Kaksin karkuteillä - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Kauan sitten kaukaisessa kuningaskunnassa eli kuningas ja kuningatar, jotka olivat odottamassa itselleen lasta. Kuningatar kuitenkin sairastui vakavasti, ja hänen parantamiseensa tarvittiin ihmettä. Kuningaskunnassa kerrottiin legendaa taikakukasta, joka on syntynyt auringonvalon pisarasta, ja joka voisi parantaa kuningattaren. Gothel niminen vanha nainen olisi halunnut pitää kukan nuorentavat taikavoimat itsellään, mutta etsijät löysivät kukan ja tekivät siitä kuningattarelle lääkettä. Kuningatar parantui ja synnytti tytön nimeltä Tähkäpää, jolle kasvoi auringonkultaiset hiukset. Tuoreiden vanhempien onnea ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä Gothel halusi auringon voimat takaisin itselleen, ja kidnappasi Tähkäpään. Gothel sulki Tähkäpään yksinäiseen torniin syvälle metsään, piiloon muulta maailmalta, ja kasvatti prinsessan tyttönään käyttäen tämän hiusten taikavoimia hyväkseen. Joka vuosi Tähkäpään syntymäpäivänä kuningaspari lähetti taivaalle lyhtyjä siinä toivossa, että he löytäisivät kadonneen prinsessansa. 

18 vuoden kuluttua Tähkäpää elää yhä syrjäisessä tornissa Gothelin ja kameleontti-ystävänsä Pascalin kanssa. Tähkäpään hiukset ovat hurjan pitkät, sillä leikatessa ne kadottavat taikavoimansa. Tähkäpää haluaisi kovasti lähteä katsomaan leijuvia valoja, eli lyhtyjä, syntymäpäivänsä kunniaksi. Gothel ei kuitenkaan päästä Tähkäpäätä lähtemään. Hän vetoaa siihen, että tornin ulkopuolinen maailma on julma, ja Tähkäpäälle kävisi kalpaten. Sillä välin Coronan metsissä on käynnissä takaa-ajo: rosvo Flynn Rider on yhdessä Kelmilän veljesten kanssa varastanut kadonneen prinsessan tiaran. Koko linnan kaartin väki on ryöstäjien perässä, ja erityistä omistautuneisuutta tehtävään kokee kapteenin hevonen Maximus. Flynn huijaa kanssarosvojaan ja linnan vartiostoa, ja nappaa tiaran itselleen. Maximus ei kuitenkaan anna periksi, vaan jatkaa varkaan jäljittämistä itsekseen. Flynn huomaa sattumalta murattiköynnöksen takana olevan salaluolan, ja pakenee hevosta sinne. Luola johdattaa varkaan piilotetun tornin luo, jonka sisään Flynn kiipeää turvaan – ja tuleekin kalautetuksi pyörryksiin. 

Kauhistunut Tähkäpää piilottaa tainnuttamansa Flynnin kaappiin, ja varkaan mukana olleen laukun tiara-sisältöineen varmaan piilopaikkaan. Gothelin saapuessa paikalle Tähkäpää yrittää kertoa, että hän osaa puolustautua julmaa maailmaa vastaan, mutta Gothel ei kuuntele. Niin Tähkäpää huijaa Gothelin lähtemään kolmen päivän maalinhakureissulle. ”Äitinsä” lähdettyä Tähkäpää sitoo Flynnin tuoliin hiuksillaan, ja alkaa kuulustella häntä. Lopulta Tähkäpää ja Flynn tekevät sopimuksen: Flynn vie Tähkäpään katsomaan lyhtyjä, ja Tähkäpää palauttaa Flynnin laukun hänelle lyhdyt nähtyään. Niin Flynn, Tähkäpää ja Pascal laskeutuvat alas tornista ja lähtevät kohti kaupunkia. Maalinhakureissulle lähtenyt Gothel näkee metsässä Maximuksen, ja kauhistuu, kun hevosen ratsastajaa ei näy missään. Gothel rientää takaisin tornille ja huomaa sen olevan tyhjä! Gothel löytää tornista Tähkäpään piilottaman Flynnin laukun, ottaa sen mukaansa ja lähtee karkurin perään. 

Flynn Rider ohjaa Tähkäpään ensimmäisenä lounaalle pahamaineiseen tavernaan, joka on täynnä roiston mörököllejä. Flynn toivoo roistojen pelottavan Tähkäpään takaisin torniinsa, jolloin Flynn saisi laukkunsa takaisin. Tavernassa käy toisin, kuin Flynn ajatteli, sillä rosvot muistavat nähneensä Flynnin etsintäkuulutuksessa ja jokainen haluaa hänestä luvatun palkkion itselleen. Tähkäpää saa kuitenkin käännytettyä rahaa janoavat roistot puolelleen vetoamalla unelmaansa nähdä lyhdyt. Kaikilta roistoiltakin löytyy unelmia, ja he haluavat auttaa Tähkäpäätä tämän oman toteuttamisessa, ja päästävät Flynnin menemään. Silloin tavernaan saapuu linnan vartiokaarti! Koukkurosvo näyttää Tähkäpäälle ja Flynnille tiskin takaa aukenevan salakäytävän, jota pitkin kaksikko (tai kolmikko Pascal mukaan lukien) juoksevat padolle. Pahaksi onneksi Maximus, linnan kaarti ja Kelmilän veljekset pääsevät heidän jäljilleen ja jahtaavat heitä! Flynn ja Tähkäpää pääsevät jahtaajiaan pakoon, mutta pato sortuu ja kaksikko joutuu jumiin vedellä täyttyvään luolaan. Tähkäpään valoa tuottavien hiusten avulla he pääsevät luolasta pakoon, ja leiriytyvät joen uoman rantaan. Toisaalla Gothel lyöttäytyy yhteen Kelmilän veljesten kanssa. 

Nuotiolla Tähkäpää parantaa Flynnin kädessä olevan haavan taikahiustensa avulla. Flynn puolestaan kertoo olevansa oikeasti Eugene Fitzherbert, joka hullaantui lapsena kuulemiinsa satuihin mestarivarkaasta ja ryhtyi itse sellaiseksi. Parin välit toisiaan kohtaan lämpenevät. Eugenen lähtiessä hakemaan polttopuita Gothel ilmestyy yhtäkkiä pensaasta, ja sanoo Tähkäpäälle Eugenen olevan vain tiaran perässä. Tähkäpää ottaa Gothelilta Eugenen laukun todistaakseen ”äitinsä” olevan väärässä, mutta piilottaa sen, sillä pelkää Gothelin puhuneen totta. Aamun valjetessa Maximus ryntää leiriin ja meinaa napata Eugenen. Tähkäpää menee kuitenkin väliin, ja saa Maximuksen puolelleen vetoamalla syntymäpäiväänsä. Niin Tähkäpää, Eugene, Pascal ja Maximus suunnistavat kaupunkiin, jossa kaikki asukkaat juhlivat kadonneen prinsessan syntymäpäivää. Tähkäpää ja Eugenekin osallistuvat juhlintaan ilolla, kunnes tulee ilta, ja he soutavat järvelle katsomaan lyhtyjen matkaan lähetystä. Lyhdyt ovat juuri niin kauniita, kuin Tähkäpää on kuvitellut niiden aina olevan! Myös hän ja Eugene lähettävät omat lyhtynsä taivaalle. Tähkäpää antaa Eugenelle takaisin tämän laukun, mutta Eugene laittaa laukun syrjään ja ottaa Tähkäpään kädestä kiinni. Romanttisessa tunnelmassa kaksikon huulet alkavat lähestyä toisiaan… 

…Kunnes yhtäkkiä Eugene näkee rannalla Kelmilän veljekset ja päättää palauttaa tiaran heille. Hän soutaa rantaan ja lähtee laukun kanssa veljeksiä kohti Tähkäpään jäädessä kummastuneena veneelle. Kelmilän veljekset kuitenkin tainnuttavat Eugenen, ja sitovat hänet ja laukun veneeseen. Tähkäpää näkee rannalta veneen ja luulee, että Eugene pakeni laukun kanssa, eikä välitä hänestä yhtään. Kelmilän veljekset yrittävät napata Tähkäpään tämän arvokkaiden hiusten takia, mutta Gothel pelastaa Tähkäpään kelmeiltä. Surun murtama Tähkäpää lähtee Gothelin kanssa takaisin torniin. Tornissa Tähkäpää kuitenkin tajuaa olevansa kadonnut prinsessa! Hän yrittää lähteä karkuun, mutta Gothel vangitsee hänet. Toisaalla Eugene on vangittu, ja häntä odottaa hirsipuu. Tavernan roistot tulevat pelastamaan Eugenen hirveältä rangaistukselta yhdessä Maximuksen kanssa, ja Eugene lähtee kohti tornia pelastaakseen Tähkäpään. 

Eugene kiipeää torniin ylös, mutta heti ikkunasta sisään päästyään Gothel puukottaa häntä selkään. Tähkäpää kauhistuu Eugenen haavoittumista, ja lupaa tulla Gothelin mukaan vastustelematta, jos vain saa pelastaa Eugenen taikahiuksillaan. Tähkäpään kumartuessa miehen viereen tätä parantamaan Eugene leikkaakin Tähkäpään hiukset katki lasinsirpaleella, jolloin hiusten taikavoima katoaa! Nopeasti vanheneva Gothel kompastuu Pascalin pitelemiin hiuksiin, ja tippuu tornista kohtaloonsa. Vakavasti haavoittunut Eugene vetää viimeiset henkäykset Tähkäpään sylissä ja kuolee. Tähkäpää purskahtaa lohduttomaan itkuun ja laulaa itkunsekaisesti parannuslaulun. Neidon silmäkulmasta putoaa kyynel Eugenen poskelle, ja yllättäen koko huone täyttyy valosta ja Eugene herää henkiin! Yhdessä tämä rakastunut pari matkustaa takaisin kaupunkiin tapaamaan Tähkäpään vanhempia, kuningasparia. Kuningas ja kuningatar ottavat kadonneen lapsen syliinsä ilosta itkien, ja niin kuninkaallinen perhe on vihdoin koossa! Unelmat alkavat toteutua kaikkialla valtakunnassa erityisesti roistojen, Maximuksen ja Pascalin osalta, ja prinsessa Tähkäpää ja Eugene saavat vihdoin toisensa! 

Kaksin karkuteillä on Disneyn klassikko numero 50. Elokuvan nimi oli alun perin Rapunzel (Tähkäpää), mutta nimi muutettiin (Tangled), koska elokuvan pääosassa oli Tähkäpään ohella myös Flynn Rider. Tekijät halusivat, etteivät katsojat koe elokuvan keskittyvän vain Tähkäpäähän. Nimen muutosta on tosin pidetty myös mainostemppuna, jotta pojat eivät pitäisi elokuvaa vain tyttöjen elokuvana. Kaksin karkuteillä -elokuvaa alettiin suunnitella jo vuonna 2002, mutta juonesta ei meinattu saada mitään aikaiseksi. Eräässä vaiheessa tarinan mietittiin esimerkiksi sijoittuvan nykypäivän San Fransiscoon, josta siirryttäisiin satumaailmaan. Juoni ei toiminut, ja elokuva kuopattiin. Idea ei kuitenkaan kerinnyt olla kuopattuna pitkään, vaan vuonna 2006 elokuvan teko käynnistettiin uudelleen. Juoni alkoi vihdoin toimia, ja Kaksin karkuteillä sai lopulta ensi-iltansa Yhdysvalloissa vuoden 2010 lopussa ja Suomessa vuoden 2011 alussa. Elokuva menestyi todella ansiokkaasti, ja siitä tuli yksi parhaiten menestyneimmistä Disneyn animaatioelokuvista, vaikka olikin aikoinaan kaikkien aikojen kallein animaatioelokuva. 

Kaksin karkuteillä perustuu tunnettuun kansansatuun Tähkäpää. Ensimmäinen kirjallinen versio Tähkäpäästä julkaistiin vuonna 1634 Petrosinella-satukokoelmassa, joka oli italialaisen Giambattista Basilen kirjoittama. Tähkäpää nähtiin myös muissa satukokoelmissa seuraavina vuosisatoina, mutta meille tutuin versio löytyy Grimmin veljesten vuonna 1812 julkaistusta satukokoelmasta. Sadussa noita vie itselleen lapsi-Tähkäpään, sillä Tähkäpään äiti on raskausaikanaan syönyt retiisejä noidan puutarhasta. Noita vie tytön torniin, josta hänet löytää prinssi. Tähkäpää kertoo noidalle tornissa vierailleesta prinssistä, mistä raivostuneena noita leikkaa Tähkäpään kultaiset hiukset poikki, ja vie tämän erakon majaan. Prinssin tullessa takaisin tornille hänet vastaanottaakin noita, joka heittää prinssin tornista alas. Maassa ohdakkeet puhkaisevat miehen silmät. Niin prinssi etsii Tähkäpäätä sokeana, kunnes löytää tämän erakon majasta ja vie omaan valtakuntaansa. Grimmin satu on hyvin julma ja raaka, ja Disneyn elokuvassa satua on ymmärrettävästi muokattu perheystävällisempään muotoon. Sadun pääpiirteet pysyvät samoina, vaikkakin elokuvassa Tähkäpää karkaa itse tornista maailmaa näkemään. Kaksin karkuteillä -elokuvan on nähty saaneen vaikutuksia myös Grimmin veljesten sadusta Mestarivaras, mutta elokuvalla ei ole mitään muuta yhteistä tämän toisen sadun kanssa kuin se, että Flynn on osaava varas. 

Kuten olen edellä jo maininnut, Kaksin karkuteillä -elokuvan päähenkilöt ovat Tähkäpää ja Flynn Rider (vaikka minun mielestäni Tähkäpää on paljon enemmän juonen keskiössä päähenkilön paikalla…). Tähkäpää on aikuisuuden kynnyksellä tasapainotteleva nuori nainen, joka on ollut koko elämänsä ajan suljettuna eristettyyn torniin. Tähkäpää ei tiedä mitään elämästä tornin ulkopuolella, mutta hän on utelias ja kaipaa muutosta. Hän haluaa tuulettumaan torninsa ulkopuoliseen maailmaan. Tähkäpää on hyvin herkkäuskoinen, luottavainen ja naiivi neitokainen – tosin miksipä hän olisikaan toisenlainen, kun hänellä on harjoitusta sosiaalisista suhteista vain Gothelin kanssa. Tähkäpää innostuu helposti asiasta kuin asiasta ja omaa positiivisen perusluonteen. Hän tykkää maalaamisesta, ja torni onkin täynnä toinen toistaan upeampia maalauksia seinistä kattoon asti. Tähkäpäällä on myös taikatukka, hyvin pitkä sellainen, jonka avulla neito parantaa ja nuorentaa muita. Flynn Rider, toiselta nimeltään Eugene Fitzherbert, on todellinen mestarivaras, joka eksyy sattumalta Tähkäpään torniin. Flynn Riderin etsintäkuulutuksia komeilee pitkin metsiä elokuvan alusta lähtien, josta voimme päätellä, ettei kruunuvarkaus ole ensimmäinen. Emme kuitenkaan saa tietää, mitä muuta Flynn on varastanut ennen elokuvan tapahtumia. Flynn on hyvin nokkela, melko viisasteleva ja helposti muita huijaava mies. Näitä ominaisuuksia vaaditaan hyvältä varkaalta. Flynn on, tai ainakin yrittää olla, naisia hurmaava renttu, mutta kaikkiin naisiin hänenkään hurmausyritykset eivät tepsi – vaikka mies komea onkin! Flynn Riderin ulkonäkö on muuten tarkoin mietitty lopputulos. Disneyn studion naistyöntekijöitä pyydettiin kokoukseen, jossa heiltä tentattiin, miltä komea ja ”kuuma” mies näyttää. Pohdittavana oli mm. silmien ja hiusten väri ja kehontyyppi. Esimerkkeinä ”kuumista” miehistä näytettiin Johnny Deppin, Brad Pittin ja David Beckhamin kuvia. Flynnin ulkonäkö on tämän kokouksen lopputulos, joten tämän varkaan pitäisi saada kaikki naiset hurmion valtaan! 

Tärkeinä sivuhenkilöinä elokuvassa esiintyy kaksi eläinapuria: Pascal ja Maximus. Pascal on Tähkäpään kanssa ties kuinka pitkään tornissa asunut kameleontti. Minua häiritsee suuresti se, ettei missään kerrota, mistä Pascal on alun perin torniin tullut. Tähkäpään ollessa vielä vauva hänen mobiilissaan heiluu pehmo-kameleontti. Tämän takia olenkin aina miettinyt, olisiko Pascal peräisin tästä samasta mobiilista, ja Tähkäpään hiusten ihmeellinen voima olisi herättänyt hänet eloon…? No jaa. Oli mistä oli, niin Pascal on täydellinen apuri Tähkäpäälle. Hän kannustaa neitoa tämän unelmissa ja puolustaa häntä vaaroja vastaan omalla suojelevalla tavallaan. Pascal osaa eläytyä Tähkäpään tunteisiin, eikä koskaan poistu tämän rinnalta. Maximus on kaartin kapteenin hevonen ja hyvin omistautunut työlleen rikollisuuden kitkemisessä. Maximuksella on Flynnin kanssa melko katkerat välit, Flynn kun on rosvo, mutta Tähkäpään kanssa Maximus tulee alusta asti toimeen. Maximus käyttäytyy aivan kuin koira jäljittäen rikollisia maata nuuskimalla ja pitämällä korvan takaa rapsuttamisesta. Välillä hurjaksikin heittäytyvä hevonen toimii elokuvan hauskuuttaja-hahmona. Kaksin karkuteillä -elokuvan pahis on Gothel. Katsojille selviää jo elokuvan alussa, ettei Gothel ole Tähkäpään oikea äiti, mutta sellaisena hän esittäytyy melkein koko elokuvan ajan. On hirvittävää kidnapata vauva vanhempiensa luota, ja hirveydet jatkuvat, kun Gothel kasvattaa Tähkäpään moittimalla ja vähättelemällä tätä koko ajan. On ihme, että Tähkäpäästä kasvaa elämäniloinen nainen! Gothel haluaa selkeästi valtaa, mutta hän haluaa myös elää ikuisesti, kuten hän on tehnyt jo vuosia taikakukan ja Tähkäpään hiusten avulla. Gothelin mekkohan on muuten suunniteltu ajallisesti vanhemmaksi (1500-luvulta), kuin muiden elokuvan henkilöiden vaatteet (1780-luvulta). Tämä kuvaa sitä, kuinka pitkän elämän Gothel on jo elänyt taikavoimien aina nuorentaessa häntä. (Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen!) Ei siis ihmekään, että Gothel muuttuu tomuksi taikavoimia sisältävien hiusten katketessa, sillä onhan hän jo monta sataa vuotta vanha. 

Kaksin karkuteillä -elokuvan taustamusiikin ja laulut sävelsi Alan Menken ja laulut sanoitti Glenn Slater. Menken haki inspiraatiota elokuvan musiikkiin 1960-luvun rockista. Menken sävelsi elokuvaan enemmän lauluja, kuin mitä lopulliseen elokuvaan otettiin. Poistettujen laulujen joukossa oli muun muassa kappaleet What More Could I Ever Need? ja You Are My Forever. Elokuva alkaa iloisella laululla Oisin valmis jo seikkailuun, jonka Tähkäpää laulaa tornissaan yrittäessään keksiä itselleen tekemistä. Sama laulu lauletaan lyhyempänä versiona, kun Tähkäpää vihdoin lähtee ulos tornistaan. Onneni eilinen -laulu lauletaan monesti elokuvan aikana. Laulu saa Tähkäpään hiusten taikavoimat liikkeelle, ja sitä lauletaan elokuvassa aina taikoja tehdessä. Gothel laulaa Tähkäpäällä laulun Sitä suo en, jossa äitihahmo kertoo, miksi Tähkäpää ei saa lähteä pois tornista. Tämäkin laulu uusitaan elokuvan loppupuolella. Seuraava laulu on Martin Luther Kingmäiseen tapaan nimetty Mä unelmoin (englanniksi I’ve Got a Dream). Tämä laulu lauletaan rosvojen tavernassa, jossa paljastuu, että julmilla roistoillakin voi olla inhimillisiä unelmia. Elokuvan ehdottomasti paras laulu on Valon kirkkaan viimein nään, joka on Tähkäpään ja Flynn Riderin laulama romanttinen balladi. Elokuvan muut laulut ovat melko mitäänsanomattomia, mutta tämä lyhtykohtauksen aikana soiva laulu saa melkein kylmät väreet seikkailemaan selkää myöten. Laulu sai ansaitusti parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden, mutta hävisi pystin Toy Story 3:n We Belong Together -kappaleelle. Mielestäni elokuvan laulut ovat paljon parempia englanniksi kuin suomeksi. Elokuvan lopputekstien aikana soi ihanan pirteä ja helposti päähän soimaan jäävä kappale Something That I Want, joka on Grace Potterin säveltämä ja esittämä. 

Kaksin karkuteillä on CGI-animaatio, eli se on tehty tietokoneella kolmiulotteisen näköiseksi. Glen Keane, vanha Disneyn animaattori, piti elokuvan visuaalisen puolen lankoja käsissään. Hän halusi, että elokuvan tyyli muistuttaisi perinteistä, piirrettyä animaatiota, ja elokuva olisi ulkoasultaan romanttinen. Mallina Keanen ihailemaan tyyliin käytettiin Jean-Honoré Fragonardin rokokoo-maalausta Keinu. Elokuvaa varten kehitettiin jo olemassa olevaa tietokoneohjelmaa Dynamic Wires, jonka avulla hahmojen hiusten liikkeet saatiin näyttämään aidommilta. Ohjelman kehittely oli hyvin tärkeää, sillä hiuksilla on niin suuri rooli elokuvassa. Minä pidän kovasti Kaksin karkuteillä -elokuvan visuaalisesta ilmeestä. Luonnosta on saatu tarpeeksi aidonnäköistä suurisilmäisille ihmishahmoille, ja elokuvaa ajatellessa mieleen tulee ensimmäisenä iloiset värimaisemat ja kaunis metsä. Vaikka elokuvaa onkin nautinto katsoa, pidän silti enemmän perinteisestä animaatiosta kuin tietokoneella tehdystä. 

Kaksin karkuteillä -elokuvalle suunniteltiin jatko-osaa, mutta aihetta ei meinattu keksiä. Olihan elokuvan tunnusmerkille, taikahiuksille, tapahtunut jotain peruuttamatonta. Tähkäpään tarina sai kuitenkin jatkoa, kun vuonna 2012 julkaistiin lyhytelokuva Tangled Ever After. Lyhytanimaatiossa juhlitaan häitä, joissa Pascal ja Maximus aiheuttavat suoranaista kaaosta etsimällä kadonneita vihkisormuksia. Lyhytelokuvan pääosiin nouseekin tämä eläimellinen parivaljakko. Tänä kesänä (2015) ilmoitettiin myös, että Tähkäpää jatkaa seikkailujaan televisiosarjan merkeissä! Sarja alkaa kuitenkin vasta vuonna 2017, joten lisäseikkailuja saa odottaa jonkun aikaa. (Lue lisää aiheesta tästä.) Televisiosarjaa odotellessa voi lähteä seilaamaan vaikka Disney Cruisen risteilylle, jossa esitetään Kaksin karkuteillä -musikaalia marraskuusta 2015 lähtien. 

Disneyn studiot halusivat 50. klassikokseen juhlavan elokuvan, sillä onhan viisikymmentä melkoinen virstanpylväs Disneyn elokuvien tienvarrella. Pyöreitä haluttiin juhlia jopa niin paljon, ettei mikä tahansa elokuva sopinut 50. klassikon saappaisiin, ja niin klassikkolistalle jouduttiin lisäämään yksi elokuva (Dinosaurus, Suomessa Aivan villit), jotta Kaksin karkuteillä saisi kunnian olla klassikko numero 50. Kaksin karkuteillä lunastaa täysin juhlavalle numerosarjalle annetut odotukset, sillä elokuva hurmaa katsojan täysin. Elokuvan juoni soljuu kivasti eteenpäin, eikä missään vaiheessa jumiteta paikoilleen ihmettelemään asioiden saamaa käännettä. Ihmettelyä toki elokuvassa tapahtuu, mutta ihmettelyillä on tarkoituksensa juonen kuljetuksen tai hahmojen kehityksen kannalta. Elokuvan aikana katsoja saa nauraa, lähinnä Maximuksen omistautuneisuudelle, ja pyyhkiä kyyneleitään varsinkin lapsensa menettäneen kuningasparin täyttäessä ruudun. Kaksin karkuteillä antaa katsojille nautittavan elokuvaelämyksen, johon jaksaa palata aina uudestaan. Miinuspisteitä tulee eniten pöljästi suomennetusta nimestä. :)

”Mikä tuoksuu!? Minusta puoliksi miehen haju, ja puoliksi pahan miehen haju! En tiedä miks, mut jotenkin tulee mieleen ruskea.”
- Flynn Rider