Kaksin karkuteillä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kauan sitten kaukaisessa kuningaskunnassa eli kuningas ja kuningatar, jotka olivat odottamassa itselleen lasta. Kuningatar kuitenkin sairastui vakavasti, ja hänen parantamiseensa tarvittiin ihmettä. Kuningaskunnassa kerrottiin legendaa taikakukasta, joka on syntynyt auringonvalon pisarasta, ja joka voisi parantaa kuningattaren. Gothel niminen vanha nainen olisi halunnut pitää kukan nuorentavat taikavoimat itsellään, mutta etsijät löysivät kukan ja tekivät siitä kuningattarelle lääkettä. Kuningatar parantui ja synnytti tytön nimeltä Tähkäpää, jolle kasvoi auringonkultaiset hiukset. Tuoreiden vanhempien onnea ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä Gothel halusi auringon voimat takaisin itselleen, ja kidnappasi Tähkäpään. Gothel sulki Tähkäpään yksinäiseen torniin syvälle metsään, piiloon muulta maailmalta, ja kasvatti prinsessan tyttönään käyttäen tämän hiusten taikavoimia hyväkseen. Joka vuosi Tähkäpään syntymäpäivänä kuningaspari lähetti taivaalle lyhtyjä siinä toivossa, että he löytäisivät kadonneen prinsessansa. 

18 vuoden kuluttua Tähkäpää elää yhä syrjäisessä tornissa Gothelin ja kameleontti-ystävänsä Pascalin kanssa. Tähkäpään hiukset ovat hurjan pitkät, sillä leikatessa ne kadottavat taikavoimansa. Tähkäpää haluaisi kovasti lähteä katsomaan leijuvia valoja, eli lyhtyjä, syntymäpäivänsä kunniaksi. Gothel ei kuitenkaan päästä Tähkäpäätä lähtemään. Hän vetoaa siihen, että tornin ulkopuolinen maailma on julma, ja Tähkäpäälle kävisi kalpaten. Sillä välin Coronan metsissä on käynnissä takaa-ajo: rosvo Flynn Rider on yhdessä Kelmilän veljesten kanssa varastanut kadonneen prinsessan tiaran. Koko linnan kaartin väki on ryöstäjien perässä, ja erityistä omistautuneisuutta tehtävään kokee kapteenin hevonen Maximus. Flynn huijaa kanssarosvojaan ja linnan vartiostoa, ja nappaa tiaran itselleen. Maximus ei kuitenkaan anna periksi, vaan jatkaa varkaan jäljittämistä itsekseen. Flynn huomaa sattumalta murattiköynnöksen takana olevan salaluolan, ja pakenee hevosta sinne. Luola johdattaa varkaan piilotetun tornin luo, jonka sisään Flynn kiipeää turvaan – ja tuleekin kalautetuksi pyörryksiin. 

Kauhistunut Tähkäpää piilottaa tainnuttamansa Flynnin kaappiin, ja varkaan mukana olleen laukun tiara-sisältöineen varmaan piilopaikkaan. Gothelin saapuessa paikalle Tähkäpää yrittää kertoa, että hän osaa puolustautua julmaa maailmaa vastaan, mutta Gothel ei kuuntele. Niin Tähkäpää huijaa Gothelin lähtemään kolmen päivän maalinhakureissulle. ”Äitinsä” lähdettyä Tähkäpää sitoo Flynnin tuoliin hiuksillaan, ja alkaa kuulustella häntä. Lopulta Tähkäpää ja Flynn tekevät sopimuksen: Flynn vie Tähkäpään katsomaan lyhtyjä, ja Tähkäpää palauttaa Flynnin laukun hänelle lyhdyt nähtyään. Niin Flynn, Tähkäpää ja Pascal laskeutuvat alas tornista ja lähtevät kohti kaupunkia. Maalinhakureissulle lähtenyt Gothel näkee metsässä Maximuksen, ja kauhistuu, kun hevosen ratsastajaa ei näy missään. Gothel rientää takaisin tornille ja huomaa sen olevan tyhjä! Gothel löytää tornista Tähkäpään piilottaman Flynnin laukun, ottaa sen mukaansa ja lähtee karkurin perään. 

Flynn Rider ohjaa Tähkäpään ensimmäisenä lounaalle pahamaineiseen tavernaan, joka on täynnä roiston mörököllejä. Flynn toivoo roistojen pelottavan Tähkäpään takaisin torniinsa, jolloin Flynn saisi laukkunsa takaisin. Tavernassa käy toisin, kuin Flynn ajatteli, sillä rosvot muistavat nähneensä Flynnin etsintäkuulutuksessa ja jokainen haluaa hänestä luvatun palkkion itselleen. Tähkäpää saa kuitenkin käännytettyä rahaa janoavat roistot puolelleen vetoamalla unelmaansa nähdä lyhdyt. Kaikilta roistoiltakin löytyy unelmia, ja he haluavat auttaa Tähkäpäätä tämän oman toteuttamisessa, ja päästävät Flynnin menemään. Silloin tavernaan saapuu linnan vartiokaarti! Koukkurosvo näyttää Tähkäpäälle ja Flynnille tiskin takaa aukenevan salakäytävän, jota pitkin kaksikko (tai kolmikko Pascal mukaan lukien) juoksevat padolle. Pahaksi onneksi Maximus, linnan kaarti ja Kelmilän veljekset pääsevät heidän jäljilleen ja jahtaavat heitä! Flynn ja Tähkäpää pääsevät jahtaajiaan pakoon, mutta pato sortuu ja kaksikko joutuu jumiin vedellä täyttyvään luolaan. Tähkäpään valoa tuottavien hiusten avulla he pääsevät luolasta pakoon, ja leiriytyvät joen uoman rantaan. Toisaalla Gothel lyöttäytyy yhteen Kelmilän veljesten kanssa. 

Nuotiolla Tähkäpää parantaa Flynnin kädessä olevan haavan taikahiustensa avulla. Flynn puolestaan kertoo olevansa oikeasti Eugene Fitzherbert, joka hullaantui lapsena kuulemiinsa satuihin mestarivarkaasta ja ryhtyi itse sellaiseksi. Parin välit toisiaan kohtaan lämpenevät. Eugenen lähtiessä hakemaan polttopuita Gothel ilmestyy yhtäkkiä pensaasta, ja sanoo Tähkäpäälle Eugenen olevan vain tiaran perässä. Tähkäpää ottaa Gothelilta Eugenen laukun todistaakseen ”äitinsä” olevan väärässä, mutta piilottaa sen, sillä pelkää Gothelin puhuneen totta. Aamun valjetessa Maximus ryntää leiriin ja meinaa napata Eugenen. Tähkäpää menee kuitenkin väliin, ja saa Maximuksen puolelleen vetoamalla syntymäpäiväänsä. Niin Tähkäpää, Eugene, Pascal ja Maximus suunnistavat kaupunkiin, jossa kaikki asukkaat juhlivat kadonneen prinsessan syntymäpäivää. Tähkäpää ja Eugenekin osallistuvat juhlintaan ilolla, kunnes tulee ilta, ja he soutavat järvelle katsomaan lyhtyjen matkaan lähetystä. Lyhdyt ovat juuri niin kauniita, kuin Tähkäpää on kuvitellut niiden aina olevan! Myös hän ja Eugene lähettävät omat lyhtynsä taivaalle. Tähkäpää antaa Eugenelle takaisin tämän laukun, mutta Eugene laittaa laukun syrjään ja ottaa Tähkäpään kädestä kiinni. Romanttisessa tunnelmassa kaksikon huulet alkavat lähestyä toisiaan… 

…Kunnes yhtäkkiä Eugene näkee rannalla Kelmilän veljekset ja päättää palauttaa tiaran heille. Hän soutaa rantaan ja lähtee laukun kanssa veljeksiä kohti Tähkäpään jäädessä kummastuneena veneelle. Kelmilän veljekset kuitenkin tainnuttavat Eugenen, ja sitovat hänet ja laukun veneeseen. Tähkäpää näkee rannalta veneen ja luulee, että Eugene pakeni laukun kanssa, eikä välitä hänestä yhtään. Kelmilän veljekset yrittävät napata Tähkäpään tämän arvokkaiden hiusten takia, mutta Gothel pelastaa Tähkäpään kelmeiltä. Surun murtama Tähkäpää lähtee Gothelin kanssa takaisin torniin. Tornissa Tähkäpää kuitenkin tajuaa olevansa kadonnut prinsessa! Hän yrittää lähteä karkuun, mutta Gothel vangitsee hänet. Toisaalla Eugene on vangittu, ja häntä odottaa hirsipuu. Tavernan roistot tulevat pelastamaan Eugenen hirveältä rangaistukselta yhdessä Maximuksen kanssa, ja Eugene lähtee kohti tornia pelastaakseen Tähkäpään. 

Eugene kiipeää torniin ylös, mutta heti ikkunasta sisään päästyään Gothel puukottaa häntä selkään. Tähkäpää kauhistuu Eugenen haavoittumista, ja lupaa tulla Gothelin mukaan vastustelematta, jos vain saa pelastaa Eugenen taikahiuksillaan. Tähkäpään kumartuessa miehen viereen tätä parantamaan Eugene leikkaakin Tähkäpään hiukset katki lasinsirpaleella, jolloin hiusten taikavoima katoaa! Nopeasti vanheneva Gothel kompastuu Pascalin pitelemiin hiuksiin, ja tippuu tornista kohtaloonsa. Vakavasti haavoittunut Eugene vetää viimeiset henkäykset Tähkäpään sylissä ja kuolee. Tähkäpää purskahtaa lohduttomaan itkuun ja laulaa itkunsekaisesti parannuslaulun. Neidon silmäkulmasta putoaa kyynel Eugenen poskelle, ja yllättäen koko huone täyttyy valosta ja Eugene herää henkiin! Yhdessä tämä rakastunut pari matkustaa takaisin kaupunkiin tapaamaan Tähkäpään vanhempia, kuningasparia. Kuningas ja kuningatar ottavat kadonneen lapsen syliinsä ilosta itkien, ja niin kuninkaallinen perhe on vihdoin koossa! Unelmat alkavat toteutua kaikkialla valtakunnassa erityisesti roistojen, Maximuksen ja Pascalin osalta, ja prinsessa Tähkäpää ja Eugene saavat vihdoin toisensa! 

Kaksin karkuteillä on Disneyn klassikko numero 50. Elokuvan nimi oli alun perin Rapunzel (Tähkäpää), mutta nimi muutettiin (Tangled), koska elokuvan pääosassa oli Tähkäpään ohella myös Flynn Rider. Tekijät halusivat, etteivät katsojat koe elokuvan keskittyvän vain Tähkäpäähän. Nimen muutosta on tosin pidetty myös mainostemppuna, jotta pojat eivät pitäisi elokuvaa vain tyttöjen elokuvana. Kaksin karkuteillä -elokuvaa alettiin suunnitella jo vuonna 2002, mutta juonesta ei meinattu saada mitään aikaiseksi. Eräässä vaiheessa tarinan mietittiin esimerkiksi sijoittuvan nykypäivän San Fransiscoon, josta siirryttäisiin satumaailmaan. Juoni ei toiminut, ja elokuva kuopattiin. Idea ei kuitenkaan kerinnyt olla kuopattuna pitkään, vaan vuonna 2006 elokuvan teko käynnistettiin uudelleen. Juoni alkoi vihdoin toimia, ja Kaksin karkuteillä sai lopulta ensi-iltansa Yhdysvalloissa vuoden 2010 lopussa ja Suomessa vuoden 2011 alussa. Elokuva menestyi todella ansiokkaasti, ja siitä tuli yksi parhaiten menestyneimmistä Disneyn animaatioelokuvista, vaikka olikin aikoinaan kaikkien aikojen kallein animaatioelokuva. 

Kaksin karkuteillä perustuu tunnettuun kansansatuun Tähkäpää. Ensimmäinen kirjallinen versio Tähkäpäästä julkaistiin vuonna 1634 Petrosinella-satukokoelmassa, joka oli italialaisen Giambattista Basilen kirjoittama. Tähkäpää nähtiin myös muissa satukokoelmissa seuraavina vuosisatoina, mutta meille tutuin versio löytyy Grimmin veljesten vuonna 1812 julkaistusta satukokoelmasta. Sadussa noita vie itselleen lapsi-Tähkäpään, sillä Tähkäpään äiti on raskausaikanaan syönyt retiisejä noidan puutarhasta. Noita vie tytön torniin, josta hänet löytää prinssi. Tähkäpää kertoo noidalle tornissa vierailleesta prinssistä, mistä raivostuneena noita leikkaa Tähkäpään kultaiset hiukset poikki, ja vie tämän erakon majaan. Prinssin tullessa takaisin tornille hänet vastaanottaakin noita, joka heittää prinssin tornista alas. Maassa ohdakkeet puhkaisevat miehen silmät. Niin prinssi etsii Tähkäpäätä sokeana, kunnes löytää tämän erakon majasta ja vie omaan valtakuntaansa. Grimmin satu on hyvin julma ja raaka, ja Disneyn elokuvassa satua on ymmärrettävästi muokattu perheystävällisempään muotoon. Sadun pääpiirteet pysyvät samoina, vaikkakin elokuvassa Tähkäpää karkaa itse tornista maailmaa näkemään. Kaksin karkuteillä -elokuvan on nähty saaneen vaikutuksia myös Grimmin veljesten sadusta Mestarivaras, mutta elokuvalla ei ole mitään muuta yhteistä tämän toisen sadun kanssa kuin se, että Flynn on osaava varas. 

Kuten olen edellä jo maininnut, Kaksin karkuteillä -elokuvan päähenkilöt ovat Tähkäpää ja Flynn Rider (vaikka minun mielestäni Tähkäpää on paljon enemmän juonen keskiössä päähenkilön paikalla…). Tähkäpää on aikuisuuden kynnyksellä tasapainotteleva nuori nainen, joka on ollut koko elämänsä ajan suljettuna eristettyyn torniin. Tähkäpää ei tiedä mitään elämästä tornin ulkopuolella, mutta hän on utelias ja kaipaa muutosta. Hän haluaa tuulettumaan torninsa ulkopuoliseen maailmaan. Tähkäpää on hyvin herkkäuskoinen, luottavainen ja naiivi neitokainen – tosin miksipä hän olisikaan toisenlainen, kun hänellä on harjoitusta sosiaalisista suhteista vain Gothelin kanssa. Tähkäpää innostuu helposti asiasta kuin asiasta ja omaa positiivisen perusluonteen. Hän tykkää maalaamisesta, ja torni onkin täynnä toinen toistaan upeampia maalauksia seinistä kattoon asti. Tähkäpäällä on myös taikatukka, hyvin pitkä sellainen, jonka avulla neito parantaa ja nuorentaa muita. Flynn Rider, toiselta nimeltään Eugene Fitzherbert, on todellinen mestarivaras, joka eksyy sattumalta Tähkäpään torniin. Flynn Riderin etsintäkuulutuksia komeilee pitkin metsiä elokuvan alusta lähtien, josta voimme päätellä, ettei kruunuvarkaus ole ensimmäinen. Emme kuitenkaan saa tietää, mitä muuta Flynn on varastanut ennen elokuvan tapahtumia. Flynn on hyvin nokkela, melko viisasteleva ja helposti muita huijaava mies. Näitä ominaisuuksia vaaditaan hyvältä varkaalta. Flynn on, tai ainakin yrittää olla, naisia hurmaava renttu, mutta kaikkiin naisiin hänenkään hurmausyritykset eivät tepsi – vaikka mies komea onkin! Flynn Riderin ulkonäkö on muuten tarkoin mietitty lopputulos. Disneyn studion naistyöntekijöitä pyydettiin kokoukseen, jossa heiltä tentattiin, miltä komea ja ”kuuma” mies näyttää. Pohdittavana oli mm. silmien ja hiusten väri ja kehontyyppi. Esimerkkeinä ”kuumista” miehistä näytettiin Johnny Deppin, Brad Pittin ja David Beckhamin kuvia. Flynnin ulkonäkö on tämän kokouksen lopputulos, joten tämän varkaan pitäisi saada kaikki naiset hurmion valtaan! 

Tärkeinä sivuhenkilöinä elokuvassa esiintyy kaksi eläinapuria: Pascal ja Maximus. Pascal on Tähkäpään kanssa ties kuinka pitkään tornissa asunut kameleontti. Minua häiritsee suuresti se, ettei missään kerrota, mistä Pascal on alun perin torniin tullut. Tähkäpään ollessa vielä vauva hänen mobiilissaan heiluu pehmo-kameleontti. Tämän takia olenkin aina miettinyt, olisiko Pascal peräisin tästä samasta mobiilista, ja Tähkäpään hiusten ihmeellinen voima olisi herättänyt hänet eloon…? No jaa. Oli mistä oli, niin Pascal on täydellinen apuri Tähkäpäälle. Hän kannustaa neitoa tämän unelmissa ja puolustaa häntä vaaroja vastaan omalla suojelevalla tavallaan. Pascal osaa eläytyä Tähkäpään tunteisiin, eikä koskaan poistu tämän rinnalta. Maximus on kaartin kapteenin hevonen ja hyvin omistautunut työlleen rikollisuuden kitkemisessä. Maximuksella on Flynnin kanssa melko katkerat välit, Flynn kun on rosvo, mutta Tähkäpään kanssa Maximus tulee alusta asti toimeen. Maximus käyttäytyy aivan kuin koira jäljittäen rikollisia maata nuuskimalla ja pitämällä korvan takaa rapsuttamisesta. Välillä hurjaksikin heittäytyvä hevonen toimii elokuvan hauskuuttaja-hahmona. Kaksin karkuteillä -elokuvan pahis on Gothel. Katsojille selviää jo elokuvan alussa, ettei Gothel ole Tähkäpään oikea äiti, mutta sellaisena hän esittäytyy melkein koko elokuvan ajan. On hirvittävää kidnapata vauva vanhempiensa luota, ja hirveydet jatkuvat, kun Gothel kasvattaa Tähkäpään moittimalla ja vähättelemällä tätä koko ajan. On ihme, että Tähkäpäästä kasvaa elämäniloinen nainen! Gothel haluaa selkeästi valtaa, mutta hän haluaa myös elää ikuisesti, kuten hän on tehnyt jo vuosia taikakukan ja Tähkäpään hiusten avulla. Gothelin mekkohan on muuten suunniteltu ajallisesti vanhemmaksi (1500-luvulta), kuin muiden elokuvan henkilöiden vaatteet (1780-luvulta). Tämä kuvaa sitä, kuinka pitkän elämän Gothel on jo elänyt taikavoimien aina nuorentaessa häntä. (Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen!) Ei siis ihmekään, että Gothel muuttuu tomuksi taikavoimia sisältävien hiusten katketessa, sillä onhan hän jo monta sataa vuotta vanha. 

Kaksin karkuteillä -elokuvan taustamusiikin ja laulut sävelsi Alan Menken ja laulut sanoitti Glenn Slater. Menken haki inspiraatiota elokuvan musiikkiin 1960-luvun rockista. Menken sävelsi elokuvaan enemmän lauluja, kuin mitä lopulliseen elokuvaan otettiin. Poistettujen laulujen joukossa oli muun muassa kappaleet What More Could I Ever Need? ja You Are My Forever. Elokuva alkaa iloisella laululla Oisin valmis jo seikkailuun, jonka Tähkäpää laulaa tornissaan yrittäessään keksiä itselleen tekemistä. Sama laulu lauletaan lyhyempänä versiona, kun Tähkäpää vihdoin lähtee ulos tornistaan. Onneni eilinen -laulu lauletaan monesti elokuvan aikana. Laulu saa Tähkäpään hiusten taikavoimat liikkeelle, ja sitä lauletaan elokuvassa aina taikoja tehdessä. Gothel laulaa Tähkäpäällä laulun Sitä suo en, jossa äitihahmo kertoo, miksi Tähkäpää ei saa lähteä pois tornista. Tämäkin laulu uusitaan elokuvan loppupuolella. Seuraava laulu on Martin Luther Kingmäiseen tapaan nimetty Mä unelmoin (englanniksi I’ve Got a Dream). Tämä laulu lauletaan rosvojen tavernassa, jossa paljastuu, että julmilla roistoillakin voi olla inhimillisiä unelmia. Elokuvan ehdottomasti paras laulu on Valon kirkkaan viimein nään, joka on Tähkäpään ja Flynn Riderin laulama romanttinen balladi. Elokuvan muut laulut ovat melko mitäänsanomattomia, mutta tämä lyhtykohtauksen aikana soiva laulu saa melkein kylmät väreet seikkailemaan selkää myöten. Laulu sai ansaitusti parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden, mutta hävisi pystin Toy Story 3:n We Belong Together -kappaleelle. Mielestäni elokuvan laulut ovat paljon parempia englanniksi kuin suomeksi. Elokuvan lopputekstien aikana soi ihanan pirteä ja helposti päähän soimaan jäävä kappale Something That I Want, joka on Grace Potterin säveltämä ja esittämä. 

Kaksin karkuteillä on CGI-animaatio, eli se on tehty tietokoneella kolmiulotteisen näköiseksi. Glen Keane, vanha Disneyn animaattori, piti elokuvan visuaalisen puolen lankoja käsissään. Hän halusi, että elokuvan tyyli muistuttaisi perinteistä, piirrettyä animaatiota, ja elokuva olisi ulkoasultaan romanttinen. Mallina Keanen ihailemaan tyyliin käytettiin Jean-Honoré Fragonardin rokokoo-maalausta Keinu. Elokuvaa varten kehitettiin jo olemassa olevaa tietokoneohjelmaa Dynamic Wires, jonka avulla hahmojen hiusten liikkeet saatiin näyttämään aidommilta. Ohjelman kehittely oli hyvin tärkeää, sillä hiuksilla on niin suuri rooli elokuvassa. Minä pidän kovasti Kaksin karkuteillä -elokuvan visuaalisesta ilmeestä. Luonnosta on saatu tarpeeksi aidonnäköistä suurisilmäisille ihmishahmoille, ja elokuvaa ajatellessa mieleen tulee ensimmäisenä iloiset värimaisemat ja kaunis metsä. Vaikka elokuvaa onkin nautinto katsoa, pidän silti enemmän perinteisestä animaatiosta kuin tietokoneella tehdystä. 

Kaksin karkuteillä -elokuvalle suunniteltiin jatko-osaa, mutta aihetta ei meinattu keksiä. Olihan elokuvan tunnusmerkille, taikahiuksille, tapahtunut jotain peruuttamatonta. Tähkäpään tarina sai kuitenkin jatkoa, kun vuonna 2012 julkaistiin lyhytelokuva Tangled Ever After. Lyhytanimaatiossa juhlitaan häitä, joissa Pascal ja Maximus aiheuttavat suoranaista kaaosta etsimällä kadonneita vihkisormuksia. Lyhytelokuvan pääosiin nouseekin tämä eläimellinen parivaljakko. Tänä kesänä (2015) ilmoitettiin myös, että Tähkäpää jatkaa seikkailujaan televisiosarjan merkeissä! Sarja alkaa kuitenkin vasta vuonna 2017, joten lisäseikkailuja saa odottaa jonkun aikaa. (Lue lisää aiheesta tästä.) Televisiosarjaa odotellessa voi lähteä seilaamaan vaikka Disney Cruisen risteilylle, jossa esitetään Kaksin karkuteillä -musikaalia marraskuusta 2015 lähtien. 

Disneyn studiot halusivat 50. klassikokseen juhlavan elokuvan, sillä onhan viisikymmentä melkoinen virstanpylväs Disneyn elokuvien tienvarrella. Pyöreitä haluttiin juhlia jopa niin paljon, ettei mikä tahansa elokuva sopinut 50. klassikon saappaisiin, ja niin klassikkolistalle jouduttiin lisäämään yksi elokuva (Dinosaurus, Suomessa Aivan villit), jotta Kaksin karkuteillä saisi kunnian olla klassikko numero 50. Kaksin karkuteillä lunastaa täysin juhlavalle numerosarjalle annetut odotukset, sillä elokuva hurmaa katsojan täysin. Elokuvan juoni soljuu kivasti eteenpäin, eikä missään vaiheessa jumiteta paikoilleen ihmettelemään asioiden saamaa käännettä. Ihmettelyä toki elokuvassa tapahtuu, mutta ihmettelyillä on tarkoituksensa juonen kuljetuksen tai hahmojen kehityksen kannalta. Elokuvan aikana katsoja saa nauraa, lähinnä Maximuksen omistautuneisuudelle, ja pyyhkiä kyyneleitään varsinkin lapsensa menettäneen kuningasparin täyttäessä ruudun. Kaksin karkuteillä antaa katsojille nautittavan elokuvaelämyksen, johon jaksaa palata aina uudestaan. Miinuspisteitä tulee eniten pöljästi suomennetusta nimestä. :)

”Mikä tuoksuu!? Minusta puoliksi miehen haju, ja puoliksi pahan miehen haju! En tiedä miks, mut jotenkin tulee mieleen ruskea.”
- Flynn Rider

Ken on maassa komein? 1.

On tullut aika aloittaa vuoden 2015 Ken on maassa kaunehin? -kisa! Jejjjj!!!! Tänä vuonna kisa kulkee nimellä Ken on maassa komein? kilpailijoiden sukupuolen huomioon ottaen. Kaudella viisi (!) kilpailijat ovat siis raavaita, komeita miehiä. Kilpailijoita on yhteensä 14, eli hieman tavallista suurempi määrä. Vain yhdestä heistä voi tulla kisan voittaja Tianan, Janen, Gothelin ja Nalan seuraksi! 

Ennen kilpailijoiden esittelyä kerratkaamme vielä äänestysohjeet. Ken on maassa kaunehin? -kisassa äänestätte te, arvoisat lukijat! Joka viikko yksi kilpailija putoaa kisasta pois. Kisassa äänestetään sitä miestä, jonka haluatte poistuvan kisasta. Äänestäminen tapahtuu tekstien alla olevaan kommentointi-laatikkoon. Jos useampi kilpailija saa yhtä paljon ääniä, pois lähtijä arvotaan rehdillä arvonnalla tuomarin kunniallisella avustuksella. Tuomari ei laske, kuinka monta kertaa tietty äänestäjä on äänestänyt, eli äänestää voi vaikka kuinka monta kertaa tahtoo! Kunhan yksittäisen henkilön äänimäärät pysyisivät kohtuuden rajoissa... Tuomari ilmoittaa kommentteihin aina, milloin äänestys on loppunut. Äänestysajan loputtua tulleita ääniä ei enää lasketa mukaan. Jotta kerkeäisitte kuitenkin äänestää suosikkianne ennen äänten laskemista, tänä vuonna teksteissä ilmoitetaan, minä päivänä seuraava osa kilpailusta ilmestyy. Toivotaan, että ilmoitetut aikataulut pitäisivät ainakin joten kuten paikkansa. :)

Ohjeet eivät kuitenkaan lopu tähän, sillä viime vuoden tapaan tällä kaudella saa äänestää myös kilpailijaa, jolla on mielestänne paras kuva kullakin viikolla! Parhaimman kuvan, tähtikuvan, napannut kilpailija saa seuraavan viikon äänestykseen koskemattomuuden, eli hän ei voi pudota kisasta pois. Esimerkiksi viikolla 41 eniten parhaan kuvan ääniä saanut kilpailija ei voi pudota kisasta viikolla 42. Viikolla 43 hän on taas vapaata riistaa, ellei saa taas eniten ääniä parhaimmasta kuvasta. Tähtikuvaa ei ole kuitenkaan pakko äänestää. Muistakaa sitten kirjoittaa äänestyskommenttiinne, kumpi äänistänne menee putoajalle ja kumpi parhaimmalle kilpailijalle. Eli vielä lyhyesti: äänestätte aina sitä kilpailijaa, jonka haluatte tippuvan, ja halutessanne voitte mainita myös, kenen kilpailijan kuva on paras.

Eiköhän siinä ollut sääntöjä tarpeeksi tiiviissä paketissa. Ken on maassa komein? -kilpailu on valmis alkamaan! Viides kausi alkaa perinteisellä tavalla, eli lähikuvalla. Kiinnitämme huomiota siis pelkästään kilpailijoiden kasvoihin, emme vartaloon. Samalla kilpailijat esitellään teille. Olkaa hyvät, vuoden 2015 Ken on maassa komein? -kilpailijat tulevat tässä!

Nimi: Prinssi Philip
Motto: Tunnen sut, sut unessa kerran kohtasin.
Esiintyy elokuvassa: Prinsessa Ruusunen

Prinssi Philip on klassisen, vanhan ajan komeusstandardit täyttävän miehen näköinen. Philip näyttää hieman ujolta, sillä hän on kääntänyt katseensa sivuun ja ikään kuin piiloutuu viitan kaulusten taakse. Myös Robin Hoodmainen hattu meinaa peittää miehen komeita kasvoja. Onneksi piilotus-yritykset eivät onnistu, vaan prinssin lempeät ja ujot kasvot paljastuvat meille. Oikein komeaa, vielä kun tulisi hieman enemmän hymyä mukaan.

Nimi: Prinssi Eric
Motto: Ryhdy poika jo toimeen!
Esiintyy elokuvassa: Pieni merenneito

Prinssi Eric on hyvin määrätietoisen näköinen. Hänen katseensa tähyää jonnekin kauas horisonttiin hieman yläviistosti, ja hänen ihana hymynsä kertoo, että: "Minä pystyn tähän! Minä pystyn voittamaan Ken on maassa komein? -kisan!" Huomatkaa Ericin ihana hymykuoppa ja ihanat siniset silmät, aah! Oikein hyvä ja veikeä alku kisalle!

Nimi: Aladdin
Motto: Järki mun voimani on!
Esiintyy elokuvassa: Aladdin

Kaukomailta kisaan saapuva Aladdin tulee hurmaamaan monet naiset tummalla karismallaan. Hän katsoo Ericin lailla kaukaisuuteen... Ehkä kaukaisuuteen katsominen onkin tämän kuvakerran teema. Aladdinin ilme näyttää samaan aikaan sekä surulliselta että iloiselta. Hän vaikuttaisi olevan hyvin herkissä tunnelmissa, ja ei tiedä, itkeä vai nauraa. Oli miten oli, ilme on todella hurmaava!

Nimi: John Smith
Motto: Vaaroja julmia en nyt väistä mä lainkaan.
Esiintyy elokuvassa: Pocahontas

Kaukaisuuteen tuijottelu jatkuu myös John Smithin kohdalla. Johnin kuva on otettu ehkä hieman sammakkoperspektiivistä, mikä saa Johnin leuan näyttämään jykevämmältä, kuin mitä se oikeasti olisi. John Smithillä on yllään melko "perusilme", mutta silmänurkissa on havaittavissa pientä ilon pilkahdusta. Sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen John maastoutuu hyvin suomalaisten joukkoon. Hän näyttää kuvassaan oikein miehekkäältä ja komealta.

Nimi: Kapteeni Phoebus
Motto: Ei toista oo kuin on tää mies.
Esiintyy elokuvassa: Notre Damen kellonsoittaja

Phoebuksella on kasvoillaan ihana vino hymy. Ihan kuin hän katsoisi jotakuta hurmaus-tarkoituksissa. Miehen leukaparta näyttää siltä, että sitä olisi oikein kiva pörröttää. Sen sijaan hiustyyliä voisi muuttaa hieman nykypäivän menoon sopivammaksi. Phoebuksen kuva on otettu pimessä, kynttilöiden valaisemassa huoneessa, mikä tekee koko kuvasta hiukan hämärän. Näkisimme kernaasti tämän miehen myös kirkkaassa päivänvalossa! 

Nimi: Tarzan
Motto: Hän on mies ken taivaisiin tahdon tään käy saattamaan.
Esiintyy elokuvassa: Tarzan

Tarzan on Ken on maassa kaunehin? -kisan toisen kauden voittaneen Janen mies. Koska Terk ei onnistunut viime vuonna voittamaan kisaa Janen jäljissä, yrittää Tarzan nyt samaa. Oikein komealtahan tämä apinoiden kasvattama mies näyttää... mutta myös hieman hämmästyneeltä? Suu hymyilee oikein kivaa vinoa hymyä, mutta silmät näyttävät yllätetyiltä, ellei jopa pelästyneiltä. Ehkä se johtuu vain kisan aiheuttamasta jännityksestä? Phoebuksen lailla myös Tarzan voisi uusia hiustyyliään.

Nimi: Kapteeni Li Shang
Motto: On tuli sisällä vailla vertaa!
Esiintyy elokuvassa: Mulan

Kapteeni Shang näyttää kuvassaan hyvin totiselta, vaikka häneltäkin löytyy se pieni hymynpilkahdus kasvoiltaan. Shang jatkaa kaukaisuuteen tähyilemisen teemaa. Shangin kasvot ovat todella geometriset ja kulmikkaat. Hän näyttää myös hyvin maskuliiniselta mieheltä. Ilme näyttää kuitenkin kertovan, että kyllä hänestä sitä lempeyttäkin löytyy. Miehen moton mukaan Shangin sisäinen tahto on todella suuri... tai sitten hän pitää kovasti takkatulesta.

Nimi: Jim Hawkins
Motto: Muu ei haittaa, jos itseni tuntea saan.
Esiintyy elokuvassa: Aarreplaneetta

Jim on tämän kauden kilpailijoista kaikkein nuorin. Kuvassaan Jimillä on todella vino hymy huulillaan! Kulmakarvat ovat vetäytyneet hieman ruttuun, mutta hymy paljastaa ilmeen vekkuliksi vihaisen teiniangtauksen sijaan. Jimin oikeassa poskessa on naarmu, joka tekee tästä muuten niin siloposkisesta nuorukaisesta heti elämää kokeneemman oloisen. Oikein kiva kuva! 

Nimi: Herkules
Motto: Rohkeus palkan saa!
Esiintyy elokuvassa: Herkules

Herkules on kuvassaan todella innostuneen oloinen! Hän ei ole tainnut keretä kuivata hiuksiaankaan vielä aamusuihkun jäljiltä, sillä hiuksista tippuu vielä vettä. Onhan se oikein kiva, että tällaiseen kilpailuun osallistuminen miellyttää. Hymy on todella reipas ja tarttuva, mutta ensi kerralla intoa voisi yrittää pidätellä edes hieman - ja ne hiukset voisi kuivata kunnolla.

Nimi: Prinssi Naveen
Motto: Täällä kuljetaan me kerran vaan!
Esiintyy elokuvassa: Prinsessa ja sammakko

Ensimmäisen kauden voittajan, Tianan, aviomies Naveen päätti osallistua kilpailuun vaimonsa jäljissä. Kenties hän tuo toisen voiton saman katon alle? Prinssi Naveen vakuuttaa poseeraustaidoillaan. Hän katsoo suoraan kameraan ja väläyttää ilmoille säihkyvimmän hymynsä. Naveen on vielä pukeutunut täydelliseen prinssin univormuunsa, mikä hurmaa sen viimeisenkin epäilijän. Oikea nappisuoritus!

Nimi: Flynn Rider alias Eugene Fitzherbert
Motto: Valon kirkkaan viimein nään.
Esiintyy elokuvassa: Kaksin karkuteillä

Flynnillä on meneillään joitain persoonallisuussongelmia, sillä hän on ilmoittanut meille kaksi nimeä... Tuomari kutsuu tätä miestä kuitenkin Flynniksi, sillä se nimi tulee ensimmäisenä mieleen tämän miehen astuessa esiin. Nimiongelmistaan huolimatta Flynnin kuva on suorastaan täydellinen! Miehen ilme on ihanan herkkä ja kasvoilta löytyy se monien muidenkin kilpailijoiden kasvoilla oleva vino hymy. Flynn on muuten Phoebuksen ohella ainoa kilpailija, jolla on parta. Flynnin kanssa samaan kuvaan on päässyt vielä Pascal-kameleontti, joka on tullut pitämään miehelle seuraa kisan ajaksi. Kuva on siis oikein onnistunut.

Nimi: Kristoff Bjorgman
Motto: Poro ain ihmisen voittaa.
Esiintyy elokuvassa: Frozen

Kristoff soittaa kuvassaan luuttua. Onko mitään ihanampaa, kuin musikaaliset, komeat miehet? ... Anteeksi tuomarin hehkutus. Kristoff on kuvassaan siis täysin musiikin lumoissa, mikä näkyy hänen ilmeestäänkin. Hymy on jotenkin suloinen. Hiukset ovat kanssa ihanan pörrötettävän näköiset. Voi voi. Oikein komea kuva!

Nimi: Prinssi Hans Westergard
Motto: Ovi nyt auki on.
Esiintyy elokuvassa: Frozen

Hans näyttää punaisissa hiuksissaan todella hämmästyneeltä. Ihan kuin hän ei tietäisi, mitä sanoa, tai kuinka tähän tilanteeseen pitäisi reagoida. Hansin päällä on hänen univormunsa, mikä varmasti tuo tälle miehelle tyylipisteitä. Sen sijaan tyylipisteitä vähentää nuo pulisongit... Hyi! Jos pulisonkeja ei oteta huomioon, kuva on ihan ok.

Nimi: Gaston
Motto: Enää tulla en voi vahvemmaks!
Esiintyy elokuvassa: Kaunotar ja Hirviö

Ohhoh! Gaston päätti näytellä vartaloaan, vaikka ensimmäisen kuvan aiheena olikin kasvokuva. Onhan miehellä oikein vakuuttavat lihakset, mutta keskittykäämme kuitenkin kasvoihin. Gaston päättää esitellä meille sivuprofiilinsa, ja melko vakuuttavahan tuo on köyrine nenineen ja pitkine leukoineen. Miehen ulkonäössä vaikuttaa olevan kaikki kohdallaan... mutta kuvasta paistaa läpi liiallinen itsevarmuus. Muista huomioida muitakin, Gaston!

Tässäpä oli tämän vuoden Ken on maassa komein? -kisan kilpailijat. Ja kisa lähtee heti käyntiin täysillä, sillä nyt saatte äänestää omaa inhokkianne putoamaan! Voitte halutessanne äänestää myös parasta kuvaa. Seuraava jakso kisasta esitetään 8.10. Jos aikataulu muuttuu, päivitetään päivämäärä tähän tekstiin. Näkemisiin ja äänestelemisiin!

Prinsessa ja sammakko - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Mississipin suistomailla lepää kaupunki nimeltä New Orleans. Kaupungissa näkee selkeän eron eri yhteiskuntaluokkien välillä, mutta se ei estä köyhiä ja rikkaita ystävystymästä keskenään. Pienet Tiana ja Charlotte kuuntelevat Tianan äidin kertomaa satua Sammakkoprinssistä Charlotten kartanossa. Sadun kerronnan ohessa Eudora-äiti ompelee ties kuinka monennetta prinsessamekkoa suosikkiasiakkaalleen, Charlottelle. Sadun loppuessa Tiana julistaa, ettei koskaan, mistään hinnasta, suutelisi sammakkoa. Charlotte sen sijaan suutelisi vaikka sataa sammakkoa, jos pääsisi prinsessaksi. Tiana jättää Charlotten haaveilemaan prinssistään, ja palaa kotiin äitinsä kanssa. Kotona Tianan isä, James kokkailee tyttärensä avustuksella. James haaveilee omasta ravintolasta, ja uskoo, että tarpeeksi työtä tekevälle mikä tahansa on mahdollista. Herkullista gumbo-herkkua jaetaan koko naapurustolle, ja kaikki voivat mennä nukkumaan maha täynnä. 

Vuosien kuluttua Tianasta on kasvanut nuori, kaunis nainen. Hänen isänsä on kuollut, ja nyt Tianalle on siirtynyt haaveet omasta ravintolasta ja haaveiden toteutumisesta työtä tekemällä. Tiana työskenteleekin kahdessa eri työpaikassa tarjoilijana, ja säästää saamansa tipit ravintolan ostamista varten. Tianan työskennellessä kahvilassa New Orleansiin saapuu kaukaisen Maldonian valtakunnan prinssi, Naveen. Tianan lapsuudenystävä Charlotte saa kuulla prinssin saapumisesta, ja aikoo valloittaa tämän järjestämissään naamiaisissa päästäkseen prinsessaksi. Tianan mukaan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, ja niin Charlotte tilaakin Tianalta beignettejä naamiaisiin. Charlottelta saamillaan rahoilla Tiana saa juuri ja juuri ravintolaan tarvittavat käsirahat kokoon. Kiinteistönvälittäjät, Fennerin veljekset, lupaavat tuoda paperit allekirjoitettavaksi Mardi Gras -juhlan jälkeen. Tiana pääsee kuitenkin ihastelemaan äitinsä kanssa jo tulevaa ravintolaansa, remonttia kaipaavaa vanhaa myllyä. 

Illalla La Bouffien kartanossa järjestettävissä naamiaisissa Charlotte meinaa saada sätkyn – Maldonian prinssiä ei näy missään! Charlotte toivoo toivomustähdeltä prinssin saapuvan pian, vaikka Tiana pitääkin tähdeltä toivomista vain lasten höpinänä. Tianan hämmästykseksi paikalle saapuu kuin saapuukin prinssi Naveen, joka alkaa tanssahdella suloisesti Charlotten kanssa. Samaan aikaan Tianalle tuodaan huonoja uutisia: Fennerin veljekset kertovat, että joku on tehnyt tyhjästä kiinteistöstä Tianaa paremman tarjouksen, ja ellei Tiana saa jostain lisää rahaa, saa hän unohtaa haaveet ravintolasta. Mielensä pahoittanut Tiana onnistuu vielä likaamaan vaatteensakin, joten Charlotte vie hänet yläkertaan ja lainaa hänelle prinsessamekkoaan. Charlotten lähtiessä takaisin prinssin seuraan Tiana hiipii parvekkeelle, ja kenenkään näkemättä toivoo toivomustähdeltä ravintolaa itselleen. Tianan avattua silmänsä hänen edessä seisoo kuitenkin sammakko, joka pyytää pusua! Ymmärrettävästi Tiana säikähtää pahanpäiväisesti, mutta alkuhämmennyksen jälkeen kuuntelee, mitä asiaa sammakolla on. Sammakko kertoo olevansa noiduttu prinssi Naveen, joten Charlotte tanssii huijarin kanssa! Prinssi vapautuu taiastaan, jos häntä suudellaan. Tiana kieltäytyy aluksi tästä kunniasta, mutta prinssi lupaa antaa tälle hieman rahaa vastineeksi palveluksesta. Ravintola mielessään Tiana siis muiskauttaa sammakkoprinssin suulle suudelman – mutta muuttuukin itse sammakoksi!!! 

Sammakoiksi muuttunut parivaljakko aiheuttaa yleistä hämmennystä naamiaisissa, mutta pääsee pois ihmisten jaloista ilmapallojen kantamana. Myös Charlotten kanssa tanssiva, huijari-prinssi näkee sammakot, ja lähtee kauhistuneena majapaikkaansa. Siellä hän näkee, että hänen vankinaan pitämä oikea prinssi Naveen on karannut. Huijari-prinssi repii voodoo-korun kaulastaan, ja prinssin ulkomuoto muuttuu oikeaksi: Naveenin palvelija Lawrence katuu tekemisiään. Paikalle saapuu myös voodoo-tohtori Facilier, joka läksyttää Lawrencea. Lawrence ja Naveen olivat aikaisemmin tehneet tohtori Facilierin kanssa sopimuksen paremmasta tulevaisuudesta, ja voodoo-tohtori huijasi prinssiä yhdessä tämän palvelijan kanssa muuttamalla prinssin sammakoksi ja palvelijan prinssiksi. Prinssi-Lawrencen avulla Facilier haluaa päästä käsiksi Eli La Bouffin omaisuuteen, ja sen avulla hallita New Orleansin asukkaiden sieluja. Facilierin monimutkainen suunnitelma on menossa pieleen, sillä voodookoru, joka muuttaa Lawrencen prinssiksi, tarvitsee toimiakseen prinssin verta, ja veri on loppumassa. Niin Facilier pyytää henkimaailmalta apua, ja lähettää varjo-olentoja tuomaan sammakkoprinssin takaisin luokseen. Facilier patistaa Lawrencen taas juoneensa mukaan, sillä valeprinssin on naitava Charlotte La Bouff, jotta tämän isän Eli La Bouffin omaisuuteen pääsee käsiksi. Lawrence ryhtyy siis kosiskelu-hommiin varjojen lähtiessä oikein prinssin perään. 

Sillä aikaa sammakot Tiana ja Naveen ovat joutuneet rämeelle, jossa he ovat selvinneet nälkäisten alligaattorien hyökkäyksestä. Naveenille on selvinnyt, ettei Tiana ole oikeasti prinsessa vaan tarjoilija, ja hän syyttää naista vielä sammakkona olemisestaan. Oikeaa prinsessaa suutelemalla Naveen olisi jo muuttunut prinssiksi. Tianalle taas on selvinnyt, että Naveenin vanhemmat ovat laittaneet poikansa rahahanat kiinni tämän hurvittelevan elämäntavan vuoksi, eikä Naveen olisi voinut antaa Tianalle rahaa ravintolaa varten, toisin kuin lupasi. Molemmat ovat siis suuttuneita toisilleen. Suuttumuksen keskellä he tapaavat Louis-alligaattorin, joka ei syö heitä, vaan ryhtyy soittamaan jazzia Naveenin kanssa. Louis lähtee johdattamaan sammakoita Mama Odien, suistolla asuvan voodoonoidan luokse, joka osaa muuttaa heidät takaisin ihmisiksi. Onneksi heidän tielleen sattuu myös Ray-tulikärpänen, joka alkaa ystäviensä kanssa johdattaa sammakoita oikeaan suuntaan, sillä Louisin suuntavaisto ja noidan löytämisen halu eivät kohtaa. 

Etsiessään Mama Odieta rämeeltä Tiana, Naveen, Louis ja Ray kokevat monia vastoinkäymisiä, joista pahimpia ovat salametsästäjät ja piikkipensas. Kaverukset kertovat haaveensa toinen toisilleen: Louis haaveilee pääsevänsä soittamaan jazzia suurille lavoille, Tiana haaveilee ravintolasta ja Naveen haaveilee tuhlailevasta elämäntyylistä. Ray taas haaveilee pääsevänsä yhteen Evangeline-rakkaansa kanssa, joka sattuu olemaan taivaalla tuikkiva tähti! Rämeellä samoillessaan Tianan ja Naveenin luonteenpiirteet muuttuvat: Tiana opettaa Naveenille työn tärkeyttä ja Naveen taas Tianalle huvittelua. Lopulta he löytävät Mama Odien, joka kertoo, että Tiana ja Naveen muuttuvat takaisin ihmisiksi, jos Naveen suutelee prinsessaa. Eräs prinsessahan löytyy aivan läheltä, sillä tämän päivän Charlotte La Bouff on Mardi Gras -paraatin prinsessa! Mama Odien luona Naveen myös tajuaa rakastavansa Tianaa. Ystävykset kiiruhtavat New Orleansiin jokilaivan kyydillä. 

Laivan rantautuessa New Orleansiin tohtori Facilierin varjo-olennot saavat napattua Naveenin kiinni, ja vievät tämän isäntänsä luokse. Naveen lukitaan lippaaseen, ja prinssiksi muuttunut Lawrence lähtee juhlaparaatiin, jossa hänet on tarkoitus vihkiä Charlotten kanssa. Sillä välin Tiana tajuaa, että Naveen tykkää hänestä, ja että hänkin tykkää Naveenista. Niin Tiana lähtee etsimään Naveenia, mutta näkee prinssiksi muuttuneen Lawrencen menossa naimisiin Charlotten kanssa. Ymmärrettävästi Tiana pettyy, sillä luulee Lawrencea Naveeniksi. Ray päättää selvittää tämän erehdyksen, ja vapauttaa oikean Naveenin laatikosta ja nappaa voodookorun Lawrencen kaulasta. Facilier ja varjo-olennot lähtevät jahtaamaan Raytä, joka vie korun Tianalle. Facilierin houkutuksista huolimatta Tiana rikkoo voodookorun, jolloin tohtori Facilier kokee loppunsa ollessaan niin paljon velkaa henkimaailman olennoille. Sitä ennen Facilier on kuitenkin kerinnyt tallata Rayn päälle, joka henkäilee viimeiset huokauksensa Louiksen käsissä. Sillä välin Naveen on selittänyt Charlottelle olevansa oikea prinssi, ja aikoo mennä tämän kanssa naimisiin saadakseen rahaa, jotta Tiana saa oman ravintolansa. Tiana saapuu kuitenkin paikalle, ja kertoo omat tunteensa Naveenia kohtaan. Charlotte lupaa pussata Naveenia ilman naimisiinmenopakkoa, mutta pusu tulee liian myöhään. Kello on lyönyt jo kaksitoista, Mardi Gras on loppunut, Charlotte ei ole enää paraatiprinsessa ja Tiana ja Naveen joutuvat elämään loppuelämänsä sammakkoina. 

Tiana, Naveen, Louis ja tulikärpäset ovat kokoontuneet rämeelle viettämään Rayn hautajaisia. Surullinen tunnelma vaihtuu nopeasti iloiseen, sillä taivaalle Evangeline-toivomustähden viereen on syttynyt toinen tähti! Ray on päässyt vihdoin rakkaansa luokse! Rämeelläkin vietetään pian iloisia juhlia, sillä Mama Odie vihkii Tianan ja Naveenin. Hääparin suudellessa ensimmäistä kertaa tapahtuu kuitenkin kummia: sammakot muuttuvat takaisin ihmisiksi! Mennessään naimisiin prinssin kanssa Tianasta tulee prinsessa, ja näin ollen taika laukeaa! Tiana ja Naveen palaavat takaisin New Orleansiin, jossa he menevät naimisiin perinteisin menoin. He onnistuvat myös ostamaan hylätyn kiinteistön Fennerin veljeksiltä Louisin hiukan kovistellessa heitä. Niin Tiana saa oman ravintolansa, jonne koko New Orleans kokoontuu pitämään hauskaa Louisin ja Naveenin musiikin tahdissa! 

Prinsessa ja sammakko on vuonna 2009 valmistunut Disneyn klassikko numero 49. Elokuva oli pitkän tauon jälkeen Disneyn ensimmäinen perinteisesti piirretty klassikko: edellinen perinteisellä tyylillä tehty Disney-animaatio oli vuonna 2004 ilmestynyt Lehmäjengi. Disneyn studiot olivat jo päättäneet, etteivät tee enää ”käsin piirrettyjä” elokuvia, mutta onneksi tämä päätös ei pitänyt. Prinsessa ja sammakko -elokuvassa Disney-klassikkojen sarja palasi takaisin musikaaliformaattiin, ja elokuva oli Disneyn renessanssin jälkeen ensimmäinen elokuva, joka perustui tunnettuun satuun. Elokuvan tapahtumapaikaksi haluttiin Amerikka, sillä niin moni aiempi Disney-klassikko oli tapahtunut Euroopassa. Prinsessa ja sammakko menestyi teatterilevityksessä hyvin, ja siitä tuli vuoden 2009 viidenneksi tuottoisin animaatioelokuva. Prinsessa ja sammakko sai kolme Oscar-ehdokkuutta, parhaan animaation ehdokkuuden ja kaksi ehdokkuutta parhaasta laulusta (Voin saavuttaa ja New Orleansissa). Se ei kuitenkaan voittanut palkintoja, vaan hävisi parhaan animaation pystin Pixarin UP:ille ja laulun Crazy Heartille. Ehdokkuuksistaan huolimatta Prinsessa ja sammakko on mielestäni todella aliarvostettu elokuva. 

Prinsessa ja sammakko perustuu kahteen eri teokseen. Ensinnäkin se perustuu tunnettuun kansansatuun Sammakkoprinssi. Sammakkoprinssi-sadusta on monta eri versiota eri kulttuureissa, mutta tunnetuin niistä on Grimmin veljesten kirjoittama satu. Sadussa hemmoteltu prinsessa kadottaa kultaisen pallonsa lampeen. Pallon hänelle palauttaa puhuva sammakko, joka tahtoo vastineeksi palveluksestaan suudella prinsessaa. Joissain sadun versioissa sammakko haluaa myös syödä prinsessan kanssa samasta pöydästä ja viettää jopa yön samassa sängyssä. Kaikissa versioissa sammakko muuttuu lopulta prinssiksi, joka oli taiottu sammakoksi. Grimmin versiossa muutos tapahtuu, kun prinsessa heittää sammakon seinää vasten kokiessaan sammakon ehdotukset ällöttäviksi. Venäläisessä versiossa sadusta ihmisprinssi tapaa sammakoksi noidutun haltijattaren. Disneyn elokuvalla ei ole alkuperäisen sadun kanssa kauheasti yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä sen sijaan löytyy toisen pohjateoksen kanssa: elokuva pohjautuu myös E.D. Bakerin vuonna 2002 kirjoittamaan lastenkirjaan The Frog Princess (Sammakkoprinsessa). Bakerin kirjassa prinsessa suutelee sammakoksi taiottua prinssiä muuttuen itse samalla sammakoksi. Disneyn elokuvassa on siis täysin sama käänne, kuin Bakerin kirjassa. (Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen!) Myös sammakoista takaisin ihmiseksi muuttuminen on samantapainen: kirjassa sammakoiden pitää suudella toisiaan uudestaan prinsessan pitäessä kädessään taiottua käsirengasta. Petyin hieman, kun sain tietää E.D. Bakerin kirjasta. Luulin pitkään, että Disney on keksinyt mahtavan juonenkäänteen (prinsessa muuttuu sammakoksi) aivan itse, mutta se olikin jo jonkun toisen keksimä. Höh. 

Prinsessan ja sammakon ensimmäinen työnimi oli Sammakkoprinsessa. Tianan roolinimi oli alun perin Maddy ja hän oli huonepalvelija. Koeyleisön nähdessä elokuvan raakaversion ensimmäisen kerran elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen, ja juuri tämän takia Tianan ammatti vaihdettiin huonepalvelijasta hieman korkeamman statuksen omaavaan tarjoilijaan. Elokuvaa kritisoitiin siitä, että pahiksena toimii tummaihoinen voodoo-tohtori, tummaihoisen päähenkilön rakkauden kohde ei ole tummaihoinen ja että elokuvan tapahtumapaikkana toimii New Orleans, joka koki vuonna 2005 tuhoa Katrina-hurrikaanin takia. Katrina aiheutti eniten tuhoa juuri New Orleansin tummaihoisten asuinalueilla, ja Disneyn elokuvaa pidettiin mauttomana sinne sijoittuvan elokuvan takia. En ymmärrä tätä kritiikkiä ollenkaan. Minä ainakin olisin todella ylpeä, jos Disney-elokuva sijoittuisi paikkakunnalleni. Luonnonmullistuksen jälkeen kaupungin talous menee varmasti ihan kuralle, joten mainostus elokuvan keinoin on kaupungille vain positiivista! Se luo lisää turismia (minua New Orleans alkoi ainakin kiehtoa ihan eri tavalla elokuvan katsomisen jälkeen!), mikä tuo lisää rahaa kaupungin uudelleenrakennustöissä tyhjentyneeseen kassaan. Ja sitten kritisoidaan sitä, että joku elokuvan hahmoista on tummaihoinen ja toinen ei ole. Minusta olisi todella pöhköä, jos Tiana rakastuisi elokuvassa tummaihoiseen mieheen. Tämä kertoisi vain siitä, että rakkaus tuntee rajat, ja ne rajat ovat kiinni ihonvärissä. Ja jos voodoo-tohtori olisi ollut valkoihoinen, niin sekin olisi vain kärjistänyt liikaa eri ihonvärien välistä eroa. HÖH sanon minä! Koeyleisön kritiikin takia Disney palkkasi Oprah Winfreyn elokuvansa konsultiksi, jotteivät studiot saisi aivan rasistin mainetta. Oprah antoi äänensä myös elokuvan alkuperäisversiossa Tianan äidille, Eudoralle. 

Prinsessa ja sammakko oli pitkästä aikaa ensimmäinen perinteisen animaation tyylillä tehty Disney-klassikko. Vanhaa osaamista kaivattiin taas, ja monet animaattorit, jotka olivat lopettaneet työnsä Disneyllä edellisen perinteisesti piirretyn klassikon, Lehmäjengin jälkeen, palkattiin taas uudestaan töihin studiolle kynän ääreen. Animaattorit piirsivät hahmonsa perinteisesti paperille, ja paperilta kuvat skannattiin tietokoneelle. Tietokoneella kuvia sai muokattua haluamallaan tavalla, ja niihin pystyi helposti lisäämään efektejä. Elokuvan piirrostyylin haluttiin mukaan vanhojen Disney-klassikoiden tuntua, ja animaatiotyylin esikuvana käytettiin kaupunkikohtauksissa Kaunotarta ja Kulkuria ja rämekohtauksissa Bambin metsämaisemia. Voin saavuttaa -laulun aikana piirrostyyli muuttuu hetkellisesti perinteisestä Disneystä tyylitellyksi, maalaaja Aaron Douglasin tyyliä jäljitteleväksi kohtaukseksi. Muutos piirrostyylien välillä tapahtuu Tianan haaveillessa tulevasta ravintolastaan, ja sen takia kaikki ymmärtävät, että kyseessä on haaveilujakso, eikä oikeat elokuvan tapahtumat. Prinsessan ja sammakon piirrostyyli on onnistunut saavuttamaan Disneyn vanhojen klassikoiden hengen: kaikki on suloista ja söpöä, mutta silti hyvin aidon näköistä. Elokuvan värimaailma on todella laaja, ja katsojat saavat matkustaa Charlotten vaaleanpunaisesta ihmemaasta rämeen vihreään kauneuteen. Elokuvan efektitkin ovat todella upeita: tulikärpäset ja langetetut/lauenneet taiat saavat katsojan haukkomaan henkeään. Pidän todella paljon Prinsessan ja sammakon animoinnista, ja tuntuu, että jokaisella katselukerralla kohtauksista löytää uusia yksityiskohtia. 

Prinsessa ja sammakko -elokuva on täynnä kaunista ja mieleenpainuvaa musiikkia. Elokuvan musiikin sävelsi Randy Newman, joka on tullut tunnetuksi Pixarin elokuvien, kuten Toy Storyn, Ötökän elämän ja Monsterit Oy:n säveltäjänä. Prinsessaan ja sammakkoon Newman yhdisteli eri musiikkityylejä: elokuvasta voi erottaa niin jazzia, bluesia kuin gospeliakin. Elokuvassa erityisesti jazz on kova sana: sitä soitetaan pitkin New Orleansin katuja, Naveen ja Louis rakastavat tätä genreä ja Louis on saanut jopa nimensä jazz-legenda Louis Armstrongin mukaan. Prinsessa ja sammakko saa ainakin minun rytmijalkani heilumaan, ja elokuvan musiikki on päässyt osaksi vakituista suihku-repertuaariani. :) Prinsessa ja sammakko -elokuva alkaa löysästi jammailevalla kappaleella New Orleansissa. Laulussa kerrotaan, millainen kaupunki New Orleans on, ja kuinka se voi toteuttaa meistä jokaisen haaveet. Sama laulu lauletaan myös ihan elokuvan lopussa haaveiden toteutuessa. Toinen laulu on Tianan laulama Voin saavuttaa, jossa Tiana haaveilee ravintolastaan reippaasti jammailevan rytmin tahtiin. Tästäkin kappaleesta kuullaan lyhyempi, parin säkeen versio myöhemmin elokuvassa. Kolmas laulu on Suhteet henkimaailmaan. Tämän mystisen, pelottavan ja tekstipitoisen laulun laulaa voodoo-tohtori Facilier houkutellessaan Naveenia ja Lawrencea voodoon pauloihin. Neljännen laulun laulavat Tiana, Naveen ja Louis rämeellä. Iloinen ja pirtsakka laulu Ihmismuoto kertoo kolmikon haluista päästä ihmisiksi. Viides laulu, Tulenkantaja, on lyhyt, mutta sitäkin helpommin päähän soimaan jäävä. Laulun aikana tulikärpäset opastavat sammakoita ja alligaattoreita määränpäätään kohti. Kuudes laulu on ihanan romanttinen Ma Belle Evangeline, jonka Ray laulaa rakkautensa kohteelle. Ah, kuinka ihana laulu onkaan! Seitsemäs laulu on Mama Odien laulama Pinnan alle, jossa gospelmainen kuoro kertoo, että halu ja tarve ovat aivan eri asioita. Pisteenä iin päälle lopputekstien aikana soi Ne-Yon laulu Never Knew I Needed, joka on kliseisyydestään huolimatta vienyt sydämeni.  

Prinsessa ja sammakko herättää minussa monenlaisia tunteita. Elokuvaa katsoessa saa itkeä, nauraa ja pelätä pahiksia. Prinsessa ja sammakko saa minussa aikaan yllättävän paljon naurun kiherryksiä. Huumoria löytyy sekä aikuisten että lasten makuun. Charlotten tai Louiksen ilmestyessä ruudulle voi olla varma, että kohta suupielet kääntyvät vähintäänkin ylöspäin, jos ihan ilon hihkaisuja ei kuulu. Parasta on nähdä Charlotte tanssiaisissa prinssiä pyydystämässä tai Louis kertomassa epäonnistuneesta jokilaiva-vierailustaan. Rämeellä vastaan tulevat sammakonpyydystäjäveljekset eivät voi olla naurattamatta katsojaa! Silmänurkat onnistuvat kostumaan myös kiitettävästi monissa herkissä kohtauksissa, kuten Ma Belle Evangeline -laulun aikana. Elokuvan loppu on minulla aina yhtä itkemistä, kun saa itkeä vuoronperään rakkaudentäyteisen herkissä mutta myös surullisissa tunnelmissa. Elokuvan pahis, tohtori Facilier aiheuttaa minussa taasen pelonväristyksiä manaamalla esiin varjo-olentoja (ne on tosi pelottavia!), ja myös voodoo-tohtorin lopullinen kohtalo on melko karmaiseva. Hui! 

Elokuvan päähenkilö on Tiana. Tiana on ensimmäinen amerikkalainen ja afroamerikkalainen Disneyn prinsessa. Tiana on oppinut isältään ahkeran työn merkityksen, ja saanut isältään itselleen myös unelman oman ravintolan perustamisesta. Tiana rakastaa ruoanlaittoa ja loihtii toinen toistaan upeampia ruokia. Köyhistä olosuhteista kotoisin oleva Tiana puurtaa niin paljon unelmansa eteen, ettei kerkeä rentoutua ja pitää hauskaa. Hän työskenteleekin kahdessa eri työpaikassa: päivisin kahvilassa ja öisin ravintolassa. Tiana on sitä mieltä, että elämässä voi saavuttaa mitä vaan, jos vain jaksaa tehdä töitä sen eteen. Elokuvan mieskomistus, Naveen, on taas aivan toista maata Tianan kanssa. Naveen on Maldoniasta kotoisin oleva komea prinssi, joka tykkää heittää rahaa menemään juhliin ja naisiin. Renttu-prinssi on kivaa vaihtelua Disneyn muuten niin puhtoiseen prinssijoukkioon. Naveenin vanhemmat ovat kieltäytyneet rahoittamasta enää poikansa hurvittelevaa elämäntapaa, jota Naveen kuitenkin haluaisi jatkaa. Hänellä on siis kaksi vaihtoehtoa: mennä töihin tai hankkia rikas vaimo. Ensimmäinen vaihtoehto ei Naveenia juuri houkuttele, joten hän on saapunut New Orleansiin etsimään itselleen rikasta vaimoa. New Orleans on Naveenille muutenkin rakas paikka, sillä hän tykkää kovasti jazz-musiikista, jonka kehto kaupunki on. Naveen on hyvin avoin, sosiaalinen ja vitsaileva prinssi. Sammakoiksi muuttuessaan niin Tiana kuin Naveenkin opettavat toisilleen omaa elämäntapaansa: työn ja huvin merkitystä. Heidän vastakkaisissa ääripäissä olevat luonteet löytävät myös yhteisen sävelen. 

Elokuvassa on monta sivuhenkilöä, mutta ei liian monta. Kaikkiin sivuhenkilöihin keritään paneutua kunnolla, ja ne kerkeävät muuttua katsojalle rakkaiksi. Tianan lapsuudenystävänä on Charlotte La Bouff, lempinimeltään Lottie, joka on Tianan vastakohta ollessaan rikas ja hemmoteltu ylhäisön lapsi. Charlotte on aina saanut kaiken, mitä haluaa. Hän on varsinainen prinsessa, hän tykkää vaaleanpunaisesta, on hyvin ulkonäkökeskeinen ja unelmoi menevänsä naimisiin prinssin kanssa päästäkseen oikeaksi prinsessaksi. Charlotte on elokuvassa hauskuuttaja-hahmo, ja katsoessani elokuvaa ensimmäistä kertaa sain hänestä monet naurut. Charlottea hauskempi hahmo elokuvassa on mielestäni kuitenkin alligaattori Louis, johon sammakoiksi muuttuneet Tiana ja Naveen törmäävät rämeellä. Louis rakastaa jazzia, ja haaveilee pääsevänsä soittamaan torvellaan suurille lavoille. Jazzin ohella Louis rakastaa syömistä, minkä huomaa hänen ulkomuodostaankin. Vaikka Louis onkin alligaattori, pelkää hän hyvin monia asioita – mutta ei syyttä. Louis lohkaisee elokuvassa monta hauskaa vitsiä, joille ei voi olla nauramatta. Kolmas tärkeä sivuhenkilö on Raymond-tulikärpänen, jota Rayksikin kutsutaan. Peräpää loistavana tämä fiksu tulikärpänen näyttää Tianalle ja Naveenille tietä läpi synkän rämeen, ja auttaa ystäviä tai vähän tuntemattomampiakin pyyteettömästi. Pieneen tulikärpäseen ei voi olla kiintymättä, vaikka tämä vähän höppänä onkin. Eräs sivuhenkilö on myös Evangeline-toivomustähti, joka kulkee mukana koko tarinan ajan, ja on hyvin tärkeä osa elokuvan juonta. Ensimmäinen ja viimeinen asia, joka elokuvassa näkyy, on Evangeline. Prinsessan ja sammakon pahis on Tohtori Facilier, voodoo-tohtori, joka haluaa valtaa New Orleansissa. Asukkaiden sielut eivät olisi pahitteeksi, jotta tohtori voisi maksaa velkansa henkimaailman olennoille. Itse tohtori Facilier on melko huvittava pahis, mutta hänen voodoo-toverinsa (tai pomonsa) ovat todella pelottavia. Voodoo-tohtorista mielenkiintoisen tekee se, että Facilier ja hänen varjonsa kulkevat omia ratojaan, ja varjo onkin kuin tohtorin rinnalla kulkeva kätyri. 

Monissa Disney-klassikoissa viitataan edellisiin Disneyn elokuviin piilotettujen ”pääsiäismunien” avulla. Nämä munat ovat animaattoreiden kunnianosoituksia edeltäjilleen ja mahtaville elokuville. Prinsessa ja sammakko sisältää useita tällaisia viittauksia. Kaikkein näkyvin viittaus lienee Pienen merenneidon kuningas Tritonin esiintyminen elokuvan lopussa Mardi Gras -paraatissa paraatilavana. New Orleansissa -laulun aikana voi kaupungissa nähdä Aladdinin taikamaton olevan tampattavana, ja Pinnan alle -laulun aikana Mama Odie heittää syrjään niin ikään Aladdinin taikalampun. Louisin puhuessa Naveenille ja Tianalle Mama Odiesta hän esittää voodoonoitaa vetämällä puiden naavaa hiuksikseen. Louis on hetken aikaa aivan samassa asennossa, kuin Miekka kivessä -elokuvan Matami Mimmi, joka hänkin on noita. Louis on ehkä katsonut liikaa Miekka kivessä -klassikkoa, kun kuvittelee Mama Odien samanlaiseksi ilkeäksi noidaksi Matami Mimmin kanssa. Louis on myös nimeään myöten samankaltainen hahmo, kuin Viidakkokirjan apinoiden kuningas Louie. Molemmat hahmot haluavat muuttua ihmiseksi, ja molemmat laulavat vetäviä kappaleita. Prinsessasta ja sammakosta voi löytää lisäksi numerosarjan A113, joka on piilotettuna moniin Pixarin ja Disneyn elokuviin. Numerosarja on Kaliforniassa sijaitsevan taidekoulun animaatioluokan numero, jossa monet Disneyn ja Pixarin animaattorit ja ohjaajat ovat opiskelleet. A113 näkyy elokuvan alussa erään raitiovaunun numerona. (Loppu kappaleesta voi sisältää juonipaljastuksia!) Myös Leijonakuningas saa oman viittauksensa, kun pettynyt Tiana kertoo Raylle Evangelinen olevan vain palava pallo kaasua, ei tulikärpänen. Leijonakuninkaassa Pumba arvelee tähtien olevan kaasupalloja, kun taas Timon arvelee tähtien olevan tulikärpäsiä, jotka ovat tarttuneet suureen sinimustaan kankaaseen kiinni. Simba taas sanoo tähtien olevan kuolleiden eläinten henkiä. Sekä Simban että Timonin arvelut käyvät Prinsessan ja sammakon lopussa toteen. 

Olenkohan hehkuttanut Prinsessaa ja sammakkoa tarpeeksi? Prinsessa ja sammakko on minusta aivan mielettömän hyvä elokuva, ja Disney teki todella oikein palatessaan perinteisen animaation pariin. Elokuvasta löytyy kaikkea: naurua, itkua, pelkoa, hyvää musiikkia, mahtavia hahmoja ja silmäniloa laadukkaassa animoinnissa (sekä Naveenissa). Elokuvan juoni pitää katsojan tiukasti otteessaan, eikä tämäkään Disney-elokuvien suurkuluttaja osannut aavistaa juonenkäänteitä etukäteen. Prinsessa ja sammakko on vaikuttanut suuresti siihen, että olen tänä päivänä tällainen Disney-nörtti kuin olen. Ensi kertaa nähdessäni elokuvan teatterissa se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, joka ei ole vieläkään himmentynyt. Vaikutus ei ollut kuitenkaan niin suuri, että olisin saanut salmonellan, kuten moni lapsi sai elokuvan jälkeen pussattuaan sammakkoa. :) Elokuvassa on juuri sitä vanhojen Disney-klassikoiden taikaa, mitä elokuvantekijät lähtivätkin tavoittelemaan, ja mitä minä rakastan. Suosittelen elokuvan katsomista lämpimästi kaikille! 

”Mä haluun sormet ja varpaat ja navan! En törröttävää, vaan sellasen kuopan!”
- Louis