Urhea - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Eletään keskiaikaa Skotlannissa, Dunbrochin valtakunnassa. Maita hallitsee Dunbrochin klaani, joka on liittoutunut yhteen kolmen muun klaanin kanssa. Kuningas Fergus ja kuningatar Elinor pitävät maillaan rauhaa yllä, mutta säpinää heidän kotilinnaansa tuo hallitsijaparin lapset: teini-ikäinen prinsessa Merida ja vallattomat prinssikolmoset Harris, Hubert ja Hamish. Kolmoset saavat tehdä melkein mitä vaan, mutta kuningatar Elinor rajoittaa Meridan tekemisiä kovasti. Meridan pitää käyttäytyä kuin prinsessa, ja hänen pitää olla suorastaan täydellinen. Meridaa ei kuitenkaan kiinnosta prinsessan tehtävät pätkääkään. Hän haluaisi ratsastaa metsissä vailla huolen häivää ja harjoittaa jousiammuntaa, mitä saakin tehdä aina kerran viikossa vapaapäivänään.

Elinor kutsuu kolme muuta klaania linnaan, ja kunkin klaanin esikoinen saa kilpailla naimaikäisen Meridan kädestä. Merida suuttuu tästä äidilleen, sillä hän haluaisi olla vapaa ja itsenäinen. Kolme klaania kuitenkin saapuu kuningaskuntaan, ja niin lordi Macintosh, lordi MacGuffin ja lordi Dingwall esittelevät esikoisensa. Ylämaan kisat järjestetään, ja prinsessa saa päättää, missä lajissa klaanien esikoisten tulee kilpailla voittaakseen hänen kätensä. Merida valitsee kilpailulajiksi jousiammunnan. Klaanien nuorukaiset ampuvat nuolensa, ja napakymppiin osuu yllättäen nuori Dingwall! Ennen kuin voittajaa keretään julistaa, astelee Merida jousiammunta-areenalle. Hän on Dunbrochin klaanin esikoinen, joten hänelläkin on oikeus kilpailla omasta kädestään! Merida ampuu kolme kertaa napakymppiin lävistäen jopa Dingwallin nuolen kahtia. Katsomo kohahtaa, ja kuningatar Elinor kiehuu raivosta. Linnan seinien sisällä äiti ja tytär riitelevät Meridan tulevaisuudesta, ja riidan tuoksinnassa Merida halkaisee seinäkankaan kahtia. Tämän seurauksena Elinor heittää Meridan jousen tuleen, ja Merida ryntää ulos linnasta ja ratsastaa Angus-hevosen selässä aina metsään asti.

Syvällä metsässä Meridan eteen ilmestyy virvatuli. Prinsessa lähtee seuraamaan virvatulia, ja ne johdattavat hänet lopulta metsässä olevan oudon mökin luo. Mökin sisällä puuveistoksia tekee vanha nainen, ja Merida ihmettelee, miksi virvatulet ovat johdattaneet hänet sinne. Nainen paljastuu kuitenkin noidaksi, ja Merida pyytää tältä loitsua, jolla voi muuttaa kohtalonsa. Maksua vastaan noita loihtii Meridalle leivoksen, joka pitää syöttää kuningattarelle, ja niin Meridan kohtalo muuttuisi. Niinpä Merida rientää linnaan, jossa tarjoaa lumotun leivoksen äidilleen. Yllättäen leivos muuttaakin Elinorin karhuksi! Kolmosten avulla Merida saa Elinor-karhun keploteltua ulos linnasta ilman kuningas Ferguksen tai muiden näkemistä. Palkkioksi kolmosten avusta Merida lupaa heille vuoden jälkiruokien ohella mitä vaan syötävää keittiöstä, ja pojat pistävät poskiinsa ensimmäisenä puoliksi syödyn taikaleivoksen...

Merida vie Elinorin noidan mökille tarkoituksenaan pyytää noitaa murtamaan loitsu. Mökki on kuitenkin tyhjä, sillä noita on lähtenyt matkoille. Hän on jättänyt Meridalle viestin, jolla loitsun saa murrettua: ”Kursi kudelma kohtalon, parsi paula ylpeyden.” Loitsu tulee murtaa lisäksi kahden auringonnousun kuluessa, tai muuten Elinor jää ikiajoiksi karhuksi. Merida tai Elinor eivät ymmärrä viestiä, ja niin he viettävät yön metsässä. Seuraavana päivänä Merida koittaa opettaa Elinoria elämään luonnonvaroilla metsässä, vaikka Elinor koittaa pitää tiukasti kiinni kuninkaallisesta käytöksestään. Yhtäkkiä Elinorin käytös muuttuu karhumaiseksi, ja hän meinaa hyökätä Meridan kimppuun! Elinor palautuu kuitenkin entiseen ystävälliseen karhuluonteeseensa. Nyt Meridalle tulee kiire murtaa loitsu, ettei Elinor jää loppuiäkseen karhuksi!

Samassa virvatulet ilmestyvät taas näkyviin, ja äiti ja tytär seuraavat niitä vanhan linnan raunioille. Merida putoaa raunioiden sisään, ja tajuaa linnan olevan äitinsä kertomissa tarinoissa esiintynyt kuningaskunta, joka tuhoutui yhden veljen ahneuden tähden. Merida huomaa halki rikotun kivipaaden, ja nyt hän tajuaa, että hänen pitää ommella itse rikkomansa seinäkangas ehjäksi, jotta loitsu murtuu! Merida tajuaa myös, että tuhoutuneen valtakunnan prinssi on ollut noidan entinen asiakas. Prinssi on muuttunut karhuksi, ja hänestä on tullut Mor’du. Samassa Mor’du ilmestyy esiin raunioiden pimeydestä! Merida hyppää viime tingassa turvaan äitinsä selkään, ja kaksikko juoksee pakoon paikalta. Nyt he suuntaavat kohti omaa linnaansa, jossa Merida aikoo ommella seinäkankaan kuntoon.

Linnaan saapuessaan naisia odottaa kauhea näky: neljä klaania ovat sotajalalla keskenään! Muut klaanit vaativat saada tietää Fergusilta, kenet Merida valitsee puolisokseen. Elinor patistaa Meridan rauhoittelemaan tilannetta, ja kuningattaren opit mielessään Merida saa salin hiljennettyä. Äitinsä neuvoja kuuntelemalla Merida selittää klaaneille, että hänen ja Elinorin mielestä vanhat tavat tulisi murtaa, ja klaanien olisi aika tehdä uusia tapoja. Nuortenkin tulisi siis itse saada päättää, kenen kanssa menevät naimisiin, eikä seurata kilpailun tuloksia. Nuoret kosijaehdokkaat ovat Meridan kanssa samaa mieltä, ja niin klaanit lähtevät juhlimaan päätöstä. Merida ja Elinor pääsevät siis huomaamatta linnan torniin, jossa Elinor alkaa etsiä lankaa seinäkangasta varten. Samalla hetkellä kuningas Fergus tulee huoneeseen, ja huomaa karhun linnassaan! Merida yrittää estää isäänsä hyökkäämästä karhun kimppuun kertoen sen olevan äitinsä. Elinor pakenee linnasta saaden peräänsä kaikki klaanit, jotka lähtevät joukolla karhunmetsästykseen. Fergus taas lukitsee Meridan huoneeseen, koska uskoo tämän menneen sekaisin.

Merida pääsee ulos lukitusta huoneesta (room escape!) kolmen karhunpennun avulla, jotka ovat tietenkin karhuiksi muuttuneet kolmoset. Seinäkangas mukanaan he kaikki lähtevät miesjoukon ja Elinorin perään, ja samalla Merida saa ommeltua seinäkankaan ehjäksi. Pian he saavat kiinni miesjoukon, joka on onnistunut vangitsemaan Elinorin. Merida estää Fergusia lyömästä kuoloniskua Elinor-karhuun. Samassa paikalle hyökkää Mor’du! Alkaa hurja taistelu, joka loppuu siten, että Elinor-karhu kaataa kivipaaden Mor’dun päälle murskaten karhun. Toinen päivä on kuitenkin koittamassa, ja Merida vie äkkiä ehjän seinäkankaan Elinorin päälle. Loitsu murtuu, ja Merida huomaa syleilevänsä omaa ihmismäistä äitiään! Kolmoset muuttuvat myös omiksi itseikseen. Ja niin klaanit Macintosh, MacGuffin ja Dingwall palaavat omiin koteihinsa jättäen taakseen entistä tiiviimmään Dunbrochin perheen.

Urhea on Pixarin 13. elokuva, Pixarin ensimmäinen satuelokuva, ja ensimmäinen Pixarin elokuva, jossa päähenkilönä nähdään naispuolinen henkilö. (Pieni feministini nostaa päätään nyrkkiä puidakseen: miksi vasta 13. elokuva esittelee meille tytön päähenkilönä!?) Elokuvan on käsikirjoittanut Urhean alkuperäinen ohjaaja, Brenda Chapman. Chapman kerkesi toimia neljä vuotta elokuvan parissa (ja Pixarin ensimmäisenä naisohjaajana, wuhuu!), kunnes hänen tilalleen tuli Mark Andrews, joka ohjasi elokuvan loppuun. Aluksi Urhea kulki nimellä ”The Bear and the Bow”, ja ensimmäisessä käsikirjoituksessa elokuva tapahtui talvimaisemissa. Alunperin Merida ihastui nuoreen MacGuffiniin, mutta ihastumisesta luovuttiin jotta huomio pysyisi äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Urhea valmistui vuonna 2012, ja elokuva omistettiin edellisenä vuonna kuolleelle Pixarin perustajalle (yhdelle heistä), Steve Jobsille. Urheasta tuli vuoden 2012 kolmanneksi eniten tienannein animaatioelokuva Ice Age 4: Mannerten mullistuksen ja Madagascar 3:n jälkeen. Urhea voitti vuonna 2013 parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.

Urhea on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen. Suurimman kritisoinnin kohteena on ollut Meridan liittyminen Disney-prinsessojen joukkoon. Disneyn ilmoittaessa Meridan prinsessaksi kruunaamisesta Meridasta oli tehty Prinsessa-promootiokuviin laihempi, muodokkaampi, suurisilmäisempi ja ei-niin-takkutukkainen kuin miltä hän näyttää elokuvassa. Muodonmuutos sai aikaan nettivetoomuksen, jossa Disneytä vaadittiin tuomaan Meridan alkuperäinen ulkonäkö Prinsessa-tuotesarjaankin. Disney kuuli kansan toiveita, ja Meridan ulkonäkö muutettiin onneksi entiselleen. Kritiikkiä on saanut myös itse elokuva satumaisuudestaan. Urhean nähtiin olevan loppu Pixarin omintakeisille elokuville, koska sen tarina muistuttaa satumaisuudessaan niin paljon monia Disneyn klassikoita. Minun mielestäni Urheaa ei kuitenkaan voi verratakaan vaikka Disneyn Lumikkiin, sillä molempien elokuvien teemat, juoni ja hahmot ovat niin erilaisia. En siis liity satu-kritisoijien joukkoon, vaikka muuten kritisoinkin elokuvan juonta... Tällä hetkellä Urhea on kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen Pixarin elokuva, jossa voi nähdä enemmän satujen elementtejä. Yllättäen en löytänyt Internetistä yhtään kritiikkiä Urheassa esiintyvää alastomuutta kohtaan: olin varma, että kukkahattutädit olisivat kauhuissaan ruudulla vilahtavista miesten paljaista takapuolista. Ilmeisesti alastonkohtaukset ovat naurattaneet minun lisäksi heitäkin.

Urhean animaatio on aivan upeaa! Luonto on saatu lähes aidon näköiseksi, ja maisemia voisi ihailla tuntikausia. Elokuvan eläimet näyttävät oikeilta, mutta ihmisistä on tehty tarkoituksella karikatyyrimäisiä hahmoja. Urheaa varten Pixarin väen piti suunnitella kaksi aivan uutta tietokoneohjelmaa, joista toinen ohjaili Meridan upeita hiuksia. Olen kovin ihastunut Meridan hiuksiin, sillä ne ovat punaisuudessaan ja käkkäräisyydessään aivan ihanat! Vallan toista maata, kuin minun perussuomalaiset maantien väriset hiukseni. Urhean luonto on villiä ja tarunomaista, ja kaikesta linnaa myöten on saatu skottilaisen näköistä. Tärkeä rooli skotlantilaisuuden esiintuomisella on elokuvan klaanien kilteillä, joista vedetään myös huumoria moneen otteeseen. Urhean ilmestyessä Disney rekisteröi Dunbroch-klaanin kilttikuvion Skotlannin virallisessa kilttien rekisteröintilaitoksessa. Kyseessä on Disneyn toinen kilttikuvion rekisteröinti: ensimmäisen kerran yhtiö rekisteröi kilttikuvion vuonna 1942 MacAnkan klaanille – eli Roope Ankan sukukuviolle.

Urhean päähenkilö on nuori Merida. Merida on kaikkea muuta kuin perinteinen prinsessa. Hän tykkää vaellella metsissä, ratsastaa hevosellaan Angusilla ja ennen kaikkea ampua jousellaan tarkkuutta. Merida inhoaa kaikkia velvollisuuksiaan, kuten valtakunnan historian opettelua, kirjomista ja harpulla soittamista. Meridan hiukset kuvastavat hyvin neidon luonnetta, sillä ne ovat yhtä villit ja vapaat kuin Merida itse. Merida on elokuvan nimenkin mukaisesti urhea, ja hän uskoo siihen, ettei kohtaloa ole kirjoitettu etukäteen, vaan omilla teoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Niinpä Merida taisteleekin kovasti vanhoja tapoja ja perinteitä vastaan, joita hänen äitinsä haluaisi noudattaa kirjaimellisesti. Kuningatar Elinor on täysin vastakkainen luonteeltaan kuin lapsensa Merida, ja hän haluaa jatkaa hyväksi huomattujen perinteiden noudattamista. Elinor onkin niin kiinni säännöissään, että hän haluaa pitäytyä niissä Meridan tahdosta riippumatta. Niinpä kuningatar pakottaakin Meridan tekemään asioita, joita Merida ei haluaisi, koska prinsessan kuuluu tehdä näitä asioita. Syvällä Elinorin sisällä elää kuitenkin tytärtään rakastava, herkkä äiti, joka haluaa tyttärelleen vain parasta. Urhea kertoo meille Meridan ja Elinorin, äidin ja tyttären suhteesta. Kuten arvata saattaa, elokuvan loppua kohti suhde muuttuu paremmaksi ja syvemmäksi, kun niin äiti kuin tytär oppivat tuntemaan toisiaan paremmin ja alkavat kunnioittaa toistensa elämänvalintoja.

Dunbroch-klaanin päämies on kuningas Fergus. Fergusin iloinen, rempseä ja vapaamielinen luonne on periytynyt hänen lapsilleen hänen punaisen tukkansa ohella. Fergus ottaakin kasvatustehtävänsä enemmän huumorilla tiukkapipoiseen Elinoriin verrattuna, ja vanhempien kasvatusmetodit täydentävät toisiaan loistavasti. Fergus on kuninkaana hieman kömpelö, ja todellisuudessa valtakuntaa johtaakin Elinor miehensä valtaistuimen takaa. Fergus on todella kliseisen maskuliininen, niinkuin oikeastaan kaikki muutkin Urhean mieshahmot. Miehet pitävät taisteluista, sekasorrosta ja juomingeista Ylämaan kisoja unohtamatta. Fergusin ja Elinorin kolmoset Hubert, Harris ja Hamish näyttävät kulkevan samoja ratoja miesten esimerkkiä seuraten, sillä hekin tykkäävät aiheuttaa ympärilleen sekasortoa. Kolmoset rakastavat herkkuja, ja tekevätkin melkeinpä mitä vaan saadakseen sokeria vatsaansa. Kolmoset eivät puhu elokuvan aikana yhtään mitään. Tärkeä hahmo elokuvassa on metsässä asuva noita, joka koittaa kovasti esittäytyä puunveistäjänä. Noidan taiat eivät ole aikaisemmin onnistuneet kovin hyvin, ja niin hän yrittää kenties hyvittää taioistaan johtuvia seurauksia puutaidetta luomalla. Noidan apurina toimii tietenkin puhuva varis. Urhean pahis on hurja Mor’du-karhu, jonka kuningas Fergus on vannonut tappavansa. Mor’du ei kuitenkaan ole ihan tavallinen karhu, vaan hänen menneisyytensä on synkkä ja taianhohteinen.

Urhean musiikin on säveltänyt Patrick Doyle. Urhea on Doylen ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Pixar-elokuva, jonka säveltämisestä hän on vastannut. Koska elokuvan tapahtumapaikka on Skotlanti, on musiikissa pakko olla mukana skotlantilaisia soittimia. Niinpä taustamusiikissa kuuluu säkkipillien, kelttiläisten harppujen, huilujen ja kehärumpujen (bodhránien) soittamista. Urhean aikana kuullaan laulettuja lauluja yllättävän paljon: yleensä Pixarin elokuvissa on ollut korkeintaan laulu tai pari, jos ollenkaan. Urheassa lauluja on kuitenkin viisi kappaletta. Doylen säveltämiä lauluja ovat Mor’dun laulu, jota Fergus ja muut miehet laulavat linnan juhlasalissa, sekä A Mhaighdean Uasal Bhan (Noble Maiden Fair), jota Elinor ja Merida laulavat elokuvan keskellä nähtävässä takaumassa. Molemmat laulut ovat lyhyitä, ja toiseksi mainitussa lauletaan gaelin kielellä. Alex Mandel sävelsi elokuvaan kaksi laulua, joista ensimmäinen Taivaankaari kuullaan elokuvan alussa Meridan ratsaessa pitkin metsää Angusin selässä. Toinen Mandelin säveltämä laulu on Ilmaan lämpöiseen, joka kuullaan Elinorin ja Meridan kalastaessa kaloja koskesta. Elokuvan lopussa kuultavan laulun Learn Me Right on taas säveltänyt Mumford & Sons. Urhean kaikki laulut ovat mielestäni hyviä ja onnistuneita, mutta ne eivät jää päähän soimaan kuten vaikka ah-niin-legendaarinen Pixarin laulu On sulla ystävä.

Pixarin elokuvat ovat tunnettuja ”pääsiäismunistaan”, ja niitä löytyy jonkun verran myös Urheasta. Erityisen paljon ”easter eggejä” voi bongata noidan mökistä, sillä puuveistosten joukosta löytyy Tare (Monsterit Oy), Pixarin tähtipallo, A113-sarja roomalaisina numeroina kirjoitettuna sekä Pizza Planeetan auto. Noidan mökistä löytyneiden ”easter eggien” määrä onkin saanut jotkut tarkat katsojat kehittelemään Pixar-teorian, jossa kaikki Pixarin elokuvat punoutuvat yhteen samaan universumiin. Pixar-teoriassa Urhean noidalla on suuri rooli. Urheassa nähtävien prinssikolmosten käyttäytymisestä voi bongata samanlaisuuksia Disneyn Aladdinin kanssa, sillä kolmoset varastavat leivoksia samoja harhautusliikkeitä käyttäen, joiden avulla Aladdin ja Abu varastavat vesimelonin markkinakojusta. Jotkut ovat myös huomanneet, että Urhealla olisi yhtäläisyyksiä Karhuveljeni Koda –elokuvan kanssa, mutta minä en ainakaan huomaa näissä kahdessa elokuvassa juonellisesti mitään samanlaisuutta... ;) Ja olettekos muuten huomanneet, että Urhean otsikkoon on piilotettu Merida ja Elinor? Katsokaa tarkasti elokuvan nimeä/otsikkoa suomeksi tai englanniksi, niin näette Meridan ensimmäisessä kirjaimessa ja Elinorin viimeisessä.

Urhea saa katsojissa tunteita aikaan monessa eri kohtauksessa. Minä nauran elokuvassa joka kerta, kun eri klaanien kilpakosijat tulevat esittäytymään Meridalle, ja katson joka kerta kauhulla Mor’dun hyökkäyksiä muita kohti. Mor’du-karhu on oikeasti pelottava, ja se jatkaa karhu-aiheisten traumojen synnyttämistä Hopeanuolen Akakabuton ja Topin ja Tessun karhun jalanjäljissä. Urhea onnistuu myös herkistämään katsojia lopussa. Urheassa on paljon hyvää, mutta itse elokuvan juoni kärsii ennalta-arvattavuudesta. Elokuvaa ensimmäisellä kerralla katsoessani pystyin arvaamaan oikein monet juonenkäänteet, vaikka toki useita niistä alustetaan kovasti elokuvan aikana. Lieneekö juonenkäänteiden arvaamisessa ollut kyse siis hyvästä alustuksesta vai siitä, että olen katsonut liikaa Disneyn ja Pixarin elokuvia... Urheasta toki haluttiinkin tehdä perinteisiä satuja kunnioittava, mutta itse kaipaisin siihen jotakin yllätyksellisyyttä. Urhea kuitenkin naurattaa ja kauhistuttaa, sen musiikki on onnistunutta ja animaatio kaunista katsottavaa. Niinpä suosittelen elokuvan katsomista kaikille - erityisesti alkuperäiskielellään, sillä englanninkielisessä versiossa skottien murre on ihanan kuuloista!

”Älä nyt höpise, ei puuhun voi loitsia sellaisia taikoja. Kai minä tiedän, olen noi... noita tehnyt siis puusta.”
- Noita