29.10.2013

Ken on maassa kauhehin? 3.

Tervetuloa taas seuraamaan Ken on maassa kaunehin? -kisaa! Ennen kuin selvitämme, kuka on tippunut tällä viikolla, katsokaamme ajassa hieman taaksepäin. Olemme nimittäin saaneet käsiimme materiaalia talosta, jossa kilpailijat elävät kilpailun aikana. Suuntaamme katseemme parin viikon taakse, jolloin kilpailu alkoi ja naiset muuttivat taloon. Kuvankehittämisongelmien vuoksi näemme kuvan vasta nyt.


Matkatavaroita kannetaan hirveää vauhtia omaan huoneeseen. Varsinkin Ursulalla näyttää olevan vauhti päällä. Madame Meduusa taas näyttää siltä, että suunnittelemamme kodinomainen majoitus ei vakuuta häntä. Gothel näyttää olevan oikein tyytyväinen kaikkeen.

Sitten itse kisan pariin. Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Lady Tremaine ja Herttakuningatar. Molemmat saivat saman verran ääniä, joten putoaja jouduttiin arpomaan. Arpomistapana käytettiin pitkän tikun vetämistä. Arvonnan perusteella toinen kisasta putoaja on Herttakuningatar.


Saatuaan kuulla tippumisestaan Herttakuningatar menetti malttinsa täysin. Varmuuden varalta tuomari päätti piiloutua pensasaidan taakse kuulemaan naisen loppukommentit. "Ääääää!!!!! Minä en voi tippua!!!! Olen jalo ja rakastettu hallitsija!!!!! Minua ei voi kohdella tällä tavalla!!!! Ei muuta kuin pää poikki!!!! Pää poikki äänestäjiltä!!!! Pää poikki siltä, joka äänesti minua!!!! Pää poikki tuomarilta!!!! PÄÄ POIKKI!!!!!" Enempää Herttakuningattaren tuntemuksia tuomari ei uskaltanut kuunnella, vaan nelisti pää neljäntenä jalkana lukkojen taakse turvaan. Kiitämme Herttakuningatarta hänen lyhyestä taipaleestaan kisassa. Kiitos! ... Mutta ei tarvitse tulla kisaan uudestaan.

Huh. Nyt, kun kylmä hiki on kuivunut otsalta, voi itse kilpailu jatkua. Tällä viikolla tutustumme kilpailijoihin hieman entistä paremmin. Naiset saavat nimittäin esitellä meille oman lempiharrastuksensa. Esittely tapahtuu niin kuvan kuin lyhyen puheenvuoron avulla.


"Hallitsen Andalusiaa omassa upeassa linnassani. Hallitseminen on kuitenkin rankkaa työtä. Pitää olla koko ajan selvillä, vehkeileekö joku alamainen minua vastaan tai harrastetaanko kudontaa jossain päin valtakuntaa. Inhoan kudontaa! Ihmiset eivät saa olla myöskään liian onnellisia valtakunnassani, sillä silloin kuri löystyy. Kolmea onnistumista kohden pitää olla yksi epäonnistuminen. Niinpä linnani kellarissa sijaitsee paikka, josta tarkkailen kaikkea valtakunnassani tapahtuvaa toimintaa. Kaikkia asukkaita ei pysty tarkkailemaan yhtä aikaa, joten työni on hyvin stressaavaa, kun pitää pyrkiä olemaan yhtä askelta edellä muiden liikkeitä. Suurin osa vapaa-ajastani kuluu siis taikapallon kautta valtakuntani asukkaiden tarkkailuun." Näin Narissa selitti meille omasta mielenkiintoisesta harrastuksestaan.

Kuningatar Narissa on kuvassaan hyvin jäykkä. Hänen selkänsä on todella suorassa (ellei jopa yliojennettu), olkapäät ovat jännittyneen oloiset ja kädet ovat tiukasti nyrkissä.  Ei ollenkaan ihme, jos Narissa stressaantuu, kun tarkkailee alamaisiaan aina noin jännittyneenä. Narissan ilme on todella vihainen. Ehkä nainen voisi yrittää hymyillä edes hieman? Toisaalta kuvaan on varmaan haettu jotain pelottavaa symboliikkaa, sillä taikapallo, kalliot ja rotat ovat todella pahismaisia. Pahismaisuuteen kuuluu myös julma ilme, joka Narissalla tosiaan on. Pahismaisuuteen sen sijaan EI kuulu jännittyneisyys, joten siitä tulee miinusta tälle kuningattarelle. Kaiken lisäksi näyttää ihan siltä, että Narissan mekko olisi tipahtamassa rintakehän päältä alas hetkenä minä hyvänsä. Ehkä jäykkyyden syy on juuri tässä mekon ylhäällä pitelemisessä.


Helga Sinclair sanoi: "Minun lempiharrastukseni on ulkona käyminen. Tykkään silloin tällöin laittautua nätiksi ja lähteä ulos viihdyttämään itseäni. Käyn baareissa, elokuvissa, teatterissa, oopperassa, baareissa, juoruilemassa, yökerhoissa, kavereiden luona, cocktail-kutsuissa, baareissa... Tykkään siitä, että voin tutustua kaupunkiin ja ihmisiin siellä. Töissä minun pitää olla... miten sen nyt sanoisi... raju ja tunteeton, joten vapaa-ajalla tykkään näyttää ja käyttää herkempää puolta itsestäni."

Ai onko Helgalla herkkäkin puoli? Sitä ei kyllä tässä kuvassa oikein näy. Vaikka neiti Sinclairin asu onkin naisellinen, hänen kasvojensa ilmeessä on julmuutta. Julma hymy, julmat kulmakarvat ja intensiivinen katse. Kuvan valomaailma ja ikkunasta näkyvä sade vain korostavat tätä pahismaisuuden tunnelmaa. Helgan harrastus jää vähän vähemmälle tässä kuvassa. Kuvassa hän on vain laittautunut kauniiksi, mutta eikö hänen pitäisi olla jossain teatterissa tai baarissa? No, annettakoon tämä anteeksi Sinclairille, sillä tärkeintä hänelle oli olla feminiininen. Sen sijaan miinusta Helga saa roikkuvasta olkaimestaan. Viime viikon kuvassa oli tyylikästä seksikkyyttä, nyt seksikkyys menee hieman mauttomuuden puolelle. Jos Helgan kasvoilta loistaisi viime viikon hymy ja olkain olisi nostettu ylös, olisi kuva loistava.


"Olen aivan hulluna autoihin. Autot ovat hirvittävän erinomaisia eikä vauhdin huumaa voita mikään. Omistan itse kuusi erilaista autoa: chevroletin, citroënin, champagnetin.... Ah tuota moottoriöljyn huumaavaa tuoksua! Ainut harmittava asia liikenteessä on se, etteivät muut ihmiset kertakaikkiaan osaa ajaa! Autokoulun kakkosvaihe on mielestäni myös täysin hyödytön, silkkaa rahastusta koko touhu! Itse kävin vain ykkösvaiheen, eikä kukaan ole tullut kysymään, miksei kakkosvaihetta ole käyty. Mutta autot, ah! Ne vievät naisen sydämen," kertoi Cruella de Vil.

Viikon kuvassa Cruella istuu auton ratin takana. Harmi, ettei autoa näy kokonaan, niin emme tiedä, minkä merkkinen se on. Ainakin ajoneuvo on pirteän värinen. Cruella itse sen sijaan ei ole pirteän näköinen. Kasvot ovat ärtyisät kuin mitkä ja asentokin viestii suuttumuksesta. Kyseessä taitaa olla rattiaggressio. Cruella on hyvin julman näköinen, ja suupielikin on kääntynyt niin paljon alaspäin että luulisi sen olevan mahdotonta. Edellisiin kuviin verrattuna Cruellan ilme on hyvin erilainen. Jostakin syystä pidän enemmän Cruellan hymyilevästä puolesta. Eikös sen autolla ajamisen pitänyt olla ihana asia? Kaiken lisäksi edes pörröhattu ei saa piilotettua Cruellan rasvaisia hiuksia alleen. Pöh.


"O sole miooo!!!! Minä rrrrrakastan oopperaa!!! Rakastan lavaa, hajuveden tuoksua, äänenavaus harjoituksia, tunnelmaa, säihkettä, katsomoa... Ah! Ooppera on hyvin aliarvostettu taidemuoto. Itse pidän oopperaa jaloimpana taiteena ja käyn vähintään kerran kuussa katsomassa jonkin oopperateoksen, vaikka Finnkinon teattereissa jos ei muualla. Saksassa on kyllä hyvin paljon enemmän oopperaesityksiä kuin Suomessa, joten kilpailun aikana Finnkino on ollut oiva korvike aidolle tunnelmalle. Pidän kuitenkin enemmän oopperan esittämisestä kuin sen katsomisesta. Harjoittelen päivät pääksytysten kotonani aarioita ja resitatiivejä. Rakastan esiintymistä ja laulaessa saa yleisölle kerrottua enemmän omasta sisimmästään kuin näyttelemällä. Lempioopperani on Verdin säveltämä RigolettooooOOOO," lauloi Gothel.

Nyt ymmärrämme, mistä Gothelin viime viikon kuvissa oleva teatraalisuus kumpuaa. Suuret, näyttävät eleet ja ihmeelliset asennot eivät ole ollenkaan yllätys oopperalaulajalta. Samaa näyttävyyttä löytyy myös tästä kuvasta. Kuvasta löytyy myös dramatiikkaa: Gothel seisoo kynttilöiden valaisemassa portaikossa ja koko tausta on muuten pimeä. Gothelin viitan helma liehahtaa näyttävästi ja käsien asennot ovat tarkasti suunnitellut. Gothelin kuva on itse asiassa kokonaisuudessaan tarkasti suunniteltu ja sitä voisi sanoa melkeinpä täydelliseksi. Hyvä, Gothel!


"Minä tykkään pelata pasianssia." Näin lyhyesti ja ytimekkäästi Matami Mimmi ylisti omaa harrastustaan.

Matami Mimmi on kuvassaan hyvin onnellisen näköinen. Ihan kuin pasianssin pelaaminen olisi hänen elämänsä täyttymys. Mimmi on ollut kaikissa kuvissaan hyvin onnellisen näköinen ja tämä alkaa kyllä pikkuhiljaa ärsyttää. Eikö sitä voisi näyttää välillä jotain muitakin ilmeitä kuin pelkän hymyn? Tässä kuvassa Mimmi ei ole tosin niin riemukas kuin aiempina viikkoina, mutta hymy sieltä näkyy kuitenkin. Nyt täytyykin sanoa, että Cruella de Vilin aggressioilme on parempi, kuin samana viikko toisensa perään toistuva naama. On kuva sinällään ihan onnistunut, mutta... Näytä meille uusia puolia itsestäsi, Matami Mimmi!


Ursula harrastaa näyttelemistä. "Rooliin syventyminen on mahtavaa, aivan kuin uisi syvissä vesissä meren pohjassa. Mikä tunnelma, mikä tunne, mikä flow! Olen jäsen mertenpohjan harrastelijateatteri Nauriissa. Minä olen päässyt aina loistamaan näytelmien pääosissa. Jostain syystä pääosaa mietittäessä kaikki muut seurueen jäsenet yhtyvät mielipiteeseeni... Viimeisin esityksemme oli Pieni Punahilkka. Minä esitin siinä tietysti Punahilkkaa. Tuon näytelmän inspiroimana on tämä kuva otettu."

Ursula yrittää selvästi olla kuvassaan yhtä herkkä ja viaton kuin Punahilkka. Jostain syystä kuva näyttää hyvin groteskilta versiolta tutusta sadusta... Mutta kyllä Ursulassa varmasti jonkinlaisia näyttelijän lahjoja piilee. Kuva ei ole niin pelottava kuin ensimmäisellä viikolla eikä niin viekotteleva kuin viime viikolla. Sen sijaan merennoita näyttää kuvassa siltä, kuin yrittäisi liikaa. Pienempikin rooliin eläytyminen voisi riittää, sillä pieni on usein kaunista. Ursulan (vaalean)punainen hilkka on kyllä näky sinänsä. Loppujen lopuksi kuva näyttää siltä, että Ursula on alkanut vain pelleilemään. Hyi!


"Kova vauhti, hurjat laitteet ja meno ja meininki ovat minun juttujani. Pidän huvipuistojen laitteista, joissa vauhti on kova ja saa kiljua mielin määrin. Myös mäen laskeminen vaikka pulkalla tai kiikussa kiikkuminen saa minut pauloihinsa. Saan tästä vauhdin tunteesta kai jonkin adrenaliiniruiskeen ja jaksan taas kieroil... kröhöm, suunnitella asioita Kuzcon hyväksi." Yzman harrastus on siis hyvin vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisällään pitävä.

Harrastuskuvassaan Yzma ei ole liikkeellä huvipuiston laitteella tai pulkalla, vaan kottikärryillä. Hyvin mielenkiintoinen valinta vanhalta naiselta. Nainen laskee mäkeä hurjaa vauhtia kottikärryillä, ja meno näyttää todella epävakaalta ja vaaralliselta. On toki hienoa, että Yzman ikäinen nainen jaksaa ja pystyy vielä touhuamaan noinkin hurjapäisiä juttuja. Kuvassa itse Yzma näyttää pelottavan laihalta ja hänen ikänsä näkyy siitä selkeästi. Yzman selkärunko näkyy hurjana ja muutenkin koko nainen näyttää hyvin luurankomaiselta. Ilmekin on kauhistuneen oloinen, ei nauttiva, niinkuin harrastuksessa pitäisi olla. Ja nuo silmäpussit... Yzman kuva on tällä viikolla epäonnistunut.


Madame Meduusa jutusteli: "Aseharrastus se naisen tiellä pitää. En ymmärrä, miksi kotimaassani jotkut yrittävät tiukentaa aselakia. Minusta kaikilla on oikeus omistaa ase tai vaikka pari, sillä meidän amerikkalaisten pitää pystyä puolustamaan omaa tonttiamme vihulaisilta. Puolustautumisen lisäksi aseiden avulla voi metsästää riistaa ruoaksi tai koristeeksi talon seinälle. Näkisittepä seinäni, sille vetää vertoja vain erään Gastonin täytetyt eläimet. Pidän yllä ampumistaitoani käymällä itse rakentamallani ampumaradalla. Pyssyt pitää myös kiillottaa päivittäin."

Kuvaaja ei ilmiselvästikään uskaltanut antaa Meduusalle käteen oikeaa asetta, niin laatikkomaiselta naisen kädessään pitelemä ase näyttää. Madame Meduusa näyttäisi olevan jossain maan pintaa korkeammalla paikalla tähtäämässä kauas johonkin kohteeseen. Madamen ote aseesta on tiukka ja ilme vielä tiukempi. Kuva ei hurmaa katsojaa vaan se jää melko mitäänsanomattomaksi. On kuva kuitenkin parempi kuin viime viikkoinen irtoripsikatastrofi. Ja täytyy sanoa, ettei tuomari ainakaan uskaltaisi lähestyä aseen kanssa huitovaa Meduusaa kauhean lähelle.


"Harrastan vapaa-aikanani erilaisten kemiallisten yhdisteiden tekemistä. On mielenkiintoista nähdä, miten mikäkin aine vaikuttaa minkäkin kanssa. Ainesosina kokeissani käytän hieman poikkeavia aineita... Täällä Suomen kemian tunneilla ei ole taidettu kokeilla sekoittaa luurankojauhetta ja salaman iskua keskenään? Lepakonsiivet taitavat myöskin olla vakan alle haudattu ainesosa. Kokeissani teen taikajuomia, jotka muuttavat asioita, eläimiä ja ihmisiä erilaisiksi... Kysykää vaan, jos tarvitsette jotain, minä voin luoda kaiken mahdolliseksi laboratoriossani! Muahahhaa!!!!" nauroi Kuningatar. Tuomari hipsi ilkeän naurun kohdalla matkoihinsa.

Kuningattaren kuva on oikein hienosti otettu. Kuvaaja on pöydän takana kaikkien purkkien ja purnukoiden keskellä ja Kuningattaresta on otettu edestäpäin oleva selkeä kuva. Naisen ilme on pohdiskeleva, sekoittaisinko näitä ainesosia keskenään vai en. Suu on Kuningattarella jäänyt hieman hassusti auki. Kehon asento sen sijaan on hyvä ja harrastus tulee todella selkeästi esiteltyä. Kuvan suurin miinuspuoli on se, että valaistuksen takia nenää ei meinaa erottaa kasvoista laisinkaan. Kuningattaren kohdalla kuvien laatu paranee viikko viikolta. Hyvä hyvä!


Lady Tremaine kertoi: "Minä harrastan pianonsoittoa. Olen soittanut pianoa 32 vuoden ajan, ja siinä ajassa on jo kerennyt oppia asioita. Hahhah. Aluksi kävin soittotunneilla yksityisopettajalla, mutta viimeiset 28 vuotta olen harjoittanut soittotaitoani yksin. Klassinen musiikki on lähellä sydäntäni. Eniten pidän Ravelin teoksesta Sérénade grotesque. Olen kyllä soittanut myös yhden Sibeliuksen teoksen, jonkun puun mukaan se oli nimetty... Varmaan vaahteran tai tuomen. Klassista musiikkia enemmän pidän kuitenkin vapaasta säestyksestä. Olen säestänyt paljon tyttärieni lauluesityksiä ja duurit löytyvät koskettimista jo unissanikin. Voi, kyllä pianonsoitto pitää sormet ja aivot vetreinä!"

Kyllä Lady Tremainella näyttää olevan ilmiselvät pianistin sormet. Kuvassa nainen on hyvin keskittyneen näköinen ja soittoasento näyttää oikealta. Sormet on aseteltu hienosti, katse on nuoteissa ja avonainen suu joko laulaa tai haukkaa happea. Kuvan ottamisen jälkeen Tremaine on ilmiselvästi laskenut kätensä alas ja rimputtanut menemään mitä kauneimman menuetin. Tämä kuva on paljon parempi kuin viimeviikkoinen unikuva, jonka takia Lady Tremaine oli pudotusuhan alla. Tästä kuvasta nainen saa kuitenkin plussaa.


Kenellä oli teidän mielestänne mielenkiintoisin harrastus? Kenestä haluatte kuulla lisää? Älkää äänestäkö ainakaan sellaista kilpailijaa. Ääniä siis sille, joka saa luvan pudota. Ensi viikolla näemme jälleen uusien haasteiden kera!

24.10.2013

Ken on maassa kauhehin? 2.

Ensimmäinen viikko on takana Ken on maassa kaunehin? -kilpailusta. Äänestäjät ovat äänestäneet sankoin joukoin ja ensimmäinen putoaja on nyt selvillä. Tänä vuonna putoamisen yhteydessä näytetään kaikki putoajan kuvat kilpailun ajalta. Kilpailun kolmannelta kaudelta putoaa ensimmäisenä Pahatar. (Pudotusuhan alle jäivät lisäksi Kuningatar, Yzma ja Madame Meduusa.)


Pahatar ei pitänyt ollenkaan tippumisestaan. "Hitsi! Ei tässä näin pitänyt käydä! Ensimmäiseksi kisasta piti pudota noiden rumien, vanhojen ja lihavien naisten, joista en edusta yhtäkään! Olenhan sentään pahuuden rakastajatar! Tämä täytyy kostaa jollakin tavalla, mutta kuinka...??? Hmm... Kuningaskuntaamme on syntymässä prinsessa, joten kostan tämän hirvittävän vääryyden langettamalla hänen ylleen kirouksen! Muahahhahhaa!" Öh... Pyydän jo etukäteen anteeksi tulevan prinsessan koitoksia.

(Ennen kilpailijoiden katselmusta sääntöihin tulee vielä pieni tarkennus. Kun kilpailijoiden pudotusääniä lasketaan, yksi kommentti lasketaan aina yhdeksi ääneksi. Eli jos haluat pudottaa tietyn kilpailijan, kannattaa kommentteja kirjoittaa useampi.)

Tällä viikolla kilpailijat saivat ennennäkemättömän haasteen vastaansa. Viikon teemana on nimittäin kuvan ja liikkeen yhdistäminen. Naisista on otettu sarjalaukaisimella kuvia heidän liikkuessaan, ja liikkeestä on valittu kolme parasta kuvaa naista edustamaan. Pahikset ovat saaneet itse valita, millaisessa tilanteessa kuvat on otettu. Ei siis muuta kuin liikekuvia katsomaan.


Kuvasarjassaan Ursula on päättänyt esitellä meille vartalonmuotojaan. Esittelyn hän tekee takaapäin. Onhan se aina mielenkiintoista nähdä kilpailijoista useita eri puolia, mutta ehkä tämä kuvasarja menee hyvän maun tuolle puolelle. Merinoidan vaatteet ovat kenties liian tyköistuvat ja kehon kieli yrittää viekotella katsojaa Ursulan puolelle. Naisen liike on kyllä hieno, ja liikkumisen näkee selvästi kuvista. Varsinkin hiusten pyörähtely on onnistunut. Keskimmäinen kuva on Ursulalta paras. Tällä kuvasarjalla ei vielä jättipottia voiteta, mutta katseita sillä käännetään varmasti!


Lady Tremaine päätti valita kuvasarjansa teemaksi unipäivän. Tremainella näyttäisi olevan päällään yöpaita yömyssyä myöten ja hän nauttii aamuisesta (/iltaisesta) kahvikupposesta. Tremainen ilme ei ole mairitteleva yhdessäkään kuvista. Hänen suunsa on auki, joten hän on ilmiselvästi selittänyt jotain kuvaajalle kuvaa otettaessa. Silmätkin ovat kuvissa puoliksi tai kokonaan kiinni. Viime viikon intensiivinen katse on jäänyt unholaan. Sen sijaan jotain hymyntapaista kasvoilta voi lukea. Ehkä Tremaine yrittää hymyillä, mutta ei ihan onnistu siinä. Kuvasarjassa näkyvä liike ei ole niin huomattava kuin Ursulalla, mutta kyllä kasvoissa ja kahvikupissa on nähtävillä liikkumista. Tremainen kuvasarja on kuitenkin hyvin tylsä, liikkuvaan kuvaan voisi keksiä jotain näyttävämpää.


Matami Mimmi näyttää Lady Tremainelle, mikä on näyttävää. Mimmi tekee kuvasarjassaan mahtavan loikan, oikean riemun hypyn! Katsokaa tuota hymyä ja noita raajojen liikkeitä! Noidan vekkulimainen luonne tulee tälläkin viikolla hyvin esitellyksi. Matami Mimmi on ymmärtänyt hyvin liikekuvan idean, sillä hän todellakin liikkuu kuvissa. Toisaalta voi miettiä, onko tämä riemuitseminen jo yliampuvaa, sopiiko se ollenkaan kauneuskilpailuun. Emme kuitenkaan mieti tätä vaihtoehtoa, vaan iloitsemme Mimmin kanssa mahtavasta kuvasarjasta! Jee jee!


Gothel esittelee meille, miten yksinkertainenkin voi olla joskus kaunista. Hänen lyhyet liikkensä ovat todella dramaattiset, ja jostakin syystä se näyttää hyvältä. Gothel on kiinnittänyt kuvasarjassaan huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi sormiin. Oikean käden pikkusormi on vienosti mutkalla, ja viimeisessä kuvassa nimetön pääsee loistamaan pikkurillin rinnalla. Naisen kasvoilta ei loista riemu, vaan ne näyttävät hyvin kyllästyneiltä ja hieman surullisilta. Gothelin silmät ovat myös kiinni jokaisessa kuvassa. Tämä ei kuitenkaan tällä kertaa pilaa kuvia, vaan korostaa vaan entisestään naisesta välittyvää teatraalisuutta. Hyvä, Gothel! Mainiot kuvat!


Herttakuningatar näyttää tällä viikolla toisen puolen itsestään. Viime viikon kasvokuvassa Herttakuningatar oli täynnänsä hymyä ja rakkautta, nyt kummastakaan ei ole jälkeäkään. Nainen näyttää kuvasarjassaan hyvin vihaiselta, nyrpeältä ja siltä, että räjähtää hetkenä minä hyvänsä. (Voikin kysyä, kumman viikon kuvissa Herttakuningatar teeskentelee...) Pahan alku ja juuri näyttää olevan punainen maali, jolla ruusut on maalattu. Herttakuningattaren liike kuvissa on kuitenkin jollakin tapaa hauska. Sormi nousee tarkasti katseen eteen, niska jännittyy ja naama venyy pitkäksi. Liike on hieno, mutta aihe voisi olla iloisempi.


Cruella de Vil luottaa liikkeissään yksinkertaisuuteen. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole yhtä viehkoa kuin Gothelilla. Kuvissa Cruella repii shekkivihostaan shekin, jota heiluttelee kasvojensa edessä. Onkohan kuvien taustalla jotain sanomaa, esimerkiksi materialismia?! Hyvin mahdollista. Ensimmäisessä kuvassa Cruella on kovin viehkeän näköinen, mutta ilme muuttuu pahaenteisemmäksi. On kuvasarja parempi kuin viime viikon kuva, mutta jokin siitä puuttuu. Ehkä se jonkun puuttuminen johtuu vain Cruellan tyylistä. Voisiko joku kertoa hänelle, että turkki ja tuo kampaus ovat "niin läst siisonia"!!!


Tällä viikolla Helga on keskittynyt viime viikkoa enemmän ilmeeseensä. Ensimmäisessä kuvassa kasvoja väännellään niin että huhhuh, mutta viimeisessä kuvassa meille esiintyy hyvinkin aistikas Helga. Katsokaa nyt, miten hän nostaa olkapäätäänkin luodakseen kuvaansa enemmän seksikkyyttä. Nyt Helga näyttää, että kyllä hän poseeraukset osaa. Tämän viikon kuvasarjassa Helgan tyyli on poikamaisempi viime viikkoon verrattuna, ja tämä sopii hänelle paremmin. Kasvonpiirteetkin paljastuvat kauniisti, kun hiukset ovat kiinni. Helga luottaa kuvasarjassaan myös minimalistiseen liikkeeseen, ja nainen onnistuu tässä hyvin.


Kuvasarjassaan kuningatar Narissa haluaa selkeästi ilkeillä. Kasvon ilmeistä päätellen Narissa on nyt suunnittelemassa jotain kamalaa juonta jonkun pään menoksi. Hui! Narissan kuvasarja on hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä kuvassa nainen kurottuu ottamaan katsojaa lähellä olevan omenan käteensä, toisessa kuvassa kuningattaren kasvonpiirteet vääristyvät veden väreiden takia ja kolmannessa kuvassa omena on muuttunut jotenkin piirretyn näköiseksi. Jokin taiteellisuus tästä paistaa läpi. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan uusia kuvia Narissalta, sillä tällä viikolla hän onnistuu mainiosti.


Kuningattaren kuvakavalkaadi liittyy lukemiseen. Nainen laskee pöydälle kirjan, jota alkaa lukemaan mielenkiinnolla. Miksiköhän Kuningatar valitsi juuri tämän aiheen? Lukeminen ei välttämättä vetoa kaikkiin katsojiin (tosin mikäpä vetoaisi), joten kannattaako ottaa tällainen riski, kun on joutunut tällä viikolla pudotusuhan alle? Kuvien ei voi sanoa olevan kauhean kauniita, sillä Kuningattarella on hyvin köyry selkä ja yhä nuo kamalat kulmakarvat. Kuvissa näkyvä liikekin on melko mitätön. Hyvä puoli kuvissa on se, että Kuningatar ei näytä yhtä nyrpeältä kuin viime viikolla. Suunta on siis ylöspäin.


Meduusa joutui tällä viikolla pudotusuhan alle. Tämä kuvasarja ei varmastikaan paranna hänen sijoitustaan listalla, jos tuomarilta kysytään. Madame Meduusa repii nimittäin itseltään irtoripsiä pois!!! Kukaan itseään vähänkään kunnioittava nainen ei näytä kauneuskilpailussa, kuinka hän pitää yllään irtoripsiä eikä varsinkaan, kuinka hän ottaa niitä pois! Keskimmäisessä kuvassa silmän venyttäminen on kamalaa katsottavaa ja viimeisessä kuvassa paljas yläluomi näyttää oudolta. Meduusan kuvien taso laskee paljon viime viikkoisesta. Aijai! Hieman yritystä peliin!


Silmäpusseissaan liikkuva Yzma joutui pudotusuhan alle tällä viikolla. Silmäpusseja ei ole vieläkään saatu pois, mutta itse Yzmasta on tullut hyvin riemukas. Tosin sitähän hän oli jo viime viikolla metrin levyisine hymyineen. Kuvasarjassaan Yzma muuttuu vihaisesta innostuneeksi, ja muutos on varsin huomattava. Yzman hartiat nousevat innostuksesta ylös ja hänen käsistään muodostuu varsinaiset korppikotkan kynnet. Silmätkin laajenevat valtaviksi. Tämä kuvasarja saa hymyn katsojan huulille, mutta onhan kuvissa paljon huonoakin. Esimerkiksi Yzman asu on kertakaikkisen kamala ja silmäpussit roikkuvat. Ei niin hyvää ettei jotain pahaa.


Näin saimme päätökseen toisen jakson kolmannesta kaudesta. Kenen kuvasarja sai teidät kiemurtelemaan eniten tuskan kanssa? Äänestäkää inhokkianne kommenttiruutuun, niin ette joudu kärsimään mahakipujen kanssa pidempään.

14.10.2013

Ken on maassa kauhehin? 1.

Tervetuloa mukaan seuraamaan vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -kisaa!!!! Tänä vuonna luvassa on muodonmuutoksia, kauhua ja loistavia kuvia. Kilpailussa kilpailee 12 naista, mutta vain yhdestä voi tulla kisan voittaja Tianan ja Janen seuraajaksi. Ennen varsinaisen kisan aloittamista kerratkaamme lyhyesti, mitä kahdella edellisellä tuotantokaudella tapahtui.


Ensimmäisellä kaudella Ken on maassa kaunehin? -kisa oli vielä uusi ja tuntematon, ja kilpailijat lähtivät kisaan ilman ennakkotietoa tulevista tapahtumista. Ensimmäisenä kisasta tippui Jane. Alkukisasta tippumisperiaatteena oli nopeat syövät hitaat, mutta kesken kauden tippumisperiaatetta muutettiin arvontamaiseksi. Kisan aikana nähtiin mm. talvikuvia, hääpukukuvia ja eläinystävä-kuvia. Kolmanneksi kisassa tuli Pocahontas ja hopeaa sai Belle. Voittajaksi ensimmäisellä kaudella kruunattiin Tiana.


Toisella kaudella kilpailijoita oli huikeat 14 kappaletta. Tällä kertaa osallistujina oli ihmisistä poikkeavia kilpailijoita, mm. kettutyttö, lelu ja henki. Ensimmäisenä kisasta putosi Kida. Kisan aikana kilpailijat muodostivat ystävyyssuhteita, joista puhutuin oli trio Esmeralda-Nakoma-Nani. Kauden aikana kuvien teemoina oli mm. ilo, pelko ja hulluus. Kisassa kolmanneksi tuli Merida ja toiseksi Helinä. Toisen kauden voitti jo ensimmäiseltä kaudelta tuttu Jane, jonka näköjään kannatti osallistua kisaan uudestaan.


Seuraavaksi kerrataan äänestysohjeet. Ken on maassa kaunehin? -kisassa äänestätte te, arvoisat lukijat/katsojat. Joka viikko pudotamme yhden kilpailijan kisasta pois. Kisassa äänestetään sitä naista, jonka haluatte pois kisasta, josta ette pidä yhtään. Äänestäminen tapahtuu tekstien alla olevaan kommentointi-laatikkoon. Jos useampi kilpailija saa yhtä paljon ääniä, pois lähtijä arvotaan rehdillä arvonnalla tuomarin kunniallisella avustuksella. Tuomari ei laske, kuinka monta kertaa tietty äänestäjä on äänestänyt, eli äänestää voi vaikka kuinka monta kertaa tahtoo! Toivon kuitenkin, ettei yksittäinen äänestäjä äänestäisi hurjasti (yli 10 kertaa), sillä useita ääniä on työlästä laskea. :) Tänä vuonna tuomari ilmoittaa kommentteihin aina, milloin äänestys on loppunut. Äänestysajan loputtua tulleita ääniä ei enää lasketa mukaan. Eli vielä lyhyesti: äänestätte aina sitä naista, jonka haluatte tippuvan.

Ja sitten itse kisan pariin! Hii! Kisa alkaa samalla tavalla kuin ennenkin: kilpailijoista otettiin lähikuva. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvojen täytyy olla täydelliset, mutta kehoon ei kiinnitetä huomiota. Samalla naiset esitellään kaikelle kansalle. Eiköhän selvitetä kilpailijoiden henkilöllisyys!


Nimi: Cruella de Vil
Kotimaa: Englanti, Lontoo
Motto: Kaikki on erinomaisen hirveää.

Esiintyy elokuvassa: 101 dalmatialaista
Elämäntarkoitus: Saada mahdollisimman monta turkkia.

Lähikuvassahan keskityttiin kasvoihin. On harmi, että Cruella näyttää keskittyneen tässä kuvassa vain kehoonsa, kasvot ovat tainneet jäädä häneltä unohduksiin. Näemme Cruellasta hänen kasvojensa sivuprofiilin. Silmä on puoliksi kiinni, aivan kuin Cruella nauttisi kuvanottohetkestä. Siinä onkin kaikki hyvä kasvoista. Suu on jätetty rumasti auki, ja sieltä pääsee ulos tupakan savua, mikä ei sekään kauhean esteettiseltä näytä. Cruellaa täytyy torua myös hänen kampauksestaan - puoliksi valkoinen ja puoliksi musta! Mitä ihmettä kampaaja on ajatellut!? Lisäksi hiukset roikkuvat päätä myöten kuin viiden kilon rasvalastin saaneena. Ainoa plussa kuvassa on söpö sytkäri, joka ei sekään liity lähikuvaan. Huono aloitus Cruellalta.


Nimi: Herttakuningatar
Kotimaa: Ihmemaa
Motto: Pää poikki!
Esiintyy elokuvassa: Liisa Ihmemaassa
Elämäntarkoitus: Hallita jalosti ja rakastettavasti.

Herttakuningatar näyttää lempeää hymyään tässä kuvassa. Hänen elämäntarkoituksensa näyttäisi kuvan perusteella olevan hyvinkin toteutettavissa. Voisi sanoa, että lähikuvassa Herttakuningattaren kasvot toimivat hienosti, eikä niistä löydy mitään negatiivista. Herttakuningattarenkin kuvassa on tosin mukana vartalo; kuvan olisi voinut ottaa lähempää. Miettiä voi myös sitä, sopiiko Herttakuningatar tällaisen kauneuskilpailun osallistujaksi... Noo, miksei?


Nimi: Helga Sinclair
Kotimaa: USA
Motto: -
Esiintyy elokuvassa: Atlantis
Elämäntarkoitus: Tulla rikkaaksi.

Helga Sinclairilta ei näköjään mottoa löydy. Sen sijaan Helgalta löytyy vihdoin se lähikuva kasvoista! Tosin kuva saattaa olla vähän liiankin läheltä otettu... Kuvasta löytyy monta miinusta. Pahin seikka siinä on se, että osa naisen kasvoista on varjoissa. Aijaijaijai... Toinen huono asia on Helgan ilme. Sinclairin kasvot ovat ihmeellisessä virneessä ja sen takia hän näyttää jotenkin kärsivälle ja vihaiselle. Suu on omituisessa mutrussa ja kulmakarvat hyvin kulmikkaat. Plussaa Helga saa silmistään, jotka tuijottavat jonnekin kuvan ohi intensiivisesti. Koita keskittyä enemmän ilmeeseesi, Helga! Sitten kuvistasi tulee varmasti hienoja!


Nimi: Lady Tremaine
Kotimaa: Ranska
Motto: Laula lintusein auringosta.
Esiintyy elokuvassa: Tuhkimo
Elämäntarkoitus: Saada tyttärille ylhäinen puoliso ja hyötyä itse asiasta siinä sivussa.

Jos Helgan kanssa puhuttiin intensiivisestä katseesta, niin tästä kuvasta sitä löytyy roppakaupalla lisää! Lady Tremainen silmät näyttävät tietävän katsojan kaikki synkät salaisuudet. Ovatpas Tremainen silmät muuten ihanaa vaaleanvihreää sävyä, ihan tulee kevät mieleen! Muuten Tremainen kasvot näyttävät hyvin nyrpeille mutta myös hämmästyneille. Jos suupielet olisi nostettuna kattoon päin, olisi kuvassa aivan toisenlainen tunnelma. Ihan hyvä lähikuva, mutta vähän hymyä peliin!


Nimi: Yzma
Kotimaa: Peru
Motto: Määrään mielin määrin!
Esiintyy elokuvassa: Keisarin uudet kuviot
Elämäntarkoitus: Tulla keisariksi keisarin paikalle.

Yzma on kaikkien aikojen vanhin kilpailija Ken on maassa kaunehin? -kisassa. Onneksi olkoon tästä tittelistä. Kenties juuri tämä kunnia on nostattanut Yzman kasvoille noin suuren hymyn. Ainoa kysymys kuuluu, että onkohan Yzma liiankin vanha kisaan? Ryppyjä ei näy kasvoissa hirveästi, mutta on niitä enemmän kuin Helgalla. Kestääköhän näin vanha nainen kisan menoa? Noh, itsepä Yzma sen taitaa tietää. Kuva on hieno lähikuvaksi, kunhan ensi kerralla nuo suuret silmäpussit on meikattu tai nukuttu pois.


Nimi: Narissa
Kotimaa: Andalusia
Motto: Taikuus on voimaa.
Esiintyy elokuvassa: Lumottu
Elämäntarkoitus: Hallita samalla tavalla kuin aina ennenkin. Säilyä kuningasperheen ainoana naisena.

Kuningatar Narissa on kuvassaan hyvin vakavana. Kenties ensimmäisen kuvan ottaminen jännitti häntä. Vakavuuden lisäksi Narissa näyttää hieman epäluuloiselta. Hän katsoo alakulmaan jotain ja pohtii kovasti näkemäänsä. Kauneuskilpailussa voisi katsoa kameraan ja kertoa katsojille, mitä miettii. Narissan kruunu, kaulus ja hiukset kehystävät kasvoja hienosti, jolloin huomio kiinnittyykin kasvoihin. Hieman tsemppiä, niin Narissasta voi kehittyä vaikka miten fotogeneettinen nainen!


Nimi: Ursula
Kotimaa: Jamaika
Motto: Auttaa tahdon vaan, oi surkeita sieluja!
Esiintyy elokuvassa: Pieni merenneito
Elämäntarkoitus: Päästä meren kuningattareksi.

Ensimmäisenä kuvasta tulee mieleen, että Ursula taitaa pitää meikkaamisesta. Sen verran värikkäitä hänen huulensa ja silmäluomensa ovat. Merennoita Ursula hymyilee kuvassa, mutta hymy ei ole sitä nättiä laatua, mitä edellisillä tuotantokausilla on totuttu näkemään. Ursulan hymy on pahansuopa ja julma, ja ehkä jollain tavalla mielenvikainen. Kaiken lisäksi tänä mielenvikainen nainen (vai mustekala?) tuijotaa katsojaa suoraan silmiin! Hui! Hieman hellempää menoa seuraavalla kerralla, vai mitä, Ursula? Ja se pitää vielä sanoa, että Ursulaa ei voi ainakaan moittia anorektikoksi.


Nimi: Pahatar
Kotimaa: Itävalta
Motto: Olen kaiken pahuuden rakastajatar!
Esiintyy elokuvassa: Prinsessa Ruusunen
Elämäntarkoitus: Kaiken hyvyyden tuhoaminen.

Pahatar. Siinäpä vasta paha nimi. Ja kuvakin on aika paha. Pahatar nauraa ilkeästi jollekin jutulle keskellä vihreitä pilviä. Aika vaikuttavaa. Tälle naiselle voi sanoa samat sanat, mitkä sanottiin äsken Ursulalle: "hieman hellempää menoa seuraavalla kerralla." Keltaiset silmät voisi myös kohdistaa kameraan päin. Pahatar on omalla tavallaan kaunis, vaikka omaakin harmaanvihreän ihon ja sarvet. Tosin sarvet voivat olla vain päähine. Ja harvinaisen suora on hammasrivikin tällä naisella! Vähän tsemppiä, niin Pahattaresta tulee paha vastus!


Nimi: Kuningatar
Kotimaa: Saksa
Motto: Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?
Esiintyy elokuvassa: Lumikki
Elämäntarkoitus: Olla maassa kaunein.

Kuningatar on osallistunut oikeaan kilpailuun, kun kerran haluaa olla maassa kaunein. Sen sijaan voi kyseenalaistaa sen, onko toiveet liiankin korkealla? Kuningatar ei hymyile, ei sitten yhtään. Sen sijaan hän näyttää niin nyrpeää naamaa, kuin hänen kasvoilleen on mahdollista saada. Suupielet ovat kääntyneinä alaspäin ja silmistä suorastaan paistaa viha. Hieman hymyä kasvoille, kiitos. Lisäksi noita kulmakarvoja voisi koittaa nyppiä vähän pienemmiksi...


Nimi: Matami Mimmi
Kotimaa: Englanti
Motto: Iloa mulle on kamala.
Esiintyy elokuvassa: Miekka kivessä
Elämäntarkoitus: Tulla noidista ja tietäjista parhaaksi!

Ensimmäistä kertaa kisassamme on mukana violettihiuksinen kilpailija. Tervetuloa mukaan! Matami Mimmin kasvoilta loistaa ilo ja noita hymyileekin silmiään myöten. Suuta ei ehkä kannattaisi avata noin isoksi kun hymyilee, varsinkin, jos on vain yksi hammas jäljellä. Mimmi vaikuttaa jotenkin velmulle kilpailijalle, enkä yhtään ihmettelisi, jos hän tulisi tekemään kisan aikana kepposia muille. Hieno kuva, mutta taas voi miettiä, voiko noilla kasvoilla voittaa... No voi! 


Nimi: Gothel
Kotimaa: Saksa
Motto: Sitä suo en!
Esiintyy elokuvassa: Kaksin karkuteillä
Elämäntarkoitus: Säilyä ikinuorena koko elämän ajan.

Kuvassa Gothel näyttää siltä, että hän aikoisi sanoa jotain napakkaa jollekin yksinkertaiselle ihmiselle. Kuvassa on hymyä, eikä se nyt ole pelottavaa, mutta jollakin tavalla se on outoa. Ehkä hymy on teennäistä. Silmiä voisi avata hieman avonaisemmiksi, niin muuttuisi mielikin avoimeksi. Vaikka kasvoissa onkin parantamisen varaa, on Gothelin mustat kutrit aivan ihanat! Kuva on keskinkertainen. 


Nimi: Madame Meduusa
Kotimaa: USA
Motto: Timantit on ikuisia.
Esiintyy elokuvassa: Pelastuspartio Bernard ja Bianca
Elämäntarkoitus: Tulla rikkaaksi.

Madame Meduusa näyttää kuuntelevan jotakin. Ilmiselvästi hän yrittää näyttää kuvassa herkältä (...onnistuisi ehkä paremmin 5-vuotiaalta...). Meduusa hymyilee koko hammasrivistöllään, mistä annetaan hänelle plussaa. Silti silmät voisivat katsoa kameraan. Madame Meduusassakin on jotain ainesta tähän kilpailuun. Jospa hiuksia vain siistittäisiin ensi kerralle.


Tässä oli 3. kauden ensimmäinen jakso Ken on maassa kaunehin? -kilpailusta. Kuten varmaan huomasitte, tänä vuonna kilpailijoiksi on kutsuttu kaikenlaiset pahikset. Älkää olko silti huolissanne siitä, että meidän Suomessamme on 12 hirveää tyyppiä yhtä aikaa. He ovat allekirjoittaneet sopimuksen, että eivät kilpailun aikana tärvele Suomen luontoa tai sen asukkaita millään tavoin. Nyt ei siis muuta kuin äänestämään! Äänestäkää siis sitä naista, jonka haluatte kilpailusta tippuvan. Seuraava jakso saapuu ruutuihin aikaisintaan viikon päästä, mutta tarkkaa päivää ei voi sanoa tuomarin työkiireistä johtuen. Mutta näkemisiin ja äänestelemisiin!

13.10.2013

Aristokatit - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 


Herttuatar ja hänen pentunsa Marie, Berlioz ja Toulouse asuvat Pariisissa omistajansa madame Bonfamillen luona ja viettävät leppoisia aristokatin päiviä. Eräänä päivänä madamen luokse saapuu tämän asianajaja George Hautecout, ja he ryhtyvät yhdessä laatimaan madamen testamenttia. Madame Bonfamille määrää koko omaisuutensa kissoilleen ja vasta toiseksi hovimestarilleen Edgarille. Pahaksi onneksi Edgar kuulee madamen sanat, ja rahanhimossaan hän päättää hankkiutua kissoista eroon. Edgar sekoittaa kissojen kermaan nukutusainetta. Kun kissat yöllä nukkuvat, on hovimestarin helppo kuljettaa heidät kaupungin ulkopuolelle. Maaseudulla Edgarin kimppuun hyökkäävät koirat Lafayette ja Napoleon, ja kissat lentävät korissa joen rantaan. 

Aamulla Herttuatar herää kujakollin lauluun. Thomas O’Malley saapuu viekoittelemaan äitikissaa. Kun Thomas huomaa, että Herttuattarella on kolme pentua, hänen puheensa taikamattomatkasta Pariisiin tyssäävät siihen paikkaan. O’Malleylle tulee tästä kuitenkin huono omatunto, ja hän auttaa aristokatit maitoauton kyytiin. Marien tiputtua kyydistä Thomas auttaa hänet takaisin autoon ja päättää matkata heidän kanssa Pariisiin. Sillä välin kaupungissa aristokattien ystävät hiiri Roquefort ja hevonen Frou-Frou saavat selville, että hovimestari on syyllinen kissojen kidnappaukseen. Edgar taas tajuaa, että häneltä on jäänyt hattu ja sateenvarjo rikospaikalle. Hän päättää lähteä hakemaan niitä itselleen ensi yönä. 

Kolistellessaan pitkin maaseudun hiekkateitä maitoauton kuljettaja huomaa vihdoin, että hänen kuljetustilassaan matkustaa kissoja. Hän heittää kissat saman tien ulos autosta maitoja litkimästä. Nyt kissat jatkavat matkaansa Pariisin kävellen. Junanraiteita pitkin käveleminen onkin hieno idea. Ensimmäisen sillan kohdalla heitä vastaan tulee juna, ja kissojen pitää mennä raiteiden alle sillan rakenteisiin piiloon. Kuinka ollakaan, Marie tippuu sillan alla virtaavaan jokeen. Thomas O’Malley hyppää Marien perään pelastamaan tätä, ja saakin heitettyä pikkukissan rannalla odottavalle Herttuattarelle. Thomas ei itse pääse rantaan joen virtauksen takia, vaan ajelehtii joen mukana eteenpäin. Alajuoksulla Thomasin huomaa hanhikaksoset Abigail ja Amelia, jotka luulevat kissan yrittävän uida. Uimaan rohkaisemisyrityksistä huolimatta (tai niistä johtuen) hanhet joutuvat pelastamaan O’Malleyn virran kourista. Yhdessä hanhien kanssa kissat pääsevät vihdoin jatkamaan matkaansa Pariisiin. 

Sillä välin Edgar-hovimestari käynnistelee mopoaan madamen huvilalla. On tullut aika noutaa todistusaineisto pois tapahtumapaikalta. Roquefort-hiiri yrittää päästä mopon kyytiin mukaan selvittääkseen kissojen olinpaikan, mutta tippuu pois kyydistä Pariisin mukulakivikaduilla. Edgar ajaa tutulle pellolle, minne Napolean ja Lafayette ovat rakentaneet hovimestarin kadonneista tavaroista itselleen tukikohdan. Edgar saa käyttää kaikkea kekseliäisyyttään, jotta saa ongittua tavarat takaisin itselleen. Lopulta hän pääsee ajamaan takaisin kaupunkiin todistusaineiston kera. 

Kissat ja hanhet saapuvat Pariisiin, ja siellä he menevät ensin tapaamaan Abigailin ja Amelian setää Waldoa. Abigail ja Amelia lähtevät viemään Waldoa kotiin, sillä setä on marinoitu punaviinissä eikä hän ole kovin vakavasti otettavaa seuraa. Kissat sen sijaan miettivät, missä viettäisivät yönsä. Thomas O’Malley johdattaa heidät omaan luukkuunsa, mutta asunnon ovatkin vallanneet Hottikatti ja kujakissat. Yhdessä kaikki kissat alkavat juhlimaan, laulamaan ja tanssimaan. Lopulta Hottikatti kumppaneineen lähtee kujille ja Marie, Toulouse ja Berlioz laitetaan yöpuulle. Lasten päästyä peiton alle Thomas ja Herttuatar keskustelevat mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudestaan, mutta Herttuatar tulee siihen tulokseen, ettei voi hylätä madamea jäädäkseen kujille O’Malleyn kanssa. 

Seuraavana aamuna Thomas johdattaa aristokatit takaisin madamen luo. Lapset ovat innoissaan päästessään kotiinsa, mutta Herttuatar hyvästelee Thomasin hieman haikein mielin. Kartanossa kissat ottaa vastaan kuitenkin ilkeä Edgar, joka sulkee heidät säkkiin ja meinaa lähettää heidät Timbuktuun. Roquefort-hiiri hakee avuksi Thomasin ja kujakatit. Tallissa alkaa hirveä taistelu eläinten ja Edgarin välillä. Taistelu päättyy siihen, että Edgar suljetaan arkkuun ja lähetetään Timbuktuun. Niin Herttuatar, Berlioz, Marie ja Toulouse pääsevät takaisin madamen hoiviin. Erityisen onnellinen madame on siitä, että he ovat saaneet mieskissan seuraansa, sillä Thomas O’Malley muuttaa myös kartanoon ja näin ollen hänestäkin tulee aristokatti. Madame suunnittelee perustavansa kotiinsa turvapaikan kaikille kujakateille. Operaatio alkaa sillä, että hän kutsuu Hottikatin yhtyeineen taloonsa. Elokuva loppuukin siihen, kun kaikki elokuvassa esiintyneet eläimet jammailevat madamen alakerrassa Hottikatin musiikin tahdissa. 

Viidakkokirja oli viimeinen elokuva, jonka tuotantoon Walt Disney osallistui. Ennen kuolemaansa Walt kerkesi antamaan hyväksyntänsä Aristokatit-elokuvalle, mutta muuten hän ei juonen kehittelyyn osallistunut. Aristokatteja pidetäänkin ensimmäisenä Disney-klassikkona, joka tehtiin ilman Walt Disneytä. Aristokattien tuotanto kesti yhteensä neljä vuotta. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1970 ja se oli taloudellinen menestys. Aristokateista tuli näin Disneyn klassikko numero 20. 

Internet antaa Aristokattien alkuperästä monenlaista tietoa. Yhdellä sivustolla sanotaan, että tarina olisi saanut inspiraatiota tositarinasta, joka tapahtui 1910-luvun Pariisissa. Toisella sivustolla sanotaan, että elokuva perustuu Tom McGowanin ja Tom Rowen tarinaan, kun taas kolmas sivu sanoo, että Rowen tarinasta ei ole mitään jäljellä elokuvassa ja että McGowan oli Disneyn työntekijä, joka metsästi muiden kirjoittamia eläintarinoita. Etsimällä kirjallisia lähteitä totuuden saisi varmasti selville, mutta elokuva-arvosteluni eivät ole mitään tutkimustöitä. Jätänkin tarinan alkuperän teidän pähkäiltäväksenne. 


Aristokatit-elokuvassa on aivan mahtava musiikki! Elokuvan alkutekstien aikana soi laulu Aristokatit, jossa kerrotaan, kuinka aristokraattisia aristokatit ovat. Seuraava laulu on Skaalat, jota Marie laulaa Berliozin säestyksellä. Kolmas laulu on Thomas O’Malley, jossa kujakatti laulaa hienosta elämästään. Elokuvan neljäs, viimeinen ja paras laulu on Katti tahtoo olla jokainen. Samaa laulua lauletaan vielä ihan elokuvan lopussa. Molemmilla kerroilla laulua soittaa Hottikatti yhdessä kujakattien kanssa. Laulu on niin mahtava, että sen mahtavuutta ei tarvitse erikseen alkaa analysoimaan. Hottikatin ääninäyttelijäksi oli alun perin kaavailtu Louis Armstrongia, ja kissan ulkoasu ja eleet ovat saaneet mallia esikuvaltaan. Jostain syystä Louis Armstrong ei päässytkään äänityspaikalle, jolloin Hottikatin ääneksi valittiin Scatman Crothers. 

Aristokattien juoni pitää katsojan koko ajan mukanaan. Elokuvassa ei tule ainoatakaan kohtaa, jolloin katsoja tylsistyisi. On jännittävää seurata kissojen matkaa takaisin Pariisiin, varsinkin kun tietää, että kotona heitä odottaa heidän kidnappaajansa. Elokuva saa katsojan nauramaan monessa eri tilanteessa. Thomasin ja Herttuattaren romanttinen kattokohtaus aikaansaa myös pientä herkistymistä ainakin tässä tytössä. Elokuvassa ei ole sinänsä mitään pelottavaa tai itkettävää kohtausta, onhan pääpahis Edgarkin aika kiltti. Niinpä Aristokatit sopii hyvin katsottavaksi perheen pienimpien kanssa. 

Päähenkilöinä Aristokateissa ovat itse aristokatit. Kissojen perheen päänä toimii kaunis Herttuatar, joka omaa arvokkaat ylhäisen luokan tavat ja haluaa opettaa ne pennuilleen. Herttuatar on olemukseltaan samanlainen kuin omistajansa madame Bonfamille. Herttuatar ei ole kuitenkaan liian ylpeä ylhäisestä syntyperästään, vaan hyväksyy erilaiset ja eriluokkaiset eläimet tasavertaisina tovereinaan. Sen sijaan ilkeyttä Herttuatar ei hyväksy, ja hän ihmettelee kovasti, kun tapaa matkallaan miehen, joka ajaa kissat pois autostaan. Herttuattaren pennuista Marie on tullut äitiinsä. Marie ei ole tosin oppinut vielä äitinsä avaraa maailmankuvaa, vaan pitää itseään muita, varsinkin veljiään, parempana. Hänestä naiset ovat aina oikeassa. Marie ihannoi miehiä ja pitää erityisesti Thomas O’Malleystä. Marie onkin oiva kuva perinteisestä naiskäsityksestä. Marie harrastaa laulamista. Berlioz on Marien musta veli, joka soittaa pianoa. Hän saa elokuvassa pennuista vähiten huomiota ja sitä kautta omaa vähiten persoonallisuutta. Berlioz taitaa olla kissoista kuitenkin se, joka aloittaa aina tappelut, joten jotain temperamenttia hänestäkin löytyy. Toulouse on oranssi kissa, joka harrastaa maalaamista. Toulouse haluaisi kovasti olla kujakatti ja hän innostuu kovasti, kun näkee sellaisen ensimmäistä kertaa. Toulouse omaa hyvän huumorintajun ja on hyvin toimelias kissa. Thomas O’Malley on hieman renttumainen kujakissa, joka paljastuukin hyvätahtoiseksi ja lapsirakkaaksi kolliksi. Thomas pitää musiikista, mikä ei ole ihme, sillä hänen kaverinsa on legendaarinen Hottikatti. Thomas on maailmanmatkaaja, jonka rauhattoman sydämen voi valjastaa vain naisen hellä tassu. 

Aristokatit-elokuvassa on suunnaton määrä sivuhenkilöitä. Matkallaan takaisin Pariisiin aristokatit kerkeävätkin tapaamaan vaikka minkälaisia persoonallisuuksia. Englantilaiset hanhet Abigail ja Amelia ovat höppänöitä, jotka juoruilevat huvikseen ja nauravat keksimilleen jutuille. Hanhet ovat kuitenkin hyväntahtoisia. He auttavat kissoja matkalla Pariisiin ja setäänsä Waldoa toipumaan humalasta. Hottikatti on suuri jazz-tähti, joka tunnetaan myös kissapiirien ulkopuolella. Hän on Thomas O’Malleyn hyvä ystävä, joka auttaa ystäviään tilanteessa kuin tilanteessa. Hottikatti asuu yhtyeensä kanssa kujalla. Yhtyeeseen kuuluu Hottikatin lisäksi kiinalainen, englantilainen, venäläinen ja italialainen kissa. Napoleon ja Lafayette ovat koiria, jotka asuvat maaseudulla ja terrorisoivat ohikulkevia ajoneuvoja. Napoleon on koirakaksikon johtaja, joka määrää, mitä milloinkin tehdään. Lafayette on onnellinen, vaikka onkin nokkimisjärjestyksessä alempana. Molemmat koirat ovat vähän yksinkertaisia. Tärkeä sivuhenkilö on vielä Roquefort-hiiri, joka asuu aristokattien talossa. Roquefort on kissojen hyvä ystävä, ja hän yrittää hinnalla millä hyvänsä saada selville, mihin kissat ovat talosta kadonneet. Hiiri jopa pukeutuu Sherlock Holmesin tutuiksi tekemiin vaatteisiin tutkimusmatkallaan. Roquefortin tutkimukset eivät kuitenkaan johda mihinkään. 

Aristokattien piirustustyyli on perinteistä Disneytä. Perinteisyydestä poikkeaa vain se, että hahmojen liikkuessa heidän sisällään näkyy animaattorien luonnosviivoja. Minusta tämä luonnosmaisuus luo kivan lisän animaatiotyyliin, vaikka se joidenkin mielestä saattaa antaa keskeneräisyyden vaikutelman. Sen sijaan miinusta animaattorit saavat siitä, että ovat käyttäneet (taas) joitain liikesarjoja useaan kertaan elokuvassa. Ainakin loppuhuipennuksessa näkyvät liikkeet ovat ihan samoja, mitä elokuvassa on aikaisemmin nähty (Lafayetten ja Napoleonin liikkeet sekä Thomasin ja Herttuattaren tanssi). Onneksi toistuvuudet jäävät kuitenkin vähäisiksi. 

Aristokatit on mielestäni yksi parhaimmista Disney-elokuvista. Olinkin hämmästynyt, kun Internetistä löytyi siitä niin vähän tietoa. Aristokateissa toisensa kohtaavat hyvä tarina, hieno animaatio ja mahtava musiikki. Elokuvaa katsoessa saa nauraa ja herkistellä, joten ei muuta kuin Aristokatteja katsomaan!

”Naiset eivät aloita riitaa vaan lopettavat sen.”
- Marie

8.10.2013

Luota vaan ja aikanaan sä löydät onnen maan

Syksy on ehtinyt jo hyvin pitkälle. Kalenteri näyttää siltä, että olisi aika aloittaa uusi kausi kilpailussa Ken on maassa kaunehin?!!!!! Jihuu!!! Tätä on odotettu!! Saimme viime vuoden voittajan kiinni ja kysyimme häneltä hieman kuulumisia.


Jane, mitä sinulle kuuluu? 
"Elämä menee vallan mainiosti. Olen tehnyt kovasti töitä koko ajan voittoni jälkeen. Pitämäni hermoloma oli todella lyhyt, enkä sen jälkeen ole kerennyt oikeastaan pysähtyä kertaakaan. Kesäkuussa lähdin Australiaan, sen jälkeen kävin Aasiassa kokeilemassa onneani ja syksyllä palasin Eurooppaan. Nyt olen viimeisen kuukauden ajan tehnyt töitä Suomessa. Olen mm. auttanut tulevan kauden suunnittelussa. Nyt, kun suunnittelu on loppunut, lähden vihdoin Afrikkaan. On tullut aika levätä."

Lepo tekee hyvää varmasti sinullekin. Mitä neuvoja antaisit tulevan 3. kauden kilpailijoille? 
"Annan samat neuvot, kuin keväällä kisan voittaessani. Muista olla ystävällinen ihmisille, sillä et voi koskaan tietää, kuka tulee olemaan tulevaisuudessa työnantajasi. Älä lannistu vastoinkäymisestä äläkä koskaan anna periksi. Muista se, että haaveesi voivat toteutua! Luota itseesi!"

Jane, kuten sanoit, olit mukana suunnittelemassa kolmatta tuotantokautta. Haluatko kertoa tulevasta jotain? 
"Minulla on salassapitovelvollisuus näihin asioihin liittyen. Tuomari haluaa pitää kilpailijoiden henkilöllisyyden salaisena viimeiseen asti. Sen verran voin sanoa, että tuomari oli valinnut kilpailijat ennen kuin ehdin mukaan suunnitteluryhmään. En siis ota valinnoista mitään vastuuta, itse olisin ehkä panostanut niissä enemmän... ulkonäköön. Ei millään pahalla! Minun kädenjälkeni näkyvät lähinnä kuvausteemojen valinnassa. Kisassa nähdään sekä vanhoja tuttuja teemoja että ihan uusia! Mutta nyt minun pitää nousta Afrikan laivaan. Onnea tuleville kilpailijoille!"

Kiitos ajastasi, Jane. Ken on maassa kaunehin? -kisan 3. kausi starttaa ensi viikolla! Muista olla mukana!

7.10.2013

Viidakkokirja - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 


Tarina alkaa siitä, kun Bagheera-pantteri löytää rantatörmästä korin, josta kuuluu itkua. Korin sisällä makaa kapaloituna pieni ihmislapsi. Bagheera vie lapsen susiperheelle, sillä sudet ovat juuri saaneet pentuja. Susiperhe toivottaakin ihmispennun tervetulleeksi laumaansa. Aikaa kuluu kymmenen vuotta ja susien ottolapsi, Mowgli, on kasvanut laumansa jäseneksi. Susineuvosto joutuu kuitenkin pitämään kokouksen, sillä Shere Khan -tiikeri on nähty lähistöllä. Shere Khan inhoaa ihmisiä näiden aseiden ja metsästysvimman takia, ja jos hän näkisi Mowglin, hän tappaisi tämän silmänräpäyksessä. Susineuvosto päättää lähettää Mowglin ihmisten kylään. Saattajaksi hänelle lupautuu Bagheera. Ensimmäisen yönsä parivaljakko nukkuu puun oksalla, jossa Kaa-käärme meinaa jo syödä heidät, mutta Mowglin ansiosta he pelastuvat. 

 Aamulla Mowgli herää elefanttien aamupartioon. Kenraali Hathi johtaa joukkojaan läpi viidakon aamumarssille. Mowgli liittyy elefanttien seuraan ja saa oppia pikkunorsulta. Tarkastuksen aikana Hathi huomaa, että heidän joukossaan on ihminen! Bagheera tulee tällöin pelastamaan Mowglin ja sanoo johdattavansa tätä ihmisten kylään. Niin kaksikko jatkaa matkaansa. Heille tulee kuitenkin riitaa, sillä Mowgli haluaisi jäädä viidakkoon ja hän sanoo osaavansa pitää huolen itsestään. Bagheera lähtee suuttuneena pois pojan luota. Yksin ollessaan Mowgli tapaa Baloo-karhun, joka alkaa opettaa Mowglille kuinka tapellaan. Baloo opettaa myös muita omaan elämäntapaansa sopivia oppeja. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy apinoita, jotka kidnappaavat Mowglin! 

Apinat vievät Mowglin raunioille, joissa he asustelevat kuningas Louien johtamina. Louie haluaa Mowglin kertovan hänelle, kuinka tehdään tulta. Mowgli ei tiedä mitään tulesta, mutta Louie ei usko häntä. Baloo ja Bagheera saapuvat paikalle pelastamaan ihmispoikaa. Hetken kestävän takaa-ajon jälkeen pantteri ja karhu saavat napattua pojan, ja apinoiden temppeli raunioituu entistä pahemmin. Mowglin nukahdettua Bagheera selittää Baloolle, miksi poika on vietävä ihmisten kylään. Baloo hyväksyy tehtävän hampaita purren ja päättää lähteä saattamaan poikaa aamulla. 

Aamulla Baloo lähtee Mowglin saattajaksi huonolla omallatunnolla. Lopulta karhu paljastaa Mowglille vievänsä tätä ihmisten kylään, jolloin poika suuttuu kauheasti ja karkaa karhun luota. Baloo ja Bagheera lähtevät etsimään poikaa. Bagheera pyytää myös norsut apuun etsintöihin. Valitettavasti tiikeri Shere Khan kuulee kadonneen pojan olemassaolosta ja lähtee itsekin etsimään tätä. Tiikerin matka johtaa Kaa-käärmeen luo, jolla itse asiassa on Mowgli lonkeroissaan. Kaa huijaa tiikeriä, ettei hän tiedä mitään mistään pojasta. Sillä välin Mowgli pääsee Kaan syleilystä irti ja pelastuu jälleen kerran. 

Mowglin harhailu johtaa hänet lopulta kuolleelle aukiolle, jossa asuu korppikotkia. Korppikotkat alkavat aluksi kiusata Mowglia, mutta huomattuaan tämän olevan masentunut he piristävät poikaa laululla. Laulun aikana paikalle saapuu kuitenkin itse Shere Khan! Tiikeri lähtee jahtaamaan Mowglia, mutta poika panee vastaan. Paikalle saapuu Baloo-karhu, joka tarttuu tiikeriä hännästä häiriten tämän hyökkäysyrityksiä. Korppikotkat auttavat Baloota. Salaman iskettyä läheiseen puuhun Mowgli nappaa tulessa olevan oksan ja sitoo sen Shere Khanin häntään. Shere Khan ei pelkää mitään niin paljon kuin tulta, ja niin hän juoksee kauas pois tuli hännän alla. Taistelussa on kuitenkin yksi haavoittunut: Baloo makaa liikkumattomana maassa. 

Bagheera saapuu paikalle ja alkaa pitää koskettavaa puhetta urheasta Baloo-karhusta. Puheen aikana Baloo palaa kuitenkin tajuihinsa, ja ystävykset saavat iloita toistensa seurasta. Kolmikko on lähdössä takaisin viidakkoon, kun Mowgli kuulee jostain outoa laulua. Hän haluaa mennä lähemmäs katsomaan, ja kuinka ollakaan, läheisellä lammikolla on ihmistyttö! Mowgli ihastuu tyttöön heti ensisilmäyksellä ja lähtee hänen mukanaan ihmisten kylään. Baloo ja Bagheera taas palaavat takaisin omaan kotiinsa viidakkoon. 

Viidakkokirja on Disneyn klassikko numero 19. Elokuva perustuu Rudyard Kiplingin vuonna 1894 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Kirjaansa Kipling on koonnut monta eri tarinaa Intian viidakoista, joista kolme käsittelee Mowglia. Rudyard Kipling antoi tarinansa hahmoille hindinkieliset nimet: Baloo tarkoittaa karhua, Bagheera pantteria, Hathi elefanttia ja Shere Khan tiikerikuningasta. Kirjassa Mowgli adoptoidaan vanhemmille, jotka uskovat pojan olevan heidän kauan kadoksissa ollut lapsensa. Mowgli ei kuitenkaan asetu aloilleen vaan kaipaa takaisin viidakkoon. Kirjassa pahiksena toimii metsästäjä, joka yrittää tappaa Shere Khanin. Metsästäjän tappaa kuitenkin itse Mowgli, joka tappaa myös ilkeän tiikerin. Kirjassa ei esiinny ollenkaan ihmistyttöä. Elokuva eroaa kirjasta myös Kaa-käärmeen kohdalla. Kirjassa Kaa on Mowglin ystävä ja neuvoja, ja hän pelastaa pojan apinoilta. Disney-elokuvassa käärmeestä on tehty pahis, koska käärmeet vain ovat aina pahiksia. 

Disneyn edellinen elokuva, Miekka kivessä, oli Walt Disneylle pettymys (vaikka elokuva hyvin tuottikin). Tämän takia Walt päätti osallistua enemmän uuden elokuvan, Viidakkokirjan, tekemiseen käymällä tarinakokouksissa.  Kokouksissa hän esitti animaattoreille, miten kukin hahmo liikkuu tietyssä kohtauksessa ja mitä hahmo tuntee. Walt keksi myös vitsejä elokuvaan. Emme kuitenkaan tiedä, oliko Walt lopulta tyytyväinen elokuvaan. Walt Disney kuoli elokuvan ollessa vielä tuotannossa. Näin Viidakkokirjasta tuli viimeinen elokuva, jossa näkyy Waltin kädenjälki. Viidakkokirja sai ensi-iltansa lokakuussa 1967 ja se oli suuri hitti. Mikäli elokuva ei olisi tuonut studiolle niin paljon rahaa, olisi Disneyn animaatiopuoli luultavasti lopetettu. 

Voisi sanoa, että Viidakkokirjassa on kolme päähenkilöä: Mowgli, Bagheera ja Baloo. Mowgli mielletään usein kuitenkin varsinaiseksi päähenkilöksi. Mowgli on viidakossa susien keskellä kasvanut poika, joka on hyvin määrätietoinen ja nokkela. Viidakossa asuessaan hän on oppinut susien tavat, ja seikkailunsa edetessä pyrkii sulautumaan joukkoon mm. karhuna ja elefanttina. Mowgli on kuitenkin vasta lapsi (10-vuotias), ja sen huomaa hänen käytöksessään lähinnä kiukutteluna ja oman edun haluamisena. Bagheera-pantteri on esimerkillinen vanhempi, joka yrittää tuoda järkeä Mowglin päähän. Asiallisuutensa ja aikuisuutensa takia Bagheera on Mowglin mielestä tylsä, eikä hän jaksaisi kuunnella tätä. Bagheera kuitenkin yrittää ajatella vain Mowglin parasta. Baloo taas on monen lapsen unelmavanhempi, joka antaisi lapsen tehdä mitä vaan ja elää rennosti. Tämä rento ja huoleton karhu on Mowglin paras kaveri. Baloo yrittää muuttua asiallisemmaksi Mowglin takia, mutta elokuvan lopussa on taas oma svengaava itsensä. Pahiksina elokuvassa toimii Kaa-käärme ja tiikeri Shere Khan. Kaa on hieman koominen hahmo, kun taas Shere Khan on pesunkestävä pahis. 

Elokuvan animointi on laadukasta ja pesunkestävää Disney-kamaa. Yleensä Disneyn elokuvissa yksi animaattori vastaa yhden hahmon piirtämisestä. Viidakkokirjassa kuitenkin kaikki animaattorit piirsivät kaikkia hahmoja, ja kohtauksista vastattiin yksitellen. Viidakkokirjasta huomaa kuitenkin sen, että samoja kohtauksia on kierrätetty elokuvassa myöhemmin uudelleen. Esimerkiksi Kaa-käärme tippuu puusta toisella kertaa aivan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla ja kiemurtelee pois häntä samanlaisella solmulla. Myös elefanttien marssin pysähtymistä näytetään pari kertaa uudelleen aivan samalla pätkällä. Tämä on minusta hieman surullista, kun animaattorit eivät jaksa/kerkeä animoida kohtausta edes hieman erilaiseksi. Onneksi tätä kuitenkin tapahtuu Viidakkokirjassa ja muissa Disney-elokuvissa todella vähän. Viidakkokirjan korppikotkat ovat taas mielestäni suora kopio Dumbon variksista – molemmat kiusaavat aluksi päähenkilöä, mutta kun huomaavat tämän olevan surullinen, lohduttavatkin häntä. Korppikotkat on muuten animoitu The Beatles-yhtyeen näköiseksi, sillä Beatlesien piti alun perin antaa äänensä linnuille. John Lennon kieltäytyi kunniasta, mutta korppikotkien päähän jäi kuitenkin moppitukat! 

Viidakkokirjassa on aivan mahtava musiikki. Musiikista vastaa suurimmaksi osaksi Shermanin veljekset, ja heidän sävellystyönsä on kehittynyt huimasti Miekka kivessä -elokuvasta. Nyt musiikki on paljon jammaavampaa ja jää päähän soimaan. Elokuvan ensimmäinen laulu on Kenraali Hathin marssi, jota norsut laulavat, kun marssivat yli Intian tasangon. Toinen laulu on Karhun elämää, jossa Baloo opettaa Mowglille omaa elämänkatsomustaan. Karhun elämää on Terry Gilkysonin säveltämä laulu, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta ei voittanut. Kolmas laulu elokuvassa on Apinalaulu, jossa kuningas Louis kertoo halustaan tulla ihmiseksi. Tämän jälkeen Karhun elämää ja Kenraali Hathin marssi soivat uudestaan lyhyempinä versioina. Neljäs uusi laulu on Luota vain, jonka Kaa laulaa hypnotisoidessaan Mowglin. Viides laulu on Ystävyys, jonka nuo Beatles-korppikotkat laulavat parantaakseen Mowglin mieltä. Kuudes laulu on Kotini, jota ihmistyttö laulaa. Tässä laulussa on hyvin konservatiiviset sanat. Ihan elokuvan lopussa kaikaa taas Karhun elämää Baloon ja Bagheeran laulamana. 

Viidakkokirja on mahtava suoritus Disneyn studioilta. Vaikka elokuva muodostuukin episodimaisista kohtauksista, on se silti luonteva kokonaisuus, joka kuljettaa mukanaan mitä mainiointa juonta. Elokuvaa ehdotettiin aikanaan Oscar-ehdokkaaksi parhaan elokuvan kategoriaan, mutta eihän tuohon aikaan animaatiofilmin pääseminen edes ehdokkaaksi ollut mahdollista kyseisessä luokassa. Ensimmäinen animaatioelokuva, joka pääsi ehdolle parhaaksi elokuvaksi, oli Kaunotar ja hirviö vuonna 1991. Viidakkokirjalle on tehty jatko-osa, joka kertoo siitä, kun Mowgli palaa viidakkoon. Niin hyvältä kuin idea kuulostaa, on alkuperäinen klassikko varmasti parempi. 

”Baloo, suutarin tulisi pysyä lestissään. Et sinäkään menisi pantterin kanssa naimisiin.”
”En mä tiedä. Hehe. Kas kun ei ole pantterit ennen kosineet!”
- Bagheera ja Baloo