HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Viisi muusaa alkaa kertoa tarinaa Kreikan suurimmasta sankarista,
Herkuleksesta. Jumalille Zeus ja Hera syntyy poika, ja kaikki Olympoksen
jumalat saapuvat juhlimaan vastasyntynyttä Herkulesta. Paikalle saapuu myös
Hades, manalan jumala, joka ei ole ollenkaan onnellinen Zeuksen puolesta.
Kohtalottaret ovat nimittäin ennustaneet, että 18 vuoden päästä Hadeksen
suunnitelmat maailman herruudesta menevät mönkään, jos Herkules elää. Niin
Hades lähettää kätyrinsä Piinan ja Paniikin tekemään selvää Herkuleksesta, mutta
suunnitelma epäonnistuu täydellisesti kätyreiden sekoillessa normaaliin
tapaansa. Piina ja Paniikki saavat kuitenkin tehtyä Herkuleksesta kuolevaisen
ihmisen, joten häntä ei voi ottaa enää Olympokselle kasvatettavaksi. Herkulekselle
jää silti hänen jumalalliset voimansa, joilla hän on vahva kuin mikäkin
voimamies. Niin Zeus ja Hera katsovat vierestä, kuinka maanpäälliset
adoptiovanhemmat Amfritryon ja Alkemene kasvattavat Herkuleksen.
Kahdeksantoista vuoden päästä Herkules on kasvanut epävarmaksi
nuorukaiseksi, joka ei löydä paikkaansa mistään. Muut kylän asukkaat pilkkaavat
ja pelkäävät Herkulesta, sillä hän ei osaa hallita yliluonnollisia voimiaan. Viimein
Amfritryon ja Alkemene kertovat Herkulekselle tämän olevan adoptoitu, ja
kertovat hänen kaulassaan olleesta riipuksesta, jossa oli jumalten merkki. Tämä
riipus johdattaa Herkuleksen Zeuksen temppeliin, jonne hän menee hakemaan
tietoutta omasta itsestään. Yllättäen Zeuksen kivipatsaaseen iskee salama, ja
patsas muuttuu eläväksi! Patsaan välityksellä Zeus kertoo Herkuleksen olevan
tämän poika ja jumala. Päästäkseen takaisin Olympokselle Herkuleksen tulee palautua
jumalaksi, ja voidakseen olla jumala Herkuleksen tulee olla todellinen sankari.
Zeus kertoo myös, että kaukaisella saarella asuva Philoctetes-satyyri valmentaa
miehiä sankareiksi. Matkaoppaaksi ja kuljetusvälineeksi Herkulekselle Zeus
lähettää Pegasoksen, Herkuleksen syntymälahjan, ja Pegasoksen selässä lentäen
Herkules lähtee etsimään Philiä.
Phil löytyy sieltä mistä pitääkin, mutta satyyri ei haluaisi millään
ruveta valmentamaan Herkulesta. Hän on nimittäin koko ikänsä valmentanut ns.
sankareita, ja jokainen heistä on ollut vain yksi pettymys lisää. Herkuleksen
todistaessa olevansa Zeuksen poika Phil ryhtyy valmentamaan nuortamiestä, eikä
aikaakaan, kun Herkuleksen lihakset ovat kasvaneet yltiömäisiin mittoihin. Herkules,
Phil ja Pegasos lähtevät kohti Thebaa etsimään onnettomuuksia ja ongelmia,
jotka ratkaistuaan Herkuleksesta tulisi sankari. Matkalla kaupunkiin Herkules
kuulee vienon avunhuudon, eikä voi olla menemättä apuun. Metsän keskellä
kaunista neitoa hätyyttää kentauri, jonka Herkules päihittää voimillaan. Kaunis
neito on Megara, ja hän ei näytä olevan pelastumisestaan kauhean kiitollinen.
Herkules menettää sydämensä saman tien, mutta mustasukkaiset Phil ja Pegasos päättävät
jatkaa matkaa Thebaan. Kolmikon hävittyä näköpiiristä Megara kävelee syvemmälle
metsään, missä tapaa Hadeksen. Hades omistaa Megaran sielun, ja Megaran täytyy
totella manalanherran tahtoa. Megara kertoo Hadekselle, ettei kentaurin
suostutteleminen sujunut odotusten mukaan. Megaralta Hades saa tietää
Herkuleksen olevan elossa, ja hän päättää heti ruveta toimiin raivatakseen
Herkuleksen pois suunnitelmiensa tieltä.
Thebassa Herkules yrittää tarjota sankari-apuaan kaupungin asukkaille,
mutta turhaan. Asukkaat ovat kyllästyneitä sankareihin ja omiin elämiinsä.
Silloin Megara saapuu paikalle ja ilmoittaa, että kaksi poikaa on joutunut
kivivyöryn alle! Herkules näkee tilaisuutensa tulleen, ja lähtee pelastamaan
poikia. Pelastustyö onnistuukin mainiosti, ellei kyseessä olisi Hadeksen
asettama ansa. Vuoren onkalosta esiin ryömii hydra, joka vaikuttaa
voittamattomalta! Aina, kun Herkules katkaisee hydran pään irti, tilalle kasvaa
kolme lisää. Lopulta Herkules aiheuttaa kivivyöryn, joka hautaa hirviön alleen.
Tällöin koko kaupunki alkaa juhlia Herkulesta, ja Herkuleksesta tulee palvottu sankari.
Palvomista ei vähennä yhtään se, että Herkules voittaa kaikki Hadeksen hänen
tielleen asettamat viholliset.
Innoissaan Herkules menee temppeliin kertomaan isälleen Zeukselle
sankaruudestaan. Zeus kuitenkin sanoo, ettei voi ottaa Herkulesta Olympokselle,
sillä Herkules ei ole vielä todellinen sankari. Pettynyt Herkules on oiva
maalitaulu Megaralle, joka saa houkuteltua Herkuleksen lähtemään treffeille
kanssaan. Hades on nimittäin antanut Megaralle tehtäväksi selvittää
voittamattoman Herkuleksen heikkouden. Megara huomaa kuitenkin nauttivansa
päivästä Herkuleksen kanssa, ja Hadeksen tehtävä jää huomiotta. Illan tullen
vihainen Phil löytää Herkuleksen, ja hän vie tämän takaisin treeneihin
Pegasoksen kyydissä – tai veisi, ellei puunoksa tiputtaisi Philia alas ratsun
selästä. Niin Phil näkee, kuinka Hades ja Megara tekevät yhteistyötä.
Valitettavasti Phil ei näe sitä, kuinka Megara kieltäytyy enää auttamasta
Hadesta – Megara on nimittäin rakastunut. Megaran ilmoittaessa tästä Hades
riemastuu, sillä nyt hän on löytänyt Herkuleksen heikon kohdan!
Phil juoksee stadionille, jossa Herkules harjoittelee, ja varoittaa
tätä Megaran petturimaisuudesta. Herkules ei usko valmentajaansa, ja suuttunut
Phil päättää lähteä takaisin kotiinsa. Herkuleksen jäädessä yksin stadionille
Hades ilmestyy paikalle hieromaan kauppoja: Herkules antaa voimansa pois
yhdeksi päiväksi, ja Hades säästää Megaran hengen. Herkules suostuu vaihtokauppaan,
mutta vain jos Megaraa ei satuteta millään lailla. Herkules kuitenkin pettyy
Megaraan saman tien, sillä Hades paljastaa Megaran todella vehkeilleen
puolellaan. Riemastunut Hades lähtee keskelle valtamerta, jossa avaa titaanien
vankilan ovet. Hän lähettää titaanit tuhoamaan Olymposta ja ennen kaikkea
Zeusta, ja kykloopin hän lähettää tuhoamaan Herkuleksen. Kyklooppi alkaakin
murjoa voimatonta Herkulesta, ja Megara lähtee hakemaan Philiä apuun. Phil on
nimittäin ainoa, jota kaikkeen pettynyt Herkules kuuntelee. Phil saapuu pian
paikalle ja alkaa kannustaa Herkulesta. Philin kannustukset kuullessaan
Herkules voittaa kuin voittaakin kykloopin ilman supervoimiaan pudottamalla
tämän kalliolta alas. Kykloopin putoaminen kuitenkin tärisyttää maata, ja saa
erään pylvään kaatumaan kohti Herkulesta. Megara huomaa uhan ja pelastaa
Herkuleksen pylvään alta joutuen itse sen alle. Näin Hadeksen lupaus olla
satuttamatta Megaraa rikkoutuu, ja Herkules saa voimansa takaisin. Herkules
jättää vastentahtoisesti loukkaantuneen Megaran ja lähtee kohti Olymposta!
Olympoksella Hades on juuri saanut vangittua muut jumalat ja
istuuduttua valtaistuimelle. Silloin Herkules saapuu paikalle, pelastaa jumalat
ja tuhoaa titaanit lopullisesti. Hades on asioiden saamasta käänteestä
tietenkin näreissään, ja hän lähtee kohti manalaa kosto mielessään. Manalassa
Hades käskee kohtalottaria katkaisemaan Megaran elämänlangan, ja niin Megara
kuolee. Murtunut Herkules suuttuu toden teolla, ja seuraa Hadesta manalaan. Herkuleksen
voiman edessä Hadeksen on pakko näyttää, missä Megaran sielu on, mutta
saadakseen neidon sielun Herkuleksen on uitava sieluparven läpi ja päästävä
takaisin pintaan. Herkules hyppää sanaakaan sanomatta sielujärveen, ja alkaa
uida kohti Megaraa. Jokaisella vedolla Herkules vanhenee entisestään, ja
kohtalottaret valmistautuvat katkaisemaan myös Herkuleksen elämänlangan.
Yllättäen lanka ei katkeakaan! Herkuleksesta on tullut jumala! Herkules nousee
sielujärvestä ylös Megaran sielu mukanaan, ja hän tönäisee Hadeksen järveen,
josta manalan entinen herra ei enää pääse nousemaan, sillä sielut vievät hänet
mukanaan järven pohjaan.
Herkules vie Megaran sielun takaisin neidon ruumiiseen, ja Megara herää
henkiin. Ennen kuin pari kerkeää vaihtaa montakaan sanaa, ilmestyy heidän
alleen pilvi, joka kuljettaa heidät Olympokselle. Siellä Zeus ja Hera
tervehtivät kauan kadoksissa ollutta poikaansa, ja toivottavat hänet
tervetulleeksi jumalten seuraan. Zeus selittää, että todellista sankaruutta ei
mitata tekojen vaan sydämen suuruuden mukaan. Olympoksen porteilla Herkules
kuitenkin kääntyy takaisin ja astelee Megaran viereen. Vaikka Olympoksella
asuminen on Herkuleksen unelma, ei unelma olisi mitään ilman Megaraa. Niin
Herkules päättää luopua jumaluudesta ja palata maan pinnalle asumaan Megaran
kanssa. Megara ja Herkules jakavat pitkän suudelman, ja niin maan kuin
pilvienkin päällä järjestetään suuret juhlat Herkuleksen kunniaksi.
Kahdessa edellisessä Disney-klassikossa,
Pocahontasissa ja Notre Damen kellonsoittajassa käsiteltiin
aikuismaisia ja hyvin vakavia asioita, esim. rasismia ja uskontoa. Niinpä
Disneyn studiot päättivät, että olisi vuorossa iloisempi ja huumoripitoisempi
elokuva. Mutta mikä olisi tämän hymyt katsojien huulille tuovan elokuvan aihe?
Studioiden taustajoukoissa alettiin itse asiassa jo vuonna 1993 Aladdinin ilmestymisen jälkeen
keskustella tulevasta elokuvasta. Aladdinin
ohjaajat ehdottivat aiheeksi Aarresaarta,
jota oli ehdotettu jo vuonna 1985, mutta idea ei saanut tuulta allensa. Muita
ehdotuksia olivat Don Quijote, Odysseuksen seikkailut ja Matka maailman ympäri 80 päivässä,
kunnes animaattori Joe Haidar ehdotti aiheeksi Herkulesta. Niin Herkulesta alettiin
tehdä, ja ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1997. Näin ollen Herkuleksesta tuli Disneyn klassikko numero 35. Herkuleksesta tuli myös Fantasian Pastoraalisinfonian ohella
ensimmäinen Disney-animaatio, joka sai inspiraationsa mytologiasta. Herkules
menestyi hyvin teattereissa, mutta se ei ollut samanlainen taloudellinen
sensaatio kuin 90-luvun alun animaatiot (esim. Kaunotar ja Hirviö, Aladdin).
Herkuleksen tarina perustuu löyhästi kreikkalaiseen mytologiaan.
Paljonkaan samaa alkuperäisen tarun kanssa elokuvalla ei kuitenkaan ole.
Mytologian Herkules on Zeuksen ja ihmiskuningatar Alkemenen poika, jota Zeuksen
jumalvaimo Hera vainosi. Disneyn versiossa Herkuleksen äitinä on Hera.
Mytologiassa Herkuleksen ensimmäinen vaimo oli Megara, jonka Herkules sitten
murhasi Heran aiheuttamassa hulluuskohtauksessa. Murhan takia Herkules sai
tehtäväkseen suorittaa kymmenen urotyötä, jotka tehtyään hänestä tulisi
kuningas ja hän saisi kuolemattomuuden. Herkules teki kuitenkin yhteensä 12
urotyötä. Disneyn elokuvassa Herkulekselle ei anneta tiettyä määrää tehtäviä
tehtäväksi, vaan hänen tulee todistaa olevansa todellinen sankari. Elokuvassa
mainitaan kuitenkin kaikki mytologian 12 urotyötä, joista suurin osa tulee
pikaisena mainintana laulun Nollasta
pollaan aikana. Mytologian lopussa
Herakles menee naimisiin Deianeiran kanssa, mutta saa iholleen vahingossa
kentaurin antamaa juomaa, joka saa hänen lihansa kuoriutumaan irti. Hyi! Silmittömän
tuskan takia Herkules antaa sitten polttaa itsensä roviolla, ja hänen kuoltuaan
Zeus ottaa hänet jumalten joukkoon. Disneyn versiossa Herkulekselle annetaan
mahdollisuus päästä jumalten joukkoon jo ennen kuolemaansa. Disney on karsinut
mytologian raakuuksia pois aika rutkasti, sillä eihän kaikkea sovi näyttää
lapsillekin suunnatussa elokuvassa!
Herkules eroaa mielestäni muista Disney-klassikoista siinä
mielessä, että se on tehty ehkä hieman sarjakuvasankarimaisesti. Samaistan
Herkuleksen Marvelin supersankareihin, jotka voittavat kuinka ylivoimaiselta
vaikuttavan vastustajan tahansa oman lihasvoimansa avulla. Marvelillahan on
supersankari, joka pohjautuu Herkulekseen, ja Disneyn käsikirjoittajat ovat
ehkä pohjanneet oman hahmonsa enemmän Marvelin sarjakuviin kuin alkuperäiseen
mytologiaan. Myös kreikkalaiset huomasivat tämän, sillä Adsmeytos-sanomalehdessä sanottiin elokuvan olevan ”taas yksi tapaus, jossa ulkomaalaiset
vääristelevät historiaamme ja kulttuuriamme taloudellisen kannattavuuden
nimissä”. Mielestäni on omituista, kuinka paljon huomiota elokuvassa saa
juuri treenaaminen ja lihasten kehittäminen. Phil on koko ajan kannustamassa
Herkulesta treenaamaan lisää ja lisää, ja tuntuu, että välillä huomio menee
vain siihen ulkonäön ja lihasmassojen kehittämiseen kuin olennaiseen. Sitä
paitsi minusta Herkules on paljon paremman näköinen ennen bodaamistaan, jos
näin saa sanoa… :)
Herkules poikkeaa myös siinä mielessä
muista Disneyn animaatioista, että siinä muiden rökittämistä ja tappelua
pidetään hyvänä asiana. Tokihan muissakin elokuvissa pahis päihitetään ja usein
jonkinlaisen fyysisen kanssakäymisen seurauksena, mutta Herkules on lyömässä ja
hakkaamassa koko ajan jotain! Voivatko lapset saada tästä huonoa esimerkkiä? En
usko, ellemme me aikuiset ala myös lyömään ja mätkimään kaikkea, sillä kyllä
lapsetkin tajuavat, että satu on vain satua!
Herkuleksen musiikin on säveltänyt ihana Alan Menken ja sanat
kirjoittanut David Zippel. Herkuleksen
musiikki on jotain niin mahtavaa, että sille ei meinaa löytyä sanoja. Oikeasti,
kenelle tulee mieleen säveltää kreikkalaiseen mytologiaan perustuvaan elokuvaan
gospel-musiikkia? Tämä yhdistelmä on jo lähtökohtaisesti niin mielipuolinen,
että sen on pakko toimia! Ja minä olen ainakin ihan myyty. Tarinan kertojat,
viisi muusaa, ovat hahmoina jo niin hauskoja afroamerikkalaisia, ja kun he
alkavat vielä laulaa ”hallelujaa” ja bilettää musiikin tahtiin, niin se on
piste i:n päälle. Ah, Alan Menken on nero ja suoranaisen jumaloinnin kohde! :)
Muusien ääninäyttelijöiksi oltiin muuten alun perin suunniteltu Spice Girlsejä,
mutta onneksi suunnitelma muuttui! Muuten samanlaisista gospel-diivoista saisi
vain haaveilla! Herkuleksen aloittaa
laulu Gospel totta on, jossa muusat
kertovat tarinan lähtökohdat. Laulu kerrataan vielä kaksi kertaa niin melodiaa
kuin sanoja muuttaen, jotta muusat pääsevät kertomaan katsojille, miksi Hades on
pahis, ja miten Herkuleksen vanhemmat suhtautuivat kuullessaan poikansa olevan
kuolevainen. Toinen aivan uusi kappale (tai neljäs kappale) on elokuvan
lauluista ainoa, joka ei (ainakaan minun mielestäni) ole gospelia. Saavutan voiton -laulussa Herkules pohtii
elämäänsä ja haaveitansa. Tässä kappaleessa on muuten todella huono suomennos!
Kappaleessa lauletaan: ”Minä saavun
sankarina, käy kun näin, sen saan!” Näihin sanoihin kappale loppuu
mahtipontisesti, ja lausehan on todella huonoa äidinkieltä! Muutenkin taidan
pitää Herkuleksen lauluista enemmän
englanninkielisinä. Saavutan voiton
sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta, mutta hävisi Titanicin My Heart Will Go On:lle. Kolmas laulu elokuvassa on Viimeinen toivo. Sen laulaa Phil
valmentaessaan Herkulesta sankariksi. Ja okei, ei tämäkään kappale ole gospelia.
Varsinaista musiikin ilojuhlaa esittää neljäs laulu, Nollasta pollaan. Laulussa vaihdetaan rytmiä kokonaiset viisi (!)
kertaa, ja se on paljon se! Kappale on ihanan menevä, ja sen kuullessaan on PAKKO
tömistellä jalkojaan tai heilutella päätään. Viides laulu on En saa rakastaa, jossa Megaran järki
yrittää vastustaa sydämen iskuja. Lauluun vuoropuhelua tuovat muusat, jotka
kannustavat Megaraa avaamaan sydämensä. Elokuvan lopussa lauletaan kuudes laulu,
Hän suurin on. Tässä viimeisessä
laulussa on mielestäni parhaimmat sanat, jotka kiteyttävät koko elokuvan
teeman. Laulu Nollasta pollaan on
elokuvan lauluista paras, mutta Hän
suurin on tulee hyvänä kakkosena.
Herkuleksen visuaaliseen ilmeeseen vaikutti hyvin paljon
muinaiskreikkalainen taide, erityisesti patsaat, mikä ei ole suurikaan ihme
elokuvan aiheen huomioon ottaen. Minulle tulee mieleen Herkuleksen piirroksista lähinnä joonialaiset pylväät (googlatkaa,
jos ette tiedä, miltä ne näyttävät), sillä kaikissa hahmoissa ja taustoissa on
samanlaisia kierteitä, kuin pylväiden yläpäässä. Esimerkiksi Herkuleksen ja
Hadeksen leuoissa on pyörteet, ja Megaran ja Zeuksen hiuksissa on pyörteitä. Jos
minun pitäisi kuvailla yhdellä sanalla Herkuleksen
visuaalista ilmettä, tuo sana ei olisi joonialaisuus tai pyörteinen, vaan se
olisi värikäs. Herkuleksessa on
käytetty todella kirkkaita värejä verrattuna vaikka Pocahontasin pehmeään ja rauhalliseen väritykseen. Jotenkin tämä
värikkyys tuo myös ilmoille sitä elämäniloa ja huumoria, mikä elokuvaan
liittyy. Herkuleksessa käytettiin
CGI-tekniikkaa Olympoksen pilvissä sekä hydrassa.
Herkules on ennen kaikkea iloinen elokuva, mikä elokuvantekijöillä
olikin tarkoituksena. Elokuvan aikana saa nauraa monta kertaa, ja nauru alkaa
jo elokuvan alkuvaiheilla muusien vallatessa kertojan paikan normaalilta
tylsältä kertoja-ääneltä. Onneksi Herkules
ei jää kuitenkaan vain komediaksi, vaan sitä katsoessaan saa kokea monenlaisia
tunteita. Jännityksen väreitä selkäpiissä aiheuttaa hurja hydra, joka ei
vaikuta kuolevan sitten millään! (Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia,
varo!) Jännitystä, ellei peräti pelkoa aiheuttaa Herkuleksen suorittama Megaran
pelastusoperaatio manalasta, jossa kaikki sielut yrittävät tarrautua
Herkulekseen kiinni. Hyi! Kyynelkanavat vuotavat taasen Herkuleksen jättäessä
kasvattivanhempansa taakseen, mutta myös lopussa Megaran uhrautuessa
Herkuleksen puolesta. Herkistyminen seuraa myös ihan elokuvan lopussa, jossa
Herkules valitsee Megaran ja Philin haave toteutuu. Nyyh!
Herkules on nimikkoelokuvansa
pääroolissa. Herkules on epävarma ja paikkaansa etsivä nuori mies, jolla on
mahtavia voimia sisällään. Elokuvan aikana Herkules oppii valjastamaan nämä
voimat käyttöönsä, mutta paikkaansa hän etsii aina elokuvan loppumetreille
saakka. Vaikka Herkuleksen lihasmassa kehittyy elokuvan puolivälissä, ei se
poista hänen epävarmuuttaan ja ujouttaan. Toimiessaan ihmisten kanssa Herkules
on yhä se ujo poika, joka lähti kotoa etsimään omaa itseään. Varsinkin Megaran
näkeminen saa housunpuntit vipattamaan! Megara taasen on hyvin epätyypillinen
Disney-neito. Hän on hyvin kurvikas, ironinen ja asennoitunut elämään
negatiivisella tavalla. Tämä negatiivisuus johtuu siitä, että kun hän meni
pelastamaan poikaystävänsä sielun manalasta, jätti poikaystävä hänet toisen
naisen takia. Näin Megara jäi Hadekselle velkaa, ja joutuu maksamaan velkaa
takaisin palvelemalla Hadesta. Yksikään toinen Disney-elokuvan päähenkilön pari
ei muuten tee yhteistyötä pahiksen kanssa, ei yksikään! Menneisyyden tapahtumat
ovat luoneet Megaran ympärille kovan suojakuoren, jota Herkules onnistuu
kuitenkin hälventämään. On ihana nähdä, miten Herkules tuo Megaran pehmeämmät
puolet esiin! Herkuleksen valmentajana toimii Philoctetus eli Phil, joka on naisia
iskevä satyyri. Tästä iljettävyydestään huolimatta Philillä on hyvä sydän, ja
hän osaa antaa Herkulekselle oikeita neuvoja elämän tiellä – ainakin välillä.
Pegasos taas on Herkuleksen syntymälahjaksi saama siivekäs hevonen, joka
käyttäytyy hyvin lintumaisesti. Pegasos tykkää hullutella, ja hän on todella
mustasukkainen Megaralle, joka saa Herkuleksen kaiken huomion. Elokuvan
pahiksena on Hades, manalan jumala. Hades havittelee Olympoksen valtaistuinta
itselleen, ja kokee suurta katkeruutta muita jumalia kohtaan, jotka laittoivat
hänet hoitamaan manalan hommia. Hades on kovasti vitsaileva pahis, joka suuttuu
herkästi, mutta leppyykin nopeasti. Hadeksen kätyreinä toimivat hassun hauskat
Piina ja Paniikki.
Herkules jatkaa 90-luvun Disney-elokuvien trendiä, jossa elokuvaan
piilotetaan viittauksia edeltäviin Disney-elokuviin. Näkyvin viittaus elokuvassa
on leijonan talja, jota Herkules pitää päällään toimiessaan maalarin mallina.
Leijonan talja on tuttu Leijonakuninkaasta,
sillä talja oli joskus Scar. Toinen viittaus tehdään vuorosanoissa. Megaran etsiessä
tietä Hadeksen luo Herkuleksen pelastettua hänet ensimmäistä kertaa Piina ja
Paniikki tulevat neitoa vastaan muuttuneina pupuksi ja maaoravaksi. Megara
toteaa kätyreille ironisesti: ”Kuinka
somaa! Pikku jyrsijät etsii Lumikkia!” Tähän Piina ja Paniikki vastaavat
olevansa Tiku ja Taku.
Pocahontas oli ensimmäinen elokuva, jonka kävin koskaan katsomassa
elokuvateatterissa. Herkules on
ensimmäinen elokuva, jonka muistan
käyneeni katsomassa elokuvateatterissa, enkä ole vain kuullut toisilta
katsoneeni. Muistan, miten suuren vaikutuksen Herkules teki minuun. Pikkuveljeni oli silloin vielä niin pieni,
ettei hän saanut tulla teatteriin mukaan, ja kävin elokuvissa kahdestaan isäni
kanssa. Erityisen suuren vaikutuksen elokuvasta minuun teki tuolloin kyklooppi.
KYKLOOPPI!!!! En tosin tajunnut kykloopin ideaa ihan täysin… Elokuvista kotiin
tultuani menin nimittäin veljeni eteen, laitoin molemmat käteni isin yhden
hanskan sisään ja sanoin olevani kyklooppi. :) Vaikutuksen teki myös
kohtalottarien hokema heidän kaikkitietäväisyydestään. Minulla on siis Herkuleksesta hyviä muistoja. Elokuva
onkin todella hauska ja elämäniloa täynnä, kuten olen jo pari kertaa tainnut
tulla sanoneeksi. Erityiskiitosta saa elokuvan musiikki, joka on yksinkertaisesti
mahtavaa! Elokuva kannattaa katsoa siis jo pelkästään musiikin takia!
”Me tiedämme kaiken:
menneen, nykyisen ja tulevan. Sisävessat tulee jokaiseen taloon!”
- Kohtalottaret
- Kohtalottaret
PS: Herkulekselle tehtiin vuonna 1998 jatko-osa Zero to Hero, ja sen perään Herkules
sai myös oman televisiosarjan.
Herkules on kyllä mielestäni ihan tervetullut piristysruiske sitä edeltävien tummempisävyisten Pocahontasin ja Notre Damen Kellonsoittajan sekä heti perään tulevan Mulanin joukossa. Tykkään erityisesti siitä, että Herkuleksessa on nähtävissä elokuvalle ominainen tyylitelty piirrosjälki. Muutenkin leffassa on pyritty rikkomaan paljon Disneyn tyypillisiä kaavoja, ja erityisesti erilainen naispääosa viehättää. Muutenkin hahmot tuntuvat juuri sopivan särmikkäiltä :) Hyvä ja perinpohjainen arvostelupostaus taas kerran!
VastaaPoistaMegara tosiaan on Disneyn naishahmokavalkadin aatelia, sillä hän erottuu positiivisesti joukosta heittämällä sarkastista ja ironista läppää ja olemalla muutakin kuin "neito pulassa". Itseasiassa Meg tuntuu hänen ja Herkuleksen suhteessa olevan se voimakkaampi ja dominoivampi osapuoli. Megara ei kylläkään ole mielestäni järin kaunis ilmestys(MAKUKYSYMYS!), mutta hänen voimakas ja särmikäs luonteensa korvaa kauniin ulkokuoren:) Mutta siis, jälleen kerran laatukamaa tämä sinun arvostelusi! Disneyfani kiittää ja kuittaa;)
VastaaPoistaKiitos! :) Ja joo, Megara kyllä poikkeaa aika lailla muista Disney-neitosista. Ja minunkin mielestäni Herkules on Megaran "tossun (vai pitäisikö sanoa sandaalin?) alla", sillä Herkules on jotenkin niin ujo ja pidättyväinen, ainakin Megaraan verrattuna. Ja täytyy kyllä todeta, ettei Megara minunkaan mielestäni ole se kaikista kaunein nainen Disneyn hahmojen joukossa... Mutta ehkä se omalaatuisin nainen sitten!
PoistaElokuva olisi voinut perustua puhtaasti Herkuleksen urotöihin ja olisi tehty enemmön vain lapsille sopivammaksi. En itse pitänyt yhtään että Haadeksesta tehtiin pahis ja muutenkin tuntuu että elokuvan hahmot ovat vain ottaneet nimet ja pienen pintaraapaisun kreikan mytologian hahmoista . Haades on kieltämättä hauska pahis ja ylivoimaisesti elokuvan paras hahmo.
VastaaPoistaTotta, elokuvasta olisi varmasti tullut onnistunut ihan vain Herkuleksen urotöitä seuraamalla. Mitään "pääpahista" ei elokuvaan olisi välttämättä tarvittukaan. Niinkuin arvosteluun kirjoitinkin, eivät kreikkalaisetkaan pitäneet siitä, kuinka Disney vääristeli heidän perintöään, mytologiaansa. Joskus se ärsytti minuakin, mutta nyt olen jo päässyt ärsytyksen yli. :)
Poista