HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Lontoossa on sumuinen ja pimeä ilta. Nukentekijä herra Leikinheimo
antaa tyttärelleen lahjaksi mitä kauneimman mekaanisen ballerinan. Yhtäkkiä
ulko-ovea koitetaan saada voimakeinoin auki. Leikinheimo piilottaa tyttärensä
Olivian kaappiin. Kaapista Olivia näkee, kuinka pelottava lepakko kidnappaa
hänen isänsä. Olivia lähtee etsimään isäänsä, muttei löydä tätä. Niin hän
päättää etsiä käsiinsä kuuluisan mestarietsivän Basil Hiiren, joka varmasti
löytäisi hänen isänsä. Matkalla Baker Streetille Olivia törmää tohtori
Dawsoniin, joka saattaa eksyneen lapsen mestarietsivän luo. Baker Streetillä
kaksikko tapaa varsin erikoisen mestarietsivän, joka on surun murtama, koska ei
ole vieläkään saanut kiinni perivihollistaan professori Ratigania. Olivian
kuvailtua Basilille isänsä kidnappaajan tuntomerkit etsivä kuitenkin innostuu,
sillä lepakko Liuhu on Ratiganin uskollinen kätyri!
Sillä välin Lontoon viemäreissä rosvokuningas Ratigan pitää juhlia. Hän
on suunnitellut täydellisen rikoksen, joka vain odottaa toteutumistaan. Pian
hänestä tulee Lontoon hallitsija! Edes Basil Hiiri ei voi pilata hänen
täydellistä juontaan. Juhlinnan keskellä eräs Ratiganin kätyreistä kutsuu häntä
rotaksi. Vaikka professori Ratigan rotta onkin, hän esiintyy hiirenä ja
menettää malttinsa täysin, jos joku kutsuu häntä rotaksi. Niin huono-onninen
kätyri menettää henkensä Ratiganin uskollisen Felicia-kissan toimesta. Ratiganin
kidnappaama herra Leikinheimo kieltäytyy yhteistyöstä rosvojen kanssa. Niin
Ratigan lähettää Liuhun kidnappaamaan Leikinheimon tytärtä, Oliviaa. Jospa
uhkailun avulla nukentekijä olisi yhteistyöhaluinen.
Baker Streetillä Basil Hiiri on juuri pohtimassa, mistä löytää Olivian
isän, kun Liuhu-lepakko vilahtaa ikkunassa! Liuhu pakenee paikalta, mutta
pudottaa ikkunan alle lakkinsa. Basil, Olivia ja tohtori Dawson lähtevät Liuhun
perään. Basilin ystävä Toby-koira saa lakista hajujäljen, ja johdattaa hiiret
lelukaupan luo. Sisälle lelukauppaan päästyään hiiret alkavat etsiä lepakkoa.
Dawson löytää lattialle pudonneen muistilapun. Yhtäkkiä kaikki lelukaupan lelut
käynnistyvät, ja hiiret joutuvat varomaan, etteivät jää lelujen alle. Hässäkässä
Liuhu onnistuu nappaamaan Olivian Basilin kovasta vastarinnasta huolimatta.
Liuhu vie Olivian ilkeän Ratiganin luo, ja nähdessään tyttärensä olevan rotalla
herra Leikinheimon on pakko toimia Ratiganin pillin mukaan. Dawson taas antaa
löytämänsä muistilapun Basilille, ja kemiallisten kokeiden avulla Basil saa
selville, että Ratiganin tukikohta sijaitsee satamassa.
Rosvoiksi naamioituneina Basil Hiiri ja tohtori Dawson menevät sataman
pahamaineisimpaan hiirikapakkaan. Kapakassa esiintyy kaunis hiirineiti Miss
Kitty, johon Dawson muiden baarin asiakkaiden tapaan on ihan lääpällään. Basil
sen sijaan pitää aistinsa avoinna, ja näkee, kuinka Liuhu-lepakko menee
jonnekin tiskin takana olevasta salaluukusta. Dawsonin vahingossa aiheuttaman
baaritappelun sekamelskan turvin Basil ja Dawson pääsevät seuraamaan Liuhua
salaluukusta sisään aina Ratiganin piilopaikkaan asti. Piilopaikassa Ratiganin
joukot kuitenkin piirittävät kaksikon – kyseessä olikin Ratiganin virittämä
ansa! Professori Ratigan köyttää Basilin ja Dawsonin kuolettavaan ansaan ja
jättää Olivia raukan katsomaan vierestä kaksikon kohtaloa. Ratigan itse lähtee
kätyreidensä kanssa kuningattaren juhlavastaanotolle toteuttamaan ilkeää
suunnitelmaansa.
Kuninkaanlinnassa Ratigan vangitsee kuningattaren ja ottaa
takataskustaan esiin herra Leikinheimon rakentaman mekaanisen
hiirikuningattaren. Leikinheimon ohjatessa valekuningattaren liikkeitä Ratigan
saa kaiken vallan itselleen. Ennen kuin Ratigan kerkeää tehdä mitään
peruuttamatonta, ryntää Basil Hiiri paikalle! Hän ja tohtori Dawson pääsivät
vapaaksi kauheasta ansasta Basilin mainioiden aivojen ansiosta. Kuninkaanlinnan
vartijat yrittävät vangita Ratiganin, mutta rotta kaappaa Olivian
panttivangiksi ja pääsee pakoon ilma-aluksellaan. Basil lähtee ystäviensä
kanssa Ratiganin perään. Hiiret saavat ohjattua rotan ilmalaivan törmäämään Big
Beniin, jonka kellorattaiden sisällä Basil ja Ratigan taistelevat hirmuisen
lopputaistelun. Lopulta periviholliset tippuvat yhdessä kellotornista alas.
Kuin ihmeen kaupalla Basil Hiiri selviytyy Ratiganin aluksesta pudonneen
potkumoottorin avulla. Niin Basil sai ratkaistua rikoksen ja Olivia löysi
isänsä luo. Basil Hiiri ja tohtori Dawson palaavat Baker Streetille, jossa
Dawson rupeaa Basilin apulaiseksi ja he alkavat yhdessä ratkaista uutta,
kiehtovaa rikosta.
Mestarietsivä Basil Hiiri on
Disneyn klassikko numero 26. Elokuvaa alettiin tehdä vuonna 1982 ja se
valmistui vuonna 1986. Mestarietsivä Basil Hiiri menestyi todella hyvin
teattereissa, ja menestyminen antoi Disneyn studioille varmuutta jatkaa
animaatioiden tekoa. Disneyn edellinen elokuva, Hiidenpata, ei ollut menestynyt hyvin teattereissa, joten
animaatiopuolen jatko ei ollut ollenkaan varmaa. Mestarietsivä Basil Hiiren
menestyminen johti kuitenkin kohti Pientä
merenneitoa ja Disneyn renessanssia.
Mestarietsivä Basil Hiiri
perustuu Eve Tituksen kirjoittamaan lastenkirjaan Baker-kadun Basil (Basil of Baker Street). Kirja on pastissi Sir
Arthur Conan Doylen keksimästä hahmosta Sherlock Holmes. Eve Titus kirjoitti
yhteensä kuusi kirjaa Basilista vuosina 1958–1982. Kirjoissa (niin kuin Disneyn
elokuvassakin) Basil Hiiri asuu Sherlock Holmesin kellarissa osoitteessa 221B
Baker Street ja hän selvittää yhdessä tohtori Dawsonin kanssa hiirimaailman
rikoksia. Kirjoissa Basil seikkailee hyvin paljon ulkomailla rikoksia
selvittämässä, kun taas elokuvassa Basil pysyttelee visusti Lontoossa.
Mestarietsivä Basil Hiiri on
englanninkieliseltä nimeltään The Great
Mouse Detective, eli ”Suuri hiirietsivä”. Disneyn toimitusjohtaja Michael
Eisner ei halunnut laittaa elokuvan nimeen Basil-nimeä, koska se kuulosti hänen
mielestään liian englantilaiselta, vaikka kirjan nimessä Basil onkin. Tästä
eräs elokuvan animaattoreista (Ed Gombart) närkästyi, ja hän kirjoitti
satiirisesti, että jos Disney olisi antanut edeltäville elokuvilleenkin nimet
samalla politiikalla, olisi Lumikki
nimeltään ”Seitsemän pientä miestä auttaa tyttöä”, Tuhkimo olisi ”Tyttö läpinäkyvissä kengissä” ja 101 dalmatialaista olisi ”Koiranpennut
kidnapataan”. Animaattoreiden närkästyksen lisäksi närkästystä elokuvasta
meinasi saada sensuroijat. Elokuvan laulun Hei
kundit aikana hiirinaiset tanssivat hameenhelmat heilahdellen sääriään
paljastellen. Animaattorit saivat kuitenkin sensuroijat puolelleen, sillä
tanssijat olivat hiiriä eivätkä ihmisiä.
Elokuvan päähenkilönä on Basil
Hiiri, jonka esikuvana toimii Sherlock Holmes. Basil on mestarietsivä ja jopa
yli-inhimillinen hiiri ihmeellisine päättelytaitoineen. Pelkän muistilistan
hajusta, mausta ja liekin väristä hän pystyy päättelemään Ratiganin salaisen tukikohdan
sijainnin. Basil yrittää olla tunteeton etsivä, mutta elokuvan aikana huomaamme
hänen olevan ystävällinen ja empaattinen kanssahiirilleen. Basil on myös
aikamoinen töksäyttelijä, eikä aina ajattele, mitä hän suustaan päästää.
Kirjailija Eve Titus antoi hiirietsivälleen nimen Basil näyttelijä Basil
Rathbonen mukaan, joka näytteli Sherlock Holmesia neljässätoista elokuvassa.
Basil Rathbone muuten ääninäytteli Basil Hiiressä Sherlock Holmesin, joka näkyy
parissa kohtauksessa Baker Streetillä. Basilin kumppanina elokuvassa toimii
tohtori Dawson. Dawsonin esikuva on Sherlock Holmesin tohtori Watson. Tohtori
Dawson on juuri palannut Afganistanista takaisin Lontooseen ja tapaa sattumalta
Basil Hiiren. Dawson ei ole ollenkaan niin fiksu ja karismaattinen verrattuna
Basiliin, mutta hänen keskivertoiset aivonsa tuovat Basilin päätelmiin välillä
uusia näkökulmia. Dawson on muista huolta pitävä ja vähän höppänä hiiri. Kolmas
tärkeä hahmo elokuvassa on Olivia Leikinheimo. Olivian isä kidnapataan, joten
hän etsii käsiinsä kuuluisan salapoliisin Basil Hiiren. Olivia on lapsekas, mutta
samalla hyvin järkevä ikäisekseen hiireksi. Tietystä itsenäisyydestään
huolimatta Olivia tarvitsee aikuisten apua vielä hyvin monessa asiassa. Olivian
isä tekee ammatikseen mekaanisia leluja ja hän nauttii elämän pienistä ilon
aiheista. Herra Leikinheimoon, isäänsä verrattuna Olivia käyttäytyy välillä
aikuismaisemmin. Elokuvan suunnitteluvaiheessa Olivian oli suunniteltu olevan
aikuinen nainen, johon Basil ja tohtori Dawson olisivat pihkassa, mutta lopulta
elokuvan tekijät päättivät, että lapsihahmo herättäisi yleisön sympatiat
puolelleen.
Elokuvan pääpahis on professori Ratigan.
Ratigan on Basil Hiiren perivihollinen, joka perustuu Sherlock Holmesin
viholliseen professori Moriartyyn. Ratigan on isokokoinen ja pelottava rotta,
joka haluaa olla hiiri. Rottia pidetään ilmeisesti hiirimaailman roskaväkenä,
joten Ratigan haluaisi olla yhtä arvostettu kuin hiiret. Tavallaan tämä tekee
Ratiganista hieman surumielisen hahmon. Hän on varmaan koko elämänsä ajan ollut
syrjitty ja hyljeksitty hahmo, ja saadakseen muiden kunnioitusta hän on
päättänyt ruveta rikolliseksi. Pitäisikö hiirtenkin katsoa hieman peiliin ja
miettiä, voiko koko rottien rodun yleistää pahaksi vain tiettyjen yksilöiden tekojen
tähden? Huolimatta surumielisyydestään Ratigan on menetetty ”pimeälle
puolelle”. Hän haluaa hallita koko hiirimaailmaa ja pyrkii päämääräänsä keinoja
kaihtamatta. Hänen rikossyytteisiinsä saa lisätä kidnappauksen, usean murhan
yrityksen ja jopa onnistuneen murhan! Ratigan nimittäin tapattaa kätyrinsä,
joka erehtyy sanomaan häntä rotaksi. HUOM! Tämän kappaleen loppu sisältää juonipaljastuksia!!!!
Ratigan melkein onnistuu suunnitelmassaan maailmanherruudesta, mutta kokee
kohtalonsa lopulta tippumalla alas Big Benistä. Näin ollen Ratiganista tulee
toinen Disney-pahis, joka kokee kuolemansa tippumalla alas jostain. Ensimmäinen
kyseisen kuoleman kohtaava pahis oli Lumikin
ilkeä kuningatar.
Mestarietsivä Basil Hiiri
-elokuvassa animaatio on hyvää ja perus Disneymäistä, mutta mitään erityisen
hienoa siinä ei ole. Silmä ei lepää kauniissa luonnon maisemissa, mutta
tapahtumapaikkana onkin Lontoo. Erityistä animaatiossa on elokuvan lopussa
oleva Big Ben -kohtaus, jossa kellotapulin sisäosat on animoitu uutta
tietokonetekniikkaa (CGI-animaatiota) hyväksi käyttäen. Toinen erityistä
huomiota saava seikka on lelukauppa, josta voimme bongata Dumbo-lelun! Elokuvan
juoni on mukaansa tempaava, ja katsoja saakin miettiä, mikä on Ratiganin julma
suunnitelma. On hyvä, ettei suunnitelmaa paljasteta katsojillekaan heti
kättelyssä, vaan saamme yhdessä Basilin kanssa selvittää sitä. Elokuvassa on
hyvin paljon jännittäviä kohtauksia. Ratiganin kätyri Liuhu-lepakko saa aikaan
monet säikähdykset kurkistamalla aina äkkiarvaamatta erilaisista paikoista. Sydämen
tykytystä aiheuttaa myös Ratiganin ja Basilin lopputaistelu Big Benissä, jossa
Ratigan päästää oman rottamaisen itsensä valloilleen.
Basil Hiiren seikkailuista
kertovassa elokuvassa ei ole paljoa lauluja. Koko elokuvassa on vain kaksi
laulettua laulua, joista kumpaakaan ei laula päähenkilö. Basil kyllä soittaa
viulua oikein kauniisti pariin otteeseen elokuvassa. Ensimmäinen laulettu laulu
on Ratiganin laulama itserakas laulu Oi Ratigan. Laulu lauletaan Ratiganin salaisessa tukikohdassa koko
rosvokomppanian voimin, tosin Ratigan itse laulaa varsinaiset säkeistöt.
Laulussa kerrotaan, kuinka mahtava ja viisas Ratigan on. Tämä on elokuvan lauluista
se parempi ja myös hauskempi. Toinen laulu on nimeltään Hei kundit. Kyseisen laulun laulaa kaunis Miss Kitty kapakassa
tanssien samalla kuin kabaree-tyttö. Juuri tästä kohtauksesta käytiin aikanaan
sotaa, onko kohtaus liian paljasteleva ja seksistinen. Hei kundit -laulussa kerrotaan, kuinka tyttö haluaa viihdyttää
kapakkaan tulleita miehiä.
Mestarietsivä Basil Hiiri on
jäänyt suurilta yleisöiltä melko tuntemattomaksi Disney-klassikoksi ainakin
täällä Suomessa. Kenties ilmestymisvuonna 1986 elokuva oli suuri juttu, mutta sitä
tällainen 90-luvun lapsi ei osaa sanoa. Muistaakseni Basil Hiirestä on tehty
sarjakuvasovituksia ja sitä myötä uusia salapoliisiseikkailuja, joten on hiiri
jäänyt elämään elokuvansa ulkopuolellekin. Mestarietsivä Basil Hiiri on mahtava
elokuva, joka on hyvä ensikosketus etsiväelokuviin. Ratigan (erityisesti
Ratigan kellotornissa) pelotti minua hurjasti pienenä, joten perheen pienimpien
kannattaa katsoa elokuva turvallisen aikuisen kanssa.
- professori Ratigan
Tekee kovasti mieli kommentoida tähän, vaikken tiedä näkeekö tätä kommenttia sitten kukaan...
VastaaPoistaJa itse leffaahan en ole nähnyt varmaan koskaan, ellen sitten niin penskana etten muista mitään.
Joka tapauksessa, luin tämän mielenkiinnolla läpi. Harmi kun rotat melkein aina piirretään ja animoidaan yksipuolisesti pahiksiksi, ja tuntuu, etteivät tekijät aina tiedä, millaista elukkaa ovat animoimassa. Mistähän se johtuu, että hiirihahmot ovat useammin pääosassa ja "hyviksiä", ja rotat "pahiksia"...? Ymmärrän kyllä, että Disneyn leffat ovat yleensä lapsille suunnattuja ja rankasti ihmismäistettyjä. Mutta näin rottafriikkinä ja -piirtäjänä näkee kaikki mahdolliset anatomia- ja realismivirheet (siltikin vaikkei noissa animaatioissa edes tarvitse täyttä realismia hakea...) helposti.
Itse pyöritän "sarjaa", jossa on keskeisessä asemassa pelkästään rottia. Lajit ja niiden ominaisuudet (luonne, ympäristö, anatomia) on huomioitu (ja tahallaan käsitelty joskus, enkä väitä että sarja ihan täyteen realismiin pyrkisi, mutta sentään olen pohjannut sen opettelemalla kaiken oleellisen itse eläimestä), rottiakin on niin erilaisia. (Sarjallani on blogikin.)
Tietysti villirotta on (käsitykseni mukaan, en ole itse moista ikinä tavannut) varmaan tuonkokoiseksi elukaksi epätavallisen rohkea ja sitä rataa, uskaltavat laittaa hanttiin ihmisellekin tarpeen tullen. Tästä varmaan johtuu, miksi ne päätyvät liian usein pahisrooleihin leffoissa (ja piirretään usein aika rumiksi tai muuten epäedustavasti) ja ties missä. Ja siitä huonosta maineesta kärsivät sitten kesyrotatkin. Villiä ja kesyä rottaa voisi verrata kuin sutta ja koiraa.
Onhan niitä rottien kannalta positiivisiakin juttuja tehty, mutta ihan liian vähän. Ja ylikriittinen ihminen löytää edelleen hirveästi anatomiavirheitä (ja asiavirheitä).
Voisin vielä sanoa, että näen tästä leffasta paljon fanitaidetta netissä. Kai se ihmisten mielestä sitten sen verran koukuttava on, ja jos rottahahmo on kiva niin varmaan rotta alkaa lajinakin (lajeinakin) kiinnostaa enemmän (ja saman verran hiirihahmoistakin fanitaiteita tehdään).
Itse kyllä mieluummin piirrän omalla semirealistisella tyylilläni, kun jotain piirrän.
Ja tämä kommentti ei kritisoi mitenkään itse arvostelua! Se on hyvin kirjoitettu ja tosiaan luin mielenkiinnolla, animaatioista tykkäilen (tykkäilisin, ei tule katsottua leffoja). Hyvä lukea arvosteluja, niistä löytyy aina jotain mitä ei itse koskaan tajua ajatellakaan tai huomaa.
Ensinnäkin ihan upean pitkä kommentti, kiitos!!! :) Ja vielä asiaakin sisältävä teksti, wau! Olen kyllä samaa mieltä siinä asiassa, että tietyt lajit mielletään aina elokuvissa pahiksiksi ja jotkut hyviksiksi. Esimerkiksi oravaa ei voisi kuvitellakaan julman suurrikollisen rooliin, kun taas sudet ovat elokuvissa (ainakin Disneyn klassikoissa) aina pahiksina. Villakoiraa pidetään aina myös rikkaiden ihmisten pöyhkeänä lemmikkinä, ja jos elokuvan pääroolissa on koira, ovat kissat automaattisesti pahiksia. Mutta kuten itse sanoitkin, ovat Disneyn leffat lapsille suunnattuja, ja näin ollen kaiken pitää olla musta-valkoista.
VastaaPoistaRotat kuvataan kyllä yleensä kaikkialla "pahiksina", varsinkin elokuvissa. Ruton sanotaan olleen rottien levittämä (vaikka asiahan ei ollut näin!) ja sanonnassa "rotta vieköön!" rotasta ei jää mikään mairitteleva mielikuva. Ja täytyy todeta rehellisesti, että itsekin pidän niitä ehkä vähän ällöinä, mutta toisaalta pidän myös hiiriä ällöinä. Tähän varmasti vaikuttavat yleiset näkemykset rotan "pahuudesta", vaikka asiahan ei tosiaankaan ole näin yksiselitteinen! On se kamalaa, mihin kaikkiin asioihin media, eritysesti elokuvat vaikuttavat!
Ratigan on kyllä yksi Disneyn parhaimmista pahiksista. Luulen, että jotkut saattavat pitää häntä jopa Darth Vaderin veroisena pahiksena. Disneyhän on tehnyt rotasta pahiksen myös toiseen animaatioon, Kaunottareen ja kulkuriin. Siinä rotta kuvataan realistisempana kuin Mestarietsivä Basil Hiiressä. Ja kyseessähän on taas villirotta. Ja Pocahontasissa rotta astuu samaan aikaan laivaan kun elokuvan pahis Ratcliffe, jossa kuvataan sitä, kuinka lurjusmainen Ratcliffe on. Jopa pahiksen nimi on rottamainen! Ja taas rottia syrjitään! :(
Täytyy vielä se sanoa, että yleensähän Disneyn animaattorit tutustuvat piirtämäänsä eläimeen perinpohjaisesti, ja jopa tuovat sen studioon eläimen anatomiaa opetellakseen (näin on tehty esim. Bambissa ja Leijonakuninkaassa). Anatomian tutkimisen jälkeen eläin sitten "disneytetään", eli sille tehdään suuret silmät ja söpö turkki (pahisten kohdalla ei niin söpö). Ratiganista minulla ei ole tietoa, kuinka perusteellinen animaattori on ollut anatomian suhteen hahmon luodessaan, mutta sinä varmaan asiantuntijana sen tiedät. :) Kävin kurkkaamassa blogiasi, ja upeita piirrustuksia kyllä piirrät!
Aww, muistan kun kattelin Basil Hiirtä veljieni kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Pienenä ei edes tajunnut kuinka synkkä tää ohjelma on, ja kuinka paljon se poikkeaa nykyajan ohjelmista (strippaavia hiiriä, juopottelu, huumeita ja elävältäsyöntiä). Ratigan oli pahikseva vallan mainio, mutta ehdoton suosikki pahikseni ja suosikki hahmoni oli Liuhu, koska se hahmo oli niin huvittava, ja näin aikuisena minun käy häntä sääliksi, siipirikko puujalkainen lepakko, joka joutuu tekemään kaikki likaiset työt, ja joka melkein syödään kahdesti, voih. :(
VastaaPoistaMutta sanompa vielä, että Basil oli Aristokattien jälkeen katsottavimpia elokuvia lapsuudessani, mutta näin aikuisena se ei paljoo kiinosta, mutta suosittelisin sitä omille lapsilleni, jos minulla ois sellaisia.
Sanopa muuta! Onneksi lapset eivät tajua monia synkkiä tai seksistisiä juttuja... Esimerkiksi hiiritanssijat ovat olleet varmasti vain tanssijoita. Ennen vanhaan ei ikärajasuosituksista ollut tietoakaan, (tosin tämän elokuvan kanssa jo oli), joten elokuvantekijätkin ovat saaneet vapaammat kädet lapsille suunnattujen elokuvien suhteen.
PoistaRatigan on mainio pahis, ja laulu "Ratigan" loistava. Pelkäsin tosin Ratigania pienenä, joten hän ei ihan suosikkeihini pääse. Myös Liuhu oli minusta kammottava, ja hänen äkilliset ilmestymisensä Leikinheimojen ikkunaan hyytävät vieläkin vereni. Hui!
Jokseenkin kummallista että siitä Ratiganin levyttämästä ja esittämästä Goodbye so soon(suom Hei vaan,en jää) kappaleesta ei ole suomenkielistä versiota soundtrack muodossa, toisin kuin englanninkielisessä, kappaleen suomiversio tosin soi taustalla pätkittäin, siellä Ratiganin piilopaikassa kun Ratigan jätti Basilin ja Dawsonin kuolemaan.
VastaaPoista