When we're together, then the season's bright. 16.

From zero to hero in no time flat!

Vuonna 2012 aloittamani Disney-klassikkojen katseluprojekti on tullut päätökseen. Olen katsonut kaikki listallani olevat 55 Disney-klassikkoa (Yhdysvaltojen lista + Aivan villit). Klassikoita katsoessani kiinnitin huomiota viiteen eri kohtaan, joiden perusteella elokuvat arvostelin: oliko elokuvan juoni mielenkiintoinen, olivatko mahdolliset laulut hyviä, oliko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyikö hahmoihin samaistumaan ja aiheuttiko elokuva minussa jotain tunteita. Jokaisesta kohdasta annoin elokuvalle 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen sitten järjestänyt klassikot paremmuusjärjestykseen.

Viime postauksessa aloittamani klassikoiden TOP55-lista jatkuu nyt toiseen osaansa. Tässä tekstissä käsittelen listan keskivaiheille sijoittuvia elokuvia, eli sijoitukset 39-21. Viimeiseen kertaan jää siis kaksikymmentä parasta klassikkoa!

39. Riemukas Robinsonin perhe

Lähde: http://www.williamjoyce.com

Riemukas Robinsonin perhe oli minulle pitkään elokuva, jota pidin esimerkkinä huonoista Disneyn 2000-luvun elokuvista. Katsottuani elokuvan yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä elokuvassa oli todella hyvä juoni, joskin kovasti paikasta toiseen poukkoileva. Elokuvassa katsojien tunnereaktioita koetellaan Laurin kokiessa itsensä hylätyksi, mutta siinä on myös hyvin jännittävä kohta, kun näytetään monitoimihatun vaihtoehtoista tulevaisuutta. Riemukkaassa Robinsonin perheessä on suuri liuta hahmoja, ja henkilöiden iso määrä vaikeuttaa heihin jokaiseen tutustumista. Jos hahmomäärää karsisi runsaalla kädellä, olisi muissakin hahmoissa kuin vain päähenkilössä kehittymisen mahdollisuutta. Miinuspisteitä elokuvalle tuo hahmojen lisäksi muovisen näköinen animaatio, eivätkä ne laulutkaan mitenkään huikeita ole. Riemukas Robinsonin perhe on siis minulle positiivinen yllätys Disneyn klassikkolistalla, mutta se sijoittuu silti keskivertoa huonommaksi elokuvaksi.

38. Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Pelastuspartio Bernard ja Bianca on sijoittunut TOP-listallani neljä sijaa ylemmäksi kuin elokuvan jatko-osa, Bernard ja Bianca Australiassa. Pelastuspartio Bernard ja Bianca esittelee meille ensimmäistä kertaa hiirten maailmanlaajuisen pelastusjärjestön, joka auttaa apua tarvitsevia. Elokuva on tunnelmaltaan todella synkkä: elokuvan aikana hiiret yrittävät pelastaa kidnapatun lapsen, ja kidnappaus jo itsessään aiheuttaa synkkiä kuvitelmia. Synkkyys ei kuitenkaan rajoitu vain juoneen, sillä elokuvassa ei ole niin suuria hauskuuttajahahmoja kuin monessa muussa Disney-klassikossa. Myös elokuvan väripaletti on tummanpuhuva. Pelastuspartio Bernard ja Biancan animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja harmaudestaan huolimatta elokuvaa on visuaalisesti upeaa seurata. Huono puoli elokuvassa on sen laulut, jotka eivät todellakaan mitään iskeviä ole.

37. Fantasia 2000

Mielestäni Fantasia 2000 on paljon parempi kuin edeltäjänsä Fantasia. Elokuva sisältää kahdeksan erityylistä animaatiota, jotka on animoitu jonkin klassisen kappaleen innoittamana. Fantasia 2000 ei ole niin raskas kuin Fantasia, mikä johtuu varmaan siitä, että useimmissa animaatiopätkissä on jokin juoni. Mielestäni Fantasia 2000 on suurta animaation juhlaa ja jokaisessa tarinassa on erilainen ja kiehtova visuaalinen ilme. Joitain animaatiopätkiä katsoessani minä ainakin ihan herkistyn, esimerkiksi Akun ja Iineksen löytäessä toisensa Nooan arkista tulvan jälkeen. Tällaista herkistymistä ei minulle tapahdu akuperäisessä Fantasiassa. Fantasia 2000 pitää sisällään yhden animaatiopätkän aikaisemmasta Fantasiasta, Noidan oppipojan, ja tämä animaatio tuo kivaa nostalgiaa elokuvaan. Fantasia 2000 on siis taiteellinen elokuva, jota katson mielelläni.

36. Big Hero 6

Lähde: http://conceptartworld.com

Big Hero 6:n sijoitus listalla oli minulle yllätys. Mielestäni elokuva olisi ansainnut paremman sijan, mutta sen kokonaispistemäärää tiputtivat hehkuttamani musikaalipisteet. Big Hero 6:ssa ei ole lauluja (paitsi Immortals), ja vaikka laulut eivät olisi välttämättä edes sopineet koko elokuvaan, on niillä suuri merkitys minun pisteytyksessäni. Muutenhan elokuva on loistavaa viihdettä! Big Hero 6:n hahmot ovat mielenkiintoisia, vaikka suurin osa supersankarijoukosta kaipaisikin lisää syvyyttä. Elokuvan animaatio on kaunista katsottavaa, ja varsinkin San Fransokyon yllä kuvatut kohtaukset meinaavat salvata hengen upeudellaan. Elokuva saa katsojassa aikaan myös monipuolisesti eri tunteita, erityisesti naurunpyrskähdyksiä Baymaxin suhteen. Big Hero 6:n juoni on todella hyvä, ja elokuva sisältää toimintaa ja rauhallisempia hetkiä sopivassa suhteessa. Minua suorastaan harmittaa elokuvan laulujen puute, sillä Big Hero 6 on muuten niin hyvä kokonaisuus.

35. Topi ja Tessu

Topi ja Tessu on totaalinen tunne-elokuva. En pysty katsomaan elokuvaa kyynelehtimättä ainakin jossain vaiheessa. Monesti itkuni alkaa jo elokuvan alussa, kun Topista tulee orpo, ja jatkuu aina Topin uusien elämänvaiheiden myötä. Ketun ja koiran välinen ystävyys on kuvattu elokuvassa todella kauniiksi, ja jos minun tekee mieli saada silmännurkkani kostumaan, niin Topi ja Tessu on varma elokuva tähän vaivaan. Valitettavasti elokuvan piirrosjälki ei ole aivan sitä tasoa, mitä olen tottunut Disneyltä näkemään. Kuvien väritys on tummaa ja ruskeaa, ja taustat on välillä hieman liiankin pelkistettyjä. Topin ja Tessun laulutkaan eivät ole mieleenjääviä. Elokuva on kuitenkin juoneltaan todella kaunis, ja hahmoihin samaistuu helposti.

34. Mestarietsivä Basil Hiiri

Pidän kovasti etsivätarinoista, kuten vaikka Hercule Poirotista ja erilaisista Sherlock Holmesin variaatioista. Niinpä ei ole ihme, että Disneyn versio Holmesista on päässyt listallani näinkin ylös - tosin oletin, että se olisi ollut vähän alemmalla sijalla. Mestarietsivä Basil Hiiren juoni pitää katsojan mukanaan koko elokuvan ajan, sillä elokuvassa selvitetään jännittävää kidnappausta. Elokuvan hahmot ovat hauskoja karikatyyrejä sir Arthur Conan Doylen kirjoittaman kirjan hahmoista, ja Ratigan-pahiksesta on tehty todella kammottava. Elokuvan animaatiotyylin erottaa Disneyn tekemäksi, vaikka harmaissa Lontoon maisemissa seikkaillaankin. Vähiten pisteitä Mestarietsivä Basil Hiiri saa musiikkinumeroistaan. Elokuva sisältää kyllä pari laulua, mutta ne eivät ole tarpeeksi hyviä nostaakseen pistepottia korkeammalle.

33. Räyhä-Ralf

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Räyhä-Ralfissa on sama ongelma kuin Big Hero 6:ssa: se ei sisällä kunnollisia musikaalinumeroita, joten muuten hyvä elokuva kerää lauluttomuuden takia huonon pistesaldon. Pidän kovasti Räyhä-Ralfin juonesta. Se on elokuvana uniikki, joskin sisältää tiettyjä Toy Story -viboja, kun eloton (lelut, pelit) muuttuukin yön tuntien aikana eläväksi. Disney-klassikoissa ei ole kuitenkaan Räyhä-Ralfia ennen nähty elokuvaa, joka olisi kuvattu pahiksen silmien kautta - vaikkei Ralf loppujen lopuksi niin kova pahis olekaan. Räyhä-Ralf saa minulta isot pisteet elokuvan juonen ja elokuvan aiheuttamien tunteiden osalta. Elokuvassa on paljon kohtia, jotka saavat minut nauramaan vuolaasti tai vastaavasti niiskuttamaan nenääni. Räyhä-Ralfin hahmot ovat hyviä, ja tärkeimmät niistä kokevat kivaa kehitystä elokuvan aikana. Silti hahmoista puuttuu jotain, joka sulattaisi minun sydämeni lopullisesti heidän puolelleen. Visuaalisesti Räyhä-Ralf on suurimman osan ajasta nättiä katsottavaa, ja varsinkin Sokerihuuman maisemat saavat veden kielelle. :)

32. Dumbo

Aah, Dumbo on ihana elokuva! Minua surettaa, että se on joutunut klassikkojen TOP55-listani huonommalle puolelle (27,5 olisi puoliväli...). Mutta niin kai se on, että muut elokuvat ovat sitten Dumboa parempia. Dumbo on saanut kaikista viidestä arvostelukohdasta kolme pistettä, eli se on saanut niin keskivertaiset pisteet kuin mahdollista. Elokuvan juoni on hyvä, ja se etenee hitaasti mutta varmasti loppuhuipennukseen. Jokin elementti juonesta jää kuitenkin puuttumaan, jotta elokuvasta tulisi mahtava. Dumbon animaatio on todella pelkistettyä, mutta siitä tunnistaa selkeästi Disneyn tyylin. Elokuvan hahmot ovat ihania, ainakin päähenkilö, ja moni elokuvan lauluista todella mainio. Elokuvan sanoma erilaisuuden rikkaudesta on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, vaikka Dumbo on julkaistu jo vuonna 1941.

31. Pinocchio

Pinocchio on todella klassinen Disney-elokuva, mutta pidän yllättävänä sitä, että se on kiilannut Dumbon edelle. Katson myös hämmentyneenä elokuvalle antamiani pisteitä (jotka olen antanut vuonna 2012), sillä elokuvan juoni on saanut kokonaisen nelosen! Näin jälkikäteen ajatellen pidän Pinocchiota todella jaksottaisena elokuvana, ja vaikka tarina jatkuukin koko ajan sulavahkosti, erottaa elokuvasta silti selkeästi pari eri tapahtumasarjaa. Noh, on kai se hyvä olla jälkiviisas. Arvostelun aikaan olen näköjään pitänyt elokuvan juonesta kovasti. Pinocchion hahmot ovat kuitenkin jääneet minulle etäisiksi: onhan minulla aina ollut niin hyvä omatunto, etten tunnu samaistuvani Pinocchioon. ;) Pinocchio on oikeasti välillä todella ärsyttävä ja ajattelematon hahmo. Parasta Pinocchiossa on elokuvan mahtava animaatiotyyli, joka on Disneytä parhaimmillaan. Elokuvan laulut ovat myös hyviä, eikä Tähti toiveen toteuttaa -kappaleesta ole tullut turhaan Disneyn studioiden tunnusbiisiä.

30. Lumikki

Aah, Lumikkikin on ihana elokuva! On sen ansiota, että mikään jälkikäteen tulleista klassikoista on olemassa. Nykyään antaisin Lumikille varmaan paljon paremmat pisteet kuin neljä vuotta sitten, ja se ansaitsisi korkeamman paikan listalla. Toisaalta tässä vaiheessa listaa aika moni elokuva alkaa olla mielestäni jo todella hyvä, ellei suorastaan loistava, joten taidan jättää puheet elokuvan "huonoudesta" tähän. Lumikissa pidän eniten elokuvan lauluista, jotka ovat suorastaan mahtavia! Ain laulain työtäs tee ja Hai-hou ovat suosittuja lauluja vielä nykyäänkin! Lumikin animaatiotyyli on ihanan vanhahtavaa, ja joistain seikoista huomaa, että animaatiostudio harjoitteli vielä animaation tekemistä. Ihmiset eivät näytä kauhean luonnollisilta, mutta toisaalta taas kääpiöissä on jo nähtävillä Disneyn oma tyyli. Kääpiöt ovat mielestäni elokuvan parhaat hahmot, ja Lumikki jäi arvostelukatselukerralla minulle vähän etäiseksi. Nyttemmin olen lukenut kirjan The Fairest One of All, ja heti Lumikkikin tuntuu paljon sympaattisemmalta hahmolta. Täytyy myös sanoa, että Lumikin juoni on aika yksinkertainen, ainakin verrattuna 2000-luvun monimutkaisiin klassikoiden juoniin. Lumikki on kuitenkin ihana elokuva, ja siinä on tiettyä nostalgian tuntua.

29. Liisa Ihmemaassa

Olen aina pitänyt Liisa Ihmemaassa -elokuvasta. Katsoin sitä lapsuudessani hyvin paljon, sillä se oli yksi pikkuveljeni suosikkielokuvista. Liisa Ihmemaassa on todella abstrakti ja kummallinen elokuva, ja Ihmemaassa Liisan eteen ponnahtaa toinen toistaan hullumpia hahmoja. Elokuvan juoni on todella jaksomainen, eivätkä kaikki hullujen hahmojen tapaamiset liity millään lailla juoneen, mutta tämä hulluttelu on minusta koko elokuvan ydin. Liian yhtenäisen juonen kanssa elokuvakin muuttuisi liian järkeväksi. Elokuvan hahmot eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Liisakin on lähinnä ärsyttävä pitäytyessään koko ajan säännöissä ja käytöstavoissa, vaikka voisi vapauttaa itsensä ja mielikuvituksensa. Elokuvassa esiintyy myös ehkä vähän liikaa Ihmemaan hahmoja, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia sekopäisyydessään. Elokuvassa lauletut laulut eivät myöskään ole erikoisia, vaikka ne määrällisesti taitavat peitota kaikki muut Disney-klassikot. Liisa Ihmemaassa on hauska elokuva, ja sitä katsoessa saa heittää aivot totaalisesti narikkaan. 

28. Peter Pan

Internetin ihmeellistä maailmaa selaillessani olen ymmärtänyt, että Peter Pan on melko monen suosikkielokuva. Minä olen antanut sille tismalleen samat pisteet Liisa Ihmemaassa -elokuvan kanssa, mutta nostin Peter Panin ylemmälle sijalle, sillä pidän enemmän Mikä-Mikä-Maan tunnelmasta Ihmemaahan verrattuna. Peter Pan saa minussa aikaan vahvoja nostalgian tunteita. Olen Peterin tavalla sisimmässäni ikuinen lapsi, ja kohtaukset, joissa esimerkiksi Kultasten vanhemmat pohtivat lapsuutta, saavat minut janoamaan oman lapsuuteni hyviä aikoja. Elokuva on siis tavallaan todella katkeransuloista katsottavaa, sillä Leenan tavoin tajuan, että lapsuuden kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi. Peter Panissa osa hahmoista on hyviä, osa taas huonoja. Minusta päähenkilöt ovat välillä melko ärsyttäviä, kun taas merirosvoissa, erityisesti kapteeni Koukussa, on tietty karismaa. Peter Panin animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja elokuvan laulut ovat oikein onnistuneita tapauksia. Elokuva sisältää myös sopivassa suhteessa toimintaa ja jännitystä, mutta myös lempeämpiä kohtauksia.

27. Nalle Puh

Nalle Puh on minulle hyvin nostalginen elokuva, sillä se oli ihan pienenä minun lempielokuvani. Isä muistelee aina, miten katsoimme elokuvaa yhdessä ollessani suunnilleen 3-vuotias. Nalle Puh on oikein onnistunut elokuva, ja kaikki hahmot ovat mainioita tapauksia. Kehut hahmojen kehittelystä pitää kuitenkin antaa A.A. Milnelle, jonka kirjoihin Disneyn elokuva perustuu. Minun lempihahmoni Nalle Puhista on aina ollut Tiikeri, eli tee tupla-ii kerien. Nalle Puhin laulut ovat minusta ihania, ja ne varsinkin saavat minut muistamaan lapsuuteni. Pienoinen pilvi, Tulvalaulu ja Oon mä ainoa ovat minulle tärkeimmät laulut elokuvasta. Nalle Puhin juoni on todella episodimainen, mikä ei ole ihme, sillä elokuva on kyhätty kasaan kolmesta lyhytelokuvasta. Tarinoita yhdistäväksi tekijäksi on lisätty kirja, jonka lukija ja sanat (!) puuttuvat aina välillä elokuvan tapahtumiin. Tämä elokuvan episodimaisuus vähentää Nalle Puhin saamia "juoni"-pisteitä jonkun verran.

26. Aarreplaneetta

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Aarreplaneetta on visuaalisesti todella upea elokuva. Tietokoneanimaatio ja perinteinen animaatio kulkevat elokuvassa rinta rinnan, ja tietokoneella avaruusmaisemista on tehty todella upean näköisiä. Aarreplaneetassa on hyvä juoni, ja katsoja pysyy koko ajan elokuvan otteessa. Vaikka Aarreplaneetta onkin scifi-elokuva, ei elokuva ole kyllästetty toimintakohtauksilla, kuten niin monet saman tyylilajin edustajat. Päinvastoin, Aarreplaneetassa meno on melko pitkälle rauhallista, ja elokuvassa keskitytään ihmissuhteiden pohtimiseen. Jimin ja John Silverin suhteen kehittymistä on ihana seurata. Valitettavasti Jim ja John Silver ovat elokuvan hahmoista ne ainoat, joiden luiden ympärille kootaan enemmän kuin vain pieni rasvakerros. Tällä mielikuvalla tarkoitan sitä, että muihin hahmoihin ei juurikaan keskitytä elokuvassa, ja jotkut tuntuvatkin melko turhilta juonen kannalta. Aarreplaneetassa lauletaan vain yksi laulu (toinen ihan elokuvan loppumetreillä lopputekstien alkaessa), mutta koska Tänne jään on vaikuttava kappale, saa elokuva ihan hyvät laulupisteet.

25. Nalle Puhin elokuva

Lähde: http://www.bleedingcool.com

Nalle Puhin elokuva on jatkoa Nalle Puhille. Uudempi elokuva on päässyt listalla korkeammalle oikeastaan juonensa takia, sillä Nalle Puhin elokuvassa juoni on yhtenäinen ja sama tarina kulkee koko elokuvan ajan, kun vanhemmassa elokuvassa tarinoita oli useita. Nalle Puhin elokuva ei taasen saa minussa niin paljon tunteita aikaan kuin varhaisempi versionsa. Nostalgiapisteet on ainakin auttamattomasti pyyhitty pois. Laulutkaan eivät ole niin hyviä kuin alkuperäisessä, vaikka pari samaa laulua (Puolen hehtaarin metsä ja Oon mä ainoa) elokuvassa esiintyykin. Puolen hehtaarin metsän hahmot ovat yhä mahtavia, ja Tiikeri pysyy suosikkinani.

24. Tuhkimo

Tuhkimo on Disneyn toinen prinsessa-elokuva Lumikin jälkeen. Tuhkimosta näkee ihanasti elokuvan vanhuuden, ja siinä ihmishahmoista (ainakin Tuhkimosta, äitipuolesta ja prinssistä) on yritetty tehdä mahdollisimman aidon ihmisen näköisiä. Tässä vaiheessa prinsessoille ei siis ole vielä ilmestynyt isoja, pyöreitä Disney-silmiä. Tuhkimon piirrostyyli on silmistä huolimatta Disneymäistä ja taianomaista. Parasta Tuhkimossa on elokuvan juoni, joka kulkee helpontuntuisesti eteenpäin, sekä elokuvaan sisältyvät tunteikkaat kohtaukset. Minua ainakin alkaa harmittaa, kun Tuhkimo ei meinaa päästä linnaan tanssiaisiin, ja liikutun vastaavasti ihan kyyneliin asti, kun Tuhkimo pääseekin juhliin haltijatarkummin avustamana. Pidän elokuvan hahmoista, ja Tuhkimoon varsinkin samaistuu helposti. Äiti- ja sisarpuolista on tehty todella inhottavia, ja kuninkaasta taas äkkipikainen mutta hauska. Pidän myös elokuvan eläimistä, ja Tuhkimon kanssa väleissä olevat hiiret ja linnut tuovat Tuhkimon yksinäisyyteen jotakin lohdutusta. Ilman eläimiä Tuhkimon elämä tuntuisi paljon kurjemmalta kaikessa yksinäisyydessään. On muuten jännä, että hiiret puhuvat elokuvassa, mutta linnut, koirat, kissat ja hevoset eivät puhu... Tuhkimon musiikkikappaleet ovat ikimuistoisia, kuten myös Tuhkimon tanssiaispuvun taikominen, jonka kerrotaan olleen Walt Disneyn lempianimaatiopätkä.

23. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunotar ja Kulkuri kertoo ihanan, koirien välisen rakkaustarinan. Tämä rakkaustarina saa ainakin minut syttymään, ja nautin kovasti elokuvan katsomisesta. Kaunotar ja Kulkuri on todella esteettinen elokuva, ja jo elokuvan maisemia voisi tuijotella ikuisuuden. Koirahahmot on animoitu perinteisellä Disney-tyylillä. Elokuva on kuvattu kivasti koirien näkökulmasta käsin, ja Kaunottaren omistajista näkee yleensä vain jalkaparin. Kaunottaren ja Kulkurin lauluista ikimuistoisin on romanttinen Bella Notte, muut laulut eivät oikeastaan muistu mieleeni ellen muistele tosissani. Kaunotar ja Kulkuri on ihana elokuva, ja hahmoista välittyy todenmukainen koiranelämä iloineen ja suruineen. Minä ainakin kaipaan elokuvaa katsoessa viereeni koirakaveria, jota voisi samalla rapsutella.

22. Lilo ja Stitch

Lilo ja Stitch esittelee meille yhden Disney-klassikoiden parhaista hahmoista: suloisen Stitchin! Stitch ei voi olla sulattamatta kovimmankaan katsojan ulkokuorta, ja hänen hahmonkehitystään on mielenkiintoista seurata. Elokuvassa käsitellään vakavia teemoja, ja sen yleisolemusta voisi kuvailla helposti melankoliseksi. Onneksi mukaan mahtuu paljon hassuttelua, iloa ja söpöyttä, eikä katsojaa ala ahdistaa liikaa. Lilo ja Stitch on siis todellakin tunteisiin vetoava elokuva. Animaation piirrosjälki on upeaa, ja hahmojen taustalla on ihania maalauksia Havaijista. Elokuvaan on otettu paljon Elvis Presleyn lauluja, ja laulut sopivat Havaiji-maisemiin kuin nakutettu! Laulut nostavat silmissäni (vai korvissani?) elokuvan musiikillista arvoa paljon, sillä muut laulut Lilossa ja Stitchissä ovat tylsiä.

21. Keisarin uudet kuviot

Keisarin uudet kuviot ei ihan päässyt TOP20:iin, vaikka sillä on täysin samat pisteet kuin kahdenneksikymmenenneksi päässeellä klassikolla. Keisarin uudet kuviot on mielestäni hauskin Disney-klassikko. Huumoria tuodaan elokuvaan mukaan niin sanallisesti kuin visuaalisesti, ja joissain kohtauksissa tykitetään vitsiä vitsin perään. Pelkkä huumori on loppujen lopuksi puuduttavaa, mutta onneksi Keisarin uusissa kuvioissa rauhoitutaan välillä ja puhutaan ihan vakaviakin. Elokuvan hahmot ovat hyviä, ja Kuzcon ja Pachan välisen ystävyyden kehittymistä on kerrasta toiseen yhtä kiinnostava katsoa. Elokuvan juonikin pitää katsojan otteessaan, eikä missään vaiheessa muutu tylsäksi. Animaatiotyyli ei ole sitä parasta Disneytä, mutta toisaalta kauhean söpö tai aidonnäköinen piirrostyyli ei sopisikaan elokuvan huumoriin. Elokuvan lauluista toinen on kaunis, toinen on hauska, mutta kumpikaan ei ole mikään paras luomus Disneyn lauluista. 

Listastani alkaa pikkuhiljaa muotoutua kokonainen. Oliko listani keskivaiheilla teidän lempielokuvaanne? Entä oliko joku huono elokuva saanut teistä liian hyvän sijoituksen? Seuraavalla kerralla saatte tietää lempielokuvani! (Vai tietääkö/muistaako/arvaako joku sen/ne jo entisestään?)

(Postauksen kuvat, joissa ei näy lähdettä, on otettu osoitteesta andreasdeja.blogspot.fi)

Sä muista ystäväsi sanat nää: Hei, on sulla ystävä!

Viime vuoden huhtikuussa aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kaikista klassikoista. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! Nyt sarja jatkuu viidenteen osaansa. Viidennen osan oli itse asiassa tarkoitus ilmestyä jo aiemmin, mutta liittäessäni tekstiä bloggeriin onnistuin tekemään jotain, ja kaikki tähän osioon kirjoittamani tekstit hävisivät! Ärsytyksestä huolimatta tekstit oli helppo kirjoittaa uudelleen, kun kutakin hahmoa oli pohtinut jo kerran aiemmin.

HUOM! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia! 

Atlantis: Kida

Kida on yli 8500 vuoden ikäinen Atlantiksen prinsessa. Iästään huolimatta Kida on hyvin säilynyt, sillä Atlantiksen taianomaisessa ilmastossa kaikki säilyvät niin keholtaan kuin mieleltään nuorina. Kida rakastaa kansaansa, mutta on samalla huolissaan sen rappiosta. Prinsessa haluaisi nostaa kansansa taas sille korkealle tasolle, jolla kansa on aiemmin ollut kehityksellisesti ja kulttuurillisesti. Atlantislaiset ovat unohtaneet muun muassa oman kielensä, ja Kida haluaa oppia lukemaan sitä kielitaitoisen Milon avulla. Kida on muutenkin todella utelias, ja hän haluaa oppia Milolta kaiken maanpäällisestä elämästä. Kida on myös seikkailuja etsivä ja elämänjanoinen "nuori" nainen. Tietämättään Kida kantaa sisällään suuria voimia ja Atlantiksen kohtaloa. 

Lilo ja Stitch: Stitch

Stitch eli koe 626 on ulkoavaruuden hullun tiedemiehen kehittelemä geneettinen koe. Stitchin ainoa elämäntehtävä on tuhota kaikki, mitä hänen eteensä tulee. Stitch on erikoistunut erityisesti suurkaupunkien tuhoamiseen. Niinpä hänen elämänsä menee sekaisin, kun hän joutuu tekemään pakkolaskun Hawaijille. Pienen saaren rauhallinen elämäntyyli ei sovi Stitchin elämäntarkoitukseen, joten hänen täytyy keksiä jotain uutta tuhoamisvimman tilalle. Uuden elämän aloittamisessa Stitch saa apua Lilo-tytöltä, joka opettaa hänelle ohanan merkityksen. Raivoava ja itsekäs Stitch muuttuu siis empaattiseksi ja herkäksi. Loppujen lopuksi Stitch vain etsii omaa paikkaansa maailmassa. Kaiken lisäksi Stitch on äärettömän suloinen ja söpö, ja jo sen takia hän ansaitsee paikkansa parhaana hahmona elokuvasta Lilo ja Stitch. 

Aarreplaneetta: Jim

Aarreplaneetan päähenkilö on Jim, joten ei ole ihmekään, että Jimin hahmoon paneudutaan eniten ja hän tulee katsojille läheiseksi. Jim on kokenut elämässään kovia, sillä hänen isänsä on jättänyt heidän perheen Jimin ollessa vielä lapsi. Hylkääminen on jättänyt Jimiin syviä haavoja, jotka eivät ole vieläkään parantuneet. Jimin on vaikea luottaa kehenkään ja hän on oppinut tulemaan toimeen yksin. Jim kyseenalaistaakin koko ajan auktoriteetteja, ja on todellinen nuori kapinallinen. Hän ei ole löytänyt vielä paikkaansa maailmassa ja näyttäisi olevan turhautunut elämäänsä äitinsä kuppilassa. Jimin suonissa sykkii seikkailijan veri, ja hänessä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin! Hänen vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä itse asialle jotain. Jim osaa olla hauska, ja päästettyään jonkun kovan ulkokuorensa alle hän on uskollinen ystävä. 

Karhuveljeni Koda: Koda

Karhuveljeni Koda -elokuvan alussa pieni karhunpentu Koda eksyy äidistään. Koko elokuvan ajan hän yrittää löytää takaisin äitinsä luokse. Koda arvelee äitinsä olevan Lohijoella. Matkakaverikseen Lohijoelle Koda houkuttelee Kenai-karhun, jonka kanssa hän ystävystyy. Kenailla menee välillä hermot Kodan kanssa, sillä Koda puhua pälpättää koko ajan. Karhunpennulta ei todellakaan lopu asia kesken! Koda on elämäniloinen ja -janoinen lapsi, joka suhtautuu yltiömäisella innolla kaikkeen. Ainoa asia, mikä heittää varjon Kodan positiivisen asenteen ylle, on pelko ihmisiä kohtaan. Onneksi pelot unohtuvat ystävien kanssa ilakoidessa, sillä niitä ulospäinsuuntautunut Koda saa helposti. 

Lehmäjengi: Buck

Buck on villin lännen hiljaisessa kaupungissa asuva sheriffin hevonen. Kaupunki on Buckin makuun tosin liian hiljainen, ja hän turhautuu siellä rikoksentekijöiden puutteessa. Buck haaveilee vauhdikkaasta ja riskialttiista elämästä. Hänen suuri idolinsa on palkkionmetsästäjä Rico, jonka ratsuna Buck haluaisi toimia. Ilkeiden roistojen nappaaminen preerialla auringonlaskun aikaan kuulostaa hevosesta tavoittelemisen arvoiselta. Buck on myös ilmiselvästi katsonut liikaa Bruce Lee -elokuvia, sillä hänen haaveisiinsa kuuluu roistojen päihittäminen karate-ottein. Buck on mielestäni Lehmäjengin hauskin hahmo, ja ansaitsee innostuneisuudellaan paikan elokuvan parhaimpana hahmona. 

Pikku Kananen: Kirppu

Tammelan kaupunkiin laskeutuu avaruusolioiden alus. Aluksen huomaavat Pikku Kananen ystävineen, ja he lähtevät tutkimaan aluksen uumenia. Kanasen, Possun, Sorsan ja Kalan tutkimusmatka ei jää kuitenkaan huomaamatta, sillä aluksessa heidät näkee pieni avaruusolio nimeltään Kirppu. Uteliaana alienina Kirppu lähtee tutkimusmatkailijoiden perään, ja kuinka ollakaan, jää Tammelaan vanhempiensa huristellessa aluksella tiehensä. Pieni Kirppu on tietenkin kauhuissaan, peloissaan ja suruissaan jäädessään yksin vieraalle planeetalle. Hän ei osaa vielä edes puhua, jotta voisi selvittää muille, mistä on kotoisin ja miten hankkia apua. Kirpun uteliaisuudesta johtuen koko Tammela meinaakin sitten tuhoutua, mutta onneksi näin ei pääse käymään. Viaton, pörröinen ja suurisilmäinen Kirppu on ehdottomasti Pikku Kanasen hahmoista söpöin, ja huonoista hahmoista paras.

Aivan villit: Simson

Aivan villit -elokuvan hahmot eivät ole mitenkään omaperäisiä tai mieleenjääviä. Jos hahmoista on valittava paras, on se Simson-leijona. Simson on elänyt koko elämänsä ihmisten hoivissa, ensin sirkuksessa ja sitten eläintarhassa. Hän kuitenkin kehuskelee muille olleensa hurja savannin valtias nuoruusaikoinaan, jonka karjuntaa muut eläimet ovat kammoksuneet. Erityisen paljon Simson kertoo näitä mielikuvitustarinoita pojalleen, joka uneksii olevansa isänsä kaltainen. Pojan karatessa Simson lähtee etsimään tätä, ja etsintä johtaa Simsonin villiin luontoon, jossa hänen pitää ensimmäistä kertaa tulla toimeen itsekseen. Eläintarhassahan hänelle on tuotu ruokakin tarjottimella eteen. Simson kuitenkin oppii, ettei kannata yrittää olla joku muu kuin kuka on.

Riemukas Robinsonin perhe: Lauri

Lauri on orpo poika, joka on kasvanut orpokodissa. Enemmän kuin mitään muuta Lauri haluaisi tulla adoptoiduksi ja saada vanhemmat itselleen. Hän yrittää kaikkensa tullakseen valituksi perheisiin, mutta hänen epäonnistuneet keksintönsä eivät aina ole aikuisten mieleen. Lauri on todella fiksu ikäisekseen, ja keksii toinen toistaan mielikuvituksellisimpia laitteita, kuten hilloa ja maapähkinävoita paahtoleivän päälle tasaisesti pursottavan kojeen. Elokuvan aikana katsoja samaistuu Laurin tunteisiin, tämän ikävään ja haluun saada itselleen vanhemmat. Pienen pojan turhautumista ja surua on kuvattu todella koskettavasti. Lauri kokee niin ikävät kuin iloisetkin tunteet suurina, joten hän on myös herkästi innostuvaa tyyppiä. Laurin elämässä on kuitenkin tapahtumassa vielä suuria, joten kannattaa mennä eteenpäin vaan, eikä jäädä vellomaan epäonnistumisissa! 


Oletteko samaa mieltä parhaista hahmoista näistä kahdeksasta elokuvasta, vai viekö joku toinen elokuvan hahmoista paikan teidän sydämissänne? Yritän nyt kevään aikana julkaista viimeisenkin osan sarjasta, sekä tietysti kokoavan päätöksen THE parhaista hahmoista! :) 

Riemukas Robinsonin perhe - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Vielä toinen HUOM! Riemukas Robinsonin perhe on elokuva, jonka lopussa tapahtuu yllättävä juonenkäänne. Jos et siis ole elokuvaa katsonut, niin älä nyt missään nimessä lue elokuvan juonta tai varoittamiani juonenpaljastus-kohtia, jotta yllätys säilyy! :) 

On synkkä ja myrskyinen yö, kun erään orpokodin edessä hiippailee huppupäinen hahmo. Tämä nainen jättää sylissään kantavansa nyytin orpokodin portaille, ja kiirehtii pois ovenkoputuksen säestämänä. Orpokodin oven avaa talon johtaja, joka löytää portailtaan pienen vauvan, jonka ottaa hellästi syliinsä. Vauvalle annetaan nimeksi Lauri. Kahdentoista, melkein kolmentoista vuoden jälkeen Laurista on kasvanut nuori keksijä, lapsinero. Jostain syystä Laurin kehittelemät keksinnöt eivät vain toimi kunnolla. Epäonnistuneet keksinnöt ja niiden näyttäminen adoptiota hakeville pareille ovat se suurin syy, miksi Lauri on yhä orpokodissa 126 adoptiohaastattelun jälkeen. Lauria mietityttää kovasti, miksei kukaan huoli häntä, ja miksi hänen äitinsä aikoinaan hylkäsi hänet. Tästä Lauri keksii idean – hän aikoo rakentaa muistikoneen, jonka avulla hän muistaisi, kuka hänen äitinsä on. Laurin vanhempana tavattuaan äiti huolisi hänet varmasti takaisin! Lauri alkaa rakentaa muistikonettaan niin vimmaisesti, että rakennellessaan tulee estäneeksi huonetoveriaan Kuuppaa nukkumasta. 

Lauri saa muistikoneensa valmiiksi koulun tiedenäyttelyä varten. Näyttelyssä Laurin koneen tarkistustouhut tulee keskeyttämään Laurin ikäinen Vilppu Robinson, joka etsii Koppalakkia, joka varasti tulevaisuudessa aikakoneen. Lauri pitää Vilppua täydellisenä pöpipäänä. Laurin ja Vilpun väitellessä keskenään lavan verhon takana poikien touhuja seurailee kieron näköinen mies, jota voisi hyvin kutsua koppalakiksi. Miehen mekaaninen hattu lähtee lentämään pitkin koulusalia muiden huomaamatta, ja hattu onnistuu Laurin näkemättä sabotoimaan tämän muistikonetta. Niinpä Laurin esittelyvuoron tullessa hänen muistikoneensa sekoaa ja tulee tuhonneeksi koko tiedenäyttelyn. Lauri juoksee masentuneena surupaikkaansa orpokodin katolle, jossa repii koko keksintövihkonsa. Lauri ei kuitenkaan näe, kuinka samaan aikaan koululla Koppalakki varastaa muistikoneen. 

Laurin masenteluhetkeä katolle tulee häiritsemään Vilppu Robinson, joka kehottaa Lauria korjaamaan rikki menneen muistikoneensa. Lauri ei kuitenkaan usko Vilpun puheita, ei edes sitten, kun Vilppu kertoo muistikoneen olevan tärkeä tulevaisuuden kannalta. Lopulta Vilppu päättää näyttää Laurille, ettei puhu palturia, ja hän työntää Laurin näkymättömissä olleeseen aikakoneeseen! Aikakoneella Vilppu vie Laurin ihmeelliseltä näyttävään tulevaisuuteen, ja Lauri on aivan pyörällä päästään! Tulevaisuuden ihmeitä tarpeeksi katseltuaan Lauri päättää, että hänhän voi matkustaa aikakoneella menneisyyteen katsomaan, kuka hänen äitinsä on, jolloin hänen ei tarvitse korjata muistikonetta. Vilppu taas pitää muistikoneen korjaamista tärkeänä, ja poikien väittelyn yhteydessä aikakone rysähtää maahan ja menee rikki. Vilppu tuntee tietävän Laurin keksijäntaidot, ja hän sopii, että jos Lauri korjaa aikakoneen, hän vie Laurin menneisyyteen katsomaan tämän äitiä. Asia on sovittu, ja pojat työntävät aikakoneen Vilpun kodin autotalliin, jossa on tarvittavat korjausvälineet. Sillä välin ”nykyajassa” Koppalakki vie Laurin muistikoneen eräälle suuryritykselle nähtäväksi, mutta epäonnistuu näyttämään, miten kone toimii. Samassa hötäkässä muistikone menee lopullisesti rikki. Niin mekaaninen hattu ja sitä päässään kantava mies päättävät, että heidän tulee kidnapata Lauri, joka osaa korjata muistikoneen. 

Tulevaisuudessa Lauri ja Vilppu ovat päässeet Robinsonien autotalliin, jossa Vilppu laittaa Laurin päähän hatun, ettei tätä tunnistettaisi. Lauri on tästä tietenkin ymmällään – miten hänet voitaisiin tunnistaa tulevaisuudessa? Lauri lähtee Vilpun kielloista huolimatta tutkimaan taloa, ja tutustuu Vilpun monijäseniseen ja hyvin kummalliseen perheeseen. Perheen pää, herra Kornelius Robinson, on keksijä, joka on keksinyt kaikki tulevaisuuden ihmeelliset laitteet aikakonetta myöten. Herra Robinson omistaa maailman johtavan tiede- ja suunnittelulaitoksen, Robinson Industriesin. Kornelius on valitettavasti juuri nyt työmatkalla, joten häntä Lauri ei näe. Muu Robinsonien perhe on Lauria kohtaan hyvin kannustava, ja perheen mottona on: ”Jatka eteenpäin vaan.” Laurin vierailun idyllisyyden tulee rikkomaan Koppalakin ohjaama tyrannosaurus rex, joka yrittää napata Laurin. Yhdessä Robinsonit ja Lauri torjuvat dinosaurus-uhan. Tällöin Vilpun äiti ehdottaa Laurille, että he voisivat adoptoida hänet. Ideasta kauhistunut Vilppu tempaisee Laurilta hatun pois päästä, jolloin perhe järkyttyy, ja äiti peruu adoptio-puheet. Lauri järkyttyy tästä yhtäkkisestä mielialan muutoksesta, ja juoksee tiehensä mököttämään. 

Tällä kertaa Laurin mökötystä tulee häiritsemään itse Koppalakki. Hän pyytää Lauria tulemaan mukaansa ja korjaamaan muistikoneen. Vastalahjaksi Koppalakki veisi Laurin tämän äidin luo. Lauri lähtee Koppalakin mukaan ja korjaa koneen, mutta tämän jälkeen Koppalakki vangitseekin Laurin! Koppalakki paljastaa karun kohtalonsa… Hän on Laurin vanha huonetoveri Kuuppa! Kuupalla oli lapsena pesäpallon mestaruusottelu, jossa hän ei pysynyt hereillä, koska Lauri oli valvottanut häntä koko yön tyhmän keksintönsä kanssa! Kuupan nukahtamisen takia hänen joukkueensa hävisi mestaruuden. Koppalakki, eli Kuuppa, paljastaa myös, että Lauri on herra Kornelius Robinson, tulevaisuuden paras keksijä! Aikuinen Lauri keksi Doris-monitoimihatun (keksintö DOR-15), joka oli epäonnistunut keksintö tuhoamishalunsa takia. Doris karkasi Laurin laitokselta, ja liittoutui Kuupan kanssa kostaakseen Laurille tämän molemmille aiheuttaman vääryyden. Kuupan lopetettua paljastuspuheensa paikalle saapuu Vilppu, joka pelastaa Laurin tulevaisuuteen. Pelastaminen on kuitenkin liian myöhäistä, sillä nykyajassa Kuuppa vie Laurin muistikoneen isolle firmalle, ja Kuupan patentoitua keksinnön koko tulevaisuus muuttuu! Tulevaisuus muuttuu Doriksen hallinnoimaksi apokalyptiseksi maailmaksi, jossa tuhannet monitoimihatut hallitsevat zombimaiseksi muuttuneita ihmisiä! 

Lauri päättää korjata tekemänsä erheen. Hän kiiruhtaa Robinsonien talolle, jossa alkaa korjata rikki mennyttä aikakonetta. Laurin korjausyritystä tulee häiritsemään monitoimihattujen ohjaama Robinsonin perhe, mutta Lauri saa aikakoneen korjattua juuri ja juuri ennen tuhoaan. Aikakoneella Lauri matkustaa nykyajassa hetkeen, jossa Kuuppa on juuri allekirjoittamassa patentointi-sopimusta. Lauri nappaa Kuupan aikakoneeseen, ja näyttää tälle, millaiseksi paikaksi tulevaisuus muuttuisi, jos sopimus allekirjoitettaisiin. Kuuppa uskoo vihdoin, että Doris on koko ajan manipuloinut häntä omien intressiensä pohjalta. Doriksen yrittäessä estää Lauria vaikuttamasta Kuupan mielipiteisiin Lauri sanoo tomerasti, ettei kyllä varmasti keksi koko monitoimihattua. Niin Doris häviää olemasta. Tulevaisuudessa kaikki muuttuu ennalleen, ja Lauri ehdottaa Kuupalle, että hän liittyisi mukaan Robinsonien perheeseen – sillä tietäähän Lauri nyt olevansa perheen pää. Kuuppa kuitenkin häviää mystisesti paikalta. Sitten Lauri näkee vielä tulevan, aikuisen itsensä, joka näyttää lapsi-Laurille heidän työhuoneen. Herra Robinson myös kertoo, että kaikki hienoudet alkoivat koulun tiedekilpailun voittamisesta muistikoneen voimin, ja että Laurin kannattaa jatkaa eteenpäin vaan valitsemallaan tiellä. 

Vihdoin Vilppu lähtee viemään aikakoneella Lauria takaisin nykyaikaan. Lauri kuitenkin hämmästyy aikakoneen tehtyä hyppynsä, sillä he eivät olekaan nykyajassa. Vilppu on vienyt Laurin siihen iltaan menneisyydessä, milloin Laurin äiti vei Laurin orpokodin portaille. Lauri meinaa mennä tervehtimään biologista äitiään, mutta perääntyykin, sillä hän tietää, että hänellä on jo perhe – vaikka perhe onkin vielä tulevaisuudessa. Nykyaikaan päästyään Lauri ryntää pesäpallokisaan, jossa herättää Kuupan juuri oikealla hetkellä, jotta Kuuppa saa kuin saakin pallon kiinni. Näin Kuupankin tulevaisuus muuttuu valoisammaksi. Pesäpallokisasta Lauri rientää tiedekilpailuun, jossa korjaa muistikoneensa toimivaksi. Keksijäkilpailun tuomari, Lyyli Kuikelo, innostuu Laurin laitteesta, ja ehdottaa tälle adoptiota. Lauri tunnistaa tädin tulevaisuudesta, ja suostuu adoptioon ilomielin. Näin Lauri saa vihdoin itselleen perheen, joka tukee ja kannustaa häntä sellaisena kuin hän on. Tulevaisuus odottaa Lauria, joten hän jatkaa eteenpäin vaan. 

Riemukas Robinsonin perhe perustuu William Joycen vuonna 1990 kirjoittamaan kuvakirjaan A Day with Wilbur Robinson. Kirja kertoo pojasta, joka vierailee ystävänsä omituisen perheen luona, ja osallistuu siellä muun muassa vaarin tekohampaiden etsintään. Disneyn elokuva sisältää kirjassa olevan tekohampaiden etsintä -kohtauksen, mutta tämän lisäksi elokuvassa tarinaa on paisutettu monin verroin monimutkaisemmaksi lisäämällä siihen tulevaisuudessa ja menneisyydessä matkustelua. Elokuva ja kirja muistuttavat myös visuaaliselta ilmeeltä hieman toisiaan, sillä Laurin ja Vilpun hiustyylit ovat samanlaiset molemmissa versioissa. Myös Robinsonin perheen muiden perheenjäsenten kohdalla elokuva on ottanut mallia kirjan kuvista. Elokuvaan on lisäksi piilotettu kunnianosoitus kirjan kirjoittajalle: koulu, jota Lauri käy, on nimeltään Joyce Williams Elementary School. 

Disneyn studio osti elokuvaoikeudet William Joycen kirjaan heti kirjan ilmestyttyä 90-luvun alussa. Elokuvan tuotanto käynnistyi vasta vuonna 2004, ja sen oli määrä valmistua kahden vuoden päästä. Aikataulu kuitenkin pitkittyi John Lasseterin tullessa elokuvan puikkoihin. John Lasseter siirtyi Pixarin ja Disneyn studioiden yhdistettyä molempien studioiden taiteelliseksi johtajaksi, ja hän teki elokuvaan hyvin paljon muutoksia, muun muassa muutti pahista pahemmaksi. Riemukas Robinsonin perhe ilmestyikin muutosten takia vasta vuonna 2007, ja siitä tuli Disneyn klassikko numero 47. Pixarin ja Disneyn yhdistettyä Disneyn animaatiostudio muuten muutti nimeään, jotta Disneyn animaatiot erottuisivat Pixarin animaatioista. Niinpä molemmat studiot kulkevat Walt Disney Pictures -nimen alla, mutta Walt Disney Animation Studios -nimellä esiintyvät pelkästään Disneyn animaatiot, ei Pixarin animaatiot. Menikö sekavaksi….? Joka tapauksessa Riemukas Robinsonin perhe oli ensimmäinen Disney-elokuva, joka oli Walt Disney Animation Studios -nimen alla julkaistu, ja näin ollen ensimmäinen elokuva, jonka edellä nähtiin studion logona höyrylaiva Villen päällä viheltelevä Mikki Hiiri. 

Riemukas Robinsonin perhe -elokuvassa seikkailee monenkirjavia hahmoja, ja jo pelkästään Robinsonien perheessä touhuaa kymmenisen henkilöä. Moneen hahmoista tehdään vain pikainen, pintapuolinen katsaus, ja näihin nopeasti nähtyihin hahmoihin katsoja ei pääse muodostamaan tunneyhteyttä. Parhaiten katsoja samaistuu elokuvan päähahmoon, 12-vuotiaaseen Lauriin. Lauri on lapsinero, joka kehittelee toinen toistaan nerokkaampia keksintöjä. Kukapa muka ei tarvitsisi tasaväkistä pursottajaa hillolle ja maapähkinävoille? Lauri tuntee kuitenkin olevansa epäonnistunut, sillä yksikään hänen keksinnöistään ei meinaa toimia. Epäonnistumisen taakkaa lisää se, että Lauri asuu orpokodissa, eikä kukaan ole huolinut häntä adoptiolapsekseen. Laurista tuntuu, ettei kukaan halua tai rakasta häntä. Laurin olotila vaihteleekin kovasti tunteesta toiseen, ja välillä hän osaa olla niin maansa myynyt kuin olla voi. Silloin mikään ei tunnu hyvältä, ja itselle tärkeät asiat, kuten keksintöjen luonnosvihkonen, revitään pieneksi silpuksi. Välillä Lauri taas innostuu jostain niin paljon, lähinnä keksinnöistään, ettei häntä saa pois idean parista edes yöunien ajaksi. Mutta kylläpä nämä tunteenvaihtelut taitavat kuulua varhaisteini-iässä olevan nuoren elämään. Pohjimmiltaan Lauri on kiltti, ystävällinen, rauhallinen ja hieman ujo nuori poika, joka tulee vielä jonain päivänä tekemään suuria! Vilppu Robinson, Laurin kaveri, on melkeinpä Laurin vastakohta. Vilppu on hyvin aktiivinen, ketterä ja koko ajan liikkeessä oleva poika, joka saapuu Laurin elämään tulevaisuudesta. Vilppu valehtelee elokuvan aikana monta kertaa saadakseen haluamansa. Vilppu on myös henkilö, joka laittaa asiat tapahtumaan. 

(HUOM! Tämä kappale sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan pahis on Koppalakki, joka on mielenkiintoinen hahmo siinä mielessä, että hän on Laurin lapsuuden ystävä Kuuppa. Vuosien varrella Kuuppa on kasvattanut kaunaa Lauria kohtaan, ja hänestä muuttuu katkera ja vihainen mies. Kuuppahan on itsessään melko yksinkertainen ja kömpelökin hahmo, mutta hänen kaverinaan toimiva Doris-monitoimihattu saa aikaan kaikki Kuupan pahistelut. Doris onkin pahiskaksikon aivot, Kuuppa lihakset… tai lihasten puutteessa Kuuppa on suunnitelmien toteuttaja. Doris on todella vallanhimoinen pahis, ja elokuvassa nähtävä monitoimihatun hallinnoima vaihtoehtoinen, apokalyptinen tulevaisuus on todella pelottava. Erityisen pelottavia ovat hetki sitten vielä mukavina jutelleet Robinsonin perheen jäsenet, joista on monitoimihattujen alaisuudessa tullut tyhjämielisiä, laahustavia zombeja. Hui! 

Riemukas Robinsonin perhe -elokuva sisältää paljon tunteen vaihteluita hyvän Disney-elokuvan tavoin. Jo pelkästään Laurin tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta myös elokuvan katsoja saa nauraa ja pelätä. Laurin pohtiessa omaa perheettömyyttään katsoja voi myös herkistyä, mutta jostain syystä nämä herkiksi tarkoitetut kohtaukset eivät saaneet minun silmiini kyyneleitä. Ehkä nyyhkytyskohtauksia ei ollut alustettu tarpeeksi, tai sitten olen vain tunteeton tyyppi orpoja kohtaan. Elokuva sisältää paljon huumoria, ja mielestäni vitsit ovat onnistuneempia kuin parissa edellisessä Disney-elokuvassa. Ylivoimaisesti paras kohtaus minusta on se, jossa laulava sammakko Frankie kidnappaa kauko-ohjattavan, pienen monitoimihatun, ja sulkee hänet auton takakonttiin. Frankie käyttäytyy kuin mikäkin mafiosa, ja kohtaus viittaa samankaltaiseen kohtaukseen, joka nähdään MIB - Miehet mustissa -elokuvassa. Katsojalle ei koskaan selviä, mitä radio-ohjattavalle hatulle kävi. Elokuvan lopussa on myös hyvin pelottava kohtaus, josta mainitsin jo äskeisessä kappaleessa, joka sisälsi juonipaljastuksia. Kyseisen kohtauksen takia en antaisi lapsen katsoa elokuvaa yksin. 

Pariin edelliseen Disney-klassikkoon lauluja säveltämään ja esittämään on palkattu pinnalla olevia, monia eri artisteja tai bändejä. Elokuvien lauluja ei ole siis säveltänyt yksi tietty säveltäjä, kuten aiemmissa klassikoissa. Riemukas Robinsonin perhe jatkaa siis Pikku Kanasen jäljissä, ja esittelee meille monta eri säveltäjää laulujen suhteen. Elokuvan ensimmäinen laulu on Avatkaa silmänne, joka on Rufus Wainwrightin säveltämä. Laulu lauletaan Laurin rakentaessa muistikonetta. Laulussa on hyvin erikoinen melodian kulku verrattuna muihin Disney-klassikoiden lauluihin. Wainwright on säveltänyt myös elokuvassa soivan jazzaavan kappaleen Where Is Your Heart At, jonka rouva Robinsonin laulamaan koulutetut sammakot esittävät. Elokuvan toinen suomeksi käännetty laulu on Pienet hetket, joka soi elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti. Tämä Rob Thomasin säveltämä kappale on todella kaunis ja sitä perinteisempää pop-kattausta Wainwrightin kappaleeseen verrattuna. Elokuvassa esitetään myös laulu The Future Has Arrived, The All-American Rejects -yhtyeen kappale, joka soi kokonaisuudessaan vasta lopputekstien aikana, mutta jonka pääteemaa soitetaan muun muassa Laurin saapuessa ensi kertaa tulevaisuuteen. Minun täytyy sanoa, että vaikka Riemukkaan Robinsonin perheen kappaleet ovat ihan hyviä, en pidä siitä, että kaikilla on oma säveltäjänsä (ja esittäjänsä). Eri säveltäjät saavat kappaleet vaikuttamaan hieman sillisalaatilta, kun taas saman säveltäjän kappaleet luovat elokuvan musiikkiin yhtenäisen ja samansuuntaisen tunnelman. Voi voi. Onneksi elokuvan taustamusiikin säveltäjä on ollut sama koko elokuvan ajan, ja siitä vastaa Robinsonien elokuvassa Danny Elfman. 

Riemukas Robinsonin perhe pitää katsojan otteessaan, sillä juoni kulkee koko ajan eteenpäin, eikä jää junnaamaan paikoilleen. Juoni ei ole kuitenkaan liian nopeatempoinen tai hätäilevä. Tarina on jännittävä, eikä katsoja todellakaan tylsisty. Tietysti elokuvassa liikutaan paljon paikasta toiseen: välillä ollaan tulevaisuudessa, välillä nykyajassa tai menneisyydessä, välillä tapahtumia katsotaan Laurin näkökulmasta ja välillä Koppalakin näkökulmasta. Tämä tapahtumapaikan liike voi aiheuttaa sekaannuksia etenkin nuorimmissa katsojissa, mutta toisaalta eri tapahtuma-paikat eroavat niin paljon toisistaan, että katsojan luulisi pysyvän hyvin muutosten perässä. Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessa Koppalakin kertomat paljastukset olivat minulle todellinen yllätys, ja elokuvan yllätyksellisyys saa elokuvan arvosanan nousemaan silmissäni. Toista kertaa elokuvaa katsoessani tiesin jo yllätyksen, mikä vähän laimensi elokuvan hyvyyttä. 

Riemukas Robinsonin perhe viittaa parissa kohtaa Disney Worldiin ja muihin Disney-aiheisiin huvipuistoihin. Monet Disney-elokuvathan viittaavat edellisiin Disney-elokuviin, mutta Riemukas Robinsonin perhe viittaa siis huvipuistoihin – vaikka kyllä elokuvaan taitaa parit Mikki Hiiren korvat kätkeytyä. Elokuvassa Vilppu vie Laurin tulevaisuudessa kaupunkiin nimeltä Todayland. Tämä on selvä viittaus Disney Worldissa olevaan puistoalueeseen nimeltä Tomorrowland, tosin koska olemme tulevaisuudessa, on huominen jo tätä päivää. Elokuvan Todaylandissa voi nähdä myös huvipuiston Tomorrowland-alueelta olevat laitteet Space Mountainin ja Rocket Jetsin. Disney Worldista vaikutteita on saanut myös Robinsonin perheen puutarha, joka muistuttaa huvipuiston puutarhoja. 

Riemukas Robinsonin perhe on elokuva, jota pidin pitkään hyvänä esimerkkinä siitä, miten huonoja elokuvia Disney on tehnyt 2000-luvulla. Koskaan ei kuitenkaan pitäisi arvostella mitään elokuvaa, ennen kuin sen on nähnyt. Elokuva yllätti minut juonensa puolesta positiivisesti, ja jouduin pyörtämään aiemmat sanani. Riemukas Robinsonin perhe on kuitenkin muovisen näköinen tietokoneanimaatio, jossa musiikki tai suurin osa hahmoista ei tee minuun vaikutusta. Hyvä juoni ei siis pelasta koko elokuvaa, mutta nostaa sen omalla listallani keskivertojen Disney-klassikkojen joukkoon. Suosittelen elokuvan katsomista, ja suosittelen myös katsomaan elokuvia, mitä kohtaan on negatiivisia ennakko-odotuksia. Mistä sitä tietää, jos elokuva vaikka yllättääkin sinut! 

”Miks teidän koiralla on rillit?”
”Ai! Kun sen vakuutus ei kata piilolinssejä!”
- Lauri ja Paavo-vaari