Rottatouille - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :) 

Remy on maalla asuvan rottaklaanin johtajan poika. Remy ei millään haluaisi sopeutua rottien varastelevaan elämäntapaan, jonka mukaan mitä vain voi syödä. Remyn haju- ja makuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, ja tämänpä takia hän toimiikin klaanin myrkynhaistajana. Myrkynhaistajana Remy ei kuitenkaan pääse toteuttamaan itseään, vaan hän haaveilee voivansa käyttää yliherkkiä aistejaan ruoanlaittoon. Ihmisten televisiosta Remy on nähnyt Auguste Gusteaun kokkausohjelmia, joissa kokki kannustaa, että kuka vaan osaa kokata. Eräällä televisionkatselukerralla vanha nainen huomaa Remyn, ja alkaa ampua pyssyllään ympäri taloa yrittäen osua rottaan. Ammuskelun seurauksensa ullakolla sijaitseva rottien asuinpaikka romahtaa alas, ja rotat joutuvat pakenemaan pyssyä ja rotanmyrkkyä lautoilleen. Vesi johtaa rotat viemäriin, jossa Remy jää jälkeen muusta rottaklaanista ja eksyy.

Remy odottelee pitkään viemäreissä, josko häntä tultaisiin etsimään. Lopulta nälkä alkaa viedä voiton odottamisesta, ja hänen mielikuvituksensa tuote Gusteausta kehottaa rottaa kapuamaan ylös etsimään ruokaa. Viemäreistä ulos päästyään Remy huomaa olevansa Pariisissa! Lähellä hän huomaa Gusteaun ravintolan, johon hänen askeleensa johdattavat. Remy katsoo ravintolan kattoikkunasta, miten kokit uurtavat työn touhussa. Rotta näkee myös kauhukseen, kuinka juuri palkattu apupoika Linguini pilaa keiton lisäämällä sinne salaa omia ainesosiaan! Tuohtuneena tästä Remy putoaa ikkunasta vahingossa keittiöön, jossa hän menee pelastamaan Linguinin maustaman keiton. Remyn epäonneksi Linguini huomaa rotan maustavan keittoa, mutta Linguini ei kerkeä tehdä asialle mitään, ennen kuin keittoa on viety lautasellinen asiakkaille. Asiakkaat kehuvat keittoa taivaalliseksi, ja kaikki ravintolan työntekijät luulevat Linguinin olleen keiton salainen maustaja. Tohinassa Remy yrittää päästä pakoon ravintolasta, mutta ravintolan pääkokki Skinner huomaa rotan keittiössään. Hän käskee Linguinia tappamaan rotan mahdollisimman kaukana ravintolasta, ja samalla hän käskee, että Linguinin pitää viikon aikana valmistaa juuri samanlainen keitto kuin tänään. Jos Linguini ei siinä onnistu, saa hän potkut.

Linguini vie Remyn Seinen rannalle, ja hän purkaa huoliaan rotalle. Linguini on aivan surkea kokki, eikä hän millään osaisi toistaa samanlaista keittoa uudestaan. Yllättäen Linguini huomaa, että Remy vastailee hänen kysymyksiinsä puistelemalla tai nyökyttelemällä päätään. Linguini pyytää, että Remy tulisi auttamaan häntä ruoanlaitossa, ja Remy huomaa tässä mahdollisuutensa päästä kokkaamaan. Niin Linguini majoittaa Remyn luokseen, ja yhdessä he harjoittelevat, mikä olisi paras kommunikointitapa ravintolassa, ettei muut kokit huomaisi rotan olevan keittiössä. Aluksi pari koittaa kommunikointia Remyn puremalla ja nipistelemällä Linguinia, mutta tästä ei tule mitään. Lopulta rotta huomaa Linguinin päässä olevan hermoratoja, jotka johtavat hiuksista joka puolelle miehen kehoa. Hiuksista ohjailemalla Remy pystyy siis liikuttamaan Linguinia tahtonsa mukaan! Ja niin Linguini tekee ravintolassa Remyn ohjatessa häntä kokkihatun alta uudestaan juuri samanlaisen keiton. Näin hän saa pitää työpaikkansa, ja hänen ohjaajakseen määrätään keittiön ainoa naiskokki Colette.

Toimistossaan pääkokki Skinner avaa vihdoin kirjekuoren, jonka Linguini toi mukanaan töitä hakiessaan. Kirjeessä Linguinin äiti Renata kertoo, että Linguini olisi Gusteaun poika. Gusteaun testamentin mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että Linguini perisi ravintolan! Tätähän ravintolan nykyinen omistaja Skinner ei voi sallia, ja hän palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko Renatan väitteessä perää. DNA-testi suoritetaan, ja Linguini paljastuu todellakin Gusteaun pojaksi! Remy sattuu vahingossa löytämään DNA-testin tulokset ja Gusteaun testamentin, ja hän toimittaa ne Linguinille. Niin Linguinista tulee ravintolan omistaja ja Skinner potkitaan pihalle! Samoihin aikoihin Remy on löytänyt rottaklaaninsa Pariisissa. Salaa hän antaa ravintolan jääkaapista veljelleen Emilelle ja tämän ystäville ruokaa. Remyn isä kuitenkin varoittelee poikaansa olemasta tekemisissä ihmisten kanssa.

Linguinille alkaa nousta maine ja menestys päähän, ja hän vähättelee Remyn osuutta menestymisessään. Remy suuttuu tästä kokkiystävälleen ja kostaa päästämällä koko rottalauman Gusteaun ravintolaan. Tästä Remyn ja Linguinin välit viilenevät entisestään, ja Linguini potkii Remyn ulos keittiöstä. Tämä ei olisi kannattanut, sillä seuraavana iltana ravintolaan saapuu ruokakriitikko Anton Ego, joka antoi Gusteaun vielä eläessä ravintolalle murska-arvostelun. Ravintola ei kestäisi toista murska-arvostelua, ja viimeisetkin asiakkaat kaikkoaisivat sieltä, puhumattakaan kokkien itsetunnosta. Linguini ei saa ravintolassa oikein mitään aikaan, kunnes paikalle palaa Remy! Linguini selittää vihdoin muille kokeille ruoanlaittonsa salaisuuden ja sen, että Remy on ollut kaikkien kokkailujen takana. Muut kokit eivät pidä ajatuksesta, että rotta kokkaa, ja niin he yksi kerrallaan hylkäävät ravintolan. Paikalle jää vain Colette auttamaan, ja Remy kutsuu rottasiirtokunnan auttamaan keittiön pyörittämisessä, jotta illan kattaus pääsee käyntiin. Menoa ei hidasta edes paikalle saapunut terveystarkastaja, joka sidotaan lukkojen taakse illan ajaksi. Remy kokkaa Anton Egolle ratatouille-annoksen, johon ruokakriitikko suorastaan rakastuu! Nähdessään kokin Egon on myönnettävä, että Gusteaun sanoma pitää melkein paikkansa: kuka tahansa ei osaa kokata, mutta kokiksi voi tulla mistä taustasta tahansa. Arvostelussaan Ego myös kertoo, että Gusteaun ravintolan pikkukokki on koko Ranskan paras kokki!

Anton Egon positiivisesta arvostelusta huolimatta Gusteaun ravintola joudutaan sulkemaan, sillä lukkojen taakse suljettu terveystarkastaja pitää päästää vapaaksi. Ravintola täynnä rottia ei voi hygieniarikkomustensa takia olla pystyssä. Tämän myötä myös Egon uskottavuus ruokakriitikkona romahtaa, ja se tarkoittaa hänen uransa loppua. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä Egosta tulee sijoittaja uudelle bistrolle nimeltä La Ratatouille. Ego on bistron vakkariasiakas, sillä bistron keittiötä pyörittää yhdessä Coletten ja Linguinin kanssa Egon lempikokki, Remy. Bistron kattotasoon on rakennettu myös rotille oma ravintolansa, ja näin rotat pääsevät nauttimaan kunnon ruoasta roskien sijaan.

Rottatouillen tekemisen aikaan Pixarin ja Disneyn välinen yhteistyösopimus oli päättymässä. Pixar oli etsimässä itselleen uutta kumppania, joka markkinoisi ja levittäisi heidän elokuviaan. Pixar olisi toki itsekin voinut alkaa kehitellä markkinointikoneita tyhjästä, mutta se olisi ollut vaativaa, ja se olisi todennäköisesti muuttanut Pixarin rentoa ja luovaa ilmapiiriä. Yhteistyökumppanin etsiskelystä huolimatta Pixar ei kuitenkaan käynyt neuvotteluja yhdenkään muun studion kuin Disneyn kanssa, vaikka esimerkiksi Warner Bros. oli kiinnostunut yhteistyöstä Pixarin kanssa. Disneyn yhtiöiden toimitusjohtaja oli vaihtunut Michael Eisneristä Robert Igeriksi, ja Pixarilla huomattiin, että uuden toimitusjohtajan kanssa kannattaisi neuvotella uudesta sopimuksesta (varsinkin, kun Steve Jobs ei ollut riidoissa hänen kanssaan, toisin kuin Eisnerin kanssa). Iger oli itse asiassa huomannut, että 2000-luvun alussa tehdyt Disney-elokuvat olivat olleet studiolle rahareikiä, eivätkä ne olleet menestyneet – toisin kuin studion rahoittamat Pixarin elokuvat. Igerin mielestä Disneyn piti suunnata voimavaransa jälleen animaatioiden pariin, joista studio oli alun perin kuuluisaksi tullutkin, ja Pixar voisi auttaa Disneytä tässä loistoon palaamisessa. Niin Pixarin ja Disneyn studiot alkoivat käydä neuvotteluja uudesta sopimuksesta. Neuvottelujen päätyttyä alkuvuodesta 2006 Disney osti Pixarin studion 7,4 biljoonalla dollarilla. Pixar ei kuitenkaan täysin yhdistynyt Disneyn kanssa, vaan sai itselleen autonomian nimen Disney/Pixar alla. Pixarin John Lasseterista tuli sekä Disneyn että Pixarin studioiden taiteellinen johtaja, mutta myös Walt Disney Imagineering –osaston (joka suunnittelee Disneyn huvipuistoja) taiteellinen johtaja. Steve Jobsista tuli Disneyn johtokunnan jäsen ja suurin Disneyn osakkeiden omistaja, ja Edwin Catmullista tuli molempien studioiden puheenjohtaja. Autot oli ensimmäinen elokuva, joka julkaistiin Disney/Pixar nimen alla (toisin kuin sanoin Autot-elokuvan arvostelussa, hups...), mutta Rottatouille oli ensimmäinen elokuva, joka tuotettiin kokonaisuudessaan uuden nimen alla. Vaikka Pixarin tuotemerkki muuttui Disney/Pixariksi, käytän siitä silti blogissani studiosta lyhyempää nimeä Pixar.

Rottatouillea (Onpas minun hankala kirjoittaa se suomalaisittain! Jotenkin automaattisesti meinaa tulla Ratatouille!) alettiin suunnitella jo vuonna 2000 alkuperäisen ohjaaja Jan Pinkavan käsikirjoituksen mukaan. Vuonna 2005 ohjaaja kuitenkin vaihdettiin Brad Birdiin, joka muutti tarinaa nykyiseen suuntaan. Rottatouillen nimi leikittelee ranskalaisella ruoalla (ratatouille) ja elokuvan päähenkilöillä, rotilla (rat). Pixarilla pelättiin, ettei kuluttajat osaa ääntää vieraskielistä nimeä oikein, ja senpä takia lausumisohjeet kirjoitettiin mainostettaessa elokuvan nimen alle: suomalaisittain rot-ta-tuil-le ja englantilaisittain rat-a-too-ee. Elokuvan markkinointi osoittautui muutenkin hankalaksi, sillä mikään ruokatuotemerkki ei halunnut mainostaa tuotettaan rotilla. Aika jännää elokuvan teeman  huomioon ottaen... Pixar suunnitteli kuitenkin Rottatouille-merkkisen viinin tekemistä, mutta hylkäsi idean välttäen näin kannustamasta ala-ikäisiä juomaan alkoholia animaatiohahmon houkuttelemana. Rottatouillen piti alunperin ilmestyä jo vuonna 2006, mutta Autot-elokuvan julkaisupäivän siirtymisen myötä myös Rottatouille-elokuvan ensi-iltaa siirrettiin vuoteen 2007. Rottatouille menestyi todella hyvin lippuluukuilla, ja se sai viisi Oscar-ehdokkuutta: paras musiikki, parhaat äänitehosteet, paras äänitys, paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras animaatioelokuva. Näistä Rottatouille voitti vain viimeisen. 

 

Pixarin tiimi teki paljon tutkimustyötä Rottatouillea varten. Osa studion työntekijöistä matkusti Pariisiin viikoksi tutkimaan kaupunkia ja saamaan siitä inspiraatiota. Pariisi onkin tärkeässä roolissa Rottatouillessa: kaupungista on tuotu elokuvaan kaikki romanttisimmat piirteet ja ranskalainen kulttuuri on näkyvillä. Minusta elokuvan tekijät ovat saaneet hyvin vangittua elokuvaan Pariisin tunnelman, ja elokuvaa katsoessani mieleeni muistuu väkisinkin omat Pariisin matkani. Ranskalaista tunnelmaa elokuvaan tuodaan tietenkin Pariisin maamerkeillä, Eiffel-tornilla ja Notre Damen katedraalilla, mutta myös hahmojen ranskalaisella korostuksella, romantiikalla, musiikilla, viinillä ja ruoalla. Pariisin ohella Rottatouillessa tärkeässä roolissa on ruoka. Siksipä Pariisissa vieraillessaan Pixarilaiset kävivät useissa ravintoloissa, he konsultoivat ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia kokkeja ja osa jopa osallistui kokkauskursseille. Kokki Thomas Keller kehitti elokuvassa nähtävän nimikkoannoksen, ratatouillen variaation, jonka nimesi confit byaldiksi. Ruoan animoiminen katsojia houkuttelevaksi osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi, mutta lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Myös itse ruoan maku on animoitu abstrakteina liikkuvina kuvioina, mikä on minusta mainio idea! Näitä ”makukuvioita” käytetään elokuvassa juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän. Pariisin ja ruoan lisäksi animaattorit tutkivat tietysti myös rottia, elokuvan tähtiä, jotta eläinten liikkeistä saataisiin aidon näköistä. Minä pidän Rottatouillen animaatiotyylistä, ja ranskalaisia maisemia on ihana katsoa!

Rottatouillen musiikin on säveltänyt Michael Giacchino, joka sävelsi pari vuotta aikaisemmin Ihmeperheen musiikin. Rottatouillen musiikki on ihanasti ranskalaisen musiikin tyylistä, jotenkin rentoa ja romanttista. Silti siitä erottaa hyvin tietyn Pixarmaisuuden. Elokuvassa on vain yksi laulu, Le Festin, jonka esittää Camille. Laulu esitetään ranskaksi kaikissa elokuvan versioissa, mikä on minusta mahtavaa! Paljon en laulun sanoista ymmärrä, mutta jo pelkän kielensä puolesta laulu vie minut keskelle Pariisin katuja. Musiikki ei kuitenkaan ole minusta sitä Pixarin onnistuneinta, eikä jää päähän soimaan. Rottatouillen musiikista Giacchino sai kuitenkin Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.

Rottatouillen päähenkilö on rotta nimeltä Remy. Remy eroaa muista klaaninsa rotista kahdella jalalla kävelemisen ohella siinä mielessä, että hän rakastaa ruokaa. Muut rotat syövät mitä tahansa edestään löytävät, mutta Remyn maku- ja hajuaistit ovat äärimmäisen kehittyneet, mikä on tehnyt hänestä kulinaristin. Remy ihailee yli kaiken Gusteau-kokkia, jonka mukaan kuka vain osaa kokata. Remy haluaisi päästä kokeilemaan omia kykyjään keittiössä, mutta kukapa ihminen hänet sinne päästäisi, likaisen rotan. Elokuvan aikana Remy pääsee kokkailemaan keittiöön, ja spoileri: hänestä tulee koko Ranskan paras kokki! Remyn veli Emile on Remyn vastakohta rotanvaistoineen, ja hän innostuu asiasta kuin asiasta. Remyn isä Django on taas rottaklaanin johtaja, ja vaikka hän on välillä joukosta poikkeavaa Remyä kohtaan tiukka, ajattelee hän kuitenkin aina poikansa parasta. Rottien lisäksi elokuvassa esiintyy ihmisiä, joista suurimmassa roolissa on Remyn käsinä keittiössä toimiva Linguini. Linguinilla ei ole hajuakaan ruoanlaitosta, mutta Remyn avulla häntä luullaan kokkimestariksi. Linguini on ujo ja onnettomuusaltis nuorukainen, jolla on hyvä sydän. Linguinin sydämen elokuvan aikana valloittaa Colette, Gusteaun ravintolan ainoa naispuolinen kokki. Colette on taistellut kovasti noustakseen miehisellä alalla näin korkeaan asemaan, ja siksipä hän on voimakastahtoinen ja tiukka nainen. Pahiksina elokuvassa toimii ruokakriitikko Anton Ego, jolle on annettu ihanan vampyyrimainen olemus, sekä Gusteaun ravintolan pääkokki Skinner, joka hyljeksii muita (erityisesti Linguinia) ja epäilee Linguinin piilottelevan rottaa ravintolassa. 

Mitäpä olisi Pixarin elokuva ilman perinteisiä ”easter eggejä”? A113-sarja näkyy Emilen kaverin, Git-nimisen rotan korvamerkissä. Git tulee Emilen kanssa pyytämään Remyltä syötävää Gusteaun ravintolasta. Pizza Planeetan auto ylittää Seinen yli menevää siltaa kohtauksessa, jossa Skinner jahtaa Remyä. Linguinin boksereissa näkyy Ihmeperheen logo. Remyn kiivetessä viemäreistä Pariisin kattojen ylle hän käy pikavisiitillä eräässä asunnossa, jossa rotan perään haukkuu koira. Koira on ilmiselvästi Dogi Pixarin myöhemmin ilmestyvästä elokuvasta Up. 

 

Rottatouille on Pixarin elokuva, jonka olemassaolon unohdan useimmin. Elokuva ei ole huono, joten unohtaminen ei voi johtua siitä. Itse asiassa elokuvassa on paljon hyvää, kuten aivan upeat maisemat ja jännittävä juoni. Rottatouille saa minussa aikaan myös tunnereaktioita, esimerkiksi naureskelen ihan ääneen Linguinin ja Remyn yrityksille kokata rotan ohjauksella ja herkistyn Egon maistaessa elokuvan lopussa ratatouillea. Ehkä elokuvan unohdettavuus johtuu sen hahmoista, joihin minä ainakaan en samaistu kauhean hyvin. Vaikka Rottatouille ei sinne Pixarin elokuvien parhaimmistoon kuulukaan, on se silti hyvä elokuva, ja kun sen saa soittimeen sisään, katsoo sen mielellään ja tiiviisti alusta loppuun. Ennen Rottatouillen katsomista teidän täytyy kuitenkin kuulla varoituksen sana: elokuvaa ei todellakaan kannata katsoa nälkäisenä!

”Hei, mistä se nimi tulee!?”

”Mikä?”
”Ratatouille! Sehän on muhennos, niinku, mistä se nimi tulee? Jos kerran nimeää ruoan, sen pitää kuulostaa herkulliselta! Ratatouille ei kuulosta hyvältä. Se on niinku rotta. Tai potta. Rottapotta. Mikä ei kuulosta hyvältä.”

- Linguini ja Skinner

Is he bold? No one braver! Is he sweet? Our favorite flavor!

Disneyn klassikoissa nähdään useita melko eeppisiä kaksintaisteluita, ja lyhyestä virsi kaunis; ajattelin esitellä teille minun mielestäni kymmenen hurjinta (tai eeppisintä, jos tätä eeppistä sanaa haluaa käyttää) taistelua Disney-elokuvista. Olkaapa hyvät. :) 

Huom! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia, koska eeppiset kaksintaistelut ovat yleensä elokuvan loppupuolella. Toisaalta Disneyn elokuvien ollessa kyseessä voi olettaa, että hyvis voittaa aina. :)

10. Kulkuri ja rotta

Hyi hirveys! Lastenhuoneessa lymyilevä isokokoinen villi rotta on ajatuksena aivan hirveä! Varsinkin, kun Kaunottaressa ja Kulkurissa rotalle on tehty julmat, punaisina loistavat silmät ja muuten tumma olemus. Kulkuri rientää Kaunottaren kutsumana paikalle, ja lastenhuoneessa alkaa hurja, eläimellinen taistelu salamoiden räiskyessä taustalla. Näemme taistelusta kunnolla vain ne kohdat, jolloin salama valaisee muuten niin pimeän huoneen, ja tämä valojen välkkyminen ja vain osien näkyminen taistelusta tuo kaksinkamppailuun heti dramaattisempaa tunnelmaa. Rotta saa haavoitettua Kulkuria, mutta lopulta koira vie voiton kotiin. 

9. Vaiana, Maui ja Te Ka 

Vaianan lopussa on esteettisesti aivan upea taistelu Mauin, Vaianan ja Te Kan välillä. Vaiana (jota meinaan koko ajan vieläkin kutsua Moanaksi!) ja Maui yrittävät päästä Te Kan ohitse palauttamaan Te Fitin sydämen, mutta laavademoni ympäröi koko saaren, jolle kivisydän pitäisi palauttaa. Maui kiinnittää Te Kan huomion itseensä sillä välin, kun Vaiana purjehtii laivalla hirviön ohitse kohti saarta. Taistelua on mielenkiintoista katsoa, sillä siihen otetaan kaikkien kolmen mukana olevan henkilön näkökulma mukaan. Välillä näemme Mauin upeita muodonmuutoksia, välillä Vaianan määrätietoista seilaamista hurjilla aalloilla ja välillä taas Te Kan tulista, laavamaista ja uusiutuvaa taistelua. Taistelun lopputulos yllätti itseni elokuvateatterissa, joten plussat siitä! 

8. John Smith ja Kocoum

John Smithin ja Kocoumin välinen taistelu on hyvin tiivis ja lyhyt, ainakin verrattuna edelliseen melko pitkään kestävään Te Kan kanssa taisteluun. John Smithin ja Kocoumin taistelusta mielenkiintoisen tekee se, että heidät molemmat on kuvattu elokuvassa protagoneistiksi, hyviksiksi, ja yhtäkkiä he taistelevatkin toisiaan vastaan. Ilmassa taitaa olla pientä kolmiodraaman aihetta, sillä molemmat miehet ovat ihastuneet Pocahontasiin, ja Kocoumin nähdessä valkoihoisen miehen suutelevan hänen intiaaniprinsessaansa hänellä keittää yli. Lyhyt taistelu on melko tasaväkinen ja käsin käytävä, ja taisteluun kuuluu hurja intiaanihuuto ja Pocahontasin kauhistelua. Lopulta kaksinkamppailun lopputulosta ei ratkaise Kocoum eikä John Smith, vaan pensaassa tapahtumia seurannut Thomas. Voi vain jossitella, olisiko koko elokuva päättynyt onnellisemmin, jos Thomas ei olisi painanut liipasimesta... 

7. Bambi ja koirat

Ääääk! Bambi-elokuvan metsästäjillä on aivan hirveän verenhimoisia ja pelottavia koiria! Koirat voisivat hyvin aiheuttaa lapsikatsojille traumoja koko koirien lajia kohtaan! Bambi ja Faline ovat metsässä erillään toisistaan, kun ihminen saapuu paikalle. Ajokoirat saavat vainun Falinesta, joka rientää karkuun kauhealla vauhdilla kallion kielekkeelle. Kieleke ei tunnu pidättelevän verenhimoisia koiria kauaa, mutta onneksi Bambi saapuu paikalle! Raivostuneena rakkainpansa ahdistelusta Bambi alkaa puskea koiria sarvillaan ja lyödä jaloillaan, ja taistelun tuoksinassa Faline pääsee pakenemaan. Ajokoirat ovat kuitenkin liian väkevä vastus Bambille, ja koirat tekevätkin kauriille mittavaa vahinkoa puremalla ja raapimalla tätä. Bambinkaan ei lopulta auta muu, kuin juosta pakoon lauman voimaa. Taistelu on todellakin hurja, nopeatempoinen ja useamman katselukerrankin jälkeen jännittävä ja kauhistuttava! 

6. Mulan ja Shan Yu

Mulanin lopussa nähtävä Mulanin ja Shan Yun välinen kaksintaistelu saa aikaan minussa jännitysviboja. Kamppailun tapahtumapaikaksi on valittu Kiinan keisarillinen palatsi, joka antaakin taistelulle näyttävät olosuhteet. Näyttävä taistelu on senkin takia, että Mulan on pienikokoinen nainen verrattuna Shan Yun järkälemäiseen olomuotoon, eikä kaksikko voisi olla ulkonäöllisesti enää paljoa erilaisempi. Shan Yun tuhovoima on mittavaa, ja hän seuraa pakoon juoksevaa Mulania ovien ja kattojen läpi ryskyen. Shan Yun raivoa on hirveä katsoa, ja kuten sanoinkin jo, jännitän Mulanin puolesta yhä, vaikka tiedänkin jo taistelun lopputuloksen. Onneksi järki ja nokkeluus voittaa raa'an voiman. 

5. Hirviö ja Gaston

Gaston saapuu Hirviön linnaan päämääränään saada Hirviöstä uusi metsästysmuisto seinälleen. Hirviö ei aluksi panekaan yhtään vastaan Gastonin hyökkäyksille, vaan alistuu potkuille sydän murtuneena Bellen takia. Hirviön nähdessä Bellen palaavan hänen elämänhalunsa palaa: Belle ei olekaan jättänyt häntä! Niin Gaston saa ihan vertaisensa, ellei jopa voimakkaamman taistelukaverin, joka tuntee linnan kuin omat taskunsa. Hirviö pystyykin naamioitumaan hyvin linnan gargoilien sekaan ja hyökkäämään varjoista vaivihkaa Gastonia kohti. Tässäkin taistelussa tapahtumapaikka on vaikuttavan näköinen linna, ja taistelun hurjuutta lisää alhaalla avautuva rotko ja linnan katot liukastava sade. Niin Hirviö kuin Gaston saavat molemmat toisiltaan pahoja iskuja, ja lopulta Hirviö voittaa. Hirviön omatunto ei kuitenkaan salli hänen tappavan Gastonia, vaan hän käskee miehen vain häipymään ikuisiksi ajoiksi pois linnastaan. Ah, miten armahtava Hirviö onkaan! Pahaksi onneksi Gastonin sanaan ei ole luottaminen... 

4. Simba ja Scar

Simban ja Scarin taistelu on visuaalisesti todella upeaa katsottavaa! Taustalla roihuaa salaman sytyttämä maastopalo, ja leijonat hutkivat toisiaan tulen ja savun läpi. Leijonien jylhä olemus ja vaikuttava koko pääsevät taistelussa oikeuksiinsa, ja leijonat seisovat takakäpälillään lyöden toisiaan etutassuillaan. Vaikuttavuutta itse taisteluun tekee hidastetut liikkeet, joista jää tavallaan varjokuva vähäksi aikaa ruudulle. Tämä lisää liikkeiden suurenmoisuutta ja oikean taistelun tuntua. Scar taistelee hyvin epäreilusti, mutta onneksi Simba vie voiton useista kovista iskuista huolimatta. Ennen leijonien taistelua pääsemme tappelun makuun jo Timonin ja Pumban sekä Rafikin mahtavien taisteluliikkeiden kautta! 

3. Philip ja Pahatar

Prinsessa Ruususen lopussa oleva taistelu on niin eeppinen kuin olla voi! Jo pelkästään se, että mukana on lohikäärme, prinssi ja lumottu miekka riittää nostamaan taistelun eeppisyyden eeppisiin lukemiin. :) Ja onhan taistelu myös hurja, herranen aika sentään! Philip saa tosissaan varjella omaa henkikultaansa loikkimalla lohikäärmeen leukaperien tieltä pois ja käyttää kilpeä suojana polttavaa tulta vastaan. Lohikäärmeen ulkonäkökin on todella julma, ei yhtään huvittava niinkuin Matami Mimmin lohikäärmeenä, vaikka kyseessä on samantapainen muodonmuutos. Pahatar on tosin niin upean näköinen ihmismäisessä muodossaankin, että pitää hänen olla lohikäärmeeksi muuttuneenakin elegantti - ja raivokas! Taistelun lopputulokseen vaikuttaa hyvät haltijatarkummit. Onko tämä reilua Pahatarta kohtaan? Kyseessä ei ole enää kaksintaistelu, vaan tappelu neljä yhtä vastaan. Noh, hyvä voittaa ja kai se on tärkeintä. :) 

2. Aladdin ja Jafar

Ääääääkkkk!!!!! Jafarin käärmemäinen ulkomuoto on kamala!!!! Aladdinin ja Jafarin välinen kaksintaistelu alkaa kunnolla Jafarin muutettua itsensä suurikokoiseksi käärmeeksi. Aladdin yrittää miekkansa kanssa tehdä jotain harmia Jafarin suomuiseen nahkaan, ja onnistuukin saamaan pari hyvää iskua perille asti, mutta lopulta käärmeen häntä kietoutuu kuolettavaan puristukseen Aladdinin ympärille. Tässä vaiheessa Aladdin tajuaa, ettei hän pärjää voimalla Jafaria vastaan, vaan hänen pitää käyttää älyään. Fiksuna ja filmaattisena miehenä Aladdin tajuaa vedota Jafarin suuruudenhulluuteen, joka ajaa suurvisiirin lopulta omaan tuhoonsa. 

1. Herkules ja hydra

Herkuleksen ensimmäinen ihmeteko on taistella hydraa vastaan. Taistelu vaikuttaa ensinäkemältä helpolta, sillä Herkules saa aika nopeasti katkaistua hydran pitkän kaulan - hirviön sisältä ehkä, mutta saa kuitenkin. Yllättäen hydralle kuitenkin kasvaa kolme uutta päättä katkenneen tilalle, ja Herkules joutuu jatkamaan taistelua. Pegasoksen selässä lentäen miehen on helppo katkaista hirviöltä kaula toisensa perään, mutta katkaistujen kaulojen kohdalle kasvaa aina kolme uutta päätä! Lopulta Herkuleksella on edessään kymmenittäin jättimäisiä päitä, joiden aukenevat kidat haluaisivat syödä miehen parempiin suihin. Taistelu vaikuttaa mahdottomalta ja hydra voittamattomalta, ja Herkules kokee itsekin epäuskoisen hetken keltaisiin silmiin tuijottaessaan. Mutta kyllä hätä keinot keksii, ja mahdoton taistelu on sittenkin mahdollista voittaa! Hurraa ja eläköön Herkules! Herkuleksen ja hydran välinen taistelu on minusta ehdottomasti se hurjin taistelu Disney-klassikkojen taisteluista!

Huhhuh. Että tällaista kevyttä ja väkivaltaista tekstiä sitä tuli kirjoitettua perjantai-iltana. Voe voe. Miksiköhän minun kirjoitusintoni on muuten nykyään suurimmillaan suht myöhäisestä illasta, ennen tykkäsin kirjoitella enemmän iltapäivisin. Hmm... Mutta kertokaahan, mikä on teistä se hurjin kaksintaistelu Disneyn klassikoissa?

Mahtavaa kosmista voimaa!

IHANAA KESÄLOMAA kaikille lomansa tänään aloittaneille!!!! Ja valmistuneille!!!! Ja koulunsa päättäneille!!!! Lomakauden alkamisen kunniaksi on aika perehtyä toisen Rinki tinki tinkin lukijakyselyn tuloksiin. Huhtikuun alkupuoliskolla kyselin teiltä, mitä Disney-repliikkejä käytätte omassa arkipuheessanne, ja mitkä repliikit elokuvista ovat syöpyneet mieliinne. Vastauksistanne olen koostanut nyt eräänlaisen "parhaat repliikit" -kuvituslistan, jonka tekeminen vei aikaa ja hermoja! Sain nimittäin teiltä todella kattavan määrän Disney-lausahduksia, KIITOS KAIKILLE KOMMENTOIJILLE!!!!! Ilman teitä tätä tekstiä ei olisi!

Tätä puujalkavitsiä kerron usein muille. Ja muut on usein ihan "häh?".

Minä itse olen hirveän huono muistamaan elokuvien vuorosanoja. Laulut muistan hyvin, mutta dialogi jää huonommin päähän. Niinpä minä käytän puheessani valitettavan harvoin Disney-sitaatteja. Kommentoijista löytyi myös pari, jotka eivät Disney-elokuvien vuorosanoja juurikaan puheessaan käytä: "Yleisesti ottaen en kyllä ikinä (juurikaan?) siteeraa leffoja tm, jotenkin se ei vaan tunnu luontevalta" ja "Mä ite käytän aika vähän repliikkejä oikeessa elämässä". Eräs lukija pohti myös, "et jos ei oo ite nähny tai kuullu alkuperäistä versiota, siteeraaminenkin kuulostaa tyhmältä". Molemmat repliikkejä vähän käyttävät muistelivat kuitenkin joitain Disney-vuorosanoja, joita ovat joskus käyttäneet tai joita vain muistivat. Kommentoijissa oli kuitenkin myös henkilöitä, jotka käyttävät paljonkin Disney-sitaatteja, hyvä te! "Kyllähän näitä Disney lainauksia tulee aina silloin tällöin viljeltyä omassa puheessa, yleensä tahallaan mutta joskus myös tahattomasti lipsahtaa.", "Viljelen todella paljon Disney-sitaatteja puheessani, harmi vain, että kovinkaan moni ei niitä ymmärrä!" ja "Disney-aiheisia lentäviä lauseita tulee käytettyä toinen toisensa perään varsinkin sisarusten kanssa!". Eräs kommentoija oli myös huomannut, että "usein jää sen viimeksi nähdyn elokuvan repliikit päälle ja niitä tulee sitten lainailtua siihen asti että katsoo taas jonkun toisen". 

Milloin Disney-repliikkejä sitten käytetään? Suurin osa kommentoijista kertoo käyttävänsä repliikkejä perheenjäsenten kanssa. Disney-lainauksia käytetään esimerkiksi GTA:ta pelattaessa ("Ei pidä tietää minne menee, pitää vain tietää mistä tulee."), paketteja lähettäessä ("sitten paan kirpun pakettiin..."), kävellessä ("Yy, kaa, koo, nee, eteenpäin, kaa, koo, nee."), tulevaisuuden suunnitelmista kertoessa ("vanha ja raihnainen") tai bussia odottaessa ("Siinähän saapuu ja mikä sopisi paremmin kun saavumme Agrabah'an.") Eniten lainauksia käyttöön on löydetty elokuvista Aladdin, Leijonakuningas, Keisarin uudet kuviot, Toy Story, Lilo ja Stitch ja Atlantis. 

Alle olen kerännyt suurimman osan teidän kertomistanne repliikeistä. Pari mainintaa puuttuu kuvista, mutta ne mainitsen lopuksi. Olen yrittänyt hieman järjestellä repliikkejä teemojen mukaan, mutta lajittelu on tehty hyvin lavealla kädellä. En ala käymään läpi kaikkia yksittäisiä lausahduksia ja keksimään niille käyttötarkoituksia, niitä voi jokainen keksiä ihan itse! Mukaan olen muuten soluttanut myös omia lainailujani, mutta en mainitse niitä erikseen.

Ensimmäisessä kuvasatsissa nähdään Disneymäisiä tervehdyksiä. Viimeisestä on hyötyä erityisesti ennustajille.

Seuraavaksi vuorossa on huudahduksia tai toteamuksia, joita etenkin Disnörtit voivat käyttää toisen lajitoverin kohdatessaan. 

Alla olevia repliikkejä voi käyttää eläinten kanssa ollessaan. On se hyvä, jos metsässä vaeltajakaveri tietää, että saappaassasi on käärme. Olivian "Iiisäää!" huutoa ei ehkä kannata käyttää eläinten kanssa, vaan isää esimerkiksi kaupassa huhuillessaan. 

Ruoka on elintärkeää meille ihmisille, ja onneksi alla olevia repliikkejä voi käyttää ruokapöydässä.

Ota omena!

Matkaan lähtiessä tai reissun päällä ollessaan on hyvä tuntea seuraavat vuorosanat: 

Sitten käsitellään ulkonäköasioita. Alla olevia Disney-elokuvien lainauksia voi käyttää puhuessaan jonkun ulkonäöstä, olemuksesta, kotikunnasta tai vaikkapa paikasta jonossa. Ursula antaa myös hyvän vinkin oman olemuksen parantamiseen! 

Seuraavat neljä kohtaa kannattaa opetella ulkoa, sillä ne antavat hyvin nasevan vastauksen toisen esittämiin kysymyksiin:

Disney-elokuvista saa hyviä elämänohjeita, kuten seuraavat: 

Sitten seuraa loput repliikit, jotka eivät sopineet mihinkään yhteiseen kategoriaan. Niitä voi käyttää tietyissä tilanteissa, esim. kerjätessä vanhemmilta rahaa, määrätessä jotakuta (esimerkiksi pikkusisarustaan), jutellessa ystävän kanssa tai lähettäessä paketin postissa. 

Lukijoiden mainitsemat repliikit, joita ei kuvakollaasissa nähty: 

- "Siinähän saapuu ja mikä sopisi paremmin kun saavumme Agrabah'an!" (Henki, Aladdin) (Hyppäsin jotenkin täysin tämän repliikin yli kuvia etsiessäni, anteeksi!) 

- "Ih!" (Stitch, Lilo ja Stitch) (Otin Stitchin huudahduksista vain toisen, Alohan, mukaan.) 

- "Sano se päin pläsiä, muusihousu!" (Nolous, en muista, mistä tämä repliikki on! Varmaan Toy Storysta, ja olisiko Herra Perunapäälle sanottu, mutta kuka sen sanoi?)

- "Mitä sä läähätät jäbä?" (Tätäkään repliikkiä en muista, apua! Mistä se on?)

- "Hampparimies" (Aladdin, Jago ja Jafar) (Missä kohtaa tätä käytetään? En muista ollenkaan!) 

Siinäpäs oli lainauksia kerrakseen! Kiitos vielä kerran kaikille kyselyyn vastanneille! Ajattelin elvyttää blogin instagram-tiliä julkaisemalla näitä Disney-lainauksia yksitellen siellä kesän mittaan. Jos siis haluatte nähdä tai käyttää itsekin näitä kuvia yksittäin, suunnatkaa IG-tilille rinkitinkitinki. Oikein ihanaa kesän alkua kaikille! (Minä olen vielä heinäkuun alkuun asti töissä...)