The Voice of Disney 9.

Tervetuloa The Voice of Disneyn pariin. Viime kerralla semifinaalissa kuuntelimme elokuvien lauluista tehtyjä pop-sovituksia. Äänestäjien mielestä laulut olivat tylsiä ja jopa hirveitä, mutta parhaimmiksi äänestettiin silti lauluja I Just Can't Wait to Be King ja Beauty and the Beast. Vaikka Pocahontasin kappale Colors of the Wind ei saanutkaan mainintoja parhaasta kappaleesta, löytyy Pocahontas kuitenkin finaalista. Eniten pudotusääniä sai Elton Johnin versio I Just Can't Wait to Be King -laulusta, ja niin Leijonakuningas putoaa kilpailusta jääden kolmanneksi. Leijonkuninkaassa on ihanat laulut, mutta niin on toisaalta kaikissa semifinaaliin asti päätyneissä elokuvissa. Tällä kertaa Leijonakuningas jäi häviölle.

 

 

Ja nyt seuraa jännittävät paikat! Olemme The Voice of Disneyn finaalissa! Molemmissa finaaliin asti päässeissä elokuvissa on useampia lauluja, jotka eivät ole päässeet kisan aikana esitellyiksi. Kaikki kappaleet eivät valitettavasti mahdu kilpailuun mukaan. Finaalikierrokselle kuultavaksi valikoitui sidekick-laulut. Disneyn klassikoissa elokuvien päähenkilöillä pyörii mukanaan yksi tai useampia apureita, jotka auttavat päähenkilöä tavoitteidensa saavuttamisessa. Monessa elokuvassa apurit esittävät päähenkilölle laulun näitä rohkaistaakseen ja kannustaakseen. Finaalissa kuultavat sidekick-laulut analysoidaan suomeksi, sillä lauluja on kilpailun aikana kuultu enemmän englanniksi kuin suomeksi. Laulun nimeä painamalla pääset kuuntelemaan laulun YouTubesta. 

Kaunotar ja Hirviö: Vieraamme

 

Säveltänyt: Alan Menken / Sanoittanut: Howard Ashman / Esittäjä: Juha Muje, Anneli Saaristo ja kuoro

Vieraamme-laulun esittää ensisijaisesti Lumiere-kynttelikkö Bellelle neidon saapuessa syömään salaa linnan ruokasaliin. Lauluun yhtyy mukaan muutkin keittiön lumotut esineet, muun muassa rouva Pannu. Laulu on suunnattu Bellelle, joka on laulun nimenkin mukaisesti saapunut linnaan vieraaksi. Lumotut esineet ovat vieraasta aivan innoissaan, sillä "vuoteen kymmeneen ei kukaan ole ollut vieraamme". Onhan se mukavaa, kun pääsee vihdoin näyttämään osaamistaan. Ja Hirviön linnassahan ruokaa osataan laittaa! "Täällä ruoka maistuu aina parhaalle", "kas tässä ruokalista, yksi parhaimmista" ja "laadun kaikessa me sulle takaamme" -säkeet lupaavat Bellelle herkullista ruokaa. Ruokalistallakin on jonkun verran valinnan varaa, sillä laulussa vaihtoehtoina mainostetaan ainakin keittoa, gratiinia, soufflea, piirakkaa, viiniä ja teetä: "keittoa, herkkuja nyt on joka laatua", "gratiini, tää soufflé, piirakka on noin flambé", "viinit jäähdytämme" ja "tahtoo kai teetä hän?". Bellelle tarjotaan alkoholia viinin lisäksi myös tuopissa (jossa yleensä olutta), ja Belleä jopa kehotetaan juhlimaan kenties alkoholin vaikutuksen alaisena! "Siis tartu tuoppiin vaan, tänään me hummaillaan." Huhhuh!

Lumiere on huomannut, että Belleä on harmittanut linnaan vangiksi jääminen ("Yksinäs, peloissas, täällä turhaan olet kas!"), ja hän uskoo, että iloinen päivällisohjelma poistaa murheet ("Tahdomme näin hauskuttaa sua, et saa enää masentua."). Siispä ruoan lisäksi Bellelle tarjotaan päivällisellä viihdettä. Lumiere osaa itse viihdyttää tempuillaan: "temput noin, osaan näin, kera näiden kynttiläin." Lisäksi ruokailuvälineitä katsellessa ei tule tylsä, sillä ne "laulavat, tanssivat, Ranskan maalla asuvat". Esineet toteavat Bellelle myös, että "kohta laulamme sut aivan pyörryksiin". Päivällisellä ei siis takuulla tule tylsää, ja Bellelle luvataan iloinen mieli sieltä poistuessaan: "ruoka jos miellyttää, iloiseksi mieli jää." Bellelle luodaan hyvää mieltä myös kehumalla neitoa: "kynttilöiden loistehessa olet kaunis kuin prinsessa."  

Vieraamme-laulussa lumotut esineet laulavat Lumieren johdolla Bellelle omista taidoistaan ruoanlaiton ja viihdyttämisen suhteen. Laulun aikana he tarjoavat Bellelle illallisen ja yrittävät saada hänet paremmalle tuulelle. Laulun sanat tarkoittavat juuri sitä, mitä siinä lauletaan, eikä sanoihin sisälly mitään piilomerkityksiä. Vieraamme on iloitteleva, hauska ja hyvän mielen kuulijalle tuova laulu. 

Pocahontas: Kuule sydäntäs

 

Säveltänyt: Alan Menken / Sanoittanut: Stephen Schwartz / esittäjä: Rauha Rentola, Leena Liimatainen

Kaarnamuori laulaa Pocahontasille laulun Kuule sydäntäs Pocahontasin tullessa kysymään puulta neuvoa elämänsä suunnan ottamisessa. Kaarnamuori ei anna neidolle suoraa vastausta, vaan kehottaa neitoa tekemään tulkintansa itse ja kuuntelemaan sydämensä ääntä: "Kuule sydäntäs, niin voit ymmärtää." Neuvo on siis aivan vastakkainen kuin se, jonka Pocahontas on saanut elokuvassa aikaisemmin isältään Powhatanilta. Powhatan kehottaa neitoa tekemään järkipäätöksiä, mutta Kaarnamuori puhuu tunnepäätösten puolesta. Kaarnamuori laulaa, että sydäntä kuuntelemalla voi ymmärtää. Sydämen pitäisi siis kertoa Pocahontasille, onko päätös oikea vai ei. Jos hänestä tuntuu päätöksen tehtyään hyvältä, on hän kuunnellut sydäntään ja tehnyt oikean valinnan. Jos taas olo tai omatunto tuntuu pahalta päätöksen teon jälkeen, on päätös ollut väärä, eikä sydämen ääntä ole kuunneltu. 

Kaaranmuori laulaa, että Pocahontasin pitäisi antautua sydämen päätösten vietäväksi: "Antaudu sen valtaan niinkuin lehti tuuleen jää." Tässä Kaarnamuori ottaa käyttöön luontovertaukset, jotka tietenkin sopivat puun suuhun kuin nakutettu. Lehtikään ei taistele tuulta vastaan, joten miksi Pocahontasin pitäisi taistella sydämen sanomaansa vastaan. Sanomaansa vahvistaakseen Kaarnamuori laulaa laulussa myös toisella kielellä. Laulu alkaa säkeellä "que que na-to-ra". Virke on algonquin-intiaanien kieltä, ja se tarkoittaa suomennettuna "tulet ymmärtämään". 

Kuule sydäntäs -laulu pyörii sydämen kuuntelun ja tunnepäätösten ympärillä. Laulu on lyhyt, mutta se kätkee sisäänsä Kaarnamuorin viisaita sanoja kauniisen melodiaan lisättynä.

Siinä olivat finaalikappaleemme. Kumpi vie kisan voiton: hauska, iloinen ja pitkä kappale vai lyhyt, kaunis ja filosofinen kappale? Äänestäkää PUTOAJAA kommentteihin. Viikon päästä selviää, mikä elokuva saa voiton ensimmäisessä The Voice of Disney -kilpailussa.

The Voice of Disney 8.

Kylläpäs viikot ovat vierähtäneet nopeasti, sillä tällä kertaa The Voice of Disneyssä on jäljellä enää kolme elokuvaa voitosta kilpailemassa! Kyseessä on siis semifinaali! Huu! Mutta ensin pitää selvittää, mikä elokuvista jäi sijalle neljä. Ääniä huonoimmaksi kappaleeksi saivat laulut If I Never Knew You, Tunnetko jo rakkauden ja Kotini. Eniten ääniä sai Kotini/My Own Home, joten Viidakkokirja tippuu kilpailusta valitettavasti pois. Viidakkokirjan laulut ovat Shermanin muusikkoveljesten taidonnäytteitä, ja elokuvan jokaisessa laulussa on mieleen tarttuvat melodiakulut. Elokuvan missään laulussa ei kuitenkaan laulettu suoraan rakkaudesta, mikä oli paha virhe rakkauslaulujen kisatessa toisiaan vastaan.

Tämän viikkoisessa semifinaalissa pääsemme kuuntelemaan pop-lauluja! 90-luvulla keksittiin (Kaunottaren ja Hirviön aikaan), että Disneyn elokuvista tuttuja lauluja voisi esittää tunnettu laulaja, jotta laulut (ja elokuva) tulisi suuremmalle yleisölle tutuiksi. Siksipä monissa elokuvissa soi esimerkiksi lopputekstien aikana kuuluisuuden esittämä laulu, joka on ehkä jo elokuvan aikana esitetty kertaalleen. Poppisversio kuitenkin poikkeaa jollain tavalla elokuvan aikana esitetystä laulusta. Monesti laulun sanat ovat hieman erilaiset, kappaleen rakenne muuttuu hieman tai mikseipä jopa rytmi tai tyyli muutu laulussa erilaiseksi. Pitemmittä puheitta menkäämme kuuntelemaan pop pop pop pop pop pop musiikkia!

Kaunotar ja Hirviö: Beauty and the Beast

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Howard Ashman / Esittäjä: Céline Dion ja Peabo Bryson

Kaunotar ja Hirviö jatkaa samalla teemalla viime viikkoisesta, sillä Beauty and the Beastista kuulimme viikko sitten "elokuvaversion". Beauty and the Beast -laulu oli elokuvantekijöiden mielestä onnistunut jo Angela Lansburyn laulamana, mutta laulu ei sellaisenaan sopinut mainontaan tai radioon soitettavaksi. Niinpä Céline Dion palkattiin äänittämään laulu radiotaajuuksille sopivaksi. Dion ei kuitenkaan ollut vuonna 1991 vielä maailmanlaajuisesti tunnettu naissolisti, joten kappaleesta päätettiin tehdä duetto Yhdysvalloissa tunnetun artistin Peabo Brysonin kanssa. Laulu on julkaistu singlenä, mutta se löytyy myös elokuvan soundtrackiltä ja Céline Dionin omaa nimeä kantavalta levyltä.

Minun mielestäni Angela Lansburyn versio Beauty and the Beastista on tuhat kertaa parempi kuin Dionin ja Brysonin popversio. Popversiossa ei ole sitä samaa tunnelmaa ja herkkyyttä, mitä Lansbury on saanut omaan versioonsa. En siis valitettavasti kuuntele mielelläni popversiota tästä kappaleesta.

Leijonakuningas: I Just Can't Wait to Be King 

Säveltäjä: Elton John / Sanoittaja: Tim Rice / Esittäjä: Elton John

Elton John äänitti Leijonakuninkaan soundtrackia varten kolme elokuvan laulua itse laulaminaan. Tutuin Elton Johnin äänittämistä lauluista on varmasti Can You Feel the Love Tonight, joka soi elokuvan lopputekstien aikana ja joka soi yhä tänäkin päivänä radiokanavilla. Niin kaunis kuin Elton Johnin versio rakkausballadista onkin, halusin esitellä tässä toisen poplaulun, joka on kenties kuulijoille hieman tuntemattomampi. Poppisversio laulusta I Just Can't Wait to Be King esiintyy Leijonakuninkaan soundtrackilla, mutta muualla sitä ei ole juurikaan soitettu. 

Popversio I Just Can't Wait to Be King -laulusta eroaa mielestäni huomattavasti elokuvassa lauletusta versiosta, sillä elokuvassa laulun laulaa Simba, Nala ja Zazu hassuna vuorolauluna. Popversio on yhden miehen laulama, eikä siinä tule esiin samaa naljailua kuin elokuvassa esiintyvässä laulussa. Mielestäni popversio on kuitenkin onnistunut, ja laulu on ihanan menevä ja reipas. Minun tekee aina mieli laulun kuullessani ruveta tanssimaan tai jumppaamaan. 

Pocahontas: Colors of the Wind

Säveltäjä: Alan Menken / Sanoittaja: Stephen Schwartz / Esittäjä: Vanessa Williams

Pocahontasin popbiisi on tehty laulusta Tuulen värit. Popversio laulusta sävellettiin nimenomaan radiolevitys mielessä, ja laulu on päässytkin kovasti radioissa soimaan - ainakin Yhdysvalloissa. Colors of the Wind soi Pocahontasin lopputekstien aikana, ja sen voi kuulla Pocahontasin soundtrackiltä, mutta myös laulun esittäjän Vanessa Williamsin levyltä The Sweetest Days. 

Colors of the Wind -laulun popversio on minusta jotenkin "pehmennetty" versio elokuvan kappaleesta. Williams ei mielestäni laula laulua niin vahvasti ja palavasti kuin elokuvassa laulun esittävä Judy Kuhn (tai Arja Koriseva), joten laulun sanomakaan ei pääse ihan oikeuksiinsa popversiossa. Muuten laulussa ei ole mielestäni mitään vikaa, vaan laulun päivittäminen popmaailmaan on onnistunut veto. Alku- ja välisoitoissa kuultava melodia kulkee minusta kivankuuloisia reittejä ja lauluun tuotu rytmisyys on hyvä veto. 

Mikä oli sinusta epäonnistunein yllä olevista poplauluista? Äänestä kommentteihin! Sunnuntaina pääsemme seuraamaan jännittävää finaalia! Huu!

Ja mä tahdon nyt jo nopsaan naimisiin!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille ihanille blogin lukijoille! Päivän kunniaksi ajattelin julkaista pitkästä aikaa kuvanmuokkaustekstin, joita jossain vaiheessa toivottiin lisää blogiin. Kuvat kertovat, mitä olisi tapahtunut, jos Bellen sijaan pienessä ranskalaiskylässä olisi asunutkin Charlotte La Bouff...?

Charlotte ihastui Gastoniin ensisilmäyksellä.

Gastonkaan ei voinut välttyä Charlotten keimailulta kapakassa.

Pian uusi IHQ pari oli syntynyt!

Gastonin kosaisuun Charlotte vastasi tietenkin myöntävästi...

...ja niin juhlittiin parin häitä!

Hahhaa! Tämä oli nyt tällainen hassu ei-niin-tosissaan tehty juttu. Toivottavasti ette järkyttyneet sydänjuurianne myöten. XD Ihanaa päivää kaikille!

The Voice of Disney 7.

"This is The Voice of Disney!" Tervetuloa jälleen kisan pariin! Viime viikolla kuuntelimme elokuvista poistettuja lauluja. Äänestäjät tykkäsivät yllättäen kaikista lauluista, sillä jokainen mainittiin ainakin yhdessä kommentissa parhaaksi kappaleeksi. Valitettavasti yhden elokuvan täytyy kuitenkin kilpailusta tippua, eli jonkun suosikki ei selviä tämän viikkoisesta pudotuksesta. Pudotusääniä saivat Baloo's Blues, Evil - Evil ja Warthog Rhapsody. Baloo's Blues ja Evil - Evil kävivät keskenänsä aikamoisen kisan huonoimman laulun tittelistä, mutta lopulta pari ääntä enemmän sai Evil - Evil. Niinpä Prinsessa Ruusunen tippuu tällä kertaa kilpailusta pois. :(

Tällä viikolla uppoudumme tulevan ystävänpäivän tunnelmiin kuuntelemalla elokuvista rakkauslauluja. Monessa Disneyn klassikossa rakastutaan, ja mikäpä ilmaisisi rakastumisen tunteita katsojille paremmin kuin tunteet esiin tuova rakkauslaulu! Lauluja analysoidaan tällä kertaa vertaamalla keskenään laulun englanninkielistä ja suomenkielistä versiota. Vastaavatko laulujen sanoitukset toisiaan eri kielten versioissa vai muuttuuko laulun teema radikaalisti kielen vaihtuessa? Laulujen nimiä painamalla pääset kuuntelemaan laulun molemmilla kielillä (kun painat suomalaista nimeä, suomeksi, ja kun englanninkielistä nimeä, niin englanniksi).

Kaunotar ja Hirviö: Beauty and the Beast / Tyttö sekä hän

Säveltänyt: Alan Menken / Sanoittanut: Howard Ashman / Esittäjä: Angela Lansbury TAI Anneli Saaristo

Beauty and the Beast -laulun sanoitukset eroavat hieman tunnelmaltaan englannin- ja suomenkielisissä versioissa, vaikka toki yhtäläisyyksiäkin löytyy. Laulut eroavat toisistaan jo nimiensä perusteella. Englanninkielisessä versiossa lauletaan kaunottaresta ja hirviöstä (elokuvan nimen mukaisesti), kun taas suomenkielisessä versiossa lauletaan tytöstä ja hänestä. Suomenkielinen nimi on selkeästi neutraalimpi kaikin tavoin, sillä englanninkielisessä nimessä parin toinen osapuoli nimetään heti hirviöksi ja toinen kauniiksi. Suomalaisessa nimessä viitataan vain parin toisen osapuolen sukupuoleen nimittämällä häntä tytöksi, mutta toinen osapuoli on "hän", eli hän voisi olla mies tai nainen, hirviö tai ihminen, melkein mikä vaan. Tyttö sekä hän alkaa samoista tunnelmista kuin Beauty and the Beast, sillä molemmissa lauluissa lauletaan vanhasta tarusta: "tale as old as time" ja "vanha taru on". Englanninkielisessä versiossa vanha taru on totta, yhtä totta kuin auringon nousu taivaalle ("ever just as sure as the sun will rise"), mutta suomenkielisessä versiossa taru on "täynnä elämää" ja "vastustamaton". 

Tyttö sekä hän -laulussa lauletaan, että "taaskin ystävät tunteen löytävät". Tässä siis viitataan suoremmin ystävyyden muuttumiseen tunteiluksi eli rakastumiseksi kuin englanninkielisessä versiossa, jossa puhutaan vain muutoksesta. Englanninkielisessä versiossa kaunotar ja hirviö ovat ystävyksiä, kun heidän suhteessaan tapahtuu muutos ("barely even friends, then somebody bends - - just a little change"). Molemmat ovat muutoksesta hieman peloissaan: "both a little scared, neither one prepared". Suomalaisessa versiossa tyttö sekä hän eivät ole peloissaan. Laulussa lauletaan, että "tunne tämä on uusi heille niin, kun sen saavuttaa, onni kohoaa, nousee taivaisiin". Tunteiden muutos koetaan siis positiivisempana tapahtumana kuin Beauty and the Beastissa, jossa lauletaan, että "bittersweet and strange, finding you can change, learning you were wrong". Suomalaisessa versiossa uusien tunteiden saavutettua rakastavaiset ovat siis onnensa kukkuroilla, kun taas englanninkielisessä versiossa muutos voi olla outo ja katkeransuloinen. 

Molemmissa versioissa laulusta otetaan käyttöön vertaukset taivaankappaleiden kanssa. Englanninkielisessä versiossa lauletaan vain auringosta. Auringon varmaa nousua idästä verrataan siihen, kuinka varma vanha tarinakin on: "Certain as the sun rising in the east, tale as old as time." Suomenkielisessä versiossa lauletaan auringon lisäksi myös tähdistä ja itse taivaasta. Kun tyttö sekä hän kohtaavat uuden tunteen, onni nousee taivaaseen asti (kst. edellinen kpl). Lisäksi "kaikki hurmaten loistaa säteillen lailla auringon" ja "tähdet tuikkivat, voittaa hämärän". Tässä viitataan selkeästi siihen, että kun on rakastunut, näyttää kaikki elämässä paremmalta. Hämäryyttä ei näe, koska rakkauden valo loistaa muuttaen kaiken kauniiksi. 

Pika-analyysin jälkeen tulen siihen tulokseen, että Tyttö sekä hän on parempi rakkauslaulu kuin Beauty and the Beast. Beauty and the Beastissa ei suoranaisesti lauleta rakkaudesta, mutta se puskee esiin rivien välistä. Vanha tuttu tarina, josta laulussa lauletaan, on tietenkin rakkaustarina. Suomenkielisessä versiossa rakkaudesta lauletaan suoremmin, sillä laulussa lauletaan tytön ja hänen tahtovan olevan lähekkäin ja sylikkäin. Suomalaisessa versiossa rakkaus nähdään myös positiivisemmassa valossa kuin alkuperäisessä versiossa. Omissa häissänikin laulu esitettiin suomeksi, koska laulajat halusivat mieluummin laulaa tytöstä ja hänestä kuin kutsua sulhasta hirviöksi. Englanniksi laulu taas on tietenkin Oscarin arvoinen klassikko.

Pocahontas: If I Never Knew You

 

Säveltänyt: Alan Menken / Sanoittanut: Stephen Schwartz / Esittäjä: Mel Gibson ja Judy Kuhn

Pocahontasista ei löydy itse elokuvan tapahtumien ajalta rakkauslaulua, mutta elokuvaa varten sävellettiin rakkauslaulu If I Never Knew You. Tämä laulu kuullaan elokuvan lopputekstien aikana, mutta se lisättiin vuonna 2005 Pocahontasin DVD-julkaisuun viime viikolla esitellyn Human Again -kappaleen tapaan. En kuitenkaan löytänyt tietoa, että kappaletta olisi koskaan suomennettu tai lisätty suomenkieliseen versioon... olenkohan oikeassa? Niinpä en valitettavasti voi vertailla tässä alkuperäistä ja suomenkielistä versiota keskenään, vaan keskityn vain englanninkieliseen lauluun. 

If I Never Knew You -laulun laulaa Pocahontas ja John Smith duettona. Laulussa lauletaan, kuinka puutteellista elämä olisi, jos pari ei olisi koskaan tavannut toisiaan. Jos John Smith ei olisi koskaan tavannut Pocahontasia ja tuntenut rakkautta hänen kanssaan ("if I never knew you, if I never felt this love"), hän ei olisi löytänyt itsestään puuttuvaa palasta ("I would never have a clue how at last I'd find in you the missing part of me"), hän ei olisi tiennyt kuinka kallisarvoista elämä onkaan ("I would have no inkling of how precious life can be"), hän ei olisi nähnyt totuutta ("I can see the truth so clear in your eyes") ja hän olisi elänyt koko elämänsä eksyksissä ("I'd have lived my whole life through lost forever"). Jos Pocahontas ei olisi koskaan tavannut Smithiä, hän olisi ollut turvassa mutta ei aito itsensä ("I'd be safe but half as real"), hän ei olisi tiennyt pystyvänsä kokemaan niin suurta rakkautta ("never knowing I could feel a love so strong and true"), hän on elänyt viimein elämäänsä ("since the moment that we met - - I've live a last") ja hänkin olisi elänyt elämänsä eksyksissä. 

Pocahontasin ja John Smithin rakkaus kiellettiin parin eri kulttuuritaustan takia, mutta heidän mielestään heidän rakkaudessaan ei ole mitään väärää: "And still my heart is saying we were right." Kyseessä on siis erittäin traaginen rakkauslaulu, joka lauletaan hetkessä, jolloin pari tietää yhteisen tulevaisuutensa olevan ohi, ja etteivät he enää voi jatkaa suhdettaan. Rakkaudesta lauletaan menneenä tapahtumana, eli se ei tule enää jatkumaan. Laulun kauniista melodiasta huolimatta se on siis liian traaginen ja lopullinen, jotta sen voisi esittää häissä.

Leijonakuningas: Can You Feel the Love Tonight / Tunnetko jo rakkauden

 

Säveltänyt: Elton John / Sanoittanut: Tim Rice / Esittäjä: Joseph Williams, Sally Dworsky, Nathan Lane, Ernie Sabella ja Kristle Edwards TAI Anneli Saaristo, Paavo Kerosuo ja Annimaria Rinne

Tunnetko jo rakkauden -laulusta löytyy mielestäni yhdet hirveimmät suomennetut sanoitukset Disney-lauluista. Sanoituksen hirveys liittyy nimenomaan Timonin ja Pumban laulamiin pätkiin laulussa. Suomenkielisessä versiossa Timon laulaa: "Tuo hurma poikamiehen näin ajaa boksistaan ja tunnelma taas romantiikallaan sen boksin tuhoaa." Timon tarkoittaa siis sitä, kuinka Nalaan ihastuminen ajaa Simban ulos "poikamiesboksistaan" ja hänen päivänsä sinkkuna ovat ohi. Minusta poikamiesboksista puhuminen ei sovi ollenkaan elokuvaan, sillä eihän viidakossa ensinnäkään mitään "bokseja" ole, vaan kaikki elää taivasalla. Englanninkielisessä versiossa Timon laulaa vain ilmassa leijuvasta onnettomuudesta, jonka aiheuttaa illan romanttinen tunnelma ("and with all this romantic atmosphere disaster's in the air"). Suomenkielisessä versiossa alleviivataan myös sitä, että Pumba on tyhmä. Timon toteaa laulun alussa: "tyhmäkin sen huomaa", johon Pumba toteaa: "täh?" Koska Pumba ei ole huomannut mitään, hän on siis tyhmä. Englanninkielisessä versiossa Timon toteaa vain itse huomaavansa asian ("I can see what's happ'ning"), mikä tuo esille vain Timonin tarkkaavaisuutta, ei Pumban "tyhmyyttä". 

Onneksi suomenkielisen laulun sanat paranevat varsinaisen rakkauslaulun alkaessa. Can You Feel the Love Tonight -kappaleen kertosäkeistössä kuvaillaan rakkautta yleisesti maailmaa syleilevällä näkökulmalla. Rakkauden tullessa maailma elää täydellisessä harmoniassa kaikkine elävine olentoineen: "The world, for once, in perfect harmony with all its living things." Suomenkielisessä versiossa rakkauden kuvaus ei syleile mielestäni koko maailmaa, vaan kohdistuu vain pariin henkilöön: "Kun luodut maan voi toistaan rakastaa, ja saada rauhan sen." Laulun loppupuolella esiintyvän kertosäkeistön modulaation sanat vastaavat melko tarkasti toisiaan molemmissa laulun versioissa. Modulaatiossa lauletaan siitä, kuinka löydät kohta rakkauden, ja kuinka se käy varkain yössä sydämeen ("You needn't look too far, stealing through the night's uncertainties, love is where they are."). 

Nalan laulama säkeistö Simban salailusta vastaa suomennettuna oikeastaan täydellisesti englanninkielistä tekstiä. Nala pohtii, miksi Simba salaa häneltä asioita ("hän välttelee, hän salaa" tai "he's holding back, he's hiding"), ja miksei hän ole "se kuningas mi on hän syntyjään" ("Why won't he be the king I know he is, the king I see inside?"). Simban laulama säkeistö eroaa taas hieman sanoitukseltaan erikielisissä lauluissa. Englanniksi Simba pohtii sitä, kuinka hänellä olisi Nalalle paljon kerrottavaa ("so many things to tell her"), mutta hän ei voi kertoa totuutta menneisyydestään, koska silloin Nala kääntäisi Simballe selkänsä: "but how to make her see the truth about my past? Impossible! She'd turn away from me." Suomeksi Simba taas pohtii, että hänellä olisi Nalalle tunne tunnustettavanaan: "Tän tunteen tunnustaisin." Suomalaisessa versiossa kuulijat saavat siis heti selville, että Simba tuntee rakkautta Nalaa kohtaan, kun taas alkuperäisessä tekstissä Simba haluaa vain kertoa Nalalle kuulumisiaan. Toki leijonien tunteet toisiaan kohtaan käyvät kaikille selkeäksi kertosäkeistön aikana. Suomenkielisessä versiossa Simba toteaa myös, ettei hän voi kertoa tunteistaan, koska "se mitä kerran tein, mahdotonta, mua vainoo ainiaan". Toisin kuin englanninkielisessä laulussa Simba ei siis laula Nalan reaktiosta vaan siitä, miten hänen omat (kuvitellut) tekonsa vainoavat häntä itseään. Simba ei siis halua satuttaa Nalaa tunnustamalla tälle ensin rakkauttaan, ja kertomalla heti perään olevansa "murhaaja". Simba myös tietää menneisyytensä vainoavan itseään, eli vaikka hän ei Nalalle tekosiaan kertoisikaan, ei hän mielestään olisi hyvä "avioleijona" syyllisine tunteineen.

Tunnetko jo rakkauden on sanoitukseltaan hyvin samanlainen kuin alkuperäinen laulu Can You Feel the Love Tonight, ja jopa laulun nimi on käännetty alkuperäistä nimeä vastaavaksi. Jotain pieniä eroavaisuuksia lauluista löytyy, mutta laulu on ihana rakkauslaulu molemmilla kielillä. Suomenkielisen version laulusta pilaa Timonin puhe poikamiesboksista, joka ei sovi mielestäni viidakkoon ollenkaan. Siksipä tästä laulusta parempi versio on mielestäni englanninkielinen.

Viidakkokirja: Kotini / My Own Home

Säveltänyt ja sanoittanut: Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman / Esittäjä: Darleen Carr TAI Hanna Salakari 

Viidakkokirja ei valitettavasti sisällä kunnollista rakkauslaulua, mutta elokuvan lauluista Kotini pääsee lähimmäksi rakkausteemaa. Laulun aikana Mowgli näkee Shanti-tytön kantavan vettä ruukussa kotiinsa, ja selkeästi tyttöön ihastunut Mowgli lähtee seuraamaan neitoa kylään. Rakkautta on siis ilmassa laulun laulamisen aikaan. 

Kotini vastaa sanoitukseltaan täysin alkuperäistä laulua My Own Home. Laulun sanat ovat aika konservatiiviset, sillä laulussa lauletaan, kuinka "äiti valmistaa ja laittaa" ("mother's cooking in the home") ja "isä riistan kotiin tuo" ("father's hunting in the forest"). Sukupuoliroolit ovat siis selkeät, eikä Shanti-tyttö näe omassa tulevaisuudessaan sen suurempia seikkailuja, sillä kasvettuaan aikuiseksi hän haaveilee tekevänsä päivällistä äitinsä tapaan ("I'll be cooking in the home"). Tällä hetkellä Shantin täytyy kantaa vettä ("I must go to fetch the water"). Hänen on nimenomaan pakko kantaa vettä (täytyy, must), eikä hän voisikaan tehdä muuta, vaikka haluaisi. Shantin haaveet suuntautuvat aikuiseksi kasvamiseen ja päivällisen tekemiseen. Hän siis joko pitää sukupuolisidonnaisesta roolistaan tai sitten ei tiedä "paremmasta", mistä voisi haaveilla. Päivällisen laiton ohella Shanti haaveilee myös omasta perheestään, jolle voi ruokaa tehdä: "Ja sitten saan myös oman miehen, sekä tytön oman tuon" tai "Then I will have a handsome husband and a daughter of my own". Tässä säkeessä on muuten oikeastaan ainoa kohta, jossa sanoitukset eroavat vähän toisistaan. Suomalaisessa versiossa Shanti toivoo aviomiehensä olevan täysin hänen omansa, hän ei halua jakaa miestä kenenkään kanssa. Englanninkielisesä versiossa Shanti taas toivoo, että hänen miehensä on komea. 

Kotini / My Own Home -laulu on kaunis ja vie kuulijan viidakon tunnelmaan. Nykypäivänä länsimaissa elävää kuulijaa laulun konservatiiviset sanat voivat pistää korvaan, mutta toisaalta ne vievät osaltaan kuulijan viidakkoon seikkailemaan 60-luvulle. Laulu on mainio ja suomennettu sanoitus vastaa alkuperäistä, mutta rakkauslauluksi en laulua miellä elokuvan animoinnista huolimatta.

Kilpailussa jäljellä on enää neljä elokuvaa: Viidakkokirja, Kaunotar ja Hirviö, Leijonakuningas ja Pocahontas. Mikä näistä neljästä elokuvasta jää neljänneksi, ja mitkä kolme pääsevät taistelemaan finaalipaikoista? Sen päätätte TE! Äänestä kommentteihin huonointa rakkauslaulua, ja viikon päästä selviää, mitkä elokuvat ovat semifinaalissa!

Kunnon dinosaurus - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi, jonka piti osua maapalloon tuhoten kaikki dinosaurukset, ei osunutkaan maaliinsa. Asteroidi viuhahti maapallon ohi, eivätkä dinosaurukset kuolleet sukupuuttoon. Niinpä elokuvan alussa näemme apatosaurusperheen, joka viljelee maata ja asuu talossa – aivan niinkuin ihmiset. Apatosaurusperheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta: Lippe, Jakke ja Arlo. Kasvettuaan lapset alkavat auttaa vanhempiaan tilan töissä. Perheen isä rakentaa kivistä siilon maissille, ja siilon kiveen saa painaa oman tassunjälkensä voitonmerkiksi, kun tekee jotain itseään suurempaa. Jakke saa merkin raivattuaan puut uutta peltoa varten ja Lippe saa merkin kynnettyään koko pellon. Arlo haluaisi saada oman merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten tavoin, mutta pelokkuutensa takia ei saa sitä millään ruokkimalla esihistoriallisia kanoja. Niinpä Arlon isä Henri tarjoaa pojalleen uuden tehtävän: mikäli hän pyydystää ja tappaa otuksen, joka ryöstelee heiltä maissia siilosta, Arlo saa lisätä siiloon oman merkkinsä. 

Niin Arlo tekee työtä käskettyä, ja hän pyydystää otuksen, joka paljastuu ihmiseksi. Arlo ei kuitenkaan raaski tappaa otusta, vaan itse asiassa tulee pelastaneeksi tämän hengen. Otus luikkii tilalta pakoon. Arlon isä näkee tilanteen, ja hän lähtee Arlon kanssa jäljittämään otusta, jotta Arlo saisi vietyä työn päätökseen. Arlo ei kuitenkaan pysy isänsä ripeässä tahdissa, ja koko ajan mahtavammaksi paisuva ukonilma pelottaa nuorta dinosaurusta. Isä tajuaa lopulta tämän, ja päättää palata poikansa kanssa kotiin. Takaisin kääntyminen on liian myöhäistä, sillä lähestyvä mutavyöry estää dinosaurusten paluun kotiin. Isä saa pelastettua Arlon kallionkielekkeelle viime hetkellä ennen kuin huuhtoutuu itse mudan mukana ja kuolee. Arlo syyttää itseään tapahtuneesta, sillä jos hän olisi saanut tapettua otuksen, ei isä olisi koskaan lähtenyt otuksen perään ja kuollut. Eräänä päivänä tilalla Arlo näkee jälleen otuksen, joka on syömässä heidän vaivalla keräämiään maisseja! Arlo suuttuu ja lähtee jahtaamaan ryöstelijää, mutta suutuspäissään tipahtaakin vahingossa vuolaana virtaavaan jokeen! Arlo ei osaa uida, ja hän lyö veden alla päänsä, ja niin joki kuljettaa Arlon mukanaan kauas pois. 

Arlo herää keskellä villiä erämaata, eikä hän näe kotiaan, saati sitten kodin lähistöllä olevaa Torahammas-vuorta missään. Arlo muistaa isänsä sanat, joiden mukaan jokea seuraamalla löytää kotiin. Niin Arlo lähtee seuraamaan jokea, mutta matkan aikana nälkä yllättää hänet. Arlo yrittää kurottautua syömään puussa olevia (pihlajan?)marjoja, mutta kivi pettää Arlon alta ja hänen jalkansa jää jumiin kiven väliin. Arlo ei saa jalkaa irrotettua, mutta yön aikana Arloa seuraava otus on käynyt vapauttamassa dinosauruksen. Arlo yrittää hätistellä ongelmiensa alkusyynä olevaa otusta tiehensä, mutta ihminen palaa aina takaisin Arlon luokse. Otus tuo Arlolle ruokaa ja pelastaa hänet esihistorialliselta käärmeeltä. Silloin paikalle saapuu Santtu Salametsä, styracosaurus, joka vaatii otusta itselleen Arlolta. Hän päättää, että kumpi dinosauruksista keksii ensimmäisenä otuksen nimen, saa pitää sen. Arlo ja Santtu ehdottelevat nimiä toisensa perään, mutta lopulta otus reagoi Arlon keksimään nimeen Puppe. Niinpä Arlo ja Puppe jatkavat yhdessä matkaansa ystävinä. 

Kulkiessaan joen vartta tilaa kohti Arlo ja Puppe kokevat monenlaisia seikkailuja. He esimerkiksi tapaavat esihistoriallisia marsuja ja Puppe opettaa Arloa uimaan. Puppe kertoo sanattomasti Arlolle olevansa orpo, ja perheenjäsenten menetys hitsaa paria vain tiukemmin yhteen. Heidän jatkaessaan matkaansa puhkeaa yllättäen myrsky, ja Arlolle tulee siitä väkisinkin mieleen samanlainen myrsky, jonka kourissa hän menetti isänsä. Arlo lähtee kauhun vallassa juoksemaan myrskyä pakoon, ja myrskyn laannuttua huomaa eksyneensä kauas joesta. Miten hän nyt osaa takaisin kotiin? Arlo päättää kysyä apua näkemiltään lentoliskoilta, jotka paljastuvat myrskynmetsästäjiksi ja lihansyöjiksi! Lentoliskot yrittävät syödä Pupen, jolloin Arlo juoksee pyytämään apua toisilta lähellä olevilta dinosauruksilta: tyrannosaurus rexeiltä! T-rexit karkottavat lentoliskot pois, ja he paljastuvat ystävällisiksi karjankasvattajiksi. Arlo auttaa tyrannosauruksia pääsemään eroon karjavarkaista (velociraptoreista), ja niin tyrannosaurusten pomo Kake antaa Arlon ja Pupen kulkea lauman mukana eteenpäin. Kake kertoo Arlolle, ettei ilman pelkoa voi elää, sillä kaikki pelkäävät jotain. Pelon ei vain pidä antaa voittaa, vaan ”pitää mennä sen läpi”. Karjaa ajaessaan Arlo näkee Torahammas-vuoren, ja niin hänen ja tyrannosaurusten tiet eroavat, kun Arlo ja Puppe lähtevät kotia kohti. 

Vuoren rinteillä matkatessaan Arlo ja Puppe kohtaavat ihmisen. Puppe kiinnostuu lajitoverinsa näkemisestä, mutta Arlo ei päästä Puppea aikuisen ihmisen luo. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia. Yhtäkkiä puhkeaa taas myrsky, ja myrskyn mukana paikalle saapuu myrskynmetsästäjät, eli lentoliskot. Lentoliskot vievät Pupen mukanaan ja pudottavat Arlon jyrkänteeltä alas. Arlo näkee näkyjä isästään, ja näyssä isä kehottaa Arloa auttamaan ystäväänsä Puppea. Virottuaan Arlo lähtee Pupen perään, ja hän iskee lentoliskot yksi kerrallaan veteen virran vietäväksi. Mutavyöry kuitenkin vyöryy taas Arlon ja Pupen päälle, mutta Arlo pelastaa veden varaan joutuneen Pupen otukselta oppimiensa uintitaitojen avulla. Yhdessä he ajautuvat jokea alas ja selviytyvät. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia ja ovat jo ihan lähellä, kun he kohtaavat jälleen ihmisiä. Tällä kertaa heidän aiemmin näkemänsä miehen mukana on koko perhe: vaimo ja kaksi lasta. Puppe käy tekemässä tuttavuutta ihmisiin, mutta haluaisi sen jälkeen jatkaa matkaa Arlon kanssa. Arlo kuitenkin näkee, että Pupen on parempi elää kaltaistensa kanssa, ja niin hän jättää ystävälleen haikeat jäähyväiset. Arlo kävelee loppumatkan yksin kotiin, jossa hänet otetaan riemulla vastaan. Näin suuresta seikkailusta selviydyttyään Arlokin saa lopulta painaa merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten rinnalle. 

Pixarin 16. klassikkoa, Kunnon dinosaurusta, alettiin työstää vuonna 2009, ja sen suunniteltiin tuolloin valmistuvan loppuvuodeksi 2013. Elokuva koki kuitenkin paljon tuotannollisia ongelmia elokuvan tarinan suhteen, päällekkäisten Pixarin elokuvatuotantojen suhteen ja Pixarin elokuvien laadun romahtamisen suhteen (Autot 2, Monsterit-yliopisto). Niinpä Kunnon dinosauruksen julkaisupäivää siirrettiin puolella vuodella eteenpäin kesälle 2014, ja jouluna 2013 ilmestyi Disneyltä (jonka alaisuuteen Pixarkin kuuluu) Frozen. Tämän päätöksen jälkeen Kunnon dinosauruksen ohjaajaa jouduttiin vaihtamaan, jolloin elokuvan julkaisupäivämäärää siirrettiin taas eteenpäin loppuvuoteen 2015, ja kesällä 2014 ilmestyi Disneyn live-action elokuva Maleficent, joka oli valmistunut suunniteltua nopeammin. Niinpä marraskuussa 2015 Kunnon dinosaurus sai ensi-iltansa kuusi vuotta kestäneen tekoprosessin jälkeen. Kunnon dinosauruksesta tuli toinen Pixarin elokuva, joka ilmestyi vuonna 2015, aiemman ollessa Inside Out. Kunnon dinosaurus sai takaisin tuotantoonsa menneet rahat, mutta ei menestynyt odotetusti lippuluukuilla. Se onkin tähän päivään mennessä Pixarin vähiten tuottanein elokuva. 

Kunnon dinosauruksen käsikirjoitus muokkautui paljon kuuden tuotantovuoden aikana. Alunperin Arlo oli aikuinen, jättikokoinen dinosaurus, jonka rinnalla Puppe olisi ollut kuin pikkuruinen ötökkä. Arlo kutistettiin lapseksi, jotta kaksikon ystävystymisprosessi tuntuisi aidolta, ja jotta katsojat tuntisivat sääliä eksynyttä lapsi-dinosaurusta kohtaan. Alunperin Arlon piti myös asua dinosauruksia täynnä olevassa kylässä, jossa muut kyläläiset olisivat tukahduttaneet Arlon, eikä hän olisi pystynyt olemaan oma itsensä. Käsikirjoittajat miettivät myös pikaisesti sellaista vaihtoehtoa, että dinosaurukset olisivat keksineet avaruudessa matkustamisen, ja elokuva tapahtuisi siellä. Lopulta elokuvan tapahtumapaikaksi valikoitui Yhdysvaltain luoteisosa, sillä sieltä on löydetty kaikki Pohjois-Amerikasta löydetyt dinosaurusten fossiilit. Luoteisosassa eläneet ihmiset olivat elättäneet itsensä karjankasvatuksella ja maanviljelyllä, joten nämä tavat päätyivät myös dinosaurusten selviytymiskeinoiksi.

Kunnon dinosauruksen tapahtumapaikat ovat uskomattoman hienon näköisiä! Maisemat ovat todella yksityiskohtaisia ja näyttävät ihan aidoilta, ja elokuvaa katsoessa jään välillä suu auki ihmettelemään, että onko tuo kaikki todella animoitu! Wau! Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tosiaan luoteis-amerikkaan, ja elokuvantekijät kävivät paikan päällä tutkimassa maisemia muun muassa Yellowstonen kansallispuistossa, Wyomingin aavikolla (Red Desert), Montanan ruohotasangoilla ja Teton-vuoristossa. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tietojen ja Google Earthin kuvien avulla animaattorit muodostivat tietokoneohjelmaan pohjan, jonka päälle rakensivat näkemiään kauniita maisemia. Dinosaurusten maailmasta haluttiin valtavan kokoinen ja aidon näköinen – ja sen tekijät toden totta saivat aikaan. Kunnon dinosaurusta varten kehiteltiin myös oma tietokoneohjelma pilviä varten, sillä tähän asi Pixarin elokuvien pilvet oli vain maalattu taustoihin. Tietokoneohjelmalla pilvistä tuli kolmiulotteisia ja niiden sisälle saatiin lisättyä helposti valoefektejä ukkosta varten. Aidon luonnon rinnalla karikatyyrimaiset dinosaurukset ja ihmiset saattavat pistää silmään, ja olen lukenut tästä paljon kritiikkiä elokuvaa kohtaan. Minua dinosaurusten ”kuminen” ulkonäkö ei haittaa, sillä ei aidonnäköiset hahmot sopisikaan Pixarin elokuvaan. Arlon pyöreähkö ja söpö ulkonäkö suunniteltiin myös sitä varten, että katsojat samaistuisivat dinosaurukseen paremmin, ja uskoisivat, että hän todella kamppailee selviytymisestään luonnosta. Jos Arlo olisi näyttänyt liian aidolta dinosaurukselta, ei hänen selviytymisestään olisi tarvetta huolehtia niin paljoa, koska kyllähän villieläimet luonnossa pärjäävät. Arlon liikkeitä varten animaattorit kävivät kuvaamassa eläintarhassa elefantteja, joista he saivatkin paljon apua isokokoisen eläimen liikkeisiin. Tyrannosaurus rexien alavartalo taas laitettiin juoksemaan niinkuin hevonen ylävartalon pysyessä samanlaisessa asennossa kuin ratsastajan. T-rexien laukka onkin minusta mahtavaa katsottavaa! Rexien pomon, Kaken, kasvon ilmeisiin ja eleisiin taas otettiin mallia vanhojen lännenelokuvien näyttelijöistä, esimerkiksi Clint Eastwoodista.

Suunnitellessaan elokuvaa Pixarin tekijät halusivat leikitellä ajatuksella, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon. Dinosaurusten evoluutio olisi jatkanut kehittymistään, ja dinosauruksista olisi tullut yhtä fiksuja kuin ihmisistä. Kasvinsyöjistä olisi tullut maanviljelijöitä ja lihansyöjistä karjankasvattajia. Minua elokuvassa häiritsee hirveästi se, että dinosaurukset olisivat evoluutiossaan tulleet niin ihmisten kaltaisiksi. Miksi dinosaurukset viljelisivät maata juuri samalla tavoin kuin ihmiset, ja miksi he rakentaisivat juuri samannäköisiä taloja kaltevine kattoineen kuin ihmiset? Ja ei kai kukaan järkevä dinosaurus kynnä maata kuonollaan!? Olisin halunnut, että tässä suhteessa Pixarin tekijät olisivat olleet luovempia, ja keksineet dinosaurusten näköisen tavan viljellä, kasvattaa karjaa ja rakentaa talonsa. Zootropolis on täynnä erikoisen näköisiä taloja, jotka voi uskoa eläinten tekemiksi. Apatosaurusperheen taloa en usko heidän tekemäkseen. Minua hämmentää aina elokuvaa katsoessani myös se, mihin aikakauteen Kunnon dinosaurus sijoittuisi. 65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi ohittaa maapallon, mutta tapahtuuko suurin osa elokuvan tapahtumista 64 miljoonaa vuotta sitten (jonka uskoisin) vai ns. tänä päivänä? Ja jos sen tapahtumat tapahtuvat tänä päivänä, miksi dinosaurukset eivät ole kehittyneet enemmän? 

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on apatosaurus-lapsi nimeltä Arlo. Arlo on syntymästään saakka ollut pelokas, kömpelö ja heikko. Tämän takia Arlosta tuntuu, että hän ei sopeudu muiden perheenjäsentensä joukkoon, sillä kaikki muut ovat vahvoja ja saaneet oman merkkinsä siiloon. Arlo tahtoisi kovasti olla perheensä täysvaltainen jäsen ja vahva, mutta pelko saa hänestä aina vallan. Uskomattomalla matkallaan Arlo oppii kohtaamaan pelkonsa, ja hän osoittaa olevansa urhea, fiksu ja kunnollinen dinosaurus. Tästäpä tulee elokuvan nimikin: Kunnon dinosaurus. Arlo on elokuvan alusta asti kunnon dinosaurus, mutta vasta elokuvan lopussa hän uskoo sen itse. Toinen tärkeä hahmo elokuvassa on ihmispoika Puppe. Puppe ei osaa puhua, vaan murisee ja elehtii (ja on nimetty) aivan kuin koira. Tätä ihmisen koiramaisuutta on todella hauska katsoa, ja katsojanakin on hauska leikitellä ajatuksella, että ihmiset olisivat dinosaurusten lemmikkejä. Arlo ja Puppe ovat aluksi toistensa vihamiehiä, mutta elokuvan aikana heidän välilleen syntyy syvä ystävyys. Heitä yhdistää vanhemman/vanhempien menetys ja eksyksissä oleminen. Arloon ja Puppeen samaistuu elokuvan aikana vahvasti, ja heidän kokiessaan ilon tai surun tunteita katsojakin tuntee niitä.

Kunnon dinosauruksessa löntystelee Arlon ohella aika liuta muita dinosauruksia. Arlon perheeseen kuuluvia muita apatosauruksia ovat isä-Henri, äiti-Iida, Jakke ja Lippe. Apatosaurukset ovat rauhallisia maanviljelijöitä, jotka uurastavat aamusta iltaan saadakseen maissin kasvamaan. Jakke ja Lippe kiusaavat Arloa perinteiseen sisarusten tapaan. Henri-isä taas viljelee maissin ohella oivia elämänoppeja lapsilleen. Santtu Salametsä (voi tuota suomennosta!) on styracosaurus, joka on kerännyt ympärilleen pieniä otuksia suojelemaan itseään. Otukset kulkevat kätevästi koivujen keskelle maastoutuvan Santun sarvissa. Tyrannosaurus rexit ovat elokuvassa comboymaisia karjankasvattajia, ja yllättäen hyvisten puolella. Kunnon dinosaurus onkin tässä suhteessa harvinaislaatuinen dinosaurus-elokuva, sillä yleensä T-rexit esittävät elokuvissa pahiksia. Tyrannosaurusten johtaja on Kake, ja hänen kanssaan karjanajossa on sisarukset Lissu ja Nasse. T-rexit ovat minusta elokuvan riemastuttavimmat hahmot. Pahiksina elokuvassa toimii velociraptorit, jotka hyökkäävät tyrannosaurusten karjan kimppuun. Myös lentävät nyctosaurukset ovat pahiksia, sillä he hyökkäilevät pienten otusten kimppuun ravintoa saadakseen. Arlokaan ei näiden siipiveikkojen hyökkäilyltä välty, koska suojelee Puppea. Nyctosaurukset kulkevat myrskyn perässä, koska myrsky jättää jälkeensä haavoittuneita pieneläimiä, joita lentoliskojen on helppo napsia suuhunsa. Myrskynmetsästäjiä johtaa Salamainen uskonnollisen yhteisön johtajan ottein, sillä Salamaista johdattaa pilvestys – ei ilmestys. Jos varsinaista pääpahista elokuvasta lähtee hakemaan, on siihen rooliin elokuvassa valjastettu luonto, erityisesti myrskyt. Myrskyjä Arlo pelkää, ja myrskyt aiheuttavat apatosaurukselle pahimmat takaiskut elokuvassa. Luonnonvoimille suuri dinosauruskaan ei voi mitään.

Säveltäjäksi Kunnon dinosaurukseen suunniteltiin Thomas Newmania, joka oli säveltänyt musiikin aikaisempaan Pixarin elokuvaan Wall-E. Newman ei kuitenkaan kiireiltään päässyt säveltämään musiikkia elokuvaan, jolloin säveltäjäksi valittiin Mychael Danna. Mychael pyysi veljensä Jeff Dannan mukaan sävellystyöhön, ja niinpä Kunnon dinosauruksesta tuli ensimmäinen Pixarin elokuva, jossa on ollut mukana kaksi säveltäjää. Kunnon dinosauruksen musiikki on minusta todella kaunista ja onnistunutta, ja se palvelee elokuvaa täydellisesti. Elokuvassa onkin monta kohtausta, joissa ei ole ollenkaan dialogia. Erityisesti näissä kohtauksissa musiikilla on suuri rooli tunteiden luomisessa, ja nämä sanattomat kohtaukset ovatkin mielestäni elokuvan vaikuttavimpia kohtauksia. Kunnon dinosaurus saa minut muutenkin tunteilemaan jo alusta asti: herkistyn melkein kyyneliin Arlon kuoriutuessa munastaan, koska hän on niin pelokas maailmaa kohtaan, mutta luottaa heti vanhempiinsa. Vauva-Arlo on sitä paitsi kauhean söpö. (HUOM! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan aikana kyynelkanavani vuotavat virtanaan Arlon isän kuollessa, ja kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe kertovat toisilleen perheidensä kohtalosta. Elokuvan loppu herkistyttää minut myös aina, kun Puppe saa itselleen uuden ihmisperheen ja täten hänen ja Arlon tiet eroavat. Ja kukapa ei voisi herkistyä kohdassa, jossa Arlo palaa lopulta seikkailujensa jälkeen kotiin! 

Kunnon dinosaurus sijoittuu jonnekin esihistorialliselle aikakaudelle (näin oletan), joten elokuvasta ei millään voi löytyä Pixarin ”easter eggejä” autoineen ja numeroineen, vai mitä? VÄÄRIN! Kunnon dinosauruksesta löytyy kuin löytyykin perinteiset Pixarin pääsiäismunat! Pixarin tähtipallo näkyy kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe näkevät näkyjä syötyään pilaantuneita persikoita. Kyseessä on muuten ensimmäinen kerta Dumbon jälkeen, jolloin Disneyn elokuvassa nähdään hallusinoivia hahmoja! Pizza Planeetan auto on nähtävissä ihan elokuvan alussa, sillä yksi avaruudessa leijailevista asteroideista muistuttaa autoa. A113 lukee aidassa, jonka sisällä elelevät apatosaurusten esihistorialliset kanat. Arlon pudotessa veteen esihistoriallisilla marsuilla leikkimisen jälkeen veden alla voi nähdä vilauksen mustekalasta, joka muistuttaa Hankia Pixarin seuraavasta elokuvasta Doria etsimässä. Monet katsojat ovat nähneet Kunnon dinosauruksessa yhtäläisyyksiä myös Disneyn Leijonakuninkaan kanssa, mutta myös Don Bluthin Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Leijonakuningas-yhdistelmän tajuan siinä mielessä, että Leijonakuninkaassa ja Kunnon dinosauruksessa päähenkilö menettää toisen vanhempansa melko samantyylisissä olosuhteissa, ja elokuvan ajan käsitellään tätä menetystä. En kuitenkaan yhdistä Kunnon dinosaurusta ollenkaan Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Toki molemmissa elokuvissa nuori dinosaurus kokee seikkailun tien päällä ja päädinosaurus sattuu olemaan ”pitkäkaula”, mutta siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Pixarin alkavan tehdä elokuvaa, joka kertoo siitä, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisi kuolleet sukupuuttoon, olin innoissani. Ajattelin, että elokuvassa dinosaurukset seikkailisivat villinä 2000-luvun modernissa maailmassa, jossa ihmiset olisivat kehittyneet samanlaiseksi kuin oikeasti, ja dinosaurukset eläisivät metsissä kuin karhut tai savanneilla kuin norsut. Elokuvasta ensimmäisiä kuvia nähdessäni petyin, koska näin, että Puppe oli luolamies – eli elokuva ei sijoittuisi moderniin aikaan. Menin siis katsomaan elokuvaa hieman negatiivisin odotuksin, mutta teatterista tullessani olin onnellinen. Kunnon dinosaurus oli, ja on, hyvä elokuva! Elokuvan musiikki on todella kaunista ja animaatio – erityisesti maisemat – ovat upeaa katsottavaa. Kunnon dinosauruksen juoni tai hahmot eivät ehkä ole ne kaikkein omaperäisimmät, mutta hahmoihin samaistuu hyvin ja heidän selviytymisestään rajussa luonnossa välittää oikeasti. Elokuva saa minussa aikaan vahvoja tunnereaktioita, mikä kertoo aina minulle jotain elokuvan tasosta. Kunnon dinosaurus ei ole saanut yleisesti yhtä suurta arvostusta kuin samana vuonna ilmestynyt Inside Out, mutta minusta Kunnon dinosaurus on paljon parempi elokuva. Se ei kerro tunteista, mutta se menee tunteisiin. 

”Mä olin pelkuri, toivoton. Sit mä sain myrskyltä pilvestyksen, enkä pelkää enää mitään!” 

- Salamainen 

The Voice of Disney 6.

Hyvää sunnuntaita kaikille! Sunnuntai tarkoittaa tietenkin The Voice of Disney -kilpailun ilmestymistä ruutuihinne! Wuhuu! Viikko sitten kuuntelimme elokuvien taustamusiikkia. Parhaat taustamusiikit olivat kommentoijien mielestä Kaunottaren ja Hirviön Prologue, Pocahontasin Grandmother Willow, Leijonakuninkaan This Land, Prinsessa Ruususen Magical House Cleaning/Blue or Pink ja Viidakkokirjan Jungle Beat. Jungle Beatia äänestettiin tosin myös huonoimmaksi kappaleeksi, samoin kuin Prinsessan ja sammakon kappaletta This is Gonna Be Good. Pudotusäänet olivat aika tasaväkisiä, mutta lopulta This is Gonna Be Good sai yhden äänen enemmän. Niinpä Prinsessa ja sammakko putoaa pelistä pois. Tämä on harmi, sillä Prinsessan ja sammakon laulut ovat todella svengaavia ja mieleen jääviä. Valitettavasti elokuvan taustamusiikki ei vedä ihan vertoja elokuvan mahtaville lauluille.

Tämän viikon teemana on elokuvista poistetut laulut. Disneyn klassikoihin sävelletään yleensä enemmän lauluja kuin mitä lopulliseen elokuvaan asti päätyy.  Lauluja poistetaan joko sen takia, että ne eivät mahdu ajallisesti lopulliseen elokuvaan, elokuvan juonta muutetaan ja laulu ei enää sovi elokuvaan tai samasta teemasta sävelletään parempi laulu. Millaisia lauluja kisassa mukana olevissa elokuvissa olisi siis saattanut kuulua?

Kaunotar ja Hirviö: Human Again

Säveltänyt: Alan Menken / Sanoittanut: Howard Ashman / Esittäjä: Jerry Orbach, David Ogden Stiers, Angela Lansbury ja Jo Anne Worley

Human Again -laulu sävellettiin Kaunottareen ja Hirviöön, mutta laulu ei päässyt lopulliseen elokuvaan - ainakaan vuonna 1991. Tuolloin laulu oli liian pitkä (11 minuuttia), eikä sen katsottu sopivan elokuvaan. Human Again -laulu kertoo lumottujen esineiden ja huonekalujen näkökulman taian purkamisesta. Laulussa esineet laulavat siitä, mitä kaikkea he tekisivät, jos he olisivat taas ihmisiä. Yllättäen vuonna 2002 Human Again -laulu ilmestyi Kaunottaren ja Hirviön DVD-julkaisuun, jossa elokuvaan oli lisätty laulu ja animoitu kohtaus laulun ympärille. Vuotta 2002 ennen Human Again -laulun on voinut kuulla Kaunottaren ja Hirviön musikaaliversiossa teattereissa.  

Human Again sopii minusta melodiansa puolesta Kaunottaren ja Hirviön muuhun musiikkimaailmaan. Valssimainen laulu on melodialtaan kaunis ja sanoitukseltaan hauska. On kiva päästä kuulemaan ajatuksia lumotuilta esineiltä, koska muuten he jäävät elokuvassa pääosaparin varjoon. Silti olen sitä mieltä, että laulua ei olisi pitänyt lisätä elokuvaan jälkikäteen, vaan lisätty Human Again -kohtaus pilaa muuten niin täydellisen elokuvan. Teatterissa ja animaation ulkopuolella kuunneltuna laulu on kuitenkin hyvä ja onnistunut.

Prinsessa Ruusunen: Evil - Evil

Prinsessa Ruususesta ilmestyi vuonna 2014 The Legacy Collection -kokoelmaan kuuluva levy elokuvan 55-vuotisjuhlan kunniaksi. Tätä levyä varten Disneyn arkistoista etsittiin lauluja, joita oli sävelletty elokuvaa varten, mutta jotka eivät koskaan lopulliseen elokuvaan päässeet. Evil - Evil on yksi näistä lauluista. Laulu äänitettiin levyn julkaisua varten, eli äänitys ei ole vuodelta 1959. En löytänyt tietoa, miksi laulu ei lopulliseen elokuvaan päässyt - infoa varmaan löytyisi The Legacy Collection -CD:n kansilehtisestä. (Samoin en löytänyt laulun säveltäjää tai sanoittajaa netistä.) Evil - Evil -laulun laulavat Pahattaren kätyrit. 

Evil - Evil olisi ollut Prinsessa Ruususen pahislaulu, joka siitä nyt puuttuu. Pahatar ei laulussa kuitenkaan laula, mikä on minusta hyvä asia. Pahattaren eleganttiin käytökseen ei sovi laulaminen, varsinkaan Evil - Evil -laulun kaltaisessa hauskassa rallatuksessa. Laulu sen sijaan sopii kuin nakutettu Pahattaren yksinkertaisten kätyrien laulettavaksi. Laulu on hauska ja pahismainen, mutta ehkä vähän liian pitkä minun makuuni. Olisin kaivannut lauluun melodian suhteen jotain vaihtelevuutta, nyt laulu on vain saman teeman toistoa neljän minuutin ajan.

Pocahontas: In the Middle of the River

Säveltänyt: Alan Menken/ Sanoittaja: Stephen Schwartz / Esittäjä: Judy Kuhn ja Mel Gibson

In the Middle of the River sävellettiin Pocahontasiin rakkauslauluksi Pocahontasin ja John Smithin välille. Elokuvan tekijät eivät kuitenkaan pitäneet laulua sopivana elokuvaan, joten Menken sävelsi parille uuden rakkauslaulun: If I Never Knew You. Tätä toistakaan rakkauslaulua ei lopulta itse varsinaisessa elokuvassa kuulla muulloin kuin lopputekstien aikana. In the Middle of the River -laulu olisi kuultu elokuvassa kohtauksessa, jossa Pocahontas ja John Smith tapaavat toisensa ennen Kocoumin paikalle saapumista. Laulussa lauletaan siitä, miten joen keskellä on rauhallinen paikka joen molempien rantojen kihistessä raivosta - eli viitataan siihen, kuinka John Smith ja Pocahontas ovat rauhassa keskenään intiaanien ja englantilaisten valmistautuessa sotaan.

In the Middle of the River on suloinen ja hauska laulu. Siksipä onkin ollut hyvä päätös, ettei laulua ole laitettu lopulliseen elokuvaan, sillä laulun suloisuus ei sopisi Pocahontasin muuten niin vakavaan tunnelmaan.  Itse laulussa ei mitään vikaa ole, ja sen voisi hyvin kuvitella laulettavan jossain muussa Disney-elokuvassa. Alan Menken on tehnyt taas sävellystyössään loistavaa jälkeä.

Leijonakuningas: Warthog Rhapsody

Säveltäjä: Elton John / Sanoittaja: Tim Rice / Esittäjä: Nathan Lane ja Ernie Sabella

Warthog Rhapsody on Timonin ja Pumban Simballe laulama laulu, jossa he laulavat huolettomasta filosofiastaan. Laulussa Pumbasta tehdään erityinen mallihenkilö, jonka esimerkkiä tulee seurata. Laulu äänitettiin elokuvaa varten, mutta se hylättiin ja tilalle sävellettiin legendaarinen Hakuna matata. Warthog Rhapsody on kuultavissa kuitenkin Leijonakuninkaan The Legacy Collection -CD:llä ja Rhythm of the Pride Lands -CD:llä. Laulu on kuultavissa myös uudelleensanoitettuna Leijonakuningas 1½:ssa nimellä That's All I Need. 

Warthog Rhapsody:ssa on huomattavissa joitain samanlaisia melodiakulkuja kuin Hakuna matatassa, ja molemmissa lauluissa on samanlainen letkeä meininki. On kuitenkin hyvä, että Warthog Rhapsody korvattiin Hakuna matatalla, sillä Hakuna matata on miljoona kertaa tätä laulua parempi! Warthog Rhapsody on mielestäni hieman tylsä laulu, tai ainakin se vaatisi useamman kuuntelukerran jäädäkseen päähän soimaan. 

Viidakkokirja: Baloo's Blues

Säveltänyt ja sanoittanut: Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman / Esittäjä: Phil Harris

Baloo's Blues -kappaletta ei ole itse asiassa sävelletty Viidakkokirjaa varten, vaan se on julkaistu vuonna 1969 ilmestyneellä vinyylilevyllä. Disneyn studioilla mietittiin tuolloin jatko-osan tekemistä vuonna 1967 ilmestyneelle elokuvalle, mutta he päättivät julkaista samojen hahmojen seikkailuja sisältävän vinyyli-kirja-yhdistelmän, jotta saisivat tietää, myyvätkö hahmot enää. Vinyyli ei tuottanut tarpeeksi rahaa, joten jatko-osaa Viidakkokirjalle ei tehty (ennen kuin vuonna 2002). Baloo's Blues -laulu esiintyy kuitenkin monilla Viidakkokirjan soundtrack-levyillä. Laulussa Baloo laulaa siitä, kuinka yksinäistä viidakossa on ilman Mowglia. 

Baloo's Blues -laulu on todellista bluessia alusta loppuun asti. Laulu ei olisi sopinut mielestäni yhteen Viidakkokirjan muun musiikin kanssa, mutta toisaalta sitä ei alunperinkään ole elokuvaan sävelletty, vaan mahdolliseen jatko-osaan. Itsessään laulu on ihanan letkeä ja svengaava, ja voin kuvitella, kuinka sitä lauletaan jossain hämyisessä jazz-klubissa laulajan oikein eläytyessä lauluun.

Olitko ennen kuullut näitä elokuvista poistettuja lauluja? Mikä niistä oli inhokkisi? Äänestä! Vain äänestämällä voit vaikuttaa! :) Viikon päästä sunnuntaina The Voice of Disney palaa ruutuihinne!