HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Kauan sitten keskiajalla Englannin kuningas kuoli, jolloin Lontooseen asetettiin miekka, joka oli upotettu alasimeen. Siitä, kuka nostaisi tuon miekan, tulisi seuraava Englannin kuningas. Vuodet vierivät, muttei kukaan saanut nostettua miekkaa irti… Kauempana Lontoosta metsikössä asustelee Merlin, tietäjä, pöllönsä Arkhimedeksen kanssa. Sattuman kautta Merlinin majaan eksyy pieni poika, Arttur. Arttur on orpo lapsi, joka elää erään Hector-ritarin luona ja toimii ritarin lapsen Kayn aseenkantajana. Merlin päättää ruveta opettamaan Artturia ja hän saakin tähän luvan Hectorilta pienen kovistelun kautta.
Merlin pitää Artturille ensimmäisen oppitunnin vallihaudassa. Tietäjä muuttaa heidät molemmat kaloiksi. Veden alla Merlin opettaa, että ihmisen tulee itse osata päättää omaa elämäänsä koskevista asioista. Erityisen tärkeä opetus on se, että järki voittaa voiman. Tämä tulee opittua käytännössä, sillä veden alla suuri hauki lähtee jahtaamaan pientä Arttur-kalaa. Arttur saa käyttää kaikkea järkeään päästäkseen eroon hauesta. Lopulta Arkhimedes saa kuitenkin pelastaa Artturin pinteestä.
Artturille määrätään paljon kotitöitä. Merlin pitää omia opetuksiaan kotitöitä tärkeämpänä, joten hän taikoo tiskit tiskaamaan itsensä ja vie Artturin metsään, jossa taikoo pojan ja itsensä oraviksi. Puiden oksilla tietäjä alkaa aluksi pitää oppituntia painovoimasta, kunnes tyttöorava ilmestyy paikalle ja ihastuu Arttur-oravaan. Nyt Arttur saa tehdä kaikkensa, jotta pääsee pakoon lemmenkipeästä oravasta. Merlin naureskelee Artturin tilanteelle kunnes saa itsekin riesakseen ihastuneen oravan. Tällöin tietäjä muuttaa heidät takaisin ihmisiksi ja tyttöoravat jäävät pettyneenä itkemään epäonneaan. Arttur oppii, että rakkaus on suurin voima maailmassa.
Kolmas oppitunti alkaa Merlinin työhuoneesta, linnan ränsistyneestä
tornista. Siellä Arkhimedes alkaa opettaa Artturia kirjoittamaan. Arttur
kuitenkin haaveilee lentämisestä ja Merlin muuttaa hänet linnuksi. Arkhimedes
vaihtaa oppituntinsa aiheen lentotunniksi. Lentäminen sujuu hyvin, kunnes
taivaalle ilmestyy haukka! Haukka jahtaa lintu-Artturia, ja Arttur pakenee
metsän keskellä sijaitsevaan mökkiin. Mökissä asustelee ilkeä Matami Mimmi! Hän
meinaa tehdä lopun Artturista, sillä ei siedä mitään hyvää. Onneksi Merlin
saapuu paikalle ajoissa, jolloin Matami Mimmi haastaa tietäjän velhojen
kaksintaisteluun. Kaksintaistelussa Merlin ja Mimmi taikovat itsestään mitä
eriskummallisimpia eläinkunnan edustajia voittaakseen toisen. Mimmin
huijauksesta huolimatta Merlin voittaa lopulta taistelun taikomalla itsensä
bakteeriksi, joka sairastuttaa noidan.
Kotona Arttur saa kuulla, että Lontoossa järjestetään suuret turnaukset, joiden voittajasta tulee Englannin kuningas. Kansa alkaa nimittäin olla turhautunut siihen, kun kukaan ei saa vedettyä miekkaa pois alasimesta. Kay osallistuu turnaukseen ja Arttur saa toimia hänen aseenkantajanaan. Innostuneena Arttur menee kertomaan asiasta Merlinille, mutta tietäjä ei pidä tällaisista fyysistä voimaa testaavista mittelöistä. Merlin yrittää houkutella Artturia luopumaan tehtävästä, mutta turhaan. Suutuspäissään tietäjä taikoo itsensä Bermudaan. Arkhimedes sentään jää Artturin apuriksi.
Lontoon turnajaisissa Arttur huomaa, että on unohtanut Kayn miekan
majataloon. Hän lähtee hakemaan miekkaa, mutta majatalon ovet ovat lukossa,
sillä kaikki ovat katsomassa turnajaisia. Onnekseen Arttur huomaa kirkon
pihalla alasimeen upotetun miekan, jonka vetää hetkessä irti ja vie Kaylle.
Hector huomaa, että miekka on se kuuluisa miekka! Näin turnajaiset lopetetaan
ja Arttur todetaan uudeksi Englannin kuninkaaksi. Kuninkaana oleminen on
Artturin mielestä kuitenkin tyhmää ja hän koittaa paeta velvollisuuksiaan. Hän
ei pääse millään pakoon, sillä linna on piiritetty häntä juhlivien
väkijoukkojen toimesta. Tällöin paikalle ilmestyy Merlin, joka kertoo, että
Artturista on tuleva kuuluisa ja hänen avullaan Arttur saa edes vähän
itseluottamusta itseensä. Näihin tunnelmiin elokuva loppuu.
Miekka kivessä on Disneyn 18. klassikko.
Elokuva valmistui vuonna 1963 ja se menestyi mainiosti lippukassoilla. Elokuva
sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta sovituksesta musiikissa, mutta ei voittanut
sitä. Miekka kivessä perustuu T.H.Whiten samannimiseen novelliin, jonka
kirjailija myöhemmin liitti kirjaansa The
Once and Future King (julkaistu 1958, novelli 1938). Miekka kivessä -kirja
kertoo kuningas Arthurin lapsuudesta, kuten Disneyn elokuvakin. Pieniä
eroavaisuuksia löytyy kahden tarinan väliltä (yllätys yllätys). Kirjassa Arttur
tapaa Robin Hoodin ja Merlin muuttaa hänet kalaksi, haukaksi, muurahaiseksi,
hanheksi ja mäyräksi (ei oravaksi). Kirjassa Merlin lisäksi elää ajassa
taaksepäin (vähän niin kuin Benjamin Button), kun taas elokuvassa Merlin osaa
taikoa itsensä aikakaudesta toiseen. Vaikka kuningas Artturin sanotaan eläneen
joskus, eivät T.H.Whiten tai Disneyn elokuvan tapahtumat vastaa todellisuutta
vaan ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
Elokuvan päähenkilönä esiintyy
Arttur, vaikka tietäjä Merlin saa mielestäni elokuvassa paljon suuremman
roolin. Arttur on perinteinen Disneyn elokuvien hahmo: nuori ja köyhistä
olosuhteista tuleva poika, joka saavuttaa elokuvan lopulla jotain suurta!
Kyseessä on siis ”Tuhkimo-tarina”. Arttur on todella naiivi lapsi, joka
innostuu kauheasti kaikesta huvista ja kivuudesta eikä ymmärrä, että Merlinin
antamat opetukset voivat olla kaikessa tylsyydessään hyödyllisempiä
tulevaisuuden kannalta. Merlin taasen on viisas tietäjä, joka taitaa olla jo
hieman vanhuudenhöperö. Tietäjä unohtelee välillä, mitä pitikään tehdä, mutta
on samalla turvallinen isähahmo Artturille. Merlinin esimerkkinä oli muuten
itse herra Walt Disney, ja tietäjällä on Waltin luonteen lisäksi myös Waltin
nenä. Merlinin apuna toimii viisas Arkhimedes-pöllö, joka muistuttaa Merliniä
asioista tämän muistikatkojen aikana. Arkhimedes ja Merlin piikittelevät ja
naljailevat toisilleen jatkuvasti, mikä on pitkään jatkuneen ystävyyden
tulosta. Pahiksena elokuvassa toimii Matami Mimmi, joka ei pidä hyvästä vaan
kaikesta pahasta. Kaikki hyvä pitää tuhota maan pinnalta! Mimmi on mielipiteissään
järkkymätön ja uskoo, että vain suuri ja mahtava voi voittaa.
Elokuvassa tulee hyvin esille
sanoma, mitä käsikirjoittaja on halunnut juoneen sisältää. Välillä tuntuu, että
opetuspuolta oikein paukutetaan päähän, jotta se varmasti jäisi sinne. Sanoma
tulee esille Merlinin oppituntien kautta, ja tärkein opetus on se, että järki
voittaa voiman. Tätä jankutetaan ensimmäisellä oppitunnilla, taistelussa Matami
Mimmiä vastaan ja lopussa miekan tultua ulos kivestä. Eiköhän opetus jää näin kaikkien
katsojien mieleen? Opetuspuolen lisäksi elokuvassa on paljon huumoria ja myös
tunteikkuutta. Huumori tulee esille kaikissa kohtauksissa aina alun vanhasta
sudesta lähtien lopun Merlinin Havaiji-asuun asti. Erityisesti Arkhimedeksen ja
Merlinin sanalliset ottelut jäävät mieleen hauskoina. Englanninkielisessä
versiossa Arkhimedes pystyy olemaan vielä hauskempi, sillä hänen ensimmäiset
vuorosanansa ”kuka, kuka” kääntyvät hienosti pöllön kielelle ”huu, huu” (=who,
who). (Samaa kikkaa on käytetty muidenkin Disneyn pöllöhahmojen kohdalla, mm. Prinsessa Ruususessa ja Nalle Puhissa.) Elokuvan tunteellisuus
esiintyy vahvasti orava-kohtauksessa, jonka lopussa rakkaudessa pettynyt
tyttö-orava on niin sydäntä raastava näky, että! Elokuvan loppukin on
mielestäni hyvin traaginen, sillä Arttur saa jotain, mitä ei halua, eikä hän
voi paeta saamaansa asiaa millään! Lopulta Arttur joutuu tyytymään kohtaloonsa. :(
Miekka kivessä -elokuvassa esiintyy
taas paljon lauluja; 101 dalmatialaisen
lyriikkavähäisyydestä on päästy. Miekka kivessä alkaa laululla Miekka kivessä, joka kertoo elokuvan
alkuasetelmat – kuinka miekka joutui kiveen. Seuraava laulu on Merlinin laulama
Pakkauslaulu, jonka aikana Merlin
taikoo kaikki tavaransa laukkuun sopiviksi. Pakkauslaulu on kenties elokuvan
mieleenpainuvin sävellys. Kolmas laulu on Maailmaa se pyörittää, joka kertoo Merlinin ensimmäisen oppitunnin aiheen (eli että
järki voittaa voiman). Neljäs laulu on Se saa kaiken sekaisin, joka lauletaan oravakohtauksen aikana, ja joka kertoo
rakkaudesta. Viides laulu on Matami Mimmin laulama Mahtava Matami Mimmi. Siinä Mimmi laulaa itsestään ja kuinka kamala
on ihanaa. Viimeinen laulu on Puolesta
maamme, joka soi ihan elokuvan lopussa. Elokuvan laulut ovat säveltäneet
Shermanin veljekset Richard ja Robert, jotka sävelsivät Disneylle paljon
kuuluisia lauluja mm. Viidakkokirjaan
ja Maija Poppaseen. Miekka kivessä
oli veljeksille ensimmäinen Disneyn animaatiofilmi, johon he sävellykset
tekivät. Kenties juuri tämän ensimmäisen elokuvan paineen takia laulut eivät
ole niin mieleenpainuvia, kuin veljesten myöhemmin tulevat legendaariset
biisit.
Huolimatta menestyksestään Miekka
kivessä ei ole se Disney-elokuva, joka tulee ensimmäisenä mieleen
Disney-elokuvista puhuttaessa. Ehkä se täällä Suomessa ei ole menestynyt
samalla tavalla kuin Amerikassa ja Englannissa, tai sitten ajan kuluminen on
vienyt elokuvasta sen hohdokkuutta pois. Ainakin voin sanoa, että
suomenkielinen dubbaus on epäonnistunut – roolihenkilöiden puheesta ei meinaa
saada mitään selvää! Kenties elokuva pitäisikin dubata uudestaan, niin sen
laatu paranisi huomattavasti. Toinen mielestäni parantelua kaipaava asia olisi
ollut elokuvan juoni. Juoni on todella yksinkertainen, tylsä ja itseään
toistava. Elokuvassa näytetään vain Merlinin pitämiä oppitunteja, jotka
toistavat samaa kaavaa: muututaan eläimiksi, opitaan jotain ja sitten kohta unohdetaan
opetus. Elokuva tarvitsisi jonkun kunnon kliimaksikohdan, jota kohden koko
elokuva on kulkenut. Tällainen kohta koittaa kyllä lopussa Artturin vetäessä
miekan kivestä (no nyt sen paljastin, mutta luultavasti kaikki tuntevat tarun
Arthurista, joten se ei haittaa…), mutta tämäkin kohtaus on niin laimea!!!
Siihen kaivattaisiin kunnon räiskettä ja ilotulitusta ja miekkatappelua niin
kuin Mulanissa! No ehkä se ei sopisi
elokuvan tyyliin, mutta jotain ei-niin-harmaata elokuva kaipaisi.
Vaikka edellisessä kappaleessa
moitinkin elokuvaa, on Miekalla kivessä myös hetkensä. Animaatio on loistavaa,
perus-Disney-settiä, ja yksi kohtaus nousee loistavuudessaan yli muiden.
Kohtaus on Merlinin ja Matami Mimmin taikataistelu, jossa he muuttuvat
erilaisiksi eläimiksi tavoitteenaan päihittää toinen. Tämän kohtauksen on
sanottu olevan parasta henkilö-animaatiota tuolta ajalta. (Animaattoriksi
opiskellessaan sedälleni oli näytetty juuri tämä kohtaus tavoiteltavana
animaatioesimerkkinä.) Monista vioistaan huolimatta elokuvassa on siis paljon
hyvääkin. Sitä paitsi tarina kuuluu yleissivistykseen, T.H.Whiten versiona
ainakin.
”Tällä tietämättömällä
keskiajalla on tiedettävä, mitä tekee!”
- Merlin
- Merlin