HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Kolmas Disneyn klassikkoelokuva
on valmistunut vuonna 1940, samana vuonna kuin Pinocchio. Fantasia oli Walt
Disneylle todella tärkeä teos. Hän halusi, että samankaltainen teos eri
sävellyksin olisi julkaistu joka vuosi, mutta tämä ei loppujen lopuksi
mahdollistunut. Syynä oli ehkä se, että Fantasia ei menestynyt
ilmestymisaikanaan teattereissa (mutta vuonna 1969 sen vastaanotto oli
positiivisempi). Elokuva kuitenkin voitti vuonna 1942 tekniikka-Oscarin. Fantasia
sisältää monta animaatiota, jotka on animoitu tiettyjen sävellysten
perusteella. Animaatiot perustuvat siis siihen näkymään/mielikuvaan, joka
animaattoreille on tullut heidän kuultuaan musiikin. Osa tarinoista on
abstrakteja kuvia, joissakin mukana kulkee tarina. Jokainen animaatio kestää n.
10 minuuttia, koko elokuvan pituus on 119 minuuttia. Kaikkiaan 8 eri
animaatiota juonnetaan aina erikseen ihan elävien ihmisten kanssa. Elokuvan
keskellä on myös väliaika. Seuraavaksi kerron jokaisen tarinan juonen lyhyesti.
Toccata ja fuuga d-molli (J.S.Bach): Ensimmäinen animaatio on abstraktia taidetta. Animaatiossa viisi viivaa, joita voisi kuvitella viulun kieliksi, maalaavat erilaisia kuvia esille. Välillä viivat näyttävät liikkuvan dyynejä pitkin, välillä ne leijuvat taivaalla. Tosin ennen kuin abstrakti taide alkaa, esitetään tarinassa varjokuvia orkesterin soittajista.
Pähkinänsärkijä (P.Tsaikovski): Tässä teoksessa animaatio-aiheet vaihtuvat
musiikin eri teemojen mukaan. Aluksi edessämme lentää keijuja, jotka tuovat
ihanan timanttimaisen kasteen kukille, lehdille ja hämähäkinseiteille.
Seuraavaksi kuviin astuu sieniä, jotka tanssivat hurjan tanssin. Sienet
muistuttavat hyvin paljon kiinalaisia lakkeineen ja vinoine silmineen.
Sienijoukosta erottuu yksi pieni sieni, joka ei osaa tanssia vielä kauhean
hyvin. Sitten tanssin esittävät kauniit kukat. Kukkien jälkeen siirrytäänkin
veden alle, jossa hyvin Cleomaiset (Pinocchiosta) kalat esittävät tanssia, ja
kaunein kaikista on valkoinen kala. Sitten siirrymme taas kansainvälisiin
tunnelmiin venäläisiltä näyttävien ohdakkeiden ja hollantilaisten tulppaanien
tanssin muodossa. Viimeiseksi vuodenaika vaihtuu ruskakeijujen tuodessa syksyn,
ja lopuksi lumikeijujen lennellessä alas taivaalta lumihiutaleiden hahmossa jäätä
muodostamaan.
Noidan oppipoika (P.Dukas): Noidan oppipoika on kenties Fantasian
tutuin tarina. Oppipoikana häärii Mikki Hiiri, joka haluaa päästä työstään helpolla.
Mestarinsa ruvetessa unille Mikki lainaa taikurin taikahattua, ja loihtii
luudan kantamaan vettä kaivosta taloon hänen sijastaan. Mikki nukahtaa uneen,
ja kun hän herää unesta, alkaa vesi lainehtia jo lattialla. Mikki hakkaa luudan
pirstaleiksi kirveellä, mutta kaikista luudan sirpaleista kasvaakin
täysikokoisia luutia, jotka jatkavat veden sisään tuontia. Juuri, kun talo on
täysin veden vallassa ja Mikki meinaa hukkua, herää noita ja taltuttaa veden
Mooseksen lailla. Mikki saa noidalta vihaisen katseen, ja Hiiri joutuu lopulta häpeillen
hakemaan itse vettä kaivosta.
Kevätuhri (I.Stravinski): Tämä tarina esittää maapallon synnyn.
Kaikki alkaa avaruudesta, jossa kelluu nuori kivinen planeettamme Maa.
Kuvakulma siirtyy maan pinnalle, jota moukaroivat meteoriitit ja jossa magma
pulppuaa ja höyryä nousee. Jostain saapuu vesi, joka tyynnyttää magman. Tämä
mahdollistaa elämän alun, ja pian vesissä uiskenteleekin soluja, joista
kehittyy kaloja ja myöhemmin dinosauruksia. Animaatiossa esitellään kaikkia
erilaisia dinosauruksia veden alla elävistä maan päällä kulkeviin ja ilmassa
lenteleviin. Kaikista pelottavin on Tyrannosaurus Rex, jonka pelottavuutta ja
voittamattomuutta kuvataan julmasti. On se Rexkin kuitenkin voitettavissa,
sillä animaatio kertoo, kuinka planeetalle tuli kauhea kuivuus ja kaikki
dinosaurukset kuolivat. Tarina loppuu siihen mistä alkoikin, eli maapallon kuvaukseen
avaruudesta.
Pastoraalisinfonia (L.Beethoven): Tässä tarinassa kuvat vaihtuvat taas
musiikin teemojen mukaisesti. Tarina sijoittuu antiikin Kreikkaan
Olympos-vuorelle, jossa aluksi näemme pienten faunien ja yksisarvisten leikkiä.
Kuva vaihtuu pegasos-perheen kuvaamiseen, ja näemme heidän liitävän ilmassa
kauniisti. Pegasoksia seuraa kentaurit. Näemme naiskentaurien laittautuvan
kauniiksi, ja mieskentaurien saapuvan heidän luokseen. Pienillä amoreilla on
näppinsä pelissä kentauri-sukupuolten yhteen saattamisessa. Kohta paikalle
saapuu viininjumala Bacchus, joka järjestää hurjat alkoholipitoiset bileet.
Juhlat loppuvat kuitenkin nopeasti, sillä Zeus alkaa viskellä salamoita ympäri
Olymposta. Lopulta Zeus nukahtaa ja myrsky laantuu. Sitten toinen jumala maalaa
taivaalle sateenkaaren ja kolmas tuo paikalle yön.
Tuntien tanssi (A.Ponchielli): Jälleen kerran kuvat vaihtuvat musiikin
teemojen mukaan. Animaatio kertoo eri eläimistä, jotka tanssivat balettia.
Aluksi tanssivat strutsit, jotka luonnehtivat aamua. Sitten tanssii virtahevot,
jotka luonnehtivat päivää. Yksi virtahepo, nimeltään Hyacinth, jää tanssimaan
kaikkien loppujen esityksien ajaksi. Kolmanneksi tanssivat norsut, jotka
luonnehtivat aamua. Neljäntenä tanssivat hyvin vampyyrimaisilta muistuttavat
krokotiilit, jotka yrittävät syödä virtaheporaukan. Ilkeimmän
johtaja-krokotiilin nimi on Ben Ali Gator. Krokotiileillä kuvataan yötä.
Lopuksi kaikki eläimet tulevat tanssimaan yhdessä. Krokotiilit yrittävät syödä
kaikki muut eläimet, mutta lopulta päivä ja valo voittavat!
Yö autiolla vuorella (M.Musorgski) / Ave Maria (F.Schubert): Aluksi Musorgskin teos kertoo vuoren paholaisen heräämisestä yöllä. Tämä demoni manaa kuolleitten henkiä ”eloon”, ja kaikki henget saapuvat vuorelle viettämään julmia tanssiaisia. Aamun sarastaessa kirkon kellot alkavat soida, ja tämä ääni pelottaa henget ja demonin pois. Samalla alkaa Ave Maria. Kappaleen aikana huppupäiset ja valoa kantavat ihmiset kulkevat hyvin Prinsessa Ruususmaisessa metsässä kohti valoa ja aamua.
Mielestäni elokuvan tarinoista
ne, joissa on edes jonkinlainen juoni, ovat paljon parempia abstrakteihin
kuviin verrattuna. Noidan oppipoika on tarinoista varmasti paras. Piirrosjälki
eri animaatioissa on hyvää, mutta joistakin animaatioista huomaa, että ne on
suhaistu vauhdilla. Luulisi, että näin lyhyisiin animaatiopätkiin
viitsittäisiin panostaa! Alun perin elokuvaan piti ottaa mukaan myös Salvador
Dalin ideoima animaatio, mutta idea kuopattiin. Myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenta harkittiin yhden
animaation taustamusiikiksi. Hyvä Suomi!
Fantasian musiikki on kenties
parasta elokuvassa. Klassisten säveltäjien mahtavat teokset osaavat antaa
animaatioille sopivan tunnelman. Elokuvan musiikin soittaa Philadelphian
orkesteri, ja kapellimestarina toimii Leopold Stokowski. Musiikki elokuvassa on
täysin instrumentaalista viimeistä Ave
Mariaa lukuun ottamatta. Kappaletta ei ole tietenkään ryhdytty
suomentamaan, vaan se kuullaan kauniina alkuperäisversiona.
Loppuun mielenkiintoista tietoa,
jota löysin Internetistä elokuvaan liittyen. Alun perin Noidan oppipojassa
oppipojan piti olla Lumikin Vilkas, mutta idea muutettiin Mikkiin Walt Disneyn
päätöksellä. Animaation noidan sanotaan olevan Walt Disneyn esikuva, joka omaa
joitain Waltin eleitä (kuten kulmakarvan kohottamisen). Animaattorit kutsuivatkin
hahmoa nimellä Yen Sid. Ai mikä? Lukekaapa nimi takaperin…
Heei, en ole kommentoinut tätä! Teet ison työn näissä, kiitos siitä. Minä oon nähnyt tästä Fantasiasta vain nuo muutamat osiot (Noidan oppipoika tietysti sekä Pastoraalisinfonia).
VastaaPoistaJoo, voin uskoa, että elokuva on vähän tylsä. Minä oon jo jotenkin aikaisemmin ajatellut, että tämä elokuva on vähän niin kuin klassinen konsertti animaatiolla - ei siis toisinpäin. Joten varmaan pätkissä hyvä keino tutustuttaa lapsia klasariin. :) Aika outoa, että leffassa on joku väliaika-juttu ja juontoja yms! Kelasitko ne, kuten minä oisin varmaan tehnyt? Noh, nuohan vaan viittaa taas siihen konsertti-pääidikseen..
Seuraavaa odotellen! :>
Joo, näissä on kyllä aika iso työ näissä arvosteluissa. Mutta mikäpä siinä on kirjoittaessa, kun on mielenkiintoinen aihe! :) Tällä hetkellä mulla on tosin neljä tekstiä kesken, jotka aion kirjoittaa ennen seuraavan elokuvan katsomista, joten elokuvien katsominen ja arvioiminen on vähän pysähtynyt paikoilleen... Mutta joo, en ole kelaillut noita juontoja yms., sillä nekin kuuluvat Disney-elokuvaan, eikä Disney-elokuvia voi kelailla! Se olisi pyhäinhäväistys! :) Paitsi Kaunottaresta ja Hirviöstä olen kelannut sen uuden, lisätyn kohtauksen yli yleensä...
VastaaPoistaKatsoin juuri äsken Fantasian toista kertaa elämäni aikana ja olen myös sitä mieltä, että se on tylsä. Kolme ensimmäistä osiota ovat vielä upeita, mutta Noidan oppipojan jälkeiset dinosauruspätkä ja Kreikkaosio ovat kehnosti piirretyt ja niissä musiikki tuntuu vain olevan taustalla ilman, että se oikeasti kuljettaisi tarinaa. Ne ovat myös ihan liian pitkät pätkät. Väliajan voisi tosiaan poistaa, mutta itse päätin pitää siinä sen vartin tauon, sillä kaksi tuntia pelkkää musiikkia ja kuvaa käy jossain kohtaa pitkäveteiseksi. Onneksi lopun kaksi osuutta pelastavat lopputulosta hieman. Ja juu, musiikki on kyllä parasta filmissä! Minä suorastaan rakastan Pähkinänsärkijän musiikkeja ja toisen osion aikana (jossa Pähkinänsärkijä soi) pistinkin äänet televisiosta huomattavasti kovemmalle. :D
VastaaPoista- Joonatan, Elokuvan taikaa
Muistan katsoneeni Fantasian (tai Fantasia 2000, en muista, kumman...) joskus lapsena serkkujeni kanssa elokuvateatterissa, jossa väliajan kohdalla pidettiin oikea väliaika. Tämä leffateatterikokemus on jäänyt muistoihini myönteisenä tapahtumana, ja olen sitä mieltä, että Fantasia tulisi katsoa teatterissa tai sinfoniaorkesterin kanssa, ei kotisohvalla. Silloin siihen osaisi asennoitua eri asenteella. Fantasiaa ei kyllä kovin usein tule katsottua. ;)
Poista