Tarkoin katso tietä maahan toiseen, sä käy ja maailma jaa.

Tämän tekstin myötä alkaa uusi "sarja" Rinki tinki tinkissä. Alla näette muokkaamiani kuvia, joissa Disney-hahmot on siirretty meidän maailmaamme, aitoon maailmaan piirrosmaailman sijaan. Tarkoituksenani on tehdä kaikista Disney-klassikoista vastaavanlaiset kuvat, ja julkaista ne täällä mahdollisuuksien mukaan kesälomani aikana! Julkaisutahti on täysin riippuvainen auringon esiintymistiheydestä sekä itikoiden lukumäärästä. Tässä ensimmäiset kuvat!

Taustan lähde: http://popular-archaeology.com

Taustan lähde: http://2012freshmanenglish.blog.ntu.edu.tw

Taustan lähde: http://www.photoeverywhere.co.uk

Taustan lähde: http://www.computerbild.de

Taustan lähde: http://news.buzzbuzzhome.com

Taustan lähde: http://cloudenterprise.info

Taustan lähde: http://naldzgraphics.net

Taustan lähde: http://www.listeningearth.com

Taustan lähde: http://www.visitfinland.com

Hahmoja elokuvista Leijonakuningas, 101 dalmatialaista, Melody Time, Räyhä-Ralf, Nalle Puhin elokuva, Lilo ja Stitch, The Adventures of Ichabod and Mr. Toad, Viidakkokirja ja Frozen.

(Ja Disney-hahmojen kuvat on otettu sivustolta disneyscreencaps.com.)

I'm the guy they call little Mickey Mouse!

Lähde: http://disneyparks.disney.go.com

Vuonna 1928 Walt Disney, Roy Disney ja Ub Iwerks kehittelivät uuden animaatiohahmon Disneyn studioille. Mikki Hiiri suunniteltiin mahdollisimman helposti piirrettäväksi, ja tämän takia Mikistä tehtiin hahmo, joka muodostuu useista ympyröistä. Walt Disney kertoi alkuaikojen Mikistä vuonna 1957 näin: ”Mikin pää oli ympyrä, jossa oli soikio kuonona. Korvat olivat myös ympyröitä, jotta ne voitaisiin piirtää aina samalla lailla riippumatta siitä, miten Mikki kääntää päätään. Mikin vartalo oli päärynän muotoinen, ja hänellä oli pitkä häntä. Hänen jalkansa olivat putkilot, joihin laitettiin suuret kengät, jotta Mikki näyttäisi lapselta, joka käyttää isänsä kenkiä. Emme halunneet antaa hänelle hiiren käsiä, koska hänen piti näyttää enemmän ihmiseltä. Siksi annoimme hänelle hanskat. Annoimme hiirelle neljä sormea, sillä viisi sormea näytti liian paljolta noin pienelle hahmolle. Lisäksi se vähensi yhden sormen animoinnista. Pienen yksityiskohdan lisäämiseksi annoimme hiirelle kaksinappiset housut.” Ensimmäiset Mikki Hiiri –piirretyt piirsi Ub Iwerks, ja vasta vuonna 1929 (vuosi Mikin keksimisen jälkeen) alkoivat muutkin piirtäjät piirtää Mikki Hiiri -pätkiä. Alku-Mikki oli melkoinen kiusankappale, joka hauskuutti yleisöä räävittömillä ja painovoiman lakeja uhmaavilla tempuillaan. Ensimmäisistä piirretyistä voimme nähdä, kuinka Mikki harrastaa eläinrääkkäystä ja ylittää helposti soveliaisuuden rajat. 

Lähde: http://disney-2006.tripod.com

Freddy Moore päivitti Mikki Hiiren 1930-luvun lopulla sen päivän kuvaa vastaavaksi, poikamaiseksi hiireksi. Tuolloin Mikin keho muuttui vielä päärynänmuotoisemmaksi kuin ennen, jolloin tunnetilojen kuvaaminen helpottui. Mikin vanha keho oli ollut uuteen verrattuna enemmän pallo kuin päärynä. Mikin pää sai myös enemmän muotoja, hän sai mm. posket ja yksityiskohtaisemmat silmät (sekä pupillin että valkoisen alueen). Myös Mikin vaatekomero koki muodonmuutoksen, ja kaksinappiset punaiset housut jäivät historiaan. Ainoa asia, mikä Mikissä pysyi muuttumattomana, oli pyöreät korvat. Mikin uusi ulkonäkö teki hänestä ystävällisemmän näköisen hiiren, mutta samalla myös vähemmän hauskan näköisen. Lyhyissä piirretyissä Mikin rooli jäi pienemmäksi kuin ennen, kun Mikin kaverit (mm. Hessu, Aku) hoitivat hauskuuttamisen Mikin pysytellessä taustalla järjen äänenä. Näin Mikin luonne räävittömästä vitsinikkarista muuttui täysin. Walt Disney halusi nostaa Mikin roolia sivuhahmojen takaa, ja niin studio teki vuonna 1938 tarinan Noidan oppipojasta, joka sekä esitteli Mikin uuden ulkonäön että nosti hänet päärooliin muiden Disney-hahmojen seasta. (Tosin Mikin uusi ulkonäkö oli näkynyt jo lyhytpiirretyssä The Pointer vuonna 1939.) Noidan oppipoika oli ensimmäinen valmis tarinan osa vuonna 1940 ilmestyneelle Fantasialle. Tämä uusi ulkonäkö jäikin Mikin perusulkonäöksi, josta hänet tunnistetaan tänäkin päivänä. Ulkonäköön uudistuksia tuo lähinnä vain Mikin monipuolistuneempi vaatekaappi. 

Lähde: http://sweetkatscreations.blogspot.fi

Vaikka Mikki Hiiren ulkonäkö pysyy yleensä Freddy Mooren suunnitteleman hiiren näköisenä, on muutamat ohjelmat tehneet tähän sääntöön poikkeuksia. Vuonna 2006 ilmestyneessä lastenohjelmassa Mikki Hiiren kerhotalo Mikki muuttui kolmiulotteiseksi. Kyseisessä ohjelmassa hän sai myös takaisin vanhat kaksinappiset housunsa. Vuonna 2013 Disneyn studiot alkoivat taas piirtää lyhyitä Mikki Hiiri -piirrettyjä pitkän tauon jälkeen. Näissä piirretyissä (nimeltään mm. No Service ja Croissant de Triomphe) Mikki palaa ulkonäöllisesti alkujuurilleen, tosin hän ei ole niin pyöreä kuin ennen ja hän on melko karikatyyrimaisesti piirretty. Paluu 1920-luvun Mikki Hiireen tehtiin myös Get a Horse -piirretyssä, joka esitettiin elokuvateattereissa Frozenin ”lämppärinä”. Vaikka Mikki onkin vuosikausien saatossa muuttunut aika lailla, yksi asia on varmaa. Nimittäin se, että Mikki Hiiren tunnistaa aina pallomaisista korvistaan!

Lähde: http://www.webstoodstupid.com

Lähteet: 

-          Thomas, Bob 1991. Disney’s Art of Animation. 14, 19, 84. Hyperion.

-          http://ankkalinnake.blogspot.fi (31.5.2014)

 Lue tästä tarina Mikki Hiiren synnystä.

Aladdin - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kaukana mystisessä Agrabassa hiekkadyynejä pitkin vaeltaa kameli sekatavarakauppias selässään. Kauppias pystyttää kojun Agraban kujalle, ja esittelee meille myyntiartikkeleitaan. Kiinnostavin esine, mitä kauppiaalta löytyy, on öljylamppu. Kauppias alkaa kertoa lampun tarinaa, joka alkaa synkästä yöstä, jona synkkä mies punoo synkkiä suunnitelmiaan. Nyt dyynejä pitkin ravaa kaksi hevosta, joista toisen selässä on mitätön rosvo ja toisen selässä sulttaanin suurvisiiri Jafar. He löytävät erämaasta Ihmeiden onkalon, jonne Jafar lähettää rosvon hakemaan hänelle taikalamppua. Ihmeiden onkalo luhistuu rosvon astuessa sen sisään, ja Jafarille kerrotaan, että onkaloon voi astua ainoastaan ”hiomaton timantti”. Niin Jafar päättää etsiä käsiinsä tämän ”timantin”. 

Agrabassa köyhä Aladdin harrastaa apinaystävänsä Abun kanssa oman käden oikeutta – jos ei ole varaa ruokaan, niin sitä saa varastaa. Aladdin haaveilee elämästä palatsissa, jossa hän saisi olla vapaa elätysvelvollisuuksista. Palatsin sisällä taas asuu prinsessa Jasmine, joka haaveilee elämästä palatsin ulkopuolella. Jasmine tuntee olevansa vangittu palatsiin, ja hänen isänsä tuo hänen eteensä koko ajan toinen toistaan typerämpiä kosijaehdokkaita. Niinpä Jasmine päättää karata palatsista. Kotinsa ulkopuolella Prinsessa eksyy markkinoille, joilla hän joutuu heti pulaan tietämättömyytensä takia. Onneksi Aladdin näkee kauniin neidon, ja tulee pelastamaan hänet. Aladdin vie Jasminen omaan kotiinsa, jossa kaksikko huomaa olevansa sielunkumppaneita. Yhtäkkiä paikalle saapuu sulttaanin vartijoita, jotka pidättävät Aladdinin. Jafar on lähettänyt vartijat matkaan, sillä hän sai selville, että Aladdin olisi Ihmeiden onkalon mainostama ”hiomaton timantti”. Jasmine paljastaa olevansa prinsessa ja yrittää pelastaa Aladdinin, mutta mies viedään tyrmään. Myöhemmin Jasminen vaatiessa Aladdinin vapauttamista Jafar valehtelee hänelle, että Aladdin on teloitettu. 

Aladdin on kuitenkin vangittuna tyrmässä. Hän pohtii, kuinka tyhmästi käyttäytyikään ihanan prinsessan seurassa. Tyrmän pimeästä nurkasta esiin kömpii vanha mies, joka vapauttaa Aladdinin ja vie hänet Ihmeiden onkalon luo. Vanha mies lupaa Aladdinille kaikki luolan rikkaukset, kunhan Aladdin vain ensin tuo hänelle yhden lampun. Aladdin ja Abu menevät sisään onkaloon, jonka rikkaudet huumaavat Abun pään. Paria on kuitenkin varoitettu, ettei mihinkään muuhun onkalossa saa koskea kuin vain lamppuun. Aarrekammiossa he tapaavat taikamaton, joka johdattaa heidät lampun luo. Aladdinin mennessä ottamaan lamppua jalustaltaan Abu antaa periksi ahneudelleen ja koskee jättiläisrubiiniin. Samassa onkalon aarteet alkavat sulaa laavaksi ja seinämät alkavat sortua. Taikamatto lennättää Aladdinin ja Abun turvaan onkalon suulle, jossa Aladdin ojentaa lampun vanhalle miehelle. Saatuaan lampun mies aikoo tappaa Aladdinin, mutta onneksi Abu tulee hätiin. Yhdessä Abun kanssa Aladdin tippuu alas sortuvaan Ihmeiden onkaloon. Maan päällä vanha mies vetää valeasunsa sivuun ja asun alta esiin paljastuu Jafar ja Jago. Jafar iloitsee saamastaan lampusta, kunnes huomaakin sen olevan poissa! 

Ihmeiden onkalon pohjalla Aladdin herää tokkurastaan. Taikamatto on pelastanut hänet korkeasta pudotuksesta. Abu näyttää Aladdinille, minkä hän varasti vanhan miehen taskusta – Aladdinin miehelle tuoman lampun! Aladdin huomaa, että lampun kyljessä on jotain kirjoitusta, ja hän alkaa hinkata kirjoitusta puhtaaksi kädellään. Siinä samassa lamppu alkaa täristä ja huojua, ja sen sisältä tulee esiin lampunhenki! Henki kertoo, että Aladdin saa toivoa kolme toivomusta tietyin ehdoin. Henki ei voi toteuttaa toiveita, jotka koskevat toisen henkiin herättämistä, kuolemaa tai rakastumista. Aladdin ja Abu näyttelevät epäilevän Hengen kykyjä, ja niin he saavat Hengen viemään heidät pois Ihmeiden onkalosta kuluttamatta siihen toivettaan. Aladdin lupaa Hengelle, ettei enää huijaa tätä toiveiden suhteen, ja kysyy, mitä Henki toivoisi. Lampunhenki kertoo, että hän toivoisi olevansa vapaa hänet vangitsevasta lampusta. Aladdin lupaa käyttävänsä kolmannen toivomuksensa Hengen vapauttamiseksi. Ensimmäisenä toiveenaan Aladdin toivoo olevansa prinssi. Prinssinä hän voi kosia Jasminea, toisin kuin köyhänä katurottana. 

Prinssi Aliksi itseään nimittävä Aladdin saapuu sulttaanin palatsiin, jossa hän pyytää sulttaanilta Jasminen kättä. Jasmine pitää prinssi Alia kuitenkin itseään täynnä olevana iljetyksenä, ja antaa tälle rukkaset. Aladdin saa jäädä palatsiin, ja jo samana iltana hän yrittää hurmata Jasminea uudestaan tämän parvekkeella. Aladdin käyttäytyy yhä yhtä pöyhkeästi, kuin miten hän uskoo kaikkien prinssien käyttäytyvän. Huomatessaan, ettei käytös vetoa Jasmineen, vie Aladdin Jasminen taikamattolennolle omana itsenään. Matto lennättää parin läpi koko Lähi-idän, ja romanttinen matka päättyy Kiinaan ilotulituksia katsomaan. Siellä Jasmine tajuaa, että prinssi Ali on sama Aladdin, jonka hän tapasi karkumatkallaan. Aladdin ei kuitenkaan halua prinsessan uskovan hänen olevan köyhä, vaan kertoo, että on oikeasti prinssi ja pukeutuu joskus köyhäksi paetakseen palatsin velvollisuuksia. Jasmine ihastuu Aladdiniin, ja tultuaan takaisin Agrabaan Aladdin ja Jasmine suutelevat romanttisesti taikamaton pienellä avustuksella. 

Aladdin on pää pilvissä laskeutuessaan alas puutarhaan Jasminen luota. Silloin palatsin vartijat kidnappaavat Aladdinin Jafarin käskystä ja heittävät hänet jyrkänteeltä alas mereen. Meren pohjassa Aladdin hieroo taskussaan ollutta lamppua, ja käyttää toisen toivomuksensa pyytämällä Henkeä pelastamaan itsensä. Takaisin Agrabaan tullessaan Aladdin paljastaa sulttaanille Jafarin olevan kaikkien ilkeyksien takana, ja niin Jafar joutuu pakenemaan vartijoita. Jasmine päättää mennä naimisiin Aladdinin kanssa ja saa sulttaanin siunauksen asialle, mutta silloin Aladdinia rupeaa kaduttamaan hänen oma valehtelunsa. Hän ei ole oikeasti prinssi, eikä hän halua elää loppuelämäänsä valehdellen olevansa jotain, mitä ei ole. Ennen kuin Aladdin kerkeää kertoa totuuden Jasminelle, ilmestyy Jafar kuitenkin paikalle. Pakenemisensa yhteydessä Jafar sai selville, että Aladdinilla on taikalamppu, ja Jafar sai Jagon avulla varastettua sen Aladdinilta. Hengen avulla Jafar toivoo olevansa sulttaani, ja heti sen jälkeen hän toivoo olevansa noita. Saamillaan taikavoimilla hän taikoo palatsin aivan kaaokseen ja lennättää Aladdinin kauas lumivuorille. 

Lumen keskeltä Aladdin pääsee takaisin Agrabaan taikamaton avulla. Aladdin päättää korjata kaiken ennalleen. Niin hän ujuttautuu palatsiin, jossa Jafar on juuri sortamassa sulttaania ja Jasminea. Jafar huomaa kuitenkin Aladdinin saapuneen, ja alkaakin raivoisa kaksinkamppailu, jossa Aladdin yrittää lyödä taikavoimin vahvistunutta Jafaria. Jafarin muuttaessa itsensä jättimäiseksi käärmeeksi Aladdin keksii suunnitelman. Hän houkuttelee Jafarin käyttämään viimeisen toiveensa muuttuakseen hengeksi, ja sen toivoessaan Jafar joutuu taikalampun muodostamaan vankilaan. Jafarin lampun sulkeutuessa kaikki hänen taikansa raukeavat, ja Agraba näyttää taas vanhalta itseltään. Aladdin kertoo Jasminelle totuuden omasta köyhyydestään, ja sitten hän yllättää Hengen toivomalla tämän vapaaksi. Nähdessään Aladdinin ja Jasminen tunteet toisiaan kohtaan sulttaani kumoaa lain, jonka mukaan prinsessan on naitava prinssi, ja niin Aladdin ja Jasmine saavat toisensa. Lopuksi he hyvästelevät lampustaan vapautuneen ja lomalle lähtevän Hengen palatsin parvekkeelta. 

Disneyn klassikkojen 31. animaatioelokuva Aladdin perustuu satuun Aladdin ja taikalamppu, joka kuuluu satukokoelmaan Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Aladdin ja taikalamppu on satukokoelman kuuluisimpia tarinoita, vaikka sen alkuperä ei olekaan Lähi-idässä. Sadun Aladdinista kokoelmaan lisäsi 1700-luvulla ranskalainen Antoine Galland. Sadun tapahtumat sijoittuvat Kiinaan, mutta kaikki sadussa nimet mukaan lukien viittaavat muslimilaiseen kulttuuriin buddhalaisen sijaan. Sadussa velho pyytää Aladdinia hakemaan luolasta taikalampun, mutta velhon petkuttaessa poikaa Aladdin päättääkin pitää lampun itsellään. Aladdin löytää lampusta voimakkaan hengen, ja löytämästään sormuksesta hieman vähäisemmän hengen. Lampussa olevan hengen avulla Aladdinista tulee rikas ja hän nai prinsessan. Velho onnistuu kuitenkin petkuttamaan prinsessan kautta taikalampun itselleen. Sormuksen hengen avulla Aladdin löytää velhon piilopaikan ja kukistaa tämän saaden takaisin itselleen vaimonsa ja taikalamppunsa. Sadussa Aladdinilla on rajaton määrä toivomuksia, joita hän saa lampunhengelle esittää. Disneyn versiossa toivomuksia on vain kolme, velho on muuttunut suurvisiiriksi, sormuksen henki on muuttunut taikamatoksi ja tapahtumapaikka muuttunut Agrabaan, kuvitteelliseen kaupunkiin Lähi-idässä Kiinan sijaan. Osa Disneyn Aladdinin aineksista on peräisin toisesta Tuhannen ja yhden yön tarinan sadusta nimeltä Bagdadin varas. Samanlaisuuksia Aladdinin kanssa voi löytää myös Alexandre Dumas Peren kirjasta Monte Criston kreivi. 

Vuonna 1988 Howard Ashman, joka oli toiminut edellisten Disney-elokuvien tuottajana ja laulujen sanoittajana, keksi idean tehdä Aladdin ja taikalamppu -sadusta animaatiomusikaalin. Hän sävelsi yhdessä Alan Menkenin kanssa pari laulua ja kehitteli elokuvan juonta, ennen kuin esitteli ideansa Disneyn studioiden johtokunnalle. Ashmanin ideasta pidettiin, ja niin Aladdinin teko alkoi. Vuonna 1991 Ashman kuoli AIDS:iin, ja samana vuonna Aladdinin käsikirjoitustiimi joutui vaikeuksiin. Disneyn studioiden pomon, Jeffrey Katzenbergin mielestä käsikirjoitus ontui pahasti, ja niin koko tarina jouduttiin kirjoittamaan uudestaan ja animointi aloittamaan alusta. Studioilla kyseistä päivää alettiin kutsua ”mustaksi perjantaiksi”. Lopulta Aladdin valmistui kuin valmistuikin sille ennalta asetettuun ensi-iltaan mennessä, ja elokuva pääsi teatterilevitykseen loppuvuonna 1992. Aladdin menestyi todella hyvin, ja siitä tuli rahallisesti menestynein filmi vuonna 1992 ja siihen mennessä parhaiten menestynein animaatiofilmi. Nykyään Aladdin on kolmanneksi menestynein perinteisin keinoin tehty animaatiofilmi Leijonakuninkaan ja The Simpsons Movien jälkeen. 

Ennen Jeffrey Katzenbergin alkuunpanemaa käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamista Aladdin oli hyvin erilainen elokuva kuin mitä se nyt on. Alun perin Aladdin oli 13-vuotias (nyt hän on 18 vuotta), hänellä oli äiti, ja koko tarinan idea oli Aladdinin yritys osoittaa äidilleen olevansa jonkin arvoinen. Aladdinilla oli myös kolme ystävää nimeltään Babkak, Omar ja Kassim, sekä alkuperäisen sadun mukaan taikasormus ja kaksi henkeä. Ensimmäisessä käsikirjoituksessa Aladdin myös tunnisti Jasminen prinsessaksi tämän ensi kertaa nähdessään, mutta kohtaus muutettiin, ettei Aladdin vaikuttaisi liian ahneelta. Jasminen taas piti olla hemmoteltu prinsessa, joka haluaisi naida kaikista rikkaimman prinssin, mutta lopussa oppisi nöyryyttä rakastuttuaan köyhään Aladdiniin. Jasminen persoonallisuus muutettiin, sillä ajateltiin, ettei yleisö pitäisi hemmotellusta prinsessasta. Jafarin oli suunniteltu olevan hyvin temperamenttinen ja herkästi raivostuva pahis, kun taas Jago olisi ollut rauhallinen, englantilaistyyppinen hahmo. Tämän parivaljakon luonteenpiirteet vaihdettiin toisinpäin, jolloin Jafarista tuli vieläkin pahaenteisempi hahmo. Ensimmäisessä käsikirjoituksessa Aladdinin alussa oleva sekatavarakauppiaan, joka kertoo koko tarinan, piti paljastua elokuvan lopussa naamioituneeksi Hengeksi. Minusta tämä juonipaljastus olisi sopinut hyvin nykymuotoiseenkin tarinaan, mutta kenties lopusta haluttiin romanttisempi ja mahtipontisempi, koska kyseistä loppukohtausta ei toteutettu. 

Aladdinin laulut on säveltänyt Alan Menken. Howard Ashman sanoitti laulut kuolemaansa asti, jonka jälkeen Tim Rice sanoitti loput laulut. Aladdiniin kirjoitettiin yhteensä neljätoista laulua, mutta vain kuusi pääsi lopulliseen elokuvaan. Poisjätetyissä kappaleissa oli mm. laulut Proud of You Boy (Aladdinin äiti laulaa pojalleen), Call Me a Princess (hemmotellun Jasminen laulu), Humiliate The Boy (Jafarin liian julmaksi sanottu laulu) ja High Adventure. Aladdinin aloittaa laulu Arabian yöt, jonka kertoja-kauppias laulaa aavikkoa tallustaessaan. Alun perin laulussa laulettiin: ”korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman”, mutta sanat muutettiin Amerikan arabiväestön kannanottojen takia seuraaviksi: ”Horisontti ei näy, hiki kainaloon käy, se luo kotoisen tunnelman.” Elokuvan toinen laulu on nimeltään Askelta edellä, jonka Aladdin laulaa ilmestyessään ruudulle ensimmäisen kerran. Laulussa Aladdin kertoo siitä, miksi hänen pitää varastaa. Kolmas laulu on Hengen Ihmeiden onkalossa laulama Ei kaveria parempaa, jossa hän esittelee taitojaan taikomisen saralla. Neljäs laulu on Prinssi Ali, jonka Henki ja Hengen taikoma alamaislauma laulaa prinssiksi naamioituneen Aladdinin saapuessa Agrabaan. Myöhemmin elokuvassa Jafar laulaa saman laulun muutettujen sanojen kera ilmoittaessaan Jasminelle Aladdinin olevan vain köyhä rosvo. Viides laulu on romanttinen balladi Se on kuin yö, jonka Aladdin ja Jasmine laulavat taianomaisella taikamattoajelullaan. Kappale toistetaan ihan elokuvan lopussa lyhyempänä versiona. Se on kuin yö voitti parhaan laulun Oscarin vuonna 1993, ja Aladdin voitti parhaan musiikin Oscarin samaisena vuonna. Toisena ehdokkaana parhaasta laulusta oli myös kappale Ei kaveria parempaa. 

Aladdin kuuluu Disneyn renessanssi-elokuviin, ja sen huomaa mahtavasta ja yksityiskohtaisesta piirrosjäljestä. Aladdin eroaa siinä mielessä edellisistä Disneyn elokuvista, että sen tapahtumat sijoittuvat Lähi-itään länsimaiden sijaan. (Toki myös aiemmista elokuvista mm. Viidakkokirja ja Saludos Amigos sijoittuvat muualle kuin länsimaihin.) Itämaihin sijoittuminen on huomioitu myös piirrostyylissä, ja aitoon Arabian tunnelmaan inspiraatiota otettiin mm. Disneyn työntekijä Rasoul Azadanin kotikaupungista Isfanista otetuista kuvista. Vaikkei Agraban kaupungissa näy moskeijoita, muslimikulttuuri näkyy elokuvassa lähinnä sulttaanin maininnoissa Allahista. Aladdinissa harjoiteltiin taas tietokoneanimaation käyttämistä lähinnä Ihmeiden onkalon kanssa. Ihmeiden onkalon suuaukko on tehty tietokoneella, ja myös Aladdinin pako sortuvasta onkalosta on tietokoneanimaatiota. Jokaisella Aladdinin hahmolla oli oma animaattorinsa, joka animoi hahmon kaikkiin elokuvan kohtauksiin. Animaattoreiden piti olla tiiviisti yhteydessä toisiinsa, jotta hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta tulisi järkevän näköistä. Glen Keanen, joka animoi Aladdinin, ja Jasminen animoineen Mark Hennin piti olla yhteydessä toisiinsa mm. puhelimen ja faksin välityksellä, koska he tekivät töitä vastakkaisilla puolilla Amerikkaa (toinen Floridassa ja toinen Californiassa). Vaikka jokaisella hahmolla onkin oma piirtäjänsä, ovat hahmot hyvin samaan elokuvaan sopivia, ja niistä välittyy aito Disneymäisyys. 

Aladdinin päähenkilö on jo elokuvan nimenkin perusteella Aladdin. Aladdin on nuori ja orpo miehenalku, joka elää Agraban kaduilla. Aladdin elättää itsensä varastamalla ruokaa torikauppiailta. Kaduilla eläessään Aladdin on oppinut olemaan viekas ja nopea päätöksissään, ja hän on oppinut ketteryyttä paeta varastelun uhrejaan. Aladdin on myös empaattinen muita kohtaan, ja hän välittää tuntemattomistakin ihmisistä aidosti. Tästä on hänelle kaduilla lähinnä haittaa, sillä hänen on pakko jakaa varastamansa leipä nälkiintyneiden lasten kanssa. Aladdin haaveileekin paremmasta elämästä, jossa hän voisi olla vapaa varastelusta, jossa hän voisi elättää itsensä rehellisesti. Erityisesti sulttaanin palatsi vaikuttaa hänestä tavoittelemisen arvoiselta paikalta. Koko elokuvan ajan Aladdin etsii omaa paikkaansa, jonne hän voisi kokea kuuluvansa. Elokuvan aikana Aladdin myös oppii, että ei kannata esittää ketään toista, vaan on parempi olla oma itsensä. Aladdinin paras ystävä on Abu, joka on törkeän ahne apina. Abu ei tyydy ruoan varastamiseen, vaan haluaa varastaa myös rahaa ja jalokiviä, eikä haluaisi jakaa niitä muiden kanssa. Ei olekaan ihme, että Ihmeiden onkalossa Abulla on vaikeuksia noudattaa sääntöä: ”Älä koske muihin aarteisiin kuin lamppuun”. Abu haluaa kaiken lisäksi olla huomion keskipisteenä, eikä meinaa kestää mustasukkaisuuttaan, kun Aladdin tapaa Jasminen. Abu oppii kuitenkin nöyryyttä, kun Henki muuttaa hänet elefantiksi, eikä hän apinaksi takaisin muututtuaan ole enää ollenkaan niin ahne kuin ennen. Ihmeiden onkalosta Aladdin löytää taikalampun, jonka sisällä asuu lampunhenki. Henki pystyy tekemään melkein mitä vaan, ja hänen jokainen lauseensa sisältää jotain naurattavaa. Verbaalisen hauskuuden lisäksi Henki muuttaa myös muotoaan milloin miksikin hahmoksi, ja esittää hän välillä jopa kuuluisuuksia (mm. Arnold Schwarzeneggeriä ja Robert De Niroa). Hengen suu käy koko ajan, ja on hyvä, että Aladdin saa edes puheenvuoron tältä siniseltä veijarilta. Hengellehän äänensä alkuperäisversiossa antoi Robin Williams, joka improvisoi suurimman osan repliikeistään. Äänityssessioiden jälkeen Disneyllä oli yhteensä 16 tuntia Robin Williamsin improvisaatiota nauhalla, josta he pystyivät valitsemaan parhaimmat palat Hengen suuhun. Hauskuuden lisäksi Henki osaa olla myös vakava (vaikkei sitä heti uskoisikaan), ja hän ystävystyy Aladdinin kanssa syvästi. Hengen suurin haave on, että hänestä tulisi vapaa, sillä taikalamppu vangitsee Hengen sisälleen. Elokuvaan oman sanattoman lisämausteensa tuo taikamatto. 

Elokuvan ainoa tärkeä naishahmo on prinsessa Jasmine. Jasmine on koko ikänsä asunut palatsissa, ja hän kaipaa palatsin muurien ulkopuolelle, vapauteen, näkemään oikeaa elämää. Agrabassa on laki, jonka mukaan prinsessan on naitava joku 18. syntymäpäivänään, joten palatsissa käy kaikkien maiden prinssejä kosimassa Jasminea. Jasmine ei kuitenkaan halua olla palkinto, ja hän uskoo, että prinssit kosivat häntä vain hänen ylhäisen asemansa takia. Jasmine on siis kapinallinen, joka pistää kampoihin isänsä ja yhteiskunnan asettamille odotuksille. Hän haluaa tehdä omat päätöksensä oman elämänsä kanssa. Tässä suhteessa Jasmine on hyvin samanlainen hahmo kuin Pienessä merenneidossa seikkaileva Ariel. Toisin kuin Arielilla Jasminella on kuitenkin hyvin tulinen temperamentti, ja hän suuttuu tosi helposti. Vastakkaisesti hän myös rakastuu helposti, kun se sopiva rakkauden kohde löytää tiensä hänen elämäänsä. Jasminen isä on Agraban sulttaani. Hän on tyttärensä yksinhuoltajaisä, ja hän haluaa tehdä tyttärensä onnelliseksi. Sulttaani ei ymmärrä, mitä vapautta Jasmine kaipaa, eikä hän ymmärrä, miksei Jasmine huoli ketään kosijaehdokkaista. Sulttaani on hyvin ystävällinen, leikkisä ja hyväuskoinen mies. Hän ei huomaa lainkaan, kuinka suurvisiiri Jafar manipuloi häntä. Ilkeä Jafar janoaa vain valtaa, ja hän tekee kaikkensa tullakseen entistä mahtavammaksi. Jafar käytännössä hallitsee Agrabaa hypnotisoimalla sulttaania käärmesauvallaan. Jafar myös himoitsee itselleen prinsessa Jasminea, vaikkei sitä itselleen myönnäkään. Jafar on hyvin tyyni ja äkkiarvaamaton mies, joka voittonsa tullen muuttuu nauravaksi mielipuoleksi. Jafarin animaattori Andreas Deja suunnitteli Jafarin Prinsessa Ruususen Pahattaren pohjalta. Näillä molemmilla pahiksilla on sauva, josta heidän taikuutensa on peräisin, molemmat muuttavat itsensä elokuvan lopussa jättimäiseksi eläimeksi ja molemmilla on lemmikkilintu. Jafarin lemmikkipapukaija on nimeltään Jago. Jago osaa puhua, ja hän toimii yllättävän hyvänä aisaparina Jafarin suunnitelmissa: Jagolta nimittäin löytyy älliä. 

Aladdin-elokuva saa katsojan kokemaan erilaisia tunteita. Koko elokuvan ajan saa ainakin nauraa Hengen vitseille, jos muuta tunteellisuutta elokuvasta ei löydä. Itselleni elokuvan viimeiset minuutit ovat kaikkein tunteellisinta aikaa. (Seuraavat lauseet ”Nyyh!”-kohtaan asti sisältävät juonipaljastuksia!) Kun Jafar muuttuu käärmeeksi, alkaa vatsanpohjassa kipristellä ikävällä tavalla. Toivottavasti Aladdin selviää tästä hurjasta koitoksesta! Kun jännityksen tunteesta lopulta pääsee, sumentuu maailma herkistyneisyyden kyyneliin Aladdinin vapauttaessa Hengen lampun vallasta. Kaiken lisäksi Aladdin ja Jasmine saavat kuin saavatkin toisensa! Ja sitten Henki lähtee lomille, ja ystävykset joutuvat hyvästelemään toisensa! Nyyh! Kyllä Disneyllä tiedetään, mihin kohtaa elokuvaa on parasta laittaa tunteellisimmat kohtaukset. Kun nämä kohtaukset ovat elokuvan lopussa, jäävät tunteet pintaan elokuvan loputtua ja elokuvaa on pidettävä hyvänä, vaikka juoni olisikin ollut sekava. Välillä Aladdinin juoni sotkeutuu mielestäni liiallisiin juonenkäänteisiin. Ylimääräistä painolastia tarinassa ovat mielestäni Jafarin lain tutkaileminen ja näin Jasminen käden pyytäminen, sekä Aladdinin ja Hengen välinen riita Aladdinin lupauksen rikkomisesta, jota hän ei ollut vielä edes kerennyt rikkoa. Kaiken kaikkiaan Aladdin on kuitenkin hyvin jännittävä ja otteessaan pitävä elokuva! 

Aladdinin tekijät piilottivat elokuvaansa monta sisäpiirivitsiä ja viittauksia edellisiin Disney-klassikoihin. Henki mm. muuttuu yhdessä kohti elokuvaa Pinocchioksi, hän vetää kirjan välistä Pienen merenneidon Sebastianin ja elokuvan lopussa hän laittaa Hessu-hatun päähänsä. Sulttaanin lelutornista voi taas löytää Hirviön elokuvasta Kaunotar ja Hirviö. Jasminen Rajah-tiikerin muuttuessa elokuvan lopussa takaisin omaksi itsekseen voi Rajahin pään paikalla nähdä todella nopeasti Mikki Hiiren pään. Jotkut Agraban taustalla olevista hahmoista ovat taas karikatyyrejä Disneyn työntekijöistä. Lisäksi kohtauksen, jossa Aladdin etsii taikalamppua Jafarille Ihmeiden onkalosta, voi nähdä viittaavan kohtaukseen Pelastuspartio Bernard ja Biancasta, jossa Madame Meduusa pakottaa Pennyn etsimään timanttia veden täyttämästä luolasta. 

1990-luvulla Disneyn studiot valitsivat suomenkielisen dubbauksen maailman parhaaksi Aladdin-dubbaukseksi. Syy paremmuuteen oli varmasti se, että Vesa-Matti Loiri teki niin mahtavan roolin Hengen kanssa. Hän saikin Disneyltä erityismaininnan ainutlaatuisen omaperäisestä roolisuorituksestaan. Aladdinille on tehty kaksi jatko-osaa, joista Jafarin paluu (1994) kertoo nimensä mukaisesti Jafarin paluusta, ja Varkaiden kuningas (1996) kertoo Aladdinin kauan kadoksissa olleen isän löytymisestä. 2014 ensi-iltansa sai myös Aladdinin Broadway-musikaali. Aladdin on siis todella hyvin menestynyt Disney-elokuva, eikä syyttä. Elokuvan hahmot ovat samaistuttavia, sen musiikki on mahtavaa, ja elokuva on jännittävää seurattavaa alusta loppuun asti. 

”Etkö ole tutustunut kultaiseen sääntöön? Se, jolla on kulta, tekee säännöt!”
- Jafar 

Eteenpäin nyt tieni johtaa, ystäväin...

Vaikka kesä onkin juuri alkanut, on aika suunnata katseemme syksyyn. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa neljäs Ken on maassa kaunehin? -kilpailu. Nyt teille on avautunut mahtava mahdollisuus vaikuttaa syksyn kilpailuun. Te nimittäin pääsette äänestämään, keiden haluaisitte osallistuvan kilpaan: lasten, aikuisten vai eläinten! Halutessanne voitte valita monta vaihtoehtoa. Eniten ääniä saanut ryhmä nähdään syksyllä kilpailussa mukana. Äänestysaikaa on heinäkuun loppuun saakka, jotta tuomarilla on ainakin elokuu aikaa suostutella kilpailijoita mukaan kisaan. :) Ei siis muuta kuin äänestämään! Ja äänestysmahdollisuushan löytyy tekstien vasemmalla puolella olevasta palkista.

(Wall-e ei liity tekstiin millään tavalla, mutta hänen ansiostaan teksti on paljon söpömpi!)

(Äänestää voi tämän tekstin kommentteihin. Äänestyspalkki ei jostain kumman syystä alkanut toimimaan, anteeksi!)

Mikki Hiiren synty

Walt Disney kertoi elinaikanaan monia eri versioita Mikki Hiiren synnystä, eikä varmaa versiota ole koskaan selvitetty. Walt tykkäsi itse kertoa tarinaa, jossa ajatus Mikki Hiirestä syntyi junamatkalla. Walt oli tehnyt matkan Kaliforniasta New Yorkiin filmiensä levittäjän Charles Mintzin luokse. Matkan syynä oli lisärahoituksen pyytäminen piirretyille. Waltin yllätykseksi Mintz kuitenkin purki sopimuksen Disneyn kanssa. Waltilta salassa Charles Mintz oli houkutellut Disneyn studioiden parhaimmat piirtäjät omiin leipiinsä, ja päätellyt, että piirtäjät osaisivat tehdä yhtä laadukasta työtä kuin ennenkin ilman välikättä, Walt Disneytä. Niinpä Walt Disney matkasi takaisin Kaliforniaan pohtien firmansa ja itsensä tulevaisuutta. Tuolla junamatkalla Walt Disney keksi kertomansa mukaan Mikki Hiiren.

Ub Iwerks. Lähde: http://www.waltdisney.org

Walt kertoi monesti, että inspiraatio hiiri-hahmosta olisi lähtenyt hänen piirustusalustallaan vierailleesta lemmikkihiirestä. Ub Iwerks, Waltin luottopiirtäjä, kertoi kuitenkin, että hiiri olisi keksitty hänen, Waltin ja Roy Disneyn pitämässä kokouksessa tuon kuuluisan New Yorkin reissun jälkeen. Kokouksessa he olivat katselleet eri aikakausilehtiä etsien sopivaa eläintä animaatiohahmoksi. Lopulta he valitsivat hahmoksi hiiren. Kumpi versioista on totta, Waltin vai Ubin kertoma? Sitä emme kenties koskaan saa tietää. Ubin versio kuulostaa paljon todennäköisemmältä, ja Waltin versio mielikuvituksellisemmalta mutta kivemmalta. 

Mikki Hiiri muistuttaa hyvin paljon Disneyn aikaisemmin kehittelemää hahmoa, Oswald-jänistä. Oswald oli hyvin samannäköinen kuin Mikki, ja hänen alkuaikojensa seikkailut olivat hyvin samantyyppisiä kuin Mikillä. Suurin ero näiden kahden hahmon välillä on korvat. Miksei Walt Disney sitten jatkanut Oswaldin seikkailujen piirtämistä, vaan keksi uuden hahmon? Koska Charles Mintzin pistäessä sopimuksen poikki Waltin kanssa Oswaldin oikeudet jäivät Mintzille. Näin Walt Disney oli todellisessa pulassa – piti keksiä uusi hahmo, josta yleisö pitäisi, ja jota yleisö ei olisi vielä ennen nähnyt. Ja hiiri ei ollut vielä esittänyt pääosaa yhdenkään animaatiostudion piirretyissä. 

Oswald-jänis. Lähde: Bob Thomasin kirja Disney's Art of Animation.

Lähde: Bob Thomasin kirja Disney's Art of Animation.

Sen lisäksi, että hiiri oli uutuus animaatiorintamalla, oli hiiri helppo piirtää. Yhdessä Ub Iwerksin kanssa Walt luonnosteli hahmostaan mahdollisimman helposti piirrettävän, jotta sarjojen tuotanto olisi suhteellisen nopeaa. Erästä tällaista luonnostaan Walt näytti vaimolleen Lilly Disneylle, ja kertoi hahmon nimen olevan Mortimer. Lillyn mielestä Mortimer-nimi oli aivan liian koppavan kuuloinen. Niinpä hän ehdotti, että hiiren nimeksi voisi tulla ystävällisemmän kuuloinen Mickey. Ja niin nimi Mikki Hiiri syntyi! 

Mikki Hiiren ensiesiintymistä animaatiorintamalla alettiin työstää salassa. Disneyn studiolla oli nimittäin vielä töissä animaattoreita, jotka siirtyisivät pian töihin keljulle Charles Mintzille. Walt ei tietenkään halunnut kilpailijansa tietävän hänen uudesta hahmostaan, joten Waltille uskollinen animaattori Ub Iwerks piirsi Mikkiä suljettujen ovien takana peittäen Mikin Oswaldin kuvilla tarpeen tullen. Ensimmäinen Mikki-piirretty, Lentohullu (Plane Crazy) ilmestyi toukokuussa 1928 paikallisessa Kansas Cityn elokuvateatterissa. Vastaanotto oli ihan hyvä, muttei kovin innostunut. Walt teki vielä toisen Mikki-piirretyn, Laukkaavan gauchon (The Galloping Gaucho), kunnes keksi mestariajatuksen!

Tähän asti animaatiot olivat olleet äänettömiä. Näyteltyjä äänielokuvia nähdessään Walt Disney keksi, että hän lisäisi omiin animaatioihinsa äänen! Tämä erottaisi hänen animaationsa kaikkien muiden studioiden tekemistä animaatioista. Animaatioiden hahmot saisivat enemmän persoonallisuutta, kun he puhuisivat, ja hahmot voisivat tehdä liikkeitään laulujen rytmin tahtiin. Walt Disney etsi pitkään sopivaa ääninäyttelijää Mikki Hiiren ääneksi. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, joten lopulta Walt päätti antaa oman äänensä Mikille. Mikki Hiiri puhui kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta yhdeksännessä animaatiossaan, The Karnival Kidissä. Alkuaikojen kaikissa Mikki Hiiri -piirretyissä on siis itsensä Walt Disneyn falsetti-ääni. Äänensä lisäksi Walt antoi Mikille omia luonteenpiirteitään, kuten uteliaisuuden ja innon etsiä seikkailuja. Alkuaikoina Walt myös ohjasi kaikki Mikki Hiiri -piirretyt alusta loppuun, kunnes kokoillan animaatioelokuvien teko syrjäytti mielenkiinnon Mikkiin. 

Ääninauhan ja animaation yhteensovittaminen viivästytti kolmannen Mikki-piirretyn julkaisemista ja vei studioilta myös kasapäin rahaa. Viimein Walt sai valmiiksi Höyrylaiva Villen (Steamboat Willie), joka sai ensi-iltansa New Yorkin Colony Theatherissa marraskuussa 1928. Animaatio oli juuri sellainen sensaatio, joksi Walt oli sen kuvitellutkin. Edeltäviin Mikki-piirrettyihin, Lentohulluun ja Laukkaavaan gauchoon, lisättiin pian ääninauhat. Tästä alkoi sitten Mikki Hiiren legendaarinen matka kohti tähtiä! 

Walt Disney. Lähde: http://rebloggy.com

Tekstin lähteet: 

-         Tieman, Robert 2003. Disney aarteet. 7 – 9. Helmi-kustannus.

-         Thomas, Bob 1991. Disney’s Art of Animation. 11 – 15. Hyperion.

-          http://www.akuankka.fi (31.5.2014)

Mä juon viileää, ja hiekalla grillaan kylkeä!

Kesälomani alkoi! Jihuu! Siispä toivotan kaikille oikein hyvää kesää seuraavan videon tahtiin. Toivottavasti loma on kuitenkin lämpimämpi, kuin mitä videolla näyttäisi olevan... 

Kaunotar ja Hirviö - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kauan sitten metsän kätköissä sijaitsevassa linnassa eli nuori prinssi. Prinssi oli hyvin komea, mutta todella itsekäs. Eräänä iltana linnan oveen kolkutettiin, ja vanha eukko koetti päästä sisään, mutta prinssi ei päästänyt häntä peremmälle. Eukko koetti tulla uudestaan linnaan sanoen, että kauneus voi olla sisäistä. Kun prinssi yhä torjui eukon, muuttui eukko kauniiksi haltijattareksi. Hän loitsi prinssiin ja linnaan kirouksen, joka muutti prinssin hirviöksi ja linnan groteskiksi versioksi entisestään. Kirous voitaisiin poistaa vain, jos prinssi oppisi rakastamaan ja saisi myös vastarakkautta ennen kuin haltijattaren loihtiman taikaruusun viimeinen terälehti putoaa. Vuodet vierivät samalla, kun prinssin toivo kirouksen purkamisesta väheni…

Ranskalaisessa maalaiskylässä kylän hulluna pidetty keksijä Maurice lähtee tiedemessuille uusimman keksintönsä, halon hakkaajan kanssa. Keksijän taloon jää hänen tyttärensä Belle, joka rakastaa lukemista, ja aikoo käyttää yksinoloaikansa hyödykseen kirjojen parissa. Maurice kuitenkin valitsee väärän reitin matkallaan messuille, ja eksyy synkkään metsään. Metsän synkkyys pelottaa Mauricen hevosen tiehensä, ja Maurice jää yksin metsään susien armoille. Keksijä pakenee susia kauhuissaan, kunnes löytää turvapaikakseen metsän keskellä seisovan linnan. Tyhjältä vaikuttavan linnan sisältä Maurice löytää taiottuja esineitä, Könni-kellon ja Lumiere-kynttilänjalan, jotka toivottavat hänet tervetulleeksi. Valitettavasti linnan isäntä ei ole yhtä ystävällisellä päällä. Nähdessään luvattoman vierailijan Hirviö nappaa Mauricen ja vangitsee tämän vankityrmään. 

Kylässä Belle on syventynyt kirjan lukemiseen, kun oveen koputetaan. Sisälle saapuu Gaston, kylän komein ja ylimielisin mies. Gaston kosii Belleä, mutta Belle kieltäytyy tarjouksesta ystävällisesti. Gastonin ja muiden kyläläisten lähtiessä pihalta paikalle saapuu Philippe, Mauricen hevonen ilman isäntäänsä! Belle hätääntyy isänsä puolesta, ja lähtee etsimään tätä. Philippe vie Bellen linnaan, jonne Maurice joutui vangiksi. Belle löytääkin isänsä linnan vankityrmästä, jolloin paikalle saapuu Hirviö. Hirviö yrittää häätää Bellen pois, mutta Belle tarjoutuukin vangiksi isänsä puolesta. Hirviö suostuu vaihtokauppaan ja lähettää Mauricen takaisin kylään. Murtuneen Bellen hän majoittaa linnan kamariin. 

Vähänpä tietää Belle linnanväen suunnitelmista. Niin Hirviö kuin palvelusväkikin ovat nimittäin keksineet, että Belle voisi olla se tyttö, joka murtaa taian. Kaikki haluavat saattaa Bellen ja Hirviön yhteen. Rouva Pannu, Könni ja Lumiere antavat Hirviölle hyviä hurmausneuvoja. Belle kuitenkin kammoaa Hirviötä eikä tahdo olla minkäänlaisessa tekemisessä hänen kanssaan. Niin neiti torjuu linnanherran päivälliskutsun, vaikka Hirviö kutsun oikein kauniisti esittää. Illalla Bellen masua alkaa kuitenkin kurnia kauheasti, ja hän lähtee ominpäin linnan keittiöön. Ystävällinen palvelusväki tarjoaa Bellelle täydellisen illallisen. Maha täynnä Belle haluaa lähteä tutkimaan taiottua linnaa enemmän. Könni ja Lumiere tarjoutuvat hänen oppaikseen, ja niin kierros linnassa alkaa. Belleä kiinnostaa kovasti länsisiipi, paikka, jonne hän ei Hirviön sanojen mukaan saa mennä. Kun Könnin ja Lumieren silmä välttää, Belle hipsii portaita ylös länsisiipeen. Sieltä hän löytää hajotetun huoneen, jossa on taiottu ruusu. Juuri, kun Belle on koskettamassa ruusua, Hirviö tulee paikalle ja ajaa Bellen tiehensä. 

Belle rientää Hirviön käytöksestä kauhistuneena talviseen metsään Philippen selässä. Metsässä sudet saavat Bellestä hajun, ja alkavat jahdata nuorta naista. Juuri, kun sudet ovat iskemäisillään hampaansa Belleen, saapuu paikalle Hirviö. Hirviö peittoaa sudet helposti, mutta saa taistelusta haavoja. Belle meinaa jatkaa karkumatkaansa, mutta tulee toisiin aatoksiin ja vie Hirviön takaisin linnaan. Linnassa Belle hoitaa Hirviön haavoja ja kiittää tätä henkensä pelastamisesta. Sillä välin Maurice on päässyt takaisin kylään ja pyytää kyläläisiltä apua tyttönsä pelastamiseksi. Gastonin johdolla kyläläiset kuitenkin torjuvat keksijän avunpyynnöt, sillä pitävät tätä hulluna. Niin Maurice päättää lähteä yksin pelastamaan Belleä hirviön armoilta. Gaston sen sijaan keksii suunnitelman, jonka avulla hän saa Bellen naimaan itsensä. Gaston aikoo viedä Mauricen mielisairaalaan, ellei Belle nai Gastonia. 

Talvi muuttuu kevättalveksi, ja pikkuhiljaa ruohoa alkaa pilkottaa lumen seasta. Linnassa Belle ja Hirviö ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Hirviö järjestää Bellen kunniaksi juhlat, joissa he molemmat syövät hyvin ja viettävät muutenkin aikaa yhdessä. Illan lopuksi pari tanssii linnan upeassa tanssisalissa hyvin romanttisissa merkeissä. Tanssin jälkeen Hirviö kysyy Belleltä, onko neito onnellinen. Belle kertoo, että olisi muuten, mutta hän kaipaa isäänsä. Hirviö näyttää Bellelle taikapeilin, jonka avulla Belle näkee isänsä Mauricen metsässä todella huonossa kunnossa. Hirviö päästää Bellen pelastamaan Mauricea, ja antaa tälle mukaan vielä taikapeilin, jonka avulla Belle voi halutessaan katsoa Hirviötä. Hirviö masentuu suuresti Bellen lähdöstä, ja hän tunnustaa Könnille olevansa rakastunut. 

Belle vie sairaan Mauricen kotiin, jossa neito kertoo isälleen, että Hirviö on oikeasti kiltti. Silloin kyläläiset saapuvat ovelle. Mauricea on tultu hakemaan mielisairaalaan! Belle ottaa taikapeilin ja näyttää, ettei hänen isänsä ole hullu, vaan Hirviö on oikeasti olemassa. Gaston huomaa, että Bellellä on tunteita Hirviötä kohtaan. Niinpä hän sulkee Bellen ja Mauricen keksijän talon kellariin, ja johtaa itse kyläläiset linnaan aikomuksenaan tappaa Hirviö. Yllättäen Kippo saapuu paikalle! Hän on salamatkustanut Bellen mukana kylään, ja hän onnistuu Mauricen halon hakkuukoneen avulla pelastamaan Bellen ja Mauricen lukkojen takaa. Belle lähtee kohti linnaa varoittamaan Hirviötä riehaantuneesta väkijoukosta. Väkijoukko on kuitenkin jo linnassa, ja käynnissä on hurja taistelu linnanväen ja kyläläisten kesken. Linnanväki saa lopulta häädettyä tunkeutujat linnastaan – kaikki, paitsi Gastonin. 

Taistelun turvin Gaston on hiipinyt länsisiipeen, jossa masentunut Hirviö oleskelee. Gaston hyökkää Hirviön kimppuun, eikä Hirviö tee mitään puolustaakseen itseään. Taistelu vie parin ulos linnan katolle, josta Hirviö näkee, kuinka Belle ratsastaa takaisin linnaan. Nähdessään Bellen Hirviö saa lisää voimia itselleen ja alkaa panna kampoihin Gastonille. Lopulta Hirviö voittaa, mutta ei voi hyväsydämisenä tappaa Gastonia, vaan käskee tämän häipyä. Belle on saapunut läheiselle parvekkeelle, ja Hirviö lähtee kiipeämään neitoa kohti. Silloin Gaston hyökkääkin Hirviön kimppuun takaapäin iskien suuren veitsen Hirviön selkään. Iskunsa tehtyä Gastonin tasapaino kuitenkin järkkyy, ja hän putoaa kuolemaansa. 

Belle vetää haavoittuneen Hirviön parvekkeelle. Parvekkeella Hirviö kuolee Bellen käsivarsille. Vasta hirviön kuollessa Belle paljastaa tälle tunteensa ja itkee lohduttomasti rakkautensa kohdetta. Silloin ihmeellisiä valoja alkaa sataa taivaalta Hirviön päällä, ja Bellen silmien edessä Hirviö muuttuu komeaksi prinssiksi. Belle tunnistaa miehen olevan hänen rakas Hirviönsä, ja niin Belle ja prinssi suutelevat toisiaan. Suudelman ansiosta loputkin haltijattaren asettamasta kirouksesta purkautuu: linnanväki muuttuu ihmisiksi ja linna omaksi, valoisaksi itsekseen. Niin Belle muuttaa linnaan asumaan, hän ja prinssi saavat toisensa ja kaikki loppuu onnellisesti. 

Kaunotar ja Hirviö on Disneyn klassikko numero 30. Elokuva perustuu samannimiseen kansansatuun. Ensimmäisen painetun version Kaunottaresta ja Hirviöstä julkaisi vuonna 1740 ranskalainen Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve. Tunnetuin versio sadusta on kuitenkin vuodelta 1756 Jeanne-Marie Le Prince de Beaumontin kynästä. Kansansadussa Bellellä on kaksi hyvin materiaalista siskoa. Sisarusten isä lähtee katsomaan laivojaan, ja kysyy tyttäriltään, mitä he haluavat tuliaisiksi. Vanhimmat sisarukset haluavat mekkoja, mutta Belle haluaa ruusun, köyhiä kun he ovat. Kotiintulomatkallaan isä eksyy linnaan, jonka puutarhasta hän vie ruusun. Linnan isäntä uhkaa tappaa hänet tästä teosta, mutta isä lupaa, että joku hänen tyttäristään tulee vangiksi, jos hän itse vain pääsee vapaaksi. Belle tulee linnaan isänsä puolesta, ja siellä hänestä tulee sisäkkö. Linnassa ei ole mitään taiottuja esineita, niin kuin Disneyn versiossa. Hirviö pyytää Belleä vaimokseen joka ilta, mutta Belle ei koskaan suostu. Lopulta Bellen isä sairastuu, ja neito päästetään viikoksi kotiin katsomaan isäänsä. Ahneet sisaret kuitenkin viivyttävät Belleä matkallaan päivän pidempään, ja kun Belle lopulta palaa linnaan, hän löytää hirviön kuolemaisillaan sydänsuruista. Loppu tarinasta onkin sama, kuin elokuvassa, paitsi että hirviöstä muuttuu kreivi, ei prinssi. Villeneuven versiossa tarinaan mukaan tulevat Bellen ja hirviön taustatarinat. Sadun mukaan prinssi on lapsena jätetty ilkeän haltijattaren kasvatettavaksi. Prinssin kasvettua haltijatar yrittää vietelle hänet, ja kun prinssi ei suostu, taiotaan hänet hirviöksi. Belle taas on kuninkaan ja hyvän haltijattaren lapsi, joka on annettu köyhään perheeseen kasvatettavaksi, ettei ilkeä haltijatar tappaisi häntä. Alkuperäiset sadut poikkeavat siis aika lailla Walt Disneyn animaatiosta. 

Lumikin menestymisen jälkeen Walt Disney päätti tehdä animaatioita muistakin kansansaduista. Kaunotar ja Hirviö oli yksi saduista, joita herra Disney mietti sopiviksi animaatio-ehdokkaiksi. Tarinan kanssa työskenneltiinkin 1930- ja 1950-luvuilla, mutta turhaan. Käsikirjoittajat eivät saaneet tarinaa toimimaan, joten idea haudattiin. Päivänvalon Kaunotar ja Hirviö näki uudestaan Pienen merenneidon menestymisen jälkeen. Tällöin elokuvasta suunniteltiin laulutonta, mutta Disneyn studioiden puhemies Jeffrey Katzenberg päätti, että elokuvasta tehtäisiin musikaali (onneksi!). Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1991. Se menestyi todella hyvin lippukassoilla, ja siitä tulikin kolmanneksi menestynein filmi vuonna 1991 Terminator 2:n ja Robin Hood: Prince of Thieves:n jälkeen. Kaunotar ja Hirviö oli myös siihen asti menestynein Disney-animaatio, ja ensimmäinen animaatioelokuva, joka ylitti 100 miljoonaan dollarin tulot Pohjois-Amerikassa. 

Kaunottareen ja Hirviöön suunniteltiin kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan päätyneet lopulliseen versioon elokuvasta. Osaa suunnitelluista kohtauksista pidettiin liian raakoina. Tästä syystä elokuvasta poistettiin kohtaus, jossa Gaston vierailee mielisairaalassa, ja kohtaus, jossa Hirviö raahaa riistaa metsästä. Alun perin Gastonin piti myös hypätä vapaaehtoisesti omaan kuolemaansa. Ensimmäisessä versiossa tarinasta Hirviön linnan esineet eivät olleet lumottuja. Kun esineistä sitten tuli lumottuja, suunniteltiin linnaan hassu soittorasia, jolla olisi ollut samanlainen rooli kuin Lumikin Vilkkaalla. Soittorasia poistettiin kuitenkin kuvioista, kun Kipon hahmo sai enemmän ruutuaikaa. Kaunottaresta ja Hirviöstä löytyy myös piilotettuja Mikki Hiiren päitä. 

Kaunottaren ja Hirviön animaatio on aivan mahtavaa! Juuri tämän tasoisesta animaatiosta Disneyn renessanssiaika tunnetaan. Kaunottaressa ja Hirviössä käytetään CAPS-tekniikkaa, jota kokeiltiin jo edellisessä klassikossa Bernard ja Bianca Australiassa. Animaattorit olivat aluksi tietokonetekniikkaa vastaan, mutta he kokeilivat sitä Bellen ja Hirviön tanssikohtauksessa. Siinä tanssisali on tietokonepohjainen ja tanssipari perinteisesti piirretty. Kohtaukseen oli suunniteltu varalta perinteinen versio, mikäli tanssisali näyttäisi huonolta. Siinä Belle ja Hirviö olisivat tanssineet spottivalossa mustan taustan keskellä. Onneksi tanssisali toimi! Kohtauksen näyttävyys sai epäilijätkin huomaamaan, että tietokoneanimaatio voi toimia, ja niin Disneyn studiot päättivät jatkaa tietokoneanimaatio-kokeiluja. Toinen tanssikohtaus, joka on aivan elokuvan lopussa, voi näyttää tutulta. Bellen ja Hirviön ”viimeinen tanssi” on nimittäin animoitu Prinsessa Ruususen Auroran ja Philipin tanssin pohjalta, koreografia on aivan sama! Tämä matkiminen tapahtui sen takia, koska studioilta oli loppumassa aika – elokuva piti saada valmiiksi teattereihin. 

Kaunottaren ja Hirviön päähenkilö on Belle. Belle on pienessä ranskalaiskylässä asuskeleva kaunis neito, niin kuin hänen nimensäkin jo kertoo. Belle ei sopeudu muiden kyläläisten joukkoon, ja hän haaveilee elämästä kaukana jossain. Tätä Bellen erikoisuutta ja sopeutumattomuutta korostaakseen animaattorit tekivät hänestä ainoan kyläläisen, jonka päällä on sininen vaate. Belle pitää lukemisesta ja hän on hyvin eläinrakas. Hän myös rakastaa paljon isäänsä, ja jopa uhraa oman vapautensa isänsä vuoksi. Belle ymmärtää, että sisäinen kauneus on ulkoista kauneutta tärkeämpää. Siksi hän ei lämpene Gastonin kosio-yrityksille. Metsän keskellä sijaitsevassa linnassa Belle tapaa Hirviön, joka on myöskin hyljeksitty ja yhteiskuntaan sopeutumaton hahmo. (Lisäksi Hirviökin pukeutuu siniseen!) Hirviö on oikeasti prinssi, joka on muutettu hirviöksi tämän itsekkyyden vuoksi. Hirviö on hyvin temperamenttinen, ja hän suuttuu helposti kaikista pienistä asioista. Elokuvan aikana Hirviö oppii kuitenkin ajattelemaan muita ja hillitsemään itsensä. Lisäksi hän oppii rakastamaan. Hirviön oikeaa nimeä ei sanota elokuvan aikana. Eräässä elokuvan jälkeen julkaistussa tietokonepelissä (The D Show) kuitenkin mainitaan, että Hirviön nimi olisi Adam. Samaa nimeä käytetään myös Broadwayn musikaalissa, mutta minä olen uskollinen alkuperäiselle animaatiolle ja kutsun hirviötä Hirviöksi. 

Hirviön linnassa elää Hirviön lisäksi lukematon määrä lumottuja palvelijoita ja hoviväkeä, jotka ovat nykyään erilaisia esineitä. Lumiere on kynttelikkö, joka huolehtii vieraista ja pitää näiden parasta omana parhaanaan. Hän vähät välittää isäntänsä, Hirviön, käskyistä ja kielloista, vaikka pelkääkin tätä. Mutta jos Hirviö ei saa tietää, että Lumiere on tehnyt jotain, niin ei se voi olla väärin tehty! Lumiere on aikamoinen naistenmies, ja hän kuherteleekin pölyhuiskan kanssa milloin minkäkin verhon takana. Lumierilla on viha-rakkaussuhde Könni-kelloon. Könni toimii yhdessä Lumieren kanssa päätösten teossa, mutta vastoin Lumierea hän haluaa toimia sääntöjen mukaan. Könni ei voi ymmärtää, miksi Lumiere rikkoo tahallaan sääntöjä. Ranskalaisessa julkaisussa Könnin nimi on Big Ben. Naisnäkökulmaa lumottujen esineiden maailmaan tuo rouva Pannu, joka on varsinainen äitihahmo elokuvassa. Teekannu huolehtii lapsistaan, ja pitää myös Lumierea ja Könniä poikinaan. Rouva Pannu opastaa Hirviötä käytöstavoissa ja lohduttaa Belleä tämän suruissa. Kippo-teekuppi on taas Pannun lapsi, joka ihmettelee kovasti aikuisten maailman ongelmia. Hänellä on myös suuri rooli elokuvan loppuosassa. Elokuvan pahiksena seikkailee Gaston, joka on hyvin itserakas ja aivoton ääliö. Hänen mielestään kirjat eivät ole lukemisen arvoisia, jos niissä ei ole kuvia, eikä nainen varsinkaan voi kirjoja lukea. Nämä seikat kertovat jotain hänen ajatusmaailmansa rajoittuneisuudesta ja konservatiivisuudesta. Gaston ajattelee vain itseään, ja haluaa naida kaupungin kauneimman naisen, jotta saisi hyvännäköisiä jälkeläisiä. Gaston rakastaa miesten juttuja, kuten metsästämistä, oluen juomista ja painimista. Hän tekee mitä tahansa saadakseen toiveensa toteen, eikä pelkää käyttää kovia keinoja päämääränsä saavuttamiseksi. Kaikesta itserakkaudestaan ja pöljyydestään johtuen Gaston on hyvin hauska ja naurettava hahmo, vaikkei se hänen ensisijainen tehtävänsä olekaan. 

Kaunottaren ja Hirviön laulut on säveltänyt Alan Menken, ja ne on sanoittanut Howard Ashman. Howard Ashman toimi myös elokuvan tuottajana. Sanoittaja-tuottaja Ashman mietti pitkään, tuleeko lainkaan mukaan Kaunottaren ja Hirviön tekemiseen. Hän oli nimittäin juuri saanut tietää sairastavansa AIDS:ia, ja hän oli jo sanoittamassa Aladdinin lauluja. Howard suostui kuitenkin mukaan projektiin, ja tuotanto siirrettiin Lontoosta New Yorkiin lähelle Ashmanin kotia hänen työskentelynsä helpottamiseksi. Siellä Ashman ja Menken alkoivat säveltää lauluja elokuvaan. Koko elokuvan kaikki laulut kestävät ajallisesti yhteensä 25 minuuttia, joten on siinä säveltäjillä ollut työsarkaa! Ashman kuoli AIDS:iin kahdeksan kuukautta ennen Kaunottaren ja Hirviön ensi-iltaa. Niin hän ei koskaan nähnyt valmista elokuvaa. Kaunotar ja Hirviö omistettiin Howard Ashmanin muistolle, ja elokuvan lopputekstien jälkeen ruudulle tulee sanoittajan kunniaksi kirjoitettu muistoteksti. 

Kaunottaren ja Hirviön aloittaa hyvin mahtipontinen ja oopperamainen laulu nimeltä Belle. Siinä esitellään niin elokuvan päähenkilö kuin pahis. Elokuvan toinen laulu on Gaston, jossa Töppö piristää Gastonia tämän pieleen menneen kosintaretken jäljiltä. Kolmas laulu on ihana Vieraamme, jossa lumotut esineet toivottavat Bellen tervetulleeksi linnaan. Alun perin laulu oli suunniteltu laulettavaksi linnaan eksyneelle Mauricelle, mutta korostaakseen iloa Bellen linnaan tulosta laulun kohteeksi valittiin Belle. Neljäs laulu on Mä aavistan. Siinä kuvataan, kuinka Bellen ja Hirviön tunteet alkavat ajaa heitä kohti toisiaan. Kappale korvasi elokuvaan ensiksi sävelletyn laulun Ihminen olla saan. Kyseinen laulu on kuitenkin animoitu uudestaan, ja sen voi nähdä tietyissä Kaunotar ja Hirviö -painoksissa. Elokuvan viides laulu on iki-ihana Tyttö sekä hän, jonka rouva Pannu laulaa Bellen ja Hirviön tanssiessa keskenään. Alun perin laulun piti olla rock-versio, mutta onneksi se muutettiin balladiksi. Rouva Pannun ääninäyttelijä Angela Lansbury ei uskonut, että hänen äänensä sopisi tähän lauluun. Ashman ja Menken kuitenkin taivuttelivat Lansburya nauhoittamaan yhden otoksen laulusta, ja nauhoitussession aikana koko studio liikuttui kyyneliin. Tämä sama ensi-versio päätyi elokuvaan ja voitti lopulta Oscarin parhaasta laulusta. Tyttö sekä hän kuullaan vielä elokuvan lopussa lyhennettynä ja mahtipontisempana kuoron laulamana versiona. Elokuvan kuudes laulu on Hyökätään. Sen laulaa Gaston ja kyläläiset, kun he marssivat kohti Hirviön linnaa tarkoituksenaan hyökätä sinne. 

Kuten edellä olevassa kappaleessa jo kerrottiin, Kaunotar ja Hirviö voitti Oscarin parhaasta laulusta, joka oli Tyttö sekä hän. Parhaasta laulusta ehdolla olivat myös elokuvan kappaleet Belle ja Vieraamme. Elokuva voitti Oscarin myös parhaasta elokuvamusiikista. Kaunotar ja Hirviö oli ensimmäinen animaatioelokuva, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta. Aiemmin ehdokkuuksia olivat saaneet vain näytellyt elokuvat, sillä animaatioelokuvia pidettiin liian lapsellisina saamaan palkintoa parhaimmasta elokuvasta. Kaunotar ja Hirviö ei tuonut pystiä kotiin, vaan hävisi Oscarin Uhrilampaille. Kaunotar ja Hirviö voitti kuitenkin Golden Globen parhaasta musikaalista. Elokuva on myös eniten ehdokkuuksia saanut animaatioelokuva yhdessä Wall-E:n kanssa: molemmat elokuvat ovat saaneet kuusi Oscar-ehdokkuutta. 

Kaunottaren ja Hirviön tarinaa on jatkettu jatko-osilla. Niistä ensimmäinen on nimeltään Lumottu joulu (1997), joka kertoo joulusta linnassa Hirviön ollessa vielä hirviö. Toinen jatko-osa, nimeltään Bellen lumottu maailma (1998), kertoo taas kolme tarinaa kirouksen vallassa olevasta linnasta. Kaunotar ja Hirviö oli ensimmäinen Disneyn klassikko, josta tehtiin Broadway-musikaali. Jatko-osien tekeminen ja tarinan siirto eri formaatteihin kertoo siitä, että Kaunotar ja Hirviö on todella onnistunut ja monia liikuttava elokuva. Elokuvaa katsoessa saa nauraa Gastonin rintakarvoille, jännittää susien ajaessa Mauricea takaa ja itkeä roitonaan elokuvan loppukohtauksen äärellä niin surusta kuin liikutuksesta. Kyseessä on siis aivan mahtava Disneyn elokuva, joka on yksi minun suosikeistani, ellei peräti kaikkien aikojan paras Disney-klassikko! Elokuva kannattaa siis todellakin katsoa! 

”Ja Belle! Hän suostuu mihin tahansa pelastaakseen isän!”
”Hähähää! Joo! Nai vaikka hänet!”
- Gaston ja Töppö