Taaskin ystävät tunteet löytävät, sulaa kylmä jää.

Yksi oleellinen piirre Disney-klassikoissa on, että ne vetoavat katsojien tunteisiin. Klassikoissa käsitellään monia eri tunteita: vihaa, surua, iloa ja naurua. Tunnetilat vaihtelevat kohtauksesta kohtaukseen luoden elokuvista miellyttävän kokonaisuuden. Katsoessani analyyttisesti läpi Disney-klassikoita olen laittanut niistä itselleni ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Aion jakaa kanssanne kaikki kokemani tunnetilat ja tekemäni listaukset. 

Aikaisemmin olen kirjoittanut listaukset niistä kohdista Disney-klassikoissa, jotka saavat minut pelkäämään, nauramaan tai itkemään surusta. Nyt vuorossa on viimeinen näistä "tunne-postauksista", ja tässä käsitellään kohtauksia, jotka saavat minut herkistymään eli itkemään ilosta. Listalle ovat päässeet kaikki Disney-klassikkojen kohtaukset, jotka ovat mielestäni niin kauniita, ihania tai vaikuttavia, että ne saavat minut sen takia itkemään. Kyseessä on onnen kyyneleet, ei surun. Kohtia listalla on yhteensä 35, mutta numeroinnista huolimatta ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä. 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

1. Mulan hakee nuolen pylvään päästä

Teistä miehen teen -laulun aikana Shang opettaa alokkaille sotilaan taitoja, tai kuten hän itse sanoo, miten tehdä heistä miehiä. Laulun alussa kaikki alokkaat onnistuvat harjoitteissa todella huonosti, mutta päähuomio keskittyy Mulaniin. Mulan ei meinaa sitten millään suoriutua armeijan vaativista olosuhteista, ja hän onkin luokkansa huonoin. Laulun keskivaiheilla Shang käskee Mulania häipymään pois silmistään, sillä hän ei voi tehdä Mulanista miestä (ja kuinka oikeassa Shang siinä onkaan!). Mulan ei kuitenkaan lannistu, vaan päättää tehdä sen, mihin yksikään toinen ei ole pystynyt: noutaa Shangin ampuman nuolen alas korkean pylvään päästä. Hoksottimiensa avulla Mulan pääsee kuin pääseekin pylvään päähän, ja minä aina riemuitsen Mulanin kanssa hänen suorituksestaan! Mulanin hymy on niin valloittava hänen tervehtiessään auringonnousun aikaan Shangia pylvään päästä. Hän näyttää, että mihin tahansa pystyy, jos vain harjoittelee tarpeeksi eikä anna periksi! Mulanin onnistuminen kiipeämisessä kirvoittaa minulta usein pari onnenkyyneltä. :) 

2. Tie elämän

Aaah! Muistan, kun katsoin Leijonakuninkaan ensimmäistä kertaa monen vuoden tauon jälkeen. Elokuva oli ollut Disneyn holvissa, ja sen päivänvaloon tultua sain ostettua julkaisun vihdoin itselleni ja katsottua elokuvan varmaan noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja ah, mitkä lapsuusnostalgiat jo elokuvan alku minussa herätti! Tie elämän on upea laulu, ja jos pääsen oikein keskittymään ja eläytymään elokuvaan sen alkusekunneista lähtien, saa laulun kertosäkeistö minussa vähintään kylmiä väreitä ellei jopa onnen kyyneleitä aikaiseksi. Mitä musiikkia, mitä animaatiota!!! Ah! 

3. Ruusunen herää suudelmaan ensirakkauden

Pahattaren kirous on käynyt toteen, ja prinsessa Ruusunen on vaipunut satavuotiseen uneen. Prinssi Philip on päässyt linnaan tappuramuurin ja Pahattaren ohi, ja mikä häntä onkaan linnan tornissa vastassa: unessa oleva maailman kaunein prinsessa! Prinssi lähestyy sänkyä hiljalleen, ja hitaasti mutta varmasti antaa hellän suudelman nukkuvan prinsessan huulille. Haltijatarkummit ovat kertoneet Philipille, että kirous murtuu tosirakkauden suudelmasta, ja siksipä hän osaa sen Auroralle antaa. Ja niin prinsessan silmät aukeavat hitaasti ja kaunis hymy leviää neidon huulille: onhan hänen edessään hänen ensirakkautensa. Näin romanttinen rakkauden toteenkäyminen herkistyttää ainakin tunteikkaan katsojan sydämen.

4. Bernard kosii Biancaa

Koko Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvan ajan Bernard yrittää kosia mielitiettyään Biancaa. Kosintayritykset menevät joka kerta pieleen, ja yleensä osasyynä on Bernardin jännittäminen kyseisessä tilanteessa. Ihan elokuvan lopussa Bernard saa kuitenkin rohkeutta pelastettuaan Maara-kotkan, Jaken, Tonin ja Biancan ihan itsekseen, ja niin hän vihdoin uskaltaa kosia Biancaa. Kosinta tapahtuu vielä todella romanttisesti pilvien yläpuolella tähtitaivaan alla kotkan selässä lentäen. Katsoja samaistuu Bernardiin todella hyvin elokuvan aikana, ja kun Bernard saa vihdoin toteutettua aikeensa, jota on tosiaan yrittänyt toteuttaa koko elokuvan ajan, ei voi olla hurraamatta hiirelle - tai minun tapauksessani kyynelehtimättä. :D Varsinkin, kun Bianca vielä vastaa myöntävästi Bernardille, on kaikki täydellistä!

5. Tianan ja Naveenin rakkaudentunnustukset

Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Naveen yrittää suudella prinsessaa, jotta hän ja Tiana muuttuisivat takaisin ihmisiksi. Elokuvan lopussa Naveen on päässyt Mardi Gras -paraatin prinsessan Charlotte La Bouffin luo, jota aikoo pussata. Naveenin tarkoituksena on mennä naimisiin Charlotten kanssa, jotta hänellä on varaa ostaa Tianalle ravintola, josta nainen unelmoi. Naveen toteaa Charlottelle: "Tiana, on mun Evangeline." Charlotte ei tajua sanojen merkitystä, mutta piilosta Naveenia kuunteleva Tiana tajuaa, ja näin hän saa kuulla, että Naveen rakastaa häntä. Evangeline viittaa nimittäin tähteen, jota Ray-tulikärpänen rakastaa yli kaiken. Niin Tiana hyppii ulos piilostaan, keskeyttää Charlotten ja Naveenin suudelman sanoen Naveenille: "Unelmani ei ole mitään ilman sinua." Awwww!!!! Näin molemmat ovat tunnustaneet rakkautensa toisiaan kohtaan, ja tämä tyttö eläytyy tunnelmaan täysin. <3

6. Robinin ja Marianin rakkaudensanat

Nottinghamissa järjestetään jousiammuntakilpailut, joiden voittaja saa palkinnoksi kultaisen nuolen itseltään Marian-neidolta. Robin Hoodin on aivan pakko osallistua turnajaisiin, sillä hän ei halua jättää mahdollisuutta tavata rakkautensa kohde Marian käyttämättä. Jousiammuntakilpailut pidetään, ja haikaraksi naamioitunut Robin voittaa kisan leikiten sheriffin huijausyrityksistä huolimatta. Voitosta prinssi Juhana arvaa voittajan olevan naamioitunut Robin Hood, ja pian Robin vangitaan kahleisiin. Marian-neito katsoo kauhistuneena tapahtumien etenemistä, ja pyytää prinssiä vapauttamaan Robinin, koska rakastaa tätä. Robin vastaa neidon tunteisiin, ja vangitun lainsuojattoman katse Marianiin on jotain aivan ihanaa! Ja traagisesta tilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen kohtaus on todella romanttinen! Ja ihana!

7. Kristoff jättää Annan linnan portille

Kristoff on viilettänyt läpi jäisen tundran Arendelleen, jonka linnaan hän kuljettaa Annaa. Annan sydän on jäätymässä, ja vain tosirakkauden teko voi Annan pelastaa. Linnassa majaansa pitää Annan kihlattu Hans, jonka antama tosirakkauden suudelma pelastaa Annan varmasti. Kristoff kantaa Annaa viimeiset metrit linnaan sylissään, ja linnan portilla hovimiehet tulevat Annaa vastaan ja auttavat prinsessan linnan sisälle. Kristoff jää porttien ulkopuolelle kuin nalli kalliolle, ja hän saa kiitoksekseen vain Annan luoman viimeisen ystävällisen katseen ennen porttien sulkeutumista. Kristoffin teko on todella epäitsekäs ja jalo, sillä miehellä on ilmiselvästi tunteita prinsessaa kohtaan. Silti hän päästää irti Annasta, jotta tämä pääsee pelastamaan itsensä toisen miehen sylissä. Nyyh! Kristoff on niin ihana! Ja hänen ilmeensä on niin surullinen Annan hävittyä näköpiiristä, että tämä tyttö puhkeaa kyyneliin ilmeen ja teon yhteisvaikutuksesta. Kysymys tosin kuuluu, että eikö jo Kristoffin teon, eli Annan kuljettamisen linnaan, olisi pitänyt pelastaa Anna jäätymiseltä? Kyseessähän oli selvä epäitsekäs, rakkauden takia tehty teko! (Tämä kohta olisi muuten ehkä kuulunut surullisten kohtausten listalle...)

8. Aku ja Iines löytävät toisensa Nooan arkista

Yllätin itseni katsoessani Fantasia 2000:tta, sillä parikin pätkää siitä saivat minut herkistymään. Toinen pätkistä on  E. Elgarin säveltämään teokseen Pomp and Circumstance tehty animaatio, jossa Aku toimii Nooan apurina merkiten kaikki arkkiin saapuvat eläimet. Vedenpaisumus saapuu, ja niin Aku kuin hänen mielitiettynsä Iineskin luulevat toistensa jääneen veden musertavan painon alle. Arkkimatka sujuu Ankkojen osalta surullisessa merkeissä, varsinkin, kun jokaisella muulla eläimellä on se suhteen toinen osapuoli mukana. Lopulta maata nousee esiin ja arkki pysähtyy, ja kaikki eläimet purkautuvat laivasta ulos. Iineksen kaulakorusta putoaa medaljonki arkkiin. Aku ja Iines löytävät molemmat sydämen muotoisen medaljongin yhtäaikaa, ja jälleennäkemisen riemu on sanoinkuvaamatonta! Onnen kyyneleet pursuavat Iineksen silmistä, kun hän moiskauttaa Akun poskelle suudelman. Minäkin herkistyn Ankkojen jälleennäkemisestä. Suuri osa tunnelmaan pääsemisestä johtuu varmasti Elgarin hienosta sävellyksestä.

9. Tessu pelastaa Topin

Koiran ja ketun lapsuuden syvä ystävyys on saanut väistyä, kun Topi on johdattanut Tessun ystävän Pösön junan alle. Tessu onkin lähtenyt luonnosuojelupuistoon metsästämään isäntänsä kanssa Topia, mutta metsän siimeksissä Topi on pelastanut Tessun karhun kynsistä. Karhun kanssa itse taisteltuaan Topi on haavoittunut ja viruu vesiputouksen alajuoksulla henkihieverissä. Tessu on jäljittänyt Topin olinpaikan, ja kerkeää kiittää ystäväänsä juuri ennen kuin Aatu Remunen saapuu paikalle pyssyn kanssa. Mies tähtää kettua ja aikoo näin viimein toteuttaa kostonsa junan alla haavoittuneen Pösön puolesta. Tessu kuitenkin asettuu Topin ja pyssyn väliin, eikä väisty tieltä Remusen käskyistä huolimatta. Tessun jalo teko herkistää minut, ja se ilmeisesti herkistää myös Aatu Remusen, sillä metsästäjän julma ilme väistyy pian hämmästyksen tieltä. Mies laskee pyssynsä alas samalla, kun viimeisetkin kostonhalut kaikkonevat hänen ruumistaan. Topin ja Tessun tiet erkanevat tämän tapahtuman jälkeen. On kuitenkin hienoa nähdä, miten tosiystävyys on kostonhimoa suurempi voima, rakkaus on vihaa mahtavampi!

10. Simba ja Mufasa tähtitaivaan alla

Simba on aiemmin meinannut joutua hyeenojen suupalaksi ja Mufasa on tullut pelastamaan hänet. Mufasa haluaa puhutella Simbaa tähtitaivaan alla kahdestaan Simban seikkailussa mukana olleiden Nalan ja Zazun kuulematta. Mufasa selittää Simballe, kuinka hän pelkäsi poikansa puolesta saadessaan kuulla tämän olevan vaarassa. Leijonakuningas luo lisäksi katseensa ylös tähtiin ja kertoo, että entisaikojen kuninkaat katsovat heitä tähdistä. Mufasa ja Simba viettävät keskenään vakavan, mutta osittain myös leikkisän hetken. Kohtaus ei saisi minua herkistymään, ellen tietäisi, mitä Mufasalle tulee seuraavaksi käymään. On niin ihanaa nähdä, miten läheiset välit isällä ja pojalla on toisiinsa, ja on niin surullista ajatella, että tähtitaivaan alla vietetty hetki on heidän viimeinen onnellinen hetkensä yhdessä. Nyyh!

11. Valon kirkkaan viimein nään

Valon kirkkaan viimein nään -laulu on täydellinen, ja kohtaus laulun ympärillä on täydellinen! Kohtaus järvellä on minusta ehkäpä se romanttisin, mitä Disney-elokuvissa on nähty! Laulun aikana Tähkäpää ja Flynn ovat soutaneet keskelle järveä, josta leijuvat lyhdyt näkee parhaiten. Pimeällä taivaalla leijuvat lyhdyt ovat todellakin maaginen näky, mutta tapahtumat veneessä eivät ole yhtään vähempää taianomaisia! Veneessä niin Flynn kuin Tähkäpääkin tajuavat itsekseen, että tuo toinen tyyppi tässä veneessä on minun seuraava unelmani. Laulun yltäessä voimakkaimpaan kohtaansa myös tunteet veneessä pauhaavat voimakkaimmin, eikä katsoja voi mitenkään välttyä tunnepurkaukselta. Kohtauksessa on kaikki kohdallaan: se on esteettinen, tunteet ovat huipussaan ja laulu on todella kaunis! Ah! 

12. Vuori, jossa maa yhtyy valoon

Pitkän matkan jälkeen Kenai ja Koda pääsevät vihdoin vuorelle, jossa maa yhtyy valoon. Vuorella esi-isien henget muuttavat Kenain takaisin ihmiseksi Kodan ja paikalle olevan Denahin suureksi ihmetykseksi. Koda säikähtää ihmisiä ja piiloutuu kiven taakse. Kenai on kuitenkin matkan aikana sitonut vahvan siteen karhunpentuun, ja hän menee tämän luokse, ja Koda lopulta uskoo karhun ja ihmisen olevan yksi ja sama henkilö. Niin Kenai ja Koda halaavat toisiaan. Kenai päättää kuitenkin muuttua takaisin karhuksi, jotta saa olla yhdessä Kodan kanssa. Awww! Jos tämä ei vielä herkistytä katsojaa, tulee Kodan karhuemon henki vielä tervehtimään poikaansa. Kodan ja tämän äidin jäähyväiset toisilleen ovat sydäntäsärkevät, vaikka toisaalta myös iloa täynnä. Tämän katsojan silmät ovat ainakin tulvillaan kyyneleitä.

13. Hirviö päästää Bellen pois linnasta

Tyttö sekä hän -laulun jälkeen Belle kertoo Hirviölle viihtyvänsä linnassa, mutta ikävöivänsä isäänsä. Hirviö päättää näyttää Bellelle taikapeilin, jolla neito voi katsoa, mitä Mauricelle kuuluu. Peilin näyttämä näky onkin kauhea, sillä siitä näkyy, kuinka keksijä kamppailee hankien keskellä lyyhistyen kylmyydestä maahan. Belle haluaisi lähteä auttamaan isäänsä, mutta hän on luvannut pysyä linnassa Mauricen puolesta vankina. Hirviö kuitenkin antaa Bellelle luvan lähteä, ja hellät hyvästit jättäen Belle lähtee pelastamaan isäänsä. Könnin tullessa ihmettelemään, miksi Hirviö päästi tytön pois, Hirviö vastaa lyhyesti rakastuneensa häneen. Tässä kohdassa minun silmäni yleensä täyttyvät kyyneleistä. Hirviö rakasti Belleä niin paljon, että päästi hänet luotaan pois! Yääää!

14. Evangeline

Ray-tulikärpänen alkaa kertoa Tianalle, Naveenille ja Louisille ihastumisestaan Evangeline-nimiseen tulikärpäseen, joka paljastuukin taivaalla tuikkivaksi tähdeksi. Ray tunnustaa rakkautensa laulun sävelin, ja jo pelkkä laulu on niin ihana, että se saa ihokarvani väreilemään. Laulun aikana Naveen haluaa alkaa tanssia Tianan kanssa, mutta Tiana kieltätyy. Tähän Naveen toteaa: "Jos minä muhennan, sinä tanssit." Sitten Naveen vetää Tianan kanssaan tanssimaan ah-niin-romanttisesti. Minusta on niin ihanaa, kuinka Naveen saa Tianan tanssimaan tämän vastahakoisuudesta huolimatta. Samalla näemme, että Tiana alkaa kehittyä, sillä elokuvan alussa hän ei olisi vielä missään nimessä suostunut tanssimaan. Tianan jääkerros alkaa siis sulaa Naveenin seurassa. Ah!

15. Triton muuttaa Arielin ihmiseksi

Ursula on juuri tuhoutunut prinssi Ericin toimesta, ja Eric on huuhtoutunut mereltä rannalle. Ariel katsoo rantakiveltä suruissaan rakasta Ericiään, sillä tyttö on jälleen merenneito. Merenneito ja ihminen eivät voi elää samassa maailmassa yhdessä. Kuningas Triton katsoo kauempaa tyttärensä surua. Triton ymmärtää, kuinka paljon Ariel välittää Ericistä, ja päättää muuttaa Arielin ihmiseksi jälleen - vain siksi, koska rakastaa tytärtään eikä halua nähdä häntä onnettomana. Tritonin ja Sebastianin välinen vuoropuhelu kohtauksessa on minusta jotenkin todella liikuttava, ja sen ansiosta kohtaus pääsee tälle listalle. 

16. Quasimodo antaa siunauksensa Esmeraldalle ja Phoebukselle

Quasimodon sydän on särkynyt, koska Esmeralda ei ollutkaan rakastunut häneen vaan kapteeni Phoebukseen. Notre Damen kellonsoittajan lopussa katedraalin taistelun päätyttyä Esmeralda, Phoebus ja Quasimodo kohtaavat toisensa jälleen. Tällöin Quasimodo antaa siunauksensa Phoebuksen ja Esmeraldan rakkaudelle, eikä hän ole enää kapteenille mustasukkainen. Quasimodon mielialaan vaikuttaa varmasti onnellisesti päättynyt taistelu, hänen ystävystymisensä Phoebuksen kanssa sekä se, ettei Esmeralda kuollut. Onnellisena Quasimodo liittää Esmeraldan ja Phoebuksen kädet yhteen ja hymyilee heille. Minusta tämä on niin liikuttavaa nimenomaan Quasimodon näkökulmasta: hän pystyy vihdoin päästämään ihastuksestaan irti ja iloitsemaan toisten onnesta.

17. Eugene herää henkiin

Yhyyyy! Eugene Fitzherbert on kuollut Tähkäpään käsivarsille. Tähkäpää nyyhkyttää miehen takia, sillä on ymmärtänyt hänen olleen uusi unelmansa - ja kuullut itse olleensa Eugenen unelmien kohde. Tähkäpää alkaa suruissaan laulaa kukkalaulua Onneni eilinen, jolla on aiemmin saanut haavat paranemaan. Laulun loputtua Tähkäpään silmäkulmasta putoaa pieni kyynel Eugenen päälle, mutta tässä kyyneleessä on ihmeellisiä voimia. Koko tornihuone täyttyy ihmeellisistä valokuvioista, jotka lopulta katoavat Eugenen sisään. Tämä oli varmasti taikakukan viimeinen ihmeteko, sillä Eugene herää henkiin!!!! Tähkäpää ei voi uskoa tapahtumaa todeksi, ja hyppää riemuissaan Eugenen kaulaan ennen parin ensisuudelmaa. Minä eläydyin kohtauksessa aina vahvasti Tähkäpään suruun, ja kun henkiin herääminen tapahtuu, muuttuu surun kyyneleeni ilon kyyneleiksi. :)

18. Kukko Kieku kannustaa poikaansa

Kyllä, Pikku Kanasestakin on päässyt kohtaus tälle listalle! Elokuvan parasta antia on Pikku Kanasen ja hänen isänsä Kukko Kiekun välinen suhde. Elokuvan alussa isä ei usko ollenkaan poikansa kykyihin, sillä poika on aikamoinen rääpäle ja joutuu koko ajan noloihin tilanteisiin. On aika kamalaakin huomata, kuinka alhaista isän kannustus on - Kieku pyytää poikaansa pysymään tapahtumissa taka-alalla ja pyrkimään olemaan näkymätön. Pikku Kanasen liityttyä koulun pesäpallojoukkueeseen isä on kauhuissaan siitä, mitä noloa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Yllättäen Pikku Kanasen ansiosta pesis-joukkue voittaakin koulujen välisen mestaruuden!!! Ja voi, miten ylpeä isä on nyt pojastaan! Pedagogisesti ajatellen tilanne on aivan hirveä: poika saa kannustusta vain onnistuessaan jossain, eikä saa tukea vaikeina aikoina. Silti elokuvaa katsoessa onnenkyyneleet valuvat silmilleni Kukko Kiekun kannustaessa poikaansa pesäpallo-ottelussa: VIHDOIN Pikku Kananen saa edes jotain tukea vanhemmaltaan! Kuinka ihanaa! 

19. Aladdin toivoo Hengen vapaaksi

Jafar on päihitetty ja Agrabahissa kaikki on palautunut ennalleen. On Aladdinin viimeisen toiveen vuoro, ja Henki valmistautuu taikomaan Aladdinista taas prinssin. Aladdin yllättää toiveellaan Hengen kuitenkin täysin: hän toivoo Hengen vapaaksi! Henki käärii jo hihojaan toteuttaakseen yhden prinssin parvekkeelle seisomaan, kunnes hän tajuaa Aladdinin sanat. Henki kääntyy katsomaan omia kahleitaan hämmästyneenä, ja näkee niiden aukeavan ja putoavan pois. Lampunhenki on nyt vapaa! Ja mikä ilo siitä syntyy! Suurimman riemunsa ulospäästettyään Henki tajuaa kääntyä Aladdinin puoleen, ja hän kiittää miestä vapaudestaan. Ja voi, Hengen ja Aladdinin välinen ystävyys on jotenkin todella suloista elokuvan lopussa! Koskettavan kohtauksesta tekee se, että Aladdin laittaa (vihdoin?) jonkun toisen tarpeet omiensa edelle, ja todellakin toteuttaa Hengelle antamansa lupauksen, vaikka suunnitteli sen jo rikkovansa.

20. Emmitt-saukko tulee entiselleen

Zootropoliksen lopussa Judy ja Nick keksivät vastalääkkeen villiintyneiden eläinten "kesyttämiseksi". Kaikki villit eläimet saavat vastalääkkeeksi yöulvojaa, myös ensimmäisenä villiksi muuttunut Emmitt-saukko. Saukon vaimo rouva Otterton on vieressä katsomassa lääkkeensyöntiä, ja on ihanaa, kun Emmitt lopulta muuttuu takaisin omaksi herttaiseksi itsekseen! Emmittin vaimon usko miehensä paranemiseen ei lopu milloinkaan elokuvan aikana, ja minusta on ihanaa katsoa, kuinka vaimo pitää huolta miehestään ja pysyy tämän rinnalla vaikeiden aikojen läpi. Rouva Ottertonin usko ja toivo siis palkitaan!

21. Herkuleksen loppu

Herkuleksen loppu on yhtä herkistelyä minun kohdallani. Ensiksi Herkules pelastaa Megaran hengen ja hänestä tulee jumala. Ihanaa. Megaran virottua henkiin pilvi tulee noutamaan paria Olympos-vuorelle, jossa Herkules kutsutaan asumaan jumalten joukkoon. Herkuleksen unelma käy siis toteen, kun hän löytää lopulta paikan mihin kuuluu. Kesken jumalten juhlimisen Herkules kuitenkin tajuaa, ettei Megara voi seurata häntä Olympokselle, ja niin Herkules päättää jäädä maan päälle rakkaansa luokse. Oih! Parin suudelma pilvien päällä on ihana! Jos tässä vaiheessa kyynekanavat eivät ole vielä kostuneet, niin viimeinen niitti on vielä tulossa: Herkuleksen ja Megaran palattua maan päälle Zeus tekee taivaalle uuden, Herkuleksen näköisen tähtikuvion. Tässä käy toteen Phil-satyyrin pitkäaikainen unelma siitä, että joku hänen koulutettavansa pääsisi tähtiin, ja kansa huutaa: "Se on Philin poika!" Kyynel vierähtää satyyrin poskelle - ja myös tämän katsojan poskelle. Herkuleksen loppu on aivan mahtava tunteikkuudessaan, ja mahtavuuden kruunaa kappale Hän suurin on.

22. Robinin ja Marianin metsätreffit

Robin Hoodin ja Marian-neidon metsätreffit ovat jotain aivan liian romanttista, ja tietyssä olotilassa (lue: romantiikan nälässä) ne saavat minut liikuttumaan. Nottinghamin jousiammuntakilpailun päätteeksi Marian pakenee Robinin mukana Sherwoodin metsään, ja siellä tähtien tuikkeessa kettupari viettää romanttisen hetken lammen rannalla tulikärpästen loisteessa. Robin antaa Marianille kihlakukkasormuksen, jossa loistaa tulikärpänen, ja ketut katsovat toisiaan silmiin niin rakastuneesti! Oikeasti, miten kettujen silmät onkin osattu animoida niin vakuuttavasti, niin lempeästi ja niin rakastuneesti? Ah!

23. Simba ottaa paikkansa Jylhäkallion kuninkaana

Tämä Leijonakuninkaan kohtaus pääsi jo kiehtovimpien Disney-hetkien listalleni. Sen lisäksi että kohtaus on todella mahtipontinen, jylhä ja vaikuttava, saa se aikaan myös jonkinasteista herkistymistä. Vihdoin Simba pääsee astelemaan Jylhäkalliota ylös ja lunastamaan itselleen paikan kuninkaana, mikä on kuulunut hänelle alusta asti. Astellessaan kalliota ylöspäin näemme vielä pientä epäröintiä tai ehkä hämmennystä Simban kasvoilla, mutta ylös päästessään Simba on jo varma itsestään ja tulevaisuudestaan, joten hän päästää ilmoille kuninkaallisen karjunnan. Mufasan henki on läsnä Simban noustessa kuninkaaksi, ja Simban kuulee isänsä "muista" -kuiskauksen korvissaan. Kohtauksen herkkään tunnelmaan on syynä sen kaunis ja mahtipontinen musiikki, joka menee luihin ja ytimiin asti tuottaen kokonaisvaltaisen katselukokemuksen.

24. Boltin ja Pennyn jälleennäkeminen

Hollywoodin tv-studiolla on syttynyt tulipalo, ja Penny on jäänyt palavan talon keskelle vangiksi. Studion ulkopuolella seisova Bolt huomaa tulipalon, ja syöksyy palavaan rakennukseen pelastamaan omistajaansa. Palavan rakennuksen keskellä Penny ja Bolt näkevät toisensa pitkästä aikaa, sillä Bolt on matkustanut koko Amerikan mantereen halki New Yorkista asti takaisin Pennyn luo. Hetki aikaisemmin Bolt on vielä luullut tytön hylänneen hänet, mutta kaikki Boltin suru haihtuu, kun Penny huutaa iloisena hänen nimeään ja tyttö ja koira syleilevät toisiaan palavan rakennuksen raunioissa. Ja minulla valuu liikutuksen kyynel poskea pitkin: Bolt lähti pelastamaan Pennyä! Penny ei hylännytkään Boltia! Awwww! Ja nyt he kuolevat tulipalossa! Byääääh!!!! (Onneksi näin ei käy, koska kyseessä on Disneyn elokuva.) 

25. Jane päättää isänsä avustuksella jäädä viidakkoon

Tarzanin lopussa Jane ja professori Porter lähtevät takaisin Lontooseen, ja Jane joutuu jättämään hiekkarannalla haikeat jäähyväiset Tarzanille. Laivan kapteeni alkaa soutaa soutuvenettä kohti laivaa, mutta professori Porter huomaa, kuinka surullisena Jane on palaamassa kotiin. Niinpä professori kehottaa tytärtään jäämään viidakkoon Tarzanin kanssa. Hetken ajatusta vastusteltuaan Jane päättää toimia isänsä ohjeen mukaisesti, ja niin hän hyppää veteen ja ryntää rannalle Tarzanin luo moiskauttamaan suuren suudelman apinamiehen suulle! Hienon kohtauksesta tekee professorin ja Janen välinen vuoropuhelu veneessä, ja herkistyn professori Porterin sanoista: hän osaa valita juuri ne oikeat sanat kannustaakseen mutta myös lohduttaakseen tytärtään, vaikka välillä niin höperö onkin!

26. Quasimodo hyväksytään joukkoon

Notre Damen kellonsoittajan lopussa Quasimodo on antanut siunauksensa Esmeraldalle ja Phoebukselle, kuten jo listan aiemmassa kohdassa kerroin. Sen jälkeen Esmeralda ja Phoebus astuvat katedraalista ulos hurraavan väkijoukon eteen, mutta Quasimodo jää kirkon pimentoon piileksimään, sillä Pariisin asukkaat ovat aiemmin naureskelleet ja pelänneet hänen rujoa ulkomuotoaan. Esmeralda kuitenkin kääntyy Quasimodon puoleen ja vetää hänet hellästi kaiken kansan eteen. Kansalaiset hiljentyvät kellonsoittajan edessä, kunnes yksi pieni tyttö erkaantuu väkijoukosta ja astelee portaat varovasti ylös. Hän kävelee Quasimodon luo, koskettaa häntä hellästi ja yhtäkkiä halaakin häntä. Näin viaton lapsi on näyttänyt, että kellonsoittaja on inhimillinen ja turvallinen, ja nyt koko kansa alkaa hurrata Quasimodolle. Quasimodon kasvoilta voi nähdä sen suunnattoman ilon, minkä kellonsoittaja kokee tullessaan vihdoin hyväksytyksi joukkoon. Quasimodo herkistyy tilanteessa, eikä katsojana voi tehdä muuta kuin herkistyä yhdessä hänen kanssaan. 

27. "Olen oikea poika!"

Geppetto suree rakasta puunukke-poikaansa, joka hukkui mereen pelastaessaan Geppettoa Monstro-valaan mahasta. Sängyllä makaavan Pinocchion ylle lankeaa tähtien valo öiseltä taivaalta. Puunukke on osoittanut olevansa hyvä ja totuuden mukainen, ja palkkioksi tästä Sininen haltijatar muutta hänet oikeaksi pojaksi. Voi sitä riemua, mikä Geppetton pienessä talossa syntyy, kun mies huomaa Pinocchion heränneen henkiin JA muuttuneen oikeaksi pojaksi! Myös Samu Sirkka saa palkinnoksi suuren kultaisen tähden onnistuneesta omatunnon työstä. Surullinen kohtaus on muuttunut nopeasti iloiseksi, ja voi, mitä vuoristorataa katsojan tunteet käyvätkään!

28. Thomasin ja Herttuattaren hetki katolla

Thomas O'Malley on johdattanut Herttuattaren pentuineen takaisin Pariisiin, ja seuraavana päivänä Herttuatar tulee palaamaan kotiinsa madame Bonfamillen luo. Thomasin ja Herttuattaren välit ovat muuttuneet hyvin läheisiksi ja kissojen hännät kietoutuvat toisiinsa heidän istuessaan talon katolla ihastelemassa öistä kaupunkia. Thomas ehdottaa Herttuattarelle, että hän jäisi elämään Thomasin kanssa yhteistä elämää, mutta Herttuatar kokee velvollisuudekseen palata omistajansa luo. Minua raastaa kohtaus, joka on niiiiin romanttinen, mutta kohtauksessa kissat sopivat ettei heidän suhteellaan ole yhteistä tulevaisuutta. Nyyh! Ihme, ettei kissoille tule jo tässä vaiheessa mieleen se vaihtoehto, että Thomas muuttaisi Herttuattaren luo Bonfamillen kartanoon... 

29. Aladdin ja Jasmine saavat toisensa

Agrabahissa on laki, että prinsessan pitää naida prinssi. Aladdinin käytettyä viimeisen toiveensa Hengen vapauttamiseen hänellä ei ole enää mahdollisuuksia tulla prinssiksi, eikä hän voi saada rakastamaansa prinsessaa itselleen. Sulttaani näkee, kuinka paljon Jasmine ja Aladdin välittävät toisistaan, ja niinpä hän päättää toimia tyttärensä parhaaksi ja kumoaa lain prinssin naimisesta. Tästä päivästä lähtien prinsessa saa naida sen ihmisen, jota hänen sydämensä halajaa. Ja Jasminehan halajaa Aladdinia, jopa niin kovasti, että ryntää samantien miehen syleilyyn. Awww, miten ihanaa ja romanttista ja liikuttavaa! 

30. Bambin loppuhuipennus

Tulipalo on raivonnut metsässä, ja suurin osa eläimistä on päässyt sitä turvaan uimalla pienelle saarelle. Bambi ja Metsän ruhtinas juoksevat palavassa metsässä kaatuvia puita pakoon, kunnes lopulta pääsevät väljemmille vesille ja Bambi ui rakkaansa Falinen luo. On ihanaa, kuinka Bambi ja Faline kohtaavat jälleen toisensa epätoivoisten tapahtumien jälkeen. Tämän jälkeen näemme vielä onnellisen lopun, kun Faline synnyttää uusia vasoja, ja onnellinen isä katsoo jyrkänteeltä lapsiaan. Koko tämä onnellinen kombo saa minut vallan itkemään onnesta - musiikilla on tässäkin vahva osuus!

31. Valaat uiskentelevat pilvien päällä

Fantasia 2000:ssa minut herkisti jo Akun ja Iineksen jälleennäkeminen, mutta yllättäen minut herkisti myös valaiden lento! O. Respighin mahtipontinen teos Rooman pinjat soi taustalla, kun meille näytetään valaiden lentoa öisellä taivaalla. Animaatiopätkän loppu, jossa valasparvi lentää pilvien päällä kuin aalloissa hypellen, sai minut herkistymään. Luulen herkistymisen johtuvan ensinnäkin hienosta musiikista, mutta myös itse kohtauksen kauneudesta. 

32. Kadonnut prinsessa löytyy

Tähkäpää on tajunnut olevansa Coronan kadonnut prinsessa, ja Gothelin kuoltua hän pääsee rauhassa palaamaan linnaan. Katsojille näytetään, kuinka Coronan kuningas ja kuningatar viettävät vapaa-aikaa linnan sisällä, kun heidän luokseen rientää yhtäkkiä sotilas, jolla on suuria uutisia: kadonnut prinsessa on palannut kotiin! Kuningas ja kuningatar rientävät ovelle innoissaan mutta myös hieman peloissaan. Kuningatar astuu ensimmäisenä ovista ulos, ja näkee edessään seisovan nuoren neidon, Tähkäpään. Kuningatar kävelee hitaasti Tähkäpään luokse tutkaillen tätä ja koskien häntä varovasti, kunnes tunnistaa naisen omaksi lapsekseen. Kyyneleet nousevat kaikkien silmiin, kun Tähkäpää syleilee onnellisena äitiään ja joukkoon liittyvää isäänsä. Myös Eugene liittyy halipiiriin ja kaikki on niin onnellista, että itkettää! 

33. Kaunottaren ja Hirviön loppu

Hirviö muuttuu ihmiseksi Bellen silmien edessä, mutta silti Belle hieman ihmettelee, kuka on tuo komea mies, joka hänen edessään seisoo. Miehen silmät ovat kuitenkin samat kuin Hirviöllä, ja niistä Belle tunnistaa edessään seisovan hahmon samaksi. Tunteet vyöryvät molempien yli, he hukkuvat toistensa silmiin ja lähestyvät toisiaan... kunnes Bellen ja Hirviön huulet osuvat toisiinsa ja ah-niin-romanttista ensisuudelmaa suudellaan!!!!! Tämän jälkeen taika alkaa räiskähdellä kaikkialla, ja niin linna kuin sen asukitkin muuttuvat takaisin ennalleen. Sitten siirrymme ajassa eteenpäin ja näemme Bellen ja Hirviön liihottavan tanssilattialla rakastuneena parina. Taustalla alkaa soimaan mahtipontinen Tyttö sekä hän, ja kaikki on hyvin kun loppu on hyvin. Ja tämän tytön silmäkulmat ovat olleet onnesta kosteina suudelmasta lähtien. 

34. Peter Panin loppu

Peter Panin loppu on aivan ihana! Leena, Mikko ja Jukka ovat palanneet kotiin Mikä-mikä-maasta. Samoihin aikoihin isä ja äiti Kultanen palaavat kotiin juhlista, ja ihmettelevät, kun Leena nukkuu avoimen ikkunan alla. Leena herää ja kertoo vanhemmilleen ihmeellisestä seikkailustaan. Lisäksi hän osoittaa taivaalla laivan muotoista pilveä, jonka sanoo olevan Peter Panin laiva, joka on tuonut heidät kotiin. Reijo Kultanen katsoo aluksi taivaalle aikuisen epäuskoisilla silmillä, mutta sitten hän tajuaa, että on nähnyt laivan aikaisemminkin. Tämä viittaisi siihen, että Reijo on käynyt myös lapsena Mikä-mikä-maassa, tai ainakin nähnyt Kapteeni Koukun laivan. Hän muistaa laivan vasta nähdessään sen, ja ehkä pilkahdus lapsenmielisyyttä palaa Reijon niin vakavaan mieleen. Minusta tämä Reijon lausahdus on jotenkin toivoa luova, sillä itsekin haluaisin pitää aina luonteessani leikkimielisyyttä ja mielikuvitusta ja tiettyä lapsekkuutta, enkä tulla niin totiseksi aikuiseksi kuin mitä Reijo on elokuvan alussa. Jos Reijolla herää sydämessään muistot paremmista (?) ajoista, on minullakin vielä toivoa! Ja tämän takia Reijon lausahdus laivan tuttuudesta saa minut aina herkistymään! 

35. Mulanin kotiinpaluu

Awwwww!!!!!!!!!! Mulanin kotiinpaluu on myös aivan ihana!!!!! Mulan on juuri päihittänyt hunnit ja koko Kiina on osoittanut hänelle kunnioitustaan. Tämä ei ole kuitenkaan yhtään noussut Mulanin päähän, vaan kotiin palatessaan hän on nöyrää tyttöä. Mulan luultavasti olettaa isänsä olevan hänelle vihainen Mulanin karattua sotaan isänsä puolesta, ja niin hän polvistuu isänsä eteen ja antaa hänelle keisarin lahjoittamat lahjat: Shan Yun miekan ja keisarin riipuksen. Näiden pitäisi tuoda koko perheelle kunniaa. Sitten seuraa se herkkä kohta: Fa Zhou sysää lahjat syrjään ja tiputtautuu halaamaan polvillaan olevaa Mulania.  Syleillessään Mulania Fa Zhou toteaa: "Suurin lahja ja kunnia on saada sinunlaisesi tytär." Awwww!!!!! Perheen kunnia ja keisarin antamat arvokkaat lahjat eivät merkitse isälle mitään hänen rakkaan tyttärensä rinnalla! Tässä on sitä parasta isä-tytär -rakkautta! Tällaisia pitäisi kaikkien vanhempien olla lapsiaan kohtaan! Voe voe, minulla alkaa silmät kostua liikutuksesta ihan vain nyt tästä kohtauksesta kirjoittaessani... joten lienee aika lopettaa!

Siinäpäs oli tunteikkuutta kerrakseen! Onko joku yllä olevista kohdista saanut teidät joskus herkistymään? Entä onko Disney-klassikoissa muita kohtia, joissa olette itkeneet tapahtumien saamasta onnellisesta käänteestä? Entä unohtuiko tunne-postauksistani (suru, ilo, itku ilosta ja surusta) joku tärkeä tunne, josta haluaisitte kohtauksia listattavan? Kommentoida saa! :) Muuten kaikille oikein miellyttävää ja aurinkoista viikonloppua!

Pisaroiden tuulessa tanssivan kuulen. On kuin taivas itkisi murheita maan.

Yksi oleellinen piirre Disney-klassikoissa on, että ne vetoavat katsojien tunteisiin. Klassikoissa käsitellään monia eri tunteita: vihaa, surua, iloa ja naurua. Tunnetilat vaihtelevat kohtauksesta kohtaukseen luoden elokuvista miellyttävän kokonaisuuden. Katsoessani analyyttisesti läpi Disney-klassikoita olen laittanut niistä itselleni ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Aion jakaa kanssanne kaikki kokemani tunnetilat ja tekemäni listaukset. 

Viime vuoden puolella ehdin käsittelemään jo pelottavimmat ja hauskimmat Disney-hetket. Tällä kertaa vuorossa on surullisimmat kohtaukset Disney-klassikoista. Tässä listassa käsitellään siis hetkiä klassikoista, joiden aikana itken sen takia, että jotain kamalaa tai surullista tapahtuu. Listassa ei käsitellä hetkiä, joissa itken sen takia, että jotain onnellista tapahtuu - se lista tullaan blogissa näkemään myöhemmin. Surullisia kohtauksia on Lumikista Vaianaan asti. Nostamiani kohtia on yhteensä 34. Numeroinnista huolimatta kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Varatkaa nenäliinoja mukaan tätä lukukertaa varten! 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia - myös teattereissa pyörivästä Vaianasta!

1. Bambin äidin kuolema

Bambin äidin kuolema on aiheuttanut traumoja lapsikatsojille jo vuodesta 1945 lähtien. Kohtaus ei ole kuitenkaan kadottanut yhtään tunnetta ajan kuluessa, vaan se tuntuu varmasti nykypäivän katsojasta yhtä raastavalta kuin vuonna 1945. Bambi ja hänen äitinsä ovat ruokailleet niityllä ensimmäisten lumen alta ilmestyneiden ruohotupsujen luona. Yhtäkkiä emo aavistaa vaaran, ja käskee Bambia juoksemaan, tapahtui mitä tahansa! Bambin juostessa niin lujaa kuin pystyy takaa kuuluu ihmisen aseen laukaus. Bambi juoksee pesälleen ja riemuitsee jo pakoon pääsystä kun huomaa, ettei hänen äitinsä olekaan hänen kanssaan. Bambi ryntää lumiseen metsään huhuilemaan äitiään, ja hänen "Äiti!" -huutonsa saavat katsojan sydämen särkymään. Vähän aikaa harhailtuaan Bambin eteen saapuu Metsän ruhtinas, joka toteaa, ettei Bambin äiti ole enää täällä. Katsoja vuodattaa kyyneleitä Bambin kanssa ja minusta ainakin tuntuu tosi pahalta, kun pieni eläinlapsi menettää rakkaan äitinsä. Tilanne on aivan hirveä! Ja jo siitä kirjoittaminen meinaa tuoda kyyneleet silmiini, joten siirryn seuraavan kohtaan.

2. Coronan kuningaspari lähettää lyhdyn

Jo vuosien ajan Coronan kuningas ja kuningatar ovat lähettäneet lyhdyn taivaalle kadonneen tyttärensä syntymäpäivänä toivoen lyhtyjen tuovan hänet joskus takaisin. Sama tilanne toistuu 18 vuoden päästä prinsessan katoamisesta. Kuningatar ja kuningas kohtaavat linnan porttien sisäpuolella toisensa hyvin surumielisissä tunnelmissa. Erityisesti kuningas tuntuu ottavan prinsessan katoamisen raskaasti, ja kuningatar luo kuninkaan suruun toivoa koskettamalla tämän poskea kevyesti. Yhdessä murtunut pari astuu linnan ovista ulos ja lähettää yötaivaalle loistavan lyhdyn toivoen sen johdattavan prinsessan kotiin. Niisk.

3. Stitchin "lähtö" maasta

Lilon ja Stitchin lopussa Gantu, Jumba tai Pleakley eivät ole saaneet Stitchiä vangittua. Niin Galaktisen federaation puheenjohtaja saapuu itse Havaijille nappaamaan Stitchin kiinni ja tehtävässä onnistuukin. Stitch aiotaan viedä galaktiseen vankilaan, eikä hän pääse sieltä ikinä pois. Niinpä Stitch jättää haikeat jäähyväiset Lilolle ja Nanille, joihin on kerennyt kiintyä Havaijilla oleilunsa aikana. Jäähyväiset ovat todella sydämen murskaavat, ja katsoja saa vuodattaa pari kyyneltä niin Lilon kuin Stitchinkin puolesta. Onneksi surullisissa tunnelmissa ei kuitenkaan viivytä kauhean pitkää, vaan elokuvan käänteet vievät nopeasti iloisempaan suuntaan.

4. Quasimodo palaa houkkien juhlista katedraaliin

Quasimodo on odottanut kauan, että pääsee kulkemaan muiden ihmisten joukossa kaduilla. Tilaisuus tähän koittaa, kun Pariisissa vietetään Houkkien juhlaa. Kyttyräselkäinen kellonsoittaja maastoutuu kaduille hyvin muun hassusti pukeutuneen kansan sekaan. Kaiken lisäksi Quasimodo valitaan Houkkien juhlan kuninkaaksi! Yllättäen kuninkaan juhlinta muuttuukin tämän pilkkaamiseksi, ja kellonsoittajaa aletaan heitellä mädillä tomaateilla ja hänen ulkonäköään pilkataan. Esmeralda tulee onneksi vapauttamaan Quasimodon, ja mies pakenee pilkkaajiaan Notre Damen katedraalin uumeniin. Sisällä yksinäisyydessään Quasimodo on ymmärrettävästi tapahtuneesta surullinen. Hän tuntuu pettyneen niiden kaikkien ihmisten hyvyyteen, joita hän on päivittäin seurannut kellotornistaan. Quasimodon sydämen melkein kuulee murtuvan hänen nyyhkyttäessään katedraalissa.

5. Topin äiti kuolee

Topin ja Tessun alussa kettu ja tämän poikanen pakenevat metsästäjiä. Emokettu jättää poikasensa piiloon aidantolpan viereen, ja jatkaa itse pakoaan. Kuulemme kuitenkin pian laukauksen, jonka jälkeen emokettua ei näy enää missään. Niin katsoja kuin Topikin tietää, ettei emo enää koskaan palaa. Vaikka emokettuun ei ole elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana tunnesidettä syntynytkään, on pieni ketunpoikanen niin lohduton surussaan, että katsoja ei voi olla vuodattamatta kyyneleitä hänen kanssaan. Kohtauksesta tulee mieleen Bambin äidin kuolema, sillä se on kuvattu samalla tavalla: kuulemme vain aseen laukauksen.

6. Ralf rikkoo Nellin auton

Karkkikunkku kertoo Räyhä-Ralfille Nelli Karamellin olevan bugi Sokerihuuma-pelissä, ja sen takia Nelli ei saa missään nimessä voittaa autokilpailua. Muuten koko peli saattaa tuhoutua. Herkkäuskoinen Räyhä-Ralf uskoo kunkkua, ja luullen pelastavansa Nellin kurjalta kohtalolta rikkoo tämän auton tuhanneksi palaseksi. Nelli ymmärrettävästi tuskastuu tapahtumasta, sillä oikeaksi rallikilpailijaksi tuleminen oli hänen unelmansa. Nyt Ralf on rikkonut unelman auton myötä, eikä Nelli enää voi sietää uutta ystäväänsä silmissään. Niinpä hän murheissaan rikkoo Ralfille antamansa ystävyysmitalin, ja molemmat ovat murheen murtamia. Voi voi. 

7. Baloon "kuolema"

Shere Khan hyökkää Mowglin kimppuun, mutta onneksi Baloo ryntää pelastamaan ystäväänsä. Karhu roikkuu tiikerin hännässä ja estää häntä hyökkäämästä muita kohti. Kaksintaistelun tuoksinassa Shere Khan iskee Baloota, ja Baloo jää makaamaan maahan liikkumattomana. Karkotettuaan Shere Khanin Mowgli menee kauhuissaan katsomaan ystäväänsä ja huomaa, ettei karhu enää liiku. Bagheera pitää liikuttavan puheen Baloolle, edesmenneelle ystävälleen, ja Mowgli itkee ystävänsä takia. Onneksi Baloon kuolema ei ole lopullinen, ja katsoja saa herkän hetken jälkeen iloita karhun virkoamisesta. 

8. Kalan pentu kuolee

Tarzanin alussa kuulemme laulun Kaksi maailmaa. Laulun aikana Tarzanin vanhemmat haaksirikkoutuvat, rakentavat puutalon ja kuolevat. Minua koskettaa enemmän kuitenkin laulun aikana tapahtuvat toiset tapahtumat, jotka käsittelevät gorillaperhettä. Kala ja Kerchak -gorillat leikkivät poikasensa kanssa ja nauttivat toistensa seurasta. Yhtenä yönä gorillanpoikanen jahtaa perhosta viidakkoon kauas vanhemmistaan, ja Sabor-leopardi näkee heti tilaisuutensa koittaneen. Heränneet Kala ja Kerchak eivät voi enää mitään, vaan he katsovat surun murtamina kuollutta poikastaan. Kohtaus on lyhyt, mutta emotionaalisesti aivan hirveä. 

9. Elsan ja Annan vanhempien kuolema

Arendellen kuningaspari purjehtii laivalla, kun merellä puhkeaa myrsky. Aallot ovat korkeampia kuin itse laiva, ja näemme, kuinka laiva katoaa erään aallon mukana veden syvyyksiin. Arendellen kuningas ja kuningatar kuolevat. Kohtaus on tehty todella kauniisti animaatiota ja musiikkia myöten, vaikka itse tapahtuma onkin hirvittävä. Uppoamisen jälkeen elokuvassa seuraa hautajaiset Arendellessa ja näemme Annan ja Elsan surevan vanhempiensa kuolemaa omilla tavoillaan. Surun tunteessa vellotaan vielä laivan uppoamisenkin jälkeen suhteellisen pitkään, ja ei ole ihme, että se koskettaa jollakin tavoin katsojaakin.  

10. Missun ja Boltin tiet eroavat

Koko Bolt-elokuvan ajan Missu on suhtautunut karsaasti lemmikkeihin. Boltin kanssa ystävystyttyään hän viimein kertoo miksi: Missu on itse ollut aikoinaan lemmikkinä, mutta hänet on hylätty. Niinpä hän koittaa estää Boltia palaamaan Pennyn luo saadakseen itse hengailla rakkaan ystävänsä kanssa. Hän myös varoittaa Boltia siitä, miten epäluotettavia ihmiset ovat. Bolt ei usko Missun puheita, vaan päättää jatkaa matkaansa Pennyn luo. Niin Boltin ja Missun tiet eroavat pitkän yhdessä kuljetun matkan jälkeen. Uusien ystävysten ero on katkera, ja minulle ainakin tulee paha mieli heidän eroamisestaan.

11. Robin Hoodin "kuolema"

Nottinghamin linna palaa kaupungin sheriffin ansiosta. Sheriffi jahtaa linnassa Robin Hoodia, joka on ryöstänyt linnan kullat ja vapauttanut kaikki vangit. Robin Hood pakenee sheriffiä linnan torniin asti, mutta sheriffin annettua periksi tuli jatkaa lainsuojattoman jahtaamista. Robin pakenee tornin katolle, mutta tulen nuollessa hänen varpaitaan kettu ei voi muuta kuin hypätä linnan vallihautaan. Prinssin sotilaat lähettävät rosvon perään nuolisateen, eikä Robin Hoodista nouse pintaan enää muuta kuin hänen klassinen hattunsa. Pikku John ja Pupu-poika katsovat silmät kosteina sitä kohtaa vedessä, mihin Robin Hood upposi, ja he uskovat ystävänsä kuolleen. Tunneherkkä katsojakin (kuten minä) kerkeää tipan tai kaksi vierittää ennen Robinin "kuolleista heräämistä". 

12. Herkules jättää kasvattivanhempansa

Piina ja Paniikki kidnappaavat Herkuleksen Olympos-vuorelta alas ihmisten joukkoon ja muuttavat hänet kuolevaiseksi. Herkuleksen löytää maalaispariskunta, joka kasvattaa hänet kuin oman poikansa. Nuoreksi aikuiseksi kasvettuaan Herkules ei löydä omaa paikkaansa maailmassa. Hänen kasvattivanhempansa näkevät Herkuleksen tuskan ja kertovat lopulta tämän olevan adoptoitu. He eivät haluaisi Herkuleksen jättävän heitä, mutta samalla tietävät, että pojan on annettava kasvaa ja löytää oma polkunsa. Niin Herkules jättää kasvattivanhempansa lähteäkseen Zeuksen temppeliin etsimään omaa alkuperäänsä. Elokuvassa ei nähdä Herkuleksen kasvattivanhempia kauhean pitkään, lähinnä vain vilkaisemme heihin pikaisesti. Silti minua itkettää heidän puolestaan, kun Herkules lähtee pois pesästä.

13. Mufasan kuolema

Yhyy! Mufasan kuolema on ehkä kaikkein surullisin tapahtuma Disneyn klassikoista! Mufasa yrittää pelastaa Simban villiintyneiden gnuiden kavioiden alta, ja tässä onnistuukin. Mufasa yrittää itsekin kiivetä kanjonista ylös, mutta hänen veljensä Scar tiputtaa Mufasan kalliolta alas. Niin Mufasa tippuu alas ja kuolee - jos ei pudotuksesta, niin ainakin villiintyneiden gnuiden jalkojen alle liiskaantumisesta. Sydäntäsärkevin hetki seuraa kuitenkin silloin, kun Simba etsii omaa isäänsä pölyn laskeuduttua kanjonista. Siellä iso leijona makaa liikkumattomana maassa ja Simba yrittää herättää häntä tökkimällä tätä. Herätysyritykset eivät kuitenkaan onnistu, ja lopulta Simba kääriytyy isänsä kainaloon itkemään. Tunteettominkaan katsoja ei voi tuntea pistosta omassa sydämessään leijonanpennun surun nähdessään. Nyyh!

14. Tähkäpää luulee Flynnin huijanneen häntä

Kaksin karkuteillä -elokuvan aikana Tähkäpää menettää sydämensä Flynn Riderille. Kaksikko viettää herkän hetken järvellä leijuvien lyhtyjen keskellä. Juuri kun Flynn on kumartunut suutelemaan Tähkäpäätä, hän näkee rannalla Kelmilän kaksoset, joille on velkaa tiaran. Flynn ja Tähkäpää soutavat rantaan, ja Flynn ottaa tiaran palauttaakseen sen kelmeille. Hän katoaa varjoihin sanoen palaavansa ihan kohta, ja Tähkäpää jää odottamaan ihastustaan. Kelmilän veljekset kuitenkin tainnuttavat ja sitovat Flynnin, eikä hän pääse palaamaan Tähkäpään luo. Sen sijaan sumusta neidon luokse saapuvat Kelmilän kaksoset, jotka yrittävät hyötyä Tähkäpään hiuksista. He huijaavat Flynnin karanneen tiaran kanssa. Gothel kuitenkin tyrmää kaksoset ja avaa "pyyteettömästi" sylinsä Tähkäpäälle. Tähkäpää kääntää katseensa kohti usvassa seilaavaa Flynnin venettä (johon mies on sidottu) kunnes kääntää itkuisen katseensa Gotheliin. Tähkäpään sydän murtuu hänen uskoessaan Flynnin huijanneen tätä, ja itkuun purskahtaen hän juoksee äitipuolensa syliin. En voi koskaan katsoa Tähkäpään murtumista ilman omia kyyneleitä. 

15. "I'm lost!"

Lilossa ja Stitchissä kaikki alkaa mennä huonosti, kun Nani ei saa itselleen työpaikkaa, ja Lilo päätetään huostaanottaa, koska hän on meinannut hukkua surffausreissulla. Illalla Lilon huoneessa Stitch saa kuulla Lilon vanhempien kohtalosta ennen kuin päättää lähteä Lilon luota. Stitch nappaa käteensä Ruma ankanpoikanen -satukirjan ja kiipeää ikkunasta ulos. Lilo jää surullisena sänkyynsä makaamaan ja hänestä tuntuu, että kaikki aina hylkäävät hänet. Stitch vuorostaan tuntee olevansa todella yksinäinen ja eksyksissä, sillä hän ei tiedä omasta perheestään mitään eikä oikein löydä paikkaansa maailmassa. Stitch päätyy metsään ja lukee siellä Rumaa ankanpoikasta, ja hän samaistuu täysin ankanpoikaseen, joka on myös yksin maailmassa. Nyyh! Sekä Stitchin että Lilon yksin jääminen tuntuu aina todella surulliselta!

16. John Smith lähtee

Pocahontasin loppu ei jätä ketään kylmäksi. Itse kyynelehdin aina ihan täysiä lopussa elokuvan katsoessani. (Jopa disneyscreencapsin kuvat elokuvan lopusta saavat minut itkemään! Yhyy!) John Smith on haavoittunut Ratcliffen ampumasta haulista, ja hänet on pakko viedä Englantiin, jotta hän saa asianmukaista hoitoa. John Smith pyytää Pocahontasia matkustamaan hänen kanssaan meren yli, mutta intiaanineito kokee oman paikkansa olevan kansansa parissa. Niinpä he jättävät haikeat jäähyväiset suudelman kera. Pocahontas jää katsomaan rannalle kun John Smith kannetaan laivaan ja laiva lähtee seilaamaan aavalle merelle. Musiikin muuttuessa dramaattisemmaksi Pocahontas ei pysty seisomaan paikalleen vaan hän lähtee juoksemaan kohti korkeaa kallionkielekettä nähdäkseen Smithin laivan niin pitkään kuin mahdollista ja hyvästelläkseen hänet kunnolla. Tuulen kuljettamana Smith tuntee Pocahontasin olevan läsnä ja he heiluttavat toisilleen intiaanien tapaan. Aaaah!!!! Mikä hirvittävän surullinen , mutta toisaalta niin kaunis lopetus elokuvalle!

17. Nickin partiokokemus

Judyn ja Nickin tultua toisilleen läheisiksi Nick uskaltaa avautua Judylle lapsuudessaan sattuneesta tapauksesta, joka teki hänestä niin kyynisen ketun. Lapsena Nick päätti liittyä partioon. Hän suorastaan hyppi riemusta päästessään toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa: olemaan partiolainen. Vastaanotto vaikuttaa lämpimältä, mutta tunnelma muuttuu äkkiä hyiseksi. Muut partiolaiset ovat kaikki kasvissyöjiä, ja heidän mielestään lihansyöjä ei voi hengailla samoissa paikoissa heidän kanssaan, saati sitten liittyä samaan partioon. Niinpä ennakkoluuloiset partiolaiset naureskelevat Nickille, laittavat hänen kuonolleen kuonokopan ja heittävät hänet ulos talosta. Pieni Nick ei ymmärrä muiden käyttäytymistä ja purskahtaa itkuun. On hirveää katsoa, kun toisen haaveet murskataan, mutta erityisen kamalan tilanteesta tekee se, että Nick on tuolloin vielä pieni lapsi. :(

18. Tuhkimo ei pääse juhliin

Tuhkimo on raatanut koko päivän, ja illan tullen hän harmissaan saapuu huoneeseensa todeten, ettei todellakaan kerennyt kuninkaanlinnan tanssiaisiin. Yllätyksekseen hän huomaa, että hänen pienet eläinystävänsä ovat kuitenkin loihtineet hänelle upean tanssiaispuvun! Tuhkimo pukee mekon päälleen ja rientää alakertaan: hän pääsee sittenkin tanssiaisiin! Alakerrassa Tuhkimon äitipuoli ja sisarpuolet kauhistuvat piikansa mekosta, kunnes he tajuavat, että mekkoon on lainailtu sisarpuolten asusteita. Anastasia ja Druzella hyökkäävät raivoissaan Tuhkimon kimppuun ja repivät hänen mekkonsa hajalle. Nyt Tuhkimo murtuu täysin: hän oli jo alistunut kohtaloonsa kotiin jäämisestä, kunnes sai itselleen upean mekon. Hän orientoitui jo tanssiaisiin menoon, kunnes mekko riistettiin häneltä. Tuhkimo ei voi muuta, kuin juosta murtuneena puutarhaan itkemään. Myös tämä katsoja onnistuu vuodattamaan pari kyyneltä Tuhkimon puolesta.

19. Topin ja Hilma-muorin jäähyväiset

Listan alkupäähän pääsi Topista ja Tessusta kohtaus, jossa Topin kettuemo kuolee ja Topi jää yksin maailman armoille. Topin yksinoloa ei onneksi kestä kauan, sillä Hilma-muori löytää hänet, vie hänet kotiinsa ja kasvattaa tästä nuoren kettu-uroksen. Naapurissa asustaa kuitenkin julma Aatu Remunen, joka uhkailee Topin henkeä useammankin kerran Topin vieraillessa uteliaisuuttaan naapurin rajan puolella. Niin Hilma-muorin on pakko tehdä itselleen vaikea päätös ja viedä Topi eläintensuojelualueelle. Suojelualueella Remu Aaltonen ei voi metsästää kettua, ja Topi saa asua siellä rauhassa lajitovereidensa kanssa. Mutta voih, miten surulliset Hilman ja Topin jäähyväiset ovatkaan! Muori itkee, eikä Topi-raukka ymmärrä, miksi ihmeessä hänen pitäisi jäädä metsään! Vielä surullisemmaksi kohtauksen tekee se, että Topi on hylätty jo kerran aikaisemmin, jolloin hänen piti sopeutua täysin uuteen elämäntyyliin. Tämä elämänmuutos ja hyvästien jättäminen on nuoren ketun elämässä siis jo toinen, ja ymmärrän hyvin Topin ja mummon tunteet kohtauksessa. Nyyh!

20. Jimin isä jättää hänet

Aarreplaneetan ainoan laulun Tänne jään aikana nähdään syy siihen, miksi Jim on niin vihainen nuori mies. Laulun aikana näytetään takaumia Jimin lapsuudesta, ja näemme, ettei isä ole juurikaan läsnä Jimin elämässä. Lopulta näemme, kuinka Jim herää aamuhämärissä siihen, kun hänen isänsä on marssimassa kotoa lopullisesti pois avaruusalukselle. Jim yrittää juosta isänsä perään, mutta liian myöhään - avaruusalus lähtee ja isä katoaa lopullisesti Jimin elämästä. Kohtaus ei olisi minusta ehkä muuten niin koskettava, mutta näemme Jimin nykyisyydestä vastaavan tilanteen, jossa John Silver näyttää häipyvän, mutta hän ottaakin Jimin mukaan avaruuslennolle. Silver on paljon parempi miehenmalli Jimille kuin hänen isänsä koskaan oli. Aww!

21. Kala vie Tarzanin puumajaan

Jane on lähdössä viidakosta, ja Tarzan on surullisella mielellä – tämä kun on rakastunut neiti Porteriin. Tarzanin gorillaäiti, Kala, ei voi katsoa tunteiden kuohussa surevaa poikaansa, vaan vie tämän paikkaan viidakossa, jonka olemassaolosta Tarzan ei tiennyt mitään. (Tämä on muuten kummallista. Luulisi, että täysi-ikäisyyteen mennessä Tarzan olisi tutkinut viidakon joka puolelta, mutta jostain syystä niinkin iso rakennelma, kuin hänen vanhempiensa rakentama puutalo on, on jäänyt häneltä kokonaan huomaamatta! Ohhoh!) Kala kehottaa Tarzania astumaan sisään taloon, ja Tarzan tajuaa totuuden omasta alkuperästään; hän ei olekaan gorilla, niinkuin on aina kuvitellut olevansa, vaan ihminen. Kala ei ole hänen oikea äitinsä, vaan hänen vanhempansa ovat kuolleet. Tarzan tajuaa kaiken, minkä Kala on halunnut pitää häneltä salassa, jotta Tarzan tuntisi kuuluvansa joukkoon viidakossa. Nyt Kala kuitenkin näkee, että Tarzanin onni kaipaa asioiden oikean laidan kertomista. Kohtauksessa minulle tulee aina itku Kalan puolesta. Hän hyvästelee rakkaan poikansa, jonka on kasvattanut vauvasta asti, ja päästää hänet menemään maailman tuulten mukaan. Voin kuvitella tuon eron tuskan

22. "Ihmiset tekee hulluja asioita rakkaudesta."

Herkules on tehnyt sopimuksen Hadeksen kanssa ja menettänyt hetkeksi yliluonnolliset voimansa. Voimien vastineeksi Hades on luvannut pitää Herkuleksen mielitietyn Megaran vahingoittumattomana. Voimattomana Herkules taistelee Ateenaa tuhoavaa kyklooppia vastaan, ja yllättäen saakin kukistettua suuren vihollisensa, vaikka heikko onkin. Herkules jää katsomaan kykloopin tuhoa rotkon reunalle, eikä huomaa häntä kohti kaatuvaa marmoripylvästä. Paikalla oleva Megara huomaa pylvään ja juoksee työntämään Herkuleksen pois pylvään alta. Pelastustyössä Megara jää kuitenkin itse pylvään alle. Koska Megara on vahingoittunut Herkules saa voimansa takaisin ja nostaa pylvään Megaran päältä. Pelastus on kuitenkin liian myöhäistä, ja Megara on tekemässä kuolemaa. Megara tunnustaa rakkautensa Herkulesta kohtaan omalla kiertelevällä tavallaan ja kuolee sitten Ihmepojan käsivarsille. Vuodatan aina Herkuleksen kanssa pari kyyneltä Megaran takia: rakastavaiset olivat juuri saamaisillaan toisensa, kun kuolema tuli ja erotti heidät. Yhyy!

23. Rayn kuolema ja hautajaiset 

Ray puolustaa Tianaa tohtori Facilieria vastaan, ja Facilier iskee häntä aivan kuin hyönteisiä nyt isketään. Facilierin lopun koitettua ja Tianan ja Naveenin saatua toisensa alligaattori Louis tuo juoksujalkaa heikon Rayn Tianan ja Naveenin luokse. Ray on tekemässä kuolemaa, mutta hän ei ole kauhuissaan, vaan kohtaa kuoleman suurella tyyneydellä. Tulikärpänen kuolee, ja hänen hautajaisiaan vietetään suistolla koko tulikärpässuvun ollessa paikalla. Tunnelma on todella surullinen, ja minä pillitän aina ihan roitonaan Rayn poismenon johdosta – vaikkei tulikärpänen lempihahmoni elokuvassa olekaan. Voin kuitenkin sanoa, että itkuni Rayn kuoleman johdosta vaihtuu kuitenkin nopeasti iloisempaan itkuun: Ray on nimittäin päässyt taivaalle rakkaan Evangelinensa luokse! Evangeline-toivomustähden rinnalla tuikkii nyt toinen yhtä kirkas tähti, ja näin Rayn rakkaus on saanut täyttymyksensä! Ihanaa! Mutta silti niin surullista!

24. Anna "kuolee"

Elsa luulee Annan kuolleen, ja hän suree kuollutta siskoaan tyyntyneen lumimyrskyn keskellä järven jäällä. Jos Elsa nostaisi katseensa ylös, hän näkisi jäässä olevan Annan laahustavan häntä kohti hitaasti mutta varmasti. Anna ei ole vielä kuollut, mutta hän näkee, että Elsan henki on puolestaan vaarassa. Hans on nostamassa miekkaa ilmaan valmiina lävistämään sillä Elsan. Anna kerkeää juuri ja juuri miekanterän ja Elsan väliin ja ottaa miekaniskun vastaan siskonsa puolesta. Miekka ei kuitenkaan lävistä Annaa vaan murtuu tuhanneksi sirpaleeksi: Anna muuttuu nimittäin läpipääsemättömäksi jääksi. Elsa huomaa siskonsa uhrauksen ja vaipuu hänen kaulaansa itkemään lohduttomasti. Nyt Anna on kuollut, hänen sydämensä on muuttunut jääksi eikä mikään voi häntä enää pelastaa. Kohtauksesta on tehty todella vaikuttava: koko maailma tuntuu pysähtyneen Annan myötä lumipyryä ja taustamusiikkia myöten. Vain Elsan nyyhkytys kuuluu katsojien korviin. Pakkohan tämän mykistävän kohtauksen edessä tunnelmassa mukana olleen katsojan on vuodatettava pari kyyneltä. Onneksi itkua ei jatku kauan, sillä Annan jäätyminen ei kestä pitkään, ja ilon hetket ovat edessä!

25. Hirviö kuolee

VOI HIRVIÖ!!!! Hirviön kuolema on niin traaginen kohtaus!!!!! Jo sen ajatteleminen saa minut surun partaalle, nyyyh! Hirviö ja Gaston ovat taistelleet keskenään linnan katolla, ja ennen luiskahtamistaan julmaan kuolemaan Gaston on puukottanut Hirviötä kohtalokkaasti. Belle saa vedettyä Hirviön parvekkeelle, jossa Hirviö kertoo olleensa onnellinen siitä, että sai nähdä Bellen vielä viimeisen kerran. Hirviö vetää viimeiset henkäyksensä Bellen sylissä, kunnes kuolee neidon käsivarsille. YHYYY! Belle tunnustaa liian myöhään rakkautensa Hirviöön, ja alkaa itkeä ruumiin päällä menetystään. Samalla myös taikaruusun viimeinen terälehti putoaa, eikä taika raukea linnasta. YHYYY! Surullinen hetki vaihtuu pian iloiseen, mutta Hirviö todellakin kuolee. Maasta Hirviön kohdalta henkiin herää pian komealta ihmiseltä näyttävä prinssi, josta on kaikki hirviömäisyys kadonnut. Aah! Tämä kohtaus on kuitenkin todella surullinen, vaikkei mitään menetystä loppujen lopuksi pääsekään tapahtumaan.

26. Tyttö-orava ei saa Arttua

Merlinin muutettua Artun oravaksi Arttu kohtaa tyttö-oravan, joka rakastuu Arttu-oravaan tulisesti jo ensisilmäyksellä! Merlinin on kuitenkin pakko muuttaa Arttu takaisin ihmispojaksi, jolloin tyttö-oravan sydän murtuu. Hänen rakastamansa mies olikin ihminen, eikä hän voi saada itselleen unelmiensa oravaa. Kohtaus on lyhyt, sillä tyttö-orava puikkii pian ihmisiä pakoon lehtien suojiin, mutta puustakin hän vielä kurkkii haikeana Artun perään. Minulla käy sääliksi oravaneitiä, vaikka elokuvan päähenkilön mielestä orava oli vain rasittava ja hän halusi siitä eroon. Rakkaus on kuitenkin maailman isoin voima, kuten Merlinkin sanoo, ja suren aina orava-raukan puolesta.

27. Baymax jää toiseen ulottuvuuteen

Hiro ja Baymax ovat lähteneet pelastamaan Callaghanin tytärtä toisesta ulottuvuudesta, kun ulottuvuudessa oleva ”avaruusromu” iskee Baymaxin raketit rikki. Baymax ei pääse enää etenemään violetissa avaruudessa, mutta hänen rakettihanskansa toimii vielä. Sen avulla hän pystyisi sinkoamaan Hiron ja Callaghanin tyttären sisään ulottuvuusaukosta, ennen kuin portti luhistuu lopullisesti. Hiro ei halua Baymaxin tekevän tätä uhrausta, sillä Baymaxin avulla Hiro on juuri päässyt yli veljensä kuolemasta ja hänestä on tullut tiivis parivaljakko robotin kanssa. Lopulta Baymax saa kuitenkin tahtonsa läpi, ja hän ampuu Hiron ulottuvuusportista ulos juuri viime hetkellä. Näemme Baymaxin itsensä jäävän kellumaan painottomaan ulottuvuuteen aivan yksin, ja hänen eleistään kuvastuu toverillinen rakkaus Hiroa kohtaan. Hiron poskia myöten puolestaan valuu roitonaan kyyneliä, eikä tämäkään katsoja voi katsoa kyynelehtivää nuorta miestä tipan tulematta omaan linssiin.

28. Kenai kertoo Kodalle tämän äidin kohtalosta

Koda on matkannut Kenain kanssa iloisena Lohijoelle, sillä hän uskoo äitinsä odottavan häntä siellä muiden karhujen keskellä. Kenai kuitenkin tietää totuuden Kodan äidin kohtalosta, ja Lohijoella hänen on pakko kertoa Kodalle, ettei tämä tule näkemään äitiään enää koskaan. Erityisen raskasta Kodan emon kuolemasta kertominen on Kenaille sen takia, että hän on syypää karhun kuolemaan. Kertomuksen aikana taustalla soi vielä todella surullinen kappale Sait kyyneleet, joka yllyttää surulliseen mielialaan. Kodan kyyneleitä on vaikea olla katsomatta itsekin kyynelehtimättä.

29. Bolt näkee Pennyn syleilevän toista koiraa

Bolt on matkustanut Yhdysvaltojen läpi tavoitteenaan päästä takaisin rakkaan Pennynsä luokse. Bolt pääseekin jo sisään studiorakennukseen ja näkee Pennyn seisovan siellä jossain, ja on valmiina lähtemään juoksuun rakkaan emäntänsä luokse. Silloin hän näkee, kuinka toinen koira, aivan Boltin näköinen, juoksee Pennyn syliin ja jota Penny hyväilee. Bolt ei voi uskoa silmiään: Penny on korvannut hänet toisella koiralla! Boltin rakkaus emäntäänsä kohtaan ei siis ole saanut vastakaikua, kun toinen koira voi täyttää Boltin paikan! Bolt lähtee häntä koipien välissä ulos studiolta valmistautuen elämään loppuelämänsä katukoirana ilman rakkaan emännän syleilyjä. Boltin koiransydän on täysin murtunut. Vähänpä Bolt tietää siitä, että Penny on ollut videokameroiden edessä toisen koiran juostessa hänen syliinsä, ja Penny kaipaa Boltia vähintään yhtä paljon kuin Bolt tätä. Minuun tämä suru koiranmenetyksestä osuu henkilökohtaisesti, sillä aina vanhempieni luota omaan kotiin lähtiessäni minulla tulee hirveä ikävä vanhempieni koiria. En voi kuvitellakaan, millaista se suru on sitten, kun koiria ei joskus enää olekaan siellä vastassa! Yhyy!

30. Quasimodo pettyy rakkaudessa

Quasimodo on aivan varma, että Esmeralda on rakastunut häneen; niin hellästi mustalaisnainen on käyttäytynyt kellonsoittajaa kohtaan. Quasimodo elättelee jo suuria toiveita sisällään, kun ne kaikki murskataan kovin äkisti. Esmeralda saapuu katedraaliin haavoittunut kapteeni Phoebus mukanaan, ja hän pyytää Quasimodoa pitämään kapteenista huolta. Ennen lähtöään Notre Damesta Esmeralda antaa Phoebuksen huulille hellän suudelman, joka murtaa Quasimodo-raukan sydämen. Quasimodo tajuaa, että hänen haaveensa rakkaudesta ovat aivan turhia, että hänen rakkautensa kohde rakastaakin jotain toista. Empatiani ovat kohtauksessa aina täysin kellonsoittajan puolella.

31. Kerchak kuolee

Taistelussa Claytonia vastaan Kerchak haavoittuu vakavasti, kun gorillauros ottaa luodin vastaan Tarzanin puolesta. Taistelun loputtua gorilloiden voittoon Tarzan polvistuu heikon Kerchakin eteen. Kerchak on kuitenkin hänen kasvatti-isänsä ja tärkeä osa Tarzanin lapsuutta, vaikka gorilla ei ole koskaan Tarzania kohtaan osoittanutkaan lämpimiä tunteita... Paitsi nyt! Kuolemansa hetkellä Kerchak kehuu Tarzania ja kutsuu häntä pojakseen! Tämä on suuri kunnia Tarzanille, sillä elokuvan alussa Kerchak sanoi, ettei Tarzanista tulisi koskaan hänen poikaansa. Nyt Kerchak kuitenkin osoittaa rakastavansa Tarzania ja pitävänsä tätä poikanaan. Yäääääähhh! Tämän katsojan kyynelhanat ovat taas ihan täysiä auki!

32. Ralf heittäytyy alas Cola-vuoreen

Sokerihuuma-pelin ovat vallanneet hirveät kybugit, jotka tuhoavat kaiken, mitä niiden eteen tulee. Räyhä-Ralf haluaa pelastaa pelimaailman ja varsinkin ystävänsä Nelli Karamellin, ja hän muistaa, että kybugit tuhoutuivat Sankarin duuni -pelissä lentämällä tulipylvästä päin. Aiempien ajoharjoittelukokemustensa perusteella Ralf muistaa myös karkkimaailmassa sijaitsevan Cola-vuoren Mentos-karkkeineen. Ralf rientää vuorelle tarkoituksenaan pudottaa mentokset kiehuvaan coca-colaan ja näin saada aikaan kybugit tuhoava kuuma colapylväs. Ralfin suunnitelma ei kuitenkaan toteudu aivan suunnitelmien mukaan, sillä puoliksi kybugiksi muuttunut Turbo tulee paikalle, ja vuoren laella nähdään aikamoinen kaksintaistelu. Turbo-kybugi lähtee lennättämään Ralfia korkealle ilmaan, mutta Ralf saa rimpuiltua itsensä irti Turbon otteesta syöksyen kohti Cola-vuorta. Pudotessaan Ralf puristaa tiukasti kädessään Nellin antamaa ystävyyskorua. Ralf on valmis uhraamaan itsensä Nelli Karamellin vuoksi. Minä en tiedä, miksi aina herkistyn tästä kohtauksesta, mutta Ralfin ilmalennon aikana alan aina nyyhkyttää. Onneksi Nelli tulee pelastamaan Ralfin varmalta kuolemalta ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen! 

33. Isoäiti Tala kuolee

Vaianan isoäiti Tala on todella huonossa kunnossa. Kunnostaan huolimatta Tala kehottaa lastenlastaan seuraamaan omaa kutsumustaan ja lähtemään merille, ja pelastamaan maailman. Vaianalle on todella vaikeaa jättää isoäitinsä sairasvuode, mutta hän kerää kaikki voimansa yhteen ja karkaa keräämään itselleen matkaeväitä - äitinsä avustuksella. (Äidin antama pyyteetön apu itketti minua myös elokuvassa!) Vaiana lähtee merille lauttansa kanssa, ja kun hän on kaukana ulapalla, hänen kotisaareltaan pimenee valot: Tala on kuollut. Varmistuksen Talan kuolemalle antaa vielä tämän henki, joka ui loistavana rauskun hahmossa Vaianan lautan ali. Tala ei kerennyt elokuvassa pitkään esiintyä, mutta hänen persoonalliseen hahmoonsa ehti kiintyä sen verran, että hänen poismenonsa alkoi itkettää - ainakin elokuvan ensimmäisellä katselukerralla.

34. "Olit uusi unelmani"

Flynn Rider (minusta on helpompaa kutsua miestä Flynniksi kuin Eugene Fitzherbertiksi) saapuu Tähkäpään tornille pelastaakseen neidon ilkeän Gothelin kynsistä, mutta toisin käy. Flynniä puukotetaan vatsaan kuolettavasti, ja mies lyyhistyy lattialle. Tähkäpää haluaa pelastaa rakkaansa, ja saa Gothelilta luvan parantaa Flynnin haavan taikahiustensa avulla. Tähkäpää polvistyy Flynnin viereen ja on juuri alkamassa parantaa tätä, kun Flynn vetää altaan puukon jolla katkaisee Tähkäpään hiukset - ja näin nämä menettävät taikavoimansa. Tähkäpää vapautuu Gothelin ikeestä, mutta nyt hän ei myöskään pysty pelastamaan Flynniä. (Kysymys kuuluu, miksei Flynn leikannut hiuksia vasta sen jälkeen, kun Tähkäpää olisi parantanut hänet...?) Tähkäpää pitää kuolevaa miestä sylissään, ja Flynn sanoo, että Tähkäpää oli hänen uusi unelmansa. Sitten mies kuolee. Yäääähhhhh!!!!! Itken yhdessä Tähkäpään kanssa hänen rakkaansa kohtaloa: miksi näin piti käydä!? Onneksi tässäkin tapauksessa kuolema on lyhytaikainen, ja Tähkäpäässä jäljellä oleva taika riittää herättämään Flynnin henkiin. 

Yhyyy! Toivottavasti en masentanut näillä surullisilla kohtauksilla ketään lukijaa lopullisesti! Onneksi suuri osa surullisista kohtaloista on väliaikaisia, ja näemme auringon paistavan pilvien takaa. Oletteko te itkeneet samoissa kohdissa Disney-elokuvia kuin minäkin, vai eikö nämä kohtaukset kosketa teitä ollenkaan? Entä jäikö joku ylimaallisen surullinen kohtaus puuttumaan listalta? 

Jee, on sulla ystävä. Ystävä oon siis mä!

Hieman yli vuosi sitten aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa olen esitellyt omia lempi-hahmojani kustakin klassikosta. Tämä on sarjan viimeinen osa, joten tekstin lopussa voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! 

Bolt: Bolt

Bolt on koira, joka taistelee pahiksia vastaan supervoimiensa avulla. Tai näin Bolt ainakin itse luulee. Oikeasti Bolt on televisiosarjan päätähti, ja kaikki hänen supervoimansa ovat vain teknisiä temppuja. Boltille uskotellaan hänen omaavan supervoimia, jotta koiran roolisuorituksesta saataisiin mahdollisimman autenttisen näköinen. Bolt uskookin hänen ja hänen omistajansa  Penny-tytön olevan monesti hengenvaarassa, vaikkei näin todellisuudessa ole. Silti hän pelastaa aina päivän. Erinäisten sattumusten kautta Bolt joutuu ulkomaailmaan, jossa hänellä ei enää ole tuotantotiimin hänelle kyhäämiä voimia. Aluksi Bolt kuvittelee jonkin vieneen hänen voimansa, mutta lopulta hän ymmärtää, että hänelle on valehdeltu koko koiranelämän ajan. Boltilla alkaakin siis oppikoulu elämästä, ja hän opettelee, miten olla koira.

Prinsessa ja sammakko: Louis

Prinsessasta ja sammakosta oli vaikea valita parasta hahmoa, sillä pidän kovasti Tianasta ja Louiksesta. Vaikka Tiana niin ihana ja esimerkillinen onkin, minua ärsyttää välillä hänen jääräpäisyytensä. Niinpä parhaaksi hahmoksi valikoitui Louis, suistolla asuva alligaattori. Suurikokoinen Louis rakastaa jazzia, ja hän soitteleekin svengaavia kappaleita taidokkaasti pienellä torvellaan. Louiksen suurin haave on päästä soittamaan valveutuneelle yleisölle jazzia, mutta tämä ei oikein onnistu suistolla. Louis haluaisi soittaa ihmisten keskellä, mutta ihmiset pelkäävät terävähampaista puhaltajaa. Niinpä Louis toivoisi olevansa ihminen, jotta voisi esittää muille rakasta musiikkiaan. Jazzin lisäksi Louis pitää kovasti ruoasta, jolla hän herkuttelee mielellään. Vaikka Louis onkin isokokoinen ja hurjannäköinen alligaattori, on hän luonteeltaan lempeä, empaattinen ja arka. Louis pelkää melkein kaikkea suistolla alkaen piikkipensaasta loppuen Mama Odieen. Tarpeen tullen Louis osaa kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja puolustaa lähimmäisiään rohkeasti. Lisäksi Louis on hiukan hömelö, mikä aiheuttaa monta hauskaa tilannetta elokuvassa.

Kaksin karkuteillä: Tähkäpää

Tähkäpää on Coronan prinsessa, joka on kidnapattu linnasta hänen vielä ollessaan vauva. Kidnappaaja Gothel on piilotellut Tähkäpäätä metsän keskellä piilossa olevassa tornissa melkein 18 vuotta. Tähkäpää on siis elänyt eristyksissä muusta maailmasta, eikä hän tiedä siitä mitään. Tähkäpää ei myöskään tiedä paremmasta kohtelusta, ja Gothel kohtelee häntä todella alentavasti ja suorastaan hyväksikäyttää häntä. Onkin suoranainen ihme, että Tähkäpäästä on kasvanut niin elämänjanoinen, positiivinen ja empaattinen nuori nainen. Tornissa oleskelu on tehnyt Tähkäpäästä muuta maailmaa pelkäävän ja omaa itseään epäilevän neidon. Maailma kuitenkin paljastuu upeaksi paikaksi, ja Tähkäpää tulee rohkeaksi ja hänen itseluottamuksensa kasvaa elokuvan edetessä. Tornissa Tähkäpäällä on ollut aikaa harrastaa vaikka mitä, ja hän osaakin ommella, soittaa kitaraa, muovata savea, lukea ja siivota. Eniten Tähkäpää rakastaa maalaamista, ja torni onkin täynnä hänen maalaamiaan upeita kuvia. Suurin osa Tähkäpään päivästä kuluu kuitenkin hänen pitkiä hiuksiaan kammatessaan. Neidolla on taikahiukset, jotka pystyvät nuorentamaan ja parantamaan muita. Hiukset tosin toimivat vain tietyn laulun laukaisemana. 

Räyhä-Ralf: Räyhä-Ralf

Räyhä-Ralf on peliin ohjelmoitu pahis, joka haluaisi olla hyvis. Ohjelmoinnin muuttaminen ei kuitenkaan onnistu noin vain, ei ainakaan kun pelien pahiksia kohtaan ollaan niin ennakkoluuloisia. Ralf haluaa muuttaa elämäänsä, sillä hän on kyllästynyt ainaiseen huonoon kohteluun. Hänen omassa pelissään, Fixari-Felixissä, Ralf heitetään pelaajan voittaessa aina kerrostalon katolta alas. Eihän kukaan tykkää sellaisesta! Räyhä-Ralf on nimensä mukaan koko ajan hieman ärtynyt ja vihainen. Vihaansa Ralf purkaa tuhoamalla ympäristöään, mikä ei ole ehkä se paras tapa aggressioista pääsemiseen. Ralf on todella vahva, ja suunnattoman isoilla nyrkeillään hän tuhoaa jopa betonia. Ralfilla on kuitenkin syytä olla vihainen, sillä hänen kotinsa on tuhottu kerrostalon tieltä. Kaiken lisäksi kerrostalon asukit jättävät Ralfin ulkopuolelle kaikesta hauskanpidosta. Yksinäisyys tekee yrmyiseksi. Pieni ystävällinen ele voi siis saada paljon iloa aikaan!

Nalle Puhin elokuva: Tiikeri

Tiikeri on yhä lempihahmoni Puolen Hehtaarin Metsän väestä. Tiikerissä minuun vetoaa hänen alituinen virkeytensä, iloisuutensa ja ylitsepursuavainen riemunsa. Tiikeri ei ole uudemmassa Nalle Puhin elokuvassa samanlainen rasavilli kuin vanhassa Nalle Puhissa. Tiikeri ei enää ihan koko ajan hypi muiden päälle ja hän tuntuu rauhoittuneen - ainakin jonkun verran. Tiikeri kaipaa itselleen tiikerikaveria, vaikka onkin laulanut: "Ihanin asia minusta on et oon mä ainoa!" Paras asia maailmassa Tiikerin mielestä on pomput ja hypyt ja loikat.

Frozen: Kristoff

Haluaisin kovasti tykätä Frozenissa eniten Annasta, Disney-kaimastani. Anna on kuitenkin innostuneisuudessaan ja höpsöttelyssään välillä vain liian ärsyttävä makuuni. Suosikkihahmoni ei ole myöskään Elsa, vaikka hänen hahmonkehityksensä on todella mielenkiintoista seurattavaa. Siispä lempihahmoni on Kristoff! Kristoff voi tuntua hajuttomalta ja mauttomalta muihin elokuvan hahmoihin verrattuna, mutta minusta hän on ihanan tavallinen. Tai no tavallinen ja tavallinen. Kristoffin on nimittäin kasvattaneet peikot kaukana metsän keskellä geysirien luona. Mies on eräänlainen erakkoluonne, vaikka kulkeekin kaupungissa myymässä jäätä. Muuten Kristoff ei paljon ihmisten seurassa liiku. Niinpä hän onkin aluksi hämillään tavatessaan Annan, jonka kanssa pitäisi alkaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ihmisiin liittyvästä kokemattomuudestaan huolimatta Kristoff osaa olla Annaa kohtaan ystävällinen, ymmärtäväinen ja hellä. Onhan hän kuitenkin oppinut tulemaan toimeen suuren peikkosuvun kanssa. Kristoffilla on peikkojakin läheisempi ystävä, aina uskollinen Sven-poro. Svenin kanssa Kristoff hulluttelee, ja hän kuvittelee välillä puhuvansa Svenin kanssa. Liekö tämä jokin mökkihöperyyden oire... Kristoff tykkää musisoida laulaen ja soittan luuttua. Kristoff on rehellinen, luonnonläheinen, empaattinen, hauskuutteleva ja ennen kaikkea ihana mies. 

Big Hero 6: Baymax

Big Hero 6:ssa Baymax on ihana iso, pyöreä, pehmeä ja halittava, joten häntä ei voi olla valitsematta elokuvan parhaaksi hahmoksi. Baymax on Tadashi Hamadan suunnittelema ja rakentama robotti. Baymax on suunniteltu henkilökohtaiseksi hoitoapulaiseksi, ja hän osaa diagnosoida taudin kuin taudin hetkessä skannereillaan. Vaihdettuaan omistajaa Tadashista tämän pikkuveljeen Hiroon myös Baymaxin käyttötarkoitus muuttuu. Hiro päivittää Baymaxin taistelijaksi ja rakentaa tälle haarniskan rakettimoottoreineen. Niinpä Baymax pääsee lentelemään taivaalla ja rökittämään pahiksia supersankaritiimin jäsenenä. Vaikka Baymax onkin hyvin asiallinen robotti, ei hän ole yhtään kylmä tai luotaantyöntävä, päinvastoin! Baymax on monotonisesta äänestäänkin huolimatta todella lämmin, välittävä ja tosiaan halittava robotti. Baymaxin kasvonpiirteetkin käsittävät vain kaksi ympytää ja viivan, mutta silti hänessä nähdään uskomaton tunteiden kirjo.

 Zootropolis: Flash

Kuvan lähde: http://disney.wikia.com

Olen katsonut Zootropoliksen vain yhden kerran. Tämän kerran perusteella pidin eniten laiskiaisesta Flash: hän teki minuun suurimman vaikutuksen ja yllätyksen. Jo Flashin nimi on parodiaa hänen hyvin hitaasta olemisestaan, ja Nickin antama lempinimi, "vanha kunnon vauhtihirmu" suorastaan pilkkaa Flashia. Flash on töissä liikennevirastossa (tai vastaavassa), kuten näköjään monet muutkin Zootropoliksen laiskiaiset. Flash näyttäisi olevan työssään hyvä ja tunnollinen, ja hän vaikuttaisi olevan työpaikallaan suosittu muutenkin. Flash pitää vitsailusta ja ottaa elämän rennosti. Flash ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin päältä näyttää, kuten saamme elokuvassa nähdä...

Siinäpäs olivat kaikki parhaimmat hahmot uusimmistakin elokuvista. Ajattelin, että olisin tehnyt vielä listan "parhaista hahmoista ikinä!", mutta nyt sellaisen listan tekeminen ei innosta. Olin ajatellut, että elokuvien parhaat hahmot listaamalla kaikkien aikojen parhaimpien hahmojen listaus kävisi helposti, mutta eihän se käy. Esimerkiksi Kaunottaressa ja Hirviössä on niin monta ihanaa hahmoa, että ne menevät Flashin ohi. Niinpä julistankin tämän sarjan viimeisen osan lopussa vain tylsästi sen mielestäni kaikkien aikojen parhaimman hahmon! 

Paras Disney-hahmo ikinä on...

SIMBA!!!! 

Onneksi olkoon! :) Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä, kun lempiklassikkonikin on Leijonakuningas. Perässä seuraa melkein voittajina Hirviö, Belle, Timon ja Pumba, prinssi Juhana ja moni muu! Mikä/mitkä ovat teidän suosikkihahmo(ja)nne Disney-klassikoista?