Lahjan kauneuden, hius kuin kultaa aamujen...

Heinäkuun helteiden vallitessa saa olla laiska blogipäivitysten suhteen. Laiskuus ilmenee tässä päivityksessä siinä muodossa, että esittelen taas jonkun toisen muokkaamia Disney-kuvia. Tällä kertaa muokkaajana on kuopiolainen (hyvä Suomi!) graafisen suunnittelun opiskelija Jirka Väätäinen. Väätäinen on muokannut Disneyn naiset näyttämään realistisilta ihmisiltä. Kuvat on tehty vuosina 2011-2013, joten ne ovat vähän vanhoja, mutta niitä ei ole nähty vielä Rinki tinki tinkissä! 

Minusta parhaimmat kuvat Jirka on tehnyt Tianasta, Janesta ja Esmeraldasta. Sen sijaan Bellen ja Megaran kuvat ovat minusta omituisen ja liian ylimielisen näköisiä.

(Kuvat on otettu Jirka Väätäisen sivustolta cargocollective.com/jirka.)

Pocahontas - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Virginia company -niminen kolonisaatiokomppania lähtee matkaan laivalla Lontoosta kohti uutta maailmaa, eli meidän tuntemaamme Amerikkaa. Tutkimusretkeä komentaa kuvernööri Ratcliffe, mutta laivan miehistö näyttää arvostavan enemmän kapteeni John Smithiä, jolla on jo aiempaa kokemusta tutkimusmatkoista. Lisää pisteitä Smith saa laivamatkalla puhjenneen myrskyn takia, jolloin hän pelastaa laidan yli huuhtoutuneen Thomasin hengen. Englantilaiset odottavat innolla uuden maailman löytämistä ja kaikkia rikkauksia, joita sieltä on pakko löytyä. 

Sillä välin laivan tulevassa määränpäässä intiaaniheimon päällikkö saapuu sotureidensa kanssa kotiin onnistuneen sotaretken jälkeen. Powhatan-päällikkö ei kuitenkaan löydä kansansa syvien rivien välistä tytärtään, Pocahontasta. Pocahontas on nimittäin metsässä luonnon ihanuuksien keskellä. Häntä sieltä hakemaan tulee Nakoma, Pocahontasin paras ystävä, ja yhdessä he palaavat intiaanikylään. Powhatan ottaa tyttärensä lämpimästi vastaan, ja kertoo, että suunnittelee avioliittoa Pocahontasin ja hyvin vakavan soturin, Kocoumin, välillä. Pocahontas ei kuitenkaan halua asettua aloilleen, sillä hän kaipaa seikkailuja! Niin Pocahontas lähtee viisaan Kaarnamuorin luokse, jolle selittää isänsä suunnitelmat ja oman erikoisen unensa, jossa on pyörivä nuoli. Kaarnamuori käskee Pocahontasia kuuntelemaan sydäntään, ja silloin horisonttiin ilmestyy outoja pilviä. 

Oudot pilvet ovat Virginia companyn laivan purjeet. Englantilaiset pääsevät vihdoin rantautumaan maihin, ja alkavat kutsua paikkaa Virginiaksi, ja perustamaansa tukikohtaa Jamestowniksi. Ratcliffe käskee miehensä etsimään hänelle kultaa, sillä kuvernöörillä on hyvin suuret suunnitelmat tulevaisuutta varten. John Smithin hän määrää tutkimaan lähiympäristöä intiaanien varalta. John Smithin huomaamatta Pocahontas lähtee seuraamaan tätä. Vasta vesiputouksen luona John Smith huomaa varjostajansa, ja järjestää tälle väijytyksen. Kohdatessaan toisensa silmästä silmään Smith hämmentyy, sillä hän ei olettanut kohtaavansa näin kaunista naista keskellä metsää. Smith lähtee pakenevan Pocahontasin perään, ja lopulta he tutustuvat toisiinsa. John Smith kertoo Pocahontasille Lontoosta ja englantilaisten sivistävistä suunnitelmista, kun taas Pocahontas opettaa Smithille luonnon ja sen asukkaiden arvostamista. 

Sillä välin uudisasukkaat ovat huomanneet heidän kaivaushommiaan tarkkailevat intiaanit. Englantilaiset pelästyvät ja alkavat tulittaa intiaaneja, ja intiaanit vastaavat tuleen jousillaan. Lopulta intiaanit joutuvat perääntymään yhden heistä haavoittuessa, mutta vihamielisyys näiden kahden leirin välillä on alkanut. Powhatan kieltää heimoaan olemasta minkäänlaisissa tekemisissä ”valkonaamojen” kanssa, mutta se ei estä Pocahontasta tapaamasta John Smithiä salaa. Pocahontasin ja John Smithin tunteet toisiaan kohtaan alkavat lämmetä, ja he sopivat tapaavansa toisensa yöllä metsässä. Nakoma on kuitenkin nähnyt ystävänsä John Smithin seurassa, ja huolestuu tämän puolesta. Niin Nakoma pyytää Kocoumia varjostamaan ja huolehtimaan Pocahontasista. Yöllä John Smith taas lähtee omasta leiristään liian näkyvästi, ja Ratcliffe komentaa Thomasin varjostamaan Smithiä. Tietämättä varjostajistaan John Smith ja Pocahontas tapaavat metsäaukiolla, jossa John lupautuu tulemaan Pocahontasin seurassa tekemään sovintoa Powhatanin kanssa. Onnellisena Pocahontas suutelee Smithiä. Silloin Kocoum ryntää pusikosta esiin ja alkaa taistella John Smithin kanssa. Toisaalla pusikossa piileksivä Thomas huomaa maamiehensä hädän, ja ampuu Kocoumin. Muut intiaanit kuulevat pamauksen, ja he tulevat vangitsemaan syyttömän John Smithin Pocahontasin estelyistä huolimatta. 

Thomas pääsee pakenemaan omaan leiriinsä, jossa Ratcliffe päättää, että nyt on aika hyökätä intiaanien kimppuun. Ratcliffe ei ole löytänyt maasta kaivamalla kultaa, joten intiaanien on pakko piilotella sitä! Intiaanikylässä Powhatan on kauhistunut Kocoumin kuolemasta, ja määrää myös hyökkäyksen uudisasukkeja vastaan. John Smith määrätään saamaan surmansa aamun koitteessa. Powhatan on myös hyvin pettynyt Pocahontasiin, joka tapasi John Smithiä isänsä varoitteluista huolimatta. Pocahontas käy tapaamassa vangittua rakkauttaan, ja lähtee sitten Kaarnamuorin luokse hakemaan apua tähän kaikkeen synkkyyteen. Sillä välin koittaa aamu, ja niin intiaanit kuin uudisasukkaatkin lähtevät hyökkäykseen toisiaan vastaan. Kaarnamuorin luona Pocahontas löytää John Smithin kompassin, jossa on hänen unensa pyörivä nuoli! Nyt Pocahontas tietää, että hänen kohtalonsa on John Smithin luona. Hänen on vain kiirehdittävä taistelurintaman luokse ennen kuin on liian myöhäistä! 

Kaksi armeijaa kohtaavat toisensa, ja asettavat rivinsä taisteluasemiin. Powhatan nostaa keppinsä surmatakseen sillä vankinsa, John Smithin. Pocahontas saapuu juuri ajoissa paikalle, ja heittäytyy kepin ja John Smithin väliin. Pocahontas puhuttelee isäänsä, kertoo rakastavansa John Smithiä ja kysyy, valitseeko Powhatan tiekseen vihan tien. Pocahontasin sanat koskettavat Powhatania, ja tämä käskee sotureitaan laskemaan aseensa alas. Aselepo ei kuitenkaan sovi Ratcliffen suunnitelmiin, joten hän nappaa Thomasin pyssyn ja ampuu kohti Powhatania. Pocahontasia syleilevä köysistä vapautunut John Smith huomaa intiaanipäällikköä lähestyvän luodin, ja hyppää sen eteen. Englantilaiset järkyttyvät sankarinsa haavoittumisesta, ja vangitsevat Ratcliffen maanpetoksesta. 

Pian englantilaisten laiva valmistautuu lähtöön kohti Lontoota. Osa englantilaisista jää Jamestowniin perustamaan kunnollista varuskuntaa, mutta laivaan lastataan vangittu Ratcliffe sekä haavoittunut John Smith. Smith kaipaa Lontoon lääkäreiden hoitoa ampumahaavaansa. Hän ei haluaisi millään jättää Pocahontasia, ja pyytää tätä lähtemään mukaansa. Pocahontas kuitenkin kokee, että hänen paikkansa on oman kansansa parissa, ja niin hän joutuu kieltäytymään Smithin ehdotuksesta. Niin John Smith ja Pocahontas joutuvat hyvästelemään toisensa herkällä suudelmalla. Laivan seilatessa kohti Lontoota Pocahontasin on pakko juosta korkealle kalliolle, josta hän pystyy hyvästelemään John Smithin lopullisesti. Kalliolta Pocahontas katselee, kuinka John Smithiä kuljettava vene katoaa horisonttiin. Loppu. 

Pocahontas on Disneyn ensimmäinen klassikko, joka perustuu tositapahtumiin. Toinen tositapahtumiin perustuva elokuva on Mulan. Historiallinen intiaanityttö Pocahontas syntyi vuonna 1595, ja hänen syntymänimensä oli Matoaka. Pocahontas oli Matoakan lempinimi, joka tarkoittaa iloista ja kujeilevaa tyttöä. Englantilaisten uudisasukkaiden saapuessa Virginiaan Pocahontas oli 10-12-vuotias. Hänen sanotaan pelastaneen John Smithin hengen kahdesti, mutta tästä ei ole varmuutta. Todisteita ei ole myöskään siitä, että Pocahontas ja John Smith olisivat koskaan rakastaneet toisiaan. Pocahontas kuitenkin vieraili paljon siirtokunnassa pelaten siellä pelejä ja avustaen englantilaisia heidän kärsiessään nälänhätää. Vuonna 1609 John Smith haavoittui ruutiräjähdyksessä, ja hänet jouduttiin kuljettamaan Englantiin toipumaan. Intiaaneille kerrottiin Smithin laivan uponneen ja Smithin saaneen näin surmansa, vaikka näin ei oikeasti ollut. Myöhemmin Lontoossa asuessaan Pocahontas tulisi näkemään John Smithin vielä kerran hyvin vaivaannuttavissa tunnelmissa, mikä joidenkin mukaan kertoo siitä, että intiaanilla ja kapteeni Smithillä olisi ollut jonkinlainen suhde. John Smithin ”kuoleman” jälkeen Pocahontasin on sanottu menneen naimisiin Kocoum-intiaanin kanssa, mutta tästäkään ei ole todisteita. Siirtokuntalaiset kidnappasivat Pocahontasin vuonna 1613. Vankina ollessaan Pocahontas kääntyi kristinuskoon ja hänet kastettiin Rebecaksi. Siitä eteenpäin Pocahontas asui siirtokunnassa, eikä enää palannut takaisin intiaanien luokse. Siirtokunnassa Pocahontas meni naimisiin John Rolfen kanssa, ja he saivat pojan vuonna 1614. 1616 Pocahontas ja Rolfe muuttivat Englantiin, jossa Pocahontasista tuli eräänlainen kuuluisuus. 1617 pari lähti seilaamaan takaisin kohti Virginiaa, mutta vielä Thames-joella seilatessaan Pocahontas sairastui ja kuoli vain 22-vuotiaana. 

Edellä kerrotusta Pocahontasin oikeasta elämänkerrasta voi huomata, että Disney on ottanut hieman vapauksia oman elokuvansa suhteen. Elokuvassa keskitytään myös vain tiettyyn osaan Pocahontasin elämästä. Disneyn versiossa John Smithin ja Pocahontasin suhde on elokuvan tärkein teema, vaikka asialle ei ole historiallista näyttöä. Elokuvassa Pocahontas on myös (nuori) aikuinen, vaikka oikeasti englantilaisten saapuessa Amerikkaan hän oli vasta lapsi. Monet ihmiset ovat kritisoineet elokuvaa juuri sen takia, että se ei ole historiallisesti paikkansapitävä. Joidenkin mielestä intiaanit kuvataan tässä elokuvassa rasistisesti, jota todistaa mm. Kocoumin murha Thomasin toimesta ja laulun Villejä, villejä sanat. Minusta tämä kritisointi on kuitenkin todella liioiteltua. Laulun sanat ovat rasistiset, mutta molempiin suuntiin. Laulun aikana intiaanit ja uudisasukkaat valmistautuvat sotaan toisiaan vastaan, eikä kukaan kutsu vihollisiaan suloisiksi olennoiksi. Kocoumin kuolema taasen ei ole tarkoitettu rasistiseksi teoksi, vaan se on elokuvan juonen kannalta oleellinen seikka! Ja tarvitseeko elokuvan vastata todellisuutta sataprosenttisen tarkasti? Kyseessä on kuitenkin lasten elokuva, eikä yleensä mikään elokuva vastaa täysin sen lähdeteosta tai tositapahtumia. Pitää artisteilla joku taiteilijan vapaus olla! Ja sitä paitsi Powhatanin englanninkielinen ääninäyttelijä Russell Means, joka itse on natiivi amerikkalainen (=intiaani), on sanonut Pocahontasia ”parhaaksi kuvaukseksi Amerikan intiaaneista, jota Hollywood on koskaan tehnyt”. Tämä siis sanottu 90-luvulla. 

Idea Pocahontasin tekemiseen syntyi vuonna 1990 kiitospäivän aikoihin, kun Bernard ja Bianca Australiassa oli juuri valmistunut. Ideana oli tehdä rakkaustarina, jossa kaksi erilaista maailmaa kohtaisivat. Pocahontasin tekeminen alkoi yhtä aikaa Leijonakuninkaan kanssa. Pocahontasta pidettiin Leijonakuningasta arvostetumpana projektina, joten useat animaattorit valitsivat työskentelevänsä juuri Pocahontasin parissa. Loppujen lopuksi elokuvasta tuli animaattoreiden mukaan vaikein elokuva, jonka parissa Disneyn studiot ovat työskennelleet. Pocahontasin tekeminen kesti viisi vuotta, ja pelkästään Pocahontasta oli animoimassa 55 animaattoria(!). Elokuvan yksityiskohtia muutettiin myös pari kertaa. Alun perin Pocahontasin eläinystävien piti puhua, ja hänellä piti olla kolmas eläinystävä, kalkkuna. Kaarnamuorin tilalla oli alun perin ”Jokivanhus” (Old Man River), mutta hahmo muutettiin puuksi koska Pocahontas kaipasi äitimäistä neuvonantajaa. Elokuva sai ensi-iltansa loppujen lopuksi vuonna 1995, samaan aikaan kun aito ja alkuperäinen Pocahontas täytti 400 vuotta. Pocahontas menestyi hyvin ja tienasi paljon rahaa, muttei menestys ollut niin hyvä kuin mitä tekijät olivat odottaneet. Syy tähän oli varmaan se, että Pocahontasissa käsitellään aikuismaisempia ongelmia, kuin aikaisemmissa menestyneissä Disney-elokuvissa. 

Mitä nämä aikuismaiset ongelmat ovat? Pocahontasissa käsitellään hyvin paljon eriväristen ihmisten syrjintää, kuten aikaisemmin tekstissä on jo mainittu. Uudisasukkaat, erityisesti Ratcliffe, ovat hyvin rasistisia, eivätkä usko intiaanien olevan yhtä hyviä ihmisiä kuin valkoihoiset ovat. Tällainen syrjintä ihon värin, saati sitten minkään erilaisuuden takia on todella typerää, ja ikävä kyllä sitä esiintyy vielä tänäkin päivänä. En oikein voi uskoa, että jotain ihmisryhmää on oikeasti pidetty niin paljon muita huonompana ja varsinkin niin massiivisissa suhteissa, kuin intiaaneja on pidetty. Kauheaa, miten tyhmiä ja pahoja me ihmiset olemme! Pocahontasissa suurin osa englantilaisista esitetään typerämpinä kuin intiaanit. Ihan kuin käsikirjoittajat ja animaattorit olisivat halunneet todeta, että itse asiassa intiaanit ovat parempia kuin me. Pocahontasin ja John Smithin suhde myös hälventää eroa eri ihonvärien välillä, sillä loppujen lopuksi me kaikki olemme samanlaisia: halajamme vain rakkautta. Elokuvan lopussa oleva Pocahontasin puheenvuoro Powhatanille tiivistää tämän kaiken syrjimisen, sillä eivät intiaanitkaan saa syrjiä valkoihoisia! Toinen aikuismainen ongelma elokuvassa on luonnonsuojelu. Pocahontas viihtyy paljon metsissä ja kallioilla, ja hän on yhtä luonnon henkien kanssa. Laulussa Tuulen värit tämä luonnonsuojelu ja luonnon rakastaminen tiivistyy kauniiseen muotoon, ja laulu voisikin olla vaikka Greenpeacen tunnussävel. Elokuvassa intiaanien elosta tehdään sitä tavoiteltavaa elämää, ja uudisasukkaiden luontoa ryöstävästä ja tuhoavasta elämisestä tehdään huono juttu. Niinpä elokuvassa intiaaneista tehdään monessa suhteessa parempia kuin rasistisista valkoihoisista. 

Elokuvan päähenkilö on Pocahontas, intiaanipäällikön tytär. Pocahontas on todellinen luonnonlapsi, joka puhuu erilaisten luonnon henkien kanssa. Myös neidon edesmennyt äiti puhuu Pocahontasille tuulen muodossa. Pocahontas rakastaa kaikkia mahdollisia eliöitä, ja häntä voisi pitää eräänlaisena ensimmäisenä luonnonsuojelijana. Pocahontas on todella utelias nainen, ja jos jotakin uutta ja pelottavaa ilmestyy hänen näkökenttäänsä, pitää siihen heti mennä tutustumaan paremmin. Pocahontas on myös hyvin hetkessä eläjä, eikä hän halua rakastuessaan ajatella, mitä hänen isänsä tai heimonsa suhteesta ajattelee. Pocahontasille vieraita käsitteitä ovat viha, erilaisuuden syrjiminen, rikkauden tavoitteleminen ja kateus. Siinä suhteessa Pocahontas elää hyvin yksinkertaista ja onnellista elämää ympäröivästä luonnosta nauttien ja hauskuutta pitäen. Pocahontas osaa nimittäin nauttia elämästä, eikä hän todellakaan ole vakava. Näissä suhteissa John Smith on täysin erilainen Pocahontasiin verrattuna, eikä pelkän ihonvärin perusteella. John Smith pitää erilaisuutta, kuten sitä eriväristä ihoa, pelottavana ja pahana, ja hänen mielestään luonto on tarkoitettu ihmisen alistamista varten. John Smith kuitenkin arvostaa luonnon kauneutta seiloriystäviään enemmän, ja haluaakin heti uuteen maahan rantauduttuaan lähteä tutkimusretkelle. John Smith on oikea seikkailijaluonne, ja loppujen lopuksi aikamoinen romantikko. John Smithillä pelaa myös oikeudentunto, ja Pocahontasin avustuksella hän lopulta ymmärtää, mikä elämässä on tärkeintä, ja se ei ole kulta.

Pocahontasin seurassa kulkee koko ajan pesukarhu Miiko ja kolibri Flik. Tämä kaksikko tuo elokuvaan sen kaipaamaa huumoria pelleilemällä tilanteessa kuin tilanteessa. Miiko on oikea suursyömäri ja tavaranhamstraaja, kun taas Flik on todella suojelevainen Pocahontasia kohtaan. Pocahontasin paras ystävä on kuitenkin Nakoma-intiaani, joka haluaa toimia heimon parhaaksi ja käyttäytyä odotetulla tavalla. Hän ei välillä ymmärrä, miksi Pocahontasin pitää kuljeskella ympäri metsiä, vaikka kotona olisi paljon tekemistä. Powhatan on intiaaniheimon päällikkö ja Pocahontasin isä. Powhatan johtaa heimoaan hellästi ja ymmärtävästi, ja hänelle luonto, suku ja perinteet ovat tärkeitä. Powhatan on kyllä myös hieman rasisti, sillä hänen mielestään uudisasukkaat ovat ”paholaisia”, jotka ovat tulleet ryöstämään intiaanien maat. Elokuvan virallisena pahiksena toimii kuvernööri Ratcliffe, joka johtaa englantilaisten retkikuntaa. Ratcliffe janoaa vain valtaa ja mammonaa, eikä tahdo uskoa, että sitä ei Jamestownista löydy. Ratcliffe on uudisasukkaiden ennakkoluuloisin veikko, ja hän pitää intiaaneja kauheina villeinä. Ratcliffe tuntee olevansa kotimaassaan väärinymmärretty, ja hän haluaa uuden maan löytämisellä parantaa asemaansa kuninkaan silmissä. Ratcliffen apulaisena toimii hölmöhkö Wiggins, joka ei aina ymmärrä isäntänsä rasistimaisia sanoja. Ratcliffella on myös lemmikkikoira Percy, joka sopeutuu vaikeuksien kautta elämään Virginiassa intiaanien kanssa. Mainitsemisen arvoinen hahmo elokuvasta on myös nuori Thomas, joka ihailee suuresti John Smithiä ja haluaa kovasti tulla arvostetuksi siirtokunnassa. 

Pocahontasissa on todella upeat taustat, ja luonnonkuvaus on kaunista ja aidon näköistä. Osa elokuvan tekijöistä matkasi elokuvan teon alkuvaiheessa Jamestowniin saadakseen inspiraatiota aidoista ja alkuperäisistä maisemista, ja retki oli kyllä kannattava. Elokuvan ihmisistä on myös tehty todella ihmismäisen näköisiä, ja mm. Pienestä merenneidosta tutut Arielin pyöreät silmät on unohdettu. Aitouden tunnelmaan on kenties pyritty juuri siitä syystä, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Elokuvassa ei muutenkaan ole sitä Disneyn perinteistä ”pyöreyttä”, vaan piirrostyyli on kulmikas ja geometrinen, vähän niin kuin Prinsessa Ruususessa. Näin maallikkona sanoisin, että tämä kulmikas tyyli käy intiaanitarinaan, ja että intiaanikylästä ja -heimosta on tehty hyvin aitoa vastaavia. En tosin ole mikään intiaaniasiantuntija, joten näitä väittämiä ei kannata ottaa liian tosissaan. :) 

Pocahontasin laulut ja musiikin on säveltänyt Alan Menken ja sanoitukset lauluihin on kirjoittanut Stephen Schwartz. Musiikki on todella upeaa, ja todellakin elokuvan tyyliin sopivaa. Laulut ovat minusta hyviä sekä englanniksi että suomeksi. Suomenkielisistä versioista tulee lapsuus mieleen, ja Arja Koriseva on se ainoa oikea Pocahontas minulle. Elokuvan aloittaa laulu Virginia company, jota lauletaan ihan elokuvan alussa laivaa lastattaessa. Samasta laulusta kuullaan lyhyempi versio vähän myöhemmin laivan selvitessä myrskystä. Pian tämän uusinnan jälkeen alkaa laulu Tahtiin rummun perinteen, jota kuoro laulaa kameran esitellessä intiaanien asumuksia. Kolmas laulu on Powhatanin laulama lyhyt Joki, jossa hän toivoo Pocahontasin olevan vakaa kuin joki. Pocahontas huomaa kuitenkin, ettei joki ole ollenkaan vakaa, ja laulaa lurauttaa laulun Virta minne veneen vie. Viides laulu on Kaarnamuorin laulama Kuule sydäntäs, jossa vanha puu antaa Pocahontasille neuvoja. Laulu kuullaan vielä myöhemmin elokuvan aikana lyhennettynä versiona. Kuudes laulu on Kaiva, kaiva, jonka Ratcliffe ja uudisasukkaat laulavat etsiessään kultaa rannasta. Laulun englanninkielinen nimi on muuten vekkuli Mine, mine, joka viittaa sekä kaivamiseen että Ratcliffen haluun saada kulta itselleen. Seitsemäs laulu on Tuulen värit, jossa Pocahontas opastaa John Smithiä luonnon kunnioittamisen suhteen. Kahdeksas laulu on sanoistaan kritiikkiä saanut Villejä, villejä, jossa sekä intiaanit että uudisasukkaat manaavat toisensa. Laulu toistetaan melkein heti edellisen loppumisen jälkeen, mutta toistossa Pocahontas yhtyy mukaan lauluun toivoen ehtivänsä sotivien joukkojen luokse ajoissa. Elokuvaan sävellettiin myös muita lauluja, kuten In the Middle of the River ja If I Never Knew You, joista jälkimmäisen pop-versio pääsi soimaan elokuvan lopputekstien aikana. Elokuva sai musiikistaan Oscar-palkinnon, ja se voitti myös parhaan laulun Oscarin laululla Tuulen värit. 

Pocahontasia sanotaan aikuismaiseksi elokuvaksi, mutta minun mielestäni lapsetkin voivat ihan hyvin katsoa sen. Eivät lapset tajua, että jotkut ihmisryhmät torjuvat toisiaan, saati sitten ota vaikutteita tuosta torjumisesta (ainakaan siis elokuvasta). Lapset näkevät elokuvasta lähinnä Miikon, Flikin ja Percyn hassuttelut, sekä Pocahontasin ja John Smithin suhteen. Muistelen Pocahontasin olleen ensimmäinen elokuva, jonka olen koskaan käynyt katsomassa elokuvateatterissa. Pocahontas on myös mielestäni eniten televisiossa esitetyin Disney-elokuva, tai ainakin lapsuudessa tuntui, että sitä esitettiin koko ajan YLE:n kanavilta. Tämän takia lapsena tylsistyin elokuvaan, mutta nyt olen taas löytänyt sen mahtavuuden. Pocahontasille on tehty jatko-osa nimeltä Pocahontas 2 – matka uuteen maailmaan (1998), jossa Pocahontas tapaa John Rolfen ja matkustaa tämän kanssa Lontooseen. Elokuva pilaa tämän alkuperäisen klassikon ihanan traagisen rakkaustarinan, joten jatko-osan katselua en suosittele. Mutta aito ja alkuperäinen Pocahontas on kaunista katsottavaa niin animaationsa kuin rakkaustarinansa suhteen, eikä ”aikuismaisten ongelmien” tarvitse haitata elokuvasta nauttimista! Ei siis muuta kuin nenäliinapaketti viereen ja elokuvaa katsomaan, sillä loppukohtausta ei pysty katsomaan ilman nessuja! 

”Mies ei ole mies, jos ei osaa ampua!”
- Kuvernööri Ratcliffe

(Pocahontasissa John Smith neuvoo Thomasia ampumaan molemmat silmät auki, mikä on itse asiassa huono tapa tähdätä mihinkään kohteeseen. Tuon ajan aseissa ei sitä paitsi ollut tähtäintä, ja ammus saattoi poiketa kohteestaan jopa kuusi metriä! Thomasin osuminen kohteeseen oli siis täysin tuurista kiinni, ei tähtäämisestä!)

Tää mekko kohta kelpaa vaik' kuninkaiden juhlaan...

Internetin ihmeellinen maailma jakaa taas Disney-kuviaan meidän katsottavaksemme! Artisti nimeltä Claire Hummel on tehnyt alla näkyvät upeat kuvat Disney-neitosista. Kuvissa Hummel on kuvannut naiset sellaisissa vaatteissa, joihin he olisivat pukeutuneet, jos olisivat oikeasti eläneet elokuvien kuvaamalla aikakaudella. Puvut siis vastaavat sen aikakauden vaatetusta, johon Disney on hahmonsa sijoittanut. Nauttikaa näistä taidokkaista piirroksista!

(Kuvat on otettu Claire Hummelin nettisivuilta clairehummel.com, mutta ne löytyvät myös deviantARTista.)

That someone as beautiful as she, could love someone like me.

Viime tekstin lailla tässäkin tekstissä käsitellään erään lukijan toivomusta. Ystäväni toivoi, että tekisin listan parhaimmista tai söpöimmistä Disney-pareista. Tuo toivomus esitettiin minulle... kröhöm... pari vuotta sitten. Joten olisikohan aika totetuttaa kyseinen toive??? Tämä teksti on siis osoitettu sinulle, Saara, ja anteeksi pitkä odotus! Tässä tekstissä käsitellään siis TOP-10 söpöintä Disney-paria.

HUOM! Teksti sisältää juonipaljastuksia!

10. Lumikki ja prinssi

Lumikki ja prinssi näkevät toisiaan elokuvan aikana todella vähän aikaa, mutta rakkaus toisia kohtaan syntyy jo ensinäkemältä. Lumikki ja prinssi ovat molemmat luonteeltaan mitä iloisimpia ihmisiä, eivätkä he anna pienten vastoinkäymisten pilata positiivisuuttaan. Molemmat ovat myös hyvin musikaalisia, ja he saattavat purskahtaa lauluun milloin missäkin tilanteessa.

9. Tarzan ja Jane

Tarzanin ja Janen ensikohtaaminen on outo ja hyvin fyysinen, ja siitä se suhde sitten pikku hiljaa lähtee käyntiin. Tutkija-Janea viehättää Tarzanin erilaisuus ja gorillamaisuus, kun taas Tarzania viehättää se, kuinka samanlainen Jane on häneen itseensä verrattuna. Molempien sisimmässä palaa seikkailijan ja maailmaa ihmettelevän ihmisen into. Kenties piste iin päälle on molempien samanpituinen tukka, joka viimeistään saa parin lyöttäytymään yhteen.

8. Pongo ja Perdita

Kaksi täplikästä dalmatiankoiraa sopivat toisilleen kuin pilkku dalmatialaisen turkkiin. Pongon ja Perditan elo on idyllistä. Heidän onneaan lujittaa yhteinen pentue, jonka kasvatuksesta he huolehtivat tasapuolisesti. Koirapari vaikuttaa hyvin onnelliselta, kuten kuvastakin näkyy. 

7. Kaunotar ja Kulkuri

Hienostoperheen lellitty koira ja renttumainen kulkukoira eivät välttämättä sovi toisilleen, mutta nyt kyseessä onkin Kaunotar ja Kulkuri. Kulkuri ihastuu Kaunottareen heti tämän ensikertaa nähdessään, kun taas Kaunottaren ihastumisessa menee vähän aikaa. Koirien erilaiset lähtökohdat vaikuttavat heidän suhteeseensa paljonkin, mutta kun kyse on rakkaudesta, lutviutuu kaikki hyvin paikoilleen. Parin onni on käsin kosketeltavaa.

6. Anita ja Roger

Anita ja Roger elävät samanlaista parisuhdeidylliä kuin Pongo ja Perdita. Roger ja Anita vain hassutelevat enemmän, vaikka Anita yrittääkin esittää vakavaa englantilaista rouva-ihmistä. Ulkopuolinenkin näkee selvästi, että Anita ja Roger viihtyvät keskenään, ja se jos mikä pitää parisuhteen koossa.

5. Simba ja Nala

Simba ja Nala ovat oiva esimerkki siitä, kuinka luja ystävyys voi muuttua rakkaudeksi. Eikö se kuulostakin hyvältä, että oma puoliso on myös paras kaveri? Simba ja Nala ovat molemmat seikkailijoita, jotka haluavat toimia elämässään oikein ja vastuullisesti. Nala on parista se vahvempi, sillä hän voittaa Simban aina painiotteluissa. Mutta Simba on leijonakuningas.

4. Thomas ja Herttuatar

Renttumainen kujakatti Thomas O'Malley ja hienostopiireistä saapuva Herttuatar kohtaavat ensikertaa Ranskan maaseudulla. Thomas on naisia naurattava kulkurikissa, kun taas Herttuatar on koko elämänsä asunut neljän hienostokartanon seinän sisällä suojassa maailman pahuuksilta. Tästä huolimatta Herttuatar osaa suhtautua erilaisiin persoonoihin lämmöllä. Thomasia ja Herttuatarta yhdistää heidän musikaalisuutensa sekä rakkautensa Pariisia kohtaan. Upea pari. 

3. Belle ja Hirviö

Bellen ja Hirviön suhde alkaa vihasta ja katkeruudesta, mutta päättyy rakkauteen. Belle ja Hirviö ovat molemmat erilaisia, syrjäänvetäytyviä henkilöitä, jotka haaveilevat suurista asioista. Belle haaveilee seikkailuista, kun taas Hirviö haaveilee ihmisyydestä. Belle osaa pehmittää Hirviön kovan kuoren, kun taas Hirviö saa Bellen näkemään pintaa syvemmälle. Hirviön muuttuessa takaisin ihmiseksi näemme, että tämä pari sopii toisilleen jopa ulkonäkönsäkin puolesta todella hyvin! 

2. Tiana ja Naveen

Tiana ja Naveen tulevat eri yhteiskuntaluokista: Naveen on naisten ja rahan perässä juokseva prinssi, kun taas Tiana on raskasta työtä tekevä köyhä afroamerikkalainen. Ensitapaamisen inho syventyy pikku hiljaa rakkaudeksi, kun pari pomppii sammakkoina pitkin New Orleansin soita. Tiana opettaa Naveenille itse tehdyn työn merkityksen, kun taas Naveen opettaa Tianalle rakkauden merkityksen.  Yhdessä tämä parivaljakko on voittamaton!

1. Mulan ja Shang

Söpöin Disney-pari on Mulanin ja Shangin muodostama duo. Elokuvassaan Mulan ja Shang eivät vielä ihan mene yhteen, mutta elokuvan lopusta saa sellaisen käsityksen, että pariutuminen tapahtuu pian. Shang ja Mulan sopivat toisilleen todella hyvin, sillä molemmat ovat taistelijoita, ja heillä on korkea moraali ja kunnia sukujaan kohtaan. Söpön parista tekee kenties juuri se, että he eivät vaihda pusuakaan elokuvan aikana, mutta selvää vispilänkauppaa on havaittavissa koko elokuvan ajan! Mahtava pari!

Tale as old as time...

Joku aika sitten sain pyynnön, että kirjoittaisin tekstin, jossa käsiteltäisiin romanttisimpia Disney-elokuvia. Pyyntö osoittautui yllättävän haasteelliseksi, sillä Disneyn elokuvista löytyy niin paljon muitakin elementtejä kuin romantiikkaa. Toisaalta taas monen Disneyn klassikon pääjuoni keskittyy tietyn pariskunnan suhteeseen, eli tehtävää voisi pitää helppona. Itse koen helppona romanttisten, yksittäisten kohtausten listaamisen, mutta kokonaiset elokuvat... No huh! Päänvaivaa aiheuttaa myös se, mitä kukin ihminen käsittää sanalla "romanttinen". Minä käsittelen tässä tekstissä romanttisuutta rakkautena, mutta voihan romanttisuus tarkoittaa myös tiettyä tyylilajia tai vaikka romanttisia haavekuvia elefanteista(!). Olen kuitenkin tehnyt parhaani, ja tässä on TOP-10 lista romanttisimmista Disney-klassikoista! Tosin taitaa mukana olla yksi Pixarinkin elokuva. :) 

HUOM! Tekstit sisältävät juonipaljastuksia!

10. Prinsessa Ruusunen

Koko Prinsessa Ruususen juoni perustuu siihen, kuinka prinssi saapuu ja herättää prinsessan tosirakkauden suudelmalla eloon sadan vuoden unesta. Romanttista? Toisaalta tämä romanttisuus keskittyy lähinnä yhteen kohtaukseen, jossa prinssi suutelee prinsessaa. Kaiken lisäksi prinsessa nukkuu, joten voiko prinssin sanoa olevan hyväksikäyttäjä (niinkuin alkuperäisessä Perraultin sadussa)? Onneksi Disneyn versiossa nuorta paria näytetään enemmän, ja elokuvan enin romanttinen anti keskittyy parin ensikohtaamiseen metsässä. Suurimman osan elokuvan ruutuajasta saa kuitenkin Pahattaren pahuudet ja kolmen haltijattaren taikomiset. Harmi, sillä Auroran ja Philipin romanssia olisi mukava nähdä enemmän!

9. Tuhkimo

Tuhkimon romanttisuus keskittyy elokuvan loppupuolelle. Kaikki alkaa siitä, kun Tuhkimo pääsee osallistumaan kuninkaallisiin tanssiaisiin haltijatarkumminsa pienellä avustuksella. Tanssiaisissa prinssi lumoutuu täysin tästä upeasta neidosta, ja romanttinen illanvietto linnassa voi alkaa. Tiedämme, että Tuhkimo joutuu lähtemään linnasta ennen ensimmäistäkään suudelmaa, mutta prinssi on menettänyt sydämensä tälle salaperäiselle naiselle ja lähtee etsimään tätä. Kun Tuhkimo saa kuulla prinssin etsinnöistä, lankeaa hänen kasvoilleen niin haaveileva ja ihastunut ilme, että katsojan on pakko haaveilla Tuhkimon kanssa mahdollisesta prinssin ja Tuhkimon tulevaisuudesta. Tässäkin elokuvassa romanttisuus jää valitettavasti taka-alalle Tuhkimon sorron tieltä. 

8. Kaunotar ja Kulkuri

Kaunotar ja Kulkuri on romanttinen tarina kahden eri luokkatasoista kotoisin olevan koiran välillä. Voitaisiinko tarinaa pitää siis eräänlaisena Romeona ja Juliana, jonka koiraversiossa rakkauden este sukuvihasta on vaihtunut luokkaeroon? Aluksi kahden koiran pitää tutustua toisiinsa, mikä ei kyllä suju ollenkaan romanttisissa merkeissä. Mutta ne treffit... ah! Spaghettilautanen, tähtitaivas ja Bella notte takaavat täydellisen tunnelman parhaimmille koirien treffeille ikinä! Treffien päätyttyä ei loppuelokuvasta löydy oikeastaan romanttisia kohtauksia.

7. Aristokatit

Rakkautta Pariisissa, uu la laa! Herttuattaren ja Thomas O'Malleyn rakkaustarina ei kuitenkaan ala Pariisista, vaan jostain Ranskan maalaisseudulta. Rakkaustarina kuitenkin huipentuu Pariisiin, tuohon rakkauden kaupunkiin. Siellä kissat viettävät kovin herkkiä hetkiä katoilla kuuta ja tähtiä katsellen. Herttuattaren ja Thomasin suhde on hyvin samanlainen kuin edellä mainitun Kaunottaren ja Kulkurin, sillä kissojenkin suhteessa naaras on rikas ja uros köyhä kulkuri. Renttumaisen Thomas O'Malleyn kesyttäminen kunnolliseksi kotikissaksi on jotenkin tosi suloista. Vaikka Aristokattien tarina onkin samankaltainen Kaunottaren ja Kulkurin kanssa, niin romanttisemman siitä tekee öinen Pariisi. Anteeksi kliseisyys, mutta näin se on!

6. Aladdin

Aladdinissakin romantiikka jää taka-alalle Hengen taikojen ja Jafarin pahistelun tieltä. Mutta jos elokuvaa katsoo hieman toisesta näkökulmasta, huomaa, että se on romantiikkaa täynnä! Elokuvan alussa Aladdin haaveilee jostain paremmasta, ja hänen tavatessaan Jasminen haaveilun kohde tarkentuu prinsessaksi. Jasminen tavattuaan Aladdin tekee kaikki tekonsa valloittaakseen Jasminen sydämen. Romanttisuus puhkeaa kukkaansa Aladdinin viedessä Jasminen taikamattoajelulle läpi Lähi-idän (ja Kiinan), ja ilta huipentuu parin vaihtamaan herkkään suudelmaan. Ah! Tämän jälkeen romanttisiin tunnelmiin palataan vasta ihan elokuvan lopussa Jasminen valitessa Aladdinin tulevaksi puolisokseen. Eli aika paljon romantiikkaa mahtuu tällaiseenkin akiivisuuspainotteiseen elokuvaan!

5. Notre Damen kellonsoittaja

Notre Damen kellonsoittajaa ei heti miellä romanttiseksi elokuvaksi, sillä elokuvan pääteemoina ovat lähinnä suvaitsevaisuus ja yhteiskuntaan kuuluminen. Sivuteemana käsitellään kuitenkin Phoebuksen ja Esmeraldan orastavaa rakkaustarinaa. Silmäpeli alkaa käydä kuumana jo Pariisin kaduilla parin ensi kertaa kohdatessa, ja elokuvassa hyvin pitkälle jatkuu nämä ihastumisen merkkien osoittamiset. Juuri ihastuminen on minusta kenties parasta rakkaudessa, ja sen näkeminen elokuvissa (varsinkin piirretyissä) on tosi hykerryttävää! Lopulta Esmeralda ja Phoebus vaihtavat ensimmäisen suudelman, ja elokuva loppuu parin suhteen kannalta hyvin lupaaviin tunnelmiin. Hieno rakkaustarina, vaikka sivujuoni onkin!

4. Pocahontas

Ah! Voiko muuta sanoa? Pocahontasin tarina on niiiiin romanttinen, mutta myös hyvin surullinen. Koko elokuva keskittyy intiaanin ja uudisasukkaan romanssiin. Kohtaus, jossa John Smith näkee ensimmäisen kerran Pocahontasin vesiputouksen luona, on niin kaunista katsottavaa! Molempien ilmeet ovat ihmetystä täynnä, ja pian tämä ihmetys muuttuu ihastumiseksi. Pocahontas ja John Smith eivät voi olla pois toistensa luota, vaan he karkaavat omista leireistään toistensa luo vaikka väkisin. Pari myös vähät välittää vihamielisestä ympäristöstä, sillä heidän rakkautensa on suurinta. Parin rakkaustarina loppuu kuitenkin surullisiin merkkeihin, sillä he joutuvat eroamaan toisistaan valtameren toisille puolille. Eron hetki on kaunis, ja ah, niin traagisen romanttinen. Jos katsojan sydän ei järky John Smithin laivan seilatessa pois, niin katsojan täytyy olla tunteeton ihminen! 

3. Prinsessa ja sammakko

Tianan ja Naveenin rakkaus ei ole rakkautta ensisilmäyksellä, vaan parin suhde kehittyy elokuvan aikana rakkaudeksi. Alussa Tiana on vain ravintolasta ja työstä välittävä nuori nainen, ja Naveen rellestävä naistenmies. Yhdessä oleminen onnistuu kuitenkin pehmentämään molempien sydämiä, ja ennen pitkää he ovat rakastuneita toisiinsa. Eikä tätä rakkautta haittaa ollenkaan se, että he ovat muuttuneet sammakoiksi. Naveenin ihastuneet vilkuilut Tianaan ovat todella ihania, ja jotenkin se tosiseikka, että mies rakastuu naiseen ensimmäisenä, on söpöä. Ma belle Evangeline -laulun aikana romanttisuus puhkeaa kukkaan, ja jatkuu siitä aina Naveenin epäonnistuneen kosintayrityksen kautta elokuvan loppuun asti. Ah!

2. Kaunotar ja Hirviö

Kaunotar ja Hirviö -elokuvan alussa ei liikuta vielä romanttisuuden merkeissä. Bellen ja Hirviön ensikohtaaminenkaan ei suju rakkauden täyttävissä tunnelmissa, sillä Hirviö pitää Belleä vankinaan ja Belle inhoaa ja pelkää vangitsijaansa. Jostakin kumman syystä Belle ja Hirviö kuitenkin rakastuvat toisiinsa. Tätä muutosta on ihana katsoa. Hirviön rakastuessa hän ihmettelee tätä uutta tunnetta, ja hän saa myös samanaikaisesti itselleen lisää toivoa kirouksen poissaamiseksi. Parin toisiinsa kohdistuneet ihastuneet katseet ovat tosi suloisia, ja Hirviön teot rakkaansa puolesta koskettavia. Tanssisalikohtaus on romanttisuuden ensimmäinen huipentuma, ja lopullinen huipennus tulee ihan elokuvan lopussa parin vaihtaessa ensimmäinen suudelmansa. Ah!

 

1. Wall-E

Kyllä, romanttisin Disney-elokuva ei kuulu Disneyn klassikoihin, vaan Pixarin elokuviin. Wall-E on jotain niin ihanaa, että sitä ei voi sanoin kuvailla! Wall-E rakastuu Evaan, ja tekee kaikkensa saadakseen tämän ihanan neidon huomion. Koko elokuva on lähinnä Wall-En ihastumisen kuvaamista, sillä pari saa toisensa vasta elokuvan lopussa. Ja kuten jo edellä totesin, ihastumisen näkeminen on parasta! On hyvin jännää nähdä se, miten hyvin robotit näyttävät tunteensa. Wall-Ekin on vain kuutionmuotoinen kasa metallia, mutta silti hänen tunteensa näkee paljon paremmin kuin joistakin ihmisnäyttelijöistä. Animaattorit ovat ihmeellistä väkeä; kaikki kunnia heille. Ja jos ette ole Wall-Ea nähneet, niin teidän on aivan pakko katsoa se, sillä se on sitä romanttisinta Disneytä!



Kaipaatko lisää lukemista romantiikan nälkään?

Lue tästä TOP10 romanttisimmat kohtaukset
Lue tästä TOP10 parhaat pusut
Lue tästä TOP10 parhaat rakkauslaulut