tag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post4864115661714375956..comments2023-07-25T02:09:46.267+03:00Comments on Rinki tinki tinki: Jo selkäpiitä karmii muidenkin... Annahttp://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-44966518895401589392018-10-21T18:32:58.507+03:002018-10-21T18:32:58.507+03:00Möhköfantit ja törpät -laulu on kyllä Dumbon Vaale...Möhköfantit ja törpät -laulu on kyllä Dumbon Vaaleanpunaisten elefanttien veroinen, enkä ihmettele, miksi laulut voivat pelottaa katsojia. Aika abstraktia ja outoahan se meininki on - ja Nalle Puhissa vielä pahantahtoista kaupan päälle. :P <br /><br />Muistelen, että veljenikin olisi pelännyt lapsena "Varokaa hekkoa jäätä, hmmmmm" -kohtaa. Itse aina naureskelin nallen viimeiselle hyminälle, kun en ymmärtänyt, miksi sen piti olla lopussa. En ymmärrä vieläkään. On muuten jännää, miten ihmiset tuntuvat pelänneen tuossa animaatiopätkässä nimenomaan nallen repliikkiä, eivätkä itse jäihin putoamista! Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-68741420464564576902018-10-19T16:57:34.254+03:002018-10-19T16:57:34.254+03:00En muista, että oisin pelännyt pienenä jotain Disn...En muista, että oisin pelännyt pienenä jotain Disney juttuja. Ainoa mikä tulee mieleen on Nalle Puh ja Möhköfantti elokuvasta se Möhköfantti-laulu. <br />Tää oli aika epänormaalia, mutta mä pelkäsin säätiedotusta. En muista miksi.<br />Kaikkein eniten mä pelkäsin Pikku Kakkosen jäävaroitusta. Erityisesti sitä loppua missä se nalle sanoi sen "varokaa heikkoa jäätä, hmm". <br />Luin joku aika sitten jostain, että nallen äänen tehnyt henkilö ois ottanut ainakin kymmenen ottoa siitä kohdasta, missä nalle puhui, ettei lopputulos olis ollut pelottava. En usko, kun tiedän monia, jotka on pelänneet sitä. Pelkään vieläkin sitä jäävaroitusta, vaikka oon jo 16.Verlidhttps://www.blogger.com/profile/15568272878871588497noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-91107975240813004612018-10-18T19:11:19.989+03:002018-10-18T19:11:19.989+03:00Tuhkimon lukitseminen torniin on muuten toden tott...Tuhkimon lukitseminen torniin on muuten toden totta ahdistava kohtaus! En ole itse koskaan tullut ajatelleeksikaan sitä, mutta onhan se! Muutkin mainitsemistasi kohtauksista ovat järkyttäviä, mutta eivät tosiaan minullekaan ahdistuksia ole aiheuttaneet. <br /><br />Hyvin samanlaiset ahdistuksen aiheet on meillä ollut kyllä muista kuin Disneyn elokuvista. Minäkään en ole katsonut Ruohometsän kansaa koskaan uudestaan, ei tee mieli. En sitä lapsenakaan pystynyt katsomaan loppuun: muistan äitin laittaneen ohjelman kiinni kesken kaiken ja sanoneen, että tätähän ei katsota. Ja hyvä niin! Morso ja Rölli ovat olleet minusta jännittäviä, mutta en ole koskaan pelännyt niitä. Mutta en kyllä yhtään ihmettele, että joku on! :)Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-89726479895214349112018-10-08T12:45:17.588+03:002018-10-08T12:45:17.588+03:00Itsellä Disney elokuvat eivät aiheuttaneet järkytt...Itsellä Disney elokuvat eivät aiheuttaneet järkyttäviä ahdistuksia. Toki Tuhkimon lukitseminen torniin, Lumikin pako metsään, Mufasan kuolema ja Bambin äidin kuolema kovin järkyttivätkin.<br /><br />Pienenä pelkäsin ja ahdistuin muumien möröstä, Hopeanuolesta kokonaisuutena kuin myös Ruohometsän kansasta (tätä en ole edes aikuisena pystynyt katsomaan uudestaan) Aivan pienenä pelkäsin myös hulluna Rölliä sekä Morsoa :DviiviKhttps://www.blogger.com/profile/11358585002610098107noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-50928847074984664362018-10-05T14:07:37.351+03:002018-10-05T14:07:37.351+03:00Ihan hirveää kyllä, että Leijonakuningas on aiheut...Ihan hirveää kyllä, että Leijonakuningas on aiheuttanut sinulle niin suuret traumat. Kuten ehkä tiedät, olen kanssasi aivan toista mieltä elokuvasta, sillä minusta se on mahtavin Disney-klassikoista! Ja hahaa, animeissa hahmot tosiaankin huutavat japaniksi! XD Minäkin ihmettelin sitä kovasti jotakin Ghiblin elokuvaa ensimmäistä kertaa katsoessani, mutta nyttemmin olen tottunut siihen. Ghiblin elokuvista löytyy paljon kauheuksia ja ahdistavuutta, mutta itse pidän noiden elokuvien visuaalisesta ilmeestä ja erikoisista juonista. Mielipiteensä kullakin. :) <br /><br />Ihan oikein mummolle, että hänelle vastattiin tuolla tavalla Ihmeperhe 2:sta. Valvotaankohan Suomessa ikärajoja elokuvateattereissa? Olen muistavinani, että joskus joltain nuorelta lapselta olisi kysytty hänen ikäänsä mennessämme katsomaan jotain elokuvaa, mutta muistini voi tehdä tepposet... Vähän pöhköähän se olisi, jos ikärajoja ei millään tavalla valvoittaisi. Ainakin K18-elokuvista 10-vuotiaat on helppo pistää pihalle, mutta ehkäpä K7-elokuviin eksyy välillä juuri 4-vuotiaita vanhempiensa kanssa...? <br /><br />Mörön ensiesiintyminen on kyllä hirveä! Muistan itsekin menneeni Mörköä mummulassa aina sohvapöydän alle piiloon. Mutta onpas hyvä, että Möröstä on ollut sinulle myös apua masennuksesi kanssa! Pahan olon visualisoiminen auttaa varmasti monen muunkin asian käsittelyssä, ja ehkä tauti on helpompi voittaakin visualisoinnin myötä. Voimia ja jaksamista sinulle!!! <3 Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-62901394176878341302018-10-05T13:52:36.689+03:002018-10-05T13:52:36.689+03:00Kiva, että teksti - ja koko postaussarja - oli mie...Kiva, että teksti - ja koko postaussarja - oli mielestäsi mielenkiintoinen! Jotain uutta blogiin kirjoittaessa aina jännittää, että millaisen vastaanoton se saa. :) <br /><br />Ymmärrän tuon lauseesi, jossa toteat pitäväsi myös ahdistavuuden tunteesta. Ja onhan se totta, että "ahdistavat" kohtaukset ohjelmissa kertovat yleensä ohjelman jännittävyydestä. Jos elokuvassa ei olisi mitään jännitettä, voisi kyseessä olla aika tylsä ohjelma. Ja ahdistavuuden näyttäminen ohjelmissa auttaa myös katsojaa käsittelemään ahdistavuuden tunnetta, ja näyttää, että siitä on mahdollista päästä yli. Eli oma tärkeä roolinsa ahdistavilla kohtauksilla kuitenkin on! <br /><br />Ihan oikeassa olet myös tuosta, että vanhempien rooli on todella tärkeä lasten elokuva- ja tv-katselun opettelemisen suhteen. Tärkeää olisikin, että vanhemmat katsoisivat lapselle uuden elokuvan ensimmäisen kerran yhdessä lapsen kanssa (jos lapsi haluaa katsoa sen joka perjantai viiden kuukauden ajan, niin ehkä sitä ei silloin tarvitse joka kerta katsoa mukana...), jotta olisivat läsnä jännittävissä kohtauksissa turvana, ja jotta voisivat keskustella elokuvasta. Jos aikuinen ei ole elokuvaa nähnyt, ei sen pelottavia kohtauksia voi käsitellä lapsen kanssa. Liika suojelu ei sekään ole tosiaan hyvästä, vaan hyvä olisi seurata "kultaista keskitietä"... ikärajoja noudattaen! ;) Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-3078334193191756222018-10-05T13:41:01.594+03:002018-10-05T13:41:01.594+03:00Olepa hyvä! Minäkin olen kyllä oppinut paljon asio...Olepa hyvä! Minäkin olen kyllä oppinut paljon asioita ikärajoista näitä tekstejä kirjoittaessani! :) <br /><br />Oijoi, Pixarin elokuvat ovat pääseet ahdistamaan sinua Disneyn klassikkoja enemmän. Henkien kätkemässä mainitsemasi kohtaus on kyllä todella karmiva, varsinkin elokuvan ensimmäisellä katselukerralla! Itse näin elokuvan ensimmäisen kerran vasta vanhempana, mutta kyllä tuo kohtaus ainakin värisytti. Lisäksi se Kasvoton-hirviö on elokuvassa aika karmaiseva. Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-30073887717413602632018-10-04T21:11:48.091+03:002018-10-04T21:11:48.091+03:00Henkien kätkemän unohdin mainita. Minua kuvotti se...Henkien kätkemän unohdin mainita. Minua kuvotti se vanhempien muttuminen possuiksi ja se mummeli, jolla oli se kammottava näppy. Elokuvan tunelamaa ahdisti se kun näin sen 12 vuotiaana japaniksi ja kun ne hahmot oikeasti huutavat. Tämä on yksi syy, miksi en pidä animesta, kaikki hahmot aina huutavat. Minulle jäi tosi pahoja traumoja kaikkeen animeen, varsinkin Ghiblin tuotantoon, sillä se animaatiotyyli on niissä minusta aivan karmivaa. Vasta pari vuotta sitten katsoin ne kaikki mieheni mieliksi ja Tulikärpästen haudasta ei saa edes puhua, sillä menetän yöuneni. En sitten tiedä onko se ylianalysointia, mutta Naapurini Totoro on minusta karmivaja kuvotava elokuva. Minusta on ihan selvä, että se Totoro on symboli kuolemalle.Severushttps://www.blogger.com/profile/04083814989995188404noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-82138554550447877182018-10-04T20:51:37.032+03:002018-10-04T20:51:37.032+03:00Suurimmat elokuvatraumani olen saanut Leijonakunin...Suurimmat elokuvatraumani olen saanut Leijonakuninkaasta. Näin sne 4 vuotaana elokuvateatterissa, pari vuotta myöhemmin isäni kuoli. Ei yhtä raa´alla tavalla kuin Mufasa, mutta kuoli kuitenkin. En pysty katsomaan Leijonakuningasta ilman kyyneleieitä ja muistoja mitä se tapahtuma herättää sisälläni. Koen muutenkin Leijonakuninkaan olevan huono ja aivan liian yliarvostettu elokuva. Olen vanhempana koittanut antaa uuden mahdollisuuden, ei ole auttanut. Tämä on yksi syy, miksi kannustan todella suuresti näitä ikärajoja. Luin muuten jutun, jossa joku amerikkalainen kukkahattutäti oli valittanut Ihmeperhe 2 ohjaajalle kun 4v lapsenlapsi ei ollut jaksanut katsoa elokuvaa. Ohjaaja oli syyttänyt tätä mummoa että miksi vienyt edes lapsen katsomaan koko elokuvaa, kun ikäraja on 7. <br /><br />Toinen lapsuuden inhokki oli Bambi, sitä taasen olen aikuisena oppinut rakastamaan. Topin ja Tessun kanssa koin ahdistavaksi, kuin myös Pocahontasin. Ehkä siksi kun loppu ei ollut nin onnellinen kun kaverukset/rakastavaiset eivät saaneetkaan olla yhdessä.<br /> <br />Mörkö muisto on minullakin: menin aina niissä ensimmäisissä mörköjaksoissa ensin sohvan taakse ja lopulta makkariin sängyn alle piiloon. Muissa jaksoissa se ei säikyttänyt. Pahin oli se ihan Mörön ensiesiintyminen Muumien kuistilla. Kun vuosi sitten sairastuin masennukseen pyrin visualisoimaan sen pahan olon päässäni ja se oli ihan kuin Muumipeikon unessa: Mörkö oli masennukseni ja ahdistukseni ja se pahan olon möykky, jota koitin juosta karkuun kuin Muumipeikko ja aina niilä pahimmilla hetkillä kun tuli esim. paniikkikohtaus mörkö kietoi kätensä pääni ympärille. Tämän visuaalisen kuvan avulla pystyin itse helpommin käsittelemään ja puhumaan pahasta olostani. Severushttps://www.blogger.com/profile/04083814989995188404noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-38835056928884673442018-10-03T20:49:28.574+03:002018-10-03T20:49:28.574+03:00Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti!
...Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti! <br /><br />Tähän ikään mennessä, monet traumaattiset asiat ovat päässeet unohtumaan, mutta Muumien ajoittainen painostava tunnelma nappaa vieläkin. Olen siitä outo tapaus että pidän myös ahdistavista tunteista.<br /><br />On hienoa, että meillä on tällaiset ikärajaluokitukset. Painottaisin kuitenkin vanhempien osuutta sen suhteen miten keskustella ja käsitellä ahdistavia asioita lapsen kanssa. Liika suojelu on melkeinpä yhtä vahingollista ja pelkkä läsnäolo ei välttämättä anna lapselle riittäviä eväitä käsitellä näkemäänsä. <br /><br />Kiitos tästä mainiosta artikkelisarjasta! :)Gufhttp://animaahis.fi/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-33502071659326573222018-10-03T20:18:02.218+03:002018-10-03T20:18:02.218+03:00Tämä ikärajaviikko vaikuttaakin mielenkiintoiselta...Tämä ikärajaviikko vaikuttaakin mielenkiintoiselta! Itse tiesin, että hämähäkki symboloi ahdistusta, mutta en oikein ollut selvillä siitä, mitä ahdistukseen sisältyy. Nyt sitten opin senkin, kiitos siitä. :)<br /><br />Itse olen onneksi suurimmaksi osaksi säästynyt lapsuuden traumoilta elokuvia katsoessa, mutta muistan kyllä, että Nemoa etsimässä minua ahdisti, kun Nemo joutuu eroon isästään ja Rottatouillessa rottien pakomatka elokuvan alussa ja Remyn joutuminen erilleen perheestään. Että kyllä se perheen menettämisen pelko taisi olla aika suuri.<br /><br />Minäkin pelkäsin pienenä Mörköä, jopa siinä määrin, että minua pelotti avata erään muumikirjan sivua, jossa oli Mörön kuva. Muista animaatioista on jäänyt mieleen Henkien kätkemän kohtaus, jossa Chihiron vanhemmat muuttuvat sioiksi. Sen verran tramatisoiduin, etten ole vieläkään pystynyt katsomaan kyseistä elokuvaa uudelleen. Eleanorhttps://www.blogger.com/profile/04216958410325484218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-6077901971819328502018-10-03T14:24:05.275+03:002018-10-03T14:24:05.275+03:00Mainitsitpas kommentissasi useamman ahdistavan koh...Mainitsitpas kommentissasi useamman ahdistavan kohtauksen Disney-elokuvista. Bambissa esiintyvä ihminen on kyllä jotain todella kauheaa!!! Jännittävää tunnelmaa luo entisestään se, ettei ihmistä koskaan näytetä elokuvassa. Jo pelkkä Bambissa esiintyvä niitty (kesälläkin) saa minussa aikaan vilunväristyksiä. Hui. Ja ai ai ai, ihan varmasti on Nickin villiintyminen jännittänyt veljentyttöraukkaasi. Itse haluan pitää ikärajoista kiinni mahdollisten omien lasteni kanssa, ja tämä tunne vahvistui näitä tekstejä kirjoittaessa. <br /><br />Enpäs muuten tainnut missään näissä blogiteskteissä mainita, mutta KAVI:n mukaan K7-elokuvia saa katsoa 5-vuotiaat lapset huoltajiensa seurassa, jos huoltajat ovat sitä mieltä, että heidän lapsensa on tarpeeksi kypsä käsittelemään siinä esiintyviä asioita - ja jos huoltaja on siis itse mukana katsomassa elokuvaa. Sen sijaan päiväkodeissa/kouluissa/kerhoissa pitää pitää kiinni ikärajoista ohjelmia lapsiryhmälle näytettäessä. <br /><br />Muumien Mörkö on kyllä todella pelottava! Minä olen Muumeista pelännyt lisäksi muurahaiskarhua (joka muuttuu siiliksi), ja taikurin hatusta peikoksi muuttuvaa Muumipeikkoa. Ja oli se jäänoitakin aika hirveä. Teletappeja katsoessani olin jo sen verran iso, että karhu ja leijona oli mielestäni parasta koko ohjelmassa! XD Okei, ehkä tappivanukkaan ja imurin jälkeen. Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1173455124996733330.post-6431657405112896142018-10-02T21:16:08.336+03:002018-10-02T21:16:08.336+03:00Osuvasti kuvailtu nuo ahdistavuudet disney leffois...Osuvasti kuvailtu nuo ahdistavuudet disney leffoissa.<br />Mulle ei onneksi tullut juuri mistään elokuvasta traumoja tai vastaavia, mutta siltikin pidin joitakin elokuvia ahdistavina, kuten Lumikkia ilkeän äitipuolen takia, Pinokkiota koska siinä ilkeys kohdistuu pikkulapseen, Pientä Merenneitoa koska Ursula oli melko kriipi, Hiidenpataa josta ei varmaan tarvi kertoa miksi, Pocahontasia koska John Smithin teloitus, Bambi koska Ihminen, Leijonakuningas koska Mufasa kuolee, Pelastuspartio Bernard ja Bianca koska koko tunnelma on hirvittävää, etenkin se että pieni lapsi kidnapattiin ja hän on vankina keskellä suota, ja toivoo epätoivoisesti apua, Nalle Puhista se Möhköfantit ja Tärpät laulu, en tiedä mikä siinä ahdisti, ja Dumbo koska ajatuskin siitä että joutuisi kokonaan eroon omasta äidistään, oli melko ahdistavaa. Ja näitä katsoessani olin melko pieni, noin tarhalainen.<br />Nykyään minua ei niin ahdista mitkään elokuvat, vaikka edelleen jännitän mm. Bambia ja Pelastuspartio Bernard ja Biancaa, vaikka ne on silti yks mun suosikkeja.<br />Ja etenkin mun veljeni tytärpuoli pelkäsi Zootropolista, tai ainakin viimeistään sitä kohtausta missä Nick muka villiintyi, kun katselin sitä hänen, veljeni ja tämän ex-vaimon kanssaan toissa vuonna uutenavuotena. Hän oli silloin joku yli puolitoista vuotta, eli vähän liian nuori katsomaan sitä.<br /><br />Mullakin on ollut Disneyn ulkopuolelta ahdistavia sarjoja/elokuvia, joista merkittävin on Muumien Mörkö ja lastenkodista karkaaminen, Henkien Kätkemä, ja Teletapeista se Karhu ja Leijona. En oikeen muista kaikkea mitä pelkäsin pienenä.Alex Berghttps://www.blogger.com/profile/00156249230646822982noreply@blogger.com