Jo selkäpiitä karmii muidenkin...

Rinki tinki tinkin ikärajaviikko alkaa eilisen esittelytekstin jälkeen varsinaisesti ahdistuksella – eli hämähäkkisymbolilla. Itse olen aikaisemmin ajatellut, että hämähäkki tarkoittaa kauhua, ja olenkin ihmetellyt, miksi symboli on esillä joissain elokuvissa. Ikärajaviikon ansioista tiedän minäkin nyt paremmin! ;) Elokuvien mahdollisesti aiheuttama ahdistus on syynä hyvin monen Disneyn ja Pixarin elokuvan ikärajan nostamiseen sallitusta seitsemään. 

 

AHDISTUS ELOKUVISSA

Elokuvissa ei käsitellä aina vain onnellisia ja iloisia asioita, vaan ne sisältävät tunteita laidasta laitaan: ilosta suruun, pelosta suuttumukseen. Ahdistusta elokuvissa voi aiheuttaa uhkaavat hahmot tai tilanteet, yli ymmärryksen menevät asiat, onnettomuudet, väkivaltaisuus, kuolema, yliluonnollisuus tai jännitys- ja kauhuelementit. Ahdistusta lisää elokuvien vakavuus ja asioiden kuvaaminen realistisesti. Avoimeksi jäävä loppuratkaisu aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin onnellinen loppu. Ahdistavan kohtauksen pituudella ei ole väliä, sillä toisia voi ahdistaa yksittäinen voimakas säikähdys enemmän kuin pitkä tai toistuva kohtaus. Ahdistuskategoriaan kuuluu elokuvasta mahdollisesti saatavat mallivaikutukset (esim. tosi-tv-ohjelmat, joissa tehdään hengenvaarallisia temppuja). Ahdistuksen tai väkivallan kategoriaan luokitellaan lisäksi alemmuudentuntoa luovat mallit, kuten seksismi, rasismi tai anoreksia. 

Ahdistuksen aiheet ovat aina yksilöllisiä, mutta myös ikä vaikuttaa suuresti ahdistusta aiheuttavaan asiaan. Alle kouluikäisiä lapsia pelottaa usein oudonnäköiset hahmot (möröt, noidat) ja voimakkaat tehosteet. Tämän takia kaikille sallituissa ohjelmissa ei voi olla pelonkiljahduksia, aggressiivista musiikkia tai kummittelua. Alle kouluikäiset eivät erota fiktiivistä ja todellista maailmaa toisistaan, ja samaistuvat helposti niin ihmisiin kuin puhuviin yksisarvisiin. Muistan itse ennen kouluikää pelänneeni kovasti Muumien Mörköä. 7-11-vuotiaita lapsia oudot hahmot eivät enää pelota, vaan pelottavampina koetaan hahmot, jotka ovat ulkoisesti ”normaaleja”, mutta sisäisesti pahoja. Psykologisesti lapsen omaa kokemusta lähelle tulevat tilanteet koetaan ahdistaviksi. Omasta kokemuksestani voin taas kertoa kouluikäisenä saaneeni kovasti traumoja elokuvasta, jossa lapsivalaan äiti kuolee, ja lapsi jää yksin valtamereen eksyksiin. Vanhempien kuolemisen tai yksin jäämisen pelko on ilmeisesti tuossa vaiheessa ollut itselläni suuri. 7-11-vuotiaiden elokuvissa ei myöskään voi olla pitkitettyä jännitystä, yliluonnollisuutta tai voimakkaita ääni- ja kuvatehosteita. 12-15-vuotiaiden sietokyky on kasvanut elokuvien sisällön suhteen, ja tämän ikäiset kaipaavatkin kovasti jännitystä ja seikkailuja. Ahdistusta voi aiheuttaa abtraktit asiat ja niiden seuraukset, ja esimerkiksi sota, onnettomuudet, väkivalta ja rikokset. Elokuvan jännitystä ei tule siis rakentaa väkivallan varaan, vaan tarinan, hahmojen tai tehosteiden ympärille. Tämän ikäiset eläytyvät vahvasti uhrin tunteisiin, ja tämän takia alle 16-vuotiaille ei saa näyttää elokuvissa itsemurhaa. 16-17-vuotiailla alkaa olla hyvät käsittelymekanismit elokuvien suhteen, ja kriittinen suhtautuminen mediaan kasvaa. K16-ohjelmissa voi olla voimakkaita tehosteita, ahdistavan intensiivinen tunnelma ja kohtalaista järkyttävyyttä. K18-leiman elokuva saa, jos sen sisältö on äärimmäisen järkyttävää, julmaa tai väkivaltaista. Nämä elokuvat aiheuttavat katsojissa vastenmielisyyttä. 

Mikäli lapsi, nuori tai aikuinen katsoo hänelle liian ahdistavia elokuvia, voi ahdistavuus ilmetä erilaisina stressireaktioina. Ahdistus voi esimerkiksi aiheuttaa painajaisia, unihäiriöitä tai häiritseviä ajatuksia. Liiallinen ahdistus voi haitata lapsen normaalia kehittymistä. Ahdistuksen aiheet, määrä ja sen aiheuttamat oireet ovat kuitenkin aina yksilöllisiä. 

DISNEY JA AHDISTUS

KAVI on määritellyt, että 45 Disneyn klassikkoa pitää sisällään ahdistusta. Pixarin elokuvista ahdistuksen aiheita nähdään 18 kappaleessa. En ihmettele ikärajaa suurimmassa osasta elokuvista. Pinocchio on mielestäni ehkä se kaikkein pelottavin Disney-animaatio, ja elokuva sisältää ahdistavia kohtauksia paljon. Pelkästään jo lapsen (tai puunuken) karkaaminen kotoa voi tuntua lapsikatsojasta ahdistavalta, mutta tämän lisäksi Pinocchio vangitaan marionettiteatteriin, hänen nenänsä kasvaa valehtelusta jättimäiseksi, hän muuttuu aasiksi ja hän joutuu valaan nielemäksi. Pelottavia ja oudonnäköisiä hahmojakin elokuva on pullollaan: ainakin minulle Stromboli, Huvitusten saaren johtaja ja Monstro-valas tuovat kylmiä väreitä, vaikka olenkin jo aikuinen! Elokuva on myös väritykseltään hyvin synkkä ja paikoitellen tunnelma on hyvinkin ahdistava. 

Itse olen monesti kuvitellut, että Dumbo on perheen pienimmillekin sopiva elokuva, sillä siinä seikkailee söpö pieni elefantti – eikä elokuva ole edes kauhean pitkä, joten pienimmätkin jaksavat keskittyä elokuvaan sen keston ajan. Katsoin Dumbon kuitenkin ehkä noin vuosi sitten pedagogisin silmin (ajatellen, voisinko näyttää sen lapsille (ex-)työpaikallani), ja kauhistuin monia eri kohtauksia. Ahdistusta elokuvassa voi aiheuttaa Dumbon äidin kohtalo: ensin elefanttiäiti hurjistuu poikasensa kiusaamisesta (mikä on aika pelottavan näköistä!), ja sitten äiti suljetaan vankilaan. Dumbo jää siis aivan yksin synkkään ja julmaan maailmaan! Ahdistusta Dumbossa voi aiheuttaa myös elefanttiparan syrjiminen. KAVI:nkin mukaan ahdistusta elokuvassa voi aiheuttaa alemmuudentuntoa luovat mallit, kuten rasismi tai seksismi. Lisäisin alemmuudentuntoa luovalle listalle myös toisten syrjimisen ulkonäön perusteella. Dumbon esitykset sirkuksessa ja etenkin niiden epäonnistuminen ovat tunnelmaltaan myös ahdistavia, ja abstraktit pinkit elefantit voivat pelottaa joitakin katsojia kovasti. 

Disneyn vanhoista klassikoista löytyy siis paljonkin ahdistavia aineksia (vai mitä sanotte Lumikin paosta metsän läpi, Liisan Ihmemaan oudoista otuksista ja Hiidenpadan pelottavuuksista?), mutta suurin osa Disneyn uudemmasta tuotannostakin joutuu melkeinpä automaattisesti K7-osastolle ahdistavuutensa takia. Tällä hetkellä uusin Disneyn klassikko Vaiana on välillä hyvinkin ahdistava elokuva. Vaiana karkaa kotoaan vanhempiensa kielloista huolimatta, ja ero vanhemmista tuntuu pienistä lapsista maailman kauheimmalta asialta. Hirviöiden maailma Lalotai on hyvinkin ahdistava paikka outoine ja pelottavine hirviöineen, ja pelotuksen väreitä saa aikaan myös jättimäinen laavahirviö Te Ka. Frozenissa Elsan masennusoireet ja yksinäisyys voivat tuntua katsojista ahdistavilta (jos ne aikuisistakin tuntuu, ks. tästä tekstistä huonoimmat elokuvat), kun taas Prinsessassa ja sammakossa vilun väreitä luovat tohtori Facilierin varjohahmot. 

Pixarin nyt ilmestyneistä 20:stä elokuvasta 18 sisältää ahdistusta aiheuttavia elementtejä. Vaikka Toy Storyjen elävät lelut voivat tuntua jännittävältä ja hauskalta ajatukselta, voi ajatus lelujen liikkumisesta tuntua pelottavalta yksin huoneeseensa nukkumaan jäävästä lapsesta – varsinkin, jos mieleen muistuu Sidin karmaisevat lelukokeilut. Pimeässä huoneessa Monsterit Oy -elokuvan monsterit voivat tuntua myös yllättävän todellisilta, ja ahdistavuutta voi lisätä se, että kuvittelee viiden eri tunteen säätelevän pään sisällä kaikkia omia toimintojaan. WALL-E:n luomista tulevaisuuden uhkakuvista lapsi ei uskalla puhuakaan: elokuvan mukaan maapallo on saastunut siihen mennessä, kun lapsi on kasvanut aikuiseksi. Onhan robotitkin jo keksitty, joten maailmanloppu ei voi olla kaukana. 

Seuraavat Disneyn ja Pixarin elokuvat sisältävät ahdistusta (eli niissä on hämähäkkimerkki): 

Lumikki, Pinocchio, Fantasia, Dumbo, Bambi, Saludos Amigos, Make Mine Music, Melody Time, The Adventures of Ichabod and Mr. Toad, Liisa Ihmemaassa, Prinsessa Ruusunen, 101 dalmatialaista, Viidakkokirja, Pelastuspartio Bernard ja Bianca, Topi ja Tessu, Hiidenpata, Mestarietsivä Basil Hiiri, Oliver ja kumppanit, Pieni merenneito, Bernard ja Bianca Australiassa, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Leijonakuningas, Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja, Herkules, Mulan, Tarzan, Fantasia 2000, Aivan villit, Keisarin uudet kuviot, Atlantis, Lilo ja Stitch, Aarreplaneetta, Karhuveljeni Koda, Pikku Kananen, Riemukas Robinsonin perhe, Bolt, Prinsessa ja sammakko, Kaksin karkuteillä, Räyhä-Ralf, Frozen, Big Hero 6, Zootropolis, Vaiana, Toy Story 1, 2 ja 3, Ötökän elämää, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä, Ihmeperhe 1 ja 2, Rottatouille, Wall-E, UP, Autot 2, Urhea, Inside Out, Kunnon dinosaurus, Doria etsimässä, Coco ja Monsterit-yliopisto.

Omasta lapsuudestani muistan Disneyn elokuvia katsoessani pelänneeni hirveästi Mestarietsivä Basil Hiiren Ratigan-pahista. Varsinkin lopputaistelussa Ratigan muuttuu joksikin aivan hirvittäväksi otukseksi. En muista pelänneeni muita otuksia tai kohtauksia Disneyn elokuvista lapsena, vaikka nyt aikuisena monet kohtaukset jännittävät ja tuntuvat siltä, että niistä olisi mahdollista saada pahojakin lapsuuden traumoja. Disneyn ulkopuolisista animaatioista muistan kokeneeni ahdistusta Muumeista, Anastasiasta, Hopeanuolesta ja Ruohometsän kansasta. 

Muistatko omasta lapsuudestasi, mitä elokuvaa pidit pelottavana tai ahdistavana? Jäytävätkö lapsuuden traumat sieluasi yhä? Entä ahdistaako joku Disneyn tai Pixarin elokuva sinua suunnattomasti tänä päivänä? 

LÄHTEET: 

- ikarajat.fi

 

LISÄÄ LUETTAVAA: 

- Pyörivä nuoli -blogin teksti: Mitä tehdä kun elokuvat ahdistavat? (lue tästä)

- Pyörivä nuoli -blogin teksti: Kuinka kohdata Mörkö? (lue tästä)

- Pelottavimmat Disney-klassikot TOP5 (lue tästä)

- Pelottavimmat kohtaukset Disney-klassikoista (lue tästä)