Bright young women sick of swimmin', ready to stand...

Blogini sisältää monta monituista TOP-listaa, joista vanhimmat ovat vuodelta 2011. Pohdin aiemmin, että joitakin TOP-listoista olisi kiva päivitellä vuodelle 2020 sopivaksi, sillä yhdeksässä vuodessa on kerennyt ilmestyä uusia elokuvia, ja oma maku monessa asiassa on saattanut muuttua. Edellisessä postauksessani kyselin, mitkä valitsemistani listoista olisi kiva lukea päivitettyinä. (Valitsin päivitettävien tekstien joukkoon ne, jotka tuntui minusta mielenkiintoisimmilta kirjoittaa uudestaan, ja toisaalta ne, joissa olisi eniten eroja vuosien takaisiin listoihin - ja toisaalta samalla huomasin, ettei blogissani olekaan niin paljon TOP-listoja, kuin mitä olen siinä ajatellut olevan!) Tässäpä on kolmesta "päivityksestä" ensimmäinen. 

Vuonna 2013 kirjoitin listan mielestäni parhaimmista Disney-naisista. Seitsemässä vuodessa kerkeää tapahtua kuitenkin paljon, joten lista kaipasi auttamattomasti päivitystä. Tällä kertaa listalle ovat päässeet mukaan Disneyn ja Pixarin elokuvien naishahmot, jotka ovat a) ihmisiä ja b) hyviksiä.  Listalla on tapahtunut joitakin muutoksia seitsemässä vuodessa: listalla on seitsemän samaa henkilöä kuin vuonna 2013, mutta vain yksi heistä on samalla sijalla kuin silloin. Enempää vertailua en ala tekemään (vaikka vähän tekisi mieli), vaan paljastan teille vuoden 2020 naismakuni. ;) 

HUOM! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia! 

10. Merida

Pixarin studion puolelta listalle pääsi yksi prinsessa: upea punakutrinen Merida. Merida on todellinen luonnonlapsi. Hän rakastaa Skotlannin luonnossa seikkailemista, jousiammuntaa ja ratsastamista. Merida vähät välittää siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Sen sijaan hän sanoo suoraan, mitä itse ajattelee asioista. Oma perhe on todella tärkeä Meridalle. Muinaisen Skotlannin prinsessaksi syntyminen luo Meridalle paineet perinteiden ja hovietiketin mukaan elämiseen, mutta tämä ei ole ollenkaan Meridan juttu. Hän haluaa elää vapaana hovin säännöistä, vapaana linnan muurien ulkopuolella, vapaana kiristävistä vaatteista. Merida ei alistu perinteiseen rooleihin, vaan ottaa kohtalon omiin käsiinsä. Hän uskaltaa vaatia itselleen parasta ja uhmata auktoriteetteja. Tämä vaatii hurjasti rohkeutta. Merida onkin todellinen moderni prinsessa ja loistava esimerkki kaltaisilleen nuorille naisille.

9. Jane

Jane pitää listalla saman paikan kuin seitsemän vuotta sitten. Jane on ihanan hupsu ja hauska hahmo, ja ehkä myös hieman sosiaalisesti kömpelö. Jane on eräänlainen nörtti, ja voin kuvitella, kuinka Lontoossa eläessään hänen päänsä on ollut hautautuneena suureen kirjapinoon, josta hän on opiskellut kaikenlaista gorilloista, villieläimistä ja kaukaisista maista. Sosiaaliset kanssakäymiset eivät varmastikaan ole viehättäneet häntä enempää kuin kirjojen maailmoihin tutustuminen. Nörttimäisen tietomäärän ohella Jane on taiteellisesti lahjakas, ja hänellä kulkeekin piirustusvihko mukana minne tahansa hän menee. Jollakin tasolla samaistun Janeen monessa eri asiassa, jonka takia neito ansaitsee paikan tällä listalla.

8. Tiana

Tiana on ihanan vahva ja kunnianhimoinen nuori nainen. Hän tulee köyhistä olosuhteista, mutta ne eivät estä häntä unelmoimasta suuria. Tiana haaveilee omasta ravintolasta, minkä perustaminen tarkoittaisi hänen asemansa huomattavaa parannusta. Prinsessa ja sammakko -elokuvan lopussa Tianan sosiaalinen asema paranee ihan ilman ravintolaakin hänen naidessaan prinssin, mutta on ihanaa, ettei Tiana silti unohda unelmaansa, vaan perustaa ravintolansa silti. Luulen, että hän perustaisi sen, vaikka Naveenin vanhemmat suostuisivatkin antamaan taas rahaa prinssin elättämiseen, sillä Tiana on niin työorientoitunut ihminen, eikä suostuisi varmasti elämään toisten siivillä. Tiana on minun makuuni ehkä liiankin työorientoitunut. Elokuvan aikana Tiana jankuttaa raskaan työn tärkeydestä liiaksi asti, ja tekee mieli huutaa Naveenin tapaan että chillaa vähän! Kultainen keskitie Naveenin huolettomuuden ja Tianan uurastuksen välillä on parempi kuin kumpikaan ääripää. Mutta Tiana on silti ihana, itsenäinen nainen, jolla on hyvä sydän. 

7. Anna

Kyllähän Disney-kaimani ansaitsee paikkansa tällä listalla! :) Anna on ihanan innokas ja hassu prinsessa, jolla ei mene elämä niinkuin Strömsöissä. Hän on monessa kohtaa hieman kömpelö ja hän tekee äkkinäisiä päätöksiä. Ensimmäisessä Frozenissa Anna näyttää katsojille, että prinsessatkin ovat vain ihmisiä: hekin voivat tehdä virheitä. Anna on todella sosiaalinen, minkä takia voi ymmärtää, miksi hän käyttäytyy niin innokkaasti ja ehkä hassustikin, kun linnan portit avataan monen vuoden tauon jälkeen Elsan kruunajaisissa. (Ehkä me kaikki käyttäydymme samoin, kun pääsemme vihdoin lähtemään rauhassa ihmisten ilmoille koronan jälkeen.) Anna luottaa helposti ihmisiin ja hän saa ystäviä helposti. Välillä hän tuntuu takertuvan siskoonsa hieman liian paljon, mikä tosin voi olla seurausta siitä, että hän ei ole päässyt osalliseksi Elsan elämään hurjan moneen vuoteen. Anna on kuitenkin ihanan postiivinen, periksi antamaton ja tarpeen tullen itsenäinen nainen, joka tykkää suklaasta. Sitä paitsi, anteeksi vaatimattomuuteni, onhan Annalla paras nimi ikinä. ;)

6. Vaiana

Vaianalla on päällisin puolin täydellinen elämä. Hän elää trooppisella saarella runsauden keskellä heimopäällikön tyttärenä, hänellä on rakastava perhe, eläinystäviä ja ystävälliset alamaiset. Vaianan sielua kuitenkin nakertaa kaipuu horisontin taakse, etsimään uusia paikkoja ja seikkailuita. Vaiana yrittää hiljentää tämän kaipuun, mutta kotisaarensa joutuessa uhatuksi hänen on pakko toimia. Vaiana on hyvin vastuuntuntoinen, ja hän laittaa muiden hyvinvoinnin omansa edelle. Vaiana on viisas ja rohkea, vaikka on toisaalta epävarma ja kokematon nuori. Vaiana oppii monta asiaa erehdyksen kautta, ja tämä kertoo periksiantamattomuudesta. Koskaan ei pidä antaa periksi kohdatessa ensimmäisiä vastoinkäymisiä. Vaiana on Meridan tapaan loistava esimerkki nuorille tytöille.

5. Tuhkimo

Tuhkimoa ajatellessa mieleeni tulee ensimmäisenä naisen lempeys ja ystävällisyys. Tuhkimoa kohtaan käyttäydytään todella huonosti, mutta hän ei anna sen lannistaa itseään. Sen sijaan Tuhkimo jaksaa olla kuuliainen äitipuoltaan kohtaan, hän jaksaa kohdella eläimiä suurella lempeydellä ja huolella ja hän jaksaa haaveilla paremmasta huomisesta, vaikka sellaista ei tunnu ihan lähitulevaisuudessa näkyvän. Tuhkimokaan ei kuitenkaan kestä ihan mitä tahansa, ja hänen sisarpuoliensa tuhotessa hiirten valmistaman tanssiaismekon Tuhkimo murtuu täysin. Tämä osoittaa vain neidon inhimillisen puolen - kukaan ei jaksa pysyä positiivisena, jos eteen asettuu tarpeeksi suuri este. Tuhkimon kaltaista positiivista elämänasennetta, lempeyttä ja ystävällisyyttä toivoisin ihan joka ikiselle.

4. Aurora

Prinsessa Ruusunen on listalla näin korkealla täysin ulkoisten avujensa takia. XD Auroran hahmosuunnittelu on minusta aivan ihana! Tosin koko Prinsessa Ruusunen -elokuva on minusta ehkä kauneimmin piirretty ja animoitu Disneyn elokuva. Terävissä, geometrisissä muodoissa on jotain minua kutkuttavaa. Positiivisia puolia Aurorassa hahmona on Tuhkimon tapaan hänen ystävällisyytensä ja lempeytensä. Auroran naiivius ja muiden tahdon mukaan toimiminen eivät hänessä sen sijaan innosta... Mutta annetaan ne anteeksi Auroran eleganttiuden takia!

3. Belle

Minä en tiedä, voiko lapsuuteni minä antaa minulle koskaan anteeksi sitä, että Belle löytyy listalla sijalta kolme eikä yksi. Koitin miettiä, kuinka paljon Bellestä tykkäämiseeni vaikuttaa nostalgiset tunteet verrattuna siihen, mitä hahmossa arvostan. Näitä pohtiessa Belle sijoittui tällä kertaa kolmanneksi nostalgian jäädessä hieman sivuun (vaikka nostalgiset lapsuuden muistot ovat vaikuttaneet kyllä ykkös- ja kakkossijoihinkin). Belle on ihanan moderni nainen omana aikakautenaan. Hän rakastaa lukea kirjoja, ja kylän kirjasto on luettu läpi monta kertaa. Tämän takia muut kyläläiset pitävät Belleä outona, tai "nörttinä". Belle ei anna muiden puheiden kuitenkaan vaikuttaa itseensä, mikä kertoo siitä, että Belle on sinut itsensä kanssa. Luonteeltaan Belle on lisäksi empaattinen, vahvatahtoinen ja ystävällinen, ja hän näkee ihmisten kuoren sisälle. Näitä listatessa alkaa tulla tunne, että olisiko Belle pitänyt sittenkin laittaa ykkössijalle....

2. Pocahontas

Pocahontas on ehdottomasti kypsynein ja "vakiintunein" Disneyn klassikoiden päähenkilönaisista. Pocahontasilla on tietyt arvot elämässään, jotka eivät horju helposti. Hän elää melkeinpä symbioosissa luonnon kanssa, joten luonnonsuojelu on hänelle ilmiselvä asia. Vaianan tapaan Pocahontas on heimon päällikön tytär, ja hänetkin on kasvatettu siihen, että ensimmäisenä tulee miettiä oman kansan etua, ei omaansa. Niin Pocahontas joutuu muun muassa hylkäämään elämänsä rakkauden kansansa hyvinvoinnin tähden. Toisaalta Pocahontas haluaa myös kuunnella omaa sydäntään, ja on hyvin itsenäinen nainen. Hän ei halua mennä siitä, mistä aita on matalin, eikä toteuta heimon perinteitä, jos ne eivät ole hänestä tärkeitä. Pocahontas on villi ja vapaa luonnonlapsi, joka puhuu ikäänsä vanhemmalla viisaudella. Hän on monin tavoin esimerkillinen nainen.

1. Mulan

Suosikikseni tällä kertaa nousi Mulan. Niin monen muun Disney-neidon tapaan Mulanillekin perhe on todella tärkeä. Mulan haluaa tehdä perheensä onnelliseksi toteuttaen perinteitä naimalla hyvän miehen, mutta aina suunnitelmat eivät toteudu. Armeijaan lähtö sopii spontaanille ja yksityiskohdista piittaamattomalle Mulanille lopulta paremmin, kuin teen keitto hiljaa nurkassa. Armeijaan ja sotaan Mulan lähtee perheensä takia: hän haluaa pelastaa vanhan isänsä hengen. Samalla Mulan viestittää olevansa itsenäinen ja vahva nainen, joka ajattelee omalla päällään - eikä ehkä haluakaan toteuttaa perinteitä niin sokeasti kuin miltä aluksi vaikuttaa. Mulan on myös todella kekseliäs ja nokkela. Lopulta hän näyttää, että naiset voivat tehdä maskuliinisilta vaikuttavat asiat miehiä paremmin. Go Mulan! 

Keitä on teidän lempinaisenne Disneyn ja Pixarin klassikoista (jotka ovat ihmisiä ja hyviksiä)? Entä haluaisitteko seuraavaksi lukea blogista elokuva-arvostelun vai uuden päivitetyn TOP-listan? (Näihin menikin aikaa enemmän kuin luulin...)

To tell the truth, lights don't shine at all in our town.

Hyvät elokuvat vetoavat katsojien tunteisiin monipuolisesti: niitä katsoessa saa nauraa, itkeä, kauhistua ja rakastua. Pixarin elokuvat ovat loistavia elokuvia, joten niissä käsitellään tunteita laidasta laitaan. Katsoessani analyyttisesti läpi Pixar-klassikoita olen laittanut niistä ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Olen luvannut jakaa nämä tunnepitoiset listaukset kanssanne, joten jatketaan tunteilua. (Aiemmin olen kirjoittanut jo listan Pixar-elokuvien hauskimmista hetkistä.)

 

Alle olen listannut Pixarin elokuvista kohtaukset, joita katsoessani ihokarvat ovat nousseet pelosta pystyyn tai olen heilutellut käsiä jännityksen valtaamana. Näitä kohtauksia katsoessa tekee mieli huutaa elokuvan hahmoille kannustavia sanoja tai muita ohjeita, esimerkiksi "Juokse, juokse!" tai "Älä katso taaksesi!". Pelottavia kohtauksia kerääntyi listalle vain 13. Kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaikka numeroituja ovatkin. Kaikki Pixar-klassikoiden pelottavat kohtaukset eivät ole listalla, vaan vain ne itsestäni jännittävimmät. Lue jos uskallat!

(Toy Story 4:sta ei ole vielä tällä listalla huomioitu, vaikka siitäkin löytyisi listalle täytettä.)

HUOM! Sisältää juonipaljastuksia! 

1. Sidin lelut

Elävät lelut kuulostavat houkuttelevalta ajatukselta... paitsi jos kyseessä on Sidin uudelleenrakentamat muotopuolet lelut. Toy Storyssa Woody ja Buzz on hylätty Sidin pelottavaan ja outoon huoneeseen. Sidin poistuessa huoneesta sängyn alta alkaa kömpiä yksi toisensa jälkeen karmeamman näköisiä lelumutantteja. Lelut ovat onneksi ystävällisiä ja loppujen lopuksi sympaattisia tapauksia, mutta niiden ensiesiintyminen ruudulla saa minut kauhistumaan Woodyn tavoin. Woody ei tiedä leluilla olevan lempeä sydän, vaan pelkää noiden pelottavuuksien repivän hänet ja Buzzin kappaleiksi! Erityisen pelottava on minusta lelu, jolla on vauvanuken pää ja tekniset, hämähäkkimäiset jalat. Itse en kyllä sellaista haluaisi nähdä oman sänkyni alla.

2. Haikokous

Melko pian ensitapaamisensa jälkeen Marlin ja Dory kohtaavat pelottavan näköisen hain, Pomon. Pomo osoittautuu ulkonäköään ystävällisemmäksi haiksi, ja hän on yhdessä kahden haikaverinsa kanssa perustanut kerhon haille, jotka eivät halua syödä kaloja, vaan ystävystyä näiden kanssa. Pomo vie Marlinin ja Dorin kokoukseen mukanaan kalakavereiksi. Kokouksen ilmapiiri on Marlinin silmissä hyvinkin uhkaava, mutta Dory ei vaaroja näe. Haikokousta seuratessa minä ainakin jännitän (elokuvan monta kertaa nähneenäkin) koko ajan, koska alkaa tapahtua - ja kyllähän sitä jossain vaiheessa alkaa tapahtua. Dory nimittäin saa haavan, ja haavasta valuva veri saa Pomon tappajanvaistot heräämään. Ystävällisestä haista muuttuu hetkessä "aivoton syömäkone", ja pienten kalojen hengen puolesta saa jännittää tosissaan.

3. Frank-leikkuupuimuri

Frank-leikkuupuimuri ei ehkä ole se pelottavin Pixarin hahmoista, mutta aika jännittävä näky hän on. Autot-elokuvassa Salama ja Martti menevät säikäyttelemään traktori-lehmiä keskellä yötä, ja nauttivat tästä keppostelustaan täysin siemauksin. He tulevat herättäneeksi vahingossa myös Frankin, joka on suurikokoinen leikkuupuimuri, ja joka muistuttaa ulkonäöltään ja luonteeltaan härkää. Frank lähtee jahtaamaan kaveruksia pimeän pellon halki, ja tästä takaa-ajosta on leikki kaukana. Frankin saavuttaessa autot näille kävisi varmasti pahasti. Kohtaus on hetkittäin hyvinkin jännittävä. 

4. Mor'dun rauniot

Virvatulet johdattavat Meridan ja hänen karhuksi muuttuneen äitinsä linnan raunioiden luo, joiden sisään Merida vahingossa tippuu. Raunioista Merida löytää tuhoutuneen valtaistuinsalin, ja prinsessa tajuaa, että hänen äitinsä kertoma tarina neljästä veljeksestä ja näiden hallitsemasta valtakunnasta ei ole vain tarina, vaan se on tapahtunut oikeasti. Vanhin veljeksistä tuhosi valtakunnan valtaa tavoitellessaan, ja tämän hän teki karhuksi muuttuneena... Yhtäkkiä Merida tajuaa ympärillään olevista luurangoista olevansa karhun pesässä, ja että häntä vaanii takana kauhea Mor'du-karhu! Meridan äiti auttaa onneksi prinsessan karkuun viime tipassa Mor'dun teräviltä kynsiltä. Koko raunioissa tapahtuvan kohtauksen tunnelma on todella ahdistava. Tiedän vallan hyvin usean kerran elokuvan katsoneena, mitä kohtauksessa tulee tapahtumaan, mutta jännitän silti joka kerta Meridan puolesta ihan täysillä.

5. "He tulevat, syövät ja lähtevät."

Ötökän elämää -elokuvan alussa muurahaiset keräävät ruokaa kauhealla kiireellä eräänlaiselle uhrikivelle. Ilmahälytys soi, ja ötökät juoksevat kauhuissaan piiloon kekonsa maanalaisiin tunneleihin. Tässä vaiheessa katsoja ei vielä tiedä, mitä muurahaiset piiloutuvat. Siispä muurahaisten pelko tarttuu helposti katsojaankin, ja kauhulla toivoo vain, että tuo näkymätön uhka lähtisi pian pois. Kauhu kuitenkin lisääntyy entisestään, kun muurahaiskeon katon läpi polkaistaan ötökän jalka, ja pelottavan näköiset heinäsirkat murtautuvat muurahaisten joukkoon. Erityisesti hullu heinäsirkka Thumper vie katsojalta yöunet (vaikka se saman nimen omaakin kuin suloinen Rumpali). Hui!

6. Syndrooman ohjus lähestyy lentokonetta

Syndrooma on vanginnut Herra Ihmeen saarelleen, ja pakottaa tämän katsomaan, kuinka miehen perhe on lentämässä saarelle lentokoneella, jonka perään Syndrooma lähettää ohjuksen. Lentokoneessa ohjuksen tuloa kauhuissaan seuraavat Elli, Esa ja Ilona Vaara, ja heidän tuhonsa näyttää väistämättömältä. Tämä kohtaus ei aiheuta samanlaisia pelon väristyksiä kuin monet muut listalla olevat kohtaukset, mutta ohjuksen lähenemisestä on saatu niin jännittävää vaihtelemalla näkökulmia Vaaran eri perheenjäsenten välillä, että se saa minut vispaamaan käsiäni jännityksen tahdissa - ja saa siksi oikeutetun paikkansa tällä listalla. 

7. Pelkosimulaattorin harjoitus

Monsterit Oy -elokuva alkaa näkymällä pimeästä lastenhuoneesta. Lapsi herää huoneessa unestaan, ja näkee, kuinka vaatekaapin ovi hiljalleen raottuu. Avoinna olevasta ikkunasta tuleva tuuli löyhyttelee verhoja ja vaatekaapista ilmestyy näkyviin villapaidan hiha. Kaikki nämä vaikuttavat pelottavilta asioilta, mutta lapsen huomatessa pelkonsa vaarattomaksi hän jatkaa uniaan. Hän ei kuitenkaan näe, että sängyn alla syttyy palamaan kaksi punaisena kiiluvaa silmää, ja sängyn ylle kohottautuu lonkeroinen ja piikikäs hirviö... Vanhemmankin elokuvan katsojan puntit alkavat tutista lapsen puolesta. Pelot osoittautuvat onneksi aiheettomiksi, sillä tilanne osoittautuu harjoitukseksi pelkosimulaattorilla, ja pelotteluyritys menee kaiken lisäksi hirviökokelaalla pieleen. 

8. Iso vauva päiväkodin pihalla

Andyn lelut päättävät paeta keskellä yötä Päivänpaisteen päiväkodista, ja koko pako on täynnä toinen toistaan jännittävämpiä tilanteita. Yksi karmaisevimmista hetkistä nähdään päiväkodin pimeällä pihalla. Lelujen pakoreitti kulkee keinujen ohi, ja yhtäkkiä yksi keinuista alkaa äännellä kitisten. Keinussa istuu Iso vauva, nukkevauva, jolla on aika karmaiseva ulkomuoto päivänvalossakin. (Minusta tuollaiset nukkevauvat ovat aina olleet jotenkin pelottavia.) Iso vauva kuulee pakenevien lelujen ääntelyä, ja pää kääntyen, hitaasti kävellen hän menee tutkimaan äänen lähdettä. Andyn lelut ovat onneksi edenneet paikasta turvallisimmille vesille. Kohtaus on todella karmaiseva.

9. Sidin koira

Sid huoneineen on jo pelottava hahmo Toy Storyssa, mutta Sidin kotona asuu vielä yksi pelotus - nimittäin Sidin koira. Bullterrieri Scud (onko koiran nimi suomennettu?) on todella aggressiivinen koira, joka tykkää järsiä leluja, tosin mikäpä koira ei tykkäisi. Elokuvan alusta asti sympatiat ovat kuitenkin lelujen puolella, eikä katsoja halua heitä jyrsittävän, vaikka muuten koiraihminen olisikin. Scud on kaiken lisäksi hyvin ärhäkkä, vihainen ja äkkipikainen koira, ja uskallan väittää, ettei häntä ole koulutettu kauhean tottelevaiseksi. Kohtaukset, joissa koira on Sidin talon sisällä, ovat todella jännittäviä ja pelottavia - sillä ei ole väliä, jahtaako Scud leluja vai nukkuuko hän koiranunta, jännitys pysyy silti tiiviinä. Jos Scudin tapainen bullterrieri kävelisi minua vastaan kadulla, kiihdyttäisin varmasti askeleitani, jotta pääsisin siitä nopeammin kauemmas.

10. Nemoa etsimässä -elokuvan alku

Nemoa etsimässä -elokuva alkaa todella julmalla ja surullisella kohtauksella. Marlin ja Koralli -vuokkokalat ovat löytäneet juuri itselleen uuden kodin koralliriutalta, ja heidän jälkeläisensä ovat munittuina piilossa kodin juurella. Paikalle lipuu petokala, barrakuda, ja Koralli ui äkkiä muniensa turvaksi, mutta tulee samalla johdattaneeksi pedon munien luo. Emme onneksi näe traagista näkymää, jossa Koralli ja melkein kaikki munat syödään julmasti barrakudan toimesta. Olemme kohtauksen ajan turvassa korallin sisällä Marlinin kanssa, ja näemme isäkalan kasvoilta kaiken sen kauhun ja surun ja pelon, mitä hän (ja kenties katsojakin) kokee. Tämä tekee kohtauksesta ehkä jopa vielä pelottavamman ja ahdistavamman kuin se, että näkisimme tilanteen tapahtuvan oikeasti. Hrrr.

11. Mor'du hyökkää!

Mor'dun kohtaaminen raunioilla on kamala kokemus, mutta niin on myös Urhean lopussa nähtävä taisto, jossa Mor'du hyökkää Meridan, tämän vanhempien ja klaanisotureiden kimppuun. Klaanisoturit ja kuningas Fergus tekevät parhaansa, mutta tuntuu, ettei karhua pidättele mikään, ja Mor'du pääsee hyökkäämään Meridan kimppuun. Tämäkin kohtaus on sellainen, että se saa minut jännityksen ja pelon valtaan aina, vaikka tiedän elokuvan lopputuloksen. Mor'du-karhu on jotain aivan hirveää. Karhut taisivat olla lapsena eräs suurimmista peloistani. Metsässä kävellessä pelotti aina, tuleeko siellä karhu vastaan, vaikka asuimme ihan esikaupunkialueella. Jos olisin nähnyt Urhean lapsena, olisi elokuva vain vahvistanut karhupelkoani.

12. Ruutukaapparin luo murtautuminen

Ihmeperhe 2:n jännittävin ja pelottavin kohtaus tapahtuu Neiti Ihmeen murtautuessa sisään Ruutukaapparin oletettuun tukikohtaan. Supersankarin tiirikoidessa ulko-ovea meille näytetään, että kerrostaloasunnon sisällä piileksii joku. Neiti Ihmeen päästessä asuntoon sisään missään ei näy ketään, joten hän alkaa tutkia sotkuista asuntoa tarkasti. Katsojat kuitenkin tietävät, että asunnossa on joku muukin, ja tämä luo kohtaukseen jännitystä. Asunnossa piileksivän henkilön täytyy nimittäin olla Ruutukaappari, joten tämä tulee varmaan hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään Neiti Ihmeen kimppuun! Minulle aiheuttamastaan jännityksestä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tämä kohtaus on sellainen, jonka katsomisesta nautin Ihmeperhe 2:ssa. Kohtaus ei ole liian pelottava, toisin kuin muut tällä listalla olevat kohtaukset, ja siinä on kivaa jännitystä ja salapoliisielokuvan tuntua.

13. Hälyttäjä-apina

Aaaaah! Pahin kohtaus, tai itse asiassa hahmo, jää viimeiseksi! Toy Story 3:ssa nähtävä hälyttäjä-apina on jotain aivan kamalaa! Jopa samaisen elokuvan Iso vauva jää apinalle kakkoseksi! Apina pitää vahtia Päivänpaisteen päiväkodissa öisin valvontakameroiden välityksellä, eikä yksikään pakeneva lelu jää apinalta huomaamatta. Huomatessaan seuraamillaan ruuduilla epäilyttävää liikettä apina hälyttää Tuhti-karhun partion hätiin symbaaleitaan kolistelemalla ja silmät mielipuolisesti vilkkuen. Jännittävin kohtaus apinaan liittyen koetaan, kun Woody koittaa sitoa lelun, jotta Andyn lelut pääsisivät pakenemaan päiväkodista. Mutta olisi apinalelu minusta karmaiseva ihan muutenkin, vaikkei hän niin hurja ja mielipuolinen olisikaan. 

Huijui, siinä oli jännitystä kerrakseen! Mitkä ovat teidän mielestänne pelottavimpia ja jännittävimpiä kohtauksia Pixarin elokuvista? Onkohan ensi viikolla Suomessa(kin!) ensi-iltansa saavassa Pixarin uudessa elokuvassa Eteenpäin yhtä pelottavia kohtauksia?

As long as there's Christmas, there'll be Christmas pud... 22.

As long as there's Christmas, there'll be Christmas pud... 12.

Put that thing back where it came from or so help me!

Hyvät elokuvat vetoavat katsojien tunteisiin monipuolisesti: elokuvia katsoessaan saa nauraa, itkeä, kauhistua ja rakastua. Pixarin elokuvat ovat loistavia elokuvia, joten niissä käsitellään tunteita laidasta laitaan. Katsoessani analyyttisesti läpi Pixar-klassikoita olen laittanut niistä ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Olen luvannut jakaa nämä tunnepitoiset listaukset kanssanne, joten aloitetaan. 

Tähän blogitekstiin olen listannut ne kohtaukset Pixarin elokuvista, jotka ovat naurattaneet minua ääneen tai ainakin saaneet minut hymähtämään. En ole välttämättä kaikkia hauskoja kohtia merkannut listaan, mutta eiköhän siitä suurin osa löydy. Kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaikka numeroituja ovatkin. Hauskoja hetkiä Pixar-elokuvien parissa koin 17 kohtauksessa. 

Huom! Sisältää juonipaljastuksia! 

1. Muiden tunteet Inside Outissa

Rileyn pään sisäistä elämää on mielenkiintoista seurata Inside Outissa, mutta erityisen hauskaksi elokuva muuttuu niissä kohdissa, joissa pääsemme kurkkaamaan muiden elokuvan hahmojen pään sisälle. Näemme muun muassa, miten tunteet ohjailevat Rileyn isän ja äidin, kissan ja koiran sekä rekkakuskin tekoja. Kuvaukset muiden päistä ovat todella stereotyyppisiä, mutta ehkä juuri siksi niin hauskoja.

2. Perunapään muodonmuutokset

Toy Story 3 sisältää paljon huippuhauskoja hetkiä. Eräs pitkin elokuvaa jatkuva huumorinkeino on herra Perunapään muodonmuutokset. Herra Perunapäähän koostuu palasista, joita muuttamalla hän on jo edellisten elokuvien aikana päässyt muokkaamaan ulkonäköään, esim. vaihtamalla vihaiset silmät päälleen hänen tunnetilansa muuttuu vihaiseksi tai nostamalla silmän korkeammalle hän näkee pidemmälle kuin muuten. Toy Story 3:ssa Perunapää vaihtaa kuitenkin ”ruumistaan”, eli hänen kaikki ”irtonaiset kehonosansa” ovat välillä kiinni jossain muualla kuin perunassa. Herra Perunapäästä tulee siis välillä herra Kurkkupää tai herra Tortillapää. Erityisesti tortilla-muotoisen olomuodon liikkuminen on todella huvittavan näköistä, eikä oikeana ruokana liikkuva välty muiltakaan hassuilta sattumuksilta.

3. Buu Masin ja Taren luona

Tare ja Masi ovat salakuljettaneet pienen ihmislapsen, Buun, kotiinsa. Monsterit uskovat, että lapsi on heille myrkyllinen. Buu taas ei ollenkaan säiky monstereiden ulkonäköä, vaan haluaisi leikkiä heidän kanssaan. Buuta vain naurattaa se, kun Masi ja Tare juoksevat häntä karkuun, ja hän luulee kyseessä olevan hippaleikin. Tarelle ja Masille Buun nauru on jotain aivan kamalaa, ja he yrittävät keinolla millä hyvänsä pitää lapsen hiljaisena, ettei muut monsterit hoksaisi heidän piilottelevan myrkyllistä lasta. Kohtaus Masin ja Taren kotona Buun siellä ollessa on todella huvittava, eikä monstereiden aiheettomalle pelolle voi olla nauramatta. 

4. Salama McQueenin zumba

Salama McQueen kohtaa uuden valmentajansa Cruz Ramirezin ensimmäistä kertaa Ruoste pois -kisakeskuksessa. Kohtaaminen ei suju Salaman kannalta odotetusti, sillä Cruz kuvittelee Salaman olevan vanhus, jonka osat eivät kestä rankkaa treenaamista. Niinpä aloittaessaan Salaman treenaamisen Cruz alkaa zumbaamaan Salaman kanssa – ja Salama pitää moista musiikin tahdissa tapahtuvaa liikehdintää todella turhauttavana treenaamisen tapana. Myöhemmin elokuvassa Cruzin loukkaantuessa Salamalle Salama käyttää zumba-moovejaan lepyttääkseen Cruz Ramirezin, ja moovithan toimivat hyvin. Mielestäni on tosi hauskaa, miten zumbaus on otettu mukaan autojen maailmaan, ja olisin katsellut Salaman zumbausta jopa pidempäänkin. XD 

5. Kosijoiden esittely

Nauruhermoja hykerryttävä kohtaus Urheassa tapahtuu silloin, kun kolmen eri klaanin päällikön esikoiset saapuvat kosimaan Meridaa. En yhtään ihmettele, miksi Merida on niin epätoivoinen nähdessään kosijat – nuoria miehiä ei ainakaan ensiesiintymisen perusteella voi miksikään unelmasulhoiksi sanoa. Nuori Macintosh on hyvin itsetietoinen ja itseriittoinen, ja hän on se perinteinen elokuvien nuori mies, jonka perään kaikki tytöt kuolaavat. Macintosh pitää hyvää huolta hiuksistaan ja kehostaan, mutta kiukuttelee kuin lapsi epäonnistuessaan. Nuori MacGuffin on isoluinen ja ujo tapaus, jonka puheesta ei saa mitään selvää. Hän on kuitenkin hyvin voimakas. Pikku Dingwall on hieman hömelö ja pystyssä sojottavine hiuksineen vastaheränneen näköinen. Häneltä löytyy kuitenkin puruvoimaa etuhampaistaan. Kosijoiden esittelyä katsoessa saa aina nauraa. 

6. Zurg hississä

Keisari Zurg on ehdottomasti paras hahmo Toy Story 2:sta. Erityisesti pidän kohtauksesta, jossa Zurg näyttäytyy sankareillemme hississä. Buzz Lightyearin ja kumppaneiden odottaessa hissiltä kyytiä kerrostalon alakerrokseen heitä vastaan hissillä nouseekin julma keisari Zurg. Alin leluladosta ystävien joukkoon liittynyt toinen Buzz päättää hoitaa ongelman Zurgin kanssa, ja näiden kahden välillä alkaa suorastaan eeppinen kaksintaistelu. Buzzin ollessa häviöllä Zurg kertoo tälle odottamattoman uutisen: Zurg onkin Buzz Lightyearin isä! Star Warsmaisen käänteen ilmetessä Buzzin ei auta muu kuin huutaa Luken tapaan ”Nouuuuuuuuuuuuu!!!!”. Tätä kohtausta katsoessani alan aina hykertelemään hulluna. 

7. Linguini ja Remy harjoittelevat kokkausta

Linguini tajuaa, että Remy osaa tehdä ruokaa. He suunnittelevat tekevänsä yhteistyötä keittiössä siten, että Remy neuvoo Linguinia kokkaustaidoissa ja Linguini osaa olla ihminen (sillä rottiahan ei keittiöön hyväksytä). Läpimurto tässä yhteistyössä tapahtuu, kun Remy tajuaa pystyvänsä ohjailemaan Linguinin liikkeitä tämän hiustuppoja vetämällä. Jotta liikkeistä tulisi sujuvia, täytyy Linguinin ja Remyn harjoitella yhteistyötä muilta salaa Linguinin kotona. Linguinille laitetaan side silmille, ja Remyn yrittää ohjata miestä mm. pilkkomaan vihanneksia ja kaatamaan viiniä lasiin. Harjoittelu tekee mestarin, mutta itse harjoitteluvaiheessa erheiltä ei vältytä. Remy harjoittelemassa Linguinin ohjaamista on ehkäpä se hauskin kohtaus Rottatouillesta. 

8. Martti japanilaisessa vessassa

Autot 2:ssa Martti matkustaa Salaman mukana ympäri maailmaa World Grand Prix -kisoissa. Kisojen ensimmäinen pysähdyspaikka on Japani. Japanissa on hieman erilaisia tapoja, laitteita ja ruokia, joihin Martti on tottunut. Mielestäni hauskin kohtaus Japanissa tapahtuu japanilaisessa vessassa, jossa Martti menee aivan sekaisin kaikista pöntön napeista ja hienoista ominaisuuksista, ja vessassa käymisestä muodostuu totinen elämys. Hauskemman kohtauksesta tekee ehkäpä se, että japanilaiset vessat ovat oikeastikin näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuina teknisiä ihmelaitteita – ainakin, mikäli matkaohjelmiin on uskominen. Martin kokemuksilla on siis todellisuuspohjaa.

9. Ilo yrittää piristää Surua

Inside Out -elokuvan alkupuolella Ilo kyllästyy Surun depressiivisyyteen, ja päättää keksiä jonkun aiheen, josta Surukin voisi iloita. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Ilon ehdottaessa iloisen kesäpäivän ajattelua Surulle tulee mieleen vain sateinen keli. Ilon ehdottaessa iloa, joka syntyy vesilätäköissä hyppimisestä, Surulle tulee mieleen vain vettä täynnä olevat kumpparit. Ilon aiheita ei ehkä Surulle löydy, mutta katsojasta on hauska nähdä, miten Suru kääntää Ilon ehdottomat aurinkoiset asiat toinen toisensa perään masentaviksi. 

10. Tare luulee Buun olevan jätemyllyssä

Tare kadottaa Buun Monsterit Oy -laitoksella, ja erinäisten sattumusten kautta hän luulee lapsen joutuneen laitoksen jätemyllyyn. Jätemyllyssä jätteet pilkotaan, murskataan, poltetaan ja tiivistetään lopuksi hyvin Wall-e:maisiksi kuutioiksi. On hupaisaa nähdä, miten Tare reagoi jätemyllyn eri vaiheisiin, jotka hän luulee Buun käyvän läpi. Kaikkea Tare ei voi katsoa, ja välillä hän jopa pyörtyy. Erityisesti Taren ilmeet ovat hauskan näköisiä. Hauskan kohtauksesta tekee se, ettei Buu oikeasti ole jätemyllyssä. Jos katsojakin luulisi lapsen olevan siellä, voisi tämänkin ilmeet olla näkemisen arvoisia. 

11. Buzz tapaa Woodyn ensimmäistä kertaa

Buzzin ja Woodyn ensikohtaaminen on ihan hauska tapaus. Buzz luulee Woodyn olevan vihollinen, ja yrittää lasersäteellään saada tätä tunnustamaan Zurgin salaisen piilopaikan. Hetken juteltuaan Buzz tajuaa Woodyn olevan ystävä, ja Woody taas tajuaa Buzzin luulevan olevan aito avaruusrangeri. Cowboy yrittää selittää Buzzille tämän olevan vain lelu, mutta Buzz ei ota selityksiä kuuleviin korviinsa. Buzz myös luulee osaavaansa lentää, ja Woody tolkuttaa, ettei se nyt ainakaan kyllä onnistu. Kohtausta ja Woodyn turhautumista on hauska seurata. 

12. Kilpikonnat Nemoa etsimässä -elokuvassa

Nemoa etsimässä -elokuvan kilpikonnat ovat aivan loistavia! Kilpikonnat ovat selkeästi australialaisia, sillä heidän meininkinsä on letkeä ja maailmankatsomuksensa surffausmaisen rento. Kilpikonnien saapuessa ruutuun en voi olla nauttimatta heidän elämänviisauksistaan ja elämästä nauttimisestaan – ja se nostaa aina hymyn huulille. Kaiken lisäksi lapsi-kilpikonnat ovat hurjan söpöjä! :) 

13. Masin tv-esiintyminen

Monsterit Oy -sähkölaitoksesta on tehty mainos Monsterilan televisioon, ja mainoksessa esiintyy muun muassa Masi ja Tare. Kaksikosta erityisesti Masi odottaa mainoksen ensiesiintymistä innoissaan, ja on mainoksen alkaessa jännityksen vallassa. Mainoksen lopussa Masin tullessa ruutuun Masin silmän/ruumiin peittää kokonaan kuitenkin Monsterit Oy -laitoksen logo. Tare ja katsojat harmistuvat Masin puolesta, joka on niin kovasti odottanut itsensä näkemistä, eikä näe nyt itsestään muuta kuin raajat. Masi kuitenkin yllättää ja alkaa hyppiä riemusta, sillä hän on päässyt televisioon! Jihuu!

14. Ken esittelee vaatteitaan

Kenin mahtavuudesta olen puhunut täällä blogissa useamminkin, mutta mainittakoon se vielä kerran. Toy Story 3:ssa kohtaus, jossa Ken esittelee vaatteitaan Barbielle, on aivan loistava! Molemmat nauttivat tästä suht yksinkertaisesta huvituksesta kovasti. Ken eläytyy vaatteiden esittelyyn niin täysiä, ettei hänelle voi olla hihittämättä. Taustalla soiva musiikki kruunaa hauskan kohtauksen. 

15. "Minttuplussa suun raikastaa!"

Inside Outissa on tehty loistavia oivalluksia monista aivojen toiminnoista. Erityisen mahtava on mielestäni kohta, jossa selitetään, mistä päässä aina toisinaan soivat laulut johtuvat. Ilo tapaa kaksi muistityöläistä, jotka poistavat Rileyn päästä haalentuneita muistoja. He näkevät muistissa kuitenkin Minttuplussa -purkkamainoksen, ja päättävät hihitellen lähettää sen Rileyn mieleen. Niin Rileyn mielessä alkaa yhtäkkiä soimaan purkkamainoksen tunnusbiisi, joka saa Vihan raivon partaalle: ”Minttuplussa suun raikastaa!” Tämä hauska ja mahtava oivallus siis selittää sen, miksi minunkin aivoissani soi tietyn väliajoin Suomen huvipuistojen mainosbiisit, Päämies-mainos (onkohan sellaista yhtiötä enää edes olemassa?) tai Teletappien alkulaulu. 

16. Buzz + kumppanit ylittävät tien Alin lelulatoon

Toy Story 2:ssa Buzz, herra Perunapää, Slinky, Röh ja Rex lähtevät pelastamaan Woodya Alin leluladon ”kanamieheltä”. Pelastustehtävän suorittaakseen heidän tulee ylittää leveä ja vilkas katu Alin lelulatoon. Tien ylitystä varten lelut keksivät itselleen mitä mainioimman naamiaisasun, sillä eiväthän ihmiset saa nähdä lelujen elävän. Lelut laittavat päälleen tötsät, joita autoilijoiden on pakko väistää, koska he luulevat edessä olevan tietyön. Tämä tötsien liikkuminen ja autojen väistely aiheuttaa kadulle hirmuisen ruuhkan, jossa ei varmasti vältytä henkilövahingoiltakaan. Jos niitä ei ajattele, on kohtaus todella naurattava. 

17. Espanjalainen Buzz

Blogissa olen maininnut monesti myös sen seikan, että Buzz Lightyearin asetusten muuttuminen espanjalaiskieliseen asentoon on mielestäni todella hauskaa. Asetuksia muokkaamalla Buzzista ei muutu vain kieli, vaan myös koko avaruusrangerin olemus muuttuu hurmaavaksi espanjalaistanssijaksi. Mielestäni on mainiota nähdä, miten nyt Buzzin ”salainen” ihastus Jessietä kohtaan ei pysy enää niinkään salaisena, vaan hän näyttää tunteensa neitoa kohtaan palavasti. Ah! 

Siinä oli 17 hauskaa kohtausta Pixarin elokuvista. Tätä kirjoittaessani mieleeni tuli vaikka mitä muita hauskoja kohtauksia Pixarin elokuvista, mutta nämä olin laittanut itselleni ylös elokuvia arvostelumielessä katsoessani, eli nämä kohtaukset naurattivat minua ihan ääneen elokuvia katsoessani. Kertokaapa te, mitkä kohtaukset ovat teistä niitä hauskimpia Pixarin elokuvista? 

Niin mätä ois meininki jos olis ei sua!

Vuoden 2016 syksyllä aloitin arvostelemaan blogissani Pixar-klassikoita, ja nyt olen katsonut kaikki 19 tähän mennessä Suomessa ilmestynyttä Pixarin elokuvaa. Elokuvia katsoessani kiinnitin huomiota viiteen kohtaan, aivan kuten Disney-klassikkojakin arvostellessani. Minulle tärkeää on, onko elokuvan juoni mielenkiintoinen, onko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyykö hahmoihin samaistumaan, aiheuttaako elokuva minussa jotain tunteita ja onko elokuvan musiikki ja mahdolliset laulut päähän soimaan jääviä. Jokaisesta viidestä kohdasta olen antanut elokuville 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen järjestänyt elokuvat paremmuusjärjestykseen. 

Viime postauksessa aloittamani lista Pixarin klassikoista jatkuu toiseen osaansa. Nyt meille selviää, millainen on minun kärkikymppini Pixarin elokuvista. 

10. Ihmeperhe

Ihmeperhe pääsi niukin naukin kymmenen parhaan Pixar-elokuvan joukkoon. Vähän kyseenalaistan kyllä omaa pisteytystäni, koska ilman tuijottamalla antamiani pisteitä sanoisin, että tykkäisin Monsterit Oy- ja Nemoa etsimässä -elokuvista Ihmeperhettä enemmän... Veikkaan, että olen ollut noita kahta elokuvaa kohtaan tiukempi antamaan pisteitä kuin Ihmeperhettä kohtaan. Tai sitten Ihmeperhe vain oikeasti on niin hyvä! Ja kyllähän se ON hyvä elokuva! Ihmeperheessä on vallan mainio juoni, joka pitää katsojan jännityksessä jokaisella elokuvan katselukerralla. Elokuvassa nähdään paljon supersankareita ja heidän välisiään taisteluja, mutta vastapainona näille kohtauksille elokuva sisältää myös rauhallisia ja syvällisiä kohtauksia. Ihmeperheen hahmot ovat hyvät ja animaatiojälki on onnistunutta. Vähemmän pisteitä Ihmeperhe on saanut musiikki- ja tunteet -kohdista, eli niiden saralla elokuva ei niin vakuuttava ole. Onneksi se ei kuitenkaan häiritse kokonaisuutta paljoa.

9. Urhea

Pixarin yhdeksästätoista elokuvasta vain kolmessa pääosassa nähdään nainen/tyttö. Urhea on näistä kolmesta elokuvasta mielestäni paras (muut ovat Doria etsimässä ja Inside Out), ja pääosassa nähtävällä Meridalla riittää ihanasti girl poweria! Urhean hahmot ovatkin onnistuneita ja osa jopa todella vekkuleita. Urhean musiikit lauluineen ovat suorastaan loistavia, ja elokuvan visuaalinen ilme on upeaa katsottavaa. Elokuva on todella hauska, mutta samalla myös todella pelottava - eli tunteikkuutta riittää. Elokuvan juoni on otteessaan pitävä, mutta samalla se on myös todella ennalta-arvattava. Urheasta on haluttu tehdä perinteisiä satuja kunnioittava, mutta liika ennalta-arvattavuus on tässä tapauksessa pahasta.

8. Autot

Autot on ollut minulle todella positiivinen yllätys, sillä ennen elokuvan katsomista pidin elokuvaa pelkkänä vitsinä. Autot-elokuvalla on todella loistava ja lämminhenkinen juoni, vaikka se sisältääkin paljon kliseitä. Niistä huolimatta juonesta ja koko elokuvasta löytyy jotain todella taianomaista. Autojen asuttamasta maailmasta on tehty visuaalisesti todella upean näköinen, ja auto-teema sisältyy elokuvan maisemiin kallioita ja kuplavolkkari-kärpäsiä myöten. Elokuvan kuvamateriaali on myös monipuolista, sillä varsinaisen "peruselokuvan" ja hidastusten lisäksi ruutuun pamahtaa välillä autojen maailman televisiokuvaa tai mainoksia Salamasta. Hahmot ovat onnistuneita ja samaistuttavia, ja elokuvan musiikki on mieleen soimaan jäävää. Tunteikkuutta elokuvasta ei kuitenkaan löydy minua tyydyttävän määrän verran, vaikka elokuva huumoririkas onkin.

7. Toy Story

Pixarin ensimmäinen elokuva on kököstä animaatiostaan huolimatta todella mukava katseluelämys. Nykykatsojan silmiin animaatio on auttamattomasti vanhentunutta, mutta elokuvan ilmestymisaikaan se oli todella edistyksellistä. Hahmot ovat loistavia, ja elokuvan juonikuvioihin on panostettu kunnolla. Hyvä juoni ja hyvät hahmot kantavat elokuvan jo todella pitkälle. Toy Storysta löytyy myös tunteikkuutta. Elokuvassa on jännittäviä, ellei suorastaan jopa pelottavia kohtauksia Sidin luona, mutta niiden vastapainoksi kivasti huumoria ja herkempiäkin kohtauksia. Musiikki on onnistunutta, ja elokuvassa kuultavasta laulusta On sulla ystävä on tullut suoranainen klassikko!

6. Autot 3

Autot 3 yllätti minut kyllä täysin - en olisi arvannut, että elokuva nousee listallani näin korkealle sijalle!!! Itse asiassa elokuvan ensimmäisen katselukerran jälkeen en pitänyt sitä kovinkaan ihmeellisenä, mutta toisen kerran jälkeen muuttui ääni minun kellossa. Saan Autot 3:sta ihan hirveän nostalgiset fiilikset, ja elokuva on mielestäni ihanan tunteikas ja haikea. Autot 3 sopiikin juuri aikuisempaan makuun, sillä siinä kaivataan takaisin hyvien vanhojen aikojen pariin. Elokuvan juoni on loistava ja jopa yllättävä, ja teemoiltaan se palaa ensimmäisen Autot-elokuvan tunnelmiin. Elokuvan taustamaisemat ovat suorastaan huikaisevat, ja hahmojen kehitystä on kiva seurata. Musiikki elokuvassa taas ei ole mitenkään ihmeellistä. 

5. Coco

Yllätyin kovasti myös siitä, kuinka korkealle sijalle Coco pääsi listallani! Olisin arvellut elokuvan olevan jossain listan puolivälin tienoilla, mutta yllättäen se pompsahtikin viiden parhaan joukkoon! Tarkemmin ajateltuna tämä ei ole kuitenkaan ihme, sillä Cocossa toimii kaikki osa-alueet, joita pidin silmällä arvosteluissani. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan, ja elokuvassa esitellään meksikolaista kulttuuria hyvin mielenkiintoisella tavalla. Toisaalta juoni on monissa kohdissa myös ennalta-arvattava. Hahmot ovat ihan hyviä, mutta eivät erityisen mieleenpainuvia. Cocon visuaalinen ilme on taas henkeäsalpaavan upea, ja elokuva on todella tunteikas - erityisesti elokuvan loppu. Cocon musiikki on onnistunutta, ja kitaralla taiturointia on mukava kuunnella.

4. Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosaurus hurmasi minut heti ensimmäisellä katselukerralla. Arvostelijoista suurimman osan mielestä elokuva ei ole onnistunut, mutta minä olen tässä suhteessa vastarannankiiski, koska minusta elokuva on HYVÄ. Kunnon dinosauruksen musiikki on kaunista kuunneltavaa ja animaatio upeaa katsottavaa. Erityisesti elokuvan taustamaisemat saavat minulta wau-huokauksen. Elokuva menee minulla myös vahvasti tunteisiin, ja vetistelen aina ihan kunnolla sitä katsoessani. Kunnon dinosauruksen juoni tai hahmot eivät ehkä ole ne kaikkein omaperäisimmät, mutta hahmoihin samaistuu silti hyvin ja heidän selviytymisestään julmassa luonnossa välittää oikeasti. Kunnon dinosauruksessa voi nähdä paljon yhtäläisyyksiä Leijonakuninkaaseen - joten ei ole ihme, että pidän dinosauruselokuvasta niin kovasti! Leijonakuningashan on mielestäni se paras Disney-klassikko! :)

3. Toy Story 3

Kolmannella sijalla on täysin ansaitusti Toy Story 3. Toy Story 3 on hauska ja koskettava elokuva, ja sitä katsoessa katsojaa viedään tunteesta toiseen. Elokuvan hahmot ovat onnistuneita: uudet hahmot ovat mielenkiintoisia ja vanhat hahmot kehittyvät kivasti elokuvan aikana. Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, ja nostalgiaväreitä tuttujen hahmojen parissa ei voi olla tuntematta. Toy Story 3:n musiikki on mielestäni aivan mahtavaa! Pidän erityisesti On sulla ystävä -kappaleen espanjalaistyylisestä versiosta, mutta myös muut taustamusiikit ovat hyviä. Elokuvan animaatio on hienoa ja yksityiskohtaista, mutta ei niin upeaa kuin monissa muissa Pixar-klassikoissa. Tämä johtuu varmasti siitä, ettei Toy Story 3:ssa nähdä upeita maisemia, vaan tapahtumat koetaan arkisessa, pienen mittakaavan ympäristössä.

2. UP

UP on suorastaan loistava elokuva! Elokuva on syvällinen, mutta samalla todella hauska. Sitä katsoessa ei todellakaan tule tylsää, vaan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. UP on hyvin tunteellinen elokuva, vai mikä muu elokuva saa katsojan itkemään yhtä roitonaan kymmenen ensimmäisen minuuttinsa aikana? UP:in visuaalinen ilme on hienosti toteutettu. Paratiisiputous on todella upean näköinen paikka, ja Carlillekin on saatu uskottavan näköinen vanha iho. Elokuvan kaikki hahmot ovat aivan mahtavia, eikä yksikään hahmo ole elokuvassa turhaan. Erityisesti ihana Dogi on napannut sydämeni. Elokuvan musiikki on kaunista, mutta minuun se ei ole tehnyt suurta säväytystä. Kaiken kaikkiaan UP on todella ihana ja koskettava elokuva!

1. WALL-E

Pixarin ehdottomasti paras elokuva on pienestä roskarobotista kertova elokuva WALL-E! Elokuva on melkeinpä täydellinen! Se on saanut minulta täydet viisi pistettä kaikista muista kohdista paitsi musiikista. WALL-E:n musiikki on kuitenkin onnistunutta ja iloista, mutta ei ihan minun musiikillista makua tyydyttävää. Sen sijaan elokuvan animaatio on aivan upeaa katsottavaa! Elokuvan avaruutta voisi tuijottaa koko päivän, enkä lakkaa koskaan ihmettelemästä sitä, miten Wall-Esta on saatu niin inhimillinen, vaikka hän on "pelkkä" robotti. WALL-E:n hahmot ovat aivan ihania, ja juoni on todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Elokuva myös todella vetoaa tunteisiin, enkä minä pysty katsomaan sitä kuivin silmin. WALL-E on aivan täydellinen rakkauselokuva, joka käsittelee hienolla tavalla myös ympäristökysymyksiä. Elokuvassa on siis kaikki hyvää, ettei jopa täydellistä juonta, musiikkia, hahmoja, animaatiota, tunteilua ja sanomaa myöten!

Siinäpä oli listani sitten kokonaisuudessaan. Tulivatko suosikkielokuvani shokkina jollekin? Vai osasitteko arvata ne jo ennalta? Tiedän, että olen juuri kysellyt tätä kyselyssä, mutta kertokaahan tekin, mitkä ovat teidän suosikkejanne Pixarin elokuvista! :) 

(Kaikki tekstissä nähtävät elokuvien concept art -kuvat on otettu osoitteesta https://www.pixar.com.)

Oo vain mikä oot ja hyvin käy. Sha-la-la-la, la-la-la-la, la-la-la-la.

Viime vuoden heinäkuussa aloittelin kirjoittamaan listaa Pixarin elokuvien parhaista hahmoista, ja kerroin silloin, mitkä olivat mielestäni parhaat hahmot yhdeksästä ensimmäisestä Pixarin klassikosta. Nyt, melkein vuosi myöhemmin, on hyvinkin aika jatkaa listaa, ja käydä läpi loput kymmenen Pixarin elokuvaa. Elokuvissa on nimittäin aina joku hahmo, johon kiintyy muita hahmoja enemmän elokuvan aikana. Lempihahmo ei ole läheskään aina elokuvan päähenkilö, tai välttämättä edes elokuvan hyvis. Tässä ovat lempihahmoni Pixarin elokuvista, osa 2. 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

UP: Dogi

UP:in paras hahmo on ehdottomasti ihana Dogi! Dogissa on saatu niin hienosti näkymään koiramaisuus eli koiran luonne. Dogi on innostunut kaikesta, hän rakastuu ihmisiin heti ensimmäisen silmäyksen heihin luotuaan ja seuraa innoissaan oravia. Dogin häntä heiluu innostuksesta melkein koko ajan ja koiran kieli nähdään usein läähättämässä ulkona. Dogilla on kaulassaan panta, jonka avulla koira pystyy puhumaan ihmisille. Labradorinnoutaja Dogi on melko alhaisessa asemassa Charles Muntzin koirien joukossa, ja muut koirat naureskelevat hömelön Dogin kustannuksella. Dogin salainen tehtävä -lyhytanimaatiossa näemme, kuinka Dogi häiritsee taitamattomuudellaan muiden koirien suorituksia, ja hänet yritetään saada vain pois jaloista. Yksinkertainen Dogi ei ehkä kelpaa Muntzin koirien valiojoukkoon, mutta Rasmus ottaa hänet vastaan innokkaasti - ja niin ottaisin minäkin koira-allergiasta huolimatta. Kotikoiralta en kaipaa suurta taituruutta tai älykkyyttä: riittää, että koira on tottelevainen ja paijattava. Ja sitä Dogi on. 

Toy Story 3: Ken

Toy Story 3:ssa on monta hienoa hahmoa: Buzz Lightyear on todella kiinnostava hahmon kannalta tylsän Toy Story 2:n jälkeen, ja pehmeä Tuhti-nalle on myös loistava tuttavuus. Hahmoista eniten minuun vetoaa kuitenkin Ken - ja luulen, ettei se johdu siitä, että Barbiet olivat lempilelujani lapsena. Ken on nimittäin aivan riemastuttava hahmo! Ken on alunperin suunniteltu tyttöjen leluksi, ja tätä kautta nukkeen on tarttunut joitain feminiinisiä piirteitä. Ken esimerkiksi tykkää vaatteista ja glitteristä, ja hänen Barbie-talossaan on vaatehuone. Ken on päässyt mukaan Tuhdin johtamaan maskuliiniseen poikien leluporukkaan, jossa muut pilkkaavat Keniä tyttöjen leluna olemisesta. Ken yrittää kovasti rimpuilla irti tästä käsityksestä, ja todistaakseen olevansa yhtä kova luu kuin muutkin Ken tekee kyseenalaisia asioita muita leluja kohtaan. Ken siis yrittää olla kovis. Kenin muovisen pinnan alla sykkii kuitenkin lempeä ja romanttinen sydän, joka pääsee näyttämään parastaan Kenin kohdatessa uuden lelun, Barbien. Jostain kumman syystä Ken ja Barbie ovat kuin luodut toisilleen. Ken tuo Toy Story 3:een kivaa huumoria, paljetteja ja bling blingiä.

Autot 2: Finn McMissile

Olen eräänlainen James Bond -fani: en fanaatikko, vaan pikemminkin pilke-silmäkulmassa -fani. Niinpä innostuin suuresti Autot 2:n katsottuani elokuvan agenttiautosta, Finn McMissilesta. Finn McMissile on saanut itselleen kaikki James Bondin arvostettavimmat ominaisuudet: pois on jätetty uhkapelit, alkoholin juominen ja naisten kellistäminen, mitkä ei syystä tai toisesta Pixarin elokuviin sovi... ;) Finn on taitava agentti, jonka peltirunkoon on viritetty ties mitä ihmeellisiä agenttitarvikkeita, esimerkiksi siivet, potkurit veden alla matkustamista varten ja ohjuksia. Hän selviää tilanteesta kuin tilanteesta, ja Finnin (hehe!) ylivertaisuutta vastustajiin nähden on hauska katsoa. Luonteeltaan Finn on hyvin vakava, ellei jopa tosikko. Martin huumoria agentti ei meinaa ymmärtää ollenkaan, koska McMissilen ajatukset pyörivät koko ajan maailman pelastamisen ympärillä. Lisäksi on hauskaa, miten autolla näyttää olevan lyhyet herrasmiesviikset, vaikkei autoilla karvoitusta kasvakaan.

Urhea: Kuningas Fergus

Merida on aivan loistava päähenkilö Urheassa, mutta häntä enemmän minuun vetoaa elokuvassa Meridan isä, kuningas Fergus. Fergus on Dunbrochin klaanin kuningas, joka hallitsee klaanin maita Skotlannissa. Fergus tunnetaan karhukuninkaana, koska hän on kaatanut niin monta karhua elämänsä aikana, ja vannoo tappavansa hurjan Mor'du-karhun, joka on vienyt kuninkaan jalan taistelussa. Siksi Fergusilla on puujalka, ja hän käyttää kaikki tilaisuudet hyödykseen kertoakseen legendaarisesta taistelustaan Mor'dua vastaan. Kuningas Fergus on todella hurja ja tappeluvalmis tilanteessa kuin tilanteessa, mutta silti hän on aivan vaimonsa kuningatar Elinorin tossun alla. Ilman Elinorin hellää mutta jämäkkää toimintaa Fergus olisi varmaan aloittanut jo sodan naapuriklaanien kanssa. Hurjasta luonteestaan huolimatta Fergus osaa olla hellä perheelleen, johon kuuluu Elinorin lisäksi Merida ja kolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Fergus ei ole niin tarkka lasten kasvatuksessa kuin Elinor, vaan hän ottaa kasvatustehtävän lähinnä huumorin kautta. Kuningas Fergus on hauska ja äkkipikainen hahmo, jonka Skotlannin murre on ihanaa kuunneltavaa elokuvan englanninkielisessä versiossa.

Monsterit-yliopisto: Räähkä Poks

Monsterit Oy:ssä lempihahmoni oli elokuvan päähenkilö, Tare Karvanen. Elokuvan esiosassa Tare on kuitenkin turhan itsekäs makuuni, eikä Masi Pallopääkään vakuuta. Niinpä Monsterit-yliopiston suosikikseni nousee Räähkä Poks. Räähkä on luonteeltaan aivan erilainen kuin Monsterit Oy:ssa, sillä Räähkä on vasta yliopistoon tullut ensimmäisen vuoden opiskelija, joka ei tiedä pelottelusta vielä mitään. Räähkä on ystävällinen ja mukava monsteri, joka ystävystyy oitis huonetoverinsa Masin kanssa. Räähkä on ihanan nörttimäinen otus, joka haluaa pärjätä ja päteä opinnoissaan. Räähkä ei vielä siristä silmiään, sillä hän käyttää silmälaseja. Onkin hauska oivallus, että liskomaisen monsterin silmien siristys johtuu hänen likinäköisyydestään: tätä vitsiä minunlaiseni silmälasien käyttäjä osaa arvostaa. Elokuvan aikana selviää myös, miksi Räähkä on Tarelle ja Masille niin katkera Monsterit Oy:n aikana (se ei johdu pelkästään Taren ylivoimaisista pelottelutaidoista), ja tämä tuo hahmoon heti lisää syvyyttä.

Inside Out: Viha

Inside Outin tunteista minuun vetoaa eniten Viha. On sanomattakin selvää, että Viha on vihainen hahmo. Vihan tehtävänä on aiheuttaa Rileyssä vihan tunteita, kuten tytön tuntiessa saaneensa epäreilua kohtelua vanhemmiltaan tai pizzassa ollessa tytön inhokkiruokaa, parsakaalia. Viha on hyvin Aku Ankkamainen hahmo äkkipikaisuuksineen ja raivon purkauksineen. Vihan raivostuessa oikein kunnolla hänen päänsä syttyy palamaan tulta. Viha on toisaalta myös hyvin ilkikurinen hahmo, ja hän ehdottaakin muille tunteille, että Rileyn pitäisi näyttää suuttumustaan kiroilemalla, tai että Rileyn pitää karata, kun uusi koti ei miellytä. Vihaa ei voi ottaa kovin tosissaan, ja hahmoa käytetäänkin elokuvassa lähinnä huumorimielessä. Vihan julma hymy on aivan loistavan näköinen!

Kunnon dinosaurus: Arlo

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on ehdottomasti elokuvan paras hahmo. Arlo on apatosaurusperheen nuorin lapsi. Hän on syntymästään asti pelännyt kaikkea, eikä ole päässyt peloistaan yli. Perheen maatilalla Arlon tehtävänä olisi ruokkia esihistoriallisia kanoja, mutta pelko niitä kohtaan estää Arlon suorituksia. Hänen vanhemmat sisaruksensa kiusaavat Arloa kanapelosta, kuten sisaruksilla nyt yleensä on tapana kiusoitella toisiaan. Onneksi vanhemmat yrittävät ymmärtää pienokaistaan. Pelon lisäksi Arlo on fyysisesti heikompi muita perheenjäseniään. Tuntuu siltä, että tällä kombolla Arlolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä karusta erämaasta, jonne hän elokuvan aikana joutuu aivan yksin. Arlo osoittautuu elokuvan aikana kuitenkin henkisesti vahvaksi dinosaurukseksi, jolla täytyy virrata suomalaista sisua suonissaan: sen verran tarmokas hän tositilanteen tullen on. Arlo on myös tunteikas dino, ja elokuvan aikana saamme kokea hänen kanssaan iloa, vihaa, pelkoa ja surua. Minä ainakin pääsen hyvin sisään Arlon tunteisiin, ja näin hahmosta muodostuu minulle samaistuttava ja sympaattinen tyyppi. Lisäksi Arlo on muita kohtaan yleensä ystävällinen, hän pitää kavereidensa puolia (voitettuaan ensin pelkonsa) ja kunnioittaa muiden otusten elämää. Elokuvan aikana tapahtuvaa Arlon kehityskaarta on hieno seurata.

Doria etsimässä: Hank

Hank-mustekala valloittaa ruudun täysin joka kerta ilmestyessään siihen. Pidän kovasti Hankin kyynisestä elämänasenteesta. Hän ei lähde mukaan Dorin yltiöpositiiviseen intoiluun, vaan on Marlinin seikkaillessa omassa seikkailussaan se hahmo, joka on realistinen ja jalat maan pinnalla pitävä. Hankin menneisyydestä ei kerrota elokuvan ainakan mitään, emmekä siis tiedä, mistä mustekala on joutunut merieläinpuistoon ja mikä on hänen kyynisen elämänasenteensa taustalla. Epätietoisuus menneisyydestä tekee Hankista hieman salaperäisen hahmon, ja kenties sen takia lisää hänen viehätysvoimaansa. Ja onhan Hankilla nyt muutenkin vallan mainioita silmänpyörittelyjä Dorin juttuja kuullessaan - kukapa ei voisi olla tykkäämättä mustekalasta? Hankilla on paksu panssari päällään, eikä hän päästä ketä tahansa lähelleen, mutta panssarin läpi tunkeuduttua alta paljastuu empaattinen ja mukava merieläin. Kaiken lisäksi Hank osaa soluttautua ympäristöönsä kameleonttimaisella tavalla, mikä on hienon näköistä! 

Autot 3: Salama McQueen

Salama McQueen oli ensimmäisessä Autot-elokuvasta paras hahmo, mutta Autot 2:ssa Salama oli tylsä tyyppi, jolloin hän ei mitenkään voinut päästä parhaan hahmon paikalle. Autot 3:ssa Salama valtaa taas paikan elokuvan suosikkina. Autot 2:ssa Salaman luonne ei yhtään kehittynyt, vaan hän oli samanlainen ystävällinen, empaattinen ja reilu kilpa-auto, jollaiseksi hän muokkautui ensimmäisen Autot-elokuvan aikana. Autot 3:ssa hahmo kuitenkin pääsee taas kehittymään, sillä Salaman mekaniikka on käynyt liian vanhaksi: uudet, modernit kilpa-autot valtaavat ajoradat ja jättävät Salaman nuolemaan näppejään. Salama yrittää kehittää itseään autona, ja aikoo päivittää itsensä uusien kilpureiden tasolle, mutta jotain muuta tapahtuukin. Näemme koko elokuvan ajan, kuinka Salama treenaa kisoissa pärjätäkseen, ja kuinka suuri hänen halunsa päästä ajamaan kilparadalle on. Elämän kuluessa joistain asioista on vain pakko luopua, ja lopulta Salamakin tajuaa, että hänen on luovuttava kilpailemisesta. Minä ainakin koen elokuvaa katsoessani Salaman kanssa samaa luopumisen tuskaa kuin hän, vaikka en ole koskaan autokilpailuista pitänytkään. Lopullisen päätöksen uransa lopettamisesta tehdessään Salama ei kuitenkaan joudu luopumaan kokonaan autokilpailujen aiheuttamasta huumasta, sillä hän päättää ruveta valmentajaksi! Aivan mahtava keksintö käsikirjoittajilta! Joka tapauksessa Salaman hahmokehitys jatkuu siis ykköselokuvasta, ja nostalgisten tunteiden saattelemana hahmosta kuoriutuu jälleen minulle se ykkönen!

Coco: Héctor

Cocon olen nähnyt toistaiseksi vain yhden kerran (blu-ray on ennakkotilattu kotiin!), ja sillä kerralla parhaaksi hahmoksi mieleeni jäi Héctor. Héctor on Kuolleiden maasta kotoisin oleva luuranko, eli ihminen, joka on kuollut. Héctor on ilkikurinen huijari, joka yrittää päästä vierailemaan Elävien maassa. Elävien maassa kukaan ei kuitenkaan pidä Héctorin kuvaa esillä, joten luuranko ei pääse vierailemaan siellä. Hän pelkää joutuvansa täysin unhoon, ja silloin kuolevansa "oikeasti". Héctor on elokuvan alussa hyvin itsekäs ja ilkikurinen, mutta Migueliin tutustuessaan luurangosta alkaa paljastua ystävällisempiä puolia. Lopussa Héctorin luonne on jo aivan vastakkainen kuin elokuvan alussa, ja hahmosta alkaa välittää tosissaan. Hänen henkilöllisyytensä on myös mieletön yllätys, jota minä en arvannut elokuvaa katsoessani - ainakaan aluksi, ehkä jossain vaiheessa kyllä. Mahtavuutta hahmoon lisää hänen vitsikkyytensä ja musikaalisuutensa, ja toki myös luiden ajoittainen paikaltaan liikkuminen tuo hahmoon huumoria.

Siinäpäs olivat minun suosikkini. Mitkä ovat teidän mielestänne parhaat hahmot näistä Pixarin klassikoista?