Don't you kind of love December? 1.

Äääääk! Minun piti aloittaa eilen tässä blogissa adventtikalenteri, mutta unohdin koko asian täysin! En ala tekemään Rinki tinki tinkiin viime vuoden tapaan jokapäiväistä joulukalenteria. Tänä vuonna blogissa ilmestyy neljäkuvainen adventtikalenteri, joista jokainen kuva julkaistaan yhtenä adventtisunnuntaina. (...Tosin tämä ensimmäinen kuva nyt maanantaina, kun olin niin tomppeli eilen.) Kuvat tulevat olemaan omia kuvamuokkailujani, jos aikataulu ei petä pahasti. Alla olevan kuvan mukana toivotan teille ihanaa joulun odotusta! Muistakaa avata huomenna joulukalentereiden ensimmäinen luukku! :)

Kysymys: Mistä Disney-elokuvasta tämän postauksen otsikkona oleva laulun säe on peräisin?

Ken on maassa komein? 7.

Tervetuloa Ken on maassa komein? -sarjan uusimman jakson pariin! Kilpailussa on jäljellä enää yhdeksän komeinta miestä, ja kohta pudotamme heistä yhden pois. Ennen pudotusta katsokaamme kuitenkin, kenestä tulee viikon tähtihenkilö; kuka sai eniten ääniä parhaimmasta kuvasta viime viikolla. Hurjaa taistelua käytiin Aladdinin ja Naveenin välillä, mutta lopulta Naveen sai yhden äänen Aladdinia enemmän!

Naveenin vuorovaikutusta tiimiläistensä kanssa kehuttiin loistavaksi ja miestä muutenkin hurmaavaksi. Naveen voittaa siis tähtihenkilön tittelin, eikä näin ollen voi pudota seuraavassa äänestyksessä! Onneksi olkoon! (Anteeksi sekava kuva tähtien kanssa, mutta ei voi mittään, kun muut kuin Naveen eivät parhaiksi tulleet.)

Pudotusuhan alle tällä viikolla joutuivat John Smith (5:ttä kertaa...), Flynn Rider, Eric ja Jim. Kisasta tippui pois Eric, joka sai yllättävän äänivyöryn osakseen. Ericin kuvassa ei ollut katsojien (eikä tuomarin) mielestä havaittavissa minkäänlaista vuorovaikutusta, hän vaikutti kuvassa liian teennäiseltä ja jopa pois haikailevan näköiseltä. Toisaalta Eric sai osakseen myös parhaan kuvan äänen, ja hänen aiempaa kisa-saldoaan pidettiin onnistuneena.

"En voi uskoa, että tipuin jo näin aikaisin! Tämä tuntuu vähän nololta... Jos olen ihan rehellinen, niin minusta tuntuu, että taisin hieman alisuorittaa kisassa. Olen varma, että olisin pystynyt parempiin kuviin, jos vain olisin laittanut itseni likoon täysiä! Ajattelin, että säilyttäisin voimani loppusuoralle, mutta näköjään poseeraustaitoja olisi pitänyt käyttää heti alusta asti. Voih! Viime viikon kuvasta haluaisin sanoa sen verran, että tuomari ja äänestäjät tajusivat teemamme täysin väärin. Ainoastaan yksi äänestäjä ymmärsi meidän esittävän a cappella -poikabändiä, ja eläytyvän kuvassamme laulamiseen. Minun bassoääneni ei kuitenkaan tainnut tehdä Kristoffiin vaikutusta, sillä hän naureskeli sen verran kuvaussession aikana... Noh, tsemppiä loppukisaan pojille!" Olipas vaihteeksi positiivissävytteinen jäähyväispuhe! Kiitos Eric, kun osallistuit kilpailuun! 

Tällä kaudella usean miehen kuvassa on vieraillut jokin eläin. Eric esitteli meille Max-koiransa ennen tippumistaan, Aladdin Abu-apinan, ja kuvaajaa on kaikissa kuvaussessioissa häirinnyt Flynnin ystävä Pascal-kameleontti. Nyt on aika antaa eläimille oikein lupa tulla kameran eteen, sillä tämän viikon aiheena on eläinkuva! Eläimellisten kuvien ohessa miehet saavat esitellä oman eläinystävänsä.

"Tapasin Louis-alligaattorin suistolla sammakkona pomppiessani. Älkää kysykö, miksi olin sammakko, se on piiiiitkä tarina. Aluksi säikähdin Louista kovasti, sillä alligaattorin ajattelee tulevan luoksesi vain täyttääkseen murisevan mahansa. Tarkemmin tutustuttuani kaveriin hänestä paljastui herkkä puoli ja todellinen jazz-gaattori! Sama intohimo musiikkiin yhdisti meidät, ja nykyään viihdytämme yhdessä yleisöä Tianan ravintolassa. Louis on todellinen svengi-kaveri!" 

Pari viikkoa sitten lausuimme Naveenille näin: "Enää emme kuitenkaan hyväksy kuvia ukulelen soitosta." Tämän viikon kuvassa Naveen soittaa jälleen kerran ukulelea... Mutta hyväksymme kuvan silti! Tällä kertaa tausta ja tilanne on aivan erilainen, kuin kolmessa edellisessä ukulele-kuvassa, joten tuomarin sanat vedetään takaisin. Naveenin ja Louiksen yhteiskuvaan ei sopisi mikään muukaan teema kuin soittaminen, jos parivaljakko kerran tykkää jazzista niin paljon! Kaksikolla on hyvä katsekontakti toisiinsa, ja kuvasta näkee, että molemmilla on todella hauskaa, ja he nauttivat yhdessä tekemisestä. Kuvan perusteella voisi myös sanoa, että Naveen ja Louis pitävät toisiaan tasavertoisina, vaikka eläinten ja ihmisten välit eivät aina sellaiset ole. Joka tapauksessa Naveenin kuva on loistava ja mies näyttää, että hän todella ansaitsi tähtihenkilön arvonimen!

"Abu on paras kaverini! Ystävystyimme kauan, kauan sitten, kun elin vielä kaduilla. Abu oli tuolloin ainoa ystäväni, joka ymmärsi minua ja auttoi minua tulemaan toimeen. Kehitimme yhdessä näpistystekniikkaa todella pitkälle... Ymmärrän Abua vallan hyvin, kun hän on välillä ollut mustasukkainen muista ystävistäni ja Jasminesta. Elimme niin pitkään tiivistä ja kahdenkeskistä elämää, että jopa minun oli hieman vaikea luopua siitä. Kaikesta huolimatta Abu on vieläkin minulle ykkösystävä." 

Edellisen kerran näimme Abua Aladdinin harrastuskuvassa, kun hän ilmestyi kuvaan äkillisesti vesimelonin perässä. Tähän kuvaan Abu sopii paljon paremmin, ja apina onkin kuvassa oma, pollea ja itsevarma itsensä. Abu seisoo Aladdinin polvella, ja parin välillä on toveruutta ilmaiseva katsekontakti. Molemmat hymyilevät toiselle. Ainoa asia, mikä kuvassa pistää tuomaria hieman silmään, on Aladdinin suu. Miehen hampaat näyttävät jotenkin oudoilta - ihan kuin Aladdinilta puuttuisi hammas tai jotain. Ehkä hampaiden outous johtuu vain suun oudosta asennosta. Eläinystävä-kuvana kuva on vallan mainio.

"Sven on ollut kanssani lapsuudestani lähtien. Svenkin oli tuolloin lapsi, ja hankimme jo silloin yhdessä jäätä myyntiin. Sama työ on jatkunut aikuisuuteen saakka: teemme joka kesä matkoja kauas pohjoiseen jäätä särkemään. Sven kulkee kanssani kaikkialle, ja jaamme yhteisen intohimon porkkanoita kohtaan. Ne ovat namia! Sven on paras kaverini."  

Awwww!!! Voiko tästä kuvasta muuta sanoa? Katsokaa nyt tuota Kristoffin ilmettä! Se on niin suloinen! Äh, älkää välittäkö tuomarin naishormonien jylläyksestä... Kröhöm... Siis... Kuvassahan Kristoff ja Sven eivät katso toisiinsa, vaan he katsovat yhdessä johonkin yhteistä päämäärää kohti. Parilla on kuitenkin selkeä fyysinen kontakti toisiinsa, kun Kristoff lepuuttaa kättään Svenin selän päällä. Molemmat näyttävät kuvassa todella onnellisilta! Ah! Kuva on ihana! <3

"Samson on urhea hevoseni, jonka itse asiassa sain isältäni syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni pyöreitä, 10 vuotta. Samson on ollut siitä asti hoidossani, ja hän on paras hevonen, mitä maa päällään kantaa! Samson on urhea ja viisas, vaikka onkin välillä vähän liian omapäinen. Hän on pelastanut minut monesta pulasta uskomattoman nopealla ravillaan. Annan Samsonille jokaisen ratsastusmatkan jälkeen porkkanoita herkuteltavaksi, ja siten kiitän häntä hyvästä kyyditsemisestä." 

Philiphän vaikuttaa käyvän vekkulimaisemmaksi jokaisen uuden kuvan myötä! Tässä kuvassa hän on nojautunut pitkälle Samsonin kaulaan kuin kuiskuttaakseen tälle jotain, tai suostutellakseen häntä johonkin. Philipin kasvoilla on kujeileva ilme, ja Samsonin innostunut ilme antaa Philipinkin kasvoille puhtia. Parilla on mainio vuorovaikutus katsekontaktin myötä, ja fyysinenkin kosketus löytyy koko Philipin vartalon mitalta miehen istuessa hevosen selässä. Parin taustalla on vielä vaikuttava metsämaisema. Kuva on todellakin onnistunut!

"Gorillat kasvattivat minut aikuiseksi, ja olen koko elämäni elänyt viidakossa heidän parissaan. Äitini on Kala, isäni oli Kerchak, paras gorillaystäväni on Terk ja norsuystäväni Tantor. Olen todellakin elänyt aina eläinten kanssa, ja osaan puhua kaikkien viidakon eläinten kieltä ja liikkua heidän tapaansa. Kisaan lähtiessäni gorillalaumaani oli juuri syntynyt lapsia, ja jätin vastasyntyneet gorillavauvat äitiensä hoitoon. Nyt pääsin näkemään näitä kovasti kasvaneita pilttejä vihdoin uudestaan, ja heistähän on kasvanut varsin villejä, mutta todella suloisia gorilloja! Lapset ovat kyllä parasta maailmassa! Ja nyt on minun vuoroni kasvattaa gorilloita!" 

Tällä kuvalla Tarzan kerää ilmiselvästi lapsiystävällisten ihmisten sympatioita osakseen, ja tuomarin hän ainakin sai pauloihinsa. Tarzanin kuvassa seikkailee miehen lisäksi kolme nuorta gorillaa, jotka leikkivät ja pelleilevät Tarzanin ympärillä. Tarzan ottaa kuvassa gorillalapset loistavasti huomioon, ja hänen ilmeensäkin on jotenkin herkkä ja leikittelevän näköinen. Oijoi! Kuva on mahtava!

"Olen aina pitänyt eläimistä, ja mielestäni ne ovat paljon aidompia ja uskollisempia kuin ihmiset. En ole kuitenkaan koskaan omistanut lemmikkiä, koska rakastan tutkimusmatkoja, ja lemmikin ottaminen matkoille on hankalaa. Miiko-pesukarhuun tutustuin Pocahontasin kautta. Miiko on todella perso ruoalle, ja hän napsiikin laivakeksini samantien astuessani alas laivasta. Miiko on myös todella ahne, ja hän on varmaan varastanut puolet laukkuni sisällöstä kuvauksissa käydessään. En tajua, mitä hän tekee kaikella tavaralla! Jostain syystä pidän Miikosta kuitenkin kovasti." 

Kuvassaan John Smith tarjoaa Miikolle laivakeksiä. John on laskeutunut kivasti Miikon tasolle, ja hänellä on kontakti Miikoon niin katseen kuin keksinkin kautta. Olisikohan Miiko suostunut poseeraamaan kameralle noin nätisti ilman keksiä? Hmm... Näemme John Smithin kasvoilla jälleen hymyn pilkahduksen! Jes, hyvä! Kenties hymy auttaa John Smithin vihdoin pois pudotusuhan alta...! Kuva on oikein veikeä.

"Ööö... Tiedän, miltä kuvani näyttää... Eikä siinä tapahdu sitä, mitä näyttää tapahtuvan! Maximus on rakas ystäväni! Alkujaan Max oli vihamieheni, ja hän yritti saada takaisin erästä pientä varastamaani tiaraa... Kröhöm... Mutta nykyään olemme ylimpiä ystäviä! Maximus itse asiassa pelasti jopa henkeni! Vaikka ensin yrittikin hukuttaa minut murtamalla padon... Öh. Voisin kai tiivistää, että ystävyyssuhteemme on hyvin vaihtelevainen, välillä olemme kuin paita ja peppu, mutta välillä emme voi sietää toisiamme. Tykkäämme myös painia leikkimielisesti, kuten tässä kuvassa teimme, kunnes tajusimme valokuvaajan ottavan kuvaa. Hups." 

Hupsista vaan tosiaan! Noh, annettakoon eläinrääkkäykseltä näyttävä kuva anteeksi Flynnin selityksen takia: emme keskity kohotettuun nyrkkiin ja purukalustojen välissä olevaan jalkaan. Flynnin ja Maximuksen kuva on hyvin samantapainen kuin Kristoffin kuva: tässäkin kuvassa mies ja eläin katsovat yhdessä jonnekin kuvaruudun ulkopuolelle. Siinä missä Kristoffin kuva oli ihana ja autuas, on Flynnin kuva huumorinpitoinen ja hämmästelevä. Flynn on toden totta näyttänyt, että osaa pistää elämän vitsailuksi. Toivoisimme häneltä välillä hieman vakavuuttakin. Flynnin eläinkuva on kuitenkin hauska ja ihan onnistunut. Kysymys kuuluu vaan, että missä on Pascal, joka on seurannut Flynniä muuten kuin hai laivaa? Ja miksei Flynn valinnut kameleonttia eläinkuvaansa? Hmm.... 

"Viikon aiheena oli eläinkuva. Eläimethän ovat eri lajikokonaisuus, kuin ihmiset, joten ajattelin, että kuva täytyy ottaa siis vain muun kuin ihmisen kanssa! Tohtori Doppler ei ole ihminen, vaan jokin toinen laji, jonka nimeä en muista, ja hän näyttää ihan koiralta. Niinpä otin kuvan hänen kanssaan! Hah! Doppler ei tiennyt, että viikon aiheena on eläinkuva. Hän luuli, että kuvaamme perhekuvaa. Miksi olisin ottanut tohtorin perhekuvaan, kun hän ei edes kuulu perheeseeni!? Haha! ... Noh, on Delbert oikeasti minulle todella tärkeä henkilö. Hän huolehtii minusta, ja erityisesti hän huolehtii äidistäni, kun hänellä on vaikeaa. Olen Delbertille ikuisesti kiitollinen kaikista hänen perheelleni tekemistään palveluksista. Kiitos." 

Jim sai viime viikolla Ericin jälkeen toiseksi eniten ääniä, eli oli hyvin lähellä, ettei hän pudonnut jo kisasta. Tällä viikolla Jim tekee kuvallaan paremman suorituksen: hän katsoo tohtori Doppleria silmiin, on kumartanut häntä kohti ja jopa hymyilee. Nyt kisaan osallistuminen näyttää miellyttävän Jimiä paljon enemmän kuin viime viikolla! Doppler ei ole kuvassa se kaikkein esteettisin itsensä, mutta Jimiähän me tässä arvioimme. Ja Doppler näyttää selittävän jotain todella innokkaasti, joten esteetittömyys suotakoon hänelle anteeksi. Jimin kuva on oikein onnistunut, mutta tuomaria hieman ärsyttää nuoren miehen näsäviisailu. Tohtori Doppler ei kyllä ole eläin, ja kuvan aiheena oli eläinkuva. Toisaalta Jimillä on hyvä pointti, jonka hän tuo meille ilmi, mutta siltikään viikon tehtävänanto ei tule suoritetuksi täydellä teholla. Aijaijai...! 

Siinäpäs olivat tämän viikon eläimelliset kuvat! Kuvien taso oli noussut taas kivasti parista viime viikkoisesta, hyvä hyvä! Kenellä teistä oli vaikuttavin kuva eläinystävän kanssa? Entä kenen kuva oli täyttä potaskaa; kuka ansaitsisi tippua kisasta? Se on taas teidän päätettävissänne, arvon äänestäjät! Äänestäkää alla olevaan kommentointi-laatikkoon, mutta muistakaa, että Naveenilla on koskemattomuus, eli häntä ei kannata äänestää! Seuraavan kerran Ken on maassa komein? ilmestyy ruutuihinne lauantaina 5.12., eli äänestysaikaa on nyt runsaasti. Näkemisiin!

Tää ystävyys kuole ei!

Keväällä aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kustakin klassikosta. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! Nyt sarja jatkuu neljänteen osaansa. 

Aladdin: Henki

Lampunhenki vie Aladdinista parhaimman hahmon tittelin huumorinsa avulla. Hengen suusta ei putkahda kertaakaan yhtään tylsää sanaa, ja hänen ilmestyessään ruutuun tietää, että kohta saa nauraa. Hengen mahtavuuteen vaikuttaa ehdottomasti hänen dubbaajansa Vesa-Matti Loiri, joka tekee lampunhenkenä mahtavan suorituksen. Henki ei ole kuitenkaan pelkästään hauskuuttaja-hahmo, vaan häneltä löytyy muitakin puolia. Henki on kyllästynyt toteuttamaan muiden toiveita, ja haluaisi itselleen vapauden; tehdä mikä itseään huvittaa. Henki myös kiintyy elokuvan päähenkilöön, Aladdiniin, ja Aladdinista tulee Hengelle paljon enemmän kuin pelkkä käskyjen antaja: hänestä tulee ystävä.

Leijonakuningas: Simba

Simba on Jylhämaan kuninkaan poika, joka on hyvin perillä tulevasta urastaan hallitsijana. Simba ei millään malttaisi odottaa kasvavansa aikuiseksi, jolloin hän saa kruunun kuninkaan ja pääsee olemaan muiden yläpuolella. Elämä heittää nuoren Simban kauas kotoaan Jylhämaasta, ja toisenlaisessa paratiisissa eläessään hän oppii pitämään hauskaa ja jättämään takamuksensa menneeseen... eikun menneet taakseen. Hakuna matata - periaatteen mukaan Simba elää huoletonta elämää, eikä mieti velvollisuuksiaan muualla. Kuten arvata saattaa, lopulta Simba joutuu kohtaamaan unohtamansa menneisyyden ja kantamaan vastuuta aikuisen lailla. Leijonakuningas kertookin Simban kasvutarinan naiivista leijonanpojasta viisaaksi urosleijonaksi. Pidän Simbasta kovasti, sillä häneen on helppo samaistua. Leijona on tehnyt elämässään virheitä, mutta hän ottaa niistä oppia. Simban kasvutarina on mielestäni yksi parhaita kasvukertomuksia Disneyn elokuvista. 

Pocahontas: Pocahontas

Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on hyvin luonnonläheinen nuori nainen. Hän kulkee pitkin maita ja mantuja paljailla varpaillaan, ja puhuu luonnonhenkien kanssa samaa kieltä. Pocahontas on hyvin utelias ja rohkea nainen. Hän uskaltaa hypätä monen sadan metrin kielekkeeltä jokeen ja vakoilla Englannista saapuvien valkoihoisten liikkeitä lähietäisyydeltä. Pocahontas eroaakin muista kyläläisistään siinä mielessä, ettei usko kaiken erilaisen ja vieraan olevan pahaa, vaan hän haluaa tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin. Pocahontas haluaisi kulkea omia polkujaan, mutta kylän päällikön tyttärenä hän tuntee velvollisuudentuntoa isäänsä ja kyläläisiä kohtaan. Hän pohtiikin elokuvan aikana useasti valintojaan kylän yhteisen hyvän ja omien vapauteen kurottelevien halujensa välillä. Lopulta Pocahontas oppii, että tärkeintä on kuunnella oman sydämensä ääntä.

Notre Damen kellonsoittaja: Quasimodo

Quasimodo on todella traaginen hahmo, jota kohtaan ei voi olla tuntematta sympatiaa. Kellonsoittaja on erilainen verrattuna muihin ihmisiin, ja hän on elänyt katedraalissa eristyksissä koko elämänsä. Quasimodo haluaisi elää tavallista elämää muiden ihmisten joukossa, mutta hänelle on uskoteltu, että muut ovat häntä kohtaan julmia hänen erilaisuutensa vuoksi. Niinpä Quasimodo myös pelkää ulkomaailmaa, vaikka on suunnattoman kiinnostunut sitä kohtaan. Quasimodolla on melko rujonnäköinen ulkokuori, mutta sisältä hän on herkkä ja ystävällinen. Yksinäisessä tornissaan Quasimodo on tarvinnut ystäviä, ja niitä hän on löytänyt gargoileista. Katsoja jää pohtimaan, ovatko Hugo, Laverne ja Victor vain Quasimodon mielikuvitusta, vai ovatko he oikeasti olemassa: moni muu ei näe gargoilien nimittäin liikkuvan. Jos hahmot elävät vain kellonsoittajan mielikuvituksessa, tekee se hahmoon yhden traagisen piirteen lisää. Quasimodo on siis todella surumielinen hahmo, ja koska katsoja elää niin vahvasti miehen tunteiden mukana, ei hänestä voi olla pitämättä.

Herkules: Hades

Herkuleksen paras hahmo on elokuvan pahis, Hades. Hadeksella on hyvin kiero huumorintaju, ja hänen letkautuksilleen saa monesti nauraa. Huvittavuudestaan huolimatta Hadeksella on julmia suunnitelmia: hän ei halua vähempää kuin valloittaa maailman. Hades haluaa Olympoksen hallitsijaksi, ja jumalien hallitsijana hän on käytännössä myös maailman, tai ainakin antiikin Kreikan hallitsija. Hadeksen juoni on siinä mielessä ihan ymmärrettävä, että hän on suuttunut Zeukselle, joka pilasi aikoinaan hänen vastaavanlaiset valloitussuunnitelmansa ja teki hänestä Manalan, kuolleiden valtakunnan hallitsijan. Kuolleiden seura ei ole sitä parasta mahdollista. :)

Mulan: Mulan

Mulan on ehdottomasti paras hahmo omasta elokuvastaan. Päähenkilönä Mulanin hahmoon keskitytään tietenkin eniten, ja hän kokee eniten kehitystä elokuvan aikana. Elokuvan alussa Mulan on nuori nainen, joka yrittää sopeutua yhteiskunnan tapoihin ja kiinalaiseen naisen alistettuun asemaan. Mulanilla on kuitenkin vahva persoonallisuus, eikä hän suostu asettumaan tiettyjen rajojen sisään, vaikka yrittääkin parhaansa. Mulanin vanhan isän saadessa kutsun sotaan Mulan ei voi ymmärtää, miksi vanhan ja sairaan miehen pitäisi lähteä tekemään velvollisuutensa, jonka täyttäminen näyttää isän kuntoon nähden mahdottomalta. Niin Mulan päättää lähteä sotaan isänsä puolesta, ja hän pukeutuu mieheksi rikkoen näin yhteiskunnan sanelemia ehtoja. Elokuvan aikana Mulan siis sallii itsensä rikkovan rajoja, eikä enää jarruttele omaa luonnettaan. Hän esiintyy omana itsenään, ja oppii, että se on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Mulan on huolehtivainen, empaattinen, aito, viisas ja elämänjanoinen nuori nainen. Itsenään olemisen ohessa Mulan tulee pelastaneeksi koko Kiinan.

Tarzan: Tantor

Kaikesta kauhuissaan oleva Tantor on aivan loistava hahmo elokuvasta Tarzan! Toki päähenkilökin on mahtava ja tunteet heräävät häntä kohtaan elokuvan aikana, mutta Tantor vie voiton niukin naukin. Jo lapsena Tantor on yllättävän valveutunut ympäristössä piilevistä bakteereista, mikä on hämmentävää niin hänen ikänsä kuin sivistömättömän asuinseudun perusteella. Tämä pikkuvanhuus tuo jo lapsihahmoon kivasti huumoria. Aikuiseksi kasvettuaan Tantor pelkää yhä ympäröivää luontoa, ja on vallan kauhistunut ystäviensä Tarzanin ja Terkin painiotteluista. Noin rajussa leikissä jollekin voi käydä hullusti, eikä Tantor halua tätä! Tiukan paikan tullen pelokas Tantor kuitenkin näyttää, että häneen voi luottaa, ja hänkin osaa rohkaistua auttaakseen ystäviään. Voinen myös sanoa, että Tantorilla on hyvä muisti hänen lajinsa ominaispiirteen huomioon ottaen. :)

Fantasia 2000: Aku Ankka

Ensimmäisessä Fantasiassa paras hahmo oli mielestäni Mikki Hiiri tarinassa Noidan oppipoika. Juuri sama animaatiopätkä sisältyy myös Fantasia 2000:een, mutta en halunnut valita Mikkiä parhaaksi kahta kertaa, varsinkaan, kun uudemman Fantasian hahmokavalkadissa on monta muutakin hyvää ehdokasta parhaan hahmon tittelin voittajaksi. :) Niinpä paras hahmo Fantasia 2000:sta on Aku Ankka, joka seikkailee Nooan arkista kertovassa animaatiopätkässä Pomp and Circumstance. Pätkässä Aku tekee Nooan työt ja tuo kaikkia eläimiä arkkiin kaksin kappalein (paitsi yksisarvisia ja lohikäärmeitä, jotka jäävät nauraa röhöttämään muiden arkki-hullutukselle). Aku luulee menettäneensä Iineksen tulvalle, ja koko arkin purjehtimisen ajan muistelee rakastaan kaiholla. Ilo on katsojallakin suuri, kun Iines arkin rantauduttua löytyy! Fantasia 2000:n Aku ei saa ankalle tyypillisiä raivokohtauksia, mutta hänen epäonnensa on kaikille Aku Ankka -sarjakuvien lukijoille hyvin tutunoloista. 

Dinosaurus: Aladar

Dinosauruksen hahmotyö on jäänyt puoliväliin, ja hahmot jäävät katsojalle todella etäisiksi. Näin ollen voisin sanoa, että huonoista hahmoista se vähiten huonoin on Aladar, elokuvan päähenkilö. Aladar -iguanodon on kasvanut lemurien kasvattamana. Lemurien joukossa eläessään hän on kuitenkin huomannut, että on erilainen kuin muut. Elokuvan edetessä Aladar kohtaa dinosauruslauman, eikä hän meinaa päästä dinosaurustenkaan porukkaan, vaikka samaa lajia onkin. Aladar on kuitenkin huomaavainen ja välittää kaikista lauman jäsenistä, ja niin hänen suosionsa alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Aladar näyttää, ettei suuren joukon mukana kannata aina kulkea, jos joukko käyttäytyy huonosti. Tiettyyn päämäärään voi päästä usein monella eri tavalla: muut huomioiden tai itsekkäästi omaa napaa ajatellen. Kukin voi omassa päässään pohtia, mikä lähestymistapa on kulloinkin parasta.

Keisarin uudet kuviot: Kronk

Kronk on aivan mahtava hahmo! Hän on Keisarin uudet kuviot -elokuvan pahiksen, Yzman, kätyri. Tästä huolimatta Kronkia ei voi sanoa pahikseksi, vaan hän on joutunut moiseen asemaan luultavasti vain ulkonäkönsä ja raavaan voiman takia. Elokuvan aikana näemmekin monta kertaa, kuinka Kronkin hyvä ja paha puoli taistelevat keskenään miehen ohjaamisesta. Kronkia ei todellakaan voi sanoa älyn jättiläiseksi. Hän on hyvin yksinkertainen mies, ja kommentoi monia Yzman lauseita omalla innostuneella tavallaan. Kronk pitää ruoanlaitosta ja vanhana kurrepartiolaisena hänellä on eläinten (ainakin oravien) kieli ja metsässä kulkeminen hallussa. Mies pitää varmasti myös kuntoilusta suuren lihasmassansa perusteella. Kronkin ansiosta Keisarin uudet kuviot -elokuvassa on monta hulvattoman hauskaa kohtausta, eikä elokuvaa kyllä pystyisi kuvittelemaan ilman Kronkin siihen tekemää tärkeää roolia.
 

Ken on maassa komein? 6.

Oikein hyvää lauantaita ja tervetuloa Ken on maassa komein? -kisan pariin - jälleen kerran! Viime kerralla kilpailijat pääsivät hulluttelemaan ja heittäytymään täysin villeiksi. Hulluttelukuvista parhaimmat kuvat otti äänestäjien mielestä Aladdin ja Tarzan, ja he olivatkin ainoita, joita äänestettiin tähtikuvan saajiksi. Parin äänen erolla parhaimman kuvan palkinnon voitti Aladdin!

Äänestäjät kehuivat Aladdinin kuvaa todella hulluksi ja hillittömäksi, ja se toi mieleen jonkin kreisikomedian. Aladdinin heittäytymistä tehtävänantoon kehuttiin, ja kuvasta näkyi tekemisen ja höpöilyn meininki hyvin. Aladdin voittaa siis tälle viikolle itselleen koskemattomuuden. Tämä on  toinen kerta, kun Aladdin on voittanut itselleen tähtikuvan palkinnon, onnea! 

Pudotusuhan alle joutui tällä kerralla kuusi kilpailijaa: Flynn, Eric, Kristoff, Shang, John Smith ja Jim. Eniten ääniä sai kapteeni Li Shang, joka putoaa kilpailusta viidentenä.

Shangin taival kilpailussa oli melko vakaalla pohjalla, kunnes yksi epäonnistunut kuva pilasi kaiken. Shang oli tosin jo kerran aikaisemmin ollut pudotusuhan alla, mutta hän oli myös voittanut tähtikuvan palkinnon harrastus-kuvastaan. Miten tässä nyt näin kävi? "En ymmärrä sitä, miksi tuomari pitää samoja kuvausaiheita vuodesta toiseen. Varsinkin tuo hulluttelukuva-aihe on todella typerä: mehän tulimme tänne komeuskilpailuun, emme vitsin kohteeksi! En ymmärrä, mitä hyötyä itsensä tyhmäksi tekemisessä on minkään kanssa! Törkeää!" Voih, olemme pahoillamme aiheuttamastamme traumasta, Shang! Kiitos oikein paljon kisaan osallistumisestasi! 

Sitten jäljelle jääneiden kilpailijoiden pariin. Tällä viikolla muodostimme yhdeksästä kilpailijastamme kolme kolmen hengen tiimiä. Kaikista kolmikoista otettiin yhteiskuvat. Näissä yhteiskuvissa tulee käydä ilmi ennen kaikkea vuorovaikutus muiden tiimin jäsenten kanssa. Jokaisen yksilön suoritus kuitenkin vaikuttaa koko tiimin kuvan onnistumiseen, joten tuomari arvostelee kilpailijat yksilöllisesti. Ei siis muuta kuin katsomaan kuvia tehokolmikoista!

Ensimmäisessä kuvassa meille esiintyy Naveen, Aladdin ja Tarzan. Kuvassa miehet pitävät hauskaa keskenään, ja koko kuvasta välittyykin katsojille ilo ja riemu! 

Oikeassa reunassa oleva Tarzan on yrittänyt ilmiselvästi säikäyttää Aladdinin. Hänen kätensä on kohotettu korkealle valmiina koskettamaan Aladdinia, ja hänen suuhunsa on kerätty ilmaa "Pöö":n huutamista varten. Säikyttely-yritys on mennyt kuitenkin pahasti pieleen, ja Tarzan on jäänyt seisomaan melko hullunkuriseen asentoon, joka tuo mieleen viime kerran teeman. Täytyy todeta, ettei Tarzan ole tässä kuvassa ihan parhaimmillaan, sillä kasvoilla oleva ilme ei tuo miehen parhaimpia puolia esiin. Tarzan kuitenkin on tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden kuvassa olevien miesten kanssa, ja hän tuo kuvaan hauskuutta ja tietynlaista teemaa. Ei siis voi sanoa, että Tarzanin kuva olisi epäonnistunut. ... Kunhan ensi kerralla ilmettä mietittäisiin hieman esteettisemmäksi! 

Kuvassa keskellä seisova Aladdin on jäänyt melkein säikyttelyn uhriksi, mutta viime hetkellä hän on tajunnut Tarzanin lymyilevän selkänsä takana. Aladdin on kääntynyt äkkiä kohtaamaan säikyttelijänsä, ja hänen koko ilmeensä ja kehon asentonsa näyttää huutavan: "Ahaa! Näinkin sinut!" Aladdin on nostanut sormensa pystyyn ja toruu sillä Tarzania: "Yritäpäs vielä kerran..." Aladdinin ilme on veikeä ja ilkikurinen. Hän katsoo myös intensiivisesti Tarzania silmiin, jotta hänen sanomansa menisi varmasti perille. Loistava kuva tämän viikon tähtihenkilöltä! 

Naveen katsoo Aladdinia tiiviisti ja ojentaa käsiään kohti Tarzania kuin sanoen: "Näetkö? Mitä minä sanoin!" Kenties Naveen on ehtinyt juuri varoittaa Aladdinia häntä uhkaavasta säikyttelystä, ja on iloinen, kun sai estettyä yrityksen. Toisaalta Naveen voisi olla myös Tarzanin kanssa samassa juonessa, ja hän esittelee Aladdinille, miten he meinasivat hänet säikäyttää. Joka tapauksessa Naveen näyttää kuvassa todella komealta, ja kuva onkin onnistunut niin ulkonäön kuin vuorovaikutuksenkin kohdalta. Koko kolmikon kuva on todella upea ja hymyn suunpieliin levittävä. Mahtavaa!

Toisessa kuvassa meille esiintyvät prinssi Philip, Jim ja John Smith. Kuvassa Philip ja John näyttäisivät suostuttelevan Jimiä johonkin...

Philip näyttää kuvassa meille parhainta puoltaan. Hän hymyilee valloittavasti ja jotenkin pilke silmäkulmassaan. Prinssi näyttäisi suostuttelevan Jimiä johonkin, ja prinssin käsi on nuorukaisen selällä kuin tukea argumenteilleen hakien. Prinssin toinen käsi on kohotettuna ilmaan huolettomasti kuin taivaanrantaan poutapilviä maalaillen. Ehkä prinssi ei yritäkään houkutella Jimiä mihinkään, vaan yrittää saada vain hyvää valokuvaa, jossa kaikki ovat onnellisia ja yhtä perhettä. Oli miten oli, Philip ei näytä onnistuneen yrityksessään. Philipin osalta kuva on kuitenkin hieno, ja hänen kontaktinsa Jimiin on loistava. 

Keskellä seisova Jim näyttää siltä, ettei häntä kiinnosta mikään. Hänen vierellään seisovat miehet vaikuttaisivat olevan Jimille liian vakavia ja liian aikuisia, ehkä Jim kaipaisi itselleen hieman nuorempaa seuraa. Philip tekee parhaansa saadakseen Jimin puolelleen, mutta Jim vain mököttää. Jimin kauas ohjautuva katse näyttää kertovan pohjattomasta tylsyydestä ja halusta olla jossain aivan muualla. Nuorella miehellä on kädetkin taskuissaan vielä pönkittämässä hänen hällä väliä -asennettaan. Jim näyttää kuvassa siis siltä, ettei häntä kiinnosta vuorovaikutus muiden miesten kanssa, ja koska hän ei näytä edes yrittävän, niin ehkä häntä ei kiinnosta koko kilpailu. Voi voi voi! Toivotaan, että kyseessä olisi kuitenkin suunniteltu kuvan aihe, jossa Jimistä on vain haluttu tehdä vastarannan kiiski. Tuomaria kuva ei kuitenkaan vakuuta. 

John Smith vilkuilee kuvassa prinssi Philipiä, ja vaikuttaa siltä, että miehillä on joku yhteinen vitsi mielessä. Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun näemme Smithin hymyilemässä! Johnilla on kuvassa kauhea kiire jonnekin kuvan ulkopuolelle, ja ihan kun hän meinaisi ottaa sieltä jotain mukaansa. Ehkä kuvasta puuttui joku elementti, joka olisi tehnyt Jiminkin ilmeestä hauskemman. Joka tapauksessa John Smith on ollut nyt jo neljä kertaa pudotusuhan alla viiden äänestyksen aikana. Tämä kuva Johnista on kuitenkin jokseenkin onnistunut, jos hötkyilyä vähentäisi vähän.

Kolmannessa ja viimeisessä kuvassa esiintyvät Flynn Rider, prinssi Eric ja Kristoff. Kuvan teemana näyttäisi olevan käden rinnalla pitäminen...? Tämän kuvan miehistä kaikki olivat tällä viikolla pudotusuhan alla.

Vasemmalla seisova Flynn näyttää eläytyvän miesten teemaan oikein olan takaa! Hän näyttää esittävän henkisesti haavoittunutta miestä, joka käsi rinnallaan suree julmaa kohtaloaan. Pääkin on kallistettu alaspäin ja silmät ovat haikeudesta kiinni. Niin hieno, eläytyväinen ja komea kuin Flynn onkin, hänellä ei ole minkäänlaista kontaktia kummankaan kuvan miehen kanssa. Ehkä hän odottaa muiden tulevan kanssaan samaan, dramaattiseen teemaan... Oli miten oli, edes jonkinlaista vuorovaikutusta kaivattaisiin!

Voi Eric, voi Eric... Hän on tainnut käsittää tehtävänannon täysin väärin! Ericilläkään ei ole vuorovaikutusta muiden kuvassa olijoiden kanssa, ja hän näyttää melkeinpä katsovan suoraan kameraan! Eric on myös tajunnut kolmikon käsi rinnalla -teeman omalaatuisella tavalla, sillä hän näyttää rykivän ja auttavan nyrkillä tätä rykimisprosessia. Eric on kaiken lisäksi huolestuneen näköinen, eikä hän näytä istuvan kuvaan muiden seuraan. Aijaijaijai... Niin ulkonäkö kuin vuorovaikutuskin ovat nyt retuperällä! Voih! 

Kristoffilla on jonkinnäköistä vuorovaikutusta muiden kanssa, sillä hän näyttää katsovan Flynniin ihailevasti, kuin häneltä oppia ottaen. Kristoff kaipaisi kuitenkin harjoittelua vielä draaman keinoissa, sillä hänen käsi rinnalla -poseerauksensa jää kalpeaksi Flynnin rinnalla. Lisäksi Kristoffin toinen käsi on ollut liikkeessä kuvan ottamisen aikaan, ja kuvassa näkyy nyt haamuliikettä. Höh. Kristoff on kuvassa kuitenkin ainoa, joka hymyilee, ja joka ottaa kontaktia muihin miehiin. Itse Kristoffin poseeraus jää kuitenkin puolitiehen. Voi voi!

Siinä olivat kaikki kuvat tältä viikolta. Shang Lin pudotus kertoo sen, että tässä kilpailussa voi tapahtua mitä vaan, eikä kukaan ole turvassa! Paitsi tähtikuvan ottanut kilpailija... Tässä vaiheessa voisin kertoa hieman tilastotiedettä, sillä nyt melkein kaikki kilpailussa jäljellä olevat kilpailijat ovat olleet ainakin kerran pudotusuhan alla!!! Ainoa mies, joka ei ole joutunut pudotusuhan alle kertaakaan, on Tarzan. Voisiko hänessä olla voittaja-ainesta...? Nyt teidän, arvoisat lukijat, on kuitenkin aika taas äänestää huonointa ja parasta kuvaa! Aladdinilla on tällä viikolla koskemattomuus, eli häntä ei kannata äänestää! Äänestysaika tällä kierroksella on nyt normaalia lyhyempi, sillä seuraava jakso ilmestyy jo torstaina 26.11. (toivottavasti...)!!!! Siihen saakka näkemiin! 

Nalle Puhin elokuva - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Nuoren pojan, Risto Reippaan huoneessa lojuu siellä täällä eläinpehmoleluja. Nalle-pehmolelun vieressä lepää kirja, jonka sivut aukeavat ja alkavat kertoa elokuvan tarinaa. Kirja vie meidät Puolen hehtaarin metsään, jossa tapaamme Nalle Puhin ystävineen. Nalle Puh aloittelee päiväänsä hunajan etsinnällä, muttei löydä kullankeltaista herkkua mistään talostaan. Niin Puh päättää lähteä kysymään ystäviltään, olisiko heillä lainata hunajaa. Karhu saapuu Ihaan luokse, jolta hunajaa ei valitettavasti löydy. Puh sen sijaan keksii kovin masentuneissa tunnelmissa olevan Ihaan pulman: eihän hänellä ole häntää! Tämä varmasti aiheuttaa aasin masentumisen! 

Läheiselle oksalle lennähtää Pöllö, jonka Nalle Puh lähettää viemään sanomaa erittäin tärkeästä kokouksesta kaikille Puolen hehtaarin metsän asukkaille. Puh, Ihaa, Nasu, Kengu, Ruu, Kani ja Pöllö tapaavat pian, ja Risto Reippaan johdatuksella he päättävät etsiä Ihaalle uuden hännän. Uuden hännän löytäjä saa palkinnoksi hunajapurkin. Nalle Puhin vatsa halajaa hunajaa, joten Puh lähtee innolla etsimään häntää. Ehdokkaiksi tuodaan niin Puh-kuu-kello kuin kaulaliina. Ihaalle sopivaa häntää ei vaan meinaa löytyä. Etsinnästä nälkäiseksi tullut Nalle Puh vaeltaa Risto Reippaan luokse, sillä hänellä on varmasti säilössä hunajaa. Riston talo näyttää kuitenkin olevan tyhjillään, ja ovessa on Riston kirjoittama lappu. Koska Puh ei osaa lukea, hän vie Riston viestin Pöllölle luettavaksi. Myös muut metsän eläimet tulevat kuuntelemaan tärkeän lapun viestiä. Pöllö on lukevinaan lapusta, että Riston on kidnapannut Pahko! Muut eläimet ihmettelevät, mikä se sellainen Pahko on, ja niin Pöllö alkaa maalailla hirvittäviä kuvia todella julmasta Pahkosta muiden eläinten lyödessä vettä kiukaalle (kuvainnollisesti). Peloistaan huolimatta Puolen hehtaarin metsäläiset päättävät napata Pahkon, ja näin vapauttaa Riston. 

Pahkon metsästys alkakoon! Nasu ja Nalle Puh kaivavat metsäaukiolle ison kuopan, johon Pahko voisi pudota. Muut jättävät erinäisiä tavaroita ympäri metsää syöteiksi, sillä Pahko kuulemma on turhan tavaran perään. Tavaroiden jättämän jonon perusteella Pahko johdatetaan ansakuoppaan. Muiden tehdessä ansaa Pahkolle Tiikeri on päättänyt tehdä Ihaasta itselleen tiikerikaverin, joka päihittää Pahkon helposti. Tiikeri on kiinnittänyt Ihaan kadonneen hännän tilalle jousen ja maalannut aasiraukan täyteen mustia raitoja. Tiikeri itse pukeutuu Pahkoksi, jotta Ihaa saa harjoitusta hirviön kanssa tappelemisesta. Ihaa ei kuitenkaan ole innoissaan väkivaltaisuuksista, ja livahtaa Tiikeriltä pakoon. Pahkoksi pukeutunut Tiikeri lähtee etsimään Ihaata. 

Sillä välin ansan valmiiksi saanut Nalle Puh on hirvittävän nälän kourissa, ja hän jopa näkee hallusinaatioita hunajamaailmasta. Haavekuvissaan elävä Puh näkee kuopan päälle Pahkolle syötiksi jätetyn tyhjän hunajapurkin, ja ei voi vastustaa kiusausta, vaan ryntää nälässään purkin luo. Nalle Puh ei saa tyhjästä purkista hunajaa, vaan tippuu ansakuopan pohjalle. Muut luulevat saaneensa kiinni oikean Pahkon, ja he saapuvat saalistaan katsomaan. Pettymys on melkoinen, kun kuopassa istuukin hunajapurkki päässään Nalle Puh. Muut yrittävät saada Puhia ylös Ihaan väliaikaisena häntänä olevan ankkurin avulla, mutta tippuvatkin ankkurin mukana kuoppaan. Ylhäälle jää vain Nasu, joka ei useista yrityksistä huolimatta onnistu nostamaan ystäviään. Nasu lähtee etsimään apua, mutta törmää metsässä Pahkoksi pukeutuneeseen Tiikeriin. Nasu säikähtää perinpohjaisesti, ja pinkoo Tiikeri kintereillään kuoppaan muiden seuraksi. Kuoppaan putoaa myös Tiikeri, ja putoamisen seurauksena hänen valepukunsa irtoaa muiden helpotukseksi. Kuopassa Tiikeri ihmettelee, miksi Ihaa katosi hänen luotaan, mutta Ihaa toteaa, että: ”Parasta tiikereissä on se, että olet ainoa.” 

Kaikkien Puolen hehtaarin metsän asukkaiden kyhjöttäessä ansakuopassa Puh keksii rakentaa kuoppaan pudonneista kirjan kirjaimista tikapuut, joiden avulla he kiipeävät kuopasta ylös. Ylös kiivettyään pensaasta esiin astuu Risto Reipas! Eläimet ovat yllättyneitä, kun Risto on päässyt pakoon Pahkon kynsistä. Risto selittää, että hän kirjoitti lappuun lähteneensä kouluun ja palaavansa pian. Nolostunut Pöllö lentää äkkiä kotiinsa. Vieläkin nälkäinen Nalle Puh seuraa Pöllöä tämän kotiin saadakseen hieman hunajaa. Puh huomaa Pöllön soittokellon narun olevan kuitenkin hyvin tutunnäköinen. Hunajatarjoilusta huolimatta Puh ei saa narua pois mielestään, ja lopulta tajuaa sen olevan Ihaan häntä! Puh jättää Pöllön tarjoamat hunajat pöytään, ja kiirehtii viemään häntää Ihaalle. Ihaa on häntäänsä yllättäen hyvin tyytyväinen, ja Puh voittaa itselleen jättimäisen purkin hunajaa! Näin hän pääsee vihdoin täyttämään vatsansa suuressa hunajapurkissa samalla uiden. 

Nalle Puhin elokuvan tuotanto alkoi syyskuussa 2009. Tällöin Disneyn studioilla päätettiin, että he tahtovat tehdä elokuvan, joka ylittää sukupolvien rajat. Nalle Puh kuulosti oivalta vaihtoehdolta, ja niin ruvettiin suunnittelemaan uutta päästudion tuottamaa Nalle Puh -elokuvaa. Elokuvantekijät tekivät samaisena vuonna matkan Sussexiin, Ashdown Forestiin, joka oli toiminut A.A. Milnen tarinoiden metsän inspiraation lähteenä. A.A. Milne oli siis kirjailija, joka kirjoitti kirjoja Nalle Puhista, hahmosta, jonka hän kehitteli poikansa nallekarhusta vuonna 1926. Nalle Puhin elokuva perustuu kolmeen A.A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -tarinaan. Alun perin elokuvan piti perustua peräti viiteen tarinaan, mutta kaksi tarinoista jäi pois. Toisessa poisjätetyssä kohtauksessa olisi esitelty Kanin ystäviä ja sukulaisia, jotka käyvät vuosittaisella visiitillään Kanin luona. Nalle Puhin elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2011. Yhdysvalloissa se tuli ensi-iltaan tismalleen samana päivänä, kuin Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2, ja Harry Potterin suosio vei todennäköisesti osan Nalle Puhin mahdollisista lipputuloista. Nalle Puhin elokuva menestyi kuitenkin teattereissa kohtuullisesti. Nalle Puhin elokuva on muuten toistaiseksi viimeinen perinteisesti, käsin piirretty Disneyn elokuva. Disneyn studiot ovat päättäneet, etteivät toistaiseksi tee perinteisesti tehtyjä elokuvia, mutta toivon, että he tulevat tulevaisuudessa pyörtämään tämän päätöksensä (kuten he tekivät jo kerran 2000-luvulla). 

Nalle Puhin elokuva on kolmas Disneyn klassikkolistalle päässyt elokuva, joka on jatko-osa jollekin  klassikkolistalla aikaisemmin olevalle elokuvalle. Aiemmin jatko-osansa ovat saaneet klassikot Pelastuspartio Bernard ja Bianca sekä Fantasia. Nalle Puhin elokuva on tietenkin jatkoa vuonna 1977 ilmestyneelle Nalle Puhille, joskaan elokuvien tapahtumat eivät ole millään lailla ajallisesti sidottuina toisiinsa. Disneyhän on tehnyt näiden kahden klassikon ohella monta muutakin Nalle Puh -elokuvaa, mutta vain nämä kaksi mainittua ovat päästudion, Walt Disney Animation Studiosin, tekemiä. Muut Nalle Puh -elokuvat on tehnyt DisneyToon Studios, joten ne eivät kuulu klassikkojen sarjaan. Itse asiassahan Nalle Puhin elokuva on vain Yhdysvalloissa klassikkojen listalla, mutta muun muassa Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa se ei ole klassikkolistalle päässyt. Tämä Nalle Puhin listalle pääsemättömyys aiheuttaa taas eroavaisuuden Suomen ja Yhdysvaltojen klassikkolistoihin, joka vaikuttaa tällä hetkellä myös kaikkiin tuleviin klassikoihin. En löytänyt mistään virallista syytä, miksei Nalle Puhin elokuva ole päässyt klassikkolistalle Yhdysvaltojen tapaan. Siitä olen kuitenkin varma, että Suomen Disney on ottanut mallia Ison-Britannian listasta, eikä siis ole tehnyt päätöstä itse. Syynä voisi olla se, ettei klassikkolistalle haluta jatko-osia. Disney on tehnyt niin monta Nalle Puh -elokuvaa, että tämän yhden ottaminen listalle voisi tuntua väärältä, kun aiemmatkaan elokuvat eivät ole sinne päässeet. Toisaalta tämä elokuva on Disneyn päästudion tekemä, ei sivustudion, joka on aiempia jatko-osia tehnyt. Voisiko syynä olla sitten se, että elokuvien nimet ovat niin samanlaiset, että ne vain sekoittuisivat toisiinsa klassikkolistalla ollessaan? 1977 ilmestyneen elokuvan suomenkielinen nimi on Nalle Puh, vaikka se englanniksi on The Many Adventures of Winnie the Pooh (Nalle Puhin monet seikkailut). 2011 ilmestynyt elokuva on englanniksi pelkkä Winnie the Pooh (Nalle Puh), mutta se on suomennettu Nalle Puhin elokuvaksi. Joka tapauksessa Nalle Puhin elokuva ei ole Suomen Disney-klassikkolistalla, eikä tälle ole mitään järkevää syytä. En ymmärrä, miksi muiden maiden pitää tehdä omia päätöksiä klassikkolistojen suhteen; mikseivät ne voi vain seurata USA:n päätöksiä? On todella ärsyttävää, kun DVD:iden klassikkonumeroinnin seassa on näitä numeroimattomia elokuvia, jotka minun on pitänyt hankkia, koska ne kuuluvat Yhdysvaltojen klassikoihin. Voi voi voi! No, aika pieniä nämä minun harmin aiheet ja ongelmat ovat yleisellä tasolla. 

Puolen hehtaarin metsän asukkaat ovat varmasti todella tuttuja kaikille. Nalle Puhin elokuvassa pääosaan kohotetaan Nalle Puh, aivan kuten A.A. Milnen kirjoissa. Puh on hyvän ruokahalun ja pienet aivot omaava karhu. Hänen hillitön ruokahalunsa tulee elokuvassa ilmi lähinnä nälän tunteena, sillä elokuvan viimeisille minuuteille asti Puhin vatsa murisee tyhjyyttään. On hauska, miten Puhin vatsasta on tehty tavallaan oma, nallen tahdosta irtonainen osa, joka ohjaa Puhia hunajan etsintäretkillä ja ilmoittaa täytön tarpeesta aina tilanteen mennessä liian vakavaksi. Vatsan kurina on myös kuin masun puhetta Puhille. Yhdessä vaiheessa elokuvaa Puhin täytteet pursuavat ulos hänen ompeleidensa välistä. Tämä viattomalta vaikuttava hassuttelu on tarkemmin ajatellen melko raakaa puuhaa, sillä täytteethän ovat Puhin sisälmyksiä! Kenties hänen nälkäinen vatsansa yrittää päästä irti kavereita ajattelevasta ruumiista…! Hyi! Anteeksi näistä mielikuvista… On kuitenkin ihanaa, kun elokuvan lopussa Puh näyttää, mikä on elämässä tärkeämpää: omat halut vai muiden auttaminen. Kaikilla muillakin Puolen hehtaarin metsän asukeilla on oma, tärkeä roolinsa elokuvassa. Nasu on yhä pieni ja pelokas possu, joka yrittää kovasti olla rohkea ystäviensä takia. Kani pitää tapahtumat kiinni punaisessa langassa asiallisesti, ja tulee välillä pompottaneeksi muita. Kania suurempi johtajahahmon rooli elokuvassa on viisaalla Pöllöllä. Pöllö jaarittelee menneisyydestään tovin jos toisenkin, mutta muiden tylsistyttämisen lisäksi hän tuntee sivistyssanat ja ”osaa” lukea Riston jättämiä viestejä. Kengu on koko metsän äitihahmo, ja Ruu on koko metsän hoivavietin esiintuova kengurunpoika. Ihaa on oma masentunut itsensä, joka välillä laukoo elämää suurempia toteamuksia. Tiikeri taas on yliaktiivinen, itseään rakastava, alati iloinen tiikeri! Metsässä seikkailee myös Risto Reipas, iloinen ja seikkailunhaluinen koululainen. 

Nalle Puhin elokuvan taustamusiikin on säveltänyt Henry Jackman ja Christopher Willis. Elokuvan laulut on säveltänyt aviopari Robert Lopez ja Kristen Anderson-Lopez. Disneyn studioilla ihastuttiin kaksikon lauluihin niin kovasti, että heidät kiinnitettiin myös Disneyn tulevan projektin, Frozenin, laulujen säveltäjiksi. Nalle Puhin elokuvan laulut ovat minusta todella mitäänsanomattomia, mutta Frozenin sävellykset nostavat säveltäjäkaksikon arvostusta todella paljon. Nalle Puhin elokuvasta muistettavimpia lauluja ovat laulut, jotka ovat jo esiintyneet Nalle Puhissa: Puolen hehtaarin metsä (joka aloittaa elokuvan) ja Oon mä ainoa (laulu, jota Tiikeri laulaa pari säettä).  Ensimmäinen uusi laulu, Puhin maha, soi Nalle Puhin etsiessä itselleen hunajaa kotoaan. Toinen uusi laulu, Erittäin tärkeä tehtävä, soi Puolen hehtaarin metsän asukkaiden saadessa tiedon kokouksesta, jossa kerrotaan Ihaan kadonneesta hännästä. Kolmas laulu, Se kauhea Pahko, kertoo Pahkosta ja tämän hirveyksistä. Ihaa ja Tiikeri on Tiikerin laulama laulu, jonka aikana Tiikeri opettaa Ihaalle tiikereiden tapoja. Pelkkää hunajaa soi Nalle Puhin unelmoidessa hunajasta hirveän nälän muristessa hänen vatsassaan. Voittajan laulu soi ihan elokuvan lopussa. Voisin vielä mainita, että laulujen säveltäjät, Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez, ovat antaneet elokuvassa äänensä Nalle Puhin murisevalle vatsalle. 

Nalle Puhin elokuva kulkee kivasti samoja jalanjälkiä kuin Nalle Puh. Molempien Nalle Puh -klassikkojen konteksti on samanlainen, sillä elokuvissa hahmot seikkailevat kirjan sivuilla. Elokuvien yhtenä tärkeänä elementtinä on siis kirja, jonka kappaleita näytetään usein, ja jonka kirjaimet puuttuvat usein elokuvan tapahtumiin. Eroavaisuus kirjojen suhteen on se, että vuoden 1977 Nalle Puhissa kirja on lisätty yhdistäväksi tekijäksi elokuvan lyhytanimaatioille jälkikäteen, kun taas vuoden 2011 Nalle Puhin elokuvaan kirja on käsikirjoitettu mukaan alusta alkaen. Uudemmassa elokuvassa tarina onkin paljon yhtenäisempi ja sama juoni kestää koko elokuvan ajan, kun vanhemmassa elokuvassa on neljä jaksomaista tarinaa. Vaikka elokuvan juoni onkin selkeämpi ja parempi uudemmassa elokuvassa, pidän silti vanhemmasta elokuvasta enemmän, lähinnä varmaan nostalgisista syistä. Mielestäni myös vanhemmassa Nalle Puhissa on kivempi animaatiotyyli. Tyyli on paljon luonnosmaisempi ja jotenkin elävämpi, kuin uudemman elokuvan kiiltokuvamaisen tarkka piirrosjälki. 

Kriitikot kehuivat Nalle Puhin elokuvaa nostalgiseksi, mutta aivan liian lyhyeksi elokuvaksi. Olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Nalle Puhin elokuva viittaa monellakin tapaa aikaisempaan Disney-klassikkoon, Nalle Puhiin. Minusta on esimerkiksi aivan ihanaa, että molemmissa elokuvissa on samoja lauluja. Omaan lapsuuteeni kuului vahvasti alkuperäinen Nalle Puh, ja lauloin kuulemma sen lauluja vaipoissa kulkiessani. Juuri näistä uudenkin elokuvan vanhoista lauluista minulle tulee todella nostalginen olo, ja elokuvateatterissa laulut kuullessani taisi muistojen kyynel vierähtää poskelleni. Allekirjoitan myös täysin kriitikkojen väitteen siitä, että elokuva on liian lyhyt (63 minuuttia). Olisin jaksanut seurata ystävysten seikkailuja vielä ainakin sen puoli tuntia, ja elokuva tuntuu aina loppuvan liian aikaisin. Ymmärrän kuitenkin sen, että Nalle Puhin elokuva on kirjoitettu juuri näitä pienempiä elokuvankatsojia varten, eivätkä pienet katsojat jaksa seurata elokuvaa yhtä kauan kuin aikuiset. 

Käydessäni katsomassa Nalle Puhin elokuvan elokuvateatterissa sali oli täynnä pieniä katsojia, ja lasten vanhempia lukuun ottamatta olimme kaverini kanssa vanhimmat katsojat koko teatterissa. Oli aivan ihanaa, kun lapsilla oli mukana Kani- ja Nalle Puh -pehmoleluja. Lasten ja aikuisten välistä huumoria oli myös todella hauska seurata koko elokuvan ajan. Lapset nauroivat fyysisesti hauskoissa kohtauksissa, esimerkiksi silloin, kun mehiläiset jahtasivat Nalle Puhia ja Nasua. Aikuiset nauroivat taas kohtauksissa, jotka olivat hauskoja sanallisesti, esimerkiksi kohdassa, jossa Nasu yrittää saada ystäviään pois kuopasta. Tässä elokuvassa on mielestäni todella hauska huumori, joka kunnioittaa A.A. Milnen kirjojen henkeä. Juuri Puolen hehtaarin metsän asukkaiden sanoilla leikittely on aivan mahtavaa. Joka tapauksessa suuren lapsiyleisön kanssa oli todella ihanaa katsoa elokuva. He nauroivat jo kohdassa, kun studioiden logo, viheltelevä Mikki Hiiri, ilmestyi valkokankaalle. Nalle Puhin elokuvan edellä esitettiin myös lyhytelokuva, Nessien taru, jonka jälkeen suurin osa lapsista oli jo lähdössä kotiin. Jos tulevaisuudessa Nalle Puh -elokuvia tullaan vielä julkaisemaan teatterilevitykseen, suosittelen lämpimästi niiden katsomista jo teatterissa ainutlaatuisen teatterikokemuksen takaamiseksi! :)

 

”Jäitkö jälkeen? Sehän on hirveällisintä, mitä voi olla!”
- Tiikeri 

Lue tästä arvostelu elokuvasta Nalle Puh.