30.1.2019

Ihmeperhe 2 - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Raivaaja murtautuu esiin maan alta stadionin parkkipaikan kohdalla jättimäisellä poramaisella ajoneuvollaan. Siitä hän ajaa pankille, ryöstää sen ja lähtee pakoreissulle. Punamustissa asuissaan paikalle ryntää koko Ihmeperhe sekä Hyytäjä, jotka yrittävät pysäyttää Raivaajan. Tehtävä vaikeutuu Raivaajan paetessa paikalta pienellä poramaisella ajoneuvolla ison ajoneuvon riistäytyessä hallinnasta tuhoamaan kaupunkia. Supersankarit saavat ison laitteen pysäytettyä juuri ennen sen osumista kaupungintaloon, mutta Raivaaja onnistuu pakenemaan ryöstösaaliin kanssa. Ihmeperhe pidätetään ja he saavat moitteet ”sankariteoistaan” – heidän olisi vain pitänyt katsoa Raivaajan ryöstelyä sivusta, niin monelta vahingolta olisi vältytty. Ohjelma superien suojelemiseksi lakkautetaan, ja Ihmeperhe saa vastedes kantaa tekojensa vastuun itse. He pääsevät silti vielä motellimajoitukseen heidän oman talonsa tuhouduttua Syndrooman kanssa taistellessa. 

Ihmeperhe, eli Vaarojen perhe, on nyt kovin masentuneissa tunnelmissa. Elli Vaara kieltää perheeltään supervoimien käytön suojellakseen heitä, vaikka muut perheenjäsenet ovat asiasta eri mieltä. Illalla motellin pihalle saapuu Hyytäjä, joka pääsi pakenemaan kaupungintalolta ennen poliisin saapumista. Hyytäjä eli Julius Väre kertoo tavanneensa erään rikkaan miehen, joka haluaisi tavata heidät kaikki kolme – Hyytäjän, Herra Ihmeen ja Neiti Rajattoman – vanhoissa superasuissaan. Tarjolla olisi ilmeisesti supersankarihommia. Pienen kiistelyn jälkeen Ilu ja Elli päättävät mennä tapaamiseen. 

Tapaamiseen heidät on kutsunut maailmanlaajuisen viestintäyrityksen omistajat Voitto ja Eveliina Taival. Voitto fanittaa supereita isänsä tapaan suuresti, ja hänen mielestään syy supereiden laittomuuteen on näistä liikkeellä olevat mielikuvat: superit aiheuttavat vain tuhoa. Voitto haluaa laillistaa superit muuttamalla mielikuvia heistä, ja mielikuvien muuttaminen onnistuu vain tuomalla kansalle esiin supereiden näkökulman pelastushommista – ei vain kaikkea niistä aiheutunutta tuhoa. Voiton mielestä Neiti Rajaton olisi täydellinen keulakuva hänen suunnitelmalleen, sillä Neiti Rajattoman pelastustyöt ovat aiheuttaneet vähiten vahinkoa ympäristölle. Miehensä kanssa keskusteltuaan Elli suostuu työtehtävään: Elli puhdistaa supersankarien maineen ja Ilu jää kotiin hoitamaan lapsia. Elli kuitenkin sanoo, että mikäli kotona tulee mitään ongelmia, hän jättää työt kesken palatakseen kotiäidiksi. Kiitokseksi töihin ryhtymisestä Vaarojen perhe pääsee muuttamaan yhteen Taivalten monista taloista. 

Neiti Rajattoman ensimmäinen ”keikka” superina on seurata, että kaupungin uuden magneettijunan avajaiset sujuvat suunnitelmien mukaan. Rajattomalla on yllään minikokoinen kamera, jonka avulla hänen pelastuspuuhansa välitetään kaikelle kansalle. Magneettijunan ohjausjärjestelmä kuitenkin kaapataan Neiti Rajattoman silmien edestä. Neiti Rajaton pelastaa päivän, mutta hänelle selviää, että terrorisointiyrityksen takana on Ruutukaappari-niminen henkilö, joka onnistui ruutujen välityksellä hypnotisoimaan junan kuljettajan. Myöhemmin Ruutukaappari valtaa televisiohaastattelun, ja hän yrittää hypnotisoinnin avulla tappaa suurlähettilään. Lopulta Neiti Rajaton jäljittää yhdessä Eveliinan kanssa Ruutukaapparin lähetyksen, ja hän saa ilkityön tekijän kiinni… vai saako? 

Ellin pelastaessa päivää Ilu tuskailee kotona kolmen lapsen ongelmien parissa. Esan matematiikka menee yli Ilun hilseen, eikä Ilonan suhdekuvioita ole helppo tukea. Eniten vaivaa Ilulle kuitenkin koituu Jaskasta, joka alkaa testailla supervoimiaan. Ilu saa onneksi hieman vauvanhoitoapua Eira Kuosilta. Ilu iloitsee samalla Ellin onnistuneista pelastustehtävistä, jotka johtavat siihen, että päättäjät päättävät taas laillistaa supersankarit. Voitto Taival päättää järjestää maailmanjohtajille ja supereille allekirjoitustilaisuuden luksuslaivallaan tapahtumaa juhlistaakseen. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä Voiton sisko Eveliina paljastuukin Ruutukaapparin taustatekijäksi: hän se hypnotisoi Neiti Rajattoman kiinniottaman Ruutukaapparin, ettei jäisi itse kiinni. Suunnittelemiensa hypnotisoivien lasien avulla Eveliina saa valtaansa Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen, Hyytäjän ja joukon uusia supereja. Vain Ihmeperheen lapset pääsevät hypnotisoivilta laseilta pakoon ja soluttautuvat laivalle.  

Eveliinan suunnitelmana on näyttää kameroiden edessä, kuinka supersankarit valtaavat maailmanjohtajia täynnä olevan laivan ja ajavat sen päin rantaa. Tällöin ihmiset tajuaisivat, ettei supersankareita kannattaisi laillistaa, vaan pitää heidät yhä laittomina. Ilona, Esa ja Jaska kuitenkin pilaavat Eveliinan suunnitelmat. Yksi kerrallaan he irrottavat hypnotisoivat lasit superien silmiltä, ja yhdessä toimimalla Ihmeperhe onnistuu pysäyttämään Eveliinan. Niinpä supersankarien laillistaminen onnistuu, ja koko Ihmeperhe pääsee tulevaisuudessakin osallistumaan laillisesti rikosten ja pahantekijöiden torjuntaan. 

Ihmeperhe 2 on jatko-osa Pixarin vuonna 2004 ilmestyneelle elokuvalle Ihmeperhe. Jatko-osan valmistumisessa meni 14 vuotta, mutta molempien elokuvien ohjaaja Brad Bird on paljastanut, että hän leikitteli Ihmeperheen jatkotarinalla jo ensimmäisen elokuvan ilmestymisestä lähtien. Jo ensimmäisissä Birdin ideoissa perheen vanhemmat Ilu ja Elli vaihtoivat roolia kodinhoidon ja työn välillä, ja Jaska alkoi testailla kehittyviä supervoimiaan. Vuonna 2014 Disneyltä ilmoitettiin, että Pixar alkaa työstää Ihmeperheen jatko-osaa, ja vuonna 2015 Bird pääsi vihdoin käsikirjoittamaan elokuvaa. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa elokuvassa seikkaili muotisuunnittelija Galbaki (joka nytkin mainitaan elokuvassa nimeltä), jolla olisi ollut suurempi kiista Eira Kuosin kanssa supersankareiden muodista. Elokuvan pääpahiksena toimi alunperin supersankari ”Shellac”, mutta hänet vaihdettiin Ruutukaappariksi. Elokuvassa suunniteltiin myös esiintyvän Ihmeperheestä tuttu Jaskan lapsenvahti. Ihmeperhe 2:n piti ilmestyä vasta kesällä 2019, mutta sen ja Toy Story 4:n julkaisupäiviä vaihdettiin Toy Storyn tuotannon myöhästyessä. Niinpä Ihmeperhe 2 julkaistiin vuotta aikaisemmin, kesällä 2018. Elokuva menestyi todella hyvin teattereissa, ja siitä tulikin neljänneksi eniten tienannein elokuva vuodelta 2018 ja toiseksi eniten tienannein animaatioelokuva ikinä Frozenin jälkeen. Ihmeperhe 2 sai Oscar-ehdokkuuden tämän vuoden Oscar-gaalassa parhaasta animaatioelokuvasta. Helmikuun lopussa pääsemme näkemään, miten Ihmeperheen käy. 

Ihmeperhe-elokuvien ilmestymisen välillä aikaa kului tosiaan 14 vuotta, ja ajan kulun huomaa selvästi animaatiosta. Ihmeperhe 2:n animaatio on paljon sulavampaa, aidomman näköistä ja yksityiskohtaisempaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Vaikka aikaa elokuvien ilmestymisen välillä kuluikin paljon, on minusta mahtavaa, että tarinallisesti Ihmeperhe 2 jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäisessä elokuvassa jäätiin. Näin elokuvan alussa ei tarvitse selitellä, mitä hahmoille on tapahtunut elokuvien välissä, vaan päästään suoraan toimintaan kiinni. Juonellisesti Ihmeperhe 2 on muutenkin oikein toimiva ja jännittävä kokonaisuus, ja se pääsee samanlaiseen tunnelmaan kuin Ihmeperhe. Tunteellisia kohtauksia elokuvasta ei kauheasti löydy. Ainoastaan Neiti Rajattoman löytäessä Ruutukaapparin tukikohdan ja hänen mennessään tutkimaan sitä kulkee jännityksen kylmät väreet selkäpiitäni pitkin.


Ihmeperhe 2 jatkaa Vaaran perheen tarinan kertomista, tosin tällä kertaa tarinan fokus on siirtynyt perheen isästä perheen äitiin, Elli Vaaraan alias Neiti Rajattomaan. Näin elokuva jatkaa siis Pixarin jatko-osien ”perinnettä”, jossa päähenkilö ja sivuhenkilö vaihtavat roolejaan, kuten elokuvissa Autot 2, Monsterit-yliopisto ja Doria etsimässä. Ilu ja Elli vaihtavat elokuvassa roolejaan siinäkin mielessä, että Elli lähtee nyt työelämään Ilun jäädessä kotiin hoitamaan lapsia. Minusta tämä vaihdos on aivan mahtava! Ihmeperheen elokuva-arvostelussa kritisoin sitä, miten naisen asemaa poljettiin perinteisiin konservatiivisiin malleihin, vaikka Neiti Rajaton elokuvan alussa vaikutti kovin feministiseltä hahmolta. Nyt voin kuitenkin onnekseni todeta, että jatko-osassa kaikkien naishahmojen osallisuutta elokuvan tapahtumiin on lisätty railakkaasti. Ensimmäisessä elokuvassa nähtävästä kotiäidistä kuoriutuu siis loistava supersankari, ja on ihana nähdä, miten Neiti Rajaton iloitsee onnistumisistaan. Toisaalta on myös ihana nähdä, miten Ilu onnistuu ”kodinhengettären” työstään. Ilu kaipaa välillä kovasti supersankarin hommiin, eikä hän osaa aina iloita puhtaasti vaimonsa puolesta, koska tuntee kateellisuutta tätä kohtaan. Tämä osoittaa Ilun olevan inhimillinen ihminen, ja helpottaa hahmoon samaistumista. Ja hienostihan Ilu onnistuu lastenhoidosta, vaikka ei ehkä ihan yhtä tyylipuhtaasti kuin Elli. Ehkäpä Ilukin tajuaa elokuvan aikana Eira Kuosin sanat: ”Oikein tehtynä vanhemmuuskin on sankarillista.” 

Vaaran perheen lapsista eniten ruutuaikaa saa tällä kertaa perheen kuopus, Jaska-vauva. Jaskalla alkaa heräillä hänen supervoimansa, mikä aiheuttaa paljon hankaluuksia perheelle. Elokuvan aikana Jaskalla esiintyy yhteensä 17 eri supervoimaa (!), muun muassa laserin ampuminen silmistä, tuleen syttyminen, seinien läpi kävely ja eri ulottuvuuksissa liikkuminen. Elokuvan ehdottomasti hauskin kohtaus on se, jossa Jaska taistelee pesukarhun kanssa, ja jossa monet hänen voimansa pääsevät ensimmäistä kertaa esille. Vaarojen perheen isommat lapset tuskailevat koulunkäynnin kanssa: Esalle hankaluuksia aiheuttaa matematiikka ja Ilonalle ihastuminen Toni Rytivuohon. Elokuvan loppupuolella Ilona ja Esa saavat juonessa suurempaa roolia, suurimmassa osassa elokuvaa heidän roolinsa jää melko pieneksi.


Ihmeperheestä tuttuina hahmoina elokuvassa nähdään Toni Rytivuon ohella Hyytäjä, Eira Kuosi ja Raivaaja. Hyytäjä saa enemmän ruutuaikaa ensimmäiseen elokuvaan verrattuna, mutta Eira Kuosin rooli jää valitettavan pieneksi, ehkä jopa turhaksi. Uusina hahmoina elokuva esittelee meille maailmanlaajuisen viestintäyrityksen omistajat, sisarukset Voitto ja Eveliina Taivaleen (vai Taipaleen? miten sukunimi Taival väännetään?). Eveliina toimii teknisenä nerona yrityksen taustalla, mutta Voitto paistattelee yhtiön positiivisena keulakuvana. Sisarukset eivät voisi olla erilaisemmat luonteeltaan, vaikka molempien tavoitteena onkin puhdistaa supersankareiden maine. Neiti Rajaton ystävystyy erityisesti Eveliinan kanssa, ja heidän välillään nähdään elokuvan aikana monta feminististä keskustelua. Ihmeperhe 2 esittelee meille joukon myös uusia supersankareita, muun muassa Portaalin, Murskarin ja Hapokkaan. Näistä suurimman roolin saa Portaali, joka ihailee Neiti Rajatonta ja lopulta ystävystyykin tämän kanssa. Portaalin supervoima on muuten aivan samanlaisten portaalien tekeminen kuin videopelissä Portal. Pahiksena elokuvassa toimii Ruutukaappari, jonka suomenkielinen supernimi on minusta todella typerä. Ruutukaappari hypnotisoi ihmisiä televisioruutujen avulla, ja tekemällä näin hän yrittää saada ihmiset elämään oikeaa elämää pois ruutujen edestä. En ymmärrä, miten hänen agendaansa ajaa eteenpäin siis suurlähettilään murhayritys tai magneettijunan kaappaus – ellei Ruutukaapparin tavoite olekin joku muu... Lisäksi yritys saada ihmiset pois ruutujen äärestä sopisi mielestäni paremmin 2010-luvulle sijoittuvaan elokuvaan, kuin tähän 1960-luvulle sijoittuvaan elokuvaan. Oli miten oli, Ruutukaappari ei mielestäni ole kovin onnistunut pahis. Lisäksi arvasin hänen ”yllätyksellisen” oikean henkilöllisyytensä jo elokuvan alussa. Olen tainnut ennenkin sanoa, että nämä Disneyn ja Pixarin elokuvien ”yllätyspahikset” alkavat kyllästyttää, kaipaisin ruutuihin välillä jotain muuta. (Huom! Loppuosa kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Täytyy vielä sanoa, että Raivaaja ei jää koskaan elokuvan aikana kiinni pankkiryöstöstä. Tämä toisaalta ärsyttää minua suunnattomasti, mutta toisaalta se on hieno veto tekijätiimiltä. Superitkaan eivät ole kaikkivoipaisia! 

Ihmeperhe 2:n säveltäjänä on ensimmäisestäkin Ihmeperheestä tuttu Michael Giacchino, joka on toiminut myös monen muun Pixarin elokuvan säveltäjänä (mm. Coco, Up ja Inside Out). Musiikkiteemoissa kuullaan samoja säveliä kuin elokuvasarjan ykkösosassa, ja näiden tuttujen sävelmien kuuleminen tuo heti nostalgisia tunteita pintaan. Menevän taustamusiikin lisäksi elokuvassa kuullaan pari laulua, joita elokuvassa lauletaan lyhyet pätkät supersankareita ihailevan Voitto Taivalen esiintyessä ruudulla ensimmäistä kertaa. Nämä laulut ovat elokuvassa Neiti Rajattoman, Herra Ihmeen ja Hyytäjän ”tunnussävelet”, jotka sävellettiin elokuvan maailmassa supersankarien ollessa laillisia. Tyyliltään ne muistuttavat televisiosarjan tunnareita 60-luvulta, mutta en nyt muista, selitetäänkö niiden elokuvamaailman alkuperää elokuvassa sen enempää. Kokonaisuudessaan kappaleet Here Comes Elastigirl – Elastigirl’s Theme, Chill or Be Chilled – Frozone’s Theme ja Pow! Pow! Pow! – Mr.Incredible’s Theme kuullaan elokuvan lopussa lopputekstien aikaan. 

Koska Ihmeperhe 2 on Pixarin elokuva, ei elokuvasta puhuttaessa voi olla mainitsematta ”easter eggejä”, joita elokuvaan on piilotettu. A113 nähdään useassakin paikassa elokuvan aikana. Tämä kirjain-numero-yhdistelmä koristaa omille teilleen karannutta magneettijunaa, se nähdään elokuvan lopussa elokuvissa pyörivän elokuvan nimen kohdalla ja lisäksi Neiti Rajaton etsii videolta vihjeitä Ruutukaapparista huoneesta numero A113. Pizza Planeetan auto on nähtävillä sen kerrostalon eteen parkkeerattuna, johon Neiti Rajaton menee etsimään Ruutukaapparia. Pixar-pallon voi nähdä kuviona Jaskan pinnasängyn päädyssä, ja Jaskan pinnasängyn päällä roikkuvan mobilen voi nähdä muodostuvan Inside Outissa nähtävistä abstrakteista kuvioista. Laite, jolla viranomaiset poistavat elokuvan alussa Tonin muistot Ilonasta superina, on samantapainen kuin Men in Black -elokuvissa nähtävät muistinpyyhkimislaitteet. Voitto Taival -hahmo taasen on kunnianosoitus itselleen Walt Disneylle. Hahmon ulkonäkö karikatyrisoi Disneyn ulkonäköä, ja hahmon englanninkielinen nimi Winston Deavor sisältää samat nimikirjaimet kuin Walt Disneyllä. Lisäksi Internetissä luki, että elokuvassa olisi nähtävillä jokin uusi hahmo Toy Story 4 -elokuvasta, mutta tähän en ota kantaa ennen kuin elokuva on nähty. 

Ihmeperhe 2 on viihdyttävä elokuva, josta löytyy jotain nautittavaa kaikille perheenjäsenille. Minun mielestäni elokuvassa parasta oli seurata Ilu Vaaran toimimista ”kodinhengettärenä”, mutta toisia elokuvassa kiehtoo Neiti Rajattoman pelastuspuuhat ja elokuvan feministinen sanoma. Elokuvan uudet hahmot eivät valitettavasti ole kovin muistettavia, mutta vanhat hahmot saavat kivasti lisää lihaa luittensa ympärille. Onneksi elokuvan juoni, musiikki ja animaatio on onnistunutta. Ihmeperhe 2 on mielestäni tunnelmaltaan ja tasoltaan hyvin samalla linjalla ensimmäisen Ihmeperheen kanssa, ja pisteyttäessäni elokuvia niiden välille tuli vain yhden pisteen ero. Ihmeperhe 2 vei voiton upealla animoinnillaan, vaikka juonellisesti Ihmeperhe olikin parempi. Saa nähdä, saako Ihmeperhe 2 joskus jatkoa – tällaista mahdollisuutta elokuvan ohjaaja Brad Bird on nimittäin väläytellyt. Elokuvan joutuessa kiirehtimään valmistumistaan vuotta aikaisemmaksi moni idea jäi käyttämättä, ja näistä saattaisi syntyä jopa kolmas elokuva. Saa nähdä, mitä käy… 

”Pojat on uunoja ja superit haisee!”
- Ilona Vaara


Lue tästä arvostelu elokuvasta Ihmeperhe.

Tästä klikkaamalla taas pääset näkemään, mihin Ihmeperhe 2 sijoittuu Pixar-klassikoiden "paremmuuslistallani".

18 kommenttia:

  1. Mun on pakko sanoo että kun kävin kattomassa Ihmeperhe kakkosen, niin se oli tosi positiivinen yllätys. Mitä muutakaan voisi Pixarilta odottaa.
    Oli mielenkiintoista että Ilu ja Elli vaihtoivat paikkaa perheessä, että äiti hoitaa sankarihommat ja isä työskentelee kotona, ja samalla saamme nähdä Jaskan voimia enemmän. Ja myöskin tuo Ilonan särkynyt sydän ja kiukunpurku on varmaan monelle teinille samaistuvaa, ja varsinkin minulle aikuiselle miehelle, etenkin kun jo puolivuotta on oltu parisuhteessa.

    Ei vitsi kun pitäisi tehdä uusi blogi ja arvostelu, viime blogista kun on aikaa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva, että Ihmeperhe 2 yllätti positiivisesti, ja että tykkäsit elokuvasta. Ilonalla tosiaan alkaa murrosikä ihan todella tässä elokuvassa, ja Ilu-raukka yrittää pysytellä kärryillä tyttärensä aivoituksista. Minusta on myös hauska, miten Ilu yrittää saada Ilonaa ja Tonia yhteen, mutta hänen suunnitelmansa eivät ollenkaan onnistu. XD

      Mutta joo, kirjoittelehan ihmeessä blogiisi uusi teksti! Vaikkapa huomenna alkavan helmikuun kunniaksi! ;)

      Poista
    2. Se ei ehkä onnistu ihan heti, etenkin kun huomenna on muutto. XD Mutta koetan keksiä uude idean.

      Poista
  2. Mahtava arvostelu jälleen kerran! Kyllä hyvää kannattaa odottaa - oli kyseessä sitten Ihmeperheen jatko-osa tai sinun arvostelusi siitä! :)

    Enpä oikein tiedä, mitä menisin tähän lisäämään. Silloin kun kirjoitin oman arvioni, keskustelimmekin leffasta jo, mutta oli kyllä kiva päästä lukemaan pidemmät ajatuksesi.

    Minun pitäisi hommata Ihmeperhe 2 jossain kohtaa hyllyyni, mutta jostain syystä siitä ei ole julkaistu 3D + 2D Blu-ray -julkaisua toisin kuin muista Pixareista. Itse kerään ne yleensä niin, sillä silloin mukana saattaa tulla ylimääräinen bonuslevy. Nyt tätä ei ole tapahtunut ja ihmetellen odottelenkin, että tuleeko sitä lainkaan, vai ostanko vain tavallisen 2D-julkaisun?

    - Joonatan Porras, Elokuvan taikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos! Tässähän ihan punastuu, kun omia tekeleitä verrataan näin loistavaan leffaan. XD Aikalailla samojen asioiden ympärillä pyörimme molemmat arvosteluissamme, kuten sinulle kirjoitinkin. Tai ainakin itse huomioin nyt uudestaan arvosteluasi lukiessa juuri ne samat teemat, joita itsekin olin arvostelussani pyöritellyt. Mutta ehkäpä se on ihan luonnollista, kun samasta elokuvasta puhutaan. :)

      No onpas jännä, jos ei ole tuollaista 3D-yhdistelmäjulkaisua tullut myyntiin. Luulisi, että se olisi jo tullut, jos olisi tullakseen. Ehkä 3D-julkaisut eivät ole aikaisempien julkaisujen kohdalla myyneet tarpeeksi hyvin, joten Ihmperhe 2:n kohdalla siitä luovuttiin...? Ei voi tietää. Itselläni on se normaali 2D-julkaisu jo hyllyssä.

      Poista
  3. Ihanaa lukea pitkästä aikaa sinun arvosteluasi! Olen monesta asiasta elokuvassa samaa mieltä. Oli myös kiva huomata että jatko-osa onnistui jopa päivittämään ykkösosan listallasi (oli ero sitten kuinka pieni tahansa :D). Ilun arjen seuraaminen oli minustakin kiinnostavinta ja vanhempien roolien muuttuminen on yksi elokuvan parhaita puolia. Tämä oli minulle elokuvana todellakin postiviinen yllätys ja arvostelusi oli jälleen todella mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Kiva että nautit tekstin lukemisesta! :) Pääsin jotenkin hyvään "kirjoitustilaan" keskiviikkona, niin arvostelun kirjoittaminenkin sujui kuin itsestään. Vanhempien roolien muuttuminen oli kyllä hyvä ja moderni siirto Pixarilta. ...Vai voiko sitä enää sanoa moderniksi, että mies hoitaa lapsia kotona äidin ollessa töissä? Hmmm...

      Poista
  4. Vastahan tää elokuva tuli teattereihin ja nyt oon jo lukemassa tätä arvostelua. Ihmeperhe kolmosta odotellessa. En kyllä oo nähnyt sitä ekaa elokuvaa, vaikkei sillä oo mitään väliä, kun katoin Toy Story kolmosenkin ennen ykköstä ja kakkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Toisaalta tuntuu, että elokuva pyöri ihan vasta teattereissa, mutta toisaalta sen Suomen ensi-illasta on aikaa nyt 4 kuukautta. Nopeasti se aika sitten loppujen lopuksi vilahtaa. Suosittelen kyllä ensimmäisenkin Ihmeperheen katsomista. :)

      Poista
  5. On hieman erikoista lukea näin positiivisia arvosteluja, kun omasta sekä ystävieni ja perheeni mielestä jatko-osassa oli kyllä selkeästi taso laskenut huomattavasti ensimmäiseen elokuvaan verrattuna. Ensimmäisen osan katsottua olimme innoissamme, mutta toisen elokuvan jäljeen mielen valtasi todellinen pettymys. Katsoimme molemmat elokuvat peräkkäisinä päivinä ja muutoksen huomasi selkeästi. Leffat tuntuivat olevan kuin ihan eri maailmoista. Ainoastaan leffan pahiksen motiivit olivat enemmän järkeenkäyvät toisin kuin Syndroomalla.

    Toisin kuin jatko-osassa, ensimmäisessä elokuvassa oli myös rauhallisia hetkiä ja muutakin kuin vain sähellystä ja toimintakohtauksia. Juoni liikkui eteenpäin ja sitä kehiteltiin rauhassa kohtaus kohtaukselta. Jokaisella kohtauksella oli tarkoitus. Nyt tunnelma oli rauhaton. Jatko-osasto voisi helposti jättää pois ison osan (sähellys)kohtauksia ja leffa pysyisi silti ihan samanlaisena. Eikö nykykatsojan kärssivällisyyden uskota riittävän ilman jatkuvaa silmäkarkkia ja kohellusta? Tämä tunnelman muutos saattoi toki johtua Disneyn mukana olosta elokuvaprojektissa.


    Ystäväni mainitsi, että elokuva olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi ja samaistuttavampi, jos se olisi kertonut koko tarinan läpi motellissa asuvan, kodittoman ja raha-ongelmista kärsivän supervoimia omaavan perheen elämästä. Mutta eihän se ole kiinnostavaa, joten pitihän heidät heti siirtää hieman glamourimpaan ympäristöön! Asutaan upeissa lukaaleissa, juhlitaan glamour-juhlissa ja ajetaan kalliilla autoilla. On jännää miten  yhdysvaltalaisiin, jopa lapsille suunnattuihin elokuviin, tungetaan tällaisia utopistisia raha-fantasioita rikkaiden elämästä.


    Feministisenä tätä elokuvaa ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan pitää. Ensimmäinen elokuva oli feministinen juuri siksi, että siinä naiset seikkailivat ja taistelivat rikollisia vastaan siinä missä miehetkin eikä siitä tehty numeroa. Kukaan nainen ei voivotellut ettei pystyisi toimimaan. Ja ei Elli ekassa leffassa todellakaan edustanut mitään konservatiivisen kotirouvan arkkityyppiä. Hän oli hyvin määrätietoinen ja jatkuvasti kyseenalaisti miehensä valintoja.

    Ensimmäiseen elokuvaan oli myös suunniteltu alkuperäisessä käsikirjoituksessa hyvin feministinen kohtaus, jossa Elli puolustaa lasten kasvatuksen ja hyvän vanhemmuuden tärkeyttä. Käsikirjoittajat halusivat supersankarin puolustavan äitiyttä. "Miten paljolta pahuudelta säästyttäisiin, jos ihmiset osaisivat olla hyviä vanhempia eikä kenelläkään ei oikeutta tulla sanomaan kotiäidiksi ryhtymistä vähemmän tärkeäksi!" Lisäksi ekassa leffassahan juuri Elli oli se, joka lopulta lähti pelastamaan miestään pulasta, osoittaen että vaikka hän on kotiäiti, se ei tee hänestä avutonta.

    Mutta! Tässä uudessa elokuvassa oikein pitää alussa käydä sovinistinen roolimalli-keskustelu vanhempien välillä että onhan se nyt ihan varmasti ok jos nainen jättää lapset miehen hoiviin ja lähtee seikkailemaan. Ja näytetään, miten menestyvän naisen takana on vain kateellinen aviopuoliso, eikä Ilu saa leffan aikana mitään opettavaista oivallusta, että hän toimii itsekkäästi. Jopa elokuvan lopputaistelun aikana kun muut sanovat Ellille että lähde ottamaan pahis kiinni, niin mitä Elli tekee? No hän häneltyy, sanoo ettei hän pysty siihen ja että hänen pitää huolehtia lapsista. Ja tarvitsee miespuolisen auktoriteetin kertomaan, että hän kykenee siihen. Ekan elokuvan Elli olisi itse pyytämättä jo laittanut toimeksi ja lähtenyt Eveliinan perään.

    Mutta kai tälläinen ylikorostaminen ("Hei katsokaa! Tämäkin hahmo pystyy tekemään jotain vaikka onkin vain nainen! Vau miten edistyksellistä!"), mitä näkee paljon nykyään leffoissa ja muussa mediassa, on sitä nykyajan "feminismiä". Mutta valitettavasti tällainen alleviivaus sotii hyvää tarkoitustaan vastaan, sillä se jättää katsojan mieleen ajatuksen, että kykenevä nainen onkin sääntöön poikkeus ja että sukupuolella onkin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Elokuva vaikutti ihan 1950- ja 60-luvun pesukoneiden mainoksilta, joiden kuvissa on tiskaava hymyilevä vaimo kellomekossaan, ja kuvan mies tuohtuneena kieltäytyy tiskaamisesta tai pyykin pesusta ja mainostekstissä lukee "katso, se on nyt helppoa!" Samoin Ilukin selviää lasten hoidosta turvautumalla teknologiaan tai Eiraan, joka on nainen... Luulisi että 60 vuotta myöhemmin lasten elokuvissa sukupuolirajoja voitaisiin rikkoa ilman numeroa ja sovinistista kommentointia.

      Poista
    2. "On jännää miten yhdysvaltalaisiin, jopa lapsille suunnattuihin elokuviin, tungetaan tällaisia utopistisia raha-fantasioita rikkaiden elämästä."

      No koska tällaiset elokuvat ovat rikkaiden tuottamaa taidetta. Ei heidän näkökulmastaan motellissa pakon edestä asuva perhe ole tarpeeksi hyvä. Pitää olla miljonääri kuten tässä tai vähintään ylempään keskiluokkaan kuuluva kuten Vaarojen perhe oli ekassa elokuvassa.

      Poista
  6. Myös muut naishahmot ovat myös taantuneet jatko-osasa. Perheen tytär Ilona oli epävarma nuori tyttö, joka oppi lopulta luottamaan itseensä ja käyttämään kykyjään. Mutta jatko-osan Ilona on huomattavasti paljon lapsellisempi ja epäkypsempi. Sanoisinko että jopa hysteerinen. Hän käytännössä vain itkeskelee ja haikailee täysin mitäänsanomattoman pojanklopin perään. Mitään muuta tekemistä tai mielenkiinnon kohdetta ei leffan teini-ikäiselle tytölle taaskaan keksitty kuin säälittävä pojan perässä roikkuminen. Hän on kävelevä klisee epätoivoisesta, romantiikan nälkäisestä teinitytöstä. Pojan kannalta tällainen epätoivoisen takertuva käytös on huolestuttava merkki. Tällaisenko kuvan halutaan antaa leffaa katsoville lapsille ja teineille siitä, mikä on terve ja hyvä parisuhde kahden teinin välillä tai miten ensimmäisessä parisuhteessa kuuluu käyttäytyä?

    Koko Ilonan juonikuvio on leffassa käytännössä mukahauskan komiikan tuojana (koska sitä ilmeisesti ei ollut muutenkin tarpeeksi) ja liian monta kerta toistetun vitsin asemassa, mutta se tekee karhunpalveluksen itse Ilonan hahmolle.

    Ensimmäisen leffan parhaimman hahmon Eiran osuus on miellyttävä, mutta kuitenkin lopulta täysin turha.

    Eveliina on pahiksena Syndroomaa moniulotteisempi ja leffan mielenkiintoisin hahmo, mutta on jännää miten tässä(kin) leffassa seurattiin uskollisesti ja ennalta-arvattavasti jenkkielokivien kaavaa, että älykkäät ihmiset ovat pahoja. :) Emmehän me voi opettaa lapsille kriittisyyden, tieteen ja omilla aivolla ajattelemisen tärkeyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona muistutti mielestäni häiritsevästi Miraculous Ladybugin päähenkilöä Marinettea, joka on myös supersankari mutta jonka koko elämä myös pyörii pojan ympärillä, vaikka hädin tuskin edes tuntee koko jannua. Marinette on kirjaimellisesti pakkomielteinen stalkkeri ja absurdin mustasukkainen yandere, mutta sarjassa hänen riippuvaisuutensa ja häiriintyneet tekonsa esitetään vain vitsinä.

      Ihmeperhe ja Ladybug ovat erimaalaisia lasten animaatioita, ja Marinette on sata kertaa pahempi, mutta jotenkin outoa, että tässä(kin) leffassa tällainen samantyyppinen käytös on myös tarkoitus olla vain pelkkää huumoria.

      Poista
  7. Is the Incredibles 2 really as feminist as it wants us to think?

    https://epigram.org.uk/2018/08/15/the-incredibles-2-a-feminist-film/

    VastaaPoista
  8. Eikö kukaan huomannut, että leffa oli ekan elokuvan laiska kopio juonta (ja jopa kohtauksia) myöten?

    Ilun käytös oli Ihmeperhe 1:ssa ymmärrettävää. Hän haikaili nuoruuden kultaisia aikoja eikä osannut siksi arvostaa perhettään (kuitenkin jo näimme että yksi syy miksi hän rakasti uutta "työtään" oli että hän jaksoi viettää paremmin aikaa perheensä kanssa). Toisessa osassa hänestä tehtiin vain sovinistinen hahmo, joka ei tiedäkään enää mitään lasten hoidosta.

    Rasittaa myös tää juoni missä joku random miljonääri rientää auttamaan sankareita hyvää hyvyyttään. Eveliinan kapitalisti-veljen piti olla hyvä, koska miljonäärit totta kai ajavat pyyteettömästi hyviä asioita ajattelematta omaa etuaan. :D








    VastaaPoista
  9. En itse haluaisi tuomita elokuvaa liikaa, sillä kuten tässä todettiin niin käsikirjoitusta muutettiin monta kertaa ja Pixarin muut elokuvat haittasivat tuotantoa. Joten ehkä sen ja myös nostalgian vuoksi vain lopulta päädyttiin kopioimaan vuoden 2004 elokuvan rakenne ja varmuudeksi lisättiin jatkuvasti disneymäistä kohellusta nykyajan helposti tylsistyvälle ADHD-yleisölle, jonka keskittymiskyvyn oletetaan olevan 5-vuotiaan tasolla.

    Ja jotenkin hauskaa miten Pixarin/Disneyn leffassa tietenkin juuri tarinan pahis kommentoi, miten vietämme liikaa aikaa ruutujen äärellä. :D Yhteiskunnallisena kommenttina aika kaukana ensimmäisessä elokuvassa kuvatusta Ilun vakuutusalalla työskentelemisen todellisuudesta.


    Ja kuten kommenteissa todettiin, feministisenä itseään pitävä elokuva tuntuu toteutuksessaan erittäin antifeministiseltä. Ison numeron tekeminen Ellin supersankariudesta ja Ilonan poikariippuvuus tuntuvat hahmoja taannuttavilta. Huumorin teko ja pilkka perheen isän lasten- ja kodinhoitamistaidoista tuntuu aika 50-lukulaiselta. Vuoden 2004 elokuva antoi naisten vain olla supersankareita, mikä oli vahvempi feministinen sanoma kuin tämä rautalangasta väännetty "naisetkin voivat tehdä töitä ja miehetkin voivat hoitaa kotia vaikka näettekin että se on niiiin vaikeaa!". Oli se siis elokuvan tarkoitus tai ei, jälkimmäinen viesti saa katsojan, varsinkin nuorempien, pikemminkin miettimään että onko se jotenkin epänormaalia ajatella niin. Sen sijaan että sankarin sukupuolen korostaminen olisi positiivisesti voimaannuttavaa, se on negatiivisesti alentavaa. Varsinkin kun Ellin arvo supersankarina ja Ilun arvo huolehtivana isänä jo todistettu peräti 15 vuotta aiemmin.

    Hahmotkaan eivät tunnu enää samalla tavalla samaistuttavilta. Jotenkin kornia kun näkee elokuvissa kohtauksia, miten kaksi miljonääriä keskustelee pilvenpiirtäjän hulppeissa kattohuoneistoissa siitä miten "rankkaa" heidän elämänsä naisena on. Toki elokuva itsessään tuntuu heijastavan enemmän Hollywoodin eliittien arvomaailmaa. Ei kyseessä ole surkein elokuva mitä olen nähnyt, mutta Ihmeperheen jatko-osa olisi kyllä ansainnut parempaa.

    VastaaPoista