Rottatouille - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Remy on maalla asuvan rottaklaanin johtajan poika. Remy ei millään haluaisi sopeutua rottien varastelevaan elämäntapaan, jonka mukaan mitä vain voi syödä. Remyn haju- ja makuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, ja tämänpä takia hän toimiikin klaanin myrkynhaistajana. Myrkynhaistajana Remy ei kuitenkaan pääse toteuttamaan itseään, vaan hän haaveilee voivansa käyttää yliherkkiä aistejaan ruoanlaittoon. Ihmisten televisiosta Remy on nähnyt Auguste Gusteaun kokkausohjelmia, joissa kokki kannustaa, että kuka vaan osaa kokata. Eräällä televisionkatselukerralla vanha nainen huomaa Remyn, ja alkaa ampua pyssyllään ympäri taloa yrittäen osua rottaan. Ammuskelun seurauksensa ullakolla sijaitseva rottien asuinpaikka romahtaa alas, ja rotat joutuvat pakenemaan pyssyä ja rotanmyrkkyä lautoilleen. Vesi johtaa rotat viemäriin, jossa Remy jää jälkeen muusta rottaklaanista ja eksyy.

Remy odottelee pitkään viemäreissä, josko häntä tultaisiin etsimään. Lopulta nälkä alkaa viedä voiton odottamisesta, ja hänen mielikuvituksensa tuote Gusteausta kehottaa rottaa kapuamaan ylös etsimään ruokaa. Viemäreistä ulos päästyään Remy huomaa olevansa Pariisissa! Lähellä hän huomaa Gusteaun ravintolan, johon hänen askeleensa johdattavat. Remy katsoo ravintolan kattoikkunasta, miten kokit uurtavat työn touhussa. Rotta näkee myös kauhukseen, kuinka juuri palkattu apupoika Linguini pilaa keiton lisäämällä sinne salaa omia ainesosiaan! Tuohtuneena tästä Remy putoaa ikkunasta vahingossa keittiöön, jossa hän menee pelastamaan Linguinin maustaman keiton. Remyn epäonneksi Linguini huomaa rotan maustavan keittoa, mutta Linguini ei kerkeä tehdä asialle mitään, ennen kuin keittoa on viety lautasellinen asiakkaille. Asiakkaat kehuvat keittoa taivaalliseksi, ja kaikki ravintolan työntekijät luulevat Linguinin olleen keiton salainen maustaja. Tohinassa Remy yrittää päästä pakoon ravintolasta, mutta ravintolan pääkokki Skinner huomaa rotan keittiössään. Hän käskee Linguinia tappamaan rotan mahdollisimman kaukana ravintolasta, ja samalla hän käskee, että Linguinin pitää viikon aikana valmistaa juuri samanlainen keitto kuin tänään. Jos Linguini ei siinä onnistu, saa hän potkut.

Linguini vie Remyn Seinen rannalle, ja hän purkaa huoliaan rotalle. Linguini on aivan surkea kokki, eikä hän millään osaisi toistaa samanlaista keittoa uudestaan. Yllättäen Linguini huomaa, että Remy vastailee hänen kysymyksiinsä puistelemalla tai nyökyttelemällä päätään. Linguini pyytää, että Remy tulisi auttamaan häntä ruoanlaitossa, ja Remy huomaa tässä mahdollisuutensa päästä kokkaamaan. Niin Linguini majoittaa Remyn luokseen, ja yhdessä he harjoittelevat, mikä olisi paras kommunikointitapa ravintolassa, ettei muut kokit huomaisi rotan olevan keittiössä. Aluksi pari koittaa kommunikointia Remyn puremalla ja nipistelemällä Linguinia, mutta tästä ei tule mitään. Lopulta rotta huomaa Linguinin päässä olevan hermoratoja, jotka johtavat hiuksista joka puolelle miehen kehoa. Hiuksista ohjailemalla Remy pystyy siis liikuttamaan Linguinia tahtonsa mukaan! Ja niin Linguini tekee ravintolassa Remyn ohjatessa häntä kokkihatun alta uudestaan juuri samanlaisen keiton. Näin hän saa pitää työpaikkansa, ja hänen ohjaajakseen määrätään keittiön ainoa naiskokki Colette.

Toimistossaan pääkokki Skinner avaa vihdoin kirjekuoren, jonka Linguini toi mukanaan töitä hakiessaan. Kirjeessä Linguinin äiti Renata kertoo, että Linguini olisi Gusteaun poika. Gusteaun testamentin mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että Linguini perisi ravintolan! Tätähän ravintolan nykyinen omistaja Skinner ei voi sallia, ja hän palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko Renatan väitteessä perää. DNA-testi suoritetaan, ja Linguini paljastuu todellakin Gusteaun pojaksi! Remy sattuu vahingossa löytämään DNA-testin tulokset ja Gusteaun testamentin, ja hän toimittaa ne Linguinille. Niin Linguinista tulee ravintolan omistaja ja Skinner potkitaan pihalle! Samoihin aikoihin Remy on löytänyt rottaklaaninsa Pariisissa. Salaa hän antaa ravintolan jääkaapista veljelleen Emilelle ja tämän ystäville ruokaa. Remyn isä kuitenkin varoittelee poikaansa olemasta tekemisissä ihmisten kanssa.

Linguinille alkaa nousta maine ja menestys päähän, ja hän vähättelee Remyn osuutta menestymisessään. Remy suuttuu tästä kokkiystävälleen ja kostaa päästämällä koko rottalauman Gusteaun ravintolaan. Tästä Remyn ja Linguinin välit viilenevät entisestään, ja Linguini potkii Remyn ulos keittiöstä. Tämä ei olisi kannattanut, sillä seuraavana iltana ravintolaan saapuu ruokakriitikko Anton Ego, joka antoi Gusteaun vielä eläessä ravintolalle murska-arvostelun. Ravintola ei kestäisi toista murska-arvostelua, ja viimeisetkin asiakkaat kaikkoaisivat sieltä, puhumattakaan kokkien itsetunnosta. Linguini ei saa ravintolassa oikein mitään aikaan, kunnes paikalle palaa Remy! Linguini selittää vihdoin muille kokeille ruoanlaittonsa salaisuuden ja sen, että Remy on ollut kaikkien kokkailujen takana. Muut kokit eivät pidä ajatuksesta, että rotta kokkaa, ja niin he yksi kerrallaan hylkäävät ravintolan. Paikalle jää vain Colette auttamaan, ja Remy kutsuu rottasiirtokunnan auttamaan keittiön pyörittämisessä, jotta illan kattaus pääsee käyntiin. Menoa ei hidasta edes paikalle saapunut terveystarkastaja, joka sidotaan lukkojen taakse illan ajaksi. Remy kokkaa Anton Egolle ratatouille-annoksen, johon ruokakriitikko suorastaan rakastuu! Nähdessään kokin Egon on myönnettävä, että Gusteaun sanoma pitää melkein paikkansa: kuka tahansa ei osaa kokata, mutta kokiksi voi tulla mistä taustasta tahansa. Arvostelussaan Ego myös kertoo, että Gusteaun ravintolan pikkukokki on koko Ranskan paras kokki!

Anton Egon positiivisesta arvostelusta huolimatta Gusteaun ravintola joudutaan sulkemaan, sillä lukkojen taakse suljettu terveystarkastaja pitää päästää vapaaksi. Ravintola täynnä rottia ei voi hygieniarikkomustensa takia olla pystyssä. Tämän myötä myös Egon uskottavuus ruokakriitikkona romahtaa, ja se tarkoittaa hänen uransa loppua. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä Egosta tulee sijoittaja uudelle bistrolle nimeltä La Ratatouille. Ego on bistron vakkariasiakas, sillä bistron keittiötä pyörittää yhdessä Coletten ja Linguinin kanssa Egon lempikokki, Remy. Bistron kattotasoon on rakennettu myös rotille oma ravintolansa, ja näin rotat pääsevät nauttimaan kunnon ruoasta roskien sijaan.

Rottatouillen tekemisen aikaan Pixarin ja Disneyn välinen yhteistyösopimus oli päättymässä. Pixar oli etsimässä itselleen uutta kumppania, joka markkinoisi ja levittäisi heidän elokuviaan. Pixar olisi toki itsekin voinut alkaa kehitellä markkinointikoneita tyhjästä, mutta se olisi ollut vaativaa, ja se olisi todennäköisesti muuttanut Pixarin rentoa ja luovaa ilmapiiriä. Yhteistyökumppanin etsiskelystä huolimatta Pixar ei kuitenkaan käynyt neuvotteluja yhdenkään muun studion kuin Disneyn kanssa, vaikka esimerkiksi Warner Bros. oli kiinnostunut yhteistyöstä Pixarin kanssa. Disneyn yhtiöiden toimitusjohtaja oli vaihtunut Michael Eisneristä Robert Igeriksi, ja Pixarilla huomattiin, että uuden toimitusjohtajan kanssa kannattaisi neuvotella uudesta sopimuksesta (varsinkin, kun Steve Jobs ei ollut riidoissa hänen kanssaan, toisin kuin Eisnerin kanssa). Iger oli itse asiassa huomannut, että 2000-luvun alussa tehdyt Disney-elokuvat olivat olleet studiolle rahareikiä, eivätkä ne olleet menestyneet – toisin kuin studion rahoittamat Pixarin elokuvat. Igerin mielestä Disneyn piti suunnata voimavaransa jälleen animaatioiden pariin, joista studio oli alun perin kuuluisaksi tullutkin, ja Pixar voisi auttaa Disneytä tässä loistoon palaamisessa. Niin Pixarin ja Disneyn studiot alkoivat käydä neuvotteluja uudesta sopimuksesta. Neuvottelujen päätyttyä alkuvuodesta 2006 Disney osti Pixarin studion 7,4 biljoonalla dollarilla. Pixar ei kuitenkaan täysin yhdistynyt Disneyn kanssa, vaan sai itselleen autonomian nimen Disney/Pixar alla. Pixarin John Lasseterista tuli sekä Disneyn että Pixarin studioiden taiteellinen johtaja, mutta myös Walt Disney Imagineering –osaston (joka suunnittelee Disneyn huvipuistoja) taiteellinen johtaja. Steve Jobsista tuli Disneyn johtokunnan jäsen ja suurin Disneyn osakkeiden omistaja, ja Edwin Catmullista tuli molempien studioiden puheenjohtaja. Autot oli ensimmäinen elokuva, joka julkaistiin Disney/Pixar nimen alla (toisin kuin sanoin Autot-elokuvan arvostelussa, hups...), mutta Rottatouille oli ensimmäinen elokuva, joka tuotettiin kokonaisuudessaan uuden nimen alla. Vaikka Pixarin tuotemerkki muuttui Disney/Pixariksi, käytän siitä silti blogissani studiosta lyhyempää nimeä Pixar.

Rottatouillea (Onpas minun hankala kirjoittaa se suomalaisittain! Jotenkin automaattisesti meinaa tulla Ratatouille!) alettiin suunnitella jo vuonna 2000 alkuperäisen ohjaaja Jan Pinkavan käsikirjoituksen mukaan. Vuonna 2005 ohjaaja kuitenkin vaihdettiin Brad Birdiin, joka muutti tarinaa nykyiseen suuntaan. Rottatouillen nimi leikittelee ranskalaisella ruoalla (ratatouille) ja elokuvan päähenkilöillä, rotilla (rat). Pixarilla pelättiin, ettei kuluttajat osaa ääntää vieraskielistä nimeä oikein, ja senpä takia lausumisohjeet kirjoitettiin mainostettaessa elokuvan nimen alle: suomalaisittain rot-ta-tuil-le ja englantilaisittain rat-a-too-ee. Elokuvan markkinointi osoittautui muutenkin hankalaksi, sillä mikään ruokatuotemerkki ei halunnut mainostaa tuotettaan rotilla. Aika jännää elokuvan teeman  huomioon ottaen... Pixar suunnitteli kuitenkin Rottatouille-merkkisen viinin tekemistä, mutta hylkäsi idean välttäen näin kannustamasta ala-ikäisiä juomaan alkoholia animaatiohahmon houkuttelemana. Rottatouillen piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2006, mutta Autot-elokuvan julkaisupäivän siirtymisen myötä myös Rottatouille-elokuvan ensi-iltaa siirrettiin vuoteen 2007. Rottatouille menestyi todella hyvin lippuluukuilla, ja se sai viisi Oscar-ehdokkuutta: paras musiikki, parhaat äänitehosteet, paras äänitys, paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras animaatioelokuva. Näistä Rottatouille voitti vain viimeisen. 

 

Pixarin tiimi teki paljon tutkimustyötä Rottatouillea varten. Osa studion työntekijöistä matkusti Pariisiin viikoksi tutkimaan kaupunkia ja saamaan siitä inspiraatiota. Pariisi onkin tärkeässä roolissa Rottatouillessa: kaupungista on tuotu elokuvaan kaikki romanttisimmat piirteet ja ranskalainen kulttuuri on näkyvillä. Minusta elokuvan tekijät ovat saaneet hyvin vangittua elokuvaan Pariisin tunnelman, ja elokuvaa katsoessani mieleeni muistuu väkisinkin omat Pariisin matkani. Ranskalaista tunnelmaa elokuvaan tuodaan tietenkin Pariisin maamerkeillä, Eiffel-tornilla ja Notre Damen katedraalilla, mutta myös hahmojen ranskalaisella korostuksella, romantiikalla, musiikilla, viinillä ja ruoalla. Pariisin ohella Rottatouillessa tärkeässä roolissa on ruoka. Siksipä Pariisissa vieraillessaan Pixarilaiset kävivät useissa ravintoloissa, he konsultoivat ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia kokkeja ja osa jopa osallistui kokkauskursseille. Kokki Thomas Keller kehitti elokuvassa nähtävän nimikkoannoksen, ratatouillen variaation, jonka nimesi confit byaldiksi. Ruoan animoiminen katsojia houkuttelevaksi osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi, mutta lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Myös itse ruoan maku on animoitu abstrakteina liikkuvina kuvioina, mikä on minusta mainio idea! Näitä ”makukuvioita” käytetään elokuvassa juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän. Pariisin ja ruoan lisäksi animaattorit tutkivat tietysti myös rottia, elokuvan tähtiä, jotta eläinten liikkeistä saataisiin aidon näköistä. Minä pidän Rottatouillen animaatiotyylistä, ja ranskalaisia maisemia on ihana katsoa!

Rottatouillen musiikin on säveltänyt Michael Giacchino, joka sävelsi pari vuotta aikaisemmin Ihmeperheen musiikin. Rottatouillen musiikki on ihanasti ranskalaisen musiikin tyylistä, jotenkin rentoa ja romanttista. Silti siitä erottaa hyvin tietyn Pixarmaisuuden. Elokuvassa on vain yksi laulu, Le Festin, jonka esittää Camille. Laulu esitetään ranskaksi kaikissa elokuvan versioissa, mikä on minusta mahtavaa! Paljon en laulun sanoista ymmärrä, mutta jo pelkän kielensä puolesta laulu vie minut keskelle Pariisin katuja. Musiikki ei kuitenkaan ole minusta sitä Pixarin onnistuneinta, eikä jää päähän soimaan. Rottatouillen musiikista Giacchino sai kuitenkin Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.

Rottatouillen päähenkilö on rotta nimeltä Remy. Remy eroaa muista klaaninsa rotista kahdella jalalla kävelemisen ohella siinä mielessä, että hän rakastaa ruokaa. Muut rotat syövät mitä tahansa edestään löytävät, mutta Remyn maku- ja hajuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, mikä on tehnyt hänestä kulinaristin. Remy ihailee yli kaiken Gusteau-kokkia, jonka mukaan kuka vain osaa kokata. Remy haluaisi päästä kokeilemaan omia kykyjään keittiössä, mutta kukapa ihminen hänet sinne päästäisi, likaisen rotan. Elokuvan aikana Remy pääsee kokkailemaan keittiöön, ja spoileri: hänestä tulee koko Ranskan paras kokki! Remyn veli Emile on Remyn vastakohta rotanvaistoineen, ja hän innostuu asiasta kuin asiasta. Remyn isä Django on taas rottaklaanin johtaja, ja vaikka hän on välillä joukosta poikkeavaa Remyä kohtaan tiukka, ajattelee hän kuitenkin aina poikansa parasta. Rottien lisäksi elokuvassa esiintyy ihmisiä, joista suurimmassa roolissa on Remyn käsinä keittiössä toimiva Linguini. Linguinilla ei ole hajuakaan ruoanlaitosta, mutta Remyn avulla häntä luullaan kokkimestariksi. Linguini on ujo ja onnettomuusaltis nuorukainen, jolla on hyvä sydän. Linguinin sydämen elokuvan aikana valloittaa Colette, Gusteaun ravintolan ainoa naispuolinen kokki. Colette on taistellut kovasti noustakseen miehisellä alalla näin korkeaan asemaan, ja siksipä hän on voimakastahtoinen ja tiukka nainen. Pahiksina elokuvassa toimii ruokakriitikko Anton Ego, jolle on annettu ihanan vampyyrimainen olemus, sekä Gusteaun ravintolan pääkokki Skinner, joka hyljeksii muita (erityisesti Linguinia) ja epäilee Linguinin piilottelevan rottaa ravintolassa. 

Mitäpä olisi Pixarin elokuva ilman perinteisiä ”easter eggejä”? A113-sarja näkyy Emilen kaverin, Git-nimisen rotan korvamerkissä. Git tulee Emilen kanssa pyytämään Remyltä syötävää Gusteaun ravintolasta. Pizza Planeetan auto ylittää Seinen yli menevää siltaa kohtauksessa, jossa Skinner jahtaa Remyä. Linguinin boksereissa näkyy Ihmeperheen logo. Remyn kiivetessä viemäreistä Pariisin kattojen ylle hän käy pikavisiitillä eräässä asunnossa, jossa rotan perään haukkuu koira. Koira on ilmiselvästi Dogi Pixarin myöhemmin ilmestyvästä elokuvasta Up. 

 

Rottatouille on Pixarin elokuva, jonka olemassaolon unohdan useimmin. Elokuva ei ole huono, joten unohtaminen ei voi johtua siitä. Itse asiassa elokuvassa on paljon hyvää, kuten aivan upeat maisemat ja jännittävä juoni. Rottatouille saa minussa aikaan myös tunnereaktioita, esimerkiksi naureskelen ihan ääneen Linguinin ja Remyn yrityksille kokata rotan ohjauksella ja herkistyn Egon maistaessa elokuvan lopussa ratatouillea. Ehkä elokuvan unohdettavuus johtuu sen hahmoista, joihin minä ainakaan en samaistu kauhean hyvin. Vaikka Rottatouille ei sinne Pixarin elokuvien parhaimmistoon kuulukaan, on se silti hyvä elokuva, ja kun sen saa soittimeen sisään, katsoo sen mielellään ja tiiviisti alusta loppuun. Ennen Rottatouillen katsomista teidän täytyy kuitenkin kuulla varoituksen sana: elokuvaa ei todellakaan kannata katsoa nälkäisenä!

”Hei, mistä se nimi tulee!?”

”Mikä?”
”Ratatouille! Sehän on muhennos, niinku, mistä se nimi tulee? Jos kerran nimeää ruoan, sen pitää kuulostaa herkulliselta! Ratatouille ei kuulosta hyvältä. Se on niinku rotta. Tai potta. Rottapotta. Mikä ei kuulosta hyvältä.”

- Linguini ja Skinner