HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Mississipin suistomailla lepää kaupunki nimeltä New Orleans. Kaupungissa
näkee selkeän eron eri yhteiskuntaluokkien välillä, mutta se ei estä köyhiä ja
rikkaita ystävystymästä keskenään. Pienet Tiana ja Charlotte kuuntelevat Tianan
äidin kertomaa satua Sammakkoprinssistä
Charlotten kartanossa. Sadun kerronnan ohessa Eudora-äiti ompelee ties kuinka
monennetta prinsessamekkoa suosikkiasiakkaalleen, Charlottelle. Sadun loppuessa
Tiana julistaa, ettei koskaan, mistään hinnasta, suutelisi sammakkoa. Charlotte
sen sijaan suutelisi vaikka sataa sammakkoa, jos pääsisi prinsessaksi. Tiana
jättää Charlotten haaveilemaan prinssistään, ja palaa kotiin äitinsä kanssa.
Kotona Tianan isä, James kokkailee tyttärensä avustuksella. James haaveilee
omasta ravintolasta, ja uskoo, että tarpeeksi työtä tekevälle mikä tahansa on
mahdollista. Herkullista gumbo-herkkua jaetaan koko naapurustolle, ja kaikki
voivat mennä nukkumaan maha täynnä.
Vuosien kuluttua Tianasta on kasvanut nuori, kaunis nainen. Hänen
isänsä on kuollut, ja nyt Tianalle on siirtynyt haaveet omasta ravintolasta ja
haaveiden toteutumisesta työtä tekemällä. Tiana työskenteleekin kahdessa eri
työpaikassa tarjoilijana, ja säästää saamansa tipit ravintolan ostamista
varten. Tianan työskennellessä kahvilassa New Orleansiin saapuu kaukaisen
Maldonian valtakunnan prinssi, Naveen. Tianan lapsuudenystävä Charlotte saa
kuulla prinssin saapumisesta, ja aikoo valloittaa tämän järjestämissään
naamiaisissa päästäkseen prinsessaksi. Tianan mukaan tie miehen sydämeen käy
vatsan kautta, ja niin Charlotte tilaakin Tianalta beignettejä naamiaisiin.
Charlottelta saamillaan rahoilla Tiana saa juuri ja juuri ravintolaan tarvittavat
käsirahat kokoon. Kiinteistönvälittäjät, Fennerin veljekset, lupaavat tuoda
paperit allekirjoitettavaksi Mardi Gras -juhlan jälkeen. Tiana pääsee kuitenkin
ihastelemaan äitinsä kanssa jo tulevaa ravintolaansa, remonttia kaipaavaa
vanhaa myllyä.
Illalla La Bouffien kartanossa järjestettävissä naamiaisissa Charlotte
meinaa saada sätkyn – Maldonian prinssiä ei näy missään! Charlotte toivoo
toivomustähdeltä prinssin saapuvan pian, vaikka Tiana pitääkin tähdeltä
toivomista vain lasten höpinänä. Tianan hämmästykseksi paikalle saapuu kuin
saapuukin prinssi Naveen, joka alkaa tanssahdella suloisesti Charlotten kanssa.
Samaan aikaan Tianalle tuodaan huonoja uutisia: Fennerin veljekset kertovat,
että joku on tehnyt tyhjästä kiinteistöstä Tianaa paremman tarjouksen, ja ellei
Tiana saa jostain lisää rahaa, saa hän unohtaa haaveet ravintolasta. Mielensä
pahoittanut Tiana onnistuu vielä likaamaan vaatteensakin, joten Charlotte vie
hänet yläkertaan ja lainaa hänelle prinsessamekkoaan. Charlotten lähtiessä
takaisin prinssin seuraan Tiana hiipii parvekkeelle, ja kenenkään näkemättä
toivoo toivomustähdeltä ravintolaa itselleen. Tianan avattua silmänsä hänen
edessä seisoo kuitenkin sammakko, joka pyytää pusua! Ymmärrettävästi Tiana
säikähtää pahanpäiväisesti, mutta alkuhämmennyksen jälkeen kuuntelee, mitä
asiaa sammakolla on. Sammakko kertoo olevansa noiduttu prinssi Naveen, joten
Charlotte tanssii huijarin kanssa! Prinssi vapautuu taiastaan, jos häntä suudellaan.
Tiana kieltäytyy aluksi tästä kunniasta, mutta prinssi lupaa antaa tälle hieman
rahaa vastineeksi palveluksesta. Ravintola mielessään Tiana siis muiskauttaa
sammakkoprinssin suulle suudelman – mutta muuttuukin itse sammakoksi!!!
Sammakoiksi muuttunut parivaljakko aiheuttaa yleistä hämmennystä
naamiaisissa, mutta pääsee pois ihmisten jaloista ilmapallojen kantamana. Myös
Charlotten kanssa tanssiva, huijari-prinssi näkee sammakot, ja lähtee
kauhistuneena majapaikkaansa. Siellä hän näkee, että hänen vankinaan pitämä
oikea prinssi Naveen on karannut. Huijari-prinssi repii voodoo-korun
kaulastaan, ja prinssin ulkomuoto muuttuu oikeaksi: Naveenin palvelija Lawrence
katuu tekemisiään. Paikalle saapuu myös voodoo-tohtori Facilier, joka läksyttää
Lawrencea. Lawrence ja Naveen olivat aikaisemmin tehneet tohtori Facilierin
kanssa sopimuksen paremmasta tulevaisuudesta, ja voodoo-tohtori huijasi
prinssiä yhdessä tämän palvelijan kanssa muuttamalla prinssin sammakoksi ja
palvelijan prinssiksi. Prinssi-Lawrencen avulla Facilier haluaa päästä käsiksi
Eli La Bouffin omaisuuteen, ja sen avulla hallita New Orleansin asukkaiden
sieluja. Facilierin monimutkainen suunnitelma on menossa pieleen, sillä voodookoru,
joka muuttaa Lawrencen prinssiksi, tarvitsee toimiakseen prinssin verta, ja
veri on loppumassa. Niin Facilier pyytää henkimaailmalta apua, ja lähettää
varjo-olentoja tuomaan sammakkoprinssin takaisin luokseen. Facilier patistaa
Lawrencen taas juoneensa mukaan, sillä valeprinssin on naitava Charlotte La
Bouff, jotta tämän isän Eli La Bouffin omaisuuteen pääsee käsiksi. Lawrence
ryhtyy siis kosiskelu-hommiin varjojen lähtiessä oikein prinssin perään.
Sillä aikaa sammakot Tiana ja Naveen ovat joutuneet rämeelle, jossa he
ovat selvinneet nälkäisten alligaattorien hyökkäyksestä. Naveenille on
selvinnyt, ettei Tiana ole oikeasti prinsessa vaan tarjoilija, ja hän syyttää
naista vielä sammakkona olemisestaan. Oikeaa prinsessaa suutelemalla Naveen
olisi jo muuttunut prinssiksi. Tianalle taas on selvinnyt, että Naveenin
vanhemmat ovat laittaneet poikansa rahahanat kiinni tämän hurvittelevan
elämäntavan vuoksi, eikä Naveen olisi voinut antaa Tianalle rahaa ravintolaa
varten, toisin kuin lupasi. Molemmat ovat siis suuttuneita toisilleen.
Suuttumuksen keskellä he tapaavat Louis-alligaattorin, joka ei syö heitä, vaan
ryhtyy soittamaan jazzia Naveenin kanssa. Louis lähtee johdattamaan sammakoita
Mama Odien, suistolla asuvan voodoonoidan luokse, joka osaa muuttaa heidät
takaisin ihmisiksi. Onneksi heidän tielleen sattuu myös Ray-tulikärpänen, joka
alkaa ystäviensä kanssa johdattaa sammakoita oikeaan suuntaan, sillä Louisin
suuntavaisto ja noidan löytämisen halu eivät kohtaa.
Etsiessään Mama Odieta rämeeltä Tiana, Naveen, Louis ja Ray kokevat
monia vastoinkäymisiä, joista pahimpia ovat salametsästäjät ja piikkipensas.
Kaverukset kertovat haaveensa toinen toisilleen: Louis haaveilee pääsevänsä
soittamaan jazzia suurille lavoille, Tiana haaveilee ravintolasta ja Naveen
haaveilee tuhlailevasta elämäntyylistä. Ray taas haaveilee pääsevänsä yhteen
Evangeline-rakkaansa kanssa, joka sattuu olemaan taivaalla tuikkiva tähti!
Rämeellä samoillessaan Tianan ja Naveenin luonteenpiirteet muuttuvat: Tiana
opettaa Naveenille työn tärkeyttä ja Naveen taas Tianalle huvittelua. Lopulta
he löytävät Mama Odien, joka kertoo, että Tiana ja Naveen muuttuvat takaisin
ihmisiksi, jos Naveen suutelee prinsessaa. Eräs prinsessahan löytyy aivan
läheltä, sillä tämän päivän Charlotte La Bouff on Mardi Gras -paraatin
prinsessa! Mama Odien luona Naveen myös tajuaa rakastavansa Tianaa. Ystävykset
kiiruhtavat New Orleansiin jokilaivan kyydillä.
Laivan rantautuessa New Orleansiin tohtori Facilierin varjo-olennot
saavat napattua Naveenin kiinni, ja vievät tämän isäntänsä luokse. Naveen
lukitaan lippaaseen, ja prinssiksi muuttunut Lawrence lähtee juhlaparaatiin,
jossa hänet on tarkoitus vihkiä Charlotten kanssa. Sillä välin Tiana tajuaa,
että Naveen tykkää hänestä, ja että hänkin tykkää Naveenista. Niin Tiana lähtee
etsimään Naveenia, mutta näkee prinssiksi muuttuneen Lawrencen menossa
naimisiin Charlotten kanssa. Ymmärrettävästi Tiana pettyy, sillä luulee
Lawrencea Naveeniksi. Ray päättää selvittää tämän erehdyksen, ja vapauttaa oikean
Naveenin laatikosta ja nappaa voodookorun Lawrencen kaulasta. Facilier ja
varjo-olennot lähtevät jahtaamaan Raytä, joka vie korun Tianalle. Facilierin
houkutuksista huolimatta Tiana rikkoo voodookorun, jolloin tohtori Facilier
kokee loppunsa ollessaan niin paljon velkaa henkimaailman olennoille. Sitä
ennen Facilier on kuitenkin kerinnyt tallata Rayn päälle, joka henkäilee
viimeiset huokauksensa Louiksen käsissä. Sillä välin Naveen on selittänyt
Charlottelle olevansa oikea prinssi, ja aikoo mennä tämän kanssa naimisiin
saadakseen rahaa, jotta Tiana saa oman ravintolansa. Tiana saapuu kuitenkin
paikalle, ja kertoo omat tunteensa Naveenia kohtaan. Charlotte lupaa pussata
Naveenia ilman naimisiinmenopakkoa, mutta pusu tulee liian myöhään. Kello on
lyönyt jo kaksitoista, Mardi Gras on loppunut, Charlotte ei ole enää
paraatiprinsessa ja Tiana ja Naveen joutuvat elämään loppuelämänsä sammakkoina.
Tiana, Naveen, Louis ja tulikärpäset ovat kokoontuneet rämeelle
viettämään Rayn hautajaisia. Surullinen tunnelma vaihtuu nopeasti iloiseen,
sillä taivaalle Evangeline-toivomustähden viereen on syttynyt toinen tähti! Ray
on päässyt vihdoin rakkaansa luokse! Rämeelläkin vietetään pian iloisia juhlia,
sillä Mama Odie vihkii Tianan ja Naveenin. Hääparin suudellessa ensimmäistä
kertaa tapahtuu kuitenkin kummia: sammakot muuttuvat takaisin ihmisiksi!
Mennessään naimisiin prinssin kanssa Tianasta tulee prinsessa, ja näin ollen
taika laukeaa! Tiana ja Naveen palaavat takaisin New Orleansiin, jossa he
menevät naimisiin perinteisin menoin. He onnistuvat myös ostamaan hylätyn
kiinteistön Fennerin veljeksiltä Louisin hiukan kovistellessa heitä. Niin Tiana
saa oman ravintolansa, jonne koko New Orleans kokoontuu pitämään hauskaa
Louisin ja Naveenin musiikin tahdissa!
Prinsessa ja sammakko on vuonna 2009 valmistunut Disneyn klassikko
numero 49. Elokuva oli pitkän tauon jälkeen Disneyn ensimmäinen perinteisesti
piirretty klassikko: edellinen perinteisellä tyylillä tehty Disney-animaatio
oli vuonna 2004 ilmestynyt Lehmäjengi.
Disneyn studiot olivat jo päättäneet, etteivät tee enää ”käsin piirrettyjä”
elokuvia, mutta onneksi tämä päätös ei pitänyt. Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Disney-klassikkojen sarja palasi
takaisin musikaaliformaattiin, ja elokuva oli Disneyn renessanssin jälkeen
ensimmäinen elokuva, joka perustui tunnettuun satuun. Elokuvan
tapahtumapaikaksi haluttiin Amerikka, sillä niin moni aiempi Disney-klassikko
oli tapahtunut Euroopassa. Prinsessa ja
sammakko menestyi teatterilevityksessä hyvin, ja siitä tuli vuoden 2009
viidenneksi tuottoisin animaatioelokuva. Prinsessa
ja sammakko sai kolme Oscar-ehdokkuutta, parhaan animaation ehdokkuuden ja
kaksi ehdokkuutta parhaasta laulusta (Voin
saavuttaa ja New Orleansissa). Se
ei kuitenkaan voittanut palkintoja, vaan hävisi parhaan animaation pystin
Pixarin UP:ille ja laulun Crazy Heartille. Ehdokkuuksistaan
huolimatta Prinsessa ja sammakko on
mielestäni todella aliarvostettu elokuva.
Prinsessa ja sammakko perustuu kahteen eri teokseen. Ensinnäkin se
perustuu tunnettuun kansansatuun Sammakkoprinssi.
Sammakkoprinssi-sadusta on monta eri
versiota eri kulttuureissa, mutta tunnetuin niistä on Grimmin veljesten
kirjoittama satu. Sadussa hemmoteltu prinsessa kadottaa kultaisen pallonsa
lampeen. Pallon hänelle palauttaa puhuva sammakko, joka tahtoo vastineeksi
palveluksestaan suudella prinsessaa. Joissain sadun versioissa sammakko haluaa
myös syödä prinsessan kanssa samasta pöydästä ja viettää jopa yön samassa
sängyssä. Kaikissa versioissa sammakko muuttuu lopulta prinssiksi, joka oli
taiottu sammakoksi. Grimmin versiossa muutos tapahtuu, kun prinsessa heittää
sammakon seinää vasten kokiessaan sammakon ehdotukset ällöttäviksi.
Venäläisessä versiossa sadusta ihmisprinssi tapaa sammakoksi noidutun
haltijattaren. Disneyn elokuvalla ei ole alkuperäisen sadun kanssa kauheasti
yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä sen sijaan löytyy toisen pohjateoksen kanssa:
elokuva pohjautuu myös E.D. Bakerin vuonna 2002 kirjoittamaan lastenkirjaan The Frog Princess (Sammakkoprinsessa).
Bakerin kirjassa prinsessa suutelee sammakoksi taiottua prinssiä muuttuen itse
samalla sammakoksi. Disneyn elokuvassa on siis täysin sama käänne, kuin Bakerin
kirjassa. (Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen!)
Myös sammakoista takaisin ihmiseksi muuttuminen on samantapainen: kirjassa
sammakoiden pitää suudella toisiaan uudestaan prinsessan pitäessä kädessään
taiottua käsirengasta. Petyin hieman, kun sain tietää E.D. Bakerin kirjasta.
Luulin pitkään, että Disney on keksinyt mahtavan juonenkäänteen (prinsessa
muuttuu sammakoksi) aivan itse, mutta se olikin jo jonkun toisen keksimä. Höh.
Prinsessan ja sammakon ensimmäinen työnimi oli Sammakkoprinsessa. Tianan roolinimi oli alun perin Maddy ja hän oli
huonepalvelija. Koeyleisön nähdessä elokuvan raakaversion ensimmäisen kerran
elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen, ja juuri tämän takia Tianan ammatti
vaihdettiin huonepalvelijasta hieman korkeamman statuksen omaavaan
tarjoilijaan. Elokuvaa kritisoitiin siitä, että pahiksena toimii tummaihoinen
voodoo-tohtori, tummaihoisen päähenkilön rakkauden kohde ei ole tummaihoinen ja
että elokuvan tapahtumapaikkana toimii New Orleans, joka koki vuonna 2005 tuhoa
Katrina-hurrikaanin takia. Katrina aiheutti eniten tuhoa juuri New Orleansin
tummaihoisten asuinalueilla, ja Disneyn elokuvaa pidettiin mauttomana sinne
sijoittuvan elokuvan takia. En ymmärrä tätä kritiikkiä ollenkaan. Minä ainakin
olisin todella ylpeä, jos Disney-elokuva sijoittuisi paikkakunnalleni. Luonnonmullistuksen
jälkeen kaupungin talous menee varmasti ihan kuralle, joten mainostus elokuvan
keinoin on kaupungille vain positiivista! Se luo lisää turismia (minua New
Orleans alkoi ainakin kiehtoa ihan eri tavalla elokuvan katsomisen jälkeen!),
mikä tuo lisää rahaa kaupungin uudelleenrakennustöissä tyhjentyneeseen kassaan.
Ja sitten kritisoidaan sitä, että joku elokuvan hahmoista on tummaihoinen ja
toinen ei ole. Minusta olisi todella pöhköä, jos Tiana rakastuisi elokuvassa
tummaihoiseen mieheen. Tämä kertoisi vain siitä, että rakkaus tuntee rajat, ja
ne rajat ovat kiinni ihonvärissä. Ja jos voodoo-tohtori olisi ollut
valkoihoinen, niin sekin olisi vain kärjistänyt liikaa eri ihonvärien välistä
eroa. HÖH sanon minä! Koeyleisön kritiikin takia Disney palkkasi Oprah Winfreyn
elokuvansa konsultiksi, jotteivät studiot saisi aivan rasistin mainetta. Oprah
antoi äänensä myös elokuvan alkuperäisversiossa Tianan äidille, Eudoralle.
Prinsessa ja sammakko oli pitkästä aikaa ensimmäinen perinteisen
animaation tyylillä tehty Disney-klassikko. Vanhaa osaamista kaivattiin taas,
ja monet animaattorit, jotka olivat lopettaneet työnsä Disneyllä edellisen
perinteisesti piirretyn klassikon, Lehmäjengin
jälkeen, palkattiin taas uudestaan töihin studiolle kynän ääreen. Animaattorit
piirsivät hahmonsa perinteisesti paperille, ja paperilta kuvat skannattiin tietokoneelle.
Tietokoneella kuvia sai muokattua haluamallaan tavalla, ja niihin pystyi
helposti lisäämään efektejä. Elokuvan piirrostyylin haluttiin mukaan vanhojen
Disney-klassikoiden tuntua, ja animaatiotyylin esikuvana käytettiin
kaupunkikohtauksissa Kaunotarta ja
Kulkuria ja rämekohtauksissa Bambin
metsämaisemia. Voin saavuttaa -laulun
aikana piirrostyyli muuttuu hetkellisesti perinteisestä Disneystä
tyylitellyksi, maalaaja Aaron Douglasin tyyliä jäljitteleväksi kohtaukseksi.
Muutos piirrostyylien välillä tapahtuu Tianan haaveillessa tulevasta
ravintolastaan, ja sen takia kaikki ymmärtävät, että kyseessä on haaveilujakso,
eikä oikeat elokuvan tapahtumat. Prinsessan
ja sammakon piirrostyyli on onnistunut saavuttamaan Disneyn vanhojen
klassikoiden hengen: kaikki on suloista ja söpöä, mutta silti hyvin aidon
näköistä. Elokuvan värimaailma on todella laaja, ja katsojat saavat matkustaa
Charlotten vaaleanpunaisesta ihmemaasta rämeen vihreään kauneuteen. Elokuvan
efektitkin ovat todella upeita: tulikärpäset ja langetetut/lauenneet taiat
saavat katsojan haukkomaan henkeään. Pidän todella paljon Prinsessan ja sammakon animoinnista, ja tuntuu, että jokaisella
katselukerralla kohtauksista löytää uusia yksityiskohtia.
Prinsessa ja sammakko -elokuva on täynnä kaunista ja mieleenpainuvaa
musiikkia. Elokuvan musiikin sävelsi Randy Newman, joka on tullut tunnetuksi
Pixarin elokuvien, kuten Toy Storyn, Ötökän elämän ja Monsterit Oy:n säveltäjänä. Prinsessaan
ja sammakkoon Newman yhdisteli eri musiikkityylejä: elokuvasta voi erottaa niin
jazzia, bluesia kuin gospeliakin. Elokuvassa erityisesti jazz on kova sana:
sitä soitetaan pitkin New Orleansin katuja, Naveen ja Louis rakastavat tätä
genreä ja Louis on saanut jopa nimensä jazz-legenda Louis Armstrongin mukaan. Prinsessa ja sammakko saa ainakin minun
rytmijalkani heilumaan, ja elokuvan musiikki on päässyt osaksi vakituista
suihku-repertuaariani. :) Prinsessa ja
sammakko -elokuva alkaa löysästi jammailevalla kappaleella New Orleansissa. Laulussa kerrotaan,
millainen kaupunki New Orleans on, ja kuinka se voi toteuttaa meistä jokaisen
haaveet. Sama laulu lauletaan myös ihan elokuvan lopussa haaveiden toteutuessa.
Toinen laulu on Tianan laulama Voin saavuttaa, jossa Tiana haaveilee ravintolastaan reippaasti jammailevan rytmin
tahtiin. Tästäkin kappaleesta kuullaan lyhyempi, parin säkeen versio myöhemmin
elokuvassa. Kolmas laulu on Suhteet henkimaailmaan. Tämän mystisen, pelottavan ja tekstipitoisen laulun laulaa
voodoo-tohtori Facilier houkutellessaan Naveenia ja Lawrencea voodoon
pauloihin. Neljännen laulun laulavat Tiana, Naveen ja Louis rämeellä. Iloinen
ja pirtsakka laulu Ihmismuoto kertoo
kolmikon haluista päästä ihmisiksi. Viides laulu, Tulenkantaja, on lyhyt, mutta sitäkin helpommin päähän soimaan
jäävä. Laulun aikana tulikärpäset opastavat sammakoita ja alligaattoreita
määränpäätään kohti. Kuudes laulu on ihanan romanttinen Ma Belle Evangeline, jonka Ray laulaa rakkautensa kohteelle. Ah,
kuinka ihana laulu onkaan! Seitsemäs laulu on Mama Odien laulama Pinnan alle, jossa gospelmainen kuoro
kertoo, että halu ja tarve ovat aivan eri asioita. Pisteenä iin päälle
lopputekstien aikana soi Ne-Yon laulu Never Knew I Needed, joka on kliseisyydestään huolimatta vienyt sydämeni.
Prinsessa ja sammakko herättää minussa monenlaisia tunteita.
Elokuvaa katsoessa saa itkeä, nauraa ja pelätä pahiksia. Prinsessa ja sammakko saa minussa aikaan yllättävän paljon naurun
kiherryksiä. Huumoria löytyy sekä aikuisten että lasten makuun. Charlotten tai
Louiksen ilmestyessä ruudulle voi olla varma, että kohta suupielet kääntyvät
vähintäänkin ylöspäin, jos ihan ilon hihkaisuja ei kuulu. Parasta on nähdä
Charlotte tanssiaisissa prinssiä pyydystämässä tai Louis kertomassa epäonnistuneesta
jokilaiva-vierailustaan. Rämeellä vastaan tulevat sammakonpyydystäjäveljekset
eivät voi olla naurattamatta katsojaa! Silmänurkat onnistuvat kostumaan myös
kiitettävästi monissa herkissä kohtauksissa, kuten Ma Belle Evangeline -laulun aikana. Elokuvan loppu on minulla aina
yhtä itkemistä, kun saa itkeä vuoronperään rakkaudentäyteisen herkissä mutta
myös surullisissa tunnelmissa. Elokuvan pahis, tohtori Facilier aiheuttaa
minussa taasen pelonväristyksiä manaamalla esiin varjo-olentoja (ne on tosi
pelottavia!), ja myös voodoo-tohtorin lopullinen kohtalo on melko karmaiseva.
Hui!
Elokuvan päähenkilö on Tiana. Tiana
on ensimmäinen amerikkalainen ja afroamerikkalainen Disneyn prinsessa. Tiana on
oppinut isältään ahkeran työn merkityksen, ja saanut isältään itselleen myös
unelman oman ravintolan perustamisesta. Tiana rakastaa ruoanlaittoa ja loihtii
toinen toistaan upeampia ruokia. Köyhistä olosuhteista kotoisin oleva Tiana
puurtaa niin paljon unelmansa eteen, ettei kerkeä rentoutua ja pitää hauskaa. Hän
työskenteleekin kahdessa eri työpaikassa: päivisin kahvilassa ja öisin ravintolassa.
Tiana on sitä mieltä, että elämässä voi saavuttaa mitä vaan, jos vain jaksaa
tehdä töitä sen eteen. Elokuvan mieskomistus, Naveen, on taas aivan toista
maata Tianan kanssa. Naveen on Maldoniasta kotoisin oleva komea prinssi, joka
tykkää heittää rahaa menemään juhliin ja naisiin. Renttu-prinssi on kivaa
vaihtelua Disneyn muuten niin puhtoiseen prinssijoukkioon. Naveenin vanhemmat
ovat kieltäytyneet rahoittamasta enää poikansa hurvittelevaa elämäntapaa, jota
Naveen kuitenkin haluaisi jatkaa. Hänellä on siis kaksi vaihtoehtoa: mennä
töihin tai hankkia rikas vaimo. Ensimmäinen vaihtoehto ei Naveenia juuri
houkuttele, joten hän on saapunut New Orleansiin etsimään itselleen rikasta
vaimoa. New Orleans on Naveenille muutenkin rakas paikka, sillä hän tykkää
kovasti jazz-musiikista, jonka kehto kaupunki on. Naveen on hyvin avoin, sosiaalinen
ja vitsaileva prinssi. Sammakoiksi muuttuessaan niin Tiana kuin Naveenkin
opettavat toisilleen omaa elämäntapaansa: työn ja huvin merkitystä. Heidän
vastakkaisissa ääripäissä olevat luonteet löytävät myös yhteisen sävelen.
Elokuvassa on monta sivuhenkilöä,
mutta ei liian monta. Kaikkiin sivuhenkilöihin keritään paneutua kunnolla, ja
ne kerkeävät muuttua katsojalle rakkaiksi. Tianan lapsuudenystävänä on
Charlotte La Bouff, lempinimeltään Lottie, joka on Tianan vastakohta ollessaan
rikas ja hemmoteltu ylhäisön lapsi. Charlotte on aina saanut kaiken, mitä
haluaa. Hän on varsinainen prinsessa, hän tykkää vaaleanpunaisesta, on hyvin
ulkonäkökeskeinen ja unelmoi menevänsä naimisiin prinssin kanssa päästäkseen
oikeaksi prinsessaksi. Charlotte on elokuvassa hauskuuttaja-hahmo, ja katsoessani
elokuvaa ensimmäistä kertaa sain hänestä monet naurut. Charlottea hauskempi
hahmo elokuvassa on mielestäni kuitenkin alligaattori Louis, johon sammakoiksi
muuttuneet Tiana ja Naveen törmäävät rämeellä. Louis rakastaa jazzia, ja
haaveilee pääsevänsä soittamaan torvellaan suurille lavoille. Jazzin ohella
Louis rakastaa syömistä, minkä huomaa hänen ulkomuodostaankin. Vaikka Louis
onkin alligaattori, pelkää hän hyvin monia asioita – mutta ei syyttä. Louis
lohkaisee elokuvassa monta hauskaa vitsiä, joille ei voi olla nauramatta.
Kolmas tärkeä sivuhenkilö on Raymond-tulikärpänen, jota Rayksikin kutsutaan.
Peräpää loistavana tämä fiksu tulikärpänen näyttää Tianalle ja Naveenille tietä
läpi synkän rämeen, ja auttaa ystäviä tai vähän tuntemattomampiakin pyyteettömästi.
Pieneen tulikärpäseen ei voi olla kiintymättä, vaikka tämä vähän höppänä onkin.
Eräs sivuhenkilö on myös Evangeline-toivomustähti, joka kulkee mukana koko
tarinan ajan, ja on hyvin tärkeä osa elokuvan juonta. Ensimmäinen ja viimeinen
asia, joka elokuvassa näkyy, on Evangeline. Prinsessan
ja sammakon pahis on Tohtori Facilier, voodoo-tohtori, joka haluaa valtaa
New Orleansissa. Asukkaiden sielut eivät olisi pahitteeksi, jotta tohtori voisi
maksaa velkansa henkimaailman olennoille. Itse tohtori Facilier on melko
huvittava pahis, mutta hänen voodoo-toverinsa (tai pomonsa) ovat todella
pelottavia. Voodoo-tohtorista mielenkiintoisen tekee se, että Facilier ja hänen
varjonsa kulkevat omia ratojaan, ja varjo onkin kuin tohtorin rinnalla kulkeva
kätyri.
Monissa Disney-klassikoissa
viitataan edellisiin Disneyn elokuviin piilotettujen ”pääsiäismunien” avulla.
Nämä munat ovat animaattoreiden kunnianosoituksia edeltäjilleen ja mahtaville
elokuville. Prinsessa ja sammakko
sisältää useita tällaisia viittauksia. Kaikkein näkyvin viittaus lienee Pienen merenneidon kuningas Tritonin
esiintyminen elokuvan lopussa Mardi Gras -paraatissa paraatilavana. New Orleansissa -laulun aikana voi
kaupungissa nähdä Aladdinin
taikamaton olevan tampattavana, ja Pinnan
alle -laulun aikana Mama Odie heittää syrjään niin ikään Aladdinin taikalampun. Louisin puhuessa
Naveenille ja Tianalle Mama Odiesta hän esittää voodoonoitaa vetämällä puiden naavaa
hiuksikseen. Louis on hetken aikaa aivan samassa asennossa, kuin Miekka kivessä -elokuvan Matami Mimmi,
joka hänkin on noita. Louis on ehkä katsonut liikaa Miekka kivessä -klassikkoa, kun kuvittelee Mama Odien samanlaiseksi
ilkeäksi noidaksi Matami Mimmin kanssa. Louis on myös nimeään myöten
samankaltainen hahmo, kuin Viidakkokirjan
apinoiden kuningas Louie. Molemmat hahmot haluavat muuttua ihmiseksi, ja molemmat
laulavat vetäviä kappaleita. Prinsessasta
ja sammakosta voi löytää lisäksi numerosarjan A113, joka on piilotettuna
moniin Pixarin ja Disneyn elokuviin. Numerosarja on Kaliforniassa sijaitsevan
taidekoulun animaatioluokan numero, jossa monet Disneyn ja Pixarin animaattorit
ja ohjaajat ovat opiskelleet. A113 näkyy elokuvan alussa erään raitiovaunun numerona.
(Loppu kappaleesta voi sisältää juonipaljastuksia!)
Myös Leijonakuningas saa oman
viittauksensa, kun pettynyt Tiana kertoo Raylle Evangelinen olevan vain palava
pallo kaasua, ei tulikärpänen. Leijonakuninkaassa
Pumba arvelee tähtien olevan kaasupalloja, kun taas Timon arvelee tähtien
olevan tulikärpäsiä, jotka ovat tarttuneet suureen sinimustaan kankaaseen
kiinni. Simba taas sanoo tähtien olevan kuolleiden eläinten henkiä. Sekä Simban
että Timonin arvelut käyvät Prinsessan ja
sammakon lopussa toteen.
Olenkohan hehkuttanut Prinsessaa ja sammakkoa tarpeeksi? Prinsessa ja sammakko on minusta aivan
mielettömän hyvä elokuva, ja Disney teki todella oikein palatessaan perinteisen
animaation pariin. Elokuvasta löytyy kaikkea: naurua, itkua, pelkoa, hyvää
musiikkia, mahtavia hahmoja ja silmäniloa laadukkaassa animoinnissa (sekä Naveenissa).
Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, eikä tämäkään
Disney-elokuvien suurkuluttaja osannut aavistaa juonenkäänteitä etukäteen. Prinsessa ja sammakko on vaikuttanut
suuresti siihen, että olen tänä päivänä tällainen Disney-nörtti kuin olen. Ensi
kertaa nähdessäni elokuvan teatterissa se teki minuun lähtemättömän
vaikutuksen, joka ei ole vieläkään himmentynyt. Vaikutus ei ollut kuitenkaan
niin suuri, että olisin saanut salmonellan, kuten moni lapsi sai elokuvan
jälkeen pussattuaan sammakkoa. :) Elokuvassa on juuri sitä vanhojen
Disney-klassikoiden taikaa, mitä elokuvantekijät lähtivätkin tavoittelemaan, ja
mitä minä rakastan. Suosittelen elokuvan katsomista lämpimästi kaikille!
”Mä haluun sormet ja
varpaat ja navan! En törröttävää, vaan sellasen kuopan!”
- Louis
- Louis
