Räyhä-Ralf valloittaa Internetin - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Nelli Karamelli ja Räyhä-Ralf ovat ylimpiä ystävyksiä. Ystäviä he ovat olleet nyt jo kuusi vuotta. Heidän päivänsä kuluvat omissa pelikoneissa työskennellen, mutta öisin heillä on aikaa hengailla keskenään muun muassa eri peleissä. Nelli huomaa kaipaavansa kuitenkin jotakin uutta. Hän tuntee Sokerihuuma-pelinsä kuin omat taskunsa. Eräänä päivänä pelihalliin kytketään uusi ”peli” nimeltä wifi. Ralf ja Nelli haluaisivat mennä tutustumaan wifiin, mutta pelihahmoja pyydetään pysymään kaukana tästä uudesta ”pelistä”, sillä se on jotain uutta ja vaarallista. Koska uuteen peliin meno kielletään, päättää Ralf yllättää uusia seikkailuja kaipaavan Nellin uudella radalla Sokerihuumassa. Nelli ajaa onnessaan uuden radan läpi, mutta tämän seurauksena Sokerihuuman ratti rikkoutuu. Pelihallin omistaja herra Litwak löytää eBaystä uuden ratin, mutta se on aivan liian kallis. Niinpä Sokerihuumasta kytketään virrat pois ja pelin asukeista tulee kodittomia. Ralf on tästä innoissaan, sillä nyt Nelli pääsee asumaan hänen luokseen. Nelli kuitenkin kaipaa omaa peliään. Niinpä Ralf päättää hakea ratin Sokerihuumaan eBaystä uuden wifin kautta, ja Nelli päättää lähteä mukaan. 

Wifin kautta Ralf ja Nelli pääsevät Internettiin. Hakukone herra Hakunen johdattaa Ralfin ja Nellin eBayhin, josta he löytävät ratin Sokerihuumaan. He ajattelevat, että ratin voittaa se eBayn pelaaja, joka keksii suurimman luvun ratille. Ralf ja Nelli voittavat toisen huutajan 27 000 dollarilla, mutta eivät saa rattia mukaansa, sillä heillä ei ole varaa maksaa sitä. Heillä on kuitenkin vuorokausi aikaa hankkia rahat rattiin. Ponnahdusikkuna I.T. Spämmi lupaa antaa Ralfille ja Nellille 40 000 dollaria, jos he hankkivat hänelle Shankin auton pelistä Teuraantie. Ystävykset suuntaavat Teuraantielle, jossa melkein nappaavat Shankin auton. Shank kuitenkin estää sen ja ystävällisenä auttaa Ralfia ja Nelliä kuvaamaan videon, sillä Pöhinätuubista pystyy saamaan rahaa videoista. Shank neuvoo Ralfia ja Nelliä menemään Pöhinätuubiin ystävänsä Yesssin puheille. Teuraan tie jättää Nellin ihastuneeksi pelin ihmeellisestä ja muuttuvasta ajomaailmasta sekä coolista Shankista. 

Pöhinätuubissa Shankin kaveri, videopalvelun pääalgoritmi Yesss, auttaa Ralfin videon viraaliksi. Video kuitenkin vanhenee nopeasti, joten Yesss auttaa Ralfia tekemään uusia videoita netin suosituista aiheista. Yesss lähettää pop-up-ikkunoita matkaan hankkimaan netin käyttäjiä Pöhinätuubiin Ralfin videoita katsomaan ja antamaan videoille tykkäyksiä, joista saa rahaa. Nelli haluaa auttaa ja niin Yesss lähettää Nellin Oh My Disney -sivustolle pop-upiksi. Nellillä ei ole kuitenkaan lupaa toimia pop-uppina, ja sen huomaa Oh My Disneyn stormtrooperit. Nelli pakenee heitä prinsessapaviljonkiin, jossa tapaa neuvoja antavia ystävällisiä prinsessoita. Sillä aikaa Ralfin videot ansaitsevat tarpeeksi rahaa, jolla he maksavat eBay-ostoksensa ja ratti lähetetään Litwakin pelihalliin. 

Oh My Disneystä Nelli on mennyt takaisin Teuraantielle, jossa paljastaa Shankille haluavansa jäädä tämän peliin, joka on ihanan ei-niin-varma. Ralf kuulee Nellin tunnustuksen, eikä mustasukkaisena halua ystävänsä jäävän Internettiin. Niinpä Ralf lähettää Tupla-Danin avustuksella Teuraantielle viruksen, joka aiheuttaa pelin uudelleenkäynnistyksen. Nelli joutuu pakenemaan pelistä, sillä on uudelleenbuuttauksen myötä hengenvaarassa, koska ei kuulu pelin algoritmiin. Kuullessaan Ralfin olevan syypää vaaratilanteeseen Nelli suuttuu Ralfille. Kumpikaan riitelevistä ystävyksistä ei huomaa, että Ralfin virus pakenee Teuraantieltä koko Internettiin. Virus kopioi itselleen Ralfin epävarmuuden, jota alkaa monistamaan, ja pian Internet on täynnä nettiä tuhoavia Räyhä-Ralfin klooneja. Kloonien tavoite on sama kuin Ralfin – pitää Nelli lähellä itseään. Nelli ja Ralf pakenevat klooneja, jotka yhdistyvät yhdeksi jättimäiseksi Räyhä-Ralfiksi, ja saavat Nellin kiinni. Ralf yrittää pelastaa ystävänsä, ja lopulta tässä onnistuukin, kun myöntää itselleen ja jätti-Ralfille, että Nelli pysyy heidän ystävänään, vaikkei olisi koko ajan vieressä. Jätti-Ralfin hävitessä prinsessapaviljongin prinsessat saapuvat vielä paikalle pelastamaan jätti-Ralfin kädestä alas tippuvan Ralfin. 

Niin Sokerihuuman ratti saapuu Litwakin pelihalliin (jota ei kyllä harmillisesti näytetä elokuvassa), ja Sokerihuuma kytketään taas päälle, jolloin kaikki pelin asukkaat pääsevät palaamaan kotiinsa. Kaikki paitsi Nelli, sillä Nelli päättää jäädä Internettiin Teuraantielle asumaan. Hänet lisätään pelin algoritmiin, joten Nellillä ei enää ole hengenvaaraa ajella kyseisessä pelissä. Ralfin ja Nellin ystävyys ei katkea, ja he soittelevat toisilleen videopuheluita tämän tästä, ja aina silloin tällöin vierailevat toistensa luona. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin on Yhdysvalloissa Disneyn klassikko numero 57, Suomessa klassikko numero 56. (Eroavaisuus listojen välillä johtuu Nalle Puhin elokuvasta.) Räyhä-Ralf valloittaa Internetin on jatkoa vuonna 2012 ilmestyneelle Disneyn klassikolle Räyhä-Ralf. Räyhä-Ralfin jatkosta alettiin puhua jo samana vuonna ensimmäisen elokuvan ilmestyttyä, ja jo tuolloin ilmoitettiin, että jatkon suunnitelmissa olisi, että Ralf pääsisi tutkimaan online-pelien ja konsolipelien maailmaa. Vuonna 2014 käsikirjoitusta jatkolle alettiin kirjoittaa, ja käsikirjoitus kävi läpi useamman muodon ennen lopullista versiotaan. Yhdessä versiossa Ralfista olisi tullut Internetissä omahyväinen Internet-julkkis, toisessa versiossa Nellistä. Aluksi antivirusohjelmasta kirjoitettiin elokuvaan pahis, jossain vaiheessa pahis oli Teuraantien Shank. Myös Litwakin pelihallin Q*bertin olisi pitänyt käydä kauhistumassa netissä ennen Ralfia ja Nelliä. Super-Marion suunniteltiin tekevän esiintyminen uudessa elokuvassa, mutta näin ei käynyt. 

Vuonna 2016 ilmoitettiin, että Räyhä-Ralfin jatko-osa ilmestyisi alkuvuodesta 2018. Vuonna 2017 Räyhä-Ralf 2:n julkaisemisaikaa kuitenkin venytettiin, ja Disneyn live-action elokuva Hyppy ajassa (A Wrinkle in Time) nappasi elokuvan alkuperäisen ensi-illan paikan. Räyhä-Ralf valloittaa Internetin julkaistiin loppuvuodesta 2018, Suomessa alkuvuodesta 2019. Elokuva menestyi mainiosti lippuluukuilla ja sai positiivista palautetta kriitikoilta. Sen sijaan elokuva sai negatiivista palautetta ennen julkaisuaan eräästä traileristaan, jossa näytettiin elokuvassa nähtävät Disneyn klassiset prinsessat. Trailerissa nähtyä Tianaa pidettiin ”valkopesun” uhrina, eli hänen ulkonäkönsä nähtiin olevan vähemmän afroamerikkalaisen näköinen kuin Prinsessassa ja sammakossa. Myös Pocahontas sai hieman kritiikkiä ihonsa valkoisuudesta. Niinpä Disney muutti hahmojen ulkonäköä enemmän heidän 2D-ulkomuotonsa näköiseksi uusiin trailereihin ja itse elokuvaan. Räyhä-Ralf valloittaa Internetin sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta animaatiosta, mutta hävisi sen elokuvalle Spider-Man: Into the Spider-Verse. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin -elokuvan tapahtumat tapahtuvat kuusi vuotta Räyhä-Ralfin jälkeen. On hauska nähdä, miten ensimmäisessä elokuvassa ystävystyneiden Ralfin ja Nellin ystävyys on tänä aikana syventynyt. Pari tekee aluksi kaiken yhdessä, ja alussa nähtävä yli-innokas-ystävyys menee minusta jo hieman ärsyttävyyden puolelle. Onkin mieluisaa nähdä, kuinka elokuvan aikana parin ystävyys kehittyy uudenlaiseen muotoon. Ystävä voi pysyä ystävänä, vaikka hänen kanssaan ei olisi joka päivä, tai edes joka viikko tekemisissä. (Tällaista teemaa ei ole taidettu ennen käsitelläkään Disneyn elokuvissa.) Ralf ja Nelli ovatkin luonnollisesti elokuvan päähenkilöt. Muutos parivaljakon ystävyydessä ja koko elämässä syntyy siitä, että Nelli on kyllästynyt tuttuun ja turvalliseen elämäänsä. Ralfin mielestä heidän elämänsä on täydellistä juuri sellaisenaan kuin se elokuvan alussa näytetään. Hän haluaisi tosin viettää jokaisen hetken päivästään Nellin kanssa, ja hän kokee Nellin uudet mielenkiinnonkohteet uhkana heidän ystävyydelleen. Tämä omistamishalu kumpuaa Ralfin omasta epävarmuudesta itseään kohtaan, mikä on jännä juttu, sillä ensimmäisen elokuvansa aikana Ralf sai minusta jo todella paljon itseluottamusta. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. 

Ensimmäisessä Räyhä-Ralfissa pidin erityisen paljon Fixari-Felixistä ja kersantti Calhounista. Onkin sääli, että elokuvan jatko-osassa heidän roolinsa on surkastettu harmittavan pieneksi. Elokuvaan oli alun perin kirjoitettu enemmän kohtauksia Felixin, Calhounin ja Sokerihuuman kuskien välillä, mutta nämä kohtaukset poistettiin elokuvan tiivistämiseksi. Aivan uusia sivuhahmoja Räyhä-Ralf valloittaa Internetin on pullollaan. Itse asiassa elokuvassa on eniten hahmoja kuin yhdessäkään muussa Disneyn animaatiossa: yhteensä 434 erillistä hahmoa, joista seikkailee 6752 variaatiota. Ei ihme, jos elokuvan Internetissä säpinää riittää. Uusista sivuhahmoista tärkeimmät ovat Shank ja Yesss. Nämä naiset auttavat Ralfia ja Nelliä rahan kokoon saamisessa. Shank on Teuraantie -pelin rento, ystävällinen mutta kova kilpa-ajaja. Yesss taas on Pöhinätuubin sininen pääalgoritmi, joka on muotitietoinen, Internet-tietoinen ja menestys-tietoinen. Nämä molemmat hahmot ovat onnistuneita ja mieleen jääviä. Muitakin uusia hahmoja elokuvasta löytyy, nimittäin hauskana hakukoneena toimiva herra Hakunen, hämärämailla liikuskeleva ystävällinen I.T. Spämmi ja pelottava virusten levittäjä Tupla-Dan. Eikä meidän tietenkään sovi unohtaa prinsessoja. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin -elokuvassa esiintyy ensimmäistä kertaa yhdessä 14 Disneyn (ja Pixarin) klassikkoelokuvien prinsessaa: Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Ariel, Belle, Jasmine, Pocahontas, Mulan, Tiana, Tähkäpää, Merida, Anna, Elsa ja Vaiana. Nelli kohtaa neidot Oh My Disneyn prinsessapaviljongissa, jossa he tulevat siihen tulokseen, että Nellikin on prinsessa, vaikkei tätä ole kidnapattu tai hänellä ei ole eläinystävää. Prinsessakohtaus on hauska, ja se parodioi hauskasti Disneyn aiempia klassikoita…. mutta en ihan täysin pidä siitä, millaisina prinsessat kohtauksessa esitettiin. Lisäksi koko Oh My Disney:ssä tapahtuva kohtaus oli minusta turha, sen olisi voinut jättää pois, jolloin elokuva olisi muuttunut selkeämmäksi rakenteeltaan ja juoneltaan. Toki Oh My Disney -sivustolta on hauska bongailla hahmoja Disneyn, Pixarin, Marvelin ja Star Warsin universumeista. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin -elokuvassa seikkaillaan nimenkin mukaan Internetissä, ja sitä varten elokuvan tekijöiden piti päättää, miltä Internet näyttää. Tuloksena on mahtipontinen, värikäs ja koko ajan liikkeessä oleva moderni paikka, jolta oikean Internetin voisi hyvinkin kuvitella näyttävän. Internetin muotoilussa inspiraatiota haettiin yhdestä maailman suurimmasta tietoliikennekeskuksesta, One Wilshiresta, ja sen emolevyistä. Ennen tätä Internetin suunniteltiin sijaitsevan pilvien päällä. Elokuvan Internet koostuu oikeasta, meidänkin tuntemasta netistä, mutta paikat, joissa Ralf vierailee, ovat eBaytä lukuun ottamatta mielikuvituspaikkoja. Internetin maailma on hienon näköinen ja siellä on paljon kaikkea pientä uutta löydettävää jokaiselle uudelle katselukerralle, mutta mitään wau-elämystä en elokuvasta visuaalisesti saa. Hahmodesign on onnistunutta, ja on hauska nähdä, miten Oh My Disneyn -sivustolla eri Disney-, Pixar- ja Star Wars -elokuvien hahmoista on tehty elokuvan tyyliin sopivia. 

Elokuvan tekijät halusivat näyttää Internetin ihmeellisen puolen, mutta myös Internetin pimeän puolen. Ralf kohtaa elokuvassa pimeän netin, viruksia ja nettikiusaamista. Mielestäni elokuvan koskettavin ja paras kohtaus on kohta, jossa Ralf lukee muiden hänelle jättämiä inhottavia kommentteja, ja olisin toivonut, että asiaa olisi käsitelty elokuvassa pidempään kuin pelkällä olankohautuksella. Pohdin asiaa jo vuosi sitten Elokuvan taikaa -blogissa, jolloin blogin kirjoittaja Joonatan totesi näin: ”Kai tuo ilkeiden kommenttien ohittaminen olankohautuksella on viittaus siihen, että niin se pitäisikin tehdä oikeassa elämässä. Ihmiset suoltavat kamalaa tuubaa kommenttipalstoilla, eikä niistä kannattaisi oikeasti hirveästi välittää.” Ja näinhän se kyllä on – eli ehkä asian lyhyt käsittely onkin juuri oikea tapa nettikiusaamisesta puhumiseen. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin -elokuvan musiikin on säveltänyt Henry Jackman, joka sävelsi musiikit myös ensimmäiseen Räyhä-Ralfiin. Elokuvan musiikissa kuuluu paljon musiikillisia teemoja Räyhä-Ralfista, mutta siihen on sävelletty myös paljon uutta. Internetin taustamusiikin haluttiin olevan modernimpaa kuin ensimmäisessä elokuvassa kuullun pelihalli-musiikin. Niinpä tässä elokuvassa kuullaan paljon syntikkamusiikkia, muttei perinteistä orkesteriakaan ole unohdettu. Taustamusiikissa kuullaan välillä musiikkeja myös muista elokuvista. Kuultavissa on esimerkiksi pätkät kappaleista Let it Go, Colors of the Wind, Someday My Prince Will Come ja Imperial March (Star Wars). Näiden lisäksi elokuvaan sävellettiin pari laulettua laulua. Elokuvan keskellä Nelli Karamelli laulaa Shankin kanssa kauniin balladin Paikka nimeltä Teuraantie, jossa Nelli pohtii toiveitaan. Laulu on melodialtaan kaunis ja perinteistä Disneytä, mutta sanoitus ei ihan niin perinteinen ole. Omalla tavallaan laulu parodioi Disneyn prinsessojen lauluja. Koska laulusta haluttiin mahdollisimman Disneyn tuntuinen, sen säveltäjäksi pyydettiin Disneyn luottomies, Alan Menken. Elokuvan lopputekstien aikana kuullaan tästä laulusta Julia Michaelsin esittämä pop-versio In This Place, sekä Imagine Dragonsin kappale Zero. 

Jos arvostelusta ei ole vielä tähän mennessä käynyt ilmi, sisältää Räyhä-Ralf valloittaa Internetin -elokuva järjettömän määrän viittauksia muihin Disneyn konsernin omistamiin elokuviin, eikä niitä kaikkia olisi mitään järkeä ruveta luettelemaan tässä. Mainittakoon muutamia kuitenkin lyhyesti. Pixarin studion puolelta elokuvassa esiintyy jo aiemmin mainittu Merida ja Buzz Lightyear. Muppeteista tuttu Kermit-sammakko vilahtaa ruudulla. Star Warsista näemme stormtroopereita ja C-3PO:n. Marvelin puolelta meille esiintyy Groot ja Stan Lee. Disneyn edellisistä elokuvista näemme muun muassa Nick Wilden, Jörön ja Ihaan. Pixarin elokuvista tuttu kirjan-numero-yhdistelmä A113 on myös nähtävillä Oh My Disney -sivustolla seinällä. Eräästä pop-up-mainoksesta voimme lisäksi bongata Big Hero 6:sta tutun Cass-tädin etsimässä itselleen seuraa. Näiden elokuvaviittausten ohella elokuvasta löytyy viittauksia – yllätys yllätys – Internettiin. Elokuvasta voi esimerkiksi bongata Googlen, eBayn ja Internet-meemejä. 

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin oli viimeinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa ennen esikoiseni syntymää, ja se tulee todennäköisesti siksi olemaan minulle tulevaisuudessa merkittävä elokuva. Valitettavasti en syttynyt itse elokuvalle. Animaatiojälki elokuvassa on hienoa katseltavaa, mutta elokuvan hahmot ovat minusta hieman ärsyttäviä, musiikki aika mitäänsanomatonta eikä elokuva herättänyt minussa melkein mitään tunteita, paitsi pientä jännitystä loppuvaiheessa. Juoni ei myöskään vakuuttanut, ja mieltäni jäi vaivaamaan moni kysymys elokuvan päätyttyä. Minua esimerkiksi ärsytti se, miksi Ralf pystyi olemaan pelistään niin paljon pois Sokerihuumassa ja Internetissä ilman, että Fixari-Felix -pelin luultiin olevan rikki. Nostan lakkia kuitenkin sille, että elokuvassa käsiteltiin hyviä ja Disney-klassikolle uusia teemoja. Räyhä-Ralf valloittaa Internetin on ihan kivaa ja värikästä katsottavaa erityisesti ”easter eggejä” etsiville katsojille, mutta minut se jätti valitettavasti kylmäksi. 

”Felix, mehän ei olla ikinä ees puhuttu perheen perustamisesta, mutta…”
”Mä tiedän! Se onkin sellainen juttu mihin syöksytään päätä pahkaa, ilman suunnitelmia!”
- Calhoun ja Felix

Lue tästä arvostelu elokuvasta Räyhä-Ralf. 

Tästä klikkaamalla näet, miten Räyhä-Ralf valloittaa Internetin sijoittuu Disney-klassikkojen "paremmuuslistallani". 

Ihmeperhe 2 - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Raivaaja murtautuu esiin maan alta stadionin parkkipaikan kohdalla jättimäisellä poramaisella ajoneuvollaan. Siitä hän ajaa pankille, ryöstää sen ja lähtee pakoreissulle. Punamustissa asuissaan paikalle ryntää koko Ihmeperhe sekä Hyytäjä, jotka yrittävät pysäyttää Raivaajan. Tehtävä vaikeutuu Raivaajan paetessa paikalta pienellä poramaisella ajoneuvolla ison ajoneuvon riistäytyessä hallinnasta tuhoamaan kaupunkia. Supersankarit saavat ison laitteen pysäytettyä juuri ennen sen osumista kaupungintaloon, mutta Raivaaja onnistuu pakenemaan ryöstösaaliin kanssa. Ihmeperhe pidätetään ja he saavat moitteet ”sankariteoistaan” – heidän olisi vain pitänyt katsoa Raivaajan ryöstelyä sivusta, niin monelta vahingolta olisi vältytty. Ohjelma superien suojelemiseksi lakkautetaan, ja Ihmeperhe saa vastedes kantaa tekojensa vastuun itse. He pääsevät silti vielä motellimajoitukseen heidän oman talonsa tuhouduttua Syndrooman kanssa taistellessa. 

Ihmeperhe, eli Vaarojen perhe, on nyt kovin masentuneissa tunnelmissa. Elli Vaara kieltää perheeltään supervoimien käytön suojellakseen heitä, vaikka muut perheenjäsenet ovat asiasta eri mieltä. Illalla motellin pihalle saapuu Hyytäjä, joka pääsi pakenemaan kaupungintalolta ennen poliisin saapumista. Hyytäjä eli Julius Väre kertoo tavanneensa erään rikkaan miehen, joka haluaisi tavata heidät kaikki kolme – Hyytäjän, Herra Ihmeen ja Neiti Rajattoman – vanhoissa superasuissaan. Tarjolla olisi ilmeisesti supersankarihommia. Pienen kiistelyn jälkeen Ilu ja Elli päättävät mennä tapaamiseen. 

Tapaamiseen heidät on kutsunut maailmanlaajuisen viestintäyrityksen omistajat Voitto ja Eveliina Taival. Voitto fanittaa supereita isänsä tapaan suuresti, ja hänen mielestään syy supereiden laittomuuteen on näistä liikkeellä olevat mielikuvat: superit aiheuttavat vain tuhoa. Voitto haluaa laillistaa superit muuttamalla mielikuvia heistä, ja mielikuvien muuttaminen onnistuu vain tuomalla kansalle esiin supereiden näkökulman pelastushommista – ei vain kaikkea niistä aiheutunutta tuhoa. Voiton mielestä Neiti Rajaton olisi täydellinen keulakuva hänen suunnitelmalleen, sillä Neiti Rajattoman pelastustyöt ovat aiheuttaneet vähiten vahinkoa ympäristölle. Miehensä kanssa keskusteltuaan Elli suostuu työtehtävään: Elli puhdistaa supersankarien maineen ja Ilu jää kotiin hoitamaan lapsia. Elli kuitenkin sanoo, että mikäli kotona tulee mitään ongelmia, hän jättää työt kesken palatakseen kotiäidiksi. Kiitokseksi töihin ryhtymisestä Vaarojen perhe pääsee muuttamaan yhteen Taivalten monista taloista. 

Neiti Rajattoman ensimmäinen ”keikka” superina on seurata, että kaupungin uuden magneettijunan avajaiset sujuvat suunnitelmien mukaan. Rajattomalla on yllään minikokoinen kamera, jonka avulla hänen pelastuspuuhansa välitetään kaikelle kansalle. Magneettijunan ohjausjärjestelmä kuitenkin kaapataan Neiti Rajattoman silmien edestä. Neiti Rajaton pelastaa päivän, mutta hänelle selviää, että terrorisointiyrityksen takana on Ruutukaappari-niminen henkilö, joka onnistui ruutujen välityksellä hypnotisoimaan junan kuljettajan. Myöhemmin Ruutukaappari valtaa televisiohaastattelun, ja hän yrittää hypnotisoinnin avulla tappaa suurlähettilään. Lopulta Neiti Rajaton jäljittää yhdessä Eveliinan kanssa Ruutukaapparin lähetyksen, ja hän saa ilkityön tekijän kiinni… vai saako? 

Ellin pelastaessa päivää Ilu tuskailee kotona kolmen lapsen ongelmien parissa. Esan matematiikka menee yli Ilun hilseen, eikä Ilonan suhdekuvioita ole helppo tukea. Eniten vaivaa Ilulle kuitenkin koituu Jaskasta, joka alkaa testailla supervoimiaan. Ilu saa onneksi hieman vauvanhoitoapua Eira Kuosilta. Ilu iloitsee samalla Ellin onnistuneista pelastustehtävistä, jotka johtavat siihen, että päättäjät päättävät taas laillistaa supersankarit. Voitto Taival päättää järjestää maailmanjohtajille ja supereille allekirjoitustilaisuuden luksuslaivallaan tapahtumaa juhlistaakseen. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä Voiton sisko Eveliina paljastuukin Ruutukaapparin taustatekijäksi: hän se hypnotisoi Neiti Rajattoman kiinniottaman Ruutukaapparin, ettei jäisi itse kiinni. Suunnittelemiensa hypnotisoivien lasien avulla Eveliina saa valtaansa Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen, Hyytäjän ja joukon uusia supereja. Vain Ihmeperheen lapset pääsevät hypnotisoivilta laseilta pakoon ja soluttautuvat laivalle.  

Eveliinan suunnitelmana on näyttää kameroiden edessä, kuinka supersankarit valtaavat maailmanjohtajia täynnä olevan laivan ja ajavat sen päin rantaa. Tällöin ihmiset tajuaisivat, ettei supersankareita kannattaisi laillistaa, vaan pitää heidät yhä laittomina. Ilona, Esa ja Jaska kuitenkin pilaavat Eveliinan suunnitelmat. Yksi kerrallaan he irrottavat hypnotisoivat lasit superien silmiltä, ja yhdessä toimimalla Ihmeperhe onnistuu pysäyttämään Eveliinan. Niinpä supersankarien laillistaminen onnistuu, ja koko Ihmeperhe pääsee tulevaisuudessakin osallistumaan laillisesti rikosten ja pahantekijöiden torjuntaan. 

Ihmeperhe 2 on jatko-osa Pixarin vuonna 2004 ilmestyneelle elokuvalle Ihmeperhe. Jatko-osan valmistumisessa meni 14 vuotta, mutta molempien elokuvien ohjaaja Brad Bird on paljastanut, että hän leikitteli Ihmeperheen jatkotarinalla jo ensimmäisen elokuvan ilmestymisestä lähtien. Jo ensimmäisissä Birdin ideoissa perheen vanhemmat Ilu ja Elli vaihtoivat roolia kodinhoidon ja työn välillä, ja Jaska alkoi testailla kehittyviä supervoimiaan. Vuonna 2014 Disneyltä ilmoitettiin, että Pixar alkaa työstää Ihmeperheen jatko-osaa, ja vuonna 2015 Bird pääsi vihdoin käsikirjoittamaan elokuvaa. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa elokuvassa seikkaili muotisuunnittelija Galbaki (joka nytkin mainitaan elokuvassa nimeltä), jolla olisi ollut suurempi kiista Eira Kuosin kanssa supersankareiden muodista. Elokuvan pääpahiksena toimi alunperin supersankari ”Shellac”, mutta hänet vaihdettiin Ruutukaappariksi. Elokuvassa suunniteltiin myös esiintyvän Ihmeperheestä tuttu Jaskan lapsenvahti. Ihmeperhe 2:n piti ilmestyä vasta kesällä 2019, mutta sen ja Toy Story 4:n julkaisupäiviä vaihdettiin Toy Storyn tuotannon myöhästyessä. Niinpä Ihmeperhe 2 julkaistiin vuotta aikaisemmin, kesällä 2018. Elokuva menestyi todella hyvin teattereissa, ja siitä tulikin neljänneksi eniten tienannein elokuva vuodelta 2018 ja toiseksi eniten tienannein animaatioelokuva ikinä Frozenin jälkeen. Ihmeperhe 2 sai Oscar-ehdokkuuden tämän vuoden Oscar-gaalassa parhaasta animaatioelokuvasta. Helmikuun lopussa pääsemme näkemään, miten Ihmeperheen käy. 

Ihmeperhe-elokuvien ilmestymisen välillä aikaa kului tosiaan 14 vuotta, ja ajan kulun huomaa selvästi animaatiosta. Ihmeperhe 2:n animaatio on paljon sulavampaa, aidomman näköistä ja yksityiskohtaisempaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Vaikka aikaa elokuvien ilmestymisen välillä kuluikin paljon, on minusta mahtavaa, että tarinallisesti Ihmeperhe 2 jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäisessä elokuvassa jäätiin. Näin elokuvan alussa ei tarvitse selitellä, mitä hahmoille on tapahtunut elokuvien välissä, vaan päästään suoraan toimintaan kiinni. Juonellisesti Ihmeperhe 2 on muutenkin oikein toimiva ja jännittävä kokonaisuus, ja se pääsee samanlaiseen tunnelmaan kuin Ihmeperhe. Tunteellisia kohtauksia elokuvasta ei kauheasti löydy. Ainoastaan Neiti Rajattoman löytäessä Ruutukaapparin tukikohdan ja hänen mennessään tutkimaan sitä kulkee jännityksen kylmät väreet selkäpiitäni pitkin.

Ihmeperhe 2 jatkaa Vaaran perheen tarinan kertomista, tosin tällä kertaa tarinan fokus on siirtynyt perheen isästä perheen äitiin, Elli Vaaraan alias Neiti Rajattomaan. Näin elokuva jatkaa siis Pixarin jatko-osien ”perinnettä”, jossa päähenkilö ja sivuhenkilö vaihtavat roolejaan, kuten elokuvissa Autot 2, Monsterit-yliopisto ja Doria etsimässä. Ilu ja Elli vaihtavat elokuvassa roolejaan siinäkin mielessä, että Elli lähtee nyt työelämään Ilun jäädessä kotiin hoitamaan lapsia. Minusta tämä vaihdos on aivan mahtava! Ihmeperheen elokuva-arvostelussa kritisoin sitä, miten naisen asemaa poljettiin perinteisiin konservatiivisiin malleihin, vaikka Neiti Rajaton elokuvan alussa vaikutti kovin feministiseltä hahmolta. Nyt voin kuitenkin onnekseni todeta, että jatko-osassa kaikkien naishahmojen osallisuutta elokuvan tapahtumiin on lisätty railakkaasti. Ensimmäisessä elokuvassa nähtävästä kotiäidistä kuoriutuu siis loistava supersankari, ja on ihana nähdä, miten Neiti Rajaton iloitsee onnistumisistaan. Toisaalta on myös ihana nähdä, miten Ilu onnistuu ”kodinhengettären” työstään. Ilu kaipaa välillä kovasti supersankarin hommiin, eikä hän osaa aina iloita puhtaasti vaimonsa puolesta, koska tuntee kateellisuutta tätä kohtaan. Tämä osoittaa Ilun olevan inhimillinen ihminen, ja helpottaa hahmoon samaistumista. Ja hienostihan Ilu onnistuu lastenhoidosta, vaikka ei ehkä ihan yhtä tyylipuhtaasti kuin Elli. Ehkäpä Ilukin tajuaa elokuvan aikana Eira Kuosin sanat: ”Oikein tehtynä vanhemmuuskin on sankarillista.” 

Vaaran perheen lapsista eniten ruutuaikaa saa tällä kertaa perheen kuopus, Jaska-vauva. Jaskalla alkaa heräillä hänen supervoimansa, mikä aiheuttaa paljon hankaluuksia perheelle. Elokuvan aikana Jaskalla esiintyy yhteensä 17 eri supervoimaa (!), muun muassa laserin ampuminen silmistä, tuleen syttyminen, seinien läpi kävely ja eri ulottuvuuksissa liikkuminen. Elokuvan ehdottomasti hauskin kohtaus on se, jossa Jaska taistelee pesukarhun kanssa, ja jossa monet hänen voimansa pääsevät ensimmäistä kertaa esille. Vaarojen perheen isommat lapset tuskailevat koulunkäynnin kanssa: Esalle hankaluuksia aiheuttaa matematiikka ja Ilonalle ihastuminen Toni Rytivuohon. Elokuvan loppupuolella Ilona ja Esa saavat juonessa suurempaa roolia, suurimmassa osassa elokuvaa heidän roolinsa jää melko pieneksi.

Ihmeperheestä tuttuina hahmoina elokuvassa nähdään Toni Rytivuon ohella Hyytäjä, Eira Kuosi ja Raivaaja. Hyytäjä saa enemmän ruutuaikaa ensimmäiseen elokuvaan verrattuna, mutta Eira Kuosin rooli jää valitettavan pieneksi, ehkä jopa turhaksi. Uusina hahmoina elokuva esittelee meille maailmanlaajuisen viestintäyrityksen omistajat, sisarukset Voitto ja Eveliina Taivaleen (vai Taipaleen? miten sukunimi Taival väännetään?). Eveliina toimii teknisenä nerona yrityksen taustalla, mutta Voitto paistattelee yhtiön positiivisena keulakuvana. Sisarukset eivät voisi olla erilaisemmat luonteeltaan, vaikka molempien tavoitteena onkin puhdistaa supersankareiden maine. Neiti Rajaton ystävystyy erityisesti Eveliinan kanssa, ja heidän välillään nähdään elokuvan aikana monta feminististä keskustelua. Ihmeperhe 2 esittelee meille joukon myös uusia supersankareita, muun muassa Portaalin, Murskarin ja Hapokkaan. Näistä suurimman roolin saa Portaali, joka ihailee Neiti Rajatonta ja lopulta ystävystyykin tämän kanssa. Portaalin supervoima on muuten aivan samanlaisten portaalien tekeminen kuin videopelissä Portal. Pahiksena elokuvassa toimii Ruutukaappari, jonka suomenkielinen supernimi on minusta todella typerä. Ruutukaappari hypnotisoi ihmisiä televisioruutujen avulla, ja tekemällä näin hän yrittää saada ihmiset elämään oikeaa elämää pois ruutujen edestä. En ymmärrä, miten hänen agendaansa ajaa eteenpäin siis suurlähettilään murhayritys tai magneettijunan kaappaus – ellei Ruutukaapparin tavoite olekin joku muu... Lisäksi yritys saada ihmiset pois ruutujen äärestä sopisi mielestäni paremmin 2010-luvulle sijoittuvaan elokuvaan, kuin tähän 1960-luvulle sijoittuvaan elokuvaan. Oli miten oli, Ruutukaappari ei mielestäni ole kovin onnistunut pahis. Lisäksi arvasin hänen ”yllätyksellisen” oikean henkilöllisyytensä jo elokuvan alussa. Olen tainnut ennenkin sanoa, että nämä Disneyn ja Pixarin elokuvien ”yllätyspahikset” alkavat kyllästyttää, kaipaisin ruutuihin välillä jotain muuta. (Huom! Loppuosa kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Täytyy vielä sanoa, että Raivaaja ei jää koskaan elokuvan aikana kiinni pankkiryöstöstä. Tämä toisaalta ärsyttää minua suunnattomasti, mutta toisaalta se on hieno veto tekijätiimiltä. Superitkaan eivät ole kaikkivoipaisia! 

Ihmeperhe 2:n säveltäjänä on ensimmäisestäkin Ihmeperheestä tuttu Michael Giacchino, joka on toiminut myös monen muun Pixarin elokuvan säveltäjänä (mm. Coco, Up ja Inside Out). Musiikkiteemoissa kuullaan samoja säveliä kuin elokuvasarjan ykkösosassa, ja näiden tuttujen sävelmien kuuleminen tuo heti nostalgisia tunteita pintaan. Menevän taustamusiikin lisäksi elokuvassa kuullaan pari laulua, joita elokuvassa lauletaan lyhyet pätkät supersankareita ihailevan Voitto Taivalen esiintyessä ruudulla ensimmäistä kertaa. Nämä laulut ovat elokuvassa Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen ja Hyytäjän ”tunnussävelet”, jotka sävellettiin elokuvan maailmassa supersankarien ollessa laillisia. Tyyliltään ne muistuttavat televisiosarjan tunnareita 60-luvulta, mutta en nyt muista, selitetäänkö niiden elokuvamaailman alkuperää elokuvassa sen enempää. Kokonaisuudessaan kappaleet Here Comes Elastigirl – Elastigirl’s Theme, Chill or Be Chilled – Frozone’s Theme ja Pow! Pow! Pow! – Mr.Incredible’s Theme kuullaan elokuvan lopussa lopputekstien aikaan. 

Koska Ihmeperhe 2 on Pixarin elokuva, ei elokuvasta puhuttaessa voi olla mainitsematta ”easter eggejä”, joita elokuvaan on piilotettu. A113 nähdään useassakin paikassa elokuvan aikana. Tämä kirjain-numero-yhdistelmä koristaa omille teilleen karannutta magneettijunaa, se nähdään elokuvan lopussa elokuvissa pyörivän elokuvan nimen kohdalla ja lisäksi Neiti Rajaton etsii videolta vihjeitä Ruutukaapparista huoneesta numero A113. Pizza Planeetan auto on nähtävillä sen kerrostalon eteen parkkeerattuna, johon Neiti Rajaton menee etsimään Ruutukaapparia. Pixar-pallon voi nähdä kuviona Jaskan pinnasängyn päädyssä, ja Jaskan pinnasängyn päällä roikkuvan mobilen voi nähdä muodostuvan Inside Outissa nähtävistä abstrakteista kuvioista. Laite, jolla viranomaiset poistavat elokuvan alussa Tonin muistot Ilonasta superina, on samantapainen kuin Men in Black -elokuvissa nähtävät muistinpyyhkimislaitteet. Voitto Taival -hahmo taasen on kunnianosoitus itselleen Walt Disneylle. Hahmon ulkonäkö karikatyrisoi Disneyn ulkonäköä, ja hahmon englanninkielinen nimi Winston Deavor sisältää samat nimikirjaimet kuin Walt Disneyllä. Lisäksi Internetissä luki, että elokuvassa olisi nähtävillä jokin uusi hahmo Toy Story 4 -elokuvasta, mutta tähän en ota kantaa ennen kuin elokuva on nähty. 

Ihmeperhe 2 on viihdyttävä elokuva, josta löytyy jotain nautittavaa kaikille perheenjäsenille. Minun mielestäni elokuvassa parasta oli seurata Ilu Vaaran toimimista ”kodinhengettärenä”, mutta toisia elokuvassa kiehtoo Neiti Rajattoman pelastuspuuhat ja elokuvan feministinen sanoma. Elokuvan uudet hahmot eivät valitettavasti ole kovin muistettavia, mutta vanhat hahmot saavat kivasti lisää lihaa luittensa ympärille. Onneksi elokuvan juoni, musiikki ja animaatio on onnistunutta. Ihmeperhe 2 on mielestäni tunnelmaltaan ja tasoltaan hyvin samalla linjalla ensimmäisen Ihmeperheen kanssa, ja pisteyttäessäni elokuvia niiden välille tuli vain yhden pisteen ero. Ihmeperhe 2 vei voiton upealla animoinnillaan, vaikka juonellisesti Ihmeperhe olikin parempi. Saa nähdä, saako Ihmeperhe 2 joskus jatkoa – tällaista mahdollisuutta elokuvan ohjaaja Brad Bird on nimittäin väläytellyt. Elokuvan joutuessa kiirehtimään valmistumistaan vuotta aikaisemmaksi moni idea jäi käyttämättä, ja näistä saattaisi syntyä jopa kolmas elokuva. Saa nähdä, mitä käy… 

”Pojat on uunoja ja superit haisee!”
- Ilona Vaara

Lue tästä arvostelu elokuvasta Ihmeperhe.

Tästä klikkaamalla taas pääset näkemään, mihin Ihmeperhe 2 sijoittuu Pixar-klassikoiden "paremmuuslistallani".

Coco - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Santa Ceciliassa asuu 12-vuotias Miguel Rivera, joka kuuluu kengäntekijöiden sukuun. Kengäntekemisen jalon taidon aloitti Miguelin isoisoisoäiti Imelda, jonka täytyi keksiä jokin keino saada rahaa hänen muusikkomiehensä hylättyään hänet ja heidän yhteinen tyttönsä Coco. Muusikoihin pettyneenä Imelda päätti kieltää musiikin koko suvulta. Nyt Coco on suvun vanhin elossa oleva jäsen, joka on Miguelin isomummi. Miguel ei välitä sukunsa musiikkikiellosta, vaan kokee itse asiassa musiikkia kohtaan suunnatonta intohimoa. Hän ihailee suurta, nyt jo edesmennytä muusikkoa  Ernesto de la Cruzia, ja haluaisi jonakin päivänä tulla tämän kaltaiseksi. Mahdollisuus tähtitaivaalle ampaisemisesta mahdollistuu, kun Santa Ceciliassa järjestetään kuolleiden päivän kykykilpailu. Miguel alkaa harjoitella illan kilpailuun salaa perheeltään, mikä on vaikeaa, koska kuolleiden päivä on perheen juhlapäivä, jolloin muistellaan esi-isiä, ja koko perheen pitäisi viettää ilta yhdessä. Perheen esi-isien alttarin luona ollessaan Miguelin sisälle tuoma kulkukoira Dante tulee rikkoneeksi vahingossa Miguelin isoisoisoäiti Imeldan perhekuvan. Tällöin Miguel huomaa, että kuva on taitettu, ja taitoksen takaa paljastuu Imeldan miehen pitelemä kitara, joka on aivan samanlainen kuin Ernesto de la Cruzilla! Niinpä Miguelin täytyy olla muusikkolegendan jälkeläinen! 

Miguel ryntää kertomaan löydöksestään muulle perheelleen, mutta musiikkivastainen suku ei ota uutista vastaan iloisesti. Miguelin isoäiti Elena haluaa suojella Miguelia musiikin kiroukselta, ja niinpä hän rikkoo pojan kitaran. Miguel harmistuu tästä ja vihoissaan hän karkaa kotoa. Miguel päättää osallistua kykykilpailuun, mutta hän ei saa mistään lainattua kitaraa. Silloin Miguelille tulee mieleen, että Ernesto de la Cruzin haudalla on miehen kitara, jota hän voisi varmasti ihan nopeasti lainata. Niin Miguel murtautuu muusikon hautaholviin, nappaa kitaran seinältä ja rämpäyttää kieliä. Silloin tapahtuu kummia, sillä Miguelista tulee näkymätön muille ihmisille! Muut ihmiset kävelevät hänen lävitseen, eivätkä huomaa häntä ollenkaan. Sen sijaan Miguel alkaa nähdä ympärillään kuolleiden luurankohahmoja, joita pelästyy suunnattomasti. Pian hän tapaa kuitenkin kuolleita sukulaisiaan, jotka tajuavat, että jokin on hullusti. Kuolleiden maahan jäänyt perheen matriarkka Imelda osaa varmasti auttaa tässä tilanteessa! Niin Miguel matkaa sukulaistensa kanssa Kuolleiden maailmaan. 

Kuolleiden maailmassa Miguel kohtaa muiden sukulaistensa kanssa Imeldan. Heille selviää, että Miguel pääsee takaisin omaan Elävien maailmaansa, jos hän saa kuolleelta sukulaiseltaan siunauksen ennen auringonnousua. Imelda kuitenkin toteaa, että hän antaa Miguelille siunauksen vain, jos Miguel hylkää musiikin iäksi. Tähän poika ei suostu, joten hän karkaa sukulaisiltaan aikoen etsiä käsiinsä Ernesto de la Cruzin, joka pojan unohdettuna sukulaisena voisi antaa tälle siunauksen. Karkumatkallaan Miguel törmää Héctoriin, unohdettuun kuolleeseen, joka toivoo pääsevänsä takaisin Elävien maailmaan nähdäkseen pikkutyttönsä vielä kerran. Héctor ei kuitenkaan Elävien maailmaan pääse, koska miehen kuvaa ei ole yhdenkään perheen alttarilla. Sattumalta Héctor tuntee Ernesto de la Cruzin. Niin Miguel ja Héctor sopivat, että jos Héctor vie Miguelin Erneston luo, Miguel laittaa Héctorin kuvan perheensä alttarille. 

Héctor vie Miguelin Ernesto de la Cruzin harjoituspaikkaan, jossa miehen pitäisi harjoitella illan Sarastusspektaakkelia varten. Harjoituspaikalta he löytävät kuitenkin vain Frida Kahlon, joka kertoo muusikon juhlivan omassa talossaan yksityisissä juhlissa. Juhliin pääsee soittamaan kuolleiden maan kykykilpailun voittaja, joten Héctor ja Miguel osallistuvat kilpailuun. Kaksikon tiet kuitenkin eroavat, kun Miguel saa kuulla, ettei Héctor tunnekaan Ernestoa kovin hyvin, ja kun Héctor kuulee Miguelin muiden sukulaisten etsivän poikaa. Niin Miguel hiippailee Ernesto de la Cruzin kotiin omin avuin. Muusikko ottaa lapsenlapsenlapsenlapsensa riemuiten vastaan. Ernesto ja Miguel pitävät hauskaa koko illan, ja Ernesto lupaa antaa pojalle siunauksen ennen auringonnousua. 

Héctor saapuu Erneston kotiin, ja hän syyttää Ernestoa laulujensa varastamisesta. Miguelille selviää, että Héctor on oikeasti säveltänyt kaikki Erneston kuuluisat laulut, ja Ernesto on varastanut sävellykset entiseltä muusikkoystävältään – kuten myös tämän kitaran. Kaiken lisäksi Ernesto on tappanut Héctorin! Asian paljastettua Ernesto heittää Miguelin ja Héctorin luolaan, ja lähtee itse esiintymään Sarastusspektaakkeliin. Luolan pohjalla Miguelille selviää, että hänen isoisovaarinsa ja Imeldan luota lähtenyt mies onkin oikeasti Héctor, ei Ernesto! Imelda tulee pelastamaan kaksikon vankilasta, ja he lähtevät Erneston perään, jolla on Héctorin kuva taskussaan. Miguel haluaa ehdottomasti laittaa Héctorin kuvan perheensä alttarille, ennenkuin Héctor unohtuu lopullisesti! Sarastusspektaakkelissa koko kuolleiden maa saa kuulla Ernesto de la Cruzin huijauksesta, jolloin miehen arvostus katoaa samantien. Héctorin kuva taas katoaa, ja Miguelin on pakko palata Elävien maailmaan ilman kuvaa. Imelda kuitenkin lähettää hänet matkaan ilman ehtoja – eli Miguel saa nauttia musiikista mielin määrin. 

Elävien maassa Miguel ryntää isomumminsa Cocon luo, ja yrittää saada Cocon muistamaan isänsä Héctorin, jotta Héctor ei katoaisi. Vasta laulun sävelien avulla Coco muistaa isänsä, ja kaivaa pöytänsä lokerosta esiin isänsä kuvan ja tämän säveltämien kappaleiden alkuperäiset nuotit. Niin kunnia laulujen säveltämisestä palautetaan Héctorille Elävien maassakin, ja Ernesto de la Cruzin oikea luonne selviää. Héctorin kuva laitetaan perheen alttarille, ja vuotta myöhemmin kuolleiden päivänä Héctor pääsee muun perheensä kanssa ihailemaan, kuinka hienosti Miguel musisoi elossa olevien perheenjäsentensä kanssa. 

Coco on Pixarin 19. elokuva. Sen tekeminen aloitettiin vuonna 2011, mutta elokuva valmistui vasta vuonna 2017. Coco onkin Pixarin elokuvista se, jonka tekemiseen on kulunut eniten aikaa. Elokuvan nimi oli alunperin Día de los Muertos, joka on espanjankielisissä maissa järjestettävä kuolleiden päivän juhla, jonka ympärille elokuva rakentuu. Disney haki vuonna 2013 tavaramerkkiä Día de los Muertos –käsitteelle. Hakemusta kritisoitiin samantien, ja Disneytä syytettiin kulttuurisesta omimisesta. Näin ollen Disney joutui vetämään hakemuksensa takaisin, ja Pixarin elokuvan nimeksi vaihdettiin Coco. Elokuvantekijöiden joukkoon palkattiin tämän jälkeen meksikolaisen kulttuurin tuntevia konsultteja, jottei vastaavia töppäyksiä enää sattuisi. Yksi konsulteista oli Lalo Alcarez, meksikolaisamerikkalainen pilapiirtäjä, joka oli esittänyt vahvasti kritiikkiä Disneyn alkuperäistä hakemusta vastaan. Elokuvan nimen ohella myös Cocon juoni oli alunperin erilainen. Ensimmäisessä versiossa tarinasta päähenkilöpoika oli amerikkalainen, joka sai tietää meksikolaisista juuristaan äitinsä kuoltua. Pojan nimi oli aluksi myös Marco. Jossain versiossa tarinasta Miguelin perhettä vaivasi kirous, jonka takia he alkoivat aina laulaa yrittäessään puhua. Alunperin Miguel olisi musisoinut vain soittamalla kitaraa, ei laulamalla. Hän myös olisi päässyt takaisin Kuolleiden maasta Elävien maahan juoksemalla kukanterälehdistä tehtyä siltaa pitkin takaisin. 

Coco valmistui lopulta vuonna 2017, ja siitä tuli toinen Pixarin elokuva, joka julkaistiin kyseisenä vuonna Autot 3:n ohella. (Suomessa Coco tosin tuli teattereihin vasta alkuvuodesta 2018.) Coco julkaistiin Meksikossa kuukautta ennen Yhdysvaltojen ensi-iltaa, ja Meksikon ensi-ilta oli viikkoa ennen kuolleiden päivän juhlaa. Cocon edellä ei nähty Pixarin tekemää lyhytelokuvaa, vaan elokuvan edellä näytettiin Disneyn studion tekemä pitkähkö lyhytelokuva Olafin jouluinen seikkailu, jossa seikkaili Disneyn Frozenista tutut hahmot. 22 minuuttia kestävä lyhytelokuva poistettiin kuitenkin parin kuukauden päästä elokuvan edeltä, koska pätkä oli katsojien mielestä liian pitkä ennen elokuvaa nähtäväksi, ja koska monet katsojat olivat luulleet tulleensa katsomaan väärää elokuvaa. Olafin jouluisen seikkailun tilalle ei laitettu mitään muutakaan lyhytelokuvaa, ja Suomeen tullessaan Cocon edellä nähtiin enää vain mainoksia. Coco menestyi todella hyvin, ja siitä tuli 11. menestynein elokuva vuoden 2017 elokuvista sekä 15. menestynein animaatioelokuva ikinä. Coco sai myös kaksi Oscaria: parhaan animaation pystin ja parhaan laulun pystin laulusta Remember Me (Mua muistathan). 

Cocon tapahtumat sijoittuvat Meksikoon, ja elokuva tuo hyvin esille meksikolaista kulttuuria. Elokuvaa onkin kiitelty siitä, miten autenttisesti se esittää tätä kulttuuria. Itse kiinnostuin kovasti Día de Muertos –juhlasta elokuvan katsottuani, ja halusin googlettaa kaiken, mikä itselleni jäi kysymysmerkiksi elokuvan aikana. Luulen, että myös moni muu elokuvan katsoja on kiinnostunut vieraasta kulttuurista elokuvan katsottuaan. Ainakin tämä elokuva tutustuttaa nykyihmiset paljon kiinnostavammin Etelä-Amerikan kulttuuriin kuin tähän tarkoitukseen tehdyt Disneyn 40-luvun pakettielokuvat (Saludos Amigos, The Three Caballeros). Kuolleiden päivän juhlallisuudet esitetään elokuvassa hienosti. Kuolleita sukulaisia varten rakennetaan oikeastikin alttari (ofrenda), oranssit ryhmäsamettikukat (Aztec marigold) ohjaavat kuolleet kotiin kuolleiden maasta ja kadut on koristeltu värikkäin paperikoristein (papel picado). Sen sijaan Meksikossa on olemassa erikseen alttari niille kuolleille, joita kukaan elävä ei muista – toisin kuin elokuvassa. Elokuvassa nähtävät värikkäät alebrijet ovat oikeasti perinteisiä meksikolaisia käsityönä tehtyjä värikkäitä patsaita – joita itse asiassa nähdään ihan elokuvan alussa myyntipöydällä. Kuolleiden maassa nähdään kuuluisa meksikolainen maalaaja Frida Kahlo, joka on siis oikeasti elänyt taiteilija. Kahlon suunnittelema tanssinumero Sarastusspektaakkeliin on saanut inspiraation Kahlon kahdesta taulusta nimeltään Still Life, Round ja Last Supper. Samasta kulttuurista ja kuolleiden päivän juhlasta inspiraationsa on saanut myös Reel FX Creative Studiosin tuottama elokuva Manolon lumoava matka (The Book of Life) vuodelta 2014. Itse en ole kyseistä elokuvaa nähnyt, joten en osaa sanoa, kuinka paljon yhtäläisyyksiä elokuvalla mahdollisesti on Cocon kanssa. 

Cocon tekijät ovat tehneet taustatyönsä hyvin. Elokuvantekijät matkustivat Meksikoon yhteensä viisi kertaa tekemään taustakartoitusta elokuvaa varten. Matkoilla he tutkivat kulttuurin lisäksi meksikolaisia ihmisiä, eläimiä, ruokaa, traditioita ja tietenkin kuolleiden päivän juhlaa. Pixarin studiolle rakennettiin jopa työntekijöiden oma ofrenda, johon he saivat tuoda kuolleiden sukulaistensa kuvia. Inspiraatiota Miguelin perheeseen haettiinkin elokuvan tekijöiden omista perheistä. Dante-koira taas perustuu Meksikon kansalliskoiraan, xolo-koiraan (meksikonkarvatonkoira). Xolo-koirilla on pitkä historia Meksikossa, ja jo atsteekkien mukaan xolo-koira toimi kuolleiden henkioppaana, joka ohjasi kuolleet elävien maasta kuolleiden maailmaan. Pixar toi xolo-koiria studiolle, jotta animaattorit pystyivät havainnoimaan koiran liikkeitä ja ulkonäköä. Koirista muun muassa havaittiin, että niiltä tippuu hampaat geneettisesti iän mukana, joten siksi Dantenkin kieli roikkuu vapaasti ulkona suusta, kun hampaat eivät pidä kieltä suun sisällä. Hankalimmaksi animoitavaksi hahmoksi osoittautuivat luurangot, sillä heillä ei ollut lihaksia, jotka olisivat voineet taipua ja tuoda ilmi hahmojen ilmeitä. Luurankojen kotimaa taas sai inspiraationsa värikkäästä meksikolaisesta kaupungista Guanajuato. Cocon animaatio on minusta todella onnistunutta ja taianomaista. Pidän elokuvan värikkyydestä, ja molemmat elokuvan tapahtumapaikoiksi päätyneet kaupungit ovat hyvin yksityiskohtaisia ja seikkailuun houkuttelevia – olisi mahtava päästä vierailemaan molemmissa paikoissa! (Elävänä tosin...)

Pixar on Toy Storysta lähtien halunnut elokuviensa erottautuvan Disneyn animaatioista muun muassa siinä mielessä, ettei Pixarin elokuvista ole tehty musikaaleja. Coco on poikkeus sääntöön, sillä vaikka elokuva ei ihan musikaali olekaan, on se selkeästi musiikkielokuva. Elokuvan taustamusiikin säveltäjäksi etsittiin pitkään meksikolaista säveltäjää, mutta lopulta säveltäjäksi valikoitui Pixarille entuudestaan tuttu Michael Giacchino, joka on säveltänyt musiikit Ihmeperheisiin, Rottatouilleen, UP:iin, Autot 2:een ja Inside Outiin. Sen sijaan orkesterin soittajiksi valikoitui meksikolaisia muusikkoja. Elokuvan Sarastusspektaakkelin orkesterin kapellimestari on muuten saanut ulkonäkönsä Michael Giacchinolta.

Lauluja Cocoon on säveltänyt Kristen Anderson-Lopez, Robert Lopez, Germaine Franco ja Adrian Molina. Aviopari Lopez ja Anderson-Lopezin lauluista elokuvaan päätyi vain Mua muistathan (Remember Me), joka voitti Oscar-palkinnon parhaasta laulusta. Kristen ja Robert sävelsivät elokuvaa varten myös muita lauluja, mutta mikään niistä ei päätynyt lopulliseen elokuvaan. Poistetuissa lauluissa olisi ollut esimerkiksi kappale, jossa selitetään Día de Muertos katsojille, ja toinen, jossa Miguelin äiti laulaa pojalleen kenkientekemisen traditiosta. Mua muistathan –kappale soi elokuvan aikana monta kertaa erilaisina versioina. Sen laulaa Ernesto de la Cruz, Hector ja Miguel, mutta myös Kuolleiden maassa suurin osa luurangoista hyräilee kappaletta. Laulu kuullaan myös lopputekstien aikana. Francon ja Molinan säveltämistä kappaleista kuullaan ensimmäisenä Hyvät neuvot (Much Needed Advice), jonka säveltämiseen on osallistunut myös Michael Giacchino. Laulun laulaa Ernesto de la Cruz Miguelin katsomassa vanhassa elokuvassa. Tunnethan Juanitan (Everyone Knows Juanita) kuullaan Kuolleiden maassa unohdettujen osastolla. Laulun laulaa Hector hiljalleen katoavalle ystävälleen. Un Poco Loco on Hectorin ja Miguelin kahdestaan laulama iloinen laulu Kuolleiden maan kykykilpailussa. Laulu kantaa maailmaan (The World Es Mi Familia) –laulun laulaa Miguel yrittäessään saada Ernesto de la Cruzin huomion itseensä muusikon hulppeassa kodissa. Rohkea sydän (Proud Corazón) kuullaan elokuvan lopussa Miguelin laulamana ennen lopputekstien alkamista. Sarastusspektaakkelissa kuullaan lisäksi Imeldan ja Erneston laulama kappale Kyyneleet vain virtaa (La Llorona), joka on perinteinen meksikolainen kansanlaulu. Cocon laulut ovat mielestäni onnistuneita, ja niistä käy ilmi heti, missä päin maailmaa elokuvan tapahtumat tapahtuvat. Kitaran kielillä taiturointi toimii yhdistävänä tekijänä laulujen välillä, ja se myös antaa lauluille jotenkin intiimimmän tunnelman. 

Cocon päähenkilö on 12-vuotias poika Miguel, jolla on suuri intohimo musiikkia kohtaan. Miguel haluaisi tulla yhtä kuuluisaksi muusikoksi kuin ihailemansa Ernesto de la Cruz. Harmi vain, että Miguelin suku on kieltänyt musiikin, joten Miguel joutuu haaveilemaan musiikista perheeltään salaa. Salassa Miguel on opetellut kitaran soittamista, ja hän onkin siinä hyvin taitava. Miguel on iloinen ja vahvatahtoinen poika, joka on hyvin ylpeä hymykuopastaan. Coco-elokuva kertoo tarinan perheestä, ja pääosassa onkin Miguelin ohella koko pojan suku. Miguelin perheenpää on pojan isoäiti Elena (Abuelita), joka pitää tiukasti huolen perheen musiikkikiellosta. Abuelita on hyvin äkkipikainen, ja hänelle traditiot ovat erittäin tärkeitä. Abuelitan äiti, eli Miguelin isoisoäiti, on Coco. Coco on hyvin vanha ja hän sairastaa ilmiselvästi alzhaimeria. Isoisoäiti Cocon mukaan elokuva on saanut nimensä. Miguelin omat vanhemmat esiintyvät elokuvassa todella vähän. Miguel on myös tavallaan adoptoinut perheeseensä kulkukoiran, jolle on antanut nimen Dante Ernesto de la Cruzin elokuvan hevosen mukaan. Dante on meksikonkarvatonkoira, joka on todella ruma, mutta tavallaan myös todella söpö. Danten suusta ulkona roikkuva kieli elää aivan omaa elämäänsä, ja koira tuo elokuvaan visuaalista huumoria (josta lapset varmasti nauttivat!). Elokuvan aikana Dante seuraa Miguelia Kuolleiden maailmaan.

Kuolleiden maailmassa Miguel kohtaa kuolleita sukulaisiaan, joista vaikuttavin on perheen pää, Miguelin isoisoisoäiti Imelda. Imelda on aloittanut suvun musiikkivihan musiikkiuran perään lähteneen aviomiehen takia, eikä hän ole pystynyt antamaan anteeksi miehelleen edes Kuolleiden maassa. Kuolleiden maassa Miguel kohtaa Héctor-nimisen ilkikurisen huijarin. Héctor yrittää päästä Elävien maahan viranomaisten selän takaa, mutta se ei niin helposti onnistukaan. Héctor on yllättävän sympaattinen itsekkäistä päämääristään huolimatta. Kuolleiden maassa elelee myös Miguelin suuri sankari, kuuluisa muusikko Ernesto de la Cruz. Erneston suosio on suuri myös Kuolleiden maassa, ja hän on jokavuotisen Sarastusspektaakkelin päätähti. (HUOM! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan alusta asti kuitenkin arvasin, ettei Ernesto de la Cruzilla ole puhtaita jauhoja pussissa. Liian monessa Pixarin animaatioelokuvassa pahikseksi osoittautuu aluksi ystävälliseltä vaikuttava hahmo (esim. Tuhti-nalle, Paukku-Pete tai Charles Muntz). Oli siis harmi, ettei miehen pahismaisuus tullut minulle yllätyksenä, enkä näin ollen siis uskonut hetkeäkään miehen ja Miguelin väliseen sukulaisuussuhteeseen.

Coco sisältää perinteisten Pixarin elokuvien tapaan ”easter eggejä”. Kuolleiden maassa sijaitsevan tullitoimiston ovessa nähdään numerosarja A113. A113 on luokkahuone, joka sijaitsee California Institute of Arts –koulussa, jossa monet Pixarin (ja Disneyn) animaattorit ovat opiskelleet. Pixarin tähtipallon voi nähdä Frida Kahlon studion pöydällä Danten jahdatessa Kahlon apinaa. Tähtipallo viittaa Pixarin ensimmäiseen lyhytelokuvaan Luxo Jr.. Pizza Planeetan auto ajaa taas Riveran kenkäkaupan ohi Abuelitan yrittäessä takoa Miguelin päähän perheen sääntöä musiikkivastaisuudesta. Pizza Planeetan auto nähtiin ensimmäistä kertaa Pixarin ensimmäisessä elokuvassa Toy Storyssa, ja sen jälkeen auto onkin nähty melkein jokaisessa Pixarin elokuvassa. Miguelin juostessa plazalle kengänkiillotustyöhön hän juoksee piñata-kojun ohi. Kojussa on piñatat, jotka ovat Woodyn, Buzzin (Toy Story) ja Masi Pallopään (Monsterit Oy) näköiset. Kenkiä kiillottaessaan Miguel muuten tekee samaa työtä, jolla Roope Ankka ansaitsi lapsena ensilanttinsa Glasgow’ssa. Héctorin ja Miguelin saapuessa Kuolleiden maan kykykilpailuun eräällä seinällä voi nähdä julisteen Ihmeperhe 2:sta, Pixarin seuraavasta elokuvasta. Ihmeperhe 2 tulee Suomen teattereihin 30.8.2018. 

  

Coco on loistava elokuva, jonka musiikki on onnistunutta ja animaatio uskomattoman upeaa. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan, ja elokuva esittelee hyvin mielenkiintoisella tavalla meksikolaista kulttuuria. Elokuvan hahmot ovat osaksi samaistuttavia, mutta toisaalta heidän toimintansa on myös ennalta-arvattavissa. Tämän takia myös elokuvan juoni on joistain kohdin ennalta-arvattava, ja Pixarin tuotannon hyvin tuntevana siinä huomaa samankaltaisuuksia monen muun Pixarin elokuvan kanssa. Coco on kuitenkin tunteikas elokuva, etenkin elokuvan loppuosasta. Itse ainakin kyynelehdin kovasti elokuvan loppuratkaisun kohdalla. Coco on siis onnistunut ja hyvä elokuva, mutta se ei ihan vedä vertoja Pixarin suosikkielokuvilleni.

”Ay ay ay, muchacho! Pyysin kiillotusta, en elämäntarinaa.”

- Muusikko