Fantasia - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Kolmas Disneyn klassikkoelokuva on valmistunut vuonna 1940, samana vuonna kuin Pinocchio. Fantasia oli Walt Disneylle todella tärkeä teos. Hän halusi, että samankaltainen teos eri sävellyksin olisi julkaistu joka vuosi, mutta tämä ei loppujen lopuksi mahdollistunut. Syynä oli ehkä se, että Fantasia ei menestynyt ilmestymisaikanaan teattereissa (mutta vuonna 1969 sen vastaanotto oli positiivisempi). Elokuva kuitenkin voitti vuonna 1942 tekniikka-Oscarin. Fantasia sisältää monta animaatiota, jotka on animoitu tiettyjen sävellysten perusteella. Animaatiot perustuvat siis siihen näkymään/mielikuvaan, joka animaattoreille on tullut heidän kuultuaan musiikin. Osa tarinoista on abstrakteja kuvia, joissakin mukana kulkee tarina. Jokainen animaatio kestää n. 10 minuuttia, koko elokuvan pituus on 119 minuuttia. Kaikkiaan 8 eri animaatiota juonnetaan aina erikseen ihan elävien ihmisten kanssa. Elokuvan keskellä on myös väliaika. Seuraavaksi kerron jokaisen tarinan juonen lyhyesti. 

Toccata ja fuuga d-molli (J.S.Bach): Ensimmäinen animaatio on abstraktia taidetta. Animaatiossa viisi viivaa, joita voisi kuvitella viulun kieliksi, maalaavat erilaisia kuvia esille. Välillä viivat näyttävät liikkuvan dyynejä pitkin, välillä ne leijuvat taivaalla. Tosin ennen kuin abstrakti taide alkaa, esitetään tarinassa varjokuvia orkesterin soittajista. 

Pähkinänsärkijä (P.Tsaikovski): Tässä teoksessa animaatio-aiheet vaihtuvat musiikin eri teemojen mukaan. Aluksi edessämme lentää keijuja, jotka tuovat ihanan timanttimaisen kasteen kukille, lehdille ja hämähäkinseiteille. Seuraavaksi kuviin astuu sieniä, jotka tanssivat hurjan tanssin. Sienet muistuttavat hyvin paljon kiinalaisia lakkeineen ja vinoine silmineen. Sienijoukosta erottuu yksi pieni sieni, joka ei osaa tanssia vielä kauhean hyvin. Sitten tanssin esittävät kauniit kukat. Kukkien jälkeen siirrytäänkin veden alle, jossa hyvin Cleomaiset (Pinocchiosta) kalat esittävät tanssia, ja kaunein kaikista on valkoinen kala. Sitten siirrymme taas kansainvälisiin tunnelmiin venäläisiltä näyttävien ohdakkeiden ja hollantilaisten tulppaanien tanssin muodossa. Viimeiseksi vuodenaika vaihtuu ruskakeijujen tuodessa syksyn, ja lopuksi lumikeijujen lennellessä alas taivaalta lumihiutaleiden hahmossa jäätä muodostamaan. 

Noidan oppipoika (P.Dukas): Noidan oppipoika on kenties Fantasian tutuin tarina. Oppipoikana häärii Mikki Hiiri, joka haluaa päästä työstään helpolla. Mestarinsa ruvetessa unille Mikki lainaa taikurin taikahattua, ja loihtii luudan kantamaan vettä kaivosta taloon hänen sijastaan. Mikki nukahtaa uneen, ja kun hän herää unesta, alkaa vesi lainehtia jo lattialla. Mikki hakkaa luudan pirstaleiksi kirveellä, mutta kaikista luudan sirpaleista kasvaakin täysikokoisia luutia, jotka jatkavat veden sisään tuontia. Juuri, kun talo on täysin veden vallassa ja Mikki meinaa hukkua, herää noita ja taltuttaa veden Mooseksen lailla. Mikki saa noidalta vihaisen katseen, ja Hiiri joutuu lopulta häpeillen hakemaan itse vettä kaivosta. 

Kevätuhri (I.Stravinski): Tämä tarina esittää maapallon synnyn. Kaikki alkaa avaruudesta, jossa kelluu nuori kivinen planeettamme Maa. Kuvakulma siirtyy maan pinnalle, jota moukaroivat meteoriitit ja jossa magma pulppuaa ja höyryä nousee. Jostain saapuu vesi, joka tyynnyttää magman. Tämä mahdollistaa elämän alun, ja pian vesissä uiskenteleekin soluja, joista kehittyy kaloja ja myöhemmin dinosauruksia. Animaatiossa esitellään kaikkia erilaisia dinosauruksia veden alla elävistä maan päällä kulkeviin ja ilmassa lenteleviin. Kaikista pelottavin on Tyrannosaurus Rex, jonka pelottavuutta ja voittamattomuutta kuvataan julmasti. On se Rexkin kuitenkin voitettavissa, sillä animaatio kertoo, kuinka planeetalle tuli kauhea kuivuus ja kaikki dinosaurukset kuolivat. Tarina loppuu siihen mistä alkoikin, eli maapallon kuvaukseen avaruudesta. 

Pastoraalisinfonia (L.Beethoven): Tässä tarinassa kuvat vaihtuvat taas musiikin teemojen mukaisesti. Tarina sijoittuu antiikin Kreikkaan Olympos-vuorelle, jossa aluksi näemme pienten faunien ja yksisarvisten leikkiä. Kuva vaihtuu pegasos-perheen kuvaamiseen, ja näemme heidän liitävän ilmassa kauniisti. Pegasoksia seuraa kentaurit. Näemme naiskentaurien laittautuvan kauniiksi, ja mieskentaurien saapuvan heidän luokseen. Pienillä amoreilla on näppinsä pelissä kentauri-sukupuolten yhteen saattamisessa. Kohta paikalle saapuu viininjumala Bacchus, joka järjestää hurjat alkoholipitoiset bileet. Juhlat loppuvat kuitenkin nopeasti, sillä Zeus alkaa viskellä salamoita ympäri Olymposta. Lopulta Zeus nukahtaa ja myrsky laantuu. Sitten toinen jumala maalaa taivaalle sateenkaaren ja kolmas tuo paikalle yön. 

Tuntien tanssi (A.Ponchielli): Jälleen kerran kuvat vaihtuvat musiikin teemojen mukaan. Animaatio kertoo eri eläimistä, jotka tanssivat balettia. Aluksi tanssivat strutsit, jotka luonnehtivat aamua. Sitten tanssii virtahevot, jotka luonnehtivat päivää. Yksi virtahepo, nimeltään Hyacinth, jää tanssimaan kaikkien loppujen esityksien ajaksi. Kolmanneksi tanssivat norsut, jotka luonnehtivat aamua. Neljäntenä tanssivat hyvin vampyyrimaisilta muistuttavat krokotiilit, jotka yrittävät syödä virtaheporaukan. Ilkeimmän johtaja-krokotiilin nimi on Ben Ali Gator. Krokotiileillä kuvataan yötä. Lopuksi kaikki eläimet tulevat tanssimaan yhdessä. Krokotiilit yrittävät syödä kaikki muut eläimet, mutta lopulta päivä ja valo voittavat! 

Yö autiolla vuorella (M.Musorgski) / Ave Maria (F.Schubert): Aluksi Musorgskin teos kertoo vuoren paholaisen heräämisestä yöllä. Tämä demoni manaa kuolleitten henkiä ”eloon”, ja kaikki henget saapuvat vuorelle viettämään julmia tanssiaisia. Aamun sarastaessa kirkon kellot alkavat soida, ja tämä ääni pelottaa henget ja demonin pois. Samalla alkaa Ave Maria. Kappaleen aikana huppupäiset ja valoa kantavat ihmiset kulkevat hyvin Prinsessa Ruususmaisessa metsässä kohti valoa ja aamua. 

Mielestäni elokuvan tarinoista ne, joissa on edes jonkinlainen juoni, ovat paljon parempia abstrakteihin kuviin verrattuna. Noidan oppipoika on tarinoista varmasti paras. Piirrosjälki eri animaatioissa on hyvää, mutta joistakin animaatioista huomaa, että ne on suhaistu vauhdilla. Luulisi, että näin lyhyisiin animaatiopätkiin viitsittäisiin panostaa! Alun perin elokuvaan piti ottaa mukaan myös Salvador Dalin ideoima animaatio, mutta idea kuopattiin. Myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenta harkittiin yhden animaation taustamusiikiksi. Hyvä Suomi! 

Fantasian musiikki on kenties parasta elokuvassa. Klassisten säveltäjien mahtavat teokset osaavat antaa animaatioille sopivan tunnelman. Elokuvan musiikin soittaa Philadelphian orkesteri, ja kapellimestarina toimii Leopold Stokowski. Musiikki elokuvassa on täysin instrumentaalista viimeistä Ave Mariaa lukuun ottamatta. Kappaletta ei ole tietenkään ryhdytty suomentamaan, vaan se kuullaan kauniina alkuperäisversiona. 

Sanalla sanoen Fantasia on tylsä teos. Anteeksi. Fantasia on tehty taide-elämystä silmälläpitäen, ja se on ehkä liian ”kultturelli” minun makuuni. Elokuva kestää kaksi tuntia, ja on täten kaikista pisin Disney-elokuva. Elokuvan katsomiseen vaaditaan tietty mieliala, sitä ei voi katsoa vain viihtymisen ja ajan viettämisen toivossa. Idea on tietenkin mainio, mutta… Mielestäni animaatioiden välillä olevia juontoja ei tarvittaisi ollenkaan. Ne pidentävät elokuvaa ihan turhaan. Kaiken lisäksi elokuvan alussa ja lopussa ja väliajan molemmin puolin näytetään, kuinka ihmiset tulevat (/lähtevät) orkesteriin (/orkesterista), joka on täyttä turhuutta! DVD-versiossa ei mielestäni tarvitsisi olla edes sitä väliaikaa, tosin se on varmasti lyhyempi, mitä aikoinaan teattereissa. Tulenkin siihen tulokseen, että suosittelen Fantasiaa niille, jotka haluavat elämäänsä kulttuuria hieman orkesterissa käyntiä vastaavassa muodossa. Perinteisten Disney-elokuvien fanittajille Fantasia erottuu selvästi joukosta, mutta kuuluu silti Disneyn ihmeelliseen maailmaan tärkeänä osasena. 

Loppuun mielenkiintoista tietoa, jota löysin Internetistä elokuvaan liittyen. Alun perin Noidan oppipojassa oppipojan piti olla Lumikin Vilkas, mutta idea muutettiin Mikkiin Walt Disneyn päätöksellä. Animaation noidan sanotaan olevan Walt Disneyn esikuva, joka omaa joitain Waltin eleitä (kuten kulmakarvan kohottamisen). Animaattorit kutsuivatkin hahmoa nimellä Yen Sid. Ai mikä? Lukekaapa nimi takaperin…