UP - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Nuori Carl Fredrickson katsoo elokuvateatterissa dokumenttia ihailemastaan tutkimusmatkailijasta, Charles Muntzista. Dokumentissa kerrotaan, kuinka Muntz löysi Paratiisiputoukselta ”Seikkailun henki”-ilmalaivallaan suurikokoisen linnun luurangon. Tällaista lintulajia ei ole nähty ennen. Tutkijat kuitenkin uskovat Muntzin väärentäneen luurangon, ja niin Muntz lähtee takaisin Paratiisiputoukselle nappaamaan elossa olevan linnun todistaakseen muille olevansa oikeassa. Sankarinsa Muntz mielessään Carl lähtee ulos elokuvateatterista leikkien olevansa itsekin tutkimusmatkailija. Aution talon ohi kulkiessaan Carl kuulee talosta leikkimisen ääniä, ja Carl hipsii talon sisälle. Talossa hän kohtaa Ellien, joka on vähintään yhtä intohimoinen Muntzin ihailija kuin Carlkin. Ellie kertoo omasta haaveestaan siirtää ”seikkailijoiden kerhon talon” Paratiisiputouksen jyrkänteelle. Carl ja Ellie tutustuvat, rakastuvat, menevät naimisiin keskenään ja ostavat itselleen asunnoksi vanhan kerhotalonsa. He haaveilevat yhdessä lapsesta, mutta tämä haave ei toteudu. Niinpä he alkavat haaveilla Paratiisiputoukselle matkustamisesta ja säästävät aina tilanteen tullen rahaa matkaan. Aika kuitenkin kuluu, ja lopulta eläkkeellä ollessaan Carl tajuaa, ettei hän ole vienyt Ellietä Paratiisiputoukselle, vaikka niin aikoinaan lapsena hänelle lupasi. Carl päättää ostaa vihdoin heille matkan ulkomaille, mutta silloin Ellie sairastuu vakavasti ja kuolee. Carl jää yksin asumaan vanhaan ”kerhotaloon”. 

Ajat muuttuvat ja Carlin talon ympärille rakennetaan joukoittain pilvenpiirtäjiä. Carl ei suostu myymään taloaan, vaan pitää siitä jääräpäisesti kiinni. Talo muistuttaa häntä Elliestä, ja mies puheleekin välillä talolle kuin puhuisi Ellielle. Eräänä päivänä työmaatraktori peruuttaa vahingossa Carlin tärkeän postilaatikon nurin, ja tästä tuohtuneena Carl huitaisee työmiestä naamaan. Rakennusfirma haastaa Carlin oikeuteen, ja hänet tuomitaan pahoinpitelystä muuttamaan vanhainkotiin. Carl ei kuitenkaan halua luopua talostaan, ja niin hän ikänsä ilmapalloja eläintarhassa myyneenä keksii nerokkaan idean, jonka parissa ahertaa koko yön. Aamulla vanhainkodin henkilökunnan tullessa hakemaan Carlia Carl päästää tuhansittain talon savupiippuun kiinnitettyjä ilmapalloja ilmaan, ja pallojen avulla koko talo kohoaa ilmaan Carl mukanaan! Carl ohjaa ilmapalloilla lentävän talonsa kauas kaupungista, ja hänen ohittamiensa kaupunkilaisten ilmeet ovat hämmästystä täynnä. Carlin määränpäänä on mikäpä muu kuin Paratiisiputous. 

Kesken rauhallisen ilmalennon Carl kuulee hämmästyksekseen talonsa ovelta koputuksen! Carl avaa oven ja näkee kuistilla Rasmus-nimisen partiolaisen! Rasmus on aiemmin yrittänyt tulla auttamaan Carlia ansaitakseen viimeisen tarvitsemansa partiomerkin ylemmän partiolaistason saavuttamiseen, mutta tuolloin Carl ajoi Rasmuksen tiehensä huijaamalla häntä etsimään miestä muka häiritsevää Tirppa-lintua. Nyt Rasmus on tullut takaisin kertoakseen, ettei Tirppaa löydy (tai löytyi, mutta se muistutti suurikokoista hiirtä...), ja poikarukka on päässytkin ilmalennolle. Carl päättää kääntyä takaisin viedäkseen Rasmuksen takaisin kotiin, mutta samassa ukkosmyrsky saartaa ilmassa ajelehtivan talon heittelehtien sitä ympäri ämpäri ja sekoittaen koko asunnon sisustuksen. Carl pyörtyy, mutta urhea Rasmus ohjaa talon navigaattorinsa avulla Etelä-Amerikkaan! Carlin virotessa hänen hämmästyksensä on suuri, kun ikkunasta näkyy Paratiisiputous! Valitettavasti Rasmus parkkeerasi talon väärälle puolelle tasalakista pöytävuorta, ja Carl haluaa viedä talon juuri siihen paikkaan, jossa Ellie kuvitteli sen olevan lapsena. Myrsky on puhkaissut monta taloa kannattelevaa ilmapalloa, eikä lentäminen sillä enää onnistu. Niinpä Carlin ja Rasmuksen ei auta muu kuin lähteä vetämään leijuvaa taloa perässään sen seinään kiinnitetyn kasteluletkun avulla. 

Viidakossa Carl ja Rasmus kohtaavat ihmistä suuremman linnun, jota Rasmus luulee Carlia härnänneeksi Tirpaksi. Lintu tykkää Rasmuksen suklaasta, ja se lähteekin seuraamaan kaksikkoa Carlin vastalauseista huolimatta. Rasmus nimeää linnun Tirppa-Keviniksi, mutta myöhemmin selviää linnun olevan naaras. Kolmikko tallustelee viidakosta kivitasangolla, jossa he kohtaavat kultaisennoutajan Dogin, joka osaa puhua kaulapantansa avulla! Hieman hömelö Dogi yrittää napata Kevinin ja viedä sen isännälleen, mutta Kevin ei alistu helpolla vangiksi. Yllättäen vangiksi joutuu kuitenkin Carl ja Rasmus, kun paikalle saapuu kolme puhuvaa koiraa lisää. Koirat kutsuvat parivaljakkoa tunkeilijoiksi, ja johdattavat heidät isäntänsä luo Dogin kyyristellessä perässä ja Kevinin piilotellessa leijuvan talon katolla. Koirien isännäksi paljastuu tutkimusmatkailija Charles Muntz, Carlin lapsuuden sankari! Muntz kutsuu Carlin ja Rasmuksen syömään ilmalaivaansa koirien valmistamaa ruokaa, ja aluksi vierailu sujuu mukavissa merkeissä. Tunnelma muuttuu kuitenkin pian uhkaavaksi, kun Carlille selviää, että Muntz etsii yhä elävää lintua todistaakseen sillä puhuneensa totta – ja Muntzin etsimä lintu on Kevin! Muntz kertoo myös tappaneensa tunkeilijoita, jotka ovat erehtyneet tulemaan hänen Paratiisiputoukselleen. Samassa Muntz näkee Kevinin Carlin talon päällä, ja Carlin ja Rasmuksen on pakko paeta nopeasti paikalta! Kevinin selässä matkaamalla puolta loikanneen Dogin reittineuvoja noudattaen he pääsevät heitä takaa-ajavien koirien ulottumattomiin. 

Nyt Rasmus ja Carl päättävät viedä Kevinin takaisin omaan kotiinsa, jossa linnun poikaset odottavat kovasti emoaan ruokkimaan heitä. Muntz on kuitenkin jäljittänyt sankareita Dogin kaulapannassa olevan jäljittimen avulla, ja ”Seikkailun henki”-ilmalaivastaan käsin Muntz nappaa Kevinin ja sytyttää Carlin talon tuleen. Carl säikähtää kovasti talonsa kohtaloa, ja sammutettuaan tulen hän raivoaa niin Rasmukselle kuin Dogillekin. Tämän jälkeen Carl sulkeutuu kotinsa sisään ja koittaa järjestellä huonekaluja entisille paikoilleen, mutta talo ei tunnu enää samalta kuin Ellien kanssa. Carl alkaa selailla Ellien vanhaa ”The Adventure Book”-skräppäyskirjaa, ja huomaa, että Ellie on täyttänyt kirjaa eteenpäin sivuille, joille piti tulla kuvia heidän Paratiisiputouksen seikkailustaan. Ellie on kuitenkin tallentanut kirjaan kuvia hänestä ja Carlista heidän yhteisen elämänsä varrelta, ja kirjan loppuun Ellie on kirjoittanut viestin, jossa hän kiittää Carlia heidän yhteisestä seikkailustaan ja kehottaa Carlia kokemaan uusia seikkailuja. Ellien kehotuksesta terästäytyneenä Carl pomppaa ylös nojatuolistaan nähdäkseen vain, kuinka Rasmus kiitää ilmalaivan perään parin ilmapallon ja lehtipuhaltimen avulla. Carl päättää lähteä pelastamaan niin Rasmusta kuin Keviniä, ja hän tyhjentää rakkaan talonsa kaikista huonekaluista, jotta talosta tulee niin kevyt, että se pystyy taas lentämään. Lähtiessään lentoon kuistin alta Carlin mukaan tassuttelee Dogi, jonka Carl ottaa avosylin vastaan ryhtyen näin kultaisennoutajan uudeksi isännäksi. 

Sillä välin Rasmus on päässyt ”Seikkailun henkeen”, mutta Muntz on huomannut pojan ja on juuri heittämässä partiolaista yli laidan. Carl tulee talon kanssa apuun pelastaen Rasmuksen nipin napin. Sen jälkeen Carl lähtee Dogin kanssa ilmalaivan sisälle jättäen Rasmuksen vahtimaan taloa. Kevin löytyykin pian, mutta linnun vapauttaminen ei suju kommelluksitta. Carl kohtaa Muntzin, ja he taistelevat keskenään miekoin ja kävelykepein. Rasmus kohtaa ilmassa lentokoneita, jotka yrittävät tulittaa Rasmuksen ja talon tuusan nuuskaksi. Dogi kohtaa muut koirat, ja tulee voittaneeksi niiden johtajan – ja täten Dogista tulee uusi alfa. Dogi, Carl, Kevin ja Muntz päätyvät lopulta ilmalaivan katolle, jonne Rasmuskin lentää talolla. Katolla käydään viimeinen taistelu, joka päättyy siten, että sankarimme pelastautuvat ilmalaivaan, Charles Muntz tippuu alas kuolemaansa ja Carlin talo leijuu hitaasti alas Paratiisiputoukselle – itse asiassa juuri siihen kohtaan, jossa Ellie alunperin talon suunnittelikin olevan! Kevin viedään kotiin omien poikastensa luo, ja Carl, Rasmus ja Dogi (sekä muut koirat) lentävät ilmalaivalla takaisin omaan kotiinsa. Rasmus saa itselleen merkin vanhuksen auttamisesta, mutta tärkeämpi merkki Rasmukselle on Carlin antama Ellie-merkki. Niin Rasmuksen kuin Carlin elämä muuttuu: Carl menee vanhainkotiin ja hän ja Rasmus alkavat nähdä toisiaan vapaa-ajalla – ja Dogi adoptoidaan Rasmuksen kotiin. 

UP, suomalaiselta lisänimeltään ”kohti korkeuksia”, on Pixarin kymmenes klassikko. Ensi-iltansa elokuva näki vuonna 2009, ja se on tähän päivään mennessä Pixarin elokuvista se kaikkein lyhyimmän nimen omaava elokuva. UP menestyi hyvin teattereissa, ja siitä tulikin maailmanlaajuisesti kuudenneksi tienannein elokuva vuonna 2009. UP voitti vuoden 2010 Oscar-gaalassa kaksi palkintoa: parhaan animaatioelokuvan palkinnon ja parhaan musiikin palkinnon. UP oli myös ehdolla parhaan elokuvan palkinnon saajaksi, ja itse asiassa se on toinen animaatioelokuva ikinä, joka on kyseiseen Oscar-kategoriaan huolittu! Ensimmäinen paras elokuva –ehdokkuuden saanut animaatio oli Disneyn Kaunotar ja Hirviö. UP:in tarinaan lisäulottuvuuden tuo vuonna 2009 tehty lyhytanimaatio Dogin salainen tehtävä, joka kertoo Dogin päivästä muiden koirien kanssa ennen hänen kohtaamistaan Carlin ja Rasmuksen kanssa. ORAVA! 

UP:in käsikirjoitusta alettiin laatia jo vuonna 2004 Pete Docterin toimesta, ja alunperin tarina lentävästä talosta oli hyvin erilainen. Ensimmäisessä versiossa talo olikin lentävä linna, jossa asuvat kaksi prinssiveljestä taistelivat isänsä kuningaskunnan perimisestä keskenään. Veljekset olisivat pudonneet maahan, jossa heille oppitunteja yhteisymmärryksestä olisi antanut pitkä lintu. Seuraavassa tarinaversiossa Carl olisi laskeutunut talollaan pilven päälle, joka olisikin ollut naamioitu neuvostoliittolainen sota-alus. Jossain vaiheessa tarinaa Kevin myös muni munia, joiden syöminen nuorensi syöjäänsä nuoruudenlähteen kaltaisesti. Elokuvan päähenkilöksi Docter halusi ikääntyneen ihmisen, koska ikääntyneillä on niin paljon elämänkokemusta takanaan, ja elokuvaan saisi huumoria hahmon iän myötä. Docterin mukaan ikääntyneet voivat esimerkiksi sanoa mitä tahansa, eikä heidän sanoistaan loukkaannuta, toisin kuin nuorempien. UP kuvastaa Docterin mukaan hänen ystävyyttään ja kunnioitustaan Disneyn animaattoreiden Frank Thomasin, Ollie Johnstonin ja taiteilija Joe Grantin kanssa, ja siksipä UP onkin omistettu heille. 

UP:in animaatio on onnistunut todella mainiosti. Paratiisiputouksen maisemat houkuttelevat trooppisuudellaan matkustamaan paikan päälle, ja kaikista luonnonilmiöistä pilviä, sumua ja kalliomuodostelmia myöten on saatu oikean näköisiä. Pixarin studion väki teki kolmipäiväisen inspiraatiomatkan Venezuelaan, jossa he matkustivat Angelin putouksille, tepui-vuorille ja Monte Romairalle. Kyseiset kohteet ovat selkeästi löytäneet tiensä elokuvan Paratiisiputoukselle. Kevinin ulkomuotoa varten animaattorit tutkivat töyhtöloistofasaaneja, ja koirien käyttäytymistä ja liikkeitä varten konsultoitiin koirakouluttaja Ian Dunbaria. Carlia ja Muntzia varten animaattorit taasen tutkivat yhdysvaltalaisia Seniori-olympialaisia (urheilukisat, jotka on tarkoitettu yli 50-vuotiaille) sekä omia isovanhempiaan tai vanhempiaan. Carlin ikää korostamaan hahmolle annettiin kuulolaite, kävelykeppi, ryppyjä ja tekohampaat (mutta ei maksaläiskiä tai karvakorvia), ja hänen liikkeitä rajoitettiin vanhuuden tunnun lisäämiseksi. Carlista ja Rasmuksesta suunniteltiin muotojensa puolesta toistensa vastakohdat, sillä Carl on neliömäinen ja Rasmus pyöreä pallo. Neliömäisyydellä Carlille haettiin yhtenäisyyttä hänen talonsa kanssa. Carlin talon lentoon lähteminen vaatisi muuten oikeasti 23 miljoonaa ilmapalloa kannattelemaan taloa, mutta elokuvassa nähdään enimmillään 20 622 ilmapalloa talossa kiinni. 

Musiikin UP:iin on säveltänyt Michael Giacchino, joka jo aiemmin on säveltänyt musiikit Pixarin elokuviin Ihmeperhe ja Rottatouille. UP voitti parhaan musiikin Oscar-pystin, mutta minuun musiikki ei tee suurta säväytystä. Toki elokuvaa katsoessa musiikki on kaunista ja se vie hyvin elokuvan tunnelmaan, mutta näin jälkikäteen elokuvan nähtyäni en pysty muistelemaan yhtäkään musiikkiteemaa mieleeni. Oikein loistava musiikki jäisi soimaan päähän varsinkin elokuvan useamman kerran nähtyä, mutta tällä hetkellä päässäni soi vain Rottatouillen sävelet. Paras kappale UP:ista on kuitenkin sen alkupuolella kuultava Married Life, ja kohtaus on samalla elokuvasta se ihanin, kaunein, raadollisin ja itkettävin. Married Life –kappaleen aikana käydään läpi Carlin ja Ellien elämäntarina heidän naimisiinmenostaan aina Ellien kuolemaan asti. Rakastunutta paria on ihana seurata, erityisesti heidän kaikkia pieniä eleitään, joilla he osoittavat rakastavansa toisiaan. Ihanien asioiden lisäksi kappaleen aikana tapahtuu kauhean surullisia asioita, kun lääkäri toteaa, ettei pari tule koskaan saamaan lasta, ja kun Ellie sairastuu lopullisesti. En voi katsoa kohtausta itkemättä. Näin vahva tunnesikermä elokuvan alussa saa katsojan samaistumaan Carliin todella voimakkaasti, ja koko loppuelokuvan ajan miehen räyhäämisistä huolimatta hahmon puolella pysyy täysin. 

 

Elokuvan päähenkilö on Carl, ja kyseessä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun animaatioelokuvan päähenkilönä on ikääntynyt ihminen. Saamme tietää Carlin elämäntarinan heti elokuvan alussa: hän on lapsesta asti ollut kiinnostunut tutkimusmatkailusta ja seikkailuista, hän on myynyt työkseen ilmapalloja eläintarhassa ja hän on ollut todella rakastunut vaimoonsa Ellieen. Ellien kuoleman jälkeen Carlista on tullut yksinäinen ja äreä vanha mies, joka nauttii rutiineista ja kotona olemisesta. Carl on todella kiintynyt taloonsa, ja talo itse asiassa symbolisoi selvästi miehen suhdetta Ellieen: pari tapaa ensimmäistä kertaa talossa, he asuvat siellä koko elämänsä ajan ja Ellien kuoltua Carl puhuu talolle kuin Ellielle. Talosta ja näin ollen Elliestä on vaikea päästää irti, ja siksi Carl kapinoi voimakkaasi pilvenpiirtäjien rakennushankkeita vastaan. Carl elää menneessä ja muistoissaan, ja hän kokee suurta syyllisyyttä siitä, ettei hän koskaan vienyt Ellietä Paratiisiputoukselle, vaikka hänelle näin lupasi. Ellie ei koskaan saanut suurta seikkailuaan – vai saiko? Seikkaileminen ei nimittäin aina tarkoita sitä, että on matkustettava pitkin kaukomaita ja koettava mahdollisimman paljon uusia juttuja: pelkkä elämä jo sinällään on suuri seikkailu, ja jokainen ihminen johon elämän aikana tutustuu on oma seikkailunsa. Ilman muita ihmisiä elämä on varmaan loppujen lopuksi aika väritöntä ja hajutonta, aivan niinkuin Carlin elämä Ellien kuoltua. Carlin tutustuttua partiolaispoika Rasmukseen miehen elämään tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaikka toki lentävällä talolla on oma osuutensa tässä. Rasmus ja Carl ovat aivan toistensa vastakohdat: Carl on vanha – Rasmus on nuori, Carl on äreä ja kiukkuinen – Rasmus on iloinen, Carl on vähäpuheinen – Rasmus puhuu koko ajan, Carl tuoksuu luumulta – Rasmus tuoksuu suklaata ja Carl on introvertti – Rasmus on ekstrovertti. Rasmus käy partiota, ja hän tietää luonnosta kaiken ja omistaa kaikki uusimmat retkeilyvälineet. Matkan aikana selviää, ettei Rasmus kuitenkaan ole koskaan ollut käytännössä luonnossa, ja hän tietää selviytymistaidot vain teoriassa. Esimerkiksi teltan kokoaminen osoittautuu ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi. Rasmuksen vanhemmat ovat eronneet, ja poika on etääntynyt isästään isän uuden naisystävän takia. Rasmus kaipaa isää elämäänsä, ja tuntee olonsa yksinäiseksi ilman tätä. Rasmuksella ja Carlilla on siis erilaisuuksistaan huolimatta jotain samanlaista: molemmat ovat yksinäisiä, koska heidän elämiensä tärkeä ihminen on heidät hylännyt tavalla tai toisella. Katsoja voi vain toivoa, että elokuvan lopussa eri-ikäiset miehet löytävät yhteisen sävelen. 

Carl ja Rasmus ovat molemmat todella sympaattisia hahmoja, mutta UP:in paras hahmo on mielestäni Dogi, puhuva kultainennoutaja! Dogista on tehty niin täydellinen koira! On mahtavaa, kuinka koiran ajatukset tuodaan ilmoille kaulapannan avulla, ja on ihana kuulla Dogin ajatuksenjuoksua ja hänen täydellistä luottamustaan ihmisiin. Dogin suuhun on laitettu aivan ihania vuorosanoja, ja ORAVA! Mielelläni adoptoisin itselleni samanlaisen koiran kuin Dogi. Toinen muistettava koira elokuvassa on Alfa-dobermanni, jonka puheääni aiheuttaa monet naurut varsinkin elokuvan ensimmäisellä katselukerralla. Tirppa-Kevin on suuressa roolissa elokuvassa, mutta linnulle ei luoda mitään kauhean muistettavaa persoonallisuutta. Hän on vain poikasiaan suojeleva lintuemo, josta kaikki muut hahmot elokuvassa ovat tavalla tai toisella kiinnostuneet. (Loppuosa kappaleesta saattaa sisältää juonipaljastuksen!) UP:in pahiksena nähdään Carlin lapsuuden idoli, tutkimusmatkailija Charles Muntz. Muntz on muuttunut Paratiisiputouksen yksinäisyydessä asuessaan varsinaiseksi mielipuoleksi, joka haluaa päästä päämääräänsä hinnalla millä hyvänsä. Charles ja Carl ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia, ja ehkä Carlistakin olisi tullut samanlainen hullu kuin Muntzista, jos hän olisi jatkanut eloaan yksinäisyydessä. Charles Muntzin nimi on muuten viittaus Charles Mintziin, joka vuonna 1928 varasti Walt Disneyltä oikeudet Oswald-jänikseen. 

Nähdäänkö UP-elokuvassa Pixarin perinteisiä ”easter eggejä” ja viittauksia muihin elokuviin? No tietenkin! A113, eli viittaus animaattoreiksi opiskelleiden erääseen luokkahuoneeseen, on sen oikeussalin numero, jonka edessä Carl odottaa oikeudenkäyntiään. Pixarin tähtipallo on yhden Rasmuksen partiomerkin kuvio, mutta tähtipallo nähdään myös tytön huoneessa, jonka ohitse Carl lentää talollaan. Tytön huoneessa nähdään pallon lisäksi Tuhti-nalle tulevasta Pixarin elokuvasta Toy Story 3. Carlin lentäessä talollaan kaupungissa voi nähdä alhaalla parkkipaikalle pysäköidyn Pizza Planeetan auton. Elokuvan alussa taas nähdään, kuinka Carl ja Ellie menevät eväsretkelle aina saman mäellä olevan puun alle. Puu on sama, jonka alla muurahaiset asuvat elokuvassa Ötökän elämää. Elokuvan loppuosassa nähdään lisäksi viittaus Star Warssiin. Lopussa koirat hyökkäilevät lentokoneillaan ...ORAVA!... Rasmuksen kimppuun, ja he kutsuvat toisiaan koodinimillä ”Harmaa Yksi”, ”Harmaa Kaksi” jne. Star Wars, Episode IV: Uusi Toivo –elokuvassa kapinallislentäjät kutsuvat toisiaan koodinimillä ”Red Leader”, ”Red One”, ”Red Two” jne. (myös ”Rogue One”, ”Rogue Two”.) Koirien lentokoneet lentävät lisäksi hyvin samantapaisessa muodostelmassa kuin Uuden Toivon TIE-hävittäjät. On muuten hauskaa, että koirien koodinimissä on juuri väri harmaa. Koirienhan ei uskota näkevän muita värejä ollenkaan, vain mustaa, harmaata ja valkoista. UP:in lopussa värivitsiin palataan taas, kun Dogi bongaa harmaita autoja Carlin ja Rasmuksen bongaillessa värillisiä kulkuneuvoja. 

UP on mielestäni aivan loistava elokuva! Elokuva on syvällinen mutta samalla myös todella hauska. Itse asiassa UP:in juoni on aivan päätön, kun sitä alkaa ajatella tarkemmin: elokuvassa talo lentää ilmapallojen varassa, koirat puhuvat / tekevät ruokaa / ohjaavat lentokoneita ja eeppisin taistelu nähdään kävelykeppien ja tekohampaiden avulla. Elokuvaa katsoessa ei todellakaan tule tylsää, vaan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan loppuun asti. Talon lentomatkaa voisi seurata vielä pidempään, Carl pääsee loppujen lopuksi harmittavan nopeasti Paratiisiputoukselle. UP kuuluu minun listallani ehdottomasti Pixarin elokuvien parhaimmistoon! 

”Me vasta tavattiin ja mä rakastan sua!”
- Dogi