Hän raivostuis ja kimmastuis jos siel ois valkoista!

Edellisessä postauksessani kysyin lukijoilta toiveita blogin kirjoitusten suhteen. Huomasin kuitenkin vihkostani, että minulla on vielä vanhojakin toiveita toteuttamatta, joten nyt toteutetaan yksi monta vuotta vahva lukijatoive! Eräs lukija toivoi kauan sitten, että kirjoittaisin TOP-listan elokuvista, jotka saavat katsojan vihaiseksi. Disneyn ja Pixarin elokuvat saavat minut todella harvoin vihaisiksi, joten tätä listaa olikin hankala miettiä! Niinpä typistän listan kattamaan vain 5 elokuvaa, joita katsoessani saatan vihastua... tai sitten en. Mutta ainakin VOISIN vihastua näitä katsoessani! ;)

Huom! Listan pari ensimmäistä kohtaa (4 ja 5) saattavat sisältää juonipaljastuksia!

5. Oliver ja kumppanit

Oliver ja kumppanit -elokuva on ihan onnistunut tapaus. Vihastusta aiheuttavalle listalle elokuva pääsee pahiksensa takia. Jysky on todella inhottava alamaailman moguli, joka tekee mitä tahansa rahaa ansaitakseen. Vihani Jysky saa niskoilleen sen takia, että hän kidnappaa viattoman tytön, Jennin, ja aikoo pyytää tytön vanhemmilta lunnasrahoja. Miten ihmeessä joku voi tehdä tuollaista!? Lisäksi Jysky kohtelee huonosti muita eläimiä kuin omiaan. Jysky vihastuttaa siis lapsiin ja eläimiin kohdistuvien ilkitöidensä vuoksi. Vihaa voisi tosin aiheuttaa myös pelkkä miehen pöhkö nimi. :) 

4. Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Pelastuspartio Bernardin ja Biancan vihastuttava piirre on samanlainen kuin Oliverin ja kumppaneiden: vihat niskoilleen saa elokuvan pahis, madame Medusa. Medusa tekee hyvin samantapaisen ilkityön kuin Jysky: madamekin kidnappaa lapsen. Medusa kuitenkin laittaa sieppaamansa Penny-tytön töihin etsimään timanttia, eli hän siis käyttää hyväkseen lapsityövoimaa! Mitä julmuutta! Erityisesti lapsiin kohdistuvaa julmuutta en lastentarhanopettajana voi antaa anteeksi! Se saa minut suorastaan vihastumaan! Muuten elokuva on mainio, eikä itse hiiret aiheuta vihan tunteita. 

3. Lehmäjengi

Lehmäjengin henkilöhahmoista monet ovat todella ärsyttäviä. Päähenkilönä märehtivä Maggie-lehmä on liian itseriittoinen ja ällöttävä röyhtäilyjensä kanssa. Hän ei todellakaan nouse lempihahmokseni elokuvasta. Myös Lehmäjengin pahis, Alameda Slim, on välillä turhan rasittava heikkoine hermoineen, vaikka onhan hänen räjähtelyänsä hauskaakin katsoa. Mielestäni Lehmäjengi on hahmojen lisäksi kokonaisuutena liian typeriä vitsejä sisältävä elokuva, jonka juoni ei ole minuun vetoava. Niinpä elokuva pääsee vihaa aiheuttavaksi elokuvaksi huonojen vitsiensä takia! 

2. Dinosaurus

Dinosaurus ei ole Suomen klassikkolistalla, ja jo se tekee elokuvasta ärsyttävän. ;) Syynä elokuvasta aiheutuvaan vihastumiseeni on kuitenkin elokuvan laatu, joka ei vastaa klassikkolistan standardeja. Dinosaurus-elokuvan juoni on niin samanlainen Maa aikojen alussa -elokuvan kanssa, ettei Disney-klassikon katsoja saa elokuvasta mitään uutta itselleen. Juoni on kulunut, ennalta-arvattava ja hiukan tylsä makuuni. 

1. Aivan villit

Aivan villit on elokuva, joka saa välillä oikeastikin suonen sykkimään ohimollani. Elokuvahan ei ole oikeasti Disneyn tekemä, vaikka se Suomen klassikkolistalla onkin! (Lue asiasta tarkemmin tästä.) Onkin törkeää, että elokuvaa mainostetaan Disneyn bannerin alla! Antaisin tämän ehkä anteeksi, jos Aivan villit olisi hyvä elokuva, mutta kun se ei ole!!!! Vaikka elokuvassa onkin pari kivaa oivallusta, eivät ne pelasta sitä, että elokuva on animaatioltaan ja juoneltaan huono! MUR! 

+ BONUS: Inside Out! 

AAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRGGGGGGGGGGHHHHHHHHH!!!!!!

Vihastutteko te usein Disneyn tai Pixarin elokuvia katsoessanne? Onko niiden joukossa joku elokuva, mikä on aiheuttanut teille ärsytystä tai kertakaikkisesti vihastumisen tunnetta?

On uus tilaisuus, tule kohtaamaan!

Rinki tinki tinki -blogi koki tänään muodonmuutoksen. Entinen, pinkki teema kerkesikin sulostuttaa meitä monta vuotta, mutta nyt tuli aika pistää vähän muutosta kehiin. Yllä oleva otsikko on nyt paljon yksinkertaisempi kuin itseään heilutteleva Marie, taustakuva on muuttunut ja muita pieniä muutoksia on tapahtunut fonteissa ja väreissä. Mitäs pidätte blogin uudesta lookista? Oliko vanhassa vara parempi vai virkistääkö vaihtelu?

Blogin ulkonainen muoto koki muutoksen, mutta sisältö pysyy yhtä Disneymäisenä kuin ennen. Ajattelin kuitenkin kysyä, olisiko teillä toiveita blogitekstien suhteen? Paljon postauksia on mielessäni kirjoitettavana, mutta toteuttelen mielelläni myös toiveita. Kertokaahan siis rohkeasti, jos sellaisia on mielessä. :)

Ihmeperhe - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Aikoinaan supersankareita oli kaikkialla auttamassa. Oli sitten kissa kiivennyt puuhun tai rosvot varastaneet pankin, supersankarit pelastivat päivän. Kaikki kuitenkin muuttui, kun supereita alettiin haastaa oikeuteen heidän pelastustöissä aiheuttamistaan vahingoista. Vahingonkorvaukset tulivat valtiolle liian kalliiksi eikä hallituksella ollut enää varaa maksaa supereiden puolesta. Niinpä hallitus päätti uudelleensijoittaa superit siivilien joukkoon, ja näin supersankarit hävisivät katukuvasta. Viisitoista vuotta myöhemmin Ilari ”Ilu” Vaara, entinen Herra Ihme, elää hiljaiseloa perheensä kanssa työskennellen vakuutusyhtiössä Metrovillessä. Ilu turhautuu työssään ja haikailee takaisin vanhojen hyvien aikojen pariin. Ilun paljastettua supervoimansa turhautumispuuskissaan hänen perheensä on joutunut muuttamaan asuinpaikkaansa jo useampaan kertaan. Vaarojen perheeseen kuuluu Ilun lisäksi Elli Vaara, entinen Neiti Rajaton, sekä lapset Ilona, Esa ja Jaska. Jokaisella perheenjäsenellä on supervoimia, paitsi Jaska-vauvalla.

Hermostuttuaan lopullisesti vakuutusyhtiön käytäntöihin Ilu saa potkut yhtiöstä. Samana päivänä hän löytää laukustaan kirjekuoren, jossa Herra Ihme kutsutaan trooppiselle Nomanisanin saarelle supersankaritöihin. Ilu tietenkin tarttuu tarjoukseen, ja saarella hän tuhoaa villiintyneen robodroidin. Ilun kanssa asioi Mirage, joka ottaa Iluun yhteyttä salaperäisen työnantajansa puolesta. Pelastustöitä suoritettuaan Ilu saa elämänilonsa takaisin, ja hän alkaa kuntoilla ja panostaa parisuhteeseensa. Elli on asioiden kehittymisestä tietenkin mielissään. Ilu ei kuitenkaan kerro Ellille saaneensa potkuja, vaan uskottelee olevansa saamassa ylennystä ja sen takia matkustelevan tropiikkiin. Ilu käy salaa vielä Eira Kuosin luona paikkauttamassa rikki kuluneen supersankaripukunsa, mutta hän saakin lisäksi Kuosilta täysin uuden ja käytännössä tuhoutumattoman puvun.

Ilun lähtiessä taas eräälle ”työreissulleen” Elli Vaara alkaa epäillä Ilun salaavan jotain. Hän saa selville Ilun potkut, ja tämän supersankaripuvun ompeluksista miehen käyneen Eira Kuosin luona. Muotisuunnittelijan luo itse mennessään Elli saa Eiralta supersankaripuvut koko loppuperheelle! Hän saa selville myös Ilun olinpaikan, sillä Eira on ommellut superpukuihin GPS-jäljittimet. Sillä välin Nomanisanin saarella Herra Ihme on joutunut pulaan. Robodroidista on tehty nimittäin uusi versio, joka päihittää Ilun. Robodroidin rakentajaksi ja Miragen työnantajaksi paljastuu Syndrooma. Syndrooma on Pasi Pätkä, joka lapsena ihaili Herra Ihmettä yli kaiken ja halusi tämän apuriksi, ”Ihmepojaksi”. Herra Ihme ei kuitenkaan kaivannut apua, ja Pasin katkeruus Herra Ihmettä kohtaan yltyi vihaksi kaikkia supersankareita kohtaan. Niin hän ryhtyi Syndroomaksi, joka on super vain rakentamiensa teknisten laitteiden avulla. Robodroidin avulla Syndrooma on raivannut yksitellen supersankareita toisensa perään, ja nyt on Herra Ihmeen vuoro. Ilu kuitenkin pääsee karkuun, mutta hän paljastuu GPS-jäljittimen antaman äänimerkin takia. Niin Syndrooma vangitsee Ilun. 

Elli Vaara on saanut paikannettua Ilun ja hän lähtee vaatimaan mieheltään selityksiä. Ellin tietämättä hänen mukaansa ovat piiloutuneet Ilona ja Esa, ja Jaska on jätetty lastenvahdin hoiviin. Syndrooman huomattua lentokoneen lähestyvän saartaan hän ampuu sitä kohti ohjuksen, joka tuhoaa koneen. Elli, Ilona ja Esa kuitenkin pelastautuvat ja pääsevät saarelle supervoimiensa avulla. Päällensä kolmikko pukee Eira Kuosin suunnittelemat superpuvut. Elli lähtee pelastamaan miestään, ja hänet löytääkin. Yhdessä ihmeperhe aiheuttaa sekasortoa saarella, mutta lopulta Syndrooma saa heidät kaikki kiinni. Syndrooma lähettää sitten robodroidinsa kylvämään hävitystä Metrovilleen. Syndrooma lähtee lentokoneella itse keksintönsä perään, sillä hänen suunnitelmanaan on ”taistella” robodroidia vastaan, päihittää se ja voittaa kaupunkilaisten sympatiat puolelleen. Syndrooman suunnitelma ei kuitenkaan toimi, sillä robodroidi tajuaa miehen ohjailevan itseään kaukosäätimen avulla, ja robotti tyrmää Syndrooman jatkaen hävityksen levittämistä. Ihmeperhe on sillä välin Ilonan avulla päässyt kahleistaan ja he ovat suuntaamassa kohti kaupunkia mitätöidäkseen Syndrooman suunnitelmat. Metrovillessä alkaakin taistelu robodroidin, Syndrooman, ihmeperheen ja Hyytäjän välillä, mutta lopulta robodroidi saadaan tuhottua. 

Syndrooma ei ole kuitenkaan sanonut viimeistä sanaansa, vaan hän kiirehtii Vaarojen kotiin. Siellä hän kidnappaa Jaska-vauvan, josta suunnittelee kasvattavansa kätyrinsä! Jaskaa lentokoneelle viedessään vauvan erikoiset supervoimat kuitenkin paljastuvat, ja Syndrooman on pakko päästää vauva menemään. Elli saa napattua lapsensa ilmasta, kun taas Syndrooman puvun viitta tarttuu hänen oman lentokoneensa potkuriin, ja niin Syndrooma kuin hänen lentokoneensakin tuhoutuu. Vaarojen perheen elämä pääsee palaamaan melkein ennalleen. Arkiasujensa alla he nimittäin pitävät supersankaripukujaan, jotta he pääsevät pelastamaan kaupungin sen tarvitessa supersankareita. 

Ihmeperhe on Pixarin kuudes animaatioelokuva, joka näki päivänvalon vuonna 2004. Elokuva on täysin ohjaajansa Brad Birdin käsikirjoittama ja ideoima, vaikka yhtäläisyyksiä monen muun supersankaritarinan kanssa löytyy. Ihmeperhettä levittävä Disney joutui esimerkiksi tekemään sopimuksen DC Comicsin kanssa, etteivät he käytä elokuvaa mainostaessaan Elli Vaarasta nimeä ”Elastigirl” (Neiti Rajaton) vaan ”Mrs. Incredible” (Rouva Ihme), sillä sarjakuvayhtiöllä oli jo oma supersankarinsa nimeltä ”Elasti-Girl”. ”Elastigirl”-nimeä sai kuitenkin käyttää itse elokuvan sisällä. Ihmeperhe oli aluksi vain supersankarielokuva, mutta Brad Bird lisäsi siihen perhe-elementin omista kokemuksistaan perheen ja uran yhdistämisestä. Elokuvan käsikirjoittamisen aikaan Bird oli vielä töissä Warner Bros. Animation –studiolla, jossa hän ohjasi animaation Rautajätti. Rautajätti ei menestynyt alkuunkaan lippuluukuilla, ja Brad Bird päätti tarttua John Lasseterin jo aiemmin esittämään kutsuun siirtyä työskentelemään Pixarin animaatiostudiolle. Pixarilla Bird pääsi toteuttamaan unelmaansa supersankarielokuvasta. 

Ihmeperhe on Pixarin ensimmäinen elokuva, jossa päähenkilönä on ihmiset. Bird suunnitteli alunperin tekevänsä elokuvan perinteisenä ”piirrettynä” animaationa, mutta Pixarille siirryttyään animaatiotyyliksi vaihtui CGI. Ihmisten animointi CGI:llä aiheutti suunnattomia teknisiä haasteita, ja siksipä ihmisiä ei aiemmin ollut juurikaan näkynyt Pixarin elokuvissa. Haasteita aiheutti ainakin ihmisten vaatteet, hiukset, iho ja realistinen liikuntatapa. Ihmeperheessä oli myös paljon erikoistehosteita, kuten esimerkiksi räjähdykset ja hiusten liike veden alla tai tuulessa, joiden tuottaminen valkokankaalle vaati paljon tietokoneohjelmien kehittelyä. Lisäksi animoitavia tapahtumapaikkoja oli enemmän kuin edellisissä Pixarin elokuvissa. Minusta Ihmeperheen animointi on loistavaa. Voin vain kuvitella, mikä työ ihmisten animoinnissa on takana! Kaikki elokuvan eri palaset näyttävät mielestäni uskottavilta. Animaatio ei vielä saa henkeäni salpautumaan, mutta se ei myöskään näytä enää muoviselta, kuin vaikkapa vielä Toy Story:issa. 

Tulevien animaatio-ongelmien takia Disneyn studio, jonka alaisuudessa Pixar vielä työskenteli, oli vastahakoinen Ihmeperheen tekemiseen. Disneyltä jopa ehdotettiin, että elokuvasta tehtäisiin animaation sijaan näytelty live action –versio. Lasseter seisoi kuitenkin Birdin idean takana, ja Ihmeperhe valmistui Pixarin animaationa loppuvuodesta 2004. Kulissien takana kuitenkin kuohui, sillä Pixarin omistaja Steve Jobs ajautui riitoihin Disneyn Michael Eisnerin kanssa. Steve Jobs taisi olla aika äkkipikainen mies, sillä hänellähän oli hirveä riitä myös Jeffrey Katzenbergin kanssa (josta kerroin Ötökän elämää –elokuvan arvostelussa). Kuohunnasta huolimatta Ihmeperhe oli suunnaton kassamenestys, ja siitä tuli vuoden 2004 toiseksi eniten tienannut animaatioelokuva Shrek 2:n jälkeen, ja koko vuoden neljänneksi parhaiten tienannut elokuva maailmanlaajuisesti. Ihmeperhe teki myös Pixarin historiaa voittamalla kaksi Oscar-palkintoa: tähän mennessä Pixarin elokuvat olivat voittaneet korkeintaan yhden Oscarin per elokuva. Ihmeperhe voitti Oscarin parhaasta animaatioelokuvasta ja parhaista äänitehosteista. Elokuva oli ehdolla myös parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja parhaasta äänityksestä. 

Ihmeperhe kertoo Vaaran perheestä, jonka melkein kaikilla jäsenillä on supervoimia. Perheen jäsenistä eniten keskitytään isään ja aviomieheen, Ilari ”Ilu” Vaaraan. Ilun entinen supersankarinimike on Herra Ihme, ja hänen supervoimansa on olla todella voimakas. Supersankareiden uudelleensijoittamisohjelman myötä Ilun elämänilo on kadonnut. Hän iloitsi kovasti maailman pelastamisesta ja toiminnasta, mutta nyt hänen siviiliminänsä on töissä tiukassa vakuutustoimistossa. Ei ole ihme, että Ilu on turhautunut, sillä vahingonkorvausten myöntäminen tai kieltäminen ei ole hänen taitojaan vastaavaa työtä. Ilun turhautuminen voi johtua myös keski-iän kriisistä. Hän kaipaa elämältään jotain, mitä hänellä oli nuoruudessaan. Perhe ja työ tuntuu vievän hänen kaiken aikansa, eikä miehellä ole tarpeeksi aikaa virkistäytyä – tai edes ajatella, mitä haluaisi elämältään. Toisaalta työ myös vie aikaa perheeltä, sillä työ on niin uuvuttavaa, ettei Ilulla riitä voimia ja kiinnostusta perhettään kohtaan rankkojen työpäivien jälkeen. Jotain muutosta Ilu kuitenkin elämäänsä kaipaisi – ja pian! Ihmeperheen äiti ja vaimo on Elli Vaara, supersankari-aliakseltaan Neiti Rajaton. Ellin supervoima on vartalon venyminen. Venymistä Elliltä tarvitaan myös perhe-elämässä, sillä kaikki lapset tarvitsevat äitiään, mies tarvitsee vaimoaan ja koti tarvitsee hoitajaansa. Elli onkin kotiäitinä hoivaamassa kuopustaan, ja hänen kaikki aikansa menee lasten kasvattamiseen ja kodin ylläpitämiseen. Parisuhteelle ei näytä jäävän aikaa, ja Ihmeperheen alussa Vaaran pariskunta näyttää lasten silmissä horjuvan avioeron partaalla. Elli yrittää sopeuttaa perheensä elämään siviilissä vailla supervoimia. 

Vaarojen kuopus on teini-ikäinen tyttä, Ilona. Hänen supervoimansa on näkymättömäksi muuttuminen ja suojakentän luominen. Ilona on todella ujo ja sisäänpäinsuuntautunut neito, joka on ihastunut koulunsa suosittuun poikaan. Ilona haluaisi olla tavallinen ihminen, ilman supervoimia. Hän on erityisen huolestunut vanhempiensa parisuhteen laadusta. Perheen keskimmäinen lapsi, Esa, on aivan isänsä näköinen, ja hänen supervoimansa on hurja nopeus. Esa haluaisi käyttää voimiaan esimerkiksi juoksukilpailuissa voittamiseen, mutta hänen vanhempansa (äiti etunenässä) estelevät häntä. Esa ei ymmärrä, miksi heidän pitää salata voimansa, kun juuri ne tekevät heistä erityisiä. Vaarojen kuopus on Jaska-vauva. Hänellä ei ole mitään supervoimaa – ainakaan mitään voimia ei ole vielä esiintynyt. Jaskaa ei paljon elokuvassa nähdä. Täytyy tässä vaiheessa sanoa, että pientä feministiä sisälläni ärsyttää hieman se, kuinka perinteisiä naisten roolit ovat elokuvassa. Ihmeperheen alussa Neiti Rajaton osoittaa sanoin ja toimin olevansa miesten veroinen. Neiti Rajattoman tullessa äidiksi, Elli Vaaraksi, hän kuitenkin asettuu perinteiseen naisen rooliin kotiäitinä. Siivoaminen, ruoan laittaminen ja lasten kasvattaminen ovat täysin hänen harteillaan. Mies tuo rahaa kotiin; Ellin mahdollista työpaikkaa (josta hän olisi äitiyslomalla) ei edes mainita! Naisten asemaa ei myöskään kohenna Mirage, joka toimii miehen alaisuudessa. Elli Vaaran supersankailu ei myöhemminkään elokuvassa oikein ota tuulta alleen. Saa hän pelastettua lastensa ja itsensä hengen, mutta siihen se käytännössä jääkin. Naisen asema ei ehkä harmittaisi minua niin paljon, jos Elli ei elokuvan alussa nimenomaan protestoisi sen kohentamisen puolesta! Toisaalta voidaan ajatella, että hallituksen ohjelma supersankareiden siviili-sijoituksesta on aiheuttanut Ilun ohella myös Ellille jonkin luopumista, sillä hän on joutunut luopumaan omista tasa-arvon periaatteistaan sopeutumisen nimissä. Ehkäpä pieni feministini antaa siis naisten roolin elokuvassa anteeksi tämän kerran – kunhan Ihmeperheen jatko-osassa asia olisi toisin! 

Vaarojen perheen lisäksi Ihmeperheessä seikkailee toki muitakin hahmoja. Tärkeinpänä mainittakoon elokuvan pahis, Syndrooma. Syndroomalla on kaunoja Herra Ihmettä kohtaan heidän yhteisen menneisyyden perusteella, ja niiden takia Syndrooma haluaa tuhota kaikki supersankarit. Syndroomalla on siis jonkinlainen pakkomielle supereita kohtaan. Syndrooman kätyrinä toimii Mirage, jonka sisäpinta ei ole niin kova kuin ulkokuori. Ilu Vaaran paras ystävä on Julius Väre, supersankarinimeltään Hyytäjä. Hyytäjä osaa loihtia jäätä Frozenin Elsan tavoin, ja yhdessä Ilun kanssa Julius haikailee takaisin menneitä supersankaripäiviään. Tärkeä sivuhahmo on myös Eira Kuosi, kuuluisa muotisuunnittelija, joka julkisuudelta salassa ompelee myös kaiken kestäviä superpukuja. Eira Kuosi on omalaatuinen tyyppi, jolta saa yllättävän hyviä neuvoja ja elämänviisauksia. Esimerkiksi Kuosi neuvoo Elliä parisuhdekiemuroissa, ja hän myös kertoo, miksi viitta ei sovi supersankareille. 

Ihmeperhe oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Newmanin sukuun kuuluva herrasmies. Musiikin elokuvaan sävelsi sen sijaan Michael Giacchino, joka tulisi tulevaisuudessa säveltämään musiikkia muihinkin Pixarin ja Disneyn elokuviin, kuten muun muassa elokuviin Ratatouille, Up, Inside Out, Zootropolis, Rogue One sekä tietenkin Ihmeperhe 2. Alunperin Ihmeperheen sävellystyötä tarjottiin John Barrylle, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Ihmeperheeseen haettiin tietynlaista soundia: musiikin haluttiin kuulostavan siltä, miltä tulevaisuuden musiikki kuulosti 1960-lukulaisten mielestä. (Kuunnelkaa siis Ihmeperheen soundtrackia, niin tiedätte, kuuluuko siellä nykypäivän biittejä – vai jotain ihan muuta.) Musiikit elokuvaan äänitettiinkin analogisesti digitaalisen äänityksen sijaan, jotta musiikin tietty autenttisuuden tunne välittyisi elokuvaan. Giacchino jatkoi taustamusiikissa myös yhtä Pixarin tavaramerkkiä: Ihmeperheen musiikki on jazzahtavaa, kuten edellistenkin Pixarin elokuvien musiikki. Ihmeperheen taustamusiikki on mielestäni hyvin tiivistunnelmaista ja menevää, ja siitä tulee todellakin mieleen agentti- tai supersankariseikkailut. Elokuvan musiikkia muistellessani saan mieleeni kuitenkin vain yhden teeman, eli onko muu musiikki elokuvassa unohdettavaa? Ehkä näin on. Laulettuja lauluja Ihmeperheessä ei ole lainkaan. 

Perinteiseen Pixarin elokuvaan kuuluu ”easter eggit”, eikä Ihmeperhe ole poikkeus tässä suhteessa. Ihmeperhe on Pixarin elokuvista poikkeus tosin sen suhteen, ettei elokuvasta löydä Pizza Planeetan autoa. Pixarin tähtipalloakaan ei elokuvassa nähdä, mutta sen sijaan lyhytelokuvassa Jaskan isku vauva leikkii kyseisellä pallolla. No mitäs ”pääsiäismunia” elokuvassa sitten nähdään? A113-kirjainnumeroyhdistelmä nähdään Ihmeperheessä pariinkiin otteeseen Nomanisan-saarella. Ensin Herra Ihmeelle on sovittu tapaaminen saaren omistajan kanssa kokoushuoneeseen A113, ja myöhemmin häntä pidetään vankina tasolla A1 sellissä 13. Elokuvan alussa ryöstäjän tyhjentäessä varastamaansa laukkua talon katolla laukusta katolle on pudonnut Pez-karkkilelu, joka on Herra Ihmeen näköinen. Herra Ihmeen ja Hyytäjän päivystäessä autossa illalla poliisiradion äärellä talojen seinillä on mainoksia Luxo Cafésta (joka viittaa Luxo Jr. –lyhytelokuvaan) ja Andy’s Storesta (joka viittaa Toy Storyyn). Vaarojen perheen autotallissa voi taasen nähdä Wall-E:n ja robodroidin kanssa käytävän lopputaistelun aikana voi kadulla nähdä Autojen Doc Hudsonin näköisen ajopelin (toki ilman silmiä ja suuta). 

Olenkin arvostelun aikana maininnut jo, että Ihmeperhe-elokuva on saanut jatkoa lyhytelokuvien ja tulevan jatko-osan muodossa. Vuonna 2005 ilmestyi kaksi lyhytanimaatiota elokuvaan liittyen. Jaskan isku kertoo siitä, mitä Jaska puuhailee perheen talossa muiden perheenjäsenten rymistellessä Nomanisan-saarella. Mr. Incredible and Pals –lyhäri on hieman erikoisempi tapaus. Tämä lyhytelokuva on tehty kaksiulotteisena, se muistuttaa tyyliltään vanhoja televisiosarjoja, mutta sen hahmojen suut ovat ihan oikeiden ihmisten suut! Oikeat suut on siis lisätty animaatiopiirrosten päälle, ja jälki on niin väärän näköistä! Lyhäri on kuitenkin omalla tavallaan hulvaton, kannattaa katsoa. Ihmeperheelle ollaan tekemässä jatkoa myös ihan kokoillan elokuvana. Ihmeperhe 2 valmistuu näillä näkymin kesällä 2018, mutta itse elokuvan juonesta ei ole julkisuuteen kerrottu mitään. 

Ihmeperhe on hyvin viihdyttävä elokuva, joka pitää katsojan jännityksessä kerta toisensa jälkeen. Elokuvan menevempien supersankarikohtausten lisäksi elokuvassa on tunnelmaa rauhoittavia ja syvällisempiä kohtauksia perheen merkityksestä. Ihmeperhe onkin ensisijaisesti enemmän perheen suhteita käsittelevä elokuva kuin supersankarielokuva. Toki katsojan omasta näkökulmasta riippuen vaihtelee se, kumpi osapuoli elokuvasta tulee enemmän esiin. Pidän Ihmeperheestä, mutta suosikkielokuvani se ei ole Pixarin elokuvien joukossa. 

”Me kuollaan! Me kuollaan! Me pelastuttiin ja nyt kuollaan!”

- Esa Vaara

Wish upon a coin...

Oikein ihanaa huhtikuuta ja aprillipäivää kaikille! Aprillipäivän kunniaksi tässä teille hauska, pari vuotta vanha Mikki Hiiri -lyhäri. Toivottavasti nautitte siitä! (Lupaan taas pian kirjoitella hieman pidempiä postauksia...)

Ken oli maassa kaunehin?

Ken on maassa kaunehin? ALL-STARS -kauden viimeisessä jaksossa lupasin, että luvassa olisi vielä yksi "tribuutti" Ken on maassa kaunein? -kilpailulle, joka muuten on nyt loppunut. Mikä olisikaan sopinut paremmaksi lopetukseksi kilpailulle, kuin juhlat, johon KAIKKI kilpailijat ilmaantuivat. Kyllä, kaikki kilpailijat kuudelta kaudelta pääsivät juhlimaan viimeisen kauden lopetusta. Valitettavasti juhlista on vain tämä yksi alla oleva kuva, sillä valokuvaajan kamerasta loppui patterit. Aijai... Kuvaa saa isommaksi painamalla siitä.

Mutta mitä ihmettä juhlissa tapahtui! Ainakin Anna pukeutui jälleen Lumikin suunnittelemaan juhlamekkoon. Missä on itse suunnittelija? Miksi Mulan on surullinen? Onneksi Nakoma lohduttaa häntä. Ei kai Naveen meinaa potkaista Perditaa? Mitä prinssi Eric tuijottaa hämmästyksissään? Entä löydättekö kuvasta kaikki 65 siinä olevaa henkilöä? Myös kisan pienimmät osaanottajat: Jessien, Helinän, Biancan ja Attan? 

Nyt kiitos ja kumarrus KOMK:in puolesta! Tuomari lähtee tekemään jotain muuta kuin kuvanmuokkausta, tämän kuvan myötä hän sai siitä hetkeksi tarpeekseen...

We know the way!

Frozenin ilmestyttyä julkaisin blogissa videon miehestä, joka laulaa Let It Go:n monen eri hahmon äänellä. YouTubea selailtuani sama mies, Brian Hull, tuli taas vastaani Vaianan sikermän muodossa. Miehestä on ilmeisesti edellisen laulun jälkeen muodostunut suositumpi. Tässäpä siis Vaianan laulujen sikermä monen eri Disney-hahmon esittämänä.

Ihmeiden aukio -blogissani on muuten nyt julkaistu pohdintaani uutta Beauty and the Beast -live action elokuvaa koskien. Käykää lukaisemassa jos kiinnostaa.

Nemoa etsimässä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Australian suurella valliriutalla elää kaksi vuokkokalaa: Marlin ja Nemo. Barrakudan hyökkäyksen jäljiltä Marlin menetti vaimonsa Korallin ja suurimman osan poikasistaan, joista ainostaan Nemo jäi jäljelle. Nyt Marlin suhtautuu poikaansa hyvin suojelevasti, eikä meinaisi päästää häntä edes kouluun yksinään. Nemo alkaa saada tarpeekseen isänsä suojeluvaistosta. Niinpä ensimmäisenä koulupäivänä koulukavereidensa yllyttämänä ja isäänsä uhmatakseen Nemo menee koskettamaan paattia. Yllättäen paikalle ilmestyy sukeltaja, joka pyydystää Nemon muovipussiin ja vie mukanaan. Marlin lähtee seuraamaan moottorivenettä, mutta vene kulkee nopeammin kuin klovnikala. Paatin hävittyä näkyvistä Marlin törmää Dori nimiseen palettivälskäriin. Dori kertoo nähneensä moottoriveneen menosuunnan, ja Marlin lähtee innoissaan seuraamaan Doria paatin reittiä pitkin.

Pian selviää, että Dori kärsii lyhytmuistinmenetyksestä, ja unohtaa asioita nopeasti, kuten Marlinin henkilöllisyyden ja paatin seuraamisen. Juuri kun Marlin on eroamassa hyödyttömäksi osoittautuneesta suunnistajastaan kaksikko kohtaa hain, joka vie heidät mukanaan haikokoukseen kalakavereina. Haikokouksessa ollessaan Marlin näkee sukelluslasit, jotka Nemon pyydystäjältä putosi. Hän ja Dori menevät hakemaan uimalaseja, mutta Dori saa laseja hakiessaan haavan, joka saa Pomo-hain kalahimon valtaan. Yrittäessään syödä Marlinin ja Dorin Pomo tulee laukaisseeksi vedenalaiset miinat, joiden seurauksena sukelluslasit vajoavat syvänmeren hautaan. Kalat sukeltavat lasien perään, ja melkein joutuvat krottikalan suuhun. Marlinin harhauttaessa krottikalaa Dori lukee uimalaseissa olevan osoitteen ja opettelee sen ulkoa. Yllättäen lyhytmuistinmenetyksestä kärsivä kala saa iskostettua mieleensä lasien osoitteen. Sardiinien opastuksella Marlin ja Dori tietävät, missä suunnassa laseissa lukeva kaupunki Sydney sijaitsee.

Selvittyään polttavasta meduusaparvesta Marlin ja Dori pääsevät matkaamaan Itä-Australian merivirtaa pitkin kilpikonnien kyydissä. Kilpikonnat ohjaavat heitä hyvän matkaa eteenpäin, mutta merivirran kyydistä poishypättyään heidät nielee valas. Valas vie Marlinin ja Dorin suussaan Sydneyn satama-altaan luo, jossa kalat alkavat etsiskellä Nemoa. Marlinin ollessa pelastusretkellä Nemo on viety erään hammaslääkärin akvaarion, jossa hän on tutustunut muihin akvaariokaloihin. Yhdessä kalat suunnittelevat akvaariosta poispääsyä. Erityisesti Nemolla on kiire päästä takaisin isänsä luo, varsinkin, kun hammaslääkäri aikoo antaa hänet sukulaistytölleen Klaaralle syntymäpäivälahjaksi. Klaara tunnetaan akvaariokalojen keskuudessa murhaajana, sillä hän on innostuksissaan tappanut kaikki edellisinä syntymäpäivinä saamansa lahjakalat.

Klaaran tulopäivä saapuu, eivätkä akvaariokalat ole päässeet pakoon akvaariosta. Nemo pyydystetään muovipussiin Klaaralle annettavaksi, mutta kala teeskentelee kuollutta päästäkseen pinteestä. Samaan aikaan Marlin ja Dori ovat päässeet pelikaanin matkassa hammaslääkärin ikkunalle, sillä pelikaani tuntee akvaariokalat ja tietää Nemon olevan akvaariossa. Pelikaanin suusta Marlin näkee kuollutta leikkivän poikansa, ja surullisena palaa pelikaanin nokassa valtamereen. Nemo sen sijaan päätyy viemäriin ja sitä kautta valtamereen, jossa hän alkaa heti etsiskellä isäänsä. Hän kohtaa Marlinin hylkäämän Dorin, jonka kanssa he yhdessä alkavat etsiä Nemon isää. Lopulta klovnikalat löytävät toisensa, mutta jälleennäkeminen ei kestä kauan: Nemo ja Dori joutuvat nimittäin meriahventen mukana kalastusverkon sieppaamiksi. Nemo kuitenkin keksii ratkaisun, jolla he pääsevät pinteestä: käsketään kaikkia kaloja uimaan alaspäin, jolloin verkko antaa periksi kalojen suuremman massan edessä. Niin kalat pääsevät verkosta ulos, ja Marlin ja Nemo pääsevät palaamaan kotiinsa valliriutalle Dori mukanaan. Kotona Marlin uskaltaa päästää Nemon aivan yksin kouluun, sillä seikkailun aikana hän on oppinut luottamaan poikansa kykyihin. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Nemoa etsimässä on Pixarin viides animaatioelokuva. Ensi-iltansa elokuva sai vuonna 2003, ja se oli vuoden 2003 toiseksi menestynein elokuva. Ilmestyttyään Nemoa etsimässä oli myös eniten rahaa tienannut animaatioelokuva. Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, joka voitti Oscar-pystin parhaasta animaatiosta. Elokuva oli ehdolla myös kolmeen muuhun kategoriaan Oscar-gaalassa: paras musiikki, parhaat äänitehosteet ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Elokuvan ilmestyttyä Pixar haastettiin (jälleen) oikeuteen plagionnista: tällä kertaa ranskalainen kirjailija Franck Le Calvez sanoi Pixarin matkineen hahmoja ja tarinaa hänen vuonna 2002 ilmestyneestä kirjastaan Pierrot the Clownfish. Le Calvez kuitenkin hävisi haasteen. Nemoa etsimässä sai jatko-osan Doria etsimässä vuonna 2016. 

Nemoa etsimässä –elokuvan juoni on ohjaajansa Andrew Stantonin keksimä. Juoni perustuu Stantonin omakohtaisiin kokemuksiin: lapsena Stantonin hammaslääkärin luona oli akvaario, ja Stanton kuvitteli aina siinä uiskentelevien kalojen kaipaavan valtamereen. Aikuisena kulkiessaan lapsensa kanssa puistossa Stanton taas huomasi olevansa lastaan kohti ylisuojelevainen, ja hänen huolensa vaikuttavan molempien hauskanpitoon. Siinäpä olikin jo perusteemat Nemoa etsimässä –elokuvalle. Stantonin nähtyä vielä kuvan merivuokossa piileksivistä vuokkokaloista (eli klovnikaloista) oli elokuvan päähenkilöiden lajikin valmis. Alunperin elokuvan alussa nähtävä Marlinin vaimon ja lasten kohtalo oli tarkoitus näyttää pitkin elokuvaa takaumina. Barrakudan hyökkäys päätettiin kuitenkin näyttää heti alussa, jotta Marlinin huoli Nemoa kohtaan tuntuisi ymmärrettävämmältä. Takaumia päätettiin kuitenkin käyttää Doria etsimässä -jatko-osassa. (Ja täytyy sanoa, että takaumat tekevät minusta jatko-osasta hieman sekavan, joten oli hyvä päätös, että niiden käytöstä luovuttiin Nemoa etsimässä –elokuvassa.) 

Nemoa etsimässä –elokuvaa varten elokuvan tekijät tutustuivat kalojen biologiaan ja meritieteeseen. Tätä varten tekijät kävivät sukeltelemassa koralliriutoilla mm. Havaijilla, tutkivat kaloja akvaarioissa ja saivat luentoja kalatieteilijöiltä. Kalahahmoihin yhdistettiin kalojen ja ihmisten liikkeitä, jossa suuri merkitys oli kalojen kasvonilmeillä. Animaattoreiden piti myös animoida kalojen ympärillä nähtävä meri kaikkine pinnan yltä saapuvine auringonsäteineen ja kelluvine planktoneineen. Lopulta vedenalaisesta maailmasta tuli niin aidonnäköinen, että Pixarin väen oli muokattava sitä paremmin animaatiotyyliin sopivaksi, etteivät katsojat luulisi, että he ovat kuvanneet taustat oikeasti veden alla. Mielestäni Nemoa etsimässä –elokuvan animaatio on onnistunut hyvin, ja katsoja tosiaan kuvittelee olevansa veden alla. Koralliriutta on ihanan värikäs, mutta pelkkä tyhjän merenpohjan katselu on väliin minusta ahdistavaa. Elokuvan animaatiotyyliä katsoo mielellään, mutta minun silmiini se ei ole mitenkään erikoisen viehättävää. Ehkä se johtuu juuri tuosta valtameren laajuudesta. Minua alkaa monesti ahdistaa vedenalaisia tai veden pinnalla tapahtuvia elokuvia katsoessani. Jos vesi ei ole kirkasta ei tiedä, mitä pinnan alla tapahtuu tai mitä sameasta vedestä ilmestyy eteen... 

Nemoa etsimässä oli ensimmäinen Pixarin elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt Randy Newman. Taustamusiikin sävelsi sen sijaan hänen serkkunsa Thomas Newman! Pixarin sävellykset pysyvät siis yhä samassa suvussa. Elokuvassa ei kuulla laulettuja lauluja ennen lopputekstejä. Niiden aikana soi alunperin vuonna 1945 ranskalaisen Charles Trenetin säveltämä kappale La Mer. Pari vuotta myöhemmin kappaleen käänsi englanniksi Jack Lawrence nimellä Beyond the Sea. Nemoa etsimässä –elokuvaa varten Thomas Newman sovitti laulun uudelleen, ja sen esittäjäksi valikoitui Robbie Williams. Beyond the Sea on ihanan iloinen ja jazzaava laulu. Olen kuunnellut laulua monta monta kertaa omistamaltani kokoelmalevyltä, mutta vasta nyt tajusin, että sen esittää Robbie Williams! Thomas Newman sai Nemoa etsimässä sävellyksistään Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, mutta hävisi sen elokuvalle Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu.

Elokuvan päähenkilöinä on kaksi vuokkokalaa, isä ja poika, Marlin ja Nemo. Koko elokuvan teema kietoutuu tämän isä-poika-suhteen ympärille. Marlin-isä on menettänyt vaimonsa ja kaikki muut lapsensa paitsi Nemon. Hän ei halua menettää ainoaa jäljellä olevaa perheenjäsentään, ja niinpä hän suhtautuu Nemoon todella ylisuojelevasti, holhoavasti ja jopa vähättelevästi. Marlin ei haluaisi päästää Nemoa yksin mihinkään, ja hän on opettanut poikansa varomaan ympäristössä mahdollisesti sijaitsevia uhkia. Koralliriutan jyrkänne on Marlinille oikea kauhujen tanner, sillä juuri siellä hänen vaimonsa koki surmansa. Marlin pelkää melkein kaikkea, mutta perheensä ollessa kyseessä vuokkokalalta löytyy rohkeutta toimia urheasti. Elokuvan aikana Marlin oppii luottamaan taas itseensä ja toisiin kaloihin – ennen kaikkea Nemon pystyvyyteen. Nemo on juuri koulunsa aloittava vuokkokala, joka yrittää rimpuilla irti isänsä holhouksesta. Nemon mielestä hänen isänsä käyttäytyy hieman nolosti, ja hän haluaisi näyttää isälleen osaavansa tehdä asioita itse ilman isän jatkuvaa vahtimista. Nemon toinen rintaevä on alikehittynyt, ja tämä vain lisää Marlinin suojeluvaistoa poikaansa kohtaan. Elokuvan aikana Nemo näyttää kaikille, että hän on kekseliäs, itsenäinen ja pystyväinen kala. Elokuvan kolmas tärkeä henkilö on Dori-niminen palettivälskäri. Dorilla on lyhytmuistinmenetys, ja hän unohtelee jatkuvasti asioita. Marlinin seura näyttää kuitenkin auttavan Doria muistamaan asioita paremmin. Dori on naiivi ja todella intoileva kala, ja hän ajaa Marlinin innostuneisuudessaan välillä hermoromahduksen partaalle. Dori tuo elokuvaan mukanaan kivaa huumoria. 

Nemoa etsimässä –elokuvassa esiintyy iso liuta sivuhahmoja vedenalaisesta maailmasta. Samalla koralliriutalla vuokkokalojen kanssa asuu mm. mustekaloja ja merihevosia, joiden kanssa Marlin ja Nemo tekevät tuttavuutta elokuvan alussa. Koulua nuorille kaloille pitää lauleskeleva herra Rausku, jonka päällä koululaiset matkustavat. Matkallaan valtameressä Marlin ja Dori tapaavat toinen toistaan ihmeellisempiä merenasukkeja. Kaksikko kohtaa hait Pomon, Ankkurin ja Poijun, joilla on käynnissä jonkinlainen AA-kokous kalojen syömistä vastaan. Dori ja Marlin pääsevät kokoukseen kalakavereina. Valtameressä uiskentelee joukko sardiineja, jotka kommunikoivat yhtenä parvena muille kaloille muodostaen itsestään kuvioita, esim. Sydneyn oopperatalon. Parhaita merenasukkeja ovat mielestäni merivirrassa matkustavat kilpikonnat, joiden elämänasenne on ihanan letkeä, huoleton ja ystävällinen. Nemon kanssa samassa akvaariossa taas asustelee akvaarion ”johtaja” Gill, joka haaveilee valtamerelle pääsystä. Akvaariossa uiskentelee myös mm. kuplia rakastava Kupla, puhdistajarapu Jacques, pallokala ja meritähti (joiden nimiä en muista). Akvaariokalojen hyvä ystävä on pelikaani, jonka kanssa akvaariokalat seuraavat hammaslääkärin toimenpiteitä. Hammaslääkäri Philip Sherman pitää sukeltamisesta ja kaloista. En ehkä kuitenkaan uskaltaisi mennä hänen vastaanotolleen, sillä sen verran erikoisia ja satuttavia tilanteita hänen klinikallaan tapahtuu. Shermanin sukulaistyttö Klaara on elokuvassa kalojen näkökulmasta pahis, vaikka hän käyttäytyy aivan kuin tavallinen lapsi. 

Nemoa etsimässä –elokuva sisältää perinteisen Pixarin elokuvan tapaan ”easter eggejä”. California Arts University –yliopiston luokkahuoneeseen viittaava yhdistelmä A113 nähdään sukeltajien vedenalaisessa kamerassa, jolla Marlinista otetaan kuva elokuvan alussa. Hammaslääkärin odotushuoneessa nähdään taas Pixarin tähtipallo ja Buzz Lightyear elokuvasta Toy Story. Odotushuoneessa istuva poika lukee lehteä nimeltä Mr. Incredible, joka viittaa tulevaan Pixarin elokuvaan Ihmeperhe. Hammaslääkärin talon ulkopuolella taas ajelee kaksi tuttua autoa: Luigi tulevasta Pixarin elokuvasta Autot sekä Pizza Planeetan auto (joista jälkimmäinen näkyy tosin Gillin haavekuvissa mereen pääsystä). Lopputekstien aikana nähdään meressä snorklaava Masi Pallopää Monsterit Oy –elokuvasta, ja tekstien jälkeen nähdään vielä hammaslääkärin akvaariosta karanneet kalat kellumassa muovipusseissaan valtameressä.

Täytyy vielä mainita, että Nemoa etsimässä –elokuvan ilmestymisen jälkeen vuokkokalojen suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja ihmiset halusivat hankkia niitä akvaarioonsa. Tämä kuulostaa ihmeelliseltä, sillä elokuvassahan akvaariokalat haikailevat nimenomaan akvaariosta valtamereen. Vuokkokalojen suuren kysynnän takia monilla riutoilla vuokkokalat kokivatkin joukkotuhoa elokuvan ilmestymisen jälkeen. Toisaalta taas elokuvan sanoman innoittamina osa katsojista päästi omia akvaariokalojaan vapaaksi mereen, mutta monet valitettavasti vääränlaisiin vesiin aiheuttaen näin väärillä lajeilla herkkien koralliriuttojen vahingoittumista. 

Nemoa etsimässä –elokuva on aina mielenkiintoista katsoa, vaikka itsekin olen nähnyt elokuvan jo monta kertaa. Elokuvassa tapahtuu jotain koko ajan ja tietty jännitys pysyy jatkuvasti yllä. Niinpä elokuvaa ei todellakaan voi haukkua tylsäksi, vaan katsojan mielenkiinto on koko ajan tapahtumissa ja siinä, saadaanko Nemo pelastettua! Nemoa etsimässä sisältää paljon tunteikkaita kohtauksia, ja elokuvassa saa nauraa kilpikonnien kanssa, jännittää haikokouksen aikana ja itkeä jo elokuvan alussa Marlinin perheen kohtalolle. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, toisaalta osa (mm. Dori) myös ärsyttäviä. Elokuva on oikein onnistunut, ja sitä voi suositella kaikille. Koen silti yhä tulleeni väärinkohdelluksi, sillä elokuvan ilmestymisen aikaan veljeni pääsi isäni kanssa kahdestaan katsomaan elokuvaa teatteriin. (Mikä on nyt jälkikäteen ajatellen aika kiva juttu, kun elokuvassakin käsitellään isän ja pojan välistä suhdetta.) Veli piti siitä kovasti, ja hän hehkutti sitä minulle kotona. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt minun kanssani elokuvaa katsomaan, ja näin sen vasta paljon myöhemmin kotona joko televisiosta tai videovuokraamosta lainattuna. Tämä kokemani vääryys kyrsii minua yhä, vaikka minulla oli äitin kanssa sitten vastaavasti taas joku tyttöjen ilta... 

”Jos tämä on joku hassu pila, niin ei naurata! Ja minä kuule tiedän, oon klovnikala!”

- Marlin