26.2.2017

Monsterit Oy - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Monsterila on hirviöiden ja monstereiden asuttama kaupunki, jonka energian tuottaa Monsterit Oy –sähköyhtiö. Energia tuotetaan lapsia pelottelemalla, eli mörköjä todellakin vaanii komeroissa ja sänkyjen alla. Lasten kauhunhuudoista syntyy tarpeeksi energiaa koko kaupungin pyörittämiseen – tosin viime aikoina Monsterilaa on vaivannut energiapula. Lapset eivät pelkää monstereita samalla tavalla kuin ”vanhaan hyvään aikaan”. Sen sijaan monsterit pelkäävät lapsia, sillä lasten uskotaan olevan suorastaan myrkyllisiä hirviöille. Monsterit Oy:n valovoimaisin ja tuottavin pelottelija on Tarmo ”Tare” Karvanen. Hänen työkaverinaan ja sparraajanaan toimii hänen paras ystävänsä, Matias ”Masi” Pallopää. Taren hallussa on pelotteluennätys, jota luihun oloinen Räähkä Pokks tavoittelee. Toistaiseksi Tare kuitenkin kiikkuu kärkisijalla kaukana muista, ja hän nauttii sähkölaitoksen johtajan Rumiluksen suosiosta. 

Erään työpäivän jälkeen Tare lupaa auttaa Masia raporttien palauttamisessa Masin itsensä rientäessä ravintolaan mielitiettynsä Sirkan kanssa. Säikyttämöön tullessaan Tare huomaa paikalla olevan kuitenkin yhden oven (joiden kautta monsterit pääsevät säikyttelemään lapsia), mutta ketään monsteria ei paikalla näy. Tare avaa oven katsoakseen, onko sisällä hirviötä vai voisiko hän lähettää oven takaisin säilöön. Ovesta Monsterilaan pujahtaa kuitenkin pikkutyttö, joka takertuu Tareen tiukasti kiinni. Räähkän saapuessa paikalle Taren ei auta muu kuin piilottaa itsensä tytön kera, ettei hänen maineensa pelottelijoista kauheimpana kärsisi. Räähkä käy oven sisäpuolella, mutta lähettää oven sitten säilöön huomattuaan, ettei lapsi ole sisällä. Tare piilottaa tytön jumppakassiin ja rientää etsimään Masia avukseen. Masi kyllä tietää, mitä karkulaiselle pitää tehdä! 

Tare ryntää ravntolaan kesken Masin ja Sirkan treffien pyytämään apua yksisilmäiseltä ystävältään. Lapsi karkaa kuitenkin ravintolassa laukusta ulos, ja koko ravintola menee sekaisin hirviöiden pelätessä pientä taapertajaa. Tare ja Masi saavat tytön kiinni ja pääsevät pakoon juuri ennen kuin CDA (Child Detection Agency) tekee ratsauksen ravintolaan. Ystävykset vievät lapsen kotiinsa, jossa koittavat rauhoitella sitä koskematta itse tytön ”myrkkyihin”. Monsterit päättävät viedä lapsen takaisin tämän kotiin saman komeron ovesta, mistä hän tulikin sisään Monsterilaan. Tare alkaa kuitenkin pikku hiljaa ystävystyä tytön kanssa, ja hän antaa tälle nimeksi Buu. 

Seuraavana aamuna Tare ja Masi menevät työpaikalleen hirviöksi naamioitu Buu mukanaan. Koko Monsterila on sähkölaitosta myöten ihan sekaisin, sillä kaikki pelkäävät irrallaan olevaa lasta, ja CDA partioi joka paikassa. Kaverukset saavat salakuljetettua Buun laitokseen, mutta eivät meinaa millään löytää lapsen ovea. Heidän etsintäänsä ei ainakaan auta se, että Buu karkailee koko ajan milloin minnekin ilmansuuntaan. Lopulta Räähkä keksii lapsen olevan kaksikolla, ja lupaa tuoda oven säikyttämöön sen ollessa tyhjillään lounastunnilla. Ovi ilmestyy paikalle, mutta Tare ei luota Räähkään. Osoittaakseen oviaukon olevan turvallinen Masi menee Buun huoneeseen itse, mutta tulee samassa kidnapatuksi! Räähkä vie Masin salaiseen laboratorioonsa, jossa esittelee vangitulle Masille uuden keksintönsä energiapulan helpotukseen: pelkoimuri suorastaan imee pelon lapsista ulos! Räähkä koittaa testata laitetta Masiin, mutta Tare tulee pelastamaan Masin viime tingassa. 

Tare, Masi ja Buu juoksevat Rumiluksen luokse, jolle kertovat Räähkän julman suunnitelman. Rumilus lupaa auttaa kaksikkoa palauttamaan Buun omaan kotiinsa. Pian kuitenkin paljastuu, että sähkölaitoksen johtaja on samassa juonessa Räähkän kanssa, ja hän heittää Masin ja Taren ovesta kauas Himalajalle asti! Siellä hirviökaksikko nauttii hetken aikaa lumimiehen vieraanvaraisuudesta, kunnes palaa Monsterilaan lähimmän kylän vaatekaapin ovien kautta. Buu on pelastettava! Ja niin Monsterit Oy –laitoksen sisällä alkaa hurja kissa-hiiri-leikki, kun Tare ja Masi yrittävät palauttaa Buuta omaan kotiinsa Räähkän ja Rumiluksen koittaessa käyttää lapsen energiaa hyödykseen kyseenalaisin keinoin. Lopulta Tare kuitenkin huijaa Rumiluksen tunnustamaan ilkeän suunnitelmansa CDA:n väen kuunnellessa, ja Rumilus vangitaan. Räähkä taas saa oman rangaistuksensa, kun hän jää erään oven toiselle puolelle ihmisten maailmaan. Tare palauttaa Buun kotiinsa haikeissa tunnelmissa, ja Buun ovi tuhotaan tuhanneksi pirstaleeksi. Buun kanssa kokemansa seikkailun aikana Tare on kuitenkin oppinut, että lasten nauru tuottaa paljon enemmän energiaa kuin pelko. Niin Monsterit Oy –laitos vaihtaa lasten pelottelemisen näiden naurattamiseksi, ja Monsterilan energiapula katoaa – onhan lasten nauru viisi kertaa pelkoa tehokkaampaa. Taren kaipaus Buuta kohtaan saa lopussa kokea täyttymyksensä, sillä Masi on korjannut Buun vaatekaapin oven. Tare avaa oven, ja jostain lapsen leikkihuoneen uumenista kuuluu tuttu ääni: ”Nal-le?” 

Monsterit Oy sai ideansa Pixarin legendaarisessa kokouksessa vuonna 1994, jossa keksittiin ideat ainakin viiteen Pixarin tulevaan elokuvaan (lue aiheesta lisää tästä). Pari vuotta myöhemmin (1996) Pete Docter alkoi työstää hirviöelokuvaa. Samaan aikaan Pixarilla oli käynnissä muitakin elokuvaprojekteja, kuten Ötökän elämää ja Toy Story 2. Docterin ensimmäisissä luonnoksissa hirviöelokuvan tarinasta päähenkilönä oli aikuinen mies, joka kohtaisi hirviöitä, joita lapsena pelkäsi. Hirviöt katoaisivat sitä myöten, kun mies kohtaisi pelon, jota hirviö edustaa. Miehestä päätettiin kuitenkin luopua, ja pelottelevista hirviöistä tuli elokuvan päähenkilöjä. Aluksi tarinan keskiössä olevia monstereita oli vain yksi, Tare, ja hän oli vaarassa menettää työpaikkansa yt-neuvottelujen takia. Tuolloin Tare olisi ollut myös kateellinen Räähkälle, joka olisi ollut pelottelija numero yksi. Lopulta Tarelle haluttiin tehdä monsterikaveri, jolle hän voisi kertoa ongelmistaan ja onnistumisistaan. 

Ennen Monsterit Oy:n julkaisemista Pixar haastettiin oikeuteen elokuvasta. Yhdysvaltalainen runoilija Lori Madrid väitti, että Pixar oli kaapannut elokuvan juonen hänen vuonna 1997 kirjoittamastaan runosta ”There’s a Boy in My Closet”. Madridin mukaan hänen kustantajansa olisi lähettänyt hänen runonsa Pixarille, joka olisi tästä saanut idean elokuvaansa. Oikeudessa kuitenkin todettiin, ettei elokuvalla ja runolla ole tekemistä toistensa kanssa. Elokuvan julkaisun jälkeen vuonna 2002 Pixar haastettiin uudestaan oikeuteen Monsterit Oy:sta tällä kertaa Stanley Mousen toimesta, jonka mukaan Pixar olisi saanut idean elokuvan päähenkilöiden ulkonäköön Mousen piirroksista elokuvaa "Excuse My Dust" varten, jota ei koskaan toteutettu. Haaste kuitenkin sovittiin ennen oikeuteen menemistä yksityisesti. Monsterit Oy sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2001, ja se oli suunnaton kassamenestys ympäri maailmaa. Elokuva oli ehdolla yhteensä neljässä eri Oscar-palkinnon kategoriassa vuonna 2001: paras animaatioelokuva, paras musiikki, paras laulu ja parhaat äänitehosteet. Oscar-palkinnon Monsterit Oy voitti vain parhaasta laulusta: If I Didn’t Have You

Nyt jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Randy Newman sävelsi Monsterit Oy:n laulut ja taustamusiikin. Newman oli säveltänyt musiikit jo kaikkiin edellisiin Pixarin kolmeen elokuvaan, joten hän oli looginen valinta musiikin suhteen myös Monsterit Oy:ssä. Koska säveltäjä on sama kaikissa elokuvissa, on musiikissakin aistittavissa tiettyä samankaltaisuutta läpi Pixarin ensimmäisten elokuvien. Newmanin teemat eivät ole liian dramaattisia, vaan niistä paistaa läpi keveys ja ilo musiikkiin. Monsterit Oy:ssä ei ole laulettuja lauluja kuin vasta lopputekstien aikaan. Jos olis ei sua –laulu on iloinen, ja sen hauskat sanat kertovat Taren ja Masin ystävyydestä. Ja kuten edellä olenkin jo maininnut, Jos olis ei sua voitti Oscar-pystin parhaasta laulusta. 

Monsterit Oy -elokuvan suhteen tietokoneanimaatiotekniikka on ottanut ison harppauksen eteenpäin Toy Story 2:n jälkeen. Elokuvaa varten kehitettiin uusi tietokoneohjelma nimeltä Fizt, jolla elokuvaan pystyttiin lisäämään aidonnäköisiä karvoja. Ja karvojahan Monsterit Oy:ssä tarvittiin paljon, sillä Tarella on turkissaan yli kaksi miljoonaa karvaa! Fizt-ohjelman avulla karvat käyttäytyivät oikein ja ne langettivat varjon toisiin karvoihin, mikä lisäsi heti karvojen autenttisuuden tunnetta. Taren turkki ei todellakaan näytä samanlaisilta muovihiuksilta, kuin vaikkapa Andyn äitin hiukset ensimmäisessä Toy Storyssa. Monsterit Oy:ssä animaatio alkaa olla paljon sujuvampaa kuin edellisissä Pixarin elokuvissa, ja itse en käyttänyt elokuvan minuutteja murehtiakseni sitä, miten epäaidoilta hahmojen liikkeet tai maailma näyttävät. Toisaalta suurin osa elokuvasta tapahtuu ihmeellisessä Monsterilassa, ja päähenkilöinä on monstereita, ei ihmisiä tai eläimiä, joten vertailukohdetta aitoon maailmaan ei varsinaisesti ole. Tietokoneanimaatio alkaa olla siis jo hyvännäköistä, mutta yhtä upeaa se ei ole, kuin myöhemmin Kunnon dinosauruksessa tai Urheassa. Oman upean lisänsä Monsterit Oy:n esteettisyyteen tuo alkutekstien aikana pyörivä perinteinen animaatiojälki, joka tuo mieleen 101 dalmatialaisen alkuanimaation. 


Monsterit Oy:n päähenkilö on Tarmo ”Tare” Karvanen. Nimensä mukaan Tare on nallekarhumaisen karvainen ja halittavan näköinen... kunnes hän paljastaa pelottelutaitonsa työpaikallaan. Tare on ammatiltaan pelottelija, ja elantonsa ansaitakseen hän säikyttelee lapsia, jotta Monsterila saa sähköä. Tare on Monsterilassa ihailtu henkilö, sillä hän pitää hallussaan pelotteluennätystä – ja on ollut ensimmäisellä paikalla jo monta viikkoa peränjälkeen. Tare on tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä, eikä hän elokuvan alussa hae minkäänlaista muutosta itselleen. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat, sillä Tare sattuu astumaan säikyttämöön väärän aikaan, ja hän sattuu avamaan väärän vaatekaapin oven. Ihmisten maailmasta Monsterilaan saapuu pieni tyttö, Buu, joka kiintyy Tareen samantien hänet nähdessään. Tare pelkää tyttöä, sillä onhan lasten sanottu olevan myrkyllisiä monstereille. Tare ei kuitenkaan uskalla kertoa löydöstään, sillä hänen oma paikkansa pelottelijoiden ykkösenä horjuisi, ja sen verran menestyksen huumassa Tare on, ettei hän halua luovuttaa paikkaansa lapsen tähden. Tare siis piilottelee tyttöä, mutta ajan kuluessa antaa tälle nimen ja kiintyy häneen. Näemme, että Taren järki juoksee ja hän ymmärtää Buulla olevan täysin samat oikeudet kuin monstereilla, vaikka tämä ihminen onkin. Taren paras ystävä on Matias ”Masi” Pallopää, jolle kuuluisuus on vielä suurempi asia kuin Tarelle. Masi nauttii siitä, kun hän pääsee televisiomainokseen, vaikka mainoksessa näkyisi pelkästään Masin raajat. Masi on elokuvaan huumoria tuova yksisilmäinen hirviö, joka ei kuitenkaan jää pelkäksi hauskuutta ilmoille tuovaksi hahmoksi. Pallo-Masi omaa myös tunteet, ja hän on ihanan aito ja empaattinen ystävä Tarelle. Masi on paljon temperamenttisempi Tareen verrattuna ja hän näyttää tunteensa todella vahvasti. 

Elokuvan pahiksena toimii Räähkä Poks, pelottelija ja Taren kilpailija. Räähkä havittelee Taren paikkaa ykköspelottelijana, ja tekisi mitä tahansa päästäkseen suositulle sijalle. Jopa kierot keinot ovat sallittuja Räähkän mielestä tässä paremmuuskilpailussa, eikä ihmisten hyvinvointi ole Räähkän mielestä tavoittelemisen arvoinen asia, kunhan monsterit voivat hyvin. Räähkä on olemukseltaan jo inhottavan käärmemäinen, ja pelottelutaitonaan hän käyttää kameleonttimaista kykyään muokata itseään taustan väriseksi. Tämä taito tekee Räähkästä jopa näkymättömän ja pelottavan vastuksen. Voimalaitoksen johtajana häärii monijalkainen Rumilus (miten mieltä ylentävä nimi hänellä onkaan!), joka on aikoinaan toiminut Taren mentorina ja pitää häntä ykköspelottelijanaan oman siipensä alla suojassa. Rumilus johtaa voimalaitosta säyseästi mutta määrätietoisesti. Tärkeä hahmo elokuvassa on myös pieni tyttö Buu, joka toimii elokuvan söpönä hahmona – monstereita ei kauhean söpöiksi voi kutsua. Buu on iloinen, innokas ja tutkimishaluinen pieni taapero. Sympaattisuutta Buuhun tuovat hänen horjuvat askeleensa (Buu on ilmeisesti melko vasta oppinut kävelemään) ja jokelteleva puheensa. Buu toimii elokuvassa muutokseen voimaan saattavana hahmona, jonka hyvinvoinnista tai omistamisesta kaikki monsterit kilpailevat. Tytön nimi Buu on muuten vain Taren tälle antama nimi. Buun oikea nimi on Mary, mikä käy ilmi hänen eräästä piirrustuksestaan.

Monsterit Oy:n juoni on katsojan otteessaan pitävä. Katsoja saa koko ajan jännittää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja päättyykö kaikki hyvin. Elokuvasta löytyy toki rauhallisempia suvantokohtia, milloin saa nauttia rauhallisesta tunnelmasta, mutta liian pitkäveteiseksi elokuva ei käy missään vaiheessa. Olen aina nauttinut Monsterien säikyttelyyn valmistautumisesta ja sen katsomisesta. Toisaalta osa säikyttelystä on liian jännittävääkin, kuten esimerkiksi heti elokuvan alussa nähtävä harjoitussäikyttely. Muutkin elokuvan kohdat voivat jännittää perheen pienimpiä katsojia eikä elokuva ihan nuorimmille sovellukaan. Hienoisen jännityksen lisäksi Monsterit Oy:n aikana saa nauraa monta kertaa, esimerkiksi Buun ”pelotellessa” Masia ja Tarea heidän kotonaan ja Taren luullessa Buun joutuneen jätemyllyn käsittelyyn. Olettekos muuten huomanneet, että Monsterit Oy:n jätteet tiivistetään aivan samanlaisiksi kuutioiksi, millaisiksi Wall-E tiivistää jätettä elokuvassaan? Monsterit Oy:n loppu saa minut myös kerta toisensa jälkeen itkemään ja herkistymään. 

Pixarin elokuvien tapaan myös Monsterit Oy sisältää paljon ”easter eggsejä”. Pixarin tähtipallo nähdään Buun huoneessa, ja elokuvan lopussa nähdään Pizza Planeetan auto. Auto seisoo juuri samaisen asuntovaunun vieressä, jonka juurella sijaitsee Ötökän elämässä nähtävä ötökkäkaupunki. A113:sta ei Monsterit Oy:ssa valitettavasti nähdä. Toy Story –elokuviin viitataan elokuvassa pariinkin otteeseen. Räähkä testaa kameleonttimaista muuntautumistaitoaan samanlaista pilvitapettia vasten, jollainen on Andyn huoneessa. Buu tuo huoneessaan Tarelle Jessie-cowboynuken. Elokuvan lopputekstien ”pilalle menneiden kohtausten” aikana näemme Rexin, joka on koe-esiintymässä monsterin rooliin elokuvaa varten. Lopullisessa elokuvassa Rex ei valitettavasti saanut jättiläisen osaa. Monsterit Oy on myös ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka aikana nähdään viittaus seuraavaan Pixarin elokuvaan. Seuraavasta Pixarin elokuvasta, Nemoa etsimässä –pätkästä nähdään Buun huoneessa pehmo-Nemo. Elokuvan lopputekstien aikaan nähdään siis ”pilalle menneitä kohtauksia” itse elokuvasta ja näitä on hauska katsoa. Tekstien aikana nähdään myös pätkiä Taren ja Masin musikaalista ”Heitä nyt se kakara jo tonne kaappiin” (Put that thing back where it came from or so help me!). Lopputeksteissä nähdään lisäksi perinteinen ”Production Babies” –osio, ja lopussa luvataan, ettei elokuvanteon aikana vahingoitettu yhtäkään monsteria. 

Monsterit Oy –elokuvalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, sillä se on ollut ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka olen käynyt katsomassa elokuvateatterissa. Monsterit Oy on myös tähän mennessä ainoa elokuva, jonka aikana olen teatterissa käyttänyt istuinkoroketta. Pidän kovasti elokuvasta: sen juoni pitää otteessaan, Monsterila on mielenkiintoinen kaupunki ja hahmot ovat onnistuneita. Elokuvan lopetus on suorastaan täydellinen, ja katsojan varaan jää kuvitella, mitä viimeisestä auki olevasta vaatekaapinovesta näkyykään. Taren ja Masin seikkailuja on elokuvan jälkeen nähty lisää vuonna 2002 lyhytelokuvassa Masin auto ja vuonna 2013 ilmestyneessä esi-osassa Monsterit-yliopisto. 

”No tiiätsä, multa kysyttiin, kuka musta on kaunein tyttö koko Monsterilassa, ja mä sanoin...”

”Ja sä sanoit?”

”Arvaa? ... TARE!”
- Masi ja Sirkka

2 kommenttia:

  1. Voi että, Monsterit OY on myös minun suosikki Pixar leffojani. Kuten ainitsit, leffa sisälti hassuja ja myös jännittäviä kohtauksia. Hahmotkin on niin ikimuistoisia, ja joista oma suosikkini on leffa konna Räähkä (syy koska pidän liskomaisista oloioista).
    Täytyy sanoa että taas hyvää ekstiä ja onnistunut arvostelu. Ja sori etten oo vielä kommentoinu siihen Toy Story 2 arvostelua, vaikka kyseessä on mun toinen suosikki pixar leffani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jejj! Kiva että pidät arvostelusta! Tämäkin oli ties kuinka monta viikkoa kirjoituksen alla... Räähkä on kyllä mielenkiintoinen pahis, varsinkin, kun hahmoon saa syväluotauksen Monsterit-yliopistossa. Tässä elokuvassa yksistään hän on minulle liian karmiva. :) Ja eipä se haittaa, vaikka kommentteja kaikkiin Pixarin arvosteluihin ei tulisikaan! Vaikka mukavahan niitä on aina lueskella... Mutta ei saa tulla sellainen olo, että on pakko kommentoida! Kommentoit jos on jotain kommentoitavaa! :)

      Poista