26.4.2013

Todellisuus niin uusi ja tuntematon...

Tehdäänpä katsaus tuleviin Disney-elokuviin. Julkaisupäivät ovat Amerikan julkaisuja, Suomeen elokuvat tulevat luultavasti pari kuukautta myöhemmin.

Monsters University - 21.6.2013 (by Pixar)

Kertoo Monsterit Oy -elokuvan hahmojen opiskeluajoista.




Planes - 9.8.2013 (by Pixar)

Autot -elokuvista tutut(?) lentokoneet seikkailevat omassa seikkailussaan! Rahastuksen makua...



Frozen - 27.11.2013

Kertoo Hans Christian Andersonin kirjoittaman tarinan Lumikuningattaresta. Päähenkilönä Anna!!!! :) Tämä elokuva vaikuttaa mielenkiintoiselta. Vihdoin Disney-elokuvassa pohjoismaat tulee huomioitua! Ehkä... Tehtävä: keneltä Disney-prinsessalta Anna näyttää??? (Vihje: esiintynyt elokuvassa Kaksin karkuteillä.)

Lähde: http://www.experiencefilm.com
Lähde: http://www.filmofilia.com

The Good Dinosaur - 30.5.2014 (Pixar)

Elokuva kertoo ilmeisesti siitä, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisikaan tuhoutuneet miljoonia vuosia sitten... Pixarin elokuvista odotan tätä kaikkein eniten, koska muut ovat lähinnä jatko-osia edellisiin elokuviin.

Lähde: http://pixar.wikia.com

Finding Dory - syksy 2015 (Pixar)

Nemoa etsimässä saa jatkoa, kun etsimään lähdetään Dorya. Minua harmittaa se, että Pixar näyttää tekevän kaikille elokuvilleen jatko-osan. Toy Storyn jatko-osat olivat hyviä, mutta Autot 2 oli mielestäni turha. Monsterit Oy ja Nemoa etsimässä olisivat olleet hyviä yksittäisinä elokuvina... No, ei saa arvostella ennen kuin on nähnyt elokuvat.

Lähde: http://www.geekosystem.com

24.4.2013

Kaunotar ja Kulkuri - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 



On joulu ja Jukka Kulta antaa vaimolleen lahjaksi cockerspanielin pennun. Koiranpennun nimeksi tulee Kaunotar. Kaunotar oppii elämään oikeaa koiranelämää Kultien perheessä. Hienostoalueella elävä hemmoteltu Kaunotar tulee hyvin toimeen naapurien koirien Jalon ja Tupsun kanssa. Erityisen hieno päivä on silloin, kun Kaunotar saa veromerkin. Hän lähteekin ilomielin esittelemään sitä koiraystävilleen. 

Aika kuluu ja eräänä päivänä Kaunotar makaa masentuneena pihallaan. Hän selittää koiraystävilleen, etteivät hänen omistajansa enää rakasta häntä. Jalo ja Tupsu selvittävät Kultien oireet kuitenkin selvästi raskaudeksi – perheeseen on tulossa vauva! Tupsu sanoo, että Kaunottaren on pidettävä lapsesta todella hyvää huolta, sillä se on todella arvokas ihminen. Tällöin paikalle saapuu katukoira Kulkuri. Kulkuri ennustaa, että Kaunottaren elämä tulee muuttumaan täysin lapsen tulon myötä, lapsi vie koiran aseman omistajien sydämessä eikä Kaunottaresta enää välitetä. 

Pian koittaa huhtikuu, jolloin Kultien perheeseen syntyy poika. Jukka Kulta on tästä todella innoissaan. Kaunotar uskaltautuu loppujen lopuksi katsomaan vauvaa ja huomaa tämän olevan todella suloinen ”otus”. Hänestä tulee eräänlainen vahtikoira vauvalle. Sitten Kullat päättävät lähteä parin päivän lomalle ja lapsen- ja koiranvahdiksi saapuu Saara-täti. Saarasta huomaa heti, että hän ei ole todellakaan koiraihmisiä. Mukanaan hän tuo kaksi siamilaiskissaa (nimeltään Si ja Am), joiden tuhoja luulee Kaunottaren tekosiksi. Niinpä hän lähtee rangaistuksena ostamaan Kaunottarelle kuonokoppaa. 

Eläinkaupassa Kaunotar karkaa kuonokoppa päässään. Kaupungilla Kulkuri pelastaa Kaunottaren ilkeiden kulkukoirien kynsistä, ja kahdestaan he lähtevät poistamaan kuonokopan majavan avulla. Tämän jälkeen Kulkuri näyttää Kaunottarella omaa elämäänsä kaikkine hyvine puolineen. Koirapari viettää ihanat treffit italialaisessa ravintolassa spagettia syöden, ja sieltä he jatkavat vaellustaan puistoon. Puistossa he nukkuvat yön yli. Aamulla Kaunotar kauhistuu: hänen pitäisi olla kotona omistajiensa luona! Kulkuri lupaa hieman pettyneenä viedä Kaunottaren tämän kotiin. Matkalla he kuitenkin alkavat jahtaamaan kanoja, jonka seurauksena Kaunotar joutuu rankkurille. Rankkurilla tyttökoira tapaa muita kulkurikoiria, jotka kertovat hänelle Kulkurin naistenmies-maineesta. 

Saara hakee Kaunottaren kotiin, jossa laittaa koiran hihnan päässä ulos koirankoppiin. Kulkuri tulee tuomaan Kaunottarelle luuta, mutta Kaunotar nakkelee tälle niskojaan rankkurille joutumisen takia sekä siellä saamiensa tietojen vuoksi. Kulkuri lähtee pois nolona. Silloin aidan raosta ilmestyy rotta, joka kipittää kohti taloa. Kaunotar yrittää ajaa sen pois, muttei pääse lähelle liian lyhyen hihnan takia. Rotta kiipeää lastenhuoneen ikkunasta sisään! Kaunottaren haukuntaan vastaa Saara-täti ärsyyntyneellä huudolla, mutta onneksi haukunnan kuulee joku toinenkin. Kulkuri rientää apuun! Hän juoksee sisään lastenhuoneeseen, jossa alkaa raivoisa taistelu rotan kanssa salamoiden välkkeessä. Kaunotar pääsee irti hihnastaan ja juoksee lastenhuoneeseen, jossa Kulkuri on päihittänyt rotan. Pahaksi onneksi Saarakin on kuullut melun lastenhuoneessa ja luulee koiria syypäiksi. Hän telkeää Kaunottaren komeroon ja soittaa rankkurin hakemaan Kulkuria. 

Kultien pariskunta saapuu kotiinsa juuri, kun rankkuri on viemässä Kulkuria pois. He vapauttavat Kaunottaren komerosta ja Kaunotar johdattaa heidät kuolleen rotan luo. Tällöin omistajat tajuavat, kuinka jalon teon Kulkuri teki. Rankkuria lähtee pysäyttämään Jalo ja Nuusku perässään Kultien väki. Rankkurin vaunut saadaan pysäytettyä ja Kulkuri vapautettua. Pian vietetään taas joulua. Kultien perheeseen on tullut perheenlisäystä - joulukuusen edessä istuu Kulkuri kiiltävä veromerkki kaulassaan. Mutta ei koirien lisäys tähän lopu, sillä Kaunotar ja Kulkuri ovat saaneet neljä koiranpentua: kolme heistä on saanut äitinsä ulkonäön ja yksi, Pepi, isänsä. Näin tarina pääsee loppumaan saman juhlan juhlintaan, mistä se alkoikin. 

Kaunottaren ja Kulkurin romanttinen illallinen Tonyn ravintolan takapihalla on elokuvahistoriaa, kuten koko elokuvakin.” Näin lukee tämän 15. Disney-klassikon DVD:n takakannessa. Tämä ikimuistoinen kohtaus meinasi jäädä elokuvasta pois, sillä Walt Disneyn mielestä idea koirien spagetin syömisestä kuulosti naurettavalta, ei romanttiselta. Saamme kiittää animaattori Frank Thomasta, joka oli toista mieltä, ja animoi koko kohtauksen itse pyörtäen samalla Waltin mielipiteen. Ilman spagetinsyönti-kohtausta Kaunotar ja Kulkuri ei välttämättä olisi samalla tavalla arvostettu elokuva kuin mitä se nyt on, joten kiitos, Frank Thomas. 

Kaunotar ja Kulkuri perustuu Joe Grantin keksimään aiheeseen ja Ward Greenen tarinaan. Disneyn studioiden työntekijä Joe Grant keksi omien kokemustensa perusteella vuonna 1937 idean cockerspanielista, joka ”hylätään” vauvan syntymisen myötä. Walt tykästyi Joen piirtämiin luonnoksiin koirasta ja kehotti häntä aloittamaan tarinan suunnittelun. 1940-luvun alussa Cosmopolitanissa ilmestyi Ward Greenen kirjoittama tarina Happy Dan, The Whistling Dog, jossa seikkaili kulkukoira. Walt Disney innostui tästä kirjoituksesta ja päätti yhdistää kahden miehen tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi. Toisen maailmansodan ja muiden projektien takia elokuva ilmestyi vasta vuonna 1955. 

Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan suunnitteluvaiheessa elokuva oli hieman erilainen yksityiskohdissaan, kuin mitä se on valmiina. Kulkurin nimeksi mietittiin Homeria ja Bozoa, Jalo ja Tupsu olivat alun perin yksi naapurikoira Hubert, Saara-täti oli anoppi ja rotta oli paljon koomisempi. Ainoa elokuvasta poistettu kohtaus oli sellainen, jossa Kulkuri kuvailee Kaunottarelle, Jalolle ja Tupsulle maailmaa, jossa koirat omistavat ihmiset ja kävelyttävät heitä hihnoissa. Elokuvaan oltiin suunniteltu myös kolmiodraamaa Kaunottaren, Kulkurin ja venäläisvinttikoira Boriksen välillä. Elokuvassa esiintyvää majavaa taas on käytetty myöhemmin esimerkkinä Nalle Puhin Myyrän kohdalla, molempien puhetapakin on ihan samanlainen. Mielenkiintoinen asia liittyen elokuvaan on myös se, että ensimmäinen kohtaus, jossa rouva Kulta saa Kaunottaren lahjapaketissa, on otettu suoraan Walt Disneyn elämästä. Walt oli unohtanut mennä päivälliselle vaimonsa kanssa, joten hän osti vaimolleen koiranpennun sovittelulahjaksi ja laittoi sen hattulaatikkoon yllätykseksi. Kuinkas ollakaan, Walt sai unohtamisensa heti anteeksi. 

Tämä koirista kertova elokuva oli ensimmäinen monessa asiassa. Se oli Dumbon jälkeen ensimmäinen elokuva, joka oli täysin Disneyn studioiden itsensä rahoittama. Elokuva oli myös ensimmäinen animaatio, jossa käytettiin kuuluisuutta ääninäyttelijänä. Peggy Lee oli kuuluisa näyttelijä ja lauluntekijä, joka sävelsi elokuvaan pari laulua ja antoi äänensä englanninkielisessä versiossa siamilaiskissoille ja rouva Kullalle. Kaunotar ja Kulkuri oli myös ensimmäinen täyspitkä piirretty laajakangaselokuva. Sen kuvasuhteet olivat 2,55:1, kun normaalisti tuohon aikaan kuvasuhde oli 1,37:1. 

Elokuvassa on hyvin kaunis animaatiojälki ja sen tunnistaa helposti Disneymäiseksi. Tarina on kerrottu koirien näkökulmasta ja tämä on huomioitu myös animaatiossa. Ihmisistä ei näy usein muuta kuin jalat ja heidän animoimiseensa on käytetty nähtävästi vähemmän aikaa kuin koirien, sillä niin persoonottomia he loppujen lopuksi ovat. Italialaisen ravintolan omistaja Tony Joe-apulaisineen nousevatkin muiden ihmisten yläpuolelle persoonallisine ulkomuotoineen. Kaikkiin koiriin on saatu hienosti luonnetta ja rotujen ulkomuotoa on käytetty hienosti hyväksi korostaakseen hahmojen luonnetta entisestään. Susikoira-Kaunotar tai chihuahua-Tupsu eivät näyttäisi ollenkaan hyviltä! 


Elokuvan päähenkilö on Kaunotar. Kaunis cockerspanieli on suloinen, hyväuskoinen, hellä ja hemmoteltu koira. Hän luottaa omiin kokemuksiinsa ja ystäviensä kertomiin asioihin, eikä usko elämän olevan hyvää lähiön ulkopuolella. Lähtiessään Kulkurin kanssa kaupungille hän tutustuu toisenlaiseen elämään ja huomaa senkin olevan elämisen arvoista. Silti Kaunotar valitsee oman helpon elämänsä, kenties omistajanrakkautensa takia. Kulkuri taas on rento, rohkea ja elämästä nauttiva rento koira. Kulkurin menneisyyden valloituksista tehdään sivumaininta, jonka saisi minun mielestä jättää pois koko elokuvasta. Muita narttuja ei käsitellä kuin parissa kohtauksessa ja asia jää hieman irralliseksi. Kaunottaren kohtaaminen muuttaa Kulkuria parempaan suuntaan. Tärkeitä sivuhahmoja elokuvassa ovat Jalo ja Tupsu. Jalo on vanha vihikoira, joka on kadottanut hajuaistinsa. Hän myös kertoo aina viisauksia, mitä hänen isoisänsä on sanonut. Tupsu yrittää pitää kaverinsa ruodussa ja vihjailee häntä aina oikeaan suuntaan. Tony on italialaisravintolan omistaja, joka pitää Kulkurista ja tarjoaa hänelle ilomielin ilmaisia aterioita. Elokuvan pahiksista Si ja Am, siamilaiskissat, esiintyvät elokuvassa harmittavan vähän aikaa. Heille olisi hyvin voinut kehitellä toisenkin kohtauksen. Nyt kissat jäävät rangaistusta vaille, vaikka kiusaavat Kaunotar-raukkaa. Pääpahis on selvästi rotta, joka on todella hurjan ja pelottavan näköinen, mutta ei sinällään kerkeä tehdä mitään muuta pahaa kuin vain tunkeutua sisään taloon. 

Kaunotar ja Kulkuri -elokuva alkaa laululla Bella Notte, joka soi alkutekstien aikana. Tämä versio kappaleesta on kuoron laulama. Minusta myöhemmin elokuvassa Tonyn laulamana laulu on paljon parempi – johtuneeko miehen matalasta äänestä vai siitä, että sanoista saa silloin paljon paremmin selvää. Toinen laulu on Joulurauha tullut on, joka alkaa soida heti alkutekstien hävittyä. Kolmannen laulun Luun hautaus hyräilee Tupsu, kun on (yllätys yllätys) piilottamassa luuta. Neljäs laulu on Mitä lapsi on?, jota Kaunotar laulaa mielessään lähestyessään kohti lastenhuonetta. Tämä on elokuvan lauluista se pohjanoteerauksen tekevä. Melodia kulkee hyvin pitkään samalla sävelellä, joka tekee laulusta hieman tylsän. Viides laulu on La-la-luu, jota rouva Kulta laulaa kehtolauluna vauvalleen. Myös Saara-täti yrittää hyräillä jotain laulua vauvalle, mutta se on vain lyhyen mainitsemisen arvoinen sävellys. Tosin samaa sävellystä käytetään myöhemmin Robin Hoodissa tuutulauluna, joten kyseessä taitaa olla Disneyn maailman yleisin unilaulu. Seuraava laulu on Siamilaiskissojenlaulu, jonka aikana Si ja Am tekevät tuhojaan. Sen jälkeen Tony laulaa sen Bella Notten ja viimeiseksi lauluksi jää Kulkuri, jota Riitta-koira laulaa rankkurilla. Kaunottaren ja Kulkurin lauluista onnistunein on ilmiselvästi Bella Notte. Se saattaa alkaa soimaan päässä tuosta noin vain. Muita lauluja sen sijaan pitää muistella, ennen kuin saa ne soimaan mielessä. 

Kaunottaren ja Kulkurin rakkaustarina on koko elokuvan teema, joka toimii hyvin. Ainoa huono asia elokuvassa on suomalainen ääninäyttely – välillä elokuvassa tulee todella pitkiä taukoja, joissa voisi olla puhetta, ja joissa varmaan alkuperäisessä versiossa jotain täytettä on. Muuten elokuva on oikein mainio koiratarina, mitä ei ehkä kissaihmisille voi suositella. Elokuvaan on tehty jatko-osa Pepin seikkailut (2001), joka kertoo pääparin jälkeläisen elämästä. 

”Tony, koirat ei osata puhua!”
”Hän puhu minulle!”
”Okei. Hän puhu sinulle. Sinä pomo.”

- Tony ja apuri-Joe

17.4.2013

Peter Pan - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 



Keskellä Lontoota asuu Kultasten perhe, jossa on täysi tohina käynnissä. Isä ja äiti Kultanen ovat lähdössä juhliin, ja sitä ennen pitäisi saada lapset nukkumaan. Valitettavasti isä-Reijon kalvosinnappeja ja paitaa ei löydy mistään. Perheen pojat, Jukka ja Mikko, ovat leikkimässä Peter Pania, ja leikkiinsä he ovat tarvinneet paidan aarrekartaksi ja kalvosinnapit aarteeksi. Reijo suuttuu kovasti poikien touhuista, ja syyttää asiasta perheen kuopusta, Leenaa. Tämä on nimittäin täyttänyt poikien päät tarinoilla Peter Panista. Reijo päättää, että tämä saa olla Leenan viimeinen yö lastenhuoneessa, sitten hänen on kasvettava aikuiseksi! Samoin Reijo päättää, että koira Nana ei enää kelpaa lastenvahdiksi. Lopulta vanhemmat lähtevät juhliin jättäen lapsensa nukkumaan. Leena nukahti onnessaan, sillä hän aavistaa, että Peter Pan voisi tulla käymään heillä tänä yönä. Leenalla on nimittäin Peterin varjo. 

Leena on aivan oikeassa Petrin suhteen. Heti, kun vanhemmat ovat häipyneet näkyvistä, lastenhuoneen ikkunasta hyppii sisään Peter Pan Helinä-keijun kera. Yhdessä he alkavat etsiä Peterin varjoa lastenhuoneesta. Varjo löytyy vetolaatikosta. Peter yrittää ottaa varjoaan kiinni kauhealla tohinalla, johon Leena herää. Leena ompelee varjon takaisin kiinni Peteriin. Peter ehdottaa, että Leena tulisi tämän mukaan Mikä-Mikä-Maahan ja rupeaisi siellä hänen äidikseen. Helinä kauhistuu tästä, ja vielä mustasukkaisemmaksi hän tulee, kun Leena yrittää näyttää Peterille, mikä on pusu. Helinän aiheuttamaan sekasortoon heräävät Jukka ja Mikkokin. Kaikki kolme Kultasten lasta päättävät lähteä Mikä-Mikä-Maahan. Tuohon maahan pääsee vain lentämällä, joten lapset tarvitsevat keijupölyä päästäkseen matkaan. Lopulta Peter, Leena, Jukka, Mikko ja Helinä lentävät kohti toista tähteen suoraan aamuun. 

Mikä-Mikä-Maassa joukko kohtaa heti Kapteeni Koukun, Peter Panin verivihollisen. Kapteeni Koukulla on jostain syystä pakkomielle Peter Pania kohtaan – poika täytyy saada pois kapteenin tieltä, ennen kuin perinteinen merirosvoilu voi jatkua. Merirosvolaiva alkaa tulittaa lapsia pilven päälle. Peter päättää jäädä houkutuslinnuksi, ja hän ohjeistaa Helinää viemään lapset turvaan. Helinä ohjaakin lapset kadonneiden poikien kotia kohti, mutta hän saa kadonneet pojat käännytettyä Leenaa vastaan. Onneksi mitään pahaa ei ehdi tapahtua Leenalle. Peter karkottaa Helinän kuitenkin luotaan ikuisiksi ajoiksi – tai ainakin viikoksi. Tämän jälkeen Jukka ja Mikko päättävät lähteä etsimään intiaaneja kadonneiden poikien kanssa. Leena sen sijaan haluaa tutustua merenneitoihin Peter Panin kanssa. Poikien joukkion ei tarvitse etsiä intiaaneja kauan, sillä intiaanit löytävät ja vangitsevat heidät. Kadonneet pojat odottavat intiaanien päästävän heidät vapaaksi, mutta päällikkö ei vapautakaan heitä. Hänen tyttärensä Tiikerililja on nimittäin kidnapattu ja hän epäilee poikien olevan syypäitä siihen. 

 
Sillä välin Leena huomaa, etteivät merenneidot olekaan niin ystävällisiä, kuin mitä voisi luulla. Yhtäkkiä Merenneitolaguunin ohi soutaa Kapteeni Koukku Simon kanssa. He ovat vanginneet Tiikerililjan! Peter päättää lähteä pelastamaan intiaaniprinsessaa. Hurjan kaksinkamppailun jälkeen Tiikerililja pelastetaan. Intiaanikylässä vietetään iloiset juhlat intiaaniprinsessan pelastusoperaation onnistumisen tähden. Pojat pääsevät nyt tietenkin vapaiksi. Juhlissa Tiikerililja alkaa flirttailla Peterin kanssa, josta Leena tulee mustasukkaiseksi. Hän häipyy juhlista Peterin piilopaikkaan murjottamaan. 


Toisaalla Kapteeni Koukku on selvinnyt tappiostaan, vaikka joutui krokotiilinkin jahtaamaksi. Kapteeni Koukun apuri Simo on saanut vangituksi Helinä-keijun. Koukku käyttää törkeästi hyväkseen Helinän mustasukkaisuutta Leenaa kohtaan ja houkuttelee tämän kertomaan Peter Panin piilopaikan. Myöhemmin piilopaikassa Leena muistuttaa Jukalle ja Mikolle, kuinka ihana koti ja varsinkin äiti on. Pojille tulee kova koti-ikävä, ja he päättävät lähteä kotiin. Peter Pan ei pidä ajatuksesta, mutta lapset ryntäävät silti ulos. Ulkona heitä kuitenkin odottaa merirosvot, jotka vangitsevat lapset. Koukku lähettää Peterille paketin mukamas Helinältä. Paketin sisällä on kuitenkin pommi! 


Helinä pakenee ja kerkeää varoittaa Peteriä pommista juuri ajoissa. Peter kertoo Helinälle, että tämä on hänelle tärkein asia maailmassa. Peter ja Helinä lähtevät sitten merirosvolaivalle pelastamaan poikia ja Leenaa. Laivalla käydään hurja taistelu, jonka lopulta merirosvot häviävät. Rosvot pakenevat soutuveneellä krokotiili perässään. Helinä vuoraa laivan keijupölyllä, jolloin koko laiva nousee lentoon. Peter Pan ohjaa laivan Lontooseen, jonne he jättävät Kultasen perheen lapset omaan kotiinsa. Lasten äiti ja isä saapuvat kotiin ja ihmettelevät, miksi Leena nukkuu ikkunan alla. Leena kertoo ihmeellisestä seikkailustaan ja sanoo olevansa nyt valmis kasvamaan aikuiseksi. Hän myös näyttää, kuinka kuun edessä lentää Peterin laiva, jolloin epäuskoinen isä muistaa nähneensä laivan joskus lapsuudessaan. Näihin tunnelmallisiin kuviin elokuva loppuu. 

Peter Pan on Disneyn 14 klassikko. Elokuva valmistui vuonna 1953. Se oli Disneyn studiolle hurja menestys taloudellisesti, itse asiassa se oli eniten (rahaa) tuottanut elokuva vuonna 1953. Tarina Peter Panista perustuu J. M. Barrien kehittelemään hahmoon. Vuonna 1904 Barrie julkaisi Peter Panista kertovan näytelmän ja sen suuren suosion myötä vuonna 1911 novellin. Kirjallisessa versiossa Peter ja Leena rakastuvat toisiinsa kunnolla, eikä tarinassa ole Helinä-keijua. Alkuperäistä dialogia elokuvassa ei ole ollenkaan – mutta ketä se haittaa? Disneyn version onkin sanottu olevan kaikista Peter Panin filmatisoinneista ja näytelmistä se, joka pysyy kirjalle vähiten uskollisena. 

Walt Disney suunnitteli alun perin, että Peter Pan julkaistaisiin heti toisena klassikkona Lumikin jälkeen. Suunnitelmaa jouduttiin kuitenkin siirtämään, sillä Disney ei saanut oikeuksia tarinaan ennen vuotta 1939. Tällöin tarinan hahmoja alettiin suunnitella, mutta toinen maailmansota ja pakotukset propaganda-elokuvien tekoon tulivat tielle. Niin Peter Panin julkaisua jouduttiin siirtämään yli vuosikymmenellä eteenpäin. Peter Paniin, kuten moneen muuhunkin Disneyn elokuvaan, suunniteltiin kohtauksia, jotka eivät päässeet itse elokuvaan. Tällaisia poisjätettyjä kohtauksia olivat mm. Peter Panin syntytarina ja Nana-koiran tulo mukaan Mikä-Mikä-Maahan. Osa kohtauksista poistettiin niiden synkkyyden takia: alun perin Peterin piti kidnapata Leena mukaansa, Helinän piti kertoa Peterin piilopaikan sijainti omasta vapaasta tahdostaan ja lopussa Kapteeni Koukun oli suunniteltu kuolevan krokotiilin suihin. :( 

Peter Pan on Disneyn elokuvista kenties kaikista sovinistisin. Itse Peter Pan näyttää ottavan naiset itsestäänselvyytenä ja flirttailee milloin kenenkin neidon kanssa. Helinä, Leena, merenneidot ja Tiikerililja kokevat kaikki Peterin viehätysvoiman tehon. Suurinta osaa näistä naisista kuvataan myös hyvin mustasukkaisiksi olennoiksi – ihan kuin heidän elämäntarkoituksensa olisi vain päästä miehen kainaloon elätettäväksi. Elokuvassa ihaillaan vielä suunnattomasti äitiä, ja vaikka asia tuntuu ensisilmäyksellä mairittelevalta, voi senkin ajatella olevan vain tällaisen konservatiivisen idean pönkittämistä. Kukaan naisista ei yritä parantaa naisten asemaa, vaan he tyytyvät omaan perinteiseen asemaansa. Peter Pania voisi kutsua myös rasistiseksi elokuvaksi, sillä intiaanit esitetään siinä todellisina punanahkoina. Yleistyksiä intiaaneista tehdään rohkeasti, ja nähdyksi tulevat heidän tarkat jäljitystaitonsa, piipun polttonsa ja vihollisten päänahan leikkaaminen (tosin onneksi vain uhkailuna). 



Peter Pan on vekkuli poika, joka ei tahdo kasvaa aikuiseksi. Edellisessä kappaleessa mainitsin jo hänen flirttailutaidoistaan – tosin luulen, että Peter ei flirttaille tarkoituksella. Peter Pan on Mikä-Mikä-Maahan karannut lapsi, enkä usko, että tuon ikäinen poika yrittäisi hurmata tyttöjä tosissaan. Eihän Peter edes tiedä, mikä suukko on. Tytöt ottavat hurmausyritykset paljon vakavammin kuin Peter, ja se on ihan ymmärrettävää, sillä tytöt kypsyvät poikia aikaisemmin (enkä nyt tarkoita ruoanlaittoa). Walt Disneyn mielestä Peter Pan oli kylmä hahmo, johon ei mielly helposti. Tässä olen Disneyn kanssa eri mieltä, sillä pohjimmiltaan Peter on hyvinkin samaistuttava poika lapsenmielisyydessään ja kepposteluhaluissaan. Ja kukapa sitä tahtoisi kasvaa aikuiseksi? :)

Peterin ohella tärkeitä elokuvan henkilöitä ovat Kultasen perheen lapset Leena, Jukka ja Mikko. Sisaruksista Leena on ehdottomasti huomionarvoisin. Leena on hyvin äitimäinen hahmo, joka huolehtii kadonneista pojista. Ei ihme, että Peter valitsee alun perin Leenan tulemaan äidikseen Mikä-Mikä-Maahan. Vaikka Leena huolehtii muista, on hänellä omaakin persoonallisuutta, jota tuodaan ilmi tämän mustasukkaisuudessa ja vastaan panemisessa. Jukka, perheen keskimmäinen lapsi, on hyvin viisas, ellei peräti tieteellinen. Alun perin Jukan suunniteltiin jäävän Lontooseen muiden lasten matkustaessa Mikä-Mikä-Maahan, koska hän oli liian ”vakava, käytännöllinen ja tylsä”. Perheen kuopus, Mikko, on todella suloinen poikalapsi, joka ihailee viisasta isoveljeään, mutta välillä vaikuttaa tätä kirjanoppinutta viisaammalta omassa lapsekkuudessaan. Mikko on vielä nuori lapsi, joka kaipaa kovasti äitiänsä. 

Mikä-Mikä-Maan hahmoista mainitsemisen arvoisia ovat Kapteeni Koukku, Simo ja Helinä-keiju. Helinä ei osaa elokuvassa puhua, hän vain helisee. Helinä on Peterin uskollinen kumppani ja hän näyttäisi olevan auttamattomasti ihastunut Peteriin. Helinällä on vielä enemmän temperamenttia kuin Leenalla ja joissain kohtauksissa Helinä on hyvin lähellä hyvän ja pahan rajaa (mm. halutessaan pahaa Leenalle). Kapteeni Koukku on elokuvan pääpahis ja todella onnistunut sellainen. Koukun hahmo on huvittava, mutta osaa hän välillä olla kiero ja ilkeäkin. Koukku on pahis, joka on mielestäni yksi parhaista Disney-pahiksista, ja jota lasten ei tarvitse pelätä. Kapteeni Koukku tulee humoristisemmaksi hahmoksi, kun hänen ympärillään hyörii koko ajan apulainen Simo. Koukun ”Simo”-huudot ovat jääneet lapsuudesta mieleeni ja jaksavat yhä naurattaa. Tärkeä ja hauska hahmo on myös krokotiili, joka on Peter Panin ohella Koukun perivihollinen. Sen sijaan että haluaisi tuhota tikittävän krokotiilin, Koukku pelkää tätä kuollakseen ja haluaa olla tämän luota niin kaukana kuin mahdollista. 

Peter Panin lauluista osa on hauskoja ja osa taas todella kauniita, peräti herkkiä. Elokuvan aloittaa laulu Tuo tähti ihmeellinen, joka soi alkutekstien aikana. Laulu on alun perin sävelletty elokuvaan Liisa Ihmemaassa, mutta se löysi tiensä tähän elokuvaan uusien sanojen kanssa. Toinen laulu Peter Panissa on Kauas pois, jonka kuoro lurauttaa lasten suunnatessa matkaansa kohti Mikä-Mikä-Maata. Kolmas laulu on Merirosvoksi syntynyt oon, jota merirosvot laulavat laivassaan, ilmeisesti omaksi viihdytyksekseen. Neljäs laulu on Seuraan johtajaamme, joka lauletaan, kun kadonneet pojat, Jukka ja Mikko lähtevät intiaanijahtiin. Viides laulu lauletaan intiaanikylässä juhlamenojen aikana. Miks’ hän on punainen? kertoo sen, miksi intiaanit ovat punaisia ja miksi he sanovat hau ja ugh. Kuudes laulu on Äitini mun, jonka Leena laulaa pojille iltalauluna. Seitsemäs laulu on nimetty Suomessa Merirosvoksi syntynyt oon (reprise):ksi, vaikka siinä on ihan erilainen melodia kuin elokuvan kolmannessa kappaleessa. Laulu lauletaan Koukun merirosvolaivalla, kun lapset on kidnapattu. Elokuvan lopussa soi taas Kauas pois lyhennettynä versiona. Näin Peter Pan saa hyvin disneymäisen musiikkipäätöksen. 

Peter Pan -elokuvalle on tehty jatko-osa Paluu Mikä-Mikä-Maahan, joka kertoo Leenan tyttären matkasta tuohon maailmaan. Elokuvaan liittyvät myös Helinä-keijusta tehdyt useat elokuvat, joissa kerrotaan puhumaan oppineesta Helinästä ja muista keijuista. Peter Pan oli Michael Jacksonin lempielokuva ja tämän takia hänen (eräs) kotinsa sai nimen Neverland Ranch. Michael Jackson ei ole ollut ihan väärässä mieltymyksessään, sillä Peter Pan on todella hyvä elokuva, jossa on menoa ja meininkiä, mutta myös lempeämpiä kohtauksia. Elokuvaa voi myös huoletta suositella perheen pienimmille katsottavaksi.  

”Mitä minä näenkään, sehän on Pan! Hänellä on mukanaan epämääräisiä kakaroita.”
- Kapteeni Koukku


15.4.2013

Teitä katsoa on ihan hassua!


Jalo kertoo koiranpennuille ihmeellisestä nuoruudestaan. Tosin Pepiä ja Boltia kiinnostaa enemmän vinkuporkkana.

(Kuvassa koiria elokuvista Kaunotar ja Kulkuri, Bolt, 101 dalmatialaista ja Topi ja Tessu.)

3.4.2013

Liisa Ihmemaassa - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)


Liisa istuu puussa ja on kuuntelevinaan, kuinka hänen isosiskonsa lukee hänelle oppikirjaa historiasta. Oikeasti Liisa haaveilee omasta mielikuvitusmaailmastaan, jossa eläimet ja kukat osaisivat puhua. Yhtäkkiä Liisa huomaa, kuinka hänen ohitseen juoksee kani, jolla on vaatteet päällä ja kova kiire jonnekin. Liisa lähtee seuraamaan herra Kania kaninkoloon, mutta kolo pudottaakin Liisan maan uumeniin. 

Liisa putoaa ja putoaa kunnes saapuu huoneeseen, jonka toisessa päässä on hyvin pieni ovi. Ovennuppi neuvoo Liisaa, että hänen kannattaa juoda pöydällä olevaa juomaa, jotta hän mahtuisi ovesta sisään. Liisa toimii käskyn mukaan, ja kutistuu sopivan kokoiseksi, mutta huomaa oven olevan lukossa. Hän ei saa avainta korkealta pöydältä, ellei syö keksiä, joka saa hänet kasvamaan. Kasvettuaan jättiläiseksi Liisa alkaa kuitenkin itkeä holtittomasti, jolloin koko huone täyttyy kyynelistä. Liisa juo taas kutistusjuomaa, ja hän putoaa pienenä pulloon. Ovennuppi nielee kaikki Liisan kyyneleet, jolloin Liisa pääsee pullon sisällä oven toiselle puolelle. 

Oven toisella puolella Liisa tapaa aluksi dodon, joka neuvoo muille eläimille, miten he saavat itsensä kuiviksi. Rantaan päästyään Liisa kohtaa Tittelityyn ja Tittelitomin. Nämä kaksoset alkavat kertoa Liisalla tarinaa uteliaista ostereista. Tarinan opetus on, ettei kannata olla utelias. Liisa on kuitenkin utelias – hän haluaa selvittää, mihin herra Kanilla on niin kiire. Liisa harhauttaa Tittelityyn ja Tittelitomin, ja saapuu seuraavaksi Kanin talolle. Pekka Kani määrää Liisaa tuomaan hänelle talostaan hanskat, sillä Kanilla on kova kiire. Liisa lähtee etsimään hanskoja, ja etsintämatkallaan syö pikkuleipää. Samassa hän kasvaa taas jättiläiseksi. Pekka Kani luulee jättimäistä Liisaa hirviöksi, ja kutsuu ystäviään häätämään Liisan talosta. Itse herra Kanin täytyy jatkaa matkaa, sillä niin kova kiire hänellä on. Liisa syö porkkanaa, jonka avulla hän kutistuu ruohonjuuritasolle. 

Liisa jatkaa herra Kanin seuraamista, mutta yhtäkkiä hän kuulee puhetta jostain läheltään. Kukathan ne häntä ihmettelevät. Aluksi niin ystävälliset kukat ajavat Liisan kuitenkin lopulta pois luotaan, koska luulevat tätä rikkaruohoksi. Kukkien luota Liisa ajautuu itämaisen oloisen toukan luokse, joka polttelee vesipiippua. Toukka kehittyy perhoseksi ja neuvoo Liisalle, että toinen puoli herkkusienestä saa tytön kasvamaan isoksi ja toinen pieneksi. Neuvon avulla Liisa palauttaa itsensä oikean kokoiseksi. Sitten hän ottaa sienenpalat taskuunsa mukaan varmuuden varalta. 

Liisa jatkaa etsintöjään Pekka Kanin löytämiseksi. Nyt hänen eteensä ilmestyy Veijarikissa, joka neuvoo Liisan Hullun hatuntekijän luokse. Hullu hatuntekijä on pitämässä teekutsuja Jänön ja hiiren kanssa. Liisa liittyy kolmikon ihmeellisiin syntymättömyyspäiväjuhliin. Yhtäkkiä herra Kani pöllähtää paikalle kuin tyhjästä. Hänellä on taas kovin kiire. Hullu hatuntekijä katsoo Kanin taskukelloa ja huomaa, että kello käy kaksi vuotta myöhässä. Ei ihmekään, että Kanilla on kiire! Hullu hatuntekijä yrittää korjata kellon oikeaan aikaan, mutta onnistuu vain rikkomaan kellon lopullisesti. Pekka Kani jatkaa surullisena matkaansa, ja Liisa jättää nyreissään teekutsut. 

Nyt Liisa on saanut tarpeekseen kaikista hulluuksista. Hän haluaisi vain kovasti päästä kotiin iltapäiväteelle! Tyttö on kuitenkin aivan yksin eksyneenä tähän Ihmemaailmaan, ja hän alkaa itkeä lohduttomasti. Silloin Veijarikissa ilmestyy paikalle. Kissa tietää, että Herttakuningatar osaa neuvoa Liisan takaisin kotiin. Niinpä kissa neuvoo Liisan Herttakuningattaren puutarhaan. Puutarhassa Liisa tapaa kortteja, jotka maalaavat valkoisia ruusuja punaisiksi. Pian Liisa törmää myös Herttakuningattareen, jonka hullu ja julma luonne paljastuu tytölle nopeasti. Samalla selviää, mihin herra Kanilla oli niin kova kiire – Kani on töissä kuningattaren hovissa. Kuningatar haluaa pelata Liisan kanssa krokettia, eikä Liisan auta muu kuin suostua, ellei hän halua menettää kaulaansa. Pelin aikana paikalle ilmestyy kuitenkin Veijarikissa, joka saa kuningattaren hermoromahduksen partaalle. Syy langetetaan Liisan niskoille, ja niin Liisa joutuu oikeuden eteen. 

Oikeudessa tähtitodistajina toimivat Hullun hatuntekijän teekutsuilla olleet henkilöt. Oikeuden tulos näyttää siis Liisan kannalta huonolta. Silloin Liisa muistaa taskuissaan olevat herkkusienen palaset, jotka hän nielaisee nopeasti. Näin Liisa kasvaa jättiläisen kokoiseksi, ja alkaa sättiä Herttakuningatarta tämän järjettömästä käytöksestä. Liisan ei olisi kuitenkaan kannattanut syödä molempia sienen palasia, sillä pian Liisa on kutistunut taas oman itsensä kokoiseksi. Kuningatar lyö tuomion lukkoon: ”Pää poikki!” Liisa lähtee juoksemaan kauhuissaan karkuun koko Ihmemaan asujaimisto kannoillaan. Liisa juoksee ja juoksee ja juoksee, mutta kuningatar vain saavuttaa häntä… Kunnes Liisa herää yhtäkkiä niityltä Mirri sylissään. Hän onkin nähnyt koko ajan unta! Ja näin Liisa pääsi kotiinsa juuri sopivasti iltapäiväteen aikaan. 

Liisa Ihmemaassa perustuu Lewis Carrollin kahteen kirjaan: Liisan seikkailut ihmemaassa (1865) ja Liisan seikkailut peilimaailmassa (1871). Nämä nonsense-kirjat on suunnattu lapsille, ja niissä leikitellään niin kielellä kuin logiikallakin. Disneyn elokuva perustuu suurimmaksi osaksi kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Peilimaailman seikkailuista mukaan on otettu Tittelitom ja Tittelityy sekä erään laulun sanat. Kirjassa tapahtuu paljon enemmän asioita, mitä elokuvaan on otettu mukaan. Silti Disney sai ujutettua oman lisäyksensä tarinaan, nimittäin puhuvan ovennupin. Kirjassa ovennuppi on ihan tavallinen. 

Walt Disney oli aivan ihastunut Lewis Carrollin tarinaan Liisasta. Ilmeisesti tarina oli tuttu Waltille jo hänen lapsuudestaan asti. Walt Disney aloitti projektin Liisan kanssa monesti mm. näyttelijöiden kanssa, mutta hylkäsi aina idean. Lopulta vuonna 1946 Disney aloitti projektin päättäen animoida koko elokuvan. Viisi vuotta myöhemmin (1951) elokuva valmistui tehden siitä klassikon numero 13. Ilmestymisensä aikaan elokuva ei menestynyt. Waltin mukaan epäonnistuminen johtui siitä, ettei Liisa ollut sydämellinen; hän ei ollut niin lempeä kuin vaikkapa Tuhkimo. 1960-luvulla elokuvasta tuli kulttifilmi Fantasian ja The Three Caballeros-elokuvan ohella lukiolaisten (college) keskuudessa. Elokuvat yhdistettiin huumekulttuuriin. Disney ei tietenkään tykännyt tästä yhdistelmästä, ja vei oppilaitoksilta Liisat pois. 1974 Liisa Ihmemaassa vietiin uudestaan teatterilevitykseen, jolloin se menestyi paremmin kuin vuonna 1951. 

Ihmemaan Liisa animoitiin näyttelijöiden avustuksella. Oikeat ihmiset näyttelivät siis jälleen kerran kaikki kohtaukset itse, jotka sitten animoitiin. Piirrosjälki on Liisassa hyvin perus-disneymäistä sivuhahmojen pottunenineen ja suurine silmineen. Liisan ja hänen siskonsa suhteen on pyritty vielä realistisuuteen, mutta varsinkin Liisa on jo hyvin kaukana Lumikin realistisuudesta. Liisan kissa Mirri taas näyttää ihan Pinocchion Figarolta, joskin on vain erivärinen. Poikkeavaa edellisiin Disneyn klassikoihin verrattuna elokuvassa on se, että hahmojen ääninäyttelijät esitellään tekstien aikana yhdessä heidän esittämänsä hahmon nimen kanssa. Tämä ”perinne” jäi kuitenkin unholaan Viidakkokirjaan asti.

 Liisa Ihmemaa -elokuva sisältää enemmän lauluja kuin yksikään toinen Disney-elokuva. Elokuvaa varten sävellettiin yli 30 laulua, jotka kaikki eivät kuitenkaan päässeet lopulliseen elokuvaan. Osa lauluista on kylläkin todella lyhyitä, parin sekunnin mittaisia, joten laulunumeroiden suurta määrää ei helposti tajua. Elokuvan aloittaa nimikkolaulu Liisa Ihmemaassa, joka soi alkutekstien ajan. Sama laulu soi myös (perinteisesti) elokuvan lopussa. Toinen laulu on Haavemaailmassain, jonka Liisa laulaa vielä oikeassa maailmassa kuvitellessaan ihmeellistä maailmaa. Tämän laulun tilalla oli alun perin laulu Beyond the Laughing Sky, joka kuitenkin hylättiin. Laulu käytettiin kuitenkin uudelleen Disneyn seuraavassa elokuvassa Peter Panissa, jossa siihen vaihdettiin sanat ja laulusta tuli Tuo tähti ihmeellinen. Liisa Ihmemaa -elokuvan kolmas laulu lauletaan heti toisen laulun loputtua. Myöhästyn -nimistä laulua laulaa herra Kani, jolla on kova kiire jonnekin. Neljäs laulu on Vaalikilpajuoksu, jota dodo laulaa Ihmemaan puolella. Samaista laulua lauletaan lyhyesti vielä ihan elokuvan loppupuolella. Viides laulu on lyhyt Kuinka te voitte?, jonka Tittelityy ja Titteitom laulavat Liisan tavatessaan. Samat heput laulavat myös laulun Mursu ja nikkari eli tarinauteliaista ostereista. Laulullaan he kertovat Liisalle mielenkiintoisen tarinan. Tittelityy ja Tittelitom laulavat vielä Vanhasta Viljamista, kun Liisa lähtee vaivihkaa jatkamaan seikkailuitaan. Kahdeksas laulu on Hirviön savustus, jonka dodo laulaa Pekka Kanin talolla. Seuraava laulu onkin Iltapäivä kultainen, jonka Liisa laulaa kukkien kanssa. Kukkien jälkeen kaukaisuudesta alkaa kuulua laulu A-E-I-O-U, jota toukka laulelee savupilviä puhallellessaan. Seuraavan, Veijarikissanlaulun, laulaa Veijarikissa omassa henkilökohtaisessa olemuksessaan. Kahdestoista laulu on Syntymättömyyspäivä, jota lauletaan Hullun hatuntekijän teekutsuilla. Kolmannentoista laulun laulaa taas Liisa, kun häntä alkaa harmittaa. Hyvä neuvo saa melkein katsojankin herkistymään. Neljästoista laulu on Ruusuja maalataan, jonka aikana maalataan ruusuja. Liisa Ihmemaassa -elokuvan laulut ovat mielestäni aliarvostettuja, mutta se johtuu varmaan juuri niiden lyhyydestä. Lauluissa on hauskat sanat ja päähän soimaan jäävä melodia. Liisa Ihmemaassa oli ehdolla saamaan Oscarin parhaasta musiikista, mutta ei voittanut. 


Liisa Ihmemaassa -elokuvan hahmot ovat hyviä, ja osa naurattavia. Itse asiassa voikin sanoa, että koko elokuva on tehty vain huvitusmielessä. Siinä ei ole samanlaista sanomaa kuin joissain Disneyn elokuvissa, eikä se saa katsojaa herkistymään. Jo Walt itse totesi, ettei Liisa ollut sydämellinen, kuten edellä jo mainitsin. Jollain tasolla Walt oli tässä oikeassa, sillä Liisaan on todella vaikea samaistua. Luonteeltaan tyttö on todella utelias ja jopa sairaalloisen kiinnostunut siitä, mihin herra Kanilla on niin kova kiire. Liisalle on ilmiselvästi tuputettu käytöstapojen tärkeyttä kotona, ja välillä hänen ainainen niiailunsa ja anteeksi pyytelynsä saa katsojan ärtymään. Lisäksi on ärsyttävää, kuinka helposti Liisa suuttuu tai rupeaa itkemään ihan pikkuisistakin asioista. Tästä huomaa, että Liisa on todellakin vielä lapsi, ei aikuinen. Ihmeelliset Ihmemaan hahmot ja tapahtumat saavat tämän perienglantilaisen tytön välillä todella suunniltaan. Siinä mielessä Liisa on huono henkilö Ihmemaan vierailijaksi – hän ei osaa heittäytyä lapsenmieliseksi kujeilijaksi. Toisaalta taas juuri tämä suuri kontrasti tuo elokuvaan lisää huvittavuutta. JUONIPALJASTUKSIA KAHDESSA SEURAAVASSA LAUSEESSA: Liisan puolesta puhuu se, että koko elokuva onkin vain pahaa unta, jota tyttö on nähnyt. Tämä kertoo siitä, että Liisalla on todella rikas mielikuvitus ja hän kenties haluaa kovasti hypätä pois arkielämän asettamista rajoista. 

Jos Liisa on hieman tylsä ja yksioikoinen hahmo, ovat elokuvan sivuhahmot kaikkea muuta kuin tylsiä! Ihmemaan hullut asukit saavat katsojan itkemään naurunkyyneleitä. Heidän touhunsa menevät niin yli ymmärryksen, että heikompaa alkaa hirvittää. Veijarikissa on kenties hahmoista se kaikkein tunnetuin. Hän jopa myöntää olevansa hullu. Hullun hatuntekijän teekutsut ovat todella mielenkiintoiset, ja syntymättömyyspäivälaulu on vallan mainio! Juhlista saa oivan tekosyyn karkinsyömiseen 364 päivänä vuodesta. Elokuvan ”pahis”, Herttakuningatar, on yksi parhaimpia pahiksia Disneyn historiasta. Kuningattaren mielihalu päiden katkomiseen on mielestäni todella huvittavaa. Myös Herttakuningattaren habitus sisustusmausta puhumattakaan on hauska. Herra Pekka Kani on kenties järkevin Ihmemaan asukeista, tosin lopussa paljastuu hänenkin pöljyytensä. Liisan isosiskon paljastuminen siskoksi oli minulle järkytys tätä tekstiä laatiessani. Olin aina ajatellut, että Liisalle historiankirjaa lukee hänen äitinsä. Äidin muuttuminen siskoksi toi hieman erilaisen näkökulman elokuvan ensiminuutteihin. 

Voisi sanoa, että Liisa Ihmemaassa on luonteeltaan farssimainen. Mielestäni elokuvasta ei voi sanoa, että se olisi nonsensea, joten Disneyn klassikko 13 on farssi. Ymmärrän, ettei elokuvassa esiintyvä huumori vetoa kaikkien makuun, mutta minuun se tehoaa. Ja vaikka kirjoitin edellä Liisan kuvauksessa lähinnä negatiivisia seikkoja, on hahmo minusta hyvä ja jotain sydämellisyyttä hänestäkin löytyy. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat viettää hauskan hetken älyttömyyksien seurassa. 

”Ai niin ja muuten, jos sinua todella kiinnostaa, hän meni tuosta.”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Meni tästä?”
”Meni mihin?”
”Meni tuosta.”
”Kuka meni?”
”Pekka Kani.”
”Mikä kani?”
"Mutta etkös sinä juuri sanonut... siis voi ei."
"Osaatkos seistä päälläsi?"
- Veijarikissa ja Liisa