Zero to hero just like that!

Vuonna 2012 aloittamani Disney-klassikkojen katseluprojekti on tullut päätökseen. Olen katsonut kaikki listallani olevat 55 Disney-klassikkoa (Yhdysvaltojen lista + Aivan villit). Klassikoita katsoessani kiinnitin huomiota viiteen eri kohtaan, joiden perusteella elokuvat arvostelin: oliko elokuvan juoni mielenkiintoinen, olivatko mahdolliset laulut hyviä, oliko elokuvan visuaalinen puoli onnistunut, pystyikö hahmoihin samaistumaan ja aiheuttiko elokuva minussa jotain tunteita. Jokaisesta kohdasta annoin elokuvalle 1-5 pistettä, ja pistemäärien perusteella olen sitten järjestänyt klassikot paremmuusjärjestykseen. Olen pyrkinyt olemaan pisteytyksessä aina tasapuolinen, mutta voihan se olla, että vuonna 2012 minulla oli hieman eri kriteerit antaa jollekin elokuvalle vaikka musiikista nelonen kuin vuonna 2015. Disney-klassikoiden laittaminen numerojärjestykseen yllätti osin minutkin: jotkut elokuvat sijoittuivat korkeammalle kuin odotin, ja joistakin tuntuu, että ne ovat liian kaukana kärjestä.

Arvoisat lukijat, haluan jakaa kanssanne mielipiteeni ja listata Disney-klassikot paremmuusjärjestykseen. Olen jakanut listan kolmeen osaan (sillä haluan vielä selittää jotain elokuvista), ja aloitan listan huonoimmista Disney-klassikoista. Aaah, sanat "Disney" ja "huonoin" eivät sovi samaan lauseeseen!!!! :,( Joidenkin elokuvien täytyy kuitenkin aina olla listan häntäpäässä, halusi sitä tai ei. Haluan vielä muistuttaa, että tämä on minun TOP55-klassikot listani, eikä mikään yleisöäänestyksen perusteella toteutettu TOP-lista. Joten jos lempiklassikkonne löytyy listan pohjalta, niin... voi voi! :)

55. Aivan villit

Vielä pari viikkoa sitten jos minulta olisi kysytty huonointa Disney-klassikkoa, olisin vastannut sen olevan joku sota-ajan pakettielokuvista. En olisi arvannut, että Aivan villit vie tiensä aivan pahnan pohjimmaiseksi. Toisaalta se ei ole ihmekään, sillä Aivan villithän ei ole Walt Disney Animation Studiosin tekemä, vaan sitä on vain levitetty ja markkinoitu Disneyn nimellä. On siis ihan oikein tällaiselle "wannabe-Disneylle" joutua listan alimmaiseksi. :) Suurin pettymys minulle elokuvassa on sen tökerö tietokoneanimaatio, joka ei todellakaan vastaa Disneyn yleistä animaatiolaatua. Elokuvan hahmot jäävät kaukaisiksi, ja ne murjovat liikaa vitsejä jättäen herkät hetket minimaalisiksi. Aivan villien juoni on ihan ok, mutta siihen se sitten jääkin. En voi siis suositella tämän elokuvan katsomista.

54. The Three Caballeros

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

The Three Caballeros on Disneyn sota-ajan elokuvista kaikista huonoin. Sota-ajan pakettielokuvat erottuvat muusta klassikkojoukosta selkeästi huonoutensa takia. Toisen maailmansodan aikaan Disneyn studioilla ei mennyt taloudellisesti hyvin, joten he halusivat tuottaa elokuvia halvalla ja nopeasti. Muiden pakettielokuvien tavalla The Three Caballeros pitää sisällään monta lyhyttä animaatiopätkää, jotka tässä elokuvassa on yritetty sitoa toisiinsa Akun syntymäpäivien vietolla. Elokuvassa parasta on sen musiikki, ja laulut The Three Caballeros ja You Belong to My Heart alkavat soimaan aina kappaleiden nimet kuullessani päässäni. Animaatiokin on ihan onnistunutta. Elokuvan alku vaikuttaa lupaavalta, mutta loppua kohti elokuva alkaa muuttua sekopäisemmäksi, ja tämä sekopäisyys jää valitettavasti lopulliseksi mielikuvaksi The Three Caballerosista.

53. Saludos Amigos

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Saludos Amigos on The Three Caballeros -elokuvan "ensiosa", sillä molemmat elokuvista kertovat Etelä-Amerikan menosta. Saludos Amigosissa esitelläänkin Perua ja Brasiliaa sekä maiden elämäntyyliä, ja elokuvaa katsoessa tulee olo, että katsoisi opetusvideota. Saludos Amigos on opettavaisuudestaan huolimatta himpun verran The Three Caballerosia parempi, sillä se jättää sekoilut välistä - vaikka huumoria elokuvasta toki löytyy. Saludos Amigos -elokuvassa on ainoastaan yksi mieleeni soimaan jäänyt kappale: elokuvan nimikkolaulu Saludos Amigos. Elokuva on kuitenkin liian jaksottainen ja liian opettavainen viihdyttääkseen minua. 

52. Make Mine Music

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Make Mine Music on kuin Fantasia 2, mutta klassisen musiikin sijaan animaatiot on tehty viihteelliseen musiikkin - tosin osa lauluista on tehty nimenomaan elokuvaa varten. Make Mine Musicissa on kymmenen lyhyttä tarinaa, jotka kaikki on tehty erilaisilla animaatiotyyleillä ja osa jopa kokeilevaa visuaalista puolta hyväksikäyttäen. Osa Make Mine Musicin animaatiopätkistä on todella tylsiä, mutta joitakin taas seuraan mielelläni, kuten Pekkaa ja sutta sekä Alice ja Johnny -hattujen rakkaustarinaa. Pari hyvää tarinaa ei kuitenkaan riitä pelastamaan muuten tylsää elokuvaa. 

51. The Adventures of Ichabod and Mr. Toad

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

The Adventures of Ichabod an Mr. Toad -elokuvassa päästään syventymään hahmoihin ja tarinoihin paremmin kuin monessa muussa sota-ajan elokuvassa, sillä kyseinen elokuva sisältää vain kaksi tarinaa useiden sijaan. Kummankaan tarinan henkilöhahmot eivät kuitenkaan ole mitään hirveän samaistuttavia tyyppejä, sillä herra Rupikonna on vähän liian intensiivisesti innostuva teknisistä vempaimista ja Ichabod (Iisoppi) haluaa elää laiskaa elämää muita hyväksikäyttäen. Elokuvassa on pari hyvää laulua, kuten The Merrily Song ja Katrina. Elokuvan animaatio vaihtelee todella paljon kohtauksesta toiseen, ja hahmojen ja ympäristön mittasuhteet heittelevät välillä huomattavan paljon. The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on viihdyttävää seurattavaa juonensa puolesta, mutta kaikissa muissa osa-alueissa elokuva kaipaisi paljon kohennusta! 

50. Melody Time

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Melody Time sisältää seitsemän erilaista animaatiopätkää, jotka kaikki on tehty musiikkiin sopiviksi. Melody Timen animaatiopätkät ovat mielestäni iskevämpiä kuin vastaavanlaisen Make Mine Musicin. Melody Time on hyvin periamerikkalainen elokuva cowboyneen ja Johnnyt Appleseedeineen. Elokuvan laulut eivät ole ollenkaan jääneet soimaan päähäni, mutta elokuvassa on ihan hyvä animaatiotyyli (vaikka se vaihteleekin tarinasta toiseen), animaatioiden juonikuviot ovat hyviä ja hahmot mielenkiintoisia. Monta lyhyttä tarinaa sisältävä elokuva ei kuitenkaan pärjää klassikoille, joissa vajaan parin tunnin ajan keskitytään vain yhteen tarinaan ja rajatumpaan hahmojoukkioon.

49. Dinosaurus

Dinosaurus ei ole päässyt Suomen Disney-klassikkolistalle, mutta se on kyseisellä listalla Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissakin Dinosaurus on lisätty klassikkolistalle jälkikäteen, ja minusta tämä lisäys olisi voitu jättää tekemättä. En pidä ollenkaan elokuvan animaatiotyylistä. Tietokoneanimaatio ei ole elokuvan tekemisaikaan kerennyt kehittyä vielä nykyiseen loistoonsa, ja animointi näyttääkin elokuvassa todella kököltä. Dinosauruksen taustat on kuvattu oikeassa luonnossa, ja hienostihan tuo luonto ja tietokonedinosaurukset on saatu yhdistettyä. Dinosauruksen hahmot jäävät melko yksiulotteisiksi ja tylsiksi samoin kuin elokuvan juonikin, joka muuten muistuttaa liikaa Maa aikojen alussa -elokuvan juonta. Dinosauruksessa ei ole myöskään yhtään laulettua laulua, joten elokuva ei saa minulta musiikkipisteitä ollenkaan. Ainoa plussa Dinosaurukselle tulee elokuvan aiheuttamista tuntemuksista, sillä hurjat carnotaurukset saavat ainakin minun verenkiertoni hyytymään jännityksestä. 

48. Pennitön ja suruton

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Paras sota-ajan pakettielokuvista on mielestäni Pennitön ja suruton. Elokuvassa on mielestäni yllättävän hyvät laulut, joista mieleeni ovat jääneet ainakin Läimäyttämällä, Fii faa foo fum ja My, what a happy day. Pennitön ja suruton pitää sisällään kaksi tarinaa, joten juoneen ja hahmoihin keskitytään enemmän kuin vaikkapa Make Mine Musicissa. Jaakko ja taikapapu -tarinan hahmot ovat  jo ennestään tutut Mikki, Hessu ja Aku, joten heihin katsoja on luultavasti tutustunut jo etukäteen. Pidän myös viattoman Bongo-karhun tarinasta. Tunteita koskettavasta näkökulmasta elokuva jättää katsojan kylmäksi, ja tarinoita toisiinsa yhdistävä Edgar marionettinukkeineen on minusta turha. Ja ne nuket ovat sitä paitsi hieman pelottavia!

47. Fantasia

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Fantasia on valitettavasti liian taiteellinen elokuva minun makuuni, ja se on siksi päätynyt klassikkojen TOP55-listan loppupuolelle. Pidän kyllä klassisesta musiikista, mutta Fantasiaa katsoessa saa yliannoksen taidetta. Elokuvan voikin katsoa vain tietyssä mielentilassa, ja parhaimmillaan se olisi varmasti teatterissa, jossa elokuvan keskellä oleva väliaika voitaisiin oikeasti pitää. (Tosin eihän mikään estä sitä väliaikaa pitämästä kotisohvallakin...) Fantasian eri musiikkikappaleiden aikana nähtävien animaatioiden taso vaihtelee paljonkin, mutta yleisesti ottaen animaatio on kaunista katsottavaa. Pidän eniten elokuvan juonellisista animaatioista, kuten Noidan oppipojasta ja Tuntien tanssista. Walt Disney oli todella innostunut Fantasian tekemisestä, mutta valitettavasti miehen innostus ei välity minuun asti.

46. Atlantis

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Minä en ole koskaan tykännyt Atlantiksesta. Elokuvan juoni on kyllä hyvä ja jännittävä, mutta muuten elokuva tuntuu minusta siltä, kuin se olisi vain nopeasti hutaistu kasaan. En pidä ollenkaan Atlantiksen animaatiotyylistä. Elokuvassa näkyvät tietokoneella tehdyt efektit ovat vaikuttavan näköisiä, mutta itse hahmojen ja ympäristön desingn on mielestäni epäonnistunut. Atlantiksen hahmokavalkaadi on todella suuri, ja koska kaikkiin hahmoihin on haluttu tutustua elokuvassa edes jossain määrin, ei yksittäisen hahmon ruutuaika jää pitkäksi. Niinpä hahmot jäävät minulle etäisiksi, vaikka elokuvan pahiksesta onkin saatu tehtyä kunnon konna. Eniten miinuspisteitä Atlantikselle tulee elokuvan lauluttomuudesta. Liputan yhä Disney-laulujen puolesta, ja koska elokuvassa ei ole yhtään laulua, ei se voi saada musiikin osalta suuria pisteitä. "Fewer songs, more explosions"-mantra ei siis valitettavasti tehoa minuun.

45. Pikku Kananen

Lähde: http://www.awn.com

Pikku Kananen on Disneyn ensimmäinen elokuva, joka on tehty kokonaan CGI-animaatiolla. Disney ei omistanut vielä Pikku Kanasta tehdessään Pixaria, joten toiselta animaatiostudiolta ei tullut apuvoimia tietokoneanimaation suhteen. Valitettavasti tämä ensimmäinen tietokoneyritelmä näkyy Pikku Kanasen animaation tasossa, joka on suoraan sanottuna kauheaa katseltavaa. Animaation tason voisi pelastaa hyvä juoni tai hyvät hahmot, mutta Pikku Kanasen juoni ja hahmot yltävät juuri ja juuri ok-tasolle. Koko elokuva on täynnä räjähdyksiä ja nopeasti eteneviä tapahtumaketjuja, jotka saavat elokuvan vaikuttamaan rauhattomalta. Tunteita esiin nostavia kohtauksia elokuvasta löytyy vain nimellisesti Pikku Kanasen ja tämän isän välisissä keskusteluissa, eikä elokuvan musiikkikaan sitä wau-tasoa edes lähesty. Soihan elokuvassa taustamusiikkina välillä mahtavia kappaleita, kuten I Will Survive ja Staying Alive, mutta ne eivät valitettavasti pelasta elokuvaa huonoudelta. 

44. Lehmäjengi

Lähde: http://livlily.blogspot.fi

Lehmäjengi kuuluu myös tähän tiettyyn Disney-kauteen Pikku Kanasen kanssa, jolloin elokuvaan on haluttu tunkea mahdollisimman paljon vitsejä ja toimintaa rauhallisuuden ja elokuvan vaikuttavuuden kustannuksella. Lehmäjengin piirrostyylissä on mielestäni jotain samaa Atlantiksen tyylin kanssa, joka vieroksuttaa minua. Ehkä tyyli on liian karikatyyrimäistä ja kulmikasta minun makuuni. Lehmäjengin juoni on ihan kiinnostava, ja osa hahmoistakin on saanut mielenkiintoisen luonteen (kuten Buck-hevonen ja hippimäinen Grace-lehmä). Parasta elokuvassa on kuitenkin sen musiikki, josta mieleen on jäänyt parhaiten herkkä laulu Koska auringon nähdä saan sekä Alameda Slimin Jodlaaja. Lehmäjengi ei kuitenkaan vakuuta minua millään osa-alueella, joten se sijoittuu listan häntäpäähän.

43. Oliver ja kumppanit

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Oliver ja kumppanit on elokuva, jonka olemassaoloa ei aina muista. Elokuvan juoni on minusta melko mitäänsanomaton, eikä hahmojen suunnitteluun ole tunnuttu käyttävän tarpeeksi aikaa. Elokuvaa oli ensimmäinen uudelta animaattorisukupolvelta, jonka takia animaatiokin jää vain "kivaksi". Animaattoreilla ei ollut vielä tarpeeksi kokemusta elokuvien tekemisestä tai hahmojen suunnittelusta. Positiivista Oliverissa ja kumppanissa on sen aiheuttamat tunteet, sillä Oliverin kanssa katsoja saa tuntea hylkäämisen tunteita ja myös suunnatonta iloa. Elokuvalla on myös jännittävät kohtauksensa Jyskyn ja tämän dobermannien vallatessa ruudun. Tiedän, että monilla kavereillani tämä elokuva kuuluu lapsuuteen ja aiheuttaa nostalgian väreitä, mutta valitettavasti minä en samanlaisia väreitä tunne, ja elokuva jääkin minulle vähän mauttomaksi ja hajuttomaksi tapaukseksi. 

42. Bernard ja Bianca Australiassa

Lähde: http://vegalleries.com/newart2014dec.html

Bernard ja Bianca Australiassa on jatko-osa Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvalle, ja monesti jatko-osat eivät yllä alkuperäisen tasolle. Valitettavasti näin tapahtuu hiirien Australia-seikkailunkin kanssa. Noh, ei elokuva ole oikeasti paljon huonompi kuin Pelastuspartio Bernard ja Bianca, mutta listallani parinkin pisteen ero vaikuttaa jo selvästi sijoitukseen. Bernard ja Bianca Australiassa pitää sisällään katsojille jo tuttuja hahmoja, jotka saavat lisää hahmonkehitystä elokuvan aikana. Bernard on hahmoista pääosassa, ja katsoja seuraa ihastuksissaan hänen kamppailuaan Biancan sydämen valloittamiseksi (kyseisen taistelun hiiri on tosin voittanut jo aikoja sitten). Hahmojen ulkonäkö ei ihan yllä ensimmäisen elokuvan tasolle, mutta hahmojen ulkonäön puutteet voi antaa anteeksi elokuvan upeat maisemat nähdessään. Elokuvan juonikin on jännittävä, ja se pitää katsojan tiukasti ruudun ääressä. Miinuspisteitä elokuvalle tulee siitä, ettei se sisällä ollenkaan musikaalinumeroita, joista minä niin pidän. Musiikkia sisältäessään elokuva voisi olla listalla paljon korkeammalla sijalla. 

41. Hiidenpata

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Hiidenpatakin on listalla näin alhaalla lauluttomuutensa takia. Olen ehkä vähän hupsu, kun annan laulujen vaikuttaa paljon muuten niin hyviin elokuviin, mutta tällaisen päätöksen olen tehnyt ja pitäydyn siinä. Hiidenpata on kyllä yksi Disneyn pelottavimmista elokuvista pahiksensa Hornansarven ansiota. Elokuva aiheuttaakin paljon jännityksensekaisia tuntemuksia, mutta pääsee elokuvan aikana myös herkistelemäänkin. Hiidenpadan juoni on jännittävä, mutta se sisältää hyvin paljon epäloogisuuksia, mistä yhtään hereillä oleva katsoja voi harmistua. Elokuvan hahmot jäävät vähän keskeneräisen oloisiksi, ja olisin kaivannut syvällisempää tutustumista esimerkiksi prinsessa Elenaan. Elokuvan piirrostyyli on perinteistä Disney-kamaa, johon on tällä kertaa lisätty pelottavia elementtejä. Hiidenpata on ihan hyvä ja viihdyttävä elokuva, mutta jotkut asiat olisi voitu tehdä paremmin.  

40. Miekka kivessä

Lähde: andreasdeja.blogspot.com

Olen hämmästynyt Miekka kivessä -elokuvan huonosta sijoituksesta. Oletin sen olevan listallani edes hieman suuremmalla sijalla, mutta kai sitä joidenkin elokuvien pitää siellä huonommassakin päässä olla. Pidän Miekka kivessä -elokuvan hahmoista ja animaatiotyylistä paljon. Arkhimedeksen ja Merlinin piikittelyä on todella huvittavaa seurata. Juonellisesti elokuva ei ole mitenkään kauhean yhtenäinen, sillä elokuva koostuu tavallaan useasta episodista, joissa Merlin opettaa Artulle maailman menosta. Kaiken lisäksi jokainen näistä oppitunneista toistaa itseään, kun aina muututaan joksikin eläimeksi. Elokuvan vaikuttavimman kohtauksen pitäisi olla se, kun Arttu vetää miekan kivestä. Valitettavasti kohtaus on laimea ja harmaa. Elokuvan kliimaksiksi pääseekiin Merlinin ja Matami Mimmin välinen kaksintaistelu, jossa animaattorit ovat tehneet todella upeaa työtä! Elokuvan laulut jäävät myös vähän unohdetuiksi tapauksiksi. Haluaisin kovasti tykätä Miekka kivessä -elokuvasta loistavan animaationsa takia, mutta juonen ja musiikin takia se ei valitettavasti onnistu.

Siinä oli ensimmäinen satsi klassikoiden TOP55-listastani. Onko joku listani loppupäässä oleva elokuva teidän suosikkinne? Tai olenko muuten tehnyt vääryyttä jollekin elokuvalle rankkaamalla sen listan loppupäähän? Kertokaa ihmeessä omat eriävätkin mielipiteenne! :) Tekstin kuvituksena olen käyttänyt muuten elokuvien tekoa varten piirrettyjä luonnoksia tai taidekuvia. Valitettavasti en löytänyt Aivan villeistä tai Dinosauruksesta luonnoksia, joten niiden kuvat on otettu valmiista elokuvasta (ja osoitteesta disneyscreencaps.com).

On sulla ystävä...

Joskus pohdin vastausta kysymykseen, mikä olisi minusta paras Disney-klassikoiden hahmo, mutta en keksi kysymykseen vastausta. Disney-klassikoissa seikkailee monenlaisia hahmoja. Yhdenkin elokuvan hahmokavalkaadi on mittava, kun hahmoihin lukeutuu sankari, sankaritar, viisas tiennäyttäjä, huvittava apuri, toinen (ja kenties kolmaskin, ellei peräti seitsemäs) huvittava apuri, pahis, pahiksen huvittava apuri jne. Kaikista näistä eri ryhmistä löytyy lempparit niin eläinten kuin ihmistenkin maailmasta. Mutta entäs se kaikkien aikojen paras Disney-elokuvien hahmo...? Päätin, että tehtävää helpottaa huomattavasti se, jos mietin, mikä on minusta kunkin yksittäisen Disney-klassikon paras hahmo. Jossain elokuvassa paras tyyppi on päähenkilö, mutta jossain toisessa klassikossa pahis on niin mahtava, että se syrjäyttää kaikki muut. Niinpä tästä alkaa uusi "sarja", jossa käyn läpi kaikki Disney-klassikot ja pohdin, kuka kunkin elokuvan hahmoista on minulle se tärkein. Katsotaan, huipentuuko sarja siihen tajunnanräjäytykseen, kuka on se kaikkien aikojen paras hahmo... Vai uskallanko sanoa ketään kaikista parhaaksi! :) 

Lyhyesti sanottuna alapuolelle on listattu paras hahmo kustakin elokuvasta. Ja tämä on muuten se uusi "sarja", josta mainitsin maaliskuun puolella.

Lumikki: Jörö

Lumikki-elokuvassa minut hurmaa aina uudelleen ja uudelleen Jörön vastustamaton yrmeys ja pahantuulisuus. Ehkä Jörö muistuttaa luonteeltaan hieman meitä suomalaisia yrmyjä - haluaisimme olla vain omissa oloissamme murjottaen (yleistys!). Jörö on viehättävän erilainen muihin kääpiöihin verrattuna, ja varsinainen vastarannankiiski. Silti Jörön kovan ulkokuoren alla sykkii lämmin sydän, jonka Lumikkikin saa elokuvan aikana huomata.

Pinocchio: Samu Sirkka

Samu Sirkka on Pinocchion omatunto, ja hyvin vastuullinen sellainen. Samu pitää huolen, ettei Pinocchio ajaudu maailman houkutuksen vietäväksi - tai ainakin yrittää pitää siitä huolen. Sirkka kokee elokuvan aikana monta turhautumisen hetkeä, muttei synkimpänäkään päivänä anna periksi Pinocchion suhteen. Samu Sirkka on kiltti tarinan kertoja, jolla on paljon positiivista auktoriteettia.

Fantasia: Mikki Hiiri

Fantasian parhaaksi hahmoksi on ihan pakko valita Mikki Hiiri, sillä onhan Mikki koko Disney-universumin alkuräjähdys. Menipäs taas kuvia maalailevaksi tekstiksi... Vuoden 1940 Fantasia sisältää vain pari juonellista tarinaa, suurin osa elokuvan animaatiopätkistä on pelkkää maailman ihmeiden kuvailua ja paikallaan lillumista. Paras juoni on Noidan oppipoika -sävellyksessä, jossa Mikki on utelias, touhuava ja hieman sekoileva (alkuperäinen) itsensä.

Dumbo: Dumbo

Awwww!!! Dumbo on ehdottomasti nimikkoelokuvansa paras hahmo! Dumbo on niin suloinen, ihana ja kaikin puolin hellyyttävä norsunpoikanen. Vain julmasydäminen voisi olla tuntematta sääliä ja surua Dumboa kohtaan tätä kiusattaessa. Dumbo opettaa meille kuitenkin sen, että vahvuuksiaan kannattaa käyttää hyödyksi, ja kannattaa olla oma itsensä. Ja Dumbon korvat ovat aivan ihanat! 

Bambi: Bambi

Bambi on Dumbon lailla suloinen, suurisilmäinen ja ihana eläinlapsi. Saamme tosin seurata Bambin kasvua ja näemme hänet myös aikuisena, toisin kuin Dumbon. Bambista ihanan tekee hänen viattomuutensa ja lapsellisuutensa, ja aikuisena peurana näemme hänen aikuistuvan, rohkaistuvan ja pitävän huolta läheisistään. Bambi on mainio roolimalli sen suhteen, että elämässä selviää kaikesta, että kyllä se aurinko paistaa tummimmankin pilven takaa. Bambin kanssa melko tasaväkisen ihana hahmo elokuvassa oli Rumpali, mutta Bambi vei niukasti voiton.

Saludos Amigos: Lentokone Pedro

Lähde: http://www.cornel1801.com

Pedro on hyvin rohkea ja päättäväinen postikone elokuvassa Saludos Amigos. Pedro haluaa olla jo kovasti aikuinen ja hoitaa samoja töitä kuin hänen vanhempansa, mutta vanhemmat eivät uskalla päästää häntä lentämään yksin Andien, ja julman Aconcagua-vuoren yli. Päästessään vihdoin suorittamaan tärkeää postilentokoneen tehtävää Pedro iloitsee lapsen lailla, ja hänen huolettomuus ja positiivisuus tarttuu katsojaankin. Go, Pedro, go!

The Three Caballeros: Pablo Pingviini

Pablo on hyvin harvinainen pingviini: hän ei tykkää kylmästä. Pablo on haaveillut koko elämänsä ajan lämpimästä, palmupuiden täyttämästä saaresta, jonne hän voisi asettua asumaan. Galapagos-saaret kuulostavat juuri täydelliseltä paikalta hänen unelmansa toteuttamiseksi. Niin Pablo päättää toteuttaa unelmansa! Monet muut eivät haaveilussaan pääse koskaan käytäntöön asti, joten Pablo osoittaa suurta sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa lähtiessään kohti päiväntasaajaa. Pablo vetoaa minuun myös ehkä senkin takia, että olen pienoinen vilukissa, ja hänen laillaan pidän enemmän lämpimästä kuin kylmästä. 

Make Mine Music: Sonja-ankka

Sonja-ankka ei ehkä ole se mieleenpainuvin hahmo Make Mine Musicista, kun ajattelee, että samassa elokuvassa seikkailee Willie-valas, pesäpalloilija Casey, Johnny Fedora sekä tietenkin samaisessa pätkässä Sonjan kanssa esiintyvät Pekka ja susi. Sonja on kuitenkin muihin hahmoihin verrattuna niin lempeä, hauska, laiska ja pelokas, että minun sympatiani ovat täysin hänen puolellaan. Ehkä Sonjassa on jotain Aku Ankkamaista vivahdetta, ja suomalaisena Aku Ankka -kansana minun on vain pakko pitää tästä ankasta. Joskin Sonjahan on ilmiselvä sorsa, ei ankka - mutta koska Prokofjevin alkuperäiskuunnelmassa seikkailee ankka, niin sehän se Sonjakin sitten on.

Pennitön ja suruton: Aku Ankka

Jo äskeisessä kappaleessa vihjailin suomalaiseen ankka-kansalaisuuteen, ja kun Aku nyt esiintyy elokuvassa tärkeässä ja juonellisessa roolissa (verrattuna Saludos Amigosin Akuun), pakkohan minun on hänet valita parhaaksi hahmoksi. Akussa minua viehättää tietenkin hänen räjähdysherkkä persoonansa, joka ei voi olla huvittamatta ketään. Aku lausuu suoraan mielipiteensä ja tekee mitä itse tahtoo. Pennittömän ja suruttoman yksi parhaista kohtauksista on se, jossa Aku saa hulluuskohtauksen ruoan puutteessa. Animaatiopätkän alun jälkeen Aku jää valitettavasti hieman Mikki Hiiren varjoon, mutta minulle Aku on aina ykkönen!

Melody Time: Myrskytuuli

Mitäh? Kuka ihme on Myrskytuuli? Minäpä kerron. Myrskytuuli on Melody Timen viimeisessä animaatiopätkässä seikkailevan Pecos Billin hevonen. Pecos Bill ja Myrskytuuli ovat kasvaneet yhdessä, eikä mikään voi tulla tämän ystävyyden tielle - paitsi rakkaus. Pecos Billin rakastuessa Myrskytuulesta tulee ihanan Aku Ankkamaisen (taas Aku ilmestyy tekstiin!) mustasukkainen, ja hän ajatteleekin vain omaa etuaan karkoittaessaan Nopsajalka-Suen - ystävien tunteet jäävät siinä vaiheessa unholaan. Myrskytuuli on äkkipikaisuutensa ja itsekkyytensä ohella maailman nopein hevonen, joka suorittaa suorastaan ihmetekoja yhdessä Pecos Billin kanssa. 

Siinäpä oli ensimmäinen osa tästä "paras hahmo" -kavalkaadistani. Kuten varmaan huomasitte, niin käyn klassikoita läpi aina kymmenen elokuvan seteissä, jottei kerralla tule liikaa luettavaa (lue: kirjoitettavaa). Kertokaahan tekin toki kommentteihin, mitkä ovat teidän lempparihahmojanne kyseisisitä kymmenestä elokuvasta. Luen kommentteja mielelläni. :) Lähden muuten torstaina ulkomaille, ja palaan matkalta vasta ensi viikolla, joten toivotan jo tässä vaiheessa teille hyvää vappua!!!

Usko siihen minkä tiedät varmaa, sä käy ja maailma jaa.

Tässäpä on toinen satsi kuvia Disney-hahmoista meidän maailmassamme. Kaikki kuvat liittyvät jollain tavalla "ritariaikaan", eli keskiaikaan, renessanssiin, barokkiin yms. Nauttikaa!

Taustan lähde: http://www.vastavalo.fi

Taustan lähde: http://jabezfarm.blogspot.fi

Taustan lähde: http://commons.wikimedia.org

Taustan lähde: http://marciodisneypictures.blogspot.fi

Taustan lähde: http://www.exploring-castles.com

Taustan lähde: http://thetaintorque.com

Taustan lähde: http://allgraphical.blogspot.fi

Taustan lähde: http://galleryhip.com

Taustan lähde: http://armstreet.com

Hahmoja elokuvista Prinsessa Ruusunen, Lumikki, Kaunotar ja Hirviö, Tuhkimo, Robin Hood, Pennitön ja suruton, Kaksin karkuteillä, Hiidenpata ja Miekka kivessä.

Pennitön ja suruton - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Pennitön ja suruton -elokuva alkaa siitä, kun Samu Sirkka soutelee puun lehden päällä ja laulelee samalla laulua. Lammikon toiseen päähän päästyään Samu hyppii talon sisälle, jossa harmittelee maailman kurjuutta, ja kehottaa kaikkia olemaan iloisella mielellä. Samu haluaa sitten kuulla jonkin iloisen sadun, ja hän laittaa soittimeen pyörimään vinyylilevyn nimeltä Bongo – musiikkisatu. 

Bongo-karhu on sirkuksen tähti. Hän liikkuu yksipyöräisellä trapetsia pitkin ja ilahduttaa ihmisiä. Bongo ei ole kuitenkaan iloinen, sillä hän on vangittu. Karhu kokee kutsun vapauteen, ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsee pakenemaan sirkusjunasta metsään. Bongolla on metsässä aivan ihanaa, kaikki tuoksuu mahtavalta ja saa olla vapaa. Yön tullen karhun mieli kuitenkin muuttuu. Hän ei meinaa saada millään unta, koska ötökät meluavat liikaa, on kylmä, sataa ja ukkostaa. Aamulla Bongo on masentunut ja hän haluaa kotiin. 

Sitten Bongo näkee metsässä kauneimman ilmestyksen, mitä voi maan päällä nähdä! Tyttökarhu Lulubellehan se siellä vilkuttelee! Karhut ihastuvat toisiinsa täyttä päätä ja leijuvat pilvissä. Kaikki muuttuu, kun Lulubelle yllättäen lyö Bongoa! Bongo on aivan ihmeissään, ja hänen sydämensä särkyy. Puiden välissä nuoria karhuja on seurannut iso ja ilkeä Möykkyleuka-karhu, joka on myös ihastunut Lulubelleen. Tyttökarhu lyö aivan vahingossa Möykkyleukaakin (minnepäs muualle kuin leukaan), ja iso karhu vie kauhistuneen Lulubellen mukanaan pois. 

Bongo on masentunut. Yllättäen hän näkee korkealta vuorelta, kuinka karhut laulelevat alhaalla metsäaukiolla. Laulun sanoista hän tajuaa, että karhut näyttävät ihastumisensa lyömällä ihastuksensa kohdetta! Niin Bongo tajuaa, että Lulubelle löi häntä vain, koska oli rakastunut tähän! Niinpä karhu lähtee kiireen vilkkaa metsäaukiolle, jossa haastaa ilkeän Möykkyleuan. Alkaa hurja kaksintaistelu, jossa toisistaan mittaa ottavat raaka voima ja nokkeluus. Taistelun lopussa molemmat karhut huuhtoutuvat vesiputouksesta alas! Lulubelle on murheen murtama, hänen rakas Bongonsa on nyt kuollut. … Vaan kuinka ollakaan, Bongo kiipeääkin ylös, hän on selvinnyt! Ja sitten Lulubelle ja Bongo läimäyttävät toisiaan hellästi poskelle, ja elävät loppuelämänsä onnellisesti metsässä. 

Palaamme taas Samu Sirkan seuraan, joka on onnesta soikeana tarinan onnellisesta lopusta. Samu huomaa pöydällä juhlakutsun, joten hän päättää lähteä kuokkimaan kadun toisella puolella oleviin juhliin. Siellä keskenään juhlivat oikeat ihmiset, aikuinen mies Edgar, tyttölapsi Luana ja kaksi pelottavaa marionettinukkea Charlie ja Mortimer. Edgar alkaa kertoa tarinaa, jota muut kuuntelevat ja kommentoivat vähän väliä. 

Kauan sitten oli kaunis maa nimeltä Onnela. Onnelan linnassa asui kultainen laulava harppu, josta kaikki iloitsivat. Eräänä päivänä taivas tummeni, ja kultainen harppu oli poissa! Tämän jälkeen Onnela muuttui surulliseksi, köyhäksi ja kuivaksi maaksi. Tuossa maassa asuu kolme köyhää talonpoikaa: Mikki, Aku ja Hessu. Talonpoikien ruoka on vähissä, ja he joutuvat elämään todella ohuilla leivän siivuilla. Sitten Mikki päättää lähteä myymään heidän omistamansa lehmän, ainoan asian, mitä heillä on talon lisäksi jäljellä. Mikki palaa kotiin kolmen pavun kanssa, joita hän väittää taikapavuiksi. Aku hurjistuu tästä ilmiselvästä huijauksesta, ja viskaa pavut lattialautojen rakoihin. Yöllä pavut ryhtyvät kuitenkin kasvamaan…

Kun Aku, Mikki ja Hessu heräävät aamulla, he huomaavat olevansa pilvissä jättimäisen pavun päällä. Kaverukset päättävät kiivetä papua ylöspäin ja katsoa, olisiko siellä jotain. Talonpojat eivät joudu pettymään, sillä pilvien päällä on jättimäinen linna! Erinäisten sattumusten kautta talonpojat pääsevät linnan sisälle, jossa pöytä on täynnä mitä ihanimpia ruokia! He alkavat syödä, kunnes kuulevat naisen äänen. Ääni kuuluu lukitusta lippaasta, ja avaimen reiästä kurkkaamalla kaverukset näkevät, että siellä on kultainen harppu! He päättävät vapauttaa harpun, jotta Onnela tulisi taas onnelliseksi. 

Silloin maa alkaa järistä. Jättiläinen on palannut kotiin! Talonpojat piiloutuvat äkkiä kuka minnekin. Jättiläinen löytää Akun ja Hessun, ja lukitsee heidät lippaaseen. Mikki on kuitenkin vapaana, ja nyt hänen täytyy vapauttaa myös ystävänsä harpun ohella. Harppu alkaa laulaa kaunista laulua, jotta jättiläinen simahtaisi uneen. Suunnitelma sujuu hyvin: jättiläinen nukahtaa, Mikki vapauttaa Akun ja Hessun ja yhdessä he alkavat kantaa harppua ulos ovesta. Juuri silloin jättiläinen herää!!! Alkaa hurja pako pavunvartta alas. Talonpojat hakkaavat pavun katki juuri ajoissa, ja jättiläinen tippuu alas omaan turmioonsa. Onnelan laaksosta tulee taas onnellinen ja menestyksekäs paikka. 

Kun satu on loppunut, Luana-tyttö pohtii, onko jättiläisiä olemassa. Sadun kertoja Edgar kertoo, että ei ole. Silloin talo alkaa täristä, ja talon katto lähtee irti. Ylhäältä alas kurkistaa sadusta tuttu jättiläinen, joka kysyy, onko Mikki täällä. Edgar pyörtyy kauhusta. Koska Mikki ei ole heidän luonaan, alkaa jättiläinen etsiä sitä ympäröivästä kaupungista yön saapuessa. Loppu. 

Pennitön ja suruton -elokuva valmistui vuonna 1947. Elokuvan sisältämiä kahta tarinaa valmisteltiin aluksi erillään, ja niistä oli tarkoitus tehdä omat, erilliset täyspitkät elokuvat. Sodan takia Walt Disney päätti kuitenkin yhdistää tarinat. Tämä oli muuten viimeinen elokuva, jossa Walt toimi itse Mikki Hiiren äänenä (alkuperäisversiossa). Tarinoiden yhdistävänä tekijänä toimii Samu Sirkka, joka on mielestäni kyllä hyvin iso aasin silta pätkien välillä. Ennen Bongo-animaatiota Samu saarnaa jotain onnellisuuden tärkeydestä, mikä menee liian moraalimaiseksi opetukseksi. Animaatioiden välillä taasen on pätkä, jossa esiintyy oikeita ihmisiä. Minusta ne olisi voinut jättää aivan hyvin pois, Samu olisi voinut juontaa pavunvarsi-tarinankin itse. Näistä ihmisistä tulee sellainen tunne, että he olivat varmasti elokuvan julkaisemisen aikaan kuuluisia henkilöitä Yhdysvalloissa, mutta nykypäivän suomalainen on aivan ihmeissään – kuka, mitä, täh? 

Bongo-karhun tarina perustuu Sinclair Lewiksen kirjoittamaan kirjaan. Alun perin Disneyn studion tarkoituksena oli, että Bongo olisi kotoisin samasta sirkuksesta kuin Dumbo. Tarkoituksena oli myös, että Bongossa esiintyisi tuttuja hahmoja Dumbosta. Idea hylättiin kuitenkin alkutekijöihinsä. Samoin tarinasta pudotettiin pois Bongon simpanssiystävä ja kaksi huonosti käyttäytyvää karhua. Bongon piirrosasukin oli alun perin realistinen, mutta muuttui disneymäiseksi, kun pätkä päätettiin yhdistää pavunvarren kanssa. 

Mikki ja pavunvarsi -animaatio perustuu englantilaiseen kansansatuun, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Ensimmäinen sadun painettu versio (joka on säilynyt) on vuodelta 1807, mutta jotkut uskovat tarinan saapuneen Englantiin viikinkien mukana. Animaatiosta poistettiin joitain kohtauksia, kun se yhdistettiin yhdeksi elokuvaksi Bongon kanssa. Lopullisessa animaatiossa ei kerrota, mistä Mikki sai taikapavut. Eräässä versiossa hän sai taikapavut kuningatar-Minniltä, toisessa versiossa hän sai ne Pinocchiosta tutuilta huijareilta Kettu Revolta ja Kimi Keppostinilta. 

Elokuvan tarinoiden juonet ovat mielenkiintoisia ja niihin jaksaa keskittyä. On kenties hyvä, ettei tarinoista tehty kahta täyspitkää animaatioelokuvaa, sillä silloin niistä olisi saattanut tulla pitkäveteisiä. Hahmot tarinoissa ovat hyviä ja osaksi samaistuttavia. Bongo kaipaa vapauteen, ja kukapa meistä ei olisi joskus kaivannut vapauteen asumaan yksinään ilman vanhempia. Bongo kuitenkin huomaa vapauden olevan haastava juttu, ja saman asian huomaa varmasti moni opiskelija, jonka pitää yhtäkkiä osata maksaa laskut ja ostaa ruokaa ja vessapaperia ilman vanhempien holhoavaa kättä. Bongo-tarinan pahis, karhu Möykkyleuka, on ihan paras kulkiessaan metsässä puita kaadellen! Mikki ja pavunvarsi -tarinan hahmot ovat tuttua Disney-kamaa. Akun, Mikin ja Hessun motiiveja ei tarvitse selitellä, sillä kaikki tuntevat heidän käyttäytymissääntönsä ja temperamenttinsa jo entuudestaan. On hauska nähdä nämä hahmot hulluttelemassa samassa elokuvassa. Varsinkin Akun äkkipikaisuus on hauskaa katseltavaa! 

Elokuvan laulut ovat hyvin sävellettyjä, mutta niiden sanoituksia olisi voinut miettiä vähän paremmin. Toisaalta joidenkin laulujen sanat ovat aika hassunkurisia. Elokuvan aloittaa Samu Sirkan laulama laulu Kulkurin tie on avoin. Tämä laulu muuten oli tarkoitus esittää Pinocchiossa, mutta se jätettiin siitä pois. Seuraava laulu on nimeltään Maalaiselämää. Se lauletaan, kun Bongo on karannut sirkuksesta luonnon keskelle ja kaikki on vielä ihanaa. Seuraavan laulun, Oi, miten ihanaa, aikana Bongo seikkailee vaaleanpunaisissa pilvissä Lulubellen kanssa. Sitten lauletaan laulu Läimäyttämällä, joka kertoo eri eläinten kiintymyksenosoitus tavoista. Viides laulu on My, what a happy day, jonka kultainen harppu laulaa Onnelassa kaiken ollessa vielä onnellista. Seuraavan laulun laulaa jättiläinen. Laulun Fii faa foo fum sanat ovat samalla taikasanoja, joilla jätti osaa taikoa itsensä millaiseksi hyvänsä. Sitten on taas harpun vuoro laulaa laulu Haavemaailmassain, jolla hän saa jättiläisen nukahtamaan. Ja viimeiseksi lauletaan laulu Fun and Fancy Free (elokuvan englanninkielinen nimi), kun jättiläinen tallustaa horisonttia kohti. 

Pennitön ja suruton on ihan hyvä elokuva, josta jää hyvä mieli sen katsottuaan. Lyhyet tarinat loppuvat onnellisesti, ja tämä olotila jää itsellekin vallitsevaksi tilaksi. Onhan elokuvassa huonojakin puolia, esimerkiksi tarinoiden taustalla oleva kertoja ärsyttää minua kauheasti. Kyllä ne tarinat olisi vallan hyvin ymmärtänyt ilman häntäkin! Ja jos piirrosten tasoa vertaa joihinkin muihin Disneyn klassikoihin, on se välillä hyvinkin kökköä. Mutta kyllä minä suosittelisin tätä elokuvaa paljon mieluummin katsottavaksi kuin vaikkapa Kolmea caballeroa! 

 

”Mutta ovatko he menettäneet uskonsa ja toivonsa? Kyllä.”
- Kertoja