löytyy ”easter eggejä” kunnon Pixarin elokuvan tapaan. Pizza Planeetan auto on nähtävillä Ötökkäkaupungissa sirkuskohtauksen jälkeen. A113 nähdään myös Ötökkäkaupungissa erään pahvilaatikon kylkeen kirjoitettuna. Monissa muissa Pixarin elokuvissa esiintyviä Luxo Jr. -lamppua ja Pixarin tähtipalloa ei Ötökän elämässä esiinny. Sen sijaan elokuvassa nähdään viittaus Disney-klassikko Dumboon, sillä keksilaatikko, jota P.T. Kirppu käyttää sirkusvaunuinaan, on nimeltään Casey Jr.. Dumbon sirkusjunaa vetävä veturi on samanniminen. Ötökän elämää on ensimmäinen Pixar-klassikko, jossa lopputekstien aikana nähdään elokuvasta ”poistettuja” kohtauksia. Kohtaukset on tietenkin animoitu erikseen, mutta niissä elokuvan hahmot käyttäytyvät kuin näyttelijät ja mokaavat aina hauskasti jonkin kohtauksen. Näitä ”poistettuja” kohtauksia tullaan näkemään monissa seuraavissa Pixarin elokuvissa. Ötökän elämän poistetuissa kohtauksissa nähdään viittauksia Pixarin ensimmäiseen elokuvaan, Toy Storyyn. Woody nähdään pitelemässä klaffitaulua ja Flik huutaa Buzzin kuuluisan lauseen: ”Kohti ääretöntä – ja sen yli!” Lopputeksteissä listataan Toy Storyn tapaan ”Production Babies”, eli kaikki Pixarin studion työntekijöille Ötökän elämän aikana syntyneet vauvat.

Ötökän elämää on hyvin viihdyttävä elokuva. Elokuvan juoni pitää otteessaan ja hahmojen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Tietokoneanimaatio näyttää auttamattomasti vanhentuneelta nykypäivän katsojan silmissä, ja siitä elokuvalle tuleekin suurimmat miinukset. Ötökän elämää ei saa minua kovin tunteikkaaksi, vaikka heinäsirkat välillä melko pelottavia ovatkin. Elokuvaan liittyy kuitenkin minulla paljon nostalgisia muistoja. Itse elokuvaa en lapsena omistanut, mutta meillä oli Ötökän elämästä tehty PlayStation-peli, jota pelasimme kovasti veljeni kanssa. Elokuvan katsominen vie minut aina pelin maailmaan, ja toisaalta peli taas elokuvan maailmaan. (Löysin YouTubesta melko negatiivisen esittelyn pelistä, mutta minulle videon katsominen aiheutti vain nostalgisia tunteita. Katsokaa, jos haluatte nähdä pelin ”mahtavia” grafiikoita!) Ötökän elämällä on tärkeä osansa tietokoneanimaation kehittäjänä ja se kuuluu kaikkien animaatioystävien katselulistalle!

”Huhuu! Herra Aikainen Lintu? Maistuisiko yksi herkullinen tikkumato?”

- Heimlich