Vihdoin ja viimein Ken on maassa kaunehin? -tiimi sai sumplittua yhteen
aikataulunsa Janen ja Tianan kanssa, jotta heistä voitiin ottaa voittajan kuva. Eihän tässä mennytkään kuin kuukausi. Tiana ja Jane lopettivat eilen Amerikan kiertueensa, joten heille sopi vihdoin tulla pistäytymään Suomessa kuvaajan luona. Ja mikä kuva kahden vuoden voittajista syntyikään!
Ensimmäisenä kuvasta pistää silmään Janen vaatetus - miten kilpailun voittaja voi pukeutua kietaisuhameeseen ja toppiin näin hienossa kuvassa? Antakaamme Janen vastata kysymykseen itse. "Amerikan kiertue imi minusta mehut pihalle, kaikkialla piti hymyillä ja pukeutua toinen toistaan upeampiin mekkoihin. Alussa se olikin kivaa, mutta rajansa kaikella! Nyt haluan olla vain oma itseni, viidakon prinsessa. Nämä vaatteet sopivat vallan mainiosti viidakkoon, jonne suuntaan seuraavaksi. Hermoloma on kyllä nyt paikallaan pääsiäisen yli. Sen jälkeen kalenterini näyttääkin taas täydeltä."
Tiana hurmaa meidät kuvassa aina niin valoisalla olemuksellaan (vai johtuuko se taustasta...???). "Janen kanssa oli todella mukavaa työskennellä. Jane on hyvin luonnonläheinen ihminen, joka selvästi välittää muista ihmisistä ympärillään. Amerikan kiertueella vietimme keskenämme todella hauskoja hetkiä ja meistä tuli sydänystäviä. Luovutan ilomielin paikkani Janelle maan kauneimpana."
Kiitos viimeisistä kuulumisistanne, voittajat. Tällä kertaa Ken on maassa kaunehin? häipyy ruuduistanne oikeasti pidemmäksi ajaksi, ja palaa sinne vasta ensi syksynä. Kiitos ja kumarrus!
19.3.2013
12.3.2013
Tuhkimo - elokuva-arvostelu
HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Tuhkimo alkaa siitä, kun satukirja aukaistaan, ja kertoja lähtee
kertomaan konseptia tarinalle. Tuhkimo on kaunis tyttö, joka elää isänsä kanssa
kauniissa kylän hienossa kartanossa. Tuhkimon isän vaimo on kuollut, ja isä
päättää, että Tuhkimo tarvitsee itselleen äidin. Isä menee naimisiin lady
Tremainen kanssa, mutta valitettavasti kuolee pian. Miehen kuoltua Tuhkimon
äitipuolen karu luonne paljastuu, sillä hän haluaa hemmotella omia lapsiaan
Anastasiaa ja Druzellaa Tuhkimon kustannuksella. Lopulta Tuhkimo pakotetaan
piiaksi, mutta edes raskas työ ei pilaa Tuhkimon positiivista asennetta. Tähän
kertoja lopettaa kertomuksensa, ja varsinainen tarina voi alkaa…
Tuhkimo herää aamulla lintujen lauluun. Hän harmittelee
lintuystävilleen, että olisi tahtonut jatkaa vielä unia, sillä hän näki mitä
ihaninta unta! Haaveilu loppuu kuitenkin pian, kun kello ilmoittaa lyönneillä
askareiden koittavan. Pikaisen pesun ja pukeutumisen jälkeen Tuhkimon
hiiri-ystävät tulevat kertomaan, että taloon on tullut uusi hiiri! Tuhkimo
pelastaa hiiren pyydyksestä ja antaa tälle vaatteet ja nimen. Sitten Tuhkimo
lähtee ruokkimaan Lucifer-kissaa ja talon muita eläimiä. Sillä välin hiiret
opettavat uutta hiirtä Hulia talon tavoille. Lucifer iskee kuitenkin silmänsä
tähän paksuun hiireen, ja meinaa pyydystää hänet. Huli piiloutuu teekupin alle,
jota Tuhkimo on juuri lähdössä kiikuttamaan sisarpuolelleen! Huuto onkin
kauhea, kun siskopuoli löytää hiiren kupistaan! Tämän johdosta Tuhkimo saa vain
enemmän töitä tehtäväkseen.
Sillä välin linnassa kuningas on huolissaan, sillä hän haluaisi kovasti saada itselleen lapsenlapsia. Prinssi on kuninkaan mielestä hulttio, kun ei suostu menemään naimisiin. Prinssi on saapumassa pian eräältä matkaltaan takaisin kotiinsa. Niinpä kuningas päättää järjestää prinssin saapumisen kunniaksi tanssiaiset! Kuninkaalla on kuitenkin taka-ajatus, sillä tanssiaisiin hän aikoo kutsua koko maan naimaikäiset neidot, jotta prinssi rakastuisi yhteen heistä ja menisi tämän kanssa naimisiin. Suunnitelma pannaan toteen, ja kutsukirjeet lähetetään jokaiseen kotiin.
Kun kutsukirje saapuu Tuhkimon kotiin, on hän pesemässä salin lattioita ja hänen siskopuolensa harjoittelevat laulamista/huilulla soittamista. Tuhkimo vie kuninkaan kiireellisen kutsukirjeen äitipuolelleen, joka lukee sen ääneen. Anastasia ja Druzella innostuvat juhlista, ja erityisesti prinssin siellä olosta. Tuhkimo kysyy, saako hänkin tulla mukaan, sillä kutsu koskee kaikkia naimaikäisiä naisia. Äitipuoli lupaa tämän, mikäli Tuhkimo kerkeää tehdä kaikki askareensa ja hankkia jostain itselleen juhliin sopivan puvun. Tämän jälkeen äitipuoli antaa Tuhkimolle vielä enemmän kotitöitä tehtäväksi, ettei Tuhkimo varmasti kerkeäisi juhliin.
Hiiret säälivät Tuhkimoa, ja moittivat äitipuolta. Sitten eräs hiiri
saa ajatuksen – autetaan Tuhkimoa! Hiiret ottavat esiin Tuhkimon äidille
kuuluneen mekon, ja päättävät modernisoida sen Tuhkimolle sopivaksi. Huli ja
Vili -hiiret lähtevät etsimään mekkoon sopivia yksityiskohtia talosta. Tehtävään
sopii mainiosti Anastasian ja Druzellan pois heittämät huivi ja kaulakoru, jota
he eivät omien sanojensa mukaan tule käyttämään enää ikinä. Kun talon naiset
ovat lähdössä juhliin, paljastavat hiiret Tuhkimolle tämän hienon puvun.
Tuhkimo ilahtuu, sillä luuli jo, ettei pääsisi tanssiaisiin. Hän lähtee
iloisena eteiseen, mutta siinä samassa Anastasia ja Druzella huomaavat hänen
”varastaneen” heille kuuluvaa omaisuutta, ja he repivät mekon aivan
riekaleiksi! Tuhkimo parka lähtee itkien puutarhaan, kun muut lähtevät juhliin.
Tuhkimo itkee holtittomasti puutarhassa, hän on menettänyt kaiken toivonsa. Silloin neidon eteen ilmestyy haltijatarkummi, joka luo Tuhkimoon uutta toivoa. Hän loihtii Tuhkimolle vaunut kurpitsasta, hevoset hiiristä, ajajan hevosesta ja apurin koirasta. Lopuksi hän loihtii Tuhkimolle aivan upean mekon! Nyt Tuhkimokin voi lähteä tanssiaisiin! Ja millä kiireellä he sinne lähtevätkään! Haltijatarkummi muistuttaa kuitenkin sitä ennen, että taika raukeaa keskiyöllä, ja sitä ennen Tuhkimon on palattava kotiin.
Tanssiaisissa kuningas on hermostumaisillaan, sillä prinssi ei näytä
kiinnostuvan yhdestäkään naisehdokkaasta. Prinssi jopa haukottelee heille!
Mutta silloin prinssi huomaa salin perällä kauniin naisen, jonka luokse
kävelee. Tämä nainen on kukapa muu kuin Tuhkimo. Prinssi ja Tuhkimo alkavat
tanssia romanttisesti, ja kuningas on varma, että nyt hänelle löytyi miniä.
Kuningas lähtee nukkumaan, ja määrää suurherttuan huolehtimaan, ettei paria
häiritä. Prinssi ja Tuhkimo viettävät puutarhassa romanttista aikaa keskenään.
Kummallakaan ei ole aavistusta, kuka tuo toinen henkilö on. Pari on juuri
vaihtamaisillaan suudelmaa, kun kello alkaa lyödä kaksitoista! Tuhkimo lähtee
kiiruhtamaan kotiin prinssin toivomuksista huolimatta. Matkallaan hän kuitenkin
pudottaa lasikenkänsä.
Seuraavana aamuna kuningaskunnassa kuuluu viesti: prinssi on päättänyt naivansa sen neidon, jolle lasikenkä sopii jalkaan. Suurherttua itse on lähetetty sovittamaan kenkää kaikille naimaikäisille naisille, koska hän päästi edellisiltana neidon karkuun. Tieto saapuu Tuhkimonkin taloon, ja äitipuoli alkaa hoputtaa tyttäriään sängystä ylös suurherttuaa varten. Äitipuoleltaan Tuhkimo saa kuulla, että tanssi edellisiltana prinssin kanssa! Tuhkimon käytös muuttuu haaveilevaksi, ja tästä äitipuoli arvaa, että Tuhkimon täytyi olla eilisten tanssiaisten salaperäinen neito. Niinpä äitipuoli lukitsee Tuhkimon tämän huoneeseen.
Huli ja Vili päättävät auttaa Tuhkimoa. He lähtevät hakemaan Tuhkimon huoneen avainta lady Tremainen taskusta kaikista vaaroista huolimatta. Hiirillä onkin kiire, sillä suurherttua on saapunut taloon lasinkengän kanssa. Kengän sovittaminen on aikamoista puuhaa, sillä Anastasialla ja Druzellalla on niin suuret jalat, ettei kenkä mahdu niihin. Tytöt kuitenkin yrittävät parhaansa mukaan tunkea jalkojaan kenkään. Hiiret ovat sillä välin päässeet Tuhkimon huoneen ovelle, missä Lucifer-kissa nappaa Hulin ja avaimen kahvikupin alle! Linnut kutsuvat avuksi Bruno-koiran, joka säikäyttää Luciferin ikkunasta ulos, ja Tuhkimo saa avaimen.
Juuri kun suurherttua on lähdössä talosta pois, juoksee Tuhkimo portaita alas. Hänkin haluaa sovittaa lasikenkää! Suurherttuan lakeija on viemässä kenkää Tuhkimolle, mutta tällöin ilkeä äitipuoli kamppaa lakeijan, jolloin lasikenkä särkyy tuhansiksi sirpaleiksi. Kuinka ollakaan, Tuhkimolla on kuitenkin samanlainen kenkä taskussaan! Suurherttua kokeilee kenkää Tuhkimon jalkaa, ja äitipuolen kauhuksi kenkä sopii Tuhkimolle kuin nakutettu! Niinpä lopussa Tuhkimo pääsee viettämään häitä rakkaan prinssinsä kanssa hiirten heitellessä riisejä heidän päälleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Disneyn Tuhkimo perustuu
suosittuun kansansatuun. Tuhkimosta on kerrottu eri versioita monissa eri
kulttuureissa, mm. Kiinassa, Antiikin Kreikassa ja Egyptissä, Ranskassa ja
Skandinaviassa. Muinaisen egyptiläisen kertomuksen mukaan kotka nappasi
sandaalin kylpemässä olevalta tytöltä, ja lennätti sen kuninkaan (=faaraon?)
luo. Faarao lähti sitten etsimään neitoa, jolle sandaali kuului.
Skandinaavisissa tarinoissa Tuhkimo oli poika, joka nai prinsessan. Disneyn
elokuva perustuu lähinnä Charles Perraultin kertomukseen, mutta on näissäkin
kertomuksissa eroja. Perraultin versiossa Tuhkimo käy tanssiaisissa kaksi
kertaa, ja vasta toisella kerralla pudottaa lasikenkänsä. Sadussa prinssi itse
lähtee etsimään kengälle omistajaa, ja sen löydyttyä Tuhkimon sisarpuolet
anovat Tuhkimolta anteeksiantoa ilkeydestään. Tuhkimo antaa heille anteeksi, ja
sisarpuolet naivat myöhemmin kaksi lordia. Joissain versioissa Tuhkimon sisarpuolet
leikkaavat jalkojaan, jotta lasikenkä mahtuisi heille. Toisissa versioissa
Tuhkimon isä ei ole edes kuollut, vaan on hyvin litistyneenä äitipuolen tossun
alla, eikä tajua tai halua tehdä mitään tyttäreensä suunnatulle alistukselle.
Ja Tuhkimohan sai nimensä siitä, että nukkui kyökkipiikana ollessaan takan
lähellä, ja oli tämän takia aivan tuhkainen.
Disneyn Tuhkimo valmistui vuonna
1950, ja on Disneyn klassikko numero 12. Elokuvan tekeminen oli tuolloin suuri
riskinotto Walt Disneylle. Lumikin
jälkeen Disneyn studioiden rahavarat olivat kuluneet jo melkein loppuun, ja
tarvittiin jotain suurta, että studio pääsisi takaisin jaloilleen. Disney
aloitti kahden elokuvan tekemisen yhtä aikaa, Tuhkimon ja Liisan Ihmemaassa, sillä ei ollut varma, kumpi olisi parempi
julkaista ensin. Tuhkimo valmistui ensimmäisenä, joten
julkaisemisjärjestyksestä ei ollut enää ongelmia. Tuhkimon tekeminen maksoi
studiolle 3 miljoonaa dollaria, ja jos elokuva olisi epäonnistunut, olisi
studio ajautunut konkurssiin. Meidän onneksemme elokuva oli kuitenkin suuri
hitti. Tuhkimo oli ensimmäinen Disneyn elokuva, jonka laulujen oikeudet
kuuluivat vastaperustetulle Walt Disney Music Companylle. Laulujen julkaisu
(vinyyli)levyillä toi Disneylle vain entistä enemmän rahaa.
Tuhkimon laulut ovat aivan
ihania! Toisaalta olen sitä mieltä, että lauluissa on vähän kökkö suomennus,
mutta toisaalta se tekee lauluista vaan entistä riemukkaampia! Elokuvan
aloittaa ihanan vanhanaikaisen kuuloinen kuoro, joka laulaa laulun Tuhkimo alkutekstien aikana. Toinen
laulu on Öisin uneksin, jonka Tuhkimo
laulaa huoneessaan herättyään. Laulussa pohditaan sitä, kuinka toiveisiin ja
öisiin haaveisiin kannattaa luottaa, sillä elämä saattaa muuttua parempaan
suuntaan. Samaa laulua lauletaan vielä myöhemminkin elokuvassa: hiiret laulavat
sitä auttaessaan Tuhkimoa, laulu kuuluu Tuhkimon itkiessä ulkona ja se
lauletaan ihan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti. Kolmas laulu on laulu,
jota Anastasia ja Druzella koittavat ”laulaa”. Laula lintusein alkaa rumissa merkeissä, mutta sitten Tuhkimo
laulaa samaa laulua pestessään lattioita, ja laulu muuttuu paljon kauniimmaksi!
Neljäs laulu on Työlaulu, jonka
hiiret laulavat suunnitellessaan Tuhkimolle uudistettavaa pukua. Viides laulu
on Bibbedi babbedi buu, jonka
haltijatarkummi laulaa taikoja tehdessään. Laulussa on kuultavissa taikasanat,
jotka saavat nämä taiat aikaan. Kuudes laulu on Jos se on hän, romanttinen laulu, joka soi Tuhkimon ja prinssin
tanssiessa puutarhassa. Jotakin laulujen tasosta kertoo se, että elokuva sai
kolme Oscar-ehdokkuutta musiikkiin liittyen (paras ääni, paras alkuperäinen
laulu ja paras laulu (Bibbedi babbedi buu)).
Elokuvan hahmot ovat hyviä ja osa
samaistuttavia. Erityisesti Tuhkimon asemaan samaistuu helposti, sillä varmasti
meistä kaikki ovat joskus kokeneet tulleensa väärinkohdelluiksi. Tuhkimo on
hyvin hellä, huolehtivainen ja muiden etua ajatteleva nainen. Itseään ja omia
halujaan hän ajattelee lähinnä unelmoidessaan, mutta toteaa kuitenkin Brunolle,
ettei unelmoiminen kannata. Eikö neito luota itseensä? Vai onko hän sitä mieltä,
että jos ajattelee negatiivisesti, tapahtuu elämässä vain positiivisia asioita?
Joka tapauksessa katsoja iloitsee, kun Tuhkimo iloitsee, ja itkee, kun Tuhkimo
itkee. Kaipaamme onnellista loppua Tuhkimolle. Elokuvaan oli alun perin
suunniteltu kohtaus, jossa Tuhkimo palaa kotiin tanssiaisista ja salakuuntelee
äiti- ja sisarpuoliensa keskustelua tanssiaisten salaperäisestä neidosta.
Tuhkimo ihmettelee kovin, miten saman katon alla asuvat naiset eivät tunnistaneet
häntä! Walt Disney halusi kuitenkin poistaa kohtauksen elokuvasta, sillä hänen
mielestään Tuhkimo oli kohtauksessa liian vahingoniloinen, ja yleisö olisi
menettänyt sympatiansa neitoa kohtaan. Tiedä häntä, mutta nyt Tuhkimo ainakin
pysyy puhtoisena ja arvonsa omaavana koko elokuvan ajan.
Toinen elokuvan henkilö, johon
samaistuu helposti, on Huli. Elokuvan alussa hiiri saapuu Tuhkimon taloon, ja
muut hiiret ottavat hänet ystävällisesti vastaan. Huli ei tunne talon tapoja,
mutta elokuvan kuluessa oppii ne tuntemaan. Hulilla on itsestään suuret luulot,
eikä hän usko minkään voivan vahingoittavan itseään. Hulissa kiteytyy myös
nykyajan nuorison halut, sillä hän pitää syömisestä eikä millään jaksaisi
harrastaa liikuntaa (vrt. helmikuussa 2013 iltalehdissä uutisoitiin
suomalaisten nuorten lihomisesta). Tuhkimo muuten antaa Hulille nimeksi
Octavius, mutta ystävät saavat kutsua häntä Huliksi. Elokuvassa pystyy
samaistumaan helposti myös haltijatarkummiin ja Viliin. Haltijatarkummi ja Vili
ovat molemmat auttaja-hahmoja, jotka kannustavat lähimmäisiään. Haltijatarkummi
on kovin empaattinen ja hän lohduttaa Tuhkimoa tämän suuressa surussa. Lisäksi
hän antaa Tuhkimolle mitä ihanimman lahjan – mutta miksi? Taikomisella ei ole
minkäänlaista motiivia, mutta ehkä ”kummilapsen” auttaminen on haltijatarkummin
suuri tehtävä. Vili haluaa myös auttaa Tuhkimoa, joka on kokenut kovia. Lisäksi
Vili auttaa Hulia erinäisissä askareissa pitkin elokuvaa.
Tuhkimon prinssi jää hyvin
kaukaiseksi hahmoksi, vähän samanlaiseksi mitättömyydeksi kuin Lumikin prinssi.
Elokuvassa selviää, että prinssi tykkää matkustella paljon. Kenties hän
rilluttelee paljon reissuillaan? Toisaalta kun prinssi rakastuu, hän tekee sen
koko sydämellään ja haluaa mennä varmasti naimisiin tämän tietyn neidon kanssa.
Alun perin elokuvaan oli suunniteltu prinssille suurempi rooli. Hänen oli
elokuvan alussa tarkoitus kisailla peuran kanssa metsästysleikkiä. Elokuvaan
oli myös suunniteltu kohtaus, jossa suurherttua vie Tuhkimon prinssin luo ja
paljastaa tälle, että Tuhkimo on palvelustyttö. Tämä olisi yllättänyt prinssin,
joka luuli, että oli ihastunut prinsessaan. Prinssin tunteet Tuhkimoa kohtaan
olivat kuitenkin niin voimakkaat, että hän kosi neitoa. Samassa kohtauksessa
haltijatarkummi olisi tullut taikomaan Tuhkimolle ihanan mekon. Nämä poistetut
kohtaukset olisivat antaneet prinssiin paljon enemmän sisältöä, mutta minulle
riittää pelkkä selitys mahdollisista kohtauksista. Näin prinssi muuttuu heti
paljon elävämmäksi herrasmieheksi.
Pahikset elokuvassa tekevät
psyykkistä väkivaltaa Tuhkimolle, niin kuin naisilla on tapana tehdä. Äitipuoli
näyttää oikein mässäilevän ilosta nähdessään Tuhkimon kärsivän. Siskopuolet
ovat aika tyhmiä, he eivät varmaan osaisi tehdä Tuhkimolle pahaa ilman
äitipuolen neuvoja tai esimerkkiä. Juoruilla he kyllä varmasti osaisivat neidon
selän takana. Paras pahis mielestäni on Lucifer-kissa, jonka pelkkä nimi
viittaa pahuuden pahimpaan ruumiillistumaan. Äitipuoli on myrkyttänyt
kissansakin omilla likaisilla arvoillaan, ja Lucifer yrittää parhaansa mukaan
hankaloittaa Tuhkimon elämää omalla tavallaan. Suurempana uhkana Lucifer toimii
hiirille, mutta hiirten onneksi kissa on hieman yksinkertainen. Sitä se pahuus
teettää. On muuten mielenkiintoista, että hiiret ovat ainoita eläimiä, jotka
osaavat puhua elokuvassa. Bruno-koira tai Lucifer ilmaisevat asioita vain
omalla koiran- ja kissankielellään, kuten myös hevonen ja linnut.
Tuhkimo on elokuva, josta huomaa
helposti sen vanhuuden. Äänenlaatu on vanhanaikaisen kuuloista ja niin on
animaatiokin. Hahmot liikkuvat hyvin teatraalisesti. Tähän vaikuttaa varmasti
se, että ennen elokuvan animaatiota kaikki kohtaukset (!) näyteltiin oikeiden ihmisten
kanssa. Animaattorit ottivat sitten mallia näyttelijöiden suorituksesta,
jolloin kaikki teatterilavalla opitut maneerit tulivat animaatioon mukaan.
Saman syyn takia myös Lumikissa
hahmojen liikkeet ovat niin hienostuneita. Tuhkimon piirrosjälki on todella
vaikuttavaa. Tuhkimon ja prinssin realistisuuteen on kiinnitetty huomiota. Muut
ihmiset elokuvassa taas näyttävät selkeästi disneymäisiltä isonenäisiltä
tyypeiltä, mikä on suuri ero Lumikkiin
nähden. Tuhkimon piirrosjälki on hyvää kenties siitä syystä, että se oli
ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa Disneyn ”nine old men” -ryhmän kaikki
jäsenet työskentelivät yhdessä. Tähän ryhmään kuului nyttemmin kuuluisiksi
tulleita animaattoreita, joita nykyiset animaattorit pitävät oppi-isinään.
Ryhmä animoi kaikki Disneyn kultakauden elokuvat Lumikista Bernandiin ja
Biancaan asti. Jotain piirrosjäljen hienoudesta kertonee se, että kohtauksen,
jossa Tuhkimolle taiotaan päälle tanssiaispuku, on sanottu olevan Walt Disneyn
lempianimaatiopätkä.
Tuhkimolle on tehty kaksi
jatko-osaa vuonna 2002 (Unelmien
prinsessa) ja 2007 (Taikansa kutakin).
Jatko-osissa prinssin henkilöhahmo syvenee ja toisesta sisarpuolesta paljastuu
valoisampi puoli. Luulen, että jatko-osat eivät kuitenkaan päihitä alkuperäistä
Tuhkimoa. Tuhkimo on hyvin kaunis ja herkkä elokuva, joka on juuri niin Disneytä
kun olla voi.
”Herra kuningas,
valitettavaa mutta todellista on totuus.”
- Suurherttua
- Suurherttua
(Oho, tulipas hieman pitkä arvostelu kirjoitettua... Ensi kerralla yritän tiivistää ainakin juonta.)
9.3.2013
The Adventures Of Ichabod and Mr. Toad - elokuva-arvostelu
HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Elokuva alkaa siitä, kun kamera johdattaa meidät kirjahyllyn luo. Kertoja pohtii, mikähän on englantilaisen kirjallisuuden hienoin hahmo, ja hahmon etsinnässä hän ohittaa kaikki Robin Hoodit ja Ihmemaan Liisat. Hienoin hahmo kertojan mielestä on rupikonna kirjasta Kaislikossa suhisee. Pääsemmekin nyt tutustumaan rupikonnan elämään.
Bronin hyväntahtoisuus Ichabodia kohtaan vähenee siinä silmänräpäyksessä, kun Ichabod ihastuu Katrinaan, kylän kauneimpaan naiseen. Ichabod ihastuu Katrinaan tämän isän valtavan omaisuuden takia. Katrina on melkoinen kujeilija, johon kaikki kylän miehet ovat ihastuneita, ja jonka puolesta miehet tekisivät mitä vaan. Kukaan miehistä ei ole kuitenkaan uskaltanut vastustaa Bronia Katrinan suhteen – paitsi Ichabod. Katrina pitääkin siitä, että joku vihdoin haastaa Bronin. Tästä alkaakin hyvin Aku Ankka ja Hannu Hanhimainen kilpakosinta, jossa Ichabod voittaa ensimmäisen ja toisenkin erän.
Halloweenina Katrinan isä järjestää tanssit, jossa Ichabod saa taas tanssittaa koko illan Katrinaa. Mustasukkainen Bron keksii silloin suunnitelman, jonka avulla hän uskoo saavansa taikauskoisen Ichabodin pois Katrinan tieltä. Bron kertoo tarinan päättömästä ratsumiehestä, joka metsästää itselleen päätä juuri tällaisina öinä. Taikauskoinen Ichabod raukka nielee Bronin jokaisen sanan, ja kun koittaa aika ratsastaa yksin kotiin, hän on kauhusta suunniltaan. Jokainen ääni saa hänet vapisemaan kauhusta. Ja yllättäen synkässä metsässä Ichabodin eteen ilmestyy päätön ratsumies!!! Alkaa kauhea pako kohti siltaa, sillä Bronin mukaan päätön ratsumies ei seuraa toista joen yli. Ichabod pääsee kuin pääseekin sillan yli…
Lopussa näemme, kuinka Bron ja Katrina menevät onnellisesti naimisiin. Kertoja kertoo sitten, että osan mielestä Ichabod pääsi ratsumiestä karkuun, ja hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa. Jotkut taas uskovat, että päätön ratsumies nappasi Ichabodin!!! Elokuva loppuu päättömän ratsumiehen julmaan nauruun.
The Adventures Of Ichabod and Mr. Toad (suomeksi Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen) on valmistunut vuonna 1949. Tarinaa herra sammakosta Disneyn studio alkoi tehdä jo vuonna 1938 tarkoituksenaan tehdä siitä kokopitkä elokuva. Vuonna 1941 elokuvan tekeminen jäädytettiin toisen maailmansodan takia. Myöhemmin valmiiksi tulleita animaatiopätkiä katsellessaan Disney tuli siihen tulokseen, että pätkän hahmot eivät vastanneet niitä standardeja, mitä Disneyn pitkissä elokuvissa on ollut (Bambi, Lumikki jne.). Niinpä Disney päätti, että rupikonnan seikkailut sopisivat yhteen jonkun toisen tarinan kanssa. Pariksi valikoitui päätön ratsumies, jota oltiin alettu valmistella vuonna 1946. Päättömästä ratsumiehestäkin piti alun perin tulla oma elokuvansa, mutta kävi ilmi, ettei animaation pituus riittäisi kokoillan elokuvan pituudeksi. Tässä oli siis oiva parivaljakko valmis!
Elokuvan molemmat tarinat perustuvat
kirjallisuuden tuotteisiin. Mr. Toadista kertovat tarina perustuu Kenneth
Grahamen vuonna 1908 kirjoittamaan lastenkirjaan Kaislikossa suhisee. Disneyn elokuva ja kirja eroavat toisistaan
joissakin kohdin. Kirjassa rupikonna ajaa ja kolaroi kuusi autoa ennen kuin
varastaa auton. Kirjassa hän myös todella varastaa sen. Grahamen teoksessa
näädät ovat vallanneet Konnakartanon ilman mitään sopimusta, ja ystävykset
taistelevat aseiden kanssa kartanon takaisin itselleen. Kirjassa rupikonna
oppii läksynsä, ja rupeaa kunnon kansalaiseksi. Kirjassa on elokuvan tarinan
lisäksi monta muutakin pientä kertomusta myyrän, mäyrän, vesirotan ja
rupikonnan seikkailuista.
Kuten Walt Disneykin itse sen totesi, ei piirrosjälki ole elokuvassa samanveroista, kuin mitä se suurimmassa osassa Disneyn elokuvia on. Piirrosjälki on itse asiassa hyvin vaatimatonta, ja välillä mittasuhteet heittelevät sinne tänne (esim. herra rupikonnan paetessa vankilasta). Tästä huolimatta elokuva sai vuonna 1950 Golden Globe -palkinnon parhaasta kuvauksesta. Ilmeisesti elokuvan kuvaus on ollut piirrosjäljestä huolimatta hyvää… vai mitä tuo palkinnon nimitys tarkoittaa? :) Elokuvan hahmotkin jäävät etäisiksi, enkä minä ainakaan samaistu heihin millään tavalla. Kaikki päähenkilöt ovat miehiä, ja ainoa nainen on Katrina, joka antaa naisista hyvin pinnallisen kuvan.
Se hyvä asia elokuvassa on, että molempien tarinoiden juonet pitävät tiukassa otteessaan. Kaislikossa suhisee -tarinassa on se hyvä puoli, että katsojat eivät tiedä ennen kuin lopuksi, onko rupikonna varastanut auton vai puhuuko hän totta, kun sanoo tehneensä vaihtokaupan. Päättömän ratsumiehen miesten kilpakosinta taas on hauskaa katsottavaa, kuten sarjakuvissakin Akun ja Hannun taistelu on. Lopussa meno äityy tosin liiankin jännittäväksi päättömän ratsumiehen esiintymisen myötä.
The Adventures Of Ichabod and Mr.
Toad ei oikeastaan sytytä minua, vaikka tarinoissa hyvä juoni onkin. Juonen
hyvyys liittyy kyllä aika pitkälti kirjailijan tekemään valmiiseen tekstiin. On
elokuvaa kyllä paljon miellyttävämpi katsoa, kuin vaikkapa Saludos Amigosta, jossa juoni hävitetään välillä täysin. Päätöntä
ratsumiestä en suosittelisi lapsille, ennen kuin he ovat täyttäneet 12 vuotta.
Rupikonnan tarinan voi taas näyttää kenelle tahansa! Haluan vielä sanoa loppuun
sen verran, että minusta on jotenkin niin hassua, kun alussa näytetään Robin
Hood ja Liisa Ihmemaassa kirjoja, sillä Disney tulee vielä tekemään niistäkin
elokuvat. Hehe!
8.3.2013
1.3.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)