Mikki Hiiren synty

Walt Disney kertoi elinaikanaan monia eri versioita Mikki Hiiren synnystä, eikä varmaa versiota ole koskaan selvitetty. Walt tykkäsi itse kertoa tarinaa, jossa ajatus Mikki Hiirestä syntyi junamatkalla. Walt oli tehnyt matkan Kaliforniasta New Yorkiin filmiensä levittäjän Charles Mintzin luokse. Matkan syynä oli lisärahoituksen pyytäminen piirretyille. Waltin yllätykseksi Mintz kuitenkin purki sopimuksen Disneyn kanssa. Waltilta salassa Charles Mintz oli houkutellut Disneyn studioiden parhaimmat piirtäjät omiin leipiinsä, ja päätellyt, että piirtäjät osaisivat tehdä yhtä laadukasta työtä kuin ennenkin ilman välikättä, Walt Disneytä. Niinpä Walt Disney matkasi takaisin Kaliforniaan pohtien firmansa ja itsensä tulevaisuutta. Tuolla junamatkalla Walt Disney keksi kertomansa mukaan Mikki Hiiren.

Ub Iwerks. Lähde: http://www.waltdisney.org

Walt kertoi monesti, että inspiraatio hiiri-hahmosta olisi lähtenyt hänen piirustusalustallaan vierailleesta lemmikkihiirestä. Ub Iwerks, Waltin luottopiirtäjä, kertoi kuitenkin, että hiiri olisi keksitty hänen, Waltin ja Roy Disneyn pitämässä kokouksessa tuon kuuluisan New Yorkin reissun jälkeen. Kokouksessa he olivat katselleet eri aikakausilehtiä etsien sopivaa eläintä animaatiohahmoksi. Lopulta he valitsivat hahmoksi hiiren. Kumpi versioista on totta, Waltin vai Ubin kertoma? Sitä emme kenties koskaan saa tietää. Ubin versio kuulostaa paljon todennäköisemmältä, ja Waltin versio mielikuvituksellisemmalta mutta kivemmalta. 

Mikki Hiiri muistuttaa hyvin paljon Disneyn aikaisemmin kehittelemää hahmoa, Oswald-jänistä. Oswald oli hyvin samannäköinen kuin Mikki, ja hänen alkuaikojensa seikkailut olivat hyvin samantyyppisiä kuin Mikillä. Suurin ero näiden kahden hahmon välillä on korvat. Miksei Walt Disney sitten jatkanut Oswaldin seikkailujen piirtämistä, vaan keksi uuden hahmon? Koska Charles Mintzin pistäessä sopimuksen poikki Waltin kanssa Oswaldin oikeudet jäivät Mintzille. Näin Walt Disney oli todellisessa pulassa – piti keksiä uusi hahmo, josta yleisö pitäisi, ja jota yleisö ei olisi vielä ennen nähnyt. Ja hiiri ei ollut vielä esittänyt pääosaa yhdenkään animaatiostudion piirretyissä. 

Oswald-jänis. Lähde: Bob Thomasin kirja Disney's Art of Animation.

Lähde: Bob Thomasin kirja Disney's Art of Animation.

Sen lisäksi, että hiiri oli uutuus animaatiorintamalla, oli hiiri helppo piirtää. Yhdessä Ub Iwerksin kanssa Walt luonnosteli hahmostaan mahdollisimman helposti piirrettävän, jotta sarjojen tuotanto olisi suhteellisen nopeaa. Erästä tällaista luonnostaan Walt näytti vaimolleen Lilly Disneylle, ja kertoi hahmon nimen olevan Mortimer. Lillyn mielestä Mortimer-nimi oli aivan liian koppavan kuuloinen. Niinpä hän ehdotti, että hiiren nimeksi voisi tulla ystävällisemmän kuuloinen Mickey. Ja niin nimi Mikki Hiiri syntyi! 

Mikki Hiiren ensiesiintymistä animaatiorintamalla alettiin työstää salassa. Disneyn studiolla oli nimittäin vielä töissä animaattoreita, jotka siirtyisivät pian töihin keljulle Charles Mintzille. Walt ei tietenkään halunnut kilpailijansa tietävän hänen uudesta hahmostaan, joten Waltille uskollinen animaattori Ub Iwerks piirsi Mikkiä suljettujen ovien takana peittäen Mikin Oswaldin kuvilla tarpeen tullen. Ensimmäinen Mikki-piirretty, Lentohullu (Plane Crazy) ilmestyi toukokuussa 1928 paikallisessa Kansas Cityn elokuvateatterissa. Vastaanotto oli ihan hyvä, muttei kovin innostunut. Walt teki vielä toisen Mikki-piirretyn, Laukkaavan gauchon (The Galloping Gaucho), kunnes keksi mestariajatuksen!

Tähän asti animaatiot olivat olleet äänettömiä. Näyteltyjä äänielokuvia nähdessään Walt Disney keksi, että hän lisäisi omiin animaatioihinsa äänen! Tämä erottaisi hänen animaationsa kaikkien muiden studioiden tekemistä animaatioista. Animaatioiden hahmot saisivat enemmän persoonallisuutta, kun he puhuisivat, ja hahmot voisivat tehdä liikkeitään laulujen rytmin tahtiin. Walt Disney etsi pitkään sopivaa ääninäyttelijää Mikki Hiiren ääneksi. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, joten lopulta Walt päätti antaa oman äänensä Mikille. Mikki Hiiri puhui kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta yhdeksännessä animaatiossaan, The Karnival Kidissä. Alkuaikojen kaikissa Mikki Hiiri -piirretyissä on siis itsensä Walt Disneyn falsetti-ääni. Äänensä lisäksi Walt antoi Mikille omia luonteenpiirteitään, kuten uteliaisuuden ja innon etsiä seikkailuja. Alkuaikoina Walt myös ohjasi kaikki Mikki Hiiri -piirretyt alusta loppuun, kunnes kokoillan animaatioelokuvien teko syrjäytti mielenkiinnon Mikkiin. 

Ääninauhan ja animaation yhteensovittaminen viivästytti kolmannen Mikki-piirretyn julkaisemista ja vei studioilta myös kasapäin rahaa. Viimein Walt sai valmiiksi Höyrylaiva Villen (Steamboat Willie), joka sai ensi-iltansa New Yorkin Colony Theatherissa marraskuussa 1928. Animaatio oli juuri sellainen sensaatio, joksi Walt oli sen kuvitellutkin. Edeltäviin Mikki-piirrettyihin, Lentohulluun ja Laukkaavaan gauchoon, lisättiin pian ääninauhat. Tästä alkoi sitten Mikki Hiiren legendaarinen matka kohti tähtiä! 

Walt Disney. Lähde: http://rebloggy.com

Tekstin lähteet: 

-         Tieman, Robert 2003. Disney aarteet. 7 – 9. Helmi-kustannus.

-         Thomas, Bob 1991. Disney’s Art of Animation. 11 – 15. Hyperion.

-          http://www.akuankka.fi (31.5.2014)

Mä juon viileää, ja hiekalla grillaan kylkeä!

Kesälomani alkoi! Jihuu! Siispä toivotan kaikille oikein hyvää kesää seuraavan videon tahtiin. Toivottavasti loma on kuitenkin lämpimämpi, kuin mitä videolla näyttäisi olevan... 

Kaunotar ja Hirviö - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kauan sitten metsän kätköissä sijaitsevassa linnassa eli nuori prinssi. Prinssi oli hyvin komea, mutta todella itsekäs. Eräänä iltana linnan oveen kolkutettiin, ja vanha eukko koetti päästä sisään, mutta prinssi ei päästänyt häntä peremmälle. Eukko koetti tulla uudestaan linnaan sanoen, että kauneus voi olla sisäistä. Kun prinssi yhä torjui eukon, muuttui eukko kauniiksi haltijattareksi. Hän loitsi prinssiin ja linnaan kirouksen, joka muutti prinssin hirviöksi ja linnan groteskiksi versioksi entisestään. Kirous voitaisiin poistaa vain, jos prinssi oppisi rakastamaan ja saisi myös vastarakkautta ennen kuin haltijattaren loihtiman taikaruusun viimeinen terälehti putoaa. Vuodet vierivät samalla, kun prinssin toivo kirouksen purkamisesta väheni…

Ranskalaisessa maalaiskylässä kylän hulluna pidetty keksijä Maurice lähtee tiedemessuille uusimman keksintönsä, halon hakkaajan kanssa. Keksijän taloon jää hänen tyttärensä Belle, joka rakastaa lukemista, ja aikoo käyttää yksinoloaikansa hyödykseen kirjojen parissa. Maurice kuitenkin valitsee väärän reitin matkallaan messuille, ja eksyy synkkään metsään. Metsän synkkyys pelottaa Mauricen hevosen tiehensä, ja Maurice jää yksin metsään susien armoille. Keksijä pakenee susia kauhuissaan, kunnes löytää turvapaikakseen metsän keskellä seisovan linnan. Tyhjältä vaikuttavan linnan sisältä Maurice löytää taiottuja esineitä, Könni-kellon ja Lumiere-kynttilänjalan, jotka toivottavat hänet tervetulleeksi. Valitettavasti linnan isäntä ei ole yhtä ystävällisellä päällä. Nähdessään luvattoman vierailijan Hirviö nappaa Mauricen ja vangitsee tämän vankityrmään. 

Kylässä Belle on syventynyt kirjan lukemiseen, kun oveen koputetaan. Sisälle saapuu Gaston, kylän komein ja ylimielisin mies. Gaston kosii Belleä, mutta Belle kieltäytyy tarjouksesta ystävällisesti. Gastonin ja muiden kyläläisten lähtiessä pihalta paikalle saapuu Philippe, Mauricen hevonen ilman isäntäänsä! Belle hätääntyy isänsä puolesta, ja lähtee etsimään tätä. Philippe vie Bellen linnaan, jonne Maurice joutui vangiksi. Belle löytääkin isänsä linnan vankityrmästä, jolloin paikalle saapuu Hirviö. Hirviö yrittää häätää Bellen pois, mutta Belle tarjoutuukin vangiksi isänsä puolesta. Hirviö suostuu vaihtokauppaan ja lähettää Mauricen takaisin kylään. Murtuneen Bellen hän majoittaa linnan kamariin. 

Vähänpä tietää Belle linnanväen suunnitelmista. Niin Hirviö kuin palvelusväkikin ovat nimittäin keksineet, että Belle voisi olla se tyttö, joka murtaa taian. Kaikki haluavat saattaa Bellen ja Hirviön yhteen. Rouva Pannu, Könni ja Lumiere antavat Hirviölle hyviä hurmausneuvoja. Belle kuitenkin kammoaa Hirviötä eikä tahdo olla minkäänlaisessa tekemisessä hänen kanssaan. Niin neiti torjuu linnanherran päivälliskutsun, vaikka Hirviö kutsun oikein kauniisti esittää. Illalla Bellen masua alkaa kuitenkin kurnia kauheasti, ja hän lähtee ominpäin linnan keittiöön. Ystävällinen palvelusväki tarjoaa Bellelle täydellisen illallisen. Maha täynnä Belle haluaa lähteä tutkimaan taiottua linnaa enemmän. Könni ja Lumiere tarjoutuvat hänen oppaikseen, ja niin kierros linnassa alkaa. Belleä kiinnostaa kovasti länsisiipi, paikka, jonne hän ei Hirviön sanojen mukaan saa mennä. Kun Könnin ja Lumieren silmä välttää, Belle hipsii portaita ylös länsisiipeen. Sieltä hän löytää hajotetun huoneen, jossa on taiottu ruusu. Juuri, kun Belle on koskettamassa ruusua, Hirviö tulee paikalle ja ajaa Bellen tiehensä. 

Belle rientää Hirviön käytöksestä kauhistuneena talviseen metsään Philippen selässä. Metsässä sudet saavat Bellestä hajun, ja alkavat jahdata nuorta naista. Juuri, kun sudet ovat iskemäisillään hampaansa Belleen, saapuu paikalle Hirviö. Hirviö peittoaa sudet helposti, mutta saa taistelusta haavoja. Belle meinaa jatkaa karkumatkaansa, mutta tulee toisiin aatoksiin ja vie Hirviön takaisin linnaan. Linnassa Belle hoitaa Hirviön haavoja ja kiittää tätä henkensä pelastamisesta. Sillä välin Maurice on päässyt takaisin kylään ja pyytää kyläläisiltä apua tyttönsä pelastamiseksi. Gastonin johdolla kyläläiset kuitenkin torjuvat keksijän avunpyynnöt, sillä pitävät tätä hulluna. Niin Maurice päättää lähteä yksin pelastamaan Belleä hirviön armoilta. Gaston sen sijaan keksii suunnitelman, jonka avulla hän saa Bellen naimaan itsensä. Gaston aikoo viedä Mauricen mielisairaalaan, ellei Belle nai Gastonia. 

Talvi muuttuu kevättalveksi, ja pikkuhiljaa ruohoa alkaa pilkottaa lumen seasta. Linnassa Belle ja Hirviö ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Hirviö järjestää Bellen kunniaksi juhlat, joissa he molemmat syövät hyvin ja viettävät muutenkin aikaa yhdessä. Illan lopuksi pari tanssii linnan upeassa tanssisalissa hyvin romanttisissa merkeissä. Tanssin jälkeen Hirviö kysyy Belleltä, onko neito onnellinen. Belle kertoo, että olisi muuten, mutta hän kaipaa isäänsä. Hirviö näyttää Bellelle taikapeilin, jonka avulla Belle näkee isänsä Mauricen metsässä todella huonossa kunnossa. Hirviö päästää Bellen pelastamaan Mauricea, ja antaa tälle mukaan vielä taikapeilin, jonka avulla Belle voi halutessaan katsoa Hirviötä. Hirviö masentuu suuresti Bellen lähdöstä, ja hän tunnustaa Könnille olevansa rakastunut. 

Belle vie sairaan Mauricen kotiin, jossa neito kertoo isälleen, että Hirviö on oikeasti kiltti. Silloin kyläläiset saapuvat ovelle. Mauricea on tultu hakemaan mielisairaalaan! Belle ottaa taikapeilin ja näyttää, ettei hänen isänsä ole hullu, vaan Hirviö on oikeasti olemassa. Gaston huomaa, että Bellellä on tunteita Hirviötä kohtaan. Niinpä hän sulkee Bellen ja Mauricen keksijän talon kellariin, ja johtaa itse kyläläiset linnaan aikomuksenaan tappaa Hirviö. Yllättäen Kippo saapuu paikalle! Hän on salamatkustanut Bellen mukana kylään, ja hän onnistuu Mauricen halon hakkuukoneen avulla pelastamaan Bellen ja Mauricen lukkojen takaa. Belle lähtee kohti linnaa varoittamaan Hirviötä riehaantuneesta väkijoukosta. Väkijoukko on kuitenkin jo linnassa, ja käynnissä on hurja taistelu linnanväen ja kyläläisten kesken. Linnanväki saa lopulta häädettyä tunkeutujat linnastaan – kaikki, paitsi Gastonin. 

Taistelun turvin Gaston on hiipinyt länsisiipeen, jossa masentunut Hirviö oleskelee. Gaston hyökkää Hirviön kimppuun, eikä Hirviö tee mitään puolustaakseen itseään. Taistelu vie parin ulos linnan katolle, josta Hirviö näkee, kuinka Belle ratsastaa takaisin linnaan. Nähdessään Bellen Hirviö saa lisää voimia itselleen ja alkaa panna kampoihin Gastonille. Lopulta Hirviö voittaa, mutta ei voi hyväsydämisenä tappaa Gastonia, vaan käskee tämän häipyä. Belle on saapunut läheiselle parvekkeelle, ja Hirviö lähtee kiipeämään neitoa kohti. Silloin Gaston hyökkääkin Hirviön kimppuun takaapäin iskien suuren veitsen Hirviön selkään. Iskunsa tehtyä Gastonin tasapaino kuitenkin järkkyy, ja hän putoaa kuolemaansa. 

Belle vetää haavoittuneen Hirviön parvekkeelle. Parvekkeella Hirviö kuolee Bellen käsivarsille. Vasta hirviön kuollessa Belle paljastaa tälle tunteensa ja itkee lohduttomasti rakkautensa kohdetta. Silloin ihmeellisiä valoja alkaa sataa taivaalta Hirviön päällä, ja Bellen silmien edessä Hirviö muuttuu komeaksi prinssiksi. Belle tunnistaa miehen olevan hänen rakas Hirviönsä, ja niin Belle ja prinssi suutelevat toisiaan. Suudelman ansiosta loputkin haltijattaren asettamasta kirouksesta purkautuu: linnanväki muuttuu ihmisiksi ja linna omaksi, valoisaksi itsekseen. Niin Belle muuttaa linnaan asumaan, hän ja prinssi saavat toisensa ja kaikki loppuu onnellisesti. 

Kaunotar ja Hirviö on Disneyn klassikko numero 30. Elokuva perustuu samannimiseen kansansatuun. Ensimmäisen painetun version Kaunottaresta ja Hirviöstä julkaisi vuonna 1740 ranskalainen Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve. Tunnetuin versio sadusta on kuitenkin vuodelta 1756 Jeanne-Marie Le Prince de Beaumontin kynästä. Kansansadussa Bellellä on kaksi hyvin materiaalista siskoa. Sisarusten isä lähtee katsomaan laivojaan, ja kysyy tyttäriltään, mitä he haluavat tuliaisiksi. Vanhimmat sisarukset haluavat mekkoja, mutta Belle haluaa ruusun, köyhiä kun he ovat. Kotiintulomatkallaan isä eksyy linnaan, jonka puutarhasta hän vie ruusun. Linnan isäntä uhkaa tappaa hänet tästä teosta, mutta isä lupaa, että joku hänen tyttäristään tulee vangiksi, jos hän itse vain pääsee vapaaksi. Belle tulee linnaan isänsä puolesta, ja siellä hänestä tulee sisäkkö. Linnassa ei ole mitään taiottuja esineita, niin kuin Disneyn versiossa. Hirviö pyytää Belleä vaimokseen joka ilta, mutta Belle ei koskaan suostu. Lopulta Bellen isä sairastuu, ja neito päästetään viikoksi kotiin katsomaan isäänsä. Ahneet sisaret kuitenkin viivyttävät Belleä matkallaan päivän pidempään, ja kun Belle lopulta palaa linnaan, hän löytää hirviön kuolemaisillaan sydänsuruista. Loppu tarinasta onkin sama, kuin elokuvassa, paitsi että hirviöstä muuttuu kreivi, ei prinssi. Villeneuven versiossa tarinaan mukaan tulevat Bellen ja hirviön taustatarinat. Sadun mukaan prinssi on lapsena jätetty ilkeän haltijattaren kasvatettavaksi. Prinssin kasvettua haltijatar yrittää vietelle hänet, ja kun prinssi ei suostu, taiotaan hänet hirviöksi. Belle taas on kuninkaan ja hyvän haltijattaren lapsi, joka on annettu köyhään perheeseen kasvatettavaksi, ettei ilkeä haltijatar tappaisi häntä. Alkuperäiset sadut poikkeavat siis aika lailla Walt Disneyn animaatiosta. 

Lumikin menestymisen jälkeen Walt Disney päätti tehdä animaatioita muistakin kansansaduista. Kaunotar ja Hirviö oli yksi saduista, joita herra Disney mietti sopiviksi animaatio-ehdokkaiksi. Tarinan kanssa työskenneltiinkin 1930- ja 1950-luvuilla, mutta turhaan. Käsikirjoittajat eivät saaneet tarinaa toimimaan, joten idea haudattiin. Päivänvalon Kaunotar ja Hirviö näki uudestaan Pienen merenneidon menestymisen jälkeen. Tällöin elokuvasta suunniteltiin laulutonta, mutta Disneyn studioiden puhemies Jeffrey Katzenberg päätti, että elokuvasta tehtäisiin musikaali (onneksi!). Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1991. Se menestyi todella hyvin lippukassoilla, ja siitä tulikin kolmanneksi menestynein filmi vuonna 1991 Terminator 2:n ja Robin Hood: Prince of Thieves:n jälkeen. Kaunotar ja Hirviö oli myös siihen asti menestynein Disney-animaatio, ja ensimmäinen animaatioelokuva, joka ylitti 100 miljoonaan dollarin tulot Pohjois-Amerikassa. 

Kaunottareen ja Hirviöön suunniteltiin kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan päätyneet lopulliseen versioon elokuvasta. Osaa suunnitelluista kohtauksista pidettiin liian raakoina. Tästä syystä elokuvasta poistettiin kohtaus, jossa Gaston vierailee mielisairaalassa, ja kohtaus, jossa Hirviö raahaa riistaa metsästä. Alun perin Gastonin piti myös hypätä vapaaehtoisesti omaan kuolemaansa. Ensimmäisessä versiossa tarinasta Hirviön linnan esineet eivät olleet lumottuja. Kun esineistä sitten tuli lumottuja, suunniteltiin linnaan hassu soittorasia, jolla olisi ollut samanlainen rooli kuin Lumikin Vilkkaalla. Soittorasia poistettiin kuitenkin kuvioista, kun Kipon hahmo sai enemmän ruutuaikaa. Kaunottaresta ja Hirviöstä löytyy myös piilotettuja Mikki Hiiren päitä. 

Kaunottaren ja Hirviön animaatio on aivan mahtavaa! Juuri tämän tasoisesta animaatiosta Disneyn renessanssiaika tunnetaan. Kaunottaressa ja Hirviössä käytetään CAPS-tekniikkaa, jota kokeiltiin jo edellisessä klassikossa Bernard ja Bianca Australiassa. Animaattorit olivat aluksi tietokonetekniikkaa vastaan, mutta he kokeilivat sitä Bellen ja Hirviön tanssikohtauksessa. Siinä tanssisali on tietokonepohjainen ja tanssipari perinteisesti piirretty. Kohtaukseen oli suunniteltu varalta perinteinen versio, mikäli tanssisali näyttäisi huonolta. Siinä Belle ja Hirviö olisivat tanssineet spottivalossa mustan taustan keskellä. Onneksi tanssisali toimi! Kohtauksen näyttävyys sai epäilijätkin huomaamaan, että tietokoneanimaatio voi toimia, ja niin Disneyn studiot päättivät jatkaa tietokoneanimaatio-kokeiluja. Toinen tanssikohtaus, joka on aivan elokuvan lopussa, voi näyttää tutulta. Bellen ja Hirviön ”viimeinen tanssi” on nimittäin animoitu Prinsessa Ruususen Auroran ja Philipin tanssin pohjalta, koreografia on aivan sama! Tämä matkiminen tapahtui sen takia, koska studioilta oli loppumassa aika – elokuva piti saada valmiiksi teattereihin. 

Kaunottaren ja Hirviön päähenkilö on Belle. Belle on pienessä ranskalaiskylässä asuskeleva kaunis neito, niin kuin hänen nimensäkin jo kertoo. Belle ei sopeudu muiden kyläläisten joukkoon, ja hän haaveilee elämästä kaukana jossain. Tätä Bellen erikoisuutta ja sopeutumattomuutta korostaakseen animaattorit tekivät hänestä ainoan kyläläisen, jonka päällä on sininen vaate. Belle pitää lukemisesta ja hän on hyvin eläinrakas. Hän myös rakastaa paljon isäänsä, ja jopa uhraa oman vapautensa isänsä vuoksi. Belle ymmärtää, että sisäinen kauneus on ulkoista kauneutta tärkeämpää. Siksi hän ei lämpene Gastonin kosio-yrityksille. Metsän keskellä sijaitsevassa linnassa Belle tapaa Hirviön, joka on myöskin hyljeksitty ja yhteiskuntaan sopeutumaton hahmo. (Lisäksi Hirviökin pukeutuu siniseen!) Hirviö on oikeasti prinssi, joka on muutettu hirviöksi tämän itsekkyyden vuoksi. Hirviö on hyvin temperamenttinen, ja hän suuttuu helposti kaikista pienistä asioista. Elokuvan aikana Hirviö oppii kuitenkin ajattelemaan muita ja hillitsemään itsensä. Lisäksi hän oppii rakastamaan. Hirviön oikeaa nimeä ei sanota elokuvan aikana. Eräässä elokuvan jälkeen julkaistussa tietokonepelissä (The D Show) kuitenkin mainitaan, että Hirviön nimi olisi Adam. Samaa nimeä käytetään myös Broadwayn musikaalissa, mutta minä olen uskollinen alkuperäiselle animaatiolle ja kutsun hirviötä Hirviöksi. 

Hirviön linnassa elää Hirviön lisäksi lukematon määrä lumottuja palvelijoita ja hoviväkeä, jotka ovat nykyään erilaisia esineitä. Lumiere on kynttelikkö, joka huolehtii vieraista ja pitää näiden parasta omana parhaanaan. Hän vähät välittää isäntänsä, Hirviön, käskyistä ja kielloista, vaikka pelkääkin tätä. Mutta jos Hirviö ei saa tietää, että Lumiere on tehnyt jotain, niin ei se voi olla väärin tehty! Lumiere on aikamoinen naistenmies, ja hän kuherteleekin pölyhuiskan kanssa milloin minkäkin verhon takana. Lumierilla on viha-rakkaussuhde Könni-kelloon. Könni toimii yhdessä Lumieren kanssa päätösten teossa, mutta vastoin Lumierea hän haluaa toimia sääntöjen mukaan. Könni ei voi ymmärtää, miksi Lumiere rikkoo tahallaan sääntöjä. Ranskalaisessa julkaisussa Könnin nimi on Big Ben. Naisnäkökulmaa lumottujen esineiden maailmaan tuo rouva Pannu, joka on varsinainen äitihahmo elokuvassa. Teekannu huolehtii lapsistaan, ja pitää myös Lumierea ja Könniä poikinaan. Rouva Pannu opastaa Hirviötä käytöstavoissa ja lohduttaa Belleä tämän suruissa. Kippo-teekuppi on taas Pannun lapsi, joka ihmettelee kovasti aikuisten maailman ongelmia. Hänellä on myös suuri rooli elokuvan loppuosassa. Elokuvan pahiksena seikkailee Gaston, joka on hyvin itserakas ja aivoton ääliö. Hänen mielestään kirjat eivät ole lukemisen arvoisia, jos niissä ei ole kuvia, eikä nainen varsinkaan voi kirjoja lukea. Nämä seikat kertovat jotain hänen ajatusmaailmansa rajoittuneisuudesta ja konservatiivisuudesta. Gaston ajattelee vain itseään, ja haluaa naida kaupungin kauneimman naisen, jotta saisi hyvännäköisiä jälkeläisiä. Gaston rakastaa miesten juttuja, kuten metsästämistä, oluen juomista ja painimista. Hän tekee mitä tahansa saadakseen toiveensa toteen, eikä pelkää käyttää kovia keinoja päämääränsä saavuttamiseksi. Kaikesta itserakkaudestaan ja pöljyydestään johtuen Gaston on hyvin hauska ja naurettava hahmo, vaikkei se hänen ensisijainen tehtävänsä olekaan. 

Kaunottaren ja Hirviön laulut on säveltänyt Alan Menken, ja ne on sanoittanut Howard Ashman. Howard Ashman toimi myös elokuvan tuottajana. Sanoittaja-tuottaja Ashman mietti pitkään, tuleeko lainkaan mukaan Kaunottaren ja Hirviön tekemiseen. Hän oli nimittäin juuri saanut tietää sairastavansa AIDS:ia, ja hän oli jo sanoittamassa Aladdinin lauluja. Howard suostui kuitenkin mukaan projektiin, ja tuotanto siirrettiin Lontoosta New Yorkiin lähelle Ashmanin kotia hänen työskentelynsä helpottamiseksi. Siellä Ashman ja Menken alkoivat säveltää lauluja elokuvaan. Koko elokuvan kaikki laulut kestävät ajallisesti yhteensä 25 minuuttia, joten on siinä säveltäjillä ollut työsarkaa! Ashman kuoli AIDS:iin kahdeksan kuukautta ennen Kaunottaren ja Hirviön ensi-iltaa. Niin hän ei koskaan nähnyt valmista elokuvaa. Kaunotar ja Hirviö omistettiin Howard Ashmanin muistolle, ja elokuvan lopputekstien jälkeen ruudulle tulee sanoittajan kunniaksi kirjoitettu muistoteksti. 

Kaunottaren ja Hirviön aloittaa hyvin mahtipontinen ja oopperamainen laulu nimeltä Belle. Siinä esitellään niin elokuvan päähenkilö kuin pahis. Elokuvan toinen laulu on Gaston, jossa Töppö piristää Gastonia tämän pieleen menneen kosintaretken jäljiltä. Kolmas laulu on ihana Vieraamme, jossa lumotut esineet toivottavat Bellen tervetulleeksi linnaan. Alun perin laulu oli suunniteltu laulettavaksi linnaan eksyneelle Mauricelle, mutta korostaakseen iloa Bellen linnaan tulosta laulun kohteeksi valittiin Belle. Neljäs laulu on Mä aavistan. Siinä kuvataan, kuinka Bellen ja Hirviön tunteet alkavat ajaa heitä kohti toisiaan. Kappale korvasi elokuvaan ensiksi sävelletyn laulun Ihminen olla saan. Kyseinen laulu on kuitenkin animoitu uudestaan, ja sen voi nähdä tietyissä Kaunotar ja Hirviö -painoksissa. Elokuvan viides laulu on iki-ihana Tyttö sekä hän, jonka rouva Pannu laulaa Bellen ja Hirviön tanssiessa keskenään. Alun perin laulun piti olla rock-versio, mutta onneksi se muutettiin balladiksi. Rouva Pannun ääninäyttelijä Angela Lansbury ei uskonut, että hänen äänensä sopisi tähän lauluun. Ashman ja Menken kuitenkin taivuttelivat Lansburya nauhoittamaan yhden otoksen laulusta, ja nauhoitussession aikana koko studio liikuttui kyyneliin. Tämä sama ensi-versio päätyi elokuvaan ja voitti lopulta Oscarin parhaasta laulusta. Tyttö sekä hän kuullaan vielä elokuvan lopussa lyhennettynä ja mahtipontisempana kuoron laulamana versiona. Elokuvan kuudes laulu on Hyökätään. Sen laulaa Gaston ja kyläläiset, kun he marssivat kohti Hirviön linnaa tarkoituksenaan hyökätä sinne. 

Kuten edellä olevassa kappaleessa jo kerrottiin, Kaunotar ja Hirviö voitti Oscarin parhaasta laulusta, joka oli Tyttö sekä hän. Parhaasta laulusta ehdolla olivat myös elokuvan kappaleet Belle ja Vieraamme. Elokuva voitti Oscarin myös parhaasta elokuvamusiikista. Kaunotar ja Hirviö oli ensimmäinen animaatioelokuva, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta. Aiemmin ehdokkuuksia olivat saaneet vain näytellyt elokuvat, sillä animaatioelokuvia pidettiin liian lapsellisina saamaan palkintoa parhaimmasta elokuvasta. Kaunotar ja Hirviö ei tuonut pystiä kotiin, vaan hävisi Oscarin Uhrilampaille. Kaunotar ja Hirviö voitti kuitenkin Golden Globen parhaasta musikaalista. Elokuva on myös eniten ehdokkuuksia saanut animaatioelokuva yhdessä Wall-E:n kanssa: molemmat elokuvat ovat saaneet kuusi Oscar-ehdokkuutta. 

Kaunottaren ja Hirviön tarinaa on jatkettu jatko-osilla. Niistä ensimmäinen on nimeltään Lumottu joulu (1997), joka kertoo joulusta linnassa Hirviön ollessa vielä hirviö. Toinen jatko-osa, nimeltään Bellen lumottu maailma (1998), kertoo taas kolme tarinaa kirouksen vallassa olevasta linnasta. Kaunotar ja Hirviö oli ensimmäinen Disneyn klassikko, josta tehtiin Broadway-musikaali. Jatko-osien tekeminen ja tarinan siirto eri formaatteihin kertoo siitä, että Kaunotar ja Hirviö on todella onnistunut ja monia liikuttava elokuva. Elokuvaa katsoessa saa nauraa Gastonin rintakarvoille, jännittää susien ajaessa Mauricea takaa ja itkeä roitonaan elokuvan loppukohtauksen äärellä niin surusta kuin liikutuksesta. Kyseessä on siis aivan mahtava Disneyn elokuva, joka on yksi minun suosikeistani, ellei peräti kaikkien aikojan paras Disney-klassikko! Elokuva kannattaa siis todellakin katsoa! 

”Ja Belle! Hän suostuu mihin tahansa pelastaakseen isän!”
”Hähähää! Joo! Nai vaikka hänet!”
- Gaston ja Töppö

You're in my world now, not your world...

Nyt on tullut taas aika laatia TOP-lista. Tällä kertaa minua inspiroivat Disney-elokuvien pahikset! Kuten moni teistä onkin varmaan huomannut, suurin osa Disneyn klassikoista on musikaaleja. Musikaaleissa lauluja on sen verran, että pahiksillekin riittää usein ainakin yksi laulu laulettavaksi. Niinpä listan aiheena on 10 parasta pahisten laulua! Tällä kertaa en paljon laulujen mahtavuutta selittele, vaan annan YouTube-versioiden puhua omasta puolestaan! Video on listassa sillä kielellä, mikä on mielestäni parhain. 

10. Luota vain / Trust in Me

9. Surkeat sielut / Poor Unfortunate Souls

8. Oi Ratigan / The World's Greatest Criminal Mind

Oi Ratigan olisi ollut parempi suomeksi, mutta äidinkielellä olevaa versiota ei YouTubesta löytynyt! "Oi Ratigan" -kohdat ovat parhaita!

7. Suhteet henkimaailmaan / Friends on the Other Side

6. Helvetin liekit / Hellfire

5. Sitä suo en / Mother Knows Best

4. Vallan saan / Be Prepared

3. Kaiva, kaiva / Mine, mine, mine

2. Gaston

Gastonilla on suomenkielisessä versiossa aivan mahtava ääni! Englanninkielisistä versioista olen tottunut musikaaliversioon, joten elokuvasta otettu laulu kuulostaa törkeältä musikaaliin verrattuna. Siksi suomenkielinen versio tässä, vaikka sanat olisivat paremmat englanniksi!


1. Cruella de Vil

Cruella de Vil ei ole pahiksen laulama laulu, mutta se kertoo todella yksityiskohtaisesti Cruellan julmuudesta. Englanninkielisessä versiossa on mahtipontiset sanat, vaikka suomalaisessa versiossa Rogerin (laulajan) ääni onkin mielestäni parempi. Mahtavan svengaava biisi!

The future has arrived!

Olen istunut tämän päivän sairaana tietokoneen edessä ja käyttänyt kaiken aikani kirjoittaakseni blogiin Rinki tinki tinkin sivuja. Löydät tekemäni sivut vasemmasta palkista. Sieltä pääset lukemaan hieman blogin ja erityyppisten tekstien esittelyä. Päivitin muutenkin hieman Rinki tinki tinkin ulkoasua. Mitä mieltä olette uudesta Rinki tinki tinkistä? Menikö blogi aivan liian pinkiksi teidän makuunne? Antakaa vain tulla palautetta! :)

Bernard ja Bianca Australiassa - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Australiassa äitinsä kanssa asuu pieni poika nimeltä Toni. Eräänä päivänä hän kuulee eläinten antaman hälytyksen metsästä. Kotka nimeltä Maara on pulassa! Toni lähtee pelastamaan kotkaa salametsästäjältä. Pari ystävystyy heti, ja Toni kokee henkeäsalpaavan kauniita hetkiä Maaran selässä lentäessään yli Australian mahtavien maisemien. Maara näyttää Tonille myös pesänsä, jossa nököttää kolme suurta munaa. Kun Toni on taas yksin metsässä, hän putoaa salametsästäjän rakentamaan ansakuoppaan. Salametsästäjä nimeltä McLeach meinaa päästää Tonin karkuun, kunnes huomaa pojan hallussa olevan kotkansulan. McLeach haluaa pyydystää tämän harvinaisen linnun, ja niin hän kidnappaa Tonin, jotta poika kertoisi kotkan pesän paikan. McLeach myös lavastaa Tonin kuolleen alligaattorien käpälissä, ettei Tonin äiti alkaisi etsiä poikaa. Tonin onneksi McLeachin syöttinä ollut hiiri pääsee pakenemaan, ja hiiri lähettää heti sähkeen New Yorkiin - poika on vaarassa! 

New Yorkissa Bernard ja Bianca ovat hienossa ravintolassa illallisella. Bernard vaikuttaa kovin hermostuneelta, mutta hänellä on siihen syytä: Bernard nimittäin aikoo kosia Biancaa! Kosimisyritys menee kuitenkin pieleen, kun hiiriparille tullaan kertomaan, että Pelastusjärjestö tarvitsee heitä tehtävän suorittamiseen. Niin Bernard ja Bianca lähtevät kohti Australiaa albatrossi Vilpurin selässä. Matka maapallon toiselle puolelle sujuu helposti, kun matkalaiset lainaavat ”vähän isomman linnun siipiä” ja kulkevat matkan lentokoneen sisällä. 

Perillä Australiassa hiiret ottaa vastaan lentokenttävirkailija Jake. Nähdessään Biancan Jake ihastuu tähän oikopäätä. Laskeutuessaan maahan Vilpurin selkä niksahtaa pahasti, joten hänet viedään lääkärin vastaanotolle parantumaan. Vilpurin parannellessa itseään Jake lähtee opastamaan Bernardia ja Biancaa, sillä Jaken mukaan matka Australian aavikon poikki on hyvin vaarallinen. Matkalla Bernard yrittää kosia Biancaa toistamiseen, mutta yritys keskeytetään jälleen. Kaiken lisäksi Jake näyttää lähentelevän Biancaa! Bernardilla ei siis mene ollenkaan hyvin. Mutta hyvin ei mene Tonillakaan. Hänet on viety McLeachin tukikohtaan, jossa poika on vangittuna muiden salametsästäjän nappaamien eläinten sekaan. Toni yrittää yhdessä eläinten kanssa paeta, muttei onnistu. Siitä pitää huolen McLeachin uskollinen lemmikkilisko Jonna. 

Vihdoin Jake, Bernard ja Bianca ovat päässeet perille McLeachin tukikohtaan. He näkevät, kuinka McLeach vapauttaa Tonin, mutta lähtee varjostamaan poikaa. Varjostuksesta epätietoinen Toni johdattaa McLeachin suoraan Maara-kotkan pesäpaikalle! Siellä McLeach onnistuu vangitsemaan kotkan, Tonin sekä Biancan ja Jaken! Bernard naamioi kivet Maaran muniksi, joten kotkan munat pelastuvat Jonnan hampailta. Lääkärin vastaanotolta paennut Vilpuri saapuu kuin tilauksesta paikalle, ja Bernard käskee albatrossin jäädä hautomaan munia. Itse Bernard lähtee McLeachin perään vapauttamaan ystäviään – ja rakastaan Biancaa. 

McLeach on ajanut autonsa alligaattoreja kuhisevan joen rantaan ja aikoo laskea Tonin alligaattorien päivälliseksi. Yhtäkkiä auto kuitenkin hyytyy: sähköt ja avaimet ovat kadonneet. McLeach ei saa laskettua köyttä enää alemmas, eikä näin ollen saa laskettua Tonia alligaattorien kitaan. Salametsästäjä päättää, että Tonin saa putoamaan muillakin keinoilla – nimittäin ampumalla köyden rikki! Autonavaimet on vienyt kukapa muukaan kuin Bernard! Hän antaa avaimet Biancalle, jotta hiirineiti voi vapauttaa itsensä ja muut häkistä, ja lähtee itse pelastamaan Tonia Jonna kannoillaan. Jonnaa härnäämällä Bernard hankkiutuu eroon McLeachista, sillä raivoissaan Jonna syöksyy suoraan päin salametsästäjää ja näin he molemmat putoavat virran vietäviksi. Jonna pelastuu töyräälle nöyränä liskona, mutta McLeach ajautuu vesiputoukseen kokien näin kohtalonsa. Pahaksi onneksi Tonin köysi katkeaa, ja hän putoaa myös jokeen. Bernard sukeltaa pojan perään ja saa kuin saakin vedettyä pojan veden pinnalle. Mutta nyt edessä on vesiputous!

Bernard ja Toni ajautuvat virran mukana alas vesiputouksesta. Samaan aikaan Bianca saa kuitenkin avattua häkin oven, ja Maara-kotkan lentää vesiputoukseen selässään Bianca ja Jake. Maara saa pelastettua Tonin ja Bernardin, ja niin kaikki seikkailijat lentävät kotkan selässä Australian öisten maisemien yllä. Vihdoin Bernard saa taas uuden tilaisuuden kosimiseen. Niinpä Bernard kosii Biancaa tähtien tuikkeessa kotkan selässä lentäen – ja Bianca vastaa myöntävästi kosintaan. Näin ollen kaikki on hyvin kun loppu on hyvin! … Sillä välin kotkan pesässä Vilpuri odottaa, milloin hänet tullaan päästämään vapaaksi haudontahommista. 

Bernard ja Bianca Australiassa on jatko-osa vuonna 1977 valmistuneelle Disney-klassikolle Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Samalla siitä tuli ensimmäinen Disneyn klassikko, joka on jatko-osa jollekin edeltävälle Disney-klassikolle. Bernard ja Bianca Australissa perustuu samoihin kirjoihin, kuin Pelastuspartio Bernard ja Bianca – eli Margery Smithin kirjoittamiin Pelastusjärjestö-novelleihin. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1990. Elokuva tienasi vähemmän, kuin mitä Disneyn studiot olivat odottaneet sen tienaavan. Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvasta tulikin Disneyn renessanssiajan vähiten tienaavin elokuva. Koska elokuva oli pettymys lipputulojen suhteen, eivät Disneyn studiot enää mielellään julkaisseet animoitujen elokuviensa jatko-osia teattereissa. Tästä johtuen mm. Pienen merenneidon ja Aladdinin jatko-osat ovat päätyneet suoraan DVD (tai VHS) -myyntiin. 

Bernard ja Bianca Australiassa on Disneyn ensimmäinen elokuva, joka on tehty käyttämällä CAPS-tekniikkaa.  CAPS-tekniikkaa käytetään tietokoneella: siinä skannataan tietokoneelle animaattoreiden piirtämät hahmot ja taustat, ja tekniikka mahdollistaa helpommin kuvakulman vaihtelut, kameran liikkeet yms. Tämä CAPS-projekti oli ensimmäinen, jonka Disney teki yhteistyössä Pixar-nimisen yhtiön kanssa. Kuulostaako yhtiön nimi tutulta…? Elokuvassa käytetään myös CGI-tekniikkaa Sydneyn oopperatalossa, New Yorkin kaupungissa ja McLeachin autossa. CGI-tekniikka näyttää todella tökerötä tässä animaatiossa. Varsinkin New York ja Sydneyn oopperatalo ovat tylsän viimeistelemättömiä ja palikkamaisia muuhun animaatioon verrattuna. Kenties tällä ihmisten luomien rakennelmien tönkkömäisyydellä on kuitenkin haluttu korostaa luonnon kauneutta! Bernard ja Bianca Australiassa esitteleekin meille upeaa Australian luontoa. Elokuvan maisemat on tehty aivan upeasti, ja niitä on ilo katsoa. Jo elokuvan alku, jossa kamera lähestyy tasangon yli Tonin kotia ja Uluru-vuorta, on todella mahtava. Vaikuttavia ovat myös lentokohtaukset, joissa Maara-kotka lennättää katsojia Australian luonnon ja jopa pilvien yläpuolella. Nämä kohtaukset ovat elokuvan parasta antia visuaalisesti! Kohtauksista huomaa, että animaattoreiden matka Australiaan luontoa tutkiakseen ei ollut ihan turha! 

Bernard ja Bianca Australiassa tuo ruutuihimme taas tutun pääsankariparin - hiiret Bernardin ja Biancan. Tässä elokuvassa tosin Bernard vie kirkkaasti päähenkilön paikan. Bernard ei ole enää talonmies hiirten kansainvälisessä pelastusjärjestössä, vaan hän on Amerikan lähettiläs. Hän on yhä ujo, pelokas, kömpelö mutta reilu hiiri. Tässä elokuvassa Bernard kuitenkin oppii hieman rohkeammaksi. Hänen ja Biancan suhde on syventynyt edelliseen elokuvaan verrattuna tiiviiksi, ja Bernard jopa suunnittelee kosivansa Biancaa! Bianca on hiirikaksikon päättäväisempi jäsen, joka hurmaa kaikki hiiret kauneudellaan missä ikinä kulkeekin. Pienimuotoisen kolmiodraaman hiirten suhteeseen tekee Jake, Australiassa asuva hiiri. Jake on reilu, ystävällinen ja auttavainen hiiri – kunnes näkee ihanan Biancan. Tällöin Jake jättää Bernardin kokonaan huomiotta, ja yrittää vain iskeä tätä viehkoa hiirineitoa Amerikasta. Omia aineksiaan tähän soppaan heittelee Vilpuri-albatrossi. Vilpuri on edellisessä Bernard ja Bianca -elokuvassa nähdyn Orvillen veli, joka myös toimii lennonkapteenina ja hiirilentokoneena. Vilpuri on varsinainen vitsiniekka, ja hän vääntääkin vitsiä koko ajan. Albatrossi haluaisi myös kovasti nähdä Australian rannikon tipuja, muttei elokuvan aikana pääse niitä vielä ihailemaan. Vilpurin vuorosanoissa on muuten viittaus yhteen edeltävään Disney-klassikkoon. Tanssiessaan kotonaan lentohangaarissa Vilpuri sanoo ”Svengaa kuin hirvi”, mikä on lainattu suoraan Viidakkokirjan Baloo-karhun suusta! 

Bernardin ja Biancan ohella kolmantena päähenkilönä elokuvassa toimii Toni-poika. Toni asuu äitinsä kanssa kahdestaan pienessä mökissä keskellä Australian tasankoa. Toni on ilmiselvä ”eräjorma”, joka rakastaa luonnossa kulkemista ja eläimiin tutustumista. Toni osaa puhua eläinten kanssa, kuten ilmeisesti kaikki lapset vielä osaavat. Aikuisilta tämä taito on kadonnut. Toni on hyvin viaton lapsi, ja hän pitää kunniatehtävänään vääryyden poistamista maailmasta. Toni tutustuu elokuvan alussa Maara-nimiseen kotkaan. Maara on yksinhuoltajaäiti, sillä metsästäjä on napannut hänen miehensä. Maara on aivan ihana emo, joka suojelee poikasiaan ja on hyvin ylpeä niistä. Tonin kysyessä ”Kuoriutuvatko ne pian?” Maara pörhistää sulkapeitettään ihanan ylpeänä ja onnellisena. Maaran onnea varjostaa ilkeä salametsästäjä McLeach, joka yrittää saada koko kotkaperheen saaliskokoelmiinsa. McLeach on hyvin julma mies, joka ei välitä luonnosta taikka eläimistä yhtään. Ainoa eläin, jota McLeach edes vähän sietää, on hänen lemmikkiliskonsa Jonna. Tämä ilkeä parivaljakko sopii hyvin yhteen, sillä niin iljettäviä he molemmat ovat. 

Bernard ja Bianca Australiassa ei pidä sisällään yhtäkään musikaalinumeroa. Näin ollen elokuvasta tulee toinen Disney-klassikko Hiidenpadan jälkeen, jossa ei lauluja kuulla. Itse olisin kaivannut elokuvaan edes pientä laulua, vaikkapa Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvasta tuttua Pelastusjärjestön tunnussäveltä. Ei sitten, yhyy! Bernardin ja Biancan seikkailuja suunniteltiin tehtävän enemmän, ja kolmas elokuva oli jo suunnitteluvaiheessa vuonna 1996, kunnes Biancan alkuperäinen ääninäyttelijä kuoli. Hiirineidolle ei haluttu uutta ääntä, joten kolmas jatko-osa ja mahdolliset tulevat hiirten seikkailut pantiin jäihin. 

Bernard ja Bianca Australiassa on Disneyn klassikko numero 29. Lauluttomuus ei vie elokuvalta paljon pisteitä pois, sillä kyseiset pisteet elokuva saa takaisin upeiden maisemiensa ansiosta. Hyvin monet Disney-elokuvien jatko-osat ovat alkuperäistä elokuvaa huonompia, mutta Bernard ja Bianca Australiassa ei tähän kuoppaan lankea. Elokuva pääsee oikeastaan samalla tasolle edeltäjänsä kanssa, sillä molemmissa elokuvissa piisaa seikkailua, jännitystä, tunteellisuutta ja vakavuutta. Näin ollen voisi jopa sanoa, että Bernard ja Bianca Australiassa on paras Disneyn tekemä jatko-osa, ja se todellakin kannattaa katsoa!

”Hähhähhää! En päässyt kolmannelta luokalta turhan tähden!”
- McLeach

Lue tästä arvostelu elokuvasta Pelastuspartio Bernard ja Bianca. 

Pieni merenneito - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 
 

Aavalla merellä seilaa laiva, jonka kannella merimiehet kertovat prinssi Ericille kalajuttuja meren valtakunnasta. Merimiesten jutut eivät ole suinkaan tuulesta temmattuja, sillä näemme, että pinnan alla asuu kokonainen merenneito-yhdyskunta. Meren asukeilla on alkamassa kauan odotettu konsertti, jossa kuningas Tritonin kuopus, prinsessa Ariel, pitää ensiesityksensä. Konsertista tulee kuitenkin katastrofi, sillä Ariel on unohtanut saapua sinne. Ariel on aivan toisaalla tutkimassa meren pohjassa lepäävää laivan hylkyä aarteiden löytämisen toivossa yhdessä kalakaverinsa Pärskyn kanssa. Hylystä löytyykin mahtavat aarteet: haarukka ja piippu. Yhtäkkiä hylkyyn tunkeutuu hai, joka yrittää saada kaksikosta päivällisen itselleen. Ariel ja Pärsky pääsevät kuitenkin haita karkuun Arielin järjen ansiosta. He uivat pinnalle, jossa Ariel kysyy lokki Joonakselta löytämiensä tavaroiden käyttötarkoitusta. Pinnalla Ariel muistaakin konsertin, ja hän rientää joutuin isänsä puheille. 

Kuningas Triton moittii Arielia konsertin unohtamisesta ja erityisesti pinnalla käymisestä. Tritonin mielestä ihmiset ovat vaarallisia, eikä merenväki saa olla minkäänlaisessa tekemisessä heidän kanssaan. Ariel kuitenkin suorastaan ihannoi ihmisten maailmaa. Tämän tietäessään Triton lähettää neuvonantajansa Sebastianin seuraamaan Arielin tekosia. Sebastian seuraa Arielia neidon aarreluolaan. Luola on täynnä ihmisten maailmasta kotoisin olevia esineitä. Sebastianin moittiessa Arielia tästä keräilystä Ariel huomaa meren pinnalla liikkuvan varjon ja ui katsomaan sitä lähempää. Pinnalla purjehtii suuri laiva, jolla vietetään prinssi Ericin syntymäpäiviä. Ariel ihastuu prinssiin silmänräpäyksessä. Silmänräpäyksessä taivaalle nousee myös myrsky, jonka takia laiva uppoaa. Ariel pelastaa tajuttoman prinssin ja vie tämän rannalle. Eric ei kerkeä nähdä pelastajaansa, mutta kuulee tämän ihanan lauluäänen. Niin Eric päättää naida neidon, jolle lauluääni kuuluu. Ihana neito Ariel on kuitenkin meren syvyyksissä haaveilemassa prinssistään. 

Kuningas Triton saa lopulta tietää tyttärensä aarreluolasta ja tämän kosketuksesta ihmisiin.  Suuttunut kuningas tulee luolaan ja tuhoaa kaikki Arielin vaivalla keräämät tavarat. Tästä masentuneena Ariel suostuu helposti Lieron ja Kieron, kahden ankeriaan ehdotuksiin tavata merennoita Ursula. Ursula tekee Arielin kanssa sopimuksen, jossa Ariel muuttuu kolmeksi päiväksi ihmiseksi. Näiden kolmen päivän aikana Arielin on hurmattava Eric ja saatava tältä tosirakkauden suudelma, muuten Ariel muuttuu Ursulan polyypiksi, eräänlaiseksi vesikasvin näköiseksi olioksi. Taian hinnaksi Ursula määrää Arielin äänen. Näin ollen Ariel pulahtaa rantaan mykkänä ihmisenä, ja sieltä prinssi Eric hänet löytää. 

Eric vie Arielin linnaansa ja he kuluttavat aikaa keskenään. Ericiä kiehtoo tämä mykkä tyttö, mutta hänellä on pakkomielle kaunisäänisestä naisesta, joka pelasti hänet hukkumiselta. Arielin ystävät Pärsky, Joonas ja Sebastian yrittävät tehdä kaikkensa, jotta he saisivat Arielin ja Ericin suutelemaan toisiaan. Näin kuluu kaksi päivää. Ursula näkee parin lähentyvän toisiaan, ja päättää tehdä suhteesta lopun. Niinpä hän loitsii itsensä nuoreksi ja kauniiksi Vanessaksi, joka laulaa Arielin äänellä. Ericin tunnistaessa pelastajansa äänen Ursula loihtii prinssin pauloihinsa. 

Kolmannen päivän aamuna Ariel kuulee, että Eric on menossa naimisiin Vanessan kanssa. Ariel murtuu tästä täysin, eikä pysty tekemään mitään kohtaloaan muuttaakseen. Auringon laskiessa mailleen Ericin ja Vanessan hääalus purjehtii merelle. Tällöin Joonas-lokki saa selville, että Vanessa onkin Ursula valepuvussa! Joonas informoi asiasta Arielille, joka sukeltaa heti häälaivan perään. Joonas pyytää apuun kaikki merten apuvoimat estääkseen Ursulan suunnitelmaa toteutumasta. Häitä saadaankin viivytettyä Arielin laivalle saapumiseen saakka. Arielin päästessä paikalle Ursulan simpukkakaulakoru, jossa Arielin ääni oli säilössä, rikkoutuu ja Ariel saa äänensä takaisin. Tällöin myös Ericin loitsu haihtuu, ja hän tajuaa Arielin olevan hänen pelastajansa. Juuri ennen parin suudelmaa aurinko laskee, jolloin Ariel muuttuu merenneidoksi. Ursula kaappaa neidon syliinsä ja vie tämän omaan puutarhaansa, jossa Ariel alkaa muuttua Ursulan polyypiksi. Silloin Sebastianin hälyttämä kuningas Triton saapuu paikalle. Hän päättää uhrautua pelastaakseen oman rakkaan tyttönsä, ja niin Ariel ja Triton vaihtavat paikkoja Arielin muuttuessa takaisin merenneidoksi ja Tritonin muuttuessa polyypiksi. Tällöin Ursula nappaa itselleen Tritonin valtikan ja julistautuu merten valtiaaksi. Näin Ursulan ilkeä suunnitelma käy toteen! 

Silloin Eric yrittää surmata Ursulan harppuunalla. Harppuuna kuitenkin lentää ohi, jolloin Ursula vihastuu. Hän kasvaa jättimäisiin mittoihin ja yrittää tappaa Arielin ja Ericin taikomalla meren keskelle suunnattoman kokoisen vesipyörteen. Taistelun tiimellyksessä Eric putoaa pyörteen pinnalla pyörivän laivan hylyn kannelle, ja hän ohjaa laivan terävän keulamaston suoraan Ursulaan tuhoten tämän. Ursulan kuoltua noidan taiat raukeavat, ja polyyppipuutarha Triton mukaan lukien muuttuu jälleen merenväeksi. Triton näkee lopulta tyttärensä tunteet Ericiä kohtaan, ja hän muuttaa Arielin lopullisesti ihmiseksi. Näin Ariel ja Eric saavat toisensa, ja ihmiset ja merenväki lupaavat elää sovussa koko loppuelämänsä ajan. 

Pieni Merenneito perustuu H.C. Andersenin vuonna 1837 kirjoittamaan satuun. Disneyn elokuva ei ole pysynyt kuitenkaan aivan uskollisena Andersenin sadulle, sillä elokuvasta on tehty enemmän nykymaailmaan sopiva jättämällä pois raakuuksia, jotka pelottelun merkeissä 1800-luvulla kuuluivat lasten kasvatukseen. Esimerkiksi saadessaan jalat sadun merenneito tuntee koko ajan kävelevänsä terävillä kivillä ja vuotavansa verta. Andersenin sadussa on myös hengellinen periaate, sillä ihmiset saavat kuollessaan sielun, kun taas merenneidot muuttuvat kuollessaan meren tomuksi. Pieni merenneito lähteekin ihmisten maailmaan tarkoituksenaan saada itselleen prinssi ja ikuinen sielu. Prinssi menee kuitenkin toisen tytön kanssa naimisiin, jolloin merenneidon olisi tarkoitus muuttua merten tomuksi. Merenneito saa kuitenkin mahdollisuuden jatkaa eloaan: jos hän tappaa prinssin tietyllä veitsellä, muuttuu hän takaisin merenneidoksi. Pieni merenneito ei kuitenkaan kykene tähän julmaan tekoon, vaan hän hukuttautuu. Sadulla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä pieni merenneito saakin kuoltuaan sielun, koska osoitti hyvyyttä muita kohtaan. Alkuperäisessä Andersenin versiossa merenneidolla ei ole nimeä, vaan Ariel-nimi on Disneyn studioiden keksimä. 

Pieni merenneito -elokuvaa suunniteltiin Disneyn studioilla hyvin kauan. Jo 1930-luvulla studio päätti tehdä lyhytelokuvan merenneidon tarinasta. Suunnitteilla oli H.C. Andersenin tuotantoon perustuva kokoillan elokuva, joka koostuisi useasta Andersenin sadusta. Pieni merenneito jäi kuitenkin tekemättä, vaikka Andersenin tuotantoon kuuluva Ruma ankanpoikanen saikin oman lyhytfilminsä. 1941 Walt Disney osti oikeudet Pieneen merenneitoon ja elokuvaa alettiin taas suunnitella, mutta sota-ajan propagandaelokuvien tekeminen hyllytti sadun. Seuraavan kerran Pieni merenneito löydettiin vasta vuonna 1985. Satu meinattiin tuolloinkin hyllyttää, koska Disneyn studiot tekivät parhaillaan näyteltyä merenneitoelokuvaa, mutta lopulta idea animoidusta merenneidosta hyväksyttiin. Elokuvan tuotantovaiheessa Disneyn studioilta löydettiin käsikirjoitus, joka oli kirjoitettu studioilla 1930-luvulla suunniteltua lyhytelokuvaa varten. Kuinka ollakaan, 1980-luvun käsikirjoitus oli hyvin samanlainen ja siinä oli tehty samoja muutoksia tarinaan kuin 1930-luvulla. Pienen merenneidon tuotannon aikana elokuvaa pidettiin tyttöjen elokuvana, ja sen oletettiin tuottavan paljon vähemmän rahaa, kuin samaan aikaan studioilla valmisteltu Oliver ja kumppanit. Pieni merenneito sai ensi-iltansa vuonna 1989, ja se menestyi todella hyvin tienaten 64 % enemmän rahaa kuin Oliver ja kumppanit. Pieni merenneito oli pitkästä aikaa suuri hitti Disneyn animaatioelokuvien listalla, ja siitä alkoi Disneyn elokuvien renessanssi. 

Pieni merenneito on piirretty aidolla Disneyn tyylillä, eikä animaation kanssa ole lähdetty kikkailemaan. Hahmojen ääriviivat ovat pehmeitä ja pyöreitä, ja silmät suuria.  Elokuvan juonikin on hyvin perinteistä Disneytä: tyttö haaveilee pojasta eläinystäviensä kanssa ja lopulta saa pojan itselleen. Saman juonikuvion olemme nähneet jo Lumikissa, Tuhkimossa ja hieman muunneltuna Prinsessa Ruususessa. Perinteisesti Disney-elokuviin liittyy myös tunteiden kuohu, ja niitä saamme kokea Pienessä merenneidossakin. Nauru pyrkii huulille monta kertaa, varsinkin Sebastianin seikkaillessa Ericin linnan keittiössä. Jännityksen väreitä selässä aiheuttaa lopputaistelu Ursulan kanssa, ja jo pelkät Ursulan luolassa majailevat polyypit saavat ihon kananlihalle. Elokuvan loppuratkaisu taas saa katsojan herkistymään, ja siitä huolen pitää erityisesti Triton. 

Pienen merenneidon päähenkilö on Ariel, punahiuksinen merenneitoprinsessa. 16-vuotias Ariel on nuorin siskossarjasta, johon hänen lisäkseen kuuluu kuusi prinsessaa. Ariel on nuoruusiän kriisissä, missä vanhempia ja muita auktoriteetteja täytyy uhmata. Niinpä hän ei välitä ollenkaan isänsä varoituksista ihmisten maailmasta saati sitten merennoita Ursulasta. Elokuvan aikana Ariel ihastuu ensimmäistä kertaa elämässään palavasti ihmiseen. Hän tietää, että rakkaus on väärin, mutta se juuri tekee ihastumisesta vielä jännittävämpää! Neito uskoo, että hän on jo tarpeeksi vanha tekemään omia päätöksiä, ja päätöstensä takana hän pysyykin urheasti.  Ariel on siis hyvin päättäväinen ja itsenäinen, mutta myös haaveileva nuori nainen, joka laulaa hyvin kauniisti. Arielistahan suunniteltiin alun perin vaaleaverikköä, mutta onneksi hänen hiuksensa värjättiinkin punaisiksi. 

Arielin ihastuksen kohteena toimii prinssi Eric. Eric on aikamoinen haaveilija, ihan kuin Ariel. Hän haluaa uskoa merimiesten juttuihin veden alla elävästä merten kansasta, ja hän haluaa uskoa hänet hukkumiselta pelastaneen naisen olleen ”se oikea” hänelle. Ericille rationaalisia neuvoja antaa Kristian-palvelija, mutta Eric kuuntelee mieluummin oman sydämensä ääntä. Haaveilustaan huolimatta Eric ei ole mammanpoika, vaan pystyy tarpeen tullen puolustamaan rakkaittensa henkeä. Arielin paras ystävä on Pärsky-kala. Pärsky innostuu helposti erilaisista asioista, vaikka onkin hyvin pelokas ja säikky. Hän pitää silti aina ystäviensä puolia tilanteessa kuin tilanteessa. Sebastian-rapu on kuninkaan neuvonantaja, mutta myös hoviorkesterin kapellimestari. Sebastian arvostaa kuningas Tritonia suuresti, ja rapu haluaakin toimia lain, järjestyksen ja kuninkaan tahdon mukaan. Jouduttuaan toimimaan Arielin ”lapsenvahtina” Sebastianin kova, lain mukainen sydän alkaa kuitenkin heltyä. Ariel onnistuu kuin onnistuukin kääntämään Sebastianin omaan kelkkaansa. Lopussa Sebastian antaakin Tritonille todella hyviä neuvoja, vaikka elokuvan alussa neuvot olivat lähinnä kuninkaan mielistelyä. Triton taasen on merenalaisen valtakunnan kuningas ja Arielin isä. Hän ei siedä ihmisten maailmaa ollenkaan, ja kieltää kaikenlaisen kommunikaation tuon maailman kanssa. Pinnalle ei saa mennä, eikä edes ihmisten maailmasta pudonneisiin tavaroihin saa koskea. Triton rakastaa kaikkia seitsemää tytärtään valtavasti, eikä ymmärrä, miksi Ariel on sortunut ihmisten maailmaa koskevaan hömppään. Elokuvan lopussa Tritonin mieli avartuu, eikä hän näe kaikkea enää niin musta-valkoisesti. 

Pienen merenneidon pahiksena toimii ilkeä merennoita Ursula. Elokuvan suunnitteluvaiheessa Ursula oli Tritonin sisko, mutta lopullisesta elokuvasta tämä sisaryhteys jätettiin pois elokuvan lyhentämisen takia. Ursula on merenkuninkaan valtakunnasta karkotettu pahis, joka janoaa kostoa karkottajalleen Tritonille. Koston ohella Ursula janoaa valtaa itselleen. Ursula on tosiaan noita, joten hän osaa loitsia erinäisiä kauheuksia. Hän tarjoaa apuaan myös surkeille sieluille, jotka ovat visaisen ongelman parissa. Apua ei kuitenkaan tule ilman sopimusta, ja sopimukset solmitaan epäreilusti ja siten, että Ursula saa mitä tahtoo toisten kustannuksella. Näiden sopimusten perusteella Ursulan majapaikkaa koristaa puutarha, joka koostuu huijattujen sielujen muodostamista polyypeista. Ursulan kätyreinä toimii kaksi ankeriasta, Kiero ja Liero. Ankeriaat vakoilevat Ursulalle meren valtakunnan tapahtumia, ja auttavat tätä erilaisissa ilkivallan töissä. 

Pieni merenneito on todellinen musikaalielokuva. Ennen Pientä merenneitoa Disneyn elokuviin kuuluvat laulut oli äänitetty ennen animaation aloittamista. Pienen merenneidon laulut äänitettiin kuitenkin yhtä aikaa animoinnin kanssa, jotta laulut kiinnittyisivät elokuvaan paremmin. Elokuvan ohjaajat halusivat elokuvan vaikuttavan Broadway-musikaalilta, joten laulut liittyvät olennaisiin juonenkäännöksiin. Laulujen tekijöinä toimi legendaarinen kaksikko: säveltäjä Alan Menken ja sanoittaja Howard Ashman. Howard Ashmanin ansiota oli, että Sebastian-ravusta tuli jamaikalainen rastafari, ja tätä myötä koko elokuvan musiikkityyli muuttui reggaemaisempaan suuntaan. Alun perin Sebastianin piti olla jäykkä englantilainen herrasmies – miettikää, millainen versio Aalloissa siis olisi silloin ollut! 

Pienen merenneidon kaikki kappaleet ovat aivan mahtavia! Ne svengaavat, liittyvät juoneen oleellisesti ja jäävät päähän soimaan pitkäksi aikaa. Elokuvan aloittaa kappale Merenneitojen luo. Tässä lyhyessä kappaleessa merimiehet laulavat aaltojen alla elävästä merten kansasta. Alun perin kappaleen piti olla paljon pidempi, mutta se lyhennettiin elokuvan liikapituuden takia. Toinen laulu elokuvassa on nimeltään Tritonin tyttäret. Tämä laulu aloittaa suuren konsertin, jonka piti olla Arielin ensiesiintyminen merten lavoilla. Kolmas laulu on Unelmiin mä jään. Laulun teema kuullaan elokuvassa vielä useaan kertaan eri sanojen kanssa. Unelmiin mä jään kertoo siitä, kuinka Ariel unelmoi elämästä maan päällä. Kappale meinattiin poistaa koko elokuvasta, koska koeyleisönä toimivat koululaiset kyllästyivät kappaleen aikana. Onneksi laulu kuitenkin jätettiin elokuvaan! Neljäs elokuvan laulu on upea Aalloissa siis. Siinä Sebastian laulaa meren ihanuuksista reggaen tahtiin. Kyseinen kappale voitti parhaan laulun Oscarin. Viides laulu on Ursulan laulama Surkeat sielut. Pahismaisella laulullaan Ursula saa käännytettyä Arielin allekirjoittamaan hieman epäreilulta kuulostavan sopimuksen. Kuudes laulu on hauskan hauska Les poissons, jonka Ericin kokki laulaa keittiössä kaloja ruoaksi valmistaessaan Sebastianin kauhuksi. Seitsemäs laulu on romanttinen balladi Suudelkaa, jolla Sebastian yrittää saada Arielin ja Ericin – arvasitte kyllä – suutelemaan. Suudelkaa oli myös ehdolla parhaan laulun Oscarin saajaksi, mutta hävisi Aalloissa siis -kappaleelle. Pieni merenneito sai Oscarin myös parhaasta musiikista elokuvassa. 

Pienestä merenneidosta voi bongata pari yhteyttä Disneyn edeltävään tuotantoon. Esimerkiksi Mikki Hiiren pää on piilotettu moneen eri kohtaukseen, ja Mikki Hiiri kokonaisuudessaan seuraa ystäviensä Hessun, Akun ja Kermitin kanssa elokuvan alussa tapahtuvaa merenalaista konserttia. Ericin linnan ruokasalissa on taas taulu, jonka henkilöt näyttävät hyvin samanlaisilta kuin Aurora ja Philip elokuvasta Prinsessa Ruusunen. Kenties Eric on sukua Auroralle ja Philipille? Pienelle merenneidolle on tehty kaksi jatko-osaa. Ensimmäinen niistä, nimeltään Atlantiksen salaisuus, jatkaa Pienen merenneidon tarinaa. Siinä Arielin ja Ericin tytär Melody on kovin kiinnostunut merestä, jossa uimisen hänen vanhempansa kieltävät erinäisten sattumusten takia. Toinen jatko-osa, Arielin tarina, taas kertoo tapahtumista ennen Pientä merenneitoa. Siinä näemme pikaisesti Arielin äidin, ja siinä kerrotaan, kuinka Triton kielsi musiikin koko merten valtakunnasta. 

Pieni merenneito dubattiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1991, mutta dubbaus tehtiin uudestaan vuonna 1997. Tällöin mm. Arielin ääninäyttelijää oli muutettu. Monen fanin mielestä alkuperäinen, vuoden 1991 dubbi oli se ainoa oikea, eikä kuusi vuotta myöhempi äänitys ole mistään kotoisin. Itse olen ollut hyvin nuori alkuperäisen dubbauksen aikaan, joten en muista nähneeni elokuvaa kertaakaan alkuperäisten äänten kera. Mielestäni Nina Tapion ääni sopii jopa paremmin nuoren Arielin ääneksi kuin tummaäänisen (Tapioon verrattuna) Johanna Nurmimaan ääni. Ainoa seikka, joka uudessa dubbauksessa minua häiritsee, on se, että Aalloissa siis -kappaleesta on muutettu pari sanaa. Opin laulamaan kappaleen aikoinaan vuoden 1991 äänityksen mukaan, joten uudemmat sanat ovat ”niin väärin!” Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, joiden mielestä koko uudempi dubbi on ”väärin”. Oli suomalaisista ääninäyttelijöistä mitä mieltä tahansa, on Pieni merenneito mahtava Disney-elokuva! Sen musiikki, hahmot ja jännittävä juoni lumoavat katsojan yhä uudelleen ja uudelleen! Ja sitä paitsi, jos suomalaisesta dubbauksesta ei pidä, voihan elokuvan katsoa ihan alkuperäisellä kielellään englanniksi! :)

 

”Wou! Jonkun pitäisi päästää tuo onneton eläin tuskistaan.”
- Prinssi Eric Joonaksen laulusta