Ötökän elämää - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kaukana erämaassa on pieni saari kuivuneen joenuoman keskellä. Saarella asuu muurahaisyhdyskunta. Muurahaisia johtaa prinsessa Atta, joka harjoittelee äitinsä neuvomana kuningattarena oloa. Muurahaiset kokoavat kauhealla tohinalla ruokaa talven varalle – mutta ruokaa kerätään heinäsirkoille. Hämminkiä muurahaisten elämään aiheuttaa Flik, joka yrittää keksinnöillään nopeuttaa ruoankeruuta, mutta luo valitettavasti vain enemmän kaaosta tilanteeseen. Yhtäkkiä pilvistä alkaa kuulua heinäsirkkojen siipien suhinaa, ja muurahaiset pakenevat kekoonsa maan alle turvaan. Flik vie siemenenkerääjällään viimeiset siemenet äkkiä uhrilahjaan, mutta keksintö tulee samalla tönäisseeksi kaikki ruoat alas joen pohjan lätäkköön. Flikin ei auta muuta kuin paeta alas kekoon, ja juuri kun hän on selittämässä Attalle vahinkoaan, heinäsirkat murtautuvat katosta keon sisään. Hopper johdollaan heinäsirkat vaativat ruokauhriaan, eivätkä suostu kuuntelemaan muurahaisten selityksiä ruoan katoamisesta. Hopper antaa muurahaisille aikaa uuden ruokauhrin keräämiseen siihen asti, kunnes viimeinenkin lehti putoaa puusta, tai muuten muurahaisten käy köpelösti!

Koko muurahaisyhdyskunta kantaa kaunaa Flikille, joka teollaan pakottaa heidät rehkimään kahta kauheammin. Prinsessa Atta yrittää neuvoston kanssa keksiä sopivaa rangaistusta Flikille, mutta muurahaisyhdyskunnan rangaistuksina toimivat erilaiset pakkotyöt kuulostavat prinsessasta liian räjähdysherkiltä onnettomuusalttiille Flikille.  Flik kuitenkin keksii, että jonkun pitäisi lähteä etsimään soturiötököitä, jotka pistävät kampoihin ilkeille heinäsirkoille. Muurahaisneuvosto ja prinsessa Atta pitävät tehtävää Flikille sopivana, koska hän ei ole silloin häiritsemässä heidän ruoankeruutaan. Niin Flik lähtee kohti Ötökkäkaupunkia palkkaamaan sotureita muurahaiskeon suojelijoiksi. Kaupungin kapakassa Flik törmää ötökkäporukkaan, jotka käyttäytyvät aivan kuin soturit, ja jotka Flik palkkaa mukaansa. Kapakassa on kuitenkin sattunut väärinkäsityksiä, sillä soturiötökät ovat oikeasti sirkusötököitä, jotka puolestaan luulevat Flikin olevan heidät palkkaava kykyjenetsijä. Väärinkäsitys selviää vasta Murkkusaarella, jossa iloiset muurahaiset ottavat ”soturit” vastaan riemuiten ja juhlien. Sirkusötökät meinaavat lähteä jo tiehensä, mutta muuttavat lopulta mielensä ja jäävät auttamaan muurahaisia.

Soturiötököiden paljastuttua sirkuslaisiksi Flik alkaa kehitellä aivoissaan suunnitelmaa, jossa heinäsirkat voitetaan oveluudella, ei voimalla. Flikin johdolla muurahaiset ja sirkuslaiset rakentavat aidon kokoisen linnun, jonka tarkoituksena on säikäyttää heinäsirkat tiehensä. Linnun rakentamisen ohella Flikin ja prinsessa Attan välit lämpenevät. Pian lintu on valmis, mutta silloin Murkkusaarelle ilmaantuu P.T. Kirppu, sirkuslaisten vanha tirehtööri, joka etsii kadonneita esiintyjiään ja löytääkin heidät. Muurahaisille selviää, että soturiötökät ovatkin sirkusötököitä ja Flik on huijannut heitä. Atta karkottaa Flikin kauas pois Murkkusaarelta ja masentunut Flik joutuu lähtemään sirkuslaisten mukaan. Muurahaiset unohtavat Flikin keksimän lintusuunnitelman, sillä kaikki Flikin keksinnöthän ovat tuhoon tuomittuja. He alkavat kerätä kauhuissaan talvimuonaa heinäsirkoille, mutta ruoan keräys on jo liian myöhäistä. Heinäsirkkojen saapuessa ruokaa on aivan liian vähän, ja raivostunut Hopper ottaa vallan muurahaiskeossa. Nuori prinsessa Dot pääsee kuitenkin pakenemaan heinäsirkkojen ikeen alta ja rientää etsimään Flikiä.

Pian Dot löytääkin Flikin sirkusvaunuista. Pitkän suostuttelun jälkeen Dot saa Flikin kääntämään päänsä ja palaamaan takaisin saarelle pelastamaan muurahaiset. Flikin vanha suunnitelma otetaan käyttöön: sirkusötökät hämäävät heinäsirkkoja esiintymällä, kun Flik pyrkii Dotin ja muurahaislapsista muodostetun Mustikkapartion kanssa rakennetun linnun luokse. Lintu saadaan ilmaan ja suunnitelma näyttää onnistuvan: heinäsirkat pakenevat lintua, varsinkin nähtyään loukkaantuneet muurahaiset, jotka ovat oikeasti sotkeneet itseensä vain punaisia marjoja. P.T. Kirppu kuitenkin tuikkaa linnun tuleen yrittäen näin suojella sirkuslaisiaan. Hopper tajuaa huijauksen, ja alkaa kovistella Flikiä, huijauksen isää. Muut muurahaiset kuitenkin liittoutuvat Flikin taakse, ja muurahaisten ylivoima ajaa heinäsirkat karkuun – kaikki paitsi Hopperin. Silloin alkaa kuitenkin sataa ja muurahaiset pakenevat pesäänsä suojaan jättimäisiä sadepisaroita. Hopper haluaa kostaa Flikille tämän pelottelun ja lähtee jahtaamaan häntä sateen läpi. Lentävä Atta auttaa Flikiä ja Flikin pyynnöstä prinsessa lennättää hänet oikean linnun pesälle. Linnun nähdessään Hopper luulee senkin olevan muurahaisten rakentama, eikä osaa lentää karkuun ennen kuin on liian myöhäistä. Niin rauha palaa Murkkusaarelle, ja muurahaiset saavat pitää itse keräämänsä ruoan. Talven jälkeen Sirkusötökät lähtevät kiertueelle jättäen muurahaiskeon. Flikistä on tullut kuningattaren soturiötökkä-avustaja ja Attasta on kruunattu kuningatar. Flik ja Atta ovat myös saaneet toisensa, ja yhdessä he hyvästelevät kiertueelle lähtevät sirkusötökät.

Ötökän elämää perustuu muinaiskreikkalaisen Aisopoksen satuun Heinäsirkka ja muurahainen. Satu kertoo siitä, kuinka muurahaiset ahertavat koko kesän keräten kekoonsa ruokaa, kun taasen heinäsirkka vain soittaa viuluaan ja ilakoi. Talven tullen paleltunut ja nälkäinen heinäsirkka pyytää muurahaisilta apua, mutta saa vastaansa tylyn kohtelun muurahaisilta. Sadun moraalinen opetus on siinä, että jos ei ole tehnyt työtä, ei voi nauttia toistenkaan tekemistä työn hedelmistä. Ötökän elämässä tarinan lähtöasetelmat ovat erilaiset Aisopoksen satuun verrattuna: muurahaiset keräävät ruokaa itsensä lisäksi myös heinäsirkoille sirkkojen nostamatta tikkuakaan ristiin. Pixarin elokuvankin opetus on kuitenkin sama kuin Aisopoksen sadussa. Toisenlaisen, riemukkaamman lopetuksen samalle tarinalle näemme Disneyn animaatiostudioiden vuonna 1934 tekemässä Silly Simphonies -lyhytanimaatiossa The Grasshopper and the Ants, jonka lopussa heinäsirkka ja muurahaiset tekevät sovinnon heinäsirkan tullessa tekemään töitä muurahaiskekoon talveksi – soittamalla viuluaan!

Kesällä 1994 Pixarin tarinankehittelytiimi (”story department”) järjesti kokouksen, jossa keskusteltiin studion mahdollisten seuraavien animaatioelokuvien teemoista. Tuolloin Toy Story ei ollut vielä tullut teattereihin, eikä Pixarin elokuvien tulevaisuus ollut varmalla pohjalla. Tarinakokoukseen osallistuivat John Lasseter, Andrew Stanton, Pete Docter ja Joe Ranft, ja kokous jäi Pixarin historiaan legendaarisena keskusteluna, jossa keksittiin aiheet moniin mahtaviin Pixarin elokuviin. Ideoita heiteltiin ilmaan, ja myöhemmin näistä ideoista syntyivät elokuvat Ötökän elämää, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä, Toy Story 2 ja Wall-E. Voi kun olisi saanut olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa miesten jutustelua! Ötökän elämän ideaa lähdettiin kehittämään studion seuraavaksi elokuvaksi. Elokuva olisi Pixarin toinen, ja se olisi myös toinen elokuva Pixarin ja Disneyn studioiden sopimuksesta, jossa Pixar lupasi tuottaa kolme tietokoneanimaatioelokuvaa Disneyn rahoittaessa ne (lue tarkemmin sopimuksesta Toy Storyn elokuva-arvostelusta). Disney hyväksyi Pixarin esittelemän tarinaidean ja elokuvaa lähdettiin työstämään. Ötökän elämää sai ensi-iltansa vuonna 1998, ja elokuva menestyi loistavasti lippuluukuilla.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut ongelmitta Ötökän elämän valmistumisen suhteen, ja esirippujen takana (ja edessäkin!) tunteet kuohuivat. Aiemmin puheenjohtajana Disneyn animaatiostudiolla työskennellyt Jeffrey Katzenberg perusti oman animaatiostudionsa, DreamWorksin, ja päätti haastaa Disneyn animaatiorintamalla. Pixarin aloitettua Ötökän elämää -elokuvan teon kävi pian ilmi, että DreamWorksilla oli tekeillä oma muurahaiselokuva, Antz. Pixarin Steve Jobs ja John Lasseter olivat olleet yhteyksissä tulevasta elokuvastaan Katzenbergin kanssa, ja he tietenkin syyttivät miestä ideansa varastamisesta. Tästä kehkeytynyt riita hiersi Jobsin ja Katzenbergin välejä monta vuotta. Ötökän elämää ja Antz ovat juoneltaan hyvin samanlaiset: ne kertovat molemmat muurahaisista, ja elokuvissa päähenkilönä on nuori, hieman omituinen muurahainen, joka on kiinnostunut prinsessasta ja pelastaa lopulta päivän. Pixarin elokuva on suunnattu selkeästi enemmän lapsille visuaalisine vitseineen, kun taas DreamWorksin elokuva sisältää paljon enemmän aikuisille suunnattuja vitsejä. Antz sai lopulta ensi-iltansa ensin, mutta Ötökän elämän suunnittelu oli todistetusti aloitettu ensin. Mielestäni tämä DreamWorksin ideavarkaus on suunnaton vääryys, ja jo pelkästään sen takia haluaisin ruveta boikotoimaan koko studiota! Toki Disneyn ja Pixarinkin studioilla on tehty paljon vääryyksiä ja eettisesti vääriä tekoja, mutta muiden ideoiden varastamista omiin nimiin ei ole kuitenkaan nähty! Tämä ei ole jäänyt kaiken lisäksi DreamWorksin ainoaksi ideavarkaudeksi, vaan studion Madagaskar-elokuva matki Disneyn levittämän Aivan villit -elokuvan juonen. Ehkäpä Hain tarinankin idea on varastettu Nemoa etsimässä -elokuvasta… PÖH! 

Pixarin toisen elokuvan päähenkilöiksi valittiin ötökät. Tietokoneanimaatio oli elokuvan teon aikaan vielä lastenkengissään, ja ötökät, niin kuin lelutkin, olivat helppoja animoida niiden yksinkertaisen ulkomuodon takia. Elokuvaa varten kuvattiin paljon videoita ruohonjuuritasolle viedyllä kameralla, jotta ötököiden maailmasta saataisiin mahdollisimman autenttisen oloinen. Toisaalta elokuvantekijät ottivat tiettyjä taiteellisia vapauksia ötököiden suhteen, ja esimerkiksi muurahaiset nostettiin pystyasentoon ja niiltä vähennettiin jalkoja ja käsiä siten, että elokuvassa muurahaisilla on yhteensä neljä raajaa, vaikka oikeasti niillä on kuusi jalkaa. Ötökän elämän miniatyyrimaailma on aina kiehtonut minua. Minusta on hienoa nähdä, miten meille niin pienet siemenet muodostavat muurahaisille koko talvivaraston, ja miten ötökät voivat lentää voikukan höytyvällä. Ruohonkorret ja juuri mainitsemani höytyvät näyttävätkin kivan aidoilta, mutta itse ötökät ovat minusta hieman liian yksinkertaisen ja muovisen näköisiä. Vuonna 1998 elokuvan animaatio on kuitenkin varmasti näyttänyt upealta.

Ötökän elämän päähenkilö on Flik, nuori muurahaismies, jota muut muurahaiset pitävät melko hölmönä. Flik on keksijä, ja hän yrittääkin keksiä yhdyskunnan arkea helpottavia keksintöjä, mutta hänen keksintöintoaan ei arvosteta laajemmin. Syynä lienee se, että Flikin keksinnöt epäonnistuvat usein. Tämä ei kuitenkaan lannista Flikiä, ja hän on todella positiivinen ja innokas muurahainen. Flik uskoo valoisaan tulevaisuuteen ja siihen, että pienetkin voivat tehdä suuria tekoja. Flikin ulkokuori myös onnistuu hämäämään ainakin tätä katsojaa, sillä pelokkaalta näyttävä muurahainen onkin kaikissa tilanteissa todella rohkea! Flik on kovin ihastunut muurahaisprinsessaan. Prinsessa Atta harjoittelee äitinsä valvonnassa kuningattarena oloa ja kokee vastuun painavan kovasti hartioitaan. Atta haluaa olla kaikessa täydellinen, eikä kestä pieniäkään epäonnistumisia. Atta on kovin pelokas ja negatiivisesti uuteen suhtautuva muurahainen, eikä hän kestä Flikin maata mullistavia ideoita. Elokuvan aikana Atta alkaa tosin joustaa täydellisyyden tavoittelussaan ja avaa sydämensä muillekin kuin muurahaisyhdyskunnan asioille. Attan pikkusisko Dot on aivan toisenlainen siskoonsa verrattuna. Dot on iloinen ja naiivi lapsi, joka tykkää kovasti Flikistä ja hänen keksinnöistään. Dot on myös kovin urhea ikäisekseen. Luonteen perusteella voisikin kuvitella, että Dot on pikemminkin Flikin kuin Attan pikkusisko. Toisaalta seura tekee kaltaisekseen, eikä Attalle ole aikaa Dotille vastuunsa takia, toisin kuin Flikillä. 

Ötökän elämää esittelee meille muurahaisten ohella suuren joukon muitakin hyönteisiä, joista tärkeän roolin saavat sirkushyönteiset. Sirkusta johtaa P.T. Kirppu, tuo uralleen omistautunut tirehtööri. Hän tekisi mitä vain sirkuksensa ja esiintyjiensä hyväksi. Sauvasirkka Slim, perhosen toukka Heimlich ja leppäkerttu Francis ovat sirkuksen pellejä. Slim on hyvin kyyninen ja ironinen ötökkä, jonka toistuva vitsi on hänen keppiä muistuttava ulkonäkönsä. Heimlich rakastaa ruokaa ja hän tuntuu olevan todella herkkä toukka. Francis tulistuu nopeasti ja yrittää olla mahdollisimman maskuliininen vaikka leppäkerttu onkin. Siirat Tuck ja Roll ovat sirkuksen ulkomaalaistaustaisia akrobaatteja, joiden puheesta ja vitseistä muut eivät oikein ole perillä. Rukoilijasirkka Manny on sirkuksen mysteerinen taikuri ja hänen avustajanaan toimii kaunis ja fiksu Gypsy-perhonen. Sirkuksessa työskentelee myös isokokoinen kovakuoriainen Dim, joka on eräänlaisen kuormahevosen ja leijonan risteytys työnkuvaltaan, ja mustaleski Rosie, joka toimii sitten tämän ”leijonan” kesyttäjänä. Ilkeyksiään hyönteismaailmassa tekevät heinäsirkat, joiden johtaja on Hopper. Hopper on hyvin julma jopa omille seuraajilleen, eikä häneltä heru minkäänlaista empatiaa ketään kohtaan. Hopperilla on hyvin lyhyet hermot, eikä hänen raivokohtauksiaan helpota yhtään hänen hieman hömelö veljensä Molt. Vaikka Hopper onkin aikaansaava ja viitseliäs heinäsirkka, on hän perusluonteeltaan laiska, sillä laittaa muurahaiset tekemään kaikki työt hänen puolestaan. Toisaalta en usko Hopperin olevan ollenkaan laiska, vaan luulen hänen pikemminkin nauttivan muurahaisten työllistämisestä ja heidän pelkonsa näkemisestä. Mikä julmuri!

Musiikin Ötökän elämään on säveltänyt Randy Newman, eli sama herra, joka työskenteli Pixarin kanssa jo Toy Storyn kanssa. Ötökän elämässä on vain yksi laulettu laulu ja sekin soi vasta elokuvan lopputekstien aikana. Ole vain mikä oot -laulussa lauletaan elokuvan teemasta eli siitä, kuinka pienikin voi tehdä suuria asioita. Muut elokuvan kappaleet ovat instrumentaaleja. Disneyn klassikoissa laitan paljon painoarvoa musikaalinumeroille, sillä laulamaan purskahtavat hahmot vain kuuluvat klassikkojen henkeen. Lumikki olisi hyvin erilainen elokuva ilman mahtavia laulujaan. Pixarin elokuviin, kuten Ötökän elämään, lauluja ei osaa kaivata samalla tavalla, sillä Pixarilla ei ole elokuviensa joukossa musikaaleja. Lauluja toki melkein kaikista elokuvista löytyy. 

Ötökän elämästä löytyy ”easter eggejä” kunnon Pixarin elokuvan tapaan. Pizza Planeetan auto on nähtävillä Ötökkäkaupungissa sirkuskohtauksen jälkeen. A113 nähdään myös Ötökkäkaupungissa erään pahvilaatikon kylkeen kirjoitettuna. Monissa muissa Pixarin elokuvissa esiintyviä Luxo Jr. -lamppua ja Pixarin tähtipalloa ei Ötökän elämässä esiinny. Sen sijaan elokuvassa nähdään viittaus Disney-klassikko Dumboon, sillä keksilaatikko, jota P.T. Kirppu käyttää sirkusvaunuinaan, on nimeltään Casey Jr.. Dumbon sirkusjunaa vetävä veturi on samanniminen. Ötökän elämää on ensimmäinen Pixar-klassikko, jossa lopputekstien aikana nähdään elokuvasta ”poistettuja” kohtauksia. Kohtaukset on tietenkin animoitu erikseen, mutta niissä elokuvan hahmot käyttäytyvät kuin näyttelijät ja mokaavat aina hauskasti jonkin kohtauksen. Näitä ”poistettuja” kohtauksia tullaan näkemään monissa seuraavissa Pixarin elokuvissa. Ötökän elämän poistetuissa kohtauksissa nähdään viittauksia Pixarin ensimmäiseen elokuvaan, Toy Storyyn. Woody nähdään pitelemässä klaffitaulua ja Flik huutaa Buzzin kuuluisan lauseen: ”Kohti ääretöntä – ja sen yli!” Lopputeksteissä listataan Toy Storyn tapaan ”Production Babies”, eli kaikki Pixarin studion työntekijöille Ötökän elämän aikana syntyneet vauvat.

Ötökän elämää on hyvin viihdyttävä elokuva. Elokuvan juoni pitää otteessaan ja hahmojen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Tietokoneanimaatio näyttää auttamattomasti vanhentuneelta nykypäivän katsojan silmissä, ja siitä elokuvalle tuleekin suurimmat miinukset. Ötökän elämää ei saa minua kovin tunteikkaaksi, vaikka heinäsirkat välillä melko pelottavia ovatkin. Elokuvaan liittyy kuitenkin minulla paljon nostalgisia muistoja. Itse elokuvaa en lapsena omistanut, mutta meillä oli Ötökän elämästä tehty PlayStation-peli, jota pelasimme kovasti veljeni kanssa. Elokuvan katsominen vie minut aina pelin maailmaan, ja toisaalta peli taas elokuvan maailmaan. (Löysin YouTubesta melko negatiivisen esittelyn pelistä, mutta minulle videon katsominen aiheutti vain nostalgisia tunteita. Katsokaa, jos haluatte nähdä pelin ”mahtavia” grafiikoita!) Ötökän elämällä on tärkeä osansa tietokoneanimaation kehittäjänä ja se kuuluu kaikkien animaatioystävien katselulistalle!

”Huhuu! Herra Aikainen Lintu? Maistuisiko yksi herkullinen tikkumato?”

- Heimlich

It's a miracle if you get out alive!

Yksi oleellinen piirre Disney-klassikoissa on, että ne vetoavat katsojien tunteisiin. Klassikoissa käsitellään monia eri tunteita: vihaa, surua, iloa ja naurua. Tunnetilat vaihtelevat kohtauksesta kohtaukseen luoden elokuvista miellyttävän kokonaisuuden. Katsoessani analyyttisesti läpi Disney-klassikoita olen laittanut niistä itselleni ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Aion jakaa kanssanne kaikki kokemani tunnetilat ja tekemäni listaukset. 

Alle olen listannut Disney-klassikoista kaikki kohtaukset, joita katsoessani ihokarvani ovat nousseet pelosta pystyyn tai olen heilutellut käsiäni jännityksen valtaamana. Näitä kohtauksia katsoessaan tekee mieli huutaa elokuvan hahmoille kannustavia sanoja tai muita ohjeita, esimerkiksi "Juokse, juokse!" tai "Älä katso taaksesi!". Pelottavia kohtauksia kerääntyi listalle yhteensä 27. Kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaikka numeroituja ovatkin. Kaikki klassikkojen pelottavat kohtaukset eivät ole listalla, vaan ne itsestäni jännittävimmät. Lue jos uskallat!

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia!  

1. Päätön ratsumies

Halloween-juhlissa Bronn on kertonut pelottavaa kertomusta päättömästä ratsumiehestä. Ei siis ole ihmekään, että lähtiessään juhlista kotiin pimeän yön selkään Ichabod säikähtää jokaista rasahdusta ja narahdusta. Hyinen tunnelma välittyy katsojaan asti. Lopulta Ichabodin eteen ilmestyy kuin ilmestyykin päätön ratsumies hehkuvasilmäisellä hevosella ratsastaen, ekä ratsumies aio mitään vähempää kuin katkaista Ichabodin pään. Pako jatkuu läpi yön, ja lopulta jää epäselväksi, saako ratsumies Ichabodin kiinni vai ei. Huuuu!

 

2. Facilierin manaamat varjot

Sammakkoprinssi Naveen karkaa ja Tohtori Facilierin pitäisi saada hänet käsiinä voodoo-taikojansa vahvistaakseen. Niin Facilier manaa henkimaailmasta varjo-olentoja avukseen etsimään kadonnutta prinssiä. Varjo-olennot ovat varjoissa kulkevia kammotuksia, joiden "oikea" ruumis on näkymätön. Varjot vain liikkuvat eteenpäin ja kaataavat lyhtyjä, liikuttelevat ilmapallon jäänteitä ja nappaavat sammakon mukaansa. Varjo-olennot ovat minusta todella kammottavia! Ne ovat todella fiksusti keksittyjä tavallisuudessaan (kaikilla meillä on varjo!), mutta silti vahvasti yliluonnollisia. Hui!

3. Ihmeiden aukioon meno

Quasimodo ja kapteeni Phoebus lähtevät varoittamaan Esmeraldaa siitä, että Frollo on löytänyt ihmeiden aukion. Esmeraldan antaman kartan avulla he löytävät ihmeiden aukion salaisen sisäänkäynnin... joka sijaitsee hautausmaalla! Quasimodo ja Phoebus astuvat sisään hauta-arkkuun, joka johtaa heidät Pariisin alla risteileviin katakombeihin, jotka on koristeltu pääkalloilla. Voiko pelottavampaa yhdistelmää kuvitella? Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että miesten ympärillä olevat luurangot tarkkailevat heidän kulkuaan...

4. Hydra

Herkules pelastaa kaksi pientä poikaa kivijärkäleen alta ja tulee samalla vapauttaneeksi kulun Hydran luolaan. Ei mene kauaa, kun julman näköinen Hydra astelee pimeydestä valoon. Herkuleksen ei auta muu kuin ruveta taistelemaan hirviötä vastaan, ja miehen voitto näyttää helpolta. Hydran katkaistusta kaulasta kasvaa kuitenkin tilalle kolme kaulaa hirvittävine päineen! Herkules yrittää tuhota hirviötä, mutta hydran päitä ilmestyy taistelutantereelle koko ajan vain lisää! Taistelu vaikuttaa toivottomalta ja ylivoimaiselta, ja hydra on todella pelottava peto! En voi mitään sille, että aina kohtausta katsoessani alan jännittää tosissani Herkuleksen onnistumisen puolesta.

5. Topin ja Tessun karhu

Topin ja Tessun loppuhuipennuksessa Tessu jahtaa Topia pitkin luonnonsuojelualuetta isäntänsä kanssa. Topi karistaa Tessun perästään juoksemalla vihaisen karhun ohi, ja karhu hyökkää silmänräpäyksessä Tessun ja tämän isännän, Aatu Remusen kimppuun. Topi kerkeää jo huokaista helpotuksesta, mutta ei pysty katsomaan, kuinka hänen vanha ystävänsä jää altavastaavaksi karhun edessä. Niin Topi hyökkää karhun päälle, ja massiivinen karhu lähtee jahtaamaan Topia läpi metsän ja kallioiden. Elokuvan aggressiivinen karhu on aiheuttanut minulle monet painajaiset yhdessä toisen vastaavan, Hopeanuoli-sarjan Akakaputo-karhun kanssa. Näiden animaatiokarhujen takia olen aina kauhuissani, jos kävelen metsässä yksin maaseudulla - enhän vain herätä nukkuvaa karhua!

6. Hornansarven ensiesiintyminen

Dallben on juuri kertonut Taranille, että Hornansarvi himoitsee Hennikki-possua itselleen possun näkijänlahjojen takia. Dallben lähettää Taranin piilottelemaan Hennikkiä metsän pimentoon. Pojan ja possun kävellessä pois maatilalta kamera siirtää huomionsa synkkään linnaan, jossa näemme sarvipäisen hahmon takaapäin hautomassa julmia suunnitelmiaan. Hornansarvi seisoo suuren luurankokasan vieressä suunnitellen herättävänsä luukasat henkiin yksityisarmeijakseen. Kamera siirtyy kuvaamaan Hornansarven jalkoja, ja alkaa pikkuhiljaa siirtyä ylemmäs ja ylemmäs hahmoa pitkin, kunnes lopulta pysähtyy Hornansarven julmaan, rujoon naamaan. Lyhyen esittelykohtauksen piinaavaa tunnelmaa lisää Hornansarven käheä, kuiskaileva ääni. Kaiken lisäksi lopussa Hornansarvi tuntuu lähenevän aina vain lähemmäs ja lähemmäs kameraa, eli lähemmäs ja lähemmäs pöksyissään vapisevaa katsojaa! Hui!

7. Maurice metsässä susien jahtaamana

Maurice koittaa päästä metsän kautta oikoreittiä keksijäkokoukseen puunpilkkojaansa esittelemään. Jo Mauricen hevosen Philippen reaktioista tiedämme, että oikoreitille lähtö oli väärä valinta. Metsä vain synkkenee synkkenemistään ja katsoja tietää, että jotain pahaa tulee tapahtumaan! Ei aikaakaan, kun metsästä alkaa kuulua susien ulvontaa. Tilanne tuntuu kestettävältä niin kauan kuin Philippen nopeat jalat ovat vanhan miehen apuna. Philippe kuitenkin pillastuu ja karkaa jättäen Mauricen aivan yksin metsään susien armoille! Tässä kohdassa elokuvaa minua alkaa aina jännittää ihan kauheasti, ja kauhistuttaa, kerkeääkö Maurice varmasti turvaan susien hampailta!

8. Kenai ja Koda pakenevat Denahia laavakentillä

Raivostunut Denahi jahtaa kahta karhua, joista toisen luulee tappaneen veljensä. Katsoja tietää, että Denahi on karhujen perässä, mutta silti hänen hyökkäyksensä laavakentällä tulee aivan yllätyksenä. Koda ja Kenai kävelevät rauhassa mutta varovasti kentällä, kun maanraoista nousevien huurujen seasta hyökkää yllättäen mies keihään kanssa. Kenai ja Koda lähtevät pakoon, mutta he eivät näe, missä Denahi menee höyryjen takia. Samaan aikaan maan alta purkautuu ilmaan laavapurkauksia, joita karhujen pitää myös väistellä. Kohtauksessa jännitys on huipussaan!

9. Naamiomies jahtaa Big Hero 6:sta

Hiro ja Baymax ovat jäljittäneet mikrobotit satamaan, jossa he näkevät naamiomiehen saapuvan mereltä aavemaisesti rantaan. Baymaxin yllätyshyökkäyksen naamiomiehen päälle tulee pilaamaan Honey Lemon, GoGo, Fred ja Wasabi, jotka ovat nähneet Hiron ja tulevat huolestuneena katsomaan, mitä hän tekee yksin pimeässä. Naamiomies huomaa kuusikon ja hyökkää mikrobottien avustuksella näiden kimppuun. Kuin ihmeen kaupalla nuoret pääsevät karkuun Wasabin pienellä autolla, mutta naamiomies lähtee jahtaamaan heitä. Pakojahti San Fransokyon pimeillä kaduilla on todella jännittävää katseltavaa, eikä pakokaan loppujen lopuksi pääty ihan siten kuin mitä odottaa.

10. Hennikin kaulankatkaisu -yritys

Hornansarvi on vanginnut Taranin ja ennustajapossu-Hennikin. Hornansarvi käskee Tarania pyytämään Hennikin ennustamaan hiidenpadan sijainnin saadakseen padan itselleen. Taran ei tähän kuitenkaan suostu, koska ei halua antaa Hornansarven käsiin mahtavaa taikakalua. Niinpä Hornansarvella ei ole enää käyttöä Hennikille, ja hän kutsuu pyövelin katkaisemaan possun kaulan. Possu kiljuu kauhuissaan, ja Tarania pidetään kiinni, ettei hän pääse possun ja kirveen väliin. Pari sydämentykytystä kerkeää jännittää, ennen kuin Taran laukaisee tilanteen riistäytymällä pitelijänsä käsistä ja lupaamalla hirmuvallitsijalle auttavansa Hennikkiä ennustamaan.

11. Monstron hyökkäys

Monstro on kammottava jo hänen kaapatessaan Pinocchion vatsaansa. Ei voisi uskoa, että valas muuttuu vielä pelottavammaksi, mutta näin vain käy. Monstro vallan hurjistuu, kun Pinocchio saa hänet aivastamaan tulipalon avulla. Voi vain kuvitella Monstron tuohtumuksen, kun hän näkee harmittavan aivastuksen lisäksi ruokansa pakenevan vatsastaan. Pakkohan sen perään on lähteä! Pinocchio ja Geppetto koittavat soutaa kauheaa vauhtia lautallaan kohti kallioiden suojassa olevaa poukamaa, mihin suurikokoinen Monstro ei pääse. Monstro kuitenkin pyörii kaikkialla lautan ympärillä: hirveä valas hyppii lautan yli ja koittaa puskea sen kumoon veden alta sukeltaen. Minusta kaikissa elokuvissa hirveimpiä ovat kohtaukset, joissa tietää, että vedenpinnan alapuolella vaanii joku peto, ja se tulee kohta pinnan yläpuolella pyydystämään avuttomia uijia tai soutajia.... Äääää! Kohtaus on melkein liian pelottava katsottavaksi!

12. Hirviön ja Mauricen ensikohtaaminen

Maurice on päässyt susia karkuun, ja lumotut esineet ovat vastaanottaneet hänet lämpimään linnaan. Mauricen nauttiessa olostaan takan edessä yhtäkkiä käytävästä käy viima, joka puhaltaa lämpimän tulen sammuksiin. Ovelle ilmestyy hyvin pelottavan hahmon ääriviivat. Sieltä saapuu talon herra, Hirviö. Lumotut esineet piiloutuvat maton alle piiloon Hirviön vihaa. Jos linnan henkilökunta pelkää linnan herraa, ei ole ihmekään, että Maurice tutisee peloissaan. Hän kurkkaa olkansa yli, mutta ei näe missään ketään. Hän kurkkaa toisen olkansa yli - ja ÄÄÄÄK! Siinä Hirviö jo on, ihan kiinni hänessä! Varjoissa pysyttelevä Hirviö tarttuu Mauricea niskasta kiinni ja raahaa hänet linnan tyrmään. Vaikka Hirviöstä tulee myöhemmin elokuvassa ihana ja kiltti hahmo, on hänen ensikohtaamisessaan Mauricen kanssa aineksia kauhuleffoista!

13. Shabor ja Kala puumajassa

Kala löytää puumajasta suloisen vauvan, Tarzanin, jonka kanssa hänellä synkkaa heti. Gorilla ja vauva tutkivat toisiaan, eivätkä meinaa huomaa ollenkaan katonrajassa heiluvaa kelta-valko-mustaa hännänpäätä... Äkkiä Sabor hyökkää gorillan niskaan tarkoituksenaan saada vauva parempiin suihin. Kala lähtee kuitenkin vauva kainalossaan pakoon leopardi kannoillaan, ja pako jatkuu läpi puutalon. Sabor yrittää napata vauvan, sillä suuressa gorillassa olisi hänelle liikaa haastetta. Kala taas yrittää suojella vauvaa Saborilta. Jännittävässä kohtauksessa on myös huvittava elementti, sillä Tarzan-vauvalla ei ole aavistustakaan häntä vaanivasta vaarasta, vaan hän vain jokeltelee ja naureskelee sinkoillessaan paikasta toiseen.

14. Hauki jahtaa kala-Arttua

Merlin opettaa Artulle maailmanmenoa, ja eräällä oppitunnilla hän taikoo itsensä ja Artun kaloiksi. Arttu opettelee uimaan oikeinpäin, eikä meinaa huomata suurta haukea, joka ui hänen vanavedessään. Lopulta Arttu huomaa hauen ja lähtee uimaan tätä hurjana karkuun. Hauki on todella julman näköinen eikä anna millään periksi vaan jahtaa ja jahtaa Arttua ympäri vallihautaa. Arttu yrittää tehdä "Arielit", ja ui kettingin läpi, johon suuri hauki takertuu. Hauki ei kuitenkaan ole uinut tarpeeksi kovaa, ja pääsee kettingistä helposti irti. Arttu-kala on sillä välin kerennyt piiloutua, ja hauki etsii suupalaansa polttavilla silmillään. Arttu yrittää käyttää älyään päihittääkseen voimakkaan kalan, mutta hauki tuntuu jyräävän kaiken allensa eikä Artulla tunnu olevan mitään mahdollisuuksia selviytyä! Ääää!

15. Monitoimihatun tulevaisuus

Riemukkaassa Robinsonin perheessä liikutaan eri ajoissa, ja jopa parissa erilaisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Kaikkein hirvein näistä vierailukohteista on tulevaisuus, jossa ihmisiä hallitsevat monitoimihatut. Aiemmin niin valoisena näytetty tulevaisuus on muuttunut harmaaksi, teolliseksi kaupungiksi, jossa ihmiset kulkevat zombeina monitoimihattujen ohjatessa heidän toimintojaan. Tämä apokalyptinen maailma olisi muutenkin jo hirveä, mutta elokuvassa näytetään, kuinka aiemmin niin ystävälliset Robinsonin perheen jäsenet yrittävät hattujen ohjeistuksesta tuhota Laurin! Jos olisin ollut lapsi elokuvan ensimmäistä kertaa nähdessäni, olisi nämä "yhtäkkiä" ilkeiksi muuttuneet perheenjäsenet varmasti aiheuttaneet minulle painajaisia! Aikuisenakin kohtaus saa minussa aikaan inhon väreitä. Hyi.

16. Liuhu-lepakko

Mestarietsivä Basil Hiiri -elokuvassa esiintyy Liuhu-lepakko, joka on elokuvassa pääpahiksen hauskaksi tarkoitettu kätyri. Parissa kohtauksessa Liuhu onnistuu kuitenkin säikyttämään katsojan yllätyselementin turvin. Ensimmäinen säikähdys tulee heti elokuvan alussa. Herra Leikinheimo on viettämässä rauhallista iltaa lapsensa Olivian kanssa, kun ikkunan takaa kuuluu ääniä. Olivia ehtii juuri piiloutua kaappiin, kun sisään pöllähtää Liuhun hirvittävä naama, ja lepakko kidnappaa herra Leikinheimon. Huu! Toisen kerran Liuhu onnistuu säikäyttämään katsojan, kun Basil, Watson ja Olivia ovat lelukaupassa etsimässä johtolankoja Ratiganin jäljille. Tyttö menee kurkkaamaan lelulastenvaunuihin, miten suloinen vauva siellä onkaan, mutta vaunuista päänsä esiin työntää taas kauhea Liuhu! Huu!

17. Man returns -kappale

Bambin jo aiemmin katsonut tietää, mitä niityllä tulee tapahtumaan. Jos tulevaa tapahtumaa ei kuitenkaan tiedä, voi sen aavistaa mahtavasti sävelletystä musiikista. Frank Crurchill on säveltänyt aivan uskomattoman jännittävän taustamusiikin jännittäviin kohtauksiin, jossa ihmisiä on lähellä. Musiikin kuullessani minä ainakin tarraan tiukemmin kiinni penkistäni ja odotan kauhulla tulevaa, oli se sitten niitylle meno, koirien saapuminen tai alkava tulipalo.

18. Facilierin loppu

Tohtori Facilier on velkaa ystävilleen henkimaailmaan, ja kun voodoo-tohtorin viimeinen suunnitelma velkansa takaisin maksamiseksi menee pieleen, suuttuvat henget tosissaan. Hautausmaan haudoista alkaa nousta voodoo-nukkeja ja ilmassa lentelee erilaisia henkiä. Tohtori Facilierin anelut eivät auta, ja lopulta tohtori kiskotaan omaan hautaansa - kirjaimellisesti!

19. Ariel meinaa muuttua polyypiksi

Ariel ei saa suudeltua prinssi Ericiä kolmannen päivän auringonlaskuun mennessä. Niin Ariel muuttuu merenneidoksi, ja Ursula saa hänen sielunsa itselleen. Ursula vie Arielin syvälle merenpohjaan, jossa Ariel alkaa muuttua noidan taian takia polyypiksi, eräänlaiseksi kasvin ja eläimen sekoitukseksi. Arielin muodonmuutos on todella karmivaa katsottavaa! Puoliksi jo polyypiksi muuttunut Ariel näyttää merenpohjassa todella riutuneelta, jopa luurankomaiselta itseltään. Näky saa minun puntit tutisemaan pelosta!

20. Herkules Manalassa

Megara on kuollut, ja hänen sielunsa on joutunut Manalaan kuolleiden virtaan. Herkules päättää pelastaa Megaran hinnalla millä hyvänsä, ja hyppää alas virtaan etsimään rakastamansa naisen sielua Hadeksen myhäillessä julmasti kallion kielekkeellä. Hades tietää, että Herkules on kohdannut nyt tuomionsa ja tulee kuolemaan pelastusyrityksessä. Katsojatkin näkevät, kuinka Herkules veto vedolta muuttuu vanhemmaksi ja vanhemmaksi kuolleiden yrittäessä tavoitella häntä joukkoonsa. Ei hän millään voi selviytyä- vai voiko? Kuin ihmeen kaupalla Herkules saa Megaran pelastettua ja vie hänet takaisin jyrkänteen reunalle Hadeksen hämmästykseksi. Hades yrittää pyytää Herkulekselta anteeksi tekojaan, mutta tulee koskeneeksi samalla Megaran sieluun. Tätä Herkules ei siedä, ja hän lyö Hadeksen alas kuolleiden virtaan. Hadeksen takia Manalaan päätyneet kuolleet sielut päättävät kostaa herralleen, ja he tarttuvat Hadeksesta tiukasti kiinni ja vetävät tämän alas virtaan mukanaan.

21. Basilin ja Ratiganin lopputaistelu

Basil on seurannut Ratigania Big Benin sisään, ja kellotornissa Ratigan raivostuu täydellisesti suunnitelmiensa ja pakonsa epäonnistumisesta. Hän ei enää pysty ylläpitämään hiirimäistä ulkokuortaan, vaan päästää todellisen, raivoavan rottamaisen itsensä tulevan esiin. Raivohullu Ratigan lähtee jahtaamaan Basilia pitkin kellon koneistoa, eikä heiveröisellä Basililla näytä olevan mitään mahdollisuuksia isokokoista, väkivaltaista rottaa vastaan. Tämä kohtaus sai minut näkemään painajaisia lapsena!

22. Huvitusten saari

Huvitusten saari vaikuttaa lapsen unelmapaikalle: siellä saa tehdä mitä haluaa, ja koko saari on täynnä uskomattomia huvipuistolaitteita ja muita kiellettyjä huvituksia. Mikään ei kuitenkaan ole miltä näyttää, ja Huvitusten saarellakin on nurja puolensa... Siellä huvittelevat huonokäytöksiset pojat muuttuvat nimittäin aaseiksi! Lampunsydämen muuttuminen aasiksi on hirvittävää kuultavaa, ja muutoksen kauhut näemme Lampunsydämen varjosta ja Pinocchion järkyttyneestä ilmeestä. Muutoksesta on näin tehty varmasti vieläkin dramaattisempi ja hirveämpi, kun emme sitä suoraan itse näe. Myös saarella työskentelevät, aaseja laatikoihin lastaavat gorillamaiset, tummat työntekijät ovat todella pelottavia!

23. Hoitokortiton Baymax

Saatuaan selville naamiomiehen salaisuuden Hiro suuttuu, ja haluaa vain tuhota edessään seisovan miehen. Niinpä hän poistaa Baymaxista Tadashin siihen laittaman hoitokortin, ja robottiin jää jäljelle vain Hiron ohjelmoima taistelukortti. Hellästä ja hoivaavasta Baymaxista muuttuu hetkessä julma, aivoton tappokone, jonka ensisijaisena tehtävänään on tuhota kohde, joka tällä hetkellä on naamiomies. On kauheaa nähdä, miten äsken niin ystävällinen ja hauska Baymax raivoaa silmät punaisina, eikä Big Hero 6:n jäsenet pysty tekemään silmittömälle tuhovimmalle mitään! Hui!

24. Jafar muuttuu käärmeeksi

Aladdin on rynninyt Jafarin valloittamaan palatsiin pelastamaan päivän, mutta tehtävä ei olekaan niin helppo kuin miltä se kuulostaa. Jafar toivoo Hengeltä olevansa mahtava taikuri, ja saamiensa voimien myötä muuttaa itsensä jättiläiskäärmeeksi. Jättiläiskäärme on todella pelottava monen metrin pituisine myrkkyhampaineen ja musertavine voimineen, eikä punainen värikään saa käärmettä yhtään ystävällisemmän näköiseksi - päinvastoin. Käärme itsessään on pelottava, mutta on myös pelottavaa katsoa, miten Jafar muuttuu käärmeeksi. Yhtäkkiä vallan anastaneen sulttaanin suusta putkahtaa esiin kaksihaarainen kieli ja kaikki kasvojen piirteet vääristyvät matelijamaisiksi. Ei voi muuta kuin ihailla Aladdinin urheutta taistella moista kauhistusta vastaan!

25. "Nyt on vastassa Pahatar, prinssi, ja kaikki helvetin voimat!"

On jännittävää seurata, kuinka Ruususen haltijatarkummit Flora, Fauna ja Ilomieli hipsivät pitkin Pahattaren linnan käytäviä etsien prinssi Philippiä. Haltijatarkummit väistelevät Pahattaren julmannäköisiä kätyreitä, ja kohtauksessa jännitys on todellakin huipussaan! Eikä se jännitys tästä hipsimisestä paljon vähene, sillä prinssin liityttyä haltijattarien seuraan Pahatar hoksaa ulkopuoliset ja lähettää kaikki voimansa saadakseen prinssin takaisin vankilaan. Niin Philip, Fauna, Flora ja Ilomieli pakenevat linnasta taikojen ja kätyrien nuolien räiskyessä heidän ympärillään. Katsoja ei kuitenkaan pääsee huokaamaan helpotuksesta nelikon päästyä pakoon linnasta, sillä Pahatar taikoo itsensä Ruususen linnan ja prinssin väliin. Siinä hän taikoo itsestään ylitsepääsemättömän esteen: jättimäisen lohikäärmeen! Ääääk! Nyt on prinssillä todellakin kaikki pahan voimat vastassaan!

26. Jaguaari johtaa Hoppsia ja Wildea

Nick ja Judy menevät kuulustelemaan Herra Bigin autonkuljettajaa sademetsäkortteliin. Jaguaari-kuljettaja on juuri avaamassa ovea Nickille ja Judylle, kun jotain outoa tapahtuu. Jaguaari muuttuu villiksi! Villiintynyt kuljettaja näkee ketussa ja pupussa vain ruokaa itselleen, ja hän lähtee jahtaamaan parivaljakkoa pitkin märkää korttelia. Judy ja Nick juosevat minkä tassuistaan pääsevät, mutta jaguaari on heitä nopeampi. Kohtauksen pelottavuutta ei yhtään vähennä se, että pakojahti tapahtuu yöllä muutenkin niin hämärässä sademetsäkorttelissa.

27. Bellen pakenee susia

Belle saa tarpeekseen Hirviön tulisesta temperamentista ja karkaa linnasta lumiseen metsään. Metsässä vaanii meille jo niin tutut (ja pelottavat) sudet, jotka lähtevät seuraamaan Belleä hyvin nopeasti. Belle yrittää ratsastaa Philippellä järven yli, ja onnistuukin karistamaan muutaman suden murtuviin jäihin, mutta lopulta isokitaiset sudet onnistuvat piirittämään hänet. Belle yrittää puolustaa itseään ja Philippeä maasta poimimallaan pitkällä kepillä, mutta puu ei pitkään susien teräviä hampaita pidättele. Jännitys ja kauhu on huipussaan, kun susi valmistautuu hyppäämään Bellen päälle...! Hui!

Huijui, siinä oli jännitystä kerrakseen! Mitkä ovat teidän mielestänne pelottavimpia ja jännittävimpiä kohtauksia Disney-klassikoissa? Jäikö listaltani puuttumaan joku über-jännittävä kohtaus? Entä onko joku minulle pelottava kohtaus teille ihan helppoa katseltavaa?

Song as old as rhyme

Viime sunnuntaina kävin katsomassa Disnerd Dreams -blogin Paulan kanssa elokuvateatteri Orionissa Kaunottaren ja Hirviön sing-along -näytöksen. Sing-along tarkoittaa sitä, että elokuvan laulujen sanat näkyy valkokankaalla karaokemaiseen tapaan, ja yleisö saa laulaa laulujen mukana. Näytös kuului Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoon, ja se oli keväisen yleisöäänestyksen ylivoimainen voittaja sing-along -elokuvista. Kaunotar ja Hirviö ei ollut ensimmäinen Orionin näyttämä Disneyn sing-along -elokuva, vaan aiemmin teatterissa on saanut lauleskella Pienen merenneidon ja Frozenin tahtiin. Loppuvuodesta on tulossa myös monta näytöstä Leijonakuningas sing-alongiin, josta Sanle vinkkasikin jo blogissaan. 

Menin katsomaan Kaunotarta ja Hirviötä pienellä varauksella. Laulaisivatko ihmiset oikeasti mukana? En minä kehtaisi siellä yksin ruveta lauleskelemaan! Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, millä antaumuksella ihmiset lauloivat elokuvan mukana! Jotkut eläytyivät laulujen mukaan ihan käsiään mukana teatraalisesti heilutellen! Olimme katsomassa elokuvaa yläparvella, ja laulujen sanat eivät näkyneet sinne, ellei istunut oikein ryhdikkäästi ja kaulaansa venyttäen. Olikin kiva huomata, että sanat muisti melko hyvin ulkoa (ja sai istua röhnöttäen...). Katselin sanoja oikeastaan ainoastaan Hyökätään-laulussa, ja vähän Gaston-laulussa. Elokuva oli suomeksi dubattu. Mukana laulaminen toi elokuvaan mukaan aivan uuden elementin, kun pääsi tavallaan itsekin osalliseksi elokuvan tapahtumiin - tai ainakin musikaalinumeroihin. 

Oli todella hienoa nähdä jo parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Disney-klassikko elokuvateatterissa. Filmitallennekin saattoi olla peräisin vuodelta 1992 (jolloin se tuli Suomessa ensi-iltaan), sillä sen verran kellastunut ja vanhentuneen näköinen elokuva oli. Kuvanlaadussa oli tiettyä nostalgiaa, mutta toisaalta se laittoi myös arvostamaan blu-ray:den ja DVD:iden terävää ja parannettua kuvanlaatua entistä enemmän. :) Isolta näytöltä katsottuna omasta suosikkielokuvasta löytyi myös paljon enemmän yksityiskohtia, kun taustan tapahtumat tai pelkät maisemat suurenivat huomattavasti televisioruutuun verrattuna. Orion-teatteri oli myös ihanan vanhanaikainen, tyylikäs ja loistokas.

Oli todella hienoa olla mukana Kaunottaren ja Hirviön sing-along -näytöksessä. Elokuvateatterissa on ensinnäkin ihana katsoa elokuvia, sillä teatterissa on aina erilainen tunnelma kotiin verrattuna. Laulujen laulaminen lempihahmojen mukana oli myös ihanaa, ja jostain syystä sitä ei tule tehtyä kotona elokuvaa katsoessa, vaikka ihan hyvin voisi (ainakin niiden laulujen kohdalla, joiden sanat muistaa). Suosittelen siis teitä menemään Leijonakuninkaan sing-alongiin, mahdollisiin muihin sing-alongeihin ja mihin tahansa esitykseen, jossa Disney-klassikko näytetään valkokankaalla. On se sen arvoista! 

(Enpäs ole nyt vähään aikaan mitään blogiini kirjoitellut, kun on ollut kiireitä työelämän ja yksityiselämän puolella, ja syysflunssakin on pitänyt otteessaan. Kaiken lisäksi päätin aloittaa opiskelun avoimessa yliopistossa harrastusmielessä töiden ohella, joten saa nähdä, miten paljon aikaa minulle jää postauksia vuoden mittaan kirjoitella. Lupaan tehdä parhaani. :) Mainitaan kuitenkin vielä se, että yksi postaus minulla on valmiina tekstin tarkistamista ja kuvien hankkimista lukuunottamatta, ja yritän julkaista sen viikonlopun aikana. Ken on maassa kaunehin? -esituotanto on kanssa käynnissä, kiitos kaikille kyselyssä äänestäneille! Kisatekstit yritän ainakin kirjoittaa aikataulussa syksyn mittaan, jos muiden tekstien kanssa liika työmäärä painaisikin päälle.)