Tää ystävyys kuole ei!

Keväällä aloittelin sarjaa, jossa pohdin, kuka on paras hahmo kustakin Disney-klassikosta erikseen. Yleensä kaikissa elokuvissa on joku hahmo, johon kiinnyn elokuvan aikana, oli hahmo sitten hyvis tai pahis, päähenkilö tai sivuhahmo. Tässä sarjassa esittelen omat lempi-hahmoni kustakin klassikosta. Kun olen käynyt kaikki elokuvat läpi, voin julistaa, kuka on mielestäni paras Disney-hahmo ikinä! Nyt sarja jatkuu neljänteen osaansa. 

Aladdin: Henki

Lampunhenki vie Aladdinista parhaimman hahmon tittelin huumorinsa avulla. Hengen suusta ei putkahda kertaakaan yhtään tylsää sanaa, ja hänen ilmestyessään ruutuun tietää, että kohta saa nauraa. Hengen mahtavuuteen vaikuttaa ehdottomasti hänen dubbaajansa Vesa-Matti Loiri, joka tekee lampunhenkenä mahtavan suorituksen. Henki ei ole kuitenkaan pelkästään hauskuuttaja-hahmo, vaan häneltä löytyy muitakin puolia. Henki on kyllästynyt toteuttamaan muiden toiveita, ja haluaisi itselleen vapauden; tehdä mikä itseään huvittaa. Henki myös kiintyy elokuvan päähenkilöön, Aladdiniin, ja Aladdinista tulee Hengelle paljon enemmän kuin pelkkä käskyjen antaja: hänestä tulee ystävä.

Leijonakuningas: Simba

Simba on Jylhämaan kuninkaan poika, joka on hyvin perillä tulevasta urastaan hallitsijana. Simba ei millään malttaisi odottaa kasvavansa aikuiseksi, jolloin hän saa kruunun kuninkaan ja pääsee olemaan muiden yläpuolella. Elämä heittää nuoren Simban kauas kotoaan Jylhämaasta, ja toisenlaisessa paratiisissa eläessään hän oppii pitämään hauskaa ja jättämään takamuksensa menneeseen... eikun menneet taakseen. Hakuna matata - periaatteen mukaan Simba elää huoletonta elämää, eikä mieti velvollisuuksiaan muualla. Kuten arvata saattaa, lopulta Simba joutuu kohtaamaan unohtamansa menneisyyden ja kantamaan vastuuta aikuisen lailla. Leijonakuningas kertookin Simban kasvutarinan naiivista leijonanpojasta viisaaksi urosleijonaksi. Pidän Simbasta kovasti, sillä häneen on helppo samaistua. Leijona on tehnyt elämässään virheitä, mutta hän ottaa niistä oppia. Simban kasvutarina on mielestäni yksi parhaita kasvukertomuksia Disneyn elokuvista. 

Pocahontas: Pocahontas

Intiaanipäällikön tytär Pocahontas on hyvin luonnonläheinen nuori nainen. Hän kulkee pitkin maita ja mantuja paljailla varpaillaan, ja puhuu luonnonhenkien kanssa samaa kieltä. Pocahontas on hyvin utelias ja rohkea nainen. Hän uskaltaa hypätä monen sadan metrin kielekkeeltä jokeen ja vakoilla Englannista saapuvien valkoihoisten liikkeitä lähietäisyydeltä. Pocahontas eroaakin muista kyläläisistään siinä mielessä, ettei usko kaiken erilaisen ja vieraan olevan pahaa, vaan hän haluaa tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin. Pocahontas haluaisi kulkea omia polkujaan, mutta kylän päällikön tyttärenä hän tuntee velvollisuudentuntoa isäänsä ja kyläläisiä kohtaan. Hän pohtiikin elokuvan aikana useasti valintojaan kylän yhteisen hyvän ja omien vapauteen kurottelevien halujensa välillä. Lopulta Pocahontas oppii, että tärkeintä on kuunnella oman sydämensä ääntä.

Notre Damen kellonsoittaja: Quasimodo

Quasimodo on todella traaginen hahmo, jota kohtaan ei voi olla tuntematta sympatiaa. Kellonsoittaja on erilainen verrattuna muihin ihmisiin, ja hän on elänyt katedraalissa eristyksissä koko elämänsä. Quasimodo haluaisi elää tavallista elämää muiden ihmisten joukossa, mutta hänelle on uskoteltu, että muut ovat häntä kohtaan julmia hänen erilaisuutensa vuoksi. Niinpä Quasimodo myös pelkää ulkomaailmaa, vaikka on suunnattoman kiinnostunut sitä kohtaan. Quasimodolla on melko rujonnäköinen ulkokuori, mutta sisältä hän on herkkä ja ystävällinen. Yksinäisessä tornissaan Quasimodo on tarvinnut ystäviä, ja niitä hän on löytänyt gargoileista. Katsoja jää pohtimaan, ovatko Hugo, Laverne ja Victor vain Quasimodon mielikuvitusta, vai ovatko he oikeasti olemassa: moni muu ei näe gargoilien nimittäin liikkuvan. Jos hahmot elävät vain kellonsoittajan mielikuvituksessa, tekee se hahmoon yhden traagisen piirteen lisää. Quasimodo on siis todella surumielinen hahmo, ja koska katsoja elää niin vahvasti miehen tunteiden mukana, ei hänestä voi olla pitämättä.

Herkules: Hades

Herkuleksen paras hahmo on elokuvan pahis, Hades. Hadeksella on hyvin kiero huumorintaju, ja hänen letkautuksilleen saa monesti nauraa. Huvittavuudestaan huolimatta Hadeksella on julmia suunnitelmia: hän ei halua vähempää kuin valloittaa maailman. Hades haluaa Olympoksen hallitsijaksi, ja jumalien hallitsijana hän on käytännössä myös maailman, tai ainakin antiikin Kreikan hallitsija. Hadeksen juoni on siinä mielessä ihan ymmärrettävä, että hän on suuttunut Zeukselle, joka pilasi aikoinaan hänen vastaavanlaiset valloitussuunnitelmansa ja teki hänestä Manalan, kuolleiden valtakunnan hallitsijan. Kuolleiden seura ei ole sitä parasta mahdollista. :)

Mulan: Mulan

Mulan on ehdottomasti paras hahmo omasta elokuvastaan. Päähenkilönä Mulanin hahmoon keskitytään tietenkin eniten, ja hän kokee eniten kehitystä elokuvan aikana. Elokuvan alussa Mulan on nuori nainen, joka yrittää sopeutua yhteiskunnan tapoihin ja kiinalaiseen naisen alistettuun asemaan. Mulanilla on kuitenkin vahva persoonallisuus, eikä hän suostu asettumaan tiettyjen rajojen sisään, vaikka yrittääkin parhaansa. Mulanin vanhan isän saadessa kutsun sotaan Mulan ei voi ymmärtää, miksi vanhan ja sairaan miehen pitäisi lähteä tekemään velvollisuutensa, jonka täyttäminen näyttää isän kuntoon nähden mahdottomalta. Niin Mulan päättää lähteä sotaan isänsä puolesta, ja hän pukeutuu mieheksi rikkoen näin yhteiskunnan sanelemia ehtoja. Elokuvan aikana Mulan siis sallii itsensä rikkovan rajoja, eikä enää jarruttele omaa luonnettaan. Hän esiintyy omana itsenään, ja oppii, että se on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Mulan on huolehtivainen, empaattinen, aito, viisas ja elämänjanoinen nuori nainen. Itsenään olemisen ohessa Mulan tulee pelastaneeksi koko Kiinan.

Tarzan: Tantor

Kaikesta kauhuissaan oleva Tantor on aivan loistava hahmo elokuvasta Tarzan! Toki päähenkilökin on mahtava ja tunteet heräävät häntä kohtaan elokuvan aikana, mutta Tantor vie voiton niukin naukin. Jo lapsena Tantor on yllättävän valveutunut ympäristössä piilevistä bakteereista, mikä on hämmentävää niin hänen ikänsä kuin sivistömättömän asuinseudun perusteella. Tämä pikkuvanhuus tuo jo lapsihahmoon kivasti huumoria. Aikuiseksi kasvettuaan Tantor pelkää yhä ympäröivää luontoa, ja on vallan kauhistunut ystäviensä Tarzanin ja Terkin painiotteluista. Noin rajussa leikissä jollekin voi käydä hullusti, eikä Tantor halua tätä! Tiukan paikan tullen pelokas Tantor kuitenkin näyttää, että häneen voi luottaa, ja hänkin osaa rohkaistua auttaakseen ystäviään. Voinen myös sanoa, että Tantorilla on hyvä muisti hänen lajinsa ominaispiirteen huomioon ottaen. :)

Fantasia 2000: Aku Ankka

Ensimmäisessä Fantasiassa paras hahmo oli mielestäni Mikki Hiiri tarinassa Noidan oppipoika. Juuri sama animaatiopätkä sisältyy myös Fantasia 2000:een, mutta en halunnut valita Mikkiä parhaaksi kahta kertaa, varsinkaan, kun uudemman Fantasian hahmokavalkadissa on monta muutakin hyvää ehdokasta parhaan hahmon tittelin voittajaksi. :) Niinpä paras hahmo Fantasia 2000:sta on Aku Ankka, joka seikkailee Nooan arkista kertovassa animaatiopätkässä Pomp and Circumstance. Pätkässä Aku tekee Nooan työt ja tuo kaikkia eläimiä arkkiin kaksin kappalein (paitsi yksisarvisia ja lohikäärmeitä, jotka jäävät nauraa röhöttämään muiden arkki-hullutukselle). Aku luulee menettäneensä Iineksen tulvalle, ja koko arkin purjehtimisen ajan muistelee rakastaan kaiholla. Ilo on katsojallakin suuri, kun Iines arkin rantauduttua löytyy! Fantasia 2000:n Aku ei saa ankalle tyypillisiä raivokohtauksia, mutta hänen epäonnensa on kaikille Aku Ankka -sarjakuvien lukijoille hyvin tutunoloista. 

Dinosaurus: Aladar

Dinosauruksen hahmotyö on jäänyt puoliväliin, ja hahmot jäävät katsojalle todella etäisiksi. Näin ollen voisin sanoa, että huonoista hahmoista se vähiten huonoin on Aladar, elokuvan päähenkilö. Aladar -iguanodon on kasvanut lemurien kasvattamana. Lemurien joukossa eläessään hän on kuitenkin huomannut, että on erilainen kuin muut. Elokuvan edetessä Aladar kohtaa dinosauruslauman, eikä hän meinaa päästä dinosaurustenkaan porukkaan, vaikka samaa lajia onkin. Aladar on kuitenkin huomaavainen ja välittää kaikista lauman jäsenistä, ja niin hänen suosionsa alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Aladar näyttää, ettei suuren joukon mukana kannata aina kulkea, jos joukko käyttäytyy huonosti. Tiettyyn päämäärään voi päästä usein monella eri tavalla: muut huomioiden tai itsekkäästi omaa napaa ajatellen. Kukin voi omassa päässään pohtia, mikä lähestymistapa on kulloinkin parasta.

Keisarin uudet kuviot: Kronk

Kronk on aivan mahtava hahmo! Hän on Keisarin uudet kuviot -elokuvan pahiksen, Yzman, kätyri. Tästä huolimatta Kronkia ei voi sanoa pahikseksi, vaan hän on joutunut moiseen asemaan luultavasti vain ulkonäkönsä ja raavaan voiman takia. Elokuvan aikana näemmekin monta kertaa, kuinka Kronkin hyvä ja paha puoli taistelevat keskenään miehen ohjaamisesta. Kronkia ei todellakaan voi sanoa älyn jättiläiseksi. Hän on hyvin yksinkertainen mies, ja kommentoi monia Yzman lauseita omalla innostuneella tavallaan. Kronk pitää ruoanlaitosta ja vanhana kurrepartiolaisena hänellä on eläinten (ainakin oravien) kieli ja metsässä kulkeminen hallussa. Mies pitää varmasti myös kuntoilusta suuren lihasmassansa perusteella. Kronkin ansiosta Keisarin uudet kuviot -elokuvassa on monta hulvattoman hauskaa kohtausta, eikä elokuvaa kyllä pystyisi kuvittelemaan ilman Kronkin siihen tekemää tärkeää roolia.