Taaskin ystävät tunteet löytävät, sulaa kylmä jää.

Yksi oleellinen piirre Disney-klassikoissa on, että ne vetoavat katsojien tunteisiin. Klassikoissa käsitellään monia eri tunteita: vihaa, surua, iloa ja naurua. Tunnetilat vaihtelevat kohtauksesta kohtaukseen luoden elokuvista miellyttävän kokonaisuuden. Katsoessani analyyttisesti läpi Disney-klassikoita olen laittanut niistä itselleni ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Aion jakaa kanssanne kaikki kokemani tunnetilat ja tekemäni listaukset. 

Aikaisemmin olen kirjoittanut listaukset niistä kohdista Disney-klassikoissa, jotka saavat minut pelkäämään, nauramaan tai itkemään surusta. Nyt vuorossa on viimeinen näistä "tunne-postauksista", ja tässä käsitellään kohtauksia, jotka saavat minut herkistymään eli itkemään ilosta. Listalle ovat päässeet kaikki Disney-klassikkojen kohtaukset, jotka ovat mielestäni niin kauniita, ihania tai vaikuttavia, että ne saavat minut sen takia itkemään. Kyseessä on onnen kyyneleet, ei surun. Kohtia listalla on yhteensä 35, mutta numeroinnista huolimatta ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä. 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

1. Mulan hakee nuolen pylvään päästä

Teistä miehen teen -laulun aikana Shang opettaa alokkaille sotilaan taitoja, tai kuten hän itse sanoo, miten tehdä heistä miehiä. Laulun alussa kaikki alokkaat onnistuvat harjoitteissa todella huonosti, mutta päähuomio keskittyy Mulaniin. Mulan ei meinaa sitten millään suoriutua armeijan vaativista olosuhteista, ja hän onkin luokkansa huonoin. Laulun keskivaiheilla Shang käskee Mulania häipymään pois silmistään, sillä hän ei voi tehdä Mulanista miestä (ja kuinka oikeassa Shang siinä onkaan!). Mulan ei kuitenkaan lannistu, vaan päättää tehdä sen, mihin yksikään toinen ei ole pystynyt: noutaa Shangin ampuman nuolen alas korkean pylvään päästä. Hoksottimiensa avulla Mulan pääsee kuin pääseekin pylvään päähän, ja minä aina riemuitsen Mulanin kanssa hänen suorituksestaan! Mulanin hymy on niin valloittava hänen tervehtiessään auringonnousun aikaan Shangia pylvään päästä. Hän näyttää, että mihin tahansa pystyy, jos vain harjoittelee tarpeeksi eikä anna periksi! Mulanin onnistuminen kiipeämisessä kirvoittaa minulta usein pari onnenkyyneltä. :) 

2. Tie elämän

Aaah! Muistan, kun katsoin Leijonakuninkaan ensimmäistä kertaa monen vuoden tauon jälkeen. Elokuva oli ollut Disneyn holvissa, ja sen päivänvaloon tultua sain ostettua julkaisun vihdoin itselleni ja katsottua elokuvan varmaan noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja ah, mitkä lapsuusnostalgiat jo elokuvan alku minussa herätti! Tie elämän on upea laulu, ja jos pääsen oikein keskittymään ja eläytymään elokuvaan sen alkusekunneista lähtien, saa laulun kertosäkeistö minussa vähintään kylmiä väreitä ellei jopa onnen kyyneleitä aikaiseksi. Mitä musiikkia, mitä animaatiota!!! Ah! 

3. Ruusunen herää suudelmaan ensirakkauden

Pahattaren kirous on käynyt toteen, ja prinsessa Ruusunen on vaipunut satavuotiseen uneen. Prinssi Philip on päässyt linnaan tappuramuurin ja Pahattaren ohi, ja mikä häntä onkaan linnan tornissa vastassa: unessa oleva maailman kaunein prinsessa! Prinssi lähestyy sänkyä hiljalleen, ja hitaasti mutta varmasti antaa hellän suudelman nukkuvan prinsessan huulille. Haltijatarkummit ovat kertoneet Philipille, että kirous murtuu tosirakkauden suudelmasta, ja siksipä hän osaa sen Auroralle antaa. Ja niin prinsessan silmät aukeavat hitaasti ja kaunis hymy leviää neidon huulille: onhan hänen edessään hänen ensirakkautensa. Näin romanttinen rakkauden toteenkäyminen herkistyttää ainakin tunteikkaan katsojan sydämen.

4. Bernard kosii Biancaa

Koko Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvan ajan Bernard yrittää kosia mielitiettyään Biancaa. Kosintayritykset menevät joka kerta pieleen, ja yleensä osasyynä on Bernardin jännittäminen kyseisessä tilanteessa. Ihan elokuvan lopussa Bernard saa kuitenkin rohkeutta pelastettuaan Maara-kotkan, Jaken, Tonin ja Biancan ihan itsekseen, ja niin hän vihdoin uskaltaa kosia Biancaa. Kosinta tapahtuu vielä todella romanttisesti pilvien yläpuolella tähtitaivaan alla kotkan selässä lentäen. Katsoja samaistuu Bernardiin todella hyvin elokuvan aikana, ja kun Bernard saa vihdoin toteutettua aikeensa, jota on tosiaan yrittänyt toteuttaa koko elokuvan ajan, ei voi olla hurraamatta hiirelle - tai minun tapauksessani kyynelehtimättä. :D Varsinkin, kun Bianca vielä vastaa myöntävästi Bernardille, on kaikki täydellistä!

5. Tianan ja Naveenin rakkaudentunnustukset

Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Naveen yrittää suudella prinsessaa, jotta hän ja Tiana muuttuisivat takaisin ihmisiksi. Elokuvan lopussa Naveen on päässyt Mardi Gras -paraatin prinsessan Charlotte La Bouffin luo, jota aikoo pussata. Naveenin tarkoituksena on mennä naimisiin Charlotten kanssa, jotta hänellä on varaa ostaa Tianalle ravintola, josta nainen unelmoi. Naveen toteaa Charlottelle: "Tiana, on mun Evangeline." Charlotte ei tajua sanojen merkitystä, mutta piilosta Naveenia kuunteleva Tiana tajuaa, ja näin hän saa kuulla, että Naveen rakastaa häntä. Evangeline viittaa nimittäin tähteen, jota Ray-tulikärpänen rakastaa yli kaiken. Niin Tiana hyppii ulos piilostaan, keskeyttää Charlotten ja Naveenin suudelman sanoen Naveenille: "Unelmani ei ole mitään ilman sinua." Awwww!!!! Näin molemmat ovat tunnustaneet rakkautensa toisiaan kohtaan, ja tämä tyttö eläytyy tunnelmaan täysin. <3

6. Robinin ja Marianin rakkaudensanat

Nottinghamissa järjestetään jousiammuntakilpailut, joiden voittaja saa palkinnoksi kultaisen nuolen itseltään Marian-neidolta. Robin Hoodin on aivan pakko osallistua turnajaisiin, sillä hän ei halua jättää mahdollisuutta tavata rakkautensa kohde Marian käyttämättä. Jousiammuntakilpailut pidetään, ja haikaraksi naamioitunut Robin voittaa kisan leikiten sheriffin huijausyrityksistä huolimatta. Voitosta prinssi Juhana arvaa voittajan olevan naamioitunut Robin Hood, ja pian Robin vangitaan kahleisiin. Marian-neito katsoo kauhistuneena tapahtumien etenemistä, ja pyytää prinssiä vapauttamaan Robinin, koska rakastaa tätä. Robin vastaa neidon tunteisiin, ja vangitun lainsuojattoman katse Marianiin on jotain aivan ihanaa! Ja traagisesta tilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen kohtaus on todella romanttinen! Ja ihana!

7. Kristoff jättää Annan linnan portille

Kristoff on viilettänyt läpi jäisen tundran Arendelleen, jonka linnaan hän kuljettaa Annaa. Annan sydän on jäätymässä, ja vain tosirakkauden teko voi Annan pelastaa. Linnassa majaansa pitää Annan kihlattu Hans, jonka antama tosirakkauden suudelma pelastaa Annan varmasti. Kristoff kantaa Annaa viimeiset metrit linnaan sylissään, ja linnan portilla hovimiehet tulevat Annaa vastaan ja auttavat prinsessan linnan sisälle. Kristoff jää porttien ulkopuolelle kuin nalli kalliolle, ja hän saa kiitoksekseen vain Annan luoman viimeisen ystävällisen katseen ennen porttien sulkeutumista. Kristoffin teko on todella epäitsekäs ja jalo, sillä miehellä on ilmiselvästi tunteita prinsessaa kohtaan. Silti hän päästää irti Annasta, jotta tämä pääsee pelastamaan itsensä toisen miehen sylissä. Nyyh! Kristoff on niin ihana! Ja hänen ilmeensä on niin surullinen Annan hävittyä näköpiiristä, että tämä tyttö puhkeaa kyyneliin ilmeen ja teon yhteisvaikutuksesta. Kysymys tosin kuuluu, että eikö jo Kristoffin teon, eli Annan kuljettamisen linnaan, olisi pitänyt pelastaa Anna jäätymiseltä? Kyseessähän oli selvä epäitsekäs, rakkauden takia tehty teko! (Tämä kohta olisi muuten ehkä kuulunut surullisten kohtausten listalle...)

8. Aku ja Iines löytävät toisensa Nooan arkista

Yllätin itseni katsoessani Fantasia 2000:tta, sillä parikin pätkää siitä saivat minut herkistymään. Toinen pätkistä on  E. Elgarin säveltämään teokseen Pomp and Circumstance tehty animaatio, jossa Aku toimii Nooan apurina merkiten kaikki arkkiin saapuvat eläimet. Vedenpaisumus saapuu, ja niin Aku kuin hänen mielitiettynsä Iineskin luulevat toistensa jääneen veden musertavan painon alle. Arkkimatka sujuu Ankkojen osalta surullisessa merkeissä, varsinkin, kun jokaisella muulla eläimellä on se suhteen toinen osapuoli mukana. Lopulta maata nousee esiin ja arkki pysähtyy, ja kaikki eläimet purkautuvat laivasta ulos. Iineksen kaulakorusta putoaa medaljonki arkkiin. Aku ja Iines löytävät molemmat sydämen muotoisen medaljongin yhtäaikaa, ja jälleennäkemisen riemu on sanoinkuvaamatonta! Onnen kyyneleet pursuavat Iineksen silmistä, kun hän moiskauttaa Akun poskelle suudelman. Minäkin herkistyn Ankkojen jälleennäkemisestä. Suuri osa tunnelmaan pääsemisestä johtuu varmasti Elgarin hienosta sävellyksestä.

9. Tessu pelastaa Topin

Koiran ja ketun lapsuuden syvä ystävyys on saanut väistyä, kun Topi on johdattanut Tessun ystävän Pösön junan alle. Tessu onkin lähtenyt luonnosuojelupuistoon metsästämään isäntänsä kanssa Topia, mutta metsän siimeksissä Topi on pelastanut Tessun karhun kynsistä. Karhun kanssa itse taisteltuaan Topi on haavoittunut ja viruu vesiputouksen alajuoksulla henkihieverissä. Tessu on jäljittänyt Topin olinpaikan, ja kerkeää kiittää ystäväänsä juuri ennen kuin Aatu Remunen saapuu paikalle pyssyn kanssa. Mies tähtää kettua ja aikoo näin viimein toteuttaa kostonsa junan alla haavoittuneen Pösön puolesta. Tessu kuitenkin asettuu Topin ja pyssyn väliin, eikä väisty tieltä Remusen käskyistä huolimatta. Tessun jalo teko herkistää minut, ja se ilmeisesti herkistää myös Aatu Remusen, sillä metsästäjän julma ilme väistyy pian hämmästyksen tieltä. Mies laskee pyssynsä alas samalla, kun viimeisetkin kostonhalut kaikkonevat hänen ruumistaan. Topin ja Tessun tiet erkanevat tämän tapahtuman jälkeen. On kuitenkin hienoa nähdä, miten tosiystävyys on kostonhimoa suurempi voima, rakkaus on vihaa mahtavampi!

10. Simba ja Mufasa tähtitaivaan alla

Simba on aiemmin meinannut joutua hyeenojen suupalaksi ja Mufasa on tullut pelastamaan hänet. Mufasa haluaa puhutella Simbaa tähtitaivaan alla kahdestaan Simban seikkailussa mukana olleiden Nalan ja Zazun kuulematta. Mufasa selittää Simballe, kuinka hän pelkäsi poikansa puolesta saadessaan kuulla tämän olevan vaarassa. Leijonakuningas luo lisäksi katseensa ylös tähtiin ja kertoo, että entisaikojen kuninkaat katsovat heitä tähdistä. Mufasa ja Simba viettävät keskenään vakavan, mutta osittain myös leikkisän hetken. Kohtaus ei saisi minua herkistymään, ellen tietäisi, mitä Mufasalle tulee seuraavaksi käymään. On niin ihanaa nähdä, miten läheiset välit isällä ja pojalla on toisiinsa, ja on niin surullista ajatella, että tähtitaivaan alla vietetty hetki on heidän viimeinen onnellinen hetkensä yhdessä. Nyyh!

11. Valon kirkkaan viimein nään

Valon kirkkaan viimein nään -laulu on täydellinen, ja kohtaus laulun ympärillä on täydellinen! Kohtaus järvellä on minusta ehkäpä se romanttisin, mitä Disney-elokuvissa on nähty! Laulun aikana Tähkäpää ja Flynn ovat soutaneet keskelle järveä, josta leijuvat lyhdyt näkee parhaiten. Pimeällä taivaalla leijuvat lyhdyt ovat todellakin maaginen näky, mutta tapahtumat veneessä eivät ole yhtään vähempää taianomaisia! Veneessä niin Flynn kuin Tähkäpääkin tajuavat itsekseen, että tuo toinen tyyppi tässä veneessä on minun seuraava unelmani. Laulun yltäessä voimakkaimpaan kohtaansa myös tunteet veneessä pauhaavat voimakkaimmin, eikä katsoja voi mitenkään välttyä tunnepurkaukselta. Kohtauksessa on kaikki kohdallaan: se on esteettinen, tunteet ovat huipussaan ja laulu on todella kaunis! Ah! 

12. Vuori, jossa maa yhtyy valoon

Pitkän matkan jälkeen Kenai ja Koda pääsevät vihdoin vuorelle, jossa maa yhtyy valoon. Vuorella esi-isien henget muuttavat Kenain takaisin ihmiseksi Kodan ja paikalle olevan Denahin suureksi ihmetykseksi. Koda säikähtää ihmisiä ja piiloutuu kiven taakse. Kenai on kuitenkin matkan aikana sitonut vahvan siteen karhunpentuun, ja hän menee tämän luokse, ja Koda lopulta uskoo karhun ja ihmisen olevan yksi ja sama henkilö. Niin Kenai ja Koda halaavat toisiaan. Kenai päättää kuitenkin muuttua takaisin karhuksi, jotta saa olla yhdessä Kodan kanssa. Awww! Jos tämä ei vielä herkistytä katsojaa, tulee Kodan karhuemon henki vielä tervehtimään poikaansa. Kodan ja tämän äidin jäähyväiset toisilleen ovat sydäntäsärkevät, vaikka toisaalta myös iloa täynnä. Tämän katsojan silmät ovat ainakin tulvillaan kyyneleitä.

13. Hirviö päästää Bellen pois linnasta

Tyttö sekä hän -laulun jälkeen Belle kertoo Hirviölle viihtyvänsä linnassa, mutta ikävöivänsä isäänsä. Hirviö päättää näyttää Bellelle taikapeilin, jolla neito voi katsoa, mitä Mauricelle kuuluu. Peilin näyttämä näky onkin kauhea, sillä siitä näkyy, kuinka keksijä kamppailee hankien keskellä lyyhistyen kylmyydestä maahan. Belle haluaisi lähteä auttamaan isäänsä, mutta hän on luvannut pysyä linnassa Mauricen puolesta vankina. Hirviö kuitenkin antaa Bellelle luvan lähteä, ja hellät hyvästit jättäen Belle lähtee pelastamaan isäänsä. Könnin tullessa ihmettelemään, miksi Hirviö päästi tytön pois, Hirviö vastaa lyhyesti rakastuneensa häneen. Tässä kohdassa minun silmäni yleensä täyttyvät kyyneleistä. Hirviö rakasti Belleä niin paljon, että päästi hänet luotaan pois! Yääää!

14. Evangeline

Ray-tulikärpänen alkaa kertoa Tianalle, Naveenille ja Louisille ihastumisestaan Evangeline-nimiseen tulikärpäseen, joka paljastuukin taivaalla tuikkivaksi tähdeksi. Ray tunnustaa rakkautensa laulun sävelin, ja jo pelkkä laulu on niin ihana, että se saa ihokarvani väreilemään. Laulun aikana Naveen haluaa alkaa tanssia Tianan kanssa, mutta Tiana kieltätyy. Tähän Naveen toteaa: "Jos minä muhennan, sinä tanssit." Sitten Naveen vetää Tianan kanssaan tanssimaan ah-niin-romanttisesti. Minusta on niin ihanaa, kuinka Naveen saa Tianan tanssimaan tämän vastahakoisuudesta huolimatta. Samalla näemme, että Tiana alkaa kehittyä, sillä elokuvan alussa hän ei olisi vielä missään nimessä suostunut tanssimaan. Tianan jääkerros alkaa siis sulaa Naveenin seurassa. Ah!

15. Triton muuttaa Arielin ihmiseksi

Ursula on juuri tuhoutunut prinssi Ericin toimesta, ja Eric on huuhtoutunut mereltä rannalle. Ariel katsoo rantakiveltä suruissaan rakasta Ericiään, sillä tyttö on jälleen merenneito. Merenneito ja ihminen eivät voi elää samassa maailmassa yhdessä. Kuningas Triton katsoo kauempaa tyttärensä surua. Triton ymmärtää, kuinka paljon Ariel välittää Ericistä, ja päättää muuttaa Arielin ihmiseksi jälleen - vain siksi, koska rakastaa tytärtään eikä halua nähdä häntä onnettomana. Tritonin ja Sebastianin välinen vuoropuhelu kohtauksessa on minusta jotenkin todella liikuttava, ja sen ansiosta kohtaus pääsee tälle listalle. 

16. Quasimodo antaa siunauksensa Esmeraldalle ja Phoebukselle

Quasimodon sydän on särkynyt, koska Esmeralda ei ollutkaan rakastunut häneen vaan kapteeni Phoebukseen. Notre Damen kellonsoittajan lopussa katedraalin taistelun päätyttyä Esmeralda, Phoebus ja Quasimodo kohtaavat toisensa jälleen. Tällöin Quasimodo antaa siunauksensa Phoebuksen ja Esmeraldan rakkaudelle, eikä hän ole enää kapteenille mustasukkainen. Quasimodon mielialaan vaikuttaa varmasti onnellisesti päättynyt taistelu, hänen ystävystymisensä Phoebuksen kanssa sekä se, ettei Esmeralda kuollut. Onnellisena Quasimodo liittää Esmeraldan ja Phoebuksen kädet yhteen ja hymyilee heille. Minusta tämä on niin liikuttavaa nimenomaan Quasimodon näkökulmasta: hän pystyy vihdoin päästämään ihastuksestaan irti ja iloitsemaan toisten onnesta.

17. Eugene herää henkiin

Yhyyyy! Eugene Fitzherbert on kuollut Tähkäpään käsivarsille. Tähkäpää nyyhkyttää miehen takia, sillä on ymmärtänyt hänen olleen uusi unelmansa - ja kuullut itse olleensa Eugenen unelmien kohde. Tähkäpää alkaa suruissaan laulaa kukkalaulua Onneni eilinen, jolla on aiemmin saanut haavat paranemaan. Laulun loputtua Tähkäpään silmäkulmasta putoaa pieni kyynel Eugenen päälle, mutta tässä kyyneleessä on ihmeellisiä voimia. Koko tornihuone täyttyy ihmeellisistä valokuvioista, jotka lopulta katoavat Eugenen sisään. Tämä oli varmasti taikakukan viimeinen ihmeteko, sillä Eugene herää henkiin!!!! Tähkäpää ei voi uskoa tapahtumaa todeksi, ja hyppää riemuissaan Eugenen kaulaan ennen parin ensisuudelmaa. Minä eläydyin kohtauksessa aina vahvasti Tähkäpään suruun, ja kun henkiin herääminen tapahtuu, muuttuu surun kyyneleeni ilon kyyneleiksi. :)

18. Kukko Kieku kannustaa poikaansa

Kyllä, Pikku Kanasestakin on päässyt kohtaus tälle listalle! Elokuvan parasta antia on Pikku Kanasen ja hänen isänsä Kukko Kiekun välinen suhde. Elokuvan alussa isä ei usko ollenkaan poikansa kykyihin, sillä poika on aikamoinen rääpäle ja joutuu koko ajan noloihin tilanteisiin. On aika kamalaakin huomata, kuinka alhaista isän kannustus on - Kieku pyytää poikaansa pysymään tapahtumissa taka-alalla ja pyrkimään olemaan näkymätön. Pikku Kanasen liityttyä koulun pesäpallojoukkueeseen isä on kauhuissaan siitä, mitä noloa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Yllättäen Pikku Kanasen ansiosta pesis-joukkue voittaakin koulujen välisen mestaruuden!!! Ja voi, miten ylpeä isä on nyt pojastaan! Pedagogisesti ajatellen tilanne on aivan hirveä: poika saa kannustusta vain onnistuessaan jossain, eikä saa tukea vaikeina aikoina. Silti elokuvaa katsoessa onnenkyyneleet valuvat silmilleni Kukko Kiekun kannustaessa poikaansa pesäpallo-ottelussa: VIHDOIN Pikku Kananen saa edes jotain tukea vanhemmaltaan! Kuinka ihanaa! 

19. Aladdin toivoo Hengen vapaaksi

Jafar on päihitetty ja Agrabahissa kaikki on palautunut ennalleen. On Aladdinin viimeisen toiveen vuoro, ja Henki valmistautuu taikomaan Aladdinista taas prinssin. Aladdin yllättää toiveellaan Hengen kuitenkin täysin: hän toivoo Hengen vapaaksi! Henki käärii jo hihojaan toteuttaakseen yhden prinssin parvekkeelle seisomaan, kunnes hän tajuaa Aladdinin sanat. Henki kääntyy katsomaan omia kahleitaan hämmästyneenä, ja näkee niiden aukeavan ja putoavan pois. Lampunhenki on nyt vapaa! Ja mikä ilo siitä syntyy! Suurimman riemunsa ulospäästettyään Henki tajuaa kääntyä Aladdinin puoleen, ja hän kiittää miestä vapaudestaan. Ja voi, Hengen ja Aladdinin välinen ystävyys on jotenkin todella suloista elokuvan lopussa! Koskettavan kohtauksesta tekee se, että Aladdin laittaa (vihdoin?) jonkun toisen tarpeet omiensa edelle, ja todellakin toteuttaa Hengelle antamansa lupauksen, vaikka suunnitteli sen jo rikkovansa.

20. Emmitt-saukko tulee entiselleen

Zootropoliksen lopussa Judy ja Nick keksivät vastalääkkeen villiintyneiden eläinten "kesyttämiseksi". Kaikki villit eläimet saavat vastalääkkeeksi yöulvojaa, myös ensimmäisenä villiksi muuttunut Emmitt-saukko. Saukon vaimo rouva Otterton on vieressä katsomassa lääkkeensyöntiä, ja on ihanaa, kun Emmitt lopulta muuttuu takaisin omaksi herttaiseksi itsekseen! Emmittin vaimon usko miehensä paranemiseen ei lopu milloinkaan elokuvan aikana, ja minusta on ihanaa katsoa, kuinka vaimo pitää huolta miehestään ja pysyy tämän rinnalla vaikeiden aikojen läpi. Rouva Ottertonin usko ja toivo siis palkitaan!

21. Herkuleksen loppu

Herkuleksen loppu on yhtä herkistelyä minun kohdallani. Ensiksi Herkules pelastaa Megaran hengen ja hänestä tulee jumala. Ihanaa. Megaran virottua henkiin pilvi tulee noutamaan paria Olympos-vuorelle, jossa Herkules kutsutaan asumaan jumalten joukkoon. Herkuleksen unelma käy siis toteen, kun hän löytää lopulta paikan mihin kuuluu. Kesken jumalten juhlimisen Herkules kuitenkin tajuaa, ettei Megara voi seurata häntä Olympokselle, ja niin Herkules päättää jäädä maan päälle rakkaansa luokse. Oih! Parin suudelma pilvien päällä on ihana! Jos tässä vaiheessa kyynekanavat eivät ole vielä kostuneet, niin viimeinen niitti on vielä tulossa: Herkuleksen ja Megaran palattua maan päälle Zeus tekee taivaalle uuden, Herkuleksen näköisen tähtikuvion. Tässä käy toteen Phil-satyyrin pitkäaikainen unelma siitä, että joku hänen koulutettavansa pääsisi tähtiin, ja kansa huutaa: "Se on Philin poika!" Kyynel vierähtää satyyrin poskelle - ja myös tämän katsojan poskelle. Herkuleksen loppu on aivan mahtava tunteikkuudessaan, ja mahtavuuden kruunaa kappale Hän suurin on.

22. Robinin ja Marianin metsätreffit

Robin Hoodin ja Marian-neidon metsätreffit ovat jotain aivan liian romanttista, ja tietyssä olotilassa (lue: romantiikan nälässä) ne saavat minut liikuttumaan. Nottinghamin jousiammuntakilpailun päätteeksi Marian pakenee Robinin mukana Sherwoodin metsään, ja siellä tähtien tuikkeessa kettupari viettää romanttisen hetken lammen rannalla tulikärpästen loisteessa. Robin antaa Marianille kihlakukkasormuksen, jossa loistaa tulikärpänen, ja ketut katsovat toisiaan silmiin niin rakastuneesti! Oikeasti, miten kettujen silmät onkin osattu animoida niin vakuuttavasti, niin lempeästi ja niin rakastuneesti? Ah!

23. Simba ottaa paikkansa Jylhäkallion kuninkaana

Tämä Leijonakuninkaan kohtaus pääsi jo kiehtovimpien Disney-hetkien listalleni. Sen lisäksi että kohtaus on todella mahtipontinen, jylhä ja vaikuttava, saa se aikaan myös jonkinasteista herkistymistä. Vihdoin Simba pääsee astelemaan Jylhäkalliota ylös ja lunastamaan itselleen paikan kuninkaana, mikä on kuulunut hänelle alusta asti. Astellessaan kalliota ylöspäin näemme vielä pientä epäröintiä tai ehkä hämmennystä Simban kasvoilla, mutta ylös päästessään Simba on jo varma itsestään ja tulevaisuudestaan, joten hän päästää ilmoille kuninkaallisen karjunnan. Mufasan henki on läsnä Simban noustessa kuninkaaksi, ja Simban kuulee isänsä "muista" -kuiskauksen korvissaan. Kohtauksen herkkään tunnelmaan on syynä sen kaunis ja mahtipontinen musiikki, joka menee luihin ja ytimiin asti tuottaen kokonaisvaltaisen katselukokemuksen.

24. Boltin ja Pennyn jälleennäkeminen

Hollywoodin tv-studiolla on syttynyt tulipalo, ja Penny on jäänyt palavan talon keskelle vangiksi. Studion ulkopuolella seisova Bolt huomaa tulipalon, ja syöksyy palavaan rakennukseen pelastamaan omistajaansa. Palavan rakennuksen keskellä Penny ja Bolt näkevät toisensa pitkästä aikaa, sillä Bolt on matkustanut koko Amerikan mantereen halki New Yorkista asti takaisin Pennyn luo. Hetki aikaisemmin Bolt on vielä luullut tytön hylänneen hänet, mutta kaikki Boltin suru haihtuu, kun Penny huutaa iloisena hänen nimeään ja tyttö ja koira syleilevät toisiaan palavan rakennuksen raunioissa. Ja minulla valuu liikutuksen kyynel poskea pitkin: Bolt lähti pelastamaan Pennyä! Penny ei hylännytkään Boltia! Awwww! Ja nyt he kuolevat tulipalossa! Byääääh!!!! (Onneksi näin ei käy, koska kyseessä on Disneyn elokuva.) 

25. Jane päättää isänsä avustuksella jäädä viidakkoon

Tarzanin lopussa Jane ja professori Porter lähtevät takaisin Lontooseen, ja Jane joutuu jättämään hiekkarannalla haikeat jäähyväiset Tarzanille. Laivan kapteeni alkaa soutaa soutuvenettä kohti laivaa, mutta professori Porter huomaa, kuinka surullisena Jane on palaamassa kotiin. Niinpä professori kehottaa tytärtään jäämään viidakkoon Tarzanin kanssa. Hetken ajatusta vastusteltuaan Jane päättää toimia isänsä ohjeen mukaisesti, ja niin hän hyppää veteen ja ryntää rannalle Tarzanin luo moiskauttamaan suuren suudelman apinamiehen suulle! Hienon kohtauksesta tekee professorin ja Janen välinen vuoropuhelu veneessä, ja herkistyn professori Porterin sanoista: hän osaa valita juuri ne oikeat sanat kannustaakseen mutta myös lohduttaakseen tytärtään, vaikka välillä niin höperö onkin!

26. Quasimodo hyväksytään joukkoon

Notre Damen kellonsoittajan lopussa Quasimodo on antanut siunauksensa Esmeraldalle ja Phoebukselle, kuten jo listan aiemmassa kohdassa kerroin. Sen jälkeen Esmeralda ja Phoebus astuvat katedraalista ulos hurraavan väkijoukon eteen, mutta Quasimodo jää kirkon pimentoon piileksimään, sillä Pariisin asukkaat ovat aiemmin naureskelleet ja pelänneet hänen rujoa ulkomuotoaan. Esmeralda kuitenkin kääntyy Quasimodon puoleen ja vetää hänet hellästi kaiken kansan eteen. Kansalaiset hiljentyvät kellonsoittajan edessä, kunnes yksi pieni tyttö erkaantuu väkijoukosta ja astelee portaat varovasti ylös. Hän kävelee Quasimodon luo, koskettaa häntä hellästi ja yhtäkkiä halaakin häntä. Näin viaton lapsi on näyttänyt, että kellonsoittaja on inhimillinen ja turvallinen, ja nyt koko kansa alkaa hurrata Quasimodolle. Quasimodon kasvoilta voi nähdä sen suunnattoman ilon, minkä kellonsoittaja kokee tullessaan vihdoin hyväksytyksi joukkoon. Quasimodo herkistyy tilanteessa, eikä katsojana voi tehdä muuta kuin herkistyä yhdessä hänen kanssaan. 

27. "Olen oikea poika!"

Geppetto suree rakasta puunukke-poikaansa, joka hukkui mereen pelastaessaan Geppettoa Monstro-valaan mahasta. Sängyllä makaavan Pinocchion ylle lankeaa tähtien valo öiseltä taivaalta. Puunukke on osoittanut olevansa hyvä ja totuuden mukainen, ja palkkioksi tästä Sininen haltijatar muutta hänet oikeaksi pojaksi. Voi sitä riemua, mikä Geppetton pienessä talossa syntyy, kun mies huomaa Pinocchion heränneen henkiin JA muuttuneen oikeaksi pojaksi! Myös Samu Sirkka saa palkinnoksi suuren kultaisen tähden onnistuneesta omatunnon työstä. Surullinen kohtaus on muuttunut nopeasti iloiseksi, ja voi, mitä vuoristorataa katsojan tunteet käyvätkään!

28. Thomasin ja Herttuattaren hetki katolla

Thomas O'Malley on johdattanut Herttuattaren pentuineen takaisin Pariisiin, ja seuraavana päivänä Herttuatar tulee palaamaan kotiinsa madame Bonfamillen luo. Thomasin ja Herttuattaren välit ovat muuttuneet hyvin läheisiksi ja kissojen hännät kietoutuvat toisiinsa heidän istuessaan talon katolla ihastelemassa öistä kaupunkia. Thomas ehdottaa Herttuattarelle, että hän jäisi elämään Thomasin kanssa yhteistä elämää, mutta Herttuatar kokee velvollisuudekseen palata omistajansa luo. Minua raastaa kohtaus, joka on niiiiin romanttinen, mutta kohtauksessa kissat sopivat ettei heidän suhteellaan ole yhteistä tulevaisuutta. Nyyh! Ihme, ettei kissoille tule jo tässä vaiheessa mieleen se vaihtoehto, että Thomas muuttaisi Herttuattaren luo Bonfamillen kartanoon... 

29. Aladdin ja Jasmine saavat toisensa

Agrabahissa on laki, että prinsessan pitää naida prinssi. Aladdinin käytettyä viimeisen toiveensa Hengen vapauttamiseen hänellä ei ole enää mahdollisuuksia tulla prinssiksi, eikä hän voi saada rakastamaansa prinsessaa itselleen. Sulttaani näkee, kuinka paljon Jasmine ja Aladdin välittävät toisistaan, ja niinpä hän päättää toimia tyttärensä parhaaksi ja kumoaa lain prinssin naimisesta. Tästä päivästä lähtien prinsessa saa naida sen ihmisen, jota hänen sydämensä halajaa. Ja Jasminehan halajaa Aladdinia, jopa niin kovasti, että ryntää samantien miehen syleilyyn. Awww, miten ihanaa ja romanttista ja liikuttavaa! 

30. Bambin loppuhuipennus

Tulipalo on raivonnut metsässä, ja suurin osa eläimistä on päässyt sitä turvaan uimalla pienelle saarelle. Bambi ja Metsän ruhtinas juoksevat palavassa metsässä kaatuvia puita pakoon, kunnes lopulta pääsevät väljemmille vesille ja Bambi ui rakkaansa Falinen luo. On ihanaa, kuinka Bambi ja Faline kohtaavat jälleen toisensa epätoivoisten tapahtumien jälkeen. Tämän jälkeen näemme vielä onnellisen lopun, kun Faline synnyttää uusia vasoja, ja onnellinen isä katsoo jyrkänteeltä lapsiaan. Koko tämä onnellinen kombo saa minut vallan itkemään onnesta - musiikilla on tässäkin vahva osuus!

31. Valaat uiskentelevat pilvien päällä

Fantasia 2000:ssa minut herkisti jo Akun ja Iineksen jälleennäkeminen, mutta yllättäen minut herkisti myös valaiden lento! O. Respighin mahtipontinen teos Rooman pinjat soi taustalla, kun meille näytetään valaiden lentoa öisellä taivaalla. Animaatiopätkän loppu, jossa valasparvi lentää pilvien päällä kuin aalloissa hypellen, sai minut herkistymään. Luulen herkistymisen johtuvan ensinnäkin hienosta musiikista, mutta myös itse kohtauksen kauneudesta. 

32. Kadonnut prinsessa löytyy

Tähkäpää on tajunnut olevansa Coronan kadonnut prinsessa, ja Gothelin kuoltua hän pääsee rauhassa palaamaan linnaan. Katsojille näytetään, kuinka Coronan kuningas ja kuningatar viettävät vapaa-aikaa linnan sisällä, kun heidän luokseen rientää yhtäkkiä sotilas, jolla on suuria uutisia: kadonnut prinsessa on palannut kotiin! Kuningas ja kuningatar rientävät ovelle innoissaan mutta myös hieman peloissaan. Kuningatar astuu ensimmäisenä ovista ulos, ja näkee edessään seisovan nuoren neidon, Tähkäpään. Kuningatar kävelee hitaasti Tähkäpään luokse tutkaillen tätä ja koskien häntä varovasti, kunnes tunnistaa naisen omaksi lapsekseen. Kyyneleet nousevat kaikkien silmiin, kun Tähkäpää syleilee onnellisena äitiään ja joukkoon liittyvää isäänsä. Myös Eugene liittyy halipiiriin ja kaikki on niin onnellista, että itkettää! 

33. Kaunottaren ja Hirviön loppu

Hirviö muuttuu ihmiseksi Bellen silmien edessä, mutta silti Belle hieman ihmettelee, kuka on tuo komea mies, joka hänen edessään seisoo. Miehen silmät ovat kuitenkin samat kuin Hirviöllä, ja niistä Belle tunnistaa edessään seisovan hahmon samaksi. Tunteet vyöryvät molempien yli, he hukkuvat toistensa silmiin ja lähestyvät toisiaan... kunnes Bellen ja Hirviön huulet osuvat toisiinsa ja ah-niin-romanttista ensisuudelmaa suudellaan!!!!! Tämän jälkeen taika alkaa räiskähdellä kaikkialla, ja niin linna kuin sen asukitkin muuttuvat takaisin ennalleen. Sitten siirrymme ajassa eteenpäin ja näemme Bellen ja Hirviön liihottavan tanssilattialla rakastuneena parina. Taustalla alkaa soimaan mahtipontinen Tyttö sekä hän, ja kaikki on hyvin kun loppu on hyvin. Ja tämän tytön silmäkulmat ovat olleet onnesta kosteina suudelmasta lähtien. 

34. Peter Panin loppu

Peter Panin loppu on aivan ihana! Leena, Mikko ja Jukka ovat palanneet kotiin Mikä-mikä-maasta. Samoihin aikoihin isä ja äiti Kultanen palaavat kotiin juhlista, ja ihmettelevät, kun Leena nukkuu avoimen ikkunan alla. Leena herää ja kertoo vanhemmilleen ihmeellisestä seikkailustaan. Lisäksi hän osoittaa taivaalla laivan muotoista pilveä, jonka sanoo olevan Peter Panin laiva, joka on tuonut heidät kotiin. Reijo Kultanen katsoo aluksi taivaalle aikuisen epäuskoisilla silmillä, mutta sitten hän tajuaa, että on nähnyt laivan aikaisemminkin. Tämä viittaisi siihen, että Reijo on käynyt myös lapsena Mikä-mikä-maassa, tai ainakin nähnyt Kapteeni Koukun laivan. Hän muistaa laivan vasta nähdessään sen, ja ehkä pilkahdus lapsenmielisyyttä palaa Reijon niin vakavaan mieleen. Minusta tämä Reijon lausahdus on jotenkin toivoa luova, sillä itsekin haluaisin pitää aina luonteessani leikkimielisyyttä ja mielikuvitusta ja tiettyä lapsekkuutta, enkä tulla niin totiseksi aikuiseksi kuin mitä Reijo on elokuvan alussa. Jos Reijolla herää sydämessään muistot paremmista (?) ajoista, on minullakin vielä toivoa! Ja tämän takia Reijon lausahdus laivan tuttuudesta saa minut aina herkistymään! 

35. Mulanin kotiinpaluu

Awwwww!!!!!!!!!! Mulanin kotiinpaluu on myös aivan ihana!!!!! Mulan on juuri päihittänyt hunnit ja koko Kiina on osoittanut hänelle kunnioitustaan. Tämä ei ole kuitenkaan yhtään noussut Mulanin päähän, vaan kotiin palatessaan hän on nöyrää tyttöä. Mulan luultavasti olettaa isänsä olevan hänelle vihainen Mulanin karattua sotaan isänsä puolesta, ja niin hän polvistuu isänsä eteen ja antaa hänelle keisarin lahjoittamat lahjat: Shan Yun miekan ja keisarin riipuksen. Näiden pitäisi tuoda koko perheelle kunniaa. Sitten seuraa se herkkä kohta: Fa Zhou sysää lahjat syrjään ja tiputtautuu halaamaan polvillaan olevaa Mulania.  Syleillessään Mulania Fa Zhou toteaa: "Suurin lahja ja kunnia on saada sinunlaisesi tytär." Awwww!!!!! Perheen kunnia ja keisarin antamat arvokkaat lahjat eivät merkitse isälle mitään hänen rakkaan tyttärensä rinnalla! Tässä on sitä parasta isä-tytär -rakkautta! Tällaisia pitäisi kaikkien vanhempien olla lapsiaan kohtaan! Voe voe, minulla alkaa silmät kostua liikutuksesta ihan vain nyt tästä kohtauksesta kirjoittaessani... joten lienee aika lopettaa!

Siinäpäs oli tunteikkuutta kerrakseen! Onko joku yllä olevista kohdista saanut teidät joskus herkistymään? Entä onko Disney-klassikoissa muita kohtia, joissa olette itkeneet tapahtumien saamasta onnellisesta käänteestä? Entä unohtuiko tunne-postauksistani (suru, ilo, itku ilosta ja surusta) joku tärkeä tunne, josta haluaisitte kohtauksia listattavan? Kommentoida saa! :) Muuten kaikille oikein miellyttävää ja aurinkoista viikonloppua!

From zero to hero in no time flat!

Vuonna 2012 aloittamani Disney-klassikkojen katseluprojekti on tullut päätökseen. Olen katsonut kaikki listallani olevat 55 Disney-klassikkoa (Yhdysvaltojen lista + Aivan villit). Klassikoita katsoessani kiinnitin huomiota viiteen eri kohtaan, joiden perusteella elokuvat arvostelin: oliko elokuvan juoni mielenkiintoinen, olivatko mahdolliset laulut hyviä, oliko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyikö hahmoihin samaistumaan ja aiheuttiko elokuva minussa jotain tunteita. Jokaisesta kohdasta annoin elokuvalle 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen sitten järjestänyt klassikot paremmuusjärjestykseen.

Viime postauksessa aloittamani klassikoiden TOP55-lista jatkuu nyt toiseen osaansa. Tässä tekstissä käsittelen listan keskivaiheille sijoittuvia elokuvia, eli sijoitukset 39-21. Viimeiseen kertaan jää siis kaksikymmentä parasta klassikkoa!

39. Riemukas Robinsonin perhe

Lähde: http://www.williamjoyce.com

Riemukas Robinsonin perhe oli minulle pitkään elokuva, jota pidin esimerkkinä huonoista Disneyn 2000-luvun elokuvista. Katsottuani elokuvan yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä elokuvassa oli todella hyvä juoni, joskin kovasti paikasta toiseen poukkoileva. Elokuvassa katsojien tunnereaktioita koetellaan Laurin kokiessa itsensä hylätyksi, mutta siinä on myös hyvin jännittävä kohta, kun näytetään monitoimihatun vaihtoehtoista tulevaisuutta. Riemukkaassa Robinsonin perheessä on suuri liuta hahmoja, ja henkilöiden iso määrä vaikeuttaa heihin jokaiseen tutustumista. Jos hahmomäärää karsisi runsaalla kädellä, olisi muissakin hahmoissa kuin vain päähenkilössä kehittymisen mahdollisuutta. Miinuspisteitä elokuvalle tuo hahmojen lisäksi muovisen näköinen animaatio, eivätkä ne laulutkaan mitenkään huikeita ole. Riemukas Robinsonin perhe on siis minulle positiivinen yllätys Disneyn klassikkolistalla, mutta se sijoittuu silti keskivertoa huonommaksi elokuvaksi.

38. Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Pelastuspartio Bernard ja Bianca on sijoittunut TOP-listallani neljä sijaa ylemmäksi kuin elokuvan jatko-osa, Bernard ja Bianca Australiassa. Pelastuspartio Bernard ja Bianca esittelee meille ensimmäistä kertaa hiirten maailmanlaajuisen pelastusjärjestön, joka auttaa apua tarvitsevia. Elokuva on tunnelmaltaan todella synkkä: elokuvan aikana hiiret yrittävät pelastaa kidnapatun lapsen, ja kidnappaus jo itsessään aiheuttaa synkkiä kuvitelmia. Synkkyys ei kuitenkaan rajoitu vain juoneen, sillä elokuvassa ei ole niin suuria hauskuuttajahahmoja kuin monessa muussa Disney-klassikossa. Myös elokuvan väripaletti on tummanpuhuva. Pelastuspartio Bernard ja Biancan animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja harmaudestaan huolimatta elokuvaa on visuaalisesti upeaa seurata. Huono puoli elokuvassa on sen laulut, jotka eivät todellakaan mitään iskeviä ole.

37. Fantasia 2000

Mielestäni Fantasia 2000 on paljon parempi kuin edeltäjänsä Fantasia. Elokuva sisältää kahdeksan erityylistä animaatiota, jotka on animoitu jonkin klassisen kappaleen innoittamana. Fantasia 2000 ei ole niin raskas kuin Fantasia, mikä johtuu varmaan siitä, että useimmissa animaatiopätkissä on jokin juoni. Mielestäni Fantasia 2000 on suurta animaation juhlaa ja jokaisessa tarinassa on erilainen ja kiehtova visuaalinen ilme. Joitain animaatiopätkiä katsoessani minä ainakin ihan herkistyn, esimerkiksi Akun ja Iineksen löytäessä toisensa Nooan arkista tulvan jälkeen. Tällaista herkistymistä ei minulle tapahdu akuperäisessä Fantasiassa. Fantasia 2000 pitää sisällään yhden animaatiopätkän aikaisemmasta Fantasiasta, Noidan oppipojan, ja tämä animaatio tuo kivaa nostalgiaa elokuvaan. Fantasia 2000 on siis taiteellinen elokuva, jota katson mielelläni.

36. Big Hero 6

Lähde: http://conceptartworld.com

Big Hero 6:n sijoitus listalla oli minulle yllätys. Mielestäni elokuva olisi ansainnut paremman sijan, mutta sen kokonaispistemäärää tiputtivat hehkuttamani musikaalipisteet. Big Hero 6:ssa ei ole lauluja (paitsi Immortals), ja vaikka laulut eivät olisi välttämättä edes sopineet koko elokuvaan, on niillä suuri merkitys minun pisteytyksessäni. Muutenhan elokuva on loistavaa viihdettä! Big Hero 6:n hahmot ovat mielenkiintoisia, vaikka suurin osa supersankarijoukosta kaipaisikin lisää syvyyttä. Elokuvan animaatio on kaunista katsottavaa, ja varsinkin San Fransokyon yllä kuvatut kohtaukset meinaavat salvata hengen upeudellaan. Elokuva saa katsojassa aikaan myös monipuolisesti eri tunteita, erityisesti naurunpyrskähdyksiä Baymaxin suhteen. Big Hero 6:n juoni on todella hyvä, ja elokuva sisältää toimintaa ja rauhallisempia hetkiä sopivassa suhteessa. Minua suorastaan harmittaa elokuvan laulujen puute, sillä Big Hero 6 on muuten niin hyvä kokonaisuus.

35. Topi ja Tessu

Topi ja Tessu on totaalinen tunne-elokuva. En pysty katsomaan elokuvaa kyynelehtimättä ainakin jossain vaiheessa. Monesti itkuni alkaa jo elokuvan alussa, kun Topista tulee orpo, ja jatkuu aina Topin uusien elämänvaiheiden myötä. Ketun ja koiran välinen ystävyys on kuvattu elokuvassa todella kauniiksi, ja jos minun tekee mieli saada silmännurkkani kostumaan, niin Topi ja Tessu on varma elokuva tähän vaivaan. Valitettavasti elokuvan piirrosjälki ei ole aivan sitä tasoa, mitä olen tottunut Disneyltä näkemään. Kuvien väritys on tummaa ja ruskeaa, ja taustat on välillä hieman liiankin pelkistettyjä. Topin ja Tessun laulutkaan eivät ole mieleenjääviä. Elokuva on kuitenkin juoneltaan todella kaunis, ja hahmoihin samaistuu helposti.

34. Mestarietsivä Basil Hiiri

Pidän kovasti etsivätarinoista, kuten vaikka Hercule Poirotista ja erilaisista Sherlock Holmesin variaatioista. Niinpä ei ole ihme, että Disneyn versio Holmesista on päässyt listallani näinkin ylös - tosin oletin, että se olisi ollut vähän alemmalla sijalla. Mestarietsivä Basil Hiiren juoni pitää katsojan mukanaan koko elokuvan ajan, sillä elokuvassa selvitetään jännittävää kidnappausta. Elokuvan hahmot ovat hauskoja karikatyyrejä sir Arthur Conan Doylen kirjoittaman kirjan hahmoista, ja Ratigan-pahiksesta on tehty todella kammottava. Elokuvan animaatiotyylin erottaa Disneyn tekemäksi, vaikka harmaissa Lontoon maisemissa seikkaillaankin. Vähiten pisteitä Mestarietsivä Basil Hiiri saa musiikkinumeroistaan. Elokuva sisältää kyllä pari laulua, mutta ne eivät ole tarpeeksi hyviä nostaakseen pistepottia korkeammalle.

33. Räyhä-Ralf

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Räyhä-Ralfissa on sama ongelma kuin Big Hero 6:ssa: se ei sisällä kunnollisia musikaalinumeroita, joten muuten hyvä elokuva kerää lauluttomuuden takia huonon pistesaldon. Pidän kovasti Räyhä-Ralfin juonesta. Se on elokuvana uniikki, joskin sisältää tiettyjä Toy Story -viboja, kun eloton (lelut, pelit) muuttuukin yön tuntien aikana eläväksi. Disney-klassikoissa ei ole kuitenkaan Räyhä-Ralfia ennen nähty elokuvaa, joka olisi kuvattu pahiksen silmien kautta - vaikkei Ralf loppujen lopuksi niin kova pahis olekaan. Räyhä-Ralf saa minulta isot pisteet elokuvan juonen ja elokuvan aiheuttamien tunteiden osalta. Elokuvassa on paljon kohtia, jotka saavat minut nauramaan vuolaasti tai vastaavasti niiskuttamaan nenääni. Räyhä-Ralfin hahmot ovat hyviä, ja tärkeimmät niistä kokevat kivaa kehitystä elokuvan aikana. Silti hahmoista puuttuu jotain, joka sulattaisi minun sydämeni lopullisesti heidän puolelleen. Visuaalisesti Räyhä-Ralf on suurimman osan ajasta nättiä katsottavaa, ja varsinkin Sokerihuuman maisemat saavat veden kielelle. :)

32. Dumbo

Aah, Dumbo on ihana elokuva! Minua surettaa, että se on joutunut klassikkojen TOP55-listani huonommalle puolelle (27,5 olisi puoliväli...). Mutta niin kai se on, että muut elokuvat ovat sitten Dumboa parempia. Dumbo on saanut kaikista viidestä arvostelukohdasta kolme pistettä, eli se on saanut niin keskivertaiset pisteet kuin mahdollista. Elokuvan juoni on hyvä, ja se etenee hitaasti mutta varmasti loppuhuipennukseen. Jokin elementti juonesta jää kuitenkin puuttumaan, jotta elokuvasta tulisi mahtava. Dumbon animaatio on todella pelkistettyä, mutta siitä tunnistaa selkeästi Disneyn tyylin. Elokuvan hahmot ovat ihania, ainakin päähenkilö, ja moni elokuvan lauluista todella mainio. Elokuvan sanoma erilaisuuden rikkaudesta on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, vaikka Dumbo on julkaistu jo vuonna 1941.

31. Pinocchio

Pinocchio on todella klassinen Disney-elokuva, mutta pidän yllättävänä sitä, että se on kiilannut Dumbon edelle. Katson myös hämmentyneenä elokuvalle antamiani pisteitä (jotka olen antanut vuonna 2012), sillä elokuvan juoni on saanut kokonaisen nelosen! Näin jälkikäteen ajatellen pidän Pinocchiota todella jaksottaisena elokuvana, ja vaikka tarina jatkuukin koko ajan sulavahkosti, erottaa elokuvasta silti selkeästi pari eri tapahtumasarjaa. Noh, on kai se hyvä olla jälkiviisas. Arvostelun aikaan olen näköjään pitänyt elokuvan juonesta kovasti. Pinocchion hahmot ovat kuitenkin jääneet minulle etäisiksi: onhan minulla aina ollut niin hyvä omatunto, etten tunnu samaistuvani Pinocchioon. ;) Pinocchio on oikeasti välillä todella ärsyttävä ja ajattelematon hahmo. Parasta Pinocchiossa on elokuvan mahtava animaatiotyyli, joka on Disneytä parhaimmillaan. Elokuvan laulut ovat myös hyviä, eikä Tähti toiveen toteuttaa -kappaleesta ole tullut turhaan Disneyn studioiden tunnusbiisiä.

30. Lumikki

Aah, Lumikkikin on ihana elokuva! On sen ansiota, että mikään jälkikäteen tulleista klassikoista on olemassa. Nykyään antaisin Lumikille varmaan paljon paremmat pisteet kuin neljä vuotta sitten, ja se ansaitsisi korkeamman paikan listalla. Toisaalta tässä vaiheessa listaa aika moni elokuva alkaa olla mielestäni jo todella hyvä, ellei suorastaan loistava, joten taidan jättää puheet elokuvan "huonoudesta" tähän. Lumikissa pidän eniten elokuvan lauluista, jotka ovat suorastaan mahtavia! Ain laulain työtäs tee ja Hai-hou ovat suosittuja lauluja vielä nykyäänkin! Lumikin animaatiotyyli on ihanan vanhahtavaa, ja joistain seikoista huomaa, että animaatiostudio harjoitteli vielä animaation tekemistä. Ihmiset eivät näytä kauhean luonnollisilta, mutta toisaalta taas kääpiöissä on jo nähtävillä Disneyn oma tyyli. Kääpiöt ovat mielestäni elokuvan parhaat hahmot, ja Lumikki jäi arvostelukatselukerralla minulle vähän etäiseksi. Nyttemmin olen lukenut kirjan The Fairest One of All, ja heti Lumikkikin tuntuu paljon sympaattisemmalta hahmolta. Täytyy myös sanoa, että Lumikin juoni on aika yksinkertainen, ainakin verrattuna 2000-luvun monimutkaisiin klassikoiden juoniin. Lumikki on kuitenkin ihana elokuva, ja siinä on tiettyä nostalgian tuntua.

29. Liisa Ihmemaassa

Olen aina pitänyt Liisa Ihmemaassa -elokuvasta. Katsoin sitä lapsuudessani hyvin paljon, sillä se oli yksi pikkuveljeni suosikkielokuvista. Liisa Ihmemaassa on todella abstrakti ja kummallinen elokuva, ja Ihmemaassa Liisan eteen ponnahtaa toinen toistaan hullumpia hahmoja. Elokuvan juoni on todella jaksomainen, eivätkä kaikki hullujen hahmojen tapaamiset liity millään lailla juoneen, mutta tämä hulluttelu on minusta koko elokuvan ydin. Liian yhtenäisen juonen kanssa elokuvakin muuttuisi liian järkeväksi. Elokuvan hahmot eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Liisakin on lähinnä ärsyttävä pitäytyessään koko ajan säännöissä ja käytöstavoissa, vaikka voisi vapauttaa itsensä ja mielikuvituksensa. Elokuvassa esiintyy myös ehkä vähän liikaa Ihmemaan hahmoja, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia sekopäisyydessään. Elokuvassa lauletut laulut eivät myöskään ole erikoisia, vaikka ne määrällisesti taitavat peitota kaikki muut Disney-klassikot. Liisa Ihmemaassa on hauska elokuva, ja sitä katsoessa saa heittää aivot totaalisesti narikkaan. 

28. Peter Pan

Internetin ihmeellistä maailmaa selaillessani olen ymmärtänyt, että Peter Pan on melko monen suosikkielokuva. Minä olen antanut sille tismalleen samat pisteet Liisa Ihmemaassa -elokuvan kanssa, mutta nostin Peter Panin ylemmälle sijalle, sillä pidän enemmän Mikä-Mikä-Maan tunnelmasta Ihmemaahan verrattuna. Peter Pan saa minussa aikaan vahvoja nostalgian tunteita. Olen Peterin tavalla sisimmässäni ikuinen lapsi, ja kohtaukset, joissa esimerkiksi Kultasten vanhemmat pohtivat lapsuutta, saavat minut janoamaan oman lapsuuteni hyviä aikoja. Elokuva on siis tavallaan todella katkeransuloista katsottavaa, sillä Leenan tavoin tajuan, että lapsuuden kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi. Peter Panissa osa hahmoista on hyviä, osa taas huonoja. Minusta päähenkilöt ovat välillä melko ärsyttäviä, kun taas merirosvoissa, erityisesti kapteeni Koukussa, on tietty karismaa. Peter Panin animaatiotyyli on klassista Disneytä, ja elokuvan laulut ovat oikein onnistuneita tapauksia. Elokuva sisältää myös sopivassa suhteessa toimintaa ja jännitystä, mutta myös lempeämpiä kohtauksia.

27. Nalle Puh

Nalle Puh on minulle hyvin nostalginen elokuva, sillä se oli ihan pienenä minun lempielokuvani. Isä muistelee aina, miten katsoimme elokuvaa yhdessä ollessani suunnilleen 3-vuotias. Nalle Puh on oikein onnistunut elokuva, ja kaikki hahmot ovat mainioita tapauksia. Kehut hahmojen kehittelystä pitää kuitenkin antaa A.A. Milnelle, jonka kirjoihin Disneyn elokuva perustuu. Minun lempihahmoni Nalle Puhista on aina ollut Tiikeri, eli tee tupla-ii kerien. Nalle Puhin laulut ovat minusta ihania, ja ne varsinkin saavat minut muistamaan lapsuuteni. Pienoinen pilvi, Tulvalaulu ja Oon mä ainoa ovat minulle tärkeimmät laulut elokuvasta. Nalle Puhin juoni on todella episodimainen, mikä ei ole ihme, sillä elokuva on kyhätty kasaan kolmesta lyhytelokuvasta. Tarinoita yhdistäväksi tekijäksi on lisätty kirja, jonka lukija ja sanat (!) puuttuvat aina välillä elokuvan tapahtumiin. Tämä elokuvan episodimaisuus vähentää Nalle Puhin saamia "juoni"-pisteitä jonkun verran.

26. Aarreplaneetta

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Aarreplaneetta on visuaalisesti todella upea elokuva. Tietokoneanimaatio ja perinteinen animaatio kulkevat elokuvassa rinta rinnan, ja tietokoneella avaruusmaisemista on tehty todella upean näköisiä. Aarreplaneetassa on hyvä juoni, ja katsoja pysyy koko ajan elokuvan otteessa. Vaikka Aarreplaneetta onkin scifi-elokuva, ei elokuva ole kyllästetty toimintakohtauksilla, kuten niin monet saman tyylilajin edustajat. Päinvastoin, Aarreplaneetassa meno on melko pitkälle rauhallista, ja elokuvassa keskitytään ihmissuhteiden pohtimiseen. Jimin ja John Silverin suhteen kehittymistä on ihana seurata. Valitettavasti Jim ja John Silver ovat elokuvan hahmoista ne ainoat, joiden luiden ympärille kootaan enemmän kuin vain pieni rasvakerros. Tällä mielikuvalla tarkoitan sitä, että muihin hahmoihin ei juurikaan keskitytä elokuvassa, ja jotkut tuntuvatkin melko turhilta juonen kannalta. Aarreplaneetassa lauletaan vain yksi laulu (toinen ihan elokuvan loppumetreillä lopputekstien alkaessa), mutta koska Tänne jään on vaikuttava kappale, saa elokuva ihan hyvät laulupisteet.

25. Nalle Puhin elokuva

Lähde: http://www.bleedingcool.com

Nalle Puhin elokuva on jatkoa Nalle Puhille. Uudempi elokuva on päässyt listalla korkeammalle oikeastaan juonensa takia, sillä Nalle Puhin elokuvassa juoni on yhtenäinen ja sama tarina kulkee koko elokuvan ajan, kun vanhemmassa elokuvassa tarinoita oli useita. Nalle Puhin elokuva ei taasen saa minussa niin paljon tunteita aikaan kuin varhaisempi versionsa. Nostalgiapisteet on ainakin auttamattomasti pyyhitty pois. Laulutkaan eivät ole niin hyviä kuin alkuperäisessä, vaikka pari samaa laulua (Puolen hehtaarin metsä ja Oon mä ainoa) elokuvassa esiintyykin. Puolen hehtaarin metsän hahmot ovat yhä mahtavia, ja Tiikeri pysyy suosikkinani.

24. Tuhkimo

Tuhkimo on Disneyn toinen prinsessa-elokuva Lumikin jälkeen. Tuhkimosta näkee ihanasti elokuvan vanhuuden, ja siinä ihmishahmoista (ainakin Tuhkimosta, äitipuolesta ja prinssistä) on yritetty tehdä mahdollisimman aidon ihmisen näköisiä. Tässä vaiheessa prinsessoille ei siis ole vielä ilmestynyt isoja, pyöreitä Disney-silmiä. Tuhkimon piirrostyyli on silmistä huolimatta Disneymäistä ja taianomaista. Parasta Tuhkimossa on elokuvan juoni, joka kulkee helpontuntuisesti eteenpäin, sekä elokuvaan sisältyvät tunteikkaat kohtaukset. Minua ainakin alkaa harmittaa, kun Tuhkimo ei meinaa päästä linnaan tanssiaisiin, ja liikutun vastaavasti ihan kyyneliin asti, kun Tuhkimo pääseekin juhliin haltijatarkummin avustamana. Pidän elokuvan hahmoista, ja Tuhkimoon varsinkin samaistuu helposti. Äiti- ja sisarpuolista on tehty todella inhottavia, ja kuninkaasta taas äkkipikainen mutta hauska. Pidän myös elokuvan eläimistä, ja Tuhkimon kanssa väleissä olevat hiiret ja linnut tuovat Tuhkimon yksinäisyyteen jotakin lohdutusta. Ilman eläimiä Tuhkimon elämä tuntuisi paljon kurjemmalta kaikessa yksinäisyydessään. On muuten jännä, että hiiret puhuvat elokuvassa, mutta linnut, koirat, kissat ja hevoset eivät puhu... Tuhkimon musiikkikappaleet ovat ikimuistoisia, kuten myös Tuhkimon tanssiaispuvun taikominen, jonka kerrotaan olleen Walt Disneyn lempianimaatiopätkä.

23. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunotar ja Kulkuri kertoo ihanan, koirien välisen rakkaustarinan. Tämä rakkaustarina saa ainakin minut syttymään, ja nautin kovasti elokuvan katsomisesta. Kaunotar ja Kulkuri on todella esteettinen elokuva, ja jo elokuvan maisemia voisi tuijotella ikuisuuden. Koirahahmot on animoitu perinteisellä Disney-tyylillä. Elokuva on kuvattu kivasti koirien näkökulmasta käsin, ja Kaunottaren omistajista näkee yleensä vain jalkaparin. Kaunottaren ja Kulkurin lauluista ikimuistoisin on romanttinen Bella Notte, muut laulut eivät oikeastaan muistu mieleeni ellen muistele tosissani. Kaunotar ja Kulkuri on ihana elokuva, ja hahmoista välittyy todenmukainen koiranelämä iloineen ja suruineen. Minä ainakin kaipaan elokuvaa katsoessa viereeni koirakaveria, jota voisi samalla rapsutella.

22. Lilo ja Stitch

Lilo ja Stitch esittelee meille yhden Disney-klassikoiden parhaista hahmoista: suloisen Stitchin! Stitch ei voi olla sulattamatta kovimmankaan katsojan ulkokuorta, ja hänen hahmonkehitystään on mielenkiintoista seurata. Elokuvassa käsitellään vakavia teemoja, ja sen yleisolemusta voisi kuvailla helposti melankoliseksi. Onneksi mukaan mahtuu paljon hassuttelua, iloa ja söpöyttä, eikä katsojaa ala ahdistaa liikaa. Lilo ja Stitch on siis todellakin tunteisiin vetoava elokuva. Animaation piirrosjälki on upeaa, ja hahmojen taustalla on ihania maalauksia Havaijista. Elokuvaan on otettu paljon Elvis Presleyn lauluja, ja laulut sopivat Havaiji-maisemiin kuin nakutettu! Laulut nostavat silmissäni (vai korvissani?) elokuvan musiikillista arvoa paljon, sillä muut laulut Lilossa ja Stitchissä ovat tylsiä.

21. Keisarin uudet kuviot

Keisarin uudet kuviot ei ihan päässyt TOP20:iin, vaikka sillä on täysin samat pisteet kuin kahdenneksikymmenenneksi päässeellä klassikolla. Keisarin uudet kuviot on mielestäni hauskin Disney-klassikko. Huumoria tuodaan elokuvaan mukaan niin sanallisesti kuin visuaalisesti, ja joissain kohtauksissa tykitetään vitsiä vitsin perään. Pelkkä huumori on loppujen lopuksi puuduttavaa, mutta onneksi Keisarin uusissa kuvioissa rauhoitutaan välillä ja puhutaan ihan vakaviakin. Elokuvan hahmot ovat hyviä, ja Kuzcon ja Pachan välisen ystävyyden kehittymistä on kerrasta toiseen yhtä kiinnostava katsoa. Elokuvan juonikin pitää katsojan otteessaan, eikä missään vaiheessa muutu tylsäksi. Animaatiotyyli ei ole sitä parasta Disneytä, mutta toisaalta kauhean söpö tai aidonnäköinen piirrostyyli ei sopisikaan elokuvan huumoriin. Elokuvan lauluista toinen on kaunis, toinen on hauska, mutta kumpikaan ei ole mikään paras luomus Disneyn lauluista. 

Listastani alkaa pikkuhiljaa muotoutua kokonainen. Oliko listani keskivaiheilla teidän lempielokuvaanne? Entä oliko joku huono elokuva saanut teistä liian hyvän sijoituksen? Seuraavalla kerralla saatte tietää lempielokuvani! (Vai tietääkö/muistaako/arvaako joku sen/ne jo entisestään?)

(Postauksen kuvat, joissa ei näy lähdettä, on otettu osoitteesta andreasdeja.blogspot.fi)

Tää ystävyys kuole ei!

Keväällä aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kustakin klassikosta. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! Nyt sarja jatkuu neljänteen osaansa. 

Aladdin: Henki

Lampunhenki vie Aladdinista parhaimman hahmon tittelin huumorinsa avulla. Hengen suusta ei putkahda kertaakaan yhtään tylsää sanaa, ja hänen ilmestyessään ruutuun tietää, että kohta saa nauraa. Hengen mahtavuuteen vaikuttaa ehdottomasti hänen dubbaajansa Vesa-Matti Loiri, joka tekee lampunhenkenä mahtavan suorituksen. Henki ei ole kuitenkaan pelkästään hauskuuttaja-hahmo, vaan häneltä löytyy muitakin puolia. Henki on kyllästynyt toteuttamaan muiden toiveita, ja haluaisi itselleen vapauden; tehdä mikä itseään huvittaa. Henki myös kiintyy elokuvan päähenkilöön, Aladdiniin, ja Aladdinista tulee Hengelle paljon enemmän kuin pelkkä käskyjen antaja: hänestä tulee ystävä.

Leijonakuningas: Simba

Simba on Jylhämaan kuninkaan poika, joka on hyvin perillä tulevasta urastaan hallitsijana. Simba ei millään malttaisi odottaa kasvavansa aikuiseksi, jolloin hän saa kruunun kuninkaan ja pääsee olemaan muiden yläpuolella. Elämä heittää nuoren Simban kauas kotoaan Jylhämaasta, ja toisenlaisessa paratiisissa eläessään hän oppii pitämään hauskaa ja jättämään takamuksensa menneeseen... eikun menneet taakseen. Hakuna matata - periaatteen mukaan Simba elää huoletonta elämää, eikä mieti velvollisuuksiaan muualla. Kuten arvata saattaa, lopulta Simba joutuu kohtaamaan unohtamansa menneisyyden ja kantamaan vastuuta aikuisen lailla. Leijonakuningas kertookin Simban kasvutarinan naiivista leijonanpojasta viisaaksi urosleijonaksi. Pidän Simbasta kovasti, sillä häneen on helppo samaistua. Leijona on tehnyt elämässään virheitä, mutta hän ottaa niistä oppia. Simban kasvutarina on mielestäni yksi parhaita kasvukertomuksia Disneyn elokuvista. 

Pocahontas: Pocahontas

Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on hyvin luonnonläheinen nuori nainen. Hän kulkee pitkin maita ja mantuja paljailla varpaillaan, ja puhuu luonnonhenkien kanssa samaa kieltä. Pocahontas on hyvin utelias ja rohkea nainen. Hän uskaltaa hypätä monen sadan metrin kielekkeeltä jokeen ja vakoilla Englannista saapuvien valkoihoisten liikkeitä lähietäisyydeltä. Pocahontas eroaakin muista kyläläisistään siinä mielessä, ettei usko kaiken erilaisen ja vieraan olevan pahaa, vaan hän haluaa tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin. Pocahontas haluaisi kulkea omia polkujaan, mutta kylän päällikön tyttärenä hän tuntee velvollisuudentuntoa isäänsä ja kyläläisiä kohtaan. Hän pohtiikin elokuvan aikana useasti valintojaan kylän yhteisen hyvän ja omien vapauteen kurottelevien halujensa välillä. Lopulta Pocahontas oppii, että tärkeintä on kuunnella oman sydämensä ääntä.

Notre Damen kellonsoittaja: Quasimodo

Quasimodo on todella traaginen hahmo, jota kohtaan ei voi olla tuntematta sympatiaa. Kellonsoittaja on erilainen verrattuna muihin ihmisiin, ja hän on elänyt katedraalissa eristyksissä koko elämänsä. Quasimodo haluaisi elää tavallista elämää muiden ihmisten joukossa, mutta hänelle on uskoteltu, että muut ovat häntä kohtaan julmia hänen erilaisuutensa vuoksi. Niinpä Quasimodo myös pelkää ulkomaailmaa, vaikka on suunnattoman kiinnostunut sitä kohtaan. Quasimodolla on melko rujonnäköinen ulkokuori, mutta sisältä hän on herkkä ja ystävällinen. Yksinäisessä tornissaan Quasimodo on tarvinnut ystäviä, ja niitä hän on löytänyt gargoileista. Katsoja jää pohtimaan, ovatko Hugo, Laverne ja Victor vain Quasimodon mielikuvitusta, vai ovatko he oikeasti olemassa: moni muu ei näe gargoilien nimittäin liikkuvan. Jos hahmot elävät vain kellonsoittajan mielikuvituksessa, tekee se hahmoon yhden traagisen piirteen lisää. Quasimodo on siis todella surumielinen hahmo, ja koska katsoja elää niin vahvasti miehen tunteiden mukana, ei hänestä voi olla pitämättä.

Herkules: Hades

Herkuleksen paras hahmo on elokuvan pahis, Hades. Hadeksella on hyvin kiero huumorintaju, ja hänen letkautuksilleen saa monesti nauraa. Huvittavuudestaan huolimatta Hadeksella on julmia suunnitelmia: hän ei halua vähempää kuin valloittaa maailman. Hades haluaa Olympoksen hallitsijaksi, ja jumalien hallitsijana hän on käytännössä myös maailman, tai ainakin antiikin Kreikan hallitsija. Hadeksen juoni on siinä mielessä ihan ymmärrettävä, että hän on suuttunut Zeukselle, joka pilasi aikoinaan hänen vastaavanlaiset valloitussuunnitelmansa ja teki hänestä Manalan, kuolleiden valtakunnan hallitsijan. Kuolleiden seura ei ole sitä parasta mahdollista. :)

Mulan: Mulan

Mulan on ehdottomasti paras hahmo omasta elokuvastaan. Päähenkilönä Mulanin hahmoon keskitytään tietenkin eniten, ja hän kokee eniten kehitystä elokuvan aikana. Elokuvan alussa Mulan on nuori nainen, joka yrittää sopeutua yhteiskunnan tapoihin ja kiinalaiseen naisen alistettuun asemaan. Mulanilla on kuitenkin vahva persoonallisuus, eikä hän suostu asettumaan tiettyjen rajojen sisään, vaikka yrittääkin parhaansa. Mulanin vanhan isän saadessa kutsun sotaan Mulan ei voi ymmärtää, miksi vanhan ja sairaan miehen pitäisi lähteä tekemään velvollisuutensa, jonka täyttäminen näyttää isän kuntoon nähden mahdottomalta. Niin Mulan päättää lähteä sotaan isänsä puolesta, ja hän pukeutuu mieheksi rikkoen näin yhteiskunnan sanelemia ehtoja. Elokuvan aikana Mulan siis sallii itsensä rikkovan rajoja, eikä enää jarruttele omaa luonnettaan. Hän esiintyy omana itsenään, ja oppii, että se on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Mulan on huolehtivainen, empaattinen, aito, viisas ja elämänjanoinen nuori nainen. Itsenään olemisen ohessa Mulan tulee pelastaneeksi koko Kiinan.

Tarzan: Tantor

Kaikesta kauhuissaan oleva Tantor on aivan loistava hahmo elokuvasta Tarzan! Toki päähenkilökin on mahtava ja tunteet heräävät häntä kohtaan elokuvan aikana, mutta Tantor vie voiton niukin naukin. Jo lapsena Tantor on yllättävän valveutunut ympäristössä piilevistä bakteereista, mikä on hämmentävää niin hänen ikänsä kuin sivistömättömän asuinseudun perusteella. Tämä pikkuvanhuus tuo jo lapsihahmoon kivasti huumoria. Aikuiseksi kasvettuaan Tantor pelkää yhä ympäröivää luontoa, ja on vallan kauhistunut ystäviensä Tarzanin ja Terkin painiotteluista. Noin rajussa leikissä jollekin voi käydä hullusti, eikä Tantor halua tätä! Tiukan paikan tullen pelokas Tantor kuitenkin näyttää, että häneen voi luottaa, ja hänkin osaa rohkaistua auttaakseen ystäviään. Voinen myös sanoa, että Tantorilla on hyvä muisti hänen lajinsa ominaispiirteen huomioon ottaen. :)

Fantasia 2000: Aku Ankka

Ensimmäisessä Fantasiassa paras hahmo oli mielestäni Mikki Hiiri tarinassa Noidan oppipoika. Juuri sama animaatiopätkä sisältyy myös Fantasia 2000:een, mutta en halunnut valita Mikkiä parhaaksi kahta kertaa, varsinkaan, kun uudemman Fantasian hahmokavalkadissa on monta muutakin hyvää ehdokasta parhaan hahmon tittelin voittajaksi. :) Niinpä paras hahmo Fantasia 2000:sta on Aku Ankka, joka seikkailee Nooan arkista kertovassa animaatiopätkässä Pomp and Circumstance. Pätkässä Aku tekee Nooan työt ja tuo kaikkia eläimiä arkkiin kaksin kappalein (paitsi yksisarvisia ja lohikäärmeitä, jotka jäävät nauraa röhöttämään muiden arkki-hullutukselle). Aku luulee menettäneensä Iineksen tulvalle, ja koko arkin purjehtimisen ajan muistelee rakastaan kaiholla. Ilo on katsojallakin suuri, kun Iines arkin rantauduttua löytyy! Fantasia 2000:n Aku ei saa ankalle tyypillisiä raivokohtauksia, mutta hänen epäonnensa on kaikille Aku Ankka -sarjakuvien lukijoille hyvin tutunoloista. 

Dinosaurus: Aladar

Dinosauruksen hahmotyö on jäänyt puoliväliin, ja hahmot jäävät katsojalle todella etäisiksi. Näin ollen voisin sanoa, että huonoista hahmoista se vähiten huonoin on Aladar, elokuvan päähenkilö. Aladar -iguanodon on kasvanut lemurien kasvattamana. Lemurien joukossa eläessään hän on kuitenkin huomannut, että on erilainen kuin muut. Elokuvan edetessä Aladar kohtaa dinosauruslauman, eikä hän meinaa päästä dinosaurustenkaan porukkaan, vaikka samaa lajia onkin. Aladar on kuitenkin huomaavainen ja välittää kaikista lauman jäsenistä, ja niin hänen suosionsa alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Aladar näyttää, ettei suuren joukon mukana kannata aina kulkea, jos joukko käyttäytyy huonosti. Tiettyyn päämäärään voi päästä usein monella eri tavalla: muut huomioiden tai itsekkäästi omaa napaa ajatellen. Kukin voi omassa päässään pohtia, mikä lähestymistapa on kulloinkin parasta.

Keisarin uudet kuviot: Kronk

Kronk on aivan mahtava hahmo! Hän on Keisarin uudet kuviot -elokuvan pahiksen, Yzman, kätyri. Tästä huolimatta Kronkia ei voi sanoa pahikseksi, vaan hän on joutunut moiseen asemaan luultavasti vain ulkonäkönsä ja raavaan voiman takia. Elokuvan aikana näemmekin monta kertaa, kuinka Kronkin hyvä ja paha puoli taistelevat keskenään miehen ohjaamisesta. Kronkia ei todellakaan voi sanoa älyn jättiläiseksi. Hän on hyvin yksinkertainen mies, ja kommentoi monia Yzman lauseita omalla innostuneella tavallaan. Kronk pitää ruoanlaitosta ja vanhana kurrepartiolaisena hänellä on eläinten (ainakin oravien) kieli ja metsässä kulkeminen hallussa. Mies pitää varmasti myös kuntoilusta suuren lihasmassansa perusteella. Kronkin ansiosta Keisarin uudet kuviot -elokuvassa on monta hulvattoman hauskaa kohtausta, eikä elokuvaa kyllä pystyisi kuvittelemaan ilman Kronkin siihen tekemää tärkeää roolia.