HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Herttuatar ja hänen pentunsa Marie, Berlioz ja Toulouse asuvat
Pariisissa omistajansa madame Bonfamillen luona ja viettävät leppoisia
aristokatin päiviä. Eräänä päivänä madamen luokse saapuu tämän asianajaja
George Hautecout, ja he ryhtyvät yhdessä laatimaan madamen testamenttia. Madame
Bonfamille määrää koko omaisuutensa kissoilleen ja vasta toiseksi
hovimestarilleen Edgarille. Pahaksi onneksi Edgar kuulee madamen sanat, ja
rahanhimossaan hän päättää hankkiutua kissoista eroon. Edgar sekoittaa kissojen
kermaan nukutusainetta. Kun kissat yöllä nukkuvat, on hovimestarin helppo
kuljettaa heidät kaupungin ulkopuolelle. Maaseudulla Edgarin kimppuun
hyökkäävät koirat Lafayette ja Napoleon, ja kissat lentävät korissa joen
rantaan.
Aamulla Herttuatar herää kujakollin lauluun. Thomas O’Malley saapuu
viekoittelemaan äitikissaa. Kun Thomas huomaa, että Herttuattarella on kolme
pentua, hänen puheensa taikamattomatkasta Pariisiin tyssäävät siihen paikkaan.
O’Malleylle tulee tästä kuitenkin huono omatunto, ja hän auttaa aristokatit
maitoauton kyytiin. Marien tiputtua kyydistä Thomas auttaa hänet takaisin
autoon ja päättää matkata heidän kanssa Pariisiin. Sillä välin kaupungissa
aristokattien ystävät hiiri Roquefort ja hevonen Frou-Frou saavat selville,
että hovimestari on syyllinen kissojen kidnappaukseen. Edgar taas tajuaa, että
häneltä on jäänyt hattu ja sateenvarjo rikospaikalle. Hän päättää lähteä
hakemaan niitä itselleen ensi yönä.
Kolistellessaan pitkin maaseudun hiekkateitä maitoauton kuljettaja
huomaa vihdoin, että hänen kuljetustilassaan matkustaa kissoja. Hän heittää
kissat saman tien ulos autosta maitoja litkimästä. Nyt kissat jatkavat
matkaansa Pariisin kävellen. Junanraiteita pitkin käveleminen onkin hieno idea.
Ensimmäisen sillan kohdalla heitä vastaan tulee juna, ja kissojen pitää mennä
raiteiden alle sillan rakenteisiin piiloon. Kuinka ollakaan, Marie tippuu
sillan alla virtaavaan jokeen. Thomas O’Malley hyppää Marien perään pelastamaan
tätä, ja saakin heitettyä pikkukissan rannalla odottavalle Herttuattarelle.
Thomas ei itse pääse rantaan joen virtauksen takia, vaan ajelehtii joen mukana
eteenpäin. Alajuoksulla Thomasin huomaa hanhikaksoset Abigail ja Amelia, jotka
luulevat kissan yrittävän uida. Uimaan rohkaisemisyrityksistä huolimatta (tai
niistä johtuen) hanhet joutuvat pelastamaan O’Malleyn virran kourista. Yhdessä
hanhien kanssa kissat pääsevät vihdoin jatkamaan matkaansa Pariisiin.
Sillä välin Edgar-hovimestari käynnistelee mopoaan madamen huvilalla.
On tullut aika noutaa todistusaineisto pois tapahtumapaikalta. Roquefort-hiiri
yrittää päästä mopon kyytiin mukaan selvittääkseen kissojen olinpaikan, mutta
tippuu pois kyydistä Pariisin mukulakivikaduilla. Edgar ajaa tutulle pellolle,
minne Napolean ja Lafayette ovat rakentaneet hovimestarin kadonneista
tavaroista itselleen tukikohdan. Edgar saa käyttää kaikkea kekseliäisyyttään,
jotta saa ongittua tavarat takaisin itselleen. Lopulta hän pääsee ajamaan
takaisin kaupunkiin todistusaineiston kera.
Kissat ja hanhet saapuvat Pariisiin, ja siellä he menevät ensin
tapaamaan Abigailin ja Amelian setää Waldoa. Abigail ja Amelia lähtevät viemään
Waldoa kotiin, sillä setä on marinoitu punaviinissä eikä hän ole kovin
vakavasti otettavaa seuraa. Kissat sen sijaan miettivät, missä viettäisivät
yönsä. Thomas O’Malley johdattaa heidät omaan luukkuunsa, mutta asunnon ovatkin
vallanneet Hottikatti ja kujakissat. Yhdessä kaikki kissat alkavat juhlimaan,
laulamaan ja tanssimaan. Lopulta Hottikatti kumppaneineen lähtee kujille ja
Marie, Toulouse ja Berlioz laitetaan yöpuulle. Lasten päästyä peiton alle
Thomas ja Herttuatar keskustelevat mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudestaan,
mutta Herttuatar tulee siihen tulokseen, ettei voi hylätä madamea jäädäkseen
kujille O’Malleyn kanssa.
Seuraavana aamuna Thomas johdattaa aristokatit takaisin madamen luo.
Lapset ovat innoissaan päästessään kotiinsa, mutta Herttuatar hyvästelee
Thomasin hieman haikein mielin. Kartanossa kissat ottaa vastaan kuitenkin ilkeä
Edgar, joka sulkee heidät säkkiin ja meinaa lähettää heidät Timbuktuun.
Roquefort-hiiri hakee avuksi Thomasin ja kujakatit. Tallissa alkaa hirveä
taistelu eläinten ja Edgarin välillä. Taistelu päättyy siihen, että Edgar
suljetaan arkkuun ja lähetetään Timbuktuun. Niin Herttuatar, Berlioz, Marie ja
Toulouse pääsevät takaisin madamen hoiviin. Erityisen onnellinen madame on
siitä, että he ovat saaneet mieskissan seuraansa, sillä Thomas O’Malley muuttaa
myös kartanoon ja näin ollen hänestäkin tulee aristokatti. Madame suunnittelee
perustavansa kotiinsa turvapaikan kaikille kujakateille. Operaatio alkaa sillä,
että hän kutsuu Hottikatin yhtyeineen taloonsa. Elokuva loppuukin siihen, kun
kaikki elokuvassa esiintyneet eläimet jammailevat madamen alakerrassa Hottikatin
musiikin tahdissa.
Viidakkokirja oli viimeinen elokuva, jonka tuotantoon Walt Disney
osallistui. Ennen kuolemaansa Walt kerkesi antamaan hyväksyntänsä
Aristokatit-elokuvalle, mutta muuten hän ei juonen kehittelyyn osallistunut.
Aristokatteja pidetäänkin ensimmäisenä Disney-klassikkona, joka tehtiin ilman
Walt Disneytä. Aristokattien tuotanto kesti yhteensä neljä vuotta. Ensi-iltansa
elokuva sai vuonna 1970 ja se oli taloudellinen menestys. Aristokateista tuli
näin Disneyn klassikko numero 20.
Internet antaa Aristokattien
alkuperästä monenlaista tietoa. Yhdellä sivustolla sanotaan, että tarina olisi
saanut inspiraatiota tositarinasta, joka tapahtui 1910-luvun Pariisissa.
Toisella sivustolla sanotaan, että elokuva perustuu Tom McGowanin ja Tom Rowen
tarinaan, kun taas kolmas sivu sanoo, että Rowen tarinasta ei ole mitään
jäljellä elokuvassa ja että McGowan oli Disneyn työntekijä, joka metsästi
muiden kirjoittamia eläintarinoita. Etsimällä kirjallisia lähteitä totuuden
saisi varmasti selville, mutta elokuva-arvosteluni eivät ole mitään
tutkimustöitä. Jätänkin tarinan alkuperän teidän pähkäiltäväksenne.
Aristokatit-elokuvassa on aivan
mahtava musiikki! Elokuvan alkutekstien aikana soi laulu
Aristokatit, jossa kerrotaan, kuinka aristokraattisia aristokatit
ovat. Seuraava laulu on
Skaalat, jota
Marie laulaa Berliozin säestyksellä. Kolmas laulu on
Thomas O’Malley, jossa kujakatti laulaa hienosta elämästään.
Elokuvan neljäs, viimeinen ja paras laulu on
Katti tahtoo olla jokainen. Samaa laulua lauletaan vielä ihan
elokuvan lopussa. Molemmilla kerroilla laulua soittaa Hottikatti yhdessä
kujakattien kanssa. Laulu on niin mahtava, että sen mahtavuutta ei tarvitse
erikseen alkaa analysoimaan. Hottikatin ääninäyttelijäksi oli alun perin
kaavailtu Louis Armstrongia, ja kissan ulkoasu ja eleet ovat saaneet mallia
esikuvaltaan. Jostain syystä Louis Armstrong ei päässytkään äänityspaikalle,
jolloin Hottikatin ääneksi valittiin Scatman Crothers.
Aristokattien juoni pitää
katsojan koko ajan mukanaan. Elokuvassa ei tule ainoatakaan kohtaa, jolloin
katsoja tylsistyisi. On jännittävää seurata kissojen matkaa takaisin Pariisiin,
varsinkin kun tietää, että kotona heitä odottaa heidän kidnappaajansa. Elokuva
saa katsojan nauramaan monessa eri tilanteessa. Thomasin ja Herttuattaren
romanttinen kattokohtaus aikaansaa myös pientä herkistymistä ainakin tässä
tytössä. Elokuvassa ei ole sinänsä mitään pelottavaa tai itkettävää kohtausta,
onhan pääpahis Edgarkin aika kiltti. Niinpä Aristokatit sopii hyvin
katsottavaksi perheen pienimpien kanssa.
Päähenkilöinä Aristokateissa ovat
itse aristokatit. Kissojen perheen päänä toimii kaunis Herttuatar, joka omaa arvokkaat
ylhäisen luokan tavat ja haluaa opettaa ne pennuilleen. Herttuatar on
olemukseltaan samanlainen kuin omistajansa madame Bonfamille. Herttuatar ei ole
kuitenkaan liian ylpeä ylhäisestä syntyperästään, vaan hyväksyy erilaiset ja
eriluokkaiset eläimet tasavertaisina tovereinaan. Sen sijaan ilkeyttä
Herttuatar ei hyväksy, ja hän ihmettelee kovasti, kun tapaa matkallaan miehen,
joka ajaa kissat pois autostaan. Herttuattaren pennuista Marie on tullut
äitiinsä. Marie ei ole tosin oppinut vielä äitinsä avaraa maailmankuvaa, vaan
pitää itseään muita, varsinkin veljiään, parempana. Hänestä naiset ovat aina
oikeassa. Marie ihannoi miehiä ja pitää erityisesti Thomas O’Malleystä. Marie
onkin oiva kuva perinteisestä naiskäsityksestä. Marie harrastaa laulamista.
Berlioz on Marien musta veli, joka soittaa pianoa. Hän saa elokuvassa pennuista
vähiten huomiota ja sitä kautta omaa vähiten persoonallisuutta. Berlioz taitaa
olla kissoista kuitenkin se, joka aloittaa aina tappelut, joten jotain
temperamenttia hänestäkin löytyy. Toulouse on oranssi kissa, joka harrastaa maalaamista.
Toulouse haluaisi kovasti olla kujakatti ja hän innostuu kovasti, kun näkee
sellaisen ensimmäistä kertaa. Toulouse omaa hyvän huumorintajun ja on hyvin
toimelias kissa. Thomas O’Malley on hieman renttumainen kujakissa, joka
paljastuukin hyvätahtoiseksi ja lapsirakkaaksi kolliksi. Thomas pitää
musiikista, mikä ei ole ihme, sillä hänen kaverinsa on legendaarinen Hottikatti.
Thomas on maailmanmatkaaja, jonka rauhattoman sydämen voi valjastaa vain naisen
hellä tassu.
Aristokatit-elokuvassa on suunnaton
määrä sivuhenkilöitä. Matkallaan takaisin Pariisiin aristokatit kerkeävätkin
tapaamaan vaikka minkälaisia persoonallisuuksia. Englantilaiset hanhet Abigail
ja Amelia ovat höppänöitä, jotka juoruilevat huvikseen ja nauravat keksimilleen
jutuille. Hanhet ovat kuitenkin hyväntahtoisia. He auttavat kissoja matkalla
Pariisiin ja setäänsä Waldoa toipumaan humalasta. Hottikatti on suuri
jazz-tähti, joka tunnetaan myös kissapiirien ulkopuolella. Hän on Thomas O’Malleyn
hyvä ystävä, joka auttaa ystäviään tilanteessa kuin tilanteessa. Hottikatti
asuu yhtyeensä kanssa kujalla. Yhtyeeseen kuuluu Hottikatin lisäksi kiinalainen,
englantilainen, venäläinen ja italialainen kissa. Napoleon ja Lafayette ovat
koiria, jotka asuvat maaseudulla ja terrorisoivat ohikulkevia ajoneuvoja.
Napoleon on koirakaksikon johtaja, joka määrää, mitä milloinkin tehdään.
Lafayette on onnellinen, vaikka onkin nokkimisjärjestyksessä alempana. Molemmat
koirat ovat vähän yksinkertaisia. Tärkeä sivuhenkilö on vielä Roquefort-hiiri,
joka asuu aristokattien talossa. Roquefort on kissojen hyvä ystävä, ja hän
yrittää hinnalla millä hyvänsä saada selville, mihin kissat ovat talosta
kadonneet. Hiiri jopa pukeutuu Sherlock Holmesin tutuiksi tekemiin vaatteisiin tutkimusmatkallaan.
Roquefortin tutkimukset eivät kuitenkaan johda mihinkään.
Aristokattien piirustustyyli on
perinteistä Disneytä. Perinteisyydestä poikkeaa vain se, että hahmojen
liikkuessa heidän sisällään näkyy animaattorien luonnosviivoja. Minusta tämä
luonnosmaisuus luo kivan lisän animaatiotyyliin, vaikka se joidenkin mielestä
saattaa antaa keskeneräisyyden vaikutelman. Sen sijaan miinusta animaattorit
saavat siitä, että ovat käyttäneet (taas) joitain liikesarjoja useaan kertaan
elokuvassa. Ainakin loppuhuipennuksessa näkyvät liikkeet ovat ihan samoja, mitä
elokuvassa on aikaisemmin nähty (Lafayetten ja Napoleonin liikkeet sekä
Thomasin ja Herttuattaren tanssi). Onneksi toistuvuudet jäävät kuitenkin
vähäisiksi.
Aristokatit on mielestäni yksi
parhaimmista Disney-elokuvista. Olinkin hämmästynyt, kun Internetistä löytyi
siitä niin vähän tietoa. Aristokateissa toisensa kohtaavat hyvä tarina, hieno
animaatio ja mahtava musiikki. Elokuvaa katsoessa saa nauraa ja herkistellä,
joten ei muuta kuin Aristokatteja katsomaan!
”Naiset eivät aloita
riitaa vaan lopettavat sen.”
- Marie
Aristokatit oli ehdottomasti parhaimpia elokuvia lapsuudestani, ja vieläkin (jos minulla olisi pokkaa ostaa se DVD:nä, koska VHS meni huonoon kuntoon ja heitettiin pois), eikä pelkästään siksi että hahmot ovat kissoja, vaan koska elokuva on kokonaisuudessaan hauska ja saa monessa kohtaa naurahtamaan.
VastaaPoistaJo pienestä asti toivoin kovasti että Aristokatit saisivat kakkos elokuvan, koska moni muukin disney klassikko sai lapsuudessani jatkoa. Disneywikissä luki kuitenkin että Aristokateille oltiin aikeessa tehdä kakkoselokuva, mutta se hyllytettiin jostainsyystä.
Minulla Aristokatit kuului kanssa lapsuuteen (mainitsinkohan siitä jo tekstissäni...?). Pidän kovasti elokuvan piirrostyylistä ja juonesta ja musiikista ja... kaikesta!
PoistaOsta ihmeessä Aristokatit itsellesi! Voithan ostaa samalla vaikka synttärikortin, tai pyytää DVD:n paketoitavaksi, niin myyjä luulee sen olevan lahja. Mutta se onkin lahja sinulle! ;)
Hmm, tuota vois ehkä harkita joskus, mutta onneksi sitä sattui joka tapauksesta löytymään kirjastosta toimivalla DVD:llä, jolla sain vihdoin palattua lapsuuden aikoihin.
PoistaSe on niin sääli että Aristokatteja oli vaan yksi elokuva, eikä saanut kummoisia jatko-osia. Onhan Disney kyllä julkaissut muutamia kirjoja jossa hahmot esiintyvät, mutta minulle ne eivät riittäneet "jatko-osiksi". Olisi ollut kivaa jos Aristokatit olisi saanut edes televisiosarjan, jossa tapahtuisi samoja juttuja kun kirjoissa esim pentujen eno tulisi kylään, Marie karkaisi kotoa ja pennut lähtee seikkailemaan ja eksyvät. Mutta ei sitä jos joskus tulevaisuudessa Aristokatit sais muutakin oheistuotetta kun muutaman kirjan, jossa ns jatketaan tarinaa.
Oih Arostokatit! Niin ihana. Pinempänä sitä luettiin mulle kirjoista. Ja taisin joskus nähdä leffankin. Mikään suosikki se ei jostain syystä ollutkaan. Mutta vasta vähän aika sitten löysin sen ja katoin ja voi että ihastuin!
VastaaPoistaMainitsit tekstissä että Walt ei ollut mukana. Mutta dvdn exroissa walt kuitenkin mainitaan? ja Walt kertoo kissoista. hym…. outoa.
Aristokateissa 1 juttu on vaivannut pitkään missä on kissanpentujen isä?
O malleyhan ei ole virallinen isä. Miksi Madame on antanut pentujen isän pois? Onkohan tehnyt Herttuattarelle pennut muttei miksei pitänyt isää?
Madamehan on hyvin kissarakas. vaikka mietin pääni puhki en keksi syytä.
asia häiritsee. kaipaisin jatko-osaa joka kertoisi missä isä on!
+ Madame kun puhuu leffan loppupuolella siihen suuntaan että Herttuatar saisi lisää pentuja niin...…. sekin asia vähän vaivaa.
mitähän Edgarille kuuluu timbuktuun?
Aristokatit ON ihana elokuva! <3 Walt Disney kerkesi antaa hyväksyntänsä Aristokatit-elokuvalle ennen kuolemaansa, eli varmaan hän jotenkin oli tarinan kehittelyssä sitten mukana. Itse elokuvan tuotantoon tai animaatioprosessiin hän ei kuitenkaan päässyt osallistumaan.
PoistaEhkä Herttuatar ei ole ensimmäistä kertaa Madame Bonfamillen talon ulkopuolella Thomas O'Malleyn tavatessaan, vaan hän on päässyt seikkailemaan ennenkin, ja tavannut tällä seikkailullaan kissanpentujen isän, joka on kuitenkin jäänyt kujakatiksi. XD Tai sitten pennut on "teetetty" jonkun toisen kissanomistajan uroskissan kanssa... Tosin en usko tätä, koska silloin luulisi kaikkien kissojen olevan "rotukissoja", nyt poikakissoissa on selvästi maatiaiskissan piirteitä. ;) Minä en kaipaa Aristokateille jatko-osaa, 1. elokuva on niin täydellinen noista avoimiksi jääneistä kysymyksistä huolimatta.
Edgar varmasti kyräilee huonoa onneaan Timbuktussa.
Nyt on pakko kertoa, että tein oman versioni Aristokattien arvostelusta.^^ https://pandablogit.blogspot.com/2018/11/aristokatit-leffa-arvostelu.html Ja muutenkin aloitin blogien tekemisen, joten tämän tapaisia postauksia tulee lisää.
VastaaPoistaOooo! Hienoa! Pitääpäs tsekata blogisi! :)
Poista