Kunnon dinosaurus - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi, jonka piti osua maapalloon tuhoten kaikki dinosaurukset, ei osunutkaan maaliinsa. Asteroidi viuhahti maapallon ohi, eivätkä dinosaurukset kuolleet sukupuuttoon. Niinpä elokuvan alussa näemme apatosaurusperheen, joka viljelee maata ja asuu talossa – aivan niinkuin ihmiset. Apatosaurusperheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta: Lippe, Jakke ja Arlo. Kasvettuaan lapset alkavat auttaa vanhempiaan tilan töissä. Perheen isä rakentaa kivistä siilon maissille, ja siilon kiveen saa painaa oman tassunjälkensä voitonmerkiksi, kun tekee jotain itseään suurempaa. Jakke saa merkin raivattuaan puut uutta peltoa varten ja Lippe saa merkin kynnettyään koko pellon. Arlo haluaisi saada oman merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten tavoin, mutta pelokkuutensa takia ei saa sitä millään ruokkimalla esihistoriallisia kanoja. Niinpä Arlon isä Henri tarjoaa pojalleen uuden tehtävän: mikäli hän pyydystää ja tappaa otuksen, joka ryöstelee heiltä maissia siilosta, Arlo saa lisätä siiloon oman merkkinsä. 

Niin Arlo tekee työtä käskettyä, ja hän pyydystää otuksen, joka paljastuu ihmiseksi. Arlo ei kuitenkaan raaski tappaa otusta, vaan itse asiassa tulee pelastaneeksi tämän hengen. Otus luikkii tilalta pakoon. Arlon isä näkee tilanteen, ja hän lähtee Arlon kanssa jäljittämään otusta, jotta Arlo saisi vietyä työn päätökseen. Arlo ei kuitenkaan pysy isänsä ripeässä tahdissa, ja koko ajan mahtavammaksi paisuva ukonilma pelottaa nuorta dinosaurusta. Isä tajuaa lopulta tämän, ja päättää palata poikansa kanssa kotiin. Takaisin kääntyminen on liian myöhäistä, sillä lähestyvä mutavyöry estää dinosaurusten paluun kotiin. Isä saa pelastettua Arlon kallionkielekkeelle viime hetkellä ennen kuin huuhtoutuu itse mudan mukana ja kuolee. Arlo syyttää itseään tapahtuneesta, sillä jos hän olisi saanut tapettua otuksen, ei isä olisi koskaan lähtenyt otuksen perään ja kuollut. Eräänä päivänä tilalla Arlo näkee jälleen otuksen, joka on syömässä heidän vaivalla keräämiään maisseja! Arlo suuttuu ja lähtee jahtaamaan ryöstelijää, mutta suutuspäissään tipahtaakin vahingossa vuolaana virtaavaan jokeen! Arlo ei osaa uida, ja hän lyö veden alla päänsä, ja niin joki kuljettaa Arlon mukanaan kauas pois. 

Arlo herää keskellä villiä erämaata, eikä hän näe kotiaan, saati sitten kodin lähistöllä olevaa Torahammas-vuorta missään. Arlo muistaa isänsä sanat, joiden mukaan jokea seuraamalla löytää kotiin. Niin Arlo lähtee seuraamaan jokea, mutta matkan aikana nälkä yllättää hänet. Arlo yrittää kurottautua syömään puussa olevia (pihlajan?)marjoja, mutta kivi pettää Arlon alta ja hänen jalkansa jää jumiin kiven väliin. Arlo ei saa jalkaa irrotettua, mutta yön aikana Arloa seuraava otus on käynyt vapauttamassa dinosauruksen. Arlo yrittää hätistellä ongelmiensa alkusyynä olevaa otusta tiehensä, mutta ihminen palaa aina takaisin Arlon luokse. Otus tuo Arlolle ruokaa ja pelastaa hänet esihistorialliselta käärmeeltä. Silloin paikalle saapuu Santtu Salametsä, styracosaurus, joka vaatii otusta itselleen Arlolta. Hän päättää, että kumpi dinosauruksista keksii ensimmäisenä otuksen nimen, saa pitää sen. Arlo ja Santtu ehdottelevat nimiä toisensa perään, mutta lopulta otus reagoi Arlon keksimään nimeen Puppe. Niinpä Arlo ja Puppe jatkavat yhdessä matkaansa ystävinä. 

Kulkiessaan joen vartta tilaa kohti Arlo ja Puppe kokevat monenlaisia seikkailuja. He esimerkiksi tapaavat esihistoriallisia marsuja ja Puppe opettaa Arloa uimaan. Puppe kertoo sanattomasti Arlolle olevansa orpo, ja perheenjäsenten menetys hitsaa paria vain tiukemmin yhteen. Heidän jatkaessaan matkaansa puhkeaa yllättäen myrsky, ja Arlolle tulee siitä väkisinkin mieleen samanlainen myrsky, jonka kourissa hän menetti isänsä. Arlo lähtee kauhun vallassa juoksemaan myrskyä pakoon, ja myrskyn laannuttua huomaa eksyneensä kauas joesta. Miten hän nyt osaa takaisin kotiin? Arlo päättää kysyä apua näkemiltään lentoliskoilta, jotka paljastuvat myrskynmetsästäjiksi ja lihansyöjiksi! Lentoliskot yrittävät syödä Pupen, jolloin Arlo juoksee pyytämään apua toisilta lähellä olevilta dinosauruksilta: tyrannosaurus rexeiltä! T-rexit karkottavat lentoliskot pois, ja he paljastuvat ystävällisiksi karjankasvattajiksi. Arlo auttaa tyrannosauruksia pääsemään eroon karjavarkaista (velociraptoreista), ja niin tyrannosaurusten pomo Kake antaa Arlon ja Pupen kulkea lauman mukana eteenpäin. Kake kertoo Arlolle, ettei ilman pelkoa voi elää, sillä kaikki pelkäävät jotain. Pelon ei vain pidä antaa voittaa, vaan ”pitää mennä sen läpi”. Karjaa ajaessaan Arlo näkee Torahammas-vuoren, ja niin hänen ja tyrannosaurusten tiet eroavat, kun Arlo ja Puppe lähtevät kotia kohti. 

Vuoren rinteillä matkatessaan Arlo ja Puppe kohtaavat ihmisen. Puppe kiinnostuu lajitoverinsa näkemisestä, mutta Arlo ei päästä Puppea aikuisen ihmisen luo. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia. Yhtäkkiä puhkeaa taas myrsky, ja myrskyn mukana paikalle saapuu myrskynmetsästäjät, eli lentoliskot. Lentoliskot vievät Pupen mukanaan ja pudottavat Arlon jyrkänteeltä alas. Arlo näkee näkyjä isästään, ja näyssä isä kehottaa Arloa auttamaan ystäväänsä Puppea. Virottuaan Arlo lähtee Pupen perään, ja hän iskee lentoliskot yksi kerrallaan veteen virran vietäväksi. Mutavyöry kuitenkin vyöryy taas Arlon ja Pupen päälle, mutta Arlo pelastaa veden varaan joutuneen Pupen otukselta oppimiensa uintitaitojen avulla. Yhdessä he ajautuvat jokea alas ja selviytyvät. He jatkavat matkaansa kohti Arlon kotia ja ovat jo ihan lähellä, kun he kohtaavat jälleen ihmisiä. Tällä kertaa heidän aiemmin näkemänsä miehen mukana on koko perhe: vaimo ja kaksi lasta. Puppe käy tekemässä tuttavuutta ihmisiin, mutta haluaisi sen jälkeen jatkaa matkaa Arlon kanssa. Arlo kuitenkin näkee, että Pupen on parempi elää kaltaistensa kanssa, ja niin hän jättää ystävälleen haikeat jäähyväiset. Arlo kävelee loppumatkan yksin kotiin, jossa hänet otetaan riemulla vastaan. Näin suuresta seikkailusta selviydyttyään Arlokin saa lopulta painaa merkkinsä siiloon muiden perheenjäsenten rinnalle. 

Pixarin 16. klassikkoa, Kunnon dinosaurusta, alettiin työstää vuonna 2009, ja sen suunniteltiin tuolloin valmistuvan loppuvuodeksi 2013. Elokuva koki kuitenkin paljon tuotannollisia ongelmia elokuvan tarinan suhteen, päällekkäisten Pixarin elokuvatuotantojen suhteen ja Pixarin elokuvien laadun romahtamisen suhteen (Autot 2, Monsterit-yliopisto). Niinpä Kunnon dinosauruksen julkaisupäivää siirrettiin puolella vuodella eteenpäin kesälle 2014, ja jouluna 2013 ilmestyi Disneyltä (jonka alaisuuteen Pixarkin kuuluu) Frozen. Tämän päätöksen jälkeen Kunnon dinosauruksen ohjaajaa jouduttiin vaihtamaan, jolloin elokuvan julkaisupäivämäärää siirrettiin taas eteenpäin loppuvuoteen 2015, ja kesällä 2014 ilmestyi Disneyn live-action elokuva Maleficent, joka oli valmistunut suunniteltua nopeammin. Niinpä marraskuussa 2015 Kunnon dinosaurus sai ensi-iltansa kuusi vuotta kestäneen tekoprosessin jälkeen. Kunnon dinosauruksesta tuli toinen Pixarin elokuva, joka ilmestyi vuonna 2015, aiemman ollessa Inside Out. Kunnon dinosaurus sai takaisin tuotantoonsa menneet rahat, mutta ei menestynyt odotetusti lippuluukuilla. Se onkin tähän päivään mennessä Pixarin vähiten tuottanein elokuva. 

Kunnon dinosauruksen käsikirjoitus muokkautui paljon kuuden tuotantovuoden aikana. Alunperin Arlo oli aikuinen, jättikokoinen dinosaurus, jonka rinnalla Puppe olisi ollut kuin pikkuruinen ötökkä. Arlo kutistettiin lapseksi, jotta kaksikon ystävystymisprosessi tuntuisi aidolta, ja jotta katsojat tuntisivat sääliä eksynyttä lapsi-dinosaurusta kohtaan. Alunperin Arlon piti myös asua dinosauruksia täynnä olevassa kylässä, jossa muut kyläläiset olisivat tukahduttaneet Arlon, eikä hän olisi pystynyt olemaan oma itsensä. Käsikirjoittajat miettivät myös pikaisesti sellaista vaihtoehtoa, että dinosaurukset olisivat keksineet avaruudessa matkustamisen, ja elokuva tapahtuisi siellä. Lopulta elokuvan tapahtumapaikaksi valikoitui Yhdysvaltain luoteisosa, sillä sieltä on löydetty kaikki Pohjois-Amerikasta löydetyt dinosaurusten fossiilit. Luoteisosassa eläneet ihmiset olivat elättäneet itsensä karjankasvatuksella ja maanviljelyllä, joten nämä tavat päätyivät myös dinosaurusten selviytymiskeinoiksi.

Kunnon dinosauruksen tapahtumapaikat ovat uskomattoman hienon näköisiä! Maisemat ovat todella yksityiskohtaisia ja näyttävät ihan aidoilta, ja elokuvaa katsoessa jään välillä suu auki ihmettelemään, että onko tuo kaikki todella animoitu! Wau! Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tosiaan luoteis-amerikkaan, ja elokuvantekijät kävivät paikan päällä tutkimassa maisemia muun muassa Yellowstonen kansallispuistossa, Wyomingin aavikolla (Red Desert), Montanan ruohotasangoilla ja Teton-vuoristossa. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tietojen ja Google Earthin kuvien avulla animaattorit muodostivat tietokoneohjelmaan pohjan, jonka päälle rakensivat näkemiään kauniita maisemia. Dinosaurusten maailmasta haluttiin valtavan kokoinen ja aidon näköinen – ja sen tekijät toden totta saivat aikaan. Kunnon dinosaurusta varten kehiteltiin myös oma tietokoneohjelma pilviä varten, sillä tähän asi Pixarin elokuvien pilvet oli vain maalattu taustoihin. Tietokoneohjelmalla pilvistä tuli kolmiulotteisia ja niiden sisälle saatiin lisättyä helposti valoefektejä ukkosta varten. Aidon luonnon rinnalla karikatyyrimaiset dinosaurukset ja ihmiset saattavat pistää silmään, ja olen lukenut tästä paljon kritiikkiä elokuvaa kohtaan. Minua dinosaurusten ”kuminen” ulkonäkö ei haittaa, sillä ei aidonnäköiset hahmot sopisikaan Pixarin elokuvaan. Arlon pyöreähkö ja söpö ulkonäkö suunniteltiin myös sitä varten, että katsojat samaistuisivat dinosaurukseen paremmin, ja uskoisivat, että hän todella kamppailee selviytymisestään luonnosta. Jos Arlo olisi näyttänyt liian aidolta dinosaurukselta, ei hänen selviytymisestään olisi tarvetta huolehtia niin paljoa, koska kyllähän villieläimet luonnossa pärjäävät. Arlon liikkeitä varten animaattorit kävivät kuvaamassa eläintarhassa elefantteja, joista he saivatkin paljon apua isokokoisen eläimen liikkeisiin. Tyrannosaurus rexien alavartalo taas laitettiin juoksemaan niinkuin hevonen ylävartalon pysyessä samanlaisessa asennossa kuin ratsastajan. T-rexien laukka onkin minusta mahtavaa katsottavaa! Rexien pomon, Kaken, kasvon ilmeisiin ja eleisiin taas otettiin mallia vanhojen lännenelokuvien näyttelijöistä, esimerkiksi Clint Eastwoodista.

Suunnitellessaan elokuvaa Pixarin tekijät halusivat leikitellä ajatuksella, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon. Dinosaurusten evoluutio olisi jatkanut kehittymistään, ja dinosauruksista olisi tullut yhtä fiksuja kuin ihmisistä. Kasvinsyöjistä olisi tullut maanviljelijöitä ja lihansyöjistä karjankasvattajia. Minua elokuvassa häiritsee hirveästi se, että dinosaurukset olisivat evoluutiossaan tulleet niin ihmisten kaltaisiksi. Miksi dinosaurukset viljelisivät maata juuri samalla tavoin kuin ihmiset, ja miksi he rakentaisivat juuri samannäköisiä taloja kaltevine kattoineen kuin ihmiset? Ja ei kai kukaan järkevä dinosaurus kynnä maata kuonollaan!? Olisin halunnut, että tässä suhteessa Pixarin tekijät olisivat olleet luovempia, ja keksineet dinosaurusten näköisen tavan viljellä, kasvattaa karjaa ja rakentaa talonsa. Zootropolis on täynnä erikoisen näköisiä taloja, jotka voi uskoa eläinten tekemiksi. Apatosaurusperheen taloa en usko heidän tekemäkseen. Minua hämmentää aina elokuvaa katsoessani myös se, mihin aikakauteen Kunnon dinosaurus sijoittuisi. 65 miljoonaa vuotta sitten asteroidi ohittaa maapallon, mutta tapahtuuko suurin osa elokuvan tapahtumista 64 miljoonaa vuotta sitten (jonka uskoisin) vai ns. tänä päivänä? Ja jos sen tapahtumat tapahtuvat tänä päivänä, miksi dinosaurukset eivät ole kehittyneet enemmän? 

Kunnon dinosauruksen päähenkilö on apatosaurus-lapsi nimeltä Arlo. Arlo on syntymästään saakka ollut pelokas, kömpelö ja heikko. Tämän takia Arlosta tuntuu, että hän ei sopeudu muiden perheenjäsentensä joukkoon, sillä kaikki muut ovat vahvoja ja saaneet oman merkkinsä siiloon. Arlo tahtoisi kovasti olla perheensä täysvaltainen jäsen ja vahva, mutta pelko saa hänestä aina vallan. Uskomattomalla matkallaan Arlo oppii kohtaamaan pelkonsa, ja hän osoittaa olevansa urhea, fiksu ja kunnollinen dinosaurus. Tästäpä tulee elokuvan nimikin: Kunnon dinosaurus. Arlo on elokuvan alusta asti kunnon dinosaurus, mutta vasta elokuvan lopussa hän uskoo sen itse. Toinen tärkeä hahmo elokuvassa on ihmispoika Puppe. Puppe ei osaa puhua, vaan murisee ja elehtii (ja on nimetty) aivan kuin koira. Tätä ihmisen koiramaisuutta on todella hauska katsoa, ja katsojanakin on hauska leikitellä ajatuksella, että ihmiset olisivat dinosaurusten lemmikkejä. Arlo ja Puppe ovat aluksi toistensa vihamiehiä, mutta elokuvan aikana heidän välilleen syntyy syvä ystävyys. Heitä yhdistää vanhemman/vanhempien menetys ja eksyksissä oleminen. Arloon ja Puppeen samaistuu elokuvan aikana vahvasti, ja heidän kokiessaan ilon tai surun tunteita katsojakin tuntee niitä.

Kunnon dinosauruksessa löntystelee Arlon ohella aika liuta muita dinosauruksia. Arlon perheeseen kuuluvia muita apatosauruksia ovat isä-Henri, äiti-Iida, Jakke ja Lippe. Apatosaurukset ovat rauhallisia maanviljelijöitä, jotka uurastavat aamusta iltaan saadakseen maissin kasvamaan. Jakke ja Lippe kiusaavat Arloa perinteiseen sisarusten tapaan. Henri-isä taas viljelee maissin ohella oivia elämänoppeja lapsilleen. Santtu Salametsä (voi tuota suomennosta!) on styracosaurus, joka on kerännyt ympärilleen pieniä otuksia suojelemaan itseään. Otukset kulkevat kätevästi koivujen keskelle maastoutuvan Santun sarvissa. Tyrannosaurus rexit ovat elokuvassa comboymaisia karjankasvattajia, ja yllättäen hyvisten puolella. Kunnon dinosaurus onkin tässä suhteessa harvinaislaatuinen dinosaurus-elokuva, sillä yleensä T-rexit esittävät elokuvissa pahiksia. Tyrannosaurusten johtaja on Kake, ja hänen kanssaan karjanajossa on sisarukset Lissu ja Nasse. T-rexit ovat minusta elokuvan riemastuttavimmat hahmot. Pahiksina elokuvassa toimii velociraptorit, jotka hyökkäävät tyrannosaurusten karjan kimppuun. Myös lentävät nyctosaurukset ovat pahiksia, sillä he hyökkäilevät pienten otusten kimppuun ravintoa saadakseen. Arlokaan ei näiden siipiveikkojen hyökkäilyltä välty, koska suojelee Puppea. Nyctosaurukset kulkevat myrskyn perässä, koska myrsky jättää jälkeensä haavoittuneita pieneläimiä, joita lentoliskojen on helppo napsia suuhunsa. Myrskynmetsästäjiä johtaa Salamainen uskonnollisen yhteisön johtajan ottein, sillä Salamaista johdattaa pilvestys – ei ilmestys. Jos varsinaista pääpahista elokuvasta lähtee hakemaan, on siihen rooliin elokuvassa valjastettu luonto, erityisesti myrskyt. Myrskyjä Arlo pelkää, ja myrskyt aiheuttavat apatosaurukselle pahimmat takaiskut elokuvassa. Luonnonvoimille suuri dinosauruskaan ei voi mitään.

Säveltäjäksi Kunnon dinosaurukseen suunniteltiin Thomas Newmania, joka oli säveltänyt musiikin aikaisempaan Pixarin elokuvaan Wall-E. Newman ei kuitenkaan kiireiltään päässyt säveltämään musiikkia elokuvaan, jolloin säveltäjäksi valittiin Mychael Danna. Mychael pyysi veljensä Jeff Dannan mukaan sävellystyöhön, ja niinpä Kunnon dinosauruksesta tuli ensimmäinen Pixarin elokuva, jossa on ollut mukana kaksi säveltäjää. Kunnon dinosauruksen musiikki on minusta todella kaunista ja onnistunutta, ja se palvelee elokuvaa täydellisesti. Elokuvassa onkin monta kohtausta, joissa ei ole ollenkaan dialogia. Erityisesti näissä kohtauksissa musiikilla on suuri rooli tunteiden luomisessa, ja nämä sanattomat kohtaukset ovatkin mielestäni elokuvan vaikuttavimpia kohtauksia. Kunnon dinosaurus saa minut muutenkin tunteilemaan jo alusta asti: herkistyn melkein kyyneliin Arlon kuoriutuessa munastaan, koska hän on niin pelokas maailmaa kohtaan, mutta luottaa heti vanhempiinsa. Vauva-Arlo on sitä paitsi kauhean söpö. (HUOM! Loppu kappaleesta sisältää juonipaljastuksia!) Elokuvan aikana kyynelkanavani vuotavat virtanaan Arlon isän kuollessa, ja kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe kertovat toisilleen perheidensä kohtalosta. Elokuvan loppu herkistyttää minut myös aina, kun Puppe saa itselleen uuden ihmisperheen ja täten hänen ja Arlon tiet eroavat. Ja kukapa ei voisi herkistyä kohdassa, jossa Arlo palaa lopulta seikkailujensa jälkeen kotiin! 

Kunnon dinosaurus sijoittuu jonnekin esihistorialliselle aikakaudelle (näin oletan), joten elokuvasta ei millään voi löytyä Pixarin ”easter eggejä” autoineen ja numeroineen, vai mitä? VÄÄRIN! Kunnon dinosauruksesta löytyy kuin löytyykin perinteiset Pixarin pääsiäismunat! Pixarin tähtipallo näkyy kohtauksessa, jossa Arlo ja Puppe näkevät näkyjä syötyään pilaantuneita persikoita. Kyseessä on muuten ensimmäinen kerta Dumbon jälkeen, jolloin Disneyn elokuvassa nähdään hallusinoivia hahmoja! Pizza Planeetan auto on nähtävissä ihan elokuvan alussa, sillä yksi avaruudessa leijailevista asteroideista muistuttaa autoa. A113 lukee aidassa, jonka sisällä elelevät apatosaurusten esihistorialliset kanat. Arlon pudotessa veteen esihistoriallisilla marsuilla leikkimisen jälkeen veden alla voi nähdä vilauksen mustekalasta, joka muistuttaa Hankia Pixarin seuraavasta elokuvasta Doria etsimässä. Monet katsojat ovat nähneet Kunnon dinosauruksessa yhtäläisyyksiä myös Disneyn Leijonakuninkaan kanssa, mutta myös Don Bluthin Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Leijonakuningas-yhdistelmän tajuan siinä mielessä, että Leijonakuninkaassa ja Kunnon dinosauruksessa päähenkilö menettää toisen vanhempansa melko samantyylisissä olosuhteissa, ja elokuvan ajan käsitellään tätä menetystä. En kuitenkaan yhdistä Kunnon dinosaurusta ollenkaan Maa aikojen alussa –elokuvan kanssa. Toki molemmissa elokuvissa nuori dinosaurus kokee seikkailun tien päällä ja päädinosaurus sattuu olemaan ”pitkäkaula”, mutta siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Pixarin alkavan tehdä elokuvaa, joka kertoo siitä, mitä olisi tapahtunut, jos dinosaurukset eivät olisi kuolleet sukupuuttoon, olin innoissani. Ajattelin, että elokuvassa dinosaurukset seikkailisivat villinä 2000-luvun modernissa maailmassa, jossa ihmiset olisivat kehittyneet samanlaiseksi kuin oikeasti, ja dinosaurukset eläisivät metsissä kuin karhut tai savanneilla kuin norsut. Elokuvasta ensimmäisiä kuvia nähdessäni petyin, koska näin, että Puppe oli luolamies – eli elokuva ei sijoittuisi moderniin aikaan. Menin siis katsomaan elokuvaa hieman negatiivisin odotuksin, mutta teatterista tullessani olin onnellinen. Kunnon dinosaurus oli, ja on, hyvä elokuva! Elokuvan musiikki on todella kaunista ja animaatio – erityisesti maisemat – ovat upeaa katsottavaa. Kunnon dinosauruksen juoni tai hahmot eivät ehkä ole ne kaikkein omaperäisimmät, mutta hahmoihin samaistuu hyvin ja heidän selviytymisestään rajussa luonnossa välittää oikeasti. Elokuva saa minussa aikaan vahvoja tunnereaktioita, mikä kertoo aina minulle jotain elokuvan tasosta. Kunnon dinosaurus ei ole saanut yleisesti yhtä suurta arvostusta kuin samana vuonna ilmestynyt Inside Out, mutta minusta Kunnon dinosaurus on paljon parempi elokuva. Se ei kerro tunteista, mutta se menee tunteisiin. 

”Mä olin pelkuri, toivoton. Sit mä sain myrskyltä pilvestyksen, enkä pelkää enää mitään!” 

- Salamainen