Vaiana - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Aikojen alussa äitisaari Te Fiti levitti elämän maailmaan. Elämän kylvettyään Te Fiti meni lepäämään, ja tuulen ja meren puolijumala Maui varasti Te Fitin sydämen, eli pienen kiven. Sydämen haltijan on sanottu saavan Te Fitin luomisvoima itselleen, ja Maui halusi lahjoittaa tämän luomisvoiman ihmiskunnalle. Mauin paetessa Te Fitiltä häntä vastaan nousi kuitenkin tulen ja maan demoni Te Ka. Te Kata vastaan taistellessaan Mauin taikakoukku ja Te Fitin sydän lentävät mereen, ja Maui häviää teille tietämättömille. Te Fitin sydämen hävittyä paikaltaan pimeys alkaa levitä koko maailmaan, ja lopulta pimeys tulee peittämään alleen kaikki saaret, ellei Te Fitin sydäntä palauteta omalla paikalleen. Palautuksen voi tehdä vain meren valittu. 

 

1000 vuotta myöhemmin pienellä Motunuin saarella elelee Vaiana, saaren päällikön tytär. Vaiana tuntee suunnatonta kaipuuta merta kohtaan, mutta hänen isänsä kieltää merelle menemisen omien traumojensa takia. Motunuin saarelta saa kaiken tarpeellisen, joten miksi lähteä vaaralliselle merelle? Meri kuitenkin kiehtoo Vaianaa, ja kun saaren kookospähkinät mädäntyvät eikä rannasta saa kaloja, päättää Vaiana lähteä hankkimaan ruokaa paremmille kala-apajille riutan ulkopuolelle. Vaianan lautta kuitenkin kaatuu, ja hän huuhtoutuu saaren rantaan henkeä haukkovana. Vaianan isoäiti Tala näkee tapahtuman, ja syyttää mukana ollutta Pua-possua tapahtuneesta. Vaiana huokailee rakkaalle isoäidilleen jäävänsä saarelle ja hylkäävänsä purjehdushalunsa, mutta Tala päättää näyttää Vaianalla salassa pidetyn luolan. Luolasta Vaiana löytää suuren määrän lauttoja, ja hänelle selviää, että hänen esi-isänsä ovat olleet merenkävijöitä. Tuhat vuotta sitten esi-isät lopettivat merenkäynnin merihirviöiden määrän lisäännyttyä Te Fitin sydämen ryöstön myötä. Tala paljastaa myös Vaianalle nähneensä hänen pienenä leikkivät meressä ja meren antaneen Vaianalle lahjaksi Te Fitin sydämen, jota isoäiti Tala on säilyttänyt kaulakorussaan kaikki vuodet. Vaiana on siis meren valittu, jonka tulee viedä sydän takaisin Te Fitille! 

Vaiana ryntää isänsä luokse pyytääkseen heimoa lähtemään matkaansa palauttamaan sydäntä, jotta saaren sato ja muukin maailma pelastuisi. Päällikkö ei kuitenkaan siedä tyttärensä ajatuksia merenkäynnistä, vaan uhkaa lähteä polttamaan kaikki lautat. Silloin kaksikolle tuodaan tieto, että isoäiti Tala voi todella huonosti. Tala kehottaa Vaianaa lähtemään samantien matkaan Te Fitin sydämen sisältävä kaulakoru mukanaan. Vaianan pitäisi etsiä ensin Maui, joka osaisi neuvoa Vaianalle tien Te Fitille. Niin Vaiana lähtee matkaan, ja hänen lauttansa irrotessa saaren rannasta isoäiti Tala kuolee. Tala kuitenkin johdattaa Vaianan tien ulapalle rauskun muodossa, ja niin Vaianan matka alkaa. Keskellä ulappaa Vaiana tajuaa, ettei hän oikeastaan osaa purjehtia. Hän myös huomaa kyydissään olevan salamatkustajan, hölmön Heihei –kukon. Pian merellä puhkeaa myrsky, joka heittää Vaianan, Heihein ja lautan saarelle (tai karille), jota asuttaa... itse Maui! Puolijumala Maui yrittää huijata Vaianan lautan itselleen, mutta Vaiana ei niin hevillä lauttaansa luovuta – varsinkaan, kun hänen apunaan on meri. Maui ei kuitenkaan suostu auttamaan Vaianaa palauttamaan Te Fitin sydäntä, sillä hän näyttää pelkäävän kiveä. 

Kesken Vaianan ja Mauin sanailun lautalle iskeytyy nuolia, ja horisonttiin ilmestyy kakamorien laiva. Kakamorat ovat pienikokoisia merirosvoja, jotka käyttävät kookospähkinöitä haarniskoinaan – ja nyt he ovat tulleet varastamaan Te Fitin sydämen! Vaianan nokkeluuden ja Mauin purjehdustaitojen ansiosta he pääsevät pakoon näitä viheliäisiä merirosvoja. Vaiana saa lopulta houkuteltua Mauin lähtemään kanssaan palauttamaan Te Fitin sydäntä, kun hän kertoo Mauin saavan teolla ihmisten ihailun osakseen. Ennen Te Fitille menoa Maui kuitenkin tarvitsee koukkunsa takaisin. Purjehtiessaan meren poikki Maui opettaa Vaianalle purjehdustaitoja, ja Vaiana osoittautuukin nopeaksi oppijaksi. Vihdoin lautta karahtaa saaren rantaan, josta on käynti vedenalaiseen hirviömaailmaan, Lalotaihin. Maui uskoo koukkunsa olevan Tamatoa-nimisellä jättikokoisella kookosravulla, ja onkin oikeassa. Vaianan avulla koukku saadaan huijattua Tamatoalta, ja Vaiana ja Maui pääsevät Lalotaista meren pinnalle ilman naarmuja. Tuhannen vuoden aikana Maui on kuitenkin unohtanut, miten koukkua käytetään, mutta Vaianan kannustuksella puolijumala opettelee uudestaan muodonmuutosten jalon taidon. 

Vaiana ja Maui suuntaavat kohti Te Fitiä. Saari on jo heidän horisontissaan, kun saaren ja lautan väliin nousee demoni Te Ka. Maui hyökkää Te Kata kohti, mutta laavademonin isku on puolijumalan iskua vahvempi. Lautta ajatuu iskun voimasta kauas ja Mauin taikakoukku on aivan säröillä. Maui hylkää Vaianan, sillä hän ei uskalla kohdata Te Kata toistamiseen koukkunsa lopullisen hajoamisen pelossa. Vaiana jää yksin (tai kaksin Heihein kanssa) tyynelle merelle rikkoutuneen lautan kanssa, ja uskoo tehtävänsä olevan lopullisesti epäonnistunut. Vaiana tarjoaa Te Fitin sydämen takaisin merelle pyytäen meren valitsevan jonkun toisen palauttamaan kiven paikalleen. Vaianan murheen ollessa suurin Tala-isoäiti ilmestyy paikalle henkenä ja rohkaisee Vaianaa kuuntelemaan omaa sydäntään. Vaiana tajuaa pystyvänsä palauttamaan kiven, ja niin hän sukeltaa äsken pois antamansa kiven takaisin itselleen, korjaa lauttansa ja suuntaa purjeensa uudestaan Te Fitiä kohti. 

Nyt Vaiana kohtaa yksin Te Kan. Nopeutensa avulla Vaiana harhauttaa laavademonia, ja pääsee purjehtimaan Te Kan ohi kohti Te Fitiä. Te Ka valmistautuu tuhoamaan Vaianan lautan takaapäin heittämillään laavapalloilla, mutta yllättäen Maui lentää haukkamuodossaan Vaianan ja laavapallon väliin! Maui tuli sittenkin auttamaan ystäväänsä, ja hän harhauttaa Te Kata sillä välin, kun Vaiana kiipeää Te Fitille palauttaakseen sydämen paikoilleen. Vaiana ei kuitenkaan löydä saarelta spiraalimaista kuviota, johon kivi sopisi. Sen sijaan samanlainen kuvio olisi Te Kan rinnassa. Niin Vaiana kohtaa Te Kan silmästä silmään, ja hän laittaa kivisydämen demonin rintaan. Kuinka ollakaan, laavakuori Te Kan ympärillä kivettyy ja putoilee pois, ja sisältä paljastuu Te Fiti! Te Fiti kiittää Vaianaa ja Mauita heidän teoistaan lahjoittamalla Vaianalla uuden lautan ja Mauille uuden koukun taistelussa rikki menneiden tilalle. Niin Vaiana pääsee palaamaan sankarina omalle korisaarelleen maailman pelastaneena, ja hänen oppimiensa merenkäyntitaitojen avulla Vaiana lähtee johdattamaan kansaansa, jopa isäänsä, esi-isiensä tavoin meren yli kohti uusia seikkailuja. 

Vaiana on Euroopassa Disneyn klassikko numero 55, Yhdysvalloissa taas klassikko numero 56. Numeroinnin eroavaisuus johtuu Nalle Puhin elokuvasta, joka käsitetään Amerikassa klassikoksi mutta Euroopassa ei. Vaianan Euroopan ja Yhdysvaltain julkaisut eroavat toisistaan myös nimensä takia: Yhdysvalloissa elokuva kulkee nimellä Moana. Eurooppalaisiin julkaisuihin nimi vaihdettiin, koska joissain Euroopan maissa ”Moana” oli jo rekisteröity tuotemerkki. Enpäs kyllä löytänyt tietoa, mitä tuotemerkkejä kyseisellä nimellä olisi rekisteröity... Italiassa nimenvaihdois tapahtui Moanasta Oceaniaksi siksi, että eräs italialainen suosittu pornonäyttelijä oli nimeltään Moana. Disneyn yhtiö ei tietenkään halua, että animaatiohahmosta kuvia googlettaessa vastaan ilmestyy naisten alastonkuvia, joten nimenvaihdos on ihan ymmärrettävä. Luulen, että tuo italialainen ”tuotemerkki” on syynä koko Euroopan kattavaan nimenvaihtoon.  

Vaianan suunnittelu alkoi jo vuonna 2011, kun elokuvan ohjaajakaksikko Ron Clements ja John Musker lukivat Polynesian mytologiaa ja löysivät siitä elokuva-ainesta. Puolijumala Maui hyppäsi mytologioista esille, ja elokuvaa alettiin suunnitella hänen ympärilleen hänen sankariteoistaan kertoen. Alkuvaiheessa elokuva suunniteltiin tehtäväksi perinteisellä, kaksiulotteisella animaatiotyylillä. Nämä molemmat suunnitelmat hylättiin elokuvantekijöiden lähdettyä inspiraatiomatkalle Tyynenmeren saarille. Ohjaajakaksikko Clements ja Musker kävivät muun muassa Fijillä, Samoalla ja Tahitilla, ja he saivat matkasta paljon aineksia elokuvaa varten. Matkalta elokuvaan tarttui mukaan muun muassa meri elävänä hahmona, merenkäyntitaidot, tatuoinnit ja luonnon kunnioitus. Elokuvan päähenkilöksi valikoitui Vaiana, jolla piti alunperin olla kuusi isoveljeä. Vaianan piti olla veljiään taitavampi purjehtija, mutta lopulta Vaianasta päätettiin tehdä noviisi purjehtimisen suhteen. Alunperin elokuvassa oli tarkoitus näyttää myös enemmän kohtauksia Vaianasta lapsena, muun muassa kohtaus, jossa Vaiana kohtaa ensimmäisen kerran Pua-possun. Jossain vaiheessa suunniteltiin myös, että elokuvassa Vaiana lähtee pelastamaan isäänsä, joka on eksynyt merille. Vaianan teossa mukana oli polynesialaisista koottu ryhmä, joka neuvoi elokuvantekijöitä kulttuurinsa suhteen, jotta elokuvasta tulisi mahdollisimman autenttinen ja kulttuuria kunnioittava. Elokuvaan tehtiin sitten muutoksia ryhmän antaman palautteen mukaan, esimerkiksi Mauille annettiin hiukset, vaikka hahmosta oli alunperin hahmoteltu kaljua.  

Vaianan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2016, Suomessa vasta tämän vuoden (2017) puolella. Täten vuonna 2016 julkaistiin siis kaksi Disneyn klassikkoa, Zootropolis ja Vaiana. Edellisen kerran kaksi klassikkoa on julkaistu saman vuoden aikana vuonna 2002, kun ensi-iltansa näki Aarreplaneetta ja Lilo ja Stitch. Vaiana menestyi teatterikierroksellaan todella hyvin, ja se sai tämän vuoden Oscar-gaalassa kaksi ehdokkuutta: paras animaatioelokuva ja paras laulu (How Far I’ll Go). Vaiana ei kuitenkaan pokannut kumpaakaan pystiä, parhaan animaatioelokuvan pystin vei Disneyn oma Zootropolis. Vaiana on saanut myös kritiikkiä osakseen: Mauin on sanottu olevan liian isokokoinen ja itsekäs, ja mytologioissa nähtyä Mauin jumalatarpuolisoa Hinaa ei näy elokuvassa. Minun mielestäni Mauin itsekkyys antaa elokuvalle juuri kivaa sävykkyyttä: jos hän myötäilisi Vaianan suunnitelmaa täysin, elokuva olisi aika tylsä. Toisaalta en täysin ymmärrä, millainen suhde polynesialaisilla kritisoijilla on Mauiin, ja jos Maui todella on heidän kulttuurissaan suuri mytologioiden sankari ja uskonnollinen henkilö, voi hahmon ”loukkaaminen” tuntua pahalta. Toisaalta Disney on kuunnellut polynesialaista ryhmää, joiden mielestä elokuva on hyvä ja heidän kulttuuriaan hyvin kuvaava. Ehkäpä kritisoijat ovat vain liian tosikkoja. Vaianaan liittyen kritiikkiä on saanut myös lapsille myyty Mauin roolivaate, jossa Spiderman-pukujen tapaisesti oli Mauin tatuoituja lihaksia koko kehon alueelta sekä tietysti lannevaate. Puvun katsottiin olevan liian rasistinen, koska puvun ihonväri oli Mauin ihon tapaan tummempi, ja sen katsottiin edistävän negatiivisiä stereotypioita. Ongelma nähtiin myös siinä, että ihmiset olisivat pitäneet päällä pukua kulttuurista, jonka historiasta, tavoista tai uskomuksista eivät tiedä mitään. Asiaa monelta kantilta ajateltuna taitaa olla ihan hyvä, että puku otettiin pois markkinoilta. 

Vaianan päähenkilö on elokuvan nimenkin perusteella Vaiana. Vaiana on Motunui-saaren päällikön tytär, ja häntä on koko pienen ikänsä valmistettu päällikön tehtävään. Isän mielestä Vaiana olisi jo valmis astumaan hallitsemaan kansaa, mutta Vaiana tuntee kovaa kaipausta merelle. Hän ei voi ymmärtää, mistä tämä kaipaus kumpuaa, ja isän varoitteluista huolimatta meri kiehtoo häntä kovasti. Elokuvan aikana Vaiana pääsee seilaamaan ulapalle, mutta tajuaa siellä, ettei hän tiedä merestä oikeastaan mitään. Vaiana on kuitenkin meren valittu ja meri auttaa Vaianaa tavoitteiden saavuttamisessa. Meri ei kuitenkaan kuljeta Vaianaa mukanaan suoraan Te Fitille, vaan Vaianan pitää kyetä itse tehtävään, ja hänen pitää oppia tuntemaan itsensä kunnolla. Vaiana on luonteeltaan iloinen, tarmokas ja avoin nuori nainen, joka rakastaa luontoa, eläimiä, merta ja kansaansa. Vaiana on myös hyvin rohkea ja seikkailuihin tempautuja, ja hän tekee mitä tahansa kansansa hyväksi. Matkalla Te Fitille Vaiana kohtaa tuulen ja meren puolijumala Mauin, tarujen sankarin, joka osoittautuu itsekkääksi ja omahyväiseksi tyypiksi. Maui muistelee mielellään tekemiään urotekoja, mutta ei jostain syystä uskalla lähteä suorittamaan uusia. Maagisen koukkunsa avulla Maui pystyy muuttamaan muotoaan muun muassa liskoksi, kotkaksi, koppakuoriaiseksi ja haiksi. Mauilla on melko huono itsetunto itsekehuistaan huolimatta, ja koukun ollessa kateissa Maui ei pidä itseään minkään arvoisena. Uroteoillaan ja kehuillaan Maui haluaa saada ihmiset ihailemaan itseään. Mauissa erikoista on hänen tatuointinsa, jotka ilmestyvät iholle aina Mauin tehtyä jonkin ”kirjaamisen” arvoisen teon. Yksi Mauin tatuoinneista elää, Mini-Maui, joka pomppii pitkin Mauin ihoa ja koittaa toimia Mauin omatuntona Samu Sirkkamaiseen tapaan. Maui kuitenkin kuuntelee harvoin Mini-Mauin mielipiteitä. 

Vaianan isoäiti Tala on elokuvassa viisaan ja kunnioitettavan neuvonantajan roolissa, ja Tala antaakin Vaianalle paljon vinkkejä neidon elämänsuunnasta. Kylässä Talaa pidetään höpsähtäneenä eukkona, mutta Talan antamat neuvot ovat ainakin minun mielestäni todella viisaita. Meren tapaan myöskään Tala ei anna Vaianalle suoraa vastausta siitä, miten pitää toimia, vaan Tala ohjaa Vaianan ajatuksia siten, että tyttö löytää vastaukset itse. Vaianan söpönä eläinystävänä elokuvassa toimii Pua-possu, joka aluksi kehottaa kovasti Vaianaa lähtemään merelle. Vaianan ensimmäisen epäonnistuneen seilausyrityksen jälkeen Pua meinaa itse hukkua, ja tämä kokemus saa possun pelkäämään merta. Pua ei siis itse lähde Vaianan mukaan merimatkalle, mikä on minusta sääli, koska possu on todella suloinen! Olisin nähnyt häntä mielelläni elokuvassa enemmänkin. Toisaalta on kivaa vaihtelua, ettei Vaianan seuraan lyöttäytyvä eläinystävä ole aina se söpö kaveri, kuten niin monessa muussa aiemmassa Disneyn prinsessaelokuvassa. Joku eläin Vaianan pitää kuitenkin mukaansa saada, ja jotenkin kummasti mukaan lautalle päätyy Heihei-kukko, joka on tyhmä kuin vasemman jalan saapas! Heihei kävelee mereen luullen pystyvänsä kävelemään sen päällä, ja Heihei nokkii kiveä syödäkseen sen vaikka vieressä olisi keko siemeniä. Heihei tuo lauttamatkalle mukaan hölmöä huumoria, joka toimii ainakin tälle katsojalle! Vaianan tekovaiheessa Heihei-kukon muuten suunniteltiin olevan todella vihainen kukko (angry bird), mutta vihaisuus muutettiin onneksi aivottomuudeksi. 

Vaianassa on useampikin pahis, jotka kaikki ovat loistavia omalla tavallaan. Pienet kakamorat valloittivat sydämeni elokuvan ensimmäisellä katselukerralla. Verenhimoiset kakamorat ovat minikokoisia hirviöitä, jotka käyttävät kookospähkinöitä haarniskanaan. Kakamorat eivät ollenkaan puhu, vaan käyttävät rytmiä ja musiikkia toistensa kanssa kommunikoimiseen. Kohtaus heidän kanssaan on selkeä viittaus elokuvaan Mad Max: Fury Road. Merenalaisessa hirviömaailmassa asustaa taas Tamatoa-rapu, joka rakastaa kaikkea kiiltävää harakkamaiseen tapaan. Kiiltävä ulkonäkö on jättiläisravulle kaikki kaikessa, ja kiiltävät esineet Tamatoa kiinnittää kuortaan koristamaan. Tamatoalla ja Mauilla on historiaa keskenään, ja kaksikko vihaa toisiaan. Blu-rayn lisämateriaalissa kerrottiin Lalotain olleen alunperin asuinpaikka kuolleille hirviöille, ja Tamatoan olevan sen takia vihainen Mauille, koska Maui on aikoinaan tappanut hänet. Tällainen taustatarina sopisi hyvin Lalotain maailmaan, vaikka elokuvassa siitä ei mainita mitään. Elokuvan pääpahis on laavademoni Te Ka, joka on visuaalisesti se kaikkein upein pahis. Te Ka on myös pahiksista se pelottavin, sillä demonin loistavissa silmissä ei ole varaa minkäänlaiseen huumoriin, toisin kuin on Tamatoan tai kakamorien kohdalla. Onpas muuten hauska, että kaikki elokuvan pahikset ovat joko hirveän suurikokoisia tai sitten ihan pikkuriikkisiä. 

Vaianan animaatio on aivan upeaa! Tyynenmeren maisemat hivelevät silmiä, ja katselunautinto on todella trooppinen. Meri on kuitenkin elokuvan päätähti: vesi on animoitu aivan mahtavasti! Meri on läsnä koko ajan taustamaisemana, mutta meri on myös elävä olento, ja vesimassasta on todellakin saatu elävän tuntuinen! Elokuvan alussa oleva kohtaus, jossa vesi väistyy taaperoikäisen Vaianan tieltä, on se kaikista esteettisin. Vaianassa esiintyy tietokoneanimaation lisäksi perinteistä animaatiota Mauin tatuoinneissa, joissa siis kaksiulotteinen animaatio tapahtuu kolmiulotteisen hahmon päällä. Mauin tatuointejen animointivastaava on Disneyn animaattori Eric Goldberg, joka on animoinut muun muassa Lampunhengen Aladdiniin ja Louiksen Prinsessaan ja sammakkoon. Eric Goldbergin mukaan Disneyn studioilla pitäisi olla aina paikka kaksiulotteiselle animaatiolle, ja minä olen aivan samaa mieltä! Olisi mukavaa nähdä pitkästä aikaa ”käsin piirretty” Disney klassikko! Kaksiulotteista animaatiota nähdään Vaianassa myös hauskasti laulun Ei kestä aikana. Vaianan lopussa käytetään taas tehostekeinona liikkeen hidastusta, ja hidastus tekee muuten tavallisesti kohtauksesta aivan upean näköisen! 

Vaiana on Frozenin jälkeen seuraava musikaali Disneyn klassikkolistalla. Frozenin laulut olivat mahtavia, mutta niin on totta vie Vaianankin! Vaianan laulut on säveltänyt ja sanoittanut Lin-Manuel Miranda, Mark Mancina ja Opetaia Foa’i. Elokuvan lauluissa yhdistyy popmusiikki, Broadwayn musikaalit ja Tyynenmeren kansojen kulttuuri, ja lauluissa rytmisyys on tärkeässä roolissa. Polynesialaista kulttuuria mukaan lauluihin tuo paikallinen taustakuoro, polynesialaiset soittimet ja paikalliset kielet (samoa, tokelauan ja tuvalu). Paikallisilla kielillä kokonaan on laulettu laulut Tulou Tagaloa, An Innocent Warrior ja Logo Te Pate. Lauluista kaksi ensimmäistä esitetään ihan elokuvan alussa ja kolmas Mauin opetellassa käyttämään koukkuaan vuosien tauon jälkeen. Elokuvan henkilöt purskahtavat lauluun ensimmäistä kertaa kohdassa, jossa Vaianan vanhemmat ja koko kylä kertovat tytölle syitä siitä, miksi hänen kannattaa pysyä saarella. Saarella-laulun aikana Vaiana myös kasvaa taaperosta nuoreksi neidoksi. Taivaanrantaan –laulussa Vaiana pohtii meren kutsua ja sitä, vastaako hän siihen. Laulun englanninkielinen versio sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta. Myöhemmin elokuvassa kuullaan laulusta vielä repriisi. Vaianan esi-isät laulavat luolassa laulun Tunnemme tien, ja tässä laulussa polynesialaiset rytmit pääsevät todella loistamaan. Tästäkin laulusta kuullaan repriisi elokuvan lopussa. Tunnemme tien oli mielestäni elokuvan paras laulu sen ensimmäistä kertaa nähtyäni. Nyt elokuvan lauluista suosikikseni on noussut Mauin laulama Ei kestä, jossa Maui kertoo Vaianalle miten mahtava tyyppi puolijumala onkaan. Tamatoa-rapu taas laulaa luolassaan laulun Loiste, joka on sekin ihan hauska rytminen kipale. Laulun Olen Vaiana aikana Vaiana tajuaa olevansa Vaiana. Olen Vaiana –laulu on aivan ihana ja kaunis kappale, ja se saa minussa aikaan kylmiä väreitä elokuvaa katsoessani. Laulussa yhdistetään melodioita ja rytmiä lauluista Taivaanrantaan ja Tunnemme tien. Lyhyt Tule kuorestasi –laulu kuullaan Vaianan kohdatessa Te Kan. Lopputekstien aikana soi vielä poppis(/räppis)versiot kappaleista Taivaanrantaan ja Ei kestä. Vaianaan oli sävelletty alunperin myös laulu Warrior Face, joka ei päätynyt lopulliseen elokuvaan. Laulun aikana Maui olisi opettanut Vaianalle pelottavan ilmeen tekemistä, jolla saa Lalotain hirviöt karkotettua. Vaianan laulut ovat mielestäni parempia englanniksi, mutta ei niiden suomenkielisissä versioissakaan mitään vikaa ole. 

Yleensä en elokuva-arvosteluissani ääninäyttelijöistä puhele, mutta Vaianan suhteen sivuan aihetta pikaisesti. Kaikki Vaianan ääninäyttelijät ovat polynesialaisia Heiheitä lukuunottamatta (jonka rääkäisyt on päästänyt Alan Tudyk), mutta mikä minusta on mahtavaa, on se, että itse Vaianan alkuperäisestä ääninäyttelijästä oli maailmanlaajuinen haku, johon tuhannet nuoret naisenalut osallistuivat. Minusta on hienoa, että Disney tällä tavalla avasi mahdollisuuden Disneyn faneille osallistua elokuvan tekemiseen! Lopulta Vaianan roolin sai hawaijilainen Auli’i Cravalho, joka suoriutuu roolistaan mainiosti. 

Monen Disney-klassikon tapaan Vaianasta voi bongata viittauksia muihin Disneyn elokuviin. Aladdiniin liittyviä viittauksia on useampikin johtuen siitä, että ohjaajakaksikko Clements ja Musker ovat ohjanneet Aladdinin keskenään. Lampunhengen lampun voi löytää Tamatoan selästä, Motunuilla puistellaan mattoa, jonka kuvio on samantapainen kuin Aladdinin taikamaton, ja Maui heittää Vaianalle kookospähkinän samalla liikkeellä jolla Aladdin heittää Jasminelle omenan. Viittauksia Frozeniin on myös useampi. Mauin saadessa koukun käsiinsä pitkän ajan jälkeen hän muuttuu nopeasti vuorotellen moneksi eri eläimeksi, joista yksi on poro Sven. Hirviömaailma Lalotaissa nähdään godzillamaisen iso hirviö kukkulan takana, ja hirviö on kukapas muu kuin jättiläiskokoinen Vaahtokarkki-lumihirviö Elsan jäälinnasta. Vaahtokarkin näköinen kuvitettu seinävaate nähdään myös ihan elokuvan alussa isoäiti Talan kertoessa lapsille tarinoita Mauista. Yksi kakamorista on maalannut kookospähkinäänsä Big Hero 6:n Baymaxin kasvokuvan. Ei kestä –laulun loppupuolella nähdään kaksiulotteisessa mielikuvitusmaailmassa Pärsky Pienestä merenneidosta. Elokuvan lopussa Motunuin saarella kasvaa samanlainen taikakukka kuin elokuvassa Kaksin karkuteillä. Tamatoan laulussa Loiste rapu laulaa englanniksi näin: ”Did you granny say: listen to your heart?” Säe viittaa Pocahontasin Kaarnamuorin lauluun, joka on englanniksi nimeltään Listen With Your Heart. 

Vaiana on visuaalisesti aivan mahtava elokuva. Se jatkaa Disneyn laadukasta musikaalielokuvalinjaa, ja laulut ovatkin mielestäni parasta elokuvassa. Elokuvan juoni pitää katsojan otteessaan, ja elokuvassa on useampikin jännittävä kohtaus. Parissa kohtaa elokuvaa tämä katsoja pääsee myös nyyhkyttämään, mutta Vaiana ei mitään suurempia tunnekohtauksia minussa aiheuta. En koe suurta samaistumista elokuvan hahmoihin, vaikka ne ihan onnistuneita ovatkin. Samaistumattomuudesta huolimatta Vaiana on kuitenkin riemukas elokuvakokemus, ja se sijoittuu Disney-klassikolistallani sille paremmalle puolelle. 

”Kalat pissii suhun koko ajan, joten... ärh!”
- Vaiana 

Mitä sä läähätät, jäbä!?

Kuun alussa julkaisin tekstin, jossa käytiin kuvien voimin läpi repliikkejä Disney-elokuvista, jotka ovat päässeet rakkaiden lukijoideni käyttöön. Ihan kaikista repliikeistä en muistanut, mistä kohtaa elokuvaa ne ovat, mutta sain kommenteissa apua muistilleni (kiitos siitä!). Niinpäs julkaisenkin nyt kaikki ne repliikit, joita ei kuvakollaaseissa vielä nähty. Mukana on myös pari uutta, jotka tulivat ilmi edellisen tekstin kommenteissa. Ja näitä sitaattejahan voi käyttää taas monissa eri arkisissa tilanteissa...

McDonaldsin tai Hesburgerin työntekijöitä voi kutsua näin.

Makoisan aterian jälkeen ruoanlaittajaa sopii kehua.

Näin haastat riitaa Mushumaiseen tapaan.

Näin voi sanoa esimerkiksi bussin saapuessa pysäkille.

Kun tarjoat ystävillesi salaa nukutuslääkettä, voit lainata Edgarin sanoja!

Näin voit sanoa, kun tiedät olevasi paras.

Näin torjut liikaa sinusta kiinnostuneet ihmiset luotasi.

Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta! Lähden itse viettämään sitä perinteisesti mökille, kauas tietokoneeni ulottumattomiin. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa (/aikana) Rinki tinki tinkin puolella on luvassa elokuva-arvostelu uusimmasta Disney-klassikosta, Vaianasta, jonka sain tänään vihdoin postissa itselleni! Jee! Taidankin sitä tästä lähteä katsomaan! :)

Rottatouille - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Remy on maalla asuvan rottaklaanin johtajan poika. Remy ei millään haluaisi sopeutua rottien varastelevaan elämäntapaan, jonka mukaan mitä vain voi syödä. Remyn haju- ja makuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, ja tämänpä takia hän toimiikin klaanin myrkynhaistajana. Myrkynhaistajana Remy ei kuitenkaan pääse toteuttamaan itseään, vaan hän haaveilee voivansa käyttää yliherkkiä aistejaan ruoanlaittoon. Ihmisten televisiosta Remy on nähnyt Auguste Gusteaun kokkausohjelmia, joissa kokki kannustaa, että kuka vaan osaa kokata. Eräällä televisionkatselukerralla vanha nainen huomaa Remyn, ja alkaa ampua pyssyllään ympäri taloa yrittäen osua rottaan. Ammuskelun seurauksensa ullakolla sijaitseva rottien asuinpaikka romahtaa alas, ja rotat joutuvat pakenemaan pyssyä ja rotanmyrkkyä lautoilleen. Vesi johtaa rotat viemäriin, jossa Remy jää jälkeen muusta rottaklaanista ja eksyy.

Remy odottelee pitkään viemäreissä, josko häntä tultaisiin etsimään. Lopulta nälkä alkaa viedä voiton odottamisesta, ja hänen mielikuvituksensa tuote Gusteausta kehottaa rottaa kapuamaan ylös etsimään ruokaa. Viemäreistä ulos päästyään Remy huomaa olevansa Pariisissa! Lähellä hän huomaa Gusteaun ravintolan, johon hänen askeleensa johdattavat. Remy katsoo ravintolan kattoikkunasta, miten kokit uurtavat työn touhussa. Rotta näkee myös kauhukseen, kuinka juuri palkattu apupoika Linguini pilaa keiton lisäämällä sinne salaa omia ainesosiaan! Tuohtuneena tästä Remy putoaa ikkunasta vahingossa keittiöön, jossa hän menee pelastamaan Linguinin maustaman keiton. Remyn epäonneksi Linguini huomaa rotan maustavan keittoa, mutta Linguini ei kerkeä tehdä asialle mitään, ennen kuin keittoa on viety lautasellinen asiakkaille. Asiakkaat kehuvat keittoa taivaalliseksi, ja kaikki ravintolan työntekijät luulevat Linguinin olleen keiton salainen maustaja. Tohinassa Remy yrittää päästä pakoon ravintolasta, mutta ravintolan pääkokki Skinner huomaa rotan keittiössään. Hän käskee Linguinia tappamaan rotan mahdollisimman kaukana ravintolasta, ja samalla hän käskee, että Linguinin pitää viikon aikana valmistaa juuri samanlainen keitto kuin tänään. Jos Linguini ei siinä onnistu, saa hän potkut.

Linguini vie Remyn Seinen rannalle, ja hän purkaa huoliaan rotalle. Linguini on aivan surkea kokki, eikä hän millään osaisi toistaa samanlaista keittoa uudestaan. Yllättäen Linguini huomaa, että Remy vastailee hänen kysymyksiinsä puistelemalla tai nyökyttelemällä päätään. Linguini pyytää, että Remy tulisi auttamaan häntä ruoanlaitossa, ja Remy huomaa tässä mahdollisuutensa päästä kokkaamaan. Niin Linguini majoittaa Remyn luokseen, ja yhdessä he harjoittelevat, mikä olisi paras kommunikointitapa ravintolassa, ettei muut kokit huomaisi rotan olevan keittiössä. Aluksi pari koittaa kommunikointia Remyn puremalla ja nipistelemällä Linguinia, mutta tästä ei tule mitään. Lopulta rotta huomaa Linguinin päässä olevan hermoratoja, jotka johtavat hiuksista joka puolelle miehen kehoa. Hiuksista ohjailemalla Remy pystyy siis liikuttamaan Linguinia tahtonsa mukaan! Ja niin Linguini tekee ravintolassa Remyn ohjatessa häntä kokkihatun alta uudestaan juuri samanlaisen keiton. Näin hän saa pitää työpaikkansa, ja hänen ohjaajakseen määrätään keittiön ainoa naiskokki Colette.

Toimistossaan pääkokki Skinner avaa vihdoin kirjekuoren, jonka Linguini toi mukanaan töitä hakiessaan. Kirjeessä Linguinin äiti Renata kertoo, että Linguini olisi Gusteaun poika. Gusteaun testamentin mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että Linguini perisi ravintolan! Tätähän ravintolan nykyinen omistaja Skinner ei voi sallia, ja hän palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko Renatan väitteessä perää. DNA-testi suoritetaan, ja Linguini paljastuu todellakin Gusteaun pojaksi! Remy sattuu vahingossa löytämään DNA-testin tulokset ja Gusteaun testamentin, ja hän toimittaa ne Linguinille. Niin Linguinista tulee ravintolan omistaja ja Skinner potkitaan pihalle! Samoihin aikoihin Remy on löytänyt rottaklaaninsa Pariisissa. Salaa hän antaa ravintolan jääkaapista veljelleen Emilelle ja tämän ystäville ruokaa. Remyn isä kuitenkin varoittelee poikaansa olemasta tekemisissä ihmisten kanssa.

Linguinille alkaa nousta maine ja menestys päähän, ja hän vähättelee Remyn osuutta menestymisessään. Remy suuttuu tästä kokkiystävälleen ja kostaa päästämällä koko rottalauman Gusteaun ravintolaan. Tästä Remyn ja Linguinin välit viilenevät entisestään, ja Linguini potkii Remyn ulos keittiöstä. Tämä ei olisi kannattanut, sillä seuraavana iltana ravintolaan saapuu ruokakriitikko Anton Ego, joka antoi Gusteaun vielä eläessä ravintolalle murska-arvostelun. Ravintola ei kestäisi toista murska-arvostelua, ja viimeisetkin asiakkaat kaikkoaisivat sieltä, puhumattakaan kokkien itsetunnosta. Linguini ei saa ravintolassa oikein mitään aikaan, kunnes paikalle palaa Remy! Linguini selittää vihdoin muille kokeille ruoanlaittonsa salaisuuden ja sen, että Remy on ollut kaikkien kokkailujen takana. Muut kokit eivät pidä ajatuksesta, että rotta kokkaa, ja niin he yksi kerrallaan hylkäävät ravintolan. Paikalle jää vain Colette auttamaan, ja Remy kutsuu rottasiirtokunnan auttamaan keittiön pyörittämisessä, jotta illan kattaus pääsee käyntiin. Menoa ei hidasta edes paikalle saapunut terveystarkastaja, joka sidotaan lukkojen taakse illan ajaksi. Remy kokkaa Anton Egolle ratatouille-annoksen, johon ruokakriitikko suorastaan rakastuu! Nähdessään kokin Egon on myönnettävä, että Gusteaun sanoma pitää melkein paikkansa: kuka tahansa ei osaa kokata, mutta kokiksi voi tulla mistä taustasta tahansa. Arvostelussaan Ego myös kertoo, että Gusteaun ravintolan pikkukokki on koko Ranskan paras kokki!

Anton Egon positiivisesta arvostelusta huolimatta Gusteaun ravintola joudutaan sulkemaan, sillä lukkojen taakse suljettu terveystarkastaja pitää päästää vapaaksi. Ravintola täynnä rottia ei voi hygieniarikkomustensa takia olla pystyssä. Tämän myötä myös Egon uskottavuus ruokakriitikkona romahtaa, ja se tarkoittaa hänen uransa loppua. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä Egosta tulee sijoittaja uudelle bistrolle nimeltä La Ratatouille. Ego on bistron vakkariasiakas, sillä bistron keittiötä pyörittää yhdessä Coletten ja Linguinin kanssa Egon lempikokki, Remy. Bistron kattotasoon on rakennettu myös rotille oma ravintolansa, ja näin rotat pääsevät nauttimaan kunnon ruoasta roskien sijaan.

Rottatouillen tekemisen aikaan Pixarin ja Disneyn välinen yhteistyösopimus oli päättymässä. Pixar oli etsimässä itselleen uutta kumppania, joka markkinoisi ja levittäisi heidän elokuviaan. Pixar olisi toki itsekin voinut alkaa kehitellä markkinointikoneita tyhjästä, mutta se olisi ollut vaativaa, ja se olisi todennäköisesti muuttanut Pixarin rentoa ja luovaa ilmapiiriä. Yhteistyökumppanin etsiskelystä huolimatta Pixar ei kuitenkaan käynyt neuvotteluja yhdenkään muun studion kuin Disneyn kanssa, vaikka esimerkiksi Warner Bros. oli kiinnostunut yhteistyöstä Pixarin kanssa. Disneyn yhtiöiden toimitusjohtaja oli vaihtunut Michael Eisneristä Robert Igeriksi, ja Pixarilla huomattiin, että uuden toimitusjohtajan kanssa kannattaisi neuvotella uudesta sopimuksesta (varsinkin, kun Steve Jobs ei ollut riidoissa hänen kanssaan, toisin kuin Eisnerin kanssa). Iger oli itse asiassa huomannut, että 2000-luvun alussa tehdyt Disney-elokuvat olivat olleet studiolle rahareikiä, eivätkä ne olleet menestyneet – toisin kuin studion rahoittamat Pixarin elokuvat. Igerin mielestä Disneyn piti suunnata voimavaransa jälleen animaatioiden pariin, joista studio oli alun perin kuuluisaksi tullutkin, ja Pixar voisi auttaa Disneytä tässä loistoon palaamisessa. Niin Pixarin ja Disneyn studiot alkoivat käydä neuvotteluja uudesta sopimuksesta. Neuvottelujen päätyttyä alkuvuodesta 2006 Disney osti Pixarin studion 7,4 biljoonalla dollarilla. Pixar ei kuitenkaan täysin yhdistynyt Disneyn kanssa, vaan sai itselleen autonomian nimen Disney/Pixar alla. Pixarin John Lasseterista tuli sekä Disneyn että Pixarin studioiden taiteellinen johtaja, mutta myös Walt Disney Imagineering –osaston (joka suunnittelee Disneyn huvipuistoja) taiteellinen johtaja. Steve Jobsista tuli Disneyn johtokunnan jäsen ja suurin Disneyn osakkeiden omistaja, ja Edwin Catmullista tuli molempien studioiden puheenjohtaja. Autot oli ensimmäinen elokuva, joka julkaistiin Disney/Pixar nimen alla (toisin kuin sanoin Autot-elokuvan arvostelussa, hups...), mutta Rottatouille oli ensimmäinen elokuva, joka tuotettiin kokonaisuudessaan uuden nimen alla. Vaikka Pixarin tuotemerkki muuttui Disney/Pixariksi, käytän siitä silti blogissani studiosta lyhyempää nimeä Pixar.

Rottatouillea (Onpas minun hankala kirjoittaa se suomalaisittain! Jotenkin automaattisesti meinaa tulla Ratatouille!) alettiin suunnitella jo vuonna 2000 alkuperäisen ohjaaja Jan Pinkavan käsikirjoituksen mukaan. Vuonna 2005 ohjaaja kuitenkin vaihdettiin Brad Birdiin, joka muutti tarinaa nykyiseen suuntaan. Rottatouillen nimi leikittelee ranskalaisella ruoalla (ratatouille) ja elokuvan päähenkilöillä, rotilla (rat). Pixarilla pelättiin, ettei kuluttajat osaa ääntää vieraskielistä nimeä oikein, ja senpä takia lausumisohjeet kirjoitettiin mainostettaessa elokuvan nimen alle: suomalaisittain rot-ta-tuil-le ja englantilaisittain rat-a-too-ee. Elokuvan markkinointi osoittautui muutenkin hankalaksi, sillä mikään ruokatuotemerkki ei halunnut mainostaa tuotettaan rotilla. Aika jännää elokuvan teeman  huomioon ottaen... Pixar suunnitteli kuitenkin Rottatouille-merkkisen viinin tekemistä, mutta hylkäsi idean välttäen näin kannustamasta ala-ikäisiä juomaan alkoholia animaatiohahmon houkuttelemana. Rottatouillen piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2006, mutta Autot-elokuvan julkaisupäivän siirtymisen myötä myös Rottatouille-elokuvan ensi-iltaa siirrettiin vuoteen 2007. Rottatouille menestyi todella hyvin lippuluukuilla, ja se sai viisi Oscar-ehdokkuutta: paras musiikki, parhaat äänitehosteet, paras äänitys, paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras animaatioelokuva. Näistä Rottatouille voitti vain viimeisen. 

 

Pixarin tiimi teki paljon tutkimustyötä Rottatouillea varten. Osa studion työntekijöistä matkusti Pariisiin viikoksi tutkimaan kaupunkia ja saamaan siitä inspiraatiota. Pariisi onkin tärkeässä roolissa Rottatouillessa: kaupungista on tuotu elokuvaan kaikki romanttisimmat piirteet ja ranskalainen kulttuuri on näkyvillä. Minusta elokuvan tekijät ovat saaneet hyvin vangittua elokuvaan Pariisin tunnelman, ja elokuvaa katsoessani mieleeni muistuu väkisinkin omat Pariisin matkani. Ranskalaista tunnelmaa elokuvaan tuodaan tietenkin Pariisin maamerkeillä, Eiffel-tornilla ja Notre Damen katedraalilla, mutta myös hahmojen ranskalaisella korostuksella, romantiikalla, musiikilla, viinillä ja ruoalla. Pariisin ohella Rottatouillessa tärkeässä roolissa on ruoka. Siksipä Pariisissa vieraillessaan Pixarilaiset kävivät useissa ravintoloissa, he konsultoivat ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia kokkeja ja osa jopa osallistui kokkauskursseille. Kokki Thomas Keller kehitti elokuvassa nähtävän nimikkoannoksen, ratatouillen variaation, jonka nimesi confit byaldiksi. Ruoan animoiminen katsojia houkuttelevaksi osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi, mutta lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Myös itse ruoan maku on animoitu abstrakteina liikkuvina kuvioina, mikä on minusta mainio idea! Näitä ”makukuvioita” käytetään elokuvassa juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän. Pariisin ja ruoan lisäksi animaattorit tutkivat tietysti myös rottia, elokuvan tähtiä, jotta eläinten liikkeistä saataisiin aidon näköistä. Minä pidän Rottatouillen animaatiotyylistä, ja ranskalaisia maisemia on ihana katsoa!

Rottatouillen musiikin on säveltänyt Michael Giacchino, joka sävelsi pari vuotta aikaisemmin Ihmeperheen musiikin. Rottatouillen musiikki on ihanasti ranskalaisen musiikin tyylistä, jotenkin rentoa ja romanttista. Silti siitä erottaa hyvin tietyn Pixarmaisuuden. Elokuvassa on vain yksi laulu, Le Festin, jonka esittää Camille. Laulu esitetään ranskaksi kaikissa elokuvan versioissa, mikä on minusta mahtavaa! Paljon en laulun sanoista ymmärrä, mutta jo pelkän kielensä puolesta laulu vie minut keskelle Pariisin katuja. Musiikki ei kuitenkaan ole minusta sitä Pixarin onnistuneinta, eikä jää päähän soimaan. Rottatouillen musiikista Giacchino sai kuitenkin Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.

Rottatouillen päähenkilö on rotta nimeltä Remy. Remy eroaa muista klaaninsa rotista kahdella jalalla kävelemisen ohella siinä mielessä, että hän rakastaa ruokaa. Muut rotat syövät mitä tahansa edestään löytävät, mutta Remyn maku- ja hajuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, mikä on tehnyt hänestä kulinaristin. Remy ihailee yli kaiken Gusteau-kokkia, jonka mukaan kuka vain osaa kokata. Remy haluaisi päästä kokeilemaan omia kykyjään keittiössä, mutta kukapa ihminen hänet sinne päästäisi, likaisen rotan. Elokuvan aikana Remy pääsee kokkailemaan keittiöön, ja spoileri: hänestä tulee koko Ranskan paras kokki! Remyn veli Emile on Remyn vastakohta rotanvaistoineen, ja hän innostuu asiasta kuin asiasta. Remyn isä Django on taas rottaklaanin johtaja, ja vaikka hän on välillä joukosta poikkeavaa Remyä kohtaan tiukka, ajattelee hän kuitenkin aina poikansa parasta. Rottien lisäksi elokuvassa esiintyy ihmisiä, joista suurimmassa roolissa on Remyn käsinä keittiössä toimiva Linguini. Linguinilla ei ole hajuakaan ruoanlaitosta, mutta Remyn avulla häntä luullaan kokkimestariksi. Linguini on ujo ja onnettomuusaltis nuorukainen, jolla on hyvä sydän. Linguinin sydämen elokuvan aikana valloittaa Colette, Gusteaun ravintolan ainoa naispuolinen kokki. Colette on taistellut kovasti noustakseen miehisellä alalla näin korkeaan asemaan, ja siksipä hän on voimakastahtoinen ja tiukka nainen. Pahiksina elokuvassa toimii ruokakriitikko Anton Ego, jolle on annettu ihanan vampyyrimainen olemus, sekä Gusteaun ravintolan pääkokki Skinner, joka hyljeksii muita (erityisesti Linguinia) ja epäilee Linguinin piilottelevan rottaa ravintolassa. 

Mitäpä olisi Pixarin elokuva ilman perinteisiä ”easter eggejä”? A113-sarja näkyy Emilen kaverin, Git-nimisen rotan korvamerkissä. Git tulee Emilen kanssa pyytämään Remyltä syötävää Gusteaun ravintolasta. Pizza Planeetan auto ylittää Seinen yli menevää siltaa kohtauksessa, jossa Skinner jahtaa Remyä. Linguinin boksereissa näkyy Ihmeperheen logo. Remyn kiivetessä viemäreistä Pariisin kattojen ylle hän käy pikavisiitillä eräässä asunnossa, jossa rotan perään haukkuu koira. Koira on ilmiselvästi Dogi Pixarin myöhemmin ilmestyvästä elokuvasta Up. 

 

Rottatouille on Pixarin elokuva, jonka olemassaolon unohdan useimmin. Elokuva ei ole huono, joten unohtaminen ei voi johtua siitä. Itse asiassa elokuvassa on paljon hyvää, kuten aivan upeat maisemat ja jännittävä juoni. Rottatouille saa minussa aikaan myös tunnereaktioita, esimerkiksi naureskelen ihan ääneen Linguinin ja Remyn yrityksille kokata rotan ohjauksella ja herkistyn Egon maistaessa elokuvan lopussa ratatouillea. Ehkä elokuvan unohdettavuus johtuu sen hahmoista, joihin minä ainakaan en samaistu kauhean hyvin. Vaikka Rottatouille ei sinne Pixarin elokuvien parhaimmistoon kuulukaan, on se silti hyvä elokuva, ja kun sen saa soittimeen sisään, katsoo sen mielellään ja tiiviisti alusta loppuun. Ennen Rottatouillen katsomista teidän täytyy kuitenkin kuulla varoituksen sana: elokuvaa ei todellakaan kannata katsoa nälkäisenä!

”Hei, mistä se nimi tulee!?”

”Mikä?”
”Ratatouille! Sehän on muhennos, niinku, mistä se nimi tulee? Jos kerran nimeää ruoan, sen pitää kuulostaa herkulliselta! Ratatouille ei kuulosta hyvältä. Se on niinku rotta. Tai potta. Rottapotta. Mikä ei kuulosta hyvältä.”

- Linguini ja Skinner