Who's the furriest of them all? 4.

Tervetuloa Ken on maassa kaunehimman? neljännen tuotantokauden neljännen jakson pariin. Neljäs jakso ilmestyi nyt normaalia myöhemmin, itse asiassa taukoa edellisestä jaksosta tuli yli viikko. Anteeksi tämä viivästys, joka johtui täysin tuomarin sosiaalisesta elämästä ja sen aiheuttamasta väsymyksestä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Ja sitten itse asiaan: viime viikon parhaimman kuvan sai Perdita.

Paras kuva -äänestys jakautui jälleen kerran monen kilpailijan kesken; yhteensä kuusi eläinneitosta sai ääniä parhaimmasta kuvasta! Perdita ja Nala saivat täsmälleen samanverran ääniä, joten paras kuva ratkaistiin rehdillä arvonnalla. Näin ollen parhaimman kuvasarjan otti Perdita, joten hänellä on koskemattomuus tämän viikon äänestyksessä. Perditan kuvassa äänestäjiä viehätti yksinkertaisuus, pienet vivahteikkaat poseeraukset ja iloiset korvat. Koskemattomuutta viime viikolla olisi kaivannut Missu, joka äänestettiin kisasta pois kolmantena. 

Missun kuvasarja ei ollut todellakaan esteettistä katsottavaa. Anti-esteettisyyden lisäksi Missua moitittiin sekavasta ilmehdinnästä ja siitä, että kissa on menossa kuviensa kanssa koko ajan huonompaan suuntaan. Mitä mieltä olet näistä kommenteista, Missu? "Äh... Kyllähän ne äänestäjät taitavat siinä olla ihan oikeassa, etten minä mikään kaunein kilpailija ole. Itse asiassa epäröin kovasti kilpailuun lähtöä, ja nyt huomaan, ettei minun todellakaan olisi pitänyt osallistua koko kisaan. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä ei jokainen kujakatti saa mahdollisuutta osallistua ollenkaan tällaisiin juttuihin! Ja siinäkin olen yhtä mieltä äänestäjien kanssa, että ensimmäinen kuvani kisassa oli paras. Olisi pitänyt jatkaa yhtä rennolla tyylillä. Mutta tämä kisa ei ilmiselvästikään ollut minua varten! Kiitos, kun otitte minut silti mukaan!" Aww, voi sinua, Missu! Kiitos, kun osallistuit! Ja lohdutukseksesi voidaan sanoa, että eräs äänestäjä piti kuvasarjaasi myös parhaan kuvan palkinnon arvoisena! Tämä kertoo vain siitä, että suosikkia/inhokkia kannattaa todellakin äänestää, sillä mielipiteet eroavat jyrkästi ja jokainen ääni ratkaisee! 

Tällä viikolla kilpailijamme joutuivat haasteellisen tehtävän pariin. Viikon aiheena on nimittäin hulluus! Kuvissaan kilpailijoiden on näytettävä mahdollisimman epämääräisiltä, omituisilta ja hulluilta. Tehtävän tarkoituksena on päästää kilpailijoiden luovuus ja rentous valloilleen. Lähtekäämme siis hulluttelemaan!

Viime viikon kuvasarjallaan parhaan kuvan palkinnon voittaja Perdita luottaa hulluus-kuvassaan ilmeensä outouteen. Perditan silmät ovat puoliksi kiinni, ja kaikki hänen kasvonpiirteensä näyttävät sanovan vain: "Ööö." Jotain Perditan kuvasta jää puuttumaan. Hän ei anna mielikuvitukselleen täyttä valtaa, vaan tekee melko tylsän poseerauksen. Onneksi kuvan epäonnistuminen ei kuitenkaan tätä koskemattomuuden voittanutta koiraa haittaa - ainakaan tällä viikolla.

Ohhoh! Nalahan näyttää tämän viikon kuvassa raivohullulta! Ehkä hän on suuttunut Perditalle siitä, ettei saanutkaan parhaan kuvan palkintoa, vaikka molemmat saivat saman verran ääniä. Hui! En haluaisi olla nyt kuvaajan pöksyissä! Nala on kuitenkin ymmärtänyt teeman, hulluuden, hyvin, eikä hän näytä kuvassa ollenkaan itseltään. Hienoa vapautumista ja itsensä äärirajoille viemistä - joskin toivotaan, ettei tämä olotila ole pysyvä! 

Kaunotar sai viime viikolla ääniä parhaasta kuvasarjasta. Tällä viikolla hän hulluttelee spaghetin kanssa. Kaunotar on imenyt spaghettia niin kovaa sisäänsä, että spaghetti moiskauttaa koiran kuonoon tomaattisen suudelman kastikkeen lentäessä ympäriinsä. Siinä se. Muuta hauskaa kuvassa ei olekaan, kuin spaghetin kiertorata. Aijaijaijai.... Olisimme odottaneet, että Kaunotar lähtisi tekemään jotain ennennäkemätöntä ja hullun näköistä. Toisaalta voiko näin hienolta cockerspanielilta odottaakaan outouksia? Hmm...

Herttuatar näyttää Kaunottarelle, että vaikka olisi hieno leidi, voi silti vähän irrotella! Herttuattaren kuvassa kaikki on hieman sekopäistä. Kissan ilme on kauhistunut, mutta samalla jotenkin tylsistyneen näköinen, ja koko rotukissan vartalo on todella epäesteettisessä hypyssä. Edes Herttuattaren normaalisti niin tuuhea häntä ei näytä kuvassa omalta itseltään. Kuva sopii siis hyvin viikon aiheeseen, ja toimii todellisena anti-muotikuvana. Kiitos, Herttuatar, irroittelustasi! 

Tämän viikon kuvassaan Bianca näyttää olevan jossain tiloissa... Hiirineito on hämärässä onkalossa, jossa säteilee satunnaisia valonkimalluksia. Hiiren silmät ovat kiinni, hänen suunsa on rennosti öö-asennossa, ja hänen käsistään (etutassuistaan?) voi nähdä rennon aaltoliikkeen. Kuvan kruunaa Biancan "tyylikäs" karvahattu. Kyseessä on onnistunut hulluttelu-kuva!

Attan kuvasarja aiheutti viime viikolla monia eri mielipiteitä, sillä kuvasarjaa äänestettiin sekä parhaaksi että huonoimmaksi kuvaksi. Atta on ollut jo kaksi viikkoa peräjälkeen pudotusuhan alla, joten nyt olisi aika tehdä jotain. Ja Attahan tekee - hän hulluttelee! Kuvaan outoutta tuo Attan silmien erilaisuus: toinen silmä on melkein auki, toinen melkein kiinni. Tämän lisäksi Attan kädet ovat puristuneet tiukasti nyrkkiin ja nousseet ylävartalon korkeudelle. Jotenkin tuomarista näyttää, että Atta yrittää äkistää todella kovasti... Anteeksi tämä mielikuva. Attan kuva on hyvin omituinen ja hullutteleva, mutta toivotaan, ettei hän ole oikeasti liittänyt mielessään kuvaansa mitään kakkahuumoria...

Kengu on ollut kaksi kertaa pudotusuhan alla, mutta viime viikolla hänellä oli koskemattomuus. Saa nähdä, mitä koskemattomuuden häviäminen aiheuttaa Kengulle - onko tiedossa häätö vai nappaako hän taas parhaan kuvan palkinnon? Hulluttelukuvassaan Kengu leikkii ilmiselvästi Indiana Jonesia. Kengun ilme ja asento ovat hyvin epätyypillisiä tälle äidilliselle kengurulle.... mutta ovatko ne tarpeeksi erikoisia? Tietysti Kengu on avautunut paljon normaalista hymy-poseerauksestaan, mutta sanoisin, että tässä kuvassa hän näyttää olevan ovela tai vihainen, mutta ei hullutteleva. Hmm... Ehkä kuvasta hulluttelevan tekee se, että Kengun häntä on kadonnut ihmeellisesti johonkin!

Rusetin kuvasarja joutui viime viikolla pudotusuhan alle. Tämän viikon hulluttelukuvassa Rusetti näyttää olevan ihan puhki-poikki-väsynyt. Viime viikolla Biancan kuvassa raivonnut syksysää on eksynyt nyt Rusetin kuvaan. Kuvassa Rusetti on aivan erinäköinen kuin normaalisti. Kauniista ja jopa pöyhkeilevästä puudelista on muuttunut vesisateen myötä uitettu koira sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki Rusetissa roikkuu alaspäin, ja hänen sivulle pälyilevä katseensa viimeistelee kuvan. Todella onnistunut hulluttelukuva! Jatka samaan malliin! 

Kapteeni Amelia on joutunut kahtena viikkona pudotusuhan alle. Hulluttelukuvassaan Amelia ei näytä hulluttelevan - hän näyttää pitävän hauskaa! Kapteenin kasvoilla on nauttiva hymy, kun hän liukuu laivansa mastosta roikkuvaa köyttä pitkin kannelle. Tietysti, jos kuvaa verrataan kapteenin aiempiin, hyvin tyylikkäisiin ja virallisiin kuviin, on tässä kuvassa enemmän sitä irrottelua ja elämänjanoa. Joku voi myös pitää Amelian jalkojen mutkaa ja takin liehumista huvittavana... Hmm. Saa nähdä, mitä käy! 

Tässä olivat kilpailijoiden kuvat tällä kertaa. Kuka karvaisista kavereistamme hullutteli mielestäsi parhaiten? Entä kenen kuva oli niin huono, että hänen olisi aika tippua pois kisasta? Muista äänestää omaa inhokkiasi ja suosikkiasi alla olevaan kommentointi-laatikkoon! Ja muistakaa, että koskemattomuus on tällä viikolla Perditalla! Seuraavan kerran Ken on maassa kaunehin? ryntää ruutuihinne marraskuun ensimmäisen viikon keskivaiheilla, joten pysykää kanavalla!

Tarzan - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Myrsky raivoaa merellä, ja myrskyn keskellä seilaa palava laiva. Tulen keskeltä pelastusveneeseen pelastuu perhe, johon kuuluu isä, äiti ja poikavauva. Perhe haaksirikkoutuu trooppiselle saarelle, jonne vanhemmat alkavat rakentaa puutaloa laivan hylystä. Samalla saarella syvemmällä viidakossa asustelee gorillaperhe; Kala, Kerchak ja gorillavauva. Perheen onni ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä yön pimeydessä Sabor-leopardi tappaa pienen gorillan. Murtuneiden gorillavanhempien on jatkettava elämäänsä armottomassa viidakossa. Gorillalauman vaeltaessa uutta lepopaikkaa etsimään Kala kuulee kaukaa vienosti vauvan itkua, ja lähtee selvittämään äänen lähdettä. Kala löytää ihmisten rakentaman puutalon, jossa pikkuinen vauva itkee yksinään. Vauvan vanhemmat on murhannut Sabor, joka piileskelee yhä talon uumenissa. Kala ottaa vauvan mukaansa ja pääsee juuri ja juuri karkuun nälkäistä leopardia. Kala päättää kasvattaa ihmislapsen, vaikka Kerchak ei anna siunaustaan idealle. Kala nimeää vauvan Tarzaniksi. 

Tarzan kasvaa ja oppii pikku hiljaa viidakon tavoille. Hän opettelee kaikkien viidakon eläinten tapoja: hän osaa liikkua puissa kuin apina, käyttää veistä kuin sarvikuono sarveaan ja uida kuin virtahepo. Tarzan seikkailee viidakossa yhdessä ystäviensä Terk-gorillan ja Tantor-norsun kanssa. Tarzan on päättänyt näyttää Kerchakille, että hän kuuluu gorilloiden perheeseen, mutta Kerchak ei välitä miehestä yhtään. Eräänä päivänä Tarzanin ja Terkin painiessa keskenään gorillalauman keskelle hyökkää Sabor, jonka tähtäimessä on heikolta näyttävä Tarzan. Kerchak puolustaa Tarzania leopardia vastaan, mutta  Sabor saa gorillasta nopeasti yliotteen. Tarzan tulee kuitenkin Saborin ja Kerchakin väliin itse tekemänsä keihään kanssa, ja alkaa taistella raivoisasti Saborin kanssa. Lopulta Tarzan voittaa, ja Kerchak suo ensimmäinen hymyn ihmiselle. Silloin kaukaa kuuluu pamaus, joka säikäyttää gorillat. Gorillalauma lähtee Kerchakin johdolla poispäin pamauksesta, mutta utelias Tarzan suuntaa kulkunsa outoa ääntä kohti. 

Outo ääni on peräisin haulikosta, jolla Clayton häätää villieläimiä pois tieltään. Clayton on lähtenyt opastamaan ja suojelemaan Porterin perhettä heidän gorillatutkimusretkellään. Professori Porter ja hänen tyttärensä Jane ovat täysin hullaantuneita viidakosta ja sen eläimistä. Jane jää miehistä jälkeen innostuessaan piirtämään luonnoslehtiöönsä kuvaa paviaanilapsesta. Yllättäen Jane saa kimppuunsa koko paviaanilauman, jota hän lähtee kauhuissaan pakoon. Pakomatka meinaa tyssähtää lyhyeen, kunnes liaaneissa liehuva Tarzan tulee apuun. Tarzan pelastaa Janen ja solmii rauhan paviaanien kanssa. Sitten Tarzan tutkii Janen läpikotaisin ja tunnistaa tämän kanssaan samanlaiseksi olennoksi. Tarzan vie Janen takaisin Porterien leiriin, jonka Terk ystävineen on hajottanut. Tarzan ja gorillat lähtevät takaisin viidakkoon, kun professori Porter ja Clayton saapuvat leiriin. Miehet eivät meinaa uskoa Janen tarinoita lannevaatteisesta apinamiehestä. 

Kerchak kieltää laumaansa olemasta minkäänlaisessa tekemisessä ihmisten kanssa. Tarzan lähtee kuitenkin takaisin Porterien leiriin. Siellä englantilaiset keksivät, että Tarzanhan voisi johdattaa heidät gorilloiden luokse, joita he ovat tulleet tutkimaan. Tarzan ei kuitenkaan ymmärrä ihmisten pyyntöä, ja niin Jane alkaa opettaa Tarzanille englantia ja näyttää ihmisten maailman ihmeitä. Tarzan puolestaan näyttää viidakon ihmeitä Janelle ja opettaa häntä liikkumaan liaaneita pitkin. Tarzan ei kuitenkaan suostu viemään ihmisiä gorilloiden leiriin pyynnöistä huolimatta, sillä siten hän pettäisi Kerchakin luottamuksen. 

Lopulta Portereita tulee hakemaan laiva, ja heidän on määrä palata takaisin Englantiin. Tarzan tulee kovin surulliseksi ymmärtäessään, että Jane meinaa jättää hänet. Clayton uskottelee Tarzanille, että jos Tarzan näyttää gorillat Janelle, Jane jää viidakkoon. Niin Tarzan houkuttelee Terkin ja Tantorin johdattamaan Kerchakin pois gorillojen luota siksi ajaksi, että Tarzan pääsee näyttämään gorillat ihmisille. Professori ja Jane innostuvat gorillayhdyskunnasta, mutta Kerchak saapuu takaisin paikalle aivan liian aikaisin! Tarzan joutuu pitelemään Kerchakia sen aikaa, että Jane ja kumppanit pääsevät pakoon. Tarzan pelästyy omaa tekoaan ja lähtee pois mietiskelemään tunteitaan. Kala saapuu Tarzanin luokse ja vie hänet puutaloon, josta Kala aikoinaan Tarzanin löysi. Täällä Tarzanille selviää hänen alkuperänsä, ja hän päättää lähteä Porterien mukana Englantiin. 

Tarzan, Jane ja professori soutavat laivalla ja matkan kohti Englantia on tarkoitus alkaa. Laivan kannelle päästyään merimiehet kuitenkin vangitsevat heidät! Osa merimiehistä on ryhtynyt kapinaan itsensä Claytonin johdattamana! Clayton kertoo, kuinka hän on koko ajan suunnitellut vangitsevansa gorilloja eläintarhoihin vietäväksi, ja kuinka Tarzan auttoi häntä suunnitelman toteuttamisessa. Sitten Clayton vangitsee Tarzanin ja kumppanit laivan ruumaan, ja hän itse lähtee miestensä kanssa kohti saarta gorillajahtiin. Tarzan turhautuu, kun ei pääse ruumasta millään ulos, ja päästää raivoisan huudon. Viidakossa Terk ja Tantor kuulevat ystävänsä hädän, ja he rientävät laivalle ja pelastavat ruumaan vangitut ystävykset. Yhdessä kaikki lähtevät Claytonin perään pysäyttämään häntä. Matkalla Tarzan kokoaa kaikki viidakon eläimet apuun.  

Perillä Clayton ja hänen miehensä ovat jo onnistuneet vangitsemaan gorillat, mutta onneksi apu saapuu hätiin! Muiden vapauttaessa gorilloja ja vangitessa kapinoivia merimiehiä Tarzan ja Clayton alkavat taistella keskenään. Mielihulluuden partaalla oleva Clayton yrittää kaikkensa Tarzanin tappamiseksi, mutta tappaa lopulta itsensä kuristumalla puusta roikkuvaan liaaniin. Taistelun ohessa Kerchak on saanut kuolettavan haavan Claytonin aseesta. Viimeisillä voimillaan hän kertoo Tarzanille olevansa ylpeä hänestä ja hyväksyvänsä hänet lauman jäseneksi, omaksi pojakseen. Kerchakin kuoltua Tarzanista tulee gorilloiden uusi johtaja, ja hän johdattaa gorillat syvälle viidakkoon. Seuraavana päivänä Jane tekee isänsä kanssa lähtöä kohti Englantia. Hän jättää haikeat hyvästit Tarzanille, jonka on nyt jäätävä viidakkoon gorillojen johtoon. Soutuveneessä professori Porter neuvoo Janea kuitenkin seuraamaan omaa sydäntään, ja Jane päättää jäädä viidakkoon Tarzanin luo. Hän ryntää soutuveneestä rannalle ja moiskauttaa Tarzanin huulille tulisen suudelman. Nähdessään tyttärensä onnen myös professori päättää palata viidakkoon, sillä ”viidakkoon katoaa ihmisiä harva se päivä”. Niin Jane ja Tarzan saavat toisensa, ja he elävät onnellisina viidakossa kaikkien ystäviensä kanssa. 

Tarzan perustuu Edgar R. Burroughsin kehittelemään fiktiiviseen hahmoon, joka on seikkaillut Burroughsin kirjoittamissa 24 kirjassa. Tarzan on jatkanut seikkailujaan myös monen muun kirjailijan kynäilemänä, ja tarina on päässyt valkokankaille monena eri versiona. Ensimmäinen Burroughsin Tarzan-kirjoista nimeltään Tarzan, apinain kuningas ilmestyi vuonna 1912. Burroughsin kirjoissa Tarzan syntyy Afrikassa, jonne hänen vanhempansa on jätetty laivasta kapinan seurauksensa. Tarzanin äiti kuolee luonnollisesti, mutta hänen isänsä saa surmansa Kerchak-apinan toimesta. Kirjoissa Tarzanin kasvattajat ovat ihmisapinoita, eivät gorilloja. 26 kirjan aikana Tarzan kokee monia jännittäviä seikkailuja, mm. aarteenetsintää ja viidakon eläinten kanssa tappelua, käy Englannissa, menee naimisiin Janen kanssa ja saa pojan nimeltään Jack – tai apinanimeltään Korak. Disneyn elokuva keskittyy Tarzanin kasvamiseen, ja suuressa roolissa on Tarzanin omien juurien etsintä. Elokuvassa Tarzanin adoptiovanhemmat ovat tosiaan gorilloita, eikä Kerchak tapa Tarzanin isää, vaikka hyvin ihmisvastainen onkin. 

Disneyn Tarzan on ensimmäinen animoitu tarina Tarzanista. Animointi mahdollisti Tarzanin liikkeiden ja käyttäytymisen kuvaamisen samanlaisiksi, kuin Burroughsin kirjasarjassa. Kirjoissa ja elokuvassa Tarzan käyttäytyy ja liikkuu kuin eläin, ja hän ottaa oppia kaikkien viidakon eläinten tavoista. Elokuvassa Tarzan liikkuu pitkin liaaneja ottamalla niistä kiinni käsillään ja jaloillaan, ja surffailee puunoksistoja pitkin kuin mikäkin skeittaaja tai lumilautailija (kyseiset urheilulajit olivatkin Tarzanin liikkeiden esikuvana!). Tämä käyttäytyminen, eli Tarzanin eläimellisyys ei onnistuisi ihmisnäyttelijöiden avulla. Disneyn Tarzan myös kuvaa todella paljon Tarzanin suhdetta eläimiin, erityisesti gorilloihin, mikä oli yksi kantavista voimista Burroughsinkin kirjoissa. 

Tarzan valmistui vuonna 1999, ja sitä pidetään Disneyn renessanssiajan viimeisenä menestyselokuvana materialistisesta näkökulmasta katsottuna. Elokuva toi Disneyn studioille hyvin rahaa, vaikka Tarzanin budjetti oli aikoinaan suurin animaatioelokuvaan käytetty rahamäärä, kokonaista 130 miljoonaa dollaria. Tämän budjetin ylitti ensimmäistä kertaa vuonna 2002 valmistunut Aarreplaneetta.  Tarzan on Disneyn klassikko numero 37. Edeltäviin renessanssiajan Disney-klassikoihin (Mulan, Herkules, Aladdin) verrattuna Tarzanissa on paljon vähemmän vuoropuhelua. Tarzanissa huomio keskitetään enemmän visuaalisuuteen – mahtavaan viidakkoon ja Tarzanin itsensä eläimellisiin eleisiin ja ilmeisiin. 

Inspiraatiota elokuvaansa Disneyn studioiden tekijät lähtivät hakemaan Afrikasta. Disneyn studioiden väki oli vasta käynyt havainnoimassa savannin elämää Leijonakuningasta varten, mutta Tarzania varten elokuvantekijät tekivät havainnointimatkan Ugandan viidakkoon. 1996 tehdyllä matkalla animaattorit tajusivat, etteivät gorillat ole niin rajuja, kuin monet elokuvat esittävät, vaan rauhaa rakastava perheyhteisö. Matkallaan animaattorit myös havainnoivat tarkasti viidakkoa ympäristönä, jotta Tarzanin taustoista pystyttäisiin tekemään mahdollisimman aidon tuntuiset. Tätä aitouden vaikutelmaa luo entisestään Deep Canvas -menetelmä (=syväkangasmenetelmä), jota Tarzanissa käytettiin ensimmäistä kertaa. Tietokoneohjelma Deep Canvasin avulla taustat pystyi muuttamaan kolmiulotteisiksi, mutta niitä käsiteltiin ja maalattiin aivan samalla tavalla kuin perinteisiä kaksiulotteisia kuvia. Tämä uusi ohjelma todellakin paransi tietokoneanimaation tasoa, eikä tietokoneella tehtyä erota enää perinteisestä animaatiosta. Tarzanissa Deep Canvasia on käytetty lähinnä puiden rungoissa, joita pitkin Tarzan vilistää ja surffailee viidakossa kulkiessaan. 

Elokuvan päähenkilö on Tarzan, ”apinamies”. Tarzan on kasvanut viidakossa gorilloiden kasvattamana, ja viidakossa eläessään hän on valikoinut ja opetellut itselleen kaikkien viidakon eläinten parhaimmat puolet. Tarzan on myös kehitellyt itselleen aivan ominaislaatuisen tavan liikkua puissa. Luonteeltaan Tarzan on kiltti, leikkisä ja hyvin utelias. Kuullessaan oudon äänen Tarzan ei lähde ääntä karkuun muiden gorilloiden tapaan, vaan hän lähtee katsomaan, mistä ääni kuului. Koko elokuvan ajan Tarzan etsii omaa itseään. Hän on aina tuntenut olevansa erilainen, kuin gorillaperhe hänen ympärillään. Hän on Terkin sanoin se ”karvaton apina”. Yhteenkuulumista gorillaperheeseen estää eniten Kerchak, jonka hyväksyntää Tarzan koko elokuvan ajan tavoittelee. Lopulta viidakkoon saapuu ihmisiä, ja Tarzan tajuaa, että hän kuuluu heidän lajiinsa. Toisaalta Tarzan kokee olevansa erilainen ihmistenkin keskellä, sillä hän käyttäytyy aivan eritavalla kuin he. Tarzan on siis tavallaan kahden maailman välissä jumissa, eikä löydä omaa paikkaansa. Elokuvan lopussa Tarzan lopulta löytää oman itsensä. Vaikka Tarzan onkin kasvanut gorillojen parissa, pystyy katsoja samaistumaan mieheen. Tarzan ei paljoa puhu, mutta samaistumisen tunteen kokemiseen riittää miehen kasvojen ilmeiden seuraaminen. Katsoja ei voi olla tuntematta ihmetystä Tarzanin nähdessä Janen ensimmäistä kertaa puun latvassa, tai liikuttumatta Tarzanin mennessä vanhempiensa puutaloon, vaikka näissä kohtauksissa ei paljon repliikkejä ole! Tälläkään kertaa ei voi siis muuta kuin vain kumartaa animaattoreille heidän hienon työnsä edessä! 

Tarzanissa on hyvin paljon sivuhenkilöitä, joista näkyvimmän roolin ottaa varmasti Jane Porter. Jane on todellinen luonnonlapsi, joka innostuu pienimmistäkin asioista ja tutkii innokkaana viidakon ihmeitä. Jane näyttää tunteensa selkeästi, eikä pelkää toimia spontaanisti. Tarzanin ja Janen romanssi on yksi Disneyn parhaista. Janen isä professori Arkhimedes Porter on hyvin samantyyppinen tyttärensä kanssa, tosin professori on vielä Janea teoreettisempi tutkijatyyppi. Viidakossa Tarzanin kavereina toimivat gorilla Terk ja norsu Tantor. Terk on hyvin vitsikäs ja melko temperamenttinen naarasgorilla, jolta löytyy sanomista tilanteessa kuin tilanteessa. Tantor taasen on todella neuroottinen ja pelokas norsu, joka rakastaa rauhaa – jota viidakosta harvoin löytyy. Tarzanin adoptiovanhempina toimivat Kala ja Kerchak. Kala on hyvin lempeä ja perinteinen äitityyppi, joka osaa valita juuri oikeat sanat lohduttaakseen lastaan. Kerchak on gorillalauman johtaja, joka ei hyväksyisi erilaista Tarzania gorilloiden laumaan. Kerchak suuttuu todella herkästi, ja hänellä tuntuu olevan koko ajan hyvin negatiivinen suhtautuminen elämään. Mielestäni yksi elokuvan parhaista anneista on Tarzanin suhde Kalaan ja erityisesti Kerchakkiin. Uskon, että käyttäytymisestään huolimatta Kerchakkin on koko ajan välittänyt Tarzanista, mutta vasta elokuvan loppumetreillä hän hyväksyy tunteensa Tarzania kohtaan. Tarzanissa on kaksi pahista: eläinten maailman pahis on Sabor ja ihmisten maailman pahis on Clayton. Molemmilla pahiksilla on samansävyiset väritykset, mikä yhdistää hahmot toisiinsa. Clayton on hyvin lipevä ja miellyttämisenhaluinen seikkailija, joka ajattelee vain omaa etuaan muiden kustannuksella. Claytonissa piilevä julmuus (ja hulluus?) paljastuu vasta elokuvan loppumetreillä. Sabor-leopardista taasen näkee jo kauas, että hän on kävelevä katastrofi. Tietysti Sabor toimii vain omien saalistajan vaistojensa mukaisesti, eikä hän sinällään ole paha – hän on vain leopardi. Saborista on kuitenkin tehty elokuvassa hyvin ovela ja silmittömän julma pahis. 

Laulut Tarzaniin on tehnyt Phil Collins. Sävellyksissään Collins on pyrkinyt tuomaan esille afrikkalaistyylistä musiikkia erityisesti rytmiosuuksissa. Lyömäsoittimet tulevatkin hyvin esille kaikissa kappaleissa. Englanninkielisessä elokuvassa Phil Collins laulaa itse elokuvan laulut – tosin niin hän tekee myös ranskan-, saksan-, italian- ja espanjankielilläkin. Suomeksi Collinsin laulut laulaa Pekka Kuorikoski Välillä minua ärsyttää ihan kauheasti Collinsin ääni, ei hänen tarvitsisi kaikissa lauluissa tulla laulamaan kertojan roolissa! Välillä taas Collins on paras mahdollinen valinta laulajaksi, eikä lauluja voisi kuvitella kuulevan muiden esittämänä. Tarzanin aloittaa laulu Kaksi maailmaa. Tämän laulun aikana Tarzanin biologiset vanhemmat haaksirikkoutuvat viidakon rannalle ja Sabor tekee tuhotöitään oikein olan takaa. Kaksi maailmaa -laulun melodia kuullaan vielä monta kertaa elokuvassa, ja elokuva loppuu mahtipontiseen versioon kappaleesta (ja tietysti Tarzanin perinteiseen huutoon). Elokuvan toinen laulu on Sä oot sielussain, jonka Kala laulaa vauva-Tarzanille kehtolauluksi. Tosin Kalan laulettua pari ensimmäistä säettä ottaa kertoja-Collins taas laulajan roolin. Kolmas laulu on Aikamies, jonka aikana Tarzan kasvaa lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Neljäs laulu, tai oikeastaan duubittelu, on Leirin hajoitus, jonka aikana Terk hajoittaa laulun nimenkin mukaisesti kavereidensa kanssa Porterien leirin. Viides laulu on Sano pois, jonka aikana Tarzan ja Jane oppivat asioita toisensa maailmoista. Tarzan voitti Oscarin parhaasta laulusta, joka oli You’ll Be in My Heart. Tarzan oli ehdolla myös parhaan musiikin Oscarin saajaksi, muttei voittanut kyseistä pystiä. 

Tarzanista voi bongata viittauksia edeltäviin Disney-elokuviin. Ensinnäkin koko teema on viittaus Viidakkokirjaan, jonka kirjaversio toimi Tarzanin kehittäjän Burroughsin innoittajana. Näkyvin viittaus nähdään Terkin ja kumppaneiden saapuessa Portereiden leiriin. Leirissä olevan pöydän päällä on hyvin tutun näköinen teeastiasto – siinähän ovat rouva Pannu ja Kippo Kaunottaresta ja Hirviöstä! Hauskuutta kohtaukseen tuo se, että Tantor pelkää astiaston elävän, mutta Terk vakuuttaa, etteivät astiat ole eläviä. Kaunottaressa ja Hirviössä samainen astiasto eli. :) Toinen, hieman piilotetumpi viittaus nähdään kohtauksessa, jossa Porterit pääsevät näkemään gorillat ensi kertaa. Tuolloin gorillat ravistelevat professori Porteria ylösalaisin, jolloin professorin taskusta maahan putoaa pieni koiralelu. Putoava koira on Mulanista tuttu Mulanin koira Pikkuveli! 

Tarzanin menestyksen vanavedessä Disneyn studioiden oli hyvä tahkota lisää rahaa, ja niin Tarzan sai oman televisiosarjan. Televisiosarjaa Disneyn Tarzanin legenda tehtiin vuodet 2001–2003, ja sarjaan tuli yhteensä 39 jaksoa. Sarjan tapahtumat sijoittuvat elokuvan tapahtumien jälkeiseen Janen ja Tarzanin yhteiselämään viidakossa. (Nyt tuli juonipaljastus, hups!) Kolmesta televisiossa näkemättömästä sarjan jaksosta tehtiin elokuva nimeltä Tarzan ja Jane, joka julkaistiin vuonna 2002. Vuonna 2005 Tarzan sai myös jatko-osan nimeltä Tarzan 2, jonka tapahtumat sijoittuvat Tarzanin lapsuuteen gorillaperheen parissa. Lisäksi Tarzanista tehtiin Broadway-musikaaliversio, joka näki ensi-iltansa vuonna 2006. Näiden jatko-osien määrä kertoo siitä, että Tarzan on todella suosittu, mutta myös onnistunut elokuva! Tarzanissa toisensa kohtaavat hyvä musiikki, loistava animaatio sekä sielukkaat ja samaistuttavat henkilöhahmot. Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen tapaus! 

”Äiti! Onko vesi varmasti puhdasta? Näyttää likaiselta minusta!”
”Ei hätää, kulta!”
”Yäk! Täällähän on bakteereja!”
”Tantor! Etkö näe, että äiti puhuu!”
- Tantor ja Tantorin äiti

Who's the furriest of them all? 3.

On jälleen aika lähteä eläinten maailmaan. Ken on maassa kaunehin? -kisassa toisistaan mittaa ottavat tällä kaudella eläimet. Viime viikon paras kuva -kisa oli äärimmäisen tiukka, äänet jakautuivat taas viiden kilpailijan kesken. Eniten ääniä sai kuitenkin Kengu! 

Kengu oli taas viime viikolla hyvin ristiriitainen hahmo, sillä häntä äänestettiin sekä parhaimman kuvan saajaksi että putoajaksi. Kengun söpöys, äidillisyys ja lempeys kuitenkin vetosivat äänestäjiin enemmän. Kengu voitti itselleen siis tälle viikolle koskemattomuuden, eli häntä ei voi tällä viikolla äänestää kisasta pois! Onnea! Jos parhaimman kuvan äänestys oli tiukka, ei tämän viikon putoajasta ollut lainkaan epäselvyyksiä. Suoranaisen äänivyöryn itselleen sai Terk, joka putoaa kisasta toisena.

Mitkä ovat tunnelmasi nyt, Terk? "Siis voi että! Halusin näyttää kaikille, ettei kisassa tartte olla kauhean naisellinen pärjätäkseen, mutta olin näköjään väärässä. Lähdin kisaan täysin ystäväni Janen kannustuksen takia, mutta nyt mulla on huonoja uutisia kerrottavana hänelle... Toivoin, että olisimme voineet poseerata yhdessä voittajakuvassa! Ja että Jane olisi tullut antamaan mulle kruunun! Ei sitten... Täytyy mennä siis kiusaamaan Tarzania ja nauttimaan Afrikan lämmöstä!" Kiitos, Terk, kisaan osallistumisestasi! Voimme lohduttaa sinua, että vartalokuvaasi pidettiin myös parhaana kuvana. Ja kiitos, Lumikki, kun suomennat meille eläinten ääntelyt!

Tämän viikon teemana on kuvan ja liikkeen yhdistäminen. Tämä kolmiosainen kuvasarja on tuttu jo viime vuoden pahisten kisasta. Kilpailijoista on siis otettu sarjalaukaisimella kuvia heidän liikkuessaan, ja liikkeestä on valittu kolme parasta kuvaa kutakin edustamaan. Eläimet ovat saaneet itse valita, millaisessa tilanteessa kuvat on otettu. Pisteitä saa tietysti esteettisyydestä, mutta myös kuvasarjan kekseliäisyydestä.

Kengu pomppii kengurumaisesti omassa kuvasarjassaan. Kuvien tyyli on hyvin samanlainen, kuin viime viikon vartalokuvassa. Kengu näyttää hyppiessään lempeältä, hänen kasvoillaan on onnellinen hymy, ja ensimmäisessä kuvassa hän näyttää suorastaan innostuneelta. Tosin nyt tuomaria vähän harmittaa, sillä kuvaaja näyttää liittäneen Kengun kuvat väärässä järjestyksessä paikoilleen! Ehkä se ei kuitenkaan suuremmin haittaa Kengun loikkia. Oikein on söpöjä kuvia, mutta jokin viimeinen piste niistä puuttuu. Hmm....

Perditan vartalokuvaa äänestettiin parhaaksi kuvaksi viime viikolla. Tämän viikon kuvasarjassaan Perdita istuu oikein nätisti paikoillaan, ja kääntää päätään vieno ihmetys kasvoillaan. Samalla kamera zoomaa hieman lähemmäs koiraa päin. Perditan liike, erityisesti korvan pienoinen kohotus, on todella koiramainen, mutta elegantilla tavalla. Dalmatialainen ei kuitenkaan ole niin tyylilyyli kuin viime viikolla. Avonaisista silmistä näkyy selvästi Perditan tunteet, eli tässä tapauksessa ihmettely. Oikein onnistunut kuvasarja! Perdita on ilmiselvästi mukana kisan kärkikahinoissa!

Rusetin kuvaa kehuttiin viime viikolla hauskaksi, ja hauskuutensa takia kuva sai parhaimman kuvan äänen. Toivotaan, että Rusetti oli itsekin tarkoittanut kuvansa hauskaksi, eikä tehnyt dramaattista tulkintaansa vakavalla naamalla. Tämän viikon kuvasarjassa Rusetin dramaattisuus jatkuu, joskaan ei ihan niin voimakkaana kuin viimeksi. Rusetti makaa ensimmäisessä kuvassa kaikkensa antaneena särkyneen peilin edessä, kunnes saa kuulla jotain, joka nostaa hänen etuvartalonsa kolmannen kuvan järkyttyneeseen ilmeeseen. Voi ei! Mikä voi olla niin järkyttävää, että Rusetin täytyy luopua dramaattisesta poseerauksestaan? Kuvasarja on viihdyttävä, mutta tuomari ei kuitenkaan näe kuvissa sitä esteettisyyttä, mitä kisassa on lähdetty hakemaan...

Herttuattaren vartalokuvaa äänestettiin myös parhaaksi kuvaksi. Kahden edellisen viikon ajan romanttisissa merkeissä meille esiintynyt Herttuatar on vaihtanut kuvasarjaan tyyliään. Toki aristokatti itse on hyvin lempeän ja jalon näköinen kuvissaan, mutta tällä kertaa mukaan ei ole laitettu tähtiä tai kukan terälehtiä. Herttuatar näyttää meille mahtavan loikan lattialta nojatuolille. Kahdessa viimeisessä kuvassa näemme Herttuattaren sivuprofiilin, ja viimeisessä kuvassa pääsemme ihastelemaan kissan upeaa häntää! Kuvien liike on ainakin hyvin näkyvä ja suuri. On hyvä, että Herttuatar näyttää meille muitakin puoliaan kuin vain sen romanttisen... mutta tuomari ainakin tykkäsi enemmän kissan romanttisuudesta!

Voi ei! Biancan kuvista näkyy hyytävä syyskeli, joka ulkonakin kipristelee. Kuvien pimeä, märkä ja kylmä tunnelma on käsinkosketeltavaa, ja katsoja haluaa vain kääriytyä huovan alle ja juoda ison, kuuman kupillisen kaakaota. Kuvasarjassaan syksyisen sään armoilla oleva Bianca avaa sateenvarjon päänsä suojaksi. Bianca saa pluspisteitä siitä, ettei hänen päässään ole tällä kertaa karvahattua, vaan hattu on vaihtunut huiviin. Ja katsokaa, miten täydellisen ihana Biancan poseeraus on viimeisessä kuvassa! Sateenvarjo pään päällä, katse taaksepäin, takki hauskasti kenossa ja jalat ristissä. Täydellistä! Eikä tällä kertaa haittaa yhtään se, että hiirineidon suu on apposen auki läpi koko kuvasarjan.

Oi että! Kuvasarjassaan Kaunotar tuo jonkun ihmisen jalkojen eteen talutushihnan, ja hän haluaa sanoa, että nyt olisi aika päästä lenkille. Keskimmäisessä kuvassa Kaunottaren silmistä näkyy pieni alemmuudentunne ihmistä kohtaan, mutta tuo tunne on nopeasti vaihtunut innostuneisuudeksi ja leikillisyydeksi! Viimeisessä kuvassa Kaunotar on todella iloinen, ja sielunsa silmin hänen häntänsä voi nähdä heiluvan vimmattua vauhtia! Tämä kuvasarja saa todellakin katsojan hyvälle tuulelle! Hyvä Kaunotar, jatka samaan koiramaiseen malliin!

Ohhoh! Kuvasarjansa perusteella Missu näyttää tulleen raivohulluksi! Ihan kuin hän yrittäisi väkisin syöttää kameralle (tai kuvaajalle) tassussaan olevaa vaahtomuovin (?) palasta. Ensimmäisessä kuvassa kissan silmät kiiluvat todellakin hullun lailla, toisessa kuvassa kuvaaja ei ole kerennyt tarkentaa Missuun kissan heilumisen takia, ja kolmannessa kuvassa näemme suunnilleen vain tassun ja vaahtomuovia. Voi ei! Ei kai tämä kisa muuta sinua hulluksi!?!? Missun kuvasarja on täysi fiasko. Toisaalta voisiko kyseessä olla kissan yritys luoda huumoria kuviinsa??? Siinä tapauksessa kuvat eivät ihan niin surkeita ole, mutta alasarjaan ne jäävät silti. 

Oh! Nalan kuvasarja on jotain todella kaunista katseltavaa! Kuvissaan Nala juo vettä lammesta, ja viimeisessä kuvassa hän on kääntänyt ihanan siniset silmänsä ylöspäin. Tämä yhtäkkinen silmien avautuminen luo kuviin jotain todella taianomaista tunnelmaa. Voisi myös kuvitella, että veden juominen ei ole se kaikista kaunein näky, mutta Nala saa sen näyttämään joltain aivan ihanalta! Täydellistä!

Kuvasarjassaan kapteeni Amelia on hyvin totinen. Hän sulkee kuvissa jotain kaapin sisään, ja näyttää viimeisessä kuvassa sanovan: "Ethän kerro kellekään, mitä laitoin kaapin sisälle?!" Mutta me emme näe kaapin sisältöä! Voi ei! Nyt uteliaisuus valtaa katsojan mielen, kerro meille salaisuutesi, kapteeni Amelia!!! Kuvissaan Amelia on taas ryhdikäs, ammattimainen ja vähän tunteitaan muille näyttävä kapteeni. Ainakin Amelia pysyy omalle linjalleen uskollisena. Mutta ensi viikolla meidän on pakko nähdä kaapin sisältö!

Atta jäi viime viikolla pudotusuhan alle. Hänen huolestuneen oloisen kuvansa ei nähty edustavan muurahaista kovinkaan hyvin, eikä hänen nähty sopivan muiden kilpailijoiden joukkoon kolmiulotteisuutensa takia. Attalla on siis kova paikka edessään todistaa äänestäjille, ettei häntä kannata vielä äänestää ulos! Ja Atta parantaa suoritustaan huomattavasti viimeviikkoisesta! Kuvissaan Attakin näyttää monien kanssakilpailijoidensa kanssa hämmästyneeltä, mutta lopussa prinsessan kasvoille leviää kaunis hymy. Käden liikkeistä päätellen tapahtumien kulku on ollut seuraava: joku on juuri pussannut Attaa yllättäen poskelle, Atta hämmentyy, koskettaa kädellään pusukohtaa, kunnes tajuaa pusun olevan totta, olevansa onnellinen ja kenties ihastunut. Awwww! Liikettä ei kuvassa ole paljon, mutta kuvien välillä huomaa silti selkeän muutoksen muurahaisen tunnelmassa. Oikein onnistunut kuvasarja! 

Tällaisia kuvia saimme katsella tällä kertaa! Sitten ei muuta kuin äänestelemään inhokkiasi ja suosikkiasi. Kengulla on tällä viikolla koskemattomuus, eli hänen saamiaan pudotusääniä ei lasketa mukaan - toisin sanoen häntä ei kannata äänestää, sillä hän ei tipu kuitenkaan. Ken on maassa kaunehin? palaa ruutuihinne taas ensi viikolla!

Who's the furriest of them all? 2.

Nyt ruutuihinne pärähtää toinen jakso Ken on maassa kaunehin? -kilpailun neljännestä tuotantokaudesta! Tällä kaudella huonoimman kilpailijan ohella saa äänestää aina viikottain parasta kuvaa. Parhaimman kuvan viime viikolla otti Herttuatar!

Herttuatar voitti parhaimman kuvan äänestyksen niukin naukin. Äänet jakautuivat hyvin tasaisesti viiden kilpailijan kesken. Äänestäjät kehuivat Herttuattaren kauniin symmetrisiä kasvoja ja tähtisilmiä. Tähtisilmillään tämä rotukissa voitti itselleen tälle viikolle koskemattomuuden - Herttuatarta ei voi siis tällä viikolla äänestää pois kisasta! Ennen kuin kerromme, kuka sitten putosi kisasta, tehkäämme pieni tarkennus sääntöihin (ihan tuomarin itsensäkin pähkäilyn takia). Paras kuva -äänet eivät vaikuta millään lailla pudotusääniin samaisella viikolla. Eli jos Herttuattaren kuva olisi valittu parhaimmaksi kuvaksi, mutta hän olisi saanut myös pudotusääniä eniten, putoaisi Herttuatar silti pelistä. Tuomari selvittää siis ensin putoajan, ja vasta kilpailijan pudottua laskee parhaimman kuvan äänet. Parhaimman kuvan saanut saa aina siis seuraavaan äänestykseen koskemattomuuden.

Ensimmäisenä kilpailijana kisasta putosi tällä kertaa Maggie. Mitä tämä rautainen lehmä tuumaa itse asiasta? "Voi ei! En osannut ollenkaan odottaa putoamistani. En edes käsittänyt sellaisen olevan mahdollista. Amerikassa minut tunnetaan kultalehmänä, sillä olen voittanut niin paljon karjakilpailuita valioyksilönä. Täällä Euroopassa kauneusihanteet taitavat olla hieman erilaiset kuin kotonani. On kuitenkin aivan ihanaa palata takaisin Poutapilveen! En kestä ollenkaan tätä Suomen syksyä, täällähän on kauhea flunssakausikin meneillään! Lähden länteen ja aurinkoon! Morjens!" Kiitos Maggie osallistumisestasi kilpailuun! (HUOM! Eläinten tulkkina koko kisan ajan toimii Lumikki, sillä tuomari ei valitettavasti osaa kommunikoida eläinten kanssa.) 

Sitten pääsemme varsinaisen kilpailun pariin. Viime viikolla saimme ihastella kilpailijoiden kasvoja. Tällä viikolla olemme ottaneet heistä kokovartalokuvan. Kisassa on mukana niin monenmuotoisia eläimiä, että jo näin alussa on hyvä tehdä korvista tassuihin ulottuva katsaus. Vaikka teemana onkin vartalokuva, huomioidaan myös kasvojen ilme.

Uuuu! Lähikuvasta parhaimman kuvan palkinnon itselleen voittanut Herttuatar jatkaa tällä viikolla herkkää ja romanttista teemaansa. Viime viikolla Herttuattaren kasvoja kehystivät tähdet, tällä viikolla kissan vartalon ympärille tipahtelee kukkien terälehtiä. Kuvassaan Herttuatar istuu hyvin jalosti. Tätä jalouden ja rotukissamaisuuden tunnelmaa korostaa vasen etujalka, joka on aseteltu arvokkaan vinosti maahan. Herttuattaren ehdoton valttikortti on kuitenkin hänen tuuhea häntänsä, johon tuomari on suorastaan rakastunut! Ainoa asia, mikä kuvassa hämmentää, on se, että kissan katse on suuntautunut ylöspäin. Ylhäälle katsominen aiheuttaa Herttuattaren selkään kyyristymistä, mikä häiritsee kuvan katsojaa. Katse olisi voinut olla suuntautunut alaspäin, niin kuvaan olisi tullut herkän vieno tunnelma. Nyt Herttuatar tuntuu katsovan, että mistä noita terälehtiä oikein tulee? Herttuattaren silmissäkään ei ole ihan sitä samaa säihkettä, mikä lumosi meidät viime viikolla. Kuva on pienistä seikoista huolimatta oikein onnistunut, ja vaaleanpunaiset terälehdet sopivat Herttuattaren vaalean turkin kanssa hyvin yhteen!

Biancan lähikuvaa äänestettiin viime viikolla parhaimmaksi kuvaksi. Odotamme Biancalta siis suuria tällä viikolla! Tämän viikon vartalokuvassa Bianca on laskeutumassa portaita alas hyvin tutun näköinen hattu päässään... Mutta hetkinen! Hattuhan on muuttanut väriä! Viime viikon ruskea karvalakki on muuttunut naisellisemman vaaleanpunaiseksi. Asukokonaisuuden täydentää harteilla oleva huivi ja matkalaukku, jotka ovat samaa sävyä keskenään. Tyylikästä vai ei, sen saa jokainen päättää itse... Bianca pitää matkalaukkuaan vartalonsa edessä siten, ettemme pääse ihan tarkasti näkemään hiirineidon muotoja. Voih! Lisäksi kuva on otettu sen verran kaukaa, ettei Biancan kasvojen kauneus näy niin hyvin, kuin viime viikolla. Voi voi! Asento Biancalla on kyllä oikein herttainen ja viehko, mutta matkalaukku peittää osan kehosta. Kenties Biancakin olisi voinut Herttuattaren lailla katsoa johonkin muuhun suuntaan kuin ylöspäin. Ensi kerralla tsemppiä peliin, Bianca!

Kaunottaren viime viikon lähikuva pääsi melkein parhaimmaksi kuvaksi. Kekseliäs kasvokuva vesikupin kautta löi tuomarinkin ällikällä. Tämän viikon vartalokuvassa Kaunotar on vauhdissa pihamaalla. Cockerspanielin turkki heiluu eteenpäin suuntautuvan vauhdin voimasta, joten kuvaaja on saanut työskennellä kunnolla pysyäkseen Kaunottaren perässä. Kaunotar kuitenkin esittelee kuvassa vauhdista huolimatta vartaloaan ylpeästi ja yllättävän hyvännäköisesti. Koiran kasvoilla on ihanan tyytyväinen hymy, joka tuo koko kuvaan positiivisen latauksen. Sekään ei haittaa yhtään, että Kaunottaren silmät ovat kiinni. Hän vain näyttää nauttivan elämästä! Ainoa miinus kuvassa ovat ihmeelliset multapaakut, joita nurmikolla on. Kyseessä voi olla sommittelijan moka, sillä eihän näin hieno koira kuin Kaunotar voi multaa levitellä? Taustalla olevat tulppaanit kuitenkin korvaavat kauneudellaan mullan. Mahtava kuva Kaunottarelta! Jatka samaan malliin!

Myös Perditan lähikuvaa äänestettiin parhaaksi kuvaksi viime viikolla. Tässä vartalokuvassa Perditan olemus on muuttunut täysin viimeviikkoisesta. Viime viikon kuvassa dalmatialainen oli lempeä ja avautuva, tässä kuvassa Perdita on tyylikäs ja tunteet visusti sisällään pitävä. Perdita on ilmiselvästi katsonut nyt jotain mallikisoja, sillä muutos on niin yhtäkkinen. En sitä kiistä, etteikö Perdita olisi kuvassaan kaunis. Hänen jalkansa ojentuvat kauniisti, häntä on onnellisesti ylhäällä ja kuono on niin nätti kuin olla voi! Tällainen eläimille suunnattu kauneuskisa ei ole kuitenkaan niin totinen, kuin mitä vastaavat ovat olleet ihmisille. Tuomari odottaa, että tällä kaudella kilpailijat näyttävät tunteensa ja eläimellisyytensä, eivätkä koita olla jotain, mitä eivät ole. Toki enemmän pisteitä saa, jos osaa olla itsensä esteettisesti. :) Ja tuomarista tuntuu, että viime viikon Perditan hymykuva oli sitä itseään Perditaa, jota tämä vartalokuva ei selvästikään ole. Kuva on kaunis, mutta näytä sisimpäsi meille ensi viikolla, Perdita!

Missu näyttää vartalokuvassaan hyvin hämmästyneeltä. Hän seisoo hyvin jäykkänä, jalat näyttävät olevan jännityksestä tikkusuorina. Kenties Missua on alkanut jännittää kameran edessä esiintyminen? Taustanaan Missulla on hänelle hyvin kotoisa paikka, eli urbaani maisema. Vaikka näky autoista ja betonitaloista ei ole se kaunein, annamme Missulle kuitenkin plussaa siitä, että hän vie katsojan mukanaan hänelle itselleen kotoisaan ympäristöön. Kuva ei ole mikään paras, vaan se on melko keskinkertainen. Kissassa on kuitenkin tapahtunut selkeää parannusta, sillä viime viikolla Missu näytti viis veisaavan koko kisasta, nyt se jännittää häntä. Suunta on siis ylöspäin, hyvä hyvä!

Ääh! Voi ei! Miksi olet niin huolestunut, Atta? Poseeraisit kunnolla kameralle! Tämän viikon kuva Attasta näyttää ihan siltä, kuin se olisi otettu ilman, että Atta tietää kameran olevan päällä. Ihan kuin Atta miettisi, millaiseen asentoon hän kuvassaan menisi. Muurahaisprinsessa näyttää myös hyvin pelokkaalta ja jännittyneeltä. Ei tämä kisa nyt niin vakavaa ole! Halutessaan Atta on varmasti hyvin tyylikäs muurahainen, mutta tämä kuva on valitettavasti epäonnistunut. Voi voi!

Nala on asettunut poseeraamaan oikein klassiseen sivuasentoon. Tästä kuvakulmasta koko vartalo näkyy varmasti kaikille kokonaisuudessaan. Jotenkin Nalan asento ei näytä kuitenkaan mukavalle. Ihan kuin leijona jännittäisi vartaloaan, eikä olisi lepotilassa. Häntäkin on ihmeellisessä mutkalla, ja kamerasta kauempana olevat jalat ovat ilmassa ihmeellisissä asennoissa. Ehkä Nalakin hakee kuvassaan vielä sitä poseerausasentoa, mitä Attakin edellä haki. Nala kuitenkin hymyilee oikein kauniisti, mikä pelastaa muuten huonon kuvan. Vielä vähän enemmän yritystä ensi kerralla - ja ne silmät kameraan, kiitos!

Ohhoh! Ohhoh! Voiko tälle kuvalle muuta sanoa? Rusetti vetää tässä kuvassaan poseeraamisen aivan liian yli! Kuvassa lentelee pikkulintuja, tuulikonetta on käytetty julmasti hyödyksi, Rusetin päällä on "tyylikäs" asukokonaisuus ja Rusetin ilme on jotain mainitsemisen arvoista. Puudelin vartalo kyllä näkyy kuvassa hyvin, mutta itse kuva taitaa olla vähän yliampuva. Rusetti vetää tuomarin suorastaan sanattomaksi. Ohhoh.

Kapteeni Amelia oli viime viikolla pudotusuhan alla. Kapteenin säntillisyys ja pienieleisyys ei vakuuttanut kaikkia lukijoita. Amelia jatkaa tästä huolimatta samaa linjaa tällä viikolla. Hän on hyvin ryhdikkäässä asennossa melkein koko kapteenin univormu päällään - vain hattu on unohtunut jonnekin. Amelia hymyilee jo viime viikolla tutuksi tullutta pientä ja suloista hymyään, kiitos siitä! Laivankansi sopii hyvin kuvan taustaksi Amelian ammattiin liittyen. Kuva on oikein onnistunut, lisää tällaista kiitos! Tosin tuomari voisi heittää Amelialle kysymyksen, että ovatkohan noin korkeat saappaat käytännölliset - tai edes tyylikkäät?

Terk sai viime viikolla myös pari pudotusääntä, sillä hänen kuvassaan ei nähty kauneuden häivääkään! Huu! Terk ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan näyttää vartalokuvassaan, että vähät välittää muiden mielipiteistä. Terk näyttää olevan kuvassa itseensä hyvin tyytyväinen, kenties jopa liiankin? Gorillan asento ei ole kuvassa nimittäin mitenkään mairitteleva, ja jos on joutunut pudotusuhan alle, niin saisi edes yrittää ottaa katsojia miellyttävämmän kuvan. Terk ottaa kuvassaan rennosti, ja liukuu puiden latvassa hurjaa vauhtia alas, niin että lehdet pöllyävät. Kuva voisi olla onnistuneempi, jos Terkin kädet olisivat jossain muualla kuin pään takana, ja jos gorillan silmät olisivat auki. Nyt Terkina näyttää aivan liian itserakkaalta. Lisää yritystä peliin, Terk!

Kengu jakoi mielipiteet selvästi kahtia viime viikon lähikuvallaan. Kengu sai paljon pudotusääniä, mutta hänen kuvaansa äänestettiin myös viikon parhaaksi kuvaksi. Kengurulla on varmasti itselläänkin nyt hieman ristiriitaiset tunteet. Tämän viikon kuvassa Kengun koko keho pääsee hienosti esille. Kuvassaan Kengu on selvästi halunnut korostaa lempeyttään ja äitiyttään, sillä hän on ottanut kuvaan mukaan lapsensa Ruun. Ruu istuu mukavan näköisesti Kengun vatsapussissa (Siksikö sitä kutsutaan? Ei se mahalaukku kuitenkaan ole...) tarkkaillen sieltä maailmaa. Kengun kädet ovat ihmeellisesti eteen ojennettuina, ja tuosta käsien asennosta tulee mieleen lähinnä tyrannosaurus rex... Mutta muuten Kengu seisoo oikein nättinä äitinä kuvassa. Nyt tuomaria tosin ihmetyttää, että miksi kuvan alalaitaan on pitänyt kirjoittaa Kengun ja Ruun nimet ja vieläpä englanniksi!?? Hmm.... Ehkä se on kuvaajan taiteellinen näkemys, jonka sanoma ei yllä tänne asti. 

Siinäpä oli tämän viikon vartalokuvat. Muista äänestää omaa inhokkiasi ja omaa suosikkiasi alas kommentointiruutuun. Mutta muistakaa myös, ettei Herttuatarta kannata äänestää ulos kisasta, sillä hän ei joka tapauksessa tule siitä tippumaan tällä kierroksella koskemattomuutansa vuoksi! Oikein hyvää (huomenna) alkavaa viikonloppua teille, ja nähkäämme taas ruuduissanne ensi viikolla!