Ken oli maassa kaunehin?

Ken on maassa kaunehin? ALL-STARS -kauden viimeisessä jaksossa lupasin, että luvassa olisi vielä yksi "tribuutti" Ken on maassa kaunein? -kilpailulle, joka muuten on nyt loppunut. Mikä olisikaan sopinut paremmaksi lopetukseksi kilpailulle, kuin juhlat, johon KAIKKI kilpailijat ilmaantuivat. Kyllä, kaikki kilpailijat kuudelta kaudelta pääsivät juhlimaan viimeisen kauden lopetusta. Valitettavasti juhlista on vain tämä yksi alla oleva kuva, sillä valokuvaajan kamerasta loppui patterit. Aijai... Kuvaa saa isommaksi painamalla siitä.

Mutta mitä ihmettä juhlissa tapahtui! Ainakin Anna pukeutui jälleen Lumikin suunnittelemaan juhlamekkoon. Missä on itse suunnittelija? Miksi Mulan on surullinen? Onneksi Nakoma lohduttaa häntä. Ei kai Naveen meinaa potkaista Perditaa? Mitä prinssi Eric tuijottaa hämmästyksissään? Entä löydättekö kuvasta kaikki 65 siinä olevaa henkilöä? Myös kisan pienimmät osaanottajat: Jessien, Helinän, Biancan ja Attan? 

Nyt kiitos ja kumarrus KOMK:in puolesta! Tuomari lähtee tekemään jotain muuta kuin kuvanmuokkausta, tämän kuvan myötä hän sai siitä hetkeksi tarpeekseen...

We know the way!

Frozenin ilmestyttyä julkaisin blogissa videon miehestä, joka laulaa Let It Go:n monen eri hahmon äänellä. YouTubea selailtuani sama mies, Brian Hull, tuli taas vastaani Vaianan sikermän muodossa. Miehestä on ilmeisesti edellisen laulun jälkeen muodostunut suositumpi. Tässäpä siis Vaianan laulujen sikermä monen eri Disney-hahmon esittämänä.

Ihmeiden aukio -blogissani on muuten nyt julkaistu pohdintaani uutta Beauty and the Beast -live action elokuvaa koskien. Käykää lukaisemassa jos kiinnostaa.

Nemoa etsimässä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Australian suurella valliriutalla elää kaksi vuokkokalaa: Marlin ja Nemo. Barrakudan hyökkäyksen jäljiltä Marlin menetti vaimonsa Korallin ja suurimman osan poikasistaan, joista ainostaan Nemo jäi jäljelle. Nyt Marlin suhtautuu poikaansa hyvin suojelevasti, eikä meinaisi päästää häntä edes kouluun yksinään. Nemo alkaa saada tarpeekseen isänsä suojeluvaistosta. Niinpä ensimmäisenä koulupäivänä koulukavereidensa yllyttämänä ja isäänsä uhmatakseen Nemo menee koskettamaan paattia. Yllättäen paikalle ilmestyy sukeltaja, joka pyydystää Nemon muovipussiin ja vie mukanaan. Marlin lähtee seuraamaan moottorivenettä, mutta vene kulkee nopeammin kuin klovnikala. Paatin hävittyä näkyvistä Marlin törmää Dori nimiseen palettivälskäriin. Dori kertoo nähneensä moottoriveneen menosuunnan, ja Marlin lähtee innoissaan seuraamaan Doria paatin reittiä pitkin.

Pian selviää, että Dori kärsii lyhytmuistinmenetyksestä, ja unohtaa asioita nopeasti, kuten Marlinin henkilöllisyyden ja paatin seuraamisen. Juuri kun Marlin on eroamassa hyödyttömäksi osoittautuneesta suunnistajastaan kaksikko kohtaa hain, joka vie heidät mukanaan haikokoukseen kalakavereina. Haikokouksessa ollessaan Marlin näkee sukelluslasit, jotka Nemon pyydystäjältä putosi. Hän ja Dori menevät hakemaan uimalaseja, mutta Dori saa laseja hakiessaan haavan, joka saa Pomo-hain kalahimon valtaan. Yrittäessään syödä Marlinin ja Dorin Pomo tulee laukaisseeksi vedenalaiset miinat, joiden seurauksena sukelluslasit vajoavat syvänmeren hautaan. Kalat sukeltavat lasien perään, ja melkein joutuvat krottikalan suuhun. Marlinin harhauttaessa krottikalaa Dori lukee uimalaseissa olevan osoitteen ja opettelee sen ulkoa. Yllättäen lyhytmuistinmenetyksestä kärsivä kala saa iskostettua mieleensä lasien osoitteen. Sardiinien opastuksella Marlin ja Dori tietävät, missä suunnassa laseissa lukeva kaupunki Sydney sijaitsee.

Selvittyään polttavasta meduusaparvesta Marlin ja Dori pääsevät matkaamaan Itä-Australian merivirtaa pitkin kilpikonnien kyydissä. Kilpikonnat ohjaavat heitä hyvän matkaa eteenpäin, mutta merivirran kyydistä poishypättyään heidät nielee valas. Valas vie Marlinin ja Dorin suussaan Sydneyn satama-altaan luo, jossa kalat alkavat etsiskellä Nemoa. Marlinin ollessa pelastusretkellä Nemo on viety erään hammaslääkärin akvaarion, jossa hän on tutustunut muihin akvaariokaloihin. Yhdessä kalat suunnittelevat akvaariosta poispääsyä. Erityisesti Nemolla on kiire päästä takaisin isänsä luo, varsinkin, kun hammaslääkäri aikoo antaa hänet sukulaistytölleen Klaaralle syntymäpäivälahjaksi. Klaara tunnetaan akvaariokalojen keskuudessa murhaajana, sillä hän on innostuksissaan tappanut kaikki edellisinä syntymäpäivinä saamansa lahjakalat.

Klaaran tulopäivä saapuu, eivätkä akvaariokalat ole päässeet pakoon akvaariosta. Nemo pyydystetään muovipussiin Klaaralle annettavaksi, mutta kala teeskentelee kuollutta päästäkseen pinteestä. Samaan aikaan Marlin ja Dori ovat päässeet pelikaanin matkassa hammaslääkärin ikkunalle, sillä pelikaani tuntee akvaariokalat ja tietää Nemon olevan akvaariossa. Pelikaanin suusta Marlin näkee kuollutta leikkivän poikansa, ja surullisena palaa pelikaanin nokassa valtamereen. Nemo sen sijaan päätyy viemäriin ja sitä kautta valtamereen, jossa hän alkaa heti etsiskellä isäänsä. Hän kohtaa Marlinin hylkäämän Dorin, jonka kanssa he yhdessä alkavat etsiä Nemon isää. Lopulta klovnikalat löytävät toisensa, mutta jälleennäkeminen ei kestä kauan: Nemo ja Dori joutuvat nimittäin meriahventen mukana kalastusverkon sieppaamiksi. Nemo kuitenkin keksii ratkaisun, jolla he pääsevät pinteestä: käsketään kaikkia kaloja uimaan alaspäin, jolloin verkko antaa periksi kalojen suuremman massan edessä. Niin kalat pääsevät verkosta ulos, ja Marlin ja Nemo pääsevät palaamaan kotiinsa valliriutalle Dori mukanaan. Kotona Marlin uskaltaa päästää Nemon aivan yksin kouluun, sillä seikkailun aikana hän on oppinut luottamaan poikansa kykyihin. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Nemoa etsimässä on Pixarin viides animaatioelokuva. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 2003, ja se oli vuoden 2003 toiseksi menestynein elokuva. Ilmestyttyään Nemoa etsimässä oli myös eniten rahaa tienannut animaatioelokuva. Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, joka voitti Oscar-pystin parhaasta animaatiosta. Elokuva oli ehdolla myös kolmeen muuhun kategoriaan Oscar-gaalassa: paras musiikki, parhaat äänitehosteet ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Elokuvan ilmestyttyä Pixar haastettiin (jälleen) oikeuteen plagionnista: tällä kertaa ranskalainen kirjailija Franck Le Calvez sanoi Pixarin matkineen hahmoja ja tarinaa hänen vuonna 2002 ilmestyneestä kirjastaan Pierrot the Clownfish. Le Calvez kuitenkin hävisi haasteen. Nemoa etsimässä sai jatko-osan Doria etsimässä vuonna 2016. 

Nemoa etsimässä –elokuvan juoni on ohjaajansa Andrew Stantonin keksimä. Juoni perustuu Stantonin omakohtaisiin kokemuksiin: lapsena Stantonin hammaslääkärin luona oli akvaario, ja Stanton kuvitteli aina siinä uiskentelevien kalojen kaipaavan valtamereen. Aikuisena kulkiessaan lapsensa kanssa puistossa Stanton taas huomasi olevansa lastaan kohti ylisuojelevainen, ja hänen huolensa vaikuttavan molempien hauskanpitoon. Siinäpä olikin jo perusteemat Nemoa etsimässä –elokuvalle. Stantonin nähtyä vielä kuvan merivuokossa piileksivistä vuokkokaloista (eli klovnikaloista) oli elokuvan päähenkilöiden lajikin valmis. Alunperin elokuvan alussa nähtävä Marlinin vaimon ja lasten kohtalo oli tarkoitus näyttää pitkin elokuvaa takaumina. Barrakudan hyökkäys päätettiin kuitenkin näyttää heti alussa, jotta Marlinin huoli Nemoa kohtaan tuntuisi ymmärrettävämmältä. Takaumia päätettiin kuitenkin käyttää Doria etsimässä -jatko-osassa. (Ja täytyy sanoa, että takaumat tekevät minusta jatko-osasta hieman sekavan, joten oli hyvä päätös, että niiden käytöstä luovuttiin Nemoa etsimässä –elokuvassa.) 

Nemoa etsimässä –elokuvaa varten elokuvan tekijät tutustuivat kalojen biologiaan ja meritieteeseen. Tätä varten tekijät kävivät sukeltelemassa koralliriutoilla mm. Havaijilla, tutkivat kaloja akvaarioissa ja saivat luentoja kalatieteilijöiltä. Kalahahmoihin yhdistettiin kalojen ja ihmisten liikkeitä, jossa suuri merkitys oli kalojen kasvonilmeillä. Animaattoreiden piti myös animoida kalojen ympärillä nähtävä meri kaikkine pinnan yltä saapuvine auringonsäteineen ja kelluvine planktoneineen. Lopulta vedenalaisesta maailmasta tuli niin aidonnäköinen, että Pixarin väen oli muokattava sitä paremmin animaatiotyyliin sopivaksi, etteivät katsojat luulisi, että he ovat kuvanneet taustat oikeasti veden alla. Mielestäni Nemoa etsimässä –elokuvan animaatio on onnistunut hyvin, ja katsoja tosiaan kuvittelee olevansa veden alla. Koralliriutta on ihanan värikäs, mutta pelkkä tyhjän merenpohjan katselu on väliin minusta ahdistavaa. Elokuvan animaatiotyyliä katsoo mielellään, mutta minun silmiini se ei ole mitenkään erikoisen viehättävää. Ehkä se johtuu juuri tuosta valtameren laajuudesta. Minua alkaa monesti ahdistaa vedenalaisia tai veden pinnalla tapahtuvia elokuvia katsoessani. Jos vesi ei ole kirkasta ei tiedä, mitä pinnan alla tapahtuu tai mitä sameasta vedestä ilmestyy eteen... 

Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Randy Newman. Taustamusiikin sävelsi sen sijaan hänen serkkunsa Thomas Newman! Pixarin sävellykset pysyvät siis yhä samassa suvussa. Elokuvassa ei kuulla laulettuja lauluja ennen lopputekstejä. Niiden aikana soi alunperin vuonna 1945 ranskalaisen Charles Trenetin säveltämä kappale La Mer. Pari vuotta myöhemmin kappaleen käänsi englanniksi Jack Lawrence nimellä Beyond the Sea. Nemoa etsimässä –elokuvaa varten Thomas Newman sovitti laulun uudelleen, ja sen esittäjäksi valikoitui Robbie Williams. Beyond the Sea on ihanan iloinen ja jazzaava laulu. Olen kuunnellut laulua monta monta kertaa omistamaltani kokoelmalevyltä, mutta vasta nyt tajusin, että sen esittää Robbie Williams! Thomas Newman sai Nemoa etsimässä sävellyksistään Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, mutta hävisi sen elokuvalle Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu.

Elokuvan päähenkilöinä on kaksi vuokkokalaa, isä ja poika, Marlin ja Nemo. Koko elokuvan teema kietoutuu tämän isä-poika-suhteen ympärille. Marlin-isä on menettänyt vaimonsa ja kaikki muut lapsensa paitsi Nemon. Hän ei halua menettää ainoaa jäljellä olevaa perheenjäsentään, ja niinpä hän suhtautuu Nemoon todella ylisuojelevasti, holhoavasti ja jopa vähättelevästi. Marlin ei haluaisi päästää Nemoa yksin mihinkään, ja hän on opettanut poikansa varomaan ympäristössä mahdollisesti sijaitsevia uhkia. Koralliriutan jyrkänne on Marlinille oikea kauhujen tanner, sillä juuri siellä hänen vaimonsa koki surmansa. Marlin pelkää melkein kaikkea, mutta perheensä ollessa kyseessä vuokkokalalta löytyy rohkeutta toimia urheasti. Elokuvan aikana Marlin oppii luottamaan taas itseensä ja toisiin kaloihin – ennen kaikkea Nemon pystyvyyteen. Nemo on juuri koulunsa aloittava vuokkokala, joka yrittää rimpuilla irti isänsä holhouksesta. Nemon mielestä hänen isänsä käyttäytyy hieman nolosti, ja hän haluaisi näyttää isälleen osaavansa tehdä asioita itse ilman isän jatkuvaa vahtimista. Nemon toinen rintaevä on alikehittynyt, ja tämä vain lisää Marlinin suojeluvaistoa poikaansa kohtaan. Elokuvan aikana Nemo näyttää kaikille, että hän on kekseliäs, itsenäinen ja pystyväinen kala. Elokuvan kolmas tärkeä henkilö on Dori-niminen palettivälskäri. Dorilla on lyhytmuistinmenetys, ja hän unohtelee jatkuvasti asioita. Marlinin seura näyttää kuitenkin auttavan Doria muistamaan asioita paremmin. Dori on naiivi ja todella intoileva kala, ja hän ajaa Marlinin innostuneisuudessaan välillä hermoromahduksen partaalle. Dori tuo elokuvaan mukanaan kivaa huumoria. 

Nemoa etsimässä –elokuvassa esiintyy iso liuta sivuhahmoja vedenalaisesta maailmasta. Samalla koralliriutalla vuokkokalojen kanssa asuu mm. mustekaloja ja merihevosia, joiden kanssa Marlin ja Nemo tekevät tuttavuutta elokuvan alussa. Koulua nuorille kaloille pitää lauleskeleva herra Rausku, jonka päällä koululaiset matkustavat. Matkallaan valtameressä Marlin ja Dori tapaavat toinen toistaan ihmeellisempiä merenasukkeja. Kaksikko kohtaa hait Pomon, Ankkurin ja Poijun, joilla on käynnissä jonkinlainen AA-kokous kalojen syömistä vastaan. Dori ja Marlin pääsevät kokoukseen kalakavereina. Valtameressä uiskentelee joukko sardiineja, jotka kommunikoivat yhtenä parvena muille kaloille muodostaen itsestään kuvioita, esim. Sydneyn oopperatalon. Parhaita merenasukkeja ovat mielestäni merivirrassa matkustavat kilpikonnat, joiden elämänasenne on ihanan letkeä, huoleton ja ystävällinen. Nemon kanssa samassa akvaariossa taas asustelee akvaarion ”johtaja” Gill, joka haaveilee valtamerelle pääsystä. Akvaariossa uiskentelee myös mm. kuplia rakastava Kupla, puhdistajarapu Jacques, pallokala ja meritähti (joiden nimiä en muista). Akvaariokalojen hyvä ystävä on pelikaani, jonka kanssa akvaariokalat seuraavat hammaslääkärin toimenpiteitä. Hammaslääkäri Philip Sherman pitää sukeltamisesta ja kaloista. En ehkä kuitenkaan uskaltaisi mennä hänen vastaanotolleen, sillä sen verran erikoisia ja satuttavia tilanteita hänen klinikallaan tapahtuu. Shermanin sukulaistyttö Klaara on elokuvassa kalojen näkökulmasta pahis, vaikka hän käyttäytyy aivan kuin tavallinen lapsi. 

Nemoa etsimässä –elokuva sisältää perinteisen Pixarin elokuvan tapaan ”easter eggejä”. California Arts University –yliopiston luokkahuoneeseen viittaava yhdistelmä A113 nähdään sukeltajien vedenalaisessa kamerassa, jolla Marlinista otetaan kuva elokuvan alussa. Hammaslääkärin odotushuoneessa nähdään taas Pixarin tähtipallo ja Buzz Lightyear elokuvasta Toy Story. Odotushuoneessa istuva poika lukee lehteä nimeltä Mr. Incredible, joka viittaa tulevaan Pixarin elokuvaan Ihmeperhe. Hammaslääkärin talon ulkopuolella taas ajelee kaksi tuttua autoa: Luigi tulevasta Pixarin elokuvasta Autot sekä Pizza Planeetan auto (joista jälkimmäinen näkyy tosin Gillin haavekuvissa mereen pääsystä). Lopputekstien aikana nähdään meressä snorklaava Masi Pallopää Monsterit Oy –elokuvasta, ja tekstien jälkeen nähdään vielä hammaslääkärin akvaariosta karanneet kalat kellumassa muovipusseissaan valtameressä.

Täytyy vielä mainita, että Nemoa etsimässä –elokuvan ilmestymisen jälkeen vuokkokalojen suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja ihmiset halusivat hankkia niitä akvaarioonsa. Tämä kuulostaa ihmeelliseltä, sillä elokuvassahan akvaariokalat haikailevat nimenomaan akvaariosta valtamereen. Vuokkokalojen suuren kysynnän takia monilla riutoilla vuokkokalat kokivatkin joukkotuhoa elokuvan ilmestymisen jälkeen. Toisaalta taas elokuvan sanoman innoittamina osa katsojista päästi omia akvaariokalojaan vapaaksi mereen, mutta monet valitettavasti vääränlaisiin vesiin aiheuttaen näin väärillä lajeilla herkkien koralliriuttojen vahingoittumista. 

Nemoa etsimässä –elokuva on aina mielenkiintoista katsoa, vaikka itsekin olen nähnyt elokuvan jo monta kertaa. Elokuvassa tapahtuu jotain koko ajan ja tietty jännitys pysyy jatkuvasti yllä. Niinpä elokuvaa ei todellakaan voi haukkua tylsäksi, vaan katsojan mielenkiinto on koko ajan tapahtumissa ja siinä, saadaanko Nemo pelastettua! Nemoa etsimässä sisältää paljon tunteikkaita kohtauksia, ja elokuvassa saa nauraa kilpikonnien kanssa, jännittää haikokouksen aikana ja itkeä jo elokuvan alussa Marlinin perheen kohtalolle. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, toisaalta osa (mm. Dori) myös ärsyttäviä. Elokuva on oikein onnistunut, ja sitä voi suositella kaikille. Koen silti yhä tulleeni väärinkohdelluksi, sillä elokuvan ilmestymisen aikaan veljeni pääsi isäni kanssa kahdestaan katsomaan elokuvaa teatteriin. (Mikä on nyt jälkikäteen ajatellen aika kiva juttu, kun elokuvassakin käsitellään isän ja pojan välistä suhdetta.) Veli piti siitä kovasti, ja hän hehkutti sitä minulle kotona. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt minun kanssani elokuvaa katsomaan, ja näin sen vasta paljon myöhemmin kotona joko televisiosta tai videovuokraamosta lainattuna. Tämä kokemani vääryys kyrsii minua yhä, vaikka minulla oli äitin kanssa sitten vastaavasti taas joku tyttöjen ilta... 

”Jos tämä on joku hassu pila, niin ei naurata! Ja minä kuule tiedän, oon klovnikala!”

- Marlin

Pisaroiden tuulessa tanssivan kuulen. On kuin taivas itkisi murheita maan.

Yksi oleellinen piirre Disney-klassikoissa on, että ne vetoavat katsojien tunteisiin. Klassikoissa käsitellään monia eri tunteita: vihaa, surua, iloa ja naurua. Tunnetilat vaihtelevat kohtauksesta kohtaukseen luoden elokuvista miellyttävän kokonaisuuden. Katsoessani analyyttisesti läpi Disney-klassikoita olen laittanut niistä itselleni ylös, mitkä kohtaukset ovat naurattaneet, pelottaneet tai itkettäneet minua. Aion jakaa kanssanne kaikki kokemani tunnetilat ja tekemäni listaukset. 

Viime vuoden puolella ehdin käsittelemään jo pelottavimmat ja hauskimmat Disney-hetket. Tällä kertaa vuorossa on surullisimmat kohtaukset Disney-klassikoista. Tässä listassa käsitellään siis hetkiä klassikoista, joiden aikana itken sen takia, että jotain kamalaa tai surullista tapahtuu. Listassa ei käsitellä hetkiä, joissa itken sen takia, että jotain onnellista tapahtuu - se lista tullaan blogissa näkemään myöhemmin. Surullisia kohtauksia on Lumikista Vaianaan asti. Nostamiani kohtia on yhteensä 34. Numeroinnista huolimatta kohdat eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Varatkaa nenäliinoja mukaan tätä lukukertaa varten! 

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia - myös teattereissa pyörivästä Vaianasta!

1. Bambin äidin kuolema

Bambin äidin kuolema on aiheuttanut traumoja lapsikatsojille jo vuodesta 1945 lähtien. Kohtaus ei ole kuitenkaan kadottanut yhtään tunnetta ajan kuluessa, vaan se tuntuu varmasti nykypäivän katsojasta yhtä raastavalta kuin vuonna 1945. Bambi ja hänen äitinsä ovat ruokailleet niityllä ensimmäisten lumen alta ilmestyneiden ruohotupsujen luona. Yhtäkkiä emo aavistaa vaaran, ja käskee Bambia juoksemaan, tapahtui mitä tahansa! Bambin juostessa niin lujaa kuin pystyy takaa kuuluu ihmisen aseen laukaus. Bambi juoksee pesälleen ja riemuitsee jo pakoon pääsystä kun huomaa, ettei hänen äitinsä olekaan hänen kanssaan. Bambi ryntää lumiseen metsään huhuilemaan äitiään, ja hänen "Äiti!" -huutonsa saavat katsojan sydämen särkymään. Vähän aikaa harhailtuaan Bambin eteen saapuu Metsän ruhtinas, joka toteaa, ettei Bambin äiti ole enää täällä. Katsoja vuodattaa kyyneleitä Bambin kanssa ja minusta ainakin tuntuu tosi pahalta, kun pieni eläinlapsi menettää rakkaan äitinsä. Tilanne on aivan hirveä! Ja jo siitä kirjoittaminen meinaa tuoda kyyneleet silmiini, joten siirryn seuraavan kohtaan.

2. Coronan kuningaspari lähettää lyhdyn

Jo vuosien ajan Coronan kuningas ja kuningatar ovat lähettäneet lyhdyn taivaalle kadonneen tyttärensä syntymäpäivänä toivoen lyhtyjen tuovan hänet joskus takaisin. Sama tilanne toistuu 18 vuoden päästä prinsessan katoamisesta. Kuningatar ja kuningas kohtaavat linnan porttien sisäpuolella toisensa hyvin surumielisissä tunnelmissa. Erityisesti kuningas tuntuu ottavan prinsessan katoamisen raskaasti, ja kuningatar luo kuninkaan suruun toivoa koskettamalla tämän poskea kevyesti. Yhdessä murtunut pari astuu linnan ovista ulos ja lähettää yötaivaalle loistavan lyhdyn toivoen sen johdattavan prinsessan kotiin. Niisk.

3. Stitchin "lähtö" maasta

Lilon ja Stitchin lopussa Gantu, Jumba tai Pleakley eivät ole saaneet Stitchiä vangittua. Niin Galaktisen federaation puheenjohtaja saapuu itse Havaijille nappaamaan Stitchin kiinni ja tehtävässä onnistuukin. Stitch aiotaan viedä galaktiseen vankilaan, eikä hän pääse sieltä ikinä pois. Niinpä Stitch jättää haikeat jäähyväiset Lilolle ja Nanille, joihin on kerennyt kiintyä Havaijilla oleilunsa aikana. Jäähyväiset ovat todella sydämen murskaavat, ja katsoja saa vuodattaa pari kyyneltä niin Lilon kuin Stitchinkin puolesta. Onneksi surullisissa tunnelmissa ei kuitenkaan viivytä kauhean pitkää, vaan elokuvan käänteet vievät nopeasti iloisempaan suuntaan.

4. Quasimodo palaa houkkien juhlista katedraaliin

Quasimodo on odottanut kauan, että pääsee kulkemaan muiden ihmisten joukossa kaduilla. Tilaisuus tähän koittaa, kun Pariisissa vietetään Houkkien juhlaa. Kyttyräselkäinen kellonsoittaja maastoutuu kaduille hyvin muun hassusti pukeutuneen kansan sekaan. Kaiken lisäksi Quasimodo valitaan Houkkien juhlan kuninkaaksi! Yllättäen kuninkaan juhlinta muuttuukin tämän pilkkaamiseksi, ja kellonsoittajaa aletaan heitellä mädillä tomaateilla ja hänen ulkonäköään pilkataan. Esmeralda tulee onneksi vapauttamaan Quasimodon, ja mies pakenee pilkkaajiaan Notre Damen katedraalin uumeniin. Sisällä yksinäisyydessään Quasimodo on ymmärrettävästi tapahtuneesta surullinen. Hän tuntuu pettyneen niiden kaikkien ihmisten hyvyyteen, joita hän on päivittäin seurannut kellotornistaan. Quasimodon sydämen melkein kuulee murtuvan hänen nyyhkyttäessään katedraalissa.

5. Topin äiti kuolee

Topin ja Tessun alussa kettu ja tämän poikanen pakenevat metsästäjiä. Emokettu jättää poikasensa piiloon aidantolpan viereen, ja jatkaa itse pakoaan. Kuulemme kuitenkin pian laukauksen, jonka jälkeen emokettua ei näy enää missään. Niin katsoja kuin Topikin tietää, ettei emo enää koskaan palaa. Vaikka emokettuun ei ole elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana tunnesidettä syntynytkään, on pieni ketunpoikanen niin lohduton surussaan, että katsoja ei voi olla vuodattamatta kyyneleitä hänen kanssaan. Kohtauksesta tulee mieleen Bambin äidin kuolema, sillä se on kuvattu samalla tavalla: kuulemme vain aseen laukauksen.

6. Ralf rikkoo Nellin auton

Karkkikunkku kertoo Räyhä-Ralfille Nelli Karamellin olevan bugi Sokerihuuma-pelissä, ja sen takia Nelli ei saa missään nimessä voittaa autokilpailua. Muuten koko peli saattaa tuhoutua. Herkkäuskoinen Räyhä-Ralf uskoo kunkkua, ja luullen pelastavansa Nellin kurjalta kohtalolta rikkoo tämän auton tuhanneksi palaseksi. Nelli ymmärrettävästi tuskastuu tapahtumasta, sillä oikeaksi rallikilpailijaksi tuleminen oli hänen unelmansa. Nyt Ralf on rikkonut unelman auton myötä, eikä Nelli enää voi sietää uutta ystäväänsä silmissään. Niinpä hän murheissaan rikkoo Ralfille antamansa ystävyysmitalin, ja molemmat ovat murheen murtamia. Voi voi. 

7. Baloon "kuolema"

Shere Khan hyökkää Mowglin kimppuun, mutta onneksi Baloo ryntää pelastamaan ystäväänsä. Karhu roikkuu tiikerin hännässä ja estää häntä hyökkäämästä muita kohti. Kaksintaistelun tuoksinassa Shere Khan iskee Baloota, ja Baloo jää makaamaan maahan liikkumattomana. Karkotettuaan Shere Khanin Mowgli menee kauhuissaan katsomaan ystäväänsä ja huomaa, ettei karhu enää liiku. Bagheera pitää liikuttavan puheen Baloolle, edesmenneelle ystävälleen, ja Mowgli itkee ystävänsä takia. Onneksi Baloon kuolema ei ole lopullinen, ja katsoja saa herkän hetken jälkeen iloita karhun virkoamisesta. 

8. Kalan pentu kuolee

Tarzanin alussa kuulemme laulun Kaksi maailmaa. Laulun aikana Tarzanin vanhemmat haaksirikkoutuvat, rakentavat puutalon ja kuolevat. Minua koskettaa enemmän kuitenkin laulun aikana tapahtuvat toiset tapahtumat, jotka käsittelevät gorillaperhettä. Kala ja Kerchak -gorillat leikkivät poikasensa kanssa ja nauttivat toistensa seurasta. Yhtenä yönä gorillanpoikanen jahtaa perhosta viidakkoon kauas vanhemmistaan, ja Sabor-leopardi näkee heti tilaisuutensa koittaneen. Heränneet Kala ja Kerchak eivät voi enää mitään, vaan he katsovat surun murtamina kuollutta poikastaan. Kohtaus on lyhyt, mutta emotionaalisesti aivan hirveä. 

9. Elsan ja Annan vanhempien kuolema

Arendellen kuningaspari purjehtii laivalla, kun merellä puhkeaa myrsky. Aallot ovat korkeampia kuin itse laiva, ja näemme, kuinka laiva katoaa erään aallon mukana veden syvyyksiin. Arendellen kuningas ja kuningatar kuolevat. Kohtaus on tehty todella kauniisti animaatiota ja musiikkia myöten, vaikka itse tapahtuma onkin hirvittävä. Uppoamisen jälkeen elokuvassa seuraa hautajaiset Arendellessa ja näemme Annan ja Elsan surevan vanhempiensa kuolemaa omilla tavoillaan. Surun tunteessa vellotaan vielä laivan uppoamisenkin jälkeen suhteellisen pitkään, ja ei ole ihme, että se koskettaa jollakin tavoin katsojaakin.  

10. Missun ja Boltin tiet eroavat

Koko Bolt-elokuvan ajan Missu on suhtautunut karsaasti lemmikkeihin. Boltin kanssa ystävystyttyään hän viimein kertoo miksi: Missu on itse ollut aikoinaan lemmikkinä, mutta hänet on hylätty. Niinpä hän koittaa estää Boltia palaamaan Pennyn luo saadakseen itse hengailla rakkaan ystävänsä kanssa. Hän myös varoittaa Boltia siitä, miten epäluotettavia ihmiset ovat. Bolt ei usko Missun puheita, vaan päättää jatkaa matkaansa Pennyn luo. Niin Boltin ja Missun tiet eroavat pitkän yhdessä kuljetun matkan jälkeen. Uusien ystävysten ero on katkera, ja minulle ainakin tulee paha mieli heidän eroamisestaan.

11. Robin Hoodin "kuolema"

Nottinghamin linna palaa kaupungin sheriffin ansiosta. Sheriffi jahtaa linnassa Robin Hoodia, joka on ryöstänyt linnan kullat ja vapauttanut kaikki vangit. Robin Hood pakenee sheriffiä linnan torniin asti, mutta sheriffin annettua periksi tuli jatkaa lainsuojattoman jahtaamista. Robin pakenee tornin katolle, mutta tulen nuollessa hänen varpaitaan kettu ei voi muuta kuin hypätä linnan vallihautaan. Prinssin sotilaat lähettävät rosvon perään nuolisateen, eikä Robin Hoodista nouse pintaan enää muuta kuin hänen klassinen hattunsa. Pikku John ja Pupu-poika katsovat silmät kosteina sitä kohtaa vedessä, mihin Robin Hood upposi, ja he uskovat ystävänsä kuolleen. Tunneherkkä katsojakin (kuten minä) kerkeää tipan tai kaksi vierittää ennen Robinin "kuolleista heräämistä". 

12. Herkules jättää kasvattivanhempansa

Piina ja Paniikki kidnappaavat Herkuleksen Olympos-vuorelta alas ihmisten joukkoon ja muuttavat hänet kuolevaiseksi. Herkuleksen löytää maalaispariskunta, joka kasvattaa hänet kuin oman poikansa. Nuoreksi aikuiseksi kasvettuaan Herkules ei löydä omaa paikkaansa maailmassa. Hänen kasvattivanhempansa näkevät Herkuleksen tuskan ja kertovat lopulta tämän olevan adoptoitu. He eivät haluaisi Herkuleksen jättävän heitä, mutta samalla tietävät, että pojan on annettava kasvaa ja löytää oma polkunsa. Niin Herkules jättää kasvattivanhempansa lähteäkseen Zeuksen temppeliin etsimään omaa alkuperäänsä. Elokuvassa ei nähdä Herkuleksen kasvattivanhempia kauhean pitkään, lähinnä vain vilkaisemme heihin pikaisesti. Silti minua itkettää heidän puolestaan, kun Herkules lähtee pois pesästä.

13. Mufasan kuolema

Yhyy! Mufasan kuolema on ehkä kaikkein surullisin tapahtuma Disneyn klassikoista! Mufasa yrittää pelastaa Simban villiintyneiden gnuiden kavioiden alta, ja tässä onnistuukin. Mufasa yrittää itsekin kiivetä kanjonista ylös, mutta hänen veljensä Scar tiputtaa Mufasan kalliolta alas. Niin Mufasa tippuu alas ja kuolee - jos ei pudotuksesta, niin ainakin villiintyneiden gnuiden jalkojen alle liiskaantumisesta. Sydäntäsärkevin hetki seuraa kuitenkin silloin, kun Simba etsii omaa isäänsä pölyn laskeuduttua kanjonista. Siellä iso leijona makaa liikkumattomana maassa ja Simba yrittää herättää häntä tökkimällä tätä. Herätysyritykset eivät kuitenkaan onnistu, ja lopulta Simba kääriytyy isänsä kainaloon itkemään. Tunteettominkaan katsoja ei voi tuntea pistosta omassa sydämessään leijonanpennun surun nähdessään. Nyyh!

14. Tähkäpää luulee Flynnin huijanneen häntä

Kaksin karkuteillä -elokuvan aikana Tähkäpää menettää sydämensä Flynn Riderille. Kaksikko viettää herkän hetken järvellä leijuvien lyhtyjen keskellä. Juuri kun Flynn on kumartunut suutelemaan Tähkäpäätä, hän näkee rannalla Kelmilän kaksoset, joille on velkaa tiaran. Flynn ja Tähkäpää soutavat rantaan, ja Flynn ottaa tiaran palauttaakseen sen kelmeille. Hän katoaa varjoihin sanoen palaavansa ihan kohta, ja Tähkäpää jää odottamaan ihastustaan. Kelmilän veljekset kuitenkin tainnuttavat ja sitovat Flynnin, eikä hän pääse palaamaan Tähkäpään luo. Sen sijaan sumusta neidon luokse saapuvat Kelmilän kaksoset, jotka yrittävät hyötyä Tähkäpään hiuksista. He huijaavat Flynnin karanneen tiaran kanssa. Gothel kuitenkin tyrmää kaksoset ja avaa "pyyteettömästi" sylinsä Tähkäpäälle. Tähkäpää kääntää katseensa kohti usvassa seilaavaa Flynnin venettä (johon mies on sidottu) kunnes kääntää itkuisen katseensa Gotheliin. Tähkäpään sydän murtuu hänen uskoessaan Flynnin huijanneen tätä, ja itkuun purskahtaen hän juoksee äitipuolensa syliin. En voi koskaan katsoa Tähkäpään murtumista ilman omia kyyneleitä. 

15. "I'm lost!"

Lilossa ja Stitchissä kaikki alkaa mennä huonosti, kun Nani ei saa itselleen työpaikkaa, ja Lilo päätetään huostaanottaa, koska hän on meinannut hukkua surffausreissulla. Illalla Lilon huoneessa Stitch saa kuulla Lilon vanhempien kohtalosta ennen kuin päättää lähteä Lilon luota. Stitch nappaa käteensä Ruma ankanpoikanen -satukirjan ja kiipeää ikkunasta ulos. Lilo jää surullisena sänkyynsä makaamaan ja hänestä tuntuu, että kaikki aina hylkäävät hänet. Stitch vuorostaan tuntee olevansa todella yksinäinen ja eksyksissä, sillä hän ei tiedä omasta perheestään mitään eikä oikein löydä paikkaansa maailmassa. Stitch päätyy metsään ja lukee siellä Rumaa ankanpoikasta, ja hän samaistuu täysin ankanpoikaseen, joka on myös yksin maailmassa. Nyyh! Sekä Stitchin että Lilon yksin jääminen tuntuu aina todella surulliselta!

16. John Smith lähtee

Pocahontasin loppu ei jätä ketään kylmäksi. Itse kyynelehdin aina ihan täysiä lopussa elokuvan katsoessani. (Jopa disneyscreencapsin kuvat elokuvan lopusta saavat minut itkemään! Yhyy!) John Smith on haavoittunut Ratcliffen ampumasta haulista, ja hänet on pakko viedä Englantiin, jotta hän saa asianmukaista hoitoa. John Smith pyytää Pocahontasia matkustamaan hänen kanssaan meren yli, mutta intiaanineito kokee oman paikkansa olevan kansansa parissa. Niinpä he jättävät haikeat jäähyväiset suudelman kera. Pocahontas jää katsomaan rannalle kun John Smith kannetaan laivaan ja laiva lähtee seilaamaan aavalle merelle. Musiikin muuttuessa dramaattisemmaksi Pocahontas ei pysty seisomaan paikalleen vaan hän lähtee juoksemaan kohti korkeaa kallionkielekettä nähdäkseen Smithin laivan niin pitkään kuin mahdollista ja hyvästelläkseen hänet kunnolla. Tuulen kuljettamana Smith tuntee Pocahontasin olevan läsnä ja he heiluttavat toisilleen intiaanien tapaan. Aaaah!!!! Mikä hirvittävän surullinen , mutta toisaalta niin kaunis lopetus elokuvalle!

17. Nickin partiokokemus

Judyn ja Nickin tultua toisilleen läheisiksi Nick uskaltaa avautua Judylle lapsuudessaan sattuneesta tapauksesta, joka teki hänestä niin kyynisen ketun. Lapsena Nick päätti liittyä partioon. Hän suorastaan hyppi riemusta päästessään toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa: olemaan partiolainen. Vastaanotto vaikuttaa lämpimältä, mutta tunnelma muuttuu äkkiä hyiseksi. Muut partiolaiset ovat kaikki kasvissyöjiä, ja heidän mielestään lihansyöjä ei voi hengailla samoissa paikoissa heidän kanssaan, saati sitten liittyä samaan partioon. Niinpä ennakkoluuloiset partiolaiset naureskelevat Nickille, laittavat hänen kuonolleen kuonokopan ja heittävät hänet ulos talosta. Pieni Nick ei ymmärrä muiden käyttäytymistä ja purskahtaa itkuun. On hirveää katsoa, kun toisen haaveet murskataan, mutta erityisen kamalan tilanteesta tekee se, että Nick on tuolloin vielä pieni lapsi. :(

18. Tuhkimo ei pääse juhliin

Tuhkimo on raatanut koko päivän, ja illan tullen hän harmissaan saapuu huoneeseensa todeten, ettei todellakaan kerennyt kuninkaanlinnan tanssiaisiin. Yllätyksekseen hän huomaa, että hänen pienet eläinystävänsä ovat kuitenkin loihtineet hänelle upean tanssiaispuvun! Tuhkimo pukee mekon päälleen ja rientää alakertaan: hän pääsee sittenkin tanssiaisiin! Alakerrassa Tuhkimon äitipuoli ja sisarpuolet kauhistuvat piikansa mekosta, kunnes he tajuavat, että mekkoon on lainailtu sisarpuolten asusteita. Anastasia ja Druzella hyökkäävät raivoissaan Tuhkimon kimppuun ja repivät hänen mekkonsa hajalle. Nyt Tuhkimo murtuu täysin: hän oli jo alistunut kohtaloonsa kotiin jäämisestä, kunnes sai itselleen upean mekon. Hän orientoitui jo tanssiaisiin menoon, kunnes mekko riistettiin häneltä. Tuhkimo ei voi muuta, kuin juosta murtuneena puutarhaan itkemään. Myös tämä katsoja onnistuu vuodattamaan pari kyyneltä Tuhkimon puolesta.

19. Topin ja Hilma-muorin jäähyväiset

Listan alkupäähän pääsi Topista ja Tessusta kohtaus, jossa Topin kettuemo kuolee ja Topi jää yksin maailman armoille. Topin yksinoloa ei onneksi kestä kauan, sillä Hilma-muori löytää hänet, vie hänet kotiinsa ja kasvattaa tästä nuoren kettu-uroksen. Naapurissa asustaa kuitenkin julma Aatu Remunen, joka uhkailee Topin henkeä useammankin kerran Topin vieraillessa uteliaisuuttaan naapurin rajan puolella. Niin Hilma-muorin on pakko tehdä itselleen vaikea päätös ja viedä Topi eläintensuojelualueelle. Suojelualueella Remu Aaltonen ei voi metsästää kettua, ja Topi saa asua siellä rauhassa lajitovereidensa kanssa. Mutta voih, miten surulliset Hilman ja Topin jäähyväiset ovatkaan! Muori itkee, eikä Topi-raukka ymmärrä, miksi ihmeessä hänen pitäisi jäädä metsään! Vielä surullisemmaksi kohtauksen tekee se, että Topi on hylätty jo kerran aikaisemmin, jolloin hänen piti sopeutua täysin uuteen elämäntyyliin. Tämä elämänmuutos ja hyvästien jättäminen on nuoren ketun elämässä siis jo toinen, ja ymmärrän hyvin Topin ja mummon tunteet kohtauksessa. Nyyh!

20. Jimin isä jättää hänet

Aarreplaneetan ainoan laulun Tänne jään aikana nähdään syy siihen, miksi Jim on niin vihainen nuori mies. Laulun aikana näytetään takaumia Jimin lapsuudesta, ja näemme, ettei isä ole juurikaan läsnä Jimin elämässä. Lopulta näemme, kuinka Jim herää aamuhämärissä siihen, kun hänen isänsä on marssimassa kotoa lopullisesti pois avaruusalukselle. Jim yrittää juosta isänsä perään, mutta liian myöhään - avaruusalus lähtee ja isä katoaa lopullisesti Jimin elämästä. Kohtaus ei olisi minusta ehkä muuten niin koskettava, mutta näemme Jimin nykyisyydestä vastaavan tilanteen, jossa John Silver näyttää häipyvän, mutta hän ottaakin Jimin mukaan avaruuslennolle. Silver on paljon parempi miehenmalli Jimille kuin hänen isänsä koskaan oli. Aww!

21. Kala vie Tarzanin puumajaan

Jane on lähdössä viidakosta, ja Tarzan on surullisella mielellä – tämä kun on rakastunut neiti Porteriin. Tarzanin gorillaäiti, Kala, ei voi katsoa tunteiden kuohussa surevaa poikaansa, vaan vie tämän paikkaan viidakossa, jonka olemassaolosta Tarzan ei tiennyt mitään. (Tämä on muuten kummallista. Luulisi, että täysi-ikäisyyteen mennessä Tarzan olisi tutkinut viidakon joka puolelta, mutta jostain syystä niinkin iso rakennelma, kuin hänen vanhempiensa rakentama puutalo on, on jäänyt häneltä kokonaan huomaamatta! Ohhoh!) Kala kehottaa Tarzania astumaan sisään taloon, ja Tarzan tajuaa totuuden omasta alkuperästään; hän ei olekaan gorilla, niinkuin on aina kuvitellut olevansa, vaan ihminen. Kala ei ole hänen oikea äitinsä, vaan hänen vanhempansa ovat kuolleet. Tarzan tajuaa kaiken, minkä Kala on halunnut pitää häneltä salassa, jotta Tarzan tuntisi kuuluvansa joukkoon viidakossa. Nyt Kala kuitenkin näkee, että Tarzanin onni kaipaa asioiden oikean laidan kertomista. Kohtauksessa minulle tulee aina itku Kalan puolesta. Hän hyvästelee rakkaan poikansa, jonka on kasvattanut vauvasta asti, ja päästää hänet menemään maailman tuulten mukaan. Voin kuvitella tuon eron tuskan

22. "Ihmiset tekee hulluja asioita rakkaudesta."

Herkules on tehnyt sopimuksen Hadeksen kanssa ja menettänyt hetkeksi yliluonnolliset voimansa. Voimien vastineeksi Hades on luvannut pitää Herkuleksen mielitietyn Megaran vahingoittumattomana. Voimattomana Herkules taistelee Ateenaa tuhoavaa kyklooppia vastaan, ja yllättäen saakin kukistettua suuren vihollisensa, vaikka heikko onkin. Herkules jää katsomaan kykloopin tuhoa rotkon reunalle, eikä huomaa häntä kohti kaatuvaa marmoripylvästä. Paikalla oleva Megara huomaa pylvään ja juoksee työntämään Herkuleksen pois pylvään alta. Pelastustyössä Megara jää kuitenkin itse pylvään alle. Koska Megara on vahingoittunut Herkules saa voimansa takaisin ja nostaa pylvään Megaran päältä. Pelastus on kuitenkin liian myöhäistä, ja Megara on tekemässä kuolemaa. Megara tunnustaa rakkautensa Herkulesta kohtaan omalla kiertelevällä tavallaan ja kuolee sitten Ihmepojan käsivarsille. Vuodatan aina Herkuleksen kanssa pari kyyneltä Megaran takia: rakastavaiset olivat juuri saamaisillaan toisensa, kun kuolema tuli ja erotti heidät. Yhyy!

23. Rayn kuolema ja hautajaiset 

Ray puolustaa Tianaa tohtori Facilieria vastaan, ja Facilier iskee häntä aivan kuin hyönteisiä nyt isketään. Facilierin lopun koitettua ja Tianan ja Naveenin saatua toisensa alligaattori Louis tuo juoksujalkaa heikon Rayn Tianan ja Naveenin luokse. Ray on tekemässä kuolemaa, mutta hän ei ole kauhuissaan, vaan kohtaa kuoleman suurella tyyneydellä. Tulikärpänen kuolee, ja hänen hautajaisiaan vietetään suistolla koko tulikärpässuvun ollessa paikalla. Tunnelma on todella surullinen, ja minä pillitän aina ihan roitonaan Rayn poismenon johdosta – vaikkei tulikärpänen lempihahmoni elokuvassa olekaan. Voin kuitenkin sanoa, että itkuni Rayn kuoleman johdosta vaihtuu kuitenkin nopeasti iloisempaan itkuun: Ray on nimittäin päässyt taivaalle rakkaan Evangelinensa luokse! Evangeline-toivomustähden rinnalla tuikkii nyt toinen yhtä kirkas tähti, ja näin Rayn rakkaus on saanut täyttymyksensä! Ihanaa! Mutta silti niin surullista!

24. Anna "kuolee"

Elsa luulee Annan kuolleen, ja hän suree kuollutta siskoaan tyyntyneen lumimyrskyn keskellä järven jäällä. Jos Elsa nostaisi katseensa ylös, hän näkisi jäässä olevan Annan laahustavan häntä kohti hitaasti mutta varmasti. Anna ei ole vielä kuollut, mutta hän näkee, että Elsan henki on puolestaan vaarassa. Hans on nostamassa miekkaa ilmaan valmiina lävistämään sillä Elsan. Anna kerkeää juuri ja juuri miekanterän ja Elsan väliin ja ottaa miekaniskun vastaan siskonsa puolesta. Miekka ei kuitenkaan lävistä Annaa vaan murtuu tuhanneksi sirpaleeksi: Anna muuttuu nimittäin läpipääsemättömäksi jääksi. Elsa huomaa siskonsa uhrauksen ja vaipuu hänen kaulaansa itkemään lohduttomasti. Nyt Anna on kuollut, hänen sydämensä on muuttunut jääksi eikä mikään voi häntä enää pelastaa. Kohtauksesta on tehty todella vaikuttava: koko maailma tuntuu pysähtyneen Annan myötä lumipyryä ja taustamusiikkia myöten. Vain Elsan nyyhkytys kuuluu katsojien korviin. Pakkohan tämän mykistävän kohtauksen edessä tunnelmassa mukana olleen katsojan on vuodatettava pari kyyneltä. Onneksi itkua ei jatku kauan, sillä Annan jäätyminen ei kestä pitkään, ja ilon hetket ovat edessä!

25. Hirviö kuolee

VOI HIRVIÖ!!!! Hirviön kuolema on niin traaginen kohtaus!!!!! Jo sen ajatteleminen saa minut surun partaalle, nyyyh! Hirviö ja Gaston ovat taistelleet keskenään linnan katolla, ja ennen luiskahtamistaan julmaan kuolemaan Gaston on puukottanut Hirviötä kohtalokkaasti. Belle saa vedettyä Hirviön parvekkeelle, jossa Hirviö kertoo olleensa onnellinen siitä, että sai nähdä Bellen vielä viimeisen kerran. Hirviö vetää viimeiset henkäyksensä Bellen sylissä, kunnes kuolee neidon käsivarsille. YHYYY! Belle tunnustaa liian myöhään rakkautensa Hirviöön, ja alkaa itkeä ruumiin päällä menetystään. Samalla myös taikaruusun viimeinen terälehti putoaa, eikä taika raukea linnasta. YHYYY! Surullinen hetki vaihtuu pian iloiseen, mutta Hirviö todellakin kuolee. Maasta Hirviön kohdalta henkiin herää pian komealta ihmiseltä näyttävä prinssi, josta on kaikki hirviömäisyys kadonnut. Aah! Tämä kohtaus on kuitenkin todella surullinen, vaikkei mitään menetystä loppujen lopuksi pääsekään tapahtumaan.

26. Tyttö-orava ei saa Arttua

Merlinin muutettua Artun oravaksi Arttu kohtaa tyttö-oravan, joka rakastuu Arttu-oravaan tulisesti jo ensisilmäyksellä! Merlinin on kuitenkin pakko muuttaa Arttu takaisin ihmispojaksi, jolloin tyttö-oravan sydän murtuu. Hänen rakastamansa mies olikin ihminen, eikä hän voi saada itselleen unelmiensa oravaa. Kohtaus on lyhyt, sillä tyttö-orava puikkii pian ihmisiä pakoon lehtien suojiin, mutta puustakin hän vielä kurkkii haikeana Artun perään. Minulla käy sääliksi oravaneitiä, vaikka elokuvan päähenkilön mielestä orava oli vain rasittava ja hän halusi siitä eroon. Rakkaus on kuitenkin maailman isoin voima, kuten Merlinkin sanoo, ja suren aina orava-raukan puolesta.

27. Baymax jää toiseen ulottuvuuteen

Hiro ja Baymax ovat lähteneet pelastamaan Callaghanin tytärtä toisesta ulottuvuudesta, kun ulottuvuudessa oleva ”avaruusromu” iskee Baymaxin raketit rikki. Baymax ei pääse enää etenemään violetissa avaruudessa, mutta hänen rakettihanskansa toimii vielä. Sen avulla hän pystyisi sinkoamaan Hiron ja Callaghanin tyttären sisään ulottuvuusaukosta, ennen kuin portti luhistuu lopullisesti. Hiro ei halua Baymaxin tekevän tätä uhrausta, sillä Baymaxin avulla Hiro on juuri päässyt yli veljensä kuolemasta ja hänestä on tullut tiivis parivaljakko robotin kanssa. Lopulta Baymax saa kuitenkin tahtonsa läpi, ja hän ampuu Hiron ulottuvuusportista ulos juuri viime hetkellä. Näemme Baymaxin itsensä jäävän kellumaan painottomaan ulottuvuuteen aivan yksin, ja hänen eleistään kuvastuu toverillinen rakkaus Hiroa kohtaan. Hiron poskia myöten puolestaan valuu roitonaan kyyneliä, eikä tämäkään katsoja voi katsoa kyynelehtivää nuorta miestä tipan tulematta omaan linssiin.

28. Kenai kertoo Kodalle tämän äidin kohtalosta

Koda on matkannut Kenain kanssa iloisena Lohijoelle, sillä hän uskoo äitinsä odottavan häntä siellä muiden karhujen keskellä. Kenai kuitenkin tietää totuuden Kodan äidin kohtalosta, ja Lohijoella hänen on pakko kertoa Kodalle, ettei tämä tule näkemään äitiään enää koskaan. Erityisen raskasta Kodan emon kuolemasta kertominen on Kenaille sen takia, että hän on syypää karhun kuolemaan. Kertomuksen aikana taustalla soi vielä todella surullinen kappale Sait kyyneleet, joka yllyttää surulliseen mielialaan. Kodan kyyneleitä on vaikea olla katsomatta itsekin kyynelehtimättä.

29. Bolt näkee Pennyn syleilevän toista koiraa

Bolt on matkustanut Yhdysvaltojen läpi tavoitteenaan päästä takaisin rakkaan Pennynsä luokse. Bolt pääseekin jo sisään studiorakennukseen ja näkee Pennyn seisovan siellä jossain, ja on valmiina lähtemään juoksuun rakkaan emäntänsä luokse. Silloin hän näkee, kuinka toinen koira, aivan Boltin näköinen, juoksee Pennyn syliin ja jota Penny hyväilee. Bolt ei voi uskoa silmiään: Penny on korvannut hänet toisella koiralla! Boltin rakkaus emäntäänsä kohtaan ei siis ole saanut vastakaikua, kun toinen koira voi täyttää Boltin paikan! Bolt lähtee häntä koipien välissä ulos studiolta valmistautuen elämään loppuelämänsä katukoirana ilman rakkaan emännän syleilyjä. Boltin koiransydän on täysin murtunut. Vähänpä Bolt tietää siitä, että Penny on ollut videokameroiden edessä toisen koiran juostessa hänen syliinsä, ja Penny kaipaa Boltia vähintään yhtä paljon kuin Bolt tätä. Minuun tämä suru koiranmenetyksestä osuu henkilökohtaisesti, sillä aina vanhempieni luota omaan kotiin lähtiessäni minulla tulee hirveä ikävä vanhempieni koiria. En voi kuvitellakaan, millaista se suru on sitten, kun koiria ei joskus enää olekaan siellä vastassa! Yhyy!

30. Quasimodo pettyy rakkaudessa

Quasimodo on aivan varma, että Esmeralda on rakastunut häneen; niin hellästi mustalaisnainen on käyttäytynyt kellonsoittajaa kohtaan. Quasimodo elättelee jo suuria toiveita sisällään, kun ne kaikki murskataan kovin äkisti. Esmeralda saapuu katedraaliin haavoittunut kapteeni Phoebus mukanaan, ja hän pyytää Quasimodoa pitämään kapteenista huolta. Ennen lähtöään Notre Damesta Esmeralda antaa Phoebuksen huulille hellän suudelman, joka murtaa Quasimodo-raukan sydämen. Quasimodo tajuaa, että hänen haaveensa rakkaudesta ovat aivan turhia, että hänen rakkautensa kohde rakastaakin jotain toista. Empatiani ovat kohtauksessa aina täysin kellonsoittajan puolella.

31. Kerchak kuolee

Taistelussa Claytonia vastaan Kerchak haavoittuu vakavasti, kun gorillauros ottaa luodin vastaan Tarzanin puolesta. Taistelun loputtua gorilloiden voittoon Tarzan polvistuu heikon Kerchakin eteen. Kerchak on kuitenkin hänen kasvatti-isänsä ja tärkeä osa Tarzanin lapsuutta, vaikka gorilla ei ole koskaan Tarzania kohtaan osoittanutkaan lämpimiä tunteita... Paitsi nyt! Kuolemansa hetkellä Kerchak kehuu Tarzania ja kutsuu häntä pojakseen! Tämä on suuri kunnia Tarzanille, sillä elokuvan alussa Kerchak sanoi, ettei Tarzanista tulisi koskaan hänen poikaansa. Nyt Kerchak kuitenkin osoittaa rakastavansa Tarzania ja pitävänsä tätä poikanaan. Yäääääähhh! Tämän katsojan kyynelhanat ovat taas ihan täysiä auki!

32. Ralf heittäytyy alas Cola-vuoreen

Sokerihuuma-pelin ovat vallanneet hirveät kybugit, jotka tuhoavat kaiken, mitä niiden eteen tulee. Räyhä-Ralf haluaa pelastaa pelimaailman ja varsinkin ystävänsä Nelli Karamellin, ja hän muistaa, että kybugit tuhoutuivat Sankarin duuni -pelissä lentämällä tulipylvästä päin. Aiempien ajoharjoittelukokemustensa perusteella Ralf muistaa myös karkkimaailmassa sijaitsevan Cola-vuoren Mentos-karkkeineen. Ralf rientää vuorelle tarkoituksenaan pudottaa mentokset kiehuvaan coca-colaan ja näin saada aikaan kybugit tuhoava kuuma colapylväs. Ralfin suunnitelma ei kuitenkaan toteudu aivan suunnitelmien mukaan, sillä puoliksi kybugiksi muuttunut Turbo tulee paikalle, ja vuoren laella nähdään aikamoinen kaksintaistelu. Turbo-kybugi lähtee lennättämään Ralfia korkealle ilmaan, mutta Ralf saa rimpuiltua itsensä irti Turbon otteesta syöksyen kohti Cola-vuorta. Pudotessaan Ralf puristaa tiukasti kädessään Nellin antamaa ystävyyskorua. Ralf on valmis uhraamaan itsensä Nelli Karamellin vuoksi. Minä en tiedä, miksi aina herkistyn tästä kohtauksesta, mutta Ralfin ilmalennon aikana alan aina nyyhkyttää. Onneksi Nelli tulee pelastamaan Ralfin varmalta kuolemalta ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen! 

33. Isoäiti Tala kuolee

Vaianan isoäiti Tala on todella huonossa kunnossa. Kunnostaan huolimatta Tala kehottaa lastenlastaan seuraamaan omaa kutsumustaan ja lähtemään merille, ja pelastamaan maailman. Vaianalle on todella vaikeaa jättää isoäitinsä sairasvuode, mutta hän kerää kaikki voimansa yhteen ja karkaa keräämään itselleen matkaeväitä - äitinsä avustuksella. (Äidin antama pyyteetön apu itketti minua myös elokuvassa!) Vaiana lähtee merille lauttansa kanssa, ja kun hän on kaukana ulapalla, hänen kotisaareltaan pimenee valot: Tala on kuollut. Varmistuksen Talan kuolemalle antaa vielä tämän henki, joka ui loistavana rauskun hahmossa Vaianan lautan ali. Tala ei kerennyt elokuvassa pitkään esiintyä, mutta hänen persoonalliseen hahmoonsa ehti kiintyä sen verran, että hänen poismenonsa alkoi itkettää - ainakin elokuvan ensimmäisellä katselukerralla.

34. "Olit uusi unelmani"

Flynn Rider (minusta on helpompaa kutsua miestä Flynniksi kuin Eugene Fitzherbertiksi) saapuu Tähkäpään tornille pelastaakseen neidon ilkeän Gothelin kynsistä, mutta toisin käy. Flynniä puukotetaan vatsaan kuolettavasti, ja mies lyyhistyy lattialle. Tähkäpää haluaa pelastaa rakkaansa, ja saa Gothelilta luvan parantaa Flynnin haavan taikahiustensa avulla. Tähkäpää polvistyy Flynnin viereen ja on juuri alkamassa parantaa tätä, kun Flynn vetää altaan puukon jolla katkaisee Tähkäpään hiukset - ja näin nämä menettävät taikavoimansa. Tähkäpää vapautuu Gothelin ikeestä, mutta nyt hän ei myöskään pysty pelastamaan Flynniä. (Kysymys kuuluu, miksei Flynn leikannut hiuksia vasta sen jälkeen, kun Tähkäpää olisi parantanut hänet...?) Tähkäpää pitää kuolevaa miestä sylissään, ja Flynn sanoo, että Tähkäpää oli hänen uusi unelmansa. Sitten mies kuolee. Yäääähhhhh!!!!! Itken yhdessä Tähkäpään kanssa hänen rakkaansa kohtaloa: miksi näin piti käydä!? Onneksi tässäkin tapauksessa kuolema on lyhytaikainen, ja Tähkäpäässä jäljellä oleva taika riittää herättämään Flynnin henkiin. 

Yhyyy! Toivottavasti en masentanut näillä surullisilla kohtauksilla ketään lukijaa lopullisesti! Onneksi suuri osa surullisista kohtaloista on väliaikaisia, ja näemme auringon paistavan pilvien takaa. Oletteko te itkeneet samoissa kohdissa Disney-elokuvia kuin minäkin, vai eikö nämä kohtaukset kosketa teitä ollenkaan? Entä jäikö joku ylimaallisen surullinen kohtaus puuttumaan listalta?