Let it go!

Voi ei! Katsoin hetki sitten tämän videon YouTubesta, ja se oli pakko laittaa heti tänne blogiin muidenkin nähtäväksi. Ihan mahtava laulaja! ... Vai pitäisikö sanoa ääninäyttelijä???

Hiidenpata - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Taran on köyhä sikopaimen, joka elää metsän laidassa sijaitsevassa mökissä Dallben-velhon kanssa ja hoitaa Hennikki-sikaa. Taran haaveilee seikkailuista ja ritarina olemisesta. Eräänä päivänä Taranin seikkailu saa alkunsa, kun Hennikki alkaa panikoimaan. Tällöin Dallben selittää Taranille, että Hennikki on ennustajasika, joka tietää kaiken. Hennikki kertoo ennustuksessaan velholle, että paha Hornansarvi on saanut tietää Hennikin lahjasta. Hennikin avulla Hornansarvi aikoisi löytää Hiidenpadan, padan, jonka avulla Hornansarvi saisi itselleen voittamattoman kuolleiden armeijan. Dallben ei voi sallia tätä ja hän lähettää Taranin kauas pois piilottamaan Hennikin Hornansarven ulottumattomiin. Matkallaan kauas pois Taran törmää Purriin, ja otus hämää Tarania niin, että Hornansarven traakit (=lohikäärmeet) saavat napattua Hennikin itselleen. Traakit vievät sian linnaan, ja Taranin on pakko lähteä traakkien perään pelastamaan Hennikki Purrin varoitteluista huolimatta. 

Taran pääsee linnan sisään helposti ja hän tarkkailee, kuinka Hornansarvi kiristää tietoa Hiidenpadan sijainnista Hennikiltä. Taran saa napattua Hennikin ja lähtee tämän kanssa pakoon, mutta pakomatka päättyy linnan muurille. Hennikki pelastuu hyppäämällä muurilta vallihautaan, mutta juuri ennen Taranin hyppyä Hornansarven palvelijat saavat tämän kiinni. Niin Taran lukitaan tyrmään. Pojan menettäessä kaiken toivonsa tyrmän lattiasta aukenee salaluukku, josta sisään tyrmään astuu prinsessa Elena lumotun valopallonsa kanssa. Yhdessä nuoret päättävät paeta linnasta, ja he lähtevät etsimään pakoreittiä linnan sokkeloisiin kellareihin. Toisesta vankityrmästä Taran ja Elena vapauttavat Harpisti Harpon, joka liittyy heidän seuraansa. Linnan alta muinaisesta haudasta Taran löytää vielä taikamiekan, joka tulee pian tarpeeseen. Hornansarven kätyrit nimittäin huomaavat vankiensa paon ja lähtevät jahtaamaan näitä. Taranin taikamiekka kuitenkin pysäyttää kaikki nuolet ja murtaa tavallisten miekkojen terät niiden osuessa taikamiekkaan. Kolmikko pääsee pakenemaan linnasta metsään, mutta Hornansarvi lähettää heidän peräänsä traakit vahtimaan kolmikon liikkeitä. 

Metsässä Elena, Taran ja Harppo törmäävät taas Taranin jo aiemmin tapaamaan Purriin. Taran syyttää Purria pelkurimaisuudesta, koska hän ei uskaltanut lähteä Taranin kanssa linnaan. Syyllisyydentunnossaan Purri johdattaa Taranin Hennikki-possun jäljille. Jäljet johtavat lammikon luo, joka vetäisee yllättäen koko seurueen sisäänsä vesipyörteen avulla. Selviää, että lammen alla asuu keijukaisia, jotka tietävät Hiidenpadan sijainnin. Samaan lampeen on tippunut myös Hennikki-possu! Taran päättää, että hän etsii Hiidenpadan käsiinsä ennen Hornansarvea ja tuhoaa koko padan, ettei Hornansarvi pääse toteuttamaan ilkeää suunnitelmaansa. Taranin oppaaksi keijut lähettävät pahansisuisen Doli-keijun. Hennikki jää muiden keijujen kanssa turvaan lammen alle Taranin, Elenan, Harpon, Purrin ja Dolin lähtiessä etsimään Hiidenpataa. 

Doli johdattaa Taranin kumppaneineen Morwan soille ja siellä asuvien noitien mökkiin. Mökki on täynnä sammakoita, mutta myös erilaisia patoja, joista Taran yrittää löytää juuri sen oikean. Etsintöjen ollessa käynnissä kolme noitasiskosta palaavat kotiinsa ja suuttuvat tunkeilijoille. Suuttumuksessaan noidat muuttavat Harpon sammakoksi. Yksi noidista kuitenkin ihastuu Harppoon ja muuttaa tämän takaisin ihmiseksi. Taran kysyy noidilta Hiidenpadasta, ja noidat kertovat omistavansa sen. He vaihtavat padan Taranin omistamaan taikamiekkaan, vaikka Taran luopuukin aarteestaan pitkin hampain. Noitien mökin alta maan pinnalle nousee järkyttävän kokoinen Hiidenpata. Noidat kertovat padan tuhoutuvan vain silloin, jos joku elävä olento kiipeää padan sisään omasta vapaasta tahdostaan. Samalla vapaaehtoinen kuitenkin menettää henkensä. Tämän sanottuaan noidat katoavat käkättäen tuuleen ja Doli lähtee pettyneenä takaisin muiden keijujen luo. Taran, Elena, Harppo ja Purri jäävät voimattomina istumaan padan viereen. Siitä asennosta Hornansarven palvelijat löytävät nelikon ja vangitsevat heidät lukuun ottamatta Purria, joka kerkeää paeta paikalta. Traakit ottavat Hiidenpadan ja vangit mukaansa Hornansarven linnaan.

Linnassa tyytyväinen Hornansarvi heittää Hiidenpataan luurangon, ja tämän teon vaikutuksena kaikki Hornansarven keräämät ruumiit heräävät henkiin ja lähtevät marssimaan linnasta ulos herransa käskyjä toteuttamaan. Silloin Purri pääsee kahlittujen ystäviensä luo ja vapauttaa heidät. Taran päättää, että hänen on hypättävä Hiidenpataan, jotta pahuus saataisiin loppumaan. Ennen kuin Taran kerkeää tehdä mitään asian suhteen, on Purri jo hypännyt Hiidenpataan, sillä hän haluaa uhrautua Taranin puolesta. Purrin kadottua padan sisään kuolleiden armeija lakoaa maahan ja Hiidenpata alkaa vetää sisäänsä materiaa mustan aukon voimalla. Hornansarvi lähtee katsomaan, miksi hänen suunnitelmansa on mennyt myttyyn, ja hän näkee vapaan Taranin padan vierellä. Hiidensarvi yrittää kumota Taranin padan imevään kitaan, mutta päätyykin lopulta pataan itse näin kuollen. Taran, Elena ja Harppo pääsevät pakenemaan veneellä linnasta juuri ja juuri ennen sen luhistumista. 

Kolmikko ajautuu rantaan, ja rantaan ajelehtii myös Hiidenpata. Morwan noidat ilmestyvät tyhjästä ja aikovat viedä Hiidenpadan, mutta Harppo estää noitien aikeet. Harppo sanoo, ettei Hiidenpata lähde mihinkään ilman vaihtokauppaa. Noidat ehdottavat vaihtavansa taikamiekan takaisin padasta, mutta Taran sanoo, että haluaa mieluummin ystävänsä Purrin takaisin. Niin noidat vievät padan ja maahan ilmestyy hervoton Purri. Taran nostaa ystävänsä käsivarsilleen ja alkaa itkeä lohduttomasti menetyksensä johdosta. Samassa Purri kuitenkin avaa silmänsä virkeänä ja kaikki iloitsevat! Purri jopa saa Taranin ja Elenan pussaamaan toisiaan. Lopulta kaikki lähtevät kohti Taranin kotia, jossa Dallben, Doli ja Hennikki odottavat jo heitä. 

Hiidenpata-elokuva perustuu Lloyd Alexanderin kirjoittaman viisiosaisen fantasiasarjan kahteen ensimmäiseen kirjaan; Kolmen kertomukseen ja Hiidenpataan. Kolmen kertomus alkaa siitä, mistä elokuvakin: Taran on sikopaimen, joka haaveilee seikkailuista. Samassa kirjassa Taran etsii Hennikki-sikaa, tapaa Elenan erään noidan vankilassa ja käy keijujen luona. Kirjassa Elena on noidan siskontytär, joka tuntee linnan kaikki salaisuudet. Kirjasta Hiidenpata elokuvaan on otettu Hiidenpadan etsintä ja noitien luona vierailu. Kirjoissa Hornansarvi on vain pääpahiksen alaisuudessa toimiva sotapäällikkö ja pääpahis Arawn omistaa jo kuolleiden armeijan, jolla terrorisoi Prydainia. Hiidenpata on vain väline, jolla armeija saadaan hävitettyä. Kirjasarjan jatko-osissa Taranin seikkailut jatkuvat, ja hän mm. auttaa Elenaa tämän hovikoulutuksessa, etsii omaa itseään ja tietoa esi-isistään ja ottaa osaa viimeiseen taisteluun Arawnia vastaan. Jos oikein muistan, niin viimeiset osat kirjasarjasta ovat todella synkkiä ja surullisia verrattuna ensimmäisiin. Nähdessään Disneyn version Hiidenpadasta kirjailija Lloyd Alexander sanoikin, ettei siinä ole mitään yhtäläisyyksiä hänen kirjoihinsa. 

Disneyn studiot ostivat oikeudet Lloyd Alexanderin kirjoittamaan Prydainin kronikat -kirjasarjaan vuonna 1971. Oikeudet saatuaan studio alkoi suunnitella eeppistä tarinaa, josta piti valmistuttuaan tulla uuden sukupolven animaattoreiden Lumikki. Suunnitelmat menivät hieman pieleen. Ennen elokuvan julkaisua Disneyn studioilla oli tapana esittää tiettyyn pisteeseen valmiiksi saatu elokuva koeyleisölle, jotta he näkisivät, miten yleisö reagoisi heidän tekeleeseensä. Hiidenpadan esityksessä yleisö reagoi varsin voimakkaasti elokuvassa nähtävään kuolleiden armeijaan – äidit lähtivät suuttuneina taluttamaan itkeviä lapsiaan ulos teatterista. Tästä johtuen ja elokuvan pituuden takia Hiidenpadasta poistettiin yhteensä 12 minuutin verran animaatiota. Poistettujen kohtauksien seassa oli pelkoa aiheuttavia asioita, kuten kuolleiden armeijan pahuuksia (mm. miehen kaulan katkaisu) ja Taranin aiheuttamia tappoja Hornansarven linnasta paetessa. Poistetuissa kohtauksissa oli ”säädyttömyyttä” Elenan esiintyessä revityssä ja paljastelevassa mekossa, mutta pois heitettiin myös keijukaisten maailman esittely. Keijukaiskohtaukseen keijujen joukkoon on muuten eksynyt aiemmasta Disneyn klassikosta Helinä-keiju! Hiidenpata sai lopulta ensi-iltansa vuonna 1985, ja se epäonnistui täysin. Disney sai elokuvasta vain vähän lipputuloja verrattuna siihen rahamäärään, mitä se oli elokuvaan pistänyt. Elokuvaa pidettiin todella synkkänä ja pelottavana, ja se onkin ensimmäinen Disneyn animaatio, joka sai ikäsuosituksekseen PG (= saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia). Suomessa elokuvan ikäraja on 7 muiden klassikoiden ollessa sallittuja tai K3:a. Studiot pettyivät elokuvan menestykseen kovasti, ja se julkaistiin VHS:nä vasta vuonna 1998 (DVD:llä vuonna 2000), 13 vuotta elokuvan teatterijulkaisun jälkeen. Kaikesta huolimatta Hiidenpata on Disneyn klassikko numero 25. 

Hiidenpadan päähenkilönä on Taran, nuori sikopaimen, joka haaveilee ritarin elämästä seikkailuiden kera. Taran on perinteisistä elokuvien sankariaineista tehty, ja elokuvan alusta asti hänen tietää olevan se hyvä ja voittava osapuoli. Taran on valmis jopa uhraamaan oman henkensä yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Silti Taran osaa olla äkkipikainen ja sanoo asioita miettimättä niitä ensin, mikä kertoo vain siitä, että Taran on vielä nuorison edustaja. (Tosin on moni aikuinenkin äkkipikainen ja ajattelematon, mutta silti!) Taran hoitaa Hennikki-possua, joka osaa ennustaa, mitä muualla tapahtuu juuri nyt. Hennikkiä sanotaan ennustajaksi, mutta ainakaan elokuvassa hän ei näytä tulevaisuuden tapahtumia. Hennikin omistaja ja Taranin isähahmo on Dallben, vanha velho, joka salaa taitonsa ja tekeytyy tavalliseksi maalaiseksi. Hornansarven tyrmissä Taran tapaa Elenan, nuoren ja uteliaan prinsessan. Elena on hyvin perinteinen naishahmo, joka on kovin ystävällinen, avulias ja tunteensa herkästi näyttävä. Elena myös loukkaantuu kovin helposti. Elena tunnetaan englanniksi nimellä Eilonwy, mutta suomalaiseen versioon neidon nimikin on suomalaistettu. (Niinpä vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -teksteissä esiintyy Eilonwy, ei Elena. Älkää siis hämmästykö nimen muutosta, kyseessä on vain minun sekoiluni.) Samaisissa tyrmissä Taran tapaa myös Harppo-Harpistin. Harppo on vanhan ajan trubaduuri, joka kiertelee pitkin maita laulaen kauniita lauluja – tosin Harppon tapauksessa laulut eivät niin kauniita ole. Harpolla on mukanaan taikaharppu, josta katkeaa kieli aina, kun trubaduuri yrittää valehdella. Elokuvassa näin käy aika usein. Harppo itsessään on kovin mukavuudenhaluinen, säikky ja pelkurimainen vanha mies, josta tositilanteen tullen löytyy kuitenkin sisua. Kolmas Taranin seurueeseen kuuluva jäsen on Purri-otus, joka on jonkinlainen koiran, kissan ja siivousmopin yhdistelmä. Kirjassa Purri on vain karvainen ihminen, mutta Disneyn versiossa hänestä on tehty söpömpi otus. Jos mahdollista, Purri on vielä Harppoakin pelkurimaisempi otus, sillä hän karkaa tiehensä aina vaaran ilmestyessä paikalle. Purri ajattelee vain omaa napaansa, ja varsinkin mahaansa. Elokuvan lopussa Purri kuitenkin yllättää kaikki urheudellaan ja epäitsekkyydellään. 

Hiidenpadassa esiintyy kenties Disneyn historian pelottavin, tai ainakin yksi pelottavimmista pahiksista. Pahiksena toimii julma Hornansarvi, joka haluaa vallata koko maailman kuolleiden armeijallaan. Jo pelkkä Hornansarven ulkonäkö on painajaisia aiheuttava; Hornansarvi on synkkään kaapuun pukeutuva luurankopäinen hahmo, jonka päästä kasvaa härkämäiset sarvet. Sinällään Hornansarvi ei elokuvassa mitään kauhean pahoja tekoja tee, muuta kuin vangitsee porukkaa ja kuristaa alaisiaan. Ulkonäkö riittää kuitenkin tekemään Hornansarvesta todella pahan pahiksen. Pelottavuutta hahmoon lisää vielä hänen luomansa kuolleiden armeija, joka koostuu mädäntyneistä luurangoista. Hornansarven läheisin kätyri on pieni vihreä mies (Wikipedian mukaan Rääppä), joka yrittää maanitella itsensä koko ajan herransa suosioon, mutta joka samalla kärsii kaikista pieleen menneistä yrityksistä. Tuntuukin siltä, että Rääppä on pakotettu toimimaan Hornansarven palvelijana. 

Hiidenpadassa osa hahmoista (lähinnä hyvikset) on selkeästi tunnistettavia Disneyn hahmoja, mutta joistain hahmoista on tehty liian pahan näköisiä. Elokuvan taustat ovat myös poikkeavaa Disneyn muihin klassikoihin verrattuna, sillä ne ovat niin synkkiä ja tummia väriltään. Hiidenpata erottuukin muista klassikoista juuri tämän synkkyytensä takia. Elokuvassa yhtenä animaattorina toimi muuten Tim Burton! Tämän elokuvan jälkeen Burton siirtyi omien elokuviensa pariin, sillä hänen tyylinsä ei oikein istunut Disneyn tyyliin. 

Hiidenpata on elokuva, jossa tapahtui paljon ”ensimmäisiä asioita”. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen animaatioelokuva, jossa käytettiin apuna tietokoneanimaatiota. Tietokone loi erikoistehosteita kupliin (keijujen luona), veneeseen ja itse Hiidenpataan ja sen ympärillä leijuvaan sumuun. Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn elokuva, jossa esiintyi nyttemmin kaikille tuttu Walt Disney Pictures -logo (valkoinen Prinsessa Ruususen linna sinisellä taustalla). Hiidenpata oli ensimmäinen Disneyn klassikoista, jonka lopussa ei lukenut ”The End”, vaan lopputekstit alkoivat suoraan tarinan loputtua. Tulevissakaan Disneyn klassikoissa ”The End”:iä ei näy lukuun ottamatta paria poikkeusta (Mestarietsivä Basil Hiiri, Aladdin ja Notre Damen kellonsoittaja). Kaikkien edellä olevien seikkojen lisäksi Hiidenpata oli myös ensimmäinen Disneyn klassikko, joka ei ole musikaali. Hiidenpadassakin toki taustamusiikkia esiintyy, mutta hahmot tai taustakuoro eivät yhtäkkiä ala laulamaan ja kertomaan tunteitaan muille. 

Hiidenpadan juoni on melko sekava. Elokuva aukeaa varmasti paremmin niille, jotka ovat lukeneet Lloyd Alexanderin kirjat, vaikkei elokuva kirjoille niin kovin uskollinen olekaan. Tuntuu, että käsikirjoittajat ovat ottaneet elokuvaan kirjoista vain yksittäisiä kohtauksia ja elementtejä, jotka ovat kursineet kokoon heikohkosti. Esimerkiksi Taranin taikamiekka jää melko turhaksi esineeksi tai varsinkin Elenan taikapallo. Mikä tämä Elenan taikapallo edes on, miksi se vaihtaa väriään ja miksei Taran ihmettele palloa ollenkaan? Elokuvan lopussa pallo tuntuu kaiken lisäksi kadonneen Elenan viereltä. Kenties Morwan noidat varastivat sen. Harpon taikaharpun toimintaa ei myöskään selitetä elokuvassa, mutta tarpeeksi fiksu tai kirjat lukenut katsoja hoksaa, että kielet katkeilevat Harpon värittäessä totuutta. (Itse kuulun jälkimmäisiin.) Kaiken lisäksi elokuvan hahmot jäävät katsojalle hieman etäisiksi. Tuntuu, että hahmojen persoonallisuutta ei ole mietitty loppuun asti eikä niihin voi kovin helposti samaistua. 

Tietyistä puutteistaan huolimatta Hiidenpata on todella jännittävä elokuva, joka pitää katsojan otteessaan. Juonen epäloogisuudet eivät haittaa, kun yhtäkkiä kuvaruudun täyttää pelottavan Hornansarven leimuavat silmät. Siinä vaiheessa katsoja haluaa vain äkkiä päästä tuosta painajaisesta eroon. Hiidenpata on elokuva, jota en herkimmille katsojille suosittelisi, enkä kyllä alle 9-vuotiaille lapsillekaan. Elokuvan kauheuksista saa nimittäin todella helposti painajaisia, ja ainakin seuraavana yönä nukahtaminen viivästyy luurankomaisten hahmojen pyöriessä mielessä. Hiidenpata on kuitenkin erilaisuudestaan huolimatta tärkeä osa Disneyn klassikoita, josta Disneyn studiot ovat varmasti oppineet paljon. Ja sitä paitsi eikös erilaisuus ole rikkautta?

”Olet ihana!”
”Ja töykeä myös!”
- Elena ja Purri 

(Anteeksi pitkä teksti, mutta Hiidenpata on elokuva, jonka arvostelun kirjoittamista odotin kauan. Ja arvostelu oli tosi kiva kirjoittaa! Seuraavaksi alan odottaa Pienen merenneidon arvostelua, johon ei ole enää montaa elokuvaa välissä! Hii!)

Topi ja Tessu - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Kettu juoksee metsässä hengenhädässä poikastaan mukanaan kantaen. Hän jättää poikasen erään maatalon aidan viereen ja jatkaa itse pakomatkaansa. Ketun hävittyä horisonttiin kaukaa kuuluu aseen pamahdus ja sitten tulee aivan hiljaista. Pöllö-muori on nähnyt kaiken ja hän tietää, ettei ketunpoikasta voi jättää yksin julmaan maailmaan. Niinpä Pöllö-muori herättää maatalossa asuvan kiltin Hilma-muorin huomion ja johdattaa tämän ketun luokse. Muori ihastuu kettuun suin päin, antaa tälle nimeksi Topi ja ottaa hänet kasvatettavakseen. Samaan aikaan naapuriin palaa metsästäjä Aatu Remunen, joka on hankkinut itselleen uuden ajokoiran, Tessun. Aatu antaa Tessun vanhalle metsästyskoiralleen Pösölle kasvatettavaksi. 

Hieman kasvettuaan Topista tulee todella utelias kettu. Hän päättää lähteä tutkimaan naapurissaan asustavia naapureita, sillä leikkiseuraa ei tällä kertaa löydy oman pihan linnuista Nakkelista ja Näpsästä. Naapurin pihalla Tessu vainuaa Topin ja näin kaksi pentua tapaavat toisensa. Topi ja Tessu paljastuvat heti toistensa sielunkumppaneiksi ja he alkavat leikkiä keskenään kuin vanhat tuttavat. Aatu Remunen ei kuitenkaan pidä koiransa leikkiin karkailuista ja niin hän kiinnittää Tessun kiinni koirankoppiin narulla. Topin yrittäessä tulla taas leikkimään kaverinsa kanssa Tessu ei pääsekään lähtemään pihapiiristä mihinkään. Niinpä Topi yrittää leikkiä Tessun kanssa koirankoppien luona, mutta silloin Pösö-koira huomaa ketun pihallaan! Pösö lähtee jahtaamaan Topia kauhealla vimmalla, ja myös Aatu liittyy ajojahtiin mukaan kiväärinsä kanssa. Lopulta Topi tajuaa paeta takaa-ajajiaan Hilma-muorin helmoihin. Tapauksen seurauksena Hilma lukitsee Topin oman kotinsa sisään, ettei Topi enää pääse pihalle, missä julma Aatu ja Pösö voisivat metsästää ketun. Nokkela Topi pääsee kuitenkin ikkunasta ulos ja hän ehtii juuri ja juuri hyvästellä Tessun, joka lähtee Aatun ja Pösön kanssa vuorille talveksi harjoittelemaan metsästystaitoja. 

Kevään tullessa Tessu palaa takaisin kotiin aikuiseksi ajokoiraksi kasvaneena. Myös aikuiseksi kasvanut Topi tulee heti tapaamaan Tessua, mutta koira varoittaa Topia, etteivät he voi enää leikkiä keskenään. Pahaksi onneksi Pösö vainuaa ketun taas maillaan ja lähtee ajamaan tätä takaa. Ajojahtiin liittyvät myös Aatu ja kaverinsa puolella oleva Tessu. Topi piiloutuu junaraiteen vieressä seisovan puukasan alle, josta Pösö ei tätä vainua. Tessu kuitenkin löytää ketun, mutta lupaa säästää tämän hengen heidän ystävyytensä tähden. Niin Tessu johdattaa Aatun pois junaraiteen luota. Topin kömpiessä pois puiden alta Pösö löytääkin taas ketun ja ajojahti jatkuu junaraiteen päällä. Yhtäkkiä vastaan tulee juna, jonka tieltä Topi kerkeää juuri ja juuri, mutta Pösö jää junan alle loukaten jalkansa. Huomatessaan Pösön vahingoittumisen Tessu luulee Topia syylliseksi ja vannoo kostoa entiselle sydänystävälleen. Topi pääsee kuitenkin Hilma-muorin luokse turvaan. 

Hilma-muori tajuaa. ettei voi pitää Topia lemmikkinään, kun naapurissa asuu Aatu Remusen kaltainen metsästäjä. Niin Hilma päättää viedä Topin turvaan riistansuojelualueelle. Hilma-muori ja Topi eroavat toisistaan haikeissa tunnelmissa. Topin on hieman vaikeaa sopeutua elämään metsässä, sillä se on hänelle aivan uusi ympäristö. Metsässä Topi tapaa ystävällisen piikkisian, joka ottaa Topin luokseen nukkumaan ensimmäiseksi yöksi. Seuraavana aamuna Topi tapaa metsässä vanhan tuttunsa Pöllö-muorin, joka esittelee Topin Kiki-tyttöketulle. Ketut ihastuvat toisiinsa yhdessä silmänräpäyksessä ja muuttavat yhteiseen pesään. Toisaalla Aatu Remunen on saanut selville, että Hilma on vienyt Topin riistansuojelualueelle. Hän päättää lähteä metsästämään lemmikkiään vahingoittaneen ketun hinnalla millä hyvänsä ja mukaan hän ottaa Tessun. 

Seuraavana päivänä Kikin ja Topin kävellessä metsässä he törmäävät kostonhimoisiin Tessuun ja Aatuun. Alkaa hirveä kettujahti. Topi harhauttaa metsästäjiä siten, että Kiki pääsee karkuun. Kesken takaa-ajon pensaasta päänsä nostaa valtava, vihainen karhu. Pelästynyt Aatu Remunen jää kiinni itse virittämäänsä karhunrautaan. Tessu lähtee pelastamaan isäntäänsä verenhimoisen karhun kynsiltä, mutta karhu alkaakin murjoa Tessua. Topi meinaa jo juosta karkuun Kikin perässä, mutta nähdessään entisen ystävänsä Tessun karhun kynsissä päättää Topi rientää koiran apuun. Kettu houkuttelee karhun pois Aatun ja Tessun luota jyrkänteelle vesiputouksen ääreen. Raivoisan taistelun päätteeksi Topi ja karhu putoavat molemmat alas vesiputouksesta. Karhu kuolee pudotuksessa, mutta Topi selviää siitä haavoittuneena. 

Tessu juoksee vesiputouksen alajuoksulla viruvan Topin luokse. Tessu kiittää Topia avusta. Siinä samassa Aatu Remunen on paikalla pyssynsä kanssa ja hän meinaa ampua väsyneen Topin. Silloin Tessu asettuu pyssyn ja Topin väliin, eikä suostu siirtymään Aatun käskyistä huolimatta. Nähdessään koiransa käyttäytymisen kovan Aatun sydämessä liikahtaa jotain ja hän antaa kostonhimonsa laantua. Aatu lähtee Tessun kanssa takaisin kotiin ja Topi jää asumaan metsään Kikin kanssa. Näin ystävysten tiet eroavat lopullisesti. 

Topi ja Tessu on Disneyn klassikko numero 24. Elokuva perustuu Daniel P. Mannixin kirjoittamaan romaaniin Kettu ja koira. Kirja julkaistiin vuonna 1967 ja samana vuonna se palkittiin vuoden parhaana eläinkirjana. Kirja keskittyy kuvaamaan realistisesti ketun elämää kuolemaan saakka. Elokuvan lailla kirjassa Topi-kettu kasvaa ihmisen luona, mutta ketun kasvattajana toimii Topin emon tappanut metsästäjä, ei vanha nainen. Kirjassa kettu ja koira eivät missään vaiheessa ystävysty keskenään, mikä taasen on elokuvan kantava voima. Mannixin tarinassa Pösö kuolee jäätyään junan alle ja tästä alkaa hurja metsästys. Aatu ja Tessu yrittävät metsästää Topia monen vuoden ajan monien eri keinojen avulla, mutta eivät millään saa kettua kiinni. Tuona aikana Topi saa kaksi pentuetta, mutta Tessu tappaa molemmat pentueet ja toisen pentueen emon. Kirjan lopussa hahmot ovat jo vanhoja, ja Tessu jahtaa Topia taas kerran yli vuorokauden kestävässä takaa-ajossa kunnes Topi kupsahtaa maahan kuolleena ylirasitukseen. Saatuaan ketun kiinni Aatu Remunen päättää lähteä vanhainkotiin, mutta sinne ei saa tuoda koiria mukanaan. Niin Aatun on olosuhteiden pakosta lopetettava kauan kanssaan kulkenut Tessu-koira. Kirjan tarina on siis paljon surullisempi, kauheampi ja aikuisempi kuin Disneyn versiossa. 

Walt Disneyn studiot ostivat oikeudet Daniel P. Mannixin kirjoittamaan kirjaan kirjan saatua palkinnon parhaasta eläinkirjasta vuonna 1967. Elokuvan tuotanto aloitettiin kuitenkin vasta kymmenen vuotta myöhemmin (vuonna 1977). Topi ja Tessu on siitä erityinen elokuva, että sen animointia aloittivat tekemään Disneyn studioiden vanhat kultaisen kauden animaattorit, mutta elokuvan tekivät loppuun uudet, nuoret animaattorilupaukset. Elokuva valmistui vuonna 1981. Topi ja Tessu on viimeinen Disneyn klassikoista, jossa elokuvan tekijöiden nimet kerrotaan jo ennen elokuvan alkua. Seuraavassa elokuvassa tekijät mainitaan vasta elokuvan lopussa. 

Topi ja Tessu -elokuvassa ei ole mitään hauskaa. Yksikään kohtaus ei saa minua nauramaan saati sitten edes hymähtämään. Naurun puuttumisesta huolimatta elokuva on todella tunteikas, sillä se saa kyynelkanavat vuotamaan ja kädet heilumaan jännityksen karkottamiseksi. Jännitystä aiheuttaa elokuvan lopussa esiintyvä pelottava karhu. Karhusta tulee mieleen Hopeanuoli-sarjan Akakabuto, josta minulla on jäänyt pahat lapsuuden traumat. Onneksi karhulla ei ole ruutuaikaa paljon. Itkeminen alkaa taas heti elokuvan alussa, kun Topin äiti kuolee ja pieni ketunpoika jää aivan yksin julmaan maailmaan. (HUOM! Tämän kappaleen loppu sisältää juonipaljastuksia!) Itkeminen jatkuu, kun Topi hylätään toisen kerran Hilma-muorin viedessä hänet riistansuojelualueelle. Totaalinen kyynelten virta repeytyy elokuvan loppuhuipennuksen aikana, kun Tessu pelastaa Topin Aatun pyssyltä. Ystävyys voitti sittenkin kaiken! Yhyyyy! 

Elokuvan päähenkilöt ovat Topi-kettu ja Tessu-koira. Topi on kliseisesti hyvin utelias kettu, eikä edes kiellot estä häntä tutkimasta outoja paikkoja tai henkilöitä. Aikuiseksi kasvettuaan Topin uteliaisuus laantuu ja hänestä tulee järkeviä päätöksiä tekevä ja muita ajatteleva kettu. Lapsuuden ja aikuisuuden välistä rajaa Topin kohdalla korostaa muutto Hilma-muorin luota riistansuojelualueelle. Tessu taas yrittää lapsuudesta alkaen opetella elämäänsä ajokoirana, mutta välillä hänen halut saavat vallan ja Tessu tekee mitä haluaa, eli leikkii Topin kanssa. Jos kaksikkoa vertaa, niin Tessu on se järkevämpi, joka toimii sääntöjen mukaisesti ja aikuismaisesti, kun taas Topi on anarkisti ja lapsenomainen. Elokuva keskittyy näiden kahden ystävyyteen, vaikka varsinaista leikkimistä ja toisen kanssa olemista on elokuvassa tosi vähän. Topissa ja Tessussa on todella paljon sivuhahmoja, joista tärkeimmät omaavat edes hieman persoonallisuutta. Pöllö-muori on Hilma-muorin eläimellinen vastine, ja he molemmat ovat hoivaavia äitihahmoja. Aatu Remunen on hyvin äkkipikainen metsästäjä, joka kuitenkin osaa pitää huolen omista lemmikeistään. Pösö-koira taas on kateellinen Tessulle, sillä hän haluaisi saada Aatun huomion kokonaan. Kiki on vain pelkkä kaunis kettunaaras. Loput sivuhahmot ovat mitäänsanomattomia kaikkine Nöpsöineen, Nököineen ja Mirkku-matoineen.

Topin ja Tessun laulut ovat melko tylsiä ja hidastempoisia. Jos lauluja nopeutettaisiin hieman, tulisi niistä paljon iloisempia ja parempia. Yritystä siis kyllä löytyy, mutta toteutus on huono. Ensimmäinen laulu on Parhaat ystävät, jonka Pöllö-muori laulaa Topin ja Tessun löytäessä toisensa. Toinen lyhyt laulu on nimeltään Tiedon puute vaivaa, jossa Pöllö-muori valistaa Topia ajokoirien vaaroista. Kolmas ja viimeinen laulu on Arvosta naista, jossa Pöllö-muori neuvoo Topia naisten kanssa toimimisessa. Kaikki kappaleet laulava Pöllö-muori on siis todellinen metsän kultakurkku. 

Topin ja Tessun tarinaan on tehty jatko-osa, joka kertoo ketun ja koiran lapsuuden leikeistä. Jatko-osassa siis kerrotaan parivaljakon leikeistä enemmän, mikä alkuperäisklassikosta jää puuttumaan. Topi ja Tessu ei ole Disneyn hauskin elokuva, sen musiikki on melko mitäänsanomatonta eikä sen piirrosjälki ole parasta mahdollista. Sen sijaan Topi ja Tessu on koskettava tarina rajat ylittävästä ystävyydestä, joka saa kyyneleet kyynisimmänkin ihmisen silmiin. 

”Tessu, oot kaikkein paras ystäväni.”
”Sinäkin minun, Topi.”
”Ja ainahan me ollaan ystäviä, eikö?”
”Jep. Aina.”
- Topi ja Tessu

People gonna come here from everywhere

Tiana löysi uuden tilan, johon aikoo perustaa uuden ravintolan. Apua paikan kunnostamiseen hän pyysi kaikilta ystäviltään. 

Loppusiivouksen ja paikkojen korjaamisen ollessa käynnissä Tähkäpää toi kaikille pientä evästä. 

Lopulta ravintola valmistui ja hieno paikka siitä tulikin! Tiana kutsui kaikki ystävänsä avajaisiin, myös ne, jotka eivät päässeet auttamaan remontissa. Tunnelma avajaisissa oli mahtava!

(Naisia elokuvista Prinsessa ja sammakko, Pocahontas, Tarzan, Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Kaksin karkuteillä, Frozen, Urhea, Mulan, Notre Damen kellonsoittaja, Herkules, Kaunotar ja hirviö, Aladdin ja Pieni merenneito.)

Ken on maassa kauhehin? 13.

On aika hypätä viimeistä kertaa vuoden 2014 Ken on maassa kaunehin? -kisan kilpailijoiden elämään. Tällä viikolla pääsemme katsomaan, mitä pahiksille kuuluu näin kilpailun jälkeen, mitä he ovat puuhanneet kotonaan. Aloitamme kuulumisten kysymisen naisesta, joka tippui ensimmäisenä ja lopetamme sen voittajaan Gotheliin. Samainen tippumisjärjestys on esillä myös ylhäällä olevassa kilpailijoiden yhteiskuvassa. Siirtykäämme nyt kuitenkin nykyhetkeen ja kuulumisten pariin.

Pahatar tippui kisasta ensimmäisenä heti lähikasvokuvan jälkeen. Pahatarta moitittiin aivan liian tylsäksi muuhun naisjoukkoon verrattuna. Mutta mitä Pahattarelle kuuluu nyt? "Minusta on tullut Jafar Jafarin paikalle. Itämaat ovat aina kiehtoneet minua. Kun huomasin, että suurvisiirin paikka Agrabassa on auki, muutin sinne välittömästi. Aion onnistua siinä, missä ihailemani Jafar ei onnistunut - nimittäin kaiken hyvyyden tuhoamisessa!" 

Selvä. Pahatar näköjään menetti järkensä lopullisesti kisassa tulleen pettymyksen takia. Mutta Pahatar, miltä tuntuu nyt ajatella kilpailua? "Tiedän, että olen voittanut kaikki pääsemällä Agraban suurvisiiriksi. Kilpailun ajatteleminen saa silti minussa vieläkin aikaan suoranaisia raivokohtauksia, ja tätä haastatteluakin varten minun piti vetää ilokaasua, etten suorastaan räjähtäisi. Joten ei, en ole yhtään pettynyt." Hienoa.

Herttakuningatar putosi kisasta toisena tullen näin yhdenneksitoista. Katsojat eivät vakuuttuneet kuningattaren kolmen kuvan kuvasarjasta, joten hän sai luvan lähteä. Ilmeisesti Herttakuningatar on toipunut lähdöstään hyvin, sillä tavatessamme hänet hän ei enää uhkaillut meitä pään katkomisella. "Kisan loppumisen jälkeen kävin kolmen viikon ajan terapeutilla, kunnes tajusin, että katkeruuteeni auttaa paremmin kroketin peluu. Hoitovirheen takia terapeutiltani katkesi pää. Rakastan kroketin pelaamista ja olen pelannut sitä Ihmemaassa joka päivä sinne saapumisestani lähtien! Ja olen vielä voittanut joka kerta! Niin hyvä minä olen! Suosittelen peliä teillekin." 

Mihin kuvausteemaan olisit halunnut itse osallistua? "Tietenkin harrastuskuvaan. Olisin poseerannut mitä ylväimmässä kroketti-asennossani. Harmittaa, kun tipuin juuri ennen harrastuskuvaa kisasta pois. Hyvä kuvausteema olisi ollut myös ylhäisö-kuva, jossa kaikkien olisi pitänyt poseerata niin majesteetillisesti kuin he vain osaisivat. Tuollaisen kuvan jälkeen olisin voittanut kisan taatusti!"

Harrastuskuvan jälkeen kisasta tippui pois Helga Sinclair. Näin ollen hän sijoittui sijalle kymmenen. Tippumisensa jälkeen Helga on, yllätys yllätys, jäänyt oleilemaan Suomeen! "Se on totta. Kilpailussa silmiini pisti se järkyttävän suuri sokerin määrä, jolla tuomari ruokki meitä kilpailijoita. (Hups...) Kyllähän meidän kaikkien pitäisi tietää, ettei sokeri ole se tärkein osa ruokavaliotamme - varsinkaan muffinsseissa ja suklaapatukoissa oleva sokeri. Niinpä olen jäänyt Suomeen pitämään puolustuspuheita kasviksien ja vihanneksien suhteen. Olen käynyt luennoimassa kouluissa, eduskunnassa ja Fazerilla. Jostain syystä tuomari on vältellyt minua, enkä saa häneen minkäänlaista yhteyttä. Tämänkin haastattelun hän teki assistenttinsa kautta. Tiedättekö te mitään keinoa, jolla saisin iskostettua tuomarin päähän ruokavalion tärkeyden?" 

Emme tiedä. Tuomari on menetetty tapaus. Sen sijaan kysymme sinulta, kuka olisi saanut mielestäsi voittaa kisan? "Minä tietysti. Kuvani olisi näyttänyt todella kauniilta blogin reunassa. Jos muista kilpailijoista ajattelee kauneinta naista, olisi se ollut mielestäni Pahatar. Oli ihan epäreilua, että hän tippui ensimmäisenä, vaikka onkin niin kaunis nainen. Ja mitä tippuminen teki hänen järjelleen, voi kamala! Suosittelen parannuskeinoksi vihersalaatin syömistä!"

Madame Meduusa sijoittui kisassa paikalle yhdeksän. Tippuminen tapahtui tehokolmikko-kuvan jälkeen, jossa Meduusa näytti suorastaan järkyttävältä. Nyt voimme järkyttyä Meduusan uutisista, sillä hänen elämäntarkoituksensa on täyttynyt. "Minusta tuli rikas!!!! MINUSTA!!!!! RIKAS!!!!! OO-DE-LAL-LYY!!!!! Kisasta putoamisen jälkeen lähdin Alaskaan kaivamaan kultaa, mutta löysin TIMANTIN! Järjettömän suuren ja kimaltelevan timantin! Nyt voin toteuttaa kaikki toiveeni ja muuttaa asumaan Hawaijille! Jiihaa! Joku kauneuskilpailu, pyh! Mitä väliä kauneudella on kunhan on RIKAS!!!!!" 

Onnittelumme, madame Meduusa. Toivottavasti olet tarkistuttanut, että timantti on aito eikä lasia. Kerrohan, mitä neuvoja antaisit tuleville kilpailijoille? "Pyrkikää tippumaan kisasta pois mahdollisimman nopeasti, jo ensimmäisten joukossa! Kisan jälkeen teitä odottaa nimittäin kaikkien toiveittenne täyttymys! Jiihaaa! Älkää siis hymyilkö ja esittäkää typerää kaikissa kuvissanne, niin onni teidät perii!"

Lähde: http://disney.wikia.com

Hulluttelukuvan epäonnistuttua Lady Tremaine sijoittui kisassa paikalle kahdeksan. Mutta mitä hänelle kuuluu nyt? "Löysin takapihaltani taikasauvan! En tiedä, mistä se on sinne joutunut, mutta nyt se on minun! Opettelen parasta aikaa taikomaan. Kunhan osaan taikoa, olen voittamaton! Sitten minun tyttäreni pääsee naimisiin prinssin kanssa ja minusta tulee kuningatar! Ja hei, sittenhän minusta voi myös tulla tämän kisan voittaja! Koko maailman kaunein nainen! Hahaa! Kuulette minusta vielä!"

Hui! Toivottavasti Lady Tremaine ei koskaan opi taikomaan. Kysymme naiselta vielä, että kenestä tuli kisassa paras ystäväsi? "Minullahan ei ole ystäviä. Höh. Kaipaan ainoastaan ihanien tyttärieni Anastasian ja Druzellan seuraa. Tietysti yritin luoda kontaktia kisan kuningattariin, Narissaan ja Herttakuningattareen, jotta minulla olisi jo yhteyshenkilöitä hovissa sinne päästyäni. Voih. Toivottavasti pääsen hoviin pian!"

Narissa tippui kisasta kuudentena juuri ennen joululomaa. Narissan muodonmuutos vanhaksi naiseksi ei toiminut ollenkaan niin hyvin, kuin Narissa itse ajatteli. Nyt Andalusian kuningatar on kuitenkin toipunut pudotuksesta. "Olen rakastunut! Kotilinnaan tullessani huomasin, miten ihana namupala apulaiseni Nathaniel onkaan! Hän tottelee jokaista käskyäni ilman, että minun pitäisi käyttää häneen taikavoimia. Luulen, että Nathanielkin on ihastunut minuun. Suosioni kuningaskunnassa nousisi varmasti pilviin, jos menisin naimisiin. Niinpä olen harkinnut tuon hölmön miehen naimista. Siinä naimakaupassa valta säilyy yhä minulla."

Kuka saisi mielestäsi osallistui seuraavan vuoden kisaan? "Tietysti minä! Minulle tehtiin tässä kisassa täyttä vääryyttä tiputtamalla minut jo näin aikaisin pois. Minun olisi kuulunut voittaa! Jos jostain kumman syystä en saa enää kisaan osallistua, saa koko formaatin puolestani lopettaa!"

Kuningatar tippui kisasta esiteltyään meille kätyrinsä korpin. Täten Kuningatar sijoittui sijalle kuusi.  Haastattelemamme Kuningatar vaikutti olevan vieläkin katkera tippumisestaan. "Olen selvinnyt tippumisesta hyvin. Itse asiassa tulin siihen tulokseen, että koko kisa tuomareineen ja äänestäjineen on väärässä. Ostin nimittäin itselleni taikapeilin, joka kertoo, kuka on maassa kaunehin. Peili kertoo joka kerta minun olevan koko maailman kaunein! Muahahhaa! Siitäs saitte! Enkä varmasti ole taikonut peiliä vastaamaan ohjeitteni mukaan, en varmasti! Minä olen siis maan kaunein!!!!!"

Selvä. Hyvä tietää. Mutta mitä mieltä olet kisan tuomaroinnista? "Voi hyvänen aika, tuomarihan oli silkka pelle! Mielestäni hän vaikutti äänestystuloksiin ja pudotteli noin vain inhoamiaan kilpailijoita pois! Ärh! Mielestäni tuomarin saisi vaihtaa ihan kokonaan uuteen! Minä voisin järjestää vanhalle jonkin onnettomuuden.... Muahahhaa!" Hui! Nyt täytyy tuomarin olla varuillaan!

Lähde: https://herbedisdeadly.wordpress.com

Cruella de Vil sijoittui kisassa viidenneksi. Lähtö tapahtui hymykuvan jälkeen arvan avulla. "Hahahahaa. Koko kisa oli ihan typerää ajanvietettä. Nyt kaikki on niin erinomaisen hiveää. Kävin nimittäin Pariisissa, tuossa muodin valtakaupungissa, ja ah, millaisen turkin löysin kokoelmiini! Seeprasta tehdyn! Tai oikeastaan en ole vielä tuota turkkia saanut, mutta olen tilannut sellaisen. Turkin pitäisi saapua kotiovelleni ylihuomenna. Ah! Elämä hymyilee minulle! On hienoa näyttää tyylikkäältä näin kevään tullessa!"

Noh Cruella, mitä mieltä olet äänestäjistä? "Äänestäjät eivät tehneet työtään ollenkaan niin antaumuksellisesti kuin edellisvuosien kisoissa. Äänestysvimma loppui varsinkin juuri, kun kriittiset paikat alkoivat olla kyseessä! MINÄ putosin sen takia, kun minua ei äänestetty! Voi ei! Olen ikuisesti katkera tästä minua kohdanneesta ahdingosta... Teidän olisi pitänyt äänestää minua, MINUA!!! Eikun tässä kisassa äänestettiinkin tippujaa.... Teidän olisi pitänyt äänestää Gothelia, GOTHELIA!!!!!" Kiitos.

Lähde: http://disney.wikia.com

Silmäpusseillaan tuomarin "valloittanut" Yzma pääsi kisassa sijalle neljä. Yzma putosi kilpailusta hyviskuvan jälkeen, jossa hän esitteli meille vihaamansa keisari Kuzcon. Yzma ei ole tuomarin onneksi enää vihainen, sillä hän on löytänyt muuta ajattelemisen aihetta itselleen. "Päästyäni yli epäreilusta pudotuksesta päätin aloittaa uuden harrastuksen. Ongelma oli vain siinä, minkä monista tuhansista harrastuksista valitisisin, mikä sopisi juuri minulle, mahtavalle Yzmalle, parhaiten. Päätin inspiroitua kanssakilpailijoideni harrastuksista, ja lopulta aloin tehdä kemiallisia kokeita Kuningattaren tapaan. Pari räjähdystä koettuani olen alkanut päästä kärryille aineiden sekoittelusta. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea voin tehdä tulevaisuudessa!" 

Katsotaan kuitenkin hetki vielä menneisyyteen. Mikä oli mielestäsi paras kuvausteema? "Pidin todella paljon kuvasarja-kuvista. Oli hauskaa nähdä, miten erilaisia liikkeitä kilpailijat keksivät. Mielestäni myös naamiaiskuvissa olisi ollut potentiaalia, mutta kärkikolmikon kuvat jäivät yksinkertaisiksi. Hauskinta oli kuitenkin kuvata naurukuvia. Kuvauksissa sai kerrankin nauraa! Hahaa!"

Lähde: http://www.thehunchblog.com

Ursula sai kisassamme pronssia. Hän tippui kymmenentenä naamiaiskuvien jälkeen. "Äh, en edes muista enää koko kisaa! Olihan se ihan kivaa kilpailla kanssasisarien kanssa, mutta paljon mukavampaa oli palata omaan kosteaan kotiin kilpailun loputtua. Omassa sängyssä on niin ihana nukkua! Kiero ja Liero ottivat minut niin ihanasti vastaan, että! Olen jatkanut elämääni meren alla samaan tapaan kuin aina ennenkin. HALUAN meren kuningattareksi ja punon kavalia juonia toiveeni toteuttamiseksi.  Itse asiassa seuraavaan juoneeni liittyy kuninkaan tytär Ariel.... Muahahhaa!"

Mikä oli mielestäsi huonoin kuvausteema? "Pöh, kysyttekin vielä. Tietysti naamiaiskuvat! Eihän kukaan älyllinen olento halua esittää ketään muuta, kuin mikä itse on! Surkeita kuvia oli myös hassuttelukuvat. Miksi meidän pitää hassutella tällaisessa tärkeässä kisassa, jossa meidän oletetaan näyttävän mahdollisimman esteettisiltä? En niele ollenkaan tuomarin puhetta heittäytymään pystyvistä kilpailijoista. Luulen, että tuomari vain haluaa meidän näyttävän typeriltä! Senkin kurja sika!"

Matami Mimmi tuli toiseksi kisassa. Hän hävisi niukin naukin kilpailun voittajalle. Näyttää siltä, että kisan jälkeen Mimmi on halunnut tehdä itsestään entistä kauniimman.... onko näin? "Kyllä. Mutta iloa mulle on kamala."

Jaaha, Matami Mimmi palaa niukkasanaiseen linjaansa finaalin puhetulvan jälkeen. Kerrohan silti, millaista oli elämä talossa yhdentoista muun kilpailijan kanssa? "Raivostuttavaa." Selvä. Kiitos vastauksestasi.

Vuoden 2014 Ken on maassa kaunehin? -kisan voitti Gothel. Mitä Gothel on kerennyt tehdä voittonsa jälkeen? "Olen lähtenyt maailmanvalloitus-kiertueelle. Ensimmäisenä vuorossa on Suomi, sillä oleskelen vieläkin täällä. Aion hurmata kaikki ihmiset ikiaikaisella kauneudellani, ja lopulta he eivät voi muuta kuin palvoa minua. Jos valloitusretken aloittaminen ei jostain syystä ota onkeensa täällä, aion lähteä kokeilemaan siipiäni Ukrainaan. Kuulemani mukaan meno siellä on tällä hetkellä sen verran sekopäistä, että minusta kruunattaisiin uusi presidentti tuossa tuokiossa! Hahaa! Odottakaa vaan, kuulette minusta vielä!"

Mitkä tunnelmat sinulle jäi kilpailusta? "Aivan mahtavat tunnelmat! Koko kisan ajan odotin, että koska minut jo ilmoitetaan voittajaksi, ja tulihan se kruunu lopulta päähän, kun tarpeeksi kauan jaksoi odottaa. Olen yksinkertaisesti paras! Tällaisia kilpailuita voisi järjestää useamminkin. Osallistuisin niihin oikein mielelläni! Ei siis muuta kuin buenostardesta vaan kaikille!"

Näin päätämme kisamme kaikkien kausien voittajien yhteiskuvaan. Ken on maassa kaunehin? jatkuu taas ensi vuonna - vai jatkuuko? Mitä mieltä olette? Onko formaatti kokenut jo huippukautensa? Onko sen aika siirtyä mullan alle? Jos taas haluatte jatkoa, kuka olisi teidän lempikilpailijanne? Tai mitä kisassa pitäisi muuttaa? Näihin mietteisiin lopetamme ja toivotamme kaikille lukijoille oikein hyvää maaliskuuta!