Pelastuspartio Bernard ja Bianca - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Pieni tyttö kaukaisella suolla heittää pullon veteen. Pullon sisällä on postia, jossa pyydetään apua. Pulloposti kantautuu kauas New Yorkin rannalle asti, josta sen löytävät hiiret. Pullo avataan hiirten kansainvälisen pelastusjärjestön kiireellisessä kokouksessa. Sisältä paljastuu Penny-nimisen tytön kirjoittama viesti, jossa hän pyytää apua Morningsiden orpokodilta. Suurin osa viestistä on kuitenkin kastunut lukukelvottomaksi. Unkarin lähettiläs Bianca päättää lähteä selvittämään, miten Penny tarvitsee apua, ja apurikseen seikkailuun Bianca valitsee ystävällisen talonmies-Bernardin. Bernard itse ei olisi niinkään innokas retkelle lähtemään, mutta hän ei voi sanoa ei kauniille Biancalle. 

Hiiret lähtevät etsimään johtolankoja Penny-tytön sijainnista Morningsiden orpokodilta. Orpokodissa he tapaavat Rufus-kissan, joka kertoo, kuinka Penny oli iloinen tyttö ja odotti kovasti, että hänet adoptoitaisiin oikeaan kotiin. Rufus kertoo myös, kuinka Pennyä kävi katsomassa ilkeän oloinen nainen, joka pyörittää panttilainaamoa. Bernard ja Bianca rientävät seuraavaksi siis panttilainaamolle, jonka omistajana toimii madame Medusa. Medusa saa puhelinsoiton, jonka jälkeen hän pakkaa vihapäissään laukkunsa ja lähtee matkustamaan kohti Pirunpoukamaa. Bernard ja Bianca yrittävät pysyä Medusan kyydissä, mutta tippuvat lopulta tämän autosta. Hiirten ei auta muu kuin matkustaa suolle lentämällä Orville-albatrossin selässä. 

Pirunpoukamalle päästyään Bernard ja Bianca tapaavat joukon suolla asustavia eläimiä. Eläimet lupaavat tulla auttamaan hiiriä heti, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Bernard ja Bianca lähtevät etsimään madame Medusan olinpaikkaa Evinrude-sudenkorennon avulla. Etsintöjensä keskellä he törmäävät kahteen alligaattoriin, Neroon ja Brutukseen, jotka kantavat hampaissaan pakoa yrittänyttä Penny-tyttöä. Bernard ja Bianca seuraavat alligaattoreita suon keskellä makaavalle ränsistyneelle jokilaivalle, jossa madame Medusa pitää piilopirttiään. Laivalle päästyään hiiret pelastuvat juuri ja juuri alligaattoreiden kidasta ennen kuin pääsevät Penny-tytön luo. Penny kertoo, että Medusa kaappasi hänet, koska haluaa Pennyn etsivän hänelle Paholaisen silmä -timantin. Timantti on piilotettu niin ahtaaseen kaivokseen, ettei aikuinen mahdu sinne. Timantin etsimisyrityksiä vaikeuttaa kuitenkin nousuvesi. Nyt Medusa on uhannut jättävänsä Pennyn kaivokseen nousuveden armoille, ellei hän löydä Paholaisen silmää! Penny miettii hiirten kanssa suunnitelman, jonka avulla hän pakenisi Medusan kynsistä. Hiiret lähettävät Evinruden hakemaan apua suon eläimiltä. 

Aamun valjetessa Medusa ja tämän apuri Nuppi vievät Pennyn taas kaivokseen. Pennyn apuna kaivoksessa timanttia ovat tällä kertaa etsimässä Bernard ja Bianca! Lopulta timantti löytyy ja he saavat sen juuri ja juuri irti piilopaikastaan ennen kuin nousuvesi valtaa kaivoksen. Nähdessään Paholaisen silmän madame Medusa ei haluakaan jakaa sitä rikostoverilleen Nupille. Jokilaivalle palatessaan Medusa alkaa uhkailla Pennyä ja Nuppia tussarillaan. Silloin paikalle saapuu Evinruden hälyttämä eläinlauma, joka toteuttaa Pennyn suunnitelman. Ilotulitukset räjähtelevät ympäri laivaa, alligaattorit suljetaan häkkiin ja Penny lähtee karkuun suokelkalla. Lopulta koko jokilaiva räjähtää ja madame Medusa jää killumaan piippuun Neron ja Brutuksen kierrellessä alla kieli suunpieliä nuollen. 

Penny pelastuu takaisin orpokotiin ja hän palauttaa kuuluisan Paholaisen silmä -timantin museolle. Pian tämän jälkeen Pennyn hartain haave käy toteen – hän saa isän ja äidin. Television haastattelussa hän muistaa myös kiittää hiirten kansainvälistä pelastusjärjestöä, joka mahdollisti hänen pakonsa julman madame Medusan kynsistä. Bernard ja Bianca saavat myös toisensa. Elokuvan lopussa he lähtevät uuteen seikkailuun Orville-albatrossin kyydissä. 

Pelastuspartio Bernard ja Bianca perustuu Margery Sharpin kirjoittamiin novelleihin The Rescuers (1959) ja Miss Bianca (1962). Margery Smith kerkesi kirjoittaa yhteensä yhdeksän pelastusjärjestön seikkailuihin perustuvaa novellia, mutta Disneyn elokuvan käsikirjoittamisen aikaan vain kaksi ensimmäistä novellia oli ilmestynyt. Smithin novelleissa hiirten kansainvälinen pelastusjärjestö pelastaa vain vangiksi joutuneita ihmisiä, ja alkuperäisessä tarinassa Bernard ja Bianca pelastavat norjalaisen runoilijan vankeudesta. 

Jo vuonna 1962 Disneyn studio päätti, että he voisivat tehdä elokuvan Margery Smithin novelleista. Tuolloin Walt Disney oli vielä elossa, ja hän mietti, että Bernard ja Bianca voisivat pelastaa jääkarhun eläintarhan vankeudelta. Elokuvan tuotanto alkoi kuitenkin vasta vuonna 1973 kun Walt Disney oli jo kuollut. Alun perin elokuvan pahikseksi suunniteltiin 101 dalmatialaisesta tuttua Cruella de Viliä, mutta suunnitelma peruttiin, koska studio ei tahtonut tehdä jatko-osia edellisiin tarinoihinsa. Pelastuspartio Bernard ja Bianca sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa kesäkuussa 1977. Elokuva menestyi todella hyvin ja se kilpaili Euroopassa kassatulojen kanssa jopa Star Wars: Uusi toivo -elokuvan kanssa! Pelastuspartio Bernard ja Bianca oli katsojille ja kriitikoille todisteena siitä, että Disneyn studiot pärjäävät elokuvien teossa ilman herra Walt Disneytä. Samalla tämä Disneyn klassikko numero 23 lopetti Disneyn studioiden ns. ”hopeisen ajan”, joka oli alkanut Tuhkimosta vuonna 1950. 

Pelastuspartio Bernard ja Biancan laulut ovat mielestäni hyvin masentavia, eikä niitä kuuntele mielellään. Ainoan poikkeuksen masentavuuteen tekee laulu Pelastusjärjestö, joka on hyvin iskevä järjestöhymni. Laulu on pelastusjärjestön tunnuskipale ja siinä kuvaillaan, kuinka järjestö auttaa aina pulaan joutuneita. Ensimmäinen laulu elokuvassa ennen Pelastusjärjestöä on kappale Ken vois pelastaa? Laulu lauletaan alkutekstien aikana, jolloin kuvataan Pennyn matkaan lähettämää pullopostia. Vaikka Penny pyytää postissa apua, kertovat laulun sanat kuitenkin pullon hädänhuudon raivoavan meren keskellä. Elokuvan kolmas laulu on On uusi päivä huominen. Laulu lauletaan, kun Bernard ja Bianca matkustavat Orvillen selässä kohti Pirunpoukamaa. Neljäs ja viimeinen laulu on Sua kaivataan, jossa Penny kaipaa pelastusta Medusan kynsistä ja ennen kaikkea omaa perhettä. Kyseinen laulu sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta ei voittanut sitä. 

60- ja 70-luvuilla Disneyn studiot olivat keskittyneet elokuvissaan komiikkaan, kuten Nalle Puhista ja Robin Hoodista näkyy. Pelastuspartio Bernard ja Bianca palasi Bambin ja Dumbon tapaiseen vakavampaan elokuvaan, jossa tarina on hauskuutta tärkeämpi. Toki elokuvassa on hauskojakin hahmoja, kuten Orville ja Evinrude, mutta heillä ei ole elokuvassa niin suurta osaa kuin vaikkapa Nalle Puhin Tiikerillä. Elokuva kertookin hyvin synkistä tapahtumista: lapsen kidnappaus ei ole mikään naurun asia. Jossakin mielessä elokuvan dramaattisuus ei kuitenkaan iske minuun. Elokuvaa katsoessani en koe mitään puistatuksia eikä linssiin kohoa tippaa surullisista tapahtumista huolimatta. En saa myöskään mahtavia naurupyrskähdyksiä elokuvaa katsoessani. Tunteiden syntymisen suhteen elokuva on siis minulle aika neutraali, vaikka sitä niin kovasti mainostetaankin dramatiikan suhteen. 

Elokuvan päähenkilöinä toimivat Bernard ja Bianca. Bernard saa ehkä hieman isomman roolin elokuvassa. Hän on hiirten kansainvälisen pelastusjärjestön talonmies, joka ei ole koskaan kuvitellutkaan lähtevänsä kenttätyöhön. Bernard ei kuitenkaan osaa sanoa ei, ja kun Bianca pyytää häntä avukseen pelastustehtäviin, talonmiehen on lähdettävä. Päätöstä helpottaa Biancan viehättävä olemus. Bernard on hyvin ujo, kömpelö ja pelokas hiiri. Lisäksi hän on kovin taikauskoinen, ja kun lentokoneen portaissa on 13 askelmaa ja lennon numero on 13, ei lennosta meinaa tulla mitään. Bernard on silti reilu ja ystävällinen, ja hän yrittää suojella miehen lailla ”heikkoa” naista, Biancaa, matkan vaaroilta. Tässä suhteessa elokuva on taas hyvin konservatiivinen ja naisten asemaa alistava. Bianca taasen on hyvin kaunis hiirineito Unkarista, johon kaikki miehet ihastuvat. Bianca on todella hyväsydäminen ja hänen suonissaan virtaa seikkailijan veri. Bianca vaikuttaa siltä, että hän ei ymmärrä, mitä vaaroja lapsen pelastaminen saattaa pitää sisällään, sillä hän ryntää tehtävään niin oikopäätä puuterisudin kera. Toisaalta taas hän voi olla niin empaattinen, että kokee Penny-tytön tuskan ja haluaa auttaa häntä kyvyistään huolimatta. Elokuvan loppupuolella hiirten aseman päähenkilönä valtaa Penny. Penny on suloinen tyttö, joka asuu orpokodissa ja toivoo itselleen omaa perhettä. Pennyn rakkain asia on hänen Teddy-pehmolelunsa ja hänen paras ystävänsä on orpokodissa asuva Rufus-kissa. Penny on myös hyvin voimakastahtoinen, vaikka joutuukin lapsena aina alistumaan aikuisen valtaan. Penny on myös hyvin viisas ja järkevä tyttö, joka keksii mainion suunnitelman itsensä pelastamiseksi. Pahiksena elokuvassa toimii madame Medusa, joka janoaa itselleen maallista omaisuutta. Tavoitteensa saavuttamisessa Medusa ei kaihda rikollisiakaan keinoja. Madamella täytyy olla todella häijy luonne, sillä hän kidnappaa pienen tyttöraukan, jotta saisi itselleen suuren timantin. Medusa jakaa kätyrilleen Nupille lastenkasvatusvinkkejä, jotka ovat kaikkea muuta, kuin mitä kasvatusoppilaitoksessa opetetaan. Medusan kieroutuneisuudesta jotain kertoo myös se, että hänellä on lemmikkeinään kaksi alligaattoria, Nero ja Brutus. Alligaattorit on muuten nimetty todella mainiosti muinaisen Rooman hullun keisarin ja keisarin pettäjän mukaan. 

Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvassa ei nähdä enää sitä luonnosmaista animaatiotapaa, mitä niin monessa edellisessä Disneyn klassikossa on nähty. Nyt hahmojen ääriviivat ovat taas selkeitä, suoria viivoja, mikä on hyvin perinteistä Disney-kamaa. Perinteistä poikkeavaa on taas se, että elokuvan alussa nähdään lyhyt prologi, jossa Penny heittää pullopostin veteen. Kyseinen prologi (eli ennen elokuvan nimeä tapahtuva animaatiopätkä) on ensimmäinen laatuaan Disneyn klassikoissa. Pelastuspartio Bernard ja Bianca oli myös ensimmäinen Disneyn klassikko, jolle tehtiin jatko-osa. Bernard ja Bianca Australiassa julkaistiin vuonna 1990, jolloin siitä tuli klassikko numero 29. Ennen jatko-osan tekemistä elokuvalle suunniteltiin televisio-sarjaa, mutta suunniteltu sarja muuttuikin Tikun ja Takun pelastuspartioksi. Sarjassa Tiku ja Taku seikkailevat samaisen hiirten pelastusjärjestön jäseninä, joina Bernard ja Bianca työskentelevät. 

”Pelastuspartio Bernard ja Bianca on kertomus todellisesta ystävyydestä ja suuresta rohkeudesta – jännittävä seikkailu täynnä vauhtia ja riemastuttavia kommelluksia aitoon Disney Klassikko -tyyliin!” Näin lukee Pelastuspartio Bernard ja Bianca –DVD:n takakannessa. Mielestäni elokuvassa ei ole riemastuttavia kommelluksia eikä se kerro ensisijaisesti todellisesta ystävyydestä, mutta mahtava elokuva on kuitenkin kyseessä! Ja todellinen klassikko, joka jokaisen Disney-fanin pitää nähdä. 

”Neiti Bianca, laittakaa turvavyönne tiukasti kiinni.”
”En voi! Pukuni rypistyisi.”
- Bernard ja Bianca

Ken on maassa kauhehin? 10.

Nyt elämme jännittäviä hetkiä Ken on maassa kaunehin? -kisassa! Enää pari viikkoa ja voittaja on selvillä! Tällä viikollla äänestys oli harvinaisen yksimielinen. Neljänneksi kisassa sijoittui Yzma.

"EÄÄÄRGH!!!! Ei ole TOTTA!!!!  En voi uskoa, että tipuin muka kisasta! Tässä on täytynyt tulla jonkinlainen VÄÄRINKÄSITYS! HHHHHHHH!!!!!! HALUAN VOITTAJAKSI!!!!!" Yzma raivosi niin, että meinasi pyörtyä hengittämättömyyteen. Nyt hän on kuitenkin turvassa kotonaan Perussa silmäpussiensa kanssa. 

Nyt selvillä on siis finaalikolmikko. Tiensä finaaliin ovat raivanneet Matami Mimmi, merennoita Ursula ja Gothel. Sekä Gothel että Ursula ovat olleet kerran pudotusuhan alla, kun taas Mimmin saldo on ihan puhdas. Onko hän siis voittajasuosikki??? Tällä viikolla kuvien teemana on kuitenkin naamiaiset. Kilpailijoiden tarkoituksena on näyttää meille, millaiseen naamiaispukuun he pukeutuisivat, jos järjestäisimme heille naamiaiset. Voilá.

"Koot kot kot kot kot!" kotkottaa Matami Mimmi.

Matami Mimmi näyttäytyisi naamiaisissa kanana. Kaiken lisäksi hän olisi kana, jolla on sulkasato. Ainoa pulma Mimmin puvussa on se, että se ei ole puku. Matami Mimmi on loihtinut itsensä kanaksi, vaikka naamiaisissa tarkoituksena on pukeutua joksikin. Tietysti naamiaisten tarkoituksena on myös olla tunnistamaton, ja tästä kanasta ei kyllä ihan heti Mimmia tunnista. Kuva on sinällään hyvä, mutta viikon aiheen sivuuttaminen ei ole hyvästä. Taisit tehdä nyt pahan virheen, Matami Mimmi, ja aivan väärässä vaiheessa kisaa!

Kuvien lähteet: http://disney.wikia.com

 "Naamiaisissa pukeutuisin Meridaksi. Hän on luonteeltaan täysin vastakohtainen kanssani, joten minua ei kyllä helposti väen tungoksesta huomaisi. Lisäksi Meridan tyylitaju on pettämätön ja käyttäisin mielelläni hetken aikaa samanlaisia vaatteita kuin hän," Gothel kertoo. 

Gothel on kyllä jättänyt nyt teatraalisuuden kauas taakseen. Viime viikon kuvassa hän oli oma itsensä Tähkäpään seurassa ja tässä kuvassa hän ottaa niin chillisti kuin nainen vain voi ottaa. Gothel on pukeutunut viime kaudella kisassa kolmanneksi sijoittuneeksi Meridaksi. Onko tässä jotain tuomarin nuolemisen esimakua, kun halutaan pukeutua viime kaudella menestyneeksi kilpailijaksi? Toisaalta Merida jäi kolmanneksi, joten voiko häneksi pukeutuminen olla kohtalokasta? Gothelin asento on ihan hyvä. Sen sijaan hänen päänsä näyttää todella suurelta vartaloon verrattuna. Onko hän siis ahtautunut aivan liian pieneen pukuun? Miinusta Gothel saa siitä, että kuva ei ole aivan niin terävälaatuinen kuin mitä se voisi olla. Tosin se taitaa olla valokuvaajan moka...

Ursula-kuvan lähde: http://disney.wikia.com

"Minä pukeutuisin naamiaisissa munkiksi. Ai miksi? Koska minulla sattuu olemaan kaapin pohjalla ylimääräinen munkkikaapu eräältä edesmenneeltä asiakkaaltani... Naamiaisissa sitten jakaisin kaikille munkkeja. Hehheh!" Ursula vitsailee. 

Ursula taitaa olla hyvällä tuulella, kun on alkanut vitsailemaan. Ja täytyy sanoa, että munkkikaapu sopii hänelle! Ehkä hänen pitäisi ryhtyä kokoaikaiseksi munkiksi... Kuvassa Ursula antaa almuja (tai munkkeja) jonkun statistin tassuihin. Kuva olisi muuten hieno, mutta Ursulan kasvojen ilme ei todellakaan ole sellainen, mitä almuja jakavalla munkilla odottaisi olevan. Hän virnistää todella epämääräisesti ja työntää leukaansa eteenpäin kauhistuttavalla voimalla. Kuvassa on siis noudatettu teemaa hienosti, mutta Ursulan ilme ei sovi naamiaisaiheeseen. 

Tässä oli finaalikolmikkomme kuvat! Viikon päästä selviää, ketkä kaksi kilpailevat tänä vuonna maan kaunehimman tittelistä! Huu!!! Muista siis äänestää inhokkiasi!

Nalle Puh - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

 

Kertoja kertoo, että tulemme kuulemaan tarinan Nalle Puhista. Samalla meille näytetään lastenhuoneessa istuvia pehmoleluja. Kuvakulma siirtyy avonaiseen kirjaan, jonka alkusivuilla tutustumme kaikkiin Puolen hehtaarin metsän hahmoihin. Nalle Puhin tultua esitellyksi kamera lähtee seuraaman Puhin hyppelyä kirjan kirjainten päällä. Nalle Puh kävelee omaan kotiinsa, jossa hän jumppaa aamujumpan laulaen samalla. Jumpattuaan nallelle tulee nälkä, mutta kaapissa ei ole yhtään hunajaa. Puhin ikkunasta lentää sisään mehiläinen, ja Puh lähtee seuraamaan sitä, sillä siellä missä on mehiläisiä on myös hunajaa. Mehiläinen lentää korkealle onttoon puuhun hunajaa tursuavaan pesäänsä. Nalle Puh miettii päänsä puhki, miten hän pääsee ylös hunajaa metsästämään. Hänen mieleensä pälkähtää, että Risto Reipas tietää varmasti keinon päästä hunajaan käsiksi. Risto Reippaalta Nalle Puh lainaa ilmapalloa. Mudassa kieriteltyään hän on kuin ilmetty sadepilvi, joka ilmapallon avulla kohoaa puuhun. Mehiläiset eivät kuitenkaan mene retkuun, vaan ajavat pesälleen tunkeutuneen nallen tiehensä. 

Nalle Puhin vatsa kurnii yhä ilman hunajaa. Niinpä hän päättää mennä Kanin luokse, sillä Kani tarjoaa hänelle aina hunajaa. Kanin luona Puh syö niin paljon, kuin Kani-raukan ruokavarastot sallivat. Kun Puh yrittää lähteä kaninkolosta pois, hän juuttuukin oveen kiinni! Niinpä nallen ei auta muu kuin laihduttaa. Niin rankkaa kuin se onkin, laihduttaminen onnistuu, ja lopulta Nalle Puh pääsee pinteestä irti. 

Seuraavaksi kirjasta luetaan luku, jossa Puolen hehtaarin metsässä valkenee hyvin tuulinen päivä. Nalle Puh lähtee tapaamaan hyvää ystäväänsä Nasua. Ulkona tuulee niin kovasti, että tuuli nappaa Nasun ja Puhin mukaansa! Pari lentää suoraan Pöllön kotiin, jossa Pöllö pitää heille luennon sukulaisistaan. Tuuli on kuitenkin niin kova, että se kaataa koko Pöllön kodin! Ihaa lupaa lähteä etsimään Pöllölle uutta kotia. Tuulisena yönä Nalle Puh ei meinaa millään saada unta, sillä ulkoa kuuluu omituista ääntä. Puh lähtee ovelle selvittämään äänen aiheuttajaa ja ulkoa hänen päälleen pomppaa Tiikeri! Tiikeri kertoo, kuinka hän on ainoa laatuaan.  Hänen nähdessään oman peilikuvansa Tiikerin maailmankuva muuttuu, mutta onneksi vain hetkeksi. Lähtiessään Tiikeri varoittaa Nalle Puhia tärpistä ja möhköfanteista, jotka varastavat kaiken hunajan! Nalle Puh alkaa vartioida hunajavarastojaan, mutta vaipuu lopulta kauheaan painajaiseen, jossa möhköfantit ja tärpät mellastavat. Aamulla Nalle Puh herää siihen, kun lattia tulvii. 

Yöllä on satanut niin paljon, että koko Puolen hehtaarin metsä on tulvan vallassa. Erinäisten sattumusten kautta Nalle Puh onnistuu pelastamaan pienen Nasun tulvalta. Sen kunniaksi Puolen hehtaarin metsän väki juhlii sankarillista karhua. Kesken juhlien Ihaa tulee paikalle ja kertoo löytäneensä Pöllölle uuden talon. Ihaan löytämä talo on kuitenkin Nasun koti! Nasu lupaa, että Pöllö saa muuttaa hänen kotiinsa. Samalla Puh lupaa, että Nasu saa muuttaa hänen luokseen asumaan. Niin Puhin juhlat muuttuvat myös Nasun juhliksi Nasun sankarillisen talon luovutus-teon takia. 

Seuraavassa kirjan luvussa Kani on saanut tarpeekseen Tiikerin pompuista. Niinpä hän päättää eksyttää Tiikerin metsään. Suunnitelmassa on vain yksi pieni mutta – Tiikerillä on todella hyvä suuntavaisto eikä hän eksy. Sen sijaan Kani eksyy sumun valtaamaan metsään, josta Tiikeri tämän lopulta pelastaa. Sitten kirjan sivua kääntämällä Puolen hehtaarin metsän on lumivaipan peitossa. Tiikeri lähtee leikkimään Ruun kanssa ja yhdessä he kiipeävät korkeaan puuhun. Puun latvassa Tiikerille tulee kuitenkin korkean paikan kammo, eikä hän uskalla enää hypellä alas. Muut saapuvat Tiikerin avuksi ja Tiikeri menee lupaamaan, ettei hän enää koskaan pompi, jos hän vain pääsee puusta alas. Kertojan avulla Tiikeri laskeutuu maan kamaralle, mutta masentuu tekemästään pomppimattomuuslupauksesta. Lopulta Kani antaa Tiikerille luvan pomppia yhä, sillä kaikki pitivät enemmän pomppivasta Tiikeristä. Sitten koko Puolen hehtaarin väki lähtee pomppimaan yhdessä riemukasta hyppelyä Tiikerin johdolla. 

Elokuvan lopussa kerrotaan, kuinka Risto Reipas kasvoi isoksi ja meni kouluun. Sen takia hän ei päässyt leikkimään Puolen hehtaarin metsän väen kanssa enää niin usein. Puh kuitenkin lupaa Ristolle, ettei unohda tätä koskaan vaikka olisi 100-vuotias. Lopuksi kirjan kansi sulkeutuu alas ja kirjan vieressä istuva Nalle Puh -pehmolelu iskee meille silmää. 

Nalle Puh -elokuva on Disneyn klassikko numero 22 ja se julkaistiin vuonna 1977. Elokuva koostuu kolmesta aiemmin tehdystä lyhytelokuvasta: Nalle Puh ja hunajapuu, Nalle Puh ja tuulinen päivä ja Nalle Puh ja Tiikeri kans! Lyhytelokuvat liitettiin toisiinsa vuonna 1977, ja elokuvien väliin tehtiin niitä toisiinsa yhdistäviä kohtauksia. Luonteva kokonaisuus elokuvasta tuli, kun taustateemaksi valittiin kirjan lukeminen, jolloin aiemmat lyhytelokuvat ovat erilaisia kirjan lukukappaleita. Alun perin Walt Disney suunnitteli tekevänsä kokoillan elokuvan Nalle Puhista. Kokoilta muuttui lyhytelokuviksi, koska Walt halusi tutustuttaa yhdysvaltalaisen yleisön Puolen hehtaarin metsän hahmoihin ennen tunnin kestävän elokuvan esittämistä. Näin ollen Walt Disney on ollut itse mukana tekemässä ensimmäistä lyhytelokuvaa (Nalle Puh ja hunajapuu), mutta pitkä elokuva julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. 

Nalle Puh perustuu englantilaisen A.A.Milnen kirjaan Nalle Puhista. Hahmot ovat pysyneet samanlaisina sovitettaessa kirja elokuvaksi. Alun perin Disney päätti jättää Nasun kokonaan elokuvasta pois, mutta Nasu ilmestyi kuin ilmestyikin toiseen Nalle Puhista kertovaan lyhytelokuvaan. Disney sen sijaan lisäsi elokuvaansa Myyrän, jota A.A.Milnen teoksissa ei ole, sekä Kanin koristelemaan oveensa juuttuneen Puhin takamusta. The Walt Disney Company sai aikoinaan oikeudet Nalle Puhiin Milnen leskeltä. Mutkan juttuun teki se, että herra Milne oli määrännyt testamentissaan Nalle Puhin tekijänoikeudet kirjallisuusagentilleen, ei vaimolleen. Niinpä Disneyn yhtiöt ja Milnen agentti kokivat pitkän ja verisen oikeustaiston tekijänoikeuksista, kunnes vuonna 2009 molempia osapuolia tyydyttävä päätös tehtiin. 

 Nalle Puh -elokuvan hahmot ovat mahtavia. Suurin osa mahtavuuden kehuista kuuluu A.A.Milnelle, sillä hän on keksinyt hahmoihin hienosti syvyyttä ja lapsekkuutta. Elokuvan päähenkilö on Nalle Puh; nalle, jolla on hyvin pienet aivot. Puh on ihanan naiivi ja lapsekas, mutta välillä hänen mietteensä yltävät suurenkin filosofin pohdintoihin. Ystävät ovat karhulle todella tärkeitä, mutta ennen kaikkea Puh tykkää hunajasta! Nalle Puhin hyvä ystävä on Nasu, pieni ja arka possu, joka ei kehtaa sanoa muille ei. Tuulisena yönä Puolen hehtaarin metsään pomppii Tiikeri, jolla on todella hyvä itsetunto. Tiikeri on aina positiivinen ja hän tykkää pompauttaa toisia (eli yllättää toiset hyppäämällä heidän päälleen). Tiikeri keksii myös koko ajan uusia asioita, joita ”tiikerit tekevät parhaiten”. Kaikkein eniten Tiikeri tykkää pompauttaa Kania, ”vanhaa pitkäkorvaa”. Kani on vihannesmaalleen omistautunut työnarkomaani, joka on hyvin aikuismaisen tylsä. Tylsääkin tylsempi on kuitenkin Pöllö, joka on ainoa kirjaoppinut Puolen hehtaarin metsässä. Pöllö tietää kaikista asioista kaiken ja hän tykkää kertoa tarinoita kaukaisista sukulaisistaan. Ihaa taas on Puolen hehtaarin metsän apaattisin ja surullisin asukas. Hän näkee kaikki asiat negatiiviselta kannalta. Metsässä asustaa myös Myyrä, joka putkahtelee välillä maanpinnalle tarjoamaan kaivausapuaan. Metsän reunalla taas asustelee Nalle Puhin paras kaveri Risto Reipas, joka auttaa metsän asukkaita pulassa kuin pulassa ja joka tykkää leikkiä heidän kanssaan. 

Nalle Puh -elokuvassa on hyvin paljon lauluja, joista suurin osa ei jää päähän soimaan hetkeä pidempään. Elokuva alkaa laululla Puolen hehtaarin metsä. Laulun aikana esitellään kaikki Puolen hehtaarin metsän asukkaat. Toinen laulu on Kurnaus-purnaus-laulu, jossa Nalle Puhin maha ilmaisee nälkänsä. Kolmas laulu on Jumppalaulu, jonka Puh laulaa jumpatessaan peilin edessä. Kyseisessä laulussa on muuten aivan mahtavat sanat! Neljäs laulu on Pienoinen pilvi, jonka Puh laulaa yrittäessään viedä mehiläisiltä hunajaa sadepilveä esittäen. Viides laulu on Hurraa!, joka soi, kun Puolen hehtaarin metsän väki lähtee irrottamaan Nalle Puhia kaninkolosta. Kuudes laulu on nimeltään Tuulinen päivä, jonka Puh laulaa tuulisena päivänä. Seitsemännen laulun kohdalla laulaja vaihtuu vihdoin, kun Tiikeri laulaa laulun Oon mä ainoa. Tiikerin laulu on elokuvan lauluista paras. Kahdeksas laulu Möhköfantit ja tärpät soi Nalle Puhin painajaisen taustalla. Yhdeksäs laulu on Tulva-laulu, jonka kuoro laulaa Puolen hehtaarin metsän tulviessa. Viimeinen laulu Nalle sankari lauletaan, kun metsässä juhlitaan kahden sankarin, Puhin ja Nasun, juhlia. 

Elokuva on juoneltaan hyvin episodimainen, mutta se on selitettävissä kolmen toisiinsa liitetyn lyhytelokuvan takia. Kehyskertomuksena toimiva kirjan lukeminen on toteutettu mainiosti. Kirjasta on tehty elävä ilmiö Puolen hehtaarin metsässä. Välillä Tiikeri meinaa hypätä kirjan sivun yli, tai kertoja kertoo, kuinka sivulla 71 raivoaa ukkosmyrsky ja sivulla 73 on sadekuuro. Kirjan kirjaimet esiintyvät myös monessa kohtaa tarinaa hahmojen vertaisina, sillä Nalle Puh hyppelee kirjaimia pitkin ja kirjainten avulla Tiikerikin pelastuu pahasta pinteestä. Tarinan kertoja ottaa myös kontaktia tarinan henkilöihin; hän käy vuoropuhelua usein Nalle Puhin kanssa ja yhdessä vaiheessa Tiikerikin ihmettelee, että kukas se sinä olet!? Tämä kertojan ja henkilöhahmojen välinen vuoropuhelu tuo elokuvaan yhden ulottuvuuden lisää, josta minä tykkään.  

Nalle Puhin animointijälki on upeaa ja se on hieman luonnosmaista (mistä minä pidän). Tämä luonnosmaisuus on tarkoituksellista, ja sillä on pyritty samaan tyyliin mitä A.A.Milnen kirjoja kuvittanut E. Shepard käytti. Upeudestaan huolimatta tästäkin elokuvasta löytyy pari animaatiopätkää, joita on käytetty useammassa kohtauksessa. Ainakin Puolen hehtaarin metsän väen marssia näytetään kahdessa juhlallisessa tapauksessa ja Tiikeri pompauttaa Nalle Puhin kaksi kertaa samalla tavalla. 

Nalle Puh -elokuva sopii kaikenikäisille ihmisille. Aikuisille elokuvasta löytyy Puhin filosofisia mietelmiä. Lapsia elokuva viihdyttää taas muilla tavoin. Nalle Puh oli lempielokuvani ollessani 2- tai 3-vuotias. Olenkin aina ajatellut, että sitten kun joskus saan lapsen, tulee Nalle Puh olemaan ensimmäinen Disney-klassikko, jonka hänelle näytän. Nalle Puh -elokuvalle on tehty paljon itsenäisiä jatko-osia Disneyn Euroopan studioilla, mutta elokuvalle ilmestyi ihan Klassikko-nimen saanut jatko-osa vuonna 2011. Mutta tämän uuden klassikon arvostelu on luvassa paljon myöhemmin! 

”Nimeni on Tiikeri. Tee tupla-ii kerien. Niin tavataan tiikeri.”
- Tiikeri

Ken on maassa kauhehin? 9.

Tervetuloa taas Ken on maassa kaunehin? -kisan pariin! Tällä viikolla kisassamme tapahtui käänne, jota ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Kisassa ei annettu yhtään ainoata tippumisääntä kellekään kilpailijoista! Huhhuh! Tällaisessa tapauksessa arvon tuomari siis suorittaa arvonnan tippujasta... ja arvontaan otetaan mukaan KAIKKI kilpailijat!!! Kukaan ei siis ollut turvassa tämänkertaiselta tiputukselta. Rehellisen arvonnan perusteella kisassa neljänneksi sijoittui Cruella de Vil!

 

"Mitä, mitä!?!? Minäkö muka tipuin!!?!??! Miten tämä on mahdollista??? Enhän minä ole ollut kertaakaan pudotusuhan alla! Tämä on epäreilua! Senkin kurjat äänestäjät, kuinka te voitte jättää minut tällaisella hetkellä!!!!???? Sähhhh!" Tuomarille sähisemisen jälkeen Cruella pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa nopeasti ja suhahti ovesta ulos tukka vain tuulessa liehuen. Kiitos kisaan osallistumisestasi, Cruella de Vil.

Tällä viikolla kuvien teemana on kuva hyviksen kanssa. Naispahiksemme joutuivat siis kohtaamaan pahimman päiväunensa, eli hyviksen, jonka hyviä tekoja ei voi millään muotoa sietää. Kilpailijat pääsevät myös kertomaan, kuka kuvassa seikkaileva hyvis oikein on. Katsokaamme, mitkä seuraukset näillä järjestämillämme kohtaamisilla oli...

"Merlin on velho. En pidä hänestä." Matami Mimmi jatkaa uskollisena tiivistettyä puhetapaansa. 

Kuvassa Matami Mimmin seurana on Merlin-velho. Kuvassa esiintyvien henkilöiden välillä on selkeä yhteys. Noita ja velho tuijottavat toisiaan silmiin. Mimmin vasen etusormi on pystyssä sojottamassa kohti Merliniä. Noita siis ilmiselvästi keskittyy vain ja ainoastaan Merliniin. Matamin ilme ja koko asento on hyvin veikeä. Merlin taas näyttää todella vihaiselta; hän ei näytä yhtään pitävän siitä, mitä Matami Mimmillä on hänelle kerrottavanaan. Kuvan vastaikkainasettelu on loistava. Mimmi on yhä tuttu riemullinen itsensä, mutta tähän kuvaan se sopii mainiosti. Hyvä hyvä!

"Tähkäpää on kasvattityttöni. En voi sietää häntä! Tykkään omasta rauhasta, ja nyt kotonani elää hullu nuori nainen. En kestä sitä tekopirteyttä! Mutta minun on pakko sietää Tähkäpäätä, sillä hänen hiuksistaan on suurta hyötyä minulle. Niissä on taikavoimia! Kidnappasin tytön tämän ollessa vielä pieni, sillä muut eivät olisi osanneet käyttää hänen taikavoimiaan oikein. Välillä toivon, että voisin palkata lastenvahdin tätä sekopäätä hoitamaan, mutta silloin hänen salaisuutensa voisi paljastua. Onneksi hän luottaa minuun, eikä hänellä ole minkäänlaisia pakoaikeita," Gothel kertoo. 

Gothelin kuvaan hyvikseksi on päässyt Ken on maassa kaunehin? -kisan ensimmäisellä tuotantokaudella kilpaillut Tähkäpää, joka sijoittui tuolloin yhdeksänneksi. Neidossa on säilynyt yhä sama innostuneisuus, mitä jo tuolloin kisan aikana oli havaittavissa. Tähkäpää tarraa tiukasti kiinni Gothelin kädestä ja yrittää jakaa positiivisuuttaan myös häneen. Kuva on kuin suora lainaus Gothelin kertomasta tekstistä, sillä kuvassa Gothel vetäytyy poispäin Tähkäpään iloisuuden tieltä ja katsoo tätä pieni inho silmissään. Kuvasta tulee todella hyvin ilmi Gothelin tunteet tyttöä kohtaan. Kaiken lisäksi pahis otti viime kerran tuomarin kommenteista oppia, ja kuvasta onkin kadonnut kaikki teatraalisuus, mistä aiemmilla viikoilla on saanut kyllikseen. Inho Tähkäpäätä kohtaan kumpuaa Gothelin sisimmästä asti. Mahtava kuva!

"Auttaa tahdon vaan, oi surkeita sieluja! Ariel on surkeista sieluista surkein. Hän on kuningas Tritonin tytär, ja kuningas ajoi minut pois valtakunnastaan. Haluan kostaa! Ja mikäpä olisi suloisempi kosto, kuin kostaa Tritonille hänen läheisensä kautta... Hahahaa! Vihaan Arielia, koska hän tulee liikaa isäänsä. Samanlainen evä, yhtä pitkät hiukset... Äääh! Ariel on vielä niin naiivi, että uskoo kaiken, mitä hänelle sanotaan! Merenneito on mitä mainioin kostoni välikappale," Ursula uhoaa.

Ursulankin kuvaan on päässyt kisan konkari. Samalla kaudella Tähkäpään kanssa kilpaillut Ariel pääsi aikoinaan kisassa sijalle kahdeksan. Kuvassa Ursula on selvästi lumonnut Arielin sanojensa tenhoon. Neito on kiedottu monelle rullalle hänen pikkusormensa ympärille. Voi Ariel raukkaa... Ursulan ilme on todella mairitteleva, mutta jotenkin hänen kasvonsa näyttävät oudoille. Kenties vinossa oleva pään asento ei imartele hänen kasvonpiirteitään. Arielin ja Ursulan välillä on kuitenkin hieno yhteys ja katsekontakti toimii. Ihan hyvä kuva.

"Haluan keisariksi keisarin paikalle! Ainoa este tielläni on nykyinen keisari, Kuzco. Vihaan häntä! Hän on niin täynnä itseään ja luulee olevansa kaikkia muita parempi. Minä olen kaikista paras! Olisin tuhat kertaa parempi hallitsija kuin hän! Kuzco luulee olevansa niiin hauska ja kaikkien pitäisi tanssia hänen pillinsä mukaan... Ei! Minä näen hänen lävitseen! Joskus minusta vielä tulee keisari Kuzcon paikalle... Lupaan sen!" Yzma toteaa.

Kuvasta näkee selvästi, että Yzma vihaa Kuzcoa. Yzma tuijottaa keisaria murhaavasti ja jopa hänen suupielensä on vääntynyt hirmuiseen virneeseen. Yzma ei todellakaan halua olla minkäänlaisissa tekemisissä Kuzcon kanssa. Kuzco sen sijaan ei ota Yzmaan mitään kontaktia. Hän näyttää puhuvan naiselle jotain, mutta kiinnittää enemmän huomiota kattoon kuin keskustelukumppaniinsa. Kuvan perusteella Kuzcossa siis näyttäisi tosiaan olevan niitä piirteitä, mitä Yzma sanoikin hänellä olevan... Kenties parin välillä olisi voinut olla enemmän yhteyttä. Se, että molempien etunimessä on z-kirjain, ei riitä yhdistäväksi tekijäksi tässä kisassa. Enemmän yritystä peliin, Yzma. 

Tässä olivatkin kaikki kuvat tältä viikolta. Ensi kerralla selviää tämän vuoden Ken on maassa kaunehin? -kisan kolmen kärki! Ei siis muuta kuin inhokkianne äänestämään!

Ihanin asia minusta on että oon mä ainoa!

Tämän TOP-listan olen kirjoittanut ylös jo yli vuosi sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi julkaistua sitä. Tällä kertaa listan aiheena on parhaat hyvisten "hauskuuttaja"-kaverit. Disney-elokuvia seuranneet ovat varmasti huomanneet, että elokuvissa toistuu hyvin pitkälle samanlainen roolitus: elokuvissa esiintyy yleensä päähenkilö, päähenkilön rakas, päähenkilön kaveri, joka saa katsojan nauramaan joko typeryydellään tai vitseillään sekä pahis ja pahiksen tyhmä/naurattava kätyri. Tässä TOP-listassa käsitellään siis hyvisten "side-kickejä", jotka aiheuttavat naurun purskahduksia tai ovat muuten vain hyviä. Luvassa siis TOP-10 hauskimmista hyvisten side-kickeistä!

Huom! Saattaa sisältää juonipaljastuksia!

10. Baloo

Lähde: http://poohadventures.wikia.com

Viidakkokirjassa esiintyvä isokokoinen karhu tuo elokuvaan sitä huumoria, joka siitä ehkä puuttuisi ilman karhua. Baloo ottaa elämänsä rennosti ja Bagheera kutsuukin häntä "kaikista laiskoista pummeista laiskimmaksi". Baloo on hauska, mutta myös herkistelevä tyyppi. Hauskan Baloosta tekee juuri tämä hänen letkeä meininkinsä ja huumoripitoiset vuorosanansa. Hauskin kohtaus on se, kun Bagheera ja Baloo lähtevät pelastamaan Mowglia apinoiden kynsistä, ja Baloo villiintyykin aivan täysin apinoiden musiikista ja meinaa näin pilata koko pelastusoperaation. Kaiken lisäksi tässä kohtauksessa karhu pukeutuu naisen hulu-hula-hameeseen, mikä luo kohtauksen huumoriin pisteen iin päälle. "Svengaa kuin hirvi!"

9. Professori Porter

Tarzanissa Janen hieman erikoinen isä saa mielestäni aivan liian vähän ruutuaikaa. Tällä hauskalla hahmolla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Professoria kiehtoo todella paljon gorillat, eikä hän millään malttaisi olla puhumatta niistä. Saman innostuneisuuden hän on kasvattanut tyttäreensä Janeen, ja yhdessä nämä kaksi Porteria villiintyvät viidakossa. Professori käsittää sanomiset hyvin kirjaimellisesti, ja jos häntä käsketään olla liikkumatta, hän jähmettyy paikalleen vaikka seisoisi yhdellä jalalla, eikä lepuuta itseään ennenkuin lupa on annettu. Professorilla on myös herkkä puoli, ja ennen kaikkea muuta hän haluaa tyttärensä olevan onnellinen. Tyttärensä tavalla professori Porter osaa heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hänen seuraamuksiaan on hauska seurata elokuvan aikana.

8. Veijarikissa

Lähde: http://www.alice-in-wonderland.net

Liisa Ihmemaassa seikkaileva Veijarikissa on todella abstrakti hahmo. Hän osaa kadota tuosta noin vaan siten, että koko kissasta jäljelle jää vain hymy. Lisäksi hän osaa ilmestyä minne tahansa haluaa, esimerkiksi Herttakuningattaren päähän kesken oikeudenkäynnin. Veijarikissa on hauska hahmo, sillä hän on hullu. "Melkein kaikki ovat hulluja täällä. Olet varmaan huomannut, etten minäkään ole täysin järjissäni," sanoo Veijarikissa itsekin. Veijarikissasta hauskan tekee hänen sanomisensa ja mahdottomana olemisensa. Varsinkin väittelyt Liisan kanssa ovat hauskaa seurattavaa. Harmi, että kissa esiintyy elokuvassa vain vähän aikaa.

7. Kolmoset Hubert, Harris ja Hamish

Lähde: http://filmint.nu

Pixarin Urhea-elokuvassa esiintyvä kolmikko ei puhua pukahda elokuvan aikana mitään - jollei satunnaisia naurun kiherryksiä ja karjahduksia oteta huomioon. Skotlantilaispoikien hauskuus ilmenee tihutöissä, mitä he tekevät muille ihmisille. Kolmoset mm. solmivat isänsä jalan kiinni ruokapöytään (seurauksena on koko pöydän kaatuminen), varastavat ihania leivoksia milloin missäkin ja lukitsevat kaikki valtakunnan silmäätekevät linnantornin katolle. Hubert, Harris ja Hamish ovat oikeita ilkimyksiä, ja jos oikeassa elämässä tuollaiset pojat tulisi vastaan, olisi niiden kanssa helisemässä. Onneksi kolmikon seuraamuksia saa seurata vain television ruudusta. 

6. Henki

Lähde: http://kurumi3k.wordpress.com

Aladdin-elokuva ei olisi mitään ilman lampunhenkeä. Henki tekee elokuvaan kaiken hauskuuden yhdessä Abun kanssa, mutta ilman Henkeä elokuvasta ei saisi niin paljon nauruja kuin nyt. Lampunhenki osaa taikoa vaikka mitä, ja hänen sanallista huumoriaan tehostaakin itsensä taikominen erilaisiksi hahmoiksi. Henki on todella äkkinäinen ja vaihtaa aihetta ja muotoa silmänräpäyksessä, joten häneen ei kyllä tylsisty. Hauskuuden lisäksi lampunhenki osaa olla luotettava ystävä, joka omaa korkean moraalin ja pitää aina heikkojen puolia.

5. Mushu

Lähde: http://disney.wikia.com

Mushu on suuri ja mahtava lohikäärme elokuvasta Mulan. Suuruus ei tässä tapauksessa tarkoita kokoa, vaan Mushun luonteen näkyvyyttä ja suuruutta. Lohikäärmeestä löytyy huumoria niin lasten kuin aikuistenkin makuun. Mushun naaman ilveily ja lehmä-jutut ovat lasten mieleen, kun taas aikuisia alkaa naurattaa kohdassa, jossa Mushu mainitsee Mulanin järjestäneen poikatyttö-dragqueen-shown. Elokuvan aikana Mushu myös samaistaa itsensä Mulanin huoltajaksi, joten "lapsestaan" "huolehtiminen" saattaa naurattaa jotakuta. Mushulta löytyy sutkaus jokaiseen tilanteeseen. Hänellä on kieroutunut huumorintaju, josta minä jotenkin pidän.

4. Timon ja Pumba 

Lähde: http://www.filmoa.com

Tätä parivaljakkoa ei voi erottaa edes TOP-listan ajaksi. Timon ja Pumba esiintyvät mahtavassa Leijonakuningas-elokuvassa. Kaveruksien huumori keskittyy lähinnä pieru-kakka-vitseihin, mutta kyseiset vitsit naurattavat kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pumba on kenties Timonia hauskempi hahmo, sillä hän käsittää kaiken kirjaimellisesti ja on muutenkin ehkä hieman yksinkertainen persoona. Timon käyttääkin Pumbaa välillä törkeästi hyväkseen. Hauskin Timonin ja Pumban kohtaus on elokuvan lopussa, kun Timon pukeutuu hula-hula-hameeseen ja koittaa saada hyeenat syömään Pumban. Hauskaa on myös kaverusten keskinäinen laulelu: Hakuna matata on mahtava laulu, kuten myös Timonin ja Pumban versio "The Lion Sleeps Tonight" -laulusta. Miksi mahtavat Timon ja Pumba eivät siis ole ykkössijalla??? Ehkä, koska olen nähnyt heidän vitsejään elämäni aikana niin paljon, että uudempien hahmojen vitsit naurattavat nykyään enemmän. Tai koska olen kasvanut ulos pieru-kakka-vitseistä. Joka tapauksessa Timon ja Pumba voisivat hyvinkin päästä sijalle yksi, mutta tällä kertaa he jäävät sijalle neljä.

3. Maximus

Lähde: http://myriadsofemotions.wordpress.com

Maximus on vartioston hevosten kapteeni elokuvassa Kaksin karkuteillä.  Disneyn sivuilla kerrotaan hevosesta näin: "Maximus on ottanut henkilökohtaiseksi tehtäväkseen vangita etsityn rikollisen Flynn Riderin. Mitään pelkäämätön hevonen uhmaa vaaroja ja on valmis seuraamaan Flynnia myös paikkoihin, joihin muut vartijat eivät suostu menemään. Näyttää jo siltä, että mikään ei voi pysäyttää tehtävälleen omistautunutta 'koviskyttää' nappaamasta Flynnia..." Hauskan Maximuksesta tekee siis ensinnäkin se, että hän on paljon parempi kapteeni kuin vartioston varsinainen ihmiskapteeni. Maximuksella on myös suorastaan fetissi saada Flynn Rider kiinni. Hauskuudesta tekee ylivertaisen se, että Maximus-hevonen käyttäytyy aivan kuin koira; hän mm. haistelee maata löytääkseen Flynnin jäljet sekä kuolaa ja heiluttaa häntäänsä ollessaan iloinen. Maximus näyttääkin hyvää esimerkkiä, miten hahmo voi olla hauska vaikkei puhuisi mitään. 

2. Louis

Lähde: http://disney.wikia.com

Louis on suorastaan mahtava hahmo! Otan hänen esittelynsä taas törkeästi suoraan Disneyn sivuilta... "Louis on isokokoinen, jazz-musiikkia rakastava alligaattori, jonka sydän on puhdasta kultaa. Ihailtuaan koko ikänsä huippumuusikoiden esityksiä jokilaivoilla Louis on opetellut itsekin soittamaan trumpettia ja siitä on tullut todellinen "jatsigaattori". Sen unelmana on esiintyä joskus ihmisyleisölle - ilman että se säikäyttäisi kuulijoitaan pahanpäiväisesti." Louiksen hahmo on vaan niin hyvä! Alligaattorin kertomus siitä, miksei hän mene enää koskaan soittamaan jokilaivoille, on PARAS!!! Mahtavaa on myös hänen topografia-litografia -selittelynsä, kepin löytyminen ja navan haluaminen. Louis tekee Prinsessa ja sammakko -elokuvasta sen mahtavan taideteoksen, mikä elokuva alligaattorin kanssa on. Mahtavaa, Louis!

1. Tiikeri

Lähde: http://jadensadventures.wikia.com

Ykköspaikan hauskimpana side-kickinä vie Nalle Puhin Tiikeri!!! Ette tainneet arvata!!! (Tosiaan olen listan laatinut joskus yli vuosi sitten, enää valintani ei olisi tällainen, mutta menköön vanhalla listalla...) Tiikeristä mahtavan tekee tämän valloittava ja aito persoona. Tiikeri kuvittelee olevansa ainoa tiikeri maailmassa, ja kauhistuu kamalasti peilikuvaansa. Eihän tuollaista ole olemassa! Toisaalta uudemmassa Nalle Puh -elokuvassa Tiikeri haluaa ympärilleen lisää Tiikereitä ja hän värvää Ihaasta sellaisen. Tiikerista hassun tekee juuri tämä "minä olen paras!" -olemus, yllättävät hypyt ja hienot ilmeet. Tai kuten Tiikeri sanoisi: "Ihana asia minusta on ett ihana olen vain mä!"

Myöhempänä ajankohtana tulevaisuudessa lisää listoja "side-kickeistä".... Mutta sitä ennen muistakaa äänestää Ken on maassa kaunehin? -kisassa!!!