Aladdin - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kaukana mystisessä Agrabassa hiekkadyynejä pitkin vaeltaa kameli sekatavarakauppias selässään. Kauppias pystyttää kojun Agraban kujalle, ja esittelee meille myyntiartikkeleitaan. Kiinnostavin esine, mitä kauppiaalta löytyy, on öljylamppu. Kauppias alkaa kertoa lampun tarinaa, joka alkaa synkästä yöstä, jona synkkä mies punoo synkkiä suunnitelmiaan. Nyt dyynejä pitkin ravaa kaksi hevosta, joista toisen selässä on mitätön rosvo ja toisen selässä sulttaanin suurvisiiri Jafar. He löytävät erämaasta Ihmeiden onkalon, jonne Jafar lähettää rosvon hakemaan hänelle taikalamppua. Ihmeiden onkalo luhistuu rosvon astuessa sen sisään, ja Jafarille kerrotaan, että onkaloon voi astua ainoastaan ”hiomaton timantti”. Niin Jafar päättää etsiä käsiinsä tämän ”timantin”. 

Agrabassa köyhä Aladdin harrastaa apinaystävänsä Abun kanssa oman käden oikeutta – jos ei ole varaa ruokaan, niin sitä saa varastaa. Aladdin haaveilee elämästä palatsissa, jossa hän saisi olla vapaa elätysvelvollisuuksista. Palatsin sisällä taas asuu prinsessa Jasmine, joka haaveilee elämästä palatsin ulkopuolella. Jasmine tuntee olevansa vangittu palatsiin, ja hänen isänsä tuo hänen eteensä koko ajan toinen toistaan typerämpiä kosijaehdokkaita. Niinpä Jasmine päättää karata palatsista. Kotinsa ulkopuolella Prinsessa eksyy markkinoille, joilla hän joutuu heti pulaan tietämättömyytensä takia. Onneksi Aladdin näkee kauniin neidon, ja tulee pelastamaan hänet. Aladdin vie Jasminen omaan kotiinsa, jossa kaksikko huomaa olevansa sielunkumppaneita. Yhtäkkiä paikalle saapuu sulttaanin vartijoita, jotka pidättävät Aladdinin. Jafar on lähettänyt vartijat matkaan, sillä hän sai selville, että Aladdin olisi Ihmeiden onkalon mainostama ”hiomaton timantti”. Jasmine paljastaa olevansa prinsessa ja yrittää pelastaa Aladdinin, mutta mies viedään tyrmään. Myöhemmin Jasminen vaatiessa Aladdinin vapauttamista Jafar valehtelee hänelle, että Aladdin on teloitettu. 

Aladdin on kuitenkin vangittuna tyrmässä. Hän pohtii, kuinka tyhmästi käyttäytyikään ihanan prinsessan seurassa. Tyrmän pimeästä nurkasta esiin kömpii vanha mies, joka vapauttaa Aladdinin ja vie hänet Ihmeiden onkalon luo. Vanha mies lupaa Aladdinille kaikki luolan rikkaukset, kunhan Aladdin vain ensin tuo hänelle yhden lampun. Aladdin ja Abu menevät sisään onkaloon, jonka rikkaudet huumaavat Abun pään. Paria on kuitenkin varoitettu, ettei mihinkään muuhun onkalossa saa koskea kuin vain lamppuun. Aarrekammiossa he tapaavat taikamaton, joka johdattaa heidät lampun luo. Aladdinin mennessä ottamaan lamppua jalustaltaan Abu antaa periksi ahneudelleen ja koskee jättiläisrubiiniin. Samassa onkalon aarteet alkavat sulaa laavaksi ja seinämät alkavat sortua. Taikamatto lennättää Aladdinin ja Abun turvaan onkalon suulle, jossa Aladdin ojentaa lampun vanhalle miehelle. Saatuaan lampun mies aikoo tappaa Aladdinin, mutta onneksi Abu tulee hätiin. Yhdessä Abun kanssa Aladdin tippuu alas sortuvaan Ihmeiden onkaloon. Maan päällä vanha mies vetää valeasunsa sivuun ja asun alta esiin paljastuu Jafar ja Jago. Jafar iloitsee saamastaan lampusta, kunnes huomaakin sen olevan poissa! 

Ihmeiden onkalon pohjalla Aladdin herää tokkurastaan. Taikamatto on pelastanut hänet korkeasta pudotuksesta. Abu näyttää Aladdinille, minkä hän varasti vanhan miehen taskusta – Aladdinin miehelle tuoman lampun! Aladdin huomaa, että lampun kyljessä on jotain kirjoitusta, ja hän alkaa hinkata kirjoitusta puhtaaksi kädellään. Siinä samassa lamppu alkaa täristä ja huojua, ja sen sisältä tulee esiin lampunhenki! Henki kertoo, että Aladdin saa toivoa kolme toivomusta tietyin ehdoin. Henki ei voi toteuttaa toiveita, jotka koskevat toisen henkiin herättämistä, kuolemaa tai rakastumista. Aladdin ja Abu näyttelevät epäilevän Hengen kykyjä, ja niin he saavat Hengen viemään heidät pois Ihmeiden onkalosta kuluttamatta siihen toivettaan. Aladdin lupaa Hengelle, ettei enää huijaa tätä toiveiden suhteen, ja kysyy, mitä Henki toivoisi. Lampunhenki kertoo, että hän toivoisi olevansa vapaa hänet vangitsevasta lampusta. Aladdin lupaa käyttävänsä kolmannen toivomuksensa Hengen vapauttamiseksi. Ensimmäisenä toiveenaan Aladdin toivoo olevansa prinssi. Prinssinä hän voi kosia Jasminea, toisin kuin köyhänä katurottana. 

Prinssi Aliksi itseään nimittävä Aladdin saapuu sulttaanin palatsiin, jossa hän pyytää sulttaanilta Jasminen kättä. Jasmine pitää prinssi Alia kuitenkin itseään täynnä olevana iljetyksenä, ja antaa tälle rukkaset. Aladdin saa jäädä palatsiin, ja jo samana iltana hän yrittää hurmata Jasminea uudestaan tämän parvekkeella. Aladdin käyttäytyy yhä yhtä pöyhkeästi, kuin miten hän uskoo kaikkien prinssien käyttäytyvän. Huomatessaan, ettei käytös vetoa Jasmineen, vie Aladdin Jasminen taikamattolennolle omana itsenään. Matto lennättää parin läpi koko Lähi-idän, ja romanttinen matka päättyy Kiinaan ilotulituksia katsomaan. Siellä Jasmine tajuaa, että prinssi Ali on sama Aladdin, jonka hän tapasi karkumatkallaan. Aladdin ei kuitenkaan halua prinsessan uskovan hänen olevan köyhä, vaan kertoo, että on oikeasti prinssi ja pukeutuu joskus köyhäksi paetakseen palatsin velvollisuuksia. Jasmine ihastuu Aladdiniin, ja tultuaan takaisin Agrabaan Aladdin ja Jasmine suutelevat romanttisesti taikamaton pienellä avustuksella. 

Aladdin on pää pilvissä laskeutuessaan alas puutarhaan Jasminen luota. Silloin palatsin vartijat kidnappaavat Aladdinin Jafarin käskystä ja heittävät hänet jyrkänteeltä alas mereen. Meren pohjassa Aladdin hieroo taskussaan ollutta lamppua, ja käyttää toisen toivomuksensa pyytämällä Henkeä pelastamaan itsensä. Takaisin Agrabaan tullessaan Aladdin paljastaa sulttaanille Jafarin olevan kaikkien ilkeyksien takana, ja niin Jafar joutuu pakenemaan vartijoita. Jasmine päättää mennä naimisiin Aladdinin kanssa ja saa sulttaanin siunauksen asialle, mutta silloin Aladdinia rupeaa kaduttamaan hänen oma valehtelunsa. Hän ei ole oikeasti prinssi, eikä hän halua elää loppuelämäänsä valehdellen olevansa jotain, mitä ei ole. Ennen kuin Aladdin kerkeää kertoa totuuden Jasminelle, ilmestyy Jafar kuitenkin paikalle. Pakenemisensa yhteydessä Jafar sai selville, että Aladdinilla on taikalamppu, ja Jafar sai Jagon avulla varastettua sen Aladdinilta. Hengen avulla Jafar toivoo olevansa sulttaani, ja heti sen jälkeen hän toivoo olevansa noita. Saamillaan taikavoimilla hän taikoo palatsin aivan kaaokseen ja lennättää Aladdinin kauas lumivuorille. 

Lumen keskeltä Aladdin pääsee takaisin Agrabaan taikamaton avulla. Aladdin päättää korjata kaiken ennalleen. Niin hän ujuttautuu palatsiin, jossa Jafar on juuri sortamassa sulttaania ja Jasminea. Jafar huomaa kuitenkin Aladdinin saapuneen, ja alkaakin raivoisa kaksinkamppailu, jossa Aladdin yrittää lyödä taikavoimin vahvistunutta Jafaria. Jafarin muuttaessa itsensä jättimäiseksi käärmeeksi Aladdin keksii suunnitelman. Hän houkuttelee Jafarin käyttämään viimeisen toiveensa muuttuakseen hengeksi, ja sen toivoessaan Jafar joutuu taikalampun muodostamaan vankilaan. Jafarin lampun sulkeutuessa kaikki hänen taikansa raukeavat, ja Agraba näyttää taas vanhalta itseltään. Aladdin kertoo Jasminelle totuuden omasta köyhyydestään, ja sitten hän yllättää Hengen toivomalla tämän vapaaksi. Nähdessään Aladdinin ja Jasminen tunteet toisiaan kohtaan sulttaani kumoaa lain, jonka mukaan prinsessan on naitava prinssi, ja niin Aladdin ja Jasmine saavat toisensa. Lopuksi he hyvästelevät lampustaan vapautuneen ja lomalle lähtevän Hengen palatsin parvekkeelta. 

Disneyn klassikkojen 31. animaatioelokuva Aladdin perustuu satuun Aladdin ja taikalamppu, joka kuuluu satukokoelmaan Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Aladdin ja taikalamppu on satukokoelman kuuluisimpia tarinoita, vaikka sen alkuperä ei olekaan Lähi-idässä. Sadun Aladdinista kokoelmaan lisäsi 1700-luvulla ranskalainen Antoine Galland. Sadun tapahtumat sijoittuvat Kiinaan, mutta kaikki sadussa nimet mukaan lukien viittaavat muslimilaiseen kulttuuriin buddhalaisen sijaan. Sadussa velho pyytää Aladdinia hakemaan luolasta taikalampun, mutta velhon petkuttaessa poikaa Aladdin päättääkin pitää lampun itsellään. Aladdin löytää lampusta voimakkaan hengen, ja löytämästään sormuksesta hieman vähäisemmän hengen. Lampussa olevan hengen avulla Aladdinista tulee rikas ja hän nai prinsessan. Velho onnistuu kuitenkin petkuttamaan prinsessan kautta taikalampun itselleen. Sormuksen hengen avulla Aladdin löytää velhon piilopaikan ja kukistaa tämän saaden takaisin itselleen vaimonsa ja taikalamppunsa. Sadussa Aladdinilla on rajaton määrä toivomuksia, joita hän saa lampunhengelle esittää. Disneyn versiossa toivomuksia on vain kolme, velho on muuttunut suurvisiiriksi, sormuksen henki on muuttunut taikamatoksi ja tapahtumapaikka muuttunut Agrabaan, kuvitteelliseen kaupunkiin Lähi-idässä Kiinan sijaan. Osa Disneyn Aladdinin aineksista on peräisin toisesta Tuhannen ja yhden yön tarinan sadusta nimeltä Bagdadin varas. Samanlaisuuksia Aladdinin kanssa voi löytää myös Alexandre Dumas Peren kirjasta Monte Criston kreivi. 

Vuonna 1988 Howard Ashman, joka oli toiminut edellisten Disney-elokuvien tuottajana ja laulujen sanoittajana, keksi idean tehdä Aladdin ja taikalamppu -sadusta animaatiomusikaalin. Hän sävelsi yhdessä Alan Menkenin kanssa pari laulua ja kehitteli elokuvan juonta, ennen kuin esitteli ideansa Disneyn studioiden johtokunnalle. Ashmanin ideasta pidettiin, ja niin Aladdinin teko alkoi. Vuonna 1991 Ashman kuoli AIDS:iin, ja samana vuonna Aladdinin käsikirjoitustiimi joutui vaikeuksiin. Disneyn studioiden pomon, Jeffrey Katzenbergin mielestä käsikirjoitus ontui pahasti, ja niin koko tarina jouduttiin kirjoittamaan uudestaan ja animointi aloittamaan alusta. Studioilla kyseistä päivää alettiin kutsua ”mustaksi perjantaiksi”. Lopulta Aladdin valmistui kuin valmistuikin sille ennalta asetettuun ensi-iltaan mennessä, ja elokuva pääsi teatterilevitykseen loppuvuonna 1992. Aladdin menestyi todella hyvin, ja siitä tuli rahallisesti menestynein filmi vuonna 1992 ja siihen mennessä parhaiten menestynein animaatiofilmi. Nykyään Aladdin on kolmanneksi menestynein perinteisin keinoin tehty animaatiofilmi Leijonakuninkaan ja The Simpsons Movien jälkeen. 

Ennen Jeffrey Katzenbergin alkuunpanemaa käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamista Aladdin oli hyvin erilainen elokuva kuin mitä se nyt on. Alun perin Aladdin oli 13-vuotias (nyt hän on 18 vuotta), hänellä oli äiti, ja koko tarinan idea oli Aladdinin yritys osoittaa äidilleen olevansa jonkin arvoinen. Aladdinilla oli myös kolme ystävää nimeltään Babkak, Omar ja Kassim, sekä alkuperäisen sadun mukaan taikasormus ja kaksi henkeä. Ensimmäisessä käsikirjoituksessa Aladdin myös tunnisti Jasminen prinsessaksi tämän ensi kertaa nähdessään, mutta kohtaus muutettiin, ettei Aladdin vaikuttaisi liian ahneelta. Jasminen taas piti olla hemmoteltu prinsessa, joka haluaisi naida kaikista rikkaimman prinssin, mutta lopussa oppisi nöyryyttä rakastuttuaan köyhään Aladdiniin. Jasminen persoonallisuus muutettiin, sillä ajateltiin, ettei yleisö pitäisi hemmotellusta prinsessasta. Jafarin oli suunniteltu olevan hyvin temperamenttinen ja herkästi raivostuva pahis, kun taas Jago olisi ollut rauhallinen, englantilaistyyppinen hahmo. Tämän parivaljakon luonteenpiirteet vaihdettiin toisinpäin, jolloin Jafarista tuli vieläkin pahaenteisempi hahmo. Ensimmäisessä käsikirjoituksessa Aladdinin alussa oleva sekatavarakauppiaan, joka kertoo koko tarinan, piti paljastua elokuvan lopussa naamioituneeksi Hengeksi. Minusta tämä juonipaljastus olisi sopinut hyvin nykymuotoiseenkin tarinaan, mutta kenties lopusta haluttiin romanttisempi ja mahtipontisempi, koska kyseistä loppukohtausta ei toteutettu. 

Aladdinin laulut on säveltänyt Alan Menken. Howard Ashman sanoitti laulut kuolemaansa asti, jonka jälkeen Tim Rice sanoitti loput laulut. Aladdiniin kirjoitettiin yhteensä neljätoista laulua, mutta vain kuusi pääsi lopulliseen elokuvaan. Poisjätetyissä kappaleissa oli mm. laulut Proud of You Boy (Aladdinin äiti laulaa pojalleen), Call Me a Princess (hemmotellun Jasminen laulu), Humiliate The Boy (Jafarin liian julmaksi sanottu laulu) ja High Adventure. Aladdinin aloittaa laulu Arabian yöt, jonka kertoja-kauppias laulaa aavikkoa tallustaessaan. Alun perin laulussa laulettiin: ”korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman”, mutta sanat muutettiin Amerikan arabiväestön kannanottojen takia seuraaviksi: ”Horisontti ei näy, hiki kainaloon käy, se luo kotoisen tunnelman.” Elokuvan toinen laulu on nimeltään Askelta edellä, jonka Aladdin laulaa ilmestyessään ruudulle ensimmäisen kerran. Laulussa Aladdin kertoo siitä, miksi hänen pitää varastaa. Kolmas laulu on Hengen Ihmeiden onkalossa laulama Ei kaveria parempaa, jossa hän esittelee taitojaan taikomisen saralla. Neljäs laulu on Prinssi Ali, jonka Henki ja Hengen taikoma alamaislauma laulaa prinssiksi naamioituneen Aladdinin saapuessa Agrabaan. Myöhemmin elokuvassa Jafar laulaa saman laulun muutettujen sanojen kera ilmoittaessaan Jasminelle Aladdinin olevan vain köyhä rosvo. Viides laulu on romanttinen balladi Se on kuin yö, jonka Aladdin ja Jasmine laulavat taianomaisella taikamattoajelullaan. Kappale toistetaan ihan elokuvan lopussa lyhyempänä versiona. Se on kuin yö voitti parhaan laulun Oscarin vuonna 1993, ja Aladdin voitti parhaan musiikin Oscarin samaisena vuonna. Toisena ehdokkaana parhaasta laulusta oli myös kappale Ei kaveria parempaa. 

Aladdin kuuluu Disneyn renessanssi-elokuviin, ja sen huomaa mahtavasta ja yksityiskohtaisesta piirrosjäljestä. Aladdin eroaa siinä mielessä edellisistä Disneyn elokuvista, että sen tapahtumat sijoittuvat Lähi-itään länsimaiden sijaan. (Toki myös aiemmista elokuvista mm. Viidakkokirja ja Saludos Amigos sijoittuvat muualle kuin länsimaihin.) Itämaihin sijoittuminen on huomioitu myös piirrostyylissä, ja aitoon Arabian tunnelmaan inspiraatiota otettiin mm. Disneyn työntekijä Rasoul Azadanin kotikaupungista Isfanista otetuista kuvista. Vaikkei Agraban kaupungissa näy moskeijoita, muslimikulttuuri näkyy elokuvassa lähinnä sulttaanin maininnoissa Allahista. Aladdinissa harjoiteltiin taas tietokoneanimaation käyttämistä lähinnä Ihmeiden onkalon kanssa. Ihmeiden onkalon suuaukko on tehty tietokoneella, ja myös Aladdinin pako sortuvasta onkalosta on tietokoneanimaatiota. Jokaisella Aladdinin hahmolla oli oma animaattorinsa, joka animoi hahmon kaikkiin elokuvan kohtauksiin. Animaattoreiden piti olla tiiviisti yhteydessä toisiinsa, jotta hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta tulisi järkevän näköistä. Glen Keanen, joka animoi Aladdinin, ja Jasminen animoineen Mark Hennin piti olla yhteydessä toisiinsa mm. puhelimen ja faksin välityksellä, koska he tekivät töitä vastakkaisilla puolilla Amerikkaa (toinen Floridassa ja toinen Californiassa). Vaikka jokaisella hahmolla onkin oma piirtäjänsä, ovat hahmot hyvin samaan elokuvaan sopivia, ja niistä välittyy aito Disneymäisyys. 

Aladdinin päähenkilö on jo elokuvan nimenkin perusteella Aladdin. Aladdin on nuori ja orpo miehenalku, joka elää Agraban kaduilla. Aladdin elättää itsensä varastamalla ruokaa torikauppiailta. Kaduilla eläessään Aladdin on oppinut olemaan viekas ja nopea päätöksissään, ja hän on oppinut ketteryyttä paeta varastelun uhrejaan. Aladdin on myös empaattinen muita kohtaan, ja hän välittää tuntemattomistakin ihmisistä aidosti. Tästä on hänelle kaduilla lähinnä haittaa, sillä hänen on pakko jakaa varastamansa leipä nälkiintyneiden lasten kanssa. Aladdin haaveileekin paremmasta elämästä, jossa hän voisi olla vapaa varastelusta, jossa hän voisi elättää itsensä rehellisesti. Erityisesti sulttaanin palatsi vaikuttaa hänestä tavoittelemisen arvoiselta paikalta. Koko elokuvan ajan Aladdin etsii omaa paikkaansa, jonne hän voisi kokea kuuluvansa. Elokuvan aikana Aladdin myös oppii, että ei kannata esittää ketään toista, vaan on parempi olla oma itsensä. Aladdinin paras ystävä on Abu, joka on törkeän ahne apina. Abu ei tyydy ruoan varastamiseen, vaan haluaa varastaa myös rahaa ja jalokiviä, eikä haluaisi jakaa niitä muiden kanssa. Ei olekaan ihme, että Ihmeiden onkalossa Abulla on vaikeuksia noudattaa sääntöä: ”Älä koske muihin aarteisiin kuin lamppuun”. Abu haluaa kaiken lisäksi olla huomion keskipisteenä, eikä meinaa kestää mustasukkaisuuttaan, kun Aladdin tapaa Jasminen. Abu oppii kuitenkin nöyryyttä, kun Henki muuttaa hänet elefantiksi, eikä hän apinaksi takaisin muututtuaan ole enää ollenkaan niin ahne kuin ennen. Ihmeiden onkalosta Aladdin löytää taikalampun, jonka sisällä asuu lampunhenki. Henki pystyy tekemään melkein mitä vaan, ja hänen jokainen lauseensa sisältää jotain naurattavaa. Verbaalisen hauskuuden lisäksi Henki muuttaa myös muotoaan milloin miksikin hahmoksi, ja esittää hän välillä jopa kuuluisuuksia (mm. Arnold Schwarzeneggeriä ja Robert De Niroa). Hengen suu käy koko ajan, ja on hyvä, että Aladdin saa edes puheenvuoron tältä siniseltä veijarilta. Hengellehän äänensä alkuperäisversiossa antoi Robin Williams, joka improvisoi suurimman osan repliikeistään. Äänityssessioiden jälkeen Disneyllä oli yhteensä 16 tuntia Robin Williamsin improvisaatiota nauhalla, josta he pystyivät valitsemaan parhaimmat palat Hengen suuhun. Hauskuuden lisäksi Henki osaa olla myös vakava (vaikkei sitä heti uskoisikaan), ja hän ystävystyy Aladdinin kanssa syvästi. Hengen suurin haave on, että hänestä tulisi vapaa, sillä taikalamppu vangitsee Hengen sisälleen. Elokuvaan oman sanattoman lisämausteensa tuo taikamatto. 

Elokuvan ainoa tärkeä naishahmo on prinsessa Jasmine. Jasmine on koko ikänsä asunut palatsissa, ja hän kaipaa palatsin muurien ulkopuolelle, vapauteen, näkemään oikeaa elämää. Agrabassa on laki, jonka mukaan prinsessan on naitava joku 18. syntymäpäivänään, joten palatsissa käy kaikkien maiden prinssejä kosimassa Jasminea. Jasmine ei kuitenkaan halua olla palkinto, ja hän uskoo, että prinssit kosivat häntä vain hänen ylhäisen asemansa takia. Jasmine on siis kapinallinen, joka pistää kampoihin isänsä ja yhteiskunnan asettamille odotuksille. Hän haluaa tehdä omat päätöksensä oman elämänsä kanssa. Tässä suhteessa Jasmine on hyvin samanlainen hahmo kuin Pienessä merenneidossa seikkaileva Ariel. Toisin kuin Arielilla Jasminella on kuitenkin hyvin tulinen temperamentti, ja hän suuttuu tosi helposti. Vastakkaisesti hän myös rakastuu helposti, kun se sopiva rakkauden kohde löytää tiensä hänen elämäänsä. Jasminen isä on Agraban sulttaani. Hän on tyttärensä yksinhuoltajaisä, ja hän haluaa tehdä tyttärensä onnelliseksi. Sulttaani ei ymmärrä, mitä vapautta Jasmine kaipaa, eikä hän ymmärrä, miksei Jasmine huoli ketään kosijaehdokkaista. Sulttaani on hyvin ystävällinen, leikkisä ja hyväuskoinen mies. Hän ei huomaa lainkaan, kuinka suurvisiiri Jafar manipuloi häntä. Ilkeä Jafar janoaa vain valtaa, ja hän tekee kaikkensa tullakseen entistä mahtavammaksi. Jafar käytännössä hallitsee Agrabaa hypnotisoimalla sulttaania käärmesauvallaan. Jafar myös himoitsee itselleen prinsessa Jasminea, vaikkei sitä itselleen myönnäkään. Jafar on hyvin tyyni ja äkkiarvaamaton mies, joka voittonsa tullen muuttuu nauravaksi mielipuoleksi. Jafarin animaattori Andreas Deja suunnitteli Jafarin Prinsessa Ruususen Pahattaren pohjalta. Näillä molemmilla pahiksilla on sauva, josta heidän taikuutensa on peräisin, molemmat muuttavat itsensä elokuvan lopussa jättimäiseksi eläimeksi ja molemmilla on lemmikkilintu. Jafarin lemmikkipapukaija on nimeltään Jago. Jago osaa puhua, ja hän toimii yllättävän hyvänä aisaparina Jafarin suunnitelmissa: Jagolta nimittäin löytyy älliä. 

Aladdin-elokuva saa katsojan kokemaan erilaisia tunteita. Koko elokuvan ajan saa ainakin nauraa Hengen vitseille, jos muuta tunteellisuutta elokuvasta ei löydä. Itselleni elokuvan viimeiset minuutit ovat kaikkein tunteellisinta aikaa. (Seuraavat lauseet ”Nyyh!”-kohtaan asti sisältävät juonipaljastuksia!) Kun Jafar muuttuu käärmeeksi, alkaa vatsanpohjassa kipristellä ikävällä tavalla. Toivottavasti Aladdin selviää tästä hurjasta koitoksesta! Kun jännityksen tunteesta lopulta pääsee, sumentuu maailma herkistyneisyyden kyyneliin Aladdinin vapauttaessa Hengen lampun vallasta. Kaiken lisäksi Aladdin ja Jasmine saavat kuin saavatkin toisensa! Ja sitten Henki lähtee lomille, ja ystävykset joutuvat hyvästelemään toisensa! Nyyh! Kyllä Disneyllä tiedetään, mihin kohtaa elokuvaa on parasta laittaa tunteellisimmat kohtaukset. Kun nämä kohtaukset ovat elokuvan lopussa, jäävät tunteet pintaan elokuvan loputtua ja elokuvaa on pidettävä hyvänä, vaikka juoni olisikin ollut sekava. Välillä Aladdinin juoni sotkeutuu mielestäni liiallisiin juonenkäänteisiin. Ylimääräistä painolastia tarinassa ovat mielestäni Jafarin lain tutkaileminen ja näin Jasminen käden pyytäminen, sekä Aladdinin ja Hengen välinen riita Aladdinin lupauksen rikkomisesta, jota hän ei ollut vielä edes kerennyt rikkoa. Kaiken kaikkiaan Aladdin on kuitenkin hyvin jännittävä ja otteessaan pitävä elokuva! 

Aladdinin tekijät piilottivat elokuvaansa monta sisäpiirivitsiä ja viittauksia edellisiin Disney-klassikoihin. Henki mm. muuttuu yhdessä kohti elokuvaa Pinocchioksi, hän vetää kirjan välistä Pienen merenneidon Sebastianin ja elokuvan lopussa hän laittaa Hessu-hatun päähänsä. Sulttaanin lelutornista voi taas löytää Hirviön elokuvasta Kaunotar ja Hirviö. Jasminen Rajah-tiikerin muuttuessa elokuvan lopussa takaisin omaksi itsekseen voi Rajahin pään paikalla nähdä todella nopeasti Mikki Hiiren pään. Jotkut Agraban taustalla olevista hahmoista ovat taas karikatyyrejä Disneyn työntekijöistä. Lisäksi kohtauksen, jossa Aladdin etsii taikalamppua Jafarille Ihmeiden onkalosta, voi nähdä viittaavan kohtaukseen Pelastuspartio Bernard ja Biancasta, jossa Madame Meduusa pakottaa Pennyn etsimään timanttia veden täyttämästä luolasta. 

1990-luvulla Disneyn studiot valitsivat suomenkielisen dubbauksen maailman parhaaksi Aladdin-dubbaukseksi. Syy paremmuuteen oli varmasti se, että Vesa-Matti Loiri teki niin mahtavan roolin Hengen kanssa. Hän saikin Disneyltä erityismaininnan ainutlaatuisen omaperäisestä roolisuorituksestaan. Aladdinille on tehty kaksi jatko-osaa, joista Jafarin paluu (1994) kertoo nimensä mukaisesti Jafarin paluusta, ja Varkaiden kuningas (1996) kertoo Aladdinin kauan kadoksissa olleen isän löytymisestä. 2014 ensi-iltansa sai myös Aladdinin Broadway-musikaali. Aladdin on siis todella hyvin menestynyt Disney-elokuva, eikä syyttä. Elokuvan hahmot ovat samaistuttavia, sen musiikki on mahtavaa, ja elokuva on jännittävää seurattavaa alusta loppuun asti. 

”Etkö ole tutustunut kultaiseen sääntöön? Se, jolla on kulta, tekee säännöt!”
- Jafar