6.4.2017

Ihmeperhe - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Aikoinaan supersankareita oli kaikkialla auttamassa. Oli sitten kissa kiivennyt puuhun tai rosvot varastaneet pankin, supersankarit pelastivat päivän. Kaikki kuitenkin muuttui, kun supereita alettiin haastaa oikeuteen heidän pelastustöissä aiheuttamistaan vahingoista. Vahingonkorvaukset tulivat valtiolle liian kalliiksi eikä hallituksella ollut enää varaa maksaa supereiden puolesta. Niinpä hallitus päätti uudelleensijoittaa superit siivilien joukkoon, ja näin supersankarit hävisivät katukuvasta. Viisitoista vuotta myöhemmin Ilari ”Ilu” Vaara, entinen Herra Ihme, elää hiljaiseloa perheensä kanssa työskennellen vakuutusyhtiössä Metrovillessä. Ilu turhautuu työssään ja haikailee takaisin vanhojen hyvien aikojen pariin. Ilun paljastettua supervoimansa turhautumispuuskissaan hänen perheensä on joutunut muuttamaan asuinpaikkaansa jo useampaan kertaan. Vaarojen perheeseen kuuluu Ilun lisäksi Elli Vaara, entinen Neiti Rajaton, sekä lapset Ilona, Esa ja Jaska. Jokaisella perheenjäsenellä on supervoimia, paitsi Jaska-vauvalla.

Hermostuttuaan lopullisesti vakuutusyhtiön käytäntöihin Ilu saa potkut yhtiöstä. Samana päivänä hän löytää laukustaan kirjekuoren, jossa Herra Ihme kutsutaan trooppiselle Nomanisanin saarelle supersankaritöihin. Ilu tietenkin tarttuu tarjoukseen, ja saarella hän tuhoaa villiintyneen robodroidin. Ilun kanssa asioi Mirage, joka ottaa Iluun yhteyttä salaperäisen työnantajansa puolesta. Pelastustöitä suoritettuaan Ilu saa elämänilonsa takaisin, ja hän alkaa kuntoilla ja panostaa parisuhteeseensa. Elli on asioiden kehittymisestä tietenkin mielissään. Ilu ei kuitenkaan kerro Ellille saaneensa potkuja, vaan uskottelee olevansa saamassa ylennystä ja sen takia matkustelevan tropiikkiin. Ilu käy salaa vielä Eira Kuosin luona paikkauttamassa rikki kuluneen supersankaripukunsa, mutta hän saakin lisäksi Kuosilta täysin uuden ja käytännössä tuhoutumattoman puvun.

Ilun lähtiessä taas eräälle ”työreissulleen” Elli Vaara alkaa epäillä Ilun salaavan jotain. Hän saa selville Ilun potkut, ja tämän supersankaripuvun ompeluksista miehen käyneen Eira Kuosin luona. Muotisuunnittelijan luo itse mennessään Elli saa Eiralta supersankaripuvut koko loppuperheelle! Hän saa selville myös Ilun olinpaikan, sillä Eira on ommellut superpukuihin GPS-jäljittimet. Sillä välin Nomanisanin saarella Herra Ihme on joutunut pulaan. Robodroidista on tehty nimittäin uusi versio, joka päihittää Ilun. Robodroidin rakentajaksi ja Miragen työnantajaksi paljastuu Syndrooma. Syndrooma on Pasi Pätkä, joka lapsena ihaili Herra Ihmettä yli kaiken ja halusi tämän apuriksi, ”Ihmepojaksi”. Herra Ihme ei kuitenkaan kaivannut apua, ja Pasin katkeruus Herra Ihmettä kohtaan yltyi vihaksi kaikkia supersankareita kohtaan. Niin hän ryhtyi Syndroomaksi, joka on super vain rakentamiensa teknisten laitteiden avulla. Robodroidin avulla Syndrooma on raivannut yksitellen supersankareita toisensa perään, ja nyt on Herra Ihmeen vuoro. Ilu kuitenkin pääsee karkuun, mutta hän paljastuu GPS-jäljittimen antaman äänimerkin takia. Niin Syndrooma vangitsee Ilun. 

Elli Vaara on saanut paikannettua Ilun ja hän lähtee vaatimaan mieheltään selityksiä. Ellin tietämättä hänen mukaansa ovat piiloutuneet Ilona ja Esa, ja Jaska on jätetty lastenvahdin hoiviin. Syndrooman huomattua lentokoneen lähestyvän saartaan hän ampuu sitä kohti ohjuksen, joka tuhoaa koneen. Elli, Ilona ja Esa kuitenkin pelastautuvat ja pääsevät saarelle supervoimiensa avulla. Päällensä kolmikko pukee Eira Kuosin suunnittelemat superpuvut. Elli lähtee pelastamaan miestään, ja hänet löytääkin. Yhdessä ihmeperhe aiheuttaa sekasortoa saarella, mutta lopulta Syndrooma saa heidät kaikki kiinni. Syndrooma lähettää sitten robodroidinsa kylvämään hävitystä Metrovilleen. Syndrooma lähtee lentokoneella itse keksintönsä perään, sillä hänen suunnitelmanaan on ”taistella” robodroidia vastaan, päihittää se ja voittaa kaupunkilaisten sympatiat puolelleen. Syndrooman suunnitelma ei kuitenkaan toimi, sillä robodroidi tajuaa miehen ohjailevan itseään kaukosäätimen avulla, ja robotti tyrmää Syndrooman jatkaen hävityksen levittämistä. Ihmeperhe on sillä välin Ilonan avulla päässyt kahleistaan ja he ovat suuntaamassa kohti kaupunkia mitätöidäkseen Syndrooman suunnitelmat. Metrovillessä alkaakin taistelu robodroidin, Syndrooman, ihmeperheen ja Hyytäjän välillä, mutta lopulta robodroidi saadaan tuhottua. 

Syndrooma ei ole kuitenkaan sanonut viimeistä sanaansa, vaan hän kiirehtii Vaarojen kotiin. Siellä hän kidnappaa Jaska-vauvan, josta suunnittelee kasvattavansa kätyrinsä! Jaskaa lentokoneelle viedessään vauvan erikoiset supervoimat kuitenkin paljastuvat, ja Syndrooman on pakko päästää vauva menemään. Elli saa napattua lapsensa ilmasta, kun taas Syndrooman puvun viitta tarttuu hänen oman lentokoneensa potkuriin, ja niin Syndrooma kuin hänen lentokoneensakin tuhoutuu. Vaarojen perheen elämä pääsee palaamaan melkein ennalleen. Arkiasujensa alla he nimittäin pitävät supersankaripukujaan, jotta he pääsevät pelastamaan kaupungin sen tarvitessa supersankareita. 

Ihmeperhe on Pixarin kuudes animaatioelokuva, joka näki päivänvalon vuonna 2004. Elokuva on täysin ohjaajansa Brad Birdin käsikirjoittama ja ideoima, vaikka yhtäläisyyksiä monen muun supersankaritarinan kanssa löytyy. Ihmeperhettä levittävä Disney joutui esimerkiksi tekemään sopimuksen DC Comicsin kanssa, etteivät he käytä elokuvaa mainostaessaan Elli Vaarasta nimeä ”Elastigirl” (Neiti Rajaton) vaan ”Mrs. Incredible” (Rouva Ihme), sillä sarjakuvayhtiöllä oli jo oma supersankarinsa nimeltä ”Elasti-Girl”. ”Elastigirl”-nimeä sai kuitenkin käyttää itse elokuvan sisällä. Ihmeperhe oli aluksi vain supersankarielokuva, mutta Brad Bird lisäsi siihen perhe-elementin omista kokemuksistaan perheen ja uran yhdistämisestä. Elokuvan käsikirjoittamisen aikaan Bird oli vielä töissä Warner Bros. Animation –studiolla, jossa hän ohjasi animaation Rautajätti. Rautajätti ei menestynyt alkuunkaan lippuluukuilla, ja Brad Bird päätti tarttua John Lasseterin jo aiemmin esittämään kutsuun siirtyä työskentelemään Pixarin animaatiostudiolle. Pixarilla Bird pääsi toteuttamaan unelmaansa supersankarielokuvasta. 

Ihmeperhe on Pixarin ensimmäinen elokuva, jossa päähenkilönä on ihmiset. Bird suunnitteli alunperin tekevänsä elokuvan perinteisenä ”piirrettynä” animaationa, mutta Pixarille siirryttyään animaatiotyyliksi vaihtui CGI. Ihmisten animointi CGI:llä aiheutti suunnattomia teknisiä haasteita, ja siksipä ihmisiä ei aiemmin ollut juurikaan näkynyt Pixarin elokuvissa. Haasteita aiheutti ainakin ihmisten vaatteet, hiukset, iho ja realistinen liikuntatapa. Ihmeperheessä oli myös paljon erikoistehosteita, kuten esimerkiksi räjähdykset ja hiusten liike veden alla tai tuulessa, joiden tuottaminen valkokankaalle vaati paljon tietokoneohjelmien kehittelyä. Lisäksi animoitavia tapahtumapaikkoja oli enemmän kuin edellisissä Pixarin elokuvissa. Minusta Ihmeperheen animointi on loistavaa. Voin vain kuvitella, mikä työ ihmisten animoinnissa on takana! Kaikki elokuvan eri palaset näyttävät mielestäni uskottavilta. Animaatio ei vielä saa henkeäni salpautumaan, mutta se ei myöskään näytä enää muoviselta, kuin vaikkapa vielä Toy Story:issa

Tulevien animaatio-ongelmien takia Disneyn studio, jonka alaisuudessa Pixar vielä työskenteli, oli vastahakoinen Ihmeperheen tekemiseen. Disneyltä jopa ehdotettiin, että elokuvasta tehtäisiin animaation sijaan näytelty live action –versio. Lasseter seisoi kuitenkin Birdin idean takana, ja Ihmeperhe valmistui Pixarin animaationa loppuvuodesta 2004. Kulissien takana kuitenkin kuohui, sillä Pixarin omistaja Steve Jobs ajautui riitoihin Disneyn Michael Eisnerin kanssa. Steve Jobs taisi olla aika äkkipikainen mies, sillä hänellähän oli hirveä riitä myös Jeffrey Katzenbergin kanssa (josta kerroin Ötökän elämää –elokuvan arvostelussa). Kuohunnasta huolimatta Ihmeperhe oli suunnaton kassamenestys, ja siitä tuli vuoden 2004 toiseksi eniten tienannut animaatioelokuva Shrek 2:n jälkeen, ja koko vuoden neljänneksi parhaiten tienannut elokuva maailmanlaajuisesti. Ihmeperhe teki myös Pixarin historiaa voittamalla kaksi Oscar-palkintoa: tähän mennessä Pixarin elokuvat olivat voittaneet korkeintaan yhden Oscarin per elokuva. Ihmeperhe voitti Oscarin parhaasta animaatioelokuvasta ja parhaista äänitehosteista. Elokuva oli ehdolla myös parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja parhaasta äänityksestä. 


Ihmeperhe kertoo Vaaran perheestä, jonka melkein kaikilla jäsenillä on supervoimia. Perheen jäsenistä eniten keskitytään isään ja aviomieheen, Ilari ”Ilu” Vaaraan. Ilun entinen supersankarinimike on Herra Ihme, ja hänen supervoimansa on olla todella voimakas. Supersankareiden uudelleensijoittamisohjelman myötä Ilun elämänilo on kadonnut. Hän iloitsi kovasti maailman pelastamisesta ja toiminnasta, mutta nyt hänen siviiliminänsä on töissä tiukassa vakuutustoimistossa. Ei ole ihme, että Ilu on turhautunut, sillä vahingonkorvausten myöntäminen tai kieltäminen ei ole hänen taitojaan vastaavaa työtä. Ilun turhautuminen voi johtua myös keski-iän kriisistä. Hän kaipaa elämältään jotain, mitä hänellä oli nuoruudessaan. Perhe ja työ tuntuu vievän hänen kaiken aikansa, eikä miehellä ole tarpeeksi aikaa virkistäytyä – tai edes ajatella, mitä haluaisi elämältään. Toisaalta työ myös vie aikaa perheeltä, sillä työ on niin uuvuttavaa, ettei Ilulla riitä voimia ja kiinnostusta perhettään kohtaan rankkojen työpäivien jälkeen. Jotain muutosta Ilu kuitenkin elämäänsä kaipaisi – ja pian! Ihmeperheen äiti ja vaimo on Elli Vaara, supersankari-aliakseltaan Neiti Rajaton. Ellin supervoima on vartalon venyminen. Venymistä Elliltä tarvitaan myös perhe-elämässä, sillä kaikki lapset tarvitsevat äitiään, mies tarvitsee vaimoaan ja koti tarvitsee hoitajaansa. Elli onkin kotiäitinä hoivaamassa kuopustaan, ja hänen kaikki aikansa menee lasten kasvattamiseen ja kodin ylläpitämiseen. Parisuhteelle ei näytä jäävän aikaa, ja Ihmeperheen alussa Vaaran pariskunta näyttää lasten silmissä horjuvan avioeron partaalla. Elli yrittää sopeuttaa perheensä elämään siviilissä vailla supervoimia. 


Vaarojen kuopus on teini-ikäinen tyttä, Ilona. Hänen supervoimansa on näkymättömäksi muuttuminen ja suojakentän luominen. Ilona on todella ujo ja sisäänpäinsuuntautunut neito, joka on ihastunut koulunsa suosittuun poikaan. Ilona haluaisi olla tavallinen ihminen, ilman supervoimia. Hän on erityisen huolestunut vanhempiensa parisuhteen laadusta. Perheen keskimmäinen lapsi, Esa, on aivan isänsä näköinen, ja hänen supervoimansa on hurja nopeus. Esa haluaisi käyttää voimiaan esimerkiksi juoksukilpailuissa voittamiseen, mutta hänen vanhempansa (äiti etunenässä) estelevät häntä. Esa ei ymmärrä, miksi heidän pitää salata voimansa, kun juuri ne tekevät heistä erityisiä. Vaarojen kuopus on Jaska-vauva. Hänellä ei ole mitään supervoimaa – ainakaan mitään voimia ei ole vielä esiintynyt. Jaskaa ei paljon elokuvassa nähdä. Täytyy tässä vaiheessa sanoa, että pientä feministiä sisälläni ärsyttää hieman se, kuinka perinteisiä naisten roolit ovat elokuvassa. Ihmeperheen alussa Neiti Rajaton osoittaa sanoin ja toimin olevansa miesten veroinen. Neiti Rajattoman tullessa äidiksi, Elli Vaaraksi, hän kuitenkin asettuu perinteiseen naisen rooliin kotiäitinä. Siivoaminen, ruoan laittaminen ja lasten kasvattaminen ovat täysin hänen harteillaan. Mies tuo rahaa kotiin; Ellin mahdollista työpaikkaa (josta hän olisi äitiyslomalla) ei edes mainita! Naisten asemaa ei myöskään kohenna Mirage, joka toimii miehen alaisuudessa. Elli Vaaran supersankailu ei myöhemminkään elokuvassa oikein ota tuulta alleen. Saa hän pelastettua lastensa ja itsensä hengen, mutta siihen se käytännössä jääkin. Naisen asema ei ehkä harmittaisi minua niin paljon, jos Elli ei elokuvan alussa nimenomaan protestoisi sen kohentamisen puolesta! Toisaalta voidaan ajatella, että hallituksen ohjelma supersankareiden siviili-sijoituksesta on aiheuttanut Ilun ohella myös Ellille jonkin luopumista, sillä hän on joutunut luopumaan omista tasa-arvon periaatteistaan sopeutumisen nimissä. Ehkäpä pieni feministini antaa siis naisten roolin elokuvassa anteeksi tämän kerran – kunhan Ihmeperheen jatko-osassa asia olisi toisin! 

Vaarojen perheen lisäksi Ihmeperheessä seikkailee toki muitakin hahmoja. Tärkeinpänä mainittakoon elokuvan pahis, Syndrooma. Syndroomalla on kaunoja Herra Ihmettä kohtaan heidän yhteisen menneisyyden perusteella, ja niiden takia Syndrooma haluaa tuhota kaikki supersankarit. Syndroomalla on siis jonkinlainen pakkomielle supereita kohtaan. Syndrooman kätyrinä toimii Mirage, jonka sisäpinta ei ole niin kova kuin ulkokuori. Ilu Vaaran paras ystävä on Julius Väre, supersankarinimeltään Hyytäjä. Hyytäjä osaa loihtia jäätä Frozenin Elsan tavoin, ja yhdessä Ilun kanssa Julius haikailee takaisin menneitä supersankaripäiviään. Tärkeä sivuhahmo on myös Eira Kuosi, kuuluisa muotisuunnittelija, joka julkisuudelta salassa ompelee myös kaiken kestäviä superpukuja. Eira Kuosi on omalaatuinen tyyppi, jolta saa yllättävän hyviä neuvoja ja elämänviisauksia. Esimerkiksi Kuosi neuvoo Elliä parisuhdekiemuroissa, ja hän myös kertoo, miksi viitta ei sovi supersankareille. 

Ihmeperhe oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Newmanin sukuun kuuluva herrasmies. Musiikin elokuvaan sävelsi sen sijaan Michael Giacchino, joka tulisi tulevaisuudessa säveltämään musiikkia muihinkin Pixarin ja Disneyn elokuviin, kuten muun muassa elokuviin Ratatouille, Up, Inside Out, Zootropolis, Rogue One sekä tietenkin Ihmeperhe 2. Alunperin Ihmeperheen sävellystyötä tarjottiin John Barrylle, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Ihmeperheeseen haettiin tietynlaista soundia: musiikin haluttiin kuulostavan siltä, miltä tulevaisuuden musiikki kuulosti 1960-lukulaisten mielestä. (Kuunnelkaa siis Ihmeperheen soundtrackia, niin tiedätte, kuuluuko siellä nykypäivän biittejä – vai jotain ihan muuta.) Musiikit elokuvaan äänitettiinkin analogisesti digitaalisen äänityksen sijaan, jotta musiikin tietty autenttisuuden tunne välittyisi elokuvaan. Giacchino jatkoi taustamusiikissa myös yhtä Pixarin tavaramerkkiä: Ihmeperheen musiikki on jazzahtavaa, kuten edellistenkin Pixarin elokuvien musiikki. Ihmeperheen taustamusiikki on mielestäni hyvin tiivistunnelmaista ja menevää, ja siitä tulee todellakin mieleen agentti- tai supersankariseikkailut. Elokuvan musiikkia muistellessani saan mieleeni kuitenkin vain yhden teeman, eli onko muu musiikki elokuvassa unohdettavaa? Ehkä näin on. Laulettuja lauluja Ihmeperheessä ei ole lainkaan. 

Perinteiseen Pixarin elokuvaan kuuluu ”easter eggit”, eikä Ihmeperhe ole poikkeus tässä suhteessa. Ihmeperhe on Pixarin elokuvista poikkeus tosin sen suhteen, ettei elokuvasta löydä Pizza Planeetan autoa. Pixarin tähtipalloakaan ei elokuvassa nähdä, mutta sen sijaan lyhytelokuvassa Jaskan isku vauva leikkii kyseisellä pallolla. No mitäs ”pääsiäismunia” elokuvassa sitten nähdään? A113-kirjainnumeroyhdistelmä nähdään Ihmeperheessä pariinkiin otteeseen Nomanisan-saarella. Ensin Herra Ihmeelle on sovittu tapaaminen saaren omistajan kanssa kokoushuoneeseen A113, ja myöhemmin häntä pidetään vankina tasolla A1 sellissä 13. Elokuvan alussa ryöstäjän tyhjentäessä varastamaansa laukkua talon katolla laukusta katolle on pudonnut Pez-karkkilelu, joka on Herra Ihmeen näköinen. Herra Ihmeen ja Hyytäjän päivystäessä autossa illalla poliisiradion äärellä talojen seinillä on mainoksia Luxo Cafésta (joka viittaa Luxo Jr. –lyhytelokuvaan) ja Andy’s Storesta (joka viittaa Toy Storyyn). Vaarojen perheen autotallissa voi taasen nähdä Wall-E:n ja robodroidin kanssa käytävän lopputaistelun aikana voi kadulla nähdä Autojen Doc Hudsonin näköisen ajopelin (toki ilman silmiä ja suuta). 

Olenkin arvostelun aikana maininnut jo, että Ihmeperhe-elokuva on saanut jatkoa lyhytelokuvien ja tulevan jatko-osan muodossa. Vuonna 2005 ilmestyi kaksi lyhytanimaatiota elokuvaan liittyen. Jaskan isku kertoo siitä, mitä Jaska puuhailee perheen talossa muiden perheenjäsenten rymistellessä Nomanisan-saarella. Mr. Incredible and Pals –lyhäri on hieman erikoisempi tapaus. Tämä lyhytelokuva on tehty kaksiulotteisena, se muistuttaa tyyliltään vanhoja televisiosarjoja, mutta sen hahmojen suut ovat ihan oikeiden ihmisten suut! Oikeat suut on siis lisätty animaatiopiirrosten päälle, ja jälki on niin väärän näköistä! Lyhäri on kuitenkin omalla tavallaan hulvaton, kannattaa katsoa. Ihmeperheelle ollaan tekemässä jatkoa myös ihan kokoillan elokuvana. Ihmeperhe 2 valmistuu näillä näkymin kesällä 2018, mutta itse elokuvan juonesta ei ole julkisuuteen kerrottu mitään. 

Ihmeperhe on hyvin viihdyttävä elokuva, joka pitää katsojan jännityksessä kerta toisensa jälkeen. Elokuvan menevempien supersankarikohtausten lisäksi elokuvassa on tunnelmaa rauhoittavia ja syvällisempiä kohtauksia perheen merkityksestä. Ihmeperhe onkin ensisijaisesti enemmän perheen suhteita käsittelevä elokuva kuin supersankarielokuva. Toki katsojan omasta näkökulmasta riippuen vaihtelee se, kumpi osapuoli elokuvasta tulee enemmän esiin. Pidän Ihmeperheestä, mutta suosikkielokuvani se ei ole Pixarin elokuvien joukossa. 

”Me kuollaan! Me kuollaan! Me pelastuttiin ja nyt kuollaan!”
- Esa Vaara

8 kommenttia:

  1. Aah, mä niin ootin tän lefan arvostelua! Ihmeperhe on minun toinen suosikkini Pixar/Disney leffoista, koska mä niin pidän perhetarinoista, ja supersankarit on niin mielenkiintosia. Hahmot on tässä toimivia, ja Syndroma on pahiksena ihan toimiva, vaikka ekalla katselukerralla hän vaikutti ihan lapsekkaalta, mutta nyt hän on yks mun suosikki disneykonnista, koska hän on ihan uhkaava konna ja siisti. Ja aatella että hän tuhosi edelliset superit aika helposti rakentamalla erillaisia robotteja.
    Lisäksi rakastin lapsena Ihmeperhe peliä pleikkarilla, joka oli parempi kun mitä lisenssipelistä voi odottaa.
    Nyt odotan innolla Ihmeperhe 2:sta, ja saapa nähdä millainen sen juoni tulee olemaan, ja kukakohan on elokuvan uusi konna.
    Hyvää tekstiä jälleen, ja jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että Alex jaksat kirjoittaa kommentteja teksteihini! Kommentit kyllä aina piristävät päivää! Ja ihanaa, kun olet ollut varsinkin näistä Pixar-arvosteluista niin innoissasi!

      Minulla ei hirveästi ole Ihmeperheestä muistoja lapsuudestani. Katsoin sen lapsena ehkä kerran, ja nyt parin vuoden aikana elokuvan itselleni ostettuani olen katsonut sen useamman kerran. Elokuva ei siis aiheuta minulle nostalgisia väreitä. Syndrooma on todellakin mielenkiintoinen hahmo: toisaalta lapsellinen ja toisaalta todella julma. Syndrooma käyttäytyy lapsekkaasti naureskelemalla niin vapautuneesti onnistumisilleen, mutta toisaalta ajattelemalla myös olevansa voittamaton. Syndrooma on varmasti aiheuttanut enemmän kuolemia kuin moni muu Pixarin tai Disneyn pahis: Pahatar vain uhkailee, Ursula muuttaa muita merikasveiksi ja Hopperkin vain uhkailee muurahaisia. Syndrooman uhkaavuus on siis moninkertainen vaikkapa Lumikin kuningattareen verrattuna!

      Ihmeperhe-peliä en ole pelannutkaan. Uskon kuitenkin, että se on ollut mahtava. Meillä oli lapsena Ötökän elämää -peli, jota pelasin veljeni kanssa kovasti pleikkarilla (taisinpas siitä ötökkä-elokuvan arvosteluun kirjoittaakin). Minäkin odotan mielenkiinnolla Ihmeperhe 2:sta. Onkohan aikaa elokuvien välillä kulunut paljon: ovatko lapset yhä lapsia vai onko kenties Ilona jo kasvanut nuoreksi aikuiseksi? Entä miten Jaska käyttää voimiaan? Jännittävää nähdä!

      Poista
    2. Kun muuten sanoit ettei moni pahis oo tappanu paljoo hahmoja, niin mulle tuli mieleen Herttakuningatar Liisa Ihmemaasta, koska hänhän määrää mestattavaksi henkilöitä, jotka ei mielytä häntä. Kuvitteleppa kuinka moni kortti-poloinen on joutunut mestattavaksi, jos ei vaikka ole antanut kuningattaren voittaa kroketissa. Että Herttakuningatar on myös yksi konnista, jotka tappoi paljon henkilöitä.

      Poista
    3. Totta! Hän todellakin katkoo päitä suorastaan huvista! Ketsä muita tappajia olisi... Mulanista Shan Yu, Hades tavallaan, Gastonin uhrit ovat seinäkoristeina, Ratigan syöttää noin vain kätyreitään kissalle ja Kapteeni Koukkukin ampuu nuotinvierestä laulavan merirosvon. Monen muunkin voi olettaa tappaneen, esim. Hornansarven, mutta todisteita ei ole. ;)

      Poista
  2. Mä oon tainnu nähä Ihmeperheen kerran tai korkeintaan kaksi kertaa. Ei oo jäänyt himoa katsoa sitä uudelleen, joten se ei ole minua innostanut jostain syystä.. Ehkä siksi, että kirjoitit stoorin olevan perheteemainen. Ja jotenkin perhetarinat ei yleensä kosketa minua... hahaa en tiiä miks! Oli taas kiintoisaa lukea behind the scenes-faktoja. En nyt osaa tätä enempää kommentoida koska leffa ei herätä tunteita mutta tekstiö oli kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että juttujani on kiva lukea! Niin myös kommenttejasi! :) Ihmeperhe ei minullekaan koskaan hyppää hyllyltä silmään, että "nytpä olisi kiva katsoa tuo elokuva". Kun sen jostain syystä kuitenkin valitsen, on elokuvan katsominen todella viihdyttävää. Ja on Ihmeperheessä joitain todella hyvin hoksattuja kohtauksia! Mutta ei siis vedä minuakaan puoleensa, toisin kuin vaikka Wall-E!

      Poista
  3. Aah Ihmeperhe. Yks huikeimpia Pixarin filmejä mitä on tehty vaik Toy Storyt onkin niitä ykkösiä. Musta on hauskaa nimenomaan se miten sankaritiimi muistuttaa yhtä Marvelin tunnetuinta supersankaritiimiä nimittäin Ihmenelosia. Ilu on Möykky vaik ei olekaan täysin kiveä, Elli on herra tai tässä tapuksessa rouva Fantastinen, Ilona on Näkymätön nainen ja Esa on Liekki vaik onkin supernopea eikä hallitse tulta kuten alkuperäinen variaationsa. Joskin jos olisivat halunneet vetää koko jutun Ihmenelosiksi niin Syndroomalle olisi pitänyt asentaa metallinaamio ja vihreä kaapu kuten tohtori Doomilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Ihmeperheen hahmoista voi tosiaan löytää samankaltaisuuksia useammankin supersankarin kanssa. Itsekin olen huomannut Ellin ja Ilonan muistuttavan Ihmenelosten kaksikkoa, mutta olen aina ajatellut Esan olevan kuin Flash (DC:ltä) ja Ilun olevan Superman. :)

      Poista