Bolt - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Löytöeläinkodissa aamuun herää pieni, valkoinen koiranpentu. Koira ei ole kiinnostunut eläinkodin työntekijästä muiden koirien tavoin, vaan leikkii vinkuporkkanan kanssa. Pian paikalla saapuu Penny-tyttö äitinsä kanssa, ja he adoptoivat valkoisen koiran, joka ihastuu saman tien tyttöön. Koiran nimeksi annetaan Bolt. Eipä aikaakaan, kun Bolt on kasvanut isoksi koiraksi - ja hän on emäntänsä kanssa pulassa! Ilkeä tohtori Calico on kidnapannut Pennyn keksijä-isän, ja Calicon kätyrit yrittävät napata Pennyn saadakseen hänen isänsä kertomaan omista keksinnöistään. Onneksi isä on kuitenkin geenimanipuloinut Boltia, ja Bolt suojelee Pennyä pahiksilta. Boltin supervoimiin kuuluu ylinopea juoksu, laserkatse, pitkät hypyt sekä mahtava superhaukku. Boltin avulla Penny karistaa Calicon kätyrit kannoiltaan, ja he palaavat Boltin omaan asuntovaunuun, johon Penny jättää Boltin yksin. 

Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää… Bolt on nimittäin suositun televisiosarjan tähti, missä hän esittää supersankarikoiraa. Bolt ei kuitenkaan itse tiedä olevansa tv-tähti, sillä autenttisuuden takia sarjan ohjaaja pitää Boltin tietämättömänä asioiden oikeasti laidasta. Boltin omistaja Penny, joka myös näyttelee sarjassa, haluaisi viettää koiransa kanssa normaalia elämää. Tämä on kuitenkin jyrkästi kielletty. Niin Penny joutuu jättämään Boltin aina yöksi televisiostudion asuntovaunuun. Seuraavana päivänä televisiosarjaan kuvataan jatkoa, ja tässä jaksossa tohtori Calico kidnappaa Pennyn! Kidnappausta oikeaksi luuleva Bolt kauhistuu Pennyn sieppauksesta, ja rohkea koira pakenee televisioyhtiön työntekijöiltä yrittäen lähteä Pennyn perään. Bolt kuitenkin onnistuu tyrmäämään itsensä vaahtomuovia täynnä olevaan pahvilaatikkoon, joka suljetaan ja lähetetään toiselle puolelle Amerikan mannerta, New Yorkiin! 

New Yorkissa Bolt pääsee pakoon laatikosta, ja hän alkaa etsiä kidnapattua Pennyä kaupungista. Boltin supervoimat eivät toimi, koska television erikoistehostetiimi ei ole paikalla taikojaan tekemässä. Bolt päättelee, että hänessä kiinni oleva vaahtomuovi on heikentänyt hänen voimiaan. Koska Pennyä ei löydy, Bolt yrittää löytää tohtori Calicon kätyriä eli kissaa. Calico on tietenkin kunnon pahiksen tavoin kissaihmisiä. Pulujen avustuksella Bolt löytää vihreäsilmäisen kujakatin, Missun, jonka hän sitoo kaulassaan olevan talutushihnan toiseen päähän. Bolt kovistelee hämmentyneen Missun näyttämään tietä Calicon luokse. Missu menee Boltin leikkiin mukaan, koska pelkää koiran tekevän hänelle jotain pahaa. Boltin veromerkissä olevan osoitteen perusteella Missu ja Bolt lähtevät suunnistamaan kohti Hollywoodia. 

Pian Boltille tulee nälkä, ja Missu opettaa häntä kerjäämään heille ruokaa leirintäalueelta. Eräästä asuntovaunusta kissan ja koiran luo pyörii pallon sisällä oleskeleva hamsteri Raivo, joka paljastuu fanaattiseksi Bolt-faniksi. Raivo ei tajua Boltin vain esittävän televisiossa supervoimiaan, vaan uskoo koiran olevan oikeasti super. Raivon tavattuaan Missu tajuaa, että Bolt on pelkkä televisiotähti, ja hän kieltäytyy enää kulkemasta Boltin mukana pidemmälle. Missu yrittää selittää Boltille, ettei tämän voimat ole todellisia, mutta koira ei usko häntä. Kissan ja koiran riidellessä keskenään heidät tulee nappaamaan rankkuri, joka vie molemmat mennessään. Raivo-hamsteri vapauttaa Boltin autosta, ja lopulta Bolt tajuaa, ettei hänellä ole ihmeellisiä voimia. Raivon pidettyä Boltille palopuheen he lähtevät kuitenkin pelastamaan Missua rankkurin kynsistä, sillä Missu on ainoa, joka tuntee tien Pennyn luokse. Missun vapauduttua matka kohti Hollywoodia jatkuu junien ja autojen kyydissä. Matkalla Missu opettaa Boltia käyttäytymään oikean koiran tavoin, sillä televisioyhtiön superkoirana kasvaneena Boltilla ei ole hajuakaan, miten koirat toimivat. 

Lopulta Missu, Bolt ja Raivo pääsevät Hollywoodiin. Siellä Missu rakentaa itselleen ja Boltille kodit pahvilaatikoista, ja pyytää Boltia jäämään kujalle kanssaan asumaan. Bolt haluaa kuitenkin päästä oman ihmisensä Pennyn luo, ja niin hän jättää Missun ja Raivon. Raivo kuitenkin toruu Missua ystävänsä pulaan jättämisestä, ja pian he lähtevät seuraamaan koiraa. Bolt pääsee kuin pääseekin pulujen opastamana televisiokanavan studioille, ja kuullessaan Pennyn äänen lähtee juoksemaan tätä kohden. Pennyn sylissä on kuitenkin toinen, aivan Boltilta näyttävä koira! Bolt lähtee masentuneena pois studion tiloista. Televisiokanavan on pitänyt jatkaa sarjan kuvaamista, ja niin paikalle on hankittu toinen superkoira Pennyn surusta ja vastusteluista huolimatta. Paikalle ehtinyt Missu kuulee, kuinka Penny kertoo äidilleen kaipaavansa oikeaa Boltia. Niin Missu juoksee Boltin perään ja kertoo kuulemansa, minkä jälkeen Bolt lähtee takaisin studiolle. Tällä välin kuvausten lavasteissa on syttynyt tulipalo, ja kaikki muut ovat paenneet paikalta, paitsi Calicon köysissä viruva Penny! 

Penny irrottaa itsensä köysistä tulen levitessä, mutta ei löydä tietä ulos palavasta rakennuksesta. Bolt juoksee sisään palavaan studioon palomiesten ohi, ja löytää Pennyn! Toisensa löytänyt pari ei kuitenkaan kerkeä iloita jälleennäkemisestä kauaa, sillä tuli leviää yhä laajemmalle alueelle. Bolt lähtee johdattamaan Pennyä uloskäyntiä kohti, mutta kaikki reitit ovat tukossa. Pennyn lyyhistyessä savua hengittäneenä lattialle Bolt keksii idean nähtyään lähellä olevan ilmastointiaukon: hän kerää kaikki voimansa, ja haukkuu suureen ääneen superhaukun! Haukun perusteella palomiehet tietävät talon sisällä olevan vielä ihmisiä, ja he pelastavat Boltin ja Pennyn tulen keskeltä. Tämän jälkeen televisioyhtiö joutuu hankkimaan uudet näyttelijät sekä Boltille että Pennylle, sillä Bolt ja Penny siirtyvät viettämään tavallista lapsiperheen elämään yhdessä Pennyn äidin, Missun ja Raivon kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Bolt on Disneyn klassikko numero 48. Elokuvaa alettiin tehdä nimellä American Dog, ja tarinan päähenkilönä oli tuolloin Henry-niminen televisiotähti. Ohjaajan vaihduttua Chris Sandersista Chris Williamsiin ja Byron Howardiin American Dog muutti nimensä Boltiksi, ja tarina alkoi muotoutua nykyistä vastaavaksi. Alun perin tarina oli hieman synkempi, kuin mitä se nykyään on. Alkuperäisessä versiossa oli muun muassa kohtaus, jossa kaksi dobermannia hyökkää Boltin kimppuun, ja jättää hänet sivukadulle kuoleman kielissä. Tuossa kohtauksessa Bolt olisi tajunnut, ettei hänellä olekaan mitään supervoimia, mutta katsojien onneksi julmalta vaikuttava kohtaus jätettiin pois. Bolt saapui elokuvateattereihin vuonna 2008, ja se menestyi kohtalaisen hyvin. Boltin katsotaan aloittaneen Disneyn Uuden Renessanssin -aika, johon kuuluu Boltin lisäksi esimerkiksi Kaksin karkuteillä ja Frozen -elokuvat. Bolt sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta animaatioelokuvasta, mutta hävisi pystin Pixarin Wall-E:lle. Bolt oli ensimmäinen Disneyn klassikko, joka julkaistiin Blu-Rayllä ennen DVD-julkaisua. 

Boltin animointia varten elokuvan tekijät kävivät tutustumassa elokuvan tapahtumapaikkoihin paikan päällä saadakseen elokuvaan autenttisuutta. Tutkimuskohteina oli mm. San Fransisco, New Yorkin kadut, Las Vegasia ympäröivä aavikko ja Ohion leirintäalue. Elokuvan teossa käytettiin uutta NPR-tietokonetekniikkaa. Täytyy sanoa, että Bolt on ensimmäinen Disneyn tietokoneella tehdyistä animaatioista, joka näyttää hyvältä. Klassikot Pikku Kanasesta Riemukkaaseen Robinsonien perheeseen näyttivät liian muovisilta, mutta Boltin animointiin on saatu mukaan pieniä yksityiskohtia, ja hahmot näyttävät aidoilta. Boltin taustat näyttävät kivasti maalauksilta, mutta maalauksellisesta ulkonäöstään huolimatta taustatkin on tehty tietokoneella. Pidän Boltin visuaalisesta ilmeestä kokonaisuudessaan todella paljon.

Elokuvan päähenkilö on Bolt-koira. Bolt luulee olevansa supersankari – näin tv-studio on uskotellut hänelle pitääkseen koiran roolisuorituksia uskottavina. Bolt uskoo myös, että hänen vihollisiaan on joka puolella, eikä osaa rentoutua nauttimaan elämästään kuvausten ulkopuolella. Bolt on siis hyvin vihainen ja vakava koira, joka pitää vain omistajansa Pennyn puolia. Eksyttyään todelliseen maailmaan Boltin pitää kyseenalaistaa koko tuntemansa elämä – kuka hän on ja mikä on hänen tarkoituksensa? Oikean maailman näkeminen avartaa Boltin näkökenttää, ja hän pääsee opettelemaan, millaisia koirat oikeasti ovat. Boltin omistaja on Penny-tyttö, joka näyttelee Boltin kanssa samassa televisiosarjassa. Penny haluaisi kertoa Boltille totuuden ja päästä leikkimään tämän kanssa, mutta tuotantoyhtiö estää tytön huvit. Penny kokee syyllisyyttä Boltille valehtelusta, ja Boltin kadotessa Pennyn syyllisyys vain syvenee – rakastaahan Penny omaa koiraansa suunnattomasti. Ei ole muuten varmaa, onko Pennyn nimi oikeasti Penny: häntä kutsutaan Pennyksi vain televisiosarjan kuvauksissa, josta Bolt on hänen nimensä keksinyt. Pennyn äiti ja manageri kutsuvat tyttöä ”nuoreksi neidiksi” ja ”kullaksi”, eli tytön oikea nimi voi olla joku aivan muu kuin Penny. Bolt tutustuu karkumatkallaan kujakattiin nimeltä Missu. Missu on kovan elämän kouluttama, ja hänellä on hyvin kyyninen ja realistinen asenne elämään. Kovan kuoren alla Missullakin sykkii hellä sydän, ja juuri hän opettaa Boltia koirien tavoille. Matkoillaan Bolt kohtaa myös pallossaan kulkevan Raivo-hamsterin. Raivo on fanaattinen Boltin fani, ja uskoo (Boltin lailla) Boltin omaavan supervoimia myös oikeassa elämässä. Raivo kokee suurena kunniana sen, että Bolt huolii hänet mukaan matkalleen. Täytyy sanoa, että Raivo on ehdottomasti yksi minua huvittavimmista Disneyn ”side-kickeistä”! Raivon jutuille vaan ei voi olla nauramatta! Voiko huvittavuuden syynä olla se, että suomenkielisen äänen hamsterille on antanut koomikko Sami Hedberg, vai ovatko juttujen suomennokset vaan niin mahtavia? :)

 

Boltissa ei ole pahista (ellei tohtori Calicoa sellaiseksi lasketa), sillä elokuva kertoo eräänlaisesta Yhdysvaltojen läpi kulkevasta reppureissusta. Juonensa perusteella Bolt eroaa siis monista muista Disney-klassikoista positiivisella tavalla. On kiva, kun tässä elokuvassa pysähdytään pohtimaan asioita, eikä ryntäillä sekopäisenä sinne tänne – vaikka toki ryntäilyäkin tulee välillä harrastettua. Bolt on kuitenkin hyvin tunteellinen elokuva. Katsojan kyynelkanavat tulevat kostumaan ainakin elokuvan lopussa Boltin kohdatessa Pennyn kahdella eri tavalla. (Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Ensin Boltin nähdessä Pennyn hän joutuu pettymään, kun Pennyllä näyttää olevan toinen koira Boltin tilalla. Toisen kerran parin tavatessa Bolt on ainoa, joka saapuu auttamaan Pennyä tulipalon keskelle, ja tämä tilanne herkistää väkisinkin jo pelkän iloisen jälleennäkemisen takia. Lopussa minua herkistää myös se, kun Bolt käyttää supervoimiaan oikeassa elämässä: superhaukku pelastaa Boltin ja Pennyn lopulta tulipalosta! 

Vaikka Bolt on muuten todella hyvä elokuva, se saa huonot pisteet musiikistaan. Boltiin sävellettiin vain kaksi laulua, joista kumpikaan ei tee minuun niin suurta vaikutusta, että jäisi soimaan päähäni. Ensimmäinen laulu, On koti paikka verraton, soi Boltin, Missun ja Raivon etsiessä tietään Pennyn luo. Samalla, kun laulu soi, Bolt oppii Missulta niitä paljon mainostettuja koirien tapoja. Elokuvan toinen laulu, I Thought I Lost You, soi vasta lopputekstien aikana. Laulun laulavat elokuvan ilmestymisaikaan Hannah Montanana tunnettu Miley Cyrus ja John Travolta, jotka myös ääninäyttelevät Boltin ja Pennyn roolit alkuperäisessä versiossa. Boltin taustamusiikit on säveltänyt John Powell. 

Bolt on mielestäni todella hyvä elokuva, ja saa kyllä täysin oikeutetusti kulkea Disneyn klassikko -nimikkeen alla. Nähdessäni Boltin ensimmäistä kertaa olin positiivisesti yllättynyt elokuvan tasosta. Ainoa miinus elokuvalle tulee lauluista, jotka eivät ole mieleenpainuvia. Boltin matkaa alati varuillaan olevasta supersankarista kohti tavallista kotikoiraa on todella mukava seurata. Bolt muistuttaakin juonellisesti hieman Jim Carreyn elokuvaa The Truman Show, jossa Jim Carreyn esittämä hahmo ei tiedä elävänsä televisiosarjassa. (Suosittelen muuten kyseisen elokuvan katsomista, jos ette ole sitä katsoneet.) Boltin nimen voi nähdä viittaavan myös Disney-klassikkoon 101 dalmatialaista, sillä kyseisessä elokuvassa dalmatialaisten televisiosta seuraaman koiran nimi on Salama (salama on englanniksi bolt). 

”Hän on hurja, mahtava! Hän on hurmahtava!”
- Raivo

There's a calm surrender...

Hiiohei! On aivan liian pitkä aika siitä, kun pääsimme viimeksi kuuntelemaan erilaisia sovituksia tietystä Disney-kappaleesta. Viimeksi keskityimme kappaleeseen Kunhan kruunun saan kuninkaan, ja kuulimme siitä mm. broadway- ja räppi-versioita. Tämän kertainen syvemmän katsauksen saava kappale on myös Leijonakuninkaasta: laulu on Tunnetko jo rakkauden / Can You Feel the Love Tonight. 

Ensimmäiseksi kuuntelemme suomenkielisen version laulusta. Suomenkielisessä laulussa sanat ovat minusta vaan niin väärät: sanoituksessa puhutaan poikamiesboksista! Ei kovin leijonamaista, eihän? 

Toinen versio on englanninkielinen vastine, joka on minusta paljon parempi suomenkieliseen verrattuna. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että olen kuunnellut Leijonakuninkaan lauluja enemmän englanniksi kuin suomeksi.

Kolmas versio on Elton Johnin poppisversio, joka on kaikille vähänkään radiota kuunteleville varmasti tuttu. Voisin jopa väittää, että Elton Johnin versio kappaleesta on monille tutumpi, kuin itse elokuvassa kuultava versio. Ja hyvähän se on.

Neljäs video on reggae-versio laulusta. Tämä versio on hauskasti jammaava, ja jollakin omituisella tavalla pidän siitä. :)

Viides versio on jonkinlainen rap-dance-pop-sekoitus, en osaa sanoa tiettyä musiikkilajia. Tämä versio on minusta tosi söpö, ja jammaava kanssa.

Kuudes video oli pakko laittaa tänne, vaikka se ei sinällään laulu olekaan. Siinä esitetään Tunnetko jo rakkauden -kohtaus Timonin ja Pumban näkökulmasta. Kohtaus on siis Leijonakuningas 1½ - Hakuna Matata -elokuvasta. Toivottavasti video saa hymyn teidän huulillenne. :)

Riemukas Robinsonin perhe - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Vielä toinen HUOM! Riemukas Robinsonin perhe on elokuva, jonka lopussa tapahtuu yllättävä juonenkäänne. Jos et siis ole elokuvaa katsonut, niin älä nyt missään nimessä lue elokuvan juonta tai varoittamiani juonenpaljastus-kohtia, jotta yllätys säilyy! :) 

On synkkä ja myrskyinen yö, kun erään orpokodin edessä hiippailee huppupäinen hahmo. Tämä nainen jättää sylissään kantavansa nyytin orpokodin portaille, ja kiirehtii pois ovenkoputuksen säestämänä. Orpokodin oven avaa talon johtaja, joka löytää portailtaan pienen vauvan, jonka ottaa hellästi syliinsä. Vauvalle annetaan nimeksi Lauri. Kahdentoista, melkein kolmentoista vuoden jälkeen Laurista on kasvanut nuori keksijä, lapsinero. Jostain syystä Laurin kehittelemät keksinnöt eivät vain toimi kunnolla. Epäonnistuneet keksinnöt ja niiden näyttäminen adoptiota hakeville pareille ovat se suurin syy, miksi Lauri on yhä orpokodissa 126 adoptiohaastattelun jälkeen. Lauria mietityttää kovasti, miksei kukaan huoli häntä, ja miksi hänen äitinsä aikoinaan hylkäsi hänet. Tästä Lauri keksii idean – hän aikoo rakentaa muistikoneen, jonka avulla hän muistaisi, kuka hänen äitinsä on. Laurin vanhempana tavattuaan äiti huolisi hänet varmasti takaisin! Lauri alkaa rakentaa muistikonettaan niin vimmaisesti, että rakennellessaan tulee estäneeksi huonetoveriaan Kuuppaa nukkumasta. 

Lauri saa muistikoneensa valmiiksi koulun tiedenäyttelyä varten. Näyttelyssä Laurin koneen tarkistustouhut tulee keskeyttämään Laurin ikäinen Vilppu Robinson, joka etsii Koppalakkia, joka varasti tulevaisuudessa aikakoneen. Lauri pitää Vilppua täydellisenä pöpipäänä. Laurin ja Vilpun väitellessä keskenään lavan verhon takana poikien touhuja seurailee kieron näköinen mies, jota voisi hyvin kutsua koppalakiksi. Miehen mekaaninen hattu lähtee lentämään pitkin koulusalia muiden huomaamatta, ja hattu onnistuu Laurin näkemättä sabotoimaan tämän muistikonetta. Niinpä Laurin esittelyvuoron tullessa hänen muistikoneensa sekoaa ja tulee tuhonneeksi koko tiedenäyttelyn. Lauri juoksee masentuneena surupaikkaansa orpokodin katolle, jossa repii koko keksintövihkonsa. Lauri ei kuitenkaan näe, kuinka samaan aikaan koululla Koppalakki varastaa muistikoneen. 

Laurin masenteluhetkeä katolle tulee häiritsemään Vilppu Robinson, joka kehottaa Lauria korjaamaan rikki menneen muistikoneensa. Lauri ei kuitenkaan usko Vilpun puheita, ei edes sitten, kun Vilppu kertoo muistikoneen olevan tärkeä tulevaisuuden kannalta. Lopulta Vilppu päättää näyttää Laurille, ettei puhu palturia, ja hän työntää Laurin näkymättömissä olleeseen aikakoneeseen! Aikakoneella Vilppu vie Laurin ihmeelliseltä näyttävään tulevaisuuteen, ja Lauri on aivan pyörällä päästään! Tulevaisuuden ihmeitä tarpeeksi katseltuaan Lauri päättää, että hänhän voi matkustaa aikakoneella menneisyyteen katsomaan, kuka hänen äitinsä on, jolloin hänen ei tarvitse korjata muistikonetta. Vilppu taas pitää muistikoneen korjaamista tärkeänä, ja poikien väittelyn yhteydessä aikakone rysähtää maahan ja menee rikki. Vilppu tuntee tietävän Laurin keksijäntaidot, ja hän sopii, että jos Lauri korjaa aikakoneen, hän vie Laurin menneisyyteen katsomaan tämän äitiä. Asia on sovittu, ja pojat työntävät aikakoneen Vilpun kodin autotalliin, jossa on tarvittavat korjausvälineet. Sillä välin ”nykyajassa” Koppalakki vie Laurin muistikoneen eräälle suuryritykselle nähtäväksi, mutta epäonnistuu näyttämään, miten kone toimii. Samassa hötäkässä muistikone menee lopullisesti rikki. Niin mekaaninen hattu ja sitä päässään kantava mies päättävät, että heidän tulee kidnapata Lauri, joka osaa korjata muistikoneen. 

Tulevaisuudessa Lauri ja Vilppu ovat päässeet Robinsonien autotalliin, jossa Vilppu laittaa Laurin päähän hatun, ettei tätä tunnistettaisi. Lauri on tästä tietenkin ymmällään – miten hänet voitaisiin tunnistaa tulevaisuudessa? Lauri lähtee Vilpun kielloista huolimatta tutkimaan taloa, ja tutustuu Vilpun monijäseniseen ja hyvin kummalliseen perheeseen. Perheen pää, herra Kornelius Robinson, on keksijä, joka on keksinyt kaikki tulevaisuuden ihmeelliset laitteet aikakonetta myöten. Herra Robinson omistaa maailman johtavan tiede- ja suunnittelulaitoksen, Robinson Industriesin. Kornelius on valitettavasti juuri nyt työmatkalla, joten häntä Lauri ei näe. Muu Robinsonien perhe on Lauria kohtaan hyvin kannustava, ja perheen mottona on: ”Jatka eteenpäin vaan.” Laurin vierailun idyllisyyden tulee rikkomaan Koppalakin ohjaama tyrannosaurus rex, joka yrittää napata Laurin. Yhdessä Robinsonit ja Lauri torjuvat dinosaurus-uhan. Tällöin Vilpun äiti ehdottaa Laurille, että he voisivat adoptoida hänet. Ideasta kauhistunut Vilppu tempaisee Laurilta hatun pois päästä, jolloin perhe järkyttyy, ja äiti peruu adoptio-puheet. Lauri järkyttyy tästä yhtäkkisestä mielialan muutoksesta, ja juoksee tiehensä mököttämään. 

Tällä kertaa Laurin mökötystä tulee häiritsemään itse Koppalakki. Hän pyytää Lauria tulemaan mukaansa ja korjaamaan muistikoneen. Vastalahjaksi Koppalakki veisi Laurin tämän äidin luo. Lauri lähtee Koppalakin mukaan ja korjaa koneen, mutta tämän jälkeen Koppalakki vangitseekin Laurin! Koppalakki paljastaa karun kohtalonsa… Hän on Laurin vanha huonetoveri Kuuppa! Kuupalla oli lapsena pesäpallon mestaruusottelu, jossa hän ei pysynyt hereillä, koska Lauri oli valvottanut häntä koko yön tyhmän keksintönsä kanssa! Kuupan nukahtamisen takia hänen joukkueensa hävisi mestaruuden. Koppalakki, eli Kuuppa, paljastaa myös, että Lauri on herra Kornelius Robinson, tulevaisuuden paras keksijä! Aikuinen Lauri keksi Doris-monitoimihatun (keksintö DOR-15), joka oli epäonnistunut keksintö tuhoamishalunsa takia. Doris karkasi Laurin laitokselta, ja liittoutui Kuupan kanssa kostaakseen Laurille tämän molemmille aiheuttaman vääryyden. Kuupan lopetettua paljastuspuheensa paikalle saapuu Vilppu, joka pelastaa Laurin tulevaisuuteen. Pelastaminen on kuitenkin liian myöhäistä, sillä nykyajassa Kuuppa vie Laurin muistikoneen isolle firmalle, ja Kuupan patentoitua keksinnön koko tulevaisuus muuttuu! Tulevaisuus muuttuu Doriksen hallinnoimaksi apokalyptiseksi maailmaksi, jossa tuhannet monitoimihatut hallitsevat zombimaiseksi muuttuneita ihmisiä! 

Lauri päättää korjata tekemänsä erheen. Hän kiiruhtaa Robinsonien talolle, jossa alkaa korjata rikki mennyttä aikakonetta. Laurin korjausyritystä tulee häiritsemään monitoimihattujen ohjaama Robinsonin perhe, mutta Lauri saa aikakoneen korjattua juuri ja juuri ennen tuhoaan. Aikakoneella Lauri matkustaa nykyajassa hetkeen, jossa Kuuppa on juuri allekirjoittamassa patentointi-sopimusta. Lauri nappaa Kuupan aikakoneeseen, ja näyttää tälle, millaiseksi paikaksi tulevaisuus muuttuisi, jos sopimus allekirjoitettaisiin. Kuuppa uskoo vihdoin, että Doris on koko ajan manipuloinut häntä omien intressiensä pohjalta. Doriksen yrittäessä estää Lauria vaikuttamasta Kuupan mielipiteisiin Lauri sanoo tomerasti, ettei kyllä varmasti keksi koko monitoimihattua. Niin Doris häviää olemasta. Tulevaisuudessa kaikki muuttuu ennalleen, ja Lauri ehdottaa Kuupalle, että hän liittyisi mukaan Robinsonien perheeseen – sillä tietäähän Lauri nyt olevansa perheen pää. Kuuppa kuitenkin häviää mystisesti paikalta. Sitten Lauri näkee vielä tulevan, aikuisen itsensä, joka näyttää lapsi-Laurille heidän työhuoneen. Herra Robinson myös kertoo, että kaikki hienoudet alkoivat koulun tiedekilpailun voittamisesta muistikoneen voimin, ja että Laurin kannattaa jatkaa eteenpäin vaan valitsemallaan tiellä. 

Vihdoin Vilppu lähtee viemään aikakoneella Lauria takaisin nykyaikaan. Lauri kuitenkin hämmästyy aikakoneen tehtyä hyppynsä, sillä he eivät olekaan nykyajassa. Vilppu on vienyt Laurin siihen iltaan menneisyydessä, milloin Laurin äiti vei Laurin orpokodin portaille. Lauri meinaa mennä tervehtimään biologista äitiään, mutta perääntyykin, sillä hän tietää, että hänellä on jo perhe – vaikka perhe onkin vielä tulevaisuudessa. Nykyaikaan päästyään Lauri ryntää pesäpallokisaan, jossa herättää Kuupan juuri oikealla hetkellä, jotta Kuuppa saa kuin saakin pallon kiinni. Näin Kuupankin tulevaisuus muuttuu valoisammaksi. Pesäpallokisasta Lauri rientää tiedekilpailuun, jossa korjaa muistikoneensa toimivaksi. Keksijäkilpailun tuomari, Lyyli Kuikelo, innostuu Laurin laitteesta, ja ehdottaa tälle adoptiota. Lauri tunnistaa tädin tulevaisuudesta, ja suostuu adoptioon ilomielin. Näin Lauri saa vihdoin itselleen perheen, joka tukee ja kannustaa häntä sellaisena kuin hän on. Tulevaisuus odottaa Lauria, joten hän jatkaa eteenpäin vaan. 

Riemukas Robinsonin perhe perustuu William Joycen vuonna 1990 kirjoittamaan kuvakirjaan A Day with Wilbur Robinson. Kirja kertoo pojasta, joka vierailee ystävänsä omituisen perheen luona, ja osallistuu siellä muun muassa vaarin tekohampaiden etsintään. Disneyn elokuva sisältää kirjassa olevan tekohampaiden etsintä -kohtauksen, mutta tämän lisäksi elokuvassa tarinaa on paisutettu monin verroin monimutkaisemmaksi lisäämällä siihen tulevaisuudessa ja menneisyydessä matkustelua. Elokuva ja kirja muistuttavat myös visuaaliselta ilmeeltä hieman toisiaan, sillä Laurin ja Vilpun hiustyylit ovat samanlaiset molemmissa versioissa. Myös Robinsonin perheen muiden perheenjäsenten kohdalla elokuva on ottanut mallia kirjan kuvista. Elokuvaan on lisäksi piilotettu kunnianosoitus kirjan kirjoittajalle: koulu, jota Lauri käy, on nimeltään Joyce Williams Elementary School. 

Disneyn studio osti elokuvaoikeudet William Joycen kirjaan heti kirjan ilmestyttyä 90-luvun alussa. Elokuvan tuotanto käynnistyi vasta vuonna 2004, ja sen oli määrä valmistua kahden vuoden päästä. Aikataulu kuitenkin pitkittyi John Lasseterin tullessa elokuvan puikkoihin. John Lasseter siirtyi Pixarin ja Disneyn studioiden yhdistettyä molempien studioiden taiteelliseksi johtajaksi, ja hän teki elokuvaan hyvin paljon muutoksia, muun muassa muutti pahista pahemmaksi. Riemukas Robinsonin perhe ilmestyikin muutosten takia vasta vuonna 2007, ja siitä tuli Disneyn klassikko numero 47. Pixarin ja Disneyn yhdistettyä Disneyn animaatiostudio muuten muutti nimeään, jotta Disneyn animaatiot erottuisivat Pixarin animaatioista. Niinpä molemmat studiot kulkevat Walt Disney Pictures -nimen alla, mutta Walt Disney Animation Studios -nimellä esiintyvät pelkästään Disneyn animaatiot, ei Pixarin animaatiot. Menikö sekavaksi….? Joka tapauksessa Riemukas Robinsonin perhe oli ensimmäinen Disney-elokuva, joka oli Walt Disney Animation Studios -nimen alla julkaistu, ja näin ollen ensimmäinen elokuva, jonka edellä nähtiin studion logona höyrylaiva Villen päällä viheltelevä Mikki Hiiri. 

Riemukas Robinsonin perhe -elokuvassa seikkailee monenkirjavia hahmoja, ja jo pelkästään Robinsonien perheessä touhuaa kymmenisen henkilöä. Moneen hahmoista tehdään vain pikainen, pintapuolinen katsaus, ja näihin nopeasti nähtyihin hahmoihin katsoja ei pääse muodostamaan tunneyhteyttä. Parhaiten katsoja samaistuu elokuvan päähahmoon, 12-vuotiaaseen Lauriin. Lauri on lapsinero, joka kehittelee toinen toistaan nerokkaampia keksintöjä. Kukapa muka ei tarvitsisi tasaväkistä pursottajaa hillolle ja maapähkinävoille? Lauri tuntee kuitenkin olevansa epäonnistunut, sillä yksikään hänen keksinnöistään ei meinaa toimia. Epäonnistumisen taakkaa lisää se, että Lauri asuu orpokodissa, eikä kukaan ole huolinut häntä adoptiolapsekseen. Laurista tuntuu, ettei kukaan halua tai rakasta häntä. Laurin olotila vaihteleekin kovasti tunteesta toiseen, ja välillä hän osaa olla niin maansa myynyt kuin olla voi. Silloin mikään ei tunnu hyvältä, ja itselle tärkeät asiat, kuten keksintöjen luonnosvihkonen, revitään pieneksi silpuksi. Välillä Lauri taas innostuu jostain niin paljon, lähinnä keksinnöistään, ettei häntä saa pois idean parista edes yöunien ajaksi. Mutta kylläpä nämä tunteenvaihtelut taitavat kuulua varhaisteini-iässä olevan nuoren elämään. Pohjimmiltaan Lauri on kiltti, ystävällinen, rauhallinen ja hieman ujo nuori poika, joka tulee vielä jonain päivänä tekemään suuria! Vilppu Robinson, Laurin kaveri, on melkeinpä Laurin vastakohta. Vilppu on hyvin aktiivinen, ketterä ja koko ajan liikkeessä oleva poika, joka saapuu Laurin elämään tulevaisuudesta. Vilppu valehtelee elokuvan aikana monta kertaa saadakseen haluamansa. Vilppu on myös henkilö, joka laittaa asiat tapahtumaan. 

(HUOM! Tämä kappale sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan pahis on Koppalakki, joka on mielenkiintoinen hahmo siinä mielessä, että hän on Laurin lapsuuden ystävä Kuuppa. Vuosien varrella Kuuppa on kasvattanut kaunaa Lauria kohtaan, ja hänestä muuttuu katkera ja vihainen mies. Kuuppahan on itsessään melko yksinkertainen ja kömpelökin hahmo, mutta hänen kaverinaan toimiva Doris-monitoimihattu saa aikaan kaikki Kuupan pahistelut. Doris onkin pahiskaksikon aivot, Kuuppa lihakset… tai lihasten puutteessa Kuuppa on suunnitelmien toteuttaja. Doris on todella vallanhimoinen pahis, ja elokuvassa nähtävä monitoimihatun hallinnoima vaihtoehtoinen, apokalyptinen tulevaisuus on todella pelottava. Erityisen pelottavia ovat hetki sitten vielä mukavina jutelleet Robinsonin perheen jäsenet, joista on monitoimihattujen alaisuudessa tullut tyhjämielisiä, laahustavia zombeja. Hui! 

Riemukas Robinsonin perhe -elokuva sisältää paljon tunteen vaihteluita hyvän Disney-elokuvan tavoin. Jo pelkästään Laurin tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta myös elokuvan katsoja saa nauraa ja pelätä. Laurin pohtiessa omaa perheettömyyttään katsoja voi myös herkistyä, mutta jostain syystä nämä herkiksi tarkoitetut kohtaukset eivät saaneet minun silmiini kyyneleitä. Ehkä nyyhkytyskohtauksia ei ollut alustettu tarpeeksi, tai sitten olen vain tunteeton tyyppi orpoja kohtaan. Elokuva sisältää paljon huumoria, ja mielestäni vitsit ovat onnistuneempia kuin parissa edellisessä Disney-elokuvassa. Ylivoimaisesti paras kohtaus minusta on se, jossa laulava sammakko Frankie kidnappaa kauko-ohjattavan, pienen monitoimihatun, ja sulkee hänet auton takakonttiin. Frankie käyttäytyy kuin mikäkin mafiosa, ja kohtaus viittaa samankaltaiseen kohtaukseen, joka nähdään MIB - Miehet mustissa -elokuvassa. Katsojalle ei koskaan selviä, mitä radio-ohjattavalle hatulle kävi. Elokuvan lopussa on myös hyvin pelottava kohtaus, josta mainitsin jo äskeisessä kappaleessa, joka sisälsi juonipaljastuksia. Kyseisen kohtauksen takia en antaisi lapsen katsoa elokuvaa yksin. 

Pariin edelliseen Disney-klassikkoon lauluja säveltämään ja esittämään on palkattu pinnalla olevia, monia eri artisteja tai bändejä. Elokuvien lauluja ei ole siis säveltänyt yksi tietty säveltäjä, kuten aiemmissa klassikoissa. Riemukas Robinsonin perhe jatkaa siis Pikku Kanasen jäljissä, ja esittelee meille monta eri säveltäjää laulujen suhteen. Elokuvan ensimmäinen laulu on Avatkaa silmänne, joka on Rufus Wainwrightin säveltämä. Laulu lauletaan Laurin rakentaessa muistikonetta. Laulussa on hyvin erikoinen melodian kulku verrattuna muihin Disney-klassikoiden lauluihin. Wainwright on säveltänyt myös elokuvassa soivan jazzaavan kappaleen Where Is Your Heart At, jonka rouva Robinsonin laulamaan koulutetut sammakot esittävät. Elokuvan toinen suomeksi käännetty laulu on Pienet hetket, joka soi elokuvan lopussa kaiken päättyessä onnellisesti. Tämä Rob Thomasin säveltämä kappale on todella kaunis ja sitä perinteisempää pop-kattausta Wainwrightin kappaleeseen verrattuna. Elokuvassa esitetään myös laulu The Future Has Arrived, The All-American Rejects -yhtyeen kappale, joka soi kokonaisuudessaan vasta lopputekstien aikana, mutta jonka pääteemaa soitetaan muun muassa Laurin saapuessa ensi kertaa tulevaisuuteen. Minun täytyy sanoa, että vaikka Riemukkaan Robinsonin perheen kappaleet ovat ihan hyviä, en pidä siitä, että kaikilla on oma säveltäjänsä (ja esittäjänsä). Eri säveltäjät saavat kappaleet vaikuttamaan hieman sillisalaatilta, kun taas saman säveltäjän kappaleet luovat elokuvan musiikkiin yhtenäisen ja samansuuntaisen tunnelman. Voi voi. Onneksi elokuvan taustamusiikin säveltäjä on ollut sama koko elokuvan ajan, ja siitä vastaa Robinsonien elokuvassa Danny Elfman. 

Riemukas Robinsonin perhe pitää katsojan otteessaan, sillä juoni kulkee koko ajan eteenpäin, eikä jää junnaamaan paikoilleen. Juoni ei ole kuitenkaan liian nopeatempoinen tai hätäilevä. Tarina on jännittävä, eikä katsoja todellakaan tylsisty. Tietysti elokuvassa liikutaan paljon paikasta toiseen: välillä ollaan tulevaisuudessa, välillä nykyajassa tai menneisyydessä, välillä tapahtumia katsotaan Laurin näkökulmasta ja välillä Koppalakin näkökulmasta. Tämä tapahtumapaikan liike voi aiheuttaa sekaannuksia etenkin nuorimmissa katsojissa, mutta toisaalta eri tapahtuma-paikat eroavat niin paljon toisistaan, että katsojan luulisi pysyvän hyvin muutosten perässä. Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessa Koppalakin kertomat paljastukset olivat minulle todellinen yllätys, ja elokuvan yllätyksellisyys saa elokuvan arvosanan nousemaan silmissäni. Toista kertaa elokuvaa katsoessani tiesin jo yllätyksen, mikä vähän laimensi elokuvan hyvyyttä. 

Riemukas Robinsonin perhe viittaa parissa kohtaa Disney Worldiin ja muihin Disney-aiheisiin huvipuistoihin. Monet Disney-elokuvathan viittaavat edellisiin Disney-elokuviin, mutta Riemukas Robinsonin perhe viittaa siis huvipuistoihin – vaikka kyllä elokuvaan taitaa parit Mikki Hiiren korvat kätkeytyä. Elokuvassa Vilppu vie Laurin tulevaisuudessa kaupunkiin nimeltä Todayland. Tämä on selvä viittaus Disney Worldissa olevaan puistoalueeseen nimeltä Tomorrowland, tosin koska olemme tulevaisuudessa, on huominen jo tätä päivää. Elokuvan Todaylandissa voi nähdä myös huvipuiston Tomorrowland-alueelta olevat laitteet Space Mountainin ja Rocket Jetsin. Disney Worldista vaikutteita on saanut myös Robinsonin perheen puutarha, joka muistuttaa huvipuiston puutarhoja. 

Riemukas Robinsonin perhe on elokuva, jota pidin pitkään hyvänä esimerkkinä siitä, miten huonoja elokuvia Disney on tehnyt 2000-luvulla. Koskaan ei kuitenkaan pitäisi arvostella mitään elokuvaa, ennen kuin sen on nähnyt. Elokuva yllätti minut juonensa puolesta positiivisesti, ja jouduin pyörtämään aiemmat sanani. Riemukas Robinsonin perhe on kuitenkin muovisen näköinen tietokoneanimaatio, jossa musiikki tai suurin osa hahmoista ei tee minuun vaikutusta. Hyvä juoni ei siis pelasta koko elokuvaa, mutta nostaa sen omalla listallani keskivertojen Disney-klassikkojen joukkoon. Suosittelen elokuvan katsomista, ja suosittelen myös katsomaan elokuvia, mitä kohtaan on negatiivisia ennakko-odotuksia. Mistä sitä tietää, jos elokuva vaikka yllättääkin sinut! 

”Miks teidän koiralla on rillit?”
”Ai! Kun sen vakuutus ei kata piilolinssejä!”
- Lauri ja Paavo-vaari

Kai nokkelia, viisaita on ystäviä muita...

Huhtikuussa aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kustakin klassikosta. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on paras Disney-hahmo ikinä! (Siis minun mielestäni, kaikillahan on omat mielipiteet.) Nyt sarja saa siis jatkua toiseen osaansa, jee!

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad: Rupikonna

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad -elokuva esittelee meille kaksi tarinaa, joista lempparini on ehdottomasti Kaislikossa suhisee -kirjan versio. Tässä ensimmäisessä tarinassa Herra Rupikonna saa hirveän autokuumeen. Kuumessaan hän tulee rikkoneeksi lakia, ja hän joutuu siitä hyvästä vankilaan. Herra Rupikonnan moottorikuumetta on todella huvittavaa seurata, sillä hän tekee mitä tahansa päästäkseen auton rattiin. Vaikka en samaistukaan Herra Rupikonnan autokuumeeseen, on hän minulle elokuvan onnistunein hahmo, ja hänen puolestaan pitää peukkuja pystyssä koko elokuvan ensimmäisen osan ajan.

Tuhkimo: Tuhkimo

Tuhkimo on ehdottomasti elokuvansa paras hahmo. Hän on hellä, lempeä ja kiltti nuori nainen, johon katsoja samaistuu helposti. Tuhkimo unelmoi paremmasta huomisesta, ja hänen toiveittensa murtuessa myös katsojasta tuntuu, että kaikki on lopussa. Tuhkimo on ystävällinen erityisesti eläimille, hänen jalkansa ovat tukevasti maassa ja hän on kätevä käsistään. Tuhkimossa muut hahmot jäävät selkeästi vähemmälle huomiolle, ja kaikki heidän tekonsa liittyvät jollakin tapaa Tuhkimoon. Tuhkimo on myös klassisella tavalla kaunis Disney-prinsessa, ja realistisen näköinen.

Liisa Ihmemaassa: Irvikissa

Jostain syystä olen aina pitänyt non sensesta ja abstraktista otteesta eri taidemuodoissa. Irvikissa on oiva esimerkki päättömästä huumorista (heh heh), josta siis pidän. Irvikissa elää Ihmemaassa ja vaikuttaa paikan fiksuimmalta asukilta - vaikka kaikki Ihmemaan olennot taitavat olla päästään sekaisin. Irvikissa osaa muuttua näkymättömäksi ja ilmestyä paikkaan kuin paikkaan silmänräpäyksessä. Hän keksii ihmeellisiä arvoituksia, joihin ei välttämättä löydy vastausta, ja hän vaihtaa puheenaihetta aivan yllättäen. Kysyessään Irvikissalta kysymyksen huomaakin kohta olevansa se, joka kysymykseen on vastaamassa. Tämä kaikki päättömyys on minusta mahtavaa, ja pisteenä iin päälle Irvikissa levittää suunsa ihastuttavaan leveään virneeseen, josta on saanut nimensäkin, ja joka ei voi olla hurmaamatta katsojaa. Jee jee!

Peter Pan: Kapteeni Koukku

Peter Panissa lempihahmoni on ehdottomasti kapteeni Koukku. Koukku on todella hurmaava pahis Disney-pahisten joukossa, sillä hän ei ole ollenkaan pelottava. Koukku kyllä yrittää olla mahdollisimman ilkeä, mutta lopputuloksena on vain huvittavuutta. Erityisen huvittavan hahmosta tekee hänen suhteensa krokotiiliin. Kapteeni Koukkua vainoaa krokotiili, joka on saanut hänestä aikoinaan maistiaiseksi Koukun toisen käden, ja krokotiili haluaisi syödä loputkin tuosta herkkupalasta. Koukku pelkää krokotiiliä suunnattomasti, ja sen ilmaantuessa paikalle piiloutuu monesti apurinsa Simon taakse. Tämä pelko ei varmastikaan nosta Koukun mainetta Mikä-Mikä-Maan julmimpana merirosvona. Kapteeni Koukulla on myös pinttymä Peter Pania kohtaan, eikä hän voi seilata muille apajille (krokotiilista huolimatta), ennen kuin Peter Pan on eliminoitu.

Kaunotar ja Kulkuri: Kaunotar

Kaunotar on todella herttainen cockerspaniel, joka hurmaa minut kerta toisensa jälkeen elokuvassa Kaunotar ja Kulkuri. Minusta on tässä parin vuoden sisällä tullut koiraihminen vanhempieni hankittua itselleen kääpiövillakoiran, ja sen jälkeen olen katsonut myös Disneyn koiraelokuvia aivan toisella tavalla. Kaunottaresta on osattu tehdä hyvin koiramainen ja iloinen koira, ja hänen kehonliikkeensä kertovat (useille) koirille ominaisesta ainaisesta riemusta, väliaikaisesta surumielisyydestä ja ihmisten miellyttämisen halusta. Kaunotar rakastaa ihmisperhettään ja olettaa heidän elämänsä pyörivän vain hänen ympärillään aidon koiran tavoin. Kaunotar pitää rauhallisesta kotielämästä, mutta hän  pitää myös leikkimisestä ja juoksentelusta, ja on hän omalla tavallaan myös hieman seikkailunhaluinen. Lyhyesti sanottuna Kaunotar on täydellinen kuvaus koirasta, ja siksi niin ihana!

Prinsessa Ruusunen: Aurora

Aurora näyttäytyy elokuvassaan vain 18 minuutin ajan, mutta silti pidän hänestä enemmän kuin elokuvan muista hahmoista. Aurora on viaton, luonnollinen ja hetkessä elävä neito, joka ei tiedä olevansa prinsessa. Vaikka hän on elänyt metsän keskellä ja on siinä mielessä maalainen, on hänen viehkoissa kehon liikkeissään jotain ylhäiseen syntyperään vivahtavaa. Ehkä se siniverisyys näkyy liikkeistä läpi. Aurora on hyvin ystävällinen ja kohtelee metsän eläimiä vertaisinaan. Hän on hyvin kiintynyt (haltija)kummitäteihinsä, ja tekisi mitä vain heidän puolestaan. Aurora osaa myös laulaa nätisti. Lisäksi Aurora on mielestäni se kaikkein kaunein Disney-prinsessa kultaisine kutreineen ja siroine kasvonpiirteineen.

101 dalmatialaista: Pongo

Pongo meinaa jäädä 101 dalmatialaisessa muiden, kiinnostavien sivuhahmojen jalkoihin, sillä Pongo on perinteistä, hieman tylsähköä päähenkilötyyppiä. Pongo esiintyy paljon ruudussa elokuvan alkupäässä, keskivaiheilla häntä(äkään) ei juuri näy, mutta lopussa Pongoa näkyy taas vähän enemmän. Pongo vakuuttaa minut puolelleen elokuvan alun perusteella, jossa hän näyttää, kuinka ohjailee ihmislemmikkiään Rogeria. Elokuvan lähtökohta, jossa koira kutsuu ihmistä lemmikikseen, on minusta hulvaton. On myös hauska nähdä, kuinka sopivan kumppanin Pongo osaa Rogerille etsiä, vaikka taitaa koiralla olla hieman oma lehmä ojassa. Pongo on elokuvassa hyvin ystävällinen ja lempeä perheen isä, joka tukee vaimoaan vaikeina hetkinä ja omaa myös omanlaistaan huumorintajua. Pongo on oikeastaan oikea ihanne-aviomies. :)

Miekka kivessä: Merlin

Merlin on viisas tietäjä, joka toimii elokuvassa Miekka kivessä Artturin opettajana ja opastajana. Merlin osaa matkustaa ajasta toiseen, ja elokuvan aikana hän mainitsee monta eri tulevaisuuden keksintöä. Nämä viittaukset tuleviin aikoihin tuovat Merlinin hahmoon hauskuutta. Hauskan hahmosta tekee myös se, että hän yrittää olla totisempi kuin onkaan, ja että hän tulee aiheuttaneeksi sekasortoa ajoittaisella kömpelyydellään. Merlinin vanavedessä kulkeva Arkhimedes-pöllö saa myös monet Merlinin temput naurunalaisiksi. Osaa Merlin silti olla myös se perinteinen viisas tietäjä -hahmo niin halutessaan, ja hän opettaa Artturille tärkeitä oppeja elämästä ja rakkaudesta.

Viidakkokirja: Baloo

Viidakkokirjassa minuun vetoaa eniten rempseä Baloo-karhu. Baloo uskoo työnteon olevan hullujen hommaa: miksi tehdä jotain ikävää, kun luontoäiti tarjoaa kaiken tarvittavan suoraan kämmenelle? Laiskuus ja rentous kuvaavatkin hyvin Baloon luonnetta. Hällä väliä -asenteestaan huolimatta Baloo kiintyy Mowgliin, ja yrittää pitää tästä huolta kunnon ottovanhemman tavoin - mikä ei luonnollisestikaan onnistu Baloon asenteen perusteella. Huolettoman elämänasenteen lisäksi Baloolla on sävelkorvaa ja hän nauttii tanssimisesta sekä tietenkin ruoasta. Baloota voisi kuvitella laiskan luonteensa perusteella itsekkääksi, mutta hän tosiaan yrittää huolehtia kovasti ystävistään, ja elokuvan lopussa tämä lähimmäisenrakkaus näyttäytyy liikuttavalla tavalla.

Aristokatit: Thomas O'Malley

"Oon Abraham de Lacey, Giuseppe Casey, Thomas O'Malley, O'Malley katti vain. Mä synnyin kulkemaan, kierrän maailmaa. Osaan pölyt karistaa ruohomatoltain. Kuljen kujat kaupungin, suosion saan mä ain! - Mä oon valtias teiden ja prinssi kujien, kunkku kulkureiden, mä oon aina kodissain! - Neitosille tarjoilen pikkurilliäin. Enkä elämää sure en, huolta en kanna lain!" Thomas O'Malleyn laulama laulu kertoo hyvin hänen luonteestaan: O'Malley on kulkuri, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, ja hän naurattaa naisia aina ehtiessään. Elokuvan aikana tästä kujakatista paljastuu kuitenkin herkempi ja lämpimämpi puoli kuin minkä hänestä laulun perusteella saa. Thomas osaa olla vitsikäs, huolehtivainen ja empaattinen, ja hän osaa laulaa komeasti - vaikka kissa onkin. :)


Oletteko samaa mieltä kanssani näiden kymmenen elokuvan parhaista hahmoista, vai viekö joku muu hahmo paikan teidän sydämessänne? Kertokaa ihmeessä mielipiteenne, lueskelen mielelläni kommenttejanne. :) Olen muuten miettinyt, tekisinkö jonkinlaisen kesäteeman blogiini, mutta en keksinyt mitään tarpeeksi innostavaa. Olen itse juhannukseen asti töissä, joten siihen asti tekstejä pitäisi tulla suht' normaalilla tahdilla (toukokuu oli tekstien määrän suhteen melkoinen pohjanoteeraus, anteeksi). Heinäkuu on minulla taas kiireistä loma-aikaa kesäjuhlien toteutuksen merkeissä, joten silloin saatan ottaa blogiini jonkin pienen "kesäteeman" kuukaudeksi. Katsellaan fiiliksiä ja ehtimistä. Tällaista infoa tähän loppuun.