HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Dory
on muuttanut asumaan riutalle Marlinin ja Nemon naapuriin. Vuoden riutalla
asuttuaan Dory on tutustunut riutan muihin kala-asukkeihin, ja erityisellä
innolla Dory osallistuu Nemon koulupäiviin. Eräällä koulun retkellä oppilaat
menevät katsomaan rauskujen vaellusta virtausta pitkin. Dory menee katsomaan
rauskuja liian lähelle tempautuen heidän mukaansa virran vietäväksi. Samalla
Dory saa muistikuvan lapsuudestaan. Dory muistaa vanhempansa ja sen, että he
löytyvät Morronlahden Helmestä, Kaliforniasta. Lähimuistinmenetyksestä kärsivä
Dory ei kuitenkaan muista, mitä hänen vanhemmilleen on tapahtunut ja miksi hän
on erossa heistä. Dory haluaa lähteä selvittämään menneisyyttään ja etsiä
vanhempansa, ja mukaan etsintäretkelle lähtevät tietenkin mukaan Marlin ja
Nemo.
Vanhempia
etsiessään Dory ja Hank tapaavat likinäköisen Destiny-valashain, joka on ollut
Dorin putkikamu tämän lapsuudessa. Dory ja Hank joutuvat myös Lystilään, joka
osoittautuu kalojen pahimmaksi painajaiseksi. Lopulta Hank vie Dorin
avomerialtaaseen, jossa muut Dorin lajitoverit asuvat. Dory ei kuitenkaan löydä
vanhempiaan mistään, ja saakin kuulla, että kaikki merivälskärit on viety
karanteeniin. Dory lähtee putkikamunsa Destinyn ohjaamana uimaan putkia pitkin
kohti karanteenia. Toisaalla Marlin ja Nemo ovat olleet huolissaan Dorista
tämän ihmisten veneeseen katoamisesta saakka. He saavat merileijonilta
selville, että Dory on viety merieläinpuistoon, ja Becky-linnun lennättäminä he
pääsevät itsekin aitojen sisäpuolelle. Lopulta Marlinin ja Nemon matka on
johtanut puiston putkistoon, ja kuinka ollakaan, he tapaavat Dorin putkissa!
Niinpä kalojen matka jatkuu taas kerran yhdessä.
Marlin,
Nemo ja Dory pääsevät karanteeniin, jossa he tapaavat jälleen Hankin. Hank
auttaa kalakolmikon merivälskärien altaaseen, mutta Dorin vanhempia ei löydy
sieltä. Kalat sen sijaan muistelevat, että Dorin vanhemmat, Sauli ja Jenni,
lähtivät Dorin kadottua virran viemänä putkistoon etsimään lastaan, mutta he
eivät koskaan palanneet etsintäretkeltään. Silloin ihmisiä saapuu karanteeniin,
ja Hankin nopeiden liikkeiden seurauksena Marlin ja Nemo jäävät
merivälskärialtaaseen matkalle kohti Clevelandia, kun taas Dory joutuu mereen.
Meressä Dory hätääntyy aivan yksin, mutta muistellen Nemon ohjeita Dory ui
pohjaan, ja löytää sieltä simpukkatien, jota lähtee seuraamaan. Simpukat
johtavat Dorin... hänen kadonneiden vanhempiensa luokse!!! Jälleennäkemisen
riemu on suuri, mutta Dorilla ei ole aikaa iloita kauan, sillä Nemo ja Marlin
täytyy pelastaa!
Dory
pyytää apuun pelastusretkelle Destiny ja Bailey –valaita, jotka karkaavat
merieläinpuistosta hyppäämällä aitojen yli mereen. Baileyn kaikuluotauksen
avulla he saavat selville, missä Clevelandiin menevä pakettiauto on. Pakun
pysäyttämisessä auttavat söpöt halailevat saukot, joiden halaillessa tiellä
autot pysähtyvät ja Becky pääsee viemään Dorin pakuun. Becky vie autosta Nemon
ja Marlinin mereen, mutta nyt Dory jää pakuun jumiin. Silloin pakussa
matkustava Hank rientää apuun: hän pelottelee auton kuskit ulos autosta, ja
alkaa itse Dorin ohjeiden mukaan ohjata pakettiautoa. Hank ohjaa auton
jyrkänteeltä mereen, ja kaikki autossa matkustaneet kalat pääsevät vapauteen –
myös Dory. Ja niin Dory saa riemuita vanhempiensa, Marlinin, Nemon ja Hankin
kanssa. He kaikki palaavat kotiriutalle, jonne Hank-mustekalakin muuttaa
sijaiseksi kouluun.
Doria
etsimässä on Pixarin 17. klassikko, ja se on jatko-osa Pixarin viidennelle
elokuvalle Nemoa etsimässä.
Jatko-osaa Nemoa etsimässä
–elokuvalle ruvettiin suunnittelemaan jo vuonna 2005 Circle 7 Animation –studion
toimesta, mutta vuonna 2006 oikeudet jatko-osan käsittelyyn siirrettiin
takaisin Pixarin käsiin (lue lisää Circle 7 Animationista Toy Story 3:n arvostelusta). Nemoa
etsimässä –elokuvan ohjaaja Andrew Stanton piti mielessään ajatuksia
elokuvan jatko-osasta, mutta vasta vuonna 2012 jatko-osaa alettiin työstämään
kunnolla. Doria etsimässä julkaistiin
kesällä 2016, ja elokuva oli todellinen kassamenestys. Elokuvasta tuli eniten
tienannein animaatioelokuva vuoden 2016 anmaatioista, ja se oli kolmanneksi
tienannein elokuva vuoden 2016 kaikista elokuvista Captain America: Civil War ja Rogue One: A Star
Wars Story –elokuvien jälkeen. Ilmestymisvuonnaan Doria etsimässä oli Pixarin elokuvista
toiseksi menestynein heti Toy Story 3:n
jälkeen.
Animaatio on kehittynyt huimasti Nemoa etsimässä –elokuvan ja Doria etsimässä –elokuvan välillä. Eroavaisuuden
elokuvien välillä huomaa selkeimmin, kun elokuvat katsoo peräkkäin. Meren
kasvusto ja kalat ovat Dorin elokuvassa paljon yksityiskohtaisempia kuin Nemoa etsimässä. Uuden elokuvan animaatiota
varten elokuvan tekijät kävivät tutkimusreissulla muun muassa Monterey Bayn ja
Vancouverin akvaarioissa. Akvaarioissa tutkijatiimi tutki kaloja, mustekaloja
ja saukkoja, mutta myös laitosten vesitankkeja ja putkistoa. Näin ollen
elokuvassa näkyvän merieläinpuiston tekniset tilat vastaavat oikeiden
akvaarioiden rakenteita. Hank-mustekalan lonkerot osoittautuivat hankaliksi
animoida, eikä lonkeroita olisi pystytty animoimaan vielä vuonna 2003 Nemoa etsimässä –elokuvaan. Nytkin
Hankille animoitiin vain seitsemän lonkeroa, sillä kahdeksatta ei
yksinkertaisesti saatu mahdutettua mustekalan vartaloon. Käsikirjoittajat
kirjoittivatkin Hankille sitten taustatarinan, jossa kerrottiin mustekalan menettäneen
yhden lonkeroistaan. Lonkeroiden animoinnissa esimerkkiä katsottiin Viidakkokirjan Kaa-käärmeen kehon
liikkeistä. Vaikka Doria etsimässä –elokuvan
animaatio on mainiota ja kehittynyt edelliseen osaansa verrattuna, ei se
kuitenkaan yllä samalle tasolle Kunnon
dinosauruksen upeiden vuoristojen tai Wall-E:n
uskomattomien avaruusmaisemien kanssa.
Doria
etsimässä –elokuvan päähenkilö on Dory, joka oli Nemoa etsimässä –elokuvassa sivuhenkilönä. Niinpä Doria etsimässä jatkaa Pixarin
jatko-osien linjaa, jossa alkuperäisen elokuvan sivuhenkilöstä on tehty
päähenkilö alkuperäisten päähenkilöiden väistyessä sivuhahmoiksi. Samanlainen
vaihdos on nähty Pixarin jatko-osissa Monsterit-yliopisto
ja Autot 2 (mutta ei Toy Storyjen jatko-osissa). Dory kärsii
lähimuistinmenetyksestä, eli hän unohtaa asiat melkein heti niiden tapahduttua
hänelle. Tämä tekee Dorista naiivin ja ehkä hieman yksinkertaisen luonteeltaan.
Nemoa etsimässä –elokuvassa Dory oli
mainio sivuhahmo, mutta hänen nostamisensa päähenkilöksi ei ehkä ollut se paras
idea – Doryn muistamattomuus ja hötkyily alkaa nimittäin ärsyttämään ainakin
tätä katsojaa monessa kohdassa. Elokuvassa selvitellään Dorin menneisyyttä, ja
Dorin lapsuudesta nähdään paljon kohtauksia takaumien avulla. Dorin menneisyys
on aika traaginen, ja hänen lapsuudenkotinsa oli yllättävä paikka elokuvan
ensimmäisellä katselukerralla. Marlinista ja Nemosta on tosiaan tullut
elokuvaan sivuhahmot, jotka eivät valitettavasti kovin paljoa ruutuaikaa saa.
Nemo on yhä utelias oma itsensä. Marlin koittaa hillitä Nemon ja Dorin
seikkailuintoa, sillä hän haluaisi elää rauhallista elämää koralliriutalla.
Marlin meinaa useaan otteeseen menettää hermonsa Dorin kanssa, enkä kyllä
yhtään ihmettele sitä.
Doria etsimässä –elokuvassa nähdään paljon uusia tuttavuuksia, joista suurin osa elelee merieläinpuistossa. Paras uusista hahmoista on ehdottomasti mustekala Hank. Hank on seitsenlonkeroinen mustekala, joka osaa muuttaa muotoaan kameleonttimaisesti ympäristöön sopeutuen. Hank haluaa päästä Morronlahden Helmen merieläinpuistosta Clevelandin puistoon – mutta syytä tälle ei koskaan selitetä. Hank jääkin kovin mysteeriseksi hahmoksi: emme tiedä hänen menneisyydestään mitään, emme tiedä, miksi hän haluaa Clevelandiin, emmekä tiedä, miksi hän on niin kyyninen. Olisin kaivannut Hankin hahmoon enemmän ulottuvuuksia. Toisaalta ehkä juuri hänen salaperäisyytensä tekee hahmosta niin miellyttävän. Merieläinpuistossa tapaamme ystävykset valashai Destinyn ja maitovalas Baileyn, jotka asuvat viereisissä altaissa. Destiny on ystävällinen mutta likinäköinen, ja hän törmäileekin jatkuvasti altaansa seiniin. Bailey taas on vähän hassu valas (hän esimerkiksi luulee törmänneensä johonkin, jonka takia hänellä on kuhmu päässä, vaikka ”kuhmu” kuuluu maitovalaiden anatomiaan), joka tuppautuu väkisin juttelemaan muiden kanssa. Merieläinpuiston ulkopuolella elelee merileijonat Säkä ja Ruori, jotka eivät päästä kivelleen Gerard-merileijonaa. Hölmö, yksinkertainen ja suuret kulmakarvat omaava Gerard nauratti minua kovasti elokuvan ensimmäisellä katselukerralla, mutta toisella kerralla minun kävi sääliksi merileijonaa. Ei hän ansainnut osakseen kiusaamista Säkän ja Ruorin puolelta! Pöh! Elokuvan toinen pöhköhahmo on Becky-lintu, josta tulee hieman mieleen Heihei Vaianasta. (Huom! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksen!) Elokuvan lopulla näemme Dorin vanhemmat nimeltään Jenni ja Sauli. Nimet on suomennettu hyvin alkuperäisistä englanninkielisistä nimistä, jotka ovat Jenny ja Charlie. Ensimmäistä kertaa suomenkieliset nimet kuullessani minua häiritsi hirveästi niiden yhteys nykyiseen presidenttipariin, mutta nykyään minusta tämä viittaus on ihan hauska. Ja on hauska, miten Sauli-kalasta on saatu kaljun näköinen, vaikka kaloilla ei hiuksia olekaan.
Musiikin Doria etsimässä –elokuvaan on säveltänyt Thomas Newman, joka
sävelsi musiikin myös elokuvaan Nemoa
etsimässä. Elokuvan aikana kuullaan Louis Armstrongin laulu What a Wonderful World. Mielestäni
kohtaus, jossa laulu kuullaan, on vallan mahtava. Elokuvan lopputekstien aikana
taas kuullaan Sian versio kappaleesta Unforgettable.
Minulle tulee kyseisestä laulusta mieleen James Bondin tunnussävelet. Elokuvan
musiikki ei ole mieleenjäävää lukuunottamatta Louis Armstrongin laulua.
Musiikkiin liittyen mainittakoon tässä, että merieläinpuiston kuuluttajana
toimii Paula Vesala. Kuuluttajan nimi oikein mainitaan elokuvan aikana (”Minun nimeni on Paula Vesala, ja opastan
teitä...”), mikä kuulostaa minusta todella väärältä. Miksi Kaliforniaan
sijoittuvan merieläinpuiston kuuluttaja olisi suomalainen? Olisivat keksineet
kuuluttajalle mieluummin jonkun keksityn, amerikkalaisen nimen. Populaarikulttuurin
viittaus toimii varmasti paremmin englanninkielisessä versiossa, jossa
kuuluttajana on Sigourney Weaver.
Doria
etsimässä –elokuvasta löytyy paljon ”easter eggejä”, eli viittauksia
edellisiin ja tuleviin Pixarin elokuviin. Pizza Planeetan auto nähdään
elokuvassa kaksi kertaa: ensimmäisen kerran uponneena meren pohjaan jättiläismustekalan
jahdatessa kaloja, ja toisen kerran moottoritiellä Clevelandiin ajamassa. A113
nähdään myös pari kertaa: merieläinpuiston kaloja kuljettavan pakettiauton
rekisterinumero on CALA113, ja Säkällä ja Ruorilla (merileijonilla) on
merieläinpuiston merkit, joissa toisessa lukee ”A1” ja toisessa ”13”. Clevelandiin
lähtevän pakettiauton ratissa on taasen Pixarin tähtipallon logo, ja toisella
pakun kuljettajista on laastari, jossa on kuva Salama McQueenistä. Tämä on
viittaus Pixarin seuraavaan elokuvaan, Autot
3:een. Elokuvassa on nähtävillä myös kalenteri, jossa on kuva Wall-E:sta,
ja valokuva Pixarin Piper-lyhytelokuvan
päähenkilöstä (joka muuten esitettiin teattereissa ennen Doria etsimässä –elokuvaa). Morronlahden helmen merieläinpuiston
vieraiden joukossa voi nähdä Päivänpaiste-päiväkodin lapsia elokuvasta Toy Story 3 ja Inside Out –elokuvassa nähtyjä taustahahmoja. Elokuva viittaa myös tietysti
paljon Nemoa etsimässä –elokuvaan,
onhan kyseessä kuitenkin elokuvan jatko-osa.
Doria
etsimässä kuuluu Pixarin menetyneimpien elokuvien joukkoon, mutta minua
elokuva ei ole vakuuttanut. Elokuvassa ei ole sitä tiettyä lämpöä ja
tunteellisuutta, mitä löytyy niin monesta muusta Pixarin elokuvasta. Animaatio
ei ole mitenkään erityisen upeaa ja päähenkilönä Dory alkaa liian helposti
ärsyttää katsojaa. Doria etsimässä
lähtee minusta myös hätiköiden liikkelle: olisin halunnut nähdä kalojen
oleskelua koralliriutalla edes hieman pidempään. Yhtäkkiä kalat olivatkin
Australian merestä Kalifornian rannikolla, mutta onneksi merieläinpuistoon
mennessä elokuvan rytmi tasoittuu hieman ja juoni alkaa selkiytyä. Minusta
elokuvassa oli myös liikaa takaumia Dorin lapsuuteen: niitä poistamalla
olisimme kenties voineet viipyä värikkäällä koralliriutalla pidempään. Vaikkei Doria etsimässä suosikkielokuviini
kuulukaan, on se silti viihdyttävä elokuva. Kyseessä oli itse asiassa
ensimmäinen elokuva ikinä, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa ihan
yksin! Kokemus oli mahtava, ja sen takia Doria
etsimässä jää varmasti muistoihini paremmin kuin se muuten jäisi.
”Miten
joka kerta, kun me ollaan riutan reunalla, joku yrittää lähteä? Eikö me voida
nauttia vaan näköalasta!?”
Pakko sanoa, että oon niin eri mieltä sun kanssa kuin vain voi olla ja tuo lause "Dory alkaa liian helposti ärsyttään katsojaa" särähti korvaan. Olen kattonut elokuvan parin kaverin kanssa sekä jutellut siitä isommassa porukassa, enkä ole kuullut kenenkään sanovan että olisi ärsyttänyt. Mun mielestä takaumat ja Dorin tarina oli koskettava ja kyynelehdinkin elokuvaa katsoessani. Juoni oli mielestäni hyvä ja uudet hahmot oli onnistuneita. Välillä Dorin muistamattomuus kyllä hieman vaivasi, mutta enemmän se silti herätti sympatiaa ja surua. Tää leffa oli kyllä mielestäni paljon parempi kuin Nemoa etsimässä. Tosin tämän olen nähnyt vain enhlanniksi ja Nemoa etsimässä suomeksi. Pakko vielä sanoa että Ellen DeGeneres tekee todella hyvän ääninäyttelijän roolin Dorina, nautin kovasti!
VastaaPoistaHyvä, että tulit ilmaisemaan tänne oman eriävän mielipiteesi! Ihan varmasti olet enemmistön puolella elokuvasta tykätessäsi, koska leffa tosiaan on menestynyt sen verran hyvin. Minä en jostain syystä lämmennyt elokuvalle, ja itse pidän Nemon seikkailuita parempana.
PoistaDoria etsimässä -elokuvassa oli ainakin yksi minua koskettava kohtaus - eli en minäkään ihan tunteettomaksi jäänyt elokuvaa katsoessani. ;) Moneen muuhun Pixarin elokuvaan verrattuna koin tunteita kuitenkin paljon vähemmän.
Mutta eikös olekin ihanaa, kun meillä on erilaisia mieltymyksiä elokuvien suhteen? Se olisi aika tylsää, jos kaikki tykkäisivät vain samoista elokuvista. Silloin ei olisi mitään asioita, mistä vaihtaa mielipiteitä tai mistä voisi väitellä. Erilaisuus todellakin on rikkautta! :)
Minusta Doria etsimässä jää melko keskinkertaiseksi Pixar-elokuvaksi. En pitänyt myöskään elokuvan edeltäjästä ja minusta molemmat elokuvat jäivät vähän pinnaliksi ja jopa liian epärealistisiksi, jos näin voi animaatiosta sanoa :D. Tällä tarkoitan esimerkiksi kohtausta, jossa mustekala ajaa autoa. Ei tämä kuitenkaan huono ole, onhan se laadukas ja näyttävä animaatio. En kuitenkaan itse usko katsovani Doria etsimässä-elokuvaa kovin montaa kertaa uudelleen :). Mukava arvostelu ja voin samaistua moniin mielipiteisiisi.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen myös minä kommenttisi kanssa. Tosin minä taas pidin kohtauksesta, jossa Hank ajoi autoa, minusta se oli loistava. XD
PoistaMua häiritsee vieläkin noi Dorin vanhempien nimet.
VastaaPoistaHahaa! XD Saa nähdä, kuinka nopeasti nimet "vanhenevat" nykyisen presidenttiparin jäätyä pois virkatehtävistä: osaavatko 2040-luvun lapset yhdistää nimet presidenttiin ollenkaan? Osaavatkohan lapset yhdistää ne nytkään muuten presidenttiin, vai onko tuo aikuisille tarkoitettu viittaus? Hmm...
Poista