HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Remy on maalla asuvan
rottaklaanin johtajan poika. Remy ei millään haluaisi sopeutua rottien varastelevaan
elämäntapaan, jonka mukaan mitä vain voi syödä. Remyn haju- ja makuaistit ovat
äärimmäisen kehittyneet, ja tämänpä takia hän toimiikin klaanin
myrkynhaistajana. Myrkynhaistajana Remy ei kuitenkaan pääse toteuttamaan
itseään, vaan hän haaveilee voivansa käyttää yliherkkiä aistejaan ruoanlaittoon.
Ihmisten televisiosta Remy on nähnyt Auguste Gusteaun kokkausohjelmia, joissa
kokki kannustaa, että kuka vaan osaa kokata. Eräällä televisionkatselukerralla
vanha nainen huomaa Remyn, ja alkaa ampua pyssyllään ympäri taloa yrittäen osua
rottaan. Ammuskelun seurauksensa ullakolla sijaitseva rottien asuinpaikka
romahtaa alas, ja rotat joutuvat pakenemaan pyssyä ja rotanmyrkkyä lautoilleen.
Vesi johtaa rotat viemäriin, jossa Remy jää jälkeen muusta rottaklaanista ja
eksyy.
Remy odottelee pitkään
viemäreissä, josko häntä tultaisiin etsimään. Lopulta nälkä alkaa viedä voiton
odottamisesta, ja hänen mielikuvituksensa tuote Gusteausta kehottaa rottaa
kapuamaan ylös etsimään ruokaa. Viemäreistä ulos päästyään Remy huomaa olevansa
Pariisissa! Lähellä hän huomaa Gusteaun ravintolan, johon hänen askeleensa
johdattavat. Remy katsoo ravintolan kattoikkunasta, miten kokit uurtavat työn
touhussa. Rotta näkee myös kauhukseen, kuinka juuri palkattu apupoika Linguini
pilaa keiton lisäämällä sinne salaa omia ainesosiaan! Tuohtuneena tästä Remy
putoaa ikkunasta vahingossa keittiöön, jossa hän menee pelastamaan Linguinin
maustaman keiton. Remyn epäonneksi Linguini huomaa rotan maustavan keittoa,
mutta Linguini ei kerkeä tehdä asialle mitään, ennen kuin keittoa on viety
lautasellinen asiakkaille. Asiakkaat kehuvat keittoa taivaalliseksi, ja kaikki
ravintolan työntekijät luulevat Linguinin olleen keiton salainen maustaja.
Tohinassa Remy yrittää päästä pakoon ravintolasta, mutta ravintolan pääkokki
Skinner huomaa rotan keittiössään. Hän käskee Linguinia tappamaan rotan
mahdollisimman kaukana ravintolasta, ja samalla hän käskee, että Linguinin
pitää viikon aikana valmistaa juuri samanlainen keitto kuin tänään. Jos
Linguini ei siinä onnistu, saa hän potkut.
Linguini vie Remyn Seinen
rannalle, ja hän purkaa huoliaan rotalle. Linguini on aivan surkea kokki, eikä
hän millään osaisi toistaa samanlaista keittoa uudestaan. Yllättäen Linguini
huomaa, että Remy vastailee hänen kysymyksiinsä puistelemalla tai
nyökyttelemällä päätään. Linguini pyytää, että Remy tulisi auttamaan häntä ruoanlaitossa,
ja Remy huomaa tässä mahdollisuutensa päästä kokkaamaan. Niin Linguini
majoittaa Remyn luokseen, ja yhdessä he harjoittelevat, mikä olisi paras
kommunikointitapa ravintolassa, ettei muut kokit huomaisi rotan olevan
keittiössä. Aluksi pari koittaa kommunikointia Remyn puremalla ja
nipistelemällä Linguinia, mutta tästä ei tule mitään. Lopulta rotta huomaa
Linguinin päässä olevan hermoratoja, jotka johtavat hiuksista joka puolelle
miehen kehoa. Hiuksista ohjailemalla Remy pystyy siis liikuttamaan Linguinia
tahtonsa mukaan! Ja niin Linguini tekee ravintolassa Remyn ohjatessa häntä
kokkihatun alta uudestaan juuri samanlaisen keiton. Näin hän saa pitää
työpaikkansa, ja hänen ohjaajakseen määrätään keittiön ainoa naiskokki Colette.
Toimistossaan pääkokki Skinner
avaa vihdoin kirjekuoren, jonka Linguini toi mukanaan töitä hakiessaan.
Kirjeessä Linguinin äiti Renata kertoo, että Linguini olisi Gusteaun poika. Gusteaun
testamentin mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että Linguini perisi ravintolan!
Tätähän ravintolan nykyinen omistaja Skinner ei voi sallia, ja hän palkkaa
yksityisetsivän selvittämään, onko Renatan väitteessä perää. DNA-testi
suoritetaan, ja Linguini paljastuu todellakin Gusteaun pojaksi! Remy sattuu
vahingossa löytämään DNA-testin tulokset ja Gusteaun testamentin, ja hän
toimittaa ne Linguinille. Niin Linguinista tulee ravintolan omistaja ja Skinner
potkitaan pihalle! Samoihin aikoihin Remy on löytänyt rottaklaaninsa
Pariisissa. Salaa hän antaa ravintolan jääkaapista veljelleen Emilelle ja tämän
ystäville ruokaa. Remyn isä kuitenkin varoittelee poikaansa olemasta
tekemisissä ihmisten kanssa.
Linguinille alkaa nousta maine
ja menestys päähän, ja hän vähättelee Remyn osuutta menestymisessään. Remy
suuttuu tästä kokkiystävälleen ja kostaa päästämällä koko rottalauman Gusteaun
ravintolaan. Tästä Remyn ja Linguinin välit viilenevät entisestään, ja Linguini
potkii Remyn ulos keittiöstä. Tämä ei olisi kannattanut, sillä seuraavana
iltana ravintolaan saapuu ruokakriitikko Anton Ego, joka antoi Gusteaun vielä
eläessä ravintolalle murska-arvostelun. Ravintola ei kestäisi toista
murska-arvostelua, ja viimeisetkin asiakkaat kaikkoaisivat sieltä,
puhumattakaan kokkien itsetunnosta. Linguini ei saa ravintolassa oikein mitään
aikaan, kunnes paikalle palaa Remy! Linguini selittää vihdoin muille kokeille
ruoanlaittonsa salaisuuden ja sen, että Remy on ollut kaikkien kokkailujen
takana. Muut kokit eivät pidä ajatuksesta, että rotta kokkaa, ja niin he yksi
kerrallaan hylkäävät ravintolan. Paikalle jää vain Colette auttamaan, ja Remy
kutsuu rottasiirtokunnan auttamaan keittiön pyörittämisessä, jotta illan
kattaus pääsee käyntiin. Menoa ei hidasta edes paikalle saapunut
terveystarkastaja, joka sidotaan lukkojen taakse illan ajaksi. Remy kokkaa
Anton Egolle ratatouille-annoksen, johon ruokakriitikko suorastaan rakastuu!
Nähdessään kokin Egon on myönnettävä, että Gusteaun sanoma pitää melkein
paikkansa: kuka tahansa ei osaa kokata, mutta kokiksi voi tulla mistä taustasta
tahansa. Arvostelussaan Ego myös kertoo, että Gusteaun ravintolan pikkukokki on
koko Ranskan paras kokki!
Anton Egon positiivisesta
arvostelusta huolimatta Gusteaun ravintola joudutaan sulkemaan, sillä lukkojen
taakse suljettu terveystarkastaja pitää päästää vapaaksi. Ravintola täynnä
rottia ei voi hygieniarikkomustensa takia olla pystyssä. Tämän myötä myös Egon
uskottavuus ruokakriitikkona romahtaa, ja se tarkoittaa hänen uransa loppua. Se
ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä Egosta tulee sijoittaja uudelle bistrolle
nimeltä La Ratatouille. Ego on bistron vakkariasiakas, sillä bistron keittiötä
pyörittää yhdessä Coletten ja Linguinin kanssa Egon lempikokki, Remy. Bistron
kattotasoon on rakennettu myös rotille oma ravintolansa, ja näin rotat pääsevät
nauttimaan kunnon ruoasta roskien sijaan.
Rottatouillen tekemisen aikaan Pixarin ja Disneyn välinen
yhteistyösopimus oli päättymässä. Pixar oli etsimässä itselleen uutta
kumppania, joka markkinoisi ja levittäisi heidän elokuviaan. Pixar olisi toki itsekin
voinut alkaa kehitellä markkinointikoneita tyhjästä, mutta se olisi ollut
vaativaa, ja se olisi todennäköisesti muuttanut Pixarin rentoa ja luovaa
ilmapiiriä. Yhteistyökumppanin etsiskelystä huolimatta Pixar ei kuitenkaan
käynyt neuvotteluja yhdenkään muun studion kuin Disneyn kanssa, vaikka
esimerkiksi Warner Bros. oli kiinnostunut yhteistyöstä Pixarin kanssa. Disneyn
yhtiöiden toimitusjohtaja oli vaihtunut Michael Eisneristä Robert Igeriksi, ja
Pixarilla huomattiin, että uuden toimitusjohtajan kanssa kannattaisi neuvotella
uudesta sopimuksesta (varsinkin, kun Steve Jobs ei ollut riidoissa hänen
kanssaan, toisin kuin Eisnerin kanssa). Iger oli itse asiassa huomannut, että
2000-luvun alussa tehdyt Disney-elokuvat olivat olleet studiolle rahareikiä,
eivätkä ne olleet menestyneet – toisin kuin studion rahoittamat Pixarin
elokuvat. Igerin mielestä Disneyn piti suunnata voimavaransa jälleen
animaatioiden pariin, joista studio oli alun perin kuuluisaksi tullutkin, ja
Pixar voisi auttaa Disneytä tässä loistoon palaamisessa. Niin Pixarin ja
Disneyn studiot alkoivat käydä neuvotteluja uudesta sopimuksesta. Neuvottelujen
päätyttyä alkuvuodesta 2006 Disney osti Pixarin studion 7,4 biljoonalla
dollarilla. Pixar ei kuitenkaan täysin yhdistynyt Disneyn kanssa, vaan sai
itselleen autonomian nimen Disney/Pixar alla. Pixarin John Lasseterista tuli
sekä Disneyn että Pixarin studioiden taiteellinen johtaja, mutta myös Walt
Disney Imagineering –osaston (joka suunnittelee Disneyn huvipuistoja) taiteellinen
johtaja. Steve Jobsista tuli Disneyn johtokunnan jäsen ja suurin Disneyn
osakkeiden omistaja, ja Edwin Catmullista tuli molempien studioiden
puheenjohtaja. Autot oli ensimmäinen
elokuva, joka julkaistiin Disney/Pixar nimen alla (toisin kuin sanoin Autot-elokuvan arvostelussa, hups...), mutta Rottatouille oli ensimmäinen elokuva, joka tuotettiin
kokonaisuudessaan uuden nimen alla. Vaikka Pixarin tuotemerkki muuttui
Disney/Pixariksi, käytän siitä silti blogissani studiosta lyhyempää nimeä
Pixar.
Rottatouillea (Onpas minun hankala kirjoittaa se suomalaisittain!
Jotenkin automaattisesti meinaa tulla Ratatouille!) alettiin suunnitella jo vuonna 2000 alkuperäisen ohjaaja Jan
Pinkavan käsikirjoituksen mukaan. Vuonna 2005 ohjaaja kuitenkin vaihdettiin
Brad Birdiin, joka muutti tarinaa nykyiseen suuntaan. Rottatouillen nimi
leikittelee ranskalaisella ruoalla (ratatouille) ja elokuvan päähenkilöillä,
rotilla (rat). Pixarilla pelättiin, ettei kuluttajat osaa ääntää vieraskielistä
nimeä oikein, ja senpä takia lausumisohjeet kirjoitettiin mainostettaessa
elokuvan nimen alle: suomalaisittain rot-ta-tuil-le ja englantilaisittain
rat-a-too-ee. Elokuvan markkinointi osoittautui muutenkin hankalaksi, sillä
mikään ruokatuotemerkki ei halunnut mainostaa tuotettaan rotilla. Aika jännää
elokuvan teeman huomioon ottaen... Pixar
suunnitteli kuitenkin Rottatouille-merkkisen
viinin tekemistä, mutta hylkäsi idean välttäen näin kannustamasta ala-ikäisiä
juomaan alkoholia animaatiohahmon houkuttelemana. Rottatouillen piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2006, mutta Autot-elokuvan julkaisupäivän siirtymisen myötä myös Rottatouille-elokuvan ensi-iltaa siirrettiin vuoteen 2007. Rottatouille
menestyi todella hyvin lippuluukuilla, ja se
sai viisi Oscar-ehdokkuutta: paras musiikki, parhaat äänitehosteet, paras
äänitys, paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras animaatioelokuva. Näistä Rottatouille voitti vain viimeisen.
Pixarin
tiimi teki paljon tutkimustyötä Rottatouillea varten. Osa studion työntekijöistä matkusti Pariisiin viikoksi tutkimaan
kaupunkia ja saamaan siitä inspiraatiota. Pariisi onkin tärkeässä roolissa Rottatouillessa: kaupungista on tuotu elokuvaan kaikki
romanttisimmat piirteet ja ranskalainen kulttuuri on näkyvillä. Minusta
elokuvan tekijät ovat saaneet hyvin vangittua elokuvaan Pariisin tunnelman, ja
elokuvaa katsoessani mieleeni muistuu väkisinkin omat Pariisin matkani.
Ranskalaista tunnelmaa elokuvaan tuodaan tietenkin Pariisin maamerkeillä,
Eiffel-tornilla ja Notre Damen katedraalilla, mutta myös hahmojen ranskalaisella
korostuksella, romantiikalla, musiikilla, viinillä ja ruoalla. Pariisin ohella Rottatouillessa tärkeässä roolissa on ruoka. Siksipä Pariisissa
vieraillessaan Pixarilaiset kävivät useissa ravintoloissa, he konsultoivat
ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia kokkeja ja osa jopa osallistui
kokkauskursseille. Kokki Thomas Keller kehitti elokuvassa nähtävän
nimikkoannoksen, ratatouillen variaation, jonka nimesi confit byaldiksi. Ruoan
animoiminen katsojia houkuttelevaksi osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi, mutta
lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Myös itse ruoan maku on animoitu
abstrakteina liikkuvina kuvioina, mikä on minusta mainio idea! Näitä
”makukuvioita” käytetään elokuvassa juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian
vähän. Pariisin ja ruoan lisäksi animaattorit tutkivat tietysti myös rottia,
elokuvan tähtiä, jotta eläinten liikkeistä saataisiin aidon näköistä. Minä
pidän Rottatouillen animaatiotyylistä,
ja ranskalaisia maisemia on ihana katsoa!
Rottatouillen musiikin on säveltänyt Michael Giacchino, joka
sävelsi pari vuotta aikaisemmin Ihmeperheen
musiikin. Rottatouillen musiikki on
ihanasti ranskalaisen musiikin tyylistä, jotenkin rentoa ja romanttista. Silti
siitä erottaa hyvin tietyn Pixarmaisuuden. Elokuvassa on vain yksi laulu, Le Festin, jonka esittää Camille. Laulu esitetään
ranskaksi kaikissa elokuvan versioissa, mikä on minusta mahtavaa! Paljon en
laulun sanoista ymmärrä, mutta jo pelkän kielensä puolesta laulu vie minut keskelle
Pariisin katuja. Musiikki ei kuitenkaan ole minusta sitä Pixarin onnistuneinta,
eikä jää päähän soimaan. Rottatouillen
musiikista Giacchino sai kuitenkin Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.
Rottatouillen päähenkilö on rotta nimeltä Remy. Remy eroaa muista
klaaninsa rotista kahdella jalalla kävelemisen ohella siinä mielessä, että hän
rakastaa ruokaa. Muut rotat syövät mitä tahansa edestään löytävät, mutta Remyn
maku- ja hajuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, mikä on tehnyt hänestä
kulinaristin. Remy ihailee yli kaiken Gusteau-kokkia, jonka mukaan kuka vain osaa
kokata. Remy haluaisi päästä kokeilemaan omia kykyjään keittiössä, mutta kukapa
ihminen hänet sinne päästäisi, likaisen rotan. Elokuvan aikana Remy pääsee
kokkailemaan keittiöön, ja spoileri: hänestä tulee koko Ranskan paras kokki!
Remyn veli Emile on Remyn vastakohta rotanvaistoineen, ja hän innostuu asiasta
kuin asiasta. Remyn isä Django on taas rottaklaanin johtaja, ja vaikka hän on
välillä joukosta poikkeavaa Remyä kohtaan tiukka, ajattelee hän kuitenkin aina
poikansa parasta. Rottien lisäksi elokuvassa esiintyy ihmisiä, joista
suurimmassa roolissa on Remyn käsinä keittiössä toimiva Linguini. Linguinilla
ei ole hajuakaan ruoanlaitosta, mutta Remyn avulla häntä luullaan
kokkimestariksi. Linguini on ujo ja onnettomuusaltis nuorukainen, jolla on hyvä
sydän. Linguinin sydämen elokuvan aikana valloittaa Colette, Gusteaun
ravintolan ainoa naispuolinen kokki. Colette on taistellut kovasti noustakseen
miehisellä alalla näin korkeaan asemaan, ja siksipä hän on voimakastahtoinen ja
tiukka nainen. Pahiksina elokuvassa toimii ruokakriitikko Anton Ego, jolle on
annettu ihanan vampyyrimainen olemus, sekä Gusteaun ravintolan pääkokki
Skinner, joka hyljeksii muita (erityisesti Linguinia) ja epäilee Linguinin
piilottelevan rottaa ravintolassa.
Mitäpä
olisi Pixarin elokuva ilman perinteisiä ”easter eggejä”? A113-sarja näkyy Emilen
kaverin, Git-nimisen rotan korvamerkissä. Git tulee Emilen kanssa pyytämään
Remyltä syötävää Gusteaun ravintolasta. Pizza Planeetan auto ylittää Seinen yli
menevää siltaa kohtauksessa, jossa Skinner jahtaa Remyä. Linguinin boksereissa
näkyy Ihmeperheen logo. Remyn kiivetessä
viemäreistä Pariisin kattojen ylle hän käy pikavisiitillä eräässä asunnossa,
jossa rotan perään haukkuu koira. Koira on ilmiselvästi Dogi Pixarin myöhemmin
ilmestyvästä elokuvasta Up.
Rottatouille on Pixarin elokuva, jonka olemassaolon unohdan
useimmin. Elokuva ei ole huono, joten unohtaminen ei voi johtua siitä. Itse
asiassa elokuvassa on paljon hyvää, kuten aivan upeat maisemat ja jännittävä
juoni. Rottatouille saa minussa aikaan
myös tunnereaktioita, esimerkiksi naureskelen ihan ääneen Linguinin ja Remyn
yrityksille kokata rotan ohjauksella ja herkistyn Egon maistaessa elokuvan
lopussa ratatouillea. Ehkä elokuvan unohdettavuus johtuu sen hahmoista, joihin
minä ainakaan en samaistu kauhean hyvin. Vaikka Rottatouille ei sinne Pixarin elokuvien parhaimmistoon kuulukaan,
on se silti hyvä elokuva, ja kun sen saa soittimeen sisään, katsoo sen
mielellään ja tiiviisti alusta loppuun. Ennen Rottatouillen katsomista teidän täytyy kuitenkin kuulla
varoituksen sana: elokuvaa ei todellakaan kannata katsoa nälkäisenä!
”Hei,
mistä se nimi tulee!?”
”Mikä?”
”Ratatouille! Sehän on muhennos, niinku, mistä se nimi tulee? Jos kerran nimeää ruoan, sen pitää kuulostaa herkulliselta! Ratatouille ei kuulosta hyvältä. Se on niinku rotta. Tai potta. Rottapotta. Mikä ei kuulosta hyvältä.”
”Ratatouille! Sehän on muhennos, niinku, mistä se nimi tulee? Jos kerran nimeää ruoan, sen pitää kuulostaa herkulliselta! Ratatouille ei kuulosta hyvältä. Se on niinku rotta. Tai potta. Rottapotta. Mikä ei kuulosta hyvältä.”
- Linguini ja Skinner
Hyvä arvio! Samaa mieltä oon siitä, että leffa on tosi hyvä mutta jotenkin unohtuu, ja varmaankin syynä on hahmot! En nimittäin yhtään muista, millaisia tyyppejä päähenkilöy olivat, ja se on tärkeää elokuvan kiinnostavuuden kannalta. Joten osuva huomio! Mutta ai että se on kaunis elokuva. :) Kiinnostavia taas nuo taustatiedot!
VastaaPoistaOn se kyllä jännää, miten monesta eri osasesta elokuvanautinto koostuu, ja jos joku osa-alue on pielessä, ei elokuva ole hyvä - tai ainakaan mahtava. Hyvä juoni ei pelasta huonoja hahmoja tai huonoa animaatiota/lavastusta ja päinvastoin. Ja joo, Rottatouille on kyllä kaunis elokuva! Seuraavana Pixarin elokuvista arvosteluvuorossa onkin Wall-E, joka vasta kaunis onkin!!!!! Jeee!!!!! :)
PoistaTotta turiset. Mutta tarkoitat kai W-allea? ;)
PoistaHahaa! Juurikin sitä! XD
Poista