HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Tarina alkaa siitä, kun Bagheera-pantteri löytää rantatörmästä korin,
josta kuuluu itkua. Korin sisällä makaa kapaloituna pieni ihmislapsi. Bagheera
vie lapsen susiperheelle, sillä sudet ovat juuri saaneet pentuja. Susiperhe
toivottaakin ihmispennun tervetulleeksi laumaansa. Aikaa kuluu kymmenen vuotta
ja susien ottolapsi, Mowgli, on kasvanut laumansa jäseneksi. Susineuvosto
joutuu kuitenkin pitämään kokouksen, sillä Shere Khan -tiikeri on nähty
lähistöllä. Shere Khan inhoaa ihmisiä näiden aseiden ja metsästysvimman takia,
ja jos hän näkisi Mowglin, hän tappaisi tämän silmänräpäyksessä. Susineuvosto
päättää lähettää Mowglin ihmisten kylään. Saattajaksi hänelle lupautuu
Bagheera. Ensimmäisen yönsä parivaljakko nukkuu puun oksalla, jossa Kaa-käärme
meinaa jo syödä heidät, mutta Mowglin ansiosta he pelastuvat.
Aamulla Mowgli herää elefanttien aamupartioon. Kenraali Hathi johtaa
joukkojaan läpi viidakon aamumarssille. Mowgli liittyy elefanttien seuraan ja
saa oppia pikkunorsulta. Tarkastuksen aikana Hathi huomaa, että heidän
joukossaan on ihminen! Bagheera tulee tällöin pelastamaan Mowglin ja sanoo
johdattavansa tätä ihmisten kylään. Niin kaksikko jatkaa matkaansa. Heille
tulee kuitenkin riitaa, sillä Mowgli haluaisi jäädä viidakkoon ja hän sanoo
osaavansa pitää huolen itsestään. Bagheera lähtee suuttuneena pois pojan luota.
Yksin ollessaan Mowgli tapaa Baloo-karhun, joka alkaa opettaa Mowglille kuinka
tapellaan. Baloo opettaa myös muita omaan elämäntapaansa sopivia oppeja.
Yhtäkkiä paikalle ilmestyy apinoita, jotka kidnappaavat Mowglin!
Apinat vievät Mowglin raunioille, joissa he asustelevat kuningas Louien
johtamina. Louie haluaa Mowglin kertovan hänelle, kuinka tehdään tulta. Mowgli
ei tiedä mitään tulesta, mutta Louie ei usko häntä. Baloo ja Bagheera saapuvat
paikalle pelastamaan ihmispoikaa. Hetken kestävän takaa-ajon jälkeen pantteri
ja karhu saavat napattua pojan, ja apinoiden temppeli raunioituu entistä
pahemmin. Mowglin nukahdettua Bagheera selittää Baloolle, miksi poika on
vietävä ihmisten kylään. Baloo hyväksyy tehtävän hampaita purren ja päättää
lähteä saattamaan poikaa aamulla.
Aamulla Baloo lähtee Mowglin saattajaksi huonolla omallatunnolla.
Lopulta karhu paljastaa Mowglille vievänsä tätä ihmisten kylään, jolloin poika
suuttuu kauheasti ja karkaa karhun luota. Baloo ja Bagheera lähtevät etsimään
poikaa. Bagheera pyytää myös norsut apuun etsintöihin. Valitettavasti tiikeri
Shere Khan kuulee kadonneen pojan olemassaolosta ja lähtee itsekin etsimään
tätä. Tiikerin matka johtaa Kaa-käärmeen luo, jolla itse asiassa on Mowgli
lonkeroissaan. Kaa huijaa tiikeriä, ettei hän tiedä mitään mistään pojasta.
Sillä välin Mowgli pääsee Kaan syleilystä irti ja pelastuu jälleen kerran.
Mowglin harhailu johtaa hänet lopulta kuolleelle aukiolle, jossa asuu
korppikotkia. Korppikotkat alkavat aluksi kiusata Mowglia, mutta huomattuaan
tämän olevan masentunut he piristävät poikaa laululla. Laulun aikana paikalle
saapuu kuitenkin itse Shere Khan! Tiikeri lähtee jahtaamaan Mowglia, mutta
poika panee vastaan. Paikalle saapuu Baloo-karhu, joka tarttuu tiikeriä
hännästä häiriten tämän hyökkäysyrityksiä. Korppikotkat auttavat Baloota.
Salaman iskettyä läheiseen puuhun Mowgli nappaa tulessa olevan oksan ja sitoo
sen Shere Khanin häntään. Shere Khan ei pelkää mitään niin paljon kuin tulta,
ja niin hän juoksee kauas pois tuli hännän alla. Taistelussa on kuitenkin yksi
haavoittunut: Baloo makaa liikkumattomana maassa.
Bagheera saapuu paikalle ja alkaa pitää koskettavaa puhetta urheasta
Baloo-karhusta. Puheen aikana Baloo palaa kuitenkin tajuihinsa, ja ystävykset
saavat iloita toistensa seurasta. Kolmikko on lähdössä takaisin viidakkoon, kun
Mowgli kuulee jostain outoa laulua. Hän haluaa mennä lähemmäs katsomaan, ja
kuinka ollakaan, läheisellä lammikolla on ihmistyttö! Mowgli ihastuu tyttöön
heti ensisilmäyksellä ja lähtee hänen mukanaan ihmisten kylään. Baloo ja
Bagheera taas palaavat takaisin omaan kotiinsa viidakkoon.
Viidakkokirja on Disneyn
klassikko numero 19. Elokuva perustuu Rudyard Kiplingin vuonna 1894
ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Kirjaansa Kipling on koonnut monta eri
tarinaa Intian viidakoista, joista kolme käsittelee Mowglia. Rudyard Kipling
antoi tarinansa hahmoille hindinkieliset nimet: Baloo tarkoittaa karhua,
Bagheera pantteria, Hathi elefanttia ja Shere Khan tiikerikuningasta. Kirjassa
Mowgli adoptoidaan vanhemmille, jotka uskovat pojan olevan heidän kauan
kadoksissa ollut lapsensa. Mowgli ei kuitenkaan asetu aloilleen vaan kaipaa
takaisin viidakkoon. Kirjassa pahiksena toimii metsästäjä, joka yrittää tappaa
Shere Khanin. Metsästäjän tappaa kuitenkin itse Mowgli, joka tappaa myös ilkeän
tiikerin. Kirjassa ei esiinny ollenkaan ihmistyttöä. Elokuva eroaa kirjasta
myös Kaa-käärmeen kohdalla. Kirjassa Kaa on Mowglin ystävä ja neuvoja, ja hän
pelastaa pojan apinoilta. Disney-elokuvassa käärmeestä on tehty pahis, koska
käärmeet vain ovat aina pahiksia.
Disneyn edellinen elokuva, Miekka kivessä, oli Walt Disneylle
pettymys (vaikka elokuva hyvin tuottikin). Tämän takia Walt päätti osallistua
enemmän uuden elokuvan, Viidakkokirjan, tekemiseen käymällä tarinakokouksissa. Kokouksissa hän esitti animaattoreille, miten
kukin hahmo liikkuu tietyssä kohtauksessa ja mitä hahmo tuntee. Walt keksi myös
vitsejä elokuvaan. Emme kuitenkaan tiedä, oliko Walt lopulta tyytyväinen
elokuvaan. Walt Disney kuoli elokuvan ollessa vielä tuotannossa. Näin
Viidakkokirjasta tuli viimeinen elokuva, jossa näkyy Waltin kädenjälki.
Viidakkokirja sai ensi-iltansa lokakuussa 1967 ja se oli suuri hitti. Mikäli
elokuva ei olisi tuonut studiolle niin paljon rahaa, olisi Disneyn
animaatiopuoli luultavasti lopetettu.
Voisi sanoa, että
Viidakkokirjassa on kolme päähenkilöä: Mowgli, Bagheera ja Baloo. Mowgli
mielletään usein kuitenkin varsinaiseksi päähenkilöksi. Mowgli on viidakossa
susien keskellä kasvanut poika, joka on hyvin määrätietoinen ja nokkela. Viidakossa
asuessaan hän on oppinut susien tavat, ja seikkailunsa edetessä pyrkii
sulautumaan joukkoon mm. karhuna ja elefanttina. Mowgli on kuitenkin vasta lapsi
(10-vuotias), ja sen huomaa hänen käytöksessään lähinnä kiukutteluna ja oman
edun haluamisena. Bagheera-pantteri on esimerkillinen vanhempi, joka yrittää
tuoda järkeä Mowglin päähän. Asiallisuutensa ja aikuisuutensa takia Bagheera on
Mowglin mielestä tylsä, eikä hän jaksaisi kuunnella tätä. Bagheera kuitenkin
yrittää ajatella vain Mowglin parasta. Baloo taas on monen lapsen
unelmavanhempi, joka antaisi lapsen tehdä mitä vaan ja elää rennosti. Tämä
rento ja huoleton karhu on Mowglin paras kaveri. Baloo yrittää muuttua asiallisemmaksi
Mowglin takia, mutta elokuvan lopussa on taas oma svengaava itsensä. Pahiksina
elokuvassa toimii Kaa-käärme ja tiikeri Shere Khan. Kaa on hieman koominen
hahmo, kun taas Shere Khan on pesunkestävä pahis.
Elokuvan animointi on laadukasta
ja pesunkestävää Disney-kamaa. Yleensä Disneyn elokuvissa yksi animaattori
vastaa yhden hahmon piirtämisestä. Viidakkokirjassa kuitenkin kaikki
animaattorit piirsivät kaikkia hahmoja, ja kohtauksista vastattiin yksitellen. Viidakkokirjasta
huomaa kuitenkin sen, että samoja kohtauksia on kierrätetty elokuvassa
myöhemmin uudelleen. Esimerkiksi Kaa-käärme tippuu puusta toisella kertaa aivan
samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla ja kiemurtelee pois häntä
samanlaisella solmulla. Myös elefanttien marssin pysähtymistä näytetään pari
kertaa uudelleen aivan samalla pätkällä. Tämä on minusta hieman surullista, kun
animaattorit eivät jaksa/kerkeä animoida kohtausta edes hieman erilaiseksi. Onneksi
tätä kuitenkin tapahtuu Viidakkokirjassa ja muissa Disney-elokuvissa todella
vähän. Viidakkokirjan korppikotkat ovat taas mielestäni suora kopio Dumbon
variksista – molemmat kiusaavat aluksi päähenkilöä, mutta kun huomaavat tämän
olevan surullinen, lohduttavatkin häntä. Korppikotkat on muuten animoitu The Beatles-yhtyeen näköiseksi, sillä
Beatlesien piti alun perin antaa äänensä linnuille. John Lennon kieltäytyi
kunniasta, mutta korppikotkien päähän jäi kuitenkin moppitukat!
Viidakkokirjassa on aivan mahtava
musiikki. Musiikista vastaa suurimmaksi osaksi Shermanin veljekset, ja heidän
sävellystyönsä on kehittynyt huimasti Miekka
kivessä -elokuvasta. Nyt musiikki on paljon jammaavampaa ja jää päähän
soimaan. Elokuvan ensimmäinen laulu on Kenraali Hathin marssi, jota norsut laulavat, kun marssivat yli Intian tasangon.
Toinen laulu on Karhun elämää, jossa
Baloo opettaa Mowglille omaa elämänkatsomustaan. Karhun elämää on Terry Gilkysonin säveltämä laulu, joka sai
Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta ei voittanut. Kolmas laulu
elokuvassa on Apinalaulu, jossa
kuningas Louis kertoo halustaan tulla ihmiseksi. Tämän jälkeen Karhun elämää ja Kenraali Hathin marssi soivat uudestaan lyhyempinä versioina.
Neljäs uusi laulu on Luota vain,
jonka Kaa laulaa hypnotisoidessaan Mowglin. Viides laulu on Ystävyys, jonka nuo Beatles-korppikotkat
laulavat parantaakseen Mowglin mieltä. Kuudes laulu on Kotini, jota ihmistyttö laulaa. Tässä laulussa on hyvin
konservatiiviset sanat. Ihan elokuvan lopussa kaikaa taas Karhun elämää Baloon ja Bagheeran laulamana.
Viidakkokirja on mahtava suoritus
Disneyn studioilta. Vaikka elokuva muodostuukin episodimaisista kohtauksista,
on se silti luonteva kokonaisuus, joka kuljettaa mukanaan mitä mainiointa
juonta. Elokuvaa ehdotettiin aikanaan Oscar-ehdokkaaksi parhaan elokuvan
kategoriaan, mutta eihän tuohon aikaan animaatiofilmin pääseminen edes
ehdokkaaksi ollut mahdollista kyseisessä luokassa. Ensimmäinen animaatioelokuva,
joka pääsi ehdolle parhaaksi elokuvaksi, oli Kaunotar ja hirviö vuonna 1991. Viidakkokirjalle on tehty
jatko-osa, joka kertoo siitä, kun Mowgli palaa viidakkoon. Niin hyvältä kuin
idea kuulostaa, on alkuperäinen klassikko varmasti parempi.
”Baloo, suutarin
tulisi pysyä lestissään. Et sinäkään menisi pantterin kanssa naimisiin.”
”En mä tiedä. Hehe. Kas kun ei ole pantterit ennen kosineet!”
- Bagheera ja Baloo
”En mä tiedä. Hehe. Kas kun ei ole pantterit ennen kosineet!”
- Bagheera ja Baloo
Jeeeeeeee! :) En osaa kommentoida, mutta kirjoitat hyvin näitä arvosteluita ja olen samaa mieltä ainakin tästä leffasta.. Musiikki on niin mahtavaa!
VastaaPoistaYksi suosikeistani tämäkin, mutta ainoastaan minua häiritsee tässä yksi asia : Kaa on pahis.
VastaaPoistaAlkuperäisissä tarinoissa Kaa on viidakon vanha ja viisaana tunnettu ja syvästi kunnioitettu Python joka toimii myös ajoittain Mowglin opettajana ja neuvojana , joten on mielestäni aika erikoinen ratkaisu että käärmeestä on tehty pahis.
Sanopa muuta! Olen juuri nyt lukemassa Viidakkokirjaa (joka tuntuu ikuisuusprojektilta - tuntuu, ettei kirja koskaan lopu, vaikka ihan ok luettavaa onkin), ja lukiessani Kaa-kohtauksia oikein ihmettelin, miten käärmeestä on tehty elokuvassa pahis! Kirjassa Kaa on niin tärkeä mentori Mowglille! Jännää...
PoistaMainio arvostelu. Itekkin pidän Viidakkokirjasta jollain lailla, mutta se ei kuitenkaan oo yhtä siisti kun alkuperäinen, jossa Mowgli yrittää olla oikeasti susi, ja jossa Baloo on vakavampi hahmo, ja Bagheera se helläkätisempi opas. Ja se on minustakin hämmentävää että kirjassa Kaa on kiltti, ja elokuvassa se haluaa syödä päähahmon. Vaikka se kuuluukin pythonin luontoon se iso nälkä, niin ei ne sentään luonnostaan jahtaa tiettyä kohdetta, vaika olisi kuinka kova nälkä.
VastaaPoistaToinen mikä tekee alkuperäisestä paremman, on se kuinka Mowgli ei ole mikään mahtaileva jonne, ja osaa tosissaan toimia kun on tosi kyseessä, vaikka hän taistelikin elokuvassa Shere Khanin kanssa tosissaan, niin kirjassa Mowgli suunitteli taistelun etukäteen, ja jopa tappo Shere Khanin. Minusta vähän tuntuu että Mowglia on kymmenen vuotta vain hemmoteltu susilaumassa, kun hänet hyväksyttiin laumaan melko äkkiä, ja että Mowgli ei osoittanut juuri mitään susiltaan oppimia taitoja kun tämä eleli hetken yksin, verrattuna kirjaan. Mowgli oli minusta siis lievästi kakara tässä elokuvassa, mutta sen jutun voi antaa anteeksi koska kyseessä on kuitenkin uhma-ikänen lapsi. Silti se on hämmentävää että Mowgli on elokuvassa avuttomampi kun kirjassa mielestäni.
Anteeksi jos kuulostin kommentissa negatiiviselta, vaikka kyseessä olikin mielipiteeni.
Kuitenkin elokuva oli kokonaisuudessa hyvä, koska hahmot ovat enintään hauskoja ja on se ihan hyvää vaihtelua että hahmot ovat vähän erillaisia kun kirjassa, vaikka se olikin hämmentävää näin isompana. Laulut myös ovat ikimuistoisia, varsinkin Karhun elämää ja Apinalaulu. Lisäksi Mowglin ja Baloon välinen "isä ja poika" suhde muistuttaa lievästi minun ja isäni välistä I&P suhdetta, koska hauskimmillaan isäni oli kun Baloo, vaikkei yhtä laiska ja vastuuton.
Viidakkokirja 2 on myös hyvä elokuva, etenkin kun Mowglista oli siinä tehty kokeneempi hahmo, ja loppuratkaisu siinä oli ihan toimiva, vaikkakin jäi epäselväksi mitä Shere Khanille lopulta kävi siinä, kun se jäi patsaan suun vangiksi.
Lopuksi sanoisin että jälleen hyvää työtä.
Kiplingin kirja ja Disneyn animaatioklassikko eroavat hyvin monella tapaa toisistaan. Kirja on todella vakavahenkinen ja luonnon julmuutta näyttävä, mutta myös mielestäni tylsä. Niinpä olen iloinen, että Disney otti omat vapaudet käsiinsä ja muokkasi Viidakkokirjasta nykyisen taideteoksen. :) Onhan Mowgli elokuvassa välillä melko ärsyttävä, ja elokuva tuntuu välillä toistavan itseään, mutta mahtava animaatio, musiikki ja viidakon tunnelma antavat paljon anteeksi.
PoistaItsepä en ole nähnyt (vielä) Viidakkokirja 2:sta, joten en Mowglin kokenaisuuteen pysty kommentoimaan mitään. :)
Olen muuten arvostellut Kiplingin Viidakkokirjan toisessa blogissani, tässä linkki arvosteluun: http://ihmeidenaukio.blogspot.fi/2016/01/the-jungle-book-second-jungle-book.html
Nojuu, olihan se jotenkin hyvä että Disney teki oman version, mutta olisi ollut vähän parempi jos he olisivat ottaneet susille paremman roolin elokuvassa, koska sudet esiintyvät vain alussa, eikä heitä näy sen koomin, ei edes jatko-osassa. Ja että Mowgli olisi osannut käyttää kansansanoja tai muutenkin osoittaa itsenäisyyttä, eikä vaan istua murjottamassa kun on yksin. No, kaikkee ei voi saada, ja oli tuo ihan hyvää vaihtelua lapsiystävällisemmälle elokuvalle.
PoistaMielenkiintoista. Taidampa käydä vilkaisemassa. Ja muuten tilasin eilen live-action version viidakkokirjasta DVD:llä, ja odotan innolla että millainen se on, jos ei ihan samanlainen kun piirretty versio. Ainakin se on selvästi raaempi, kun se kerran on k-12.
Disneyn versio on todellakin lapsiystävällinen versio tarinasta. Susia olisin minäkin mieluusti katsellut enemmän.
PoistaItse kävin katsomassa Viidakkokirjan live action -version elokuvateatterissa, ja elokuva oli mielestäni hyvä!!! Siinä oli samanlainen tunnelma kuin Kiplingin romaanissa, mutta silti se oli ihan oma lukunsa Viidakkokirja-tarinaan. Tykkäsin.
Ja yks mikä oli sääli että jätettiin pois elokuvasta oli Tabaqui shakaali, joka oli Shere Khanin apulainen kirjassa. Minusta hän olisi voinut olla se joka yrittää syödä Mowglin, eikä Kaa, joka oli kirjassa yksi Mowglin ystävistä. Mutta sen voi antaa anteeksi koska se on Disneyn oma versio.
PoistaOi, mä niin ootan että saan nähdä sen. Kunha tilaukseni tulee.
Tästä elokuvasta en tiiä kovinkaan paljon mut sen jatko-osasta tiiän. Viidakkokirja 2 on hyvä, ja Viidakkokirja: Mogwlin tarina, eli yksi Viidakkokirjan ensimmäisistä näyteltyistä versioista. Mun mielestä siinä yks parhaimista kohtauksista on kun Simpanssit lukitsevat Mogwlin heidän "Täynnä yllätyksiä olevaan Aarretaloonsa" josta Mogwli tosiaankin löytää aarteita, kuten "punakukkia" eli tulta tekeviä tulitikkuja ja kirjan nimeltään "Indian Empire" eli "Intian Keisarikunta" ja sen välistä hän löytää kuvan tiikeristä josta hän arvaa itse simpannsien juonen!!!
VastaaPoistaTuosta Tiikeripaperin pohjalta mä sitten loin kuvan 14. Toukokuuta 2019 Bambista piirrustuksen jossa on sen pää ja Bambi itse piirretynä sen luonnolliseen elinympäristöön ja muutamia sen eläintieteellisiä tietoja. Ihan kuten paperissa jonka Mogwli sitten näytti Shere Khanille ennen kuin poltti sen varoituksena siitä mitä tapahtuu jos hän palaa sille seudulle mistä Mogwli sitten elokuvan lopussa karkotti hänet.