Se on fysiikkaa, se on kemiaa, se saa kaiken sekaisin.

Urhean elokuva-arvostelussa mainitsin sivumennen Pixar-teorian. Pixar-teoria on faniteoria, jonka mukaan kaikki Pixarin julkaisemat elokuvat tapahtuvat samassa universumissa eri historian aikakausina. Kaikki Pixarin elokuvat liittyisivät siis yhteen. Teorian on kehitellyt Jon Negroni vuonna 2013, mutta hän on myöhemmin täydentänyt teoriaansa uusilla Pixarin elokuvilla. Alkunsa Pixar-teoria on saanut elokuviin piilotetuista "easter eggeistä", eli viittauksista edellisiin tai tuleviin Pixarin elokuviin. Urheassa esiintyvän noidan puunveistopajassa näemme Pizza Planeetan auton, eikä autoja pitäisi olla vielä olemassakaan keskiaikaisessa Skotlannissa. Mistä noita on siis saanut inspiraation vuolla puusta auton? Tästä pohdinnasta Pixar-teoria on saanut alkunsa...

(Huom! Teksti sisältää juonipaljastuksia Pixarin elokuvista!) 
 

Pixar-teoria (kehitellyt Jon Negroni)

Esihistoria: Kunnon dinosaurus

Kunnon dinosauruksesta teoria lähtee liikkeelle. Pixarin universumissa dinosaurukset ovat eläneet paljon pidempään kuin meidän oikeassa maailmassamme. Pitempään eläminen on mahdollistanut dinosaurusten aivojen kasvamisen, jonka ansiosta he voivat viljellä maata, huolehtia karjasta ja puhua toisilleen. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimillä on yleisesti ottaen mahdollista kehittyä fiksuiksi ja filmaattisiksi neroiksi, jos ihmiset eivät ole häiritsemässä heidän kehitystään. 

Dinosauruksilla ei kuitenkaan mene elokuvassa hyvin, vaan heidän ravintonsa on loppumassa maailmasta. Dinosaurukset elävät lajinsa lopun aikoja. Siksi näemme elokuvassa niin vähän dinosauruksia, ja siksi he tuntuvat koko ajan pelkäävän jotakin. Dinosaurukset on syrjäyttämässä toinen laji, ihminen. Dinosaurukset tulisivat siis tulevaisuudessa kuolemaan sukupuuttoon. Koska dinosaurusten sukupuutto tapahtuu Pixar-universumissa myöhemmin kuin oikeassa maailmassa, on fossiilisia polttoaineita universumissa vuonna 2000 vähemmän kuin mitä oikeassa maailmassa on. Tämän takia Pixarin universumissa pitää kehitellä aikaisemmin vaihtoehtoisia polttoaineita... 

Dinosaurusten evoluutiolinja johtaa sukupuutosta huolimatta UPista tuttuun Kevin-lintuun. Kevin muistuttaa ulkonäöltään hieman esihistoriallisia lintuja, ja hänen munistaan löytyy "taikaa". Dinosaurusten pitkä evoluutio on mahdollistanut taian, tai jonkin taianomaisen asian syntymisen. Myöhemmin ihmiset tulevat käyttämään tätä taikaa hyväkseen. Kevinin munista löytynyttä taikaa syömällä tutkimusmatkailija Charles Muntz on esimerkiksi ikääntynyt hitaasti, ja siksi hän on UPin aikana samanikäisen näköinen kuin Carl Fredrickson, vaikka Carl on lapsena ollessaan ihaillut aikuisen Muntzin seikkailuja.

Keskiaika: Urhea

Urheassa Merida näkee metsässä virvatulia, jotka ovat itse asiassa taian (jota löytyi aikaisemmin jo dinosauruksista) ruumiillistumia. Taikaa käyttää hyväkseen metsässä asuva noita, joka muuttaa sen avulla ihmisiä eläimiksi, saa eläimet käyttäytymään ihmisten lailla (varis) ja saa elottomat esineet elollisiksi (luuta, veitset). Noita itse käyttää taiottuja ovia matkustaakseen puutyövajan ja noidan asuntonsa välillä. 

Noidan taikakokeilut eläimiin jättävät eläimiin jäljet, ja eläimet alkavat kehittyä älykkäämpään suuntaan... Mutta niin myös ihmiset?

1950-1960 -luvut: Ihmeperhe

Virvatulien taika saa aikaan ihmisissä supervoimia. Virvatulien taika on kuitenkin löytynyt jo aiemmin kuin 1950-luvulla. UPin Charles Muntz löysi Paratiisiputouksen ja Kevinin jo vuonna 1930, mutta valtio halusi salata Muntzin löydön, ja väitti Muntzia valehtelijaksi. Valtio nimittäin löysi Kevinin nuorentavat taikamunat aikaisemmin, ja kenties käytti munista löytyvää taikaa tehdäkseen ihmisistä supereita... Ihmisten supervoimat ehtyvät kuitenkin 2000-luvulle tultaessa.

Ihmeperheen aikana Syndrooma keksii omnidroidin, jolla on huomattavan suuri tekoäly. Omnidroidi hyökkää elokuvan lopulla keksijänsä kimppuun, mikä viittaisi tekoälyn vihamielisyyteen ihmisiä kohtaan. Tästä voisi siis alkaa koneiden kapina.... Syndrooma keksii myös elektromagneettisen nollapiste-energian, joka kulkee aallonpituuksia myöten. Nollapiste-energiaa alkaa imeytyä elottomiin asioihin, muun muassa leluihin.

1990-luku: Toy Story 1 ja 2

Syndrooman nollapiste-energia on imeytynyt leluihin tehden niistä eläviä. Lelujen elämänhalua ajava voima on leikkiminen, eli ihmisten rakkaus. Kaikki lelut eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä ihmisten käytökseen, ja liittoutuvat muun muassa Sidiä vastaan, ja toisaalta kokevat traumoja ihmisten hylätessä heidät. Ajatus lelujen ja koneiden vallankumouksesta ei tunnu siis olevan kaukana...

2000-luku: Nemoa etsimässä, Doria etsimässä, Inside Out, Toy Story 3, Rottatouille, UP

Urhean noidan taikakokeilut alkavat näkyä eläimissä. Fiksuja eläimiä ilmestyy kuvioihin, kuten puhuvat ja ajattelevat kalat ja kokkaava rotta. Samaan aikaan esineet eli lelut alkavat vastustaa ihmisiä vahvemmin, ja Tuhti-nalle johtaa eräänlaista lelujen vallankumousliikettä päiväkoti Päivänpaisteen tiloissa.

Inside Outissa näemme taasen lapsen pään sisälle. Näemme, että lapsen tunteista kaikista vahvin on ilo. Näemme Rileyn päässä hänen mielikuvitusystävänsä, Bing Bongin. Bing Bong on ilmiselvästi monsteri, joka on tullut Rileyn ollessa lapsi komeron läpi naurattamaan häntä, jotta Monsterilaan on saatu energiaa. Bing Bong elää yhä Rileyn muistoissa mielikuvitusystävänä.

UPin alussa Carl Fredricksonin talo halutaan tuhota kerrostalojen tieltä. Yhtiö, joka haluaa laajentaa kaupunkia, on BnL. Olemme nähneet BnL:n merkin myös Toy Story 3:ssa Buzz Lightyearin pattereissa, eli yhtiö todellakin tuntuu olevan megayhtiö, joka laajenee jokaiseen ilmansuuntaan päin. Ja mikä on BnL:n alkuperä? Ihmeperheen Syndrooman keksimä tekoäly, joka ei tuhoutunut omnidroidin myötä, vaan on suunnitellut ihmiskunnan tuhon hyvin monimutkaiseksi prosessiksi. Tekoälyn suunnittelema ihmisten tuho alkaa siis teknologian kehittämisellä, ja päättyy maapallon saastuttamiseen ihmiskunnalle sopimattomaksi paikaksi elää.

2100-2200: Autot, Autot 2, Autot 3

Eläimet aloittavat sodan ihmisiä vastaan, koska ihmiset saastuttavat maapalloa. Ihmiset kuitenkin voittavat sodan koneiden eli tekoälyn avulla, mutta tulevat samalla tehtyä maapallosta heille sopimattoman paikan elää. Ihmiset lähtevät koneiden ohjaamina WALL-Esta tutun Axiomin avulla kauas avaruuteen, jotta heidän lajinsa tulisi pelastetuksi. Maa jää koneiden valtaan, ja koneet jatkavat suunnitelmaansa planeetan saastuttamisessa. Siksi Maata jätetään asuttamaan autot.

Energiakriisi kuitenkin uhkaa autoja, kuten näemme Autot 2 -elokuvassa, jossa kamppanjoidaan kovasti biopolttoaineiden puolesta. Fossiiliset polttoaineet ovat loppumassa dinosaurusten pidempään elämisen takia. Lopulta Maan päällä eläneet koneet tuhoutuvat yhtä lukuunottamatta...

2805: WALL-E

Maa on asuinkelvoton, ja vain yksi kone on käynnissä. WALL-En päällä pysyminen johtuu siitä, että hän on niin kiinnostunut ihmisten kulttuurista ja hänellä on kaverinaan torakka, eläin. Nämä ovat auttaneet WALL-Ea saamaan elämälleen tarkoituksen. Näemme siis, että ihmisten olemassaolo on koneille elintärkeää... Ei siis ihme, että koneet lähettivät ihmiset Axiomilla avaruuteen "säilöön".

WALL-E ja EVA auttavat ihmiset takaisin Maan päälle, ja näemme, kuinka ihmiskolonisaatio perustetaan. Elokuvan lopussa kengässä oleva kasvi istutetaan maahan, ja näemme kuinka siitä kasvaa puu....

2898: Ötökän elämää

Kengästä kasvanut puu on sama puu, jonka alla Flik asuu muiden muurahaisten kanssa. Ihmisiä ei Ötökän elämässä juurikaan näy, koska ihmisiä ei ole paljon Maassa asumassa; ihmisyhdyskunta on pienikokoinen. Muurahaiset ovat kehittyneet: heillä on oma ihmismäinen kulttuurinsa baareineen ja sirkuksineen, he osaavat puhua ja he jopa pystyvät elämään talven yli. Lisäksi muurahaisilla on vain neljä raajaa kuuden sijaan. Muurahaiset ovat torakoiden lailla siis kestäneet sodan ja planeetan saastumisen yli, ja evoluutio kulkee yhä eteenpäin...

3000-5000: Monsterit yliopisto, Monsterit Oy

Sodasta selvinneet eläimet alkavat mutantoitua ilmakehässä olevien saasteiden takia, ja lopulta heistä kehittyy monstereita. Ihmiset eivät selvinneet Maapallolla, vaan kuolivat sukupuuttoon. Monsterit kuitenkin tarvitsevat ihmisiä energiaa tuottamaan, ja niinpä Monsterilassa on kriisi, mistä energiaa saa. Yhdessä koneiden kanssa monsterit kuitenkin keksivät ratkaisun: he matkustavat takaisinpäin ajassa hetkeen, jolloin ihmisiä vielä on olemassa. Energiana monsterit käyttävät aluksi lasten pelkoa, mutta myöhemmin naurua, koska ilo osoittautuu tehokkaammaksi energian tuottajaksi (kuten olemme nähneet Inside Outissa). Monstereille uskotellaan ihmislasten olevan vaarallisia ja myrkyllisiä, koska ihmisten pelätään aiheuttavan monstereiden joukkotuhon.

Buu

Buu-lapsi päätyy vahingossa Monsterilaan ja tulee nähneeksi tulevaisuuden. Taresta muodostuu hänelle pakkomielle, sillä Buu haluaa tietää, mitä karvaiselle hirviölle on tapahtunut hänen poislähdettyään. Buu muistaa, että monstereiden aikamatkailun lähteenä ovat puiset ovet, ja niin hän alkaa veistää puusta asioita, muun muassa ovia, ja keksii lopulta aikamatkailun salaisuuden. Buu matkustaa takaisin historiassa aikaan, jolloin taikuus oli voimakkaimmillaan, eli virvatulien luo. Ja näin Buusta tulee Urhean noita! Buu-noita yrittää löytää Tarea ajan syövereistä, mutta ei tajua, miten ajassa matkustamisen saa tähdättyä tiettyyn kohtaan. Niinpä Buu pomppii ajasta toiseen kylväen eri paikoissa käydessään ympärilleen "pääsiäismunia".

Mistä tiedämme Urhean noidan olevan Buu? Koska noita on kaivertanut puuhun Taren kuvan, ja toisesta puusta Pizza Planeetan auton pienoismallin. Lisäksi noita muuttaa ihmisten ulkomuodon karhuksi, koska karhu muistuttaa häntä karvaisesta Taresta.

Jon Negronin sanoin (vapaasti suomennettuna): "Hänen (Buun) rakkaus Tareen on koko Pixar-universumin ydin. Kahden eri aikakauden ja eri lajin välinen rakkaus, joka etsii tietään selviytyä Maassa tuhoamatta sitä energian liikakäytön takia. Tämä on Pixar-teoria." 

Pohdintaa

Pixar-teoria on faniteoria, ja suoraan sanottuna aivan hullu sellainen! En jaksa uskoa, miten joku on käyttänyt elämästään hirveästi aikaa yhdistääkseen kaikki Pixar-elokuvat toisiinsa! Faniteorioita, erityisesti Disneyhyn ja Pixariin liittyen on minusta hauska lukea, mutta en usko niiden paikkansapitävyyteen. En usko, että Urhean noita on tulevaisuudesta keskiaikaan matkustanut Buu, enkä usko, että Anna ja Elsa olisivat Tarzanin ja Tähkäpään sukulaisia (Paula esittelee tämän Frozen-teorian tarkemmin blogissaan). En myöskään usko, että elokuvien tekijät yrittävät liittää elokuvien tapahtumia ja henkilöhahmoja toisiinsa, ainakaan sen enempää kuin kunnioittamalla vanhoja tai mainostamalla uusia elokuvia piilottelemalla niihin liittyviä viittauksia elokuviinsa. Käsikirjoittajien työ kaksinkertaistuisi, jos kaikkien elokuvien pitäisi oikeasti linkittyä toisiinsa! Faniteoriat ovat minusta kuitenkin hauskoja (kuten jo sanoinkin), ja ne ovat joillekin oma tapansa viedä esimerkiksi Pixar-fanitustaan eteenpäin. Minun tapani fanittaa Disneytä on kirjoittaa tätä blogia, jollekin toiselle se on keksiä "salaliittoteorioita".

Hulluudestaan huolimatta Pixar-teoria on aika nerokas. Minulla ei tulisi mieleenkään yhdistää Pixarin elokuvia noin uskomattomalla tavalla toisiinsa. Pixar-teoria on omalla tavallaan kaunis sen kuvatessa Buun monstereiden etsintää, mutta enimmäkseen se on mielestäni vain kauhean masentava ja dystopinen. Teoriassa kaikki kuolee sukupuuttoon! Yhyy! Saa nähdä, miten tuleva Coco-elokuva yhdistyy teoriaan, vai yhdistyykö se siihen ollenkaan. (Varmasti yhdistyy, ei Jon Negroni voi jättää teoriaansa puolitiehen.) Nyt kun Pixarin elokuvat on yhdistetty toisiinsa, on seuraavana haasteena yhdistää kaikki Disney-klassikot toisiinsa ja samaan universumiin! ;)

Herääkö teille ajatuksia Negronin Pixar-teoriasta? Entä mitä mieltä olette faniteorioista yleensä?

Tekstin lähteet: 

- https://jonnegroni.com
- http://www.pixartheory.com/

Urhea - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Eletään keskiaikaa Skotlannissa, Dunbrochin valtakunnassa. Maita hallitsee Dunbrochin klaani, joka on liittoutunut yhteen kolmen muun klaanin kanssa. Kuningas Fergus ja kuningatar Elinor pitävät maillaan rauhaa yllä, mutta säpinää heidän kotilinnaansa tuo hallitsijaparin lapset: teini-ikäinen prinsessa Merida ja vallattomat prinssikolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Kolmoset saavat tehdä melkein mitä vaan, mutta kuningatar Elinor rajoittaa Meridan tekemisiä kovasti. Meridan pitää käyttäytyä kuin prinsessa, ja hänen pitää olla suorastaan täydellinen. Meridaa ei kuitenkaan kiinnosta prinsessan tehtävät pätkääkään. Hän haluaisi ratsastaa metsissä vailla huolen häivää ja harjoittaa jousiammuntaa, mitä saakin tehdä aina kerran viikossa vapaapäivänään.

Elinor kutsuu kolme muuta klaania linnaan, ja kunkin klaanin esikoinen saa kilpailla naimaikäisen Meridan kädestä. Merida suuttuu tästä äidilleen, sillä hän haluaisi olla vapaa ja itsenäinen. Kolme klaania kuitenkin saapuu kuningaskuntaan, ja niin lordi Macintosh, lordi MacGuffin ja lordi Dingwall esittelevät esikoisensa. Ylämaan kisat järjestetään, ja prinsessa saa päättää, missä lajissa klaanien esikoisten tulee kilpailla voittaakseen hänen kätensä. Merida valitsee kilpailulajiksi jousiammunnan. Klaanien nuorukaiset ampuvat nuolensa, ja napakymppiin osuu yllättäen nuori Dingwall! Ennen kuin voittajaa keretään julistaa, astelee Merida jousiammunta-areenalle. Hän on Dunbrochin klaanin esikoinen, joten hänelläkin on oikeus kilpailla omasta kädestään! Merida ampuu kolme kertaa napakymppiin lävistäen jopa Dingwallin nuolen kahtia. Katsomo kohahtaa, ja kuningatar Elinor kiehuu raivosta. Linnan seinien sisällä äiti ja tytär riitelevät Meridan tulevaisuudesta, ja riidan tuoksinnassa Merida halkaisee seinäkankaan kahtia. Tämän seurauksena Elinor heittää Meridan jousen tuleen, ja Merida ryntää ulos linnasta ja ratsastaa Angus-hevosen selässä aina metsään asti.

Syvällä metsässä Meridan eteen ilmestyy virvatuli. Prinsessa lähtee seuraamaan virvatulia, ja ne johdattavat hänet lopulta metsässä olevan oudon mökin luo. Mökin sisällä puuveistoksia tekee vanha nainen, ja Merida ihmettelee, miksi virvatulet ovat johdattaneet hänet sinne. Nainen paljastuu kuitenkin noidaksi, ja Merida pyytää tältä loitsua, jolla voi muuttaa kohtalonsa. Maksua vastaan noita loihtii Meridalle leivoksen, joka pitää syöttää kuningattarelle, ja niin Meridan kohtalo muuttuisi. Niinpä Merida rientää linnaan, jossa tarjoaa lumotun leivoksen äidilleen. Yllättäen leivos muuttaakin Elinorin karhuksi! Kolmosten avulla Merida saa Elinor-karhun keploteltua ulos linnasta ilman kuningas Ferguksen tai muiden näkemistä. Palkkioksi kolmosten avusta Merida lupaa heille vuoden jälkiruokien ohella mitä vaan syötävää keittiöstä, ja pojat pistävät poskiinsa ensimmäisenä puoliksi syödyn taikaleivoksen...

Merida vie Elinorin noidan mökille tarkoituksenaan pyytää noitaa murtamaan loitsu. Mökki on kuitenkin tyhjä, sillä noita on lähtenyt matkoille. Hän on jättänyt Meridalle viestin, jolla loitsun saa murrettua: ”Kursi kudelma kohtalon, parsi paula ylpeyden.” Loitsu tulee murtaa lisäksi kahden auringonnousun kuluessa, tai muuten Elinor jää ikiajoiksi karhuksi. Merida tai Elinor eivät ymmärrä viestiä, ja niin he viettävät yön metsässä. Seuraavana päivänä Merida koittaa opettaa Elinoria elämään luonnonvaroilla metsässä, vaikka Elinor koittaa pitää tiukasti kiinni kuninkaallisesta käytöksestään. Yhtäkkiä Elinorin käytös muuttuu karhumaiseksi, ja hän meinaa hyökätä Meridan kimppuun! Elinor palautuu kuitenkin entiseen ystävälliseen karhuluonteeseensa. Nyt Meridalle tulee kiire murtaa loitsu, ettei Elinor jää loppuiäkseen karhuksi!

Samassa virvatulet ilmestyvät taas näkyviin, ja äiti ja tytär seuraavat niitä vanhan linnan raunioille. Merida putoaa raunioiden sisään, ja tajuaa linnan olevan äitinsä kertomissa tarinoissa esiintynyt kuningaskunta, joka tuhoutui yhden veljen ahneuden tähden. Merida huomaa halki rikotun kivipaaden, ja nyt hän tajuaa, että hänen pitää ommella itse rikkomansa seinäkangas ehjäksi, jotta loitsu murtuu! Merida tajuaa myös, että tuhoutuneen valtakunnan prinssi on ollut noidan entinen asiakas. Prinssi on muuttunut karhuksi, ja hänestä on tullut Mor’du. Samassa Mor’du ilmestyy esiin raunioiden pimeydestä! Merida hyppää viime tingassa turvaan äitinsä selkään, ja kaksikko juoksee pakoon paikalta. Nyt he suuntaavat kohti omaa linnaansa, jossa Merida aikoo ommella seinäkankaan kuntoon.

Linnaan saapuessaan naisia odottaa kauhea näky: neljä klaania ovat sotajalalla keskenään! Muut klaanit vaativat saada tietää Fergusilta, kenet Merida valitsee puolisokseen. Elinor patistaa Meridan rauhoittelemaan tilannetta, ja kuningattaren opit mielessään Merida saa salin hiljennettyä. Äitinsä neuvoja kuuntelemalla Merida selittää klaaneille, että hänen ja Elinorin mielestä vanhat tavat tulisi murtaa, ja klaanien olisi aika tehdä uusia tapoja. Nuortenkin tulisi siis itse saada päättää, kenen kanssa menevät naimisiin, eikä seurata kilpailun tuloksia. Nuoret kosijaehdokkaat ovat Meridan kanssa samaa mieltä, ja niin klaanit lähtevät juhlimaan päätöstä. Merida ja Elinor pääsevät siis huomaamatta linnan torniin, jossa Elinor alkaa etsiä lankaa seinäkangasta varten. Samalla hetkellä kuningas Fergus tulee huoneeseen, ja huomaa karhun linnassaan! Merida yrittää estää isäänsä hyökkäämästä karhun kimppuun kertoen sen olevan äitinsä. Elinor pakenee linnasta saaden peräänsä kaikki klaanit, jotka lähtevät joukolla karhunmetsästykseen. Fergus taas lukitsee Meridan huoneeseen, koska uskoo tämän menneen sekaisin.

Merida pääsee ulos lukitusta huoneesta (room escape!) kolmen karhunpennun avulla, jotka ovat tietenkin karhuiksi muuttuneet kolmoset. Seinäkangas mukanaan he kaikki lähtevät miesjoukon ja Elinorin perään, ja samalla Merida saa ommeltua seinäkankaan ehjäksi. Pian he saavat kiinni miesjoukon, joka on onnistunut vangitsemaan Elinorin. Merida estää Fergusia lyömästä kuoloniskua Elinor-karhuun. Samassa paikalle hyökkää Mor’du! Alkaa hurja taistelu, joka loppuu siten, että Elinor-karhu kaataa kivipaaden Mor’dun päälle murskaten karhun. Toinen päivä on kuitenkin koittamassa, ja Merida vie äkkiä ehjän seinäkankaan Elinorin päälle. Loitsu murtuu, ja Merida huomaa syleilevänsä omaa ihmismäistä äitiään! Kolmoset muuttuvat myös omiksi itseikseen. Ja niin klaanit Macintosh, MacGuffin ja Dingwall palaavat omiin koteihinsa jättäen taakseen entistä tiiviimmään Dunbrochin perheen.

Urhea on Pixarin 13. elokuva, Pixarin ensimmäinen satuelokuva, ja ensimmäinen Pixarin elokuva, jossa päähenkilönä nähdään naispuolinen henkilö. (Pieni feministini nostaa päätään nyrkkiä puidakseen: miksi vasta 13. elokuva esittelee meille tytön päähenkilönä!?) Elokuvan on käsikirjoittanut Urhean alkuperäinen ohjaaja, Brenda Chapman. Chapman kerkesi toimia neljä vuotta elokuvan parissa (ja Pixarin ensimmäisenä naisohjaajana, wuhuu!), kunnes hänen tilalleen tuli Mark Andrews, joka ohjasi elokuvan loppuun. Aluksi Urhea kulki nimellä ”The Bear and the Bow”, ja ensimmäisessä käsikirjoituksessa elokuva tapahtui talvimaisemissa. Alunperin Merida ihastui nuoreen MacGuffiniin, mutta ihastumisesta luovuttiin jotta huomio pysyisi äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Urhea valmistui vuonna 2012, ja elokuva omistettiin edellisenä vuonna kuolleelle Pixarin perustajalle (yhdelle heistä), Steve Jobsille. Urheasta tuli vuoden 2012 kolmanneksi eniten tienannein animaatioelokuva Ice Age 4: Mannerten mullistuksen ja Madagascar 3:n jälkeen. Urhea voitti vuonna 2013 parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.

Urhea on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen. Suurimman kritisoinnin kohteena on ollut Meridan liittyminen Disney-prinsessojen joukkoon. Disneyn ilmoittaessa Meridan prinsessaksi kruunaamisesta Meridasta oli tehty Prinsessa-promootiokuviin laihempi, muodokkaampi, suurisilmäisempi ja ei-niin-takkutukkainen kuin miltä hän näyttää elokuvassa. Muodonmuutos sai aikaan nettivetoomuksen, jossa Disneytä vaadittiin tuomaan Meridan alkuperäinen ulkonäkö Prinsessa-tuotesarjaankin. Disney kuuli kansan toiveita, ja Meridan ulkonäkö muutettiin onneksi entiselleen. Kritiikkiä on saanut myös itse elokuva satumaisuudestaan. Urhean nähtiin olevan loppu Pixarin omintakeisille elokuville, koska sen tarina muistuttaa satumaisuudessaan niin paljon monia Disneyn klassikoita. Minun mielestäni Urheaa ei kuitenkaan voi verratakaan vaikka Disneyn Lumikkiin, sillä molempien elokuvien teemat, juoni ja hahmot ovat niin erilaisia. En siis liity satu-kritisoijien joukkoon, vaikka muuten kritisoinkin elokuvan juonta... Tällä hetkellä Urhea on kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen Pixarin elokuva, jossa voi nähdä enemmän satujen elementtejä. Yllättäen en löytänyt Internetistä yhtään kritiikkiä Urheassa esiintyvää alastomuutta kohtaan: olin varma, että kukkahattutädit olisivat kauhuissaan ruudulla vilahtavista miesten paljaista takapuolista. Ilmeisesti alastonkohtaukset ovat naurattaneet minun lisäksi heitäkin.

Urhean animaatio on aivan upeaa! Luonto on saatu lähes aidon näköiseksi, ja maisemia voisi ihailla tuntikausia. Elokuvan eläimet näyttävät oikeilta, mutta ihmisistä on tehty tarkoituksella karikatyyrimäisiä hahmoja. Urheaa varten Pixarin väen piti suunnitella kaksi aivan uutta tietokoneohjelmaa, joista toinen ohjaili Meridan upeita hiuksia. Olen kovin ihastunut Meridan hiuksiin, sillä ne ovat punaisuudessaan ja käkkäräisyydessään aivan ihanat! Vallan toista maata, kuin minun perussuomalaiset maantien väriset hiukseni. Urhean luonto on villiä ja tarunomaista, ja kaikesta linnaa myöten on saatu skottilaisen näköistä. Tärkeä rooli skotlantilaisuuden esiintuomisella on elokuvan klaanien kilteillä, joista vedetään myös huumoria moneen otteeseen. Urhean ilmestyessä Disney rekisteröi Dunbroch-klaanin kilttikuvion Skotlannin virallisessa kilttien rekisteröintilaitoksessa. Kyseessä on Disneyn toinen kilttikuvion rekisteröinti: ensimmäisen kerran yhtiö rekisteröi kilttikuvion vuonna 1942 MacAnkan klaanille – eli Roope Ankan sukukuviolle.

Urhean päähenkilö on nuori Merida. Merida on kaikkea muuta kuin perinteinen prinsessa. Hän tykkää vaellella metsissä, ratsastaa hevosellaan Angusilla ja ennen kaikkea ampua jousellaan tarkkuutta. Merida inhoaa kaikkia velvollisuuksiaan, kuten valtakunnan historian opettelua, kirjomista ja harpulla soittamista. Meridan hiukset kuvastavat hyvin neidon luonnetta, sillä ne ovat yhtä villit ja vapaat kuin Merida itse. Merida on elokuvan nimenkin mukaisesti urhea, ja hän uskoo siihen, ettei kohtaloa ole kirjoitettu etukäteen, vaan omilla teoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Niinpä Merida taisteleekin kovasti vanhoja tapoja ja perinteitä vastaan, joita hänen äitinsä haluaisi noudattaa kirjaimellisesti. Kuningatar Elinor on täysin vastakkainen luonteeltaan kuin lapsensa Merida, ja hän haluaa jatkaa hyväksi huomattujen perinteiden noudattamista. Elinor onkin niin kiinni säännöissään, että hän haluaa pitäytyä niissä Meridan tahdosta riippumatta. Niinpä kuningatar pakottaakin Meridan tekemään asioita, joita Merida ei haluaisi, koska prinsessan kuuluu tehdä näitä asioita. Syvällä Elinorin sisällä elää kuitenkin tytärtään rakastava, herkkä äiti, joka haluaa tyttärelleen vain parasta. Urhea kertoo meille Meridan ja Elinorin, äidin ja tyttären suhteesta. Kuten arvata saattaa, elokuvan loppua kohti suhde muuttuu paremmaksi ja syvemmäksi, kun niin äiti kuin tytär oppivat tuntemaan toisiaan paremmin ja alkavat kunnioittaa toistensa elämänvalintoja.

Dunbroch-klaanin päämies on kuningas Fergus. Fergusin iloinen, rempseä ja vapaamielinen luonne on periytynyt hänen lapsilleen hänen punaisen tukkansa ohella. Fergus ottaakin kasvatustehtävänsä enemmän huumorilla tiukkapipoiseen Elinoriin verrattuna, ja vanhempien kasvatusmetodit täydentävät toisiaan loistavasti. Fergus on kuninkaana hieman kömpelö, ja todellisuudessa valtakuntaa johtaakin Elinor miehensä valtaistuimen takaa. Fergus on todella kliseisen maskuliininen, niinkuin oikeastaan kaikki muutkin Urhean mieshahmot. Miehet pitävät taisteluista, sekasorrosta ja juomingeista Ylämaan kisoja unohtamatta. Fergusin ja Elinorin kolmoset Hubert, Harris ja Hamish näyttävät kulkevan samoja ratoja miesten esimerkkiä seuraten, sillä hekin tykkäävät aiheuttaa ympärilleen sekasortoa. Kolmoset rakastavat herkkuja, ja tekevätkin melkeinpä mitä vaan saadakseen sokeria vatsaansa. Kolmoset eivät puhu elokuvan aikana yhtään mitään. Tärkeä hahmo elokuvassa on metsässä asuva noita, joka koittaa kovasti esittäytyä puunveistäjänä. Noidan taiat eivät ole aikaisemmin onnistuneet kovin hyvin, ja niin hän yrittää kenties hyvittää taioistaan johtuvia seurauksia puutaidetta luomalla. Noidan apurina toimii tietenkin puhuva varis. Urhean pahis on hurja Mor’du-karhu, jonka kuningas Fergus on vannonut tappavansa. Mor’du ei kuitenkaan ole ihan tavallinen karhu, vaan hänen menneisyytensä on synkkä ja taianhohteinen.

Urhean musiikin on säveltänyt Patrick Doyle. Urhea on Doylen ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Pixar-elokuva, jonka säveltämisestä hän on vastannut. Koska elokuvan tapahtumapaikka on Skotlanti, on musiikissa pakko olla mukana skotlantilaisia soittimia. Niinpä taustamusiikissa kuuluu säkkipillien, kelttiläisten harppujen, huilujen ja kehärumpujen (bodhránien) soittamista. Urhean aikana kuullaan laulettuja lauluja yllättävän paljon: yleensä Pixarin elokuvissa on ollut korkeintaan laulu tai pari, jos ollenkaan. Urheassa lauluja on kuitenkin viisi kappaletta. Doylen säveltämiä lauluja ovat Mor’dun laulu, jota Fergus ja muut miehet laulavat linnan juhlasalissa, sekä A Mhaighdean Uasal Bhan (Noble Maiden Fair), jota Elinor ja Merida laulavat elokuvan keskellä nähtävässä takaumassa. Molemmat laulut ovat lyhyitä, ja toiseksi mainitussa lauletaan gaelin kielellä. Alex Mandel sävelsi elokuvaan kaksi laulua, joista ensimmäinen Taivaankaari kuullaan elokuvan alussa Meridan ratsaessa pitkin metsää Angusin selässä. Toinen Mandelin säveltämä laulu on Ilmaan lämpöiseen, joka kuullaan Elinorin ja Meridan kalastaessa kaloja koskesta. Elokuvan lopussa kuultavan laulun Learn Me Right on taas säveltänyt Mumford & Sons. Urhean kaikki laulut ovat mielestäni hyviä ja onnistuneita, mutta ne eivät jää päähän soimaan kuten vaikka ah-niin-legendaarinen Pixarin laulu On sulla ystävä.

Pixarin elokuvat ovat tunnettuja ”pääsiäismunistaan”, ja niitä löytyy jonkun verran myös Urheasta. Erityisen paljon ”easter eggejä” voi bongata noidan mökistä, sillä puuveistosten joukosta löytyy Tare (Monsterit Oy), Pixarin tähtipallo, A113-sarja roomalaisina numeroina kirjoitettuna sekä Pizza Planeetan auto. Noidan mökistä löytyneiden ”easter eggien” määrä onkin saanut jotkut tarkat katsojat kehittelemään Pixar-teorian, jossa kaikki Pixarin elokuvat punoutuvat yhteen samaan universumiin. Pixar-teoriassa Urhean noidalla on suuri rooli. Urheassa nähtävien prinssikolmosten käyttäytymisestä voi bongata samanlaisuuksia Disneyn Aladdinin kanssa, sillä kolmoset varastavat leivoksia samoja harhautusliikkeitä käyttäen, joiden avulla Aladdin ja Abu varastavat vesimelonin markkinakojusta. Jotkut ovat myös huomanneet, että Urhealla olisi yhtäläisyyksiä Karhuveljeni Koda –elokuvan kanssa, mutta minä en ainakaan huomaa näissä kahdessa elokuvassa juonellisesti mitään samanlaisuutta... ;) Ja olettekos muuten huomanneet, että Urhean otsikkoon on piilotettu Merida ja Elinor? Katsokaa tarkasti elokuvan nimeä/otsikkoa suomeksi tai englanniksi, niin näette Meridan ensimmäisessä kirjaimessa ja Elinorin viimeisessä.

Urhea saa katsojissa tunteita aikaan monessa eri kohtauksessa. Minä nauran elokuvassa joka kerta, kun eri klaanien kilpakosijat tulevat esittäytymään Meridalle, ja katson joka kerta kauhulla Mor’dun hyökkäyksiä muita kohti. Mor’du-karhu on oikeasti pelottava, ja se jatkaa karhu-aiheisten traumojen synnyttämistä Hopeanuolen Akakabuton ja Topin ja Tessun karhun jalanjäljissä. Urhea onnistuu myös herkistämään katsojia lopussa. Urheassa on paljon hyvää, mutta itse elokuvan juoni kärsii ennalta-arvattavuudesta. Elokuvaa ensimmäisellä kerralla katsoessani pystyin arvaamaan oikein monet juonenkäänteet, vaikka toki useita niistä alustetaan kovasti elokuvan aikana. Lieneekö juonenkäänteiden arvaamisessa ollut kyse siis hyvästä alustuksesta vai siitä, että olen katsonut liikaa Disneyn ja Pixarin elokuvia... Urheasta toki haluttiinkin tehdä perinteisiä satuja kunnioittava, mutta itse kaipaisin siihen jotakin yllätyksellisyyttä. Urhea kuitenkin naurattaa ja kauhistuttaa, sen musiikki on onnistunutta ja animaatio kaunista katsottavaa. Niinpä suosittelen elokuvan katsomista kaikille - erityisesti alkuperäiskielellään, sillä englanninkielisessä versiossa skottien murre on ihanan kuuloista!

”Älä nyt höpise, ei puuhun voi loitsia sellaisia taikoja. Kai minä tiedän, olen noi... noita tehnyt siis puusta.”
- Noita

Who needs a new song? This old one's all we need.

Kylläpäs tämä viikko on mennyt nopeasti! Minulla oli tarkoitus julkaista täällä vaikka mitä, mutta niin se vapaa-aika vain väheni töiden jatkuessa... Pöh! Lupasin kuitenkin tällä viikolla laittaa käyntiin uuden lukijakyselyn, joten tässä se tulee! 

Edellisissä lukijakyselyissä olen kysellyt teidän Disney-ihastuksianne ja parhaita repliikkejä elokuvista. Tällä kertaa pyytäisin teitä kertomaan, mikä tai mitkä ovat mielestänne parhaita Disney-lauluja? (Tarkoitan lauluilla nyt siis kappaleita, joissa lauletaan, en instrumentaaleja.) Disney-elokuvat pursuavat toinen toistaan parempia lauluja, ja itsestäni niitä parhaimpia kipaleita onkin välillä todella hankala valita. Olen tehnyt vuonna 2011 TOP-listan parhaista Disney-lauluista (voit katsoa sen tästä: osa 1 ja osa 2), mutta kuudessa vuodessa on julkaistu paljon uusia Disney-elokuvia uusine lauluineen. Myös oma musiikkimaku on saattanut hieman muuttua. Voisin kirjoitella siis tekstin, jossa esittelisin teidän lukijoiden lempikappaleet, ja johon päivittäisin myös oman laululistani. Vastausaikaa tähän kolmanteen lukijakyselyyn on syyskuun 2. päivään asti, ja 3.9. julkaisen tekstin parhaista Disney-lauluista. Toivon runsasta kommentointia, ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne! :) 

Metsään tullut on syys, entä ystävyys?

Kesä on loppumassa. Konkreettisemmin huomaan sen siinä, että huomenna minun pitää palata töihin pitkän kesäloman jälkeen! Noouuuu! Ilmat ovat syksyisin olleet monesti vielä erittäin lämpimiä ja kesät taas sateisia, joten säässä syksyn tuloa ei vielä huomaa. En kuitenkaan tullut tänne jaarittelemaan syksystä yleisesti, vaan kertomaan, mitä syksy tuo tullessaan Rinki tinki tinki -blogille! 

- Ennen joulua tarkoitukseni olisi kirjoittaa arvostelut kaikista lopuista Pixarin klassikoista - jopa Autot 3:sta, jos sen blu-ray kerkeää ilmestyä Suomessa ennen joulua.

- Pixar-klassikoiden parhaat hahmot osa 2 ilmestynee myös loppuvuodesta, kunhan saan katsottua Doria etsimässä -elokuvan. 

- Ainakin yksi lukijakysely on suunnitteilla, ja kyselypostaus on tarkoitus julkaista ensi viikolla. 

- Uusi kilpailu alkaa Ken on maassa kaunehin? -kisan tilalle! Wuhuu! Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että kisa alkaisi syyskuun puolivälissä, ja se kerkeäisi ratketa jo ennen joulua. Katsotaan, pystynkö niin nopeaan aikatauluun käytännössä. :) 

- Joulukuussa luvassa on joulukalenteri, josta tulee hauska!

- Minun aikatauluistani riippuen blogissa nähdään lisäksi ehkä TOP-listoja ja toteutellaan teidän lukijoiden toiveita (jotka minulla on kaikki ylhäällä, en ole suinkaan unohtanut niitä!). Kuvamuokkauksia on esimerkiksi toivottu, ja niitä pitäisi tehdä, kunhan innostusta muokkailuun tulisi! 

Siinäpä on jonkin verran suunnitelmiani, toivottavasti ne innostuttavat teitä yhtä paljon kuin minua. :) Toiveita tekstien suhteen saa antaa aina, kuten myös palautetta ja kritiikkiä blogiani kohtaan. Ihanaa kesän loppua ja syksyn alkua kaikille lukijoille! 

PS: Oletteko huomanneet uuden, upean otsikon blogillani? ;) En pitänyt Fantasia-aiheisesta hirveästi, joten vaihdoin sen siksi näin nopeasti.

Lumiukko tehtäisiinkös? Nyt jo leikin on.

Olen kirjoittanut itselleni ylös, että nykyään jo entisessä Disney-blogissa Faith, Lust & Pixie Dust haastettiin bloggaajia kertomaan omista lapsuuden Disney-muistoistaan. Haaste on kaukainen, kyseinen blogi on entinen, mutta ajattelin nyt sen inspiroimana kirjoitella omia lapsuuden Disney-muistojani! Osan olen varmasti tuonut esille blogissani jossain vaiheessa, mutta laitettakoon ne nyt yhteen. 

Ensimmäinen elokuvateatterissa katsomani Disney-elokuva oli Pocahontas. Pocahontas oli lapsuudessani tosi kova juttu, ja omistin hahmosta yöpaitoja, metallisen penaalin ja Barbien. Penaalin tekstin avulla opettelin aikoinani kirjoittamaan. Jäljensin tekstiä "Pocahontas" paperille, ja opin siitä erikoisiakin kirjaimia. 

Kävin katsomassa Herkulesin elokuvateatterissa isäni kanssa. Innostuin Herkuleksesta ihan täysiä, ja jostain syystä elokuvan kyklooppi painui mieleeni. Kun tulin teatterista kotiin pikkuveljeni luo (joka ei vielä saanut Herkulesta katsoa ikärajan takia), selitin hänelle innoissaan kaikkea kykloopista. Laitoin muun muassa hanskan sisälle molemmat käteni, ja sanoin, että olen nyt kyklooppi! Hahmon nimitys ei siis tainnut mennä ihan jakeluun... :) Myöhemmin sanoimme veljeni kanssa kotimme ikkunasta kaukana näkyvää tv-maston punaista valoa kykloopin silmäksi, joka tarkkailee meitä. Menimme sitä aina piiloon ikkunan alle. 

Kävin katsomassa Monsterit Oy:n elokuvateatterissa Helsingissä kummieni kanssa. Kyseinen teatterissa käynti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytin teatterissa korokkeita, joilla lapset istuvat. Tai sanotaan, että se oli TOIVOTTAVASTI viimeinen kerta; toivottavasti minun ei tarvitse sellaista enää käyttää. ;) 

Näin pienenä monesti unia, että olin Dumbo, joka oli opettelemassa lentämistä. Olin kotini lähimetsässä ja Timotei hiiri koitti opastaa minua siellä lentämään. Yritin ottaa aina vauhtia isolta kiveltä. Lentäminen ei koskaan onnistunut unessa, mutta pitkiä matkoja liitäminen onnistui. 

Kummeillani oli nauhoittava VHS-laite. Saimmekin heiltä paljon nauhoitettuja Disney-klassikoita lahjaksi, tosin omistimme toki aitojakin VHS-kasetteja. Paras nauhoitettu VHS, mitä meillä oli, sisälsi kaksi jo lapsuuden suosikkielokuvaani: Kaunottaren ja Hirviön sekä Leijonakuninkaan. 

Televisiosta tuli seurattua tietenkin joitain Disneyn tv-sarjoja. Suosikkeihini kuului Nalle Puhin uudet seikkailut, Tikun ja Takun pelastuspartio sekä Kummikarhut, jotka kaikki oli tehty jo 80-luvulla. Niitä löytyi kuitenkin VHS:lle nauhoitettuina, ja lainasimme niitä myös kirjastosta katsottavaksi. Suorana televisiosta muistan katsoneeni Timonia ja Pumbaa, Nokkapokkaa ja Akun tehdasta. Pieni merenneito -tv-sarjaa näin lähinnä videovuokraamoista lainatuilta VHS-kaseteilta, joihin ohjelman jaksoja oli koottu. Aladdin-sarjaa en muista katsoneeni ollenkaan. 

Uimahallissa leikimme veljeni kanssa usein Leijonakuningas-aiheista leikkiä. Olimme uima-altaan reunalla (mutta vedessä siis), ja toinen otti altaan reunasta kiinni kuin siinä hengen hädässä roikkuen. Hän oli Mufasa. Toinen otti sitten reunassa "roikkujan" käsistä kiinni, sanoi: "Kauan eläköön kuningas!" ja irrotti kädet reunasta. Hän oli siis tietenkin Scar. Mufasaa leikkivän piti sitten sukeltaa niin syvälle kuin mahdollista. Näin me käsittelimme Leijonakuninkaan aiheuttamia traumoja. ;)

Saimme Playstationin yhteiseksi lahjaksi veljeni kanssa, ja veljeni sai siihen Gran Turismo -autopelin, minä sain Ötökän elämää -pelin. Veljeni kyllä pelasi ötököitäkin enemmän, minä tykkäsin lähinnä katsella hänen pelailuaan. Pelissä Flik teki "peppuhyppyjä" ilkeiden ötököiden päälle, jolloin ne katosivat ilmaan Flikiä vahingoittamasta. Peli pääsi mukaan uimahallileikkeihimme. Lasten matalassa altaassa (jossa vesi ylettyi noin lantioon asti) teimme vuorotellen Flikin "peppuhyppyjä", jolloin hyppäsimme, ja alas tullessamme pepun piti osua altaan pohjaan. Aina näin ei käynyt veden vastustuksen takia, mikä teki leikistä entistä hauskemman. 

Disneyn elokuvat tulivat yllättävän vähän mukaan leikkeihin veljeni tai kavereideni kanssa - muualla kuin uima-altaassa. Veljeni kanssa leikimme lähinnä Pokémonia, parhaan kaverini kanssa Anastasiaa. 

Siinäpäs oli jonkin verran muistelmia Disney-lapsuudestani. Tuntuu, että muistoja voisi olla mielen sopukoissa vielä paljon lisää, mutta nyt ne eivät tule mieleen. Onko teillä hyviä lapsuusmuistoja, joissa Disney on osallisena tavalla tai toisella?

(PS: Ihmeiden aukio -blogini puolella muistelen lapsuuteni Disney-aiheisia leluja.)